https://asiakas.kotisivukone.com/files/kansanaani.kotisivukone.com/kansanaani-1-2018.pdf

Sergei Skvortsov:

Kirjoittaja on toisen venäläisen kommunitipuolueen pääsihteeri

Venäjän presidentinvaalit - Grudinin vaiko Putin?

 

Menneinä vuosina olen kirjoittanut Kansan ääneen lukuisia artikkeleita Venäjän vaaleista ja ni-mittänyt niitä ”imitaatiovaaleiksi” eli vaaleiksi,jotka eivät ratkaise mitään. Tänä vuonna tilanne on muuttunut ja ensimmäisen kerran viimeisten 25 vuoden aikana presidentinvaalit ovat saaneet kil-pailuluonteen. Nyt Vladimir Putinin päävastustajana on maltillisen vasemmistopuolueen ehdokas. Tätä puoluetta nimitetään hieman harhaanjohtavasti Venäjän Federaation kommunistiseksi puolu-eeksi VFKP (muista ehdokkaista en kirjoita - heidän osanottonsa ei ole erityisen oleellista). Kuten olen jo aiemmin korostanut, kiristyneen sosiaalisen jännityksen oloissa viranomaisten on pakko laskea välillä kasautunutta höyryä ulos, mihin tarkoitukseen sopivat hyvin myös ”suhteellisen rehelliset vaalit”.

Grudinin VFKPn ehdokkaaksi

Yllättäen Gennadi Zjuganovin asemesta, joka ehti jo itse asiassa ilmoittautua VFKPn presidenttiehdok-kaaksi,sellaiseksi kohosikin Lenin-sovhoosin johtaja Pavel Grudinin (sovhoosi oli valtiontila ennen ko. lai- tosten yksityis-tämistä).Sitä,että Grudininin asettamisesta ehdokkaaksi oli sovittu viranomaisten kanssa, en epäile yhtään, tuntien hänen ja VFKPn väliset suhteensa. Nähtiin myös ihmeellinen tosiasia, että joulukuun lopussa Grudinin oli saanut osakseen suurta huomiota liittovaltion kaikilla TV-kanavilla, joiden edustajat VFKPn erään johtohenkilön lausuman mukaan melkeinpä tappelivat oikeudesta näyttää Grudininia TVssä.

Mutta jo tammikuun alussa kaikki muuttui.Kuin käskystä ja valtion tiedotusvälineissä alkoi mahtava Gru- dininin vastainen propagandakampanja. Kävipä vielä niin, että epävirallisten mielipidekyselyjen tulosten mukaan Lenin-sovhoosin johtajan kannatus,ilman vaalikampanjan käynnistymistä,oli jo reaalisesti yllätten 25-30 % ja hän kohosikin ainoaksi Putinin vakavaksi haastajaksi.

Luulen. että alussa viranomaiset ajattelivat liki seuraavaan tapaan.Joukkoprotesteilla uhkailevan Naval-nyin vaara torjutaan pitkäjännitteisesti, koska Grudininin ilmestyttyä vaalit menettävät farssin luonteensa - näyttämölle asettuu arvovaltainen ja arvostettu ihminen, koska em. Zjuganovia ei enää noteerata oikeaksi oppositiomieheksi.

Toisaalta Grudinin ei tulisi koskaan muka saamaan paljoakaan ääniä ja siitä syystä hän olisi valtiovallalle turvallinen ehdokas.

 

 

Grudininia ei tunneta vielä. Esimerkiksi liittovaltion tasolla hän on hyvin vähän tunnettu ja sitä paitsi kau-punkilaiset eivät lähde tukemaan maalaista.Tämän ajatuksen lausui mm.Moskovan Kaiku-radioaseman päätoimittaja Aleksei Venediktov. Ja viimein vaalien tulosten ”täsmennyksen” jälkeen VFKP ei tulisi var-mastikaan järjestämään protes- teja. Kokonaisuudessaan tällainen harjoitteluvastustaja tuntuisi sopival- ta. Mutta kuten venäläinen sananlasku sanoo ”paperilla oli kaikki sileää, mutta kun unohdettiin rotkot”. Näin esimerkiksi erään sovhoosin johtaja nousikin Valko-Venäjän presidentiksi ja siellä maalaisväestö oli enimmillään 30 % koko maan väestöstä.

Olen viime aikoina keskustellut tilanteesta eri alueiden ihmisten kanssa. Osa näistä on ollut kommunisti-sesta ideologiasta kaukana olevia henkilöitä. Monet ovat ilmoittaneet äänestävänsä Grudininia.Yleensä todettiin,että hän on rauhallinen, esittää järkeviä asioita ilman hysteriaa ja muistelee lämmöllä Neuvos-tovallan aikaa. Mitä tulee häntä vastaan suunnattuun kampanjaan, niin sen vaikutus on kahdenlainen. Eräät ihmiset uskovat kuitenkin viranomaisiin,mutta mielestäni kampanjasta Grudininille on enemmän hyötyä kuin haittaa.Esimerkiksi aivan hiljattain keskustelin erään maallikon kanssa,jonka kotona ei ole verkkoyhteyksiä. Hän tuki kuitenkin kaikin voimin Grudininia, josta oli saanut tietää liittovaltion TV-kana-vien kriittisistä ohjelmista. ”Jos häntä haukutaan niissä, niin silloin on kyse ansioituneesta ihmisestä” ja tämän ajatuksen olen kuullut useammaltakin ihmiseltä.Vastakampanjaa lievennettiin Moskovassa eivät sattumalta ole  kiertäneet huhut siitä, että Valtionduuman eli parlamentin alahuoneen puhemies olisi vaatinut Grudininin vastaisen kampanjan lieventämistä sanomalla, että jos kampanja jatkuu, niin Grudi- nin saattaa voittaa jo ensimmäisellä vaalikierroksella, koska antimainos on myös mainosta. Onko totta vai ei, mutta todellakin TV-kanavilla Grudininia haukutaan nyt huomattavasti vähemmän.

Valitettavasti myös törkeyksiäkin tapahtuu edelleen. Grudininin vastainen parjauskampanja on siirtynyt lähinnä verkkoon ja painettuun sanaan.

Grudinin yritetään irrottaa vasemmistovalitsijoista kertomalla, että hänen ohjelmansa ei ole kommunisti-nen ja yleensäkään hän ei ole kommunisti,vaan päinvastoin riistäjä. Mielenkiintoisinta on se,että äänek- käimmin tästä pauhaavat selvästi antikommunistiset lehdet.Ensin häntä nimitettiin jopa oligarkiksi,mutta sitten ilmeisesti tajuttiin, että Venäjällä liian moni ihminen käsittää, että Grudinin,hänen muka omistami-en miljardien ruplien johdosta, ei voi olla oligarkki - siihen tarvittaisiin miljardeja euroja. Tai ehkä oman osansa näytteli varapääministeri Dvorkovitshin hupaisa lausunto siitä, että nyky-Venäjällä ei ole enää oligarkkeja  - on vain sosiaalisesti vastuullisia liikemiehiä.

Grudinin puolusti sovhoosiaan 1990-luvulla Venäjän maatalouslaitokset määrättiin yksityistettäviksi  ja siksi myös Grudininin johtama Lenin-sovhoosi ei voinut pysyä valtion omistuksessa. Ja jos Grudinin tah-toi pysyä edelleen- kin talouden johtajana, hänestä oli pakostakin tultava liikemies ja vieläpä menestyvä sellainen, olihan hänen tuke- naan työntekijät. Ja jos hän ei olisi keskittänyt käsiinsä osake-enemmistöä,niin talous olisi pirstaloitunut ja vieläpä täysin laillisin perustein.

Juuri näin kävi kaikille muille Moskovan lähitienoon kolhooseille ja sovhooseille. Niiden johto ei pystynyt torjumaan gryndereiden rahakkaita tarjouksia (Moskovan lähitienoon maa oli kallista) eikä myöskäänlaitoskaappauksia. Grudinin pystyi.

 Hän ei myynyt itseään,osoitti poikkeuksellista lujuutta ja loistavaa diplomaatin lahjakkuutta sekä näiden tuloksena pystyi puolustamaan talouttaan. Näin ollen menestyksellisen Lenin-sovhoosin itse olemassa-olo on jo sinänsä painava peruste Grudininin puolesta ehdokkaaksi Venäjän presidentin virkaan.

Useilta ehdokkailta puuttuu tarvittava työkokemus. Mutta tietenkään pelkkä periaatteellisuus ja kyky ra-kentaa suhteita eivät presidentille riitä. Tarvitaan myös maan tilanteen tuntemusta, pätevyyttä ja yritys-taitoa sekä kykyä työskennellä muiden ihmisten kanssa. Niinpä Putinia lukuunottamatta muilla ehdok-kailla ei ole erikoisempaa työko-kemusta ja Putininkin kokemus on pääosin kielteistä. Huomattava osa väestöstä arvioi kuitenkin hänen ulkopoli-tiikkansa pääosin myönteiseksi,mutta se johtuu yksinkertaises- ti tiedon puutteesta - tosiasiassa ulkopolitiikassa ollaan viime vuosina koettu enemmän vastoinkäymisiä kuin saavutuksia.

Mitä tulee taas Grudininiin, niin juuri hänellä on menestyksellisen johtamisen kokemusta. Voin varmuu-della jopa sanoa, että ottamalla huomioon kaikki näkökohdat, jotka pakottivat Lenin-sovhoosin johtajan Grudininin elämään pysyvästi kuin tulivuo ren päällä, tämä kokemus on poikkeuksellisen laaja ja ylittää merkittävästi yhden talouden puitteet. Poikkeuksena muiden ehdokkaiden enemmistöstä (ja aivan var-masti Putinista) Grudinin tuntee erinomaisesti reaalielämän - vaikkapa siksi,että asuu samassa talossa työntekijöittensä kanssa ja käy päivittäin tarkastamassa sovhoosin kaikkia osa-alueita. Ja tie tenkin sov- hoosin johtaja tuntee talousasiat omasta kokemuksestaan. Olen jo pitkään seurannut hänen puheitaan ja haastatteluja ja minusta tuntuu, että hän todellakin puhuu järkeviä asioita ja näkee tuolloin tilanteen ei vain sovhoosin perspektiivistä, vaan myös globaalisti. Mm. taloustieteilijänä panin tyydytyksellä merkille, että hän osaa paljastaa valheellisen tilastopolitiikan.

Tuleeko kommunistien tukea Grudininia?

Kokonaisuudessaan sanoisin, että hän on erinomainen ja jopa paras kaikista olemassa olevista presidenttiehdokkaista. Mutta kannattaako kommunistien tukea häntä?

Sekä porvarillinen propaganda että eräät vasemmistolaiset toverini sanovat, että hän ei ole kommunisti eikä hänen ohjelmansa ole kommunistinen ja siksi häntä ei voi tukea. Eräät jopa kehottavat boikotoimaan nykyvaaleja.

Pavel Grudinin ei todellakaan ole minkään kommunistisen järjestön jäsen, ei myöskään VFK-Pn, jonka ehdokkaana hän esiintyy.Mutta eihän Allendekaan ollut kommunisti.Ja oliko tästä syystä kieltäydyttävä hänen tukemisestaan? Ei, vaan kun kysymyksessä on vasemmistovoimien yhteisehdokas (kuten nyt tässäkin tapauksessa), niin silloin on tarkasteltava hänen persoonaansa ja ohjelmaansa eikä puoluevä-riään. Pavel Grudininin persoonasta olemme jo puhuneet ja puhumme myös jatkossa, mutta tarkastel-kaamme nyt hänen ohjelmaansa.En ryhdy seikkaperäisesti erittelemään tätä ohjelmaa,koska se on va- semmistovoimien yhteisen ehdokkaan klassinen ohjelma: avain-alojen kansallistaminen ym. Niille, jotka pitävät ohjelmaa vähemmän radikaalina, ehdottaisin luettavaksi Vladimir Leninin artikkelin ”Uhkaava ka-tastrofi ja miten taistella sitä vastaan”, joka on kirjoitettu syyskuussa 1917. Siinä esitettyjä toimenpiteitä voidaan tuskin nimittää radikaalimmiksi kuin nyt Grudininin ohjelmaa.

Kuten samainen Lenin on moneen kertaan todennut, ei saa harpata tiettyjen vaiheiden yli.

Olen vakuuttunut siitä, että Grudininin ohjelma vastaa kokonaisuudessaan nykyaikaa. Jotain voidaan aina lisätä tai tarkentaa, mutta kokonaisuudessaan ohjelma vastaa aikaamme. Ja se,joka yrittää saada kaiken ja heti, ei saa tavallisesti yhtään mitään. Mutta tuleeko Grudinin täyttämään ohjelmansa presi-dentiksi valitsemisensa jälkeen? Sellaisia ajatuksia on aika monilla ja niistä ovat eri mieltä myös eräät läheiset aatetoverini.

Grudininilla on näyttöäValitettavasti en voi lähteä antamaan 100 % takuita Grudininista, mutta olen sitä mieltä, että todennäköisyys hänen kieltäytymisestään täyttää velvollisuutensa on aika vähäinen. Toisaalta suuren osan siitä, mitä on kehitelty ohjelmassa, hän on esittänyt jo kolme ja kymmenenkin vuotta sitten, jolloin tuskin ajatteli kamppailua presidentin virasta.

Hän on myös omakohtaisesti kokenut kaikki esittämänsä ongelmat.

Toisaalta taas Grudininin monivuotinen taistelu Lenin-sovhoosin puolesta, kun hän olisi voinut myydä itsensä monta kertaa ja varmistaa itselleen varakas elämä, puhuu siitä,että yhteiskunnan edut eivät ole hänelle samantekeviä. Mutta avautuuko hänelle edes teoreettinen mahdollisuus toteuttaa ohjelmansa käytännössä eli pystyykö hän kohoamaan presidentiksi? Kremlin hovin sosiologit väittävät, että Grudini-nin kannatus olisi muka 7% ja Putinin 70 % ja näin ollen vaalien juoni olisi vain se, kuka sijoittuu toiseksi - Grudinin vaiko Zhirinovski. Mutta todellisuudessa asia ei ole näin. 

Kannatus on ilmeisen korkea

Moskovan Kaiku-radioaseman päätoimittaja, se sama mies, joka kuukausi sitten sanoi, että suurkau-pungit eivät kannata Grudininia, väittää nyt, että Moskovassa hänen kannatuksensa on 25 % ja Putinin 44 %.

En tunne näiden tietojen lähdettä, mutta minun eikä ainoastaan minun havaintojeni mukaan ne ovat aika lähellä totuutta ja jopa jonkin verran arvioitu alakanttiin Grudininin kannatusta. Maaseudulla (aina-kin eräillä alueilla) tämä luku on vielä korkeampi.Tunsin sen täydessä mitassa omakohtaisesti,kun muu- tama päivä sitten minua alkoi agiteerata Grudininin puolesta taksikuski Krasnodarista, nuori mies, joka ei tunne Neuvostovallan vuosia. Voidaankin rohkeasti väittää, että Lenin-sovhoosin johtajan kannatus ylittää merkittävästi perinteisen vasem mistolaisen ja kansallis-isänmaallisen äänestäjäkunnan rajat. Grudininia pidetään ainoana Putinin todellisena vaihtoehtona.

Näin ollen VFKPn ehdokas kerää paljon ääniä, joiden teoreettisesti pitäisi riittää toiselle vaalikierrokselle. Mutta näin käy vain siinä tapauksessa, että äänet lasketaan rehellisesti, mikä ei ole lainkaan luonteen-omaista Venäjän vaalijärjestelmälle. Tunnusmerkkejä valmisteilla olevista joukkomittaisista vaalivilpeistä on havaittavissa jo nyt. Jokaisen vakituiselta äänestyspaikaltaan vetäytyvän valitsijan puolesta vaalijär-jestelmä mahdollistaa äänestämisen kymmeniä ja jopa satojakin kertoja eri puolilla maata ja itse paikan päällä siitä ei kukaan saa edes tietää. Tilanteen järjettömyys poliisin voidessa poistaa vaalitarkkailijoita äänestyspaikoilta on viimeinkin tajuttu myös Venäjän eliitin joukossa ja nyt samoihin tuloksiin pyritään tiedotuksen avulla.

Tarvitaan joukkoliikettä

Tietysti vaalien tulokset saattavat kuitenkin osoittautua olevan lähellä todellisuutta,mutta sitä varten ää-nestyksen vaihtoehtoisen ehdokkaan puolesta olisi oltava todella joukkomittaista ja samalla myös eliitin osalta voimakas pettymys Putinia kohtaan. Kuten historia osoittaa, tällainen on todellakin mahdollista.

Vuonna 1988 Chilessä pidettiin kansanäänestys Pinochetin valtuuksien jatkamisesta. Diktaattori oli hal-linnut maata jo 15 vuotta ja häntä pidettiin ainoana mahdollisena johtajana, vakaan tilanteen symboli-na. Kaikki tiedotusvälineet olivat hänen käsissään ja oppositio oli nujerrettu fasistiseen tapaan - ihmisiä pidätettiin kaduilla ilman oikeuden päätöksiä ja piestiin kuoliaiksi vankiloissa. Kokonaisuudessaan ottaen Chileen verrattuna nyky-Venäjän tulisi olla porvarillisen demokratian malliesimerkki.

Ja kuitenkin Pinochet hävisi Chilen kansanäänestyksessä. Mutta jos tyytymättömyys Putinin hallintoa kohtaan eri yhteiskuntakerroksissa ei olekaan vielä saavuttanut sellaisia mittasuhteita, niin järjestelmä on jo kärsinyt historiallisen tappionsa ja tämän toteutuminen on vain lähitulevaisuuden kysymys. Putinil- la ei ole kovinkaan paljon todellisia kannattajia ja suurin osa heistäkin hyväksyy ainoastaan hänen ulko- politiikkansa - sisäpolitiikan romahduksesta kukaan ei enää viitsi edes väitellä.Valtaosa niistä, jotka to-della ovat äänestäneet Putinia tai yksinkertaisesti jättäneet äänestämättä,ovat vilpittömiä ihmisiä,joiden mielestä Putinille ei ole ollut vaihtoehtoa.

Lenin-sovhoosin johtajan marssittua poliittiselle kentälle ei entiseen tapaan voida enää ajatella. Eräät ihmiset saattavat pitää häntä vaihtoehtona, toiset eivät pidä, mutta nyt on kuitenkin mieletöntä kieltää vaihtoehdon olemassaolo.

Maan kohtalo saatetaan ratkaista juuri nyt ja olen tietenkin tässä taistelussa täysin rinnoin Grudininin puolella.

 

NKPn keskuskomitean ensimmäinen (pää-) sihteeri

19.2.2018