Kirjoittaja tekee lähteisiin viittaamatta Thomas Hobbesista, Francis Baconin valtuu-tetusta oppilaasta, "nykyaikaisen" "geneettisen petomaisen ihmisluonnon" sosiobio-logistin (kuin Raymond Dart ym.), ja tämän oppilaasta John Lockesta "hyvien ihmisten korkean geneettisen moraalin" yhtä "nykyaikaisen" sosiobiologistin.

Molemmat herrat olivat kuitenkin ihmismielen "tabula rasa" -teoriaa kannattavia as-sosiatiivisen psykologian perustajia, jonka mukaan "ihmisen luonto" muodostuu toiminnassa, ja synnynnäiseksi luonnoksi positiivinen tai negatiinen palaute perustarpeiden kuten ravinnosaannin, lämmön jne. tyydydytysasteesta.

Tabula Rasa

(Latin, “smoothed tablet” or “clean slate”), a term used in sensationalism to describe the mind in its primary blank state, that is, before it has acquired any knowledge through external sensory experience - as, for example, the mind of a newborn infant. The notion of tabula rasa appears in Plato,Aristotle,and the Stoics,as well as in later philosophers, such as Albertus Magnus and Thomas Aquinas,who developed it from a theological standpoint. T. Hobbes and P. Gassendi compared the mind to a slate on which experience leaves its marks. The term came into wide use after J. Locke, who adopted it in his critique of the theory of innate ideas (see Locke’s Essay Concerning Human Understanding).

An Essay Concerning Human Understanding (”Tutkielma inhimillisestä ymmär-ryksestä”) on John Locken kirjoittama filosofinen tutkielma, joka julkaistiin vuonna 1689. Se käsittelee inhimillisen tietämyksen ja ymmärryksen perusteita. Teos on toinen Locken pääteoksista teoksen Two Treatises of Government ohella.

Locke kuvaa ihmismielen olevan syntyessään tyhjässä tilassa (tabula rasa) ja täytty-vän myöhemmin kokemuksen kautta. Tutkielma oli yksi uuden ajan filosofian empi-rismin päälähteistä ja vaikutti moniin valistusfilosofeihin, kuten David Humeen ja George Berkeleyhin.

Locke luonnosteli teoksen kahdeksantoista vuoden aikana. ”Kirjeessä lukijalle” Locke kertoo,että teoksen ituna toimivat hänen ystäviensä kanssa käymänsä keskus- telut. Kohdassa, jossa keskustelu vaikutti jumiutuvan, Locke huomautti, että se ei voi-nut jatkua ennen tarkkaa tutkimusta ”omista kyvyistämme ja [...] mitä olioita ymmär-ryksemme olivat, tai eivät olleet,soveltuneita käsittelemään”. Tämä keskustelu tapah- tui noin vuonna 1671, ja samana vuonna Locke hahmotteli kaksi versiota tutkielmas-taan. Hän jatkoi työtä sen parissa lähes kaksi vuosikymmentä, selventäen ja laajentaen perusnäkemystään. ... "

 

Huom! "Lipilaari" on henkilö, joka valehtelee selän takana, norjan lipprare = mielistelijä.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jarmoahonen1/liberalismin-kadotettu-sielu-osa-iii-thomas-hobbes-ja-john-locke/

Liberalismin kadotettu sielu, osa III: Thomas Hobbes ja John Locke

JarmoAhonen1

 

Jarmo Ahonen 23.7.2020 12:28

Puolue: Sosialidemokraatit

" Väärää ajattelua jo vuosikymmeniä. "

Hyvin usea liberalismin kannattaja, samoin kuin vastustajakin, mainitsee Thomas Hobbesin (1588–1679) ja John Locken (1632–1704) liberalismin varhaisina niminä. Joissain yhteyksissä heitä on nimitetty jopa liberalismin perustajiksi, mikä on varsin omituista, sillä he eivät olleet samaa mieltä oikeastaan yhtään mistään. Erityisen eri-mielisiä he olivat kristillinen liberaalin moraalin mallista, jonka esitti pyhä Ambrosius. Eivätkä he itse koskaan käyttäneet sanaa liberalismi.

Tämä on kolmas osa kirjoitussarjaani Liberalismin kadotettu sielu.

Thomas Hobbes hylkäsi kokonaisuudessaan antiikista asti juontavan ajattelun libe-raalista moraalista. Hänen mukaansa ihmisen luonto oli raakalaisen luonto, ihmiset olivat luonnostaan väkivaltaisia, itsekkäitä ja ilkeitä. Hänen mukaansa sota ja väkivalta olivat ihmisen luonnolliset olotilat. "

HM: Kuten edellä näkyy, Hobbes ei väitä tuollaista, vaan tämä on hänen uskonnollisten vastustajiensa vääristelyä.

Hän pitää VALTION olemuksena sopimusta, institutionaalista tai hiljaista (ja ilman valtiota muidenin sopimusten olevan tyhjää). Ilman valtioita valiitistee "kaikken sota kaikkia vastaan" (aika lailla riippumatta siitä, mitä mahdollisesta "ihmisluonnosta" oletetaan).

JA: " Hobbes kannatti yksinvaltaista monarkiaa, kuningasvaltaa, jossa kuninkaalla oli täy-dellinen valta ylitse kaikkien alamaistensa ja kaikissa asioissa.Hän ei pitänyt antiikin moraali-ihanteita sen enempää kuin kristillistäkään lähestymistapaa min-käänlaises-sa arvossa. Hobbes oletti ihmisten tottelevan lakeja lähinnä rangaistuk-sen pelosta. Nykyisin Hobbesin kannattamaa valtiomuotoa voisi kutsua lähinnä totalitaristiseksi, joskin moista käsitettä ei hänen aikanaan ollut.  "

HM: Hobbes oli ns. pessimistinen monarkisti, jolla monarkki ja hovi olivat "välttämä-tön paha", jonka piti olla mahdollisimman pieni (ja siten helposti vaihdettavissakin, jos se tavan takaa tyrii), ja joka hoitelee mahdollimman pintä määrää mutta keskeisimpiä lainsäädäntö-, puolustus- ja tuomiotehtäviä.

JA: " Hobbesin ajatukset herättivät aikalaisissa melkoista kauhistusta. Häntä syytettiin moraalittomaksi ja ateistiksi. Eikä välttämättä täysin syyttä.

Mielenkiintoista kyllä,samaan aikaan joukko jansenismista vaikutteita saaneita rans-kalaisia moralisteja,joukossaan Blaise Pascal, François de la Rochefoucauld, Pierre Nicole, ja Jacques Esprit olivat päätyneet hieman samankaltaiseen näke-mykseen ihmisluonnosta kuin Hobbes. Merkittävän eron heidän ajatteluunsa toi kui-tenkin se, että ranskalaisten moralistien näkemyksen mukaan ihminen saattoi, luon-teensa vastaisesti,toimia kuten kristillinen liberaali moraali edellytti.Mutta tuo toiminta olisi huijausta, jossa raakalaismainen ihmisluonto vain näyttelee moraalista ja sivistynyttä. "

HM: Tämä "huijaavien hyvisten" teoria on eri teoria, jolla ei ole mitään tekemistä sen enempää Hobbesin kuin Lockenkaan ajattelun kanssa.

JA: " Huomionarvoista kyseisten ranskalaisten moralistien, erityisesti Pierre Nicolen, ajattelussa oli heidän ajatuksensa liberaalin käytöksen merkityksestä. Vaikka he pitivät sitä huijauksena tai näytelmänä,niin liberaali,moraalinen käytös oli joka tapauksessa välttämätöntä yhteiskunnan toimimiseksi.

Hobbesin äärimmäisen materialistinen ja moraaliton tapa lähestyä ihmisten välistä kanssakäymistä ei tuhonnut tuon ajan liberaalin kristillisen ajattelun perinnettä.

Hobbesin moraaliton, monessa mielessä sieluton, lähestymistapa nousi kuitenkin pinnalle paljon myöhemmin, mutta siitä tämän blogisarjan myöhemmissä osissa. "
 

HM: Jäämme odottamaan suurella mielenkiinnolla...

SE, että ei ole Keeni-moraalia", EI tarkoita, että ei olisi moraalia ollenkaan...

Hobbesin valtiollinenkin moraali oli sopimusmoraalia, koska hän selitti valtiota sopimuksella. Hän oli yhteiskuntasopimusteorian (valtiosopimusteorian) isä.
 

JA: " John Locke koki sekä Hobbesin että ranskalaisten jansenistien ajatukset vie-raiksi. Locke edusti ajattelua, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on sisäsyntyinen kyky toimia moraalisesti ja yhteisön hyväksi. "

HM: Ei edustanut. Locke ei tunnustanut sen enempää myötäsyntyistä kuin Herran Hengessä puhallettuakaan" moraalia, lakeja tai edes tapoja.

Locken lisäys Hobbesin tabula rasaan oli, että ihmispersoona voi tilanteen niin vaatiessa kielellisesti ohjata tahdon muodossa toimintaansa omaksumistaan tavanomaisista rutiineista poikkeavalla tavalla - millä tietysti oli heti vaikutus moraaliteoriaan, joka Hobbesilla oli ollut enempi yhteisistä rutiineista kiinnipitämistä.
Locke piti tällaista ohjausta kuitenkin poikkeuksellisena eikä ihmispsyyken olemuksena. Hän jopa katsoi sen vääristävän kokemusta, jonka luonnosta saamme.

 

JA: " Hänen mukaansa monet moraalisesti oikeat toimintatavat olivat opittavissa hyvän kasvatuksen ja hyvän koulutuksen avulla. John Locke edusti jatkumoa roomalaisten ajalta periytyvässä ajattelussa, jonka mukaan oikealla kasvatuksella ja koulutuksella ihmiset saadaan omaksumaan ja noudattamaan moraalisesti oikeaa, liberaalia ajattelua.

Merkittävää liberalismin kehityksen osalta on John Locken näkemys valtiomuodosta. Koska Locke uskoi ihmisten kykenevän toimimaan moraalisesti oikein,niin Hobbesin kannattamaa ihmisten kaiken elämän ylitse hallitsevaa valtiota ei Locken mielestä tarvittu. Locke kannatti perustuslaillista monarkiaa, jossa kansalaisilla olisi paljon mahdollisuuksia oman elämänsä järjestämiseen. Oma käsitykseni on, että Locke piti Hobbesin valtioihannetta lähinnä kammottavana painajaisena.

Verrattaessa sekä Hobbesin että Locken näkemystä toimivasta valtiomuodosta roo-malaisten filosofien näkemyksiin, niin ei voi välttyä huomaamasta yhtä merkittävää eroa. Roomalaiset filosofit katsoivat vapaiden kansalaisten muodostavan tasavallan olevan ainoan hyvän valtiomuodon. Hobbes kannatti totalitaristista, absoluuttista mo-narkiaa, jossa kuninkaalla on kaikki mahdollinen valta. Locke kannatti peruslaillista monarkiaa, jossa kuninkaan valta on rajattu ja kansalaisilla on edes jonkinlaista valtaa päättää omista asioistaan.

Mielestäni John Locke edusti roomalaisen liberaalin ajattelun jatkumoa, mutta Thomas Hobbes edusti jotain aivan muuta. Hobbesin näkemyksillä on kuitenkin ollut merkittävä vaikutus joidenkin liberalismin versioiden aatteellisiin periaatteisiin.

Moni sanoo, että liberalismi syntyi valistuksen aikana. Blogisarjani seuraavassa osassa käsittelen lyhyesti valistuksen aikaa ja sen vaikutusta liberalismin kehitykseen. "