http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/koneen-s-ti-vuoden-tiedekyn-palkinto-25000-suomen-kansa-rasimin


http://yle.fi/uutiset/3-9538283

"Myytti suomalaisesta kansasta ruokkii rasismia" – Vuoden Tiedekynä -palkinto Miika Tervoselle

Palkintosumma on peräti 25 000 euroa.

Historiantutkija Miika Tervonen sai tieteelliselle kirjoitukselle jaettavan Vuoden Tiedekynä -palkinnon.

Voittaja-artkkelissa Tervonen analysoi sitä, miten käsitys yhtenäisestä suomalaisesta kansasta on rakennettu ja mikä rooli historiantutkijoilla on ollut tässä prosessissa.

– Ajatus yhtenäiskulttuurista on kuitenkin paitsi myytti, myös yhä vahingollisempi sellainen. Se tuo 1900-luvun alkupuolen rotuajattelun kaikuja monimuotoistuvaan arkeemme ja legitimoi muukalaisvastaisuutta, sanoo Tervonen.

Artikkeli julkaistiin teoksessa Kotiseutu ja Kansakunta. Miten suomalaista historiaa on rakennettu.

Koneen säätiön Vuoden tiedekynä on suurin suomalainen tieteellisestä kirjoittamisesta myönnettävä palkinto. Se jaettiin nyt seitsemättä kertaa. "


 

" Esi-isät vaelsivat jään jäljessä Espanjasta ja Ukrainasta

Ranta- ja metsäsuomalaisten erilaisissa geeneissä jatkuu kahtia jakautunut eurooppalainen perimä.

... Suomalaisuus on kansallinen projekti, joka on rakentunut vähitellen kahdensadan viime vuoden aikana, eikä sillä ole välttämättä paljonkaan tekemistä niiden ihmisten kanssa, jotka tulivat tänne ensin, sanoo kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta. Ennen kuin meistä tuli suomalaisia, olimme lappalaisia, hämäläisiä ja savolaisia. Suomi oli täynnä erilaisia etnisiä ryhmiä, jotka olivat saapuneet tänne eri aikoina ja eri suunnista. "


 

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/03/hesari-29-3-20016-suoma...

Hesari: Suomalaiset tulleet Suomeen 500 j.a.a., PERSERMAANIT 2000 e...

"Persermaanit" on toistaiseksi muutoin tuntematon kansakunta, joka olisi pu-hunut (hypoteetista ) "kantakermaania", josta Hesari ei itse asiassa tässä ju-tussa nyt kerro, mutta LÄHES KAIKISSA MUISSA JUTUISSAAN TÄSTÄ AIHE-PIIRISTÄ KYLLÄKIN, ja iana kun on kyse jonkin suomen sanan vähänkään tulkinnavaraisesta etymologisast.a.

Totuus on, että suomalaisten suomalais-ugrilaisia esi-isiä olivat VIIMEISTÄÄN jo kampakeramiset heimot, ehkä aikaisemmatkin.

PS. Myyttisillä persermaameilla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä ruotsalaisten, norjalaisten, saksalaisten eikä englantilaisten kanssa, ei edes muinaisten goottien, joita asusti mm. Krimillä, sillä ensimmäist germaaniset heimot ovat alansa osaavien germaanitutkijoiden tulosten mukaan saapuneet Itämeren alueelle vasta vähän en- nen analaskun alkua eli rautakaudella (Jastorf-kulttuuri).Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rautakausi olisi tullut heidän mukknaan Itämerelle. Rauta tunnettiin tuolloin hyvin Volgalla, mutta sen käyttö oli rituaalista.

Heikki Karjalainen kommentoi_ 31. maaliskuu 2017 06:03

Geneettistä perimää, kansakunnan syntyä, muinaiskieltä ja nykyistä kieltä tänään saatetaan käyttää poliittisiin tarkoituksiin.

Ote Espoon syntyhistoriasta ja kielistä:

Vuonna 1885 Espoossa olin 90.2 % ruotsinkielisiä ja 9,8 % suomenkielisiä

Vuonna 1950 luvut 43.1 % / 56.4 %

Vuonna 2002 luvut 9,1 %, muita 4,4 % ja suomenkielisiä 86.4 %

Voidaan kielen perusteella tulkita, että 1700-luvulla ja enen sitä ei ollut suomenkieli-siä kuin kourallinen eli Espoo oli täysin ruotsalainen ml.koko muu rannikko Loviisasta Raaheen.

Itä-Suomi pitkälti venäläis-karjalainen

Lappi saamelainen

Keskeinen Suomi pirkkalainen.

Eli tältä pohjalta Suomi on kielen mukaisesti hyvin nuori Suomi.

Onneksi oli ruotsinkielinen suomenkielen perustaja Agrigola 1500-luvulla Pernajassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Agricola

 

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. huhtikuu 2017 18:51

Se, että suomalaisia on ehkä jossakin vaiheessa ollut suhteellisen pieninä populaa-tioina siellä täällä Hämeessä, Savossa ja karjalista,EI tarkoita,että suomi olsi mikään "nuori kieli", sen nuorempi kuin saamekaan jonka puhujia on nytkin vieläkin pienempinä populaationa melko lajalla alueella.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 12. huhtikuu 2017 20:21

http://ohohupsis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235547-myytti-suomalaisen...

picture-1511-0e1d7d1e6ba12b0764bcabd67d2

Myytti suomalaisen kansan olemassaolemattomuudesta

Minä kun olen tällainen kansallisromanttinen hippi, tulen surulliseksi siitä inhorealis-tisesta asenteesta, jolla suomalaisuuteen ja kansamme olemassaoloon nykyään mo-nesti suhtaudutaan.Vaikka itse faktana sen hyväksynkin,että ajatus kansallisvaltiois-ta syntyi vasta muutama sata vuotta takaperin ja homogeeninen suomalainen kansa ei kauhean todellinen ajatuksenakaan ole, tuntuu niiden korostaminen oudolta ja nololtakin ehkä.

Koska tämä aihe menee minulla oikeasti tunteisiin ja mielessäni pyörii useita, keske-nään riiteleviäkin näkökulmia, tästä voi tulla hieman pitkä ja normaaliakin sekavampi postaus. Kuvaavaa on ehkä se, että ennen tämän tekstin lopullista kirjoittamista mi-nun oli aivan pakko kysyä Facebook-kavereiltani mielipiteitä, ja kiitos monipuolisen kaveripiirini, monenlaisia ajatuksia löytyikin.

Tähän kirjoitukseen sain kipinän muutamasta nettikeskustelusta,palkitusta Miika Ter-vosen kirjoituksesta Historiankirjoitus ja myytti yhden kulttuurin Suomesta sekä viime aikoina uutisoiduista tutkimuksista, jotka kertovat, että me suomalaiset olemme gee-neiltämme hyvin sekalainen joukko. Esimerkiksi itä- ja länsisuomalaiset ovat geneet-tisesti toisistaan kauempana kuin keskisen Euroopan kansat toisistaan ovat. No jo-kainen, jonka kaveripiiri kattaa muitakin kuin 100 kilometrin säteellä eläviä, tietää tä-män. Itse ainakin olen huomannut, että karjalaiset ovat huithapeleita, joilla luistaa ju-tut aivoja nopeammin, hämäläiset ovat oikeasti vähän hitaita ja tuskastuttavan harkit-sevia, savolaisilla on aina jotain koiruuksia mielessä ja he ovat pohjattoman kiinnos-tuneita muiden asioista, pohjalaiset ovat isottelevia ja luultavasti sanonta “tyhjä pönt-tö pömissee” on alkujaan kuvannut heitä, lappalaiset ovat niin outoja, ettei niistä saa mitään selvää ja etelärannikon väki uinuu jossain omassa erinomaisuudessaan rinkitansseja tanssien.

Sitä, että meitä suomalaisia ei varsinaisesti edes geenit erityisesti yhdistä, mutta elämme kuitenkin yhdessä valtiossa, korostetaan näinä päivinä varsin innokkaasti ja se, että vastaava oman kansan olemassaolemista kyseenalaistava todistelu on nyky-ään yleiseurooppalainen trendi, tekee asiasta tietyllä tavalla poliittisen ja juuri siksi hyvin mielenkiintoisen.

Olisi varsin helppoa tai jopa halpaa kysyä, mitkä ovat ne motiivit sille, että juuri Suo-men itsenäisyyden juhlavuotena kyseenalaistetaan kokonaisen kansan identiteetti-kokemus, mutta sille tielle en jaksa eksyä. Vaan sen kuitenkin huomautan, että kun ja jos kyseessä on ympäri Euroopan käytetty lyömäase, jolla mitätöidään ihmisille ra-kas ja tärkeä tunne omista juuristaan, on se paitsi aikaamme hyvinkin kuvaavaa niin myöskin ilmiselvä jatkumo sille, että keskiverto länsimainen mielellään riisuttaisiin sukupuolesta, kansallisuudesta, sosiaalisesta asemasta ja omista ajatuksista.

Toki uskon, että kansallisuudessa on juurikin kyse tunteesta eikä niinkään geeneistä tai edes kielestä.Minun on hyvin helppoa käyttää itseäni esimerkkinä,sillä minä iden- tifioin itseni pohjoiskarjalaiseksi, vaikka sukujuureni ovat Etelä-Savosta, Laatokan Karjalasta, luovutetusta Sallasta, Kainuusta ja Pohjanmaalta, ja lisäksi geeneissäni on vahvasti ruotsalaista perimää ja ylämaan skottia. Siltikin olen pohjoiskarjalassa syntynyt ja synnyinseudullani oppinut taittamaan vastan, tunnistamaan metsästä ne hyvät maitosienet, paistamaan piirakoita ja tiedän, mitä paistin ryöhkkäyttäminen tar-koittaa. Vaikka maailmassa missä kulkisin, on minulle tärkeää se, että olen Suomen pohjoiskarjalasta kotoisin. Itse asiassa juurikin se,että ihmisen kulttuuritausta on mer- kittävä, on syy sille,miksi monikulttuurisuudesta haluttaisiin tehdä valtavirtaa: ei halu-ta, että uudet Suomen kansalaiset joutuvat luopumaan omista kulttuuripiirteistään. Monikulttuurisuuden dilemma piileekin paljolti siinä,että kulttuurien yhteentörmäykset hoidettaisiin mielellään niin, että kantaväestön olisi luovuttava omastaan.

Esimerkiksi Afrikan ongelmista syytetään monesti siirtomaapolitiikkaa ja sitä,että sin-ne menivät ulkopuoliset aikanaan herrastelemaan ja tiedetään, että Euroopan histo-ria on Rooman kukistuttua ja viime aikoja lukuunottamatta ollut vähän sellaista seka-laista ja kaoottistakin pienten valtioiden sekamelskaa, joka edes jollain tasolla järke-vöityi kansallisvaltioiden astuttua kuvioihin, ja silti monen eurooppalaisen on vaikea hyväksyä sitä ajatusta, että eurooppalaisten valtioiden sisällä olisi muuta yhteistä kuin kuvitteelliset ja jopa myyttiset siteet. Vaikka kansan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kuinka kyseenalaistettaisiin, on melko varmaa, että enemmistö italialaisista kokee olevansa juurikin italialaisia ja enemmistö suomalaisista nimenomaan suomalaisia.

Italia on itse asiassa erinomainen esimerkki ja vertailukohta meille suomalaisille. Dante Alighierin ansiosta sekalaisten murteiden sijaan on olemassa italian yleiskieli, jota muuten Italian valtion muodostuessa 1860-luvulla puhui vain 2 prosenttia väes-töstä. Italian kansa ja yhtenäisyys ovat 1800-luvun kansallisvaltioajattelun tuotosta ja niin se vaan on liittänyt yhteen italialaiset pohjoisen saksankielisestä väestöstä ete-län sisilialaisiin. Kaikki se huikea historia ja kulttuuri, jota me liitämme italialaisuu-teen on oikeastikin niin tuore kokonaisuus kuin 160 vuotta. Suomi on valtiona 100 vuotta vanha, ideana hieman vanhempi. Enemmistö Suomen kansalaisista puhuu suomea, mutta meillä on ikiaikainen saamelaisväestö, vuosisatoja maassamme elä-nyt ruotsinkielinen väki ja aikojen saatossa tänne kulkeutuneet lukuisat pienemmät (kieli)ryhmät. Kuitenkin Italiaa kivuttomammin me keskenämme täällä elämme eikä mitään alueellisia itsenäisyyspyrkimyksiä edes ole. Jokin meitä siis yhdistää, vaikka se ei olisi geenit eikä kieli. Ja vaikka kansallisvaltio olisikin vain jonkun neropatin hu-malan-huuruisena iltana keksimä idea, niin kyllähän se on ihan maailmanlaajuisesti-kin tarkasteltuna vähän niin, että kun samanmieliset heimot ja samankaltaisissa olo-suhteissa syntyneet kulttuurit yhdistetään, on seurauksena suhteellisen yhtenäinen kansa. Sillä ei mielestäni ole suuresti mitään merkitystä, vaikka kansa olisikin vain idea. Nimittäin jos vaikka ajatus yhdestä valtiosta olisikin syntynyt tyhjästä, niin Suo-menkin historia tarkasteltuna voisi sanoa,että se ainoastaan teki hyvää meille. Hyvin nopeasti 1800-luvun jälkeen kuin sotkan munasta putkahti maailmaan suomalaisia mestareita niin taiteen, talouden kuin tieteenkin saralla, puhumattakaan siitä, kuinka vahvan yhtenäisinä suomalaiset kävivät taisteluaan toisen maailmansodan aikana ja Suomi jäikin ainoaksi Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi, joka säilytti itsenäisyy-tensä. Ilman yhteistä paloa ja tavoitetta ei se olisi näin pienelle väelle ollut mahdollista.

Voi olla, että suomalainen kansa on yhtä olematon kuin kreikkalainenkin, puhumatta-kaan brittiläisestä tai espanjalaisesta kansasta,mutta kaikesta demonisoinnista huoli- matta ja jo pelkästään Euroopan historiaa tarkasteltuna on selvää, että kansallisval-tiot ja terve nationalismi tekee yhteisöille hyvää. Ihminen kaipaa jotain, mihin kuulua. Ehkä joskus riitti sukukunta tai kyläyhteisö tai heimo, mutta maailman muuttuessa ei niillä enää pitkälle pötkitä. Kansallisvaltiot syntyivät aikana, jolloin maailma laajeni kaupan, helpomman matkustamisen ja tiedon nopeamman kulkemisen kautta. Tarvittiin vahvempia yhteisöjä, mutta myöskin vahvaa omaa kansallista identiteettiä.

Kansallismielisyys ei tarkoita sitä, että vihaisi muunlaisia. Vihaava kansallismielisyys on heikkomielisen hommaa. Meidän omat kultakauden taiteilijamme olivat hyvin kan-sainvälisiä ja imivät vaikutteita maailmalta, jotta kykenivät ilmaisemaan niitä suuria kansallisiakin tunteitaan. Samoin olemme hyvin ylpeitä niistä maahanmuuttajista, jot-ka rakensivat tätä maata kansakuntamme nuoruuden vuosina ja olivat osaltaan luo-massa sitä, mitä nyt pidämme suomalaisuutena. Ihmiset ja ideat ovat aina kulkeneet, jotkut asiat jäävät ja jotkut katoavat aikojen mukana. Esimerkiksi karjalanpiirakoiden täytteenä käytetään riisiä ja perunaa, kun taas ohra ja nauris ovat niin 1600-lukua. Merkittävintä onkin ehkä muistaa juuri se, että kansaksi kutsuttu yhteisö koostuu ni-menomaan ihmisistä, jotka kantavat mukanaan arvoja, ajatuksia, tapoja ja toiminta-malleja, jotka ovat esimerkiksi meillä suomalaisiksi kutsutuilla ihmisillä melkoisen yhtenevät.

Jos siis kaiken tämän taustalla onkin vain joku hieman epämääräinen joukkopsykoo-siin johtanut konstruktio, niin ei siinä ole mitään vikaa tai korjattavaa. Meillä on tämä satavuosias kansallisvaltiomme, jossa jokainen saa koulutusta, syövät ja katkenneet kintut hoidetaan, viimeisestä sodasta on aikaa jo useampi sukupolvi ja lisäksi pys-tymme auttamaan maailmalla hätää kärsiviä.Suomalainen kansa on kaikessa ole-massa-olemattomuudessaan rakennellut yhden maailman tasa-arvoisimmista ja on-nellisimmista valtioista ja siitähän nyt kyllä todellakin kannattaa pitää kiinni eikä läh-teä sitä ainakaan millään astraalitasolla vähättelemään saati tuhoamaan siksi, että kansaa ei ole.

Minun kokemusmaailmastani syntynyt vaisto sanoo, että on paljon parempi tukea terveen kansallistunteen kukoistamista kuin tuhota sitä. Nimittäin hyvällä itsetunnolla ja selkeällä identiteetillä varustetut ihmiset ovat usein huomattavasti miellyttävämpiä ympäristölleen kuin ne, jotka pönkittävät itsetuntoaan muita kiusaamalla ja jotka kai-paavat toisten alentamista kokeakseen paremmuudentunnetta.Lisäksi meillä on Suo- messa tiettyjä juurtuneita arvoja, kuten tasa-arvo, heikoimmista huolehtiminen ja us-konnon-, sanan- ja mielipiteenvapaus sekä demokratia, joita me myöskin opetamme niille tänne muuttaville, joiden alkuperäiseen kulttuuriin ne eivät kuulu.

Kyllähän toki jopa minä sen ymmärrän, että on olemassa myöskin niitä, jotka mielel-lään näkisivät maailman ilman mitään eroavaisuuksia, tai ainakin haluaisivat itse määritellä ne hyväksytyt eroavaisuudet.Samoin ymmärrän aivan vallan mainiosti sen ajatuksen,että kansa ja se,mitä siihen kuuluu on tavallaan vain sopimus. Sopimuksia voidaan muuttaa ja jopa kansaakin, kuten muutamat hallitsijat ovat maailmalla aiko-jen saatossa tehneet, mutta olen vähän sitä mieltä, että koska ilman ihmisiä ei sitä kansaa ole ja koska ihmiset kantavat mukanaan omiensa perinteitä, historiaa ja arvo-ja, olisi ehkä jopa kyseenalaista ryhtyä sopimalla niitä kauheasti muokkaamaan, kit-kemään tai uudella korvaamaan. Toisaalta toivon lujasti, ettei tuollaisen pohdiskelu edes ole ajankohtaista,sillä meidän sovitussa suomalaisuudessa ei kauheasti korjat-tavaa ole. Meillä on mielenkiintoisia, kiehtovia ja hienoja, luontoa ja elämää kunnioit-tavia perinteitä ja kulttuuripiirteitä, joita toivon vaalittavan,ei häpeiltävän. Mutta vaikka esimerkiksi Miika Tervonen on kirjoituksessaan asiana tavallaan oikeassa ja vaikka me suomalaiset olemme geneettisesti toisistamme kovin poikkeavia ja vaikka suo-malainen kansakin on vaan sopimusasia, ja vaikka kaikkeen tuohon tulisi suhtautua ymmärtäväisellä hymähdyksellä, on meillä suomalaisilla kaikki syy olla ylpeitä koti-maastamme, kulttuuristamme, hienosta ja rikkaasta kielestämme kaikkinen murtei-neen ja siitä, mitä me olemme kansana, olipa kansaa olemassa tai ei, saavuttaneet.

 

Onhan sekin mahdollista, että omaan kansallistunteeseeni ja suomalaisuuskäsityk-seeni vaikuttaa hyvin vahvasti se, että olen lapsesta saakka saanut elää tiettyjä perinteitä kunnioittavassa ympäristössä lähellä luontoa ja vailla outojen aatteiden tai uskontojen paatosta, mikä on vaikuttanut siihen, että minulla on juuret syvällä vaikka tunne onkin kepeä ja uudelle avoin, enkä siksi ymmärrä sitä, miksi hölmöksikin rönsyilevä kansallistunto olisi millään tavalla paha tai häpeällinen asia. Itse asiassa, kun asiaa nyt mietin, tajuan tämän aiheen olevan ihan älyttömän typerä enkä tajua, miksi tälle tuhlaan aikaani.

Ja sitten lopuksi haluaisin ihan vähän besserwisseröidä ja korjata mainitsemaani Miika Tervosen tekstiin lipsahtaneen virheen. Sivulla 147 hän mainitsee kreivi Pietari Brahen pyrkimyksestä asuttaa vainotut romanit Pielavedelle, mikä ei ole totta. Brahe yritti saada romanit asumaan Pielisjärvelle eli nykyiseen Lieksaan:

Mustalaiset Pielisen autioita asuttamassa.

Osoituksena Pietari Brahen avarakatseisuudesta ja monipuolisuudesta oli se huo-mio, jota hän osoitti yrittäessään perustaa Pielisjärvelle tyyssijan mustalaisille. Tämä tumma ja levoton sukukunta oli ilmestynyt Suomeen 1500-luvun loppupuolella ja joutunut suorastaan vainon alaiseksi, sillä vuonna 1637 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa määrättiin kaikki miespuoliset mustalaiset tutkimatta hirtettäviksi ja muut karkoitettaviksi maasta. Hirttomääräys tosin peruutettiin myöhemmin, mutta muuten asetus pysyi voimassa.

Brahe päinvastoin kuin muut uskoi kuitenkin mustalaisten mahdollisuuksiin ja lupasi heille turvapaikan Pielisjärvellä, jossa oli lukuisasti autiotiloja 1650-luvun sodan jäl-keen. Näille sijoitettiin mustalaisia vuonna 1663 ja toivottiin heidän asettuvan taloksi ja ryhtyvän viljelemään maata sekä unohtavan vaellushalunsa. Asian varmistamisek-si uudisasukkailta otettiin vala, jolla heidät velvoitettiin pysymään aloillaan.

Ei tämä vala eikä se turvallisuudentunnekaan, jonka piti syntyä, kun vainoaminen loppui, saattanut pidättää mustalaisen luontoa, vaan nämä Brahen suojatit saivat taas sisäisen käskyn lähteä. Tästä toimitettiin sana kreiville, joka lähetti vakavan va-roituskirjeen Pielisjärven mustalaisille. Siinä hän muistutti heitä valastaan ja velvoitti heidät seuraavaan kevääseen mennessä palaamaan takaisin tiloilleen, mikäli eivät halunneet joutua taas kuninkaallisessa asetuksessa säädetyn vainon alaisiksi.

Kevät 1664 tuli, mutta mustalaiset eivät. Tilat jäivät taas autioiksi, kunnes joku vaka-vampiverinen turpeenpuskija sattui mieltymään paikkaan ja asettumaan siihen. Jota-kin jälkeä heistä ehkä kuitenkin jäi, sillä vielä 1930-luvulla muutama lieksalainen isäntä ja hevosmies väitti mustalaisen luonnon vaivaavan joskus itseään ja vaativan vaeltamaan. Se voi tietysti olla tavallista karjalaistakin verenperintöä, mutta mahdo-tonta ei ole, että se oli mustalaistenkin perua, olihan näitä vuonna 1633 kerrassaan 133 perhekuntaa Pielisjärvellä. Seuraavana vuonna he kuitenkin kaikki olivat lähteneet pois, ja Brahen kaunis yritys sai nolon lopun.

- Pielisjärven historia I, Kilpeläinen, Hintikka, Saloheimo

 

***

 

Spammiro Botti
Viestejä1626

MITÄHÄN SIELLÄ KONEEN-SÄÄTIÖSSÄ VEDETÄÄN???!!!

Palkolliset on komennettu hommiin... VARSINAINEN TROLLITEHDAS!!!

SITÄ MUISTA LUULEE, MITÄ ITSE ON!!!

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ejsalminen/venaja-murhauttaa-kansallise...

Venäjä murhauttaa kansalliset vähemmistönsä Ukrainassa

Esa-Jussi Salminen 4.3.2022 0:25

Ukrainalaisten sotilaiden ja vapaaehtoisten mukaan  ”venäläisistä” sotilaista, jotka taistelevat etulinjassa Venäjän joukoissa, on vain noin 1/7 etnisiä venäläisiä. Melkein kaikki tapetut ja vangeiksi otetut sotilaat kuuluvat Venäjän kansallisiin vähemmistöihin.

Videot ja tiedot Kadyrovin tshetsheenijoukoista Ukrainassa eivät edusta mitään yksittäistä kuriositeettia vaan ovat hyvin edustava kuva tilanteesta.

Yksittäistapaukset tukevat yleisiä havaintoja. Luin juuri erään burjaattiäidin saaneen tietää poikansa jääneen vangiksi. Vähän aikaisemmin yksi tapaus osui silmiini Karjalasta. Yhdessä somekaverini postauksessa ilmeni Udmurtiasta kotoisin olevan naisen tietävän poikansa joutuneen Ukrainaan. Kaksi muuta vangiksi otettua niin ikään on kotoisin Udmurtiasta. Eräs Mordvasta kotoisin oleva yliluutnantti on kuollut. Komissa on tiettävästi yleinen mobilisaatio.

Eräs tuttuni Venäjältä kirjoitti suoraan, että hän on sotaa vastaan, koska sinne lähetetään kuolemaan pojat provinsseista. Voi olla, että he ovat vähemmistökielten taitajia, joita olisi kipeästi tarvittu kotona, omassa perheessä. Venäjällä usko vallanpitäjiin on vähäistä Moskovassa ja Pietarissa, mutta muilla alueilla eri syistä suurempaa. Eräiden kansallisten vähemmistöjen alueet ovat ilmeisesti poikkeuksellisen tiukan turvallisuuspalvelujen kontrollin alaisena, ainakin koko Volgan alueen federaatiopiiri. Viranomaisten ja päättäjien lapset elävät ulkomailla ja heillä on muiden maiden passit: he eivät käy armeijaa eivätkä joudu kärsimään Venäjään kohdistuvista sanktioista samalla tavalla.

Erään mukaan sotaan lähetetään nimenomaan mielellään ei-venäläisiä, koska valtaapitävät pelkäävät sitäkin, että etniset venäläiset eivät ryhtyisikään tappaamaan slaavilaisia veljiään. Tällaista on siis kansallisuuspolitiikka Venäjällä, joka on esittänyt kansojen onnellista ja tasavertaista kotia Neuvostoliiton ajoilta asti näyttävästi. "