Onko Tampereen Uudesta Yliopistosta tulossa roskapankkiyliopisto?



”Naisten tieteen” humua joka sumua Halosen kaudella…

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2004

”Naisten päivän päätilaisuus on vetänyt Helsingin yliopiston juhlasalin liki täyteen mer- kittäviä naisia kunnianarvoisan Helvi Sipilän johdolla. …Taiteilijaprofessori Kaari Ut-rion ja professori Outi Hovatan puheiden jälkeen eturivistä nousee asiallisen tyylik-käästin … pukeutunut nainen. Marja Makarow kävelee puhujapönttöön esittämään juhlaväelle naistutkijan tervehdyksen. Hän kertoo Viikin kampuksella vuosittain järjes- tetyistä naisten päivän seminaareista, joissa tutkijanaiset ovat puhuneet kokemuksistaan.

- Joukosta on huokunut epävarmuus tulevaisuudesta,ja optimistinen visio on ollut hu- kassa. Halusimme järjestää tämän tilaisuuden siksi, että voisimme tarjota rohkaisevia roolimalleja nuorille naisille - ja meille muillekin, Makarow päättää ja jättää lavan Tarja Haloselle.

Marja Makarowia itseään vakuuttavampaa roolimallia tutkimuksen maailmasta on vaikea löytää. Hänen ansioluettelonsa on täynnä julkaisuja ja alan kansainvälisten järjestöjen luottamustehtäviä. Tätä nykyä hän on soveltavan biokemian ja molekyylibiologian professori ja Viikin biotieteiden tutkijakoulun johtaja.

Makarow johtaa lisäksi Biotekniikan instituutissa solubiotekniikan tutkimusohjelmaa vielä ensi heinäkuuhun saakka, ja hän vaikutti kuusi vuotta myös Suomen Akatemian terveystutkimuksen toimikunnassa. Hengästyttävän listan päälle hänet valittiin viime kesänä Helsingin yliopiston tutkimusasioista vastaavaksi vararehtoriksi. Huh! ”

Tuon ajan“erityistä "naistentiedettä” edustivat ehkä vieläkin enemmän ainakin julki-suudessa “Ihmisen peilineuroonien” mukamas “todistaja” Riitta Hari Teknillisen Kor-keakoulun kylmälaboratoriosta,psykologian professorit Liisa Keltikangas-Järvinen, Kirsti Lonka ja Marjaana Lindeman Helsingin yliopistosta.Varsinkin näiden tuotan- to on ainakin tieteellisen ihmiskuvan osalta täyttä hörönlöröä. Eikä sivuille oikean tie-teen suuntaan ole edes vilkuiltu, USAlaiseen tai saksalaiseenkaan! Kansan ääni on käsitellyt näitä kaikkia vuosien saatossa. Joillakin ämmillä on myös munat. Maria Ma-karowin yksi peruvirhe oli, että hän tiedejohtajana kaatoi noille rahaa kuin suokokalla, miljardeittain. Se myös osoitti, että hän ei tosiasiassa ymmärrä tieteestä,hänellä ei ole teorianmuodotuskykyä. Tämän ei ole tarkoitus olla loukkaus naisia vaan hölynpölytie-dettä vastaan. Se käyttää kaikkia mahdollisia ja mahdottomia ”kortteja”, mitä ikinä vaan keksii.


1948 syntyy Helsingissä
1975 valmistuu filosofian kandidaatiksi

Kliiniseen biokemiaan suuntautunut opiskelija Makarow pääsi tekemään gradua professori Ossi Renkosen laboratorioon Meilahden teoreettisissa laitoksissa. Hän päätti jatkaa väitöskirjaan asti.

- Meilahdessa työskenteli Renkosen lisäksi muitakin kovamaineisia tutkijoita, kuten Kai Simons, Ari Helenius ja Leevi Kääriäinen. He muodostivat virustutkijoiden huippuryhmän, ja se oli innostava miljöö.

1979 väittelee tohtoriksi
1981 post doc -tutkijaksi Saksan Heidel-bergiin Euroopan molekyylibiologian labo-ratorioon (EMBL)

Ensimmäinen pätkätyö löytyi virusopin laitokselta, kunnes Makarow hakeutui teke-mään varsinaista post doc -työtään Kai Simonsin tutkimusryhmään Euroopan molekyylibiologian laboratorioon Saksan Heidelbergiin. ”


Professori Kai Simonsin lähtö Saksaan v. 1975 oli suuri meediatapahtuma, josta leh-det ja YLE jaksoivat ruikuttaa vuosikaupalla. Muistan asian ja yrittin ottaa tarkemmin selvääkin, mistä on kysymys, mutta sellaista asiallista selvyyttä ei oluut tarjolla. Suuri nero vain oli ”päästetty karkuun”, kun ei ollut esimerkiksi maksettu tarpeeksi. Todelli-suudessa suurilla neroilla ei ole varaa puokkoilla, tai pysyä paikallan, rahan perässä, vaan heidän on mentävä sinne ja toimittava sellaisten tahojen kanssa, joilla on sille itse tutkimusprosessile uusia tiedollisia ja muita eväitä. Makarow oli Simonsin tutkimusryhmässä vain kaksi vuotta.

Kai Simons (s. 1938) on suomalainen lääketieteilijä ja biokemisti, joka on Helsingin yliopistosta tohtoriksi valmistuttuaan toiminut Rockefeller-instituutissa New Yorkissa 1965-67, josta palannut helsinkiin, biokemian professori 1971-79, tutkimusruhmän johtaja European Molecular Biology Laboratoryssa Heidelbergissa 1975.

Simons on esittänyt teorian erityisistä lipidilautoista (rasavamolekyylilautoista, lipid raft), jollaisia muodostuisi solukalvoilla näiden kanssa kosketuksiin joutuneiden prote-iinimolekyylien kanssa noiden molekyylien ympärille siten että proteiinimolekyylit voisi-vat näin kulkea solunkalvon läpi sisään ja ulos. Tärkeitä aineita lipidilautassa olisivat mm. kolesteroli ja sfingomyeliini. Lipidilautat ovat kooltaan 10-200 µm:n luokkaa. Lipi-dilautat voivat olla tasomaisia tai kuoppamaisia. Kuoppamaisuus johtuu eritistä cave-oliiniproteiineista, joita on nisäkkäillä. Rasvalautoissa rasvamolekyylit olisivat polaarisia vedensitomien/vettähylkivyyden suhteen: toinen pää sitoo, toinen hylkii. Rasvalautalla olsi hypotettisen rasvakiteen ominaisuuksia.

Lipidilauttoja on tutkittu nyt 40 vuotta mm. Simonsin johdolla ilman, että lipidilauttojen olemassaolosta olisi saatu varmaa näyttöä. Vuonna 2000 Simons muutti Dresdeniin Max Planck –instituutin osaston valmistumisen yhteydessä. Hän toimi laitoksen johta-jana vuoteen 2006 saakka. Nykyisin Simons toimii johtajana tutkimusryhmässä, jonka tarkoitus on yhdistää nykyaikainen molekyylibiologia ja solubiologia.

1983 perustaa oman tutkimusryhmän Helsingin yliopiston geenitekniikan laboratori-oon. Makarow toimi Heidelbergissa vain kaksi vuotta. Tämä tapahtui aikaan, jolloin ongelmat ”neurotiteessä” esimerkiksi haistapaskantiedehuijari ja kökkönoopelisti Eric Kandel päin persettä olevien ”molekyylimuistiteorioiden” kanssa vasta alkoivat käyn-nistyä USA:ssa, joten Kandelin peesaileminen ja hänen naruttamakseen joutuminen ei voinut olla tulevien ongelmien lähtökehtana, vaan ne ovat ilmaantuneet ”sivulta”.

Jos nämä ”rasvalautat” olisi pölhökandelistien piireissä käsitetty ”Kandelin keeni-ajatus-molekyylien vaihtomekanismiksi neuronien välillä”, se ei olisi ainakaan lun perin suomalaisten syy…

1985 Makarow julkaisee ensimmäinen artikkelin itsenäisenä tutkijana

Uskomatonta, että joku on voinut olla 6 vuotta tohtorina julkaisematta ensimmäistä-kään itsenäistä artikkelia! Miten Makarowin vikkäri hoitua? Oliko se jokin ”ryhmäväikkäri?!

1987 ensimmäinen oma jatko-opiskelija väittelee tohtoriksi

Käy ilmi, että Makarow on patentoinut jotakin 1991:

” Oman tutkimuksen havainnot veivät ensimmäiseen patentointiprosessiin, joka oli "kaikkea muuta kuin helppo".

- Silloin vuonna 1991 Helsingin yliopistolla ei ollut tutkimuspalveluja, joten rupesin it- sekseni toikkaroimaan. Silloinen Helsingin yliopiston Licencing ei halunnut keksintöäni portfolioonsa, mutta onneksi Keksintösäätiö myönsi minulle apurahan, jolla saatoin palkata patenttiasiamiehen tutkimaan asiaa.

Marja Makarow kirjoitti itse patentin runkotekstin "kantapään kautta".Hänen mukaan-sa oli suuri muutos ajatella omaa tutkimusta hyödynnettävyyden kannalta. Ja vielä todistaa asia lukijalle.

- Hyödynnettävyys-termiähän ei suurin osa perustutkijoista ole koskaan joutunut kohtaamaan, Makarow tunnustaa.


Vuodelta 1996 löytyy ensimmäinennetissä oleva artikkeli:


Mattila, P ; Joutsjoki, V ; Kaitera, E ; Majuri, M L ; Niittymaki, J ; Saris, N ; Maaheimo, H ; Renkonen, O ; Renkonen, R ; Makarow, M ./ Targeting of active rat alpha 2,3-sialyltransferase to the yeast cell wall by the aid of the hsp 150 Delta-carrier: Toward synthesis of sLe(x)-decorated L-selectin ligands. Julkaisussa: Glycobiology. 1996 ; Vuosikerta / volyymi 6. Sivut 851-859

1998 nimitetään Kuopion yliopiston lääketieteellisen biokemian professoriksi ja valitaan Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan jäseneksi
2003 nimitetään Helsingin yliopiston soveltavan biokemian ja molekyylibiologian professoriksi sekä tutkimuksesta ja tutkijakoulutuksesta vastaavaksi vara-rehtoriksi.
2004 valitaan Euroopan molekyylibiologian konferenssin (EMBC/EMBO) presidentiksi.

Vuodelta 2011 löytyy PubMed Central Canada –tiedelehdestä Hiroake Waken, Philip R.Leen sekä USA:n ja maailman johtavan neurofysiologin R.Douglas Fieldsin artikkeli, jossa lipidilauttojen arvellaan olevan todennäköinen mekanismi neuronien viejähaarakkeiden aksonien ja niiden signaalinjohtavuutta säätelevän, erillisten oligo-dendrosyyttigliasolujen muodostaman myeliinipeitteen keskinäisessä signaalinvälityksessä:

” Olidogodenrosyytti-gliasoluissa tietyt aksoni (neuronin viejähaarake)-gliasolu-vuoro- vaikutukset - mukaan lukien Src-perheen kinaasi Fyn, solukiinnitysmolekyyli L1 ja in-tegriini, jotka ovat keskittyneet rasvalautta-mikroalueisiin – säätelevät solujenalaisia tapahtumia jotka ovat tarpeen tarvittavien aksonien myelinisoimiseksi. Näihin kuuluu myeliinin perusproteiinin (MBP) paikallinen välitys mRNA (mitokondriaaliselta RNA:l-ta) oligodendrosyyttiprosesseihin. Ei tiedetä voiko sähköinen toiminta kontrollopida näiden signaalikomleksien toimintaa. ”