… kuin mm. Nicke Torvalds

Eikä ollut sen puoleen ihan ensimmäinenkään kerta

https://yle.fi/uutiset/3-10008728

Jari Ehrnroothin kolumni: Vastakkainasettelu ei ole menossa minnekään

Yhteiskunnallisessa keskustelussa kaipaillaan vastakkainasettelun loppumista. Ilman sitä ei kuitenkaan ole liikettä eikä kehitystä, muistuttaa Jari Ehrnrooth.

8.1.2018 klo 06:50

Kirkaslamppujen aikaan unohdan valon ja rakastun hämärään joka herkistää aistit ja herättää muistot. Jos kaamos silti masentaa, ruudun takaa ojentuu näkymätön käsi ja saan tuntea kaiken mitä ihminen tarvitsee. Intohimoa, romantiikkaa, rikoksia.

Ihmisyyden kolme vetovoimaa ja pääväriä ovat punainen kiihko, valkoinen unelma ja musta hävitys. Niistä minä muodostun, niitä minä haluan, niistä minä maksan.

Vuodenvaihteen juhlissa väri on paradoksaalisesti tulipunainen mutta sisältö lumivalkoinen. Ensin syntyy vapahtaja joka tuo ikuisen rauhan ja sitten alkaa uusi vuosi täynnä toivoa ja lupauksia. Näin kulttuurimme elättelee toivoa ja uskoa ilman perusteita ja tosiasioiden vastaisesti.

On tapahduttava ihme. Itse luonnon on muututtava. Vasta silloin vastakkaisuudet päättyvät ja yksimielisyyden aika alkaa.

Jos haluaa tietää, miksi ja mitä varten tämä uskomus elää, ei pidä lukea evankelistoja vaan profeettoja, Jesajaa ja Jeremiasta.

Unelma ajasta jolloin moraalilaki on kirjoitettu jokaiseen sydämeen eikä ketään tarvitse ojentaa nojaa siihen, että Aatamin perilliset tekevät lopullisen parannuksen ja Herra sinetöi ratkaisun lähettämällä messiaan joka tuo kestävän rauhan ja oikeudenmukaisuuden maan päälle.

Samalla Jesaja antaa toivon täyttymyksen ehdoista hämmästyttävän tarkkapiirtoisen kuvan todetessaan että silloin vohla käy levolle pantterin kanssa.

Ei siis riitä, että ihmisen tietoisuus muuttuu. On tapahduttava ihme. Itse luonnon on muututtava. Vasta silloin vastakkaisuudet päättyvät ja yksimielisyyden aika alkaa.

Todistuksena kulttuurin perususkomusten sitkeydestä hyväntahtoiset maailmanparantajat presidentistä kansalaisaktivisteihin yhä uskovat vastakkainasettelujen raukeamiseen ja sopusointuun.

Heidän täytyy siis olettaa, että luontonsa kesyttäjäksi ryhtynyt homo sapiens onnistuu kulttuurievoluutiossa luomaan uuden lajin, joka on vapaa ristiriidoista.

En kerta kaikkiaan löydä reaalimaailmasta sitä riidattomuuden rakennetta josta konsensus-romantikot uneksivat.

Miten? Otetaanko bioloikka ja ryhdytään puhdasmielisiksi yli-ihmisiksi, jotka kykenevät (tolstoilaisen ihanteen mukaisesti) seuraamaan vuorisaarnan vaatimuksia?

En voi olla hämmästelemättä tämän ihannekuvan otetta ihmismielistä, koska koko uusimman ajan tieteellinen maailmankuva on sitä vastassa.

Fysikaalisessa maailmassa ja biologisessa luonnossa vastakkainasettelun laki on ehdoton ja kumoamaton. Muuten ei ole liikettä eikä kehitystä. Jokaista voimaa vastassa on vastavoima ja jokaisen joka elää on kuoltava tehdäkseen tilaa seuraaville.

Jos on jokin ikuinen olio, se ei voi olla elävä. Oikeammin saattaa koko elämä hävitä olosuhteiden muuttuessa.

Kulttuurien rakenteita vertaillut Claude Lévi-Strauss havaitsi, että ihmisyhteisöissä vastakkaisuuksiin perustuva erottelujärjestelmä on keskeinen. Kuvitelkaapa kieli ilman vastakohtia ja saatte käsityksen.

Itämaisessa ajattelussa vastavoimat eivät purkaudu, vaan muodostavat ykseyden.

Politiikassa demokratia on liberaalin yhteiskunnan ainoa mahdollinen hallintojärjestelmä, koska se perustuu avoimesti toisiaan vastaan asettuviin mielipiteisiin ja puolueisiin. Yhteiskunta jakautuu ja osapuolet kamppailevat lyödäkseen kilpailijansa. Henkilövaalissa äänestäjät toivovat kaksintaistelua muistuttavaa huipennusta.

Draama ja journalismi perustuvat konflikteihin ja ristiriitojen kärjistämiseen. Riita kiihottaa ihmisiä, täyttää katsomot ja kasvattaa lukijakuntaa. Jos messiaaninen unelma sovusta toteutuu, dramaturgien käsikirjat ja journalistien uutisnenät menevät vaihtoon.

En kerta kaikkiaan löydä reaalimaailmasta sitä riidattomuuden rakennetta josta konsensus-romantikot uneksivat. Jostakin syystä he vain tuntevat syvää tarvetta uskoa vastakkainasettelujen päättymiseen.

Tuskin Sauli Niinistö bluffaa puhuessaan koko kansaa yhdistävästä sovusta ja yksimielisyydestä.

(RK: Tässä jutussa on yki lause totta… Arvatkaapa mikä?)

Hokeman mukaan ilman toivoa ei ole elämää. Jorge Luis Borgesin mielestä kuluneimmat sanonnat ja metaforat ovat parhaita, koska ne ovat kestäneet kielen muuttuessa. Niihin kiteytyy se mitä kulttuuri vaalii yli aikojen. Vaikka itse elämä on punaista kiihkoa ja mustaa hävitystä, ei ihmisyyttä ole ilman valkoista unelmaa joka kuvittaa toivon.

Vasta runoilija Federico Garcia Lorca osasi pukea teoriaansa ne katoamisen sävyt, joista idealistit eivät halua puhua.

Juutalais-kristillisessä lännessä toivomme rauhaa ja rakkautta ilman vastakkainasettelua.

Itämaisessa ajattelussa intohimosta vapautuminen ja illuusiottomuus antavat toisenlaisen tulkinnan elämän tarkoitukselle. Vastavoimat eivät siinä purkaudu, vaan muodostavat ykseyden.

Kun mies ja nainen tantrisessa seksissä asettuvat vastakkain yhteen, se johtaa korkeammalle energiatasolle, mystiseen kirkkauteen.

Miksi emme siis asettuisi vastakkain (tänäkin vuonna).

Platonin Faidroksessa Sokrates ylistää rakkautta runouden kaltaiseksi jumalalliseksi hulluudeksi. Kun unelma ja kiihko yhtyvät, ihmisyyden valjakosta riisutaan hävitys ja niin rakastavaisille kasvaa siivet.

Vasta runoilija Federico Garcia Lorca osasi pukea teoriaansa ne katoamisen sävyt, joista idealistit eivät halua puhua. Hän eritteli kolme luovan hengen innoittajaa. Enkeli antaa muodon, muusa sisällön ja tärkein on peikko, jolta saamme rohkeuden lopulliseen päättäväisyyteen.

Syvässä laulussa on valkoisia unelmia ja punaista kiihkoa, mutta sen väkevin vipusin on musta hävitys. Peikko tulee esiin kiven takaa ja koukistaa sormensa.

Näin pimeään vuodenaikaan sitä on vaikea nähdä, mutta ilma on sakeana tummaa hengitystä.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian dosentti Turun yliopistossa ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. ”

Ehrnrooth anta selkeäasti ymmärtää (edellisten kirjoitustensa valossa) että Tolstoi on yhtä ”paha” kuin Lenin, koska muka ”Leninin oli väkivalytainen”, ja Tolstoi taas on TYHMÄ!

MINKÄ HELVETIN TAKIA KILPAILUN PITÄISI OLLA JOTAKIN ”ROTUMURHAKILPAILUA”???!!! ”

Kohta pitää kai joillekuille harkita pistää postimerkki perseeseen ja lähettää vaikka Tukholmaan…