Ilmeistä faktaa....

 

Suomen Museoviraston sivuilta löytyy kielitieteelle ja arkeologialle perustuva käsi-tys Suomen esihistoriallisis- ta väestöryhmistä, jota vastaan ei mitään perustavaa uutta näyttöä ole ilmennyt.

" Esihistoriallisen ajan väestö

Esihistoriallisen väestön lukumäärää on vaikea arvioida. Yhden henkilön toimeentuloon on ehkä tarvittu 25 - 100 neliökilometriä metsästys- ja pyyntimaita.

Kampakeraamisen ajan väkiluku vaihtelee muutamas- ta tuhannesta runsaaseen kymmeneentuhanteen. Pyyntiväestön määrä lienee pysynyt jokseenkin vakaana ja yhteisöjen koko on ollut 15 - 50 henkeä.Rauta-kauden päättyessä lienee Suomessa ollut asukkaita runsaat 50000.

Suomen kivikauden ihmisistä on löydöissä korkeintaan vähäistä luunjätettä ja ham- paita.Joskus haudassa erottuu vain tumma hahmo.Muutamista kampakeraamisista haudoista on yritetty arvioida vainajien pituutta. Miesten pituudet ovat vaihdelleet 154 - 190 cm ja naisten 142 - 179 cm. Ero ei ole kovin suuri nykysuomalaisiin. Suomessa näyttää rautakauden lopulla asuneen rinnakkain kahta ihmistyyppiä.

Pienikokoiset kuuluivat ehkä vanhaan sisämaan väestöön. Saamelaisista he kui-tenkin eroavat luustoltaan. Koska pituuskasvu riippuu paljolti ravinnosta, voi olettaa, että ainakin kampakeraamisella ajalla ja rautakauden lopulla elettiin hyvin.

Väestön kehitys esihistoriallisella ajalla

Suomen asutus on jatkunut keskeytyksettä jääkauden päättymisestä nykyaikaan. Kansallisuuden voi sanoa olevan kielen, biologisen perimän eli geenien sekä kulttuu-riperinteiden summa. Suomalaiset ovat kieleltään suomalais-ugrilaisten läntisintä haaraa, jossa on vahvaa balttilaista ja germaanista vaikutusta.

Suomalaisten geneettiset juuret ovat pääosin Keski-Euroopasta, mutta mukana on myös itäistä vaikutusta. Kulttuuriltamme olemme länsimaisia.

Lähinnä arkeologisten tutkimustulosten mukaan suomalaisten kehitys näyttää seuraavanlaiselta:

 

  1. Vasarakirveskulttuuri (2500 - 2000 e.a.a) toi Lounais-Suomeen uutta väestöä, joka kieleltään oli ilmeisesti balttilaista.Täällä eri ryhmät sekoittuivat vähitellen toisiinsa. Lapissa jäi eteläinen aines vähäiseksi, mutta sinne tuli väestöä myös Länsi-Euroopasta Norjan rannikkoa pitkin.
  2. Suomalais-ugrilainen kieli levisi Suomeen Keski-Venäjältä viimeistään tyypillisen kampakeramiikan (4200 - 2000 e.a.a.) mukana.
  3. Vasarakirveskulttuuri toi Lounais-Suomeen uutta europidista ainesta, joka kielel- tään oli ilmeisesti balttilaista. Väestöjen sekoittuessa suomalais-ugrilainen kieli alkoi muuntua kantasuomeksi.
  4. Sisä- ja Pohjois-Suomessa, vasarakirvesalueen ulkopuolella missä balttilaisvai- kutus oli vähäistä, kieli kehittyi kantalapiksi. (Saamessa on kyllä lähes yhtä voi- makas balttivaikutus kuin suomessakin, mutta luultavasti eri balttikielten kautta, itäisesti.)
  5. Pronssikaudella (1700-500 e.a.a.) rannikon yhteydet länteen ja skandinaavi- nen siirtolaisuus lisäsivät läntistä vaikutusta geeniperimässä ja toivat kieleen ger-maanisia aineksia. [Eivät voineet tuoda germaanisia vielä pronssikaudella, sikäli kuin ruotsalaiset asiasta yhtään mitään tietävät. Muuta vaihtoa saat- toi olla väestön kanssa, joka sittemmin omaksui etelästä germaanisen kie- len.HM] Tämä ei näkynyt sisämaassa eikä pohjoisessa.Silloin suomalaisia ja lap-palaisia voidaan pitää eri ryhminä. Näitä lappalaisia ei kuitenkaan voi samaistaa nykysaamelaisiin.
  6. Rautakauden (500 e.a.a. - 1300 j.a.a.) alkupuolella vilkastuneet suhteet Itäme-ren alueella toivat rannikolle siirtolaisia,jotka näyttävät nopeasti sulautuneen enti- seen väestöön. Kalmistoja (hautausmaita) on yhä syvemmällä sisämaassa, mikä merkitsee lähinnä maanviljelyksen omaksumista myös Etelä-Suomen lappalais-ten parissa, joista ainakin pääosa lienee suomalaistunut. Tai eivät ole kaikki olleet ollenkaan lappalaisia.
  7. Ennen rautakauden päättymistä voidaan jo erottaa eri heimoja: (varsinais)suomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset sekä saamelaiset.
  8. Ahvenanmaa ruotsalaistui lopullisesti viikinkiajalla. Sen sijaan mantereen ruotsalaisväestö sai alkunsa vasta varhaisella keskiajalla.  "

Esimerkiksi ruotsalaiset ja venäläiset lähteet yhdistävät kampakeraamisen,Ruotsissa kuoppakeraamisen kulttuurin uralilaiseen kieliryhmään tai ainakin siihen yhteydessä oleviin heimoihin. Samoin ne yhdistävät varsarakirveskulttuurin balttilaiseen kieliryh- mään. Yhteydet Skandinaviaan eivät tarkoita, että sieltä olisi tullut pronssikaudella eli ennen vuotta 500 e.a.a. germaanista sanastoa, sillä mm.kaikinpuolisesti suomalaista suunnattomasti luotettavampi ruotsalainen Wiki kuitenkin katsoo germaaniheimojen muodostuneen vasta ajalla 500-0 e.a.a.

Saksalainen fennougristi Ralf-Peter Ritter, maailmalla johtava näiden kielriyhmien vuorovaikutuksen tut- kija, sanoo Jastorpin kulttuurin (600 - 0) olleen ensimmäinen sakndinaviaan ulottunut kieletään germaani- nen kulttuuri. Skandinaviassa on kyllä asunut ennen häitä muita indoeurooppalaisia, ainakin vasarakirveskansaa.

" Ursprung och indelning

Troligen formades germanerna som etniska grupper i Nord- och Mellaneuropa un-der de fem sista seklen f.Kr. Det var stammarna cimbrernas och teutonernas vand-ring 113 - 101 f.Kr.som först gjorde att medelhavsfolken uppmärksammade dem. Till en början hade man inget namn för den nya folkgruppen. Kelterna i Gallia Transalpi-na började småningom kalla sina grannar i öster germaner,och genom Julius Caesar har detta namn, och Germania såsom namn på germanernas landområde, vunnit burskap i den historiska litteraturen.Dock är det inte oproblematiskt att direkt definie-ra alla germanska folk som just "germanska". Geografen Artemidorus av Efesus an-såg exempelvis att cimbrerna var kelter.Poseidonios av Apamea,en grekisk lärd, höll med och inkluderade teutonerna i denna slutsats. Detta berodde troligtvis på att gre-kerna antog att alla folk som invandrade från nordväst var kelter. Under Caesars krig i Gallien på 50-talet f.Kr lärde sig romarna att skilja på kelter och germaner. Caesar själv överdrev av politiska skäl visserligen skillnaden mellan germaner och galler, men han hade klart för sig skillnaden mellan dessa folk.Efter att folken norr om Rhen blivit kallade germaner,började de själva,möjligen av praktiska skäl,definiera sig som germaner i kontakter med romare. Begreppet blev sedermera så allmänt vedertaget att Tacitus utan problem kunde använda det i sin bok om Germania.Arkeologiska undersökningar pekar på att en kultur,traditionellt sett kallad germansk,som kulturellt skiljer sig från den keltiska, existerat vid denna tid och troligen motsvarar de folk som omnämns av Efesus, Posidonius och Caesar. "

 

... ja yhtä ilmeistä vääristelyä...

 

Eräs oikeita germaaneja suunnattomasti pan-kermanistisempi porukka Suomessa kuitenkin kiistää kestämättömin perustein uralilaisten läsnäolon Suomessa ennen germaaneja, jotka taas olisivat olleet täällä jo 1000 - 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. "Todisteet" ovat sepitettyjä, eikä niitä saa arvostella. "Meedian" kanta on yhdenmukaistettu.

 

http://jaska.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/137064-suomalaisten...

 

2000-luvun uudet kielitieteen tulokset ovatkin tuoneet entistä vankempia perusteluja kantauralin itäisyydelle ja myöhäisyydelle:kantauralin leviäminen näyttää alkaneen suunnilleen Kama-joelta (Volgan mutkan ja Uralin välillä) vasta kivikauden muuttuessa pronssikaudeksi noin 2000 eaa.

(http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_2.pdf;

http://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf)

 

Uralilta Suomeen

 

Aiemmin vallinnut nk.maltillinen jatkuvuusteoria oletti,että uralilainen kieli olisi ehtinyt Suomeen jo tyypillisen kampakeramiikan aikana (n.3900 eaa.) ja että täkäläinen kieli olisi alkanut jakautua kantasaameksi ja kantasuomeksi jo nuorakeraamisen kulttuu-rin tuoneiden indoeurooppalaisten vaikutuksesta (n. 3000 eaa.). Virossa tämä näke-mys pääsi valtaan jo 1950-luvulla,mutta Suomessa monitieteinen konsensus semen- toitiin vasta Tvärminnen symposiumissa 1980. Osa kielentutkijoista piti silti ajoituksia liian varhaisina, ja ihan syystäkin: kuten kaikissa jatkuvuusteorioissa, tässäkin oletet-tiin virheellisesti, että arkeologinen jatkuvuus voisi todistaa kielellisestä jatkuvuudes-ta. Tuolloin ei vielä kuitenkaan ollut kaivettu esiin kaikkea sitä jatkuvuusteoriaa vastustavaa todistusaineistoa, jonka kielitieteilijät onnistuivat 2000-luvulle tultaessa keräämään, joten monet kielitieteilijätkin hyväksyivät jatkuvuusteorian.

(Se "aineisto" on fuskua, SB)

Erityisesti indoeurooppalaisten lainasanojen tutkimus mahdollisti uralilaisten kielen-tasojen entistä tarkemman ankkuroimisen aikaan, ja paikannimitutkimus antoi tietoa uralilaisten kielten aiemmista puhumaalueista. Kantasaamen ja kantasuomen eriyty- minen näyttääkin nyt alkaneen vasta pronssikaudella (n.1000 eaa.) ja vieläpä kauka- na kaakossa Laatokan eteläpuolella, ei suinkaan kivikaudella Lounais-Suomessa.

(http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf)

Siinä vaiheessa kun kielitiede tavoittaa ensimmäiset merkit itämerensuomalaisesta kielimuodosta (joka edustaa keskikantasuomen tasoa) Suomen lounaisrannikolla suunnilleen rautakauden alussa (n. 500 eaa.), oli täällä naapureina lainasanojen ja paikannimistön perusteella jo saamelaisia ja germaaneja.Koska nämä varhaisimmat merkit perustuvat keskinäisiin lainoihin, ei ole mahdollista sanoa, mikä kieliryhmä oli Lounais-Suomessa ensin.Tuossa aikatasossa ei vielä voida puhua suomen kielestä, vaan vasta kun oli ensin saavutettu myöhäiskantasuomen taso ja kun sitten sen Suomessa puhuttu murre alkoi eriytyä Virossa ja Karjalassa puhutuista murteista, voidaan sanoa itsenäisen suomen kielen "syntyneen". Tämä tapahtui arviolta joitain vuosisatoja jälkeen ajanlaskun alun.

(HM: Suomessa ei ole tuolloin ollut germaaneja, "etmologiat" ovat väärennettyjä: ne ovat balttilaisia.)

 

Tässä vaiheessa tätä nimenomaista suomen kielen esimuotoa (jota voidaan kutsua selvyyden vuoksi muinaislänsisuomeksi) puhuttiin vasta kapealla rannikkokaistaleel- la Karjaalta Satakuntaan; alueen germaanit sulautuivat ajan mittaan länsisuomalai- siin jo kauan ennen ruotsalaisten saapumista. Muinaislänsisuomesta polveutuvat suomen kielen länsimurteet. Sisämaassa aivan eteläisintä Suomea myöten puhuttiin saamea, mikä näkyy saamelaisperäisistä paikannimistä: sellaisista, joiden elementit eivät voi selittyä suomalaisten sanojen pohjalta vaan joissa näkyy saamelaiskielille tyypillinen äännekehitys. Todistusaineisto ei siis perustu suomalaisia sanoja sisältä- viin nimielementteihin kuten Lappi-, Lapin-, Poro- tms. kuten usein virheellisesti luullaan (Ks. edellinen linkki jatkoviitteineen.)

Toiselle vuosituhannelle tultaessa Suomeen levisi idästä toinen itämerensuomalai-nen kielimuoto, muinaiskarjala. Sen jatkajia ovat suomen kielen itämurteet eli savo-lais- ja kaakkois- eli karjalaismurteet (ja Suomen ulkopuolella karjalan kieli ja inkeroi-nen). Suomen länsi- ja itämurteet ovat siis erilähtöisiä, ja ilman keinotekoisen kirjakielen yhdistävää vaikutusta ne olisivat voineet kehittyä omiksi kielikseen.

(http://www.elisanet.fi/alkupera/Suomensynty.html)¨"

 

Seuraavat "suuret löydöt", joiden yksi tekijä aina on Jorma Koivulehto, ovat huijausta:

 

1. Pronssikautiset germaanilainat: kaikki esimerkit ovat jotakin muuta, tai sitten nuoria germaanilainoja;

2. Omaperäisille ja vanhoille balttilainoille tyypillisen vanhalla kaavalla  (kivi, kiven) taipuvat "grmaanilainat";

3. "Suomen kautta saameen lainautuneet" "vanhat germaanilainat";

4. germaanikielten s:n tai k:n lainautuminen suommen h:ksi:  kyseessä on tavan takaa esimerkiksi liettuan k:n ja samalla latvian s:n lainautumisen suomeen h:ksi (niiden väliltä olevasta suhuässällisestä muodosta);

"Vanhojen germaanilainojen" todellinen jakautuminen näyttää tällaiselta:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1378237.html#p1378237

Olen nyt merkinnyt vihreällä myös mielestäni varmat ("uudet", joita ne kaikki ovat!) germaanilainat, tasapuolisuuden vuoksi... Sanan, joka voi olla germaaniakin, mutta josta esitetty etymologia on varmasti väärä, olen merkinnyt sinivihreällä.

Tässä kuitenkin ko.otoksesta on varmat "myöhäiset" balttilainat punaisella ja epävar- mat ja vasarakirvesbalttilainat sinisellä, kelttilainat ruskealla, (vanha taivutuskaava! kuten SU- ja balttisanoilla, mutta EI KOSKAAN germaani- eikä slaavisanoilla; sen si-jaan on kyllä uusia lainoja baltti- ja SU-kielistä,jotka taipuvat uudella kaavalla),slaavi- lainat ja suorat iranilainat harmaalla (uusi kaava) ja sanat,joille esitetty kermaaniety- mologia on muista syitä varmasti höpölöpöä, violetilla, sanat joita ei ole mitään syytä epäillä lainoksi, vaikkei paäinvastaisiakaan todisteita olisi, mustalla, ja sanat, joita ei ole suomen kielessä, keltaisella... Vasarakirveskieli katsotaan balttikieleksi (tässä yleensä siniseksi).

Kun sana on uusi germaanilaina, on usein osoitettaissa myös se vanha joko mur- teista tai lähikielistä, esim maha, melk(ku), saamen mielga, eläimen maha (palE).

(P takoittaa Suomenlahden pohjoispuolista, minkä pitäisi olla "aivan erityinen todiste germaanisuudesta"...)

post1232836.html?hilit=verkil%C3%B6#p1232836

" ahku?, aihe, airut, aistia, aivina, aljo (vrt.alje < alkaa), ammatti, ?ankea, ansaita, ansas, ?apara, P astuva, autio, autuas (<auttaa), avio?, haht(uv)a, hakkula, hallita, halme,P harjus, hartia, hidas, hipiä,P huja, P hulas, P hulhava, huokea,(P) huoma ?, huotra, hurskas, juko, juusto?, kaira, kaita, kale?, kaltio, kamppi, karsia (P), kasa, katras, P kattara, katve, kauto, kehto, keidas, keihäs, kenno, keritä, kernas, kerp(p)o, kiiras?, kiivas, ?kirma, kuja(?), kulju, P kullas, kumpu, kunnia, P kutta, P kuupano, kuva (?), ky(k)äs, laes, laidun, laikka(?), laipio, laita, lakata, P lannas, lantio, lattia,P launa, laupias, lautta, P leivo, lenseä, P leukojainen, levo, levä(llään), P liekko, lieko, lievä, liikkiö, liina,P liiva, P louhi, luote, maha, malja, mallas, ?malto, marhaminta, marsio,P meruta, mitta (?),? monni, murha, murkina?),P myyriäinen, napakaira, P nappula, P narkka, nasta(?), nauta, nauttia, P nuode, nuora, nuotio, nypätä, päde (pade?), paidata, paita*, P paittilas, P pallo, palsi?,P paltti, pan(k)ko, pankku, pantio, parila, P perhana, P pihatto, porras, pullo, purilas, pyrkiä(?), raate, raavas, raippa, raita, raivata, raivo, rakas, rauma,P raura, P reipas, P rievä, P riima, riutta, P ruho, ruhtinas, runo, ruoke, ruokko (?liivi), P rutja, ruto~rytö), räivä, P saha, sai(h)vo, saippua, sairas, sakko?, saura, siivilä, P sima, P siula, surku, tade, taika (P), taina,P taivas, tanko, tarita, tehdas?, tela, teljo, teura(s), tuhto, tuomita, tunkio, tupas, P turilas, upea, vaania, vahla, valas, vantus, vaola, vartoa, vaula, verkilö, viikko, vuokra, väkä, äyräs. "

* * *

Tuo sana katras, jonka olen merkinnyt "oikein" germaaniseksi, MUTTA EN SILTI MUINAISKERMAANISEKSI!, saattaa olla muinainen, mutta JOS sen on MUINAI-NEN, se EI OLE KERMAANINEN, vaan vasarakirvessana,jota se kaikinpuolisesti ko- vasti muistuttaa. Sanalla on vastineita germaani- ja slaavikielissä, mutta ei balttikie-lissä,elleivät sellaisia ole liettuan gandras = kattohaikara (*gand(a)ras garnis = "lai- dunhaikara"), tai gesti (genda, gedo) = pilata, turmella, gesti (gesa, geso) = ehtyä, sammua, sammuttaa, tukahduttaa.

gather (v.)

Old English gadrian, gædrian "unite,agree, assemble; gather, collect, store up," used of flowers, thoughts, persons;

from Proto-Germanic *gadurojan "bring together,unite" (cognates: Old English gæd "fellowship,companionship", gædeling "companion";Middle Low German gadderen; Old Frisian gaderia;Dutch gaderen "to gather",gade "spouse;" German Gatte "hus- band;" Gothic gadiliggs),from PIE *ghedh- "to unite,join" (see good (adj.)). Change of spelling from -d- to -th- is 1500s, reflecting earlier change in pronunciation. Related: Gathered; gathering.

good (adj.)

Old English god (with a long "o") "virtuous; desirable; valid; considerable," probably originally "having the right or desirable quality," from Proto-Germanic *gothaz (cog- nates: Old Norse goðr, Dutch goed, Old High German guot, German gut, Gothic goþs), originally "fit, adequate, belonging together,"

from PIE root *ghedh- "to unite,be associated, suitable" (cognates: Old Church Sla- vonic godu "pleasing time," Russian godnyi "fit, suitable," Old English gædrian "to gather, to take up together").

http://kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=117520&sanue_id=115446

Todennäköisesti sanan taustalla on kantaindouerooppa-laisen verbin *gʷʰen- = ajaa (pois), puristaa, ulos mehu (ym.), tislata, polttaa (tervaa, viinaa), lyödä, tappaa jne. johdannainen. Venäjän gnat´ (pr. gonet) ja liettuan sanan giñti (gẽna), latvian dzit (dzen) kantamuoto ja täysi synonyymi. Sana on kantaindoeurooppaa, oikean muotoinen ja omaa suunnattomasti johdannaisia.


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/05/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta

*gʷʰen- = to press; to strike, slay, kill

Skr. हन्ति (hanti), Av. (jainti), Pers./zahr; ajanam/, Lith. ginti, Ltv. dzīt,Old Prus-sian guntwei, gŭnati, Russ. жать;гнать (žat';gnat'), Polish gnać, Alb. gjanj, Arm. գան (gan), ջին  (ǰin), ջինջ (ǰinǰ), Ir. gonim/gonadh, Gk. θείνω (theinō); φόνος (phonos), Hitt. kwen, Lyd. qẽn-, Eng. gūþ/—; bana/bane, Gm. gundfano/—, Goth. banja; pano/Bahn ON gunnr; bani "

Fraenkelin etymologinen näistä verbeistä:

Lithuanian: giñti (gẽna, gìnė) = ajaa, juoksuttaa,tislata,polttaa tervaa (ven. gnat´, gonet)

Etymology: 1. 'jagen = ajaa, treiben (das Vieh auf die Weide) = paimentaa',

(Sana on venäjän samanjuurisen sanan gnat´ (pr. 3. gonet) = ajaa (pois, takaa), tis-lata, polttaa (viinaa, tervaa), puristaa (mehua), täysi synonyymi, kuten myös refleksii-vinen giñtis (pr. 3. genasi) = tavoitella, kulkea jäljissä, ponnistella jnkn hyväksi, on venäjän vastavan verbin gnat´sja (gonetsja) täysi synonyymi.)

gindinti 'treiben lassen' = ajattaa (toistuvana, jahdin suunnitteluna suomessa siis ”ajatella”!),

dazu gìnti (gìna, gýnė) 2. 'wehren = estää, pidättää, häätää, torjua, ehkäistä, verteidigen = puolustaa, suojella, turvata', puoltaa.

Sana ei kuitenkaan tule tästä juuresta, vaan sen joh- dannaisesta *gʷʰen-s-, pr. *gʷʰend-, jossa -s- merkit- see vastakkaista (vastin-, konversiivista), vastavuoroista tai toistuvaa toimintaa (ajella jokin lauma kokoon toistuvasti), ja josta liettuan sana gèsti (gę̃sta, gẽso), lv. dzist  (dziest) = sammua, estyä, hiipua, heiketä, jäähtyä, väl- jähtää, gèsti (geñda, gẽdo) = pilaantua, rappeutua, gesinti (gasinti) (~ìna, ~ìno) = sammuttaa (tuli, valo), torjua (kosteus ym.),estää,rauhoittaa (kiista) sekä giẽžti (~ia, ~ė) > kiihtyä,suuttua, giẽdras (gidrus) = puhdas, vapaa jostakin, kirkas (sää, pilve-tön pouta),latvian dzidrs,kuurin *dzideris tarkoittaa myös puristettua,mahdollisesti myös käynyttä mehua, siideriä. Siideri ei tule alun perin raskasta eikä arabiasta eikä ole samaa juurta kuin sokeri, vaan se tulee kuurista tai preussista.

Latvian/kuurin dzintars,liettuan gintaras,joka on aivan oikein tiedetty havupuun "pu- risteeksi", tarkoittaa meripihkaa. Gižti (gỹžta,~o) = kiistää, kiistellä, kiihtyä, hapantua (maito, kaali), käydä (siideri). Gandinti (na, -no) = pelottaa, pelotella, pelästyttää, säi- käyttää, gandas = huhu, pelote, uhka, gandras = kattohaikara ("pelotehaikara": gandras garnys, "laidunhaikara", "kesy/kotihaikara", hyödyllinen kuivan maan petokahlaaja).

Juuri sanasta gandras aivan epäilemmättä tulee myös katras ="(kokoon peloteltu) laidun/koti/kesyeläinlauma";

liettua: " gãnas '(Pferde)hirt' (hevos)paimen,

ganýti 'weiden = laiduntaa, hüten = kaita (kaitsen), suojella',

gãniava 'Futter, Weide(platz)' laidun,

paganà 'Hüten, Weiden, Viehhutung' = karjanhoito,

pãganos, paganễ, paganià, ganyklà 'Weideplatz, (Vieh)weide' = laidun,

ganióti, genióti als Intens. von giñti 'treiben, jagen', mit Ablautsentgleisung

auch gáinioti dass.,

(Viinan tislaamisesta käytetään liettuassa kuurilaista sa- naa “gainti, gaino…” jopa lakikielessäkin, kuten paikallisten pitkäripaisten toimiluvissa, mutta kielikirjoista sitä ei löydy, kuten ei montaa muutakaan vastaavaa kuurismia...) ";

latvia: "

gans 'Hirt' = paimen,

ganīt hüten, weiden' = laiduntaa,

ganīkla 'Weide = niitty, Herde, Schar = lauma' ,

ganeklis 'Herde', mit Ablautsentgleisung

gaīnīt 'treiben = ajometsästää, verfolgen = ajaa takaa' ,

gaīṇāt 'wiederholt treiben, abwehren' = metsästellä, "

-d- voi olla siis peräisin vartalosta (gandas > gandras = pelote-, uhka-, vankeus-) tai se voi olla peräisin äänteellisestä vastaamattomuudesta (ganas = paimen, paimennus > gan-d-ras = laidun-, paimen(nus)- (lauma).

(Sanalla ei ole tekemistä samoin mutta eri vartalosta olevan sanan kantrus = luja kestävä, kantava (jää ym.) kanssa, joka on peräisin samasta sanasta (*ken-s-) kuin suomen kantaa, kestää (lt. kęsti pr. keñčia), sietää (lv. ciest pr. ciet) ja latinan constant.)

Ahaa, nyt hoksasin: Suomen kaita, kaitsen, kuten nämä muutkin, kaita lapsia liett. leikkiä, ja tapella, haavoittaa (eri kielistä), tulee kantabaltin sanasta *gensti, pr. *gend´a, josta tulee seelin/yläliettuan/vararakirveskilen *gaisti, *gaidzia kuuluen samaan parveen kuin liettuan gèsti (gę̃sta, gẽso) = sammua, estyä, heiketä sekä gèsti (geñda, gẽdo)!

Sana VOI olla myös SU-perua ja samaa lähtöä kuin kajota.

 

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/antibaltistista-pangermanistista-pseudokielitiedetta-helsingin-yliopistossa

" Sitä lähinnä on liettuassa verbi

žaisti (žaidžia, žaidė) = leikkiä, kaita lapsia, huvitella ym.

”žaismas” = leikki, ”žaidimas” = leikki, peli, huvi, lastenkaitseminen, ”žaidėjas” = pelaaja, peluri, soittaja

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1& ... &w2=A&w3=I

Saman verbin toinen muoto, jonka kanssa johdannaiset ovat yhteisiä, on

žeisti (žeidžia, žeidė)” = haavoittaa, preussiksi

”ēiswintun (ēiswenna, ēiswennā)”

Latvian vastaava sana ziest (zied, zieda) (pr. 1. prs. ziežu) = voidella. Liettuan sana svíesti (~džia,~dė) = heittää,paikata, vatkata,tulee myös kantaindoeuroopan, latvian sviest (sviet,svieda) = paiskata,vatkata,mest (met,meta) = heittää (hallitusti), asettaa, lt. sviestas, lv.sviests = voi ("vatkattu") tulevat myös IE- juuresta *gʷʰen- = to press; to strike, slay, kill. Liettuan sviest- on ilmeisesti latvismi, ja latvian ziest lituanismi.


" svíestas  (1) sviests = voi
lydytas sviestas - kausēts sviests = sulatettu voi
sviestą mušti - kult sviestu = kinuta ("lyödä") voita
sviestas košės negadina = voi ei puuroa pahenna - labs labu nemaitā = "hyvä ei hyvää pahenna" (ei ole totta: ruotsalaisetkin tietävät premmin: "tårta på tårta", "kakku-kakku", ei ole aina kakkua enää ollenkaan, jos yhdistetään vaikka kaviaarikakku ja mansikkakakku, vaan sianruokaa...)
eina kaip per sviestą - iet kā pa taukiem = kulkee kuin rasvattu ("voilla")
sviestasukė  (1) sviesta ķērne = (voi)kirnu )

žaizda = haava, preussiksi ”ēiswa”, sana tulee ehkä kantaindoeuroopnas sanasta *gʷʰen-s- = hakata, ahdistella, vainota,
" Žodžiai, žymintys sąv. žaizda, dažniausiai etim. siejami su tokiais veiksmažodžiais: kirsti, pjauti, plėšti, mušti, ir t. t., nes nuo šių veiksmų gali atsirasti žaizdos. Be šių šaltinių, daugelis žodžių etimol. siejami su sąv. ‘skausmas’, ‘bjaurus, dvokiantis’, ‘luošas’, ‘bėda, nelaimė’, ‘liga’ ir t. t.
Lie. žaizda galbūt giminiška s. air. gōite ‘sužeistas’ (*g̑hoizd- (vsk, < *gʷʰen-s-, HM), s.i. hiṅs- ‘sužeisti, sugadinti’, kurie < ide. *g̑heis-, prailginto varianto šaknies, matomos s. i. hi- ‘sviesti’ (extension of the root in skt. hi-). " (Iirin (laina?)yhteys vasarakirveskieleen taas ilmenee).



žaizdras = ”haistari” on ”kamiinan,ahjon tai masuunin savuputki”, kuurismi, preus- siksi talon hormina ”kammins” eli ”kivinen”, josta tulee myös suomen ”kamiina”, tar-koittaen myös ”takkaa” ja muitakin pienehköjä kivisiä rakennelmia,ja ollen kivisenäkin liettuaksi ”žaizdras”.

(Muistan, että tuollaista sanaa ”haistari” käytettiin Hämeessä jossakin koomisessa merkityksessä tarkoittaen jotakin pitkää,honteloa,sellaisena silmään pistävää, vaikka henkilöä, hyödyttömän honteloa puuta tai myös jonkun silmään ko. tavalla epäonnis- tuneen näköistä rakennusosaa tai muuta vastaavaa, epäilemättä ja jopa erityisesti myös metallista savuhormia, jollainen saatettiin panna vaikka liian matalan saunan piipun jatkeeksi vedon parantamiseksi.


https://www.facebook.com/groups/tampereenmurre/permalink/1214435488651455/

Tunnetaanko Tampereen murteessa sana "haistari"?

Pia Mäkinen Varmaan joku pitkä savupiipun jatke, haistari

Risto Koivula Justiin se! Mistä bongattu? Tampereelta? Myös: silmiinpistävä törröttä- vä ruma rakennusosa tai koneenosa, jopa pitkä laiha hortoileva ihminen, hujoppi, hoiloppi.

Liettuan žaizdras, kuurin zeizdras = pajan, ahjon korkea savupiippu, metallinen savupiipun jatke, joka kuumenee nopeasti ja saa piipun vetämään hyvin, kuin pajan (ahjon) piippu. Kamiinan savupiippu (esim. laivassa).

žaizdr|as
1. tech. krosnies kaitinamoji ertmė, ahjo: Pagruzdinti kirvį žaizdre. Kuumentaa kirves ahjossa. Kalvės, aukštakrosnės žaizdras, pjan, kamiinan savupiipu
2. žr. ugniakuras. Tulipata.
http://www.zodynas.lt/terminu-zodynas/Z/zaizdras


Saunomisen hyvää tekevä vaikutus on tunnettua, ja sen tueksi on myös tieteellistä näyttöä.
 

Pia Mäkinen: Hämeenkyröstä

Kaija Virtanen: Ei o tamperetta mun mielestä

Risto Koivula: Merisanastoa alun perin, mutta niin taitaa olla itse Tamperekin...

Pia Mäkinen: Se on hämettä. Koomista hämettä. Muinaisliettuaa kai, jokin Zaistar tms.

Risto Koivula: Kaikki lainasanat on hämeessä koomisia. Yks joka mulla ensimmäis- ten joukossa tulee mieleen on venäjästä varmaan vasta 1800-luvulla lainattu "laatia", venäjän ladit´= sopia, sovittaa, mutta se on "vanhassa" hämeessä (aika uudessa itse asiassa) pesunkestävä kirosana, joka tarkoittaa

a) jonkun pään menoksi tapahtuvaa juonimista,

b) (täysin) näennäistä työntekoa, valmiiden elementtien järjestelemistä (näyttely ym.),

c) toisten päätettäväksi valmistelemista (lakiehdotus erotukseksi lain säätämisestä) d) vähämerkityksellisten sääntöjen laatimista: lait säädetään säännöt laaditaan. Joskus ennen työelämässä, kun piti "laatia" jotakin, mä koin sen vittuiluks.

Pia Mäkinen: Laatia suunnitelma, heh.

Risto Koivula: Pia Mäkinen Se yleiskielessä ihan neutraali, mutta ei hämeessä.

Pia Mäkinen: Puhun sydänhämeen siirtymämurretta,siinä on paljon Tampereen mur-retta mutta myös muita sanoja. Liityin tähän ryhmään ku mää aattelin että kylä mää täällä pärjään ja jossen pärjää ni opin tampereen kiälestä lisää.

Risto Koivula: Onko vaari ollut seppä?

Pia Mäkinen: Ei, ulkomaalaista perua, baltiansaksalaisten myöhäisempi jälkeläinen, liettuassakin oli aikoinaan sukua. Sanoja kieleen on siis tullut sieltäkin.

Risto Koivula: Kuurilaiset joiden kielestä tuokin jotenkin on (vaikka h onkin siellä vierasperäinen kuten kaikissa balttikielissä) luettiin tsaarin Venäjällä saksankielisiin, koska he osasivat kaikki saksaa, mutta asuivat useissa eri valtioissa. Silloisen ns. uuskuurin sanoista 25% oli saksasta.

Risto Koivula: Myös sana "korsteeni" on todennäköisesti kuuria tai preussia tai va- sarakirveskieltä (garstainas = nokinen, karstainen, tark. palanutpintainen), siihen on tullut s- alkuun saksasta, kun muuratun tulisijan pohjakivi - Schornstein - on sekoi- tettu savupiippuun! Savupiippu tuli aina tasapinosyistä täsmälleen "schornsteinin" yläpuolelle, joten se saatettiin käsittää "savupiipunpohjakiveksi".

Se on liiviksi "kuordals"

" (Dundaga) kùordals id. LW: 168a; skùorstin ́ ‘Schornstein’, cf. Latv. skurstenis, dial. skuôrstenis id. ME III: 906 "


https://www.facebook.com/braliunmasas/

Heidät myös vaihdettiin pois natsi-Saksan kanssa Molo-Ribbe-sopimuksen jälkeen

Pia Mäkinen: Minä olen juurikin baltiansaksalaisten myöhäisempi jälkeläinen, täytyy- kin alkaa oikein miettiä mitä sanoja kielessäni tampereen murteen lisäksi oikein on, kiitos tästä! Edelleen asumme useissa eri valtioissa. Valtiot vain ovat vaihtuneet. Tampereen murre on kumminkin parasta!

Risto Koivula: Pia Mäkinen Pistä tänne näkyviin heti kun muistat! Tai tuonne mun linkkaamiini blogeihin!

Pia Mäkinen: Mielenkiintoista. Sanoista nyt ainakin kuningaz, eli kuningas, peijakas ja äiti. Vaikka kuningas onki: "hiano ruunupää toiki." Jos mää sen sanon.

Risto Koivula Kuningas-sanan loppu on kuuria,mutta alku on jotakin muuta, joko ger- maania "kunna", tai suomea: kunta (heimo), kunnia. Kuningas ei ole ollut kovin huip- pukorkea johtaja kummassakaan tapauksessa. Mahdollisesti myös venäjän knjaz´ = ruhtinas tulee siitä. Liettuassa se tarkoittaa nykyään seurakuntapappia, ja on ennen tarkoittanut pakannista heimon tai alueen pappia. [Ralf-Peter Ritter sanoo, että ku-ningas ei voi olla miltään osin germaaninen sana, sillä sen alkuosa *kunja tulee hy-vin myöhään (300-400 j.a.a.) riippumattomasti germaanikielten kahteen eri päähaa-raan eikä se ole kehittynyt mistään yhteistä kantagermaanisesta kantamuodosta (ku-ten Álgu väärin väittää), vaan se on laina jostakin, mistä? Se ei ole vasarakirveskie-lestä, sillä silloin sana olisi osapuilleen **kunjainas. Preussin etymologinen ei tuo lisävaloa: konigas = "alueellinen, sotilasjohtaja" vaikuttaa kuurismilta sielläkin. Taidat olla oikeassa!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/suomen-kuninkaista)

Latviaksi ahjo on ēze ja preussiksi kammins (savupiippu) ja āudre (ahjo), joista varsinkin jäkemmäien on todennäköisesti tätä samaa perua.Sen sijaan ahjo ja  ēze lienevät samaa juurta kuin englannin ash. Se juuri on todennäköisimmin kreikkalaista tai iranilasta.

Tällä perusteella myös haihtua voi olla tislaus- ja tervanpolttomerkityksen kautta tätä juurta. Savupiippu žaizdras olisi näin ollen "haihdutin". Silloin myös haista ja jopa aistia voivat nekin olle tätä perua muinaisliettuan kautta kuten hauta. (Kts. Koivulehdon "hautaetymologia"...)

Liiviksi sana ”haista” = ”aiṥ” ja ”haistella” = ”aistl”.  (lt. *g´ensta = mätänee).

Viroksi ”tuntea” = ”aistima”, ”haistaa” = ”haistma” ja ”haista” = ”haisema”, "haisu" = hais.

Liettuan uosti (úodžia, úodė)  arī pārn., latvian  ost (, oda) [äänt. uost] = haistaa, joka voi tulla skalvin kautta samasta juuresta.
Latvian sana gaist (gaist, gaisa) = haihtua, häipyä, kadota, hajaantua, levitä (esim. kulkutauti)

" gaist (~t,~a,~īs),  nykti = vähetä, kulua, vävitä, sklaidytis = levitä, hjaantua, dingti = kadota (näkyvistä), peittyä (< dengti = kattaa, peittää)
migla gaist - rūkas  (migla) sklaidosi = sumu haihtuu
sapņi gaist - svajonės žūva = haaveet haihtuvat
gaistamība chem.  lakumas = haihtuvuus
gaistošs -a,  chem.  lakus, -i = lento- (> lekti > sm. lähteä?), lentävä, pöly-, tomu-
viegli gaistošas vielas - lakiosios medžiagos = haihtuvat aineet,myös: hulmuavat kankaat

Koska sanan haihtua alkuperä on baltissa, tarkemmin sanoen muinaisliettuassa, sieltä lienee syytä etsiä myös sanjen haja-, hajota, haju, haiku, häipyä ja hävitä kantamuotoja.

(Kaita-verbiä tarkasti tällä koodilla vastaava muoto olisi **gaist, **gaidz, jollaista sanaa nykylatviassa ei ole.)

Jotvinkin tuntee sekä sanat ”zaist” = leikkiä, että ”zeidet” = rakentaa, joka jälkimmäi- nen kertoo että myös liettuan ”siena” = kuurin ”seina” = suomen ”seinä” (muuri) ovat kaukaa samaa juurta.

http://www.suduva.com/virdainas/

zaida play
zaist to play (Inf)

zeidīt to build (Inf)
zeidas wall

Liettuan sana gaisras = tulipalo,  gaisra = gaisas = hehku, kajo, kajastus, koitto (aušra), gaistas = viivytys, odotus.
Latvian gaiss = ilma (sää), ilmapiiri, ilma- (esin -laiva), gaismas = valo, kajo, koi, gaišti (~ta,~o) = viivytellä, laiskotella,odotella (kaihota?), hävitä (sodassa), haihtua, sulaa (lumi), gaišus, lv. gauss = laiska (ihminen, hevonen), löysä (työ).

(Liikkuvan työväestön piiristä lähtöisin olleen matemaa- tikko Johann Karl Fredrich Gaussin (se käyrä, jota hän ei keksinyt,mutta oivalsi sen merkityksen) molemmilla vanhemmilla oli latvialaiset sukunimet, Gauss ja Bendze.)

Liett. guosti (~džia, ~dė) = lohduttaa (< kaita lapsia), guostis (~džiasi,~dėsi), latvian gausties (~dies, ~žas) = ikävöidä (skųstis).  Kaihota (lt. gaišti, gaišo) ja kaivata (lv. kaipt, kaip) eivät tule samasta sanasta

PS: sana hormi tulee preussista, ja on balttilaina hieman harvinaisemman välittäjä- kielen UKRAINAN välityksellä, jossa baltoslaavikieltan -g- ääntyy -h-:ksi, myös ukrainan preussiperäisessä murtessa ruteenissa.

Tällaisen lainautumistien mahdollisuus on nyt otettva huomioon muissakin sanoissa

gorme = kuumuus

gorme „hiczcze (Hitze) - karštis = kuumuus“ E 41 nom. sg.fem. = *garmē (gal su akūtiniu *-ar-) arba *gɔ̄rmē, t.y. *gārmē (su cirkumfleksiniu *-ār-) <*gărme.Jis kartu su la. gar̂me „eine (geringe = vähäinen) Wärme = lämpö" suponuoja balt. (subst.) *garmē „karštis“. Bus egzistavęs ir lie. *garmē „t.p.“, kurio vedinys yra, man rodos, verb. (ekspresyvas) lie.garmė́ti „tam tikrą garsą skleisti,su tam tikru garsu (triukšmu) ką daryti (marmėti, erzėti, smegti,lėkti, bėgti ir pan.)", plg.,pvz., lie. sopė́ti „skaudėti“, išvestą iš lie. sópė „skausmas“.

Tas lie. garmė́ti yra matyt iš *„būti karštam = olla kuuma(na)“ (plg. lie. garė́ti, žr. s.v. goro = tulisija, > hormi > *„būti užvirusiam bei verdančiam = kiehua“
> *„kunkuliuoti, marmėti“ > „tam tikrą garsą skleisti, su tam tikru garsu (triukšmu) ką daryti“. Šio lie. verb. semantinę evoliuciją bus veikę ir kiti lie. verb. ekspresyvai, ypač lie. marmė́ti „tam tikrą garsą skleisti, su tam tikru garsu (triukšmu) ką daryti (virti,kunkuliuoti, mur- mėti, grimzti, lėkti, bėgti ir pan.)“.Iš lie. garmė́ti yra išvestas lie. gar̃malas „triukšmas, riksmas; rėksnys“ lie. garmãlius „rėksnys“ (ibd.) lie. gar̃maliúoti „gurguliuoti; grimzti;rėkti ir pan.“ (ibd.),(s.v.gãras - dėl gar̃maliúoti) (s.v.gorme - dėl lie. garmė́ti, gar̃maliúoti).

Balt. *garmē „karštis“ gali būti fleksijos vedinys iš adj. balt. *gar̃ma- „karštas“ (plg., pvz., lie. laĩsvasláisvė, dėl metatonijos plg.minėtą la. gar̂me),kuris - sufikso *-ma- (< ide. *-mo-) vedinys iš balt.-sl. *ger-/*gar- „būti karštam“ < ide. *gher-/ *ghor- „t.p.“ (žr. s.v. goro). Dėl balt. (adj.) *garma- „karštas“,kuris yra labai senas, plg. alb. (geg.) zjarm „šiltas“ (< *gher-), arm. ǰerm „t.p.“, gr. θερμός 390 „t.p.“,lo.formus „t.p.“,av. garəma- „karštas“, s.ind. (subst.) gharmáḥ „karštis“ ir kt.

goro = tulisija

goro „fuerstant“ E 42, subst.su pr. *-ɔ̄, t.y. * (nom. sg. fem.). Jo reikšmė yra greičiausiai „žertuvė“ = „ein Loch auf dem Heerde, um das Feuer einzuscharren“ = paikka tulen säilyttämiseksi, umpimäkä.

Pr. goro raidės -o- fonetinė vertė, anot Trautmanno, esanti pr. *-ă-. Endzelynas iš pra
džių spėjo, kad čia raide -o- žymimas balsis galįs būti iš *-ō-. Bet vėliau Endzely-nas buvo atsargesnis: jam pr. goro- „ar dial. -o- < pirmbaltu a vai ar ō?“.Už šią End-zelyno nuomonę racionalesnė yra Stango, kuriam pr. goro esąs iš pr. *găr- arba iš pr. *gār-. Prie Endzelyno-Stango nuomonės atsargiai linksta ir Toporov l.c. Toks pr. goro fonetinio interpretavimo sunkumas kliudo tinkamai nušviesti šio pr. žodžio darybą, vadinasi, ir pačią etimologiją, kuri šiaip jau nėra nežinoma (žr. toliau).

Visi pripažįsta, kad pr. goro artimiausia genetinė paralelė yra lie. gãras „Dampf = höyry“ = la. gars „t.p.“. Tačiau niekas neatkreipė dėmesio,kad čia yra matyt pr. goro /lie. gãras (= la. gars) - subst.gretybė,visai panaši į lie. bradà//brãdas (= la. brads), žarà (=serb. zòra)//žãras = hiillos, lomà/lõmas = väli,loma, pr. keuto/ lie. kiáutas = kova = "poltettu (savi), paistettu, keitetty", la. smarda (= sl. *smorda)/smar̂ds (= sl. *smordъ) ir t.t.Kitaip sakant,subst. gretybė pr. goro//lie. gãras (= la. gars) rodo, kad pr.(E) goro yra pr.(E) *gărā (o ne *gārā ar pan.); tai ypač paremia pr. (III) gar-r-e- wingi - vedinys iš subst.pr. (III) *garā (= E goro) ar *gara- (žr. dar s.v. garrewingi).

Pr. *garā „žertuvė = tulipesä, hiiliastia, umpimähkä, tuhkakuppi“ yra iš *„(žarijos, t.y.) kárštos anglys (laikomos žertuvėje, kad neužgestų)“ < *„karštumas, karštis“ > pr. (III) *garā „karštis = kuumuus“ ar *gara- „t.p.“ (žr. s.v. garrewingi). Vadinasi, turime vak. balt. *garā „karštumas,karštis“ 391 (ar ir *gara- „t.p.“) bei ryt. balt. *gara- „t.p.“ (> lie. gãras = la. gars), kurie (kaip subst. gretybė!) yra matyt substantyvais virtusios lytys o-/ā-kamienio adj.balt. *gara- „karštas“ (plg. s.v.gorme),o šis - vedinys iš verb. balt. sl. *ger-/*gar- „būti karštam,degančiam“;plg.,pvz., subst. balt.-sl. *lanka- „lenktumas = taipuma, taivutus“/*lankā „t.p.“ (> lie. lañkas//lankà ir kt.< suomen lanka,!)   adj. (o-/ā-kamienis) balt.-sl.*lanka- „lenktas“verb.balt.-sl.*lenk-, s.v. accodis.

Iš to verb.balt.-sl. *ger- (sl. *gēr- rus. жар „karštis = kuumuus“ ir kt.)/*gar- „būti karštam,degančiam = kuumeta“ yra lie.gar-ė́ti „degti = palaa“ (LKŽ III 126 s.v. suga- rė́ti) = la. garêtiês „zu Ende brennen = palaa loppuun“, s.sl. gor-ěti „degti“ (ir kt.), suponuojantys balt.-sl. *gar-ēti „būti karštam“ (turbūt duratyvą-intensyvą), kuris santykiuoja su pr.*garā (=goro) panašiai, kaip, pvz., lie. sravė́ti „tekėti = virrata“ su lie. sravà „tekėjimas = virtaus“. Plg. dar lie. srovė́ti „tekėti“: gorė́ti „brennen (in der Kehle beim Genuß scharfer Speise)“, kurie yra

a) iš lie. sravė́ti resp.garė́ti, paveiktų šaknies subst. lie. srov- = srovė̃ resp. gor- = gõrė „das Brennen (in der Kehle beim Genußscharfer Speise)“, arba

b) išvesti tiesiog iš šių lie.subst.lie. garė́ti: gorė́ti = garúoti, garóti „garuoti = höy- rytä, kärytä“: x1 galėjo atsirasti (x =) lie. gorúoti „būti raudonam iš karščio; karštai geisti“ ir (x1 =) lie. goróti „labai norėti, trokšti“ (ibd.); plg. santykį, pvz., lie. dūsė́ti: dū́súoti: dūsoti. Turbūt panašiu (bet matyt savarankišku) būdu iš sl. (verb.) *gor- atsirado sl. (verb.) *gar- (> serb.-chorv. gárati „uždegti = sammua“ ir kt.), plg. sl. (nomina) *gar- (> serb.-chorv. gȃr „suodžiai = noki“,rus. гарь „išdegusi vieta miške = metsäpalopaikka“ ir kt.).

Atrodo,kad minėti šaknies lie. gor- (<*-ā-) resp. sl. *gar- (< *-ā-) nomina yra sava-rankiški (paralelūs) vediniai iš verb. lie. gar- (= garė́ti = höyrytä) resp. sl.*gor- (= *gorěti); kaip ten bebūtų, bet iš jų spėti,kad pr.(E) goro esąs arba galįs būti (ne vien pr. *găr-, bet ir) pr. *gār-, nėra nerizikinga. Tiesa,tą spėjimą, kad pr. (E) goro = pr. *gārā, galėtų remti ypač minėtas lie. gorà, bet šis yra siauras dialektizmas, atsiradęs greičiausiai šalia lie. garóti „garuoti“,veikiamo lie. goróti, pagal santykį, panašų, pvz., į lie. dujà „labai smulkus lietus = erittäin hieno sade“: lie. dujóti „smulkiai lyti“.

Balt.-sl. (verb.) *ger-/*gar- „būti karštam, degančiam“ yra iš ide. verb. *gher- / *ghor- /*ghr̥- „t.p.“ (jis paprastai laikomas ne ide. verb.,o ide. adj.)s.ind. háraḥ „karštis“, gr. θέρος „karštymetis, pjūtis“, θέρομαι „(su)šylu“ ir kt ,žr. dar gorme.

garrewingi = intohimoinen, kiimainen

garrewingi „bruͤnstig (brünstig = intohimoinen, kiimainen) - karštai“ III 1218 [7518–19] adv. (=karschtas VE5918 adj. nom. sg.masc.) = *garavingi (ar *garevingi), supo-nuojantis adj. pr.*garavinga- „karštas“ (plg. s.v.v. ainawijdi, ainawīdai), kuris galėtų būti sufikso *-aving- (sudurtinio) vedinys iš subst. pr. *garā „karštis“ ar *gara- „t.p.“ (žr. goro). Bet pr. *garavinga- „karštas“ yra greičiau sufikso -ing- vedinys iš adj. pr. *garava- „t.p.“, plg. la. laipnīgs „malonus = miellyttävä, meilus, [sel.<? lempningas] lempeä, hellä“ (iš la. laipns „t.p.“), lie. linksmìngas „linksmas = onnellinen, džiaugsmingas = iloinen“ (iš lie. liñksmas) ir kt.

Toks adj. pr. *garava- „karštas“ laikytinas sufikso *-av- vediniu

a) iš subst. pr. *gara- „karštis“ resp. *garā „t.p.“ [žr. s.v. goro; plg. la. vask-avs „apygelsvis (sc.vaškinės spalvos = vaskenvärinen)“, (dėl lie. -av-)] arba

b) iš adj. pr. *gara- „karštas“ (žr. s.v. goro; plg. adj. s. sl. istovъἀληθινός adj. istъ „tikras = tarkka, tämällinen“. Dėl pr. garrewingi.

* * *

Edelleen olen hyväksynyt (uudeksi) germaanilainaksi sanan kernas = altis, aulis, halukas, viron kõrnis = ystävällinen sekä murea, hyvä (leipä ym.), vaikka baltissa-kin on kernas [ääntyy kärnas,suomalaisen korvaan],joka mainitaan myös lainaksi suomesta vieläpä liettuassakin, mutta se tarkoittaa aivan päin vastoin lika(ist)a ja sonta(ist)a eikä liity suomen sanaan kernas vaan enempikin sanaan kärnä(s), joka tarkoittaa äreää ja vihaista ja sellaiseen taipuvaista, pahanmakuista kuten pohjaan-palanutta ja liikaa kuumennettua,poltettua ruokaa sekä kuivunutta likaa,rupea (myös: kerni, -en) suojaava kuivunut pinta), ihottumaa, rosoista kaarnaa ja muuta pintaa (meikäläisen kotimurteessa körnä).

 

" Lithuanian: kẽrnoti = liata, kirota

Etymology: iškẽrnoti 'beschmutzen = liata, loata, tadeln = moittia, schelten = sättiä, haukkua, verleumden = panetella, parjata', žem. Wort und entlehnt aus

lett. ķẽrnāt, -ēt 'schmieren = rasvata, schmaddern = loata, sudeln = liata',

das seiner seits aus finn. kernätä 'tadeln' = haukkua, moittia, kärnätä, kränätä,

liv. kärnә 'besudeln = liata' stammt.

Lett. apkārnīt 'mit den eigenen Exkrementen besudeln, bereinigen'= paskata (E.- Hauz.) hat trotz Jægers a.a.O. nichts mit lit. kẽrnoti, lett. ķẽrnāt zu tun, sondern gehört zu lett. kārnis 'Haken zur Ausräumung der Unreinlich-keiten aus dem Ofen oder zur Herunterschaffung des Getreides von den Dorrbalken in der Heizriege' = hiilihanko, nokilapio
kārnīt 'wühlen = tonkia, ausbreiten, scharren = kaapia, kratze = raapia, reinigen' = putsata. Die Gdbed. dieses Verbums ist 'wühlen, scharren', woraus sich die entgegengesetzten Sinnesnuancen 'beschmutzen' und 'bereinigen' erklären.

Über die Rückbildungen lit kernà 'Schelte' = nuhteet, parjaus, lett. ķērna 'Schmutz- fink' = likasanko, von den hier behandelten Verben aus s.s.v. kernà 3.Lett. ķẽrnēt 'kernen, Butter machen = kirnuta´ hat nichts mit ķẽrnāt, -ēt 'schmieren usw.' = liata, zu tun, sondern stammt aus mnd. kernen,

Tämä sana olisi siis liettuan laina suomesta kuurin välityksellä. Ei kauhean tutulta näytä. taitaa olla liivistä. "

s.s.v. kernà 2.

" kernà.

1. kirnu, puinen astia kermalle: medinis indas grietinei nusistoti su skyle apačioje išrūgoms nuleisti: Kernà iš medžio nuo dviejų gorčių,turia dugną platesnį ir iš šalies pri dugno skylelę su vagiu nuleisti palaidas (pasukas) nu smetono. Sviesto ker̃nos trys. Jau pilna kerna smetonos, reikės sviestą sukti.

2. kirnu, kerman kirnuamiseksi: indas sviestui mušti, muštukė: Supilk smetoną į ker̃ną ir suk sviestą.Jei kerną gerai suksi, tai sviestas būs tuoj čia. Paimk kerną, sumušk sviestą. Prailgsta sviestą mušti kernõ [je].

3. Yksinkertainen astia, kippo: prastas indas bet kam: Cielą ker̃ną smalos nusipirkau.

4. Tiheikkö, ryteikkö: tankynė, vieta, kur kas suaugę į krūvą: Neik, tiek nepereisi, to- kia baisi kerna. Kur tu įlįsi - tokia kerna! Kaip arėme dirvonus, tai medžių kernos daug sugaišindavo, kol išraudavom. "

Viimeinen sana liittyy suomen murteiden sanaan kermi, -en = (umpeenkasvanut) tiheikkö, mordvan kerme, marin kerme (püges-kerme = pähkinäpensas).

Tämä noiden kirnu-merkitysten kanssa asettaa kysymyksen, liittyykö sana kerma, viron kirme, kirve = kerma, (pinta)kalvo, riite tähän. Viron m:llinen ja v:llinen muoto viittavat, että kyse olisi partisiipeista: tekemä/ tekevä, kertymistä tarkoittavasta ver- bistä (tai sekin merkitys on täältä). Sana kerte tarkoittaa kovaksijäätynyttä hangen pintaa.

Nämä liittyvät todennäköisesti sanaan kera (kanssa), joka esiintyy myös muodossa kela ainakin karjalassa. Sana juontaa ehkä Indoeurooppalaisen kantakielen ja- sa- masta *-qʷe, josta on johdoksilla muodostettu verbejäkin,kuten *ke-r- = lyödä (lisää), *ke-l- = nostaa, kääntää (ylös, esiin), luoda (käsin) > takoa, ja *ke-m- = taivuttaa, venyttää, kuormittaa.

Takaisinlainaustuminen balttikieliin liivin "kerännäisistä" (paskoista, esimerkiksi kalanpyydyksissä) kärnә EI tarkoita, että sana olisi alun perin SU-sana.

Suomen kernas ja varsinkaan melko samaa merkitsevä viron kõrnis EIVÄT tule suoraan kantagermaanin sanasta gernaz (vaikka Álgu niin antaa ymmärtää jättäen sopimattomat rinnakkaismuodot kokonan (myös lapin kärnas = vasaa hyvin hoitava porovaadin) mainitsematta kuten katraankin kohdalla (mm. marin kotris = katras, joka EI ole GERMAANIaina).

Kernas tarkoittaa myös ydintä,aivan uusi laina saksasta: linnunradan ydin ym.

* * *

Edelleen olen hyväksynyt (pitkin hampain ja suurin varauksin) sanan rakas mahdol-liseksi germaanilainaksi. Vähäisintäkään syytä ei kuitenkaan ole fikseerautua sellai- seen ajatukseen ohi kaikkien asiaan liittyvien mahdottomuuksien, että se olisi peräi- sin ainakaan suoraan kantagermaanin sanasta "*frakaz" (anglosaksin fraec = himo- kas, hollannin vrack = himokas, ahne, saita), sikäli kuin tuollaista sanaa on edes ollut, sillä germanistiikan suurin auktoriteetti englannin etymologinen ei tunne sanaa lainkaan. (liett. prekė = tuote, rahallisen arvon omaava hyödyke.)

freak (n.)

1560s, "sudden turn of mind", of unknown origin, perhaps related to Old English frician "to dance" (not recorded in Middle English,but the word may have survived in dialect) [OED,Barnhart], or perhaps from Middle English frek "bold, quickly," from Old English frec "greedy, gluttonous" (compare German frech "bold, impudent").

Sense of "capricious notion" (1560s) and "unusual thing,fancy" (1784) preceded that of "strange or abnormal individual" (first in freak of nature,1847; compare Latin lusus naturæ, which was used in English from 1660s). The sense in health freak, ecology freak, etc. is attested from 1908 (originally Kodak freak, a camera buff). Freak show attested from 1887.

freak (v.)

"change, distort," 1911,from freak (n.). Earlier, "to streak or fleck randomly" (1630s). Related: Freaked; freaking.
 

pray (v.)

early 13c.,"ask earnestly,beg",also (c.1300) "pray to a god or saint", from Old French preier "to pray" (c.900,Modern French prier),from Vulgar Latin *precare (also source of Italian pregare),from Latin precari "ask earnestly, beg, entreat," from *prex (plural preces, genitive precis) "prayer, request, entreaty,"

from PIE root *prek- "to ask,request,entreat" (cognates: Sanskrit prasna-, Avestan frashna- "question;" Old Church Slavonic prositi, Lithuanian prasyti "to ask, beg;" Old High German frahen,German fragen,Old English fricgan "to ask" a question.

Tämä vanha "kanta-IE" on väärin, oikea muoto on *preng-, tai sitten tuo k (g) on kantabaltoslaavilainen johtopääte: "pistää ottamaan vastaan". Kaksi seuraavaa vasarakirves- tai sotavaunukansa-sanaa ovat samaa nippua:

*pray- to like Skr. प्रीणाति (prīṇā́ti), OCS prĕjǫ, Russ. прижать (prižatʹ), Pol. przać (Silesian regio-nalism), Ltv. prieks, Gk. πρᾶος (prâos), Av. frā/, Goth. 𐍆𐍂𐌴𐌹𐍃 (freis); 𐍆𐍂𐌹𐌾𐍉𐌽 (frijōn), Eng. /free; frēond/friend, Gm. friunt /Freund, ON Frigg, Welsh rhydd, Ir. ríar/
*preḱ- to ask, to pray Lat. poscō, Toch. prak/prek, Skr. पृच्छति (pṛccháti), Arm. հարց (harcʿ), OCS просити (prositi),Russ. проси́ть (prosítʹ), Lith. piršti, Ltv. pirstlis, Gm. frāga/fragen; forscōn/forschen,Eng. frignan/-, ON fregna, Goth. 𐍆𐍂𐌰𐌹𐌷𐌽𐌰𐌽 (fraihnan), Pers. fraθ-/ پرسید (pursīdan), Av. pərəsaiti, Oscan aparsam, MWelsh erchi/archaf, Ir. arco/, Toch. pärk/prek, Umbrian pepurkurent

 

Latvian sana prieks = liettuan prekė = tuote: "sellainen jolla on kysyntää".

Liettuan piršti (perša, piršo) = kaupitella, kosiskella, täältä tulee myös ilmeisesti sana pirkti (perko, pirko) = ostaa

free (adj.)

Old English freo "free, exempt from, not in bondage," also "noble; joyful,"

from Proto-Germanic *frijaz (cognates: Old Frisian fri, Old Saxon and Old High German vri, German frei, Dutch vrij, Gothic freis "free"),

from PIE *prijos "dear,beloved," from root *pri- "to love" (cognates: Sanskrit priyah "own, dear, beloved," priyate "loves;" Old Church Slavonic prijati "to help," prijatelji "friend;" Welsh rhydd "free").

The primary sense seems to have been "beloved,friend, to love;" which in some lan- guages (notably Germanic and Celtic) developed also a sense of "free",perhaps from the terms "beloved" or "friend" being applied to the free members of one's clan (as opposed to slaves; compare Latin liberi, meaning both "free" and "children").

Compare Gothic frijon "to love";Old English freod "affection,friendship", friga "love", friðu "peace;" Old Norse friðr, German Friede "peace;" Old English freo "wife;" Old Norse Frigg "wife of Odin," literally "beloved" or "loving;" Middle Low German vrien "to take to wife," Dutch vrijen, German freien "to woo."

Of nations,"not subject to foreign rule or to despotism," it is recorded from late 14c. ... Sense of "given without cost" is 1580s, from notion of "free of cost." Free lunch, originally offered in bars to draw in business,by 1850, American English. Free pass on railways, etc., attested by 1850. Free speech in Britain used of a privilege in Parlia- ment since the time of Henry VIII. In U.S., as a civil right, it became a prominent phrase in the debates over the Gag Rule (1836).

free (v.)

Old English freogan "to free,liberate, manumit," also "to love,think of lovingly, honor" from freo (see free (adj.)).Compare Old Frisian fria "to make free;" Old Saxon friohan "to court,woo;"German befreien "to free," freien "to woo;" Old Norse frja "to love;" Gothic frijon "to love." Related: Freed; freeing.

Tuo sana *frakaz on samaa juurta kuin uudet ja läheiset ruotsin fråga ja saksan fragen = kysyä. Englannin tähän liittyviä sanoja ovat freak = (omituinen) amatööri sekä pray = ruloilla.

Àlgu-tietokanta on ruvennut pitämään sanaa suomalais-ugrilaisena (kk. *rakka), vaikka läheistä sukukielistä vastin on vain karjalassa (rakas) ja pohjoissaamessa (rakkes), ilmeisimmin lainana näistä.

Àlgun mukaan kantakermaanista onkin nyt synonyymi armas.Tosin "kantakermaa- nissa esiintyy kasi muotoa *arwas ja *armas, joiden konsonattivaihtelu kovasti muistuttaa balttikielten ja suomen vastaavaa: arvo(st)ama, arvo(st)ava.

Liettuan sana arvokas,arvovaltainen on orus,m., ori, f. Kantabaltissa se on ollut ārus. Arwas näyttäsi tarkoittaneen työstä, erityisesti ikävästä maankääntämistyöstä saatavaa työpalkkaa:

" Lithuanian: algà = palkka, (sotilaan) päiväraha

Etymology: 'Lohn, Sold',

lett. alga,
preuss. ālgas (Gen. sg.) 'des Lohnes' = palkka-,
lit. eĨgtis (pr. 3. eĨgiasi) 'sich benehmen = käyttätyä, sopia, sich betragen, betteln = kerjätä',
eĨgeta 'Bettler(in)' = kerjäläinen,
lett. elgt 'aufdringlich bitten, sich aufdrängen, sich beherrschen, aushalten';
cf. ai. argháī 'Wert', árhati 'ist wert' (ai = altindia),
ā. álfé 'Erwerb = ansio, Gewinn = voitto',
álfonein 'als Erlös einbringen' = ”netota”;

infolgedessen ist FINN. arvo 'Wert, Preis', trotz Kalima und Mayrhofer a.a.O.von der baltischen Wz. zu trennen.

(Suomen ”arvo” on johdettu ”takaperin” sanasta ”arvoi- nen”, jonka vanha kantasa-na ei ole ollut ”arvo” (ja tästä tulisikin *arvonen),vaan ”*arva”, joka taas on ilmeisim- min partisiippi verbistä ”*arra (t. arda, *aren, *aree, kuin ”purra”), joka mahdollisesti tarkoittaa ”palkkatyön tekemistä”, ansailtsemista.

liivin ”arrә, pr. arrәb” = arvioda, arvottaa,

viron ”arv” = määrä.

Tämä voi olla tehty yhtä hyvin suomessa kun baltissakin iranilaisperäisestä verbistä

ert”, = vivuta, kääntää maata seipäällä, soutaa. "

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/antibaltistista-pangermanistista-pseudokielitiedetta-helsingin-yliopistossa (kommentti)

Arvo ja armas olivat tämän mukaan iranilaista perua, mutta BALTIN KAUTTA.

Álgusta jätetty pois tärkeitä rakkaan vastineita, jos noin on: SSA tietää: jurakkisamo- jedin rak, lak = rakas, läheinen, unkarin rokon = sukulainen, mansin rak = rakkaus, raw, row = päästää lähelle, hantin rakh = lähetä, kelvata, sopia miellyttää,  rakhi = rakas, ragham, rahkti, rakhtә = sukulainen (liettuan raktas = avain).

Kuten katras ja kernas myös *(p)rakas on kovasti vasarakirvessanan oloinen sana. Myös rukoilla voi olla samaa perua. Se on jakautunut samoin esiintymiseltään. Ään- teenvaihdos sopii balttikielten sisällä tapahtuneeksi. Niissä kun johdannaisia johde- taan usein vokaaleja vaihtamalla.Germaaninen sana on varmasti "pruukata",r. bru-ka, pitää tapanaan tehdä jotakin (vaikka sitten (p)rukoilla). (Rukoilla ei missään ta-pauksessa tule mistään "**truko-"-muodosta,sillä truko on täysin eri asia, suuri kasa (ruko) jotakin, tämä sana tule trank-, trunk- muotoisesta juuresta, jotka tarkoittavat mm. runkoa, juurta, perustusta.


Mikään ei varsinaisesti estä sanaa (p)rakas olemasta myöskin iranilainen laina, ja baltin OHI eikä sen kautta. Ei ainakaan se, että se esiintyy myös Siperian samojedi- ja ugrikielissä, jotka vilisevät iranilainoja. Niitä ovat mm. porsas, kemi (joki), kuri (viron kori), elukoiden aidattu juoksureitti esimerkiksi asutuksen läpi, ori, mana (loitsu, kirous).

Venäjällä ovat pitäneet valtaa moskalien ja tataarien lisäksi myös erilaiset iranilaset "ulaanit" useaan otteeseen, mm. skyytit, sarmaatit ja alaanit (osseetit). Jorma Koivu- lehto on väittänyt poroakin iranilainaksi, "yleensä vaan kotieläimeksi". "Rakas" on saattanut tarkoittaa nimenomaan diililuontoisia naimakauppoja yhteistoimintaa har- joittavien heimojen kesken, joita indoeurooppalaiset, mm. germaanit ja filistealaset harjoittivat mm. Kalevalan ja Raamatunkin mukaan,kun sanalla on yhteys myös kau- pankäyntiin, jos se on tuota perua.Ne ovat voineet tehdä sitä germaanienkin kanssa. Kaikki on varmaan saaneet,mitä ovat hakeneetkin. Mutta suhteiden kääntyessä huo- noiksi naisilla oli yleensä noissa tapauksissa tapana pysyä isänsä eikä aviomiehensä klaanin kannalla, kuin Delila, Aino, jne.

Katsotaan vielä yksi kieli: vepsä:

" armaz (armhan, armast, armhid) – mīļš, mīlīgs = rakas, armas

 armhas – mīļi

 armhašti – mīļi "

"Rakas"-sanaa ei ole, sinne päinkään ovat vain:


" rag (ragan, ragoid) – kārts = karsittu puunrunko, salko, hirspuu, bomis = nuija

 ragišt­ada (ragištab, ragišti) – krist (par krusu) = sataa rakeita
.     ragištab – krit krusa = sataa rakeita "

* * *

Tästä jutusta se Koivulehdon väärentäjänura on alkanut:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1275170.html#p1275170

Koivulehdon yksi "pesiaali" on johtaa sana "lanka" "kermaanin PERÄSUOLESTA":

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1139547.html?hilit=luogge#p1139547

Erityisesti on olleet tulilijalla "Häme", "ihminen", "sauna", "hauta", "laiva", kaikki taattuja balttisanoja.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1035458.html#p1035458

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1036345.html#p1036345

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1036663.html#p1036663

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1061268.html#p1061268

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1061345.html#p1061345

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1072574.html#p1072574

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1101839.html#p1101839

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1105784.html#p1105784

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106169.html#p1106169

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106789.html#p1106789

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1129004.html#p1129004

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1191499.html#p1191499

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1221121.html#p1221121

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/05/suomen-sanat-fraenkelin-...
 

Saksan johtava fennougristi Ralf-Peter Ritter piti HY:n "suomen kielen arkkimuinaisia germaanilainoja" huijauksena.

 

V. 2011 edesmennyt Saksan johtava fennougristi Ralf-Peter Ritter piti HY:n "suomen kielen arkkimuinaisia ger- maanilainoja pronssikaudelta", ajalta ylipäätään ennen ajanlaskun alkua, väärin metodein pseudotutkittuna huijauksena.

http://www.abebooks.co.uk/servlet/BookDetailsPL?bi=854175908

Itämerensuolaisten vanhimpia germaanisia lainasanoja niin ikään tutkinut Berliinin yliopiston fennougristiikan professori

Ralf-Peter Ritter ei anna mitään tukea Koivulehdon "etymologioille" teoksessaan

Studien zu den ältesten germanischen Entlehnungen im Ostseefinnischen (Mar 1,1993)

" In der Untersuchung wird dargelegt, welche Aussagen über Alter, Umfang und Schauplatz der germanisch-ostseefinnischen Sprachkontakte beim derzeitigen Stand der Kenntnisse möglich sind: Vor dem Auftreten der ersten germanischen Runeninschriften beginnen die Osteefinnen aus dem Germa-nischen zu entlehnen.

Ob der Beginn der Lehnbeziehungen vor der Zeitwende (und gegebenenfalls, wie lange davor) anzusiedeln ist,läßt sich nicht feststellen.Germanische Entlehnungen in das «Frühurfinnische» (d.h.Ostseefinnisch-Lappische) sind bisher nicht zwingend nachgewiesen worden. Die traditionelle Auffassung, daß der Beginn der baltisch- ostseefinnischen Lehnkontakte vor dem der germa-nisch-ostseefinnischen liegt, ist jedenfalls nicht zu widerlegen.

Die etymologische Methode,mit der gegenteilige Ergeb- nisse erzielt wurden, hält einer kritischen Prüfung nicht stand. "

Tutkimuksia itämerensuomen vanhimmista germaanilainoista (1.3.1993)

" Tutkimuksessa esitetään,mitä on mahdollista sanoa germaanis-itämerensuoma-laisten kielikontaktien iästä,laajuudesta ja esiintymisalueista tämänhetkisen tietä-myksen vallitessa:Ennen ensimmäisten germaanisten riimukirkjoitusten ilmaantu-mista (n.100 j.a.a.) alkoivat itämerensuomalaiset lainata sanastoa germaanikielistä. Voidaanko lainayhteyksien alku vetää ajanlaskuun alkuun asti (ja kuinka kauaksi siitä taaksepäin), ei ole varmistettavissa. Germaanisia lainauksia "varhaismuinais-suomessa" (itämerensuomi-lapissa) ei ole tähän mennessä pitävästi todistettu.

Perinteinen käsitys, että balttilais-suomalaisten lainakontaktien alku sijoittuu ennen germaanis-itämerensuomalaisia, ei ole mitenkään kumottavissa.

Se etymologinen metodi, jolla päinvastaisia tuloksia on saatu, ei kestä kriittistä tarkastelua. "

http://www2.filg.uj.edu.pl/ifo/kjasis/~nemeth.michal/store/pub/nemeth_m-in_memoriam_Ralf-Peter_Ritter.pdf

 

Keskustelua:

 

DI Xxxx Xxxxxxx
Tampere

Kiitos yhteydenotostanne ja kiitos kannustavasta ja ystävällisestä palautteestanne! Hienoa kuulla, että Álgu on pääosin tyydyttänyt ja ollut hyödyksi.

Saamelaiskielten Álgu-tietokanta on koottu sillä periaat-teella, että se on arkisto teh- dyistä tutkimuksista, ei niinkään kannanotto siihen, mikä esitetyistä vaihtoehtoisista etymologisista hypoteeseista on todennäköisin. Siksi siellä on myös sellaisia kirjalli-suudessa käsiteltyjä etymologioita, joista vallitsee eri käsityksiä ja jotka voivat olla hyvinkin kiistanalaisia.

Suomen sanojen etymologioita on alettu lisätä vähitel- len ja suomen osalta tietokanta on siis vielä varsin keskeneräinen.

Fraenkelin sanakirja ei todellakaan ole vapaasti saatavilla,mutta voin omia kanaviani myöten yrittää selvittää, olisiko mitään mahdollisuuksia saada sitä avoimeen käyttöön.

Ystävällisin terveisin ja hyvää kevättä toivottaen

Pirkko Nuolijärvi

-------------------------
Johtaja, professori / Direktör, professor
Kotimaisten kielten keskus / Institutet för de inhemska språken
Vuorikatu 24 / Berggatan 24
00100 Helsinki / Helsingfors
+358 (0)20 781 3220
[email protected]


9.5.2012 16:22, Xxxx Xxxxxxx kirjoitti:

 

Arvoisa Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen johtaja

Laitoksenne julkaisemassa muutoin ilmeisesti erinomaisessa saamelaiskielten Algu- tietokannassa on valtion virallisessa tieteellisessä lähteessä joukossa aivan mahdot- tomia Jorma Koivulehdon "muinaisgermaanilainoja" (jollaisia suomen tai saamen kielissä ei ylipäätään ole), ja linja on,että "balttikieliä ei ole olemassakaan". Uusiakin tuollaisia on samalla linjalla sepitetty.

Hyvä esimerkki on tämä "laiva"-sana, jota on myös Fraenkelin liettuan etymologi- sessa sanakirjassa väännetty muuksi kuin balttilaiseksi, joka se oheisen vertailun mukaan kuitenkin ehdottomasti on: se tulee kantabaltista aivan säännöllisesti, mutta poikkeuksellista tietä.

http://nakokulma.net/index.php?topic=7872.msg223831#msg223831

Tämä on poikkeuksellisen karkea esimerkki. Olen käsitellyt kaikkia Fraenkelin viittauksia suomeen tässä blogissa.

http://hameemmias.vuodatus.net/blog/3214363/suomen-sanat-fraenkelin...


Valitettavasti Fraenckelin sanakirja on mennyt tunnus- ten taakse viime aikoina. Olisiko KOTUSilla mitään mahdollista vaikuttaa sellaiseen, että se saataisiin vaikka johonkin yhteistyöhön liittyen uudelleen avoimesti nettin?

Algu-tietonanta sinänsä on hieno projekti, mutta tämä mainittu vika kytkee sen koulu-kuntaan, jolle muut germanistitkin nauravat avoimesti jopa englannin etymologiessa nettisanakirjassa.

Xxxx Xxxxxxx, DI, Tampere
 
 
Edelleen keskustelua:
 
Tämän paperin pitäisi todistaa, ettei kampakeraamisilla kullttureilla ollut mitään tekemistä uralilaisen kielryhmän kanssa.
 
Nuo "tuntemattoman substraatin lainat" kuten jänis, salo, saari salmijalava ovat balttilainoja ja ilves ilmeisesti liivilainen ydyssana il-beks = ylä-paha = latvapiru...
 
 
" Lithuanian: salà = saari
 
Etymology: 1. 'Insel = saari',
 
ãtsala 'Einbuchtung = sisäänpainautuma, an einem Flussufer, sinulus aquae stantis, incisus influminis ripam'
 
salavà 'Werder = saari, kuivan maan kaistale joessa, Flussinsel = virtasaari', 'Vorgebirge = kallioniemeke' (Lalis, Ryteris),
 
pasalӲs 'einer Insel gegenüberliegendes Ufer = vastarannan saari, Inselufer = saarenranta'
 
lett. sala 'Insel = saari, Holm = kukkula, eine Höhe im Morast = rämesaareke'.
 
Nach Būga KS 279ff. zu sálti 'fliessen' = virrata, olla sulana: šunìs atsáldu 'palam vehementer repello':
 
selù, selė'ti 'furtim a tergo lente accedo, vel accurro citissime' = solista?:
 
preuss. salus Voc. 63 'Regenbach' = sadepuro,
 
Flussn. Ramgesalus (1. Gl. zu lit. ramùs 'ruhig, sanftmütig' + preuss. salus), lit.  Sãlantas. Nach Endzelin bei M.-Endz. s.v. abstrahiert aus *ap(i)sala, indent salà (wie slav. ostrov') urspr. wohl eine Flussinsel und etwas 'Umflossenes = virran ympäröimä' war.
 
Falls salà zu sálti (są̃la, sãlo), selė'ti (sẽla, selė'jo) = sulaa, pehmetä, mallastaa, mallatua, makeutua gehört, dürfte es aus einem mit abg. ostrovú 'Insel' (cf. hom. nésan ámfirútu) vergleichbaren *apisala (s.o.) hervorgegangen sein.
 
Blesse BzN 5, 69 geht für salà 'Insel' nicht vom Kompos. *apisala aus, sondern von der Gdbed. 'Zusammengewälztes; von der Flussströmung, besonders nach dem Frühjahrshochwasser, auch von einem stürmischen Meer Zusammengewirbeltes; Zusammengetriebenes' aus.
 
Lit. sálti usw. soll von der Wz. *swel-, *swal- stamme ausgehen.
 
(cf. ae. as. swellen, 'schwellen = paisua, pullistua, kohota, aufwallen = kuohua, nousta (like)', ahd. widerswalm 'Strudel = pyörre, kuohu', nhd. Wasserschwall.)

Nach ihm ist ãtsala besser als 'Ausbuchtung in der Uferlinie = rantaviivan ulkonema' denn als 'Einbuchtung an einem Flussufer = (joen) rantaviivan sisäänkaareutuma (maaperään)' wiederzugeben. Bei manchen o. genannten Wörtern kann auch *salwoáī  'gelb, schmutzig, grau = likaisen kellanharmaa, mutainen (vesi)' hineinge-spielt haben, wozu
lat. sāl, lett. sāls, lit. saldùs = makea, usw. gehören. Vieles sehr fraglich.
 
Aus dem lit. lett. sala sind entlehnt finn. salo 'waldiger Ort, Einöde = metsäinen asumaton alue tai saari, erämaa'
 
estn. salu 'Morastinsel, Hügel im Morast = rämesaareke, -kukkula'
 
liv. salã 'Insel' = saari (Thomsen Ber. 214, Nieminen FUF 22, 30ff).
 
Über Orts- und Flussn. mit dem Glied sal- (z.B. lit. Sãlantas), Bezzenberger sowie Gerullis ON., der noch den preuss. ON Nasaliten (Präpos. na + lit. salà) zitiert.
 
Über die Herkunft des mit balt. sala in keinem Zushg. stehenden lat. insula handeln Skok.
 
 
 
Sana ”saari”, joka on taivutuksensa perusteella omaperäinen tai balttilainen, on vielä ”sala” sanaakin kummallisempi: se on itämerensuomen sana, josta ei näy merkkiä- kään saamessa eikä etäsukukielissä,toisin kuin ”salasta”, josta tulee täysin säännöl- lisesti lapin ”suolu”, tulee se sitten suomesta tai baltista. Tuon perusteella ”saaren” pitäisi olla balttilaina (kuten viron etymologinen sanookin; sana voi olla kuitenkin vasarakirvestä).
 
Latviassa, zemgallissa esiintyy sana
 
zaris” = saari,
 
 
DYNAMIK EINIGER ENTLEHNTER LEXEME IN DEN MUNDARTEN NORDWESTLIVLANDS
 
Zusammenfassung
 
In diesem Beitrag werden einige in Nordwestlivland vorkommende entlehnte Lexe-me finnougrischer Herkunft sowie ihre Semantik unter dem Aspekt des historischen Wandels behandelt. In der 2. Hälfte des 20 Jh. bietet sich durch die Erweiterung von mundartlichen Materialsammlungen die Möglichkeit, die in ME, EH und sonstigen Forschungen vorhandene Information sowohl zur Verbreitung, Stabilität und Wandel dieser Wörter als auch zu ihrer Herkunft,Semantik und den Gebrauchseigenschaften zu ergānzen.
 
Unter dem Aspekt der Gebrauchsdynamik von Entleh-nungen im Laufe des 20. Jh. lässt sich feststellen, dass ein Teil der lokalen entlehnten Lexeme zu historischen Relikten geworden ist
 
(z.B. aķis ‘Getreidehocke = viljakuhilas’,
 
sāris, zāris ‘Insel = saari; Hügel = kumpu’,
 
ķiris ‘schwarzer Ochse mit weissem Streifen überm Rücken = kyyttöhärkä’); ein an- derer Teil mit relativ weitem bzw. engem Gebrauch setzt sein Funktionieren vorwie- gend in der gesprochenen Sprache der älteren Generation fort (z.B. kãbak, kābaks ‘armer, ärmlicher Mensch = köyhä’; ‘geiziger, habgieriger Mensch = saituri’, paîkât ‘flicken = paikata’); ein weiterer Teil hingegen kommt auch heutzutage ziemlich oft in der gesprochenen Sprache verschiedener Generationen vor (z.B. roida ‘Schutt, Kehricht, Abfālle = roskat, jäte, roina’, peksēt  ‘schlagen; prugeln = pieksää’, kunna ‘Wiesenfrosch’ u.a.). ”
 
Tämä olisi siis lainaa suomen/viron sanasta ”saar(i)”, liivin ”sɔr”.
 
 
Tässä on kuitenkin parikin pahaa ongelmaa: ”saari” loistaa täydellisellä poissaolol- laan muista kuin itämerensuomalaisista kielistä, myös saamesta, jossa on sanan ”sala” johdannaisia, siis vanhan teorian mukaan balttilainoja.
 
Toinen ongelma on, että ”zāris” olisi varmaan ainoa sana, jossa suomen tavalli- nen s olisi lainautunut johinkin balttikieleen soinnilliseksi z:ksi.Soinnillisuus on balttikielissä lainautuessa väistyvä ilmiö eikä muodostuva.Ainoa tunnettu systemaat- tinen prosessi, jossa siten tapahtuu lainautumista on ns. kuurilais-z (Fraenkel) (-b, -g, -d),mutta se koskee aina LIUDENTUNEEN soinnittoman konsonatin lainautumis- ta kuurin välityksellä soinnilliseksi liettuaan tai latviaan. Vanhassa kuurissa ei ole yk- sinkertaisia liudentuneita konsonatteja, josta liudentunut s' lainautuu, kuten suomes- sakin sj:ksi, jossa j on aina soinnillinen ja liudentunut, ja määrää liettuassa ja latviassa myös välittömästi edeltävän konsonatin (jne.) äännettäväksi soinnillisena.
 
Jotta suomesta voisi kuurilais-z:lla lainautua latviaan sana ”zāris”, sen suomalaisen kantamuodon pitäisi olla ”**sääri” eikä saari.
 
Muuta jos sana on BALTTILAINA SUOMESSA tuo sana ”zāris/zār(i)as” olisi todella varteenotettava vaihtoehto originaaliksi muodoltaan (maskuliinin pääte ei ole ratkaiseva, se on lisäksi vielä yhdyssnoissa joka taauksessa -is,vaikka oli -as perusmuodossa.
 
Onko siis tuollainen sana omaperäisenä, ja missä balttikielessä?
 
Sana löytyy seelin kielestä, jossa se esiintyy paikannimissäkin joko sellaisenaan tai niin, etta sen sukupääte on ymmärretty vartaloon kuuluvaksi ja liitetty uusi perään (Zarasai).
 
 
” Manoma, kad sėliai, kaip ir kuršiai, buvo išlaikę sveikus an, en, in, un dvigarsius, tačiau minkštuosius k,g, priešingai negu dalis žiemgalių,buvo pavertę į c,dz. Vietoje š,ž jie taip pat tarę s,z. Tai rodo sėliškos kilmės ežerų pavadinimai: Zirnajai, Zalvas, kurių atitikmenys kitur tariami su ž: Žirnajai, Želva,
 
taip pat Zarasų (pl nom. Zarasai, sg. nom. *Zarasas) miesto vardas, kuris kilęs iš sėliško bendrinio žodžio ezaras ar azarasežeras = järvi, nukritus žodžio pradžios balsiui.”
 
Siitä kaupungin alku-E:stä pitävät kiinni puolalaiset ja juutalaiset saadakseen nimen kuulostamaan puolalai- selta tai heprealaiselta,Kaupunki oli 1930-luvulla Puolan miehittämä kuten Vilnakin.
 
Ongelma on, että tuo sana ei tarkoita ”saarta”, vaan, päin vastoin, ”järveä”!
 
Mutta ongelma ei ole aivan ylitsekäymätön,kun tutkitaan itäbalttilaisten kielten järvi-sanoja ”ezers” (lv.) ja ”ẽžeras” (lt.) tarkoitavat kirjaimellisesti ”äärellistä” erotuksena ”rannattomasta” merestä tai loppumattomasta joesta, tai (ihan yhtä hyvin) mantereesta, ja tulevat sanasta
 
 
” Ainakin aihe, aisti, huoma, palsi, raate, vartoa, vaula, verkilö ja äyräs, ehkä myös pyrkiä, riima ja vanne.”
 
Punaisella merkityt ”vanhat germaanilainat” on varmuudella muita kuin germaanilai- noja. Sana ”äyräs” saattaisi olla samaa kantaa kuin ”baltin” ”ẽžeras” = järvi,joka sana on muuten kuuria,ja tarkoittaa ”(täys)rannallinen” sanasta ”ẽžė” = ääri, (taka)raja, erotukseksi ”merestä” (”jura”, lp ”jaura”, sm. ”järvi”, saamen läntistä komponenttia), joka on ”rannaton”. ”
 
 
 
Lithuanian: salatis = toutain (myös rapas, preuss., viljelypaikka ”rapola”)
 
rapas = asp fish (aspius aspius) = toutain
 
Etymology: salote, celates 'Rapfen = toutain, Rohrkarpfen = “ruokokarppi”',
 
Balčikonis LKŽ führt celatis, -as in der Bed. 'aspius rapax = toutain' an;
 
cf. lett. salata, -te sowie salaka '(grosser) Stint = (suuri) kuore, osmerius eperlanus = kuore, clupea sprattus = kilohaili',
 
das aus  liv. salāk 'grosser Stint, salmo eperlanus = kuore',
 
estn. salakas 'Weissfisch, cyprinus alburnus = salakka´, entlehnt ist;
 
daraus auch russ. salakuša 'Sprotte = kilohaili'.
 
Ruokalaji silli- ja muun salaatin nimi ei tule mistään kasvista, vaan päinvastoin nii-den kasvien nimi tulee ruokalajista. Venäjäksi ruokalajin nimi on ”rassol”, joka tulee sanasta (kalan) suolavesi,suolakala,ja suomenkielisiä nimiä ovat rosolli ja (silli-)sa-laatti (vaikka sitä ei yleensä tehdäkään sillistä vaan silakasta tai muusta kevyemmin suolatusta ja pienemmästä kalasta).Sillisalaatti keitettynä hitaasti täysin mössöksi on borštš-keittoa, liettuaksi barščiai, joka tulee punajuurista, barštis. Liettuassa sitä syödään usein kylmänä, ja siihen pannaan kuumia perunoita joukkoon. Kuumabors- siin pannaan usein myös savustettua sianläskiä, ja on hyvää. Salaatti on indo- eu-rooppalainen sana, joka tarkoittaa ”suljettua”, ”suolattua”, ”säilöttyä”, ”eristettyä”. Se voi olla samaa kantaa kuin liettuan ”sala” = saari (kts.) ja suomeen salo, asumaton saari tai muu loukko.
 
Toutaimen nimikin tarkoittaa kirjaimellisesti ”eritettyä”. Miten niitä ja sittemmin vielä paremmin tuohon tarkoitukseen sopivaa sukulaista karppia säilöttiin tai eritettiin: elä- vänä veteen, joka virtaa hiljalleen, ja jonka mukana myös kulkee keskeistä ruokaa pikkukaloja. Niitä toisin sanoen viljellään, joskin karppi on syrjäyttänyt toutaimen. Karppia myydään elävänä säiliörautoista. Se on samaa lajia kuin ruutana ja kultakala. Karppi syö myös kaikenlaista kasviravintoa kuin sika.
 
Tuo ”rapas” on luultavasti toutaimelle alkuperäisempi nimi. "
 

Täällä on erään toisen kirjoittajan tekstin arvostelu saamen "germanilainoista muka suomen kautta":

 

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1224450.html?hilit=%20Apia#p122...

 

Saimaa, saame, Häme, Suomi, ihminen

Arkkis: Lähetetty 10.4.2010 klo 16:00Viesti 321/1403

 


Seuraava tiivistelmä perustuu Petri Kallion kirjoitukseen "Suomi(ttavia etymologioita)", Virittäjä 4/1998):

1. Suomi ~ Häme ~ Sapmi < *šämä < baltin *žeme 'maa'

Tämä selitys vaatii seuraavanlaisen ketjun: kantabaltin *žemee olisi lainattu varhaiskantasuomeen asussa *šämä,

Arkkis: Ei, vaan "*šäme"!

"Žẽmė"-sanan e:t ovat kaksi aivan eri äännettä. Lisäksi tooni vaikuttaa kumman- kin ääntymiseen, ja sekin on tuossa sanassa aivaa eri. Niitä merkitään samalla perus-symbolilla, koska ne vaihtuilevat taivutusmuodoissa toinen toisikseen. Esimerkiksi instrumentaali on "*žemè"

(Jaska yrittää tässä vilpillisin keinoin kuljetella kehiin kermaanin kuurilainaa "*sæma" = maanvärinen, tumma, muka "orikinaalikantakirjakermaanisanana", mutta ei vaan onnistu...

Miksi sinä, Jaska, aina vaan yrität fuskata? icon_cry.gif )

 
Arkkis: Puhtaasti jaskan omaa vilpillistä sepitystä ja harhautusta...
 
Arkkis: Ei, vaan se on lainattu sanasta "*šäme" suoraan kuuriin merkitsemään heimon jäsentä:

"*somis, some" (kr. = suomalainen!

 
Jaska: mistä sitten kantasuomeen olisi lainattu *sooma(lainen) > suomalainen.
ARkkis: " Taaskaan EI, vaan lainattu on Suomi!

ja siitä on ihan yhtä hyvin tullut KANSAA merkitsevänä "suomalainen", kun taas "suomilainen" olisi merkinnyt PAIKAN "SUOMI" ASUKASTA, ketä hyvänsä muuten.

 

2. Suomi < esigerm. *ǵhm-ōn 'ihminen' "

ARkkis: " Tuo on PALJON LÄHEMPÄNÄ ESIBALTTIA KUIN 2000 VUOTTA MYÖHÄISENPÄÄ ESIKERMAANIA:

Tästä tulee suoraan liettuan "*žmuo", : liettuan "žmogus, žmones" = ihminen, "*žmona" = vaimo.

Mihin sää ne kaikki baltit oikei aiot HAUDATA, jos sää tuostakin teet pölhökermaania??? Mikä mies sääs Jaska oikein olet???

 

Arkkis: Sanakirjat eivät tunne tuollaista usein aikai-semminkin esittämääsi "esigermaanin ihmistä" *ǵhm-ōn”, ei myöskään lähteeksi antamasi Kortland:
 

Eihän tuossa nyt ole mitään perää. Kantabalttiin tultaessa oli tapahtunut kosolti muutoksia, vrt. luoteis-IE/esibaltoslaavin *ǵhem-yā > kantabaltin *žemē ’maa’. Toki germaanissakin tapahtui muutoksia,vrt.luoteis-IE/esigerm. *ǵhmōn > kan- tagermaanin *guman ’ihminen’. Muutoksia tapahtui myös sanskritissa, vrt. IE *ḱmtom > sanskrit *śatam ’100’. Kantabaltti ei siis suinkaan muistuta luoteisindoeuroopan tasoa. Baltoslaavilaisesta kehityksestä ks. esim.

http://www.kortlandt.nl/publications/art253e.pdf
Arkkis: Siellä on vain yksi g':lla alkava sana, joka ei ole *ǵhmōn.
 

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" human

mid-13c.,from M.Fr. humain "of or belonging to man" from L. humanus, probably related to homo (gen.hominis) "man",and to humus "earth",on notion of  "earthly beings," as opposed to the gods (cf. Heb. adam "man," from adamah "ground").

Cognate with O.Lith. zmuo (acc. zmuni) "man, male person." "

Sana on väärin: oikea vanha sana on ollut "*žmuo",acc."*žmunin", pl. *žmunῑs, jolloin sana taipuu kuin liettuan "šuõ", pl. "šunys" = koira.

" Displaced its O.E. cognate guma (from P.Gmc. *guman-) which survives only in disguise in bridegroom. Related: Humanness. "

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &sort=word

" Lithuanian mogu Query method Match substring

Lithuanian: žmogùs, pl. žmónės = ihminen

Etymology: 'Mensch, menschliches Wesen, Person, Mann',

žmõgus und žmógus, nur Sg., Pl. žmónės (s.d.),

žmogỹstė 'Menschheit = ihmisyys, menschliche Natur = "ihmisluonto" ',

žmõgiškas 'menschlich, Mensch-', ihmis-,  (žmõniškas = nais-, HM)

nežmõgiškas 'unmenschlich = epäinhimillinen, ungeheuerlich' (vgl. s.v. nesvíetiškas),

žmogẽlis (Demin. zu žmogùs)  diminutiivi, "pikku ihminen",

(žmogẽli! (vokatiivi-sija) "ihmiseni!" , "kuomaseni!"

žem. dial. žmogẽlius, žmogýnas dass., em.

žmogeĩvis 'gewöhnlicher Mann' = tavallinen mies, ihminen

(zur Bildung s.s.v. krutė´ti),

žmogė´ti 'Mensch, menschlich werden' = ihmistyä.

Lit. žmogùs hat das ältere žmuõ (pl. žmunys, s.s.v.) verdrängt.

Das Wort ist in žmo-gu-s zu zerlegen.

Das zweite Glied kann suffixaler Natur sein.

Dann lässt es sich vergleichen mit dem Formans von lit. mergà und mergė 'Mädchen',

lett. merga, preuss. mergo, merga, Akk. sg. merg(w)an,Dat.pl. mergumans.

Diese stammen von einer Wz.*mer- (s.s.v. mergà) mit g- Erweiterung.

Da aber ein Formans -gu-, das Skardžius voraussetzt, im Gegensatz zu -gɛ, -gė usw. im Lit. nicht belegt ist, ist im zweiten Teil von žmogùs eher ein mit dem zwei- ten Glied von griech. prásbuj harmonierendes nominales Element zu suchen.

In diesem Fall mächte Verf. nicht Zugehörigkeit zu lit. góti usw. annehmen, son- dern - wie Buga - eine solche zu dem neben góti im Lit. bezeugten Verbum gvóti 'gehen' (s. d., Wb. 180) vermuten.

Wie man auch über das zweite Element von žmogùs denken mag, jedenfalls er- heischt das o der ersten Silbe eine Erklärung. Zu erwarten wäre ein *žimgus, das wie ai.ksápɛvant-,ksapɛ´vant-'Erdbeschützer, Herrscher' die schwundstufige Gestalt des Wurzelnoniens *g'hem-, *g'hom- aufweisen würde.


Arkkis: Sitä vastoin tuon ”luoteisindoeurooan sanan (*dʰéǵʰōm > ) *(d')g'hem- sana (josta tulee žẽmė) rinnakkaismuoto *g'hom- kelpaa loistavati etymologiaan (*džom- >) *ćom- > suom-!

Jos todella on ”esigermaanin sana” *ǵhmōn,niin se ”esigermaani” on ollut ”KES- KILIETTUAA”,sillä se koostuu sanoista ”*g'h(e)m-” (”kl.”) ja BALTTIKIELISTÄ VAIN LIETTUASSA ESIINTYVÄSTÄ PÄÄTTEESTÄ ”-on-” (raudonas, geltonas, kelio- nė), joka on kaikissa muissa BALTTIkielissä jotakin muuta,kuten ”-ain-” (jtv.), ”-en-” tai ”-un-” (pr.).Muissa kielissä kuten kreikassa tuo samaa perua oleva IE-pääte kyl-lä esiintyy muodossa -on-,mutta ei tietääkseni noista riippumatta germaanikielissä. Noiden päätteiden eriytyminen on voinut tapahtua balttikielissä ennen kuin g':n muuttuminen (i):ksi.

Saman tien voi katsoa nuo sanat preussiksi:

žmogiṥkas = ZMÛNENISKAS aj nom sg m <25> [smûnenisku 9123] = inhimillinen
žmogiṥkumas = ZMÛNENISKU [Zmûneniskas drv]462 = ihmisyys, inhimillisyys
žmogus = GINTUS <43> [ginthos Gr], ZMÛNENTINS <32> [smunentinan 10112], ZMÛNENTS <56> [smunents 4312], ZMÛI <64> [Smoy E 187], ZMÛNENAWINS nom sg m <32> [Smonenaw±s E 67]

Tällä koko rivillä voi olla tekemistä asiassa:

ZEMASPÎDI <52> [Zemmai, Pîdis, Fußnote MK] iṥnaṥa = alaviite
ZEMĒ <53> [Samye E 237] dirva (arimas), [semmç 10517] žẽmė = maa
ZEMMAI av [semmai 121] žemai, žemyn = alas, maahan, maihin
ZEMMAI GLĀUBTUN <75b> [untersteichen MK] pabraukti = alleviivata
ZEMMAI LAÎSTUN <77> [Laîstun drv] leisti žemyn, nuleisti = laskea maahan
ZEMMAN <35> [Zems drv] apačia = alapuolella
ZEMMAWS aj [Zems + Garraws MK] apatinis, žemutinis = alapuolinen
ZEMMEI ↑ Zemē dat semmey I 9 (datiivi)
ZEMMIN ↑ Zemē acc semmien 39, Samye E 237 (akusatiivi)
ZEMMIS ĀGĀ <46> [Erdbeere + žemuogė + poziomka MK] žemuogė = mansikka
ZEMMIS DRIBBINSNĀ <46> [Erdbeben MK] žemės drebėjimas = maanmuokkaus
ZEMMIS KÛGIS <40> [Erdkugel MK] Žemės rutulys = Maapallo
ZEMS aj <26> [semmai 121 drv] žemas = matala, alhainen, tavallinen
ZENTLAWINGIS aj <27> [Zentlin drv] reikṥmingas, žymus = merkittävä, kuuluisa
ZENTLAWINGISKU <45> [Zentlawingis drv] reikṥmingumas = tärkeys
ZENTLIN <35a> [ebsentliuns 109 VM] ženklas, žymė = merkki, symboli
ZENTLISNĀ <46> [Zentlitun drv] reikṥmė = merkitys
ZENTLITUN <138> [ebsentliuns 109 drv] ženklinti, žymėti = merkitä

(Neutraali sana on laina kreikasta. perussana on ”zmui”, jossa ”-ui” on pääteosaa, kuten vanhan liettuan ”žmuo”- sanassakin -uo. ”zmunentis” = ”ihmisöity", ”zmune-nawins” = ”ihmisöitävä”, ilman muuta ei siis ilmeisesti ole oltu ”ihmisiä /persoonia/kanslaisia”.)

Jotvinki:

http://www.suduva.com/virdainas/

zmōj = man
zmone = person (common gender) (laina liettuasta)
zmoneniskas = human (adj)
zmonentas = man, human, person
zmonentinas = man, honorable man
zmonint = to praise, glorify (Inf) ”

zīme = mark, sign
zinot = to cognize (Inf) ”

zemai = down, under
zemaitis (a) = Samogitian
zemaitiskai = Samogitian
zemas = low (adj)
zembīt = to sprout (Inf)
zeme = earth, land
Zemīna = Motherearth
zemint = to humiliate (Inf)
zemvōga = strawberry
zengt = to walk, step (Inf)
zenīt = to espouse (Inf)
zentlas = signal
zentas = son-inlaw ”

”Maan”,”ihmisen” ja ”merkin” kykentä viittaa Kari Liuk- kosen tyyppiseen selitykseen, mutta vielä kauemmaksi vietynä, myös sanaa žmogu, žmonės”.

post1076629.html?hilit=inzymin#p1076629

” Olen muuttanut tässä kohdassa kantani Hesarissa ol- leen pakinan perusteella "ih- minen"-sanan historiasta: sana "ihminen on lähtenyt yleistymään vasta 1600-luvulla muotojen "inhimi(nen)", "immeinen", "inemine" kustannuksella.

Jos laajalle levinnyt on ollut "*inhimi",se tulee aivan var- masti sanasta "inžymi", joka tarkoittaa "(kunnioitettua) kansalaista", kuten Liukkonen olettaakin, luultavimmin mui- nainen neutrimuoto "*inžymin". Se oli jo sen verran luokkayhteiskunta kuitenkin, että oli jonkinlainen valtio, ja "kansalaiset"/heimolaiset ja "muut". Ja tämä sopii myös just esimerkiksi viron sanaan. ”

Von einem ɛ-Stamm neben dem konsonantischen im Vordergliede von žmogùs auszugehen, ist nicht möglich. Dennein solcher ist für die ältere Periode der idg. Sprachen nicht zu erweisen.

Daher rechnet Verf.mit einer Kontamination.aber in anderer Weise als Otrębski, der für žmogùs ein *žmɛn- magus (mit einer Entsprechung von got. magus 'Knabe, Knecht' im zweiten Glied) ansetzt. Verf. sieht in žmogùs eine Vermischung von urspr. *žimgus mit dem Plur. žmónės usw. "
Vgl. s.v. nuožmùs, Wb 513. ”

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=31&text_word=Nuo&method_word=substring&sort=word

Lithuanian: nuožmùs = ”villi”, hurja, raivokas (= ”kunnon kansalaisen” vastakohta)

Etymology: 'rauh,unfreundlich,unangenehm,widerwärtig,wild, grausam, erbarmungs- los, eigensinnig, starrsinnig'; tarnai, paduoti buket su wissoke baisibe Wieschpa- tims netiektai geriems ir lengwiems, bet taipaieg ir nuoszmiemus! 'ihr Diener, seid gehorsam nicht nur den guten und sanftmütigen Herren, sondern auch den mürris-chen!' (im griech.Text entspricht dem nuožmiemus ein skolioĩj,Skvireckas übersetzt nepakenžiamiems 'den verhassten'; die Vulg. hat dyscolis).

Lit. nuožmùs findet sich ferner oft bei Daukantas, wo von nožmì neprietelej 'grau-same Feinde' die Rede ist, wo dem nožmingą wieszpatibę im lat. Text tyrannidem entspricht, Phaedr.-Übers. 7 nóžmiù bašsù 'mit rauher Stimme', Adv. nožmej Phaedr. - Übers. 55, wo der Sklave sagt, der Herr habe ihn erst verprügelt und ihn dann in de- mütigender Weise zu Sklavendiensten verpachtet (im lat. Text Phaedr. app. 18,7 ist der Gedankengang etwas anders ausgedrückt).

Von nuožmùs stammen die Abstr. nuožmýbė,nuožmùmas 'Rauheit, Unfreundlich- keit, unangenehmes, widerwärtiges Wesen,Eigensinn, Starrsinn, Grausamkeit, Erbarmungslosigkeit'.

Ich fasse nuožmùs als Kompos.von nuo- und einer Abltg. von žẽmė 'Erde', žẽmas 'niedrig'.

Wenn man die Bed. von nužẽminti 'erniedrigen, demü- tigen,herabwürdigen', die sich aus 'senken, herabsetzen' entwickelt hat, berücksichtigt, so bedeutet nuožmùs eig. 'erniedrigend, demütigend, herabwürdigend'.

Das Adj. nuožmùs zeigt die Schwundstufe des idg. Wz.- Nomens *g'hem- 'Erde'.

Diese tritt auch hervor in lit. žmuõ, žmogùs 'Mensch',

ferner in dem griech. Kompos. neocmÒj 'ganz neu, unerhört' (Gegensatz palaiqun 'seit Urzeit im Lande wohnend'),

in der ai.Zusammensetzung sū´ks·má-, suks·má- 'aus guter Erde bestehend, fein', endlich in aksl. z(ü)müjü 'Drache', z(ü)müja 'Schlange'.

In nuožemùs 'unterwürfig, demütig' liegt gleiche Ablautsstufe wie in žẽmė vor; die- ses Adj. hat im Gegensatz zu dem älteren nuožmùs passiven Sinn, stimmt daher in der Diathese zu dem Refl. nusižẽminti 'sich erniedrigen, sich demütigen, sich unterwürfig benehmen'.

Ich erinnere auch an mhd.nidertrehtic 'von oben herab angesehen, geringgeschätzt, verächtlich'. Nhd. (seit 1755) ist dagegen niederträchtig s.v. a. 'gemein, verworfen', dazu Niedertracht 'Niedrigkeit der Gesinnung'. ”

 

Laitetaan tämä kolmiyhteyden viimeinenkin jäsen vielä näkyviin saksalaisen etymologian mukaan:

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=11&text_word=ym&method_word=substring&sort=word

” Lithuanian: žymė = (tunto)merkki

Etymology: 'Merk-, Kennzeichen, Abzeichen = tuntomerkki, Spur = jälki',

žymėti (-miù, žem. -mė´ju; Praet. -mė´jau) 'bezeichnen, kennzeichnen',

pažymė´jimas 'Markierung = merkitseminen',

žýminti 'Zeichen auf etw. machen. bezeichnen = tehdä merkintä johonkin',

Refl. -tis 'jmd. als bekannt erkennen, ohne genau zu wissen, wer er ist',

žymùs 'bezeichnet = merkittävä (oik. -ty), ausgezeichnet = erinomainen, vorzüglich = edullinen, bedeutend = merkitsevä'

(Szyrwid Dis. v. v. zacny; znaczny; znaczący; znakomity).

Lett. zῑme '(Merk)zeichen, Mal, Spur, Anzeichen, Schriftzeiehen',

zῑmēt '(be)-,kennzeichnen' und wie zῑmināt 'abnehmen; (nach gewissen Merkmalen) vermuten, urteilen',

zῑmināt noch 'kenn-, bezeichnen', zῑmῑgs 'auffallend, leicht erkennbar, charakteristisch, bedeutsam, treffend'.

Die Wörter gehören mit – (urbalt. *in) aus *žin-m- zur Familie von žénklas, žinóti.

Nach Leskien Abl. 290 im Ablaut mit žáimoti. ”

 


Ennen virolaisvaikutusta Varsinais-Suomessakin on siis ilmeisesti ollut diftongeja, ja sitten jälleen hämä- läiskiilan vaikutuksesta ne levisivät sinne uudelleen.


Tietää-verbi liittyy tai ei liity tähän:

” Lithuanian: žinóti (žìno, žìnojo) = tietää

Etymology: (-naũ, -nójau) 'kennen, wissen',

žìnomas 'bekannt', žìnomas žmogùs (= žinąs) 'ortskundiger Mensch',

žinójimas 'Wissen', žinõvas 'Kenner, Sachverständiger, Experte',

žinià 'Nachricht, Kunde, Wissen, Benachrichtigung, Obhut, Führung', auch 'Kunst, Zauberei',

vgl.Daukantas Darb.143 (eine Nonne sagt zu einem heidnischen Litauer. der sie ver- gewaltigen will:) jey muny nedasylitieta paleisi, asz tawi yszmokisiu toky žyny, jog tawys ne kardaj ne wiliczy nepažeis 'wenn du mich unberührt lässt, dann werde ich dich eine solche Kunst lehren,dass weder Schwert noch Lanzen dich verwunden';

pažìnti (-žį´stu, -žinaũ) 'kennen,bekannt sein mit, erkennen' pažinė, gew.pl. pãžinės 'Bekanntschaft, Bekanntenkreis'.

Das i von žinóti schwindet in Verbindung mit der Negation sowie mit Interrogativ-pronomina, in Vilkavìṥkis  nežnáu = nežinaũ (nežnóti), nežnɛjɛ = nežinójo.

Hierher noch sąžinė 'Gewissen' und die s.v.v. žénklas, žéntas, žymė, žynỹs genannten Wörter.

Lett. zināt (-u, -a~ju) 'wissen, kennen, verstehen',

zināsana 'Wissen, Kennen, Verstehen', pazῑt  'kennen',

zῑt (zῑstu,zinu) 'kennen,wissen, wahmehmen, vermuten';

preuss. ersinnat 'erkennen', posinnɛts 'bekannt', posinnimai 'wir bekennen'.

Urverw. mit slav. : aksl. znati (znajǫ),

russ. znat´, poln. znać usw. 'wissen, kennen',

ai. jɛnɛ´ti 'kennt, weiss, ajɛnɛt 'er kannte', apers. adɛnɛ dass., av. zanti- 'Kenntnis',

griech. gignèskw 'erkenne', lat. n¡scere 'erkennen, identifizieren' usw.,

got. kunnan 'kennen, wissen', as. ahd. ae. cunnan, ahd. knɛen (harmoniert in der Bildung mit slav. znajǫ),

ae. cnɛvan (:ai. jajnau, lat. n–v–).

Lit. žinaũ, žìno, žìnome, lett. zinu, zina, zinam,

preuss. posinna waren urspr. athematisch. In ihrer Praesensflexion finden sich noch gelegentlich an den ai. Konj. jɛnmáh: jɛnɛmi erinnernde Formen;

daher lett. dial. zinim, zinit, preuss. po-, ersinnimai (neben 2. Pl. ersinnati).

Specht KZ, macht auf die Betonung žinomè, žinotè bei Daukṥa aufmerksam und vergleicht sie mit der von jɛnmáh·, jɛnthɛ. Gewiss ist im Lit.der normalstufige Voka- lismus des Sing. auf die anderen Numeri übertra- gen worden. Dass trotzdem der urspr. Akzent des Plur. auf der Endsilbe teilweise noch erhalten ist,findet eine Paral-lele etwa an glwssv bei Pindar, das ebenso betont ist wie alteres glassv. Die Deklination glwssa: glassaj ist im Griech. ausgeglichen worden.

Daukṥa hat andererseits auch bei thematischen Verben Akzentuierungen wie imamè, giriamè usw., die z.T. auf Verschiebung vom Themavokal a auf die folgende Silbe nach dem Gesetz de Saussures beruhen.

Im Gegensatz zu lit. žinaũ, lett. zinu, ai. jɛnɛ´mi und z.T. zum Germ., wird slav. znajǫ usw. rein thematisch flektiert.”

žymėti (merkitä) ja žinóti eivät ole aivan välttämättä samaa juurta:

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

science

c.1300, "knowledge (of something) acquired by study," also "a particular branch of knowledge," from O.Fr. science, from L. scientia "knowledge," from sciens (gen. scientis), prp. of scire "to know," probably originally "to separate one thing from another, to distinguish," related to scindere "to cut, divide,"

from PIE base *skei- (cf. Gk. skhizein "to split, rend, cleave,"

Goth. skaidan, O.E. sceadan "to divide, separate;" see shed (v.)). ”

shed (v.)

"cast off," O.E. sceadan, scadan "to divide, separate," strong verb (pt. scead, pp. sceadan),

from P.Gmc.*skaithanan (cf. O.S.skethan, O.Fris. sketha, M.Du. sceiden, Du. scheiden, O.H.G. sceidan, Ger. scheiden, Goth. skaidan),

from *skaith "divide,split," probably related to PIE base *skei- "to cut, separate, divide, part, split"

(cf. Skt. chid-, Gk. skhizein, L. scindere "to split;"

Lith. skedzu "I make thin, separate, divide;"

O.Ir. scian "knife;" Welsh chwydu "to break open"). In ref. to animals, "to lose hair, feathers, etc." recorded from 1510. ”

Liettuan sana on tietysti väärin, tarkoitettaneen sanaa

”skiesti...skiedžia...skiede” = liuottaa, uuttaa erottaa (aineet ym.).

Tämä ei tule sanasta ”*ghem-” vaan (lmeisimmin) sanasta ”*skemb-”: ”*skembsti”(kb) = lyödä, hakata ym irti, irrottaa

post1243118.html?hilit=skiaut*#p1243118

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10631062

 

Arkeologi Unto Salo pistää Koivulehdon suuhun aivan muuta kuin mitä tämä yllä on sanonut:

http://archive.is/lcG3B

" ...

Eräs asia, jonka Martti Linna sivuuttaa,on nimelle Häme annettu uusi selitys. Häme on sen mukaan yhdistettävissä sanoihin hämy, hämärä, hämätä. Professori Jorma Koivulehdon hyvin perusteleman etymologian (ni- menselityksen) mukaan kyseessä kantagermaaneilta kantasuomeen omaksuttu lainasana sämä, merkityksessä `tumma`.

Rannikon kantasuomalaiset omaksuivat sanan tarkoittaen sillä kantagermaanien tapaan sillä sisämaata,oikeammin Koivulehdon mukaan sisämaan asukkaita. Heitä voitiin nimittää tummiksi,koska he ilmeisesti olivat saamelaisia ja sellaisina tummem- pia kuin rannikon kantasuomalaiset. Koivulehto otaksui siis sisämaan asukkaita saamelaisiksi ja vetosi perusteluihin, joita olin esittänyt järvialueen alkuperäisestä saamelaisuudesta jo 1981.

(HM: Koivulehto ei väitä mitään tuollaista! Täältä löy- tyy, mitä Koivulahto väittää, hän pitää ainakin tuossa vai- heessa (1993) sämä-sanaa balttilaiseksi (minäkin olen lukenut tämän vasta nut, tätä ennen olen uskonut (luvalla?) vääreneteleviä nettiseu-raajia ja ja heidän Suomen valtion maksaia linkkejään...):

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1993_400.pdf (kommentti)

Tiivistelmä .- •

Kokoan vielä selitykseni tiivistelmäksi, jossa samalla tulee näkyviin aikaulottuvuus nykyisin vallalla olevan kronolo-gian mukaisena.

1) Indoeurooppalaiset baltit - tai jo esibaltit (balttilainen vasarakirvesheimo) - tutustu- vat varhaiskantasuomalaisiin ja alkavat nimittää jotakin heidän aluettaan oman kielensä '(alavaa) maata' merkitsevällä sanalla, joka kantabaltissa on kuulunut suunnilleen *zeme (> liett. zeme, latv. zeme).

2) Tuon alueen (t.alueiden) asukkaat omaksuvat tämän balttien antaman nimen asussa vksm. *sämä.

(HM: Hauki (čiaukti, čiaukia = haukata, tarttua hampaillaan), hirsi (< *žerdis, liett. žardis) ja vilja (samaa kantaa kuin vallita = olla vallalla, lt. velti = niittää, kaataa, veleno = niitty, nurmi ovat balttilainoja, sana vöinä lienee karjalaa.)

3) Saamen kielen erilliskehitys alkaa nykyisen käsityk- sen mukaan viimeistään n. 1000 eKr. (ehkä jo varhemminkin, vasarakirvesajan lopulla tai Kiukaisten kulttuurin aikana). Vksm. *sämä muuttuu heidän kielessään vähi- tellen asuun *sämä (myöh. *säme, nyk. pohjoissaamen sabme).

4) Joillakin balttien heimoilla on suoria (kauppa)suhteita varhaisiin saamelaisiin. He oppivat tuntemaan näiden suomia. Myöhään historiallisella ajalla Suomi on laajentunut tarkoittamaan koko Suomen (Finland) kansan aluetta ja sen asukkaita.

5) Samat balttilaisheimot alkavat käyttää *sämas-nimeä myös varhaiskantasuoma- laisten toisesta haarasta, itämerensuomalaisista, varsinkin niistä,joihin heillä on tuol- loin lähimmät suhteet.Vanha *zeme-pohjainen nimi ei ole yksinään sopiva:se on bal- teille etymologisesti läpinäkyvä ('maa; alava'), ja sellaisena sitä tarvitaan toisiin tar- koituksiin. Tämä käytäntö on olemassa viimeistään joitakin vuosisatoja ennen ajan- laskun taitetta (mutta yhtä hyvin myös jo varhemmin). Vastaavasti germaanitkaan eivät tee eroa saamelaisten ja ja suomalaisten nimitysten välillä.

6. Heistä käyttämän nimen asussa *sōme (alun alkaen ehkä *sōma: vrt. suomalai- nen). Historia toistaa itseään: samoin varhaiskantasuomalaiset olivat omaksuneet *sāmā-nimen balteilta (kohta 2). Kantabaltin pitkää ā:ta vastaava foneemi korvautuu sanassa kantasuomen ö:lla, kuten myös lainoissa tuohi, vuohi, vuota, huone.

Lainautuminen itämerensuomeen tapahtuu todennäköisesti ns. keskikantasuomen aikana, jolloin itämerensuomen äännesysteemi oli vielä lähellä varhaiskantasuomea (ainakaan muut ō-lainat eivät voi olla nuorempia). Itämerensuomen äännesysteemi näyttää siis säilyneen tietyissä suhteissa vanhoillaan varsin kauan; tähän sopii taas sekin, että varhaisimmat slaavilaislainatkin heijastavat vielä tällaista systeemiä: hauki, hirsi, vilja ja vöinä ovat taas muiden kriteerien perusteella yhtä vanhoja.

7) Tämä heimon nimi on myöhemmin säilynyt erityisesti varsinaissuomalaisten ja heidän alueensa nimenä. Aikaisemmin myös liiviläiset ja virolaiset ovat olleet alueen ja heimon nimen ja omaksuvat sen kieleensä muodossa *sämas > latv. sāms. Tämä tapahtuu joskus 800 - 600 eKr., ehkä vielä myöhemminkin (tai sitten aikaisemmin: vrt. kohtaa 3). - Varhaisimmat saameen omaksutut balttilaislainat ovat tätä aikaa vanhempia.

Skenaarion mukaan siis Saame ja Suomi ovat viime kä- dessä samaa kantaa. Samannäköisyys ei ole sattumaa. Tarvittiin vain balttien välitystä.Itämerensuomen puolella vanhin balttien antama nimi on säilynyt Hämeen heimon nimessä.

Tällainen selitys on tyypiltään ns. pattern explanation (Anttila 1989), jollainen on ta-vallinen humanistisissa tieteissä. Sen arvon kriteerinä on se, miten hyvin eri tahoilta hankitut tiedon palaset loksahtavat yhteen,miten hyvä ja ristiriidaton kuva syntyy. Hy-vän kuvan syntymistä ei ole mielekästä pitää sattumana. Onko tässä syntynyt kuva hyvä? (Viittaan mm. edellä siteeraamaani Eero Kiviniemen kannanottoon.) Olisi suotavaa, jos se saisi palautetta, hyväksyntää tai sitten perusteltua kritiikkiä.

JORMA KOIVULEHTO "


Tosin Koivulehto kertoo myöhemmin läytäneensä sanan säma = tumma, samea got- lanninruotsista, samasta josta hän sanoo löytänennsä myös "hauta-etymologiansa" sauda-sanan (tervahauta, jonka häedelleen oletti tulee kankermaanin "kaivosta" joka taas on sukua sanalle huokua, kummuta...), mitä en varsinaisesti epäile: tyypillisiä kuurilainoja molemmat!

Salo haluaa väittää (rivien välistä),että suomessa ei ole mitään balttilainoja lainkaan.

Ainoa keino väittää, etteivät Häme, Suomi, saame ja Saimaa edes "voisi olla" baltti-lainoja olisikin kielitieteelle täysin ulkoisin keinoin "todistaa", että mitkään suomen heimot eivät olisi koskaan voineet olla missään kontaktissa minkään balttiheimon kanssa. Tähän ovat jotkut pyrkineet väittämällä suomalaisten höökäisseen tänne (hunnien matkassa, ja unkarilaisten etelään) Matshuriasta...

Salo väittää että sisämaassa on ollut suomalaisia vasta v.500 j.a.a. alkaen, kun taas germaaneja olisi ollut 1500. e.a.a. alkaen eli muka 2000 vuotta aikaisemmin kuin suomalaisia!)

US: Nimityksen *sämä `tumma` omaksuivat saamelai- set itsekin alkaen käyttää siitä kehittynyttä omakielistä kansallisuusnimeä sabme.

(HM: Kansallisuus on silloin kun on jo valtio;se on terminä kansan ja kansalaisuu- den väliltä painottuen edellisen puolelle. (Kuurin kamsa,liettuan kamša = laivan ym. miehistö, väenpaljous, tungos, saamen guosse. Toisin kuin Àlgu antaa ymmrtäää, sana on ehdottoman varma balttilaina yhdestä laajimmalle levinneestä verbistä niin suomessa kuin saamessakin. Tiedemieheksi Salo käyttää termejä kovin löysästi...)

Kielihistoria on näet ajat sitten osoittanut, että se ja *sämä,myöhempi *hämä ja tästä johdettu Häme kuuluvat yhteen.Hämettä vastaavan sabmen saamelaiset veivät mu- kanaan pohjoiseen vetäytyessään heitä verottavien satakuntalaisten ja hämäläisten tieltä.

(HM: Pirkkalaiset, sittemmin hämäläistyneet viikingit(?), verottivat. Pirkkalaiset tappelivat aluksi ruotsalaisia vastaan, vaikka lienevät olleet sieltä lähtöisin.)

US: Sabme siirtyi siis alkuperäisalueeltaan pohjoiseen, mutta Häme kiinnittyi eteläi- selle alueelleen. Sitä alkoivat näet uuden asuinalueensa mukaan käyttää rannikolta Kokemäenjoen vesille muuttaneet maata viljelevät uudisasukkaat. Täten selittyy ai- van luonnollisesti,miksi sabme sijaitsee pohjoisessa ja samaa merkitsevä Häme ete- lässä. Tähän kysymykseen ei, eikä moneen muuhunkaan, löydy vastausta, jos Mart- ti Linnan tavoin ajatellaan, että suomalaiset ovat asuneet Hämeessä jo kaukai- selta kivikaudelta asti.Kritiikissään Martti Linna sivuuttaa kaikki todistelut,jotka eivät sovi hänen ennakkokäsityksiinsä. Kuitenkin hän samaan aikaan vaatii,"että lukevalla yleisöllä on oikeus saada oikea ja totuudenmukainen kuva menneisyydestään".

(HM: Linnan kanta on ehdottoman aiheellinen. Jako ei ole syntynyt tuolloin, vaan on vanhempi. Sekä suomi että saame saivat kuitenkin uuden balttilasen kehityspaukun tuolloin, joka vaikutti sekä hämeen murteen että suomensaamen (nyk. inarinsaamen) muodostumieen.)

US: Olen aivan samaa mieltä.Mutta huomautan,ettei oikeaa kuvaa voi saada,jos jon- kin selityksen tai päätelmän perusteista vaietaan ja itse päätelmä koetetaan osoittaa vääräksi olettaen, että se on väärä. Olettaa voidaan melkeinpä mitä vain, mutta olettamus muuttuu tieteelliseksi perusteeksi vasta, kun se on osoitettu oikeaksi tai todennäköiseksi.

... "

Koivulehto ei toisaalta koskaan tavullakaan korjaillut keskinäisen kehumisen kerhoonsa kuuluneiden virkatutkijoiden kuten Salon pangermanistisia vääristelelyjä EDES OMIA KIRJOITUKSIAAN KOSKIEN. Näiden historitieteen huru-ukkojen kuvio olikin sellainen, että kielitieteilijä (filologi) Jorma Koivulehto puhui pan-germanistisia järjettömyyksiä ARKEOLOGIASTA Unto Salon tarvittaessa (edelleen)väärennetyllä suulla, ja arkeologi Salo puhui entistä paksumpaa potaskaa kielitieteestä Koivuleh- don suulla, EIKÄ KUMPIKAAN KORJAA MITÄÄN! Jos kielitieteilijä nostetaan seinäl- le arkeologin väärintulkinnoista (vaikka kuinka virallisiisa yhteyksissä, hän voi pestä kätensä ja sanoa, että "en se minä ollut vaan toi Unto!", JA PÄINVASTOIN!

Käytännössä Saloa haukuttiin vain arkeologiasta (mm. Martti Linna) ja Koivulehtoa vain kielitieteestä (mm. Ralf Fridrich Ritter, Miklos Nemeth, Kari Liukkonen ja Ulla- Maija Kulonen, nyk. Forsberg).