tiistai, 26. toukokuu 2015

Nikolai Starikovin "Stalin ja Suomi"


" Professori Nikolai Starikov jättää muutoin mielenkiintoisessa esityksessään mieles- täni kaksi voimakkaasti vaikuttanutta seikkaa huomiotta: Wienin kongressin 1815 suorittaman Suomen suuriruhtinaskunnan valtiollisen aseman määrittelyn, joka vai-kutti sekä ulkovaltojen että myös Venäjän puolueiden politiikan määrittelyyn suh-teessa Suomeen laillisuusnäkökannalta,sekä aivan toisenlaisen asian: atomipommin kehityksen vaikutuksen Englannin ja USA:n sekä sellaisten valtioiden politiikkaan,jot- ka olivat siitä omia teitään selvillä,mm.NL:n ja sen kautta Maon,sekä Ruotsin, Sveit- sin, mahdollisesti Espanjankin sekä Vapaan Ranskan (vaan ei Vichyn) politiikkaan.


" STALIN JA SUOMI

ISBN

Suomen antifasistinen komitea

Suomi ilman fasismia ry

Nikolai Starikov

HELSINKI 2013

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, Suomen ja Venäjän yhteisessä historiassa on yksi historiallinen henkilö, joka voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin yhteistä histori- amme, arvioimaan menneisyyttä ja tekemään johtopäätöksiä tulevaisuutta varten. Tämä henkilö on Josif Stalin - vallankumousmies, valtiomies, suurvallan perustaja. Stalinin ja Suomen väliset suhteet, jos niin voidaan sanoa,ovat erittäin mielenkiintoi- set ja niitä on tähän asti tutkittu vähän. Aloitan teesistä, joka ensi näkemältä voi olla yllättävä, mutta vain ensi näkemältä: Stalin rakasti Suomea ja tunsi syvää kunnioitusta suomalaisia kohtaan. "


SB: Stalin piti skandinaavista tuotantotapaa, jonka piiriin kuuluivat ruotsalaiset, norjalaiset, suomalaiset ja islantilaiset, keskieurooppalaista ja venäläistä edistyksellisempänä.  

http://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1913/03a.htm

Myös puolalainen aateliskeskeinen tuotantotapa poikkesi jyrkästi venäläisestä ja muistutti enemmän saksalaista junkkerijärjestelmää. Se järjestelmä oli myös osin Ukrainassa.


NS: " Täytyy muistaa,että suomalaisilla ei ollut koko historiansa aikana minkäänlais- ta valtiollista asemaa ennen Suomen liittämistä Venäjän imperiumiin. Vasta silloin suomalaiset saivat oman valtion. Muistutan, että tämä tapahtui neljässä vaiheessa; Suomi liitettiin Venäjään pala palalta. Kaikki alkoi Uudenkaupungin rauhasta vuonna 1721, siitä seurasi Venäjän ja Ruotsin välinen sota, jota kävi Pietari Suuren tytär Eli- sabet Petrovna vuosina 1741-1743,sitten Katariina Suuren sota 1700-luvun lopussa. Lopuksi Aleksanteri I sinetöi Suomen liittämisen Venäjään Napoleonin Venäjänva- staisen hyökkäyksen aattona, kun Venäjän armeija jälleen kerran löi ruotsalaiset. "


SB: Suomen asemasta määräsi silloisten Euroopan valtioiden Wienin kongressi vuonna 1815 osanottajien välisellä sopimuksella, jota saattoi vain uudella sellaisella laillisesti muuttaa.Sen mukaan Puola ja Suomi olivat eri valtioita kuin Keisarillinen Venäjä omine lakeineen ja valtiollisine organisaatioineen, mutta ne olivat personaa-liunionissa Venäjän kanssa. Venäjä yritti tätä muuttaa yksipuolisesti Puola-Liettuan kohdalla,mutta muut Wienin kongressin valtiot eivät tätä muutosta hyväksyneet lailli-seksi, eivätkä sitä hyväksyneet myöskään Venäjän Duuma-puolueet, eikä myöskään Väliaikainen hallitus Georgi Lvovin aikana, jonka Kerenski syrjäytti heinäkuussa 1917. Kongressi määräsi Suomen rajat, mutta Aleksanteri I liitti Suomeen myös ns. Vanhan Suomen eli Suomen Karjalan. Sitä ei mikään Wienin kongressin osapuoli vastustanut. Rajat löytyvät (vain!) Sovjetskaja entsiklopedijasta:


Европа в 1812 г. и Европа после Венского конгресса 1814—1815 гг.


NS: " Ensimmäinen Suomen itsenäisyydestä sopinut valtiollinen toimija oli muuten keisarinna Elisabet Petrovna, joka antoi vuonna 1742 ns. Elisabetin manifestin eli julistuksen, jossa puhuttiin rauhantahtoisesta Venäjästä ja epäoikeudenmukaisesta Ruotsista, joka aloitti sodan joiden yksittäisten henkilöiden aloitteesta. Venäjän Kei- sarinna kertoi, että hän ei halua valloittaa Suomea, vaan kannustaa suomalaisia luo- maan Ruotsista erotetun itsenäisen valtion. Tuolloin hänen kutsuaan ei kuultu, vaan Ruotsin armeijan suomalaiset joukot jatkoivat taistelua.

On pantava merkille Suomen Suuriruhtinaskunnan erityinen status Venäjän imperi- umissa. Oma kansanedustuslaitos, jota Venäjällä ei vielä tuolloin ollut, oma hallitus, oma raha,oma poliisi ja tulli.Suomi oli keisarin erityisessä alaisuudessa,eivätkä byro- kratian rattaat häirinneet. Venäjä antoi suomalaisten elää kuten halusivat, eikä estä- nyt heitä säilyttämästä omalaatuisuuttaan. Niinpä Suomessa ei käytännössä sataan vuoteen (1808-1917) ollut kansannousua tai itsenäisyystaistelua, joita tukahduttivat «sivistynyttä Eurooppaa» brittiläisen imperiumin ja Ranskan alaisuudessa."


SB: Tukahdutettiin myös Puolassa 1860-luvulla,jossa tsaari yritti lakkauttaa,ja laitto- masti lakkauttikin Puolan Suomea vastaavan aseman. Puolaan kuului myös Liettua. Tsaari ei onnistunut lakkauttamaan Puolan aatelisvaltaista järjestelmää, vaan Venä- jänkin aatelisto päin vastoin levitti sitä ja Puolan lakia parhaansa mukaan Venäjälle- kin päin. Siinä ei ollut mitään erityistä "edistyksellistä": se heikensi entisestään varsinaisten työtätekevien asemaa.

Suomi ei siis ollut VENÄJÄN VALTION osa, vaan sen personaaliunionissa oleva va- sallivaltio.Kun hallitsijahuone lakkasi olemasta,vasalli oli feodaalisten sääntöjen mu- kaan itsenäinen. Juuri siten itsenäistyivät myös useimmat esimerkiksi Turkin ja Kii- nan (itse asiassa tarkasti ottaen Sisä-Mongolian, Mantshu-dynastian!) vasallit, mm. Ulko-Mongolia, Irak, Syyria, Saudi-Arabia, ja Libya. "


NS: " Venäjän imperiumi ajautui vuonna 1917 sekasortoon eli smutaan.En ala tässä varta vasten pohtimaan sen syitä, koska olen jo kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa. Ve- näjän geopoliittiset kilpailijat, Saksa ja Englanti olivat samassa määrin kiinnostuneet Venäjän hajottamisesta. "


SB: Tässä yhteydessä on huomattava, että Suomen ja Puolan täysi itsenäistyminen ei ollut "Venäjän hajottamista", eikä Venäjän puolueistakaan sitä mieltä ollut kuin oikeisto-Kadetit eli Valkoiset. Kerenskillä oli omat salaiset metkunsa, jotka kerkisivät selvitä ennen hänen kukistumistaan tiettyjen suomalaisten "ansioista"...


NS: "Venäjän irtautuessa sodasta saksalaisissa heräsi toivo solmia rauha Englannin ja Ranskan kanssa. Britit eivät kuitenkaan halunneet rauhaa, vaan lietsoa vallankumousta myös Saksaan. "


SB: Siis millaista "vallankumousta"? Tasavaltaa? Tuskin! Wilhelm vain olisi pitänyt vaihtaa brittimieliseen ja vaikka -sukuiseenkin... Varmaan oli katsottunakin... vaikka Britannian meriministeriin, entiseen Hessenin prinssi Ludwig von Battenbergiin,joka 1917 samaan aikaan samannimisen poikansa kanssa vaihtoi nimensä Louis Mountbatteniksi... Hän oli myös sen "Suomen kuninkaan" sukulainen...


NS: " Heille ei riittänyt pelkkä Saksan voittaminen, vaan Saksan voittaminen ilman Venäjää. Siten brittien ei tarvinnut luovuttaa Venäjälle Bosporin ja Dardanellien salmia Turkissa. "


SB: http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/fridtjof-nansen-lannen-pavlov

" Tuosta Gallipolin taistelusta,jota siis kansanmurhaaja Enver pashan Turkin puolella johti Kemal Atatürk, on saatu meriarkeologisin keinoin uutta tietoa, joka ei ainakaan kumoa tietoa, että Englanti oli lähtenyt vähintäänkin soitellen sotaan, mutta sen sijaan turkkilaisten komentaja tuolla alueella Kemal Atatürk oli uskomattoman hyvin ennakkotiedoin ja taitavasti osannut valmistautua juuri tällaiseen hyökkäykseen, jonka todellinen kulku on siis vasta nyt ainakaan julkisuudessa esitetty todisteineen.

Taistelu kesti noin vuoden, helmikuusta 1915 tammikuuhun 1916. Kukaan muu kuin Turkin korkein sodanjohto ei todellakaan näytä tienneen, miten homma hoidettiin, vaikka tiedot Englannin laivojen ominaisuuksista ja niiden liikkeistä olivat epäilemät- tä saksalaisilta. Virallisesti Turkki ei ollut antanut ennen kenenkään tutkia romuja, mikä ei tieteenkään vilkkaan reitin varrella sulje pois epävirallisten "tutkijoiden" kuten vanäläisten mahdollisuutta.

Englannilla oli sodassa useita pienempiä päämääriä kuin vallata Konstantinopoli ja ottaa hallintaansa Turkin salmet:se halusi lopettaa meneillään olleen armenialaisten kansanmurhan ja vaikuttaa muutenkin Turkin sisäpolitiikkaan ja laajuuteen; se halusi vähentää Turkin uhkaa Venäjää kohtaan Kaukaasiassa, jotta Venäjä voi vapauttaa taistelutaitoista väkeä I maailmansodan itärintamalle Saksaa ja Itävaltaa vastaan, ja se halusi kiinnittää Turkin huomiota muuhun suuntaan englantilaisten johtamista arabien liikkeistä irrottautua Turkin yhteydestä.

Englannin puolelta sotaa johti tuolloin 63-vuotias maavoimien kenraali Ian Hamil-ton, II buurisodan esikuntapäällikkö ja sen invalidi, joka vuodesta 1873 palvellut Inti-assa ja Afrikassa. Hän oli varsin erikoinen valinta komentajaksi, eikä hänen annettu osallistua ennakolta sodan konkreettisiin valmisteluihin kuten laivojen valintaan. Hä-nellä oli kaksi "valttia" tehtävään: laaja kokemus yhteistyöstä meriministeri eli siirto-maasotaministeri Winton Churchillin kanssa (joka sai muistelmistaan fiktiivisen kir-jallisuuden Nobelin palkinnon, vaikka olisi toivonut rauhanpalkintoa) sekä laaja kieli- ja poliittinen sumplimistaito ja -kokemus eri puolilla Aasiaa ja Afrikkaa. Hän oli ollut muka
na jopa brittien epäonnistuneella Afganistanin sotaretkellä,ja Englannin sotilas- asiamiehenä Japanin ja Venäjän sodassa.Hamiltonin lentävä lause Gallipolin sotaan lähtiessään oli: "ainoa varma asia tässä sodassa on, että jompikumpi voittaa!".

Ympärysvallat menettivät jopa 300000 miestä, turkkilaiset vain n. 100000. Kumpi- kaan osapuoli ei varsinaisesti voittanut tuossa sodassa välittömästi itselleen mitään sellaista, mitä niillä ei olisi ollut ennen tuota episodia. Sellainen aika tuli sitten myöhemmin epäilemättä molemmille taistelleille osapuolille... "


NS: " Venäjän valtakunnan hajottamisen välineenä käytettiin vallankumouksellisia, jotka ovat aina Venäjän histo- rian (eikä vain Venäjän) aikana saaneet rahoitusta ulkomailta. Juuri sen takia bolševikit suostuivat niin helposti Suomen irrottamiseen. Heillehän tärkein tehtävä oli imperiumin hajottaminen. "


SB: Heillä oli Stalinin teoksen kansallisuuskysymyksestä mukainen periaatteellinen kansallisuuspoliittinen linja,jota he noudattivat.Siinä oli kyllä Suomen ja Puolan koh- dalla vähän muutakin:näitä maita ei edes haluttu mukaan, toisin kuin esimerkiksi Ukraina.

(Toinen mahdollisuus on, että jos Saksassa olisi tapahtunut sosialistinen vallanku- mous,olisivat bolshevikit katsoneet myönteisesti Puolan ja Suomen liittymistä siihen. Leninhän "komensi" mm. puolalaiset Rosa Luxemburgin ja Clara Zetkinin Venäjän puolueesta Saksan puolueeseen (ja keskimääräinen taso nousi molemmissa puolueissa).


NS: "Kiinnostavaa kyllä Venäjän imperiumin ja Kerenskin 1.9.1917 omavaltaisesti ja laittomasti julistaman «Venäjän Tasavallan» lait eivät mahdollistaneet osien irrotta- mista imperiumista. Koska Suomi ei milloinkaan ollut oma valtionsa,voimme tunnus- taa sen tosiasian, että syksyllä 1917 Suomella ei ollut mitään laillista oikeutta irrottautua imperiumin kokoonpanosta. "


SB: Wienin kongressi ei ollut sopinut, että Venäjällä aina ja ehdottomasti pitää valli-ta sen silloisten lakien mukainen tsaari, mutta sen se kyllä oli päättänyt, että Suomi ja Puola ovat vain sellaisen tsaarin kautta valtionpäämiehenä sidoksissa tsaarin imperiumiin!


NS: " Venäjän laiton bolševikkihallitus hyväksyi kaikkien alueiden laittoman irrottamisen imperiumista. "


SB: Bolshevikkihallitus ei ollut yhtään sen "laittomampi" kuin Lvovin tai Ke-renskin hallitukset, jotka myös olivat nousseet vallankumouksella tai -kaappauksel-la (Kerenski) valtaan, puhumattakaan tsaarin absolutistihallituksesta, tai Suomen Eduskunta, joka Valtalailla julistaustui Suomen korkeimman vallan haltijaksi heinäkuussa 1917.

On Venäjän sisäinen asia,miten he laittautuivat eroon patayhmästä Nikolaista ja hä- nen hallitsijahuoneestaan,mutta kun näin oli tapahtunut, Suomella ja Puolalla ei ollut enää juridista yhteyttä Venäjän imperiumiin.

1919 Veraillesin rauhansopimukseen liittyen muodostetiin Kansainliitto, joka omista ja sopimuksen puutteista huolimatta oli mm. Wienin kongressin päätökset korvaava kansainvälisen lain säätäjä ja ylläpitäjä, johon myös NL pyrki ja lopulta myös pääsi jäseneksi,joskin erotettiin talvisodan takia,koska se soti KL:n lain kirjainta vastaan.


NS: " Meidän on tärkeätä ymmärtää Suomen imperiumista irrottamisen laittomuus, koska Neuvostoliiton ja Suomen rajakiistat jatkossa perustuvat juuri tähän tosiasiaan. "


SB: Ei Suomi kuulunut siihen imperiumiin enää illoin lainkaan. LIITTYMINEN olisi vaatinut eri päätöksen, mitä ruotsalaiset ja oikeistovanhasuomalaiset ajoivat! Keren- skin puoleen kääntyneet Eduskunnan hajotuttamiseksi naapurivaltion diktaattorilla olivat laittomalla asialla,ja katastrofi olisi tapahtunut itsenäisyydelle, JOS KERENSKI OLISI VOITTANUT BOLSHEVIKIT!


NS: "Mikä tahansa raja niiden välillä perustui vain voimatasapainoon eikä mihinkään historialliseen tosiasiaan. Sitä paitsi kaikkien maiden rajat kaikkina aikoina heijastelevat vain poliittisten voimien tasapainoa eikä mitään muuta. "


SB: Juu, kansainvälistä tasapainoa, muutettavissa olevia poliittisia entiteettejähän ne ovat.

Nykyään niistä päättää YK:n Yleiskokous.

Kansainliitto vahvisti sekä Suomen ja Venäjän että myös Suomen ja Ruotsin rajan.


NS: "Muistelkaamme miten Brežnev ja Yhdysvaltain presidentti allekirjoittivat Hel-singissä 1975 Helsingin sopimuksen rauhasta ja Euroopan rajoita.Missä on se rauha ja missä ovat ne rajat? "


SB: Onhan ne rajat, mutta niiden sisällä on nyt enemmän valtioita!

Mutta siinä kieltämättä kyllä allekirjoitettiin TOISEEN KERTAAN jo aikaisemmin kaikinpuolisesti allekirjoitettua. Se oli polittiinen ja diplomaattinen ja journalistinen manööveri, ei varsinaisesti juridinen toimi.


NS: " Stalin oli vuonna 1917 kansallisuusasioiden kansankomissaari ja yksi Leninin lähimpiä yhteistyökumppaneita. Suomessa ei ehkä muisteta, että toveri Stalin teki ensimmäisen virallisen vierailunsa marraskuussa 1917 juuri Suomeen ja puhui nimenomaan Suomen itsenäisyyden oikeutuksesta ja välttämättömyydestä. Stalin esiintyi 14. marraskuuta 1917 Suomen sosialidemokraattisen työväenpuolueen kokouksessa Helsingissä.


«Meitä peloteltiin Venäjän hajaantumisella, sen pirstoutumisella monilukuisiin riippumattomiin valtioihin; tällöin viittailtiin Kansankomissaarien Neuvoston julistamaan kansojen itsemääräämisoikeuteen pitäen sitä «tuhoisana virhee-nä». Mutta minun on lausuttava mitä jyrkimmin, että me emme olisi demo-kraatteja. (sosialismista puhumattakaan!), ellemme tunnustaisi Venäjän kan- soille vapaata itsemääräämisoikeutta. Minä selitän,että me pettäisimme sosi-alismin, jollemme ryhtyisi kaikkiin toimenpiteisiin veljellisen luottamuksen pa-lauttamiseksi Suomen ja Venäjän työläisten välillä. Mutta jokainenhan tietää, että ilman Suomen kansan vapaan itsemääräämisoikeuden päättävää tun-nustamista ei tällaisen luottamuksen palauttaminen ole ajateltavissa.Ja tässä on tärkeätä ei vain tämän oikeuden suullinen, vaikkapa virallinenkin tunnusta-minen. Tärkeätä on se, että Kansankomissaarien Neuvosto tulee teossa var-mentamaan tämän suullisen tunnustamisen,että se tullaan horjumatta pane-maan täytäntöön. Sillä sanojen aika on mennyt. Sillä on tullut aika, jolloin vanha tunnuslause: «Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!» on pantava täy-täntöön. Täysi vapaus elämänsä järjestämiseen Suomen kansalle, samoin kuin kaikille muillekin Venäjän kansoille! Suomen kansan vapaaehtoinen, re-hellinen liitto Venäjän kansan kanssa! Ei mitään holhousta, ei mitään valvon-taa ylhäältäpäin Suomen kansaan nähden! Tällaiset ovat Kansankomissaa-rien Neuvoston politiikan periaatteet. Vain tällaisen politiikan avulla voidaan luoda Venäjän kansojen keskinäinen luottamus.

Vain tällaisen luottamuksen pohjalla voidaan toteuttaa Venäjän kansojen pro- letaarien luja liittyminen yhdeksi armeijaksi. Vain tällaisen yhteenliittymisen kautta voidaan Lokakuun vallankumouksen saavu-tukset lujittaa, vielä eteen- päin kansainvälisen sosialistisen vallankumouksen asiaa. Kas tämän takia me hymähdämme joka kerta, kun meille puhutaan Venäjän kiertämättömästä hajaantumisesta kansojen itsemääräämisoikeuden aatteen toteuttamisen johdosta.»


Tätä osoittaa, että Stalin oli noihin aikoihin Suomen itsenäisyyden suurin kannattaja."


SB: Hän toteutti puolueensa päätöksiä. Puolue oli kehottanut Suomea pysymään lujana Kerenskiä vastaan josilloin, kun bolshevikit muodollisesti häntä Venäjällä yhä tukivat. Suomen Punakaartit ja Työväenpuolue suhtautuivat ehdottoman kielteisesti Kerenskin mahdollisiin yrityksiin komennella Suomea. "Kerenski"-laulukin oli nimenomaan punakaartilaisten laulu.

Hän oli sitä myös erilaisen, pohjoismaisen yhteiskuntahistorian ja rakenteen kannal- ta. Se käy ilmi jo hänen teoksestaan "Kansallisuuskysymyksestä" vuodelta 1913.

Bolshevikit eivät tavoitelleet Tsaarin Venäjää laajempaa Neuvostoliittoa minään "ihanteenakaan", vaan oli ilman muuta selvää, että esimerkiksi tulevat sosialistiset Saksa/Itävalta ja Kiina, vieläkin kaukaisemmista puhumattakaan, tulisivat olemaan eri valtioita. Se oli myös Kominternin linja, jonka johtajista erityisesti vietnamilainen Ai Nuyen Quoc, eli Ho Chi Minh oli alun perin Kansainliiton perustamisessa mukana ja ensimmäisen puheenjohtajan USA:n presidentti Woodrow Wilsonin tuttu.


NS: " Mutta jatkossa Suomenmaan tapahtumat kehittyivät Venäjästä eroavaan suuntaan, sillä lyhyen mutta verisen sisällissodan voittivat valkoiset eivätkä punaiset. Tämä johtui muutamasta tekijästä, niiden joukossa kenraali von der Goltzin johtami-en saksalaisten sotajoukkojen väliintulo. Mutta valkoinen Suomi ei antanut mitään tukea Venäjän valkoiselle armeijalle. "


SB: Venäjän Valkoiset oli aateliston eikä porvariston armeija. Sen aateveljiä olivat omalla tavallaan keisarallinen Japani ja Kiinan Valkoiset, eivätkä Suomen tai Baltian tai Saksan valkoiset.

Suomen valkoisten aateveljiä olivat skoropdskilaiset, jotka halusivat liittää Ukrainan Itävaltaan, ja "ihanneyhteis-kunnan" kannalta myös antonovilaiset, eli siis kerenski-läiset. He olivat ensin pitkään "puolueettomia", ja jopa pakon edessä Punaisten puolella kytäten "edullista" irtiottoa, pääpuolueiden taistelussa.

Mannerheim oli kuitenkin tsaarilainen.

Venäjän Valkoiset olisivat voittaessaan vielä läänittäneet Suomen maatkin komenta- jilleen, ja alistaneet kaikki suomalaiset maailman viimeisimmiksi maaorjiksi (paitsi Mannerheimin, josta olisi tehty kenraalikuvernööri).


NS: " Lisäksi Suomessa piileskeleviä venäläisiä upseereita kiellettiin liittymästä Ju-denitšin armeijaan, joka eteni kohti Petrogradia.Miksi? Koska liittolaiset Englanti ja Ranska tunnustivat Suomen itsenäisyyden pian Saksan romahduksen jälkeen mar- raskuussa 1918. Mitä Suomen poliittiseen eliittiin tulee, se ei halunnut auttaa Venä- jän valkoisia, koska oli olemassa vaara, että Venäjän uusi laillinen valta asettaa Suomen irtaantumisen laillisuuden kyseenalaiseksi. "


SB: Venäjän Valkoisia johti poliittisesti umpihöyrähtäneiden uskonnollisten mystikoi- den Arkkienkeli Mikaelin seura kärjessään Rasputinin omakätiset murhaajat Kadettien Duuma-johtaja Valdimir Purishkevitsh ja "varatsaari" Felix Jusupov.


NS: " Kansalaissodan aikana Suomi, joka ei auttanut Venäjän valkoisia, auttoi mie- lellään englantilaisia. Mitä luulette, kuka, milloin ja mistä suoritti ensimmäisen lento- hyökkäyksen Pietari-Petrograd-Leningradia vastaan sen uusilta rajoilta? Varmaan te-kisi mieli ajatella saksalaisia lentokoneita, mutta tosiasiassa ohjaimissa olivat britit. Suomen alueella tukikohtaansa pitäneet brittiläiset lentokoneet pommittivat Kron- štadtia 18.kesäkuuta 1919. Judenitšin armeijan hyökätessä Petrogradiin brittilaivasto ja lentokoneet muka suojasivat sitä, vaikka tosiasiassa hävittivät Venäjän laivastoa Suomen alueelta käsin. Tuohon aikaan kaupungin puolustusta johtanut Stalin muisti hyvin, miten kätevää potentiaaliselle hyökkääjälle on tukeutua Leningradin naapuriin. Suomen raja oli vain 30 kilometrin päässä Leningradista,joten talvisin Baltian laivas- ton joukot harjoittelivat torjumaan vihollisen jalkaväen hyökkäyksiä. Suomen alueelta käsin jalkaväki pystyi jäätä pitkin hyökkäämään laivaston kimppuun. "


SB: Tuo kyllä tiedetään.


NS: " Tilanne jatkui sietämättömänä toisen maailmansodan syttymiseen saakka. Stalinin aloitteesta elokuussa 1939 allekirjoitettu Neuvostoliiton ja Saksan välinen hyökkäämättömyyssopimus ratkaisi heti monta kysymystä. "


SB: HITLERIN ALOITTEESTA se tehtiin! 

Hitler esitti "etupiirijakoa Itämerellä" tasan samalla kaavalla kuin Stalin oli esittänyt Suomelle vuotta aikaisemmin, ennen Münchenin kongressia. NL oli ilmeisesti toimit- tanut jotakin konkreettista ehdotusta mannerheimille,koska Stalin sai tuolloin joksikin aikaa sellaisen käsityksen,että Mannerheim olisi toimittanut ehdotuksen Hitlerille (jo- pa ennen kuin presidentti Kalliolle). Sittemmin, jo ennen sodan loppua, NL:n tiedus-telu tuli muihin ajatuksiin: "vuotaja" oli ollut Mannerheimin esimies, joko Walden tai Tanner (tai Erkko), joita Stalin oli pitänyt itsensä ja/tai englantilaisten mahdollisina "kaup-pakumppaneina". Stalin oli siihen saakka arvostanut Waldenia,joka pisti pään- sä uhalla v. 1904 stopin tsaarin laittomille kutsunnoille Venäjän armeijaan Suomes-sa, joita hän kieltäytyi järjestämästä. Mutta "Rudella" oli nyt kiikarissa uudet halvan puun hankintamenetelmät...

Japani oli kärsinyt Halhin Golissa katastrofaalisen tappion, ja Akselivaltojen yhteis- hyökkäyssuunnitelma Bakun öljyille oli mennyt myttyyn, ja Japani oli irrottautunut siitä.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/03/molotov-ribbentrop-sopimus-ei-ollut-sotaliitto-vaan-kahden-vastakkaisen-sotilasliiton-normaali-olotila-silloin-kun-ne-eivat-sodi


NS: " Ensinnäkin Hitler joutui napit vastakkain äskeisen liittolaisensa Puolan kanssa, joka oli aiemmin ottanut Sleesian alueita Tšekkoslovakialta. Toiseksi edessä häämötti Saksan sotilaallinen yhteentörmäys Englannin ja Rans- kan kanssa. "


SB:Hitlerille oli täydellinen yllätys, että Englanti ja Ranska julistivat saksalle Puolan takia sodan. Hänen sodanjohtonsa oli vakuuttanut, että niin ei voi tapahtua, koska niillä ei ole mitään todellista keinoa auttaa Puolaa. Tämä olikin poliittinen signaali, että Saksan kanssa ei "pelata sotapelejä", vaan tapellaan elämästä ja kuolemasta, kun se aika tulee. Kovan käänteen ja samalla "kiireettömyyden" takana oli atomi-pommiprojektin eteneminen, joka tosin tuli poliittisille päättäjille ensi kertaa MAUD-komitean raportin muodossa vasta seuraavan vuoden 1940 alussa. Uraaniatomi oli kuitenkin halkaistu alkuvuodesta 1838 ja tulokset olivat olleet nappiinsa laskettujen  mukaisia.Projektin johtajan Rudolf Peierlsin oikeana kätenä oli jo vuodesta 1937 toi- minut NL:n vakooja Klaus Fuchs (joka tosin oli välillä jonkin aikaa internoituna 1939 saksalaisuuden takia).

NS: " Tärkeintä oli yrittää muuttaa ensimmäisen maailmansodan kehittyssuunnat ja välttää sota Saksan kanssa.Minkä tahansa valtion johtajien tärkempiä tehtäviä olivat kaikkina aikoina välttää oman maan joutuminen sotaan. Jos sotaa ei voida välttää, on estettävä sotaan joutuminen huonoissa olosuhteissa. Juuri tämän ongelman Sta-lin ratkaisi. Nyt oli välttämätöntä valmistautua tulevaan sotilaalliseen yhteenottoon. "


SB: Oli täysin selvää, että Saksa ja NL tulevat joutumaan sotaan.Sota Akselin ja Liittoutuneiden välillä oli riehunut jo kaksi vuotta Kiinassa!

Sotaa piti lykätä mahdollisimman kauaksi, mieluiten kesään 1942, jolloin NL olisi jo saattanut vaikka hyökätäkin voitollisesti!

Stalin pelasi aikaa. Hän tunsi jo Saksan sotakaluston (Espanjasta), jota vastaan pi- tää puolustautua,mutta panssarivaunut (T-34) ja lentokoneet (MiG) olivat vasta pro-totyyppiasteella. Niiden tuotantolinjat mm.Gorkissa ja Uralin kärjen molemmin puolin olivat myös vasta sisäänajovaiheessa. Leningaradin, Sevastopolin ja Vladivostokin aseteollisuus palveli paikallisia tarpeita (hyvin).


NS: " Baltian laivaston ja Leningradin asema oli tässä mielessä toivoton. Ne olivat tykkitulen kantaman sisällä. Murmanskin tilanne ei ollut yhtään parempi - jäätymätön satama ja rautatie, joka yhdistää sen valtakunnan keskusalleille. Ensimmäisen maai- lmansodan aikana Murmansk oli keskusvaltimo, jonka kautta silloiset liittolaiset toi- mittivat Venäjälle aseita ja ammuksia. Kiinnostavaa kyllä, muistelmissaan Winston Churchill kirjoitti, että Stalinin tahto siirtää rajaa etäämmäksi Leningradista oli luon- nollinen ja oikea eikä sitä voi kritisoida sen ajan sotilaallisen tilanteen näkökulmasta.

Stalin teki Suomelle ehdotuksen aluevaihdosta. Neuvotteluissa hän sanoi: «Me em-me vaadi ja ota, vaan ehdotamme. Koska Leningradia ei voi siirtää, pyydämme, että raja olisi 70 kilometrin päässä Leningradista. Me pyydämme 2 700 km² ja tarjoamme vaihdossa yli 5 500 km2. Maantieteelle emme voi mitään, kuten ette tekään voi sitä muuttaa.» Noihin aikoihin muut valtiot eivät tarjonneet näin edullisia ehtoja,ne yksin- kertaisesti tulivat ja ottivat. Stalinin ehdotuksen maltillisuus perustui kahteen teki-jään: Stalinin vilpittömään sympatiaan suomalaisia kohtaan, mistä kerromme vielä enemmän jäljempänä, sekä maailmanpolitiikan monimutkaiseen dramaturgiaan. Kukaan ei voinut taata, etteivätkö Englanti ja Ranska pysty tekemään saksalaisten kanssa rauhaa ja palauttamaan Saksaa alkuperäiseen Neuvostoliiton vastaiseen hyökkäyssuunnitelmaan. Sellaisessa tilanteessa britit ja ranskalaiset eivät olisi enää yrittäneet veljeillä Saksan kanssa sotivan Neuvostoliiton kanssa, vaan olisivat suunnitelleet iskua Neuvostoliittoa vastaan. "


SB: Neuvostoliitolla oli sitä varalta omat keinonsa: NL:n vanhentuneimmatkin aseet kuten pienet T-26 panssarivaunut, joilla ei ollut Saksaa vastaan mitään virkaa, olisi-vat olleet kohtalokkaita englantilaisille Intian itsenäisyysliikkeen hallussa, joka kiljui aseita mm. NL:lta, mutta ei juurikaan saanut niitä mistään.

Lisäksi länsimaat pelkäsivät Saksaa enemmän kuin NL:oa, koska ne arvelivat, että Saksa voisi ehkä saada aikaiseksi ydinpommin, mutta eivät uskoneet sellaista NL:sta... Totuus oli tietysti tasan päinvastaisnen.


NS: " Tämä näyttää oudolta vain ensi näkemältä. Heikentynyt Stalin olisi houkutellut Hitlerin hyökkäämään. Näin ollen Neuvostoliiton aloite sopia Suomen kanssa aluees-ta, jolta pystyi helposti ampumaan Leningradiin, sai suomalaisilta erittäin kielteisen vastauksen. Suomalaiset saivat länsivalloilta täyden tuen peräänantamattomuudelleen. "


SB: Vain jos Hitleriä nimitetään "länsivallaksi"...

Se, jonka oli pakko "yrittää (liiankin) hienoja", oli Hitler eivätkä esimerkiksi englanti- laiset, joilla oli se "suuryllätys" muhimassa... Ja Stalinkin tiesi, että NE eivät hötkyile aivan heti...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/tanneristi-mitron-ohjeet-putinille-ovat-valirauhan-ampumahaudasta

" Mulla on tässä luettavana sellaisen demarin kuin Päämajan sodanaikaisen tiedo-tusosaston johtajan Kalle Lehmuksen kirja "Talonpoika suurten shakkilaudalla", jossa hän mielestäni antaa ymmärtää Tannerin ottaneen Saksasta vastaan ohjeita. En ole kyllä lukenut läheskään loppuun. Mutta hän oli aina kaikesta jyrkästi eri mieltä kuin Tanner,vaikka piti olla "tämän väkeä":hän oli päinvastaista mieltä varustautumisesta ennen sotaa (Tanner vastusti), eri mieltä alueiden vaihtamisesta, kannatti, kun Tan-nerin linja oli,että "milliäkään ei periksi", ja edelleen hän oli eri mieltä rauhanteon yksityiskohdista ja ajankohdasta, kun Tanner vaati, että se on just sillä siunaamalla tehtävä millä ehdoilla tahansa kunhan vain vanha johto säilyttää paikkansa, joka oli- kin ollut just nappiinsa taas Hitlerin vaatimus. Varmasti Lehmus oli siitä johdostakin ainakin henkilöiden osalta eri mieltä. ... "


NS: " Suomi oli Saksan liittolainen jo ensimmäisen maailmansodan aikaan. Loka- kuun vallankumouksen 1917 aikoihin Suomeen tuoduilla saksalaisilla joukoilla oli ratkaiseva merkitys Suomen kansalaissodassa. Näin ollen Suomen ja Neuvostoliiton konflikti asetti Hitlerin vaikeaan tilanteeseen. " 


SB:Hitler lietsoi voimakkaasti talvisotaa,molemmilla puolilla.Se oli suorastaan hänen ideansa. Joka itse asiassa sopi myös Stalinille ja Churchillille, varsinkin kun nämä tiesivät Hitlerin metkut ja muut ongelmat.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/sodanaikainen-luotettava...


NS: " Hän näytti «pettäneen» Saksan vanhat liittolaiset ja antaneen heidät venäläis- ten käsiin. Tämä avasi mahdollisuuden poliittiseen peliin. Saksaa yllytettiin Neuvos-toliittoa vastaan aloittamalla «yleiseurooppalainen» ristiretki «verisiä bolševikkejä» vastaan. Suomalaisten ja venäläisten välinen sota oli länsivalloille tarpeellinen. Se antoi Lontoolle ja Pariisille hyvän syyn Neuvostoliiton vastaiselle hyökkäykselle. Kuten nytkin ne etsivät syitä Syyria ja sitä ennen Libyan, Serbian ja Irakin vastaisille hyökkäyksille.

Britannia «neuvoi» Suomea vastustamaan «idän painostusta» jo 27.syyskuuta 1939, vain kolmisen viikkoa Saksan hyökkäyksen jälkeen. Neuvostoliitto kutsui 5.10. naa- purinsa neuvotteluihin suhteiden parantamiseksi.Suomalaiset hakivat heti eurooppa- laisista suurvalloista tukea.Saksa suositteli olemaan huonontamatta suhteita Mosko- vaan, mutta Englanti, Ranska ja Yhdysvallat päinvastoin kehottivat tinkimättömään asenteeseen. Lännessä laskelmoitiin, että Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden huo- noneminen provosoi kriisin myös Neuvostoliiton ja Saksan suhteisiin.Suomi viivytteli vastauksessaan,määräsi 6.10. liikekannallepanon ja kieltäytyi 8.10. neuvotteluista. Suomessa määrättiin yleinen liikekannallepano 12.10. ja väestöä alettiin evakuoida suurista kaupungeista.

Tätä taustaa vasten, samaisena 12. päivänä neuvottelut alkoivat Moskovassa. Suo- malaiset olivat täyttä höyryä matkalla kohti sotaa suuren naapurin kanssa. Kuvitteli- vatko he voittavansa sen? Ei tietenkään, yksin sellaista tulosta ei olisi voinut saavut- taa. Siitä onkin kysymys. Suomi uskoi vakavasti Englannin ja Ranskan väliintuloon. Niinpä Suomen delegaatio kieltäytyi neuvottelemasta keskinäisen avun sopimukses- ta Neuvostoliiton kanssa.Neuvostoliitto ehdotti sopimusluonnosta Suomenlahden yh- teisestä puolustuksesta. Kysymys oli siitä, että mikäli Neuvostoliitto ei valvo pääsyä Suomenlahdelle, mikä tahansa hyökkääjä pääsisi sille helposti tai voisi heti tukkia sen, estäen Baltian laivastolta pääsyn Itämerelle. Mutta sekin ehdotus, kuten voi helposti arvata, tyrmättiin suomalaisten taholta heti .Neuvostoliitto ehdotti vielä yhtä vaihtoehtoa, Hangon vuokrausta. Suomelle ehdotettiin pienen alueen antamista Neuvostoliitolle ja sen vastineeksi suurta aluetta neuvostomaata.

Suomen delegaatio lähti Helsingistä. Mannerheim nimitettiin Suomen armeijan yli- päälliköksi 17.10.Suomalaiset suostuivat 23.10. siirtämään rajaansa lännemmäksi, mutta kieltäytyivät Hangon vuokraamisesta, ja palasivat 24.10.Helsinkiin. Neuvotte- lut venyivät. Suomi sai 25.10.1939 valmiiksi Suomenlahden miinoitukset ja toi käy- tännössä koko armeijansa raja-alueille.On mielenkiintoista havaita,että Suomen hal- litus salasi eduskunnalta Neuvostoliiton ehdotusten koko kirjon, peläten että edus- kunta tunnustaisi että laiha sopu on parempi kuin Englannin ja Ranskan intresseille perustuva lihava riita ja hyväksyisi ehdotukset.

Viimeinen neuvottelukierros alkoi 3.11.Suomen delegaatio saa ohjeet olla tulematta missään vastaan ja viedä sopimus läpi yksipuolisesti omien ehtojensa perusteella. Viimeinen istunto pidettiin 9.11. ja 13.11. suomalaiset palasivat Helsinkiin. Suomen delegaation ylittäessä rajan suomalaiset rajavartijat avasivat tulen Neuvostoliiton suuntaan. Se oli selvä Neuvostoliittoa vastaan suunnattu provokaatio.Uutisoimisto TASS ilmoitti 26.11.Suomen tykistön ampuneen kello 15.45 Neuvostoliiton alueelle, minkä tuloksena neljä sotilasta kuoli ja yhdeksän haavoittui. Vieläkään Mainilan laukauksia ei ole kunnolla selvitetty.

Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota alkoi 30.11.1939. Salaisessa neuvonpidossa 17.4.1940 Stalin kertoi yhdestä tärkeästä sen syttymisen syystä: «Olisiko sota voitu välttää? Nähdäkseni ei. Sotaa ei voitu välttää. Sota oli välttämätön, koska rauhan- omaiset neuvottelut Suomen kanssa eivät johtaneet tulokseen, ja Leningradin turval-lisuus oli ehdottomasti taattava, koska sen turvallisuus on sama kuin Isänmaamme turvallisuus. Ei vain siksi, että Leningradissa on 30 - 35 prosenttia maamme puolus- tusteollisuudesta, joten Leningradin eheydestä ja turvallisuudesta riippuu riippuu maamme kohtalo,mutta myös siksi,koska Leningrad on maamme toinen pääkaupun- ki. Murtautua Leningradiin, valloittaa se ja muodostaa siellä porvarillinen hallitus, valkokaartilainen – se merkitsee tärkeän tukikohdan antamista sisällissodalle neuvostovaltaa vastaan.»

Stalin puhui siitä, että Suomi ei ole ystävällismielinen valtio, koska se antoi englanti- laisille lentokenttiä 1919 Venäjän pommittamiseksi ja vuonna 1939 Suomesta olisi voinut tulla keskus yrityksille uuden kansalaissodan liet- somiseksi Venäjälle. Näin siinä myös kävi.Suomessa alettiin muodostaa «Venäjän hallitusta». Helsingissä aiot- tiin jo vuosina 1939-1940 tehdä sama, minkä Hitler aloitti Suuren isänmaallisen so- dan toisen puoliskon aikana - taistella Venäjää vastaan venäläisin voimin. Suomen armeijan ylipäällikkö marsalkka Mannerheim kertoi aikeestaan vaikuttaa Venäjän kansaan ja Suomea vastaan lähetettyihin joukkoihin.Neuvostoliiton ja Suomen välis- tä sotaahan ei käyty tyhjiössä – Suomen selän takana seisoivat Englanti ja Ranska."


SB: Englanti ainakin tiesi, että Suomen johdon tarkoitus on KUSETTAA JUURI SE HÄVIÄMÄÄN SAKSALLE "hönäyttämällä" se sotimaan NL:n kanssa!


NS: " Jo sodan alussa Suomen sodanjohto pani toivonsa mahdollisuuteen laskea englantilais-ranskalaisia liittolaisjoukkoja Neuvostoliiton alueelle. Valtioneuvoston is-tunnossa puhuttiin täysin avoimesti mahdollisuudesta laskea englantilaisia joukkoja Murmanskiin.Neuvotteluissaan englantilaisten kanssa Mannerheim esitti Murmans- kin valtaamista suurimittaisella operaatiolla, jolla olisi ratkaiseva merkitys, jos se suunnitellaan syvältä selustasta Arkangelin kautta.

Lontoossa ja Pariisissa haluttiin kääntää alkanut venäläis-suomalainen sota sisällis- sodaksi Venäjällä. Sitä varten piti yhdistää kaksi tekijää: julistaa Venäjän hallituksen perustamisesta Suomen alueella sellaisen enemmän tai vähemmän vaikutusvaltai- sen henkilön johdolla,joka voisi houkutella puna-armeijalaisia siirtymään puolelleen. Mikä tärkeintä, muodostaa sotavangeista ja emigranteista joukkoja, jotka myöhem-min Hitlerin alaisuudessa tunnettiin «Venäjän vapautusarmeijana».«Venäjän sotilas- liiton» valkoemigrantit alkoivat tarjota palveluitaan suomalaisille ja heidän brittiläis-ranskalaisille kollegoilleen.Pian Helsinkiin saapui brittiagentiksi paljastunut Boris Ba- žanov, entinen Stalinin sihteeri, joka oli paennut Neuvostoliitosta 1920-luvun lopussa Iranin ja Ison-Britannian kautta. Sitten ilmaantui suunnitelma nimittää «Venäjän hal-lituksen» johtoon alunpitäen Aleksandr Kerenski, gorbatšovilaistyyppinen petturi ja Juudas, joka petti maansa jo 1917 luovuttamalla sen Leninille ja bolševikeille. Mutta Kerenskin kannatus oli nolla.Tarvittiin joku toinen hahmo. Niinpä Suomen valtioneu- voston istunnossa 15.12.pääministeri Risto Ryti kertoi ajatuksesta kutsua Lev Trotski Suomeen vaihtoehtoista Venäjän hallitusta muodostamaan. Onneksi Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota osoittautui lyhyeksi,eikä Trotski ehtinyt ryhtyä toimiin. Hanke uuden kansalaissodan lietsomiseksi Venäjälle tyrehtyi Suomen tappioon sodassa.

Mutta länsiliittolaiset valmistelivat aktiivisesti neuvostoliittolais-suomalaiseen konflik- tiin sekaantumista, huolimatta siitä,että heillä oli jo toinen maailmansota käytännös- sä meneillään saksalaisten kanssa.Tällaisessa tilanteessa halutaan aina löytää uusia liittolaisia,mutta Englanti ja Ranska halusivat tehdä Neuvostoliitosta vihollisen.Tämä käytön on omituista, ellei suorastaan itsetuhoista. " 


SB: Ei se aivan näinkään ollut.

Englanti esti Ranskaa tukemasta Suomea, ja Saksa taas esti Italiaa. Hitler ja Churchill pelasivat Mustaa Pekkaa...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/talvisodan-vaihtoehdo

http://www.ennenjanyt.net/4-02/rentola.htm

http://www.tiede.fi/comment/830273#comment-830273

NS: "  Jos rauha olisi nyt solmittu, lännen ainoa vihollinen olisi ollut Neuvostoliitto. Hitler lykkäsi Ranskan valloitusta 25 kertaa. Hierottiin kauppaa, ja länsirintamalla käytiin omituista sotaa. Sotilaat pelasivat jalkapalloa vihollisen näköpiirissä ja tappiot olivat tasan nolla. Tällaista sotaa länsirintamalla käytiin puolisen vuotta.

Armeijan komentajien kokouksessa 17.4.1940 Stalin sanoi konfliktista Suomen kanssa seuraavaa: «Jos sota olisi pidentynyt, jos sotaan olisi sekaantunut joku naapurivaltio». Mikä Stalinilla oli mielessä? Tässä vielä yksi lainaus:

«Huolimatta jo alkaneesta maailmansodasta, kaikkialta ilmaantui suurta halukkuutta auttaa suomalaisia ilmavoimilla ja muilla arvokkailla sotatarvikkeilla, sekä vapaaeh- toisilla Englannista, Yhdysvalloista ja erityisesti Ranskasta.» Näin kirjoitti myöhemmin Winston Churchill. "


SB: Kirjoitti raivoissaan siitä, että NL oli vakoillut Englannin ja USA:n atomiprojektin. Churchill jollakin tavalla "pimahti" siitä tiedosti.

Fakta on, että Englanti esti Ranskan avun Suomelle, joka olisi koostunut mm. Jää-mereltä mihinnousevista joukoista.Ja Saksa taas esti Italiaa toimittamasta Suomelle KAUPALLISESTI aikaisemmin tilattuja Fiat-hävittäjiä, sovittua kauppaa, huippuvehkeitä kuten Fiat-pommikoneetkin, jotka olivat parempia kuin saksalaiset.

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=6013.msg344347#msg344347 "

jsonpedia.org/annotate/resource/html/fi:Suomen_ilmavoimien_historia

" Fiat G.50 oli suomalaisten ainoa moderni kone. Se tilattiin 23. lokakuuta 1939 ja Italia lupasi toimittaa koneen 15. marraskuuta 1939 mennessä. Kaksi konetta pääsi Saksan läpi Ruotsiin ja sieltä Suomeen ennen kuin Saksa esti koneiden viennin sen lävitse.Italia haki koneet takaisin Saksasta ja lähetti ne meritietä pitkin Ruotsiin,josta koneet saapuivat Suomeen talvisodan loppupuolella. Italian lähettämät kouluttajat osallistuivat myös sotalentoihin. Kone ei ollut suunniteltu arktisiin oloihin ja se toimi aluksi huonosti Suomen kylmässä talvessa. Bensiiniä ja pommeja Suomen ilmavoi-milla oli riittämiin, mutta ”malli Cajander” oli käytössä ylimääräisiin kertaushartoituk-siin asti. Ohjaajat lensivät rauhan aikana vain noin 3–4 tuntia kuukaudessa nimeno-maan kustannusten säästämiseksi. Patruunoissa ongelmana oli lentokoneiden kone-kiväärien tyyppien moninaisuus - eri koneissa eivät saman kaliiperin aseisiin käyneet samat patruunat. Ennen talvisodan alkua pikakoulutettiin myös sotilaslentäjiä.

http://www.satakunnankansa.fi/teema/viikonvaihde/1270600.shtml "


NS: " Samaisessa kokouksessa Stalin sanoi suoremmin: «Suomen koko puolustus ja sodankäynti perustui Englannin ja Ranskan määräyksille, aloitteille ja neuvoille, ja ennen sitä vielä saksalaiset auttoivat heitä valtavasti, puolet Suomen puolustuslinjasta on rakennettu heidän neuvojensa mukaan.» "


SB: Hämäystä.


NS: " Tammikuun-huhtikuun 1940 aikana Englanti suunnitteli kuumeisesti hyökkäys- tä Neuvostoliittoon. Suunnitel- missa oli britti-ilmavoimien isku Bakuun ja Kaukasuk- selle tavoitteena öljyteollisuutemme lamaannuttaminen sekä englantilaisten sukel- lusveneiden tuominen Mustallemerelle venäläisten öljytankkerien upottamiseksi, sekä kuten Churchill kirjoitti, «pelotevaikutuksen luomiseksi Venäjälle». "


SB:Englannilla ei olisi ollut kauheasti esteitä hyökätä Persiasta Bakuun.NL sitä kuol- lakseen pelkäsikin.Mutta se olisi merkinnyt parhaan liittolaisen "lahtaamista" Saksaa ja Japania vastaan. Jotkut sotilaat suunnittelivat mitä suunnittelivat. Churchill sen si- jaan tiesi, mitä tekee.Mutta hän EI tiennyt,että mitä kaikea Stalin tekee,vaan LUULI VIRHEELLISESTI. että Stalin ei muka tietäisi,mitä hän tekee,atomitek- nologiassa!


NS: " Mitä Ranskaan tulee, sen pääministeri Dalladier ilmoitti maan parlamentissa 12.3.1940 täysin avoimesti, että 26. helmikuuta englantilais-ranskalainen liittolais-retkikunta, jonka vahvuus on 150 000 miestä,on valmis lähtemään Suomeen. "


SB: Englantilaiset estivät tämän. Linkki yllä.


NS: "Mutta Hitler pilasi kaiken.Viemällä joukot Norjaan Hitler katkaisi länsidesanttien ja Suomen-avun kuljetusreitit.Suomalaiset eivät saaneet Lontoon täyttä tukea. Maa- liskuun 12.päivänä vuonna 1940 solmittu rauha Neuvostoliiton ja Suomen välillä sai kortit sekaisin. Mutta silloinkaan englantilaiset eivät rauhoittuneet.

 Kaksi päivää ennen Hitlerin hyökkäystä Neuvostoliittoon, 20. kesäkuuta 1941, Stalin sai tiedusteluraportin.Siinä sanottiin: «Englantilaiset kiihdyttävät valmiuksiaan pom- mittaa Bakua.» Churchillin mielestä Neuvostoliiton ja Saksan suhteiden kehitys antoi briteille hyödyllisen mahdollisuuden pommittaa viipymättä Bakun öljyteollisuutta. "


SB: Kissan paskat!

Yksi päivä ennen Englantilaiset ja Vapaan Ranskan armeija ja Syyrian itsenäi- syysliike estivät Saksaa pommittamasta Syyriasta Bakua: Syyrian maahantuotu sota:


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/syyria-kesakuu-1941-ii-maailmansodan-yksi-tuntematon-ratkaisutaistelu


NS: " Stalinin pöydälle ilmaantui myös muita tiedusteluraportteja. Toukokuussa 1941 Punaisen Armeijan tieduste-lupäällikkö kenraali Filipp Golikov raportoi:

«Vaikka Suomen hallitus sen kiistää,Suomessa on kiistatta havaittu merkittäviä sak- salaisjoukkojen kuljetuksia, kuten: 10. huhtikuuta saksalaiset laivat toivat Turun sata- maan 10000 sotilasta, 29. huhtikuuta samaan satamaan tuotiin 12000 sotilasta. Sen lisäksi talven aikana Suomen alueella oleskeli noin 4 000 saksalaista sotilasta. Usei- den lähteiden havaintojen perusteella on selvinnyt, että saksalaiset sotilaskuljetukset suuntaavat edelleen rauta- ja maanteitse kohti pohjoista Rovaniemen kautta Kirkko-niemeen.Näiden kuljetusten ja autokolonnien määrästä on mahdollista päätellä, että suurin osa Suomeen tulleista saksalaisjoukoista on edelleen Suomen alueella. Tämän lisäksi koko huhtikuun ajan on havaittu saapuneiksi ammuksilla ja rakennus-tarvikkeilla lastattuja saksalaisia laivoja. Saksalaisten suuret sotilasvarastot on perustettu Vikan asemalle Rovaniemestä itään.»

Hitlerin tulevassa hyökkäyksessä Neuvostoliittoa vastaan Suomi ei ollut jäämässä sivuun. "


SB: Jos Saksa EI olisi tehnyt Suomessa hyökkäysvalmisteluja,niin SILLOIN Stalinil- ta olisi mennyt paskat housuun,koska se olisi tarkoittanut,että Saksa valmistelee jo-takin sellaista hyökkäystä eteläistä linjaa,jota NL eniten pelkäsi, eli sivuilleen vilkuile-matonta hyökkäystä kaikin voimin Moskovan yli NL:n todellisiin uudenaikaisiin ase- teollisuuskeskuksiin, joista yksi tärkeimmistä oli Gorki, ja loput olivat molemmin puo- lin Uralia,sekä Bakuun. Saksa oli vähällä nytkin onnistua jakamaan Nl kahtia, mihin valtaaja aina pyrkii,jos pystyy. NL olisi joutunut pulustamaan Bakua yhdessä englan- tilaisten kanssa, mihin se olikin varautunut mm. ministerivalinnoilla. Talvidodan raja oli optimaalinen NL:n intressien kannalta (muutenkin kuin Hitlerin hööpöttämiseksi).


NS: Salzburgiin saapui 25.5. 1941 seuraavien suomalaisten upseerien ryhmä: pää- esikunnan päällikkö Erik Heinrichs, operatiivisen osaston päällikkö eversti Kustaa Tapola, pääesikunnan järjestelyosaston päällikkö eversti Einar Mäkinen, päämajan huoltopäällikkö eversti Harald Roos, merivoimien esikuntapäällikkö kommodori Svante Sundman. Suomen delegaatio neuvotteli Saksan sotilasjohdon edustajien kanssa samana päivänä. Norjasta tuotiin Rovaniemen alueelle 9.5.1941 motorisoitu SS-divisioona Nord.Saksalaiset sotalaivat Cobra,Königin Luise,Kaiser, Tannenberg, Hansestadt Danzig ja Brummer saapuivat Suomen aluevesille 14.6. Suomalaiset luotsit auttoivat laivat luotojen halki. Sen jälkeen 17.6. saapuivat torpedoveneiden laivueet sekä 12 miinanraivaajan ryhmä ja niiden emoalus Elbe. Näin ollen ennen sodan alkua Suomen rannoilla oli noin 40 saksalaista sotalaivaa.Saksalaisten hal- linnassa oli 18.-19.6.1941 kuusi suomalaista lentokenttää:Utti,Helsinki, Luonetjärvi, Rovaniemi, Kemijärvi, Petsamo.

Illalla 21. kesäkuuta Suomessa olleet saksalaiset alukset aloittivat Suomenlahden miinoitusoperaation. Aamulla 22. 6. 1941 suomalaiset joukot rantautuivat Ahvenan-maalle. Tämä miehitys loukkasi Geneven vuoden 1921 sopimusta ja Neuvostoliiton ja Suomen sopimusta Ahvenanmaan saarista vuodelta 1940.Molemmat sopimukset määräsivät Ahvenanmaan demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi. Lisäksi Ahvenanmaan saaristo hallintokeskuksessa,Maarianhaminan kaupungissa,suomalaiset joukot kaap- pasivat siellä olleen Neuvostoliiton konsulaatin henkilökunnan. Samana aamuna, 22. kesäkuuta, saksalainen alppijääkäriarmeija Norwegen kenraalimajuri Dietlin johdolla ylitti Norjan ja Suomen rajan ja miehitti Petsamon.Samaan aikaan saksalaiset lento-koneet miinoittivat reitit Kronštadtiin. Koneet nousivat Itä-Preussin kentiltä, laskivat miinat, laskeutuivat tankkaamaan suomalaiselle Utin kentälle ja palasivat Saksaan.

Näissä olosuhteissa Neuvostoliitto ei tietenkään voinut pitää Suomea puolueettoma- na maana. Stalinilla ei ollut mitään halua sotia Suomea vastaan, eikä hänellä ollut mitään aluevaatimuksiakaan. Mutta 1. syyskuuta 1939 Saksan hyökättyä Puolaan Suomi ilmoitti heti puolueettomuudestaan.Kun 23.kesäkuuta Molotov pyysi Suomen asiainhoitajaa Hynnistä selvästi määrittelemään Suomen asenteen suhteessa alka- neeseen sotaan,tätä katsoi parhaaksi jättää vastaamatta. Suomi ei julistautunut sel- väsanaisesti puolueettomaksi.Se mitä todella tapahtui kertoi jotain aivan päinvas-taista – Suomi ryhtyy sotaan Neuvostoliittoa vastaan yhdessä Saksan kanssa.

Nimenomaan tästä näkökulmasta Neuvostoliiton sodanjohto antoi ilmavoimille mää- räyksen pommittaa Suomen aluetta 25.kesäkuuta. Suomi ilmoitti 26. kesäkuuta ole- vansa Neuvostoliiton kanssa sotatilassa. Mutta eivät nämä lennot määränneet Suo- men sotaan menosta. Siitä päätettiin paljon aikaisemmin,mutta Suomen johtajat eivät kertoneet asiasta mitään omalle kansalleen.Mutta tapahtumien kulku osoittaa selvästi, että suomalaiset ja saksalaiset olivat valmistautuneet sotaan Suomen alu-eella. Nimenomaan suomalaiset ja saksalaiset joukot hyökkäsivät, ei Punainen Armeija. "


SB: Kaikki nuo valmistelut olivat NL:n tiedossa,ja ne olivat sitä, mitä Stalin odottikin tapahtuvan, koska hän tiesi silloin, millaista hyökkäystä ja mitä kautta Hitler valmistelee.


NS: Murmanskin suunnalla saksalaisten alppijääkäreiden armeija siirtyi kohti rajaa, jota vartioi suomalaisten jääkäreiden 1500 miehen vahvuinen joukko-osasto. Saksa- laisten hyökkäys tällä suunnalla alkoi Petsamon alueelta 28.kesäkuuta 1941.  SS-di- visioona Nord,saksalainen 169.jalkaväkidivisioona, suomalainen 6.jalkaväkidivisioona ja kaksi suomalaista jääkäripataljoonaa hyökkäsi 1. heinäkuuta. Suomalaiset joukot olivat aloittaneet hyökkäyksen Viipurin ja Petroskoin suuntaan 30.6.1941. Elokuun 1941 loppuun mennessä suomalaiset olivat pääsemässä Leningradiin.Yleensäkin koko sodan ajan Suomen alueella toimi kaksi riippumatonta armeijaa - pohjoisessa Saksan pääesikunnalle alistetut saksalaiset joukot ja suomalaiset maan muissa osissa. 

Sota maiden välillä on aina tragedia.Sodan lopettaminen pikaisesti on jokaisen isän- maanystävän tärkein tehtävä.Suomi joutui toisessa maailmansodassa huonoon seu- raan - sen puolella oli Hitlerin Saksa, sitä vastaan olivat Neuvostoliitto ja Iso-Britan- nia, joka joulukuussa 1941 julisti Suomelle sodan. Vuoteen 1944 mennessä Saksan ja sen liittolaisten tappio oli vain ajan kysymys.Suomen ystävän tehtävä tuossa tilan-teessa oli irrottaa maa sodasta mahdollisimman nopeasti mahdollisimman pienillä tappioilla.

Tänään tiedetään vähän siitä, miten innokkaasti Josif Stalin suhtautui operaatioon Suomen irrottamiseksi sodasta. Tästä kertoi muistelmissaan ilmavoimien marsalkka Aleksandr Golovanov, joka komensi kaukoilmavoimia. Siihen kuului voimakkaita pommikoneita, jotka oli alistettu suoraan Stalinille.

«Joulukuun 1943 puolivälissä,pian Teheranista palattuamme,sain käskyn ylimmältä sotilasjohdolta mennä Leningradiin auttamaan rintaman johtoa tulevassa hyökkäys-  operaatiossa. Ennen lähtöäni teimme yhteenvetoa Suomen osallistumisesta sotaan. Niin oudolta kuin se kuulostaakin,Stalin kysyi minulta: tunnenko minä Suomen histo- riaa? Olenko tietoinen Pietari Suuren epäonnistuneista sotatoimista siellä ja toisaal-ta Aleksanteri I:n menestyksekkäistä toimista, joiden tuloksena Suomi liitettin Venäjän imperiumiin?

Kuultuaan että neuvostolais-suomalaiset sotilaallisen konfliktin aikana olin lukenut sangen runsaasti kirjallisuutta sekä Suomesta että se liittämisestä Venäjän valtioon, Stalin keskittyi tähän konfliktiin ja ylisti sekä suomalaista sotilasta että Suomen kan- saa. Stalinin mielestä Suomen kansa on työteliäs, kärsivällinen ja rakastaa isänmaa- ta.Mutta samalla hän pani merkille suuren eron kansan toiveissa ja Suomen fasistis- mielisen hallituksen päämäärissä, jotka syöksivät valtion sotaan ja pakottivat oman kansan maksamaan siitä.Keskustelusta kävi selväksi, että yhtäältä Stalin kunnioittaa Suomen kansaa, vaikka hänen ylipäällikkönä täytyy tehdä jonkinlainen päätös soti- laallisen uhkan poistamiseksi neuvostolais-saksalaisen sodan pohjoisella siivellä.

Selvää oli, että massiiviset ilmapommitukset vaativat paljon uhreja vähälukuisesta kansasta, joka joutui maksamaan kovan hinnan hallituksensa politiikasta.Tuntien Stalinin jo vuosien ajan, näin että hän epäröi lopullisen päätöksen tekemistä. Ennen lähtöä sain Stalinin käskyn siitä, että samaan aikaan kun tuemme Leningradin rinta- man joukkojen hyökkäystoimia suoritamme kaikki välttämättömät toimet iskun val- mistelemiseksi Suomen sotateollisuuskohteita vastaan siten, että tehtävä voidaan suorittaa tuntien kuluttua käskyn saamisesta. Isku oli tehtävä Helsingin satamaan, rautateiden risteyskohtiin ja sotilaskohteisiin kaupungin laitamilla. Kaupunkiin ei saanut tehdä massiisivista iskua. Ensimmäiselle lennolle lähetettiin muutama sata konetta, ja jos se on välttämätöntä, jos sellaista ilmenee, koneiden lentoihin osallistuneiden koneiden määrää voidaan lisätä.».

Muistellaanpa miten Saksan ilmavoimat toisen maailmansodan aikana hävittivät Stalingradin, englantilaisen Coventryn, Varsovan. Englantilaiset ja amerikkalaiset ei-vät toimineet yhtään paremmin - Dresdenin ja muiden saksalaisten kaupunkien rau-niot ovat siitä todisteena. Stalin henkilökohtaisesti määräsi suorittamaan iskut ilman ylimääräisiä uhreja ja hävitystä. Ensimmäinen isku tehtiin 7.2.1944 vastaisena yönä. Marsalkka Golovanov muistelee:

«Pian sen jälkeen eräs näkyvä teollisuusmies Ruotsissa kääntyi meidän Tukholman lähettiläämme Aleksandra Kollontain puolueen kertoen hänelle, että Suomen halli-tuksen edustajalla herra Paasikivellä on valtuudet selvittää ehdot Suomen irtaantu-miselle sodasta. Lisäksi tiedusteltiin, suostuuko hallituksemme neuvottelemaan Suo- men nykyisen hallituksen kanssa. J.K. Paasikiven ja A. Kollontain epävirallinen ta- paaminen pidettiin 16.helmikuuta.Samana päivänä sain Stalinin käskyn toistaa pom- mituslento Helsingin alueelle, mikä myös tehtiin. Seuraavalla tapaamisella Paasikivi sai Kollontailta meidän ehtomme rauhan solmimiseksi Suomen kanssa.»

Nämä ehdot olivat yksinkertaisesti hämmästyttävät. Lukekaa ne ja miettikää, kuka vielä on vaatinut tappion kärsineeltä näin vähän. Jos Stalin muka halusi miehittää Suomen, miksi hän ei edes yrittänyt sitä vuosina 1944 - 1945, kun hänellä oli siihen täydet mahdollisuudet? Stalinin esittämät rauhanehdot olivat seuraavat:

1) Suhteiden katkaiseminen Saksaan ja saksalaisten joukkojen ja alusten internointi Suomesta. Jos Suomi ei kykene täyttämään vaatimuksia, Neuvostoliitto on valmis antamaan välttämätöntä apua joukoillaan ja ilmavoimillaan.

2) Neuvostoliiton ja Suomen välisen vuoden 1940 rauhansopimuksen saattaminen voimaan ja suomalaisten jouk- kojen vetäytyminen vuoden 1940 rajoille.

3) Neuvostoliiton ja liitoutuniden sotavankien sekä keskitysleirillä ja pakkotyössä pidetyn siviiliväestön pikainen palauttaminen.

4) Kysymys Suomen armeijan demobilisaatiosta oittain tai kokonaan jätetään Moskovan neuvotteluihin.

5) Kysymys Neuvostoliitolle aiheutettujen vahinkojen ja neuvostoalueen miehittämien korvaamisesta jätetään Moskovan neuvotteluihin.

Mutta Suomen johto ei suostunut tähän.

« Yöllä 27. helmikuuta iskettiin vielä kerran Helsingin alueelle. Jos lentoon osallistu- neet konet olisivat iskeneet itse Helsinkiin, voidaan sanoa että kaupunki olisi lakan- nut olemasta. Lento oli viimeinen ja vakava varoitus.Sain pian Stalinin määräyksen keskeyttää kaukoilmavoimien toiminnan Suomen alueella. Näin neuvottelut Suomen irrottamiseksi sodasta saatiin alkuun» -- kirjoittaa marsalkka Golovanov.

On sanottava, että Suomen sodasta irrottamisen prosessi pirkittyi - vasta 19. syys-kuuta 1944 allekirjoitettiin välirauhansopimus,ja Suomi julisti sodan Saksalle. Rauha ei riistänyt Suomelta valtiollista itsenäisyyttä ja oikeutta harjoittaa omaa ulkopolitiik-kaa. Erotuksena muista Saksan puolella sotineista maista, Suomea ei miehitetty. Stalin ei käyttänyt näitä voittajan oikeuksia, koska hän ajatteli tulevaisuutta ja toivoi hyviä suhteita itsenäisen Suomen valtion kanssa. Stalin rakasti Suomea ja kunnioitti sen kansaa.   

Lopullisessa muodossaan Neuvostoliiton ja Suomen rauhanehdot näyttivät tältä:

1) Palauttaa vuoden 1940 rajat ja lisäksi luovuttaa Neuvostoliitolle Petsamo.

2) Helsingin lähellä sijaitsevan Porkkalanniemen vuokraaminen Neuvostoliitolle 50 vuodeksi (palautettiin suomalaisille jo vuonna 1956).

3) Antaa Neuvostoliitolle oikeus joukkojensiirtoihin Suomen halki.

4) Maksaa 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoiset sotakorvaukset, jotka on korvattava vientituotteina kuuden vuoden aikana.  

5) Kommunistipuolueen laillistaminen.

Sodan hävinneelle maalle ehdot olivat enemmän kuin hyvät. Eritoten jos muistaa, mitä Saksalle tapahtui...

(LOPPU) "


Keskustelua:

Tero Vehviläinen

Manserock -näkökulmaa Stalin ja Viro -keskusteluun: ensimmäinen suomalaisbändi aloittaa alla linkatun kohdassa 8:50.

Juice aloittaa kohdassa 12:20. Juice kertoo vitsin "Mitä eroa on Leninillä ja Gorba-tsovilla? Lenin teki työläisistä kommunisteja,Gorbatsov yrittää tehdä kommunisteista työläisiä". Esittää myöhemmin mm. Maamme-laulun ja lähes 100000 virolaisen yleisö elää mukana.

Sakari Kuosmasen todistuksen mukaan Neuvostoliiton panssarivaunut vartioivat tilaisuuksia tykinputket lavalle suunnattuina. Musiikki mursi konkreettisesti rajoja Neuvosto-Eestin laululavalla.

http://www.youtube.com/watch?v=q9ZOlIo8jes


Keskutelua muualta:

Jari-Pekka Vuorela:  http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=25387

" Mannerheimin vastaveto ”Terijoen hallitukselle”: Trotskin johtama nukkehallitus

Talvisodan syttyminen 30.11.1939 shokeerasi monet, ei vähiten Suomen armeijan kaikki puutteet liiankin hyvin tunteneen ylipäällikkö Mannerheimin. Vanha mies kan- toi raskasta vastuuta harteillaan. Läsnä olleiden, ja päämajassa vierailleiden, mm. U.K. Kekkosen todistuksen mukaan marsalkka oli hermovoimiensa äärirajoilla. Väsy-nyt viisaskin mies voi tehdä harkitsemattomia ehdotuksia. Talvisodan alkupäivinä sotamarsalkka Mannerheim esitti vastavetoa Stalinin asettamalle O.V. Kuusisen Terijoen nukkehallitukselle. Ehdotus koski Trotskin johtamaa venäläisistä emigranteista koostuvaa ”vastahallitusta”.

Katsotaanpa vähän tarkemmin:

Pääministeri Rytin sihteerin Alf E. Tuuderin kirjoittaman keskustelupöytäkirjan mu- kaan valtio-neuvoston 15.12.1939 klo 17 pidetyn istunnon alkajaisiksi Ryti esitti erä- itä tietoja rintamilta ja sen jälkeen ”mainitsi,että oli esitetty ajatus,että Trotski kutsut- taisiin tänne muodostamaan Venäjälle vastahallituksen”.Leo Davidovits Trotski oli bolshevikki, Leninin ja Stalinin taistelutoveri maanalaisuuden ajoilta, lokakuun vallankumouksen 1917 avainhenkilöitä, Neuvosto-Venäjän entinen sota-asiain kansankomissaari, "


Trotski ei ollut maanalaisuuden kaudella bolshevikki, vaan menshevikki. Hän ei ollut mukana helmikuun vallankumouksessa, vaan toimitti USA:ssa sosialistista sanoma- lehteä mm. Aleksandra Kollontain ja Clara Zetkinin kanssa. Hän palasi Venäjälle al- kukesästä 1917, ja heinäkuussa samassa yhteydessä, kun Kerenksi korvasi Georgi Lvovin Väliaikaisen hallituksen johdossa, Trotski valittiin mm. bolshevikkien edusta- jana Pietarin neuvoston puheenjohtajaksi.Asema oli äärimmäisen tärkeä,koska myö- hemmin Pietarin neuvosto julisti Lokakuun vallankumouksen alkaneeksi. Lenin ei koskaan pitänyt Trotskia aatteellisesti bolshevikkina.


" puna-armeijan luoja ja vuodesta 1929 poliittinen pakolainen,joka 1937 oli päätynyt Meksikoon. Trotskin varhaiset vastustajat kunnioittivat häntä sarkastiseen sävyyn nimikkeellä ”Suurin juutalainen kenraali sitten Joosuan”.

Myöhemmin ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa 22.1.1940 klo 17 pitkän työlistan lopulla ulkoministeri Tanner ”siirtyi puhumaan ryssien keskuudessa suoritettavasta propagandasta. Ilmoitti, että hänen luonaan oli juossut paljon väkeä, etupäässä emigrantteja, sekä monarkisteja että bolshevikkeja, mm. Kerenskin poika [baletti-kirjailija Gleb K, s.1907], kaikki tarjonneet palveluksiaan. "


Vähän yllättävää, sillä Kerenski oli vielä tuolloin poikamies, joskin meni samana vuonna naimisiin 40-vuotiaan australialaisen toimittaja Lydia "Beatiful Nell" Trittonin kanssa. Kerenskin lapsista ei ole mainintaa hänen tidoissaan netissä, mutta toki hänellä saattoi olla tunnustettuja aviottomia lapsia. Sellaisitakin kuitenkin yleensä netissä mainitaan.

" Jotakuta voisi mahdollisesti käyttää, mutta hän epäili suuresti heidän laajaa ohjel-maansa, joka käsitti mm. Venäjällä vallitsevan systeemin kaatamisen”. Ryti kommen- toi että olisi hyvä, jos neuvostojärjestelmä luhistuisi,mutta se ei ole meidän asiamme. Venäläisten Stalinin-vastustajien ehdotuksien pohjalta oli kolme päivää aikaisemmin 19.1. Rytin, Tannerin, päämajan edustajan kenraali Waldenin, vapaa-ehtoisasioiden johtajan kenraali Oscar Enckellin,majuri M. Gripenbergin ja kapteeni J.W.Snellmanin neuvottelussa muotoiltu kanta:” Venäläisiä ei oteta vapaaehtoisiksi, mutta propagan- daan heitä voitaisiin käyttää”. Venäjältä jo 1928 loikanneen, Stalinin entisen sihtee- rin Bazhanovin esityksen mukaisesti puna-armeijan sotavangeista koottiin salaa hel- mikuussa 1940 pieni ”Venäjän vapautusarmeija”,jonka yksi osasto ehti matkustaa rintaman lähelle tiedotustehtäviin vähää ennen kuin rauha maaliskuussa solmittiin. Hankkeen tiimoilta Suomessa vieraili talven aikana myös Venäjän entisen pääminis- terin poika, Arkadi Stolypin,joka oli lännessä toimivan oikeistohenkisen Kansan työn liiton, NTS:n, johtajia. Tavan mukaan neuvostovakoilu sai hankkeesta tiedon jo ennen kuin se ehti käynnistyä.

Osastopäällikkö Aaro Pakaslahti täydentää Talvisodan poliittista näytelmää:

”Sodan alkupäivinä Tanner kertoi minulle eräästä sotamarsalkan puhelinsoitosta, jonka hän oli saanut Päämajasta.Mannerheimin asia oli seuraava.Häntä, ylipääl- likköä,pidetään ehkä ”hulluna”,kun hän tahtoo esittää harkittavaksi ajatuksen, eikö olisi syytä perustaa jonnekin itärajan lähelle ”venäläinen hallitus”.Se ei merkitsisi paljonkaan vastavetona Kuusisen hallitukselle, mutta ei olisi täysin mahdotonta, että tällainen neuvostohallintoa vihaavista emigrantti- ja ehkä muistakin aineksista (sotavangit?) muodostettu elin voisi vaikuttaa jotakin Venäjän kansaan ja Suomea vastaan lähetettyihin joukkoihin. Marski oli lisäksi sanonut Tannerille,että tällaista- kin keinoa oli harkittava, koska sotilaallinen tilanteemme oli äärimmäisen vaikea. - Tanner ei suinkaan pitänyt marsalkkaa ”hulluna”, mutta näki hänen ajatuksessaan enemmänkin ilmauk- sen tilanteemme vaikeudesta kuin käyttökelpoisen ehdotuksen.”

Pakaslahti kertoo vielä:

”Vähän myöhemmin eräs yliopiston professori kävi luonani ja tietämättä mitään sotamarsalkan ajatuksesta selitti, että olisi asetuttava yhteistyöhön Kerenskin kanssa. Kerenski oli ainoa venäläinen, jolla varmaan vielä omassa maassaankin oli kantava ja kokoava nimi vapauden puolustajana. Lupasin kertoa professorin terveiset Tannerille. Hänen vastauksensa oli ilman muuta kielteinen. Sota on oma puolustussotamme, johon ei ole sekoitettava venäläisiä intressejä”.

Leonid ja Marina Vlasovin mukaan Mannerheim oli hylännyt välittömästi ajatuksen, että Kerenskistä olisi tullut venäläisen pakolaishallituksen päämies (L&M Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit,2007). Trotskia hän sen sijaan oli valmis esittämään.

Pakaslahti mainitsee vielä:

”Sotamarsalkka ei tietääkseni millään tavoin pitänyt kiinni ajatuksesta,jonka har- kitsemista hän oli esittänyt ulkoministerille [Tanner].Päinvastoin hänen kantansa kiteytyi toiseen suuntaan, siihen, että kaikin keinoin on näytettävä maailmalle asiamme koskevan vain Suomen alueen puolustamista,johon ei ole yhdistettävä Venäjän kysymystä. Marsalkan hyväksymissä lähetystöille toimitetuissa vapaa-ehtoiskysymystä koskevissa ohjeissa sanottiin, että venäläispakolaisia ei oteta vapaaehtoisiksi eikä venäläisten emigranttipiirien kansa asetuta yhteistyöhön”.

Tuomo Polvinen kertoo J.K. Paasikiven elämäkerrassa (3. osa; v. 1939-1944):

”Pari päivää myöhemmin [15.12.1939] Ryti mainitsi valtioneuvostossa ehdotuk- sesta kutsua Kuusisen vastapainoksi Suomeen Lev Trotski muodostamaan Ve- näjän ”vastahallitus”.[Opetusministeri Uuno] Hannulan mukaan ajatus oli ilmas- sa, ja hän oli kuullut siitä jo aikaisemmin. Neuvostohallintoa vihaavista emigran-teista koostuva elin saattoi hyvinkin vaikuttaa jotakin Venäjän kansaan ja Suo- mea vastaan lähetettyihin joukkoihin. Paasikivestä ajatus oli kuitenkin ”hyvin epäilyttävä”, eikä se johtanut tuloksiin. Hallitus kokonaisuudessaan suhtautui varsin varovaisesti emigranttiryhmiin”.

Edellä esitetyt kuvaukset perustuvat reaaliaikaisiin pöytäkirjoihin, muistiinpanoihin ja päiväkirjoihin. Mitä asiasta kertoo ulkoministeri Väinö Tanner sodan jälkeen kirjoittamissaan muistelmissa (Olin ulkoministerinä talvisodan aikana, 1950):

”Ulkomaisella kommunismia vastustavalla taholla olisi mielellään nähty,että Suo- mi olisi antanut valjastaa itsensä neuvostojärjestelmän vastaisen propagandan palvelukseen, jonka ulkomaalaiset olisivat rahoittaneet. Tähän ryhmään kuului mm. se mielikuvituksellinen ehdotus,että olisimme kutsuneet Trotskin Suomeen ja varanneet hänelle pienen kaistaleen esimerkiksi Repolasta venäläisen väliai-kaisen hallituksen sijaintipaikaksi. Tämän hallituksen etunenässä olisivat olleet Trotski ja Kerenski. Suunnitelma tarkoitti kaiketi olla jonkinlaisena vastavetona Kuusisen Terijoen hallitukselle. Tämänlaisten ajatusten takana olivat useimmiten maastaan paenneet valkoiset venäläiset, jotka odottivat Suomen sodan olevan neuvostokomennon lopun alkua”.

Puuttumatta muihin tämän hätäpäissä tehdyn ehdotuksen piirteisiin,tulee todeta sel- lainenkin käytännöllinen seikka, kuin kyseisten Amerikkaan emigroituneiden poliitik- kojen omat näkemykset. Niitä ei tietenkään ehditty arvioida saati tunnustella. Lain- kaan yllättävä ei ollut se, että vainotun Trotskin ”bolshevikkiveri oli sakeampaa” kuin antistalinistinen vakaumus. Trotski taatusti muisti taistelun Pietarista ja kamppailut ”valkoisia kenraaleja” vastaan monilla rintamilla,ja sellaiseksi hän luki myös Manner- heimin. Robert Service kirjoittaa tuoreessa Trotski-elämäkerrassa (Trotsky a biogra- phy, Lontoo 2009) Pietarin rintaman tilanteesta tasan 20 vuotta aikaisemmin, lokakuussa 1919:

”Trotskin saamat raportit kertoivat, että kenraali Mannerheimin komentamat suo- malaiset harkitsivat liittymistä valkoisten kenraalien vastavallankumouksellisen sotaan. Mannerheim hinkui päästä torjumaan vain viitisenkymmentä kilometriä Pietarin pohjoispuolella levittäytyvän kommunistisen rajan tulevaisuudelle muo- dostamaa uhkaa. Vastauksena Trotski julisti,että jos suomalaiset liittoutuvat Jude- nitsin joukkoihin, punaiset tulisivat lyömään heidät takaisin, aina Helsinkiin asti. Suomalaisten uhka väistyi” [käännös VH].

Mannerheim ilmeisesti arveli maanpaon muuttaneen miehen ja miehen aatokset. Suomalaisten korviin ei vielä joulukuun alussa 1939 ollut tullut,että kohta Talvisodan puhjettua Trotski, vastoin monien kannattajiensa näkemystä, tuki Neuvostoliittoa, jonka hän katsoi olevan “porvarillista Suomea” historiallisesti edistyneempi maa. "

Totta: Trotski luuli, tai oli luulevinaan, talvisotaa omien ideoidensa mukaiseksi "sosialismin levittämissodaksi", ja kannatti tai oli kannattavinaan sitä:


http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/359981?page=5...


" Service valaisee trotskilaisten mielialoja Amerikassa Talvisodan sytyttyä:

”Kremlin kyvykkyyttä väheksyessään Trotski samanaikaisesti puolusti periaatteellisesti Neuvostoarmeijan sotilaallista kampanjaa Suomea vastaan.

Hän väitti että Suomen ”sovjetisointi” muodostuisi sille verrattomaksi eduksi. New Yorkissa toimiva Sosialististen Työläisten Puolue (The Socialist Workers Party, SWP) oli maailman suurin Trotskia tukeva järjestö. Puolueen vähemmistö vastusti tätä näkemystä, jota se kutsui ”stalinistiseksi imperialismiksi”, ja torjuivat Trotskin toi- vomuksen, että Puna-Armeijan paine laukaisisi uuden sisällissodan Suomessa. Jopa SWP:n enemmistö, joka muuten vahvasti tuki Trotskia, kyseli hänen saamansa informaation ja siitä tekemänsä analyysin perään.

Trotski ei antanut tuumaakaan periksi. Kirjeessään Joe Hansenille (5.1.1940) hän to-tesi, että jopa menshevikit ovat tunnustaneet,että Neuvosto-Venäjän ja Puolan sota vuonna 1920 johti Puolan sisällissotaan. Hän väitti kivenkovaan,että sama tulisi tois- tumaan Suomessa nyt. Trotski jatkoi toivoen Puna-Armeijan voittavan ja Suomen kommunistien nousevan kapinaan ennen kuin rauha Moskovan ja Helsingin välillä tultaisiin solmimaan” [käännös VH].

Voiko mikään ehdotus mennä enää tämän pahemmin pieleen?

Aivan ilman jälkinäytöstä Mannerheimin emigrantti-episodi ei jäänyt.

Stalinin kätyri surmasi Leo Trotskin tämän kotona Meksikossa 20.8. 1940, runsaat viisi kuukautta Talvisodan päättymisen jälkeen. Epäilemättä Stalinin korviin meni, että Suomi, siis sen sotamarsalkka,oli ehdottanut epäsäätyistä poliittista bastardihal- litusta, ja Trotskin nostamista sen keulahahmoksi,ja vielä Repolan alueelle, suoraan Neuvostoisänmaan luoteisrajalle. Jos tämä ei kiihdyttänyt paranoidista vaivaa potenutta diktaattoria, ei sitten mikään. "

Stalinilla ei ollut senaikaisia eikä myöhempiäkään psykitrisia diagnooseja.Myös ruumiillisesti hän oli terve, kunnes kuoli.

" Oliko puna-armeijan perustaja Leo Davidovitsh Trotski Talvisodan viimeinen uhri? Ja täysin tietämättään. "


On mahdollista, että Trotski oli Liittoutuneiden eikä Saksan puolella, varsinkin kun oli juutalainen, ja mahdollisesti yhteisyössäkin esimerkiksi USA:n, Meksikon tai Turkin hallituksen kanssa.

" PS. Siinä missä Trotski myötäili rivaalinsa Stalinin hyökkäyspolitiikkaa, Kerenski sen sijaan otti Molotov-Ribbentrop-sopimuksen jälkeen julkisesti kantaa kahden dik- taattorin imperialismille, ja kehotti läntisiä valtoja taisteluun kumpaistakin diktaattoria vastaan;

http://www.abc.net.au/lateline/content/2003/hc40.htm

Any research done on Kerensky however, yields the following accounts which are in-dicative of the omissions relating to Kerensky's time in Brisbane and Australia during 1946:

"He later moved to France where he led the propaganda campaign against the communist regime in Russia.This included editing the Russian newspaper, Dni, that published in Paris and Berlin.In 1939 Kerensky urged the western democra- cies to intervene against both communism in the Soviet Union and fascism in Ger- many. On the outbreak of the Second World War Kerensky moved to the United States. He worked at the Hoover Institution in California and wrote his autobiogra- phy, The Kerensky Memoirs:Russia and History's Turning Point (1967). Alexander Kerensky died of cancer in New York on 11th June, 1970."  "

Kommentit

Ladataan...