HÄMEEMMIÄS:

SUOMEN PAIKANNIMISTÖ VILISEE BALTTILAISIA LAINASANOJA 5000 VUODEN AJALTA. NIITÄ ON PERÄISIN AINAKIN VIIDESTÄ TOISESTAAN USEIN EROTETTAVISSA OLEVASTA LÄHTEESTÄ TAI AALLOSTA:

1. ITÄBALTTILAISESTA VASARAKIRVESKIELESTÄ (3000 eaa.-):

SAIMAA (muita teitä Häme, saame ja Suomi), KAINUU, IMATRA, INARI, AKAA (Oka, aqua), PÄIJÄNNE, VOLGA on vasarakirveskielen SU-laina, SARSA, AURA (ilma, rajuima, tulva), KOITERE, KOITA.

Varakirveskansan kultuuri oli itäbalttilainen Fatjanovon(-Balanovon) kulttuuri, Siihen liittyi läheisesti suomalainen (Finnic)  (Balanovon-)Volosovon kulttuuri.

Vasarakirveskieli on erittäin voimakkasti SU-kielten vaikuttamaa jo syntysijoillaan, vuorovaikutus ei alkanut Suomesta. Vasarakirvaskansa poikkesi antropologisesti muista balteista (paitsi kuurilaisista) siten,että he olivat pitkäkalloisia, pohjoismaisten ja välimereneurooppalaisten tyyppisiä tässä suhteessa. Muut baltit ovat keski- tai ly-hytkalloisia, samoin iranilaiset ja (muut) "kantaindoeurooppalaiset". On mahdollista, että vasarakirveskieli on muodostunut alun perin SU-kielisen väestön omaksuessa balttikielen, ja että tämä substraatti"rasite" on vaikuttanut siihen, ettei suomesta tullut balttikieltä. Tuolloin vasarakirveskielessä pitäisi olla ollut paljon muitakin SU-lainoja kuin VOLGA (täysin säännölline sanasta *valg-).

Vasarakirveskansaa kuului myös indoeurooppalaisen sotavaunukansan kokoonpa- noon sen maailmanvalloituksella 1000 myöhemmin, kuin sen edustajia jo tuli Suo- meen: Esimerkiksi liettuan kuuluisa hevosvaunusanasto on vasarakirveslainaa, hevosjumalatar Ratainycan (< *Ratainen) nimi on vsk. kieltä.


Vasarakirveen äänteistö on suuresti kuin suomessa.Erityisen tyypillinen diftongi on -ai-, huuliäänteiden ja k:n edellä usein -oi-, h-äänteitä ei siinny (suomessa sekun-daarisesti esimerkiksi k:sta muuntuneena, esim. tahtoa (< vsk, saamen duostot), tehdä (<mliett) < *degti = (alkaa) tehdä, panna toimeen,sytyttää), adjektiivin johto- päätteitä ovat -ar- ja -ain-:*vasara = "kuparisen kaltainen", *raudainen (f.) = punai- nen, surullinen, atrain < aštrainas = "terävikkö", toutain > *tautainas < "kylä-, väenkala", viljelty kala).

Verbeillä pelataan mahdollisimman paljon, partisiippien päätteitä ovat -w- (passiivin preesens), -t- passivin preteriti -m- agenttipartisiippi. Nominin päätteitä ovat -as, -us (*lambas = karitsa,*awinas = oinas, talas = katos, ratas = pyörä, aiza = aisa, taivas (<*daigwas ="ylle kaareutuva",ei tekemistä jumalien kanssa,samaa kantaa (*deng-) kuin tunkio, taimi ja taimen < *daigmen ="istutettava"), varus- < (k)warus = sota-, raudus = suru-, itku- (-koivu!), *goiwus = "tislattava (puu)", Kainuu < *gainus = tis-laus-, tervanpoltto- (ulosajo -),femiinissä nominin päätteitä ovat ainaki pitkä a (Akaa, Saimaa, Laiva < Laiwa < *lengwa = kellu(tetta)va,kevyt,liett. lengvas),neutrin päät-teitä ovat ainakin -en ja -un: (vasarakirvessanan lainaantuessa nämä jäävät usein vartaloon myös muissa balttikielissä:Perkun-= salama-? paimen <*paimen = juotto-, lihotus, myös (sosiaalinen) poika tulee tästä, venäjässä se tarkoittakin "juominkeja", ja (yhtä sosiaalinen "äitikin" tarkoittaa "syöttöä ja juottoa", eri juuresta ja eri kielestä, kuurista, laidun < laidun = "(viljelemättä?) jätetty (maa)", ahven *ašwen = pistävä, piikikäs kala.

Vasarakirvessanoja ovat mm. ajaa > ajattaa >ajatella ="suunnitella (joukko)ajo(j)a", aika (liett. eiga = käynti, meno, kulku), aistia, aikoa, aitta, aine(s) = "käypä, sopiva (johonkin tarkoitukseen)",liettuan einas, purje < bure = tuuli-(vehje), aura < *aura = ilma(!),aurata on "ilmata",kaikissa balttikielissä, ja venäjässäkin balttilaina, vasarakir- veet tiesivät mitä tekivät ja miksi! Vasarakirveet tiesivät, että sieni, kuten tulen teossa tärkeä kääpä, on "punosta" (*pintis, verbi *pyn-t-, mikroskoopin voi tehdä jäästä vaikka kananmunankuoren sisällä jäädyttämällä, oli tärkeää tietää mikä kääpä sopii taulaksi), mutta myös tie oli pintis, koska sekin oli suon yli oksista tehty punos, ja edelleen kalaverkko ja kalankasvatusaita olivat "pintis"> *pinsi (pinnessä, EI pin-teessä!), rauta < rauda = suru, valitus, punaheku, punaväri, punamulta. Rauta saat-taa tulla kanbaltin sanasta *remta = rauhoittunut, vainaja > rauta sitten tarkoittaa myös "punattua" (kuten veren yltympäri punaamaa). Rautaa käytettiin Uralilla ja Vol-galla rituaalisesti ennen kuin sitä alettiin käyttää aseisiin ja työkaluihin: arvokkalle vainajalle saatettiin mm. tehdä pienet lantinkokoiset rautaiset "silmät". Joitakin (ugri-laisia) kulttuureja tunnistetaan tällaisten "rautasilmien" perusteella. Vainajia käsiteltiin Suomessa punamullalla jo ennen vasarakirveskansaa.

Aikaisemmista paikallaan pysyneistä metsästäjä- ja keräilijäkansoista,kalastajista, majavankasvattajista,peurantarhaajista eli ns.arkeologisesti näkymättömistä kan- soista poiketen,joille luonnon pysyvä muuttaminen oli (uskonnollinen?) tabu, va-sarakirveskansa oli koko ajan kynnet pystyssä muuttamassa ympäristöä mieleisek-seen: kaskeamassa,kuivattamassa, raivaamassa,aitaamassa maalla ja vedessä, vesihaudoittamassa, silloittamassa, kyntämässä, tervaamassa, myrkyttämässä, siirtämässä kasveja ja eläimiä paikasta toiseen ja jos mahdollista kontrollin alle jne.

 

2. MUINAISLIETTUASTA tuli MYÖHEMMIN balttilainoja, jotka edustivat kuitenkin indoeurooppalsittain VANHEMPIA KIELIMUOTOJA kuin vasarakirveskieli.

Tämä on se kerros, joka tunnetaan "vanhastaan" balttilainoina (joita kuiteninkin edel- leen yritetään parhaan mukaan selittää pois pan-germanistien toimesta).Nämä lainat ovat tulleet Baltiasta siellä jo ennen vasarakirveskansan ja muiden ekspansiota olleista balttikielistä, mutta ne tulevat jo vakiintuneeseen kielimuotoon eivätkä vasta muodostuvassa olevaan sen osana kuten vasarakirveslainat, joten ne ovat lainautu-essaan muuttuneet itse usein suuresti, esimerkiksi suhu-ässistä on usein tullut h, joka on balttikielissä vierasperäinen äänne.

Tässä rymmässä vasrakirveskielen tyypillisisä -ai-, -oi-, -au- vastaavat usein joko alkuperäiset pitkä -e-, -en-, -em-, -eng-, -ep- sekä näiden johdannaiset muualla -ie-, -ei-, -au-, -uo-,-o-.Tähän kerrostumaan kuuluvat Häme, saame, tuohi, (männyn) terva, liesi, hauta (aluksi ruoka- ja tervahauta, ei ruumishauta), hiisi (seita), heinä, seinä, karsia, tarjota, haasia, äes, ies, haltu (jääkuoppa), valta, valtio, vartioida, varrota, varsta ("sidottu"),pirtti (venäjän kautta:liett.pirtis = sauna, kirj. vihtominen), Keitele, Keuruu, Käyrä, Käylä, keittää. lieka, velka, kilpi, tuppi, vuohi, uuhi, hiili, ruuhi, lovi, parsi, kalsi, palsi jne.

Näiden suomen liettualainojen kanssa samoihin aikoisin on saameen tullut latgallilai- noja,esimekiksi luokta = lahti< *lenkta = sisäänpäin t.alaspäin taivutettu on suoraan sellaisenaan latgallia. Samoin seita,lg seta, kylä,erityisesti sellainen jossa useimmat asuvat vain osan vuodesta esim.paimentolaisuuden takia.Siitä tulee luultavasti myös viron setu. Latgallit ja setut eivät ole luterilaisia, vaan katolisia tai ortodokseja (tai pakanoita).

3. KUURILAINAT ovat yhtä uusia kuin germaanilainatkin, joten niitä usein luullaan näiksi,ne saattavat myös taipua näiden tapaan:äiti, äimä, äimen, sauna, savu, sysi liekki(?), lempi, Lempo, lemmes (lentävä kuuma kappale), *tampere (venevinssi), *inkere (ankkuri),Vantaa, Vanaja, Apia, salaatti, siideri, maksaa (tulee muokattua nahkaa tarkoittavsat sanasta), Imatra, Mallas(vesi), äiti ("syöttö"), kansa (kamsa = väentungos, laivan miehistö > hansa), kansi (kamstis, liett. kamshtis = korkki). Turgus = markkinat, venäjän ja ruotsin sanat ovat lainaa kuurista ja preussista.


4. PREUSSILAINAT ovat yhtä uusia kuin kuurilainatkin, mutta esiintyvät "tärkeäm-missä" paikoissa ja yhteyksissä. Taipuvat yleensä balttilainan tapaan. Joskus tulevat slaavikielten välityksellä ja taipuvat niiden tapaan: hormi (-in) = gorme, myös venä- jässä laina preussista.Talo (tarkoittaen puulattiaa), kauppa on preussia, tulee baltin kokoamista tarkoittavasta sanasta *kemp-,  kauppias = kaupiks, kaupikki. Mielikki puolestaan tarkoittaa "rakkaustyttöä".Kyseistä etunimeä esitty Suomessakin, ainakin Hämeessä. Kymi (Kymis = housunahka, laajalle levinnyt paikannimien lähde Da-maskoksesta Chamonix´in), Karjala,karja
(?) = sotajoukko,karjaa on saatettu käyttää sotilaallisen hyökkäyksen apunakin,erityisesti kun on lähdetty "menon kanssa "kirjoi-neen karjoineen" esimerkiksi jotakuta muuta hyökkäjää pakoon, pr. Myös mm. Pyy- nikki (verkonkutoja, f.) ja Rapola (toutaimen viljelypaikka) saatavat olla preussilaisia nimiä. Ähtärin ruotsikielinen nimi Esse (ezze) tarkoittaa preussissa "äärirajaa".

 

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38908

Suomen etymologisesti läpinäkymätöntä vesistönimistöä


Pauli Rahkonen


1 Johdanto


Tämä artikkeli käsittelee eräitä Suomen nimistön sellaisia hydronyymejä, joiden kielellinen alkuperä on tähänastisessa tutkimuksessa jäänyt tuntemattomaksi. 1

Tätä nimiaineistoa kutsun Jalo Kaliman (1942) mukaisesti termillä x-kielinen nimistö. Perustelen käyttämääni termiä sillä,että matematiikasta lainattu x voi tarkoittaa jota-kin,mikä on määrällisesti tai sisällöllisesti tuntematonta,jolloin kieliä voi olla useam-pia ja ne voivat olla varsin heterogeenisia. Useimmat jäljempänä tutkittavista nimi-tyypeistä on valittu sillä perusteella, että niiden etymologiat ovat säännönmukaisen topografiaansa pohjautuvan nimeämismotiivinsa tähden mahdollisia selvittää ja niillä on vastineita Pohjois-Venäjällä. Muutamat -(V)ri-loppuiset järvennimet on otettu tarkasteltavaksi, koska niihin liittyvät nimikannat ovat läpinäkymättömiä ja ne ovat asiakirjatietojenkin valossa hyvin vanhoja. Suomalaisen paikannimikirjan (SPK) mainitsemien 85:n pintaalaltaan

Suomen suurimman järven joukosta noin neljännes on SPK:n kirjoittajien arvioiden mukaan etymologisesti läpinäkymättömiä. 2 Vaikka SPK:n ratkaisuista voisi olla toi-sinaan eri mieltä, on epäilemättä olemassa hyvin merkittävä hydronyymien joukko, jota ei selvästi voi johtaa Suomessa puhutuista tunnetuista kielistä (suomi, karjala, saame, ruotsi). Tällaisten hydronyymien suuri määrä herättää monia kysymyksiä, joista keskeisiä tässä artikkelissa ovat:

1) Viittaako Suomen alueen etymologisesti läpinäkymätön vesistönimistö johonkin
muinaiseen tuntemattomaan paleoeurooppalaiseen kieleen?

2) Onko Suomessa puhuttu jotain tuntematonta uralilaista kieltä?


1. Kiitän artikkelin arvioijia, jotka ovat antaneet arvokkaita korjausehdotuksia alkuperäiseen käsikirjoitukseen.

2. Suuruusjärjestys perustuu Suomen ympäristöhallinnon tietoihin.

 

3) Perustuvatko kielelliseltä alkuperältään opaakit nimet nykykielissä (suomi, karjala ja saame) tai niiden varhaisemmissa kielimuodoissa muinoin esiintyneisiin, mutta sittemmin kadonneisiin sanoihin?


4) Mikäli nämä nimet ovat peräisin tuntemattomasta lähteestä,niin millaisista ja mistä suunnasta tapahtuneista kielellisistä vaikutusaalloista kyseisten hydronyymien tarjoama evidenssi saattaisi todistaa?

Artikkeli rakentuu siten, että tutkimushistorian ja metodien esittelemisen jälkeen tar- kastelen opaakkia nimistöä, jonka etymologia on selvitettävissä säännönmukaisen topografiansa perusteella. Tällaisia nimiä ovat kannaksiin ja vetotaipaleisiin liittyvät vesistönimet, joissa esiintyy kantauralista johdettavissa oleva nimikanta uht(V)-, oht(V)- ja V(u)oht(V)- < *ukti̮, sekä välijokiin liittyvät nimet, jotka palautuvat suoma-laispermiläisessä kielentasossa asuun *viksi (tai ehkä *veksi) > vieks(V)-, viiks(V) ja luultavasti myös vääksy.

Näiden lisäksi tarkastelen S(u)ont-/Sond- ja Kem(V)-nimikantoja, joiden levikki ulottuu Suomesta itään aina Vologdan, Rybinskin ja Kostroman alueille.

Lopuksi käsittelen Suomessa esiintyviä -ari-, -äri- ja -ere- loppuisia järvien nimiä, joiden joukosta olen poiminut tarkemmin tutkittaviksi nimet Inari, Ähtäri, Koitere ja Syväri. Aivan viimeiseksi vertailen esiteltyä nimistöä arkeologian tutkimustuloksiin. 3


2 Tutkimushistoriaa


Eero Kiviniemi (1980: 320–321) on esittänyt, että Suomen nimistö voi teoriassa olla peräisin neljästä mahdollisesta tunnetusta kielellisestä lähteestä: suomesta, saamesta, skandinaavis-germaanisista ja balttilaisista kielistä. Näistä viimeksi mainittujen osuutta hän pitää käytännössä vähäisenä.

Näyttääkin siltä, että balttilaisperäistä nimistöä ei Suomen alueella esiinny.


[HM: vain porukka, jolla ei ole kaikki muumit kanootissa, voi päästellä tällaisia sammakoita, eikä silloinkaan täysin tosissaan...

Sen sijaan suomessa ei esiinny jurikaan germaanisia paikannimiä, mitään "arkki-muinaisia" ei lainkaan!

Tuo letkautus ei liity itse tutkimukseen lainkaan.Sitä on vaatinut vilpillinen "yliopisto". veronmaksajien EI PIDÄ MAKSAA YLIOPISTOILLE TUOLLAISTA KUSETUKSISTA MITÄÄN, me harrastajat teemme ilmaiseksi sata kertaa parempaa työtä!

Yksi asia tässä kyllä "ihmetyttää": Tutkija tutkii laajalle levinneitä etymologisesti selittämättömiä sanastoja tarkoituksella mm. päästä mahdollisten paleokilten jäljille.

Mutta JOS hän ei TODELLAKAAN usko minkään vasrakirveskielen olemassaoloon, niin SEN YMPÄRI MAAILMAN LEVINNEET SANAT JOS MIKÄ OLISI AIVAN "SELITTÄMÄTÖNTÄ"!!!  HÄNELLÄ OLI TARJOLLA SATOJEN SANOJEN SELITTÄMÄTÖN AINEISTO!!!

MUTTA HÄN ON ONNISTUNUT LAAJALLE LEVINNEISTÄ VESTÖNNIMISSÄ ESIINTYVISTÄ SELITTÄMÄTTÖMISTÄ SANOISTA VALITSEMAAN JUURI NE KOLME JOTKA VARMASTI TODELLAKAAN EIVÄT OLE VASARAKIRVESKIELTÄ!!!

Miksi hän ei valinnut Oka/Akaa/akwa/aava/aapa/acheiron jne sanuetta, JOKA OLISI SUORASTAAN HUTANUT TULLA KÄSITELLYKSI Kemin/Komin/Kaman/ Ulug Hemin rinnalla!??? Sekin oli tuollaoin vielä "virallisesti selittämätön" (mutta aivan ilmeisesti "vaarallinen" tietyssä suhteessa...]

Lisäksi Kiviniemi viittaa mahdollisiin tuntemattomiin esihistoriallisiin kieliin (mp.).

Jatkosodan (1941-1944) aikana Kalimaa (1942) kiinnosti Itä-Karjalassa esiintyvä epäitämerensuomalainen ja epäsaamelainen paikannimistö. Hän käytti termiä x-kieli ja viittasi paikannimistön yhtäläisyyksiin merjalaisalueilla. Hän pani merkille Karjalan ja myös Suomen paikannimistössä esiintyviä hämäriä nimiä, kuten Kemi, Kianta, Uhtua ym., joita läheisesti muistuttavien nimien levikki ulottuu Venäjällä kauas itään tai kaakkoon. Vaikka Kaliman artikkeli onkin julkaistu sanomalehdessä eikä siksi edusta varsinaisesti tieteellistä julkaisutoimintaa, sisältää artikkeli kuitenkin tieteellisesti pätevää nimien fonetiikkaan ja levintään liittyvää argumentointia.

 


3. Tässä artikkelissa on noudatettu kyrilliikan ns. tieteellistä translitterointia (scientific transliteration


Käsittelen jäljempänä pääosin alkuperältään uralilaisiin kieliin pohjautuvia hydronyy- mejä, mutta tässä yhteydessä on kuitenkin syytä viitata Suomessa muinoin esiinty-neisiin mahdollisiin paleoeurooppalaisiin kieliin.Paul Ariste (1971) on aikanaan herät-tänyt kysymyksen Suomen alueella esiintyvästä alkuperältään tuntemattomaksi jää-neestä substraattinimistöstä.Janne Saarikivi (2004a) taas on puuttunut nimistössäkin esiintyvään maastotermeihin liittyvään sanastoon, jolle ei ole löytynyt luotettavaa etymologista taustaa. Hän on esittänyt hypoteesin Suomessa esiintyneestä paleoeurooppalaisesta muinaiskielestä.

Ante Aikion samana vuonna (2004) julkaistu artikkeli pohjoiskalotin tuntemattomaan kieleen pohjautuvasta substraattinimistöstä on todistusvoimaltaan kiistaton. Kieli, josta peräisin olevia nimiä Aikio (ma.) on esitellyt, ei voi olla uralilainen.

Kysymys opaakin nimistön alkuperästä liittyy jossain määrin myös keskusteluun maahanmuutto- ja jatkuvuusteorioista. Koska tämän artikkelin tarkoitus ei ole ensisi-jaisesti ottaa kantaa kyseiseen keskusteluun, käsittelen tutkimushistoriaa tältä osin vain lyhyesti. Maahanmuuttoteorian mukaan suomalaisten esi-isät saapuivat Suo-meen vasta roomalaisella rautakaudella ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla.

Jatkuvuusteorian mukaan taas suomalaisten esi-isien asutusjatkuvuus ulotetaan kauas kivikaudelle. Esimerkiksi Christian Carpelan (2006:85) on sijoittanut Suomen kielellisen uralilaistumisen tyypillisen kampakeramiikan alkuun noin 3900 eKr.

Kysymys suomalaisten alkuperästä heräsi 1800-luvun lopulla. Syntyi käsitys, jonka mukaan suomalaiset muuttivat etelästä Suomeen. Tässä yhteydessä viitataan usein arkeologi Alfred Hackmaniin (1905) varhaisena maahanmuuttoteorian esittäjänä Lo-pullisesti tämä käsitys kanonisoitui Ella Kivikosken artikkelissa ”Suomen Esihistoria” (1961).

Jatkuvuusteorian eräänä isänä taas voi pitää arkeologi Carl F. Meinanderia (1969). Jatkuvuusteorian mukaan suomalaisten esi-isät olivat asuneet Suomessa jo kivikau- della. Meinanderin esittämä teoria alkoi syrjäyttää kauan vallinneen maahanmuutto-teorian ja tuli laajasti hyväksytyksi Tvärminnen (1980, ks. TVS 1984) ja Lammin (1997, ks. PP 1999) symposiumeissa.

Viimeaikaisimpiin arkeologien näkemyksiin voi tarkemmin tutustua lukemalla Carpe- lanin artikkelit (1999, 2006; Carpelan&Parpola 2001), Lavennon tekstiilikeramiikkaa koskevan väitöskirjan Textile Ceramicsin Finland and on the Karelian Isthmus (2001) ja Huurteen kansantajuisen kirjan 9 000 vuotta Suomen esihistoriaa (1995). Viime vuosina jatkuvuusteoriaa ovat kritisoineet esimerkiksi Aikio ja Aikio (2001) sekä Jaakko Häkkinen (2010a, 2010b).

Lingvisteistä jatkuvuusteoriaa ovat kannattaneet muun muassa Jorma Koivulehto (2006) ja Pekka Sammallahti (mm.1999: 88–89). Terho Itkonen on käsitellyt aihetta monissa artikkeleissaan,joista viimeisimmäksi jäi FUF:ssa julkaistu ”Reflections on Pre-Uralic and the ’Saami-Finnic protolanguage’” (1997). Myös Itkosta voi pitää jat- kuvuusteorian kannattajana (mm. mas. 232). Petri Kallio (2009) ei ulota asutusjatku- vuutta kivikaudelle, mutta kuitenkin varhaiselle metallikaudelle (1900-800 eKr.). 4

 

4. Kallio (2006: 16–19) on esittänyt, että Suomi uralilaistui vasta varhaiselta metallikaudelta alkaen (n. 1900 eKr.).

 

Tapani Salminen (1999: 21–23), kuten Kalliokin (2006),on olettanut Suomen alueen uralilaistumisen tapahtuneen suhteellisen myöhään. Tästä loogisesti seuraa, että on välttämätöntä olettaa uralilaista aikaa varhaisemman kivikautisen väestön puhuneen jotain tuntematonta epäuralilaista kieltä.Tietenkään jatkuvuusteoriakaan ei sulje pois mahdollisuutta että jokin hyvin varhainen paleoeurooppalainen kieli on voinut jättää kielellisiä jälkiä niin suomen kielen sanastoon kuin Suomen nimistöönkin.

Aikio (2006: 45, kartta 1) on esittänyt, että esisuomen ja esisaamen aikakaudella Suomessa puhuttiin laajalti jotain tuntematonta kieltä. Aikion tapaan Juha Janhunen (2005) on esittänyt, että Lappi saamelaistui melko myöhään, mikä sekin herättää kysymyksen ainakin Lapin varhaisemman nimistön kielellisestä taustasta.



3 Metodit


Seuraavassa esittelen käytettyjä metodeja, joita ovat säännölliseen topografiaan perustuva opaakkien nimien etymologiointi, formanttien analyysi ja niiden produktii-visuuden tarkasteleminen,etymologioiden todennäköisyys nimikantojen yleisyyden näkökulmasta ja nimistön levinnän painopistealueiden määrittäminen. Keskityn esittelyssä metodien keskeisiin seikkoihin; olen esitellyt niitä tarkemmin toisaalla (Rahkonen 2011).


3.1 Maastoappellatiiveista muodostetut nimet


Kun on kyse tuntemattomasta kielestä, josta periytyvän nimistön etymologiaa koete- taan selvittää, yksi varmimpia menetelmiä on etsiä nimiä, jotka säännönmukaisesti viittaavat tietynlaisiin maastokohteisiin. Näiden nimikantojen taustalla olevat sanat ovat näin ollen topografisesti todennettavia maastoappellatiiveja. Esimerkkinä voisi mainita Keski-Venäjän ja osin Pohjois-Venäjänkin merjalaisalueilla nimissä esiinty-vät яхр-alkuiset [jaxr-] tai -хра/о-loppuiset [-xra/-xro] nimet,jotka säännöllisesti liitty- vät järviin (mm. Ahlqvist 2006). Tällöin voi päätellä,että jossakin merjalaisalueilla pu-hutussa kielessä on esiintynyt sana,jonka voi rekonstruoida asuun *jäγra/ä < *jäkrä ’järvi’. Termillä nimikanta tarkoitan nimien johonkin yksittäiseen sanaan perustuvia alkukomponentteja,joihin saattaa liittyä erilaisia jälkikomponentteja, esimerkiksi Huh- ta|mo < nimikanta huhta,Hima|nka < nimikanta hima (henkilönimilähtöinen; ks. mm. Mikkonen & Paikkala 2000 s.v. Himanen; Saarikivi 2006:41), Valke|inen < nimikanta valkea. 5

Tässä artikkelissa kiinnitän erityistä huomiota kannaksiin ja vetotaipaleisiin sekä ve-siä yhdistäviin välijokiin liittyvään nimistöön.Tutkimuksellisena esikuvana voi mainita maastoappellatiiveihin perustuvien Pohjois- ja Keski-Venäjällä esiintyvien suomalais-ugrilaisten substraattinimien etymologioinnin (Ahlqvist 2001;Matveev 2001; Mullonen 2002; Saarikivi 2006).


3.2 Formanttiaines


Formantilla tarkoitan nimissä esiintyviä,paikannimeä ilmaisevia jälkikomponentteja, jotka voivat olla alkuaan johdinaineksia, kuten nimessä Päijä|nne < päijä + johdin *-nte(k), tai hämärtyneitä nimien perusosia, kuten nimessä Must|io < *Musta|oja (Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008; Rahkonen 2011; Saarikivi 2006). Formanttien
perusteella voidaan määritellä erilaisia nimityyppejä (mm. Ainiala, Saarelma & Sjö- blom mts.; Mullonen 2002). Nimiin voi liittyä sellaisia formantteja, joiden voi epäillä palautuvan johonkin substraattikieleen. Esimerkiksi alkuperältään hämärä -nka/i-formantti on sellainen (mm. Aikio 2007; Räisänen 2003).



5. Termi nimikanta vastaa venäläisessä kirjallisuudessa käytettyä termiä основа (mm. Matveev).



Tarkastelen tässä artikkelissa sellaisia järvien nimiä,joiden lopussa on formantti -ari-, -äri-, -ere. Jälkikomponentin -(V)ri voi katsoa alkuaan edustaneen nimen perusosaa ’järvi’ (ks SPK s.v.Inari, s.v. Koitere,s.v. Ähtäri).Tämä käy ilmi esimerkiksi siitä, että Äht|äri-nimisen järven muinainen laskujoki on Ähtä| ja Koit|ere-järveen liittyvä jo-ki on nimeltään Koita. Jokien nimissä ei siis esiinny loppuosaa -(V)ri. Näin ollen ky-seinen formantti näyttäisi liittyvän järviin. Merkityksen hämärryttyä perusosa muuttui nimistössä yleisesti esiintyvän kulumisen seurauksena formantiksi (vrt. SPK s.v. Kal-m|ari; Aikio 2007:174). Tähän formanttiin perustuvat nimikannat (esim. *Äts|äri, Koi- t|ere,In|ari) eivät useinkaan ole alkuperänsä kannalta selitettävissä vaikeuksitta suo-men tai saamen pohjalta,joten niiden voi alkuolettamuksena epäillä juontuvan jostain tuntemattomasta substraattikielestä. Tällöin myös nimikantaan liittyvä formantti saattaa olla peräisin samasta kielestä.


3.3 Nimeämisperusteet

Saarikivi (2006) on esittänyt neliportaisen mallin substraattikieliin pohjautuvien nimien etymologioiden todennäköisyydestä: 6

Ryhmä 1:Nimityyppi,jolla on vastineita nykykielissä ja joiden etymologia voidaan var-mistaa kielenulkoisten tekijöiden avulla (mm. topografia, veden tai pohjan laatu jne.), esimerkiksi Kuukka-, Kukas-järvet < ksa *kukkē ’pitkä’ (ks. Aikio 2007).

Ryhmä 2: Etymologia on järkevä kielenulkoisten tekijöiden perusteella, mutta nimi-tyypillä ei ole juurikaan vastineita nykykielissä, simerkiksi merjalaisalueiden Veks(V)- välijoet (ks. Ahlqvist 2001).

Ryhmä 3: Nimityyppi esiintyy nykykielissä, mutta kielenulkoiset seikat eivät anna viitet-tä varmalle etymologialle, esimerkiksi kalojen nimiin pohjautuvat hydronyymit, koska samanlaisia kaloja on lähes kaikissa järvissä.

Ryhmä 4: Nimityyppi ei ole yleinen nykykielissä, eivätkä kielenulkoiset seikat viittaa mihinkään luotettavaan etymologiseen ratkaisuun, esimerkiksi monet nimet, joita Aikio (2004) on pitänyt paleoeurooppalaisina.
 

Tässä artikkelissa keskityn ensi sijassa ryhmiin 1 ja 2.


6. Varmuus on suurin ryhmässä 1 ja heikoin ryhmässä 4.


On siis syytä pohtia, voiko kulloinkin tutkittavan vedenkokouman jokin ominaisuus antaa viitteitä nimeämisperusteesta. Onko esimerkiksi järven muoto pitkä, kapea, väärä, onko joki tai järvi vesistösysteemissään ylä- tai alajuoksulla tai onko vesi kir-kasta vai tummaa? Silloin, kun hydronyymin nimeämisperuste näyttää topografisesti ilmei-seltä ja on nimityypin kannalta säännöllinen, voi yrittää etsiä etymologiaa suo-malaisugrilaisten tai indoeurooppalaisten kielten sanastosta.Mikäli sopivaa ehdokas- ta ei löydy,on mahdollista,että nimi palautuu johonkin paleoeurooppalaiseen kieleen.
 

Unohtaa ei sovi myöskään nimikantojen tai määriteosien yleisyyttä. Usein toistuvia määriteosia tai nimikantoja on vain muutamia kymmeniä (ks. Saarikivi 2004). Siksi tutkimuksessa kannattaa mahdollisuuksien mukaan keskittyä niihin. Tällöin on turha olettaa jotain hyvin epätavallista etymologista lähtökohtaa. Usein yleisimmät määri-teosien tai nimikantojen taustalla esiintyvät sanat voidaan palauttaa varhaisempiin kantakieliin, mikä tekee niiden etymologioista varmempia.


3.4 Nimistön levinnän painopiste


Tutkimuksessa on tarpeellista huomioida myös kunkin nimityypin valtakuntien rajat ylittävä koko levikki ja levikin painopistealueet.Tämän seikan laiminlyöminen voi joh-taa sellaisiin virhepäätelmiin kuin Vahtolan (1980:227-230) ja SPK:n (2007 s.v.Kemi) esittämä Kemijoen etymologia,joka on johdettu hämäläis-satakuntalaisesta murresa- nasta kemi ’keto’ ja jonka nimistöllinen vertailu koskee vain Suomen aluetta.Suomen Kemijoki ja -järvi kuuluvat kuitenkin laajaan Suomen ja Pohjois-Venäjän alueella esiintyvään nimistökokonaisuuteen (ks. kartat 17 s. 24 ja 24 s. 35).

Tällöin hämäläisperäisyys käy mahdottomaksi hyväksyä varsinkin,kun etymologisek-si lähtökohdaksi esitetyn murresanan kemi esiintymisalueella Sata-Hämeessä ei esiinny yhtäkään Kemi-alkuista hydronyymiä.


4 Topografian ja levikin näkökulmasta tutkittavissa olevat etymologiat


Luotettavan etymologian löytämisen kannalta helpoimpia ovat nimet, joiden nimikan- noissa toistuvasti esiintyy topografisesti todennettavia identtisiä maastoappellatiive-ja. Näin on varsinkin, jos nimikantojen taustalla olevat sanat voidaan palauttaa var-haisempiin kantakieliin. Suomessa sellaisia ovat muun muassa läpinäkymättömät toponyymit, joissa esiintyy vuoht-, uht-, oht- (’kannas’, ’vetotaipale’) sekä vieks-, viiks- ja vääks-nimikannat (’välijoki’).
 

Olen perehtynyt kartta-aineiston avulla seuraavana esiteltävien vesistöjen topografi- aan. Aluksi esittelen nimien esiintymisalueet.Hakasulkeisiin olen merkinnyt Suomes-sa ja Karjalassa esiintyvien nimien sijainnin kunnan tai piirin tarkkuudella.Karjalan ul-kopuolella Venäjällä esiintyvien nimien sijainnin olen merkinnyt hakasulkeisiin; merk-ki ↔ kertoo, minkä nimisten jokien välisistä kannaksista on kysymys. Muutamassa tapauksessa olen merkinnyt sijainniksi vain lähimmän suuren kaupungin nimen.
 

Sulkeissa olen ilmaissut lähdetiedot. Lähteen jäljessä esiintyvä numero- ja kirjainyh- distelmä viittaa lähteenä käytetyn kartan koordinaatteihin. Sijainnin esittelyn jälkeen kerron lyhykäisesti varhaisemman tutkimuksen tuloksista ja esitän oman näkemykseni.


4.1 Vuoht-kannakset


Suomessa: Vuohtajärvi [Reisjärvi], Vuohtojärvi [Pihtipudas], Vuohtojärvi, -joki [Kärsämäki], Vuohtolahti [Pyhäjärvi], Vuohtolahti [Kiuruvesi], Vohtenoinen [Hämeenlinna] (NA).

Vastaavuuksia Karjalan tasavallassa: Voht|ozero ~ ka Vuohťärvi [Prääsän piiri]
(TKRK95; NA), Vuhtanjogi, Voht|ozero ~ ka Vuohťťärvi (TKRK110; NA), Voht|ozero ~ ka
Vuohťärvi [Prääsän piiri: Vieljärvi/Palalahti] (NA).

Vastaavuuksia muualla Venäjällä: Vohta|nka (GBO192) [Murom], Vohte|nka (GBO 190) [Murom], Vohtož|ka (AKO75A1/AVO94B2) [Suhona ↔ Kostroma], Vohtoma (AKO16B2/AVO83B5) [Viga ↔ Suhona], Vohtoma (AKO83-84) [Neja ↔Viga], Vohtoma (AVO65G4) [Unža ↔ Suhona], Vohtom|ec (AVO46V3) [Jug ↔ Suhona], Boht|juga (AVO39V5) [Kubena ↔ Vaga].
 

SPK (2007) esittää, että Vuoht(V)-nimet olisivat peräisin saamen sanasta, joka kan-tasaamen tasossa palautuu asuun *vuoččō ’pitkä,kapea suo’ (SPK s.v. Vuohtajärvi, Vuohtomäki; Aikio 2006:12). Äänteellisesti selitys on moitteeton, mikäli oletetaan savolaistyyppistä adaptaatiota *-ts- > -ht-. Vuoht(V)-järvien topografia ei kuitenkaan tue tätä selitystä.Esimerkiksi Reisjärven Vuohtajärven ja Pihtiputaan Vuohtojärven ympäristössä ei ole minkäänlaista suota.

Kärsämäen Vuohtojärvi vuorostaan sijaitsee laajalla Vuohtosuolla, joka ei ole mil-lään lailla pitkä ja kapea, siis vuotsomainen. Vastaavaa Karjalan Prääsän piirin Vuoht(V)-nimistöä ei voi selittää savolaisvaikutuksella.

Livvin kielessä ei *-ts- > -ht- ole mahdollinen. Sama koskee Hämeenlinnan Vohtenoinen-kannasta, koska hämeen murteessa *-ts- > -tt-.

Suomen Vuoht-nimistö liittyy selkeästi kannaksiin (kartta 1). Reisjärven Vuohtajärvi ja läheinen Pihtiputaan Vuohtojärvi yhdistävät kannaksien kautta Kalajoen, Lestijoen ja Kymijoen vesistöt toisiinsa (kartta 2). Järvien välinen etäisyys tosin on nykyisin noin 15 kilometriä, mutta itse nimeämisaikaista vesireittien etäisyyttä on vaikea arvi-oida. Nykyinen kannas on täynnä pieniä jokia, puroja ja pikkujärviä,jotka ovat saatta-neet nimeämisajankohtaisessa tilassaan kaventaa vetotaivalta merkittävästikin. Kär-sämäen Vuohtojoki ja -järvi yhdistävät kannaksen kautta Siikajoen- ja Pyhäjoen ve-sistöalueen toisiinsa (kartta 3). Myös Pyhäjoen ja Kymijoenvesistön välisen kannak-sen molemmilla puolilla esiintyy Vuoht-nimistöä sekä muita kannakseen viittaavia nimiä (kartta 4).

 

7. Kymijoenvesistön puolella Vuohtolahti on Koivujärven lahti.

8 Aulangonjärven ja Vanajaveden erottavalla kannaksella esiintyy maastopaikan nimi Vohtenoinen (kartta

5). Myös Vuohtniemi Lappeenrannassa näyttää liittyvän tähän yhteyteen (NA).

 

7. Maaselänlahti ja Tiesuunlahti viitannevat kannakseen ja vetotaipaleeseen.

8. Koivujärvikin saattaa olla kansanetymologiaa, jolloin alkuperäinen nimi olisi liitty-nyt sanaan sm koive|ta ’kulkea (hitaasti)’, vi koiba|ta ’kulkea, vaeltaa’ (Rahkonen & Saarikivi, julkaisematon havainto;

SSA 1 s.v. koipi); vrt. Syvärin ja Ojatin erottavalla kannaksella virtaa Kojbyža-joki (ALO28V2). Karjalassa Segežasta länteen Koivajärven ja Jelmozeron väliin jää kapeahko kannas.

[kuvia]

Karjalassakin Vuoht-joet ja -järvet liittyvät kannaksiin. Vuohťärvi (TKRK95) sijaitsee Suojunjoen ja Suna-joen vesireittien välisellä kannaksella. Vuohťťärvi (TKRK 110), jonka vedet laskevat Viteleen vesistöön kuuluvaan Vieljärveen, sijaitsee vuorostaan kannaksella, jonka toisella puolella alkaa Suojunjoen vesistöalue.

Vuoht-nimistö näyttää juontuvan kantauraliin palautuvasta sanasta, jonka Sammal- lahti (1988: 536) on rekonstruoinut kantauralin tasossa asuun *ukti̮ ’track’ (ks. tar-kemmin jäljempänä). Sanalla on vastineita nykykielissä vain ugrilaisessa haarassa: unkarin út ’tie’, hantin oγət ’track’, mansin āχt id. (mm.Aikio 2012; Mullonen 2002; Saarikivi 2006). Keski- ja Pohjois-Venäjän nimistössä esiintyy kuitenkin laajalti kan-naksiin ja vetotaipaleisiin liittyviä Uht- (Uft-),Voht- ja Oht-nimiä (mm. Mullonen 2002: 208-215; Saarikivi 2006:38). Venäjällä nimistö viittaa siihen,että sana Uht-/ Voht- on kuulunut merjalais-muromalaiseen kieleen ja sen pohjoiseen (Valkeajärvi-Suhonan seudun) perifeeriseen lähisukukieleen (Rahkonen 2012).


4.2 Uht-nimistö


Suomessa: Uhtua [Tervo], Uhtipohja [Padasjoki] (NA).

Vastineita Pohjois-Venäjällä:

[Karjalan tasavalta] Uhtuanjoki ~ Uhta (TKKR21/30), Uhta (TKKR58) Uhta, (TKKR69), Uhtica (TKKR57), Uht|ozero (TKKR56),

[Arkangelin alue] Uhta, Uht|ozero (GUGK:Kotlas V2),Uhta (GUGK:OnegaA1), Uhta (GUGK: OnegaA4), Bol. Uhta oz. (GUGK:OnegaA4), Uhtinskoe oz. (GUGK: OnegaA4), Uhta (GUGK:ArkhangelskG1),

[Vologdan alue] Uhta (AVO13B7), Uhtoma (AVO91B4), Uhtomica (AVO36V1), Uhtomka (AVO34B2), Uhtomka (AVO17G4), Uhtomka (AVO27A5), Uhtomjarskoe oz. (AVO32V1).


Tervon Uhtua saattaa liittyä Viitajärvi- ja Saarinen-järvien väliseen kannakseen. 9

Padasjoen Uhtipohja sijaitsee Kotuksen nimiarkiston (NA) mukaan jossakin Auttoi- silla, mutta haastattelemani nykyauttoislaiset eivät ole tunnistaneet paikkaa. Auttoi-sen seutu kuitenkin sijaitsee Kokemäenjoen- ja Kymijoenvesistön vedenjakajalla, joten ’kannas’ sopisi hyvin nimeämisperusteeksi.

9. Tervon Uhtua saattaa olla siirtymänimi, jonka alkuperäinen esikuva on Vienan Uhtua.
 

4.3 Oht-nimistö


Suomessa: Ohtaansalmi, -niemi [Outokumpu], Ohtuanoja [Ruukki], Ohtimus [Virrat] (NA).

Karjalan tasavallassa: Ohtanjärvi (TKRK20) [Kalevala], Ohta (TKRK21) [Kalevala], Ohta (TKRK43) [Kemi],Ohta (niemi)(TKRK126) [Aunus], Ohtoma (TKRK88)[Vodla], Ohtoma; Verh. & Niž. (TKRK101) [Vodla], Ohtom|ozero; Verh. & Niž. [Vodla].

Syvärin vesistöalueella: Ohtoja (MAG24), Ohtarv (MAG83), Ohtui (MAG86), Ohta (MAG88), Ohtega (MAG104).

Muu Venäjä: Ohtomica (GUGK:KotlasV6) [Njandoma],Ohtonga (GUGK:KotlasV4) [Kargopol’], Ohtoma (GUGK: KotlasA8) [Pinega], Ohtoma (GUGK: KotlasB10) [Pinega].

Suomessa on kahden- tai jopa kolmenlaisia oht-nimiä, mikä tekee niiden etymolo-gioinnin hankalaksi. Jotkin savolaismurteisiin liittyvistä oht-nimistä epäilemättä palautuvat sanaan ’karhu’ sm Savo ohto ~ sm otso.

Savolaismurteiden alueella jyrkkien rantojen ollessa kyseessä on lisäksi nimetty ve-siä sanan sm Savo ohta ~ sm otsa perusteella (ks.SPK s.v. Ohtaansalmi). Sellaisia ovat esimerkiksi Puolangan Ohtalampi, jonka itäranta Ohtakulju kohoaa jyrkästi yli 30 metriä vedenpinnan yläpuolelle, ja Lieksan Ohtalampi, jonka itäranta rajoittuu korkeaan ja jyrkkään Ohtavaaraan.

Jotkin ohta-nimet on kuitenkin nimetty ilmeisestikin kannaksen tai vetotaipaleen pe- rusteella. Näitä ovat muun muassa Ohtaanniemi < *Ohtamanniemi ~ vuodelta 1683 Ochtamanniemij (SPK s.v.Ohtaansalmi) [Tuusniemi],-salmi,Ohtuanoja [Ruukki] ja Ohtimus (niemi) [Virrat]. Ohtaanniemen voi ylittää vesiteitse siten, että Iso-Vuorisen ja Iso-Kankaisen väliin jää kapeahko kannas (kartta 6). Ohtaansalmi on ilmeisesti saanut nimensä niemen mukaan (vrt. SPK s.v. Ohtaansalmi). Näin ollen niemen luonnollinen nimeämisperuste on ’kannas, taipale’, jollain uralilaisella kielellä *ohta- (ma). Ohtuanoja (kartta 7) virtaa pitkän matkan paralleelisti pääjokensa, Siikajoen, rinnalla.Väliin jää (AVO13B7),Uhtoma (AVO91B4),Uhtomica (AVO 36V1), Uhtomka (AVO34B2), Uhtomka (AVO17G4), Uhtomka (AVO27A5), Uhtomjarskoe oz. (AVO32V1).

Ohtaanniemi-nimen vanhoissa asiakirjoissa esiintyvä Ohtama-asu liittää sen Ääni-sen ja Onega-joen vastaavaan Ohtoma-nimistöön. Venäjällä Pinega-joen vesistössä virtaa Ohtoma-joki, joka kapean kannaksen kautta yhdistää Pinegan latvat Dvina-jokeen: Pinega ← Ohtoma ← kannas→Verhnyj Tojma10→Dvina. Taipaleentauksen tärkeimpiin kuuluva vesireitti yhdisti Onega-joen ja Dvinan: Onega ← Moša ← Ohtomica ← kannas → Puja → Vaga → Dvina. 11

Nämä ja useat muutkin esimerkit todistavat johonkin uralilaiseen kieleen kuulunees-ta maastoappellatiivista *ohta ’kannas, taipale’< kantaurali *ukti̮ (ks. Saarikivi 2006).

Irma Mullonen (2002: 214) katsoo Karjalan uht-nimistön olevan peräisin jostain kadonneesta ylävolgalaisesta kielestä, jota puhuttiin ennen alueen itämerensuoma-laistumista. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä nimityypin levikin perusteella, koska sen jatkumo Ylä-Volgalta on katkeamaton. Oht-nimistö näyttää esiintyvän samanlaisessa funktiossa vetotaipaleitten ja kannasten yhteydessä.

Koska keskenään erilaiset oht-, vuoht- ja uht-nimikannat ovat kaikki johdettavissa yhteisestä originaalista < *ukti̮ (Sammallahti 1988: 536),voi niiden varioinnin selittää siten, että nimen taustalla oleva sana on jossain vaiheessa adaptoitu eri kieliin tai ne heijastavat alkuaankin kolmea erilaista kielellistä lähdettä. Pohjois-Venäjällä esiintyy sekä uht- että oht- ja voht-nimistöä. Uht-hydronyymit ovat erityisen tyypillisiä kroni-koiden määrittelemällä merjalaisseudulla Jaroslavlin ja Kostroman alueilla sekä pohjoisempana Vologdan ja Arkangelin alueiden länsiosissa.

Oht-hydronyymit sijaitsevat erityisesti Syvärin ja Äänisen vesistöalueilla sekä Arkan- gelin alueella. Karjalan tasavallassa ja Suomessa esiintyy kaikkia kolmea varianttia (ks. kartta 9).

Äännehistoriallisesti *ukti̮ >ims ohta tai vuohta ei ole mahdollinen. Itämerensuoma- lainen äännelaillisesti säännönmukainen vastine olisi uksi:uhden. Aikio (2012) esit-tää, että parhaimmillaankin ugrilaiskielten valossa sana voidaan palauttaa kanta-ura-liin asussa *(V)kti. Hän kuitenkin huomauttaa, että mikäli nimistössä esiintyvä Uht todella on ugrilaisissa kielissä esiintyvien sanojen vastine, voidaan kantauralilaiseksi asuksi rekonstruoida *ukti.

Toisaalta mikäli toisen tavun vokaali onkin ollut a (vrt.UEW s.540), kehityskulku olisi äännelaillisesti ollut *ukta > ims uhta. Tosin UEW on edellyttänyt myös metateesia rekonstruoiden kantauralin sanaksi *utka ’spur’.Joka tapauksessa nimityypin Uht(V)- levikki ei kuitenkaan viittaa itämerensuomalaiseen lähtökohtaan.

Itämerensuomalainen tausta edellyttäisi nimityypin esiintymistä Suomessa niin sanotun rannikkokulttuurin alueella ja Virossa (ks.kartta 9).12 Näin ei kuitenkaan ole.

Saameen liittyvä kehitys on vaikea selittää konsonanttiyhtymän *-kt- > -ht- tähden muutoin kuin itämerensuomalaisen adaptaation kautta. Kantauralin *ukti̮ tulisi edus- tua kantasaamessa asussa *okte̮ ja vaihtoehtoinen *ukta>ksa *oktē.Oht(V)-nimistö esiintyy säännöllisesti -ht:llisena kaikkialla Suomessa sekä Pohjois Venäjällä.


10. Myös nimen Tojma merkitys on ’kannas,vetotaival’ (Rahkonen 2009). Se on luul- tavasti peräisin permiläiskielistä: Tojma ~ udm Tujmi̮̮; vrt. udm tuj ’tie’ < *taj-; ?sm taipale, taival. Ala-Kamalla Tojma-joki virtaa Ohtuanojan tavoin paralleelisti Kaman rinnalla siten, että väliin jää kapeahko kannas.

11. Nuoli → kuvaa joen virtaussuuntaa.

12. Virossa esiintyy asutusnimi Uhtna [Kundan alue Virumaalla] ja järvennimi Uhtjärv [Antslan alue Võrumaalla], mutta niiden taustalla lienee joko viron kielen murresana uhta mm.’kaski’ ~ sm huhta (SSA 1 s.v. huhta) tai sana vi uhtuda ’huuh-toa’ (SSA 1 s.v. huuhtoa), vrt. suomen Liko-järvet ja -lammet. Nämä virolaiset nimet eivät topografisesti mitenkään liity kannaksiin.


Konsonattiyhtymää -ht- ei voi laajan säännöllisyytensä tähden pitää johonkin saa-melaiskieleen kuuluvana kantasaamen jälkeisenä erilliskehityksenä, kuten esim. saI kyehti < ksa *kōktē ’kaksi’.

Nykykielissä vain itämerensuomessa ja joissain saamelaiskielissä esiintyy *-kt- > -ht-. Nimistö todistaa vastaavasta äänteellisestä kehityskulusta *-kt- > -ht- myös kro-nikoiden merjalaisalueilla muinoin puhutussa kielessä.13 Merjalaisalueella esiintyy yleisesti vetotaipaleisiin ja kannaksiin liittyviä Uht-hydronyymejä (kartta 9).

[kuva]
Kartta 9.


Uht-, Oht- ja V(u)oht-kannasten ja vetotaipaleitten levintä.


4.4 Vieks-, Viiks-, Vääks-välijoet


Suomessa ja luovutetussa Karjalassa: Vieksijoki, Ala-Vieksijärvi [Ilomantsi], Viek-sinjoki [Kuhmo],Vieksinkijärvi, Viiksimojärvi,-joki,Viiksanlahti, Viiksinselkä (NA).
Karjalan tasavallassa: Vikšalampi (TKRK83), Vikšezero (TKRK84), Vikšitsa (TKRK96), Vikšozero (TKRK83), Vikšrečka (TKRK84), Viksozero (TKRK13), Viksozero (TKRK34), Vikšrečka (TKRK34), Viksenda (TKRK116), Vikša (TKRK67), Vikšozero (TKRK67).


13.Mahdollisesti merjassa *-kt->*-χt-,jossa χ on saattanut olla hälyisämpi kuin ims h.

Syvärin vesistöalue: Vekša ~ Vikša (MAG87), Vikšenga (MAG104).
Vologdan alueella: Veksa (AVO77B5), Veksa (AVO81G5), Vekšenskoe oz. (AVO25V5), Vekšen’ga (AVO80A2).
Jaroslavlin alueella: Veksa (AJO82A4/95B1), Veksa (AJO102A2), Veksa (AJO108A4/114A1), Veksa (AJO110A2) ja Kostroman alueella: Veksa (AKO54), Veksa (AKO102–103), Veksa (AKO124A2), Veksa (AKO149A1).

Keski-Venäjällä Veks- ~ Vёks-joet ovat säännönmukaisesti kahden veden välisiä välijokia, jotka useimmiten yhdistävät järven ja suuremman joen (mm. Ahlqvist 2001: 458; Mullonen 2002: 290–293).14 Mullonen (mp.) on liittänyt Syvärin,

Äänisen ja Laatokan alueen viks-/š-, vieks-nimet Ylä-Volgan veks-nimistön yhtey- teen. Samanlaisia jokien nimiä samanlaisessa funktiossa esiintyy myös Suomen puolella (NA): Vieksijoki, Ala-Vieksijärvi ~ Weexijärvi (Hällström 2005 [1799]) [Ilomantsi], Ylä- ja Ala-Vieksi, Vieksinjoki


[Kuhmo](ks. kartat 12–13).

Näyttää ilmeiseltä, että merjalaisalueiden veks(V)- ja Suomen vieksi-nimet palautu- vat samaan kantasanaan kuin komin sana vis ’välijoki’; vis < *visk < *viks(V) (ks. Lytkin & Guljaev 1999: 58 s.v. вис; Mullonen 2002). Räisänen (2003) on verrannut Kuhmon Vieksiä inarinsaamen sanaan vieksâ ’voimakas’. Nimeämisperusteena määriteosa ’voimakas’ olisi hyvin epätavallinen ja näin ollen epäuskottava.

Topografian kannalta näyttää ilmeiseltä,että samaan motivaatioon pohjautuvat myös sellaiset nimet kuin Vääksy~vuodelta 1491 Wäksy|ström (SPK s.v. Vääksy1)
[Asikkala], Vääksy ~ vuodelta 1405 Vexö(ö)

[Kangasala], Viiksimo(järvi), -joki [Kuhmo] (ks. kartat 10–11 ja 14–15).

Karjalankannaksella Suvannon ja Vuoksen välinen kapeikko oli joskus ilmeisestikin nimeltään Viiksa. Sen kohdalla olevan Suvannon lahden nimi on nimittäin vuoteen 1944 asti ollut Viiksanlahti.

Vääksyn rinnastaminen Vieksi- ja Viiksi-nimiin voi tuntua äänteellisesti hankalalta. Joka tapauksessa vanha oletus, jonka mukaan nimi juontuisi ruotsalaisesta kaupun- gin nimestä Växjö, on äärimmäisen epätodennäköinen (ks. SPK s. v. Vääksy 1 ja 2 lähteineen). Vääksyn kartano tosin oli 1500-luvun alusta Wäxjöstä kotoisin olevan Westgötasuvun rälssitilana.Kuitenkin nimi Wexö esiintyy asiakirjalähteissä jo vuonna 1405 ja Asikkalan Vääksynjoki esiintyy asiakirjoissa jo vuonna 1491 asussa Wäksyström (mp.).

SPK:n viittaukset nimen siirtymiseen Växjöstä ruotsalaisten kauppiaiden mukana ei ole uskottava väite. Miksi hämäläiset tai heitä ennen mahdolliset saamelaiset paikal- liset asukkaat olisivat omaksuneet ruotsalaisen kaupungin nimen oman seutunsa nimistöön?

Joka tapauksessa Asikkalan ja Kangasalan Vääksynjoet ovat topografisesti identti- siä tyypillisiä välijokia (kartat 10–11). Lieneekö sattumaa, että kummankin Vääksyn- joen lähdejärvi on nimeltään Vesijärvi. Tämä johtaa kysymään, voisivatko Vesijärvet olla kansanetymologiaa: Vesijärvi < *Veksijärvi.


14. Jaroslavlin alueella: Veksa (AJO82A4/95B1), Veksa (AJO102A2), Veksa (AJO108A4/114A1), Veksa
(AJO110A2); Kostroman alueella: Veksa (AKO54), Veksa (AKO102–103), Veksa (AKO124A2), Veksa

 

On todettava, että eri nimivariantit sisältävät äänteellisiä ongelmia varsinkin verratta- essa niitä komin sanaan vis < *visk < *viks(V) (ks.Lytkin & Guljaev 1999 s.v. вис). Nimet varioivat osittain samalla tapaa kuin jäljempänä tarkemmin esitetty Kemijärvi ~ Kiemiträsk ~ Kiimjauri/Kiimjaure (Sjögren 1861).

Vanhan kirjasuomen sana vieska ’watudrag,watugang ner åt ifrån forssen, strömfall’ (Ganander 1997 [1787]),joka on koskiin liittyvä vesistötermi,saattaa olla samaa alku- perää. Arkangelin alueella esiintyy lisäksi venäjän murresana виска (Dal’ 1 s.v. виска; Saarikivi 2004a: lähteineen).

Ainakaan Kalajoen varrella sijaitsevat paikannimet Ala|vieska ja Yli|vieska eivät kuitenkaan viittaa siihen, että vieska olisi merkitykseltään sama kuin vieksi ’kahta vedenkokoumaa yhdistävä välijoki’ (ks. SPK s.v. Alavieska lähteineen). Sen sijaan Alavieska ilmeisesti liittynee Haarankoskeen ja Ylivieska Hamarinkoskeen Ganan- derin antaman sanan merkityksen mukaisesti.Vieska-sanan palautuminen samaan kantasanaan kuin vieksi edellyttää metateesia ja merkityksensiirtoa. 15

15. Vastaavanlainen metateesi -ks- ~ -sk- esiintyy esimerkiksi sanassa sääski ~ KaakkHäme sääksi, ka seäksi, ve säsk, säks ’hyttynen’ (SSA 3 s.v. sääski).


 

[HM: Kantabaltissa ja liettuassa -k- ja -s- ovat verbien johtopäätteitä, joista -k/g- tarkoittaa pakotettua tai joka tapauksessa tietoisesti aikaansaatua, ja -s- toistuvaa, joskus myös edestakaista toimintaa. Jos nämä molemmat ovat peräkkäin, -ks/gz-, tapahtuu metateesi -ks- > -sk- , -gz- > -zg- , esimerkiksi

mezgti
(mezga, mezgė) = kutoa

mezgti - to knit


Present: I knit…

mezgu mes mezgame
tu mezgi jūs mezgate
jis mezga jos mezga

Past: I did knit…

mezgiau mes mezgėme
tu mezgei jūs mezgėte
jis mezgė jos mezgė

Future: I will knit…

mezgsiu mes mezgsime
tu mezgsi jūs mezgsite
ji mezgs jie mezgs

Hypothetical: I would knit…

mezgčiau mes mezgtu(mė)me
tu mezgtum(ei) jūs mezgtu(mė)te
jis mezgtų jos mezgtų

Past Frequent: I used to knit…

mezgdavau mes mezgdavome
tu mezgdavai jūs mezgdavote
jis mezgdavo jos mezgdavo

 

mesh (n.) 
late 14c., mesche, "open space in a net," probably from late Old English max "net," earlier mæscre, from Proto-Germanic *mask- (cognates: Old Norse möskvi, Danish maske, Swedish maska, Old Saxon masca, Middle Dutch maessce, Dutch maas "mesh," Old High German masca, German Masche "mesh"),
from PIE root *mezg- "to knit, plait, twist"
(cognates: Lithuanian mezgu (1. pr., megsti, HM) "to knit," mazgas "knot").

Sana esiintyy jopa čukčin kielessä tarkoittaen verkkoa yhdessä toisen kanta-IE- sanan wer- = verkko, silmä, korjakin kielessä myös silmäterää:


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia

38. ChK *'mǝCǝ > Ch *wǝr '' "mesh" | K *mčǝ-n "maculae retium" (M93:ChK *'mǝrǝ "mesh"); U *maća "Fischreuse" (UEW 263) > Mari mača "Fischreuse" || Selkup Ke. maazeng, N mYšek "Netz = verkko, Zugnetz = nuotta". It seems that K is primary instead of Ch *r, cf. ChK *kъrɣъ "dry" (M 74) > Ch *kъrɣъ id. | K *k'izɣi id. vs. U *kuśka "trocken" (UEW 223).
(Verkko?) germ. mesh, samaa kantaa?!

Muita:

réikšti  (réiškia,  réškė) = merkitä: Ką tai reiškia? = Mitä tämä merkitsee?


burgzti   (burzgia,  burzgė) = päristä, pärskiä, pöristä, pyrskiä

 

Tässä tapauksessa kahden vesialueen välien yhdistävä uoma merkitsee ennen kaikkea sitä, että niiden piinnat pysyvät samalla tasolla, Tästä tullaan indoeuroop-palaisen sana vaaka (Waage, ven. vaga, sm. vakaa, vaaka. Sanaa on arveltu iranilaiseksi tai kantaslaavilaiseksi, kuten Max Vasmer:

" ва́га — 1. «вес, тяжесть» = paino, 2. «весы» = vaaka, 3. «перекладина на тележном дышле» = vaunu(je)n väliaisan poikkipuu, 4. «рычаг» = vipu.

Также диал. ваг «приспособление для поднятия повозки при смазке колес» = ajoneuvon nostolaite korjattaessaa, севск.

Переносное знач. «уважение = kunnioitus, ценность = arvo» из знач. «вес» = paino, punnus.

Ср. укр. ва́га, блр.ва́га «весы = vaaka,тяжесть = paino;уважение = kunnioitus», словен. vâga,польск.waga «вес» = paino,punnus,чеш.váha,слвц.váha, в.-луж. waha, н.-луж. waga.Заимств.из д.-в.-н. wâga, нов.-в.-н. Wage «весы», которое пришло к вост.славянам, наверное, через польск. (Mi. EW 374; Уленбек, AfslPh 15, 492; Кипарский 267 и сл., nämä tukijat olettavat sana tulleen puolan kautta).

От ва́га произведены ва́жный = tärkeä, диал. ва́жить «взвешивать» = liettää, "tasata".

Tämä venäjän sana osoittaa, että viljelysmaata tehtiin ehdoin tahdoi liettämällä, säätelemällä veden nopeutta ja reittejä tulvien aikana, ja lopuksi lietetty maa sitten kuivattiin!

Некоторые знач. трудно объяснить,принимая во внимание производный харак- тер слова;ср. отва́га = uljuus,rohkeus, urheus (см.ниже). Голуб (321) видит здесь исконнослав. корень, который он относит к везу́, везти́, что сомнительно в фонетическом отношении.

везу́ - везти = viedä,ohjata (laittella ym.ei kantaen,joka on вести), укр., везу́, везти́, ст.-слав. везѫ, вести κομίζειν, болг. веза́, сербохорв.вѐзе̑м, вѐсти, словен. vésti, vézem, чеш. vezu, vézti, польск. wiozę, wieźć, слвц. veziem, viezt’, в.-луж. wjesć, н.-луж. wjasć. Сюда же воз = ajo, ajelu,kuljetus, вози́ть = kuljettaa (iteratiivinen aspekti), весло́ = mela = ohjain, обо́з = kuormasto (? miten liittyy tähän? < *обво́з? HM).

Tämä onkin sitten laina liettuasta (ei välttämättä vasarakirveestä!):

Родственно лит. vežù, vèžti «везти» = ajaa, ohjata (duratiivinen), лтш. (latvia) ve-zums «подвода = (kahden hevosen) kuormarattaat, vankkurit, груз = kuorma, lasti»,

др.-прусск. (preussi) vessis «салазки = kelkka,санки = reki», [liett. važis = istuimilla varustettu kevyt ajelureki]

др.-инд. váhati «везет», авест. vazaiti «везет = ajaa, едет», алб. vjeth «краду = varastaa, viedä varkain», аор. vodha (впрочем, возм., связано с веду́), греч. пам-фильск. εχέτω «он должен принести», лат. vehō «везу», гот. gawigan «трясти = täristä, двигать = liikkua».

Antraštė: vèžti

Straipsnelis: žr. vesti

Šaltinis: Çabej 1967a, 69–70

Antraštė: vèžti

Straipsnelis:

Germ. weg-a- ‘(pa)judinti, (pa)krutinti, bewegen liikauttaa,saada liikkelle, aiheuttaa’ (go. tik Partizip Perfekti Passivi gawigana ‘papurtytas, pakratytas = täristetty’, s.isl. vega ‘išjudinti, paleisti į darbą, pakelti, aufheben, supti, sūpuoti, pasverti’, s.ang. wegan ‘nešti, tragen, pakęsti, perkentėti, ertragen, atnešti, prižiūrėti, slaugyti, būti įpratus ką daryti, pasverti’, s fryz. tik pres. wega ‘supti, sūpuoti, atnešti’, s.saks. wegan, s.v.a. wegan ‘sverti, wägen, (pa)judinti, (pa)krutinti’),

be jokios abejonės, remiasi aiškiai suprantama [543] šaknimi ide. wȇh- ‘(pa)judinti, (pa)krutinti, bewegen’. Anot A. Meillet, skirtina ide. weǵh- ‘(vežimu) važiuoti’ ir ide. wȇh- ‘(pa)judinti, pakrutinti, sukrėsti, sudrebinti’,

Tämä tarkoittaa että kantaindoeuroopassa *wē- = liikkua ja tämän johdannainen *wē-g- = liikuttaa. Johdin -g/k-, aiheitettu, pakotettu toimita, olisi kantaindoeurooppa kuten myös suffiksi -s/š/z/ž- eli  toituva toiminta (prefiksi s- tarkoittaa pois.)

Myös metateesi voi olla vaikka kanta-IE:stä, mutta viimeistään kanbaltista: verbi "panna toistuvasti liikkumaan suuntaan tai toiseen" olisi *wē-g´-z´, preesensissä *wē-z-g-
Tästä voi aivan yhtä hyvin tulla Väksyt kuin vieskatkin. Engalnnissa vastaava verbi olisi - mikäpä muukaan kuin - wash.

kurie be germ.kalbų fiksuojami dar lo.vexare ‘(su)jaudinti,(su)dirginti,kankinti, angrei- fen’ ir gr.(hom.) γαιή-οχος ‘Žemės drebintojas’ (Poseidono pravardė; Frisk, Griech. Etym. Wrtb.,tokiu aiškinimu abejoja). Minėtas reikšmes germ. kalbose galime tik per didelį vargą atskirti.Tuo labiau,kad germ.leksemų reikšmės yra kur kas įvairesnės nei A. Meillet pateiktos minėtosios pagrindinės reikšmės, plg.lo.vehō,-ere ‘nešti, atnešti (vežimu, arkliu, laivu, ant pečių), važiuoti’, s.air. fecht ‘kelionė, važiavimas, užpuoli- mas’, fén ‘vežimas’, kimr. cywain ‘nešti, tempti, tąsyti’, arwain ‘tragen, pavogti’,

lie. vežù,vèžti ‘traukti vežimą,važiuojama priemone gabenti’,s.sl.vezǫ,vesti ‘fahren’, gr. ϝεχέτω, kipr. (aor.) ἔϝεξε ‘nunešti, įteikti, paduoti’, ὀχέω ‘leidžiu joti, getragen werden, fahren, reiten’, s.i. váhati ‘führt, fährt, trägt’ (Wurzel – aor.), Partizip Perfekti Passivi ūḍhā́-.

Šaltinis:

Seebold 1970, 542–544

wash (n.)

late Old English wæsc "act of washing",from wash (v.). Meaning "clothes set aside to be washed" is attested from 1789; meaning "thin coat of paint" is recorded from 1690s; sense of "land alternately covered and exposed by the sea" is recorded from mid-15c.

wash (v.)

Old English wascan "to wash, cleanse, bathe," transitive sense in late Old English, from Proto-Germanic *watskan "to wash" (cognates: Old Norse vaska, Middle Dutch wasscen, Dutch wassen, German waschen), from stem *wed- "water, wet" (see water (n.1)).]

Preussissa on kokonainen maakunta, jonka nimi Nadrawia (Nadrovia) tarkoittaa "No drive land", "Vedotonmaa", ja Liettuassa on joki Nevėža = Liikkumaton.

 

Nadrauia

Nadrauia 1231m. (SRPI 737), Nadrowen 1326 m., Nadrowia 1326 m. (SRP I 51), 1321 m. Nadrua (Būga RR III 115) „(vok.) Nadraw - Nadruva“ buvo viena iš Prūsijos 11 žemių - didžiausia (bet gana retai gyventa) prūsų žemė, kurios plotas tarp ano meto Sembos (žr.Sambia), Skalvos (žr. Scalowia), Sūduvos (žr. Sudowia), Galindos (žr. Galindo), Bartos (žr. Bartha) ir Notangos (žr.Notangia).Iš tų dk.(XIII–XIV a.) lyčių 165 galima atstatyti pr. (XIII–XIV a.) *Nadravā (=*Nadravɔ̄) „Nadruva“ bei jo variantą pr.dial.*Nadruvā (=*Nadruvɔ̄) „t.p.“ Tą patį pr.*Nadravā,tik varianto pr.dial. *Nadruvā nenagrinėdamas, atstatė ir Būga RR III 115t. (čia fleksija pr. * = *-ɔ̄ rašoma *), kuriam pritarė Endzelīns DI IV2 381, taip pat Kuzavinis Blt I 178t. Tačiau šio pr. kraštovardžio kilmė nėra atskleista (be to, variantas pr. dial. *Nadruvā pasiliko visai nenagrinėtas).

Atsargi Būgos hipotezė, kad pr. *Nadravā galįs būti iš*„Antdravė“ < pr. praef. *- + subst. *dravis „dravis,борть“ (Būga l.c.), yra nepatikima semantiškai, ir ypač dėl to, kad pr. *Nadravā negali būti prefikso pr. *nă- „ant-“ darinys:

a) XIII–XIV a.tas praef.buvo ne pr.*nă- „ant-“, o pr. *nā- „t.p.“ = *nɔ̄- „t.p.“ (resp. *nō- „t. p.“, žr. s.v. na), vadinasi,subst.pr. „Nadruva“, jeigu jis būtų prefikso pr. „ant-“ dari-nys (Būga l.c.), būtų buvęs parašytas ne dk. Nadrauia (1231 m., SRP I 737) ir kt.,o dk. *Nodrauia (su raide *-o-!) ir pan.,

b) iš praef. pr. „ant-“+subst.(!) pr. *dravis (= lie. dravìs, i-kamienis fem.!) būtų atsira-dęs ne ā- kamienis (fem.) subst.pr.„Nadruva“,o i̯o-kamienis (masc.) ar ē-kamienis (fem.). Taigi pr. *Nadravā kildinti iš *„Antdravė“ (Būga l.c.) negalima. Dėl tų pačių priežasčių negalima pritarti ir hipotezei, kuri pr. (XIII–XIVa.) *Nadravā kildina iš *„Antdravė = *„kraštas, esantis ant Dravos upės krantų“, t.y. iš praef. pr. *nă- „ant-“ (su trumpuoju *-ă-!) + (up.) *Dravā (Kuzavinis l.c.).

Pr. *Nadravā (= *Nadravɔ̄) „Nadruva“ ir jo variantą pr. dial. *Nadruvā (= *Nadruvɔ̄) „t.p.“ kildinu iš pr.*Nedravā/*Nedruvā „t.p.“ (čia dėl *Na- < *Ne- plg.,pvz., pr. *nadēlē < *nedēlē, žr. s.v. nadele) ir jį laikau hidroniminės kilmės kraštovardžiu [kaip ir, pvz., Bartha (žr.),Galindo (žr.)],suponuojančiu išnykusį Nadruvos nedidelės upės (upelės) vardą pr.(up.) *Nedravā/*Nedruvā <*„lėtai (ne srauniai!) bėganti,tekanti upė (upelė)“ (Nadruvos – lygumų krašto – upės teka lėtai!) < appell. (ā-kamienis adj., fem.) balt. dial. *nedravā-/*nedruvā- (du balt.dial.variantai) „nebėganti,netekanti“,kuris - prefikso (neiginio) balt.*ne-„ne-“ (dėl jo ir dėl pr.*ne- „t.p.“>pr.dial.166 *nă- „t.p.“ žr.s.v. neggi) vedinys iš verb. balt. *drau- (*dreu-)/*drū̆- „bėgti, tekėti“ (dėl jo žr. s.v.v. Drewancz, Drusin); plg.

pr. (up.) *Nedravā//*Nedruvā < *„lėtai tekanti upė (upelė)“ plg., pvz., su lie. (up.) Nevė́ža „t.p.“< *„lėtai judanti upė (upelė)“ < appell.(ā-kamienis adj.,fem.) balt. (dial.) *nevēźā- „nejudanti“,o šis - prefikso balt.*ne-ne-“ vedinys iš verb.balt.*veź-(:*vēź-) „judėti (judinti), traukti, vežti (važiuoti)“ [< ide. *u̯egh- „t.p.*, žr.s v. wessis].

Pastaba. Iš to, kas pasakyta, išeina, kad Nadruvos gyventojai buvo vadinami ne tik pr. (XIII–XIVa.) *nedravjai > *nadravjai „nadruviai“, bet ir pr. dial. *nedruvjai > *nadruvjai„ t.p.“

Prussian clans 13th century.png


 

4.5 Suont-nimistö


Suomessa: Suontee [Joutsa], Suontienselkä ~ Suonteenselkä [Suonenjoki], ?Sonnanen [Heinola], Sontanen [Jaala] (NA).
Karjalassa: Sondala, Sondal’skaja guba [Paatene] (TKRK64/73), Sundam|ozero [Louhi] (TKRK25).
Pohjois-Venäjällä: Sondal ~ Sondaljogi ~ Sondaloja [Ojatin latvavesiä](MAG43), Sondaljärv, Sondaloja [Ojatin latvat] (MAG39), Sondola; Bol. & Mal. [Kenozero] (GUGK: OnegaE6), Sonduž|koe ozero,Sond|uga [Vagan latvavesiä] (GUGK: Kot- lasG7/AVO41), Sondol’skij [Sudan latvavesi] (AVO30B2), Sonduš|ka [Sokol’skij] (AVO60A3), Sondol|ovo (asutus) [Danilov] (AJO37A3), Sondol|ovo (asutus) [Danilov] (AJO54A2), Sondo|ba (maasto) [Čuhloma] (AKO53B3), Sondoga [Galič] (AKO109A3).

Nimi Sonnejoki (nyk. Suonenjoki) esiintyy asiakirjoissa jo vuonna 1415. Nimi Suontee esiintyy asiakirjoissa vuonna 1468 asussa Sondewattnet ja Suontienselkä asussa Sondie vuonna 1556.(SPK s.v.Suonenjoki,Suontee,Suonteenselkä.)

Suomalaisen paikannimikirjan kirjoittajat jättävät Suont-nimien etymologian avoi-meksi. Heistä Manni-Lindqvist (2007) epäilee nimeämisen taustalla olevan järven kaarevan muodon (ks.SPK s.v.Suontee,Suonteenselkä).Mullonen (2002) on arvellut nimen mahdollisesti palautuvan ksa sanaan *sōnte̮ ’leikata auki’ (Lehtiranta 2001).

Nimeämisperusteena tämä vaikuttaa hyvin epävarmalta.Näyttää siltä, että nimikanta suont- palautuu asuun *sonta, jota voisi verrata karjalan sanaan sonto ’käyrä’ (ks. jäljempänä). Suomalaiset Suontee ja Suontie(n selkä) ja siihen liittyvä Suonenjoki < *Suonteenjoki ovat ilmeisesti käyneet läpi kantasaamelaisen adaptaation  *suon *sonta > ksatē.

Karjalan tasavallan järven nimi Sundom(ozero) on ilmeisesti<*Suontoma;ven.adapt. сундом, jossa diftongi -uo- säännönmukaisella tavalla on substituoitunut u:na; vrt. Suomi > Сумь.

[kuva]

Suontee-nimien taustalla voisi siis olla sana *sont(V) ’käyrä, kaareva’ ~ ka sonto ’kaareva, käyrä’,ly sońďištunnu ’vääristynyt (puu)’,sm sonnus (SSA 3 s v. sonnus- taa) < *sontus ’helma’. Komissa esiintyy sana suntola mm. ’vino’ (SSKD s.v. сун- тола), joka komin kielessä vieraan -nt-konsonanttiyhtymänsä tähden näyttää laina- sanalta. Mahdollisesti tähän voisi liittyä myös mariI šund|aš ??< *sont- (liejusta, hie-kasta, sumusta) ’painua’,’laskeutua’ (SMJ 9 s.v.шунд|аш),mikä kylläkin semanttisesti on hiukan kaukaa haettua.

Topografialtaan kaarevia vesiä ovat ainakin jo edellä mainitut Suomen Suontee-järvet ja Karjalan Sundomozero.16

Myös Heinolan Sonnanen-järveä (?sonna- < *sonta-) voi pitää käyränä vetenä. Jokien kaarevuudesta on vaikea sanoa mitään, sillä lähes kaikki joet mutkittelevat enemmän tai vähemmän. Vologdan alueen *Sonduga-järven nykyinen muoto ei ole kaareva tai käyrä. Mikäli järven soistuneet rannat olivat nimeämisen tapahtuessa osa järveä, oli se aiemmin muodoltaan hyvinkin kaareva.

Nimeämisperusteena ’käyrä, väärä’ on joka tapauksessa hyvin yleinen niin suoma-laisessa (Kiviniemi 1977, 1990: 184–185) kuin venäläisessäkin nimeämistraditiossa (ks. кривая-, кривое- ja кривой-nimet ’käyrä-’; GBO s. 337–338).

 


Suont-, Sond-nimistö.


16. Suontienselkä on ”väärävesi”, mikäli mukaan luetaan siihen liittyvä Paasvesi.

 

Kartta 16.


Laatokka, Syväri, Onega, Dvina, Daugava, Dnepr, Volga

Sond-hydronyymien levintä näyttää sellaiselta (kartta 16),että ne ovat ensisijaisesti peräisin Pohjois-Venäjän järviseudulla muinoin puhutusta substraattikielestä. Kysee- seen ei voi tulla Mullosen (2002: 228–290) esittämä ”parasaamelainen” kieli, koska Sond-nimistö ulottuu etelässä liian kauas aina Jaroslavlin ja Kostroman alueille asti ja koska saamesta ei löydy minkäänlaisia sanavastineita.17

Itämerensuomalainen lähtökohta ei sekään ole luultava,koska sana ka sonto,ly son- ďištunnu,(Jusl 1745) sonnus esiintyvät kapea-alaisesti vain vanhassa kirjasuomes- sa,karjalassa ja lyydissä - ei siis nykymurteissa (ks.SSA 3 s.v.sonnustaa). Myöskään *sont(V)-nimistön levintä ei tue itämerensuomalaista lähtökohtaa.


4.6 Kemijoet


Karjala: Kemi ja Tširkka-Kemi.
Muualla Venäjällä: Kem’-ozero (PKOP40; MAG48), Kem|ka (ANO39V4/ATO36B2), Kema (AVO13G5), Kema (AVO66V2), Kema (AVO92V1), Kemas (WRG II 304: Shenkursk, Archangel’sk), Kemka (ALO79A5), Kemnica < ?*Kemna (AJO8A1), Kemenka (WRG II 304: Peterhof, Petersburg).

Suomen Kemi mainitaan asiakirjalähteissä erilaisissa ortografisissa asuissa jo hyvin varhain: Kijm vuonna 1386, Kym vuonna 1443, Kem sokn vuonna 1445, Kimi sokn vuonna 1490 (SPK s.v. Kemi). Nimi Kemi on useisiin vanhoihin karttoihin merkitty asuissa Chim vuonna 1579 ja vuonna 1595, Kimi noin vuosina 1662 ja 1772 (mp.). Sjögren (1861) on merkinnyt muistiin sellaisia asuja kuin Kiemiträsk,Kiemielf ’Ke-mijärvi, -joki’ ja saamelaisasuisen Kiimjauri/Kiimjaure ’Kemijärvi’ (Sjögren 1828).

Pohjois-Venäjällä esiintyy suhteellisen runsaasti Kem(V)-vesistönimiä, pääasiassa jokia (kartta 17). Monet Kem(V)-joista ovat verrattain suuria: (Lapin) Kemijoki, (Vienan) Kemi ja Tširkka- Kemi, Valkeajärven Kema.

Kuten jo edellä totesin,on nimet Kemi ja Kemijoki johdettu satahämäläisestä murre-sanasta kemi mm. ’keto’ (SPK s.v. Kemi ja Kemijärvi lähteineen). Kyseisen nimityy- pin levintä jo yksinäänkin todistaa tätä selitysmallia vastaan ja tekee mahdottomaksi hyväksyä satahämäläisen etymologisen lähtökohdan.

Kem(V)-nimistön taustalla saattaa olla kantasana, johon myös joennimi Kama palautuu.

Jotkut tutkijat ovat katsoneet sanojen udm kam, sm kymi ja komi Komi liittyvän yhteen (ks. Lytkin & Guljaev 1999: lähteineen).18

Mikäli kantapermiläinen sana on ollut *kam, voi sen palauttaa suomalais-permiläisen kantakielen tasolla asuun *käme (Sammallahti 1988).Ensitavun *ä ei äännehistorial- lisesti voi olla > ims e.Sen sijaan varhaiskantasaamessa >*e on mahdollinen (Kor- honen 1981). Kem(V)-nimistö kuitenkin on muinaisia saamelaisalueita eteläisempi (Saarikivi 2004b), eikä sanalle kemi löydy nykyisistä saamelaiskielistä vastineita, joten Kem(V)-nimistö lienee peräisin joltain x-kieliseltä väestöltä.

Arkangelin alueella Dvinan vesistössä virtaa joki nimeltä Kjama [Кяма] ?< *Käme, joka voi sekin liittyä tähän yhteyteen.Arkangelinalueellaon nähtävästi puhuttu jotain tuntematonta arkaaista uralilaista kieltä (Saarikivi 2006; Matveev 2004), jossa sana *käme ’joki’ on saattanut esiintyä.

17. Termi ”parasaamelainen” on lainattu seuraten Saarikiveä (2004b: 188–189).

18. Komit mitä varmimmin saapuivat nykyisille asuinsijoilleen Kamalta.
 

[HM: Kemi tulee tunnetusta iranilaisesta sanasta Khem = suuri joki, joka esntty mm. Jenisein sikäläisessä nimessä Ulug khem = Suuri joki

http://www.gramota.ru/lenta/news/8_2948

Ответ справочной службы русского языка: Город Кемь (районный центр в Карелии) расположен на реке Кемь,близ её впадения в Белое море. Название города происходит от названия этой реки. По мнению ряда ученых, гидроним (название реки) Кемь происходит от древнего, предположительно индоевро-пейского слова кем или хем,'большая река', которое встречается на значитель- ной части Евразии – от реки Кемийоки в Финляндии до притока Енисея  Улуг- Хем в Туве.

Sanalla Kymi,Kymen,joka taipuu vanhalla kaavalla,ei ole mitään tekemistä Kemien kanssa; se on preussilaina, joka tarkoittaa tärkeää vanhaa kappatavaraa vaatenah-kaa pr, Kymis, liettuaksi tymas, latgalliksi cyms,venäjäksi šamša = säämiskä (ras-vaparkittu, Kymis on ns. sumakkiparkittua, joka onnistuu hyvin mm. siampuolukalla ja voidaan samalla läpivärjätä. keltiksi sana on chamoix. Ei tarkkaan tiedetä, tuleeko gemssi tästä sanasta vai päivastoin.

kymis

kymis „hosenleder (Hosenleder)“ E 501 yra, man rodos,pr.(E501) „kelninė oda“ = pr. „tymas (Saffian); tyminė (kelninė) oda;odinė (tyminė) batsiuvio prijuostė“ = pr. *kīmls „t p.“ (o-kamienis, nom.sg.masc.) <*timis „t.p.“ (čia dėl pr.dial *kʹ- < pr. *tʹ-  plg., pvz., s.v. birgakarkis) < *tīmas „tymas“ = lie. týmas „t.p.“ Panašiai tą pr. (E501) kymis re- konstruoja, tik raidės k- parašymą (vietoj laukiamos *t-) kitaip suvokia: Bezzenberger BB XXIII 313,Trautmann l.c.,Endzelīns SV 193,Toporov l.c.; tiesa,Toporovas (PJ III 387t.) kartu iškelia ir alternatyvią hipotezę [pr.(E501) kymis esąs giminaitis ne su lie. týmas, o su lie. kìm-ti ir pan.], tačiau ji neatrodo patikimà (ja abejoja ir pats Toporov l.c.).

Subst. pr. *tīmas „Saffian“ bei lie. týmas „t.p.“ etimologija nėra aiški. Verta dėmesio hipotezė, kuri šiuos pr. bei lie. žodžius sieja su lie. týmas „Maserfleck“ ir juos visus kildina iš subst.balt.dial.*tīnmas verb.*tīn- „tinti, (auf)schwellen“> lie. tìn-ti „t.p.“.

Tik man rodos, kad ši hipotezė koreguotina: subst. pr. *tīmas „Saffian“ bei subst. lie. týmas „t.p.“ [ir „braunes Leder“ (NB:„braunes…“), žr. liter. apud. s.v. týmas 2.] ir lie. týmas „Maserfleck“ (NB: „-fleck“!) 189 galėtų būti „spalvinės“ kilmė̃s – iš subst. balt. dial. *tīmas „tai,kas turi nešviesią (ne baltą) spalvą“ (= *„tai, kas tarsi sutepta, suterš- ta“) < *„(pa)tamsėjimas“verb.balt.*tīm-/*tēm- „tamsėti“ (> la.dial.tim-t „dunkel wer- den“ / lie. tém-ti „t.p.“ ir pan.); plg., pvz., subst. lie. dùsas „dusulys“ < „(už)dusimas“ - irgi fleksinį deverbatyvą (iš verb. lie. dus- „dusti“ < verb. balt. *dus-). Be to, greta subst. lie. týmas „Saffian“ yra dar adj. lie. týmas „tyminis“, kuris kildintinas matyt iš adj. balt. dial. *tīma- „patamsėjęs“ [plg. adj. lie. dial. týmas „rot, dunkelfarbig“ (NB: "dunkelfarbig“!),

Suomessa ei ole ainoataan vanhalla kaavalla taipuva germaanilainaa, ei uutta eikä vanhaa, olen kumonnut täällä kaikki vääennetyt "todisteet" päinvastaisesta:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/jorma-koivulehdon-suomen-arkkimuinaiset-kermaanilainat-3000-vuoden-takaa-ovat-humpuukia


Kartta 17. ]


Kem(V)-hydronyymit.


Olettaisin suomalaisen nimen Kymi olevan Kemi-nimen variantti lähinnä semantti- sista syistä. Myös Sirkka Paikkala (ks. SPK s.v. Kemijärvi) on viitannut tähän mahdollisuuteen.

 

[HM: SITÄ SE EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA OLE!]

On mahdollista, että itämerensuomalaisessa kieliympäristössä vokaalin *e y:llistymi- nen on johtunut vokaalin asemasta labiaalikonsonantin edellä, esimerkiksi balttilais- lainoissa *kepta- > vksm küpte ’kypsä’, liet kepùre ~ sm kypärä (SSA 1 s.v. kypsä, s.v. kypärä).

Täältä voidaan tarkastella kantabaltin juurta *kʷep, josta tulee suomen vesitönimistä ainakin Keitele (mliett.) ja Koitere (vsk.). Myös koittaa tulee tästä: aurinko paistaa kirjaimellisesti vsk-kielessäkin...:

*kʷep- to boil Skr.कुप्यति (kupyati), Lat. cupere, Lith. kvepėti = kärytä, haista kepti = paistaa, Ltv. kvēpēt = savustaa, Russ. кипеть (kipet') = kiehua, Alb. kapit, Gk. καπνός (kapnos), ON hvap, Toch. kāp/kāp, Old Prussian kupsins = paistos, OCS kypĕti, Goth. afƕ apjan (?, MH), Hitt. kup

Liettuan kvepėti ei ole keittää, vaan haista, löyhkätä, latvian kvēpēt = savustaa.

Lithuanian: kèpti...kẽpa...kẽpė [käpti, kääpa, kääpee] = leipoa, paistaa, paistua

Etymology: 'backen = leipoa,braten = paistaa leipää',intr. 'gebacken = tulla leivotuksi, gebraten werden = paistua',

im intr. Sinne auch kèpti (kẽmpa,kẽpo) = hyytyä, 1. prs. kempù, kepaũ, das ausserdem 'gerinnen, vom Blute = veren hyytyminen' bedeutet,

(Tämä verbi ei tule juuresta *keb-, vaan juuresta *kemp-, ja liittyy verbien kaipti, keipti ja kypti yhteyteen.)
kẽpinti 'backen, braten'

und kaus. kẽpdinti 'backen lassen, braten lassen' = paistat(ut)taa,
kẽpalas 'Laib (Brot) = leipä, paistos',
kepaĩšis 'aus gebeuteltem Mehl gebackenes Brot = seulotuista jauhoista leivottu leipä, gefüllter Fladen = täytetty lätty', übertr. 'Faulenzer(in) = huijari, petkuttaja',
kepeĩšis 'Weizenkuchen = vehnäleivos',
kễpis 'gefüllter Fladen = täytetty lätty, Fastenpirog = paastopiirakka',
kẽpsnis, kepsnỹs, kepenà, kepẽnė, -ỹs 'Braten = paistos, paistettu ruoka',

lett. cept (cep, cepa) [tsäpt] 'backen = leipoa,braten = paistaa, = kärventää, brennen = polttaa',
ceplis 'Backofen = leivinuuni, Ofen der Getreidedarre = viljankuivausuuni',
cepināt 'braten, backen, sengen', aus dem Lit. entlehnt

lett. ķept (ķepu od. ķepju, Praet. ķepu) 'kleben = liimautua (yhteen), anhaften = tarttua'.
Cf. abg. pečen' 'gebraten',

 

[HM: (Kantabaltin *kep- ja slaavin *pek- EIVÄT luultavasti ole samaa: slaavin sana voi tulla mm. kanta-IE:n juuresta *pen- = juottaa (maitoa), syöttää > *pen-k- = juotat-taa: on nimittäin sanoja, kuten ven. poika = juomingit, jotka tulevat *penk-vartalosta: siitä todennäköisesti tulee suomenkin poika = ”ruokittava”!

Suomen sanat paistaa, ai-diftongista huolimatta kieli lienee preussi ja loistaa (vsk) tulevat ilmeisimmin samasta kantabaltin sanasta

*p´l´em-s-ti = palaa, liekehtiä toistuvasti,josta itäbaltissa putoaa alusta "suomalaisit- tain" p-,mutta länsibaltissa putoaa puolivokaali l,aivan kuten ilman -s- johdinta  var-talosta *p´l´em-= tuli tulee vasarakirveskieln *loim- (loimu)  ja pressin pannu = tuli.)]

 

russ. peč' (peč´ët) 'backen = leipoa, braten = paistaa, rosten = käristää' etc.,
ai. pácati, av. pačaiti 'kocht' = keittää,
griech. péssein 'kochen, braten', artokòpoj (aus *artopòpoj) 'Brotbäcker',
alb. pjek 'brate',
lat. coquere 'kochen' (Gdf. *pequ- über *quequ-),
bret. pibi 'kochen' (aus *kwekw-), ae. áfičen 'geröstet'.

Aus dem Slav. seien noch erwähnt cech. pečené, pečenka, poln. pieczen´ 'Braten = paistos',
abg. peštera 'Kamin = kamiina, Ofen = uuni' und 'Höhle = onkalo',
russ. pečora 'Höhle = onkalo'.

Wie KZ 69,90 ff.von mir gezeigt,hängt auch der lett. Name des Zaunkönigs, Schnee-königs ceplis, (pa)ceplĩtis mit besagter Sippe zusammen;
vgl. lit. pečlindà 'Zaunkönig = peukaloinen', eig. 'Ofenkriecher = uunikiipijä', Zusam-mensetzung von lit. pẽčius 'Ofen' (aus wruss. peč') und lendù, lį'sti 'kriechen = kiivetä, ravuta'.
Aksl. etc. pot' 'Schweiss = hiki' ist aus *pok-t' entstanden und gehört ebenfalls zur
idg. Wz. *pekw-, vgl. lit. prãkaitas 'Schweiss':

kaĩsti 'erhitzen = kuumentaa, kuumentua' (s.s. kaĩsti).
Über die Metathese von kèpti s. besonders Zubatý Studie II 166 ff.
S. auch s.v. kẽpenos 'Leber = maksa'.

Edelleen tästä johettua kepsti = paistella > kaisti = kuumentaa (vsk-laina tmv.)


Lithuanian: kaĩsti (kaičia, kaitė) = kuumentaa, kiihtyä

Etymology: 'heiss machen = kuumentaa, erhitzen = kiihtyä',
kaĩsti (kaĩsta, kaito) 'heiss werden = kuumeta, glühen = hehkua, schwitzen = hikoilla, erröten = punertua',
káditėti 'schwitzen = hikoilla' und 'schwer lasten = kuormittaa raskaasti, schwer auf dem Herzen liegen = painaa sydäntä (asia), hinderlich sein = olla vastahankainen, im Wege stehen = olla jnkn tiellä',
kaĩtinti 'heiss machen = kuumentaa, erhitzen = kiihtyä',
kaitrùs 'Hitze verbreitend = lämpöä levittävä, brennend = palava, sengend = käryävä',
kaitrà (káitra), kaĩtris 'drükkende Hitze = painostava helle, Schwüle = raskas ilma, Glut = hehku', [>Koitere = "hellejärvi, hehkujärvi, keiittelyjärvi" kuten tampris = kiristin, Tampere = venevinssi]
kaitulỹs 'Röte = puna, Drehkrankheit = coenurosis (loistauti)',
kaĩslas 'Schwitzen = hikoilu', prãkaitas 'Schweiss = hiki'
(cf. slav. pot' 'Schweiss':
russ. peč' 'braten = paistaa, backen = leipoa, rösten = pariloida'),
lett. kàitēt 'brennen (trans. und intr.) = palaa, polttaa, sengen = kärytä, heiss machen = kuumentaa, durchglühen = hehkua, durchwärmen = lämmetä (läpikotaisin)',

kaĩt 'schaden = vahingoittaa, hinderlich sein = olla vastahankainen',
kaĩte 'Schaden = vahinko, Fehler = virhe, Gebrechen = puute, vika'
(zum Semasiologischen vgl. ausser o. lit. káitėti noch
ai. tápas 'Wärme = lämpö, Hitze = helle, Glut = hehku' und 'Askese = askeesi, Kasteiung = katumusharjoitus, itserankaisu', s. Sommer Balt. 110),
kaĩtinàt 'necken = härnäillä, sticheln = piikitellä (sanallisesti), ärgern = vihastua, reizen = ärtyä (toimintaan)',
kaitulis, -e 'Boshafte(r), Böse(r) = pahis'.
Hierher auch lett. skàistīties 'sich ärgern = suuttua,zürnen = kantaa kaunaa, schel-ten = moittia, schmähen = herjata,rienata, häpäistä, sich zanken = torailla', dessen s von Kompositen wie apskàisties,nuoskaities,die im Grunde doppeltes Refl. enthal- ten, seinen Ausgang genommen hat, ebenso lit. veidas man skaist 'das Gesicht wird mir heiss = ich ärgere mich' nach dem Kompos. aps(i)kaĩsti und skuĩsti (skuistù, skuitaũ) 'herumwüten = riehua, toben = raivota, irrsinnig sein = olla mielipuoli' mit ui wegen des despektierlichen Nebensinns,
preuss. prakāisnan 'Schweiss = hiki',enkaitītai,ankaitītai 'angefochten = ahdistettu'.
Im Germ. entsprechen einerseits,auf eine einfachere Wz.-Form *kai- zurückgehend
ahd. mhd. hei, gehei 'Hitze = kuumuus',
mnd. hei 'Hitze = kuumuus, Dürre = kuivuus', andererseits mit urspr. 'Wz.-Determinativ' d aisl. heitr 'heiss = kuuma',
ae. hát, ahd. heiz dass., got. heito 'Fieber = kuume',
aisl. hiti 'Hitze', hitna 'heiss werden' Dagegen stimmt auch bezgl. des 'Wz.-Determinativs' mit den balt. Wörtern überein ae. hāeða 'heisses Wetter' etc.

Neben kaitulỹs 'Drehkrankheit = coenurosis (loistauti lampailla, koirilla, ihmisillä)' begegnet auch kvaitulỹs 'Drehkrankheit, Schwindel = pyörrytys,Taumel = hoipertelu, Rausch = humala'
(s.s.v. kvaitulỹs ).

http://en.wikipedia.org/wiki/Coenurosis_in_humans

heat (n.) Old English hætu, hæto "heat,warmth; fervor ardor",from Proto-Germanic *haita- "heat" (cognates: Old Saxon hittia, Old Norse hiti, Old Frisian hete, German hitze "heat," Gothic heito "fever"),

from PIE *kaid-, from root *kai- "heat." Väärin: nuo ovat vasarakirvesjuuria.

The same root is the source of Old English hat "hot" and hæða "hot weather" (see hot).

Meaning "a single course in a race",especially a horse race,is from 1660s, perhaps from earlier figurative sense of "violent action; a single intense effort" (late 14c.), or meaning "run given to a horse to prepare for a race" (1570s). This later expanded to "division of a race or contest when there are too many contestants to run at once", the winners of each heat then competing in a final race.Meaning "sexual excitement in animals" is from 1768. Meaning "trouble with the police" attested by 1920. Heat wave "period of excessive hot weather" first attested 1890; earlier in reference to solar cycles.

heat (v.) Old English hætan "to heat; to become hot,"
from Proto-Germanic *haita- (see heat (n.)). Related: Heated (with many variants in Middle English); heating. Compare Middle Dutch heeten, Dutch heten, German heizen "to heat."
http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=heat&searchmode=none
hot (adj.) Old English hat "hot, flaming, opposite of cold," also "fervent, fierce, intense, excited,"
from Proto-Germanic *haita- (cognates: Old Saxon and Old Frisian het, Old Norse heitr, Middle Dutch and Dutch heet,German heiß "hot",Gothic heito "heat of a fever"),
from PIE root *kai- "heat" ”

Juuri *kʷai- on VASARAKIERVESKIELTÄ.   Kantaindoeuroopan juuri on *kʷep-.

 
Muista balttikielistä se on vain seelissä, ja latviassa ja liettuassa useiden muiden ohella seelisminä. Sana *haita on kantagermaanissa vasarakirveslaina.

Kantabaltin juuri on *kep- = kuumentaa kovaksi (leipä, kermiikka)

” (cognates: Lithuanian kaistu "to grow hot"). ”

Liettuan sana on kaisti, preesensillä kaista = kuumeta, ja preesensillä kaičia kuu-mentaa. Englannin etymologisen tekijä ei ole tiennyt,että liettualaiset ilmoittavat en- simmäisen persoonan,koska siitä voidaan päätellä yleensä muut. Tuosta kantabaltin vartalosta luulee liettuaan lisäksi transformaimaton

kepti (kepa, kepe) = paistaa (leipä kovaksi), kuumentaa kovaksi (keramiikka) sekä oman transformaation mukainen
kiesti (kiečia) = kuurin kaavan mukainen yleensä käyttettävä keisti (keičia) = vaihtaa, muuttaa, sekä verbistä (kepti > *kieti = kovettaa)
kietas = kova.

Sana Keitele taitaa sittenkin olla Keittelyjärvi!
(Eli ensimmäiset ideat tulevat takaisin ensimmäisiksi...)

The association of hot with sexuality dates back to c.1500.Taste sense of "pungent, acrid, biting" is from 1540s. Sense of "exciting, remarkable, very good" is 1895; that of "stolen" is first recorded 1925 (originally with overtones of "easily identified and difficult to dispose of"); that of "radioactive" is from 1942.

Hot flashes in the menopausal sense attested from 1887. Hot air "unsubstantiated statements, boastful talk" is from 1900. Hot stuff for anything good or excellent is by 1889. Hot potato in figurative sense is from 1846.The hot and cold in hide-and-seek or guessing games are from hunting (1640s), with notion of tracking a scent.

lit. keĩsti (keĩčia, keĩtė) = vaihtaa, muuttaa (alun perin olomuotoa),
keĩtinti 'ändern = muuttaa, wechseln = vaihtaa, tauschen = vaihtaa, eksyttää',
keĩstas 'sonderbar = erikoinen, seltsam = harvinainen',
Intens. kaitýti, káičioti; kaità 'Veränderung = muutos, Wechsel = vaihto',
kaĩtalioti 'wechseln = vaihtaa',
ãtkaitas, pakaità 'Änderung = muutos, Wechsel = vaihto, Tausch = vaihto',
kiẽsti (kiẽčia, kiẽtė) = keĩsti,
žem. kijsti und Kompos. atkiẽsti 'eintauschen = vaihtaa itselleen', auch ostlit.,
lett. atkait 'wieder = takaisin'. ]
 

Koivulehto (1987) on pitänyt mahdollisena, että Kymijoki on saanut nimensä germaanisesta originaalista suualueensa helppopääsyisen satamapaikan mukaan < kgerm *kwēmja- ’helppopääsyinen’. Tällainen nimeämisperuste suuren joen ollessa kyseessä on harvinainen. Joen ruotsinkielinen nimi Kymmene saattaa palautua suo- menkieliseen genetiiviin Kymen-. Kymenvirta on virran nimi sen yläjuoksulla (SPK s. v. Kymijoki). Lahdessa (Nastolassa) sijaitseva Kymijärvi on nimestä päätellen kat-sottu muinoin joen lähdejärveksi. Vesiyhteys on kapea, mutta yhä olemassa.Tämä heikentää entisestään joen suualueen mukaan esitettyä etymologiaa. Johan Schalin (2012) kylläkin katsoo ruotsinkielisen asun juontuvan sanasta Kymiminne ’Kyminsuu’.

Tällöinkin nimikannaksi jää kuitenkin Kymi.Ensitavun etuvokaali saattaa siis varioida e ~y ~ i(i) ja jopa ~ie viitaten substraattikieliseen originaaliin.19

19. Osa eroavuuksista saattaa johtua vain varhaisten kirjurien horjuvasta tavasta merkitä muistiin
epäruotsalaisia nimiä. Sjögrenin muistiinpanoja voi kuitenkin pitää ortografialtaan luotettavina


[HM: "Kym(m)enen" tarkoittaa preussissa (slavlvissa, galinidissa "(vaate)nahkainen"

Tuo *kwēmja- on moninkertainen rekonstruktio.

Kymis sattaa kyllä tulla kantaidoeuroopan juuresta *kʷem-= pingottaa,jännittää, josta tulee suomeen ehkä kimmota.Tuon sanan seuraajat myöhemmissä balttikielissä se-
koittuvat helposti sanan *kʷep- on paistaa johdannaisiin. Kun aluun pannaan kanta-IE:n johdin s- = pois ja perään p/b, joka tarkoittaa edestakaisuutta, saadaan verbi *s-kʷem-b-, joka tarkoitta ampua (jousella), ilman s-:ää *kʷem-p- = kamppailla, tais-tella, edelleen täydesennttynä loppu-s-llä, joka tarkoittaa toituvuutta ja "syö" -p-:n taistelumerkityksen, saadaan *kʷem-p-s- = lastata (laivaa ym.), tukkia, tungeksia (kamsa = tungos, miehistö > kansa.]

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/nimi-tampere-merkitsee-kuuriksi-venevinssia

Lithuanian: týmas = (sumakki- tai sianpuolukkaparkittu, läpivärjätty) safjaaninahka(inen) (preuss. kymis = housunahka, myös dymas, lg. čymš, ransk., engl. chamoix, joka tarkoittaa myös gemssiä, ven. šamša, saks. Sämisch = (rasvaparkittu) säämiskä)

Etymology: 2. 'feines Ziegenleder = hieno pukinnahka, Saffian = safraani(nen)',

Adj. týmas, in den Dainos in der Verbindung mit bãlnas 'Sattel' = (hieno) nahkasatula,

auch tyminėlis, Epitheton zu bãlnas.

(Liettuan sana on tässä alun perin adjektiivi: substantiivi on voinut olla ”*tymis”.)

Die Angaben über die Bed. dieses Wortes sind schwankend.

Als Subst. findet sich týmas (mit bãlnas) in der Bed. 'braunes Leder' = rus-kea nahka; Geitler gibt an 'eingegerbtes Leder(?)' = läpivärjätty (= ”sisään- parkittu”,nahka), neben (Adj.) 'rot,dunkelfarbig'= punainen, tummanvärinen, 'mit Ziernägeln bunt bzw. in Form von Figuren beschlagener Sattel' = koristeluneuloilla kirjailtu esimerkiksi kirjaillun satulan tapaan.

Vielleicht wurde durch falsche Schreibung oder Lesung aus 'Saffian' die Bed. 'Safran' gemacht: Nesselmann 105 gibt für týmas die Bed.'Safran' an. Oder sollte hier poln. szafran 'Safran' mitgewirkt haben, das früher in über- tragenem Sinn das auffällig Gelbe, z.B. auch 'gelbe Schuhe (für den Adel)' bezeichnen könnte?

(Tässä spekuloidaan ”silmiinpistävällä” sahraminkeltaisella värillä, joka on ollut tyypillinen kaikkein hienoimmille marokkolaisille ja persialaisille safjaa-ninahkoille eli siellä, missä tuota kallista mausteenakin käytettyä krookuk-sen siitepölyä on riittänyt nahan värjäämiseenkin. Selitys ei ole uskottava.)

Leskien a.a.O. stellt die Wörter zu tymas 1. mit der Gdbed. 'Fleck' = laikku; einleuchtend, denn Saffian ist 'benarbtes feines Ziegenleder' = arpista hienoa pukinnahkaa(?).

Yksi selitys on,että nahkaa on voitu parkita sekä rasvalla että sumakilla, jol- loin siitä tulee kuviollista. Koska rasva ei koskaan jakaudu tasaisesti. (Värin ei tarvitsekaan jakautua, kunhan sitä on joka paikassa riittävästi.) Sama on tulos jos säämiskää yritetään värjätä. Tuota kuviointia on voitu pitää tavoiteltavana, eikä vältettävänä, kuten nykyään.

Nuo kymis, tymas, chamoix-sanat näyttäisivät olevan vanhoja, satemi-soitumisajalta (jolloin länsibalttikieliin jäi ehkä kreikan vaikutuksesta usein -t- , eikä -k- tai -s- , ja vahvasti samaa juurta.

Siihen tulokseen olen tullut myös tuolta ”k:n puolelta”:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1433486.html#p1433486

Lithuanian: týmas = damasti (kuviokudonnainen)

Etymology: 3. = dỹmas 'eine besondere Art Gewebe' = erityinen kudonnais- tai punostyyppi. In TiŽ 1, 365 wird tymas mit auksu kaliniètas erklärt und auf týms balnelis 'mit Gold beschlagener Sattel' = kultakirjailtu istuinsafjaani, verwiesen.

Daneben wird dort dimas in der Bed. adamaszek zamiast damaszek, also 'Damast' angeführt.

Damastikudonta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Damasti

Balčikonis a.a.O. s.v. dỹmas (slav.) verweist auf TiŽ 3, S. 436, Nr. 149 (aus Kùpiškis)

visì tūri žírgū jir dýmo balnū´ 'jeder hat ein Pferd und einen dymas- Sattel' = kaikilla on hevonen ja Dymas-satula,

und ähnlich und ibd. s.v. dìmas (dimo balnelį), Geitler Lit. St. 81 dimas balnas (statt tymas, ostlit.), wo es überall mit bãlnas = satula(nistuin) in Verbindung steht.

Juškevič Wb. kennt dìma in der Bed. 'weisser Stoff im Blumenmuster' = kudoskuvioinen valkea kangas, vgl. po dimós rišélu (auch Balčikonis a.a.O. s.v.v. dimá, dyma, dymìnis),

s. ausserdem dymaĩ, dymẽliai 'eine besondere Art Stoff, Gewebe; feiner, gestreifter Stoff' = hieno kutomalla kuvioitu (yksivärinen) kangas.

Lit. dỹmas usw. ist aus poln. dyma 'Stoffart' entlehnt;

(Ei ole varmaa... kuten heti tuossa jatkoksi sanotaankin!)

der t- Anlaut von týmas kann unter Einwirkung des einheimischen tymas 1. und 2. entstanden sein; zum t neben d im Lit. vgl. das Nebeneinander von tymijõnas : dimijõnas.

(Tässä on mahdollisesti kyseessä ”kuurilaissoinnillistuminen”:ensin alkupe- räinen soinnillinen k'- (kymis) muuttuu lidentuneeksi t':ksi, jokaon kuuriin (tai liiviin) lainaantuessaan muutuunut tj:ksi (kutensuomessakin tapahtuu esim. venäjästä), ja tämä taas lainautuukin edelleen liettuaan soinnilliseksi d':ksi, koska t ääntyy sonnillisen konsonantin edessä d:nä. Yleensä tuo esiintyy s:illä, esimerkiski s:n ja z-:n välillä. Siitä tarkemmin täällä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1322256.html?hilit=zuikis#p1322256

 


4.7 Yhteenveto

Topografisin perustein voi väittää, että Suomen alueella muinoin asune(id)en x-kie-lis(t)en populaatio(ide)n kielessä tai kielissä on ollut Keski- ja Pohjois-Venäjänkin ni- mistössä yleisesti esiintyvät maastoappellatiivit, jotka voidaan palauttaa suomalais- permiläisen kantakielen tasossa asuihin < *ukti ’kannas, taipale’ ja < *veksi tai *viksi ’välijoki’. Se, että edellä mainituista sanoista johdetuilla nimillä on useita erilai-sia äänteellisiä variantteja, on vaikeasti selitettävissä siten, että variantit olisivat suo-men tai saamen kielestä kadonneita muinaissanoja – varsinkin, kun variantit muodostavat yhtenäisiä alueellisia kokonaisuuksia (kartta 24).

Äänteellinen vaihtelevuus voi näin ollen selittyä kantasanan myöhemmällä murteutu- misella tai erilaisilla adaptaatioilla. Varianttien runsaus saattaa viitata substraattiläh- töisyyteen (Saarikivi 2006;Salmons 1992). Tietysti voi topografisesta yhtäläisyydestä huolimatta väittää, ettei kyseessä ole variointi vaan että taustalla on erimerkityksisiä sanoja.Mielestäni sellainen väite on lähinnä juuri topografisista syistä kuitenkin tässä esitettyä selitystä heikommalla pohjalla.

Nimien levintä on erittäin epäitämerensuomalainen eikä ulotu Viroon tai Etelä tai Länsi-Suomen rannikkokaistalle. Kaakkoisilta osiltaan nämä nimityypit sijoittuvat muinaismerjalaisille alueille eivätkä siis vastaa tähänastisen tutkimuksen olettamaa kantasaamenkaan puhuma-aluetta.

Suont-, Sond- sekä Kem(V)-nimillä on samanlainen levikki kuin edellä esitetyillä Uht-, Oht-, Vuoht- sekä Veks-, Vi(i)ks-, Vieks- ja Vääks-hydronyymeillä. Näin ollen on perusteltua olettaa niiden palautuvan samaan yhteiseen kieleen (tai sen murtei-siin), josta ei ole jäänyt kielen muistomerkkejä mordvalaisalueille, Viroon eikä Suomenlahden rannikkoalueille, mutta jolla on yhteisiä piirteitä merjalais- ja muromalaisalueiden nimistön kanssa (ks. Rahkonen 2012).

[HM: Nämä ovat ihan mielenkiintoisi tuloksia kuitenkin niin, että *khem- sanaparvi on varmasti iranilainen,tai ainakin iranilaisten kielten puhujien levittämä (Sinta
šta?).

Vilkaistaan kuitenkin vielä muinaisiperian "paleokulttuureihin" (tosisiassa väärällään SU-. baltti- ja iranilainoja):

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia

" 73. Ch *ɣǝm- "heavy, hard"; ? U/FU *kämä "hart, fest" (UEW 137); Yuk: Kolyma kim-d(i)eš- "all seine Kraft entwickeln, sich anstrengen". Lit.: Bouda 1965: 169-70: Ch + FU. "

"Kämä"kin löytyy heti, että pätkähti. tarkoittaa raskasta, kovaa voimaksata. Sana on indoeurooppalainen, tulee juuresta
, joka tarkoittaa lisäämistä, parantamista sekä ja-sanaa.

*-kʷe enclitic "and" Latin -que; Gothic -𐌿𐌷 ‎(-uh); Ancient Greek τε ‎(te); Sanskrit ‎(ca); Lycian [script needed] ‎(-ke); Luwian [script needed] ‎(-ku); Albanian se; Breton -ge

 

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/k%CA%B7

Melkein kuin komin "kama" olisi agenttiprtisppi ja suomen kova aktiivin pertisiipin preesens. samasta asiasta. Ja khem olisi iranin vasarakirvelaina! tarkistin vielä iranin sanan "käypä, hyvä, siinä mielessä kova kuin tuossa oletetssa "etymologiassa", se on - istu ja pala! - khub!

(Tiesin tuon totta puhuen entuudestaan, kun erä entinen suomalaisten YK-joukkojen iraninkielen tulkki väittä suomen kielen olevan väärällään iranilainoja, tai sitten iranin SU-lainoja...)

Tästä ei kannata innostua,sillä jos Kemi olisi vasarakirveskieltä,se taipuisi **Kemen" eikä Kemin. (Tosin tämä ei ole aivan ehdotonta ERISNIMELLE.)

Kantabaltissa juuresta *kʷe- on muodostettu uusia juuria kuten *kʷen- (aspekteissa kʷin-. kʷan-) = >kantaa (vsk), > kestää (lt), > sietää (lv), puolustaa, > kinata (pr.), *kʷem- (kʷim, kʷam) = (>?) painaa, taivuttaa, pingottaa (nahka = kymis),  (>?) jän- nittää (jousi, jalat) > kimmota, (>?) ampua (jousella), > kamppailla < (kʷem-p-), > kansa (väki, tugos, laivan miehistö, kam(p)sa kur. kʷem-p-s-), > kampsut = laivan lasti.
Edellen tuosta on muodostettu kantabaltissa *kʷel- (*kʷal-,*kʷil-) nostaa, parantaa, pyörittää > kelata eteenpäin,jalostaa, takoa (kalti), kuumentaa (šwilti>hiili), sekä

*kʷer- (*kʷal-, *kʷil-) = lyödä, sotia > karsia jne.]

 


5 Järviä, joiden nimiin liittyy formantti -ari, -äri, -ere

[HM: Johdin -ar- (-er-, -r-) on vasarakirveskelien (ja seelin ja goladin, ja - gootin) (pääsanan) kaltainen sekä diminutiivi: liettuan -el-, kuurin -er- (-el).]
 


Suomen alueella esiintyy joukko vanhoja järvennimiä, joita yhdistää formantti -ari, -äri ja -ere. Koska formantti liittyy järvien nimiin ja sen asu näyttää läheisesti muistut-tavan länsiuralilaisissa kielissä esiintyvää sanaa > mariI jer L jär, mdE eŕke M äRkä, li jāra, ims *järve, ksa *jāvrē (SSA 1 s.v. järvi) ’järvi’, voi sen taustalla olevan kielen olettaa olleen länsiuralilainen.

[HM: EI TODELAKAAN voida yleisesti olettaa. Tuollaisia samnalataisia erikoitapauksia voi olla, vaikka etelävoiron *Süvjari.

Pääte -ere- liittyy läheisesti päätteseen -ele-, ne voivat olla jopa vaihtoehtoisia.]
 

Jokseenkin samanasuisia formantteja on kapealla alueella Ojatti-joen latvoilla: järvien nimet Särg|äŕ (MAG32), Rog| (MAG33,45), Vadž| (MAG34,35), Ahv|(MAG35,37),Kiľľ| (MAG35),Kops| (MAG35),Pik|äŕ (MAG35), Voukt|aŕ (MAG39), Vouk-t|ar (MAG37,43),Hit|,Süv|äŕ|järv,Pitk|äŕ,Ind|äŕ|järv,Kal|, Kuž|, Kuŕg|äŕ, Lept|äŕ, Mum|, Must|, Om|,Pad|,Čog|,Šat|,Tukš| (MAG43 – 47), Kek|äŕ|järv (MAG51), Kaid| (MAG53) Ašt||järv (MAG61), Piťť||järv (MAG85).

Se, että vepsäläisalueen nimissä toisinaan liitetään sana -järv formantin -aŕ/-äŕ jäl- keen, viittaa siihen,etteivät vepsäläiset välttämättä aina ymmärtäneet formantin ety- mologista alkuperää.Siinä tapauksessa formantti voi olla varsinaista vepsäläisaikaa vanhempi, mutta nimikannoista päätellen kuitenkin itämerensuomalainen.

[HM: Tämä saattaa tässä erikoistapauksessa olla totta. Sanan jär(i) j-:n pitäisi kyllä näkyä edellisen konsonantin liudennuksena. Liudennukset ovat kuitenkin voineet haihtua paikallisesta murtaasta varsinkin jos ja kun itämerensuomalaista lkieltä on vaihdettu.
Näitä ei pidä sekoittaa Suomen ja Inkerinmaan balttiperäisiin -ere, -ele, -are, -ari, -äri -loppuisiin nimiin.]

 

Vastaavanlaisia asuja Suomessa on selitetty nimen kulumisella,esimerkiksi Kalm|ari < ?Kalmajärvi (SPK s.v. Kalmari) ja saamen -jár- < jávrri (Aikio 2007). Tosin Aikion esittämät saamelaisesimerkit ovat sellaisia, joissa ’järvi’-sana on nimen sisällä eikä perusosana, kuten hän itsekin toteaa.

Edellä esitettyjen Ojatin vesistössä esiintyvien hydronyymien nimikannoista suurin osa on johdettavissa itämerensuomesta, mutta jotkin saamen tapaisesta kielestä, kuten Vadž-< ksa *vōčō- ’herua’ (Lehtiranta 2001:150) tai esisaame *waććo ’kapea suo’ (Aikio 2006: 12) ja Čog- < ksa *ćokke̮ ’latva’ (Lehtiranta 2001: 24). Melko suuri osa näistä nimistä juontuu kuitenkin ilmeisen tuntemattomasta kielestä, kuten nimikannat Ind-, Mum-, Om-, Šat-, Tukš- ja Ašt-.

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että useilla Lapin opaakeilla suurten vesien nimillä on vastineita juuri Syvärin vesistöalueella:
Lappi: Inari ~ Inder|jaur [1593] vs. Syväri: Indärjärv (MAG44)
Lappi: Teno < *Tänu vs. Syväri: Tänus (MAG56)
Lappi: Muddusjävri vs. Syväri: Mundus (MAG7)
Lappi: Veahcajávri <*Väcca- vs.Syväri:Vjač|ezero (MAG19),Vjačč|ezero (MAG27)
Lappi: Paađaar vs. Syväri: Padaŕ (MAG45)

Tämä suo mahdollisuuden olettaa, että yleensäkin syväriläiset nimityypit ovat saattaneet levitä Suomen alueelle aina Lappia myöten.

Seuraavassa tarkastelen joidenkin kirjallisuudessa melko usein käsiteltyjen -ari-, -äri- ja -ere-loppuisten nimien etymologista, topografista ja levintään liittyvää taustaa (ks. SPK:n artikkeleita). Niitä ovat Inari, Ähtäri, Koitere, Syväri. Olen esitellyt nimi-tyyppien maantieteellisen sijainnin, varhaisemman tutkimuksen tuloksia sekä perus-tellut omia johtopäätöksiäni tarkastellen sekä nimikantoja että formantteja erikseen.



[HM. Kaikki ovat suoraan tai välillisesti balttiperäisi, vain Syväri on mahdollinen itä-merensuomalainen jävi-yhdyssana. Ja siinäkin "syvä = on balttia, samaa vanahaa kantaa kuin dubus ja tyvi, ja liettualainen Simpele (<*tymbele). Katsotaan kuitenkin balttilaisen järvi (meri) -sanan etymologiaa:

Preussi:

iūrin

iūrin „Meer – jūra“ III 1071 [6711] (= mariũ „marių“ VE 5115gen. pl.), III 11916 [752] (= mariosu „mariose“ VE 5822) acc.sg.(turbūt masc.,žr. toliau); luriay „mer (Meer) - jūra“ E 66,kurį (=Luriay) nuo Potto įprasta taisyti į (*Juriay =) *iuriay, plg.lagno parašymą raide (L- =) l- vietoj (*J- =) *i- (žr.I lagno).Taisyti *iuriay į (nom.-acc.sg.neutr.) *iurian nėra būtina. Šį *iuriay = pr.*jūrʹai laikyti fem. (nom.pl.) lytimi irgi labai rizikinga: III pr. katme (XVIa.vid.!) sutinkama inovacinė ()ā-kamienė 55 pr.*-ai (nom.pl.fem.) atsira-do greičiausiai ne E žodynėlio sudarymo laikais (XIII-XIV a.!),o gerokai vėliau (plg., pvz., s.v.v. broakay, yccroy).

Pr.(E) *jūrʹai „jūra“ [lie.dial.jūriai „t.p.“ (TiŽ II 309),jeigu jis tikrai autentiškas, galėtų būti iš jotv.] < *jūri̯ai „t.p.“- greičiausiai masc.pl.(nom.) tantum lytis [plg.,pvz., lie
. dial. jū́rės „jūra“ (pl.tantum!)], kuri tiesiog arba per senesnę pr. *jūri̯ā jūros; (pl. tantum) jūra“ (nom.-acc.pl. neutr.) matyt suponuoja pirmykštį neutr.singulare (nom.-acc.) tan- tum pr. *jūri̯ă „jūra“ (neutr.) *jūri̯an „t.p.“ [plg.,pvz., lie.dial. jū́rė „jūra“ (sg. tantum!) LKŽ IV 431); šita neutr.pr. *jūri̯an „jūra“ (nom.-acc. sg.) III pr. katmo šnektoje bus iš-virtusi į masc.pr. *jūrʹan „jūrą“ (acc.sg.) masc. (acc.sg.) pr.(III) iūrin „t.p.“ (tiesa, ją fem. lytimi laiko.

Pr. < vak.balt.(neutr.,sg. tantum) *jūri̯ă „jūra“ (nom.-acc.sg.) artimiausiai giminiuojasi su ryt.balt. (fem.,sg. tantum) *jūri̯ā „t.p.“ (nom.sg.),iš kurio yra a) sg.tantum lie. *jūri̯ā „jūra“ = la.jũŗa „t.p.“ bei lie.jū́rė „t.p.“= la.jūre „t.p.“ ir b) pl.tantum lie.jū́rios „jūra“= la. jũŗas „t.p.“ bei lie.jū́rės „t.p.“= la.jūres „t.p.“;egzistavo dar balt.dial. (fem., sg. tantum) *jūrā „jūra“ (nom. sg.), iš kurio turime a) sg. tantum lie. jū́ra „t.p.“ = la. jũra „t.p.“ ir b) pl. tantum lie. jū́ros „jūra“ = la. jũras „t.p.“.

Tie balt.*jūri̯ă „jūra“(neutr.) bei *jūri̯ā-„t.p.“ (fem.) ir *jūrā „t.p.“ (fem.) kildintini matyt iš *„vandens plotas, ežeras,pelkė ir pan.“ Pirmiausia,tai rodo jų giminaičiai lie. jáura „klampynė, bala;balos žemė,šaltažemis ir pan.“ bei panašiõs reikšmė̃s lie. (masc.) jáuras, vestini iš balt.dial.(fem.) *jāurā „vandens plotas, ežeras, pelkė ir pan.resp. (turbūt neutr.) *jāură „t.p.“, egzistavusių greta balt. dial. *jauri „t.p.“, iš kurio yra suom. järvi „ežeras“ ir pan. (Būga l. c.).

Šitie subst.balt.dial.*jāurā (fem.) resp.*jāură (neutr.) yra ā- resp.o-kamienių forman- tų *-ā- resp.*-a- išplėstas pirmykštis subst.balt.*jāur < *ēur „vanduo = vesi, vesireitti, šlapuma = kosteikko, sadeaika“ (K-kamienis nom.-acc.sg.neutr., sg. tantum), turėjęs iš ide.loc.“ formų „grynasis kamienas“ ir „grynasis kamienas + *-i“ paveldėtas „loc. formas - a) balt.loc.“ (=„grynasis kamienas“) *ūr „vanduo,šlapuma“ (iš čia - pr. wurs, žr.) *jūr (su *j- iš *jāur) ir b) balt.loc.“ (=„grynasis kamienas +*-i“) *ēuri „t.p.“ *jāuri (davusi atskirą subst. balt. dial. *jāuri, žr. anksčiau) bei *ūri „t.p.“ *jūri. Iš tų „loc.“ formų balt. (*ūr ) *jūr resp. (*ūri ) *jūri, jas išplečiant adjekty-viniais *-a- arba *-ā-, bus atsiradę substantyvai balt. dial. (*jūr +*-ā- >) *jūrā „jūra“ (fem.) resp. vak.balt.(*jūri+*-ă->) *jūri̯ă „t.p.“ (neutr.) bei ryt.balt.(*jūri +*-ā->) *jūri̯ā „t.p.“ (fem.), plg. s.v.v. garian,iuse. Be to, lie. jáurė „jaura“ resp. (i̯o- kamienis) jáuris „t.p.“ galėtų būti iš balt. dial. *jāuri̯ā (fem.) resp. *jāuri̯ă (neutr.), t.y. jie galėtų minėtu būdu suponuoti aną „loc.“ formą balt. *jāuri < *ēuri.

Subst. balt. *ēur/*ūr- „ vanduo,šlapuma [kusi,urea, RK]“ yra matyt balt.-sl. *ēur/*ūr- „t.p.“,kuris gali slypėti sl.vediniuose - rus.dial. юри́ть „jaudintis,skubėti ir pan.“, lenk. jurzyć (się) „pykti,jaudinti(s)“ ir kt.Balt.-sl.*ēur/*ūr- „vanduo,šlapuma“< ide.*ēur / *ūr- „t.p.“< *euHr/*uHr- „t.p.“, kurio veldiniai - s.isl. úr „smulkus lietus“, s. angl. ear „jūra“, lo. ūr-īna „Harn= virtsa“,arm.ǰowr „vanduo“ ir kt.;plg.ide.*euHr/*uHr- „vanduo, šlapu-ma“ ide. *u̯e(H)r- “t.p.“ > s.ind. vā́r „vanduo“ (neutr.),toch. A wär „t.p.“, toch. B war „t.p.“ ir kt.

Preussin sana järvi on assaran. Mikä on näiden sanojen suhde?

assaran = järvi

assaran „see (See) - ežeras = järvi“ E 60 = *azaran (nom.-acc.sg.neutr.), kuris yra matyt iš pr. *ezeran:lie. ẽžeras (dial. ãžeras),la. ezers (dial. ezars), s.sl. jezero, rus. озеро ir kt. Bendras tik baltams ir slavams žodis [balt-sl. *eźera(n)], - net ir tuomet, jeigu jis giminiuotųsi su gr.,Ἀχέρ-ωνAcheronas“,ἀχερ-ούσια· ὕδατα ἑλώδη Hes. (t.y. „pelkės vandenys = suovesi“), ilir. Ὀσερ-ιάτες (oser-iateš); bet pastaroji giminystė nėra neabejotina.

Žodžio balt.(-sl.) *eźera(n) senoji šaknis *eź-, kildinant ją iš ide. *egh-, mėginama sieti su lie. ež-ià = kasvipenkki (maakoroke viljelyksellä),-tarha,penger,äyräs, ir kt.,

žr. asy = raja penger äyräs.Pr. *azaran yra paliudytas ir kitais atvejais: asere, azar, asore, asir, plk. Azara, ež. Preyd-azare, ež. Ring-azer.

Neuvostoliiton akateemikko Vytautas Mažiulis (1926 - 2009) antaa, pitkin hampain tietäen sen puutteet tämän seuraavan ainoaksi selitykseksi balttikielten järvi-sanojen juurelle *eź- (es-, as-), joka seuraisi kantaindoeuroopan juuresta *eǵʰi-.

Uuden teorian mukaan se seuraa juuresta
*ekʷe- > *ek´w´er-

Edelleen on sana

wurs = lampi, jotvingin vūras.

wurs „tych (Teich) - kūdra“ E61 nom.sg.masc. = pr.*(v)ūrs [su proteziniu *(v)-] < *ūras  „t.p.“, kuris yra matyt iš adj.(o/ā-kamienio) vak.balt. *ūras „vandeninis“= „tas (ta), kuris turi vandens,šlapumos“,o šis - fleksijos vedinys iš subst. (K-kamienio) balt. *ūr- (:*ēur-) „vanduo, šlapuma“ (žr. s.v. iūrin).

Kaikki, ja siten myös suomen järvi ilmeisesti lapin jaura-sanan kautta ovat ilmeisim- min peräisin kanabaltin *ekʷ´-er = "isomman vesialueen kaltainen", "pienempi vesi- alue", aivan samoi kuin tästä ovat peräisin liettuan ežeras, latvian ezers, venäjän ozero, puolan jezior, unkarin eger, latinan Egeria, Egregia jne.

Eivätkä nämä tarkota ainakaan pekästään TEKOjärveä,niin hyvin kuin sellainen vasarakirveskansan imagoon istuisikin!

Katsotaan nyt vielä Álgu-tietokantakin, kun meni saamen puolelle:

[järvi]   =  kantasaame    [jāvrē]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 124, 249
järvi   =  kantasaame    jāvrē   Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
[järvi]   =  kantasaame    [jāvrē]   Saarikivi, J. 2004 SUSA 90  s. 204
[järvi]   =  kantasaame    [jāvrē]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34
[järvi]   =  kantasaame    [jāvrē]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 132, 89, 110
[järvi]   =  eteläsaame    [jaavrie]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
järvi   =  eteläsaame    jaevrie   Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
[järvi]   =  uumajansaame    [jàuree]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34
[järvi]   =  piitimensaame    [jaˈurê]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34
[järvi]   =  luulajansaame    [jauˈrē]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34
[järvi]   =  luulajansaame    [jauˈrē]   UEW 1988  s. 633
[järvi]   =  pohjoissaame    [jawˈre]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
[järvi]   =  pohjoissaame    jawˈre   SSA 1 1992  s. 259
[järvi]   =  pohjoissaame    jávri   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 124, 249
järvi   =  pohjoissaame    jávri   Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
[järvi]   =  pohjoissaame    [jawˈre]   UEW 1988  s. 633
[järvi]   =  pohjoissaame    [jawˈre]   Saarikivi, J. 2004 SUSA 90  s. 204
[järvi]   =  pohjoissaame    [jawˈre]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 89, 110, 132, 184
järvi   =  pohjoissaame    jávri   Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314
[järvi]   ?=  pohjoissaame    [jawraš]   tietokannan päättelemä
[järvi]   =  inarinsaame    [jävri]   Saarikivi, J. 2004 SUSA 90  s. 204
[järvi]   =  inarinsaame    [jävri]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
järvi   =  koltansaame    jäu´rr   Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
[järvi]   =  koltansaame    [jaṷ̄r̜̄ᵉ̇]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
[järvi]   ?=  akkalansaame    [javr]   tietokannan päättelemä
[järvi]   =  kildininsaame    [jà͕ɯ̭̄r̜ᵉ]   UEW 1988  s. 633
[järvi]   =  kildininsaame    [jà͕ɯ̭̄r̜ᵉ]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
[järvi]   =  turjansaame    [jȧ̀ɯ̭̄r̜ɛ]   UEW 1988  s. 633
[järvi]   =  turjansaame    [jȧ̀ɯ̭̄r̜ɛ]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
[järvi]   ?=  ruotsinlappi    [jaure]   tietokannan päättelemä
[järvi]   ?=  norjanlappi    [javrre]   tietokannan päättelemä
[järvi]   =  suomal.-saamel. kk.    [järvä]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 124, 249
[järvi]   =  suomal.-saamel. kk.    [järvä]    
[järvi]   =  suomal.-saamel. kk.    järvä   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 89
[järvi]   =  suomal.-volgal. kk.    järwä   UEW 1988  s. 633
[järvi]   =  suomal.-volgal. kk.    [järwä]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 122, 124, 249
järvi   =  ersämordva    eŕke   Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
järvi   =  ersämordva    eŕke   Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314
[järvi]   =  ersämordva    eŕke   SSA 1 1992  s. 259
[järvi]   =  ersämordva    eŕke   UEW 1988  s. 633
[järvi]   =  mokšamordva    äʀ́kä   SSA 1 1992  s. 259
järvi   =  mokšamordva    äŕʿkä   Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314
[järvi]   =  mokšamordva    äʀ́kä   UEW 1988  s. 633
järvi   =  niittymari    jer   Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
[järvi]   =  niittymari    [jer]   UEW 1988  s. 633
järvi   =  niittymari    jer   Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314
[järvi]   =  niittymari    jer   SSA 1 1992  s. 259
järvi   =  vuorimari    jär   Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314
[järvi]   =  vuorimari    [jä͔r]   UEW 1988  s. 633
[järvi]   =  vuorimari    jär   SSA 1 1992  s. 259
 
järvi   <  balttilaiset kielet:       Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
    kantabaltti  jaurā- 

väärin: kantabltissa *ek´w´er- HM

    liettua  jáura   
[järvi]   <  balttilaiset kielet:       Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 124, 249
    kantabaltti  jaura-   
    liettua  jáura  jaura = märkä, upottava maa, pehmeä savi
järvi   <  balttilaiset kielet:       Junttila, S. 2012 SUST 266  s. 281
    liettua  jaura   
järvi   <  balttilaiset kielet:       Napol'skich, W. 2002 StFU 2  s. 267
    kantabaltti  [jaura-  
    liettua  [jáura  
järvi   ?<  balttilaiset kielet:       Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314
    kantabaltti  [jaura-  
    liettua  [jáura

 

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=jaura&s=0&g=2&r=10631062

jáura  (1)
1. mitra zeme  (kas vasarā izkalst un saplaisā)
2. muklājs, staignājs
3. lauks. podzols, podzolaugsne;
jaurėti   (~ė́ja,  ~ė́jo) ,  veidoties podzolam, tapt par podzolu;
jaurinis   -ė  (1)
1. mitras zemes-
2. muklāja-, staignāja-
3. lauks. podzolaugsnes-; podzolēts   -a;
jaurus   -ì  (4) staigns   -a; muklains   -a; slīkšņains   -a
jauri pelkė - staigns purvs

  Toiset yhdistavät liettuan jauran, joka tarkoittaa erityisesti roudan pehmeäksi myl-läämää maata (vielä paljon pahempi ongelma Baltiassa kuin Suomessa, kun maa sulaa ja jäätyy pitkin loskaista talvea, ja vettä riittää niin taivaalta kuin maastakin...

Antraštė: jáura

Straipsnelis:  žr. jūrios

Šaltinis: Solta 1960, 321t.

Antraštė: jáura

Reikšmė: šlapia, sunki dirva, balos žemė, šaltažemis

https://etimologija.baltnexus.lt/?w=jauras

" Antraštė: jáuras

Straipsnelis: žr. jūra

Šaltinis: Топоров ПЯ I–K, 93–97

Antraštė:

jáuras

Straipsnelis: žr. jūrios

Šaltinis: Solta 1960, 321t.

Antraštė: jauras

Reikšmė: locus paluster, Sumpf

Straipsnelis:

Aptardamas Gerulio disertaciją, K. Būga (RR I 442) pr. upėvardį Aura, Gerulio lygintą su lie. jauras = ‘locus paluster’, susiejo su la. aure = audra, vėtra. […] Įvairūs Europos Aura tipo vandenvardžiai kildintini iš *H₂eu̯(H₁)- + ro/rā-. Problemiški čia yra pilnojo laipsnio ro- vediniai vietoj lauktinų nykstamojo laipsnio vedinių. Tačiau šiuo atžvilgiu Aura nėra vienintelis pavyzdys, plg.: 1) K₁eu̯(K₂)- tipo šaknis *H₂eu̯(H₁)-: pilnasis laipsnis + -r- (pvz., Aura, s. isl. aurr) vs. nykstamasis laipsnis + -r- (pvz., pr. wurs ‘Teich’); 2) K₁eu̯(K₂)- tipo šaknis *i̯eu̯-: pilnasis laipsnis + -r- (pvz., lie. jauras ‘Sumpf’) vs. nykstamasis laipsnis + -r- (pvz., lie. jūros ‘Meer’) [ir kitų šaknų pavyzdžiai įvairiose ide. kalbose]. [20 išn.: Dėl lie. jauras, jūros skyrimo nuo Aura šaknies plg. W. P. Schmid, IF LXXV 134f. jauras etc. sietini su s. persų yauviya (= /yavyā/) ‘Kanal’.]

Šaltinis: Schmid 1973, 190–192"

https://etimologija.baltnexus.lt/?w=j%C5%ABra

" Antraštė: jūra

Straipsnelis: Lie. jūra giminiškas su skr. vār-, vāri ‘(visų rūšių) vanduo’. Toch. A wär, B war ‘vanduo’; av. vār- ‘lietus; lietaus vanduo’; s. isl. ūr ‘t. p.’; av. vairi- ‘ežeras, jūra’, gr. οῡ̓ρον, lo. ūrina ‘šlapimas’. Visi šie žodžiai iš ide. šaknies *wer-.

Šaltinis: Buck 1949, 35

Antraštė: jūra

Straipsnelis: Lie. jūra ar pl. jūrės; la. jūra; pr. jūrin (acc. sg.) giminiški su skr. vār-, vāri- ‘vanduo’, av. vār- ‘lietus’, av. vairi- ‘ežeras’, s. ang. wœr ‘jūra’ (retai), s. isl. ver ‘jūra (poet.)’, s. isl. ūr ‘smarkus lietus’.

Šaltinis: Buck 1949, 37

Antraštė: jū́ra

Straipsnelis: Ide. pusbalsiniai sonantai *, *u̯ poziciškai gali būti ir priebalsiai (*y, *v). Armėnų kalboje žodžio pradžioje ide. * virto ǰ afrikata, o *g. * > ǰ: *i̯uro- > arm. ǰur, -oy ‘vanduo’ [plg. pr. iūrin (acc.), lie. jūra, la. jûra].

Šaltinis: Джаукян 1982, 40

Antraštė: jū́ra

Straipsnelis: Pr. iūrin ‘jūra’ siejama su jū́ra, jū́ros, jū́rios, jū́rė, jū́rės (plg. Szyrw. Dict. 155 ir kt., žr. LKŽ IV, 430–432, 434), dar plg. lie. tarm. juriai; la. jũŗa, jũra, jũre, jùre, jũras, jũŗas; jũres, jūris ‘jūra’, bet ir ‘didelė vandens erdvė’ (retai). Reikia turėti galvoje dar antrinę (perkeltinę reikšmę) lie. jū́ra ‘daugybė’ arba la. jũŗa – ‘daugybė’, ‘minia’. taip pat plg. jūrúoti ‘jaudintis’, ‘siūbuoti’, jūrinti, jùrdinti ‘jaudinti’, ‘erzinti’ ir pan.; jurdyti, r. юри́ть ‘jaudintis’, ‘skubėti’ ir pan. (Даль 4, 1548), ю́ркать, ю́ркну́ть ‘nerti į vandenį’, ukr. юри́ти, наюрити́ся ‘įpykti’, ю́рдá, юрмá ‘minia’, ‘būrys’, bulg. ю̀рват, ю̀рна ‘mestis’, ‘veržtis’, s.-kr. jу́рити ‘lėkti’, ‘ginti’; le. jurzyć (się) ‘nuodyti’, ‘pykti’, ‘jaudinti’, ‘erzinti’ ir kt. Būtina nurodyti abu šaknies variantus – jáuras, jáurė, jaurýnas, jaurỹnė jáuris, jáuražemis; jaurùs ‘klampus’; jaurė́ti, jaurinti, 4, 315–316 ir kt. – bl. jūr : sl. *vyr- < *ūr- (?).

Šaltinis: Топоров ПЯ I–K, 93–97

Antraštė: jū́ra

Straipsnelis: Lie. jū́ra, la. jũra, pr. iūrin acc. sg. f. turi šaknį *ūr-, su kuria susiję: s. isl. ūr ‘smulkus lietus’, lo. ūrīna ‘šlapimas’, alb. hurdhë ‘tvenkinys, kūdra’ (plg. pr. wurs ‘tvenkinys, kūdra’), o kito apofonijos laipsnio s. i. vā́r-, vāri- n., vārī- f. ‘vanduo’, gr. οῡ̓ρον ‘šlapimas’, arm. [orm.!] jur ‘vanduo’. Šis specifinis bl. ‘jūros’ pavadinimas pakeitė seną ide. pavadinimą, kurį matome: s. sl. morje, go. marei (vo. Meer) ir lo. mare. Baltų kalbose šis pavadinimas išliko žodžiuose: la. mare ir lie. mãrios, mãrės pl. ‘įlanka’ (tarmėse taip pat ir ‘jūra’), pr. mary ‘nerija’.

Šaltinis: Smoczyński 1982, 215

Antraštė: jūra

Straipsnelis: Lie. jūra, la. jūra, jūre, pr. iūrin (acc. sg.) ‘jūra’ turi ide. šaknį *au̯er- : *u̯ēr- : *ūr- ‘vanduo, lietus’ [Fraenkel LEW 198; Pokorny IEW 80].

Šaltinis: Duridanov 1969b, 34

Antraštė: jūros

Reikšmė: Meer

Straipsnelis: žr. jauras

Šaltinis: Schmid 1973, 190–192

Antraštė: jū́ra

Straipsnelis: Lie. jū́ra ‘sea’ gali būti siejamas su sl. ryba ‘fish’, turinčiu šaknies metatezę *ū́r > *rū́ (žr. Jacobson, IJSLP 1 (2), 1959, 268).

Šaltinis: Schmalstieg 2008, 318

Antraštė: jūra

Straipsnelis:

Balode, aprašydama onimizaciją baltų hidronimijoje, pirmiausia aptaria geografinius apeliatyvus: la. jūra, lie. jūra, pr. iūrin, plg. arm. jowr ‘ūdens’, alb. hurdē ‘dziļa vieta, dīķis, ūdens krātuve, muklājs’, kilę iš ide. šaknies *aue- ‘slacīt, mitrināt, plūst’. Ta pati šaknis galim ir la. leksemoje avots (Karulis LEV I, 362, 93).

Šaltinis: Balode 2005, 26

© 2007–2012 Vilniaus universiteto Filologijos "

 

Toiset taas eivät, vaan yhdistävät jauran enemmäkin suomen sanoihin kura ja kuru, jopa kuri (ahdas reitti):

Straipsnelis:

žr. giaurė

Šaltinis: Urbutis 1997b, 245

Antraštė: jáura

Reikšmė: purvaina zeme

Straipsnelis:

Balode,aprašydama onimizaciją baltų hidronimijoje,lie.jáura ‘purvaina zeme’ sieja su arm. jur / jowr ‘ūdens’, alb. hurdē ‘dziļa vieta, dīķis; muklājs’ etc.(Būga RR II, 266; Endzelīns DI III(1),465; DI IV(2),230; Vanagas 1981,139; Karulis LEV I 362, 93 etc.).

Šaltinis: Balode 2005, 28 ]

 

Jotuni
Moses Leone
Jotuni

Irminsul yhdistetään skandinaaviseen iörmungandriin, joka on meressä asustava käärme.

 

Jormungandr on myös Lokin eli Liekkiön lapsi. Jormungandr on merikäärme. Saagan mukaan Odin heitti Jormungandrin Keskimaailmaa ympäröivään suureen valtamereen. Suomalaiskielinen sana on jurma, joka merkitsee vedessä olevaa syvännettä. Paikannimiä Jurmala ja Jurmo.

Jormun-gandr merkitsee siis syvänteen (jurma) taikaa (=gandr)

Ei sinun satuilusi vastannut kysymykseeni.

 

Wikin mukaan Jurmo on ollut alkujaan Juurimaa, joten sillä ei ole mitään tekemistä syvänteiden tai merikäärmeiden kanssa. Jūrmala taas on Latviassa, eikä sillä ole tekemistä suomalaiskielten kanssa.

Jurmon vanhoja kirjoitusasuja ovat Iurima n. 1250, Jörma, Jorma, Jurmo, Iuremo 1500-luvulla. Forteliuksen selitys on Juurenmaa, mutta jur olisi latvian meri ja mala latvian ranta. Onko tuollaisia latvialaisia sanoja Arkkis? Varsinais-Suomessa on kaksi Jurmo nimistä saarta. Jormo lausuttaneen ruotsiksi jurmu.

 

Jurmala on Latvian liiviläisrannikolla, joten se voi olla liiviläisten nimittämä. Jurmu on kylä Taivalkoskella Jurmunkosken partaalla. Jurmu on syvänne. Muutamia muitakin jurmuja.

Etymologiaa:

Proto: *jurma
> Nostratic:
English meaning: deep place in water
German meaning: tiefe Stelle im Wasser (im Fluss od. See)
Saam (Lapp): jǫr'bme -rbm- (N) 'deep place, pool, in a river', jår'mē (L) 'tiefe Stelle in einem Bach od. Fluß', jo̮r̄m̄a (Ko. P) 'tiefe Stelle im Flusse' ( > Finn. dial. jurmu 'tiefe Grube in einem See od. Fluß')
Komi (Zyrian): jir (S P) 'tiefe Stelle im Fluß od. See, Vertiefung; tief', jør (PO) 'tiefe Stelle (im Wasser)' ?
Nenets (Yurak): jor (O) 'Tiefe', joŕe 'tief (z. B. Wasser, Schnee)'
Enets (Yen): joðe (Ch.), jore (B) 'tief; dick'
Nganasan (Tawgi): juragâ 'tief'
Selkup: qorä (Ta.) 'tief', kor (Ta.) 'tief', qor (Ty.) 'tief, Tiefe'

Ei ole latviassa eikä liettuassa eikä jotvingissa mitenkään kiusaksi asti j-alkuisia sanavarataloita. Tässäkin ainoa kyseeseen tuleva taitaa olla tuo orpo "jūra" = meri molemmissa kielissä.

Sanoja voi itse katsella täältä:

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... jura&h=561

Noista kiertävistä nuolista kielet vaihtuvat toisin päin. Merkitysken voi katsoa tuolta Vardnicas panikkeesta löytyvällä latvia engalanti , saksa, venäjä tai viro sanakirjalla.

Preussissa ja kuurissa noita olisi enemmän, kun niissä jotkut kantabaltin ja liettuan ässäalut voivat mennä menevät j:ksi, kuten sieltä jänis-etymologiastakin näkyi.

Tuo jūra on kummallinen sana ja ehkä sama kuin suomen järvi ja lapin jauri.

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &sort=word

Lithuanian: jūra = meri,

Etymology: auch Pl. jū'ros, jū'rės, jū'rios, jū'riai (dzūk. TiŽ 2, 309, Nr. 90, 3) 'Meer, See', jūrúoti 'wogen',

lett. jūra, jūr·a, jūre, Pl. jūras, Demin. jūriῑte 'Meer' (über alett. jūris m., einmal fem. bei Elger, s. Specht KZ 59, 284; 60, 258 ff., 63, 97, Verf. KZ 63, 180),

preu­. iūrin 'Meer' (Ench.), luriay (1. iuriay) Voc. 66, dass. (Endzelin FRB 12, 148),

wurs Voc. 61 'Teich'. Wie Būga KS (vgl. denselben Aist. st. 174, Persson IF 35, 199 ff., Btr. 604, 845, Meillet BSL 23, 76, Krahe Würzb. Jahrb.1, 93. 208, BzN 3, 240 ff, Trautmann Wb. 335) zeigt,

handelt es sich um eine idg. Basis *eu¸ r(i), *u¸er(i), *ūr,

cf. lit. jáura, meist Pl. jáuros 'Moorgrund, Sumpfland',
woneben auch jáudra, -os mit d durch den Einfluss­ von judė'ti 'sich bewegen' und seiner Verwandten (s.s.v.)
sowie durch den von vanduõ, žem. unduõ 'Wasser',
vãdaksnis 'Flu­ausbuchtung zur Zeit der Überschwemmung' vorkommt, jaurùs 'sumpfig, morastig' (Juṥkevič), varvė'ti 'triefen, rinnen, träufeln',
ai. ver(i) n. 'Wasser',
av. ver- m. 'Regen', -verayo (Nom. pl.) 'Regentropfen', vairi 'See, Bucht einer See',
soghd. w'r (wer) 'Regen',
toch. A. wär, B war 'Wasser',
armen. j¹ur 'Wasser' (Meillet MSL 21, 251, BSL 23, 76, Esqu. 2 52, nach Scheftelowitz BB 29, 44 soll
armen. gair 'Sumpf, Schlamm' auf *vari¸o zurückgehen;
s. aber über die Behandlung von ri¸ im Armen. Meillet a.a.O.),
griechf oũ'ron 'Urin, Harn',
alb. hur‹ 'tiefe Stelle eines Flusses, Wasserloch, Pfütze',
lat. ūrῑna 'Harn', ūrῑneri '(unter)tauchen', Flu­n. Varus (an der Grenze zwischen Ligurien und Gallia Narbonensis), Varamus (Venetien), Varantia, jetzt Wörnitz (bei Donauwörth) usw.,
ir. feraim 'gie­e', cymr. gweren 'liquamen',
aisl. aurigr 'wasserreich, feucht', aurr 'Na­, Wasser',
vari 'wässrige Flüssigkeit', úr 'feiner Regen',
ae. éar 'Meer', weœr, waer 'Spritzwasser'.
Lett. avuots 'Quell' gehört dagegen trotz Persson IF 35, 200 anderswohin (s.s.v. Alantà).
Über die Bed.-Schwankung zwischen Meer und Moor der hier behandelten Wortfamilie in den verschiedenen idg. Sprachen und die daraus zu ziehenden prähistorischen Schlüsse s. Būga KS 235 ff., TiŽ 2, 103. "

Ei muuta kun taas uusi IE "vesi"-sana:

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" urine

early 14c., from O.Fr. urine (12c.), from L. urina "urine,"

from PIE *ur- (cf. Gk. ouron "urine"),

variant of base *awer- "to moisten, flow"

(cf. Skt. var "water," Avestan var "rain," Lith. jures "sea," O.E. wær, O.N. ver "sea", O.N. ur "drizzling rain".Urinate is a 1590s back-formation from urination (early 15c.)."

PS: tuo Moskva-joen yhteydessä esiitinyt mössääminen ja kostettaminen näyttää sekin tarkoittaneen alun perin kusemista, joten kyllä "mesikäsivesi" on todella vahvoilla "Mosk(o)van etymologiaksi:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

" *meiǵʰ- to urinate

Skr. मेहति (mehati), Av. maēsati, Lith. myžti; miglà, Ltv. mīzt, Russ. мезга (mezga), Arm. մէզ (mēz), Toch. —/miśo, Gk. ὀμείχω (omeikhō), ON míga, Goth. maihstus, Eng. māsc/mash, /mist, Gm. /Maisch; miskan/mischen, Lat. meiere, Kurd. méz, Alb. mjegull; përmjerr "

Vaikka tässä onkin muita balttijohdannaisia, niin samaan se vetää "mazgoti":n kanssa.

Noita Jura- ja järvi- sanoja on joskus pidetty myös lappalaisten läntisten esivanhempien tuomisina.

 

 
el6
Viestejä1457
Jaska
Aslak
Mie tuota äijjältä kysyinki, niin se sano että : Son se rukattaminen sitä, ko hyökäthän kimphun sujen lailla, sillä sutta sanothin joskus ennen RUKAKSI.
Sitte tuosta sanasta on tullu palajo myöhemmin hukka, mutta että alkuperänen nimi sujelle tai hukalle on Ruka.
Saamessa tuollainen sana merkitsee ’koiran räksytystä’, kuten sinulle on ennen-kin kerrottu.Se,että sana olisi merkinnyt ’sutta’,on äijjäsi oma kansanetymologinen selitys vailla mitään totuuspohjaa. Hukka ei todellakaan tule ruka-sanasta. Sinulla vain on hirveä halu uskoa siihen, että olisi ollut olemassa sana ruka 'susi', koska haluat olettaa Lapissa olleen arjalaisia.

Lopeta ihmeessä tinkaaminen, koska perusteesi ovat niin heiveröisiä ja suljet silmäsi kaikelta tieteelliseltä tiedolta.

Tuisku
Hirvenhiihtotarinaa ei ole kerrottu saagoissa eikä niissä toistu joutsenaihekaan. Molemmat löytyvät Äänisen kalliopiirroksista sekä Suomen Kansan Vanhoista Runoista.
Niin? Koska asutusjatkuvuus on ilmeinen lähes kaikkialla, olisi todella ihmeellistä, jos vanhat myyttiaiheet eivät olisi periytyneet kielenvaihdon yli. Vain totaalisen kansanmurhan sattuessa ne eivät olisi periytyneet.
Onhan se nyt perkele että te saatanan juntit ette usko kun kerran Mooses, Gorgle ja Jaska todistavat ettei täällä mitään vitun suomalaisia ole ollut olemassakaan. Siis ennen v.1917.

Germaanit olivat täällä jo ennenkuin muut indoeurooppalaiset hoksasivat lähteä liikkeelle Ukrainan aroilta. Paikkoja nimeämässä. Höh , tietenkin.

 

 
Jaska
Viestejä2765
Judas I. Käkriäinen
Marika Mägi on tuonut esille vaihtoehtoisen mallin käsitellä tarand-hautoja. Hypoteesi liittää ne itäisempien suomensukuisten kansojen kuolleiden talo-perinteeseen. Kivet olisivatkin vain kivijalka hirsirakennukselle, samaan kokonaisuuteen voisi varmaan liittää myös Karjalan hirsikehikkohaudat.

Erittäin mielenkiintoista!

Judas I. Käkriäinen
Jospa Djakovon kulttuurin rooli myös itämerensuomalaisten syntymisessä olikin kuviteltua suurempi sekä myöhäisempi ja Jaska siten, ehkä edes vähän, oikeilla jäljillä inttämisessään?

Kunnia näistä kiistattoman oikeista jäljistä ei suinkaan kuulu minulle. Djakovon kulttuuri (600 eaa. alkaen) oli osa tekstiilikeraamista perinnettä, ja se ulottui ainakin vepsäläisalueelle saakka:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Djakovon_kulttuuri

Toisaalta se on kuitenkin jo liiankin itäinen ja myöhäinen voidakseen olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan itämerensuomalaisten kannalta.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto https://blogit.kansalainen.fi/author/jaakkohak/

***


5.1 In|ari


Variantteja: saI Aanaar, saP Anár, ru Enare, vanhat dokumentit Inderiaur v. 1593, Indiager v.1729 (SPK 99), Indiager eller Enara Träsk (Hällström 2005 [1799]). Sa- muli Aikio (SPK s.v. Inari) katsoo aivan perustellusti, että nimi Inari periytyy jostain tuntemattomasta muinaiskielestä. On erittäin tärkeää huomioida vanhojen lähteiden nykynimestä poikkeavat variantit:vuonna 1593 Ind|er|iaur ja vielä niinkin myöhään kuin vuosina 1729 ja 1799 Ind|iager (SPK s.v. Inari; Hällström 2005 [1799]).

Formantit -iaur < sa *jauri ja -iager; vrt. merja *jäγra/ä (Ahlqvist 2006; Rahkonen 2011) ovat huomionarvoisia. Suomenkielisessä nimessä In|ari ei jälkikomponentti -ari välttämättä juonnu saamen sanasta jauri, koska variantin Ind|er|iaur sekä -er- että -iaur-komponenteilla on ilmeisesti sama merkitys ’järvi’.20

Tuskin saamelaiset inarilaiset olisivat toistaneet samassa nimessä kahta kertaa peräkkäin samaa saamelaista sanaa. Sen sijaan näyttää siltä, että komponentit -er- ja -iager- palautuvat yhteiseen originaaliin. Variantti -er- vastannee nimen nykysaa-melaisia jälkikomponentteja -ár ja -aar (saP An|ár ja saI Aan|aar). Syvärin vesistö-alueella ja Vologdan alueella esiintyy nimien määriteosa jagr(V) (< *jäγrä), jonka muun muassa Mullonen (2002), Matveev (2001) ja Saarikivi (2006) ovat tulkinneet merkitykseltään ’järvi’-sanaksi.

 

20. Hyvin mahdollisesti kirjurien merkitsemä -er- ääntyi reaalikielessä -är-.

21. Indiager-variantin jälkikomponentilla -iager ’järvi’ on siis runsaasti vastineita Syvärin vesistöalueella ja Vologdan alueella (kartta 18).

Kartta 18.


Ind- ja Jagr-hydronyymit Syvärin–Suhonan alueella.


Formantin lisäksi myös nimikannalla ind- on useampia vastineita Syväri-Suhona-alueelta: Ojatin latvoilla Sondaljoen reitillä Ind|äŕ~ Ind|äŕ|järv~Индярьозеро (MAG44) ja Šokšan reitillä Indaz|järv (MAG56), Vologdan alueella Suhonan vesis-tössä Sokol’-skin piirissä joki nimeltä Inda|sar’ (AVO60V3), Valkeajärven pohjois-puolella Indo-ma|nka (AVO13G6). Matveev (2001:252) mainitsee pohjoisvenäläisen joen nimen Ind|iga. Karjalan tasavallassa Suojärven piirissä esiintyy nimi Inda|-lam-med (NA). Mahdollisesti nimi Inari on siis kehittynyt nykymuotoonsa alkuperäisestä asustaan *Indjäγ(ə)r ~ (vanhoissa dokumenteissa) Indiager kantasaamelaisen adaptaation kautta, jonka tuloksena ovat asut saI Aanaar ~ saP Anár ~ sm Inari. 22

Nimikannan taustalla oleva sana *ind(V)- ei juonnu tunnetuista nykykielistä.

21. Vrt.nimet Jagra (MAG4), Jagro|ručej ~ Jagreẻj (MAG6),Jagrema (MAG59),Jagra ~ Jagr|ozero (MAG102), Jagrema (AVO13A7), Jagryš (AVO26G2), Jagryš|skoe boloto (AVO36A1) (suolla on lukuisia pieniä järviä), Jagryš (AVO46G3) (joki virtaa järven läpi), Jagryš (AVO46B3), Jagryš (AVO56B2) (joki lähtee järvestä), Jagryš (AVO66A3).

22. Nimen inarinsaamelainen asu Aanaar tuntuisi edellyttävän kantasaamen originaalia *E̮ ̮ne̮ ̮r, kun taas pohjoissaamen Anár < *E̮ ̮nēr. Horjuvuus liittynee nimen adaptaatioon jostain substraattikielestä.

[HM: EI voisa sanoa, ettei missään kielessä, joista suomeen on lainattu paikannimiä, ei olisi ind-sanoja: esmerkiksi liettuan indas = astia,

Tarkime, kad iñd-as, retesnis ind-à, taip pat senesnis plurale tantum iñd-ai m. ‘naczynia kuchenne’ (SD³ 186) yra veiksmažodžio ind-ė́ti ‘įdėti’ derivatai, tiksliau tariant, deverbatyvai, kilę iš veiksmažodžio, kuris sinchroniniu požiūriu kalbančiųjų buvo suvoktas kaip verbum simplex su -ėti.

Suomen "itara" tulee mahdollisesti vasrakirvessanasta *indaras (endaras). En kyllä mitenkään väitä, että "Inari" tulisi tästä. Mutta väitän, että tosdistetta mistään täysin tuntemattomasta muinaiskielestä ei tässä kään ole annettu.]


5.2 Äht|äri < *Ätsäri


Ähtärinjärvi on geologisesti yksi Suomen mielenkiintoisimmista.Sen vedet ovat alun perin laskeneet Ähtävänjokea < *Ätsävä myöten Pohjanlahteen. Geologien arvion mukaan Inhanjoen synnyttyä vanhalla vedenjakajalla noin 3 200 vuotta sitten (kartta 19) alkoi niin sanottu bifurkaatiovaihe, jolloin vedet laskivat kahteen suuntaan, Koke- mäenjoen vesistöön ja Ähtäväjokeen. Yhteys Ähtävänjokeen katkesi noin 1500 vuot- ta sitten (n. 500 jKr.). Nykyinen vedenjakaja on suurin piirtein Livonlähteen kohdalla (kartta 19). (Seppä & Tikkanen 2006: 89–92.)


Kartta 19.


Ähtärinjärvi.


Nimet *Ätsävä (joki) ja *Ätsäri (järvi) viittaavat muinaiseen latvajärvi- tai laskuvesi-suhteeseen (Vilkuna 1951;SPK s.v.Ähtävä lähteineen). Näin epäilemättä onkin. Siinä tapauksessa nimet on annettu vähintään yli 1 500 vuotta sitten ennen vesiyhteyden katkeamista, jolloin nimikanta *ätsä saattaa olla jopa 2 000 vuotta vanha tai sitäkin vanhempi.

Nimikannan *ätsä- etymologia on vaikeasti selitettävissä (SPK s.v. Ähtäri, Ähtävä). Viljo Nissilä (1960) on esittänyt,että nimi voisi juontua saP ahcit ’tulvia’ vastaavasta sanasta. Tämä ei kuitenkaan näytä ensitavun a:n tähden äänteellisesti moitteetto- malta ratkaisulta, koska äännehistoriallisesti nykysaamen a palautuu < *e̮- < *i-.

Äts-nimi on mitä luultavimmin vähintään kantasaamen aikainen (ks. edellä), joten nimen ensitavun määrä ja geologiset seikat viittaavat järven nimen *Ätsäri ja joen nimen *Ätsävä keskinäiseen yhteyteen ennen vesiyhteyden katkeamista (n. 500 jKr.). Näistä syistä on perusteltua ottaa huomioon mahdollisuus, että nimikanta *ätsä- saattaa juontua jostain tuntemattomasta esihistoriallisesta muinaiskielestä.


[HM: Ähtärin ruotsinkeilinen nimi Esse on preussia tarkoittaen ulkorajaa,
samaa juurta kuin mm. englannin "edge" (mutta EI "assaran/ezers/ežeras" = järvi)! Liettuan *aštrus = terä, äärilaita, venäjän ostyi. Vasarakirvessanasta tulee myös atrain, ehkä joidenin kielten ader = aura myös. Suomen aura ei tule täsätä, vaan "aurata" tarkoittaa "ilmata" balttikielissä.]
 

Topografian kannalta nimi voisi liittyä kannaksiin, mutta mitään todistetta tai rinnak- kaistapauksia ei voi esittää, ellei sellaiseksi ota Kyyjärven Ähtyrinpuroa, joka virtaa kahden laajahkon suon välitse. Suot ovat saattaneet olla nimen antamisen aikaan matalia järviä.

Järven nimen -äri-jälkikomponentin on katsottu syntyneen nimen kulumisen seu-rauksena asusta *Ätsäjärvi (SPK s.v.Ähtäri).Kuitenkin esimerkiksi nimen asu Etz|e- ri Jerfwi vuodelta 1650 (mp.) tuntuisi viittaavan siihen, että perusosa -järvi ei ollut kulunut nimessä Ätsäri eikä -äri-komponentin merkitystä ole tunnistettu sanaksi järvi.

Näin ollen on hyvinkin mahdollista, että nimen loppuosa -äri on paljon vanhempaa perua (vrt. varhaiset asiakirjanimet Edzör v. 1582, Edzärö v. 1613; mp. lähteineen). Ähtävän ruotsinkielisessä nimessä Esse esiintyvä konsonanttiyhtymä -ss- lienee peräisin suomalaisesta substraatista (SPK s.v. Ähtävä), joka vastaa lähistöllä puhut-tavaa Vetelin-Kaustisen murretta, jossa muun muassa metsä ~ messä, itse ~ isse, vitsa ~ vissa, vrt. paikannimi Vissavesi [Kaustinen] (GT2000:107), karissa ’karitsa’ [Kaustinen, Veteli] (ALFE 3 s.v. karitsa). Pietarsaaren seudulla Ähtävänjoen varsilla esiintyy ruotsinkielinen nimi Edsev|ö < *Ätsävä|saari, mikä osaltaan näyttäisi todistavan joen nimen vanhemmasta asusta *Ätsävä.


5.3 Koit|ere


Suomessa: Koita (joki) (GT2000:102-103), Koitter|järvi (GT2000:60D1) [Savonlin-na], Koitelinkoski [Kiiminki], Koitamanniemi [Orivesi], Koiti|järvi,-joki [Taivalkoski] (NA). Mahdollisia vastineita Venäjällä: Koiton|jarvi~Koitajärvi (TKRK91), ?Kojka (AJO75), ?Kojca (AKO31A2), ?Kojka (AKO173B2), ?Kojka (ATO65B4), ?Koj (AVO56B3), ?Koja|ra (GBO129).

Koska joen nimi on Koita, voi olettaa, että järvien Koit|ere (GT2000:102D2) ja Koit-t|er -er(e)-jälkikomponentti palautuu johonkin ’järvi’-sanaan. Käsitellessään Koit- ni-mistöä SPK:n (s.v. Koitijärvi, s.v.Koitelinkoski) kirjoittajat esittävät täysin perusteitta arvelun näiden nimien saamelaisperäisyydestä. Saarikivi (2006) mainitsee, että vokaali ä ei voi olla kantasaamen vokaalin *e̮ (tai sitä varhaisemman *i) vastine. *Ätsäri dokumentoituna nimenä on hyvin vanha, nimen etymologia on hämärä.

Latojoki

 

Arkangelin alueen Pinegan seudulla esiintyy venäjän murresana койдома [kojdo-ma] ’kulkukelpoinen suoalue’, vrt. Oriveden Koitamanniemi (NA). Saarikivi on ver-rannut sitä itämerensuomen sanaan keidas < germ skaiδaz. Topografisesti tämä selitys ei semanttisista syistä päde edellä esitettyihin Koit(V)-nimiin.

Kartta 20. Koitijärvi (Taivalkoski).
Kartta 21.Koitajoki ja Koitere (Ilomantsi).


Kartta 22.

Kartta 23.


Koitter-nimipesye (Savonlinna). Koiteli-saari Koitelinkoskessa (Kiiminki).


Periaatteessa kyseessä ehkä voisi olla kantasaamen aikainen,nykysaamesta kadon- nut, mahdollisesti itämerensuomen kautta eteläsaamelaisiin kieliin saatu vanha ger- maanilaina: kgerm *gaiđō-> ims *kaita (SSA 1 s.v. kaita) ?>ksa *kōjtē; vrt. sm kaima ~ ksa kōjmē (Lehtiranta 2001).

HM: Kaima(s) on kylä vasarakirveskieltä. Kaikilla kyläläisillä oli sama "sukunimi", eli ihmisiä kutsuttiin "suvultaan" kylän mukaan. Tapa on ollut Länsi-Suomessa käytössä paljon myöhemminkin ja yksi itä- ja länsisuomalaista kulttuuria erottanut tekijä. Koit-taa on myös vasarakirveskieltä, ja tarkoittaa keittää, paistaa, kovettaa ja myös aa-munkoittoa. Aurinko "paistaa" edelleenkin varsinkin länsi-Suomessa, mikä ulkomaa-laisia naurattaakin. Liettuassa aurinko "virtaa", ruotsissä "heijastaa ", venäjässä "säteilee", joissakin kielissä aurinko "keittää".


Koitelinkoskessa esiintyy pitkän ja kapean saaren nimi Koiteli (kartta 23). Koitter-järven (kartta 22) tapauksessa vesiyhteys on katkennut, mutta on ilmiselvästi aiem-min muodostanut pitkän ja kapean reitin nykyisten (lännessä) Koitterlahden ja Koit-terjärven välillä sekä (idässä) Koittervuoren vieressä,missä yhä on jonkinlainen oja. ’Kaita’-etymologia sopii topografisesti kaikkiin edellä esitettyihin nimiin: Koitijärvi on pitkä ja kapea (kartta 20), ja Koitereen eteläinen lahti, jonka läpi Koita-joki virtaa, on samaten pitkä ja kapea (kartta 21).

Koitterjärven muinainen sivureitti on ollut kapeikko, ja Koiteli on hyvin kapea ja pitkä saari.

[HM: Kaita, kaitsee on ainakin vasarakirvesverbi: *gaiti (*gaidzja), katras, kuurin ja liettuan gainti = ajaa, tislata, gainus = ajo, tislaus > Kainuu. (Imeisesti on poltettu jo vasrakirveaikaan määnyntervaakin, tai sitä on polttanut joku muu, "kilpaileva" joukko! Nimi on kuitenkin vasarakirveiltä.]

 


5.4 Syväri [Nilsiä]


Suomessa:Syvärinen [Äänekoski],Syväri [Joensuu], Syväri [Leppävuori], Syväri; Iso-, Pieni [Soini],Syväri [Sulkava/Juva], Syväri&Pikkusyväri [Lestijärvi] (NA). Vasti- neita Venäjällä: Svir’~Syväri (MAG1), Süväŕ (MAG34), Süväŕ ~ Glubokoe ozero (MAG44), Sivozero ~ Sivärgod (MAG41).

[HM: Suvorov]

 

Yleensä on ajateltu,että Syväri palautuu asuun < *Syväjärvi johtuen järven syvyy- destä (SPK s.v. Syväri). Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Ensinnäkin muutamat Suomen Syväri-järvet ovat suorastaan melko matalia.

[Baltian "Syväri" Syveris (ltg.) eli Sivers-jävi on baltian syvin järvi.

Järvet voivat myös mataloitua.]

Toiseksi tunnetuin Syväri, joka yhdistää Laatokan (liv. Aldoga, HM] ja Äänisen Liv. Än´n´i jaliv. Õneg, HM], ei edes ole järvi, vaan joki.Näyttäisi siltä, että syväri on ollut maastoappellatiivi, joka ei kuvaa veden syvyyttä, vaan vedenkokouman ja sen vie- ressä sijaitsevan maankohouman välistä huomattavaa korkeuseroa. Kaikki Suomen Syvärit näyttävät olevan sellaisia 23:

Nilsiän Syväri(järven) vieressä on nykyisin laskettelurinteenä toimiva Tahkomäki, joka kohoaa toistasataa metriä järven vedenpinnan yläpuolelle. Äänekosken Syvärinen sijaitsee Syvärinmäen kupeessa. Korkeuseroa on yli 60 metriä.

Joensuun Syväri sijaitsee noin 50 metriä viereistä Syvärinmäkeä alempana,samoin Leppävirran Syväri, jonka kupeessa Syvärinvuori kohoaa yli 50 metriä ylemmäksi. Sulkavan ja Juvan rajalla Hakulisenvuori nousee 50 metriä korkeammalle kuin vie-reinen Syväri. Lestijärven Syväri on noin 10 metriä syvä suppa, jonka pohjalla on vettä. Kyseessä on siis (järven,joen,supan) vedenpinnan poikkeuksellisen suuri kor-keusero verrattuna ympäröivään maastoon.Eräissä uralilaisissa kielissä on sanoja, jotka merkitsevät sekä korkeaa että syvää,mikä on tavallista monissa muissakin kielissä, muassa md seŕej~seŕev~seŕeŋ (MW 4 s.v. seŕ), komi džudži̮d (SSKD s.v. джуджыд).Tämä vahvistaa edellä esitetyn semanttisen merkityksen mahdollisuutta. Syväri-vesien -äri- pääte ei näin ollen palaudu järveä merkitsevään sanaan, vaan kyseessä on johdin -ri, siis ims sana syvä + johdin -ri.


5.5 Yhteenveto


Näyttäisi siltä,että *-(V)ri-formantti liittyy Suomen alueella joihinkin opaakkeihin asia-kirjojenkin mukaan vanhoihin (Inari 1556,1593, Ähtäri 1582, Koitere 1500;ks. SPK) suurten järvien nimiin. Joennimet Ähtävä ja Koita viittaavat siihen, että formantti *-(V)ri liittyy nimenomaan järviin. Koska varsinkin nimikannat *in(d)- ja *ätsä ovat etymologisesti vaikeasti selitettäviä ja ilmeisesti hyvin vanhoja, voi niiden olettaa periytyvän sanastosta, joka ei ainakaan suoraan ole johdettavissa nykykielistä.
 

[HM: turha olettaa sellaisia kun -r- on vasarakirveskieln ja parin muunkin balttikielen ja sen päälle eräiden irani- kelttikielten adjektiivin johdin. (Toinen vsk:ssa on -ain-.)]

Formantti kuitenkin on uralilaista perua.

[HM: Ei ole, vaan indoeurrooppalaista.]

Nimen Inari variantilla Inder|jaur on ilmeisiä vastineita Syvärin vesistöalueella ja Vologdan alueen länsiosissa niin kuin monilla muillakin Lapin suurten vesien nimillä.

Tämä ansaitsisi tarkempaa tutkimusta,mikä ei tässä ole mahdollista.Nimistöllistä yh- teyttä voisi selittää hyvin vanha Lapin eränkäynti,jota olisivat harjoittaneet Syvärin ja Pohjois-Venäjän järviseudun muinaiset asukkaat jo ennen Lapin saamelaistumista.

[HM: Lapin saamelaistuminen on vanhempaa perua kuin se eränläynti.]

 

Edellä esitettyjen lisäksi on sellaisia -ari-päätteisiä järvennimiä kuin Hot|ari[Kitee], Iso- ja Pieni-Viht|ari [Heinävesi], Itt|ari [Joutsa], Kot|ari|järvi [Orivesi], Kiv|ari|järvi [Pudasjärvi], Kiv|ari|njärvi [Puolanka] (NA). Jotkin näistä ovat pienehköjä järviä.

Heinäveden Vihtari-järvet, Puolangan Kivarinjärvi ja Pudasjärven Kivarijärvi ovat melko suuria. Räisänen (2007, SPK s.v. Kivarinjärvi) on johtanut Kivarinjärven sanasta kiva ’kova’,’luja’ + johdin -ri samalla tapaa kuin yllä esittämäni Syväri. Tämä selitys pätee johtimen osalta varmasti useisiin -(V)ri-päätteisiin järviin.

HM: vanha johdinta on ruvettu käyttämään uutena, kuten vaikka "lyhäri" (lyhitfimi ym.), keskari (keskiolut, keskikoulu) jne.]

 


23. Korkeuserot on laskettu karttojen korkeuskäyristä.

 

6 Päätelmät


Lopuksi voi sanoa,että useitten edellä esitettyjen nimien motivaatiot on helppo tode- ta,mutta niiden kielellinen tulkinta on huomattavasti hankalampaa. Joitain edellä esi- tetyistä nimistä voi topografisen säännönmukaisuutensa ja luontevan kantakieleen palautumisensa tähden pitää etymologisesti ratkaistuina: Uht-, Oht-, V(u)oht-nimet ’taipale, vetokannas’ sekä Vieksi-, Viiksi- ja ehkä Vääksy-nimet ’välijoki’.

Joillekin nimikannoille taas löytyy varsin mahdollinen,mutta ei täysin varma etymolo- gia: Kemi- ?< *käme ’joki, virta’, Sond- ?< *sonta ’käyrä’.Edellä tutkittu nimiaineisto sisältää etymologisesti myös hyvin epävarmoja nimiä, kuten Inari ~ Indiager, *Ätsäri ja Koitere.

[HM: Kaikki on balttinimiä, useasta eri kielestä.]

 

Kantasanoihin *ukti̮, *veksi/*viksi, *sonta ja (kemi <) ?*käme palautuvien nimien levikki on keskenään hyvin samankaltainen (kartta 24). Nimien taustalla esiintyvät sanat ovat tästä syystä oletettavasti peräisin samasta kielestä tai sen eri murteista. Variantit voi selittää joko erilaisina adaptaatioina tai alkuaankin eri murteisiin kuuluneina sanoina.

[HM: Eivät ole: Kemi on irania, veksi balttia. Muista paha sanoa varamsti. Voivat olla SU.takin. ("Persermaania" ne eivät ole kanta- eivätkä lanta-.)]

 

Tässä artikkelissa esitetyistä nimistä paleoeurooppalaisia nimikantoja voisivat olla Äts- ja Ind-, koska niille ei löydy minkäänlaista uralilaisiin kieliin perustuvaa etymo- logiaa. Tällöin näiden nimikantojen yhteydessä esiintyvä -(V)ri-formantti < ’järvi’ voisi olla myöhempää uralilaista perua.

[HM: Balttia ovat kaikki.]

 

Tuntemattomiin uralilaisiin kielimuotoihin taas perustunevat kannaksiin liittyvät Uht-, Oht-, Vuoht-nimet,

[Nämä saattavt perustua...]

välijokiin liittyvät Vieks-, Viiks- ja mahdollisesti Vääks- nimet sekä Kemi-

HM: Indoeurooppa, ei germ.]

ja S(u)ont-nimet. Näiden nimien taustalla esiintyvät sanat *viksi/*veksi ja mahdolli-sena esittämäni *käme palautuvat suomalais-permiläiseen kantakieleen sekä *ukti̮ aina kantauraliin.

[HM: Suomesta ennen vasrakirveskieltä ei tiedetä paljoakaan. Vasarakirveiden mukana on tullut myös uutta Suomea Volgalta.]

Ne ovat siis vanhoja uralilaiskieliin liittyviä perintösanoja,joita nimistön levinnän poh- jalta arvioiden ei ole enää esiintynyt myöhäiskantasuomessa, kantamordvassa eikä kantasaamessa, mutta kylläkin merjalaiskielissä ja pohjoisissa x-kielissä (Rahkonen 2012: 20, kartta 2).

Edellä esitettyjen nimien voisi tietysti periaatteessa ajatella perustuvan itämerensuo-mesta tai saamesta kadonneeseen sanastoon. Kun ottaa huomioon suurimpien järvien etymologisesti opaakkien nimien suuren määrän, noin 25 prosenttia, tuntuu vaikealta hyväksyä lukumääräisesti näin suureen kadonneeseen suomalaiseen tai saamelaiseen sanastoon perustuva selitysmalli. Sen sijaan oletettavampaa on, että taustalla on jokin tuntematon kieli tai joukko lähisukukieliä tai niiden murteita.

[Tuo määrä on vain arvoitsijoiden huonoutta ja kovakorvaisuutta...

Täysin tuntemattomia kieliä ei ole välttämätöntä olettaa ainoatakaan.]

 

Esitetyn nimistön levintä (kartta 24) ei sekään tue lainkaan itämerensuomalaista läh- tökohtaa, koska näitä nimiä ei esiinny Suomen niin sanotun rannikkokulttuurin eikä Viron alueella, jonne myöhäiskantasuomea puhunut väestö perinteisesti on sijoitettu (Itkonen 1980; Kallio 2006: 18,2009: 40–42). Lisäksi esiintyy äänteellisiä vaikeuksia, esimerkiksi kantauralin *ukti̮ > ims oht- tai vuoht- ei ole mahdollinen.

 

[Vasrakirveskieltä ei puhuttu baltiassa muulla kuin seelialueella, ja ehkä kuurilaisten tuntemattomalla alueella (sikäli kuin se oli baltiassa.]

 

Kantasaamelainen lähtökohta olisi areaalisesti vain osittain mahdollinen eikä foneet-tisesti tai leksikaalisestikaan ongelmaton. Esimerkiksi kantauralin *ukti̮ ei ensitavun vokaalinsa tähden voi edustua saamessa asussa uht(V). Kantasaamelaisen ensita- vun vokaalin pitäisi olla <o> (ksa *okte̮). Saamelaishypoteesi on epätodennäköinen myös kaikkialla säännöllisesti esiintyvän konsonattiyhtymänsä -ht- tähden (Uht-, Oht-, V(u)oht-),vaikka ottaisi huomioon Sisä-Suomen kadonneiden saamelaiskielten todennäköisenfonologisen ja leksikaalisen monimuotoisuudenkin (Aikio 2009; Saari- kivi 2004b) tai itämerensuomalaisen adaptaation. Missään nykyään tunnetussa saamelaiskielessä ei esiinny kantasanoihin *ukti, *veksi/*viksi, *käme, *sonta palautuvia sanoja.

[Saamelaiset eivät tehneet vesistöjärjestelyjä, eivät tehneet peltoviljelyä, käyttäneet hevosia eivätkä tervaa.]

Näin ollen näiden nimien taustalla oleva sanasto näyttää kadonneen jo ennen suomen, saamen ja mordvankin erilliskehitystä. 24

Sen sijaan on luultavampaa, että sanat säilyivät kauemmin olettamassani  x-kielessä (tai -kielissä) ja merjalaiskielissä.

[HM. On turhaa vääntää vilpillisin keinoin "x-kieliä", joille ei ole todellista tarvetta.]

Melko laajasti säilynyt edellä esitetty nimistö tuskin on kokonaisuudessaan niin van- haa, että olisi peräisin suomalais-permiläisen kantakielen ajoilta asti. Tällöin nimien iäksi tulisi peräti 3 000–4 000 vuotta riippuen kantakielten ikäämisestä. Koit(V)-nimi- kannan taustalla oleva sana saattaa olla itämerensuomesta kantasaamen eteläisiin murteisiin tullut germaaniperäinen laina.

HM: Vasarakievasbaltin sanoilla on ikää jop 5000 vuotta.]

 

Edellä esitettyjen nimien yhteinen levikki vastaa pitkälti tekstiilikeramiikan (Suomes-sa 1900-800 eKr.) levintäaluetta Suomessa ja Pohjois-Venäjällä (Carpelan& Parpola 2001:89,kartta 21).Jo von Hertzen (1973:80-82) nojautuen eri arkeologien näkemyk- siin viittasi siihen mahdollisuuteen,että juuri tekstiilikeraamikot uralilaistivat Itämeren alueen.

[HM: Vasarakirveet tulivat 5000 sitten itäbalttikielineen uralilaiskieliseen maahan.]

Tämä on epäuskottavaa, koska tekstiilikeramiikka levisi vain Sisä-Suomeen ja Karja- laan. Myöhemmin esimerkiksi Carpelan on useissakin yhteyksissä katsonut tekstiili-keramiikan leviämisen luoteeseen kohti Karjalaa ja Suomea merkinneen jonkinas-teista väestöliikettä, mutta siten, että alkuperäisväestö säilyi (mm. Carpelan 1998; Carpelan & Parpola 2001). Muutoinkin on todettava, että von Hertzenin artikkelin kirjoittamisen jälkeen on kertynyt paljon uutta tekstiilikeramiikkaa koskevaa tietoa (esim. Lavento 2001).

Tekstiilikeramiikka syntyi Okan-Ylä-Volgan alueella vanhan nuorakeraamisen kult-tuurin pohjalta (Venäjällä Fatjanovon kulttuuri n. 2500–1900 eKr., vasarakirvestä, HM) ja osaltaan Pozdnjakovon kulttuurin vaikutuksesta noin 1900 eKr. (mm. Carpe-lan 1999). Tekstiilikeramiikka ei suinkaan ollut mikään täysin yhtenäinen kokonai-suus, sillä sen sisällä esiintyi monia alaryhmiä jo pelkästään Suomen ja Karjalan alueilla (ks. Lavento 2001).  Keski-Venäjältä levinnyt tekstiilipainanteinen keramiikka Suomessa ja Karja-lassa oli kuitenkin uusi innovaatio muun muassa siinä mielessä, että siinä sideaine yleensä oli orgaanista perua syrjäyttäen pitkälti aiemmin käytetyn asbestin (mts. 50 - 51). Tätä voi pitää teknisenä huononnuksena, mikä saattaa epä-suorasti tukea ajatusta migraatiosta, koska voisi olettaa, ettei alkuperäisväestö olisi vaihtanut huonolaatuisempaan keramiikkaan. Asbesti säilyttikin osittain asemansa sideaineena ja viittaa alkuperäisväestön säilymiseen alueella (Carpelan & Parpola 2001; Lavento 2001). Asbestin käyttö nousi uuteen kukoistukseen varhaisella rautakaudella Luukonsaaren ja Sirnihtan keramiikassa (Lavento 2001).

Tulkitsisin nimistöaineistoa hypoteettisesti siten, että länsiuralilaisen kielen 25 poh- joista murretta puhuneet tekstiilikeraamikot alkoivat rautakaudelle tultaessa Suomen ja Karjalan alueella eriytyä kielellisesti toisaalta kantasaamelaiseksi ja toisaalta itämerensuomalaisen adaptaation.


24. Näihin muinaissanoihin perustuvaa nimistöä ei esiinny myöskään muinaisilla mordvalaisalueilla (ks. Rahkonen 2012: 19–20, kartta 2).

25. Länsiuralilaisella kielellä tarkoitan jokseenkin samaa kuin perinteinen ilmaus suomalais-mordvalainen fonologisen ja leksikaalisen monimuotoisuudenkin (Aikio 2009; Saarikivi 2004b) tai

Missään nykyään tunnetussa saamelaiskielessä ei esiinny kantasanoihin *ukti, *veksi / *viksi, *käme, *sonta palautuvia sanoja. Näin ollen näiden nimien taustalla oleva sanasto näyttää kadonneen jo ennen suomen, saamen ja mordvankin erilliske- hitystä. 24 Sen sijaan on luultavampaa, että sanat säilyivät kauemmin olettamassani x-kielessä (tai -kielissä) ja merjalaiskielissä. Melko laajasti säilynyt edellä esitetty ni- mistö tuskin on kokonaisuudessaan niin vanhaa, että olisi peräisin suomalais-permi-läisen kantakielen ajoilta asti. Tällöin nimien iäksi tulisi peräti 3 000-4000 vuotta riip- puen kantakielten ikäämisestä. Koit(V)-nimikannan taustalla oleva sana saattaa olla itämerensuomesta kantasaamen eteläisiin murteisiin tullut germaaniperäinen laina.

[HM: Kun ei ole niin ei ole, vaan taattua vasarakirvestä. Germanneja ei ollut vielä pa- riin tuhanteen vuoteen mailla halmeilla.He tulivat Itämerelle vasta ajanlaskun alussa.]

Kantasaamella oli enemmän yhteistä sen kantasuomalaisen kielimuodon kanssa, josta syntyi sittemmin itämerensuomi (Sammallahti 1999:70).Sillä oli lisäksi germaa- nikontakteja (Aikio 2006). Sen sijaan x-kielellä (-kielillä), jolla saattoi olla useampia tytärkieliä, oli enemmän yhteyttä Rybinskin–Kostroman Volgalle (merjalaisalueille) ja etenkin Venäjän pohjoiselle järvialueelle. Suomen alueella esiintyvällä x-kielisellä nimistöllä onkin erittäin vahva edustus juuri Syvärin ja Suhonan välisellä alueella


(kartta 24).
Kartta 24.


Tuntemattomaan uralilaiseen kieleen perustuvaa nimistöä ja etnografinen tilanne ensimmäisellä tuhatluvulla eKr. sekä kantasaamen leviämisen suunnat.


Helsinki St.Petersburg Vologda Arkangel,Kem(V), Kymi, Ind-, Uht-, Oht-, Voht-,Veks-, Vieks-, Viiks-, Vääks,-Sond-, Suont-, Sund

kantasaamen leviämissuunnat
Kantasuomalaisia Kanta? saamelaisia
X-kielistä
uralilaista väestöä
Paleoeurooppalaista väestöä
Kantasuomalaisia ja germaaneja
X-kielen ydinalue

 

24. Näihin muinaissanoihin perustuvaa nimistöä ei esiinny myöskään muinaisilla mordvalaisalueilla (ks. Rahkonen 2012: 19–20, kartta 2).
25. Länsiuralilaisella kielellä tarkoitan jokseenkin samaa kuin perinteinen ilmaus suomalais-mordvalainen

 

Kartta 25.

Tekstiilikeramiikan levintä Carpelanin ja Parpolan (2001) mukaan. Itkosen (1997), Kallion (tulossa 2013) ja Saarikiven (2011) näkemyksiin yhtyen enusko, että varsi-naista suomalais-saamelaista kantakieltä reaalisesti puhuttuna kielenä koskaan oli olemassa. Heidän esittämiinsä argumentteihin voi vielä lisätä, että esimerkiksi mer- jalla ja saamella oli joitain sellaisia yhteisiä piirteitä, joilla ei ole vastineita itämeren-suomessa.

Merjalaisalueiden nimistön pohjalta voi rekonstruoida muun  muassa sananalkuisen *a:n vo:llistumisen, esimerkiksi merja *volo- vs. ksa *vōlē ’ala-’, merja *vondo- vs. ksa *vōmtē-antaa’ tai ’järvi’-sanan palautuminen itämerensuomesta poiketen kan-tasanaan *jäkrä > ksa *jāvrē, merja *jäγra/ä (Saarikivi 2004a:216; Rahkonen 2009). Länsiuralilaisten kielten historian ymmärtämiseksi merjalaiskielten tuntemisen merkitys on suuri. 26

Tähän myös Itkonen (1997: 255) viittaa. Olettaisin mieluummin uralilaisten kielten läntisen haaran hajautuneen vähitellen murteutumisen ja ulkoisten keskenään erilaisten kontaktien kautta suoraan niiksi kantakieliksi,joista polveutuvat mordva, itämerensuomi, saame, merja ja sellaiset meille tuntemattomat ryhmät, joita ovat olleet muun muassa novgorodilaiset tšuudit (Rahkonen 2011) sekä edellä esitetty pohjoinen länsiuralilainen x-kielinen ryhmä tai ryhmät.


26. Merjalaiskieliin kuuluivat itse merjan lisäksi muroma, niin sanottu ”itä-tšuudi” ja pohjoisen järviseudun kieli (ks. Rahkonen 2012: 19–27, 38, 2011: 254–255).

 

Kartat
AJO = Атлас Ярославской области. 1:100 000. Москва: Роскартография 2002.
AKO = Атлас Костромской области. 1:100 000. Тверь: Роскартография 2009.
ALO = Атлас Ленинградская овласть. 1:200 000. Санкт-Петербург: ФГУП
«Аэрогеодезия» 2005.
ANO = Атлас. Новгородская область.1:200 000. Новгород: ФГУП Новгородское
Аэрогеодезическое Предприятие 2006.
ATO = Атлас Тверской области. 1:100 000. Москва: Роскартография 2005.
AVO = Атлас Вологодская область. 1:200 000. СТ. Петербург: ФГУП «Аэрогеодезия» 2008.
GT2000 = GT Tiekartasto 2000. 1:200 000, 1:400 000. Helsinki: Karttakeskus 2000.
GUGK/Onega = ГУГК СССР Онега. 1:500 000. Ленинград: ГУГК 1990.
GUGK/Kotlas = ГУГК СССР Котлас. 1:1 000 000. Ленинград: ГУГК 1990.
TKRK = Топографическая карта. Республика Карелия. 1:200 000. Санкт-Петербург: ВТУ
ГШ 1997.
WRG = Vasmer, Max 1961–69. Wörterbuch der Russischen gewässernamen I–V. Berlin:Nachtrag.


Lähteet
Ahlqvist = Альквист,Арья 2001:Субстратная топонимия Ярославского Поволжья. Очерки исторической географии северо-запад России. – А. С. Герд & Г. С. Лебедев (toim.), Славяне и финны s. 436–467. Санкт Петербург: Издательство С. Петербургского университета.

2006: Ancient lakes in the former Finno-Ugrian territories of Central Russia.An expe- rimentalonomastic. Paleogeographical study. – Juhani Nuorluoto (toim.), The slavici-zationof the Russian North s.11–49.Slavica Helsingensia 27.Helsinki: Department of Slavonic and Baltic Languages and Literatures at Helsinki University.
 

Aikio,Ante 2004:An essay on substrate studies and the origin of Saami. – Irma Hyvä- rinen, Petri Kallio & Jarmo Korhonen (toim.), Etymologie,Entlehnungen und Entwick-lungen. Festschrift für Jorma Koivulehto zum 70. Geburtstag s. 5–34. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki 63. Helsinki: Société Néophilologique. 2006: On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 91 s.9–55. 2007: The study of Saami substrate toponyms in Finland. – Onomastica Uralica 4 s.157-197.2009:The Saami loanwords in Finnish and Karelian. Oulu: [A. Aikio]. cc.oulu.fi/~anaikio/slw.pdf.
 

2012: On Finnic long vowels,Samoyed vowel sequences,and Proto-Uralic *x. – Tiina Hyytiäinen, Lotta Jalava, Janne Saarikivi & Erika Sandman (toim.), Per Urales ad Orientem. Iter polyphonicum multilingue s. 227–250. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 264. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.
 

Aikio, Ante – Aikio, Aslak 2001: Heimovaelluksista asutusjatkuvuuteen. Suomalaisen väestöhistorian tutkimuksen pirstoutuminen. – Muinaistutkija 4/2001

Ainiala, Terhi – Saarelma, Minna – Sjöblom,Paula 2008: Nimistöntutkimuksen perus- teet. Tietolipas 221. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ALFE = Atlas Lingu- arum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Alfe 3. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2010.
 

Ariste, Paul 1971: Die ältesten Substrate in den ostseefinnischen Sprachen. – Совецкое финно-угроведение 7 s. 251–258.
 

Carpelan, Christian 1998: Suomi,häme, abme sekä finne arkeologian näkökulmasta. –
Riho Grünthal & Johanna Laakso (toim.), Oekeeta asijoo. Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Seppo Suhonen sexagenerii s. 76–88. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 228. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

 

1999: Käännekohtia Suomen esihistoriassa aikavälillä 5100...1000 eKr. – Paul Fogelberg (toim.), Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan s. 249–280. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 153. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica.
 

2006: On archaeological aspects of Uralic, Finno-Ugric and Finnic societies before AD 800. – Juhani Nuorluoto (toim.),The Slavicization of the Russian North s. 78–92. SlavicaHelsingensia 27.Helsinki: Department of Slavonic and Baltic Languages and Literatures at Helsinki University.
 

Carpelan, Christian – Parpola, Asko 2001: Emergence, contacts and dispersal of Proto-Indo-European, Proto-Uralic and Proto-Aryan in archaeological perspective. –
Christian Carpelan,Asko Parpola & Petteri Koskikallio (toim.),Early contacts between Uralic and Indo-European. Linguistic and archaeological considerations s. 55 – 150. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. Dal’ = Даль, Владимир 1880–82: Тольковой словарь живого великорусского языка I–IV. Москва: Русский Язык.

 

Ganander = Christfrid Ganander 1997 [1787]: Nytt finskt lexicon. Toimittanut Liisa Nuutinen. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 95. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
 

GBO = Смолицкая Г. П. 1976: Гидронимия бассейна Оки. Москва.
 

Hackman, Alfred 1905: Die Ältere Eisenzeit in Finnland. Helsingfors: [A.Hackman].
 

Hertzen von, Erik 1973: Itämerensuomen lainakerrostumien ikäämisestä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 72 s. 77–104.
 

Huurre, Matti 1995: 9 000 vuotta Suomen esihistoriaa. Helsinki: Otava.
 

Häkkinen, Jaakko 2010a: Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen 1. – Muinaistutkija 1/2010 s. 19–36.2010b: Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen 2. – Muinaistutkija 2/2010 s.51–64.
 

Hällström, Carl Petter 2005 [1799]: Suomi-kartasto. Suomen Karttakirja 1799. Toimittaneet Jan Strang & Erkki-Sakari Harju. Porvoo: Genimap.
 

Itkonen,Terho 1980:Suomessa puhutun suomen juuret. – Tiede 2000 2/1980 1997: Reflections on Pre-Uralic and the ”Saami-Finnic protolanguage”.– Finnisch-Ugrische Forschungen 54 s. 229–266.
 

Janhunen, Juha 2005: När kom finnarna till Finland? – Sphinx 2004–2005 s. 77–91.
 

Kalima, Jalo 1942: Karjalaiset ja merjalaiset. – Uusi Suomi -lehti 19.7.1942.
 

Kallio,Petri 2006:Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa.– Virittäjä 110 2009: Stratigraphy of Indo-European loanwords in Saami. – Tiina Äikäs (toim.),The roots of Saami ethnicitics, societies and space/places s.30–45.Oulu: Publications of the Giel- lagas Institute. (tulossa 2013): The prehistoric Germanic loanword strata in Finnic.

– Petri Kallio & Riho Grünthal (toim.),Linguistic map of prehistoric North Europe. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne. Helsinki: Société Finno-Ougrienne.
 

Kivikoski, Ella 1961: Suomen Esihistoria. – Jalmari Jaakkola (toim.), Suomen historia I. Porvoo: WSOY.
 

Kiviniemi, Eero 1977: Väärät vedet. Tutkimus mallien osuudesta nimen muodostuk- sessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 337. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
1980: Nimistö Suomen esihistorian tutkimuksen aineistona. – Virittäjä 84
1990: Perustietoa paikannimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

 

Koivulehto, Jorma 1987: Namn som kan tolkas urgermanskt. – Klassiska problem inom  finlandssvensk ortnamnsforskning s. 27–42. Studier i nordisk filologi 67. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet I Finland 539. Helsingfors: Svenska Litteratursällskapet.
2006: Arkeologia, kielihistoria ja jatkuvuusteoria. – Mervi Suhonen (toim.), Arkeolo- gian lumoa synkkyyteen. Artikkeleita Christian Carpelanin juhlapäiväksi s. Helsinki: Yliopistopaino.

 

Korhonen, Mikko 1981: Johdatus lapin kielen historiaan.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 370. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
 

Lavento, Mika 2001: Textile ceramics in Finland and on the Karelian isthmus. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 109. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys.
 

Lehtiranta, Juhani 2001: Yhteissaamelainen sanasto. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 200. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.
 

Lytkin – Guljaev = Лыткин, В. И. – Гуляев, Е. С. 1999: Краткий этимологический словарь коми языка. Сыктывкар: Коми книжное издательство.
 

MAG = Муллонен, И. И. – Азарова, И. В. – Герд, А. С. 1997: Словарь гидронимов юго-восточного Приладожья басейн реки Свирь. Ст. Петербург: Издательство С.Петербурского университета.
 

Manni-Lindqvist, Tiina 2007: Suontee. – Sirkka Paikkala (päätoim.), Suomalainen paikannimikirja s. 431.Helsinki:Karttakeskus&Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
 

Matveev = Матвеев, А. К. 2001: Субстратная топонимия Русского Севера. Ч. 1. Екатеринбург:Исдательство Уральского Университа.
2004: Субстратная топонимия Русского Севера. Ч. 2. Екатеринбург: Исдатель- ство Уральского Университа.

 

Meinander, Carl Fredrik 1969: Dåvits. En essä om förromersk järnålder. – Finskt Museum 1969 s. 27–69. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys ry.
 

Mikkonen,Pirjo ö Paikkala,Sirkka 2000:Sukunimet.Uudistettu laitos.Helsinki: Otava.
 

Mullonen = Муллонен И. И. 2002 Топонимия Присвирья. Проблемы этноязыкого
контактирования.Петрозаводск: Российская академия наук. Карельский научный центр. Институт языка, литературы и истории.

 

MW 4 = Mordwinisches Wörterbuch IV. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XXXXIII. 4 S–Ž. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura 1996.
 

NA = Kotimaisten kielten keskuksen nimiarkisto.
 

Nissilä, Viljo 1960: Huomioita Ähtärin nimestä. – Virittäjä 64 s. 331–332.
 

Paikkala, Sirkka 2007: Kemijärvi. – Sirkka Paikkala (päätoim.), Suomalainen paikannimikirja s. 152. Helsinki: Karttakeskus & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
 

PKOP = Писцовые книги Обонежской пятины 1496 и 1563 гг.Ленинград 1930. PP = Fogelberg,Paul (toim.) 1999: Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 153. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica.
 

Rahkonen, Pauli 2009: The linguistic background of Meshchera tribe and principal areas of settlement. – Finnisch-Ugrische Forschungen 60 s. 162–202.
2011: Finno-Ugric hydronyms of the river Volkhov and Luga catchment areas. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 93 s. 205–266.
2012: Границы распространения меряно-муромских и древнемордовских гидро- нимов в верховьях Волги и бассейне реки Оки. – Вопросы Ономастики 1/2012.

 

Räisänen, Alpo 2003: Nimet mieltä kiehtovat. Etymologista nimistön tutkimusta. Suo-malaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 936.Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
2007: Kivarinjärvi. – Sirkka Paikkala (päätoim.), Suomalainen paikannimikirja s. 167. Helsinki: Karttakeskus & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

 

Saarikivi, Janne 2004a: Is there Paleo-European substratum interference in western branches of Uralic? – Journal de la Société Finno-Ougrienne 90 s.187–214.
2004b: Über die saamischen Substratennamen des Nordrusslands und Finnlands. – Finnisch-Ugrische Forschungen 58 s. 162–234.
2006: On the Uralic substrate toponymy of Arkhangelsk region.Problems of research methodology and ethnohistorical interpretation. – Onomastica Uralica 4
2011: Saamelaiskielet. Historiaa ja nykypäivää. – Saamentutkimus tänään. Tietolipas 234. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

 

Salminen, Tapani 1999:Euroopan kielet muinoin ja nykyisin.– Paul Fogelberg (toim.), Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 153. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica.
 

Salmons, Joe 1992: Northwest Indo-European vocabulary and substrate phonology. – Roger Pearson (toim.), Perspectives on Indo-European language, culture and reli- gion. Studies in honor of Edgar C. Polomé. Vol.2 s. 265 – 279. Journal of Indo-Eu-ropean Studies.Monograph Series.Washington D.C.:Institute for the Study of Man.
 

Sammallahti, Pekka 1988: Historical phonology of Uralic languages. With special reference to Samoyed, Ugric and Permic. – Denis Sinor (toim.), Uralic languages description, history and foreign influences s. 478–554. Leiden: E. J. Brill.
1999: Saamen kielen ja saamelaisten alkuperästä.– Paul Fogelberg (toim.), Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan s. 249–280. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 153. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica.

 

Schalin, Johan 2012: Namnet Kymmene. – Tiina Hyytiäinen, Lotta Jalava, Janne Saarikivi & Erika Sandman (toim.), Per Urales ad Orientem. Iter polyphonicum multilingue s. 389–398. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 264. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.
 

Seppä, Heikki – Tikkanen, Matti 2006: Ähtärinjärven vanha lasku-uoma. – Geologi-lehti 3/2006 s. 89–94.
 

Sjögren, Andreas Johan 1828: Anteckningar om församlingarne i Kemi-Lappmark. Helsingfors: [s.n.],1828 tryckt hos J.Simelii Enka. 1861: Gesammelte Schriften. Band 1. Historisch-Etnographische Abhandlung über den finnisch-russischen Norden. Leiptzig: Zentralantiquariat der Deutschen Demokratischen Republik.
 

SMJ = Словарь марийского языка 9. Йошкар-Ола: Марийский научно исследовательскийинститут 2004.

SPK = Suomalainen paikannimikirja. Päätoimittaja Sirkka Paikkala. Helsinki: Karttakeskus & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2007.
 

SSA1 = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 1 A–K. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1992.
 

SSA3 = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 3 R–Ö. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2000.
 

SSKD = Сравнительный Словарь Коми-Зырянских Диалектов. Сыктывкар: Коми книжное издательство 1961.
 

TVS = Gallén, Jari (toim.) 1984: Suomen väestön esihistorialliset juuret.

Tvärminnen symposiumi 17. –19.1.1980. Bidrag till kännedom av Finnlands natur och folk 131. Helsinki: Suomen Tiedeseura.
 

UEW = Rédej, Karoly (toim.) 1986–91: Uralisches Etymologisches Wörterbuch. Budapest: Akadémiai Kiadó.
 

Vahtola, Jouko 1980: Torniojoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty. Nimistötieteelli-nen ja historiallinen tutkimus. Studia Historica Septentrionalia 3. Rovaniemi: Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys.
 

Vilkuna, Kustaa 1951: Ähtärin nimestä ja muinaisuudesta. Vanhaa Ähtäriä. – Kyrön-maa VIII s. 7–21. Etelä-Pohjalaisen Osakunnan Kotiseutujulkaisuja. Helsinki: Etelä-Pohjalainen Osakunta.


SUMMARY


Etymological opacity in Finnish hydronyms

The article examines a number of Fin-nish hydronyms whose linguistic origins have hitherto been left unexplored in extant research. Of the eighty-five largest lakes in Finland, at least around twenty-five percent are considered opaque by Suomalainen paikannimikirja. Some of the more obscure hydronyms, however, are equivalent to hydronyms in Northern and Central Russia.


The etymology of certain hydronyms can be defined according to the regular topo- graphy of bodies of water. Examples of this phenomenon are names associated with isthmuses and tracks for dragging boats over a neck of land that can be traced back to the Proto-Uralic form *ukti̮. The same applies to short tributaries, connecting two bodies of water whose names appear in Northern and Central Russia in the form veksa, which in turn is equivalent to the Komi word vis ‘tributary’ (Finnish: ‘välijoki’). This Komi word can be extrapolated from the earlier form *viksa. Both these words have equivalents in Finnish hydronymy. Finnish names often have stems that can be traced back to the forms *sont(V)> suont- and ?*käme>kemi.The spread of these stems follows rather closely the westward path of Eastern Textile Ceramics.


Finnish features a number of lake names ending in -(V)ri whose stems cannot be derived from any known Uralic languages,including Inari ~ Indiager (1799), Ähtärin- järvi < *Ätsäri and also possibly Koitere. Nonetheless,the particle -(V)ri can be seen to arise from a Western Uralic form of the word järvi ‘lake’. It would appear that the stem of names existed much earlier and that other components were added at a much later stage. Thus, non-Uralic Paleo-European nomenclature represents the earliest linguistic layer, upon which the Uralic layer has subsequently formed.

However, the process of retracing the words behind Uralic place names back to their forms in later Proto-Finnic or Proto-Sámi is not without its difficulties. Words of this kind do not appear in the Mordvinic language regions, but are common in Yaroslavl, Kostroma and Vologda oblasts. For this reason, the language behind these place names is in the article referred to as language x, denoting a northern dialect of a Western Uralic language. The speakers of this language are assumed to have belonged to a group of people having used Textile Ceramics.

The central conclusion presented in this article is that there exists in Finland stems of hydronyms based around some form of Uralic language, appearing across an area stretching from Finland all the way to the Volga at Kostroma, primarily via Kare-lia and Vologda. The language behind these hydronyms cannot easily be retraced to later Proto-Finnic or Proto-Sámi. The geographical spread of these names demon-strates that hydronyms of the type presented in the article do not appear along the western or southern coasts of Finland, in Estonia or in regions where one of the Mordvinic languages has historically been spoken. Such geographical spread makes it hard to link these place names to the Balto-Finnic, Sámi or Mordvinic languages.


Suomen etymologisesti läpinäkymätöntä vesistönimistöä


Artikkelissa käsitellään joitakin Suomen nimistön hydronyymejä, joiden kielellinen alkuperä on tähänastisessa tutkimuksessa jäänyt selvittämättä. Kahdeksankymme- nenviiden Suomen suurimman järven nimistä noin 25 prosenttia on Suomalaisen paikannimikirjan mukaan opaakkeja. Osalla hämäristä hydronyymeistä on kuitenkin vastineita Pohjois- ja Keski-Venäjällä.


Joidenkin hydronyymien etymologia voidaan määritellä vesien säännöllisen topogra-fianpohjalta. Sellaisia ovat kannaksiin ja vetotaipaleisiin liittyvät nimet, jotka voidaan palauttaa kantauralin tasossa asuun *ukti̮.Sama koskee lyhyitä välijokia,joiden nimet Keski- ja Pohjois-Venäjällä esiintyvät asussa veksa. Tätä vastaa komin sana vis ’välijoki’. Komin sana voidaan palauttaa varhaisempaan asuun *viksa.

Molemmilla näillä on vastineita Suomen nimistössä. Suomessa esiintyy myös nimi- kannat, jotka palautuvatasuihin *sont(V)> suont- ja ?*käme > kemi. Kaikkien näiden levintä vastaa melko tarkasti niin sanotun itäisen tekstiilikeramiikan levintää.

Suomessa on muutamia -(V)ri-loppuisia järvennimiä, joiden nimikantoja ei voi johtaa tunnetuista uralilaisista kielistä, kuten Inari ~ Indiager (1799), Ähtärinjärvi < *Ätsäri ja mahdollisesti myös Koitere. Kuitenkin -(V)ri-aineksen voi katsoa juontuvan jonkin länsiuralilaisen kielen sanasta ’järvi’. Vaikuttaa siltä,että nimikanta on varhaisempi ja jälkikomponentti myöhemmin lisätty. Näin ollen epäuralilainen paleoeurooppalainen nimistö edustaisi vanhinta kerrostumaa, jonka päälle on syntynyt uralilainen kerros-tuma. Uralilaisten nimikantojen taustalla olevia sanoja ei kuitenkaan voi vaikeuksitta palauttaa myöhäiskantasuomeen tai kantasaameen. Tämän tyyppisiä nimiä ei myös- kään esiinny mordvalaisalueilla.Sen sijaan ne ovat yleisiä Jaroslavlin, Kostroman ja Vologdan alueilla. Siksi näiden nimien taustalla ollutta kieltä kutsutaan artikkelissa x- kieleksi, jonka katsotaan edustaneen länsiuralilaista pohjoista murretta.

Puhujat ilmeisesti kuuluivat johonkin tekstiilikeramiikkaa käyttäneeseen väestöryh- mään. Artikkelin keskeisin tutkimustulos on se, että Suomessa esiintyy johonkin sel- laiseen uralilaiseen kieleen perustuvaa vesistönimistöä, jolla on jatkuvuus Suomesta pääasiassa Karjalan ja Vologdan alueen kautta aina Kostroman Volgalle. Nimistön taustalla oleva kieli ei ole vaikeuksitta palautettavissa myöhäiskantasuomeen eikä kantasaameen. Maantieteellinen levintä osoittaa,ettei edellä esitetyn kaltaista nimis- töä esiinny Suomen länsi- tai etelärannikolla, Virossa eikä nykyisillä historiallisesti tunnetuilla mordvalaisalueilla. Näin ollen se on levintänsäkin puolesta vaikeasti yhdistettävissääniin itämerensuomeen, saameen kuin mordvaankin.


Kirjoittajan yhteystiedot (address):
[email protected]

 

***

 

Keskustelua:

Käyttäjä28830
Viestejä1181
Käyttäjä28830 kirjoitti:
Vääräleuka kirjoitti:
Käyttäjä28830 kirjoitti:
Pseudohippi kirjoitti:
Käyttäjä28830 kirjoitti:
Näinon0070 kirjoitti:
Käyttäjä28830 kirjoitti:
Käyttäjä28830 kirjoitti:
JohnCarter kirjoitti:
Käyttäjä28830 kirjoitti:
Pattinero kirjoitti:
penni kirjoitti:
He he, hienosti sanoi Biden Suomen ja Ruotsin NATO hakemuksen allekirjoittamispuheessa; venäjä yritti suomettaa NATOn, mutta NATOtti Suomen.

 

Juuri te, jotka ette suomettumisesta ja sen vaikutuksista ymmärrä mitään, olette käyttämässä kyseistä termiä aivan väärissä paikoissa. Mutta se on totta, että Venäjä itse Natotti Suomen. Ja jos joku täkäläinen wannabe eliittinen tollo luulee sen tulleen Putinille yllätyksenä, niin ei kannata ainakaan toviin lotota.

Itse asiassa, Natoon liittyminen on suomettumista parhaimillaan, hahhah.

Joe savustaa nyt Turkkia ulos NATOsta Ruotsilla ja Suomella. Putin on tarjonnut tähän tilaisuuden. Jos Turkki nyt taipuu, tulee kohta jokin "Uusi Kurdiongelma" samaan tarkoitukseen: oikein hyvin sopisi vaikka USA:n avoin tuki Syyrian kurdihallinnolle.

 

Tää Ruotsin ja Suomen jäsenyydenhakurumba kokonaisuutena EI AINAKAAN VAHVISTA NATOo ... kaikkea muuta...

https://www.facebook.com/cgtnamerica/videos/739169587161127

Eihän sinun sitten tarvitse siitä huolestua👍 jos ei kerran vahvista 🤣😂🤣

Mää oonkin huolenstunu Suomesta.

Niin. Onhan se huolestuttavaa että pystymmekö liittämään Suomeen kaikki ne alueet jotka haluavat Suomeen liittyä kun Venäjän valtiollinen olemassaolo lakkaa ja maa romahtaa keskenään taisteleviksi sotaherrojen alueiksi 1980-luvun Somalian tapaan. Petsamo, Kalastajsaarento, Suomenlahden saaret ja Äänisinnan alue otetaan mutta onko Viipuri lopullisesti toivoton? Jääkö Leningradin puoluejohtajan johtamalle kansantasavallalle voimaa ja halua pitää kiinni Viipurista? 

Se on hyvä että pohdiskelet näitä kysymyksiä jo nyt etteivät tule sitten yllätyksenä.

Kukaan ei ole tarjoamassa Suomelle mitään alueita. Kaikkein viimeksi NATO. Se ei ole Joulupukki. Tuskin koskaan kuullutkaan mistään sellaisesta.

Tottakai Suomikin saa osansa tuhotusta Venäjästä. Saako Pietaria? Tuskin mutta pienempiä alueita kyllä.
Venäjä tuhotaan ja suurin osa venäläisistä ja venäläismielisistä tapetaan.

NATO häviää TÄÄLLÄ Venäjälle kuin tikku paskaan. Venäjä siirtää sotatoimet Suomen alueelle. Sitten jyrätään kunnes on sileetä. USA voi "kostoksi" hyökätä Kuubaan ja vallata ja orjuuttaa sen.

Lopuista tehdään orjia. Slaavi=slave=orja.
Slaavit ova orjakansaa. Heidän nimensä tulee orjaa tarkoittavasta sansta
English word slave, which arrived in modern language from Middle English sclave, from Old French esclave, from Late Middle High German sklave, from Medieval Latin sclāvus, from Late Latin Sclāvus, from Byzantine Greek [Sklábos], [Ésklabḗnos] and displaced native Old English þēow, derives from Byzantine loanword from a Slavic gen self-name *Slověninŭ - [Sklábinoi], [Ésklabēnoí], that turned into the meaning 'prisoner of war Slave', 'slave' (, , Late Latin Sclāvus) in 8th/9th century, because they often became captured and enslaved

Ei sillä o tekemistä ´slaavin ´ kanssa, joka on ´Slav´:

https://www.etymonline.com/word/Slav?ref=etymonline_crossreference

" Slav (n.)

late 14c., Sclave, from Medieval Latin Sclavus (c. 800), from Byzantine Greek Sklabos (c. 580), from Proto-Slavic *sloveninu "a Slav," probably related to *slovo "word, speech," which suggests the name originally identified a member of a speech community (compare Old Church Slavonic Nemici "Germans," related to nemu "dumb;" Greek heterophonos "foreign," literally "of different voice;" and Old English þeode, which meant both "race" and "language").

Max Vasmer, the authority for Slavic etymologies, rejects a connection to *slava "glory, fame," which, however, influenced Slav via folk etymology. This is the -slav in personal names (such as Russian Miroslav, literally "peaceful fame;" Mstislav "vengeful fame;" Jaroslav "famed for fury;" Czech Bohuslav "God's glory;" Latinized Wenceslas "having greater glory"), perhaps from PIE root *kleu- "to hear."

Kreikan sanalla ´sklabos ´ = "varastoitava, häkitettävä" = sotavanki, EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ slaavikielten sanaman SLOVO = sana, puhe, sopimus, (puheesta erottuva) heimo, alun perin on "kuu(nne)ltava" (nyk. ven slushajemyi < kanta-IE *clew-, kreikon kleo) kanssa! Kyseessä on ns. PERSEESTÄ-"ETYMOLOGIA". Nykyvenäjässä sille sanalle ovat sukua sklad = varasto ja hlev = läävä. Kaikki slaavikansat eivät ole ottaneet kansallista nimeään (slavjanskij) kukin erikseen antiikin kreikasta. Pääte -janskij (engl. -ian) viittaa aina paikkaan kuten myös suomen -lainen alun perin.

Dnepr-joen nimitys on ennen ollut "Slavutitsh´" eli "Sopimusjoki". Nimeä käytetään yhä Ukrainassa mm. kertomaan, että ukrainalaiset ovat "oikeita, alkuperäisiä slaaveja".
https://en.wikipedia.org/wiki/Dnieper
" Dnepr

... under the Kievan Rus' it was known as (Slavútytch), a name still used poetically in Ukrainian due to the influence of the Old East Slavic epic The Tale of Igor's Campaign and its modern adaptations on Ukrainian literature. This usage also lent its name to the city of Slavutych, founded in the wake of the Chernobyl disaster in 1986 to house displaced workers. ... "

Venäjällä on useita "Sopimusjokia" eri kielillä, mm. Okan sivujoki Protva on sitä volganbaltiksi goljadiksi eli vasarakirveskielellä.

https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D1%80%D0%BE%D1%82%D0%B2%D0%B0

Yhteys sanaan slava = kunnia, maine, "sanottava", joka esiintyy -slav-päätteisissä ortodoksisidda miestennimissä, on kaukainen ja toteutuu kanta-IE:n/-baltolaavin kuulla, kuulua -verbin kautta.

https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D1%81/%D1%81%D0%BB%D0%B0%D...

 

***

Jaska
Viestejä2765
Jori Pukkinen
Kallion tutkielmahan on toellinen aarreaitta, mutta ehkä ymmärrän sen väärin? Sivu 14/42: "Ainakin osa karjalan ja vepsän affrikaatoista johtuu ehkä niiden itä- kantasuomalaisesta substraatista"..."ei näet ole kaukaa haettua,että eteläviro olisi muodostanut pelkän lounaisimman periferian laaja-alaisesta itäkantasuomalaises-ta (eli muinaistsuudilaisesta?) kielialueesta. Lisäksi vielä vastaava viittaus Saari-kiveen, pitikin sattua. Vielä sivu 16/244:"Korostettakoon sukupuuni olevan täysin geneettinen, -se ei siis huomioi myöhempiä areaalisia kontakteja". Tämä siis tar-koittaa mielestäni esim. sitä että karjala ei sukupuusta huolimatta ole välttämättä kehittynyt pelkästään suomenlahden murteen pohjalta, varsinkaan jos tsuudin ydinalue oli Olhavalla, kuten Kallio epäsuorasti vihjaa.
Hyvä havainto:on tosiaan mahdollista,että itäkantasuomalainen/ muinaistšuudilainen kieli on levinnyt ensimmäisenä itämerensuomalaisista kielistä Laatokan ympäristöön, kun se näyttää jo varhain levinneen myös kauemmas itään aina Pinegalle asti. Mitä tulee ”sukupuuhun” (joka on vain kielihaaran/kunnan taksonomisen rakenteen ku-vaaja), niin muutama substraattipiirre ei vielä muuta sen rakennetta: eihän peräpoh-jalaismurteistakaan tule sukupuun kannalta puoliksi saamelainen kielimuoto, vaikka niihin on lainattu runsaasti substraattilainoja saamesta. Suomikaan ei ole puoliksi germaaninen kieli vaikka lainasanojen ja lauseopin osalta germaanipiirteet ovatkin mittavat. Mitä taas tulee joskus esitettyyn laatokkalaiseen kantakieleen karjalan ja vepsän taustalla, niin tuossa ei ole mitään sitä tukevaa: itäkantasuomalainen sub-straatti olisi epäilemättä omaksuttu erikseen muinaiskarjalaan ja muinaisvepsään.

Sukupuut yleensäkin ovat täysin geneettisiä. Mutta vaikka niihin ei piirretä areaalivai-kutuksia, näiden olemassaolo toki tiedostetaan – ne eivät vain muuta kielen asemaa sukupuussa (vrt. peräpohjalaiset ja suomalaiset edellä) joten ne ovat sukupuun kannalta irrelevantteja. Sukupuu kuvaa yksittäisen sukukielen kontakteista riippumattoman ytimen varhaisinta eroa muista sukukielistä.

Jori Pukkinen
Jos katsot karttaa, huomaat helposti että Karjala oli monien reittien solmukohta. Mm. Etelä-Viron ja Vienajoen alueen yhdistää nimenomaan Laatokka johon mm. laskee etelästä Olhava ja idästä Syväri.

Edelleenkin tämä tarjoaa vain mahdollisuuden kielikontakteille muttei voi todistaa niitä. Kielikontaktit voidaan todistaa vain osoittamalla kielestä lainaperäistä ainesta. Muinaiskarjalassa tällaista ei ole osoitettu, ellei muutamaa mahdollista tšuudilaisen affrikaatan sisältävää sanaa lasketa. Yksittäiset sanalainat ovat kuitenkin aivan eri tason vaikutusta kuin esimerkiksi jokin kielen koko sanastoa koskeva ehdoton äänteenmuutos.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto https://blogit.kansalainen.fi/author/jaakkohak/

 
Vierailija
Jaska
Micke_B
Suomessahan noita muita haploryhmiä on hyvin vähän. Luultavasti I1 Suomessa on suurimmalta osalta ennen "germaanistamista".
Sitä minäkin ajattelen. Koska kantagermaanin laajamittainen ekspansio, joka johti sen murteutumiseen kolmia,on tapahtunut vasta ajanlaskun alun jälkeen, ja koska Suomessa on noita muita linjoja niukasti, niin kyllä suurin osa entistä I1a:ta on to-dennäköisesti ollut täällä jo ennen germaaneja. Paleogermaanienkin mukana on tietysti voinut tulla geenejä, mutta tällä tietoa ne kosketukset tapahtuivat Suomen ulkopuolella, joten suomalaisten geeneistä ei ole apua siinä suhteessa.

Ja äskettäin Lappalainen et al. kirjoitti:
”It is plausible that both R1a1 and I1a were carried to the Baltic Sea region via the same Neolithic migrations from Germany/Poland.”

(”Migration Waves to the Baltic Sea Region.” Annals of Human Genetics 2008.)

Siis mitä todisteita sinulla on siitä,että suomenkieltä tai sen välitöntä edeltäjää puhut- tiin Suomen alueella ennen ajanlaksun alkua, siis merkittävästi ennen tuota germaa-nin jakautumista? Mielestäni tämä "jatkuvuusteoria" on vain teoria muiden joukossa. Itse teoretisoin suomenkielisten tulon alueelle tapahtuneen vasta ajanlaskun alun jälkeen.
 
 
Moses Leone
Arkkis

Jaaha, sitäkin ollaan häivyttämässä ja sekoittamassa. ARKEOLOGIT ovat niemomaan minun kanssani samaa mieltä:

http://www.helsinki.fi/hum/arla/keram/i ... leiskaavio

Kyllä tutkijoiden itsensä mukaan Sarsan keramiikka loppui tuolloin, kun se teidän mukaan "alkoi"....

Huomasitko, että tuon sivuston kuvaajan aikaskaala oli ennen nykyhetkeä (BP = Before Present) eikä ennen ajanlaskun alkua? Sen mukaan Sarsa-Tomitsan keramiikka oli 1500 eaa-300 jaa (3500-1700 vuotta sitten).

No sitten JASKAN jutuista lentää lopullisesti kaikki järki, JOS HÄN VÄITTÄÄ TUONKIN OLLEEN "MUINAISKIELISTÄ" AJALTA ENNEN "URALILAISIA"!

Minulla oli joka tapuksessa oikea aika Ruotsin/Ahvenanmeren kuoppakeraamiselle kulttuurille, ja puhtaasti kampakeraamisille kulttuureille.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Gropkeramisk_kultur

Tuo Sarsa on sivuasia, mutta väitän sen kyllä olleen "uralilaista", koska se oli entisen selvästi balttilaisen alueen pohjoispuolella. Kyllä min sitä pronssikautta siinä ihmette-likin, että "jotakin mätää". Sarsa näyttää sitten liittyvän suoraan alueen nykyiseenkin väestöön. Pitää tsekasta voisiko tuo "Sarsa" olla balttialainen sana, kuten alueen järvienkin nimet.

post1012851.html?hilit=%20P%C3%A4ij%C3%A4nne%20#p1012851

Ikävä tapa käyttää yhtä ainoaa englanninkielistä lyhennettä muuten täysin suomenkielisessä esityksessä.

 
 
Bomt Kneder
Otetaan vielä tämäkin.
Arkkis
Kyllä tutkijoiden itsensä mukaan Sarsan keramiikka loppui tuolloin, kun se teidän mukaan "alkoi"....

Ja tuohonhan on TEILLÄ selvä, syy, joka liittyy kokonaiseen huijausten SARJAAN, kuten se Koivulehdon "poroetymologia"...

Minkähänlainen yrjäisy teiltä sieltä oikein on tulossa. ..

Minä alan todella kiinnostua...

Minäkin alan kiinnostua. Salaliittoteorioiden psykologia on aina kiinnostanut mi-nua. Viime aikoina olen tarkkaillut niitä lähinnä 9/11-ketjussa.

Kertoisitko, Arkkis hyvä, mikä on mainitsemasi syy ja huijausten sarja? Ketkä ovat tästä sarjasta vastuussa, miten se on suunniteltu ja miten toteutettu? Miksi huudat te-sanan? Minkälaista yrjäisyä oikein odotat? Kun selität nämä pikku jutut, niin sinua on ehkä hieman helpompi ymmärtää.

edit. typo ja selvempi ilmaisu.

Käy ketju läpi. Mulla ei ole mitään syytä sitä mainostaa. Pääasia on, että asianomaiset itse tietävät, mitä tuleman pitää.

Missäshän muualla muuten MINÄ olisin "nähnyt salaliittoja"? (Paitsi tietysti kaikkialla maalimalla yleisesti tunnetun Rytin-Tannerin-Ribbentropin salaliiton, josta on asian-mukaiset tuomioitkin jaettu oikeudessa. Ryti ja Tanner pääsivät harvinaisen vähällä, koska Joosu myös kusetti heillä Aatua, joka hävisi Suomen takia Moskovan taistelun. )

 
 
kaiketikenties

Vielákin ihmettelen ja kummastelen ettá miksi, jos kerran halutaan tutkia esim. suomalaisen geeniperimáá ja alkuhistoriaa, tyydytáán yleensá Y haploihin.
Miehet on aina olleet liikuvaisempia, ollaan káyty sodassa, metsástámássá, kauppareissulla, valloittava kansa yleensá tappoi ensin miehet tai karkoitti ne kauas Siperiaan jne játtáen tyhjión táytettáváksi Y-haploille.
Ne saatiin valloittajakansan, kauppamiesten ja merenkulkijoitten geeneistá. Miksi támá historiantutkimus tuntuu niin takkuiselta. Joka paikasta on tultu ja menty, kaikkea on náhty ja samalla porukalla on monia eri nimiá y vicecersa. Jos halu-taan tutkia pysyvyyttá, keskitystá, heimojen alkuperáisyyttá jne, ei mtDNAta voi kertakeikkiaan sulkea pois. Jos taas halutaan tutkia kansojen válistá liikehdintáá, on paino ennemminkin Yhaplojen puolella

Siis teitiitten, arvon tiáremiáhet.

Asia ei ole ollenkaan tuolla tavalla kuin sanot. Esimerkiksi juuri Suomessa ei ole missään tapauksessa ollut kyse mistään sellaisesta, että suomalaiset ja saamelaiset metsästäjät, kalastajat ja puolivillien eläinten kuten porojen ja majavien paimentolai-set ja muut hyödyntäjät "olisivat hyökänneet rauhallisten balttilaisten viljelijöiden Suomeen jne. ja tappaneet miehet ja ryöstäneet naiset"...

Vaan kyllä asia on ollut niin, että se luontaiselinkeinoväki on ollut alueella tuhansia vuosia ennen viljelijöitä, ja viljelijöiden määrä on viljelyn ja kotikarjanhoidon kukois-tusaikoina ollut luontaiselinkeinoilla elävää väestöä suurempi. Ja viljelijöillä olivat kei-häät ja miekat ja puukot ja puntarit siinä kuin metsästäjilläkin.Noita vehkeitä tuotettiin viljelijäväestön keskuksissa, jos sellaisia oli, sillä sepät eivät voineet kuljetella pajojaan edestakaisin.

Silti sekä Suomen että Baltian nykyisen väestön isälinjat ovat suurelta osin suoma-laisugrilaisia ja äitilinjat balttilaisia. Näin on myös balttikansoilla, mutta heidän SU-linjansa ovat Volgalta eivätkä Suomesta, ainakin Wikin mukaan:

http://en.wikipedia.org/wiki/Balts

" The prehistoric cradle of the Baltic peoples according to archaeogenetic research and archaeological studies was the area near the Baltic sea and central Europe at the end of the Ice Age and beginning of the Mesolithic period. Around 4,000 - 3,000 B.C. the area of Eastern Baltic experienced an influx of Finno-Ugrian peoples and Comb Ceramic culture. They inhabited area stretching from northern Finland to Central parts of modern-day Lithuania.

The Y-chromosomal data has revealed a common Finno-Ugric ancestry for the males of Finnic peoples and Baltic peoples. According to the studies, Baltic males are most closely related to the Finno-Ugric-speaking Volga Finns such as the Mari, rather than to Baltic Finns.[9] The indicator of Finno-Ugric origin has been found to be more frequent in Latvians (42%) and Lithuanians (43%) than in Estonians (34%). The results suggest that the territories of Estonia, Latvia and Lithuania have been settled by Finno-Ugric-speaking tribes since the early Mesolithic period. "

Vaikka Rooma joutuikin "barbaarien hyökkäyksen kohteeksi", niin "barbaarit eivät jouneet suomalaisten superbarbaarien hyökkäyksen kohteeksi", aikaisemmin eivätkä myöhemmin.

On mietittävä aivan muita selityksiä, jotka ovat sovitettavissa yhteen objektiivisen näytön kanssa!

PS: Olet lukenut ja katsellut ja kuunnellut liikaa "halosenpaskaa" muka "tieteenä". (Nyt asetettiin muuten yhdessä selvityksessä kysymys Halosen roolista kouluam-muskelutapauksissa,että miksi se oli mikä oli,puhumattakaan hänen pöyristyttävästä uudenvuodenpuheestaan...)

post967248.html?hilit=%20Halosen#p967248

" Henkirikollisuus on suurelta osin miesten keskinäistä väkivaltaa, mutta kymmenet naiset menettävät vuosittain henkensä lähisuhdeväkivallan uhreina. Raiskaukset ja muu väkivalta on vielä tätäkin yleisempää. Me emme voi emmekä saa ummistaa silmiämme tältä. On saatava aikaan muutos. "

On todellakin saatava muutos...

 

Kainulaiset (Norjalaisten esi-isät, DYS439=11):

 
kaiketikenties
Viestejä629
Jaska
Kaiketikenties
Piispa Wulfila,310-383,godojen kuningas káánsi raamatun `euroopaksi´. 1769 kyseinen teos páátyi ruotsalaisen kielitieteilijá Johan Ihren kásiin, ja hán julkaisi tutkimuksen kirjassa káytetystá kielestá ja totesi sen olevan foneettisesti ger-maaninen ja sanojen puolesta osittain germaaninen. Tástá láhtien on ollut ylei-sessá kásityksessá ettá Wulfillan raamattu on kirjoitettu germaaniseksi gootik-si.Eurooppa oli tuohon aikaan kansojen ja kielten sulatusuuni.Itse asiassa teos on kirjoitettu káyttáen niin germaanisia, baltinkielisiá kuin F-U ja slaavisanoja. Kirjoitusasu sekoittaa keskenáán kreikkalaista, roomalaista ja riimukirjoitusta. Se on siis kirjoitettu eri kielillá, jotka yhdenmukaitettiin germaanisen fonetiikan avulla.... gootinkieleksi.
Godo = gootti, mutta nuo siis väittävät ettei gootti olisi ollut germaaninen kieli. Tämä menee kyllä taas sinne amatöörien ”ei ole tietoa mutta vedetään mutkat suoriksi” -osastoon: gootti oli kyllä täysin varmasti germaaninen kieli, niin sanastoltaan kuin kieliopiltaankin, sen voi nähdä sokeakin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Gothic_language

Siinä on toki voinut olla sanoja baltista ja slaavista,laajenihan se ilmeisesti osittain niiden alueelle. Suomalais-ugrilaisia sanoja tuskin löytyy: kaikki yhteiset sanat selittyvät pikemminkin gootista itämerensuomeen lainatuiksi.

Sigfrid
Espanjalaiset voivat olla oikeassa, asia riippuu siitä mitä baltilla ymmärretään. Eivät ihmiset 300-500 -luvuilla luokitelleet kieliä kuten nykyään. Itägermaani saattoi olla baltti. Tai baltti itägermaani. Kielenä itägermaani on ilmeisesti hyvin tuntematon ja siitä voisi löytyä yllätyksiä mm. suomenkielen lainasanalähteenä.
Kyllä kielentutkijat erottavat baltin ja germaanin toisistaan, ei siinä ole mitään epäselvää. Gootti on täysin epäilyksettä germaaninen kieli (ks. tuo linkki engl. Wikipediaan ja vertaa sanoja ja kielioppiaineksia esim. liettuan vastaaviin).
Wikipedia..... aika outoa ettá Jaska ammattimiehená tukee tietonsa wikiin jonka kaik-ki euroopan kieliá ja kansoja koskevat artikkelit ovat ERITTÁIN germaanipainottei-sia. On wikissákin ihan OK tietoa, mutta nimenomaan náihin historiallisiin artikkele-ihin tulee suhtautua váhintáánkin ennakkoluuloisesti. Pohjoisessa germaanit vetáá omaan piikkiin ja etelássá latinot ja hispaanot omaansa niin, ettei esim. baskeilla ole osaa eiká arpaa espanjan muinaishistoriassa. Ennen oli vaan Iberoja ja Kelttejá. Baskit muuten pitávát itseáán kelttien jálkeláisiná.Kastilian ja Leónin kuningas Alfon- so X Viisas joka hallitsi vuodesta 1251 kirjoitti mm Estoria de Españan -espanjan historia- jossa sijoittaa Godot nykyisen Liettuan alueelle. Hán olikin oikea mies puhumaan asiasta, sillá omat esi-isánsá olivat Godoja jotka tekivát konsulttimatkoja entisille kotokonnuilleen, kuten Adamus Bremenensis kirjoitti teoksessaan Descriptio insularum aquilones v 1073.

Rcislandlake...Guti on johdanto yleisestá sukunimestá Gutierrez, joka on saanut alkunsa Gudeista.
Tekstin mukaan Visigodot kulkivat mustanmeren kautta roomaan jonka valloittivat v 410. Kun heidán kuningas Alarico kuoli, he láhtivát eteláranskaan ja pohjoisespanjaan. Ostrogodot valloittivat Rooman sen jálkeen.

Germaani filologi Georg Heinrich Ferdinand Nesselmann, tutkiessaan antiikin pruu-sian kieltá, páátti vaihtaa hankalan kuuloisen guddaen, joka muistutti liikaa gothia muttei tarpeeksi, baltiksi kirjassaan Die Sprache der alten Preussen , 1848. Hán kastoi kansat ja kielet uudestaan balttilaisiksi ja niin ikávástá guddaesta páástiin eroon ja goth jái pelkástáán germaanikansoille.

Wulfilla kuului Jordaneksen -itsekkin godojen sukua- mukaan pikku-godojen heimoon. Hán opiskeli Konstantinoplassa, oli arvostettu piispa ja kastoi kymmene vuoden ajan Godoja Daciassa,Romaniassa. Hán joutui visigodojen vainon kohteeksi ja pakeni seuraajiensa kanssa Bulgariaan -Walter Gótz- jossa jatkoi evankelisoin-tiaan balkanian kansojen parissa, eli germaanien, balttien, slaavien ym. Kun ottaa huomioon sen aikaisen kansojen ja kielien sekametelisopan on aivan loogista oletta, ettá Ulfilan Codex Argenteus on kirjoitettu kielellá, joka yhdisti sen ajan kieliá, káyt-táen yhtá sieltá ja toista tááltá. Sen todistaa jo kirjoitusasun kirjavuus. Alkuperáinen teos kásitti 330 sivua. Kun se ilmestyi 1700-luvulla Ruhrissa, Werdenin luostarissa, sivuja oli enáá 187 jáljellá. Ruotsalainen keráilijá osti sen ja teos páátyi ruotsin kruunulle sillá seurauksella ettá se varastettiin ja myytiin Hollannissa.... ruotsalaiselle Magnus de La Gardielle joka puolestaan lahjoitti raamatun Uppsalan yliopistolle. Kuten jo ennen kerroin, siellá sen kielen tulkitsi germaaniseksi Johan Ihre.

Linkkaamani teksti kertoo myós, ettá 2000 eaa pohjoiset itá-pruusian, latvian ja liet-tuan godot saapuivat Viron ja Suomen rannikolle jota asutti F-U kieliá puhuvia kalas-taja- ja metsástysheimoja. Godot poistuivat alueelta 1500 eaa mutta ehtivát sitá ennen játtámáán runsaasti kielivarantoa ja geenejáán Suomeen ja Viroon. Tuon ajan arkeologiset lóydót tukevat tátá kásitettá. Alueelta on lóytynyt balttilaista asutusta, sekahautoja seká yksittáisiá hautoja jossa vainaja on molempien kansojen tuotos Yhteiselámá oli ilmeisesti hyvinkin rauhanomaista ja láheistá, siitá todisteena nuo em. lóydót seká balttilainat suomeen ja viroon. Esim. ruumiinosia ja perhesuhteita kásittelevát sanat.

Kuten moni táállá on todennut, ei sillá kielellá todellakaan ole váliá onko se baltti, germaani, slaavi, F-U , kiina tai swahili. Mutta sillá on váliá, ettá totuuksia tahallisesti vááristelláán, tássá tapauksessa yligermaanistetaan. Monta sataa vuotta toitotettua germaanien ylivaltaa on vaikea oikoa jo senkin vuoksi, ettá suuret ja voitokkaat kansat ovat tottuneet kissankullattuun historiaansa.
Ihmisen, kansojen, heimojen ja yksilóiden on tárkeá tietáá ja tuntea oma historia. Sen pitáisi kuulua kaikkien perusoikeuksiin.
Valitettavasti moni ei halua oikoa valheita tai hyváksyá uusia nákemyksiá. Eniten ihmettelen niitá, jotka vastustavat OMAN historiansa tulkitsemista toisin vaikka uusia evidenssejá tulee jatkuvalla syótóllá vanhan historiankirjoituksen oikomiseksi.

Puedes imaginar un mundo sin música............

 
Vierailija

Jaska

Tietenkään ei voi pelkän kuvan perusteella sulkea pois mahdollisuutta, että kuusamolaiset lähestyisivät jotain muuta, nyt pois jätettyä verrokkiväestöä.
Tarkoitan tutkimuksen "Genetic Structure of Europeans: A View from the North–East" kuvia.

Siis tarkoitatko, että tässä kuvassa kuusamolaisten sijainnin voi periaatteessa selittää joku kuvan ulkopuolinen verrokkiryhmä?

te näytätte ajattelevan, että kuusamolaiset tuomitaan ajautujiksi vain koska tutkimuksessa ei ollut pohjoisvenäläisiä.

Ei suinkaan yritetä, vaan todetaan että pohjoisvenäläisten mukaanotto muuttaisi oleellisesti väestöjen välistä laskentadynamiikkaa. Paino sanalla oleellisesti. Jokainen tutkimus vastaa itse omista tuloksistaan, ei voi syyttää muita jos tutkimuksen data on puutteellista.

Joo, ei venymistä pidäkään tulkita diversiteetiksi. Kyse on käytetyn datan mahdut-tamisesti tiettyihin koordinaatteihin: nyt kuusamolaiset venyvät, koska mukana ei ole analyysissä samalle suunnalle sijoittuvia väestöjä.
Joo, ei diversiteetiksi, vaan muunteluksi tao epähomogeenisuudeksi. Siis kuva optimoidaan, ei etäisyyskoordinaattien mukaan, vaan kuvatilan mukaan. Niinkö?
 
 
Moses Leone

Sinä puhut nykyajasta kun minä puhun rautakaudesta. Vaikka Itävalta ja Sveitsi nykyään olisivatkin germaanisia takapajuloita, ei se tarkoita sitä etteivät ne olleet kelttiläisen sivistyksen keskuksia 2500 vuotta sitten.
Eli epäilet I1-germaanien vieneen ydingermaanisen kulttuurin alueelle jossa ei käytännössä ole I1-haploa.

Ovat näköjään keksineet termin CeltoGermanic kuvaamaan noita alueita ja maita UK:stä Itävaltaan.

Ehkä täällä pohjoisessakin pitäisi puhua FinnoGermanic alueesta Norjasta Itä-Karjalaan.

 
 
Jaska
[ koska Suomessa on noita muita linjoja niukasti, niin kyllä suurin osa entistä I1a:ta on todennäköisesti ollut täällä jo ennen germaaneja.
Ei linjojen niukkuus mitään todista. Esimerkiksi 8% suuren aasialaisen alueen miehistä (noin 0,5% kaikista maailman miehistä) on peräti sama noin 1000 vuotta vanha haplotyyppi, eikä vain haploryhmä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Gengis_Khan

 
Zerjal et al. [2003][31] identified a Y-chromosomal lineage present in about 8% of the men in a large region of Asia (about 0.5% of the men in the world). The paper suggests that the pattern of variation within the lineage is consistent with a hypothesis that it originated in Mongolia about 1,000 years ago. Because the rate of such a spread would be too rapid to have occurred by genetic drift, the authors propose that the lineage is carried by likely male-line descendants of Genghis Khan, and that it has spread through social selection. In addition to most of the Mongol nobility up to the 20th century, the Mughal emperor Babur's mother was a descendant. Timur (also known as Tamerlane), the 14th century military leader, claimed descent from Genghis Khan.
 
 
 
 
sigfrid

No sitten Idlax Pernajassa on varsin erikoinen paikannimi, joka sisältää kaksikin mysteeriä kielimiehille: id ja lax

"Heitetään lonkalta" arvaus: Itälahti. Seudun ruotsalaistuessa ko. nimi on muokkau-tunut jo olemassaolevien ja asiayhteyteen sopivien ruotsin sanojen mukaiseksi. Muistaakseni Pernajan nimi on selitetty ims-kielisen, lehmusta tarkoittavan pärnä-sanan pohjalta, joten suomenkielislähtöisiä nimiä voi olettaa olevan enemmänkin.
 
 
Micke_b
Moses Leone

Eli epäilet I1-germaanien vieneen ydingermaanisen kulttuurin alueelle jossa ei käytännössä ole I1-haploa.

Ei vaan "I1-germaanien" ja "R1b-kelttien" sekakulttuurin. Kuten noista antamistani linkeistänikin näet, Halstattin kulttuuri sekoittui Pohjois-Saksassa Skandinaavisen pronssikulttuurin kanssa Jastorfin kulttuuriksi. Kaikki sen jälkeen alueella syntyneet kulttuurit lienevät olleet sekakulttureja ja kielet "sekakieliä".

 

 
 
 
Micke_b

Ovat näköjään keksineet termin CeltoGermanic kuvaamaan noita alueita ja maita UK:stä Itävaltaan. Ehkä täällä pohjoisessakin pitäisi puhua FinnoGermanic alueesta Norjasta Itä-Karjalaan.
Ei mikään huono idea.
 
rcislandlake
Viestejä2683

Näin Kalevalan päivän kunniaksi heräsi minulla suurempikin kiinnostus noita Suomen kansan vanhoja runoja kohtaan..

Onko Wangamone sama kuin Väinämöinen ja tarkoittaako warowa samaa kuin varovaa vai varrovaa (eli odottavaa) ?
Vai onko wangamone jotain muuta ?

http://dbgw.finlit.fi/skvr/

SKVR VI1
3858. Savo? Arvidsson-Bergh a n. 3. -1700-luv.

[Ks. A. R. Niemi, Kaksi kansanrunokokoelmaa viime vuosisadalta. Suomi III 14. 1897.]
Öfwer ormstyng.

90 emoldani marialda,

lieneckö minusa miestä,

ukon pojasa urosta,

wangamoisesa warowa,

tämä[n] pulman purkaiata,

SKVR VI1
3005. Savo? Arvidsson-Bergh 488a. n. 1. -1700-luv.

[Ks. A. R. Niemi, Kaksi kansanrunokokoelmaa viime vuosisadalta. Suomi III 14. 1897.]

5 parahita pannaxeni,

leneckö minusa miestä,

uckon poiasa urosta,

wangamoisesa waroa,

tämän pulman purkajata,

10 tämän jaxon jaxajata,

pistä pili permandohon,

wara tammi#1 tanderehen,

ettei#2 noita kyllin söisik,

kaihi wiljata witoisik,

15 lieneckö minusa miestä,

uckon pojasta urosta,

wangamoisesa warowa,

nousi ennen einke xuko#3,

hengen haldia halitti,

Parempi on olla sanomatta mitään, jos ei ole mitään sanottavaa. Keskustella voi aina.

 
 
 
Jotuni
Viestejä9534
sigfrid
Jotuni:
Ihmisen genomi selvitettiin 8 vuotta sitten. Oletko tosissasi, että yli tuhannen ihmisen koko genomi oli testattu?
Kyllä, myös koko genomin skannaus on nykyään mahdollista tehdä nopeasti. Geeniskannerit ovat kehittyneet lyhyessä ajassa huomasti. Toki tässä on kysymys eri asiasta, kuten Jaska selitti.

Jaska:

Se on geneettistä erilaisuutta. Noiden tutkittujen satojentuhansien geenimark-kereiden perusteella suomalaiset siis ryhmittyvät tuolla tavoin erilleen. Kuusa-molaisten erilaisuus on todennäköisesti pienessä väestössä tapahtuneen ge-neettisen ajautumisen seurausta. Lukisit noita geenijuttuja etkä arpoisi täällä...
Valitettavasti näissä tutkimuksissa on vielä ilmaa ja tutkijat eivät kerro aivan kaik-kea. Populaatiot tutkimuksen reuna-alueella sisältävät kahdenlaista ajautumista, todellista ja näennäistä. Jälkimmäinen syntyy siitä, että tutkimuksen rajaaman maantieteelisen alueen ulkopuoliset kytkennät jäävät reuna-alueiden populaa-tioiden osalta pois. Koska PCA- ja MDS-kuvat eivät "näe" näitä valitun alueen ulkopuolisia, niiden osuus reuna-alueen populaatioissa "tulkitaan" ajautumaksi, ts ohjelma jättää ne kytkemättä, samalla tavalla kuin varsinaisen ajautuman. Näin esimerkiksi huonosti slaavistuneiden suomalaisten ja slaavistuneiden Venäjän SU-kansojen kytkös Itä-Eurooppaan tippuu kokonaan pois. Seuraus on, että suomalaiset ajautuvat jonnekin sensijaan, että kiinnittyisivät ketjun suomalaiset-Venäjän SUt-slaavit kautta Itä-Eurooppaan.

Saas nähdä milloin tämä aivan oleellinen virhe korjataan. Näyttää siltä, että tieto-konesimuaaltiot yms.ovat syrjäyttäneet tässä kohden järjen.Tietoja vain syötetään "blackboxiin" ja julkaistaan tutkimuksia. Menetelmäkysymykseen vastataan, että "ohjelma laskee" Ainakin Mooses ohjelmistomiehenä tietää mistä on kysymys. Tilanne muistuutta kymmenen vuoden takaista Powerpoint-hurjastelua, jossa yritysjohtajia sumutettiin hienoilla esityksillä, tosin silloin tietoisestikin. Älkää nyt te palstan tieteentekijät loukkaantuko tästä, että taas totean myös tieteentekijän olevan (vain) ihminen

Sinänsä PCA-analyyseissä ei minusta ole mitään virhettä. Ne kertovat kaksi akselia, joilla testijoukossa on suurimmat erot. Ero erojen maksimi. Olen havainnut useaan kertaan, että PCA:n tuloksia tulkitaan väärin. Tärkeä ymmärrettävä asia on, että PCA:n tulokset muuttuvat - erojen maksimit - ovat erilaisia, kun koejoukkoon lisätään tai siitä poistetaan osa. Koko Euraasian testaaminen osoittaisi, että reunamien populaatiot ovat PCA:ssa reunamilla ja keskellä Euraasiaan olevat ovat keskellä PCA:ta. Tiedän se jo nyt, vaikka kukaan ei ole tuollaista ajoa tehnyt. Tiedän se siksi, että se on looginen lopputulos. Sekoittumista on eniten keskellä ja vähiten reunoilla.

-

 
 
 
rcislandlake
Viestejä2683

Raudasta..

Mellotuksesta oli täällä jotain puhetta.. Runossa tuo ainakin esiintyy..

SKVR VI1
3273. Savo? Giers, C. R., Indicia Mineralogiae in Fennia sub gentilismo n. 4, s. 7. -1767.

Oho sinua rauta raucka,

Etsi silloin suri ollut.

Etsä suri eike pieni,

Kuin sinua suosta sotkettihin.

5 Wetelästä wellottihin.

Saatihin sawen seasta.

Kokonansa kolme Neitä.

Koko kolme morsianda,

Lypsi maale maitoahan

10 Tiputti nisuxiahan.

Yxi lypsi mustan maidon

Kuka lypsi mustan maidon?

Yxi Nieto Wanhimmainen;

Sijt on tehty m e l t o r a u t a

15 Toinen walkian walotti;

Kukas walkian walotti?

Yxi Neite keskimäinen

Sit on tehty r ä s ä r a u t a,

Kolmas weren sokiaisen/

20 Sit on tehty t e r ä x e t. etc.

Parempi on olla sanomatta mitään,jos ei ole mitään sanottavaa.Keskustella voi aina.

 
 
 
 
Jaska
Arkkis
Uralilainen europidinen väestö on venäläisten arkeogien mukaan ilmestynyt Jenisein laakson pohjoispäähän kivi- ja pronssikauden taitteessa lännestä, ku-ten ilmeisesti samojedilainen kielikin. Idästä sinne ilmeistyivät nganasanit, jotka ovat etnisesti jukagirien sukulaisia, ja ilmeisesti etelästä keetit, joilla on varmoja kielisukulaisia Pakistanissa ja Kanadassa. Nenetsit ovat voineet saapua sinne Jäämerta pitkin, koska he asuttivat Novaja Zemljan saartakin, ja samaa tietä ovat toisesta suunnasta tulleet nganasanit, ja omaksuneet samojedikielen.
Nenetsin kieli on tullut Eurooppaan idästä vasta myöhään, tämän näkee heti kat-somalla tundranenetsin murteita ja erityisesti ottamalla vielä metsänenetsin huo-mioon. Samoin nenetsien fenotyyppi (ja geno-) paljastaa aasialaisen taustan. Eu-ropidisen väestön nimittäminen uralilaiseksi (eli kielellisellä nimilapulla) sotkee pa-hasti eri tieteenalojen pasmoja ja johtaa maallikot harhaan, siksi tässäkin ketjussa yhä useampi vierastaa moista nimittelyä. Samojedi kielenä on levinnyt etelästä suunnilleen Jeniseitä seuraten pohjoiseen, mutta tietysti "kielisamojedit" ovat pohjoisessa sulautuneet geneettis-kulttuurisesti alueen alkuväestöön.
Ja KETÄ se "alkuväestö" on ollut? Tarkoitin (proto)uralilaista antropologista tyyppiä, kun puhun neoliittisen ajan väestöliikkeistä. Oletusarvo sen kieliikunnasta on ilman muuta uralilainen ja siellä samojedilainen.

http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/114/380.htm

http://dienekes.ifreepages.com/blog/arc ... 00447.html

Mulla ei ole tässä nyt arkeologialinkkiä Siperian muinaiskulttuureihin, mutta tuo euro-pidiseksi katsottu mutta omaleimainen muinaisuralilaninen tyyppi on tullut Länsi-Siperian jokien (yhteiseen) suistoon luoteesta ilmeisesti Jäämeren rantaa, ja sillä on ilmeisimmin ollut uralilainen, protodamojedilainen kieli, kun etelästä on sitten siirytnyt muita europideja, mm. ugrialaisia, itäänpäin, ja tullut sittemmin sieltä myös takaisin, ja yksi haara heitä on noussut Obia ylöspäin muodostaen entisen samojediväestön kanssa nykyiset obinugrilaiset kansat hantit ja mansit. Eräät muut kansat ovat turkkilaistuneita obinugrilaisia, esimerkiksi Tobolskin tataarit ja ainakin osin bashkiirit.

Arkkis
Sinun uudet "ammattipuoskarisi" siis väittävät pokkana, että "vasarakirveskult-tuuri ei ollut balttilaista, VAIKKA KAIKKI SEN AIKANA ILMESTYNEITÄ UUSIA ILMIÖTÄ KOSKEVA SANASTO SUOMESSA JA LAPISSA ON KÄYTÄNNÖSSÄ BALTTILAISTA!!!

KEITÄ ne vasarakirvesläiset sitten olivat , vai "eikö heitä ollut olemassakaan"?

Älä revi pelihousujasi vaan käytä sekin energia tietojesi päivittämiseen. 1990-luvun lopulla tajuttiin, että vasarakirveskulttuuriin pitää liittää vanhat läntiset indoeurooppalaislainat, ja vasta myöhemmin ovat voineet tulla balttilaiset lainat. Mitään kielellisiä perusteita ei ole koskaan ollutkaan oletukselle että kantabaltti voisi olla noin vanha kielimuoto.
Eli mitä kielityyppiä se Suomeen/Viroon/Karjalaan tulleen vasarakirveskansan kieli on ollut v. 3000 e..a.a.?

Kyllä juuri he ovat ehdottomasti LÄNTISIMPIÄ indoeuroopalaisia tuohon aikaan mailmassa!

Esimerkiksi Kreikkaan indoeurooppalaiset joonialaiset tulivat vasta 1000 vuotta myö-hemmin, v. 1900 aikoihin! Euroopassa puhuttiin muita kuin IE-kieliä: uralilaisia, ibe-rialaisia, etruskilaisia, protosaamelaisia, ja mahdollisesti myös seemiläis-haamilaisia.

MINÄHÄN tässä EN ole "hirttäytynyt kantabalttiin", ja Patri Kalliokin puhuu "kantaba-ltoslaavista" (jolla järjetyksellä hän tarkoittaa, että balttilaiset kielet ovat slaavilaisia vanhempia):

http://www.slav.helsinki.fi/nwrussia/en ... Kallio.pdf

Mutta esimerkiksi venäjän balttien kanssa yhteiset sanat ovat ainakin osin tulleet JO SELVÄSTI LATVIAN KALTAISESTA KIELESTÄ, kuten mielestäni saamenkin baltti-laiset lainsanat, joten mitään selsita ei kannata väittää, että "baltit olisivat syntyneet slaaveista".
Suomalaiset kilet ovat voimakkasti vaikuttaneet sekä balttikieliin, erityisesti latviaan ja vielä enemmän kuuriin, että venäjään.

Arkkis
Jaska valehteli Petri Kallion niskaan tuosta balttisanojen lainautumisajankohdasta:
Täysin perätön valhe. Kallion mukaanhan balttilainat voivat olla keskikantasuo-meen pronssi- ja rautakauden vaihteen tienoilla lainattuja – juuri tämän ajoituksen minä annoin.

Olet käsittänyt asian väärin. (Eikä hän puhu mistään "läntisistä indoeurooppalaisita lähteistä", vaan pikemminkin entistäkin itäisemmistä...):

http://www.nba.fi/natmus/museum/Opetus/rautakau.htm

" Toisaalta kuitenkin pelkästään se, että sanalta puuttuu etymologinen vastine itä-merensuomen ulkopuolelta, on jo itsessään painava (vaikka ei tietenkään kiistaton) osoitus sanan varhaiskantasuomalaisuutta vastaan.Sitä paitsi niissä hyvin harvoissa balttilaislainoissa,joilla todella on etymologinen vastine itämerensuomen ulkopuolella (esim. saamessa), ei myöskään näyttäisi esiintyvän keskikantasuomeen mennessä kadonneita kahdeksaa konsonanttifoneemia.

Näyttäisi siis pikemminkin siltä, että laajalevikkiset balttilaislainat lainattiin saameen keskikantasuomen kautta, jos kohta ne etymologisten substituutioidensa ansiosta näennäisesti palautuvat varhaiskantasuomeen. Tämä käsitys ei tietenkään ole ristiriidassa suorien balttilais-saamelaisten kontaktien kanssa (vrt. Sammallahti 1977: 123–124; 1984: 139–140; Koivulehto 1992: 299–303) – relevanttia on se, että varhaiskantasuomi ja varhaisbaltti eivät sittenkään olleet toistensa aikalaisia vaan yhtäältä varhaiskantasuomi ja kantabaltoslaavi sekä toisaalta keskikantasuomi ja varhaisbaltti. "

"...1. varhaiskantasuomi: toisella vuosituhannella eKr.

2. keskikantasuomi: ensimmäisellä vuosituhannella eKr.

3. myöhäiskantasuomi: ensimmäisellä vuosituhannella jKr. "

II vuosituhannella e.a.a. lainattiin hänen mukaansa varhaiskantasuomeen kantabal-toslaavista (ja kantabaltista). Sitten lainattiin vuoen 1000 jälkeen keskikantasuomeen (josta siis lappi oli irtaantunut, mutta mikä esti siihenkin eelleen lainaamasta tahol-laan?).Mutta nuo lainat noudattivat yhä samaa kaavaa kuin ennenkin, joten tilanne näyttää siltä, kuin hypoteetisesta kantabaltista olisi lainattu yhtä hypotettiseen varhaiskantasuomeen, vaikka nuo kielet eivät oliskaan olleet todellisuudessa samanaikaisia (ainakaan kovin pitkään!).

Rautakausi alkoi 500 e.a.a., eli 500 myöhemmin kuin varhaiskantasuomi lakkasi olemasta. Tuon toiasiallisen muuntumisenkin jälkeen vielä siis näytti kuin sen kautta olisi lainattu, koska lainaukset noudattivat kaavaa (kuten ne aina tekevät).

Arkkis
Sanoisin että noiden eteläisimmän Suomen isojen järvien nimien balttiperäisyydestä ei voi olla varsinaista todellista erimielisyyttä.
Voi todellakin. Olen aika monta kertaa selittänyt, miksi epäselvien paikannimien selittäminen on liian helppoa minkä tahansa satunnaisen kielen avulla: niiden merkitystä ei tiedetä. Havainnollistin tätä metodin ”todistusvoimaa” joitakin sivuja sitten esittämällä Suomesta lonkalta joukon ”kantagermaanisia” paikannimiä.
No kyllä Mallasvesi ainakin tiedetään, kun on tasan sama sana. ja kun lisäksi on Suomen ehkä puhdas-ja kirkasvetisin iso järvi, joka loistavasti sopi sahti- ja muiden maltaiden tekoon. Ja ainakin minun mielestäni Vanajavesi, Pälkänevesi, ja Päijänne-kin tiedetään. Joissakin muissa on sitten merkityksellisesti monta vaihtoehtoa. Mutta ei ole varsinaista suurta epäilystä sanan balttilaistaustaisuudesta sinänsä.
 
Jotuni
Viestejä9534
tuisku
Jaska

Ei, päinvastoin uudet kielitieteen tulokset osoittavat:
1. kantagermaanin olevan vanhempi kielentaso kuin myöhäiskantasuomi
2. germaanin alkaneen kehittyä erilleen luoteisindoeuroopasta ennen kuin itämerensuomi eriytyi länsiuralista.
Ei että sillä mitään sen kummempaa merkitystä itselleni olisi, mutta miksi puhu-taan kantagermaanin ja myöhäiskantasuomen välisestä ajoituksesta, kun eikös yhteismitallisempaa olisi puhua kantagermaanin ja kantasuomen välisestä ajoituksesta?


Hyvä kysymys.Itsekin ihmettelin samaa.Jaskan mielestä kantagermaani on vanhem- pi kuin myöhäiskantasuomi.Varhaiskantasuomi on kuitenkin paljon vanhempi - 1000 - 1500 vuotta vanhempi, kuin myöhäiskantasuomi.

Varhaiskantasuomi on samaa ikäluokkaa kuin kantagermaani.

 
 
Vierailija
Jotuni

Koko Euraasian testaaminen osoittaisi, että reunamien populaatiot ovat PCA:ssa reunamilla ja keskellä Euraasiaan olevat ovat keskellä PCA:ta. Tiedän se jo nyt, vaikka kukaan ei ole tuollaista ajoa tehnyt. Tiedän se siksi, että se on looginen lopputulos. Sekoittumista on eniten keskellä ja vähiten reunoilla.
Niin on,mutta vain siinä tapauksessa, että alue rajoittuu mereen tai johonkin muuhun ihmisvapaaseen alueeseen. Eikös niin Jos taas Euraasian väestöä lasketaan niin keskipiste on jossakin Kiinan länsiosissa, ei Euroopassa. Mutta me voidaan keske-nämme sopia keskipisteeksi Pihtipudas ja laskea siitä vektoreita mummonmokille ja kalakämpälle, saadaan niinkin aivan pätevä tutkimus.

 

 
kaiketikenties
Viestejä629
sigfrid
kaiketikenties
Micke_b

Sigfrid
Ei Ambrosius-Rusi johdos ole hypoteesi,vaan perustuu aikalaisdokumentteihin. Toki yksittäisisiä tapauksissa muutkin tavat ovat mahdollisia, mutta tilastollisesti epätodennäköisiä. Tällaiset etunimi-sukunimi -johdot ovat luettavissa erityisen hyvin vanhoista verokirjoista seuraamalla talon historiaa perustamisesta 1600-luvulle jolloin talojen nimet ilmestyivät ensi kertaa kirjoihin.
Siis taustalla on vahva empiirinen tutkimus, mutta kertokaa minullekin jos todistatte Rusi-nimen yhteyden Rurikiin. Tekoja puheiden sijasta

 

kaiketikenties
Vielákin ihmettelen ja kummastelen ettá miksi, jos kerran halutaan tutkia esim. suomalaisen geeniperimáá ja alkuhistoriaa, tyydytáán yleensá Y haploihin.

Miehet on aina olleet liikuvaisempia, ollaan káyty sodassa, metsástámássá, kauppareissulla, valloittava kansa yleensá tappoi ensin miehet tai karkoitti ne kauas Siperiaan jne játtáen tyhjión táytettáváksi Y-haploille. Ne saatiin valloittajakansan, kauppamiesten ja merenkulkijoitten geeneistá.
 

Miksi támá historiantutkimus tuntuu niin takkuiselta. Joka paikasta on tultu ja menty, kaikkea on náhty ja samalla porukalla on monia eri nimiá y vicecersa.
Jos halutaan tutkia pysyvyyttá, keskitystá, heimojen alkuperáisyyttá jne, ei mtDNAta voi kertakeikkiaan sulkea pois. Jos taas halutaan tutkia kansojen válistá liikehdintáá, on paino ennemminkin Yhaplojen puolella

Siis teitiitten, arvon tiáremiáhet.

Sigfrid
Ihmetteet aivan suotta,koska mitokondriaperimää tutkitaan aivan yhtä hartaasti kuin ydna-perimääkin.Syy siihen miksi keskustelu keskittyy enemmän ydna:an on ilmeiesti se, että niistä löytyy enemmän eroja ja intohimoja. Tutkimuksessa Mtdna on yhtä tärkeä ja hyvän säilyvyytensä vuoksi arkeologisissa näytteissä ensisijainen kohde.
Se, ettá sinun -ja yleinen- teoriasi perustuu 1600-luvun talokirjoihin, kun kyseessá on 700-luvulla aikuttanut henkiló, ei mielestáni ole yhtáán sen vakavammin otettavissa oleva hypoteesi kuin muutkaan esim. kielitieteeseen tai genetiikkaan nojautuva páátelmá.
Mihin aikalaisdokumentteihin viittaat.

Eroja ja intohimoja....
Okei, vakuutit ainakin minut tuolla, mutta onhan niitá eroja mtDNAssakin.
Johan on esittányt muutamia mielenkiintoisia mtDNA yhtymiá euroopan, aasian ja amerikkojen válillá. Eikó olisi parempi selvittáá ensin námá ´páálinjat´ ja muuttoallo-kot ennen kuin aletaan pohtimaan sitá, mitá heimoja táállá asui ajanlaskun alussa tai rautakudella.
Ainoastaan slaavien tulo pohjoisiin metsiin 500-luvulla on ainoa yleisesti hyváksytty fakta. Germaanit, baltit, S-U-kansat ja skandinaavit on kuin mánnávuosien temmellyskenttá edelleenkin.
Mukava kuulla ettá mtDNA-tutkimukset etenee. Niistá olisi mukavampi kuulla váhán enemmán...

Puedes imaginar un mundo sin música............

 

 

***
 
Jaska
Tässä vielä ihan oikeaa tieteellistä tietoa näistä Jotunin ”suomalaisista” sanoista:

1. ruhtinas ← G *druhtinaz, joka on johdettu sanasta *druhti- ’joukko’, jonka vas-tine on mm. venäjän drug ’ystävä’. Samasta germaanisesta sanasta on johdettu myös ruotsin sana drottning ’kuningatar’.
http://runeberg.org/svetym/0189.html (Svensk etymologisk ordbok)

2. kuningas ← G *kuningaz, joka on johdettu sanasta *kunja- ’suku’; -ung / -ing on patronyyminen johdin.
http://runeberg.org/svetym/0430.html (Svensk etymologisk ordbok)

-az-pääte esiintyy kantagermaanissa monenlaisissa kantavartaloissa yksikön nominatiivin päätteenä.

(Naurattaa jo valmiiksi, kun tiedän yhden jota ei edes tämän jälkeen hävetä puhua näistä sanoista suomalaisperäisinä. Hankittu sokeus on jännä juttu… )

Kumpikaan ei ole kantakermaania eikä edes itägoottia, ei sinne päinkään.
 

Lithuanian: kùnigas = pappi, kirkkoruhtinas

Etymology: 'Priester, Geistlicher, Pfarrer'. Diese Bed. hat sich sekundär aus 'Herr, Fürst' entwickelt. Noch Daukantas nennt die deutschen Herren, denen die Letten Frondienst leisten mussten,

kungaĩ nach lett. kùngi (Darbay 53. 97). Dieser Autor berichtet ebda. 26. 36, dass die alten Litauer und Žemaiten ihren Adel, der vielfach auch priesterliche Funktionen ausübte,
kunigaĩ nannten; vgl. die kunige von Sameiten in der livländischen Reimchronik (Būga KS 69 ff., Verf. FBR 11, 58).

Der heutige Sinn 'Priester' von kùnigas neben kunigáikštis 'Fürst' = ruhtinas hat sich im Lit. im Anschluss an poln. ksiądz 'Pfarrer' neben ksiąžę 'Fürst' entwickelt.

Schon die Übersetzung des Ledesmy Katechism von 1605, 15, 6 bei Sittig bietet in Bezugauf Christ us kúngas unt wisú kungu, Daukša Kat. (a.a.O.5) kunigas ąnt wissų kungų', denen im poln. Original (a.a.O.4) Kápłan nád wszemi Kápłanmi entspricht.

Im Lett. heisst kùngs nur 'Herr'.

Die von vielen Forschern angegebenen lit. Form *kuningas existiert nicht.

Lit. kùnigas ist zu einer Zeit aus dem Dtschen entlehnt worden, als bereits kunig für kuning gesprochen wurde. Dasselbe gilt für lett. kungs 'Herr', preuss. konagis 'Konig' Voc. 405 (Sehwers Lehnw. 131, Spr. Unt. 61).

Von lit. kùnigas stammen kunigáuti gáuti 'als Priester tätig sein', kunigijà 'Priester-schaft, Geistlichkeit, Klerus', kunigӲstė, kunigystà 'Priestertum, Priesterwürde, geist-licher Stand'.In einem Dokument vom Jahre 1743 ist kunigӲstė noch s.v.a. poln. pan ´szczyzna 'Frondienst, Fronarbeit', weist also ebenfalls auf den urspr. Sinn 'Herr' von kùnigas hin (s.Otrębski SlOcc.19,473). Vgl. über das Wort ausser der schon zitierten Liter. noch Alminauskis75 ff.,Skardžius Aidai 1953, 215 ff.,Trypučko SlOcc.19, 404 ff.

Aus der urspr. Gestalt ahd. kuning stammen FINN. estn. kuningas. (Būga KS 70, Thomsen Ber. 191, Vasmer Wb.1, 581).

 
 
 
Jaska
Viestejä2765
JakomäenNeruda
Suomessa ja Hämeessä oli varmuudella muinaislinnoja jo kansainvaellus- ja merovingiaikana.
Toki oli, mutta nämä olivat etäisiä pakolinnoja ja vastaavia, eivät "moderneja" ydinalueita ja liikenteen solmukohtia vartioivia linnoja, joissa oli pysyvä varusväki. Tällaisia linnoja rakensivat tänne vasta ruotsalaiset.

 

 
 
Jotuni
Viestejä9534
Jaska
-az-pääte esiintyy kantagermaanissa monenlaisissa kantavartaloissa yksikön nominatiivin päätteenä.
Tietääkseni ainoa missä germaanissa esiintyy az-loppu on joissakin riimuissa ja varhaisimmat ovat 200 jaa. Siitä on päätelty,että suomen kuningas ja ruhtinas sanojen kantagermaaninen rekonstruktio olisi *kuningaz ja *druhtinas. Suomi antaa siis rekonstruktion germaanille, sillä king -sanasta ei pysty johtamaan az-päätteistä kuningaz-sanaa ilman suomen apua.

-

 
 
Jotuni
HMV
Jaska
...
3. Tiesitkö että Suomessa on -selkä-päätteisiä vesistönimiä? Se on kielikoh-tainen konventio. Aivan samoin Islannissa on ’silmä’-päätteisiä vesistönimiä. Ei siis ole semanttisesti epäuskottavaa, että ison järven nimellä on tällainen nimitys.
Pikaisella nettihaulla Islannin kartoista en löytänyt sieltä kuin vatn-päätteisiä vesistönimiä mutta ehkäpä niitä "silmä"-loppuisia löytyy tarkemmista kartoista.
Mutta: löytyykö manner-Skandinaviasta (Tanska, Norja, Ruotsi) noita vanhoja "silmä"-loppuisia vesistönimiä? Eikös juuri isojen vesien nimet pitäneet olla niitä vanhimpia tai parhaiten säilyviä? Jos ei löydy, voinemme ehkä olettaa että kyseinen nimeämistapa on islantilaisten saarellaan keksimä.
Löysin sivuston jossa on lueteltu islantilaisia nimielementtejä. Augaa ei ole mainittu.
http://everything2.com/title/Icelandic+ ... e+elements

Keski-Ruotsissa on noin 12 Ögat nimistä vesiallasta ja pohjoisempana muutama Ögan joki. Kaikki Ögat ovat pieniä silmäkkeitä.

Etelä-Ruotsissa Ögia ei ole, joka osoittaa, ettei silmäkkeeksi nimetty varhaisim. massa skandinaavisessa kielessä. Öga voi olla suomalaiskielten vaikutusta ja kyse silkasta käännöksestä.-

Se "Ladogan" "-oga" on huomattavalla todennäköisyydellä samaa kuin "Onegan" "-ega".edellinen on kuitenkin kovarataloisesta sanasta "*lad(a)",mitä se sitten tarkoit- taneekin,ja jälkimmäinen on pehmeävataloisesta sanasta "∂neg" = "Äänen kanssa" = Ääninen (pehmeävartaloisessa muodossa toisessa murtessa "Än´n´i") ja kieli oli liivi.

Olisikohan tästä apua;

Lithuanian: platùs = leveä, laaja, tasainen, lätsähtänyt

Etymology: 'breit, weit, ausgedehnf, platókas, in Tverečius (Otrębski NTwer.1, 169, LPosn. 3, 171, Skardžius ŽD 134, Verf. Slavia 14, 505),
platākus (im Suffix von platùs beeinflusst) 'ziemlich breit, ziemlich weit',
platnùs 'sich schnell verbreitend, wuchernd, sich schnell vermehrend',
platà 'Breite = leveys',
platė'ti, plàsti (plantù, plataũ) 'breiter, weiter werden, sich ausweiten' = levitä,
platavóti 'sich breit machen, viel ausgeben, auf hohem Fusse leben, anmassend, wichtigtuerisch sein' = levittäytyä
(das slav. Suffix erklärt sich aus Anlehnung an russ. plutovat' 'Betrügereien, Schelmereien treiben'),
Kaus. plãtinti 'breiter machen, verbreitern, erweitern',
platóti 'breit legen, hinbreiten',
platéiva 'wer sich breit macht, breite, breitschultrige Person',
platýbė 'Breite, Weite, breiter, weiter Raum',
platenýbė 'breiter Gegenstand, unermessliche Weite',
platmễ 'Weite, breiter Raum', zahlreiche Kompos. mit plačia- im 1. Gl., z. B. plačiabũrnis 'mit breitem Mund', plačiagaĨvis 'breitköpfig', daneben Zustzg. wie platgalӲs, plačgalӲs 'breites Ende eines Gegenstandes, Blatt am Ruder, am Spaten, an der Schaufel' usw.

Abltd. mit plõtis 'Breite', plótas '(grosse) Fläche, grosser Raum, Gebiet', ferner mit plễsti (plečiù, plėčiaũ), pletóti 'ausbreiten, weiten',
plìsti
(pliñta, ~to) 'sich ausbreiten, sich verbreiten' (s.s.v. plótas, plễsti).

Lett. plats,plašs 'breit,weit,geräumig' (plašs ist iδoá- St.als Ersatz eines urspr. u- St.),
abltd. mit plātīt 'breit machen, ausbreiten', plēst, plest 'ausbreiten, ausweiten'.

Preuss. ON. Platmedyen, Plotemedye (2. Tl. preuss. median 'Wald'),
Pers. N. Platelavke (2. Tl. preuss. laucks 'Acker'),
cf. lit. Flussn. Platupe, lett. ON. Platgale (Gerullis ON 125, Trautmann PN 77).

Aus den slav. Sprachen vgl. russ. plotva, plot(v)ica, poln. płocica, čech. plotice usw. 'Plötze, Rotauge', woraus nhd. Plötze entlehnt ist (Vasmer Wb. 2, 374, Verf. REI 4, 282).

Hierher noch aksl. plešte, russ. plečo 'Schulter'
(über lett. plęcs, piece dass. s.s.v. petӲs).

Dehnstufe weisen auf russ.-ksl. aruss. plastú,
russ. plast, bulg. plast 'Schicht, Lage, Scheibe',
skr. plāst 'Heuhaufen', sloven. plāst, plásta 'Schicht, Heuhaufen',
čech. plást 'Honigwabe' usw.
(Vasmer Wb. 2, 365 ff., s. zum Suffix s. v. plãštaka).

Wie s.v. plàkti gezeigt, sind russ. ploskij, poln. plaski 'flach', lett. plāáska(ī)ns 'platt, flach und zugleich breit' mehrdeutig. Sie können entweder zu der Familie von lit. plàkti, lett. plakt oder zu der von lit. platùs usw. gehören.

Verw. aus den übrigen idg. Sprachen sind:

Ai. prithúī 'breit, weit, geräumig, gross, üppig',
práthas 'Breite, Ausbreitung',
práthati 'breitet, dehnt sich aus, streckt sich',
Med. práthate 'dehnt sich aus, streckt sich aus, verbreitet sich, wird grösser, breiter, weiter',
prathimánī 'Breite, Ausdehnung',
prithivī´ 'Erde'. eig, 'die Ausgebreitete'
(cf. griech. eùreīa cqèn und Schrader Spr. Vgl. Urg. II3 444, Reall.1, 259),
av. pәrәөuī 'breit, weit', pәrәөwī 'Oberfläche', fraөahī 'Breite'.

Über das th von ai. prithúī usw., das auf *tә+ Vokal beruht, s. Kuryłowicz Et. indoeur. 46. 52.

Griech. platúj 'breit, platt, weit',
plöth 'breites, unteres Ruderende, Schulterblatt',
çmoplöth 'Schulterblatt',
platamèn 'harter, platter Stein auf dem Felde, Flachland' enthalten la aus *li und unterscheiden sich dadurch von
lit. platùs, dessen la auf *loá zurückgeht.

Lit. platùs verhält sich zu plečiù (plễsti) wie
kartùs 'bitter' zu kertù (kĩrsti) 'haue';
skalùs 'spaltbar' zu skeliù (skélti) 'spalte';
rangùs 'gewandt, behende, bereit' zu rengiù (reñgti) 'bereite zu' usw. (Būga KS 220 ff.).

Griech. plötoj 'Breite' ersetzt älteres
*plétoj ebenso wie böqoj 'Tiefe' für bénqoj eintritt;
plötoj, böqoj sind im Vokalismus von platúj, baqúj beeinflusst.

Griech. plöqanon, plaqönh 'Platte, Brett zurn Zübereiten von Gebäck' stammt von der unerweiterten Basis *pel(ā)ī 'breit und flach ausbreiten'.
Sein ө beruht auf *dh; cf. phloplöqoj 'Tonformer, Töpfer':
plössein aus *plaqiδī 'bilden, formen'.
Also darf plöqanon nicht direkt mitai. prithúī usw. verglichen werden.
Griech. q und ai. th decken sich nicht (W.-P. 2, 63, Kurylowicz Et. indoeur. 52, unrichtig Trautmann Wb. 225).

Aus dem Kelt. gehören zu der Familie von
lit. platùs, plễsti usw. ir. lethan 'breit', cymr. llydan,
bret. ledan,
gall. Litanobriga 'breite Burg' (H. Pedersen Kelt. Gr.1, 43),
ir. lethaim 'dehne aus, erweitere',
leithe 'Schulterblatt',
aus dem Germ. as. folda, ae. folde, aisl. fold 'Erde, Boden, Land',
as. ae. ahd. feld 'Feld, Ebene'.

Dagegen norw. dial. flade 'flaches Feld',
ahd. flado 'breiter, dünner Kuchen' beruhen wie das o. genannte
griech. plöqanon auf einer *dhī Erweiterung der
idg. Wz. *pel(ā)ī (Falk-Torp 228).

Lat. planta 'Fusssohle', eig. 'Fussfläche' hat infigierten Nasal wie
lit. pléntas, pleñtas 'Grund, Boden, Chaussee' (s.s.v.).

Arm. layn 'breit' geht auf *plitәnoáī zurück (Hübschmann 451, H. Pedersen KZ 39, 388, Meillet Esqu. 2 42).
Es zeigt daher Nasalsuffix wie lit. platnùs, platenýbė, ir. lethan (s.o.),
hett. paltana 'Schulter des geopferten Tieres' (s. über letztes s. v. petӲs).

Über die Ablautsentgleisung zeigenden pleitóti, plaitýti s.s.v. pleitóti.

Aus dem Balt. sind entlehnt FINN. lattu 'niedergedrückte Lage', lattea 'flach, platt' usw. (Thomsen Ber. 116. 127. 208 ff.).

 
Jotuni 
Viestejä9534
Jaska
JakomäenNeruda
Suomessa ja Hämeessä oli varmuudella muinaislinnoja jo kansainvaellus- ja merovingiaikana.
Toki oli, mutta nämä olivat etäisiä pakolinnoja ja vastaavia, eivät "moderneja" ydinalueita ja liikenteen solmukohtia vartioivia linnoja, joissa oli pysyvä varusväki. Tällaisia linnoja rakensivat tänne vasta ruotsalaiset.
Ruotsalaiset linnat on pystytetty eri syistä kuin suomalaiset. Suomalaiset linnat olivat väestön suojia vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Ruotsalaiset linnat pystytettiin kontrolloimaan suomalaisia.

-

 
 
Jaska
Moses Leone
Jos pohjana on otaksuma, joka voi muuttua (tässä tapauksessa jatkuvuuste-oria), niin pohja on ainakin minun nähdäkseni hatara, ja muutos pistää uusiksi myös sen päälle rakennetun.

Pointtini olikin, että otaksuma ja pohja ovat eri asioita. Se pohja on kumuloituva arkeologinen tieto, ja otaksuma on se miten sitä pohjatietoa tulkitaan (esim. jatkuvuustulkinta).

 

Laatokan nimestä

Helimski on esittänyt Aldeigjuborgille eli Laatokanlinnalle äänteellisesti uskottavan skandinaavisen selityksen. Se palautuisi asuun Ald-augja ’vanhaan silmään liittyvä’, ja itse Ald-auga eli ’vanha silmä’ olisi itse Laatokka. Merkityskään ei ole kaukaa haettu, koska islannissa edelleen käytetään ’silmä’-sanaa suurista avovesistä (itämerensuomessa pienemmistä vesistä, esim. suonsilmä; meillä taas selkä on suuri avovesi).

Sivulla 7 on kaavio siitä miten sana kehittyi skandinaavien käytössä ja miten se lainautui slaaveille.

Permi-nimen Helimski selittää samassa artikkelissa juontuvaksi perin-sanan esimuodosta (perä-sanan superlatiivi, ’kaikkein perimmäisin’).

http://helimski.com/Helimski_Table_of_publications.html#stati_v_sborn
(Artikkeli 2.236)

Jotuni
On siis hyvät perusteet sille, että budinit olisivat muinaisia mordvalalaisia ja he asustelivat aina Mustan meren rannoille saakka. Näin siitä huolimatta, että eräs joka-paikan harrastelija toista huutaa.
Onpa todella hyvät perusteet: kansanrunon maininta! Hyväksyt siis varmasti totena kaiken mitä skandinaavisissa saagoissakin kerrotaan?

Ohitat tuttuun tapaasi kaiken todellisen etnografisesti merkittävän ensikäden tie-don, esim. sen että budinit palvoivat Herodotoksen mukaan kreikkalaisia jumalia.

Jotuni
Mielenkiintoista on sana paz, joka ilmeisesti merkitsee jumalaa. Mahdollisesti se on lainaa iranilaisista kielistä, jotka ehkä saaneet sanan sumerin basu-sanasta.

Az-pääte on siitä myös mielenkiintoista, että suomen kielessä as-päätteellä usein perustellaan kantagermaanista lainasanaa. Esimerkkinä ovat kuningas ja ruhtinas. Kantagermaanisten sanojen sijoittaminen Mordvaan on kuitenkin melkoinen hyppy. On todettava että itämerensuomessa ja sitä lähinnä olevassa mordvassa on az-pääte, jota ei voi selittää germaanisella lainalla. Väitteet että az-pääte rajoittuu vain ims-kieliin voi minusta hylätä huuhana.

Avaa jo silmäsi:
Ei noissa mordvalaisissa jumaltennimissä ole mitään -az-päätettä, vaan ne päättyvät iranilaiseen lainasanaan paz, pavaz ’jumala’.

http://www.ling.helsinki.fi/~rueter/Paasonen/ORIGINALS/mw_styles_p_.shtml

Taisit myös unohtaa, että kuningas- ja ruhtinas-sanoissa on germaaninen nomina-tiivin tunnus, ja lisäksi ne ovat johdoksia germaanisista kantasanoista, kun taas suomen sanastoon ne eivät liity mitenkään.Uskomattoman röyhkeää valehtelua ja vääristelyä sinulta jälleen, vaikka samoista asioista sinua on oikaistu jo monta kertaa. Tai vaihtoehtoisesti dementiasi on edennyt jo ikävän pitkälle. Ei todellisuus muutu haluamasi kaltaiseksi vaikka miten monta kertaa toistelet perättömiä käsityksiäsi.

Voi herran pyssyt...

Mites olis kuitenkin vaikka Ald-oga = Aallokas,voimakkasti aaltoileva? Liivi.

Meinaan vaan ihan sen takia, kun Suomessa ei nyt kerta kaikkiaan ole yhtäkään muutakaan VANHAA germaanista paikannimeä, EIKÄ SELLAINEN OLISI OIKEIN MAHDOLLISTA HISTORIALLITEN AJOITUTENKAAN KANNALTA, joita mm. venäläiset ovat tehneet germaanien saapumisesta Itäerelle, sen etelärannalla...

Joku proti sentään...helvetti soikoon!

 
 
 
rcislandlake
Viestejä2683
Jotuni
Jaska
JakomäenNeruda
Suomessa ja Hämeessä oli varmuudella muinaislinnoja jo kansainvaellus- ja merovingiaikana.
Toki oli, mutta nämä olivat etäisiä pakolinnoja ja vastaavia, eivät "moderneja" ydinalueita ja liikenteen solmukohtia vartioivia linnoja, joissa oli pysyvä varusväki. Tällaisia linnoja rakensivat tänne vasta ruotsalaiset.

Ruotsalaiset linnat on pystytetty eri syistä kuin suomalaiset. Suomalaiset linnat olivat väestön suojia vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Ruotsalaiset linnat pystytettiin kontrolloimaan suomalaisia.

-

Toivottavasti laajennetaan käsitystä suomalaisista myös Venäjällä eläneisiin suoma-laisiin. Sielläkin tyypillistä oli, että suomalaisilla oli pakolinnoja. Mutta slaavien työn-tyessä etelästä pohjoiseen, alkoivat esimerkiksi merjalaiset pitämään linnoituksia kokoajan asuttuina. Merjalaiset ja vepsäläiset olivat keskinäisessä kanssakäymises-sä kuten suomalaiset ja karjalaiset, ainakin venäläislähteiden mukaan. Parempi on olla sanomatta mitään, jos ei ole mitään sanottavaa. Keskustella voi aina.
 
 
 
Jaska
Viestejä2765

Unohditko Kännikala Arkkiksen salasanan?
Ehkä se muistuu taas mieleen jahka selviät.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto https://blogit.kansalainen.fi/author/jaakkohak/

 
 
 
Jotuni
Viestejä9534
Jotuni
Jaska
[Toki uskon, että germaanisesta augasta saa johdettua silmän kautta äänteellisesti moitteettomalla konstruktiolla Vanhansilmän *Aldaugan.
Hemlinskin sanaselitys muistuttaa paljon Vahtolan nimiselityksiä: otetaan suomalai-nen nimi ja etsitään germaaninen sana, josta se olisi voinut tulla. Menetelmä voi olla sanaselitysoppien mukaan moitteeton, mutta selityksellä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Suomen sanasta kuningas saa moitteettomalla sanaselitysopilla englannin kingin ja saksan königin.

Suomen sanasta perseensilmä, saa varmasti johdettua jonkun kantagermaanisen sanan ja jos ei aivan suoraan, niin hemlinskimäisesti keksimällä murteellinen äänne-muutos. Ellei onnistu kantagermaanista niin sitten koivulehtomaisesti esigermaanista ja ellei siitäkään, niin viimeistään kantaIE:stä.

-

 
 
Jaska
JakomäenNeruda
Suomessa ja Hämeessä oli varmuudella muinaislinnoja jo kansainvaellus- ja merovingiaikana.
Toki oli, mutta nämä olivat etäisiä pakolinnoja ja vastaavia, eivät "moderneja" ydinalueita ja liikenteen solmukohtia vartioivia linnoja, joissa oli pysyvä varusväki. Tällaisia linnoja rakensivat tänne vasta ruotsalaiset.
En ole ihan samaa mieltä tuosta. Varmasti ainakin kauppapaikkojen lähellä oli pysy-viä vartiointipisteitä -esim. Halikon Rikalan linnavuori on täytynyt pitää käytännössä jatkuvassa valmiudessa silloin, kun satama oli aktiivinen. Eikä varmasti Snorri Sturlusonin aikana ruotsalaiset rakentaneet tänne vielä yhtään mitään.
 
 
Moses Leone
JakomäenNeruda

Suomessa ja Hämeessä oli varmuudella muinaislinnoja jo kansainvaellus- ja merovingiaikana.
Mitä väliä sillä on? Tuskin niitä kaikkia samaan aikaan rakennettiin ja samojen ihmisten toimesta.

Tekstissä, jota lainasit, väitettiin, että ruotsalaiset olisivat rakentaneet tänne linnoja jo ennen 1200-lukua, mikä ei taatusti pidä paikkaansa. Siinä kerrottu valloittaminen tarkoittaa ryöstöretkiä, joita siihen aikaan pidettiin samana kuin verotusta, kuten Jaska yllä kertoo.

Skaldeja ei muuten voi käyttää historiallista todellisuutta kuvaavina lähteinä, koska niiden tarkoitus oli olla ylistyslauluja päälliköille.
Laamanni Thorgny ei ylistänyt silloista kuningasta, vaan isoisänsä aikaista, ja päin vastoin haukkui silloisen kuninkaan päin naamaa saamattomaksi vätykseksi.

Ja se vaikuttaa lähteen historialliseen luotettavuuten miten?

 
 
murmelimafia
Moses Leone

OK. Djakovon kulttuuri näköjään vaikutti Volgalla,
Djakovo oli kylä nykyisen Moskovan kaupungin alueella.

missä vaikuttivat myös varjaagit, joten tuo ei todista kuppikivien suomalaisuudesta mitään
Varjaagi ei ole mikään etnisyys ja tuskin kiertelevät soturi-kauppiaat rakensivat maanviljelijöiden käyttämiä kulttipaikkoja. Alueelle ei tietääkseni ole koskaan ole ollut skandinaavikolonisaatiota. Tuollainen kulttipaikka edellyttää pysyvää maata viljelevää väestöä. Ainakin näin perinteisen tulkinnan mukaan. Väestö tuolla alueella oli merjalaisia.

Minkäsnimiseksi tulkitaan Pohjois-Norjan varangialueilla asuvien kansojen nimi? Tuo alue kun kovasti on myös Suomen vaikutuspiirissä. Ainakin Varanginvuono kertoo jo paljon että mitäs porukkaa siellä onkaan asunut...

Innledning

For å forstå og ha innsikt om fremtiden er det nødvendig å være fortrolig med sin historie. Her skal vi forsøke å gi et innblikk i utviklinga i reindrifta i Varanger fra 1700-tallet og frem til i dag. Beiteområdene er sentrale for reindrifta. Grensefastsettelse og – sperring mellom tre nasjonalstater i 1826 og 1852 har vært utenforliggende fakto-rer som har påvirket næringa og vært avgjørende for utviklinga og bruk av beiteom-råder. Mesteparten av denne fremstillinga dreier seg derfor om reindrifta i grenseom-rådet mot øst. Vi har for det meste basert oss på gjennomgang av en del tilgjengelig litteratur som berører reindriftsforholdene. Men også kirkebøker, justisprotokoller, folketellinger og manntall er benyttet.

Varanger fjellsamene som omtales nedenfor er identisk med nåværende reinbeitedistrikt nr. 6.

http://www.varnjarga.com/norsk/index.ph ... itsladja=1

http://www.varnjarga.com/norsk/index.php?sladja=5&vuolitsladja=1
 

 
 
 
 
JakomäenNeruda
Moses Leone
JakomäenNeruda

Suomessa ja Hämeessä oli varmuudella muinaislinnoja jo kansainvaellus- ja merovingiaikana.
Mitä väliä sillä on? Tuskin niitä kaikkia samaan aikaan rakennettiin ja samojen ihmisten toimesta.

Tekstissä, jota lainasit, väitettiin, että ruotsalaiset olisivat rakentaneet tänne linnoja jo ennen 1200-lukua, mikä ei taatusti pidä paikkaansa.

"Taatusti"? Ja mistähän sinä sen tiedät?

JakomäenNeruda

Ja se vaikuttaa lähteen historialliseen luotettavuuten miten?
Siten,että jos kuninkaan ylistäminen heikentää historiallista luotettavuutta,niin saman "logiikan" mukaan kuninkaan ylistämättä jättämisen pitäisi parantaa historiallista luotettavuutta.
 
 
molox

Minkäsnimiseksi tulkitaan Pohjois-Norjan varangialueilla asuvien kansojen nimi?

Eiköhän siellä asu lähinnä norjalaisia ja saamelaisia
 
 
 

Vai Kännikala. No, laaja balttilainen (P)latokas ja myrskyinen IMS Aallokas tai soinen IMS Nevajärvi sopivat minulle kyllä. Vanha silmä kuulostaa taas aika hassulta.

Kaupungin nimi on sitten ihan eri juttu,kaupunki muuten sijaitsee siis Laatokan etelä- rannalla, Olhavanjoen varrella.Jaska kytki siis mahdollisen freudilaisen lipsahduksen kautta vepsäläiset Olhavan tsuudeihin, mutta jo aiemmin onkin arveltu, että veps ja sen mahdollinen slaavilainen muoto ves korvattiin usein tsuudi-etnonyymillä ves-in hankalan kylä, alue-yhteismerkityksen vuoksi slaavikieleissä.

 
 
 
Vierailija

Ohessa admix-analyysi globaalein referenssein. Numeroloppuiset edustavat henki-löitä ja numerottomat referennsien keskiarvoja. Lajittelu: Pohjois- ja Keski-Eurooppa. Pienet länsi-pohjois- ja itäaasialaiset luvut sekä amerintiat menevät osin päällekkäin virhemarginaalin puitteissa. Erityisesti Itä-Aasia sekoittuu muihin ja näyttää euroop-palaisilla liian suurelta. EHkä saamme lähiaikoina tarkemmat luvut. Kirjaintunnisteet vastaavat maakoodeja. Olen FI1.

http://img838.imageshack.us/img838/6773/global1.gif

 
 
Moses Leone

Eiköhän siellä asu lähinnä norjalaisia ja saamelaisia.

Just kun ne halus postuloida pari sivua aikaisemmin että paikannimillä on jokin historiallinen merkitys ja linkki siihen väestöön joka sillä alueella on asunut...
 
 
Kännikala112
Liivi.
Germaanisen etymologian mukaan, se omasta mielestään kuninkaallinen rotu' käytti pealstusLiivejä veneissään, ja kun germaani joutui veden armoille, heitettiin pelastusLiivi perään. Tästä syystä Liivin kielen puhujia on nykyään vain muutama kymmenkunta jäljellä - sekin on uskomus - onhan meitä muutama miljoona.

 

 
Jaska
Viestejä2765
JakomäenNeruda
En ole ihan samaa mieltä tuosta. Varmasti ainakin kauppapaikkojen lähellä oli pysyviä vartiointipisteitä -esim. Halikon Rikalan linnavuori on täytynyt pitää käytännössä jatkuvassa valmiudessa silloin, kun satama oli aktiivinen.

Valmius on toki eri asia kuin pysyvä varusväki.

JakomäenNeruda
Eikä varmasti Snorri Sturlusonin aikana ruotsalaiset rakentaneet tänne vielä yhtään mitään.
Snorri kuoli 1241, eli kivilinnoja ruotsalaiset eivät vielä siihen aikaan rakentaneet. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että he olisivat esim. Turkuun rakentaneet puulinnoituk-sen jo Snorrin elinaikana. Ainakin he ilmeisesti alkoivat rakentaa puista Hämeenlin-naa joitain vuosia tämän jälkeen, eli heti kun saivat hämäläiset nujerrettua.

 

 
 
 
Jotuni
Viestejä9534
Moses Leone
Siten, että jos kuninkaan ylistäminen heikentää historiallista luotettavuutta, niin saman "logiikan" mukaan kuninkaan ylistämättä jättämisen pitäisi parantaa historiallista luotettavuutta.
Äkkisellä fiksaatiolla voisi noin ajatellakin, mutta jos tuota "logiikkaasi" tutkiskelee hiukan tarkemmin,niin kuninkaan ylistämättä jättäminen ei lisää luotettavuutta, mutta henkilön - oli kuningas tai muu - yletön ylistämien todellakin heikentää luotettavuutta.

Harjoittamasi ns käänteinen "logiikka" toimii harvoin jos koskaan.

 

***