"Persermaanit" on toistaiseksi muutoin tuntematon kansakunta, joka olisi puhunut (hypoteetista ) "kantakermaania", josta Hesari ei itse asiassa tässä jutussa nyt kerro, mutta LÄHES KAIKISSA MUISSA JUTUISSAAN TÄSTÄ AIHE- PIIRISTÄ KYLLÄKIN, ja iana kun on kyse jonkin suomen sanan vähänkään tulkinnavaraisesta etymologisast.a.

Totuus on, että suomalaisten suomalais-ugrilaisia esi-isiä olivat VIIMEISTÄÄN jo kampakeramiset heimot, ehkä aikaisemmatkin.

Koska tämä saatanan persermaanilallatus lopetetaan?

PS. Myyttisillä persermaameilla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä ruotsalaisten, norjalaisten, saksalaisten eikä englantilaisten kanssa, ei edes muinaisten goottien, joita asusti mm. Krimillä, sillä ensimmäist germaaniset heimot ovat alansa osaavien germaanitutkijoiden tulosten mukaan saapuneet Itämeren alueelle vasta vähän en- nen analaskun alkua eli rautakaudella (Jastorf-kulttuuri). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rautakausi olisi tullut heidän mukknaan Itämerelle. Rauta tunnettiin tuolloin hyvin Volgalla, mutta sen käyttö oli rituaalista.


http://www.hs.fi/tiede/a1458795702087

Kuinka läheistä sukua suomalaiset ja virolaiset ovat? Testaa, tunnistatko naapurimaiden asukkaat

Kantasuomea puhuttiin pienellä alueella nykyisen Viron koillisosassa ja Inkerinmaalla. Oikeastaan voisimme puhua kantavirosta.

Tiede 29.3.2016 2:00 Päivitetty: 29.3.2016 6:37

Olivatko ammoiset suomalaiset itse asiassa virolaisia? Osa ilmeisesti oli. Ainakin kielet olivat joskus yhtä. On myös hyvät syyt olettaa, että kun varhaissuomen kieli siirtyi Suomeen Virosta, samalla muutti myös sen puhujia.

Kun suomalaiset sanovat maito, virolaiset sanovat piim. Kielissä on jotain tuttua ja jotain vierasta. Se on tyypillistä lähisukukielille.

Yhteisestä historiasta kertoo toisiaan muistuttava sanasto. Vanhaa juurta ovat persoonapronominit, kuten minä ja ma, sekä sellaiset tavalliset verbit kuin mennä ja minema, tulla ja tulema. Yhteydet etäsukukieliin ovat myös olemassa mutta yleensä vaaditaan kielitieteilijä tajuamaan, että sanat polveutuvat samasta kantamuodosta.

Viron ja suomen tuttuus kertoo, että on paljon lyhyempi aika siitä, kun viro ja suomi olivat yhtä kieltä, kantasuomea, kuin siitä, kun uralilainen kielikunta oli yhtä. Uralilai- seen kielikuntaan kuuluu viron ja suomen lisäksi myös esimerkiksi unkari, joka ei vaikuta kovinkaan tutunomaiselta. Uralilaista kantakieltä puhuttiin arvioiden mukaan 4000 – 3000 ennen ajanlaskun alkua. Sitten se alkoi hajaantua.

Yksi hajaannuksen lopputulos oli kantasuomi. Se oli kielimuoto, josta puolestaan er- kanivat omikseen itämerensuomalaiset kielet kuten viro, vepsä, liivi ja suomi. Kielitie-teilijät ajattelevat yleisesti, että kantasuomen puhujat olivat ammoin yhtä ja samaa porukkaa, kertoo Turun yliopiston suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen. Hän on tutkinut suomalaisten esihistoriaa kielitieteellisin keinoin.

Missä kantasuomen puhujat sitten asuivat? Jo 1800-luvulla tanskalainen tutkija Vil- helm Thomsen oli sitä mieltä,että yhteinen alkukoti oli Baltiassa.Hän esitti,että Suomi olisi ollut tyhjillään noin ajanlaskun alkuun asti, jolloin Virosta muutti väkeä Lounais- Suomeen ja levittäytyi sieltä edelleen maan itäosiin. Osa kiersi Kannaksen kautta.

”Sittemmin tämä maahanmuuttoteoria hylättiin. Todettiin, että täällä on asuttu kivikau- delta lähtien ja että Virosta tuli väkeä, mutta se oli vain pieni osa siitä, mitä täällä on ollut”, Häkkinen kertoo.

Thomsen oli kuitenkin ilmeisesti oikeilla jäljillä pistäessään kantasuomen kieliyhteisön asumaan Baltiaan. Kielentutkija Janne Saarikivi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumista tarkentaa:

”On aivan selvää, että kantasuomen on täytynyt olla yhtenäinen kielimuoto, jota on puhuttu melko pienellä alueella. Missään ei ole sellaisia kantakieltä, jota puhuttaisiin kovin suurella alueella. Kantasuomea on ehkä puhuttu Suomenlahden eteläpuolella, jossain nykyisen Viron koillisosassa ja Inkerinmaalla, Pietarin kaupungin ympäristössä”, Saarikivi sanoo.

Jos kerran kantasuomea käytettiin alkuaan Viron alueella, miksi puhumme kantasuomesta emmekä -virosta?

”Ei sille ole mitään oikeaa perustetta. Suomalaisia on viisi miljoonaa ja suomalaiset ovat keksineet koko kuvion ja nimittäneet sen kantasuomeksi. Yhtä hyvin se voisi olla kantaviroa tai -vepsää”, Saarikivi sanoo.

Kantasuomi oli yhtenäinen kieliperhe, jonka aika alkoi noin 500 ennen ajanlaskun al- kua ja päättyi 500–600-luvuilla. Ajoitus perustuu Saarikiven mukaan siihen, miten kie- leen on tullut lainoja muista kielistä. Tietyt lainasanat ovat niin samanlaisia suomessa, virossa ja muissa lähisukukielissä, että ne on täytynyt lainata silloin, kun kielet olivat yhtä.

Suomeen suomi levisi Saarikiven mukaan kahta eri tietä: Suomenlahden yli Länsi-Suomeen sekä Karjalan- ja Aunuksenkannaksia pitkin Itä-Suomeen. Leviämisen ajan- kohdasta on kaksi koulukuntaa. Saarikiven mukaan vielä 1980-luvulla oli tavallista väittää, että suomen kieltä on puhuttu jo kivikauden Suomessa.

”En usko siihen. Suomalais-ugrilaisia kielimuotoja Suomessa on puhuttu aikaisemmin kuin suomea mutta ne ovat olleet saamensukuisia kieliä. Se nähdään muun muassa siitä, että Suomessa on niin paljon saamelaisia paikannimiä ja meillä on niin paljon suullista kansanperinnettä lappalaisista. Eivät ne ole tyhjästä tempaistuja”, Saarikivi sanoo.

Suomen kieli saapui nykyisille sijoilleen vasta rautakaudella eli aikakaudella, joka ulottuu 500-luvulta eaa. 1100-luvulle. Tuon pitkän ajanjakson kuluessa myös saamen kieli siirtyi pohjoiseen suomen tieltä.

Ei vain kieli vaan myös ihmisiä muutti Suomeen Viron alueelta.

”Arkeologisen todistusaineiston perusteella ihmisiä on alkanut tullut ajanlaskun alus- ta lähtien, mutta virta on vähentynyt viikinkiaikana selvästi. Virosta ei ole koskaan tullut massiivista kansanliikettä”, sanoo Kaisa Häkkinen. Viikinkiaika Suomessa kesti noin vuodesta 800 vuoteen 1050.

Liikettä lahden yli on ollut myöhempinäkin aikoina.Tästä on hyvä esimerkki niin sanot- tu seprakauppa. Sepra tarkoittaa ystävää (kuuria, sebra(s), MH). Toisin sanoen ky- seessä on ollut eräänlainen ystävänkauppa, ja se jatkui aina 1900-luvun alkuun asti.

”Se oli yhteydenpitoa samojen ystäväperheiden välillä, ja siihen liittyi myös naima- kauppoja.Suomalaiset olivat enimmäkseen kalastajia ja veivät Viroon kalaa ja saivat virolaisilta maataloustuotteita”. Häkkinen kertoo.

Muuttoliikkeestä ja kielisukulaisuudesta huolimatta biologinen sukulaisuus on geeni-vertailujen perusteella ehkä yllättävänkin vähäistä. Viimeksi yhteyttä on tutkittu 2010, kun Suomen molekyylilääketieteen instituutti laati suomalaisten geeniatlaksen. "


KAIKKI HESARIYHTYMÄN MAKSAMA "PSEUDOTUTKIMUS" ON PUHDASTA PASKAA, LAIDASTA LAITAAN!

http://ristokoivula.omablogi.fi/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajanlaskun-alun-aikaan/

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/jorma-koivulehto-1934-2014

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/jorma-koivulehdon-suomen-arkkimuinaiset-kermaanilainat-3000-vuoden-takaa-ovat-humpuukia

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/02/olut-on-ollut-ja-on-edelleen-suomea-muissakin-kielissa

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/02/suomen-sanan-laiva-etymologia

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomen-pan-germanisti-antibaltisteille-lapi-nakymatonta-vesitonimistoa

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/nimen-karjala-alkupera

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/viron-pan-germanistinen-etymologinen-sanakirja-netissa

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/viron-pan-germanistinen-susi-etymologinen-sankirja-2

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/hallitus-vaarentaa-tiedetta-yhteiskuntasopimuksessaankin

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/suomen-sanat-preussin-etymologiseessa-sanakirjassa

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/08/suomen-esitetyt-balttilainat-vuoteen-1936-mennessa

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/untitled-1

Kuinka läheistä sukua suomalaiset ja virolaiset ovat? Testaa, tunnistatko naapurimaiden asukkaat

Kantasuomea puhuttiin pienellä alueella nykyisen Viron koillisosassa ja Inkerinmaalla. Oikeastaan voisimme puhua kantavirosta.

HM: Kantasuomea puhuttiin siellä, missä suomalaisugrilainen kampakremiikkakansa ja itäbalttilainen vasrakirveskansa pystyivät muodostamaan yhde, suomenkileisen kulttuurin.

Itse asiassa tällisen tarkka paikka on aika ö-luokan kysymys. Mutta monet pitävät tuona kulttuurina Kiukaisten kulttuuria.

Kiukaisten kulttuuri


Kiukaisten kulttuuri oli Lounais-Suomen kivikauden viimeinen jakso, joka ajoittui välille 2350 – 1800 eaa. tai 2000 – 1500/1300 eaa. Sen esineistö yhdisti varhaisem- man kampakeraamisen ja myöhäisemmän nuorakeraamisen kulttuurin piirteitä. Kiu- kaisten kulttuurin alue ulottui rannikolla Merenkurkusta Viipurinlahdelle. Se on nimet- ty Matti Kauppisen Kiukaisten Uotinmäestä löytämien asuinpaikkojen mukaan.[1]

Kiukaisten kulttuuri

Kiukaisten kulttuuri rannikkoseuduille sijoittui aikaisemman vasarakirveskulttuurin alueelle. Kiukaisten kulttuurissa tunnettiin myös maanviljely.

Kiukaisten ajan esineistö sekoitti kahta kulttuuria: kampakeraamisen ajan työkalutyy- pit ja vasarakirveskulttuurin reikäkirveet olivat käytössä rinnan.Keramiikka taas sisäl- si sekä kampa- että nuorakeraamisia piirteitä. Tämän on katsottu johtuvan siitä, että mantereiseksi kiristyvä ilmasto pakotti kampakeraamisen ja nuorakeraamisen kult- tuurin väestöt liittymään toisiinsa.Keraamiset astiat olivat tasapohjaisia ja leveäsuisia sekä runsaasti koristeltuja[2].

Kielen on oletettu olleen suomalais-ugrilaista, mutta kulttuurin kieltä uskotaan muo- kanneen myös vaikutteet jostakin varhaisesta indoeurooppalaisesta kielestä - kysee- seen tulisi jokin pohjoinen indoeurooppalainen esikantagermaaninen-esikantabaltti-lainen kieli vasarakirveskulttuurin jäämistönä. Aiemmin nuorakeraamiseen kulttuuriin yhdistettiin kantabalttilainen lainasanakerrostuma, mutta kielitieteen kannalta ajoitus on sille liian varhainen. Kielimuistomerkkejä ajalta ei kuitenkaan tunneta,joten kielel- linen tilanne jää aina hypoteettiseksi. Viime vuosina on kuitenkin perusteltu Suomen uralilaistuneen aiemmin oletettua myöhemmin, ks. Uralilaiset kielet.

Kalastus oli pääelinkeino. Merellinen elämä loi yhteyksiä meren yli Skandinaviaan ja Baltiaan, joiden esineistöä kulkeutui Suomeen. Metsästyksen ja kalastuksen lisäksi ajalta on todisteita myös maanviljelystä,etenkin sisämaasta.Etelähämäläisten soiden kerrostumista on löydetty vehnän, ohran ja kauran siitepölyä, jotka on radiohiilimene-telmällä ajoitettu 3500 - 4000 vuotta vanhoiksi. Lisäksi on löydetty jauhinkiviä ja piisirppejä, joiden vastineita tunnetaan nykyisestä Ruotsista.

Itä- ja Pohjois-Suomessa vallitsi Kiukaisten kulttuurin aikaan ns. Pöljän keramiikka. Tällä kulttuurilla oli yhteyksiä itään. Kiukaisten esineistöä, reikäkirveitä ja tasatalttoja, kulkeutui myös Karjalankannakselle ja Laatokalle asti. "

Tiede 29.3.2016 2:00 Päivitetty: 29.3.2016 6:37

Olivatko ammoiset suomalaiset itse asiassa virolaisia? Osa ilmeisesti oli. Ainakin kielet olivat joskus yhtä. On myös hyvät syyt olettaa, että kun varhaissuomen kieli siirtyi Suomeen Virosta, samalla muutti myös sen puhujia.

Kun suomalaiset sanovat maito, virolaiset sanovat piim. Kielissä on jotain tuttua ja jotain vierasta. Se on tyypillistä lähisukukielille.

Yhteisestä historiasta kertoo toisiaan muistuttava sanasto. Vanhaa juurta ovat persoonapronominit, kuten minä ja ma, sekä sellaiset tavalliset verbit kuin mennä ja minema, tulla ja tulema. Yhteydet etäsukukieliin ovat myös olemassa mutta yleensä vaaditaan kielitieteilijä tajuamaan, että sanat polveutuvat samasta kantamuodosta.

Viron ja suomen tuttuus kertoo, että on paljon lyhyempi aika siitä, kun viro ja suomi olivat yhtä kieltä, kantasuomea, kuin siitä, kun uralilainen kielikunta oli yhtä. Uralilai- seen kielikuntaan kuuluu viron ja suomen lisäksi myös esimerkiksi unkari, joka ei vaikuta kovinkaan tutunomaiselta. Uralilaista kantakieltä puhuttiin arvioiden mukaan 4000 – 3000 ennen ajanlaskun alkua. Sitten se alkoi hajaantua.

Yksi hajaannuksen lopputulos oli kantasuomi. Se oli kielimuoto, josta puolestaan erkanivat omikseen itämerensuomalaiset kielet kuten viro, vepsä, liivi ja suomi. Kieli-tieteilijät ajattelevat yleisesti, että kantasuomen puhujat olivat ammoin yhtä ja samaa porukkaa, kertoo Turun yliopiston suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen. Hän on tutkinut suomalaisten esihistoriaa kielitieteellisin keinoin.

[Kaisa Häkkisen etymologiat ovat puhdasta paskaa, kuten hänn "Suomen etymologi- nen sanakirjansa, ja teoksensa "Suomen etymologia kielitieteen valossakin"!

http://ristokoivula.omablogi.fi/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajanlaskun-alun-aikaan/

Ralf Peter Ritter (1993) jo varoittaa hänestä useassa kohdin:

s. 23.:

" Die Möglichkeit,dass die Ergebnisse KOIVULEHTOS in die germanistischen Hand- bücher Eingang finden, besteht jetzt dadurch, dass FROMM 1986 eine Arbeit Von 1983 in einem Rahmen, der ihr leicht den Status einer Expertise verleihen könnte, mit geringfügigen Erganzungen noch einmal veröffentlicht hat (s.u.). In Finnland dürf- te das neue Gedankengut, das auch revolutionäre Aspekte "vorgermanischer" Lohn- schichten umfasst,über den 6.Band des "Nykysuomen sanakirja" (HÄKKINEN 1987), des Wörterbuchs desheutigen Finnischen, in weiten Kreisen bekannt und dort naturgemäss als gesicherte wissenschaftliche Erkenntnis rezipiert werden.  "

s.63.

" 34. Weder HOFSTRA noch HÄKKINEN nennen für die finnische Entsprechung vahinko das germanische Etymon. Interessant ist bei dem Wort vor allem das Suffix. Das Finnische verfügt über ein Formans -nka, das aus einer Kombination der For- mantien -nka und -i erklärt wird. Hierbei wird eine Laut- entwicklung *ai > oi > o vor- ausgesetzt. Das rückläufige Wörterbuch von TUOMI weist die folgenden Bildungen mit dem in Rede stehenden Formans auf: iljanko ‘glatte Stelle’,ojanko ‘Graben, Ver- tiefung’, alanko ‘Ebene, Niederung’, karanko ‘Stab,trockener Ast’, tasanko ‘Ebene’, ahdinko ‘Enge, Ge- dränge, Bedrängnis’, vahinko ‘Schaden’, lepinko ‘Aussteuer’, tasinko ‘Ausgleich, Besserung’, osinko ‘Anteil’, morsinko Färberwaid’, aurinko ‘Sonne’. SKRK nennt noch etsinko ‘Suche, Untersuchung’, salanko ‘Stift,Dübel’ (?), tulinko ‘Fackel’ (I § 53.39, S.147 f.bzw. § 55.17,S.185). Die hochvokalische Variante ist nur spärlich Vertreten: ylänkö ‘Erhebung, bergige Gegend’, syvänkö ‘unter dem Meeres-spiegel gelegener Landstrich’.Von den aufgeführten Bildungen sind etsinko, lepinko, tasinko als deverbal zu bestimmen: etsiä ‘suchen’, leppiä (dial.)s germa-nischen Formans *-ingo-vorliegt, das sowohl denominal als auch deverbal verwen- det wurde und zur Bildung von Abstrakta diente. Der Vor- gang wäre als eine Art Attraktion anzusehen; das denominale Formans -nko wäre - möglicherweise gestützt durch Bildungen von Nomina auf -i (vgl.tulinko) - bei den Verben verwendet worden, bei denen das Ergebnis der Wortbildung im Ausgang an funktionell entsprechende germanische Ableitungen anklang. Die Verbreitung der -nko-Bildungen innerhalb des Ostseefinnischen wiese auf einen Einfluß des Altnordischen. Diese Quelle wür- de auch verständlich machen, warum es zu keiner Beeinflussung durch die germa- nische Variante *-ungo‘- gekommen ist, die bei finnischen u-stämmigen Verben das gleiche Ergebnis gezeitigt haben müßte. Im Altnordischen überwiegen die -ing-Bil-dungen bei weitem und die ung-Variante ist deverbal zumindest extrem selten (vgl. § 69; im übrigen s. MUNSKE)

[HM: Kuurin kielen adjektiivin johtopääte "johonkin liittyvä" on -ing-, Se vaistaa mm. vasrakirveskielen ja jotvingin päätettä -ain-, liettuan -in-, skalvin -en/on- ja preussin -un-. Kielet lainaavat toistaan johdannaisia eri vivahduksiin. Esimerkiksi liettuassa tuunetaan kaikki nuo johdinpäätteet ja tiedetään suurin piirtein, mitä ne merkitsevät, ammoin kadonneetkin kielet mukaan lukien.] "


MP (ei tiedä eikä usko asiasta mitään): Missä kantasuomen puhujat sitten asuivat? Jo 1800-luvulla tanskalainen tutkija Vilhelm Thomsen oli sitä mieltä, että yhteinen alku- koti oli Baltiassa. Hän esitti,että Suomi olisi ollut tyhjillään noin ajanlaskun alkuun asti, jolloin Virosta muutti väkeä Lounais-Suomeen ja levittäytyi sieltä edelleen maan itäosiin. Osa kiersi Kannaksen kautta.


”Sittemmin tämä maahanmuuttoteoria hylättiin. Todettiin, että täällä on asuttu kivikau- delta lähtien ja että Virosta tuli väkeä, mutta se oli vain pieni osa siitä, mitä täällä on ollut”, Häkkinen kertoo.

Thomsen oli kuitenkin ilmeisesti oikeilla jäljillä pistäessään kantasuomen kieliyhteisön asumaan Baltiaan. Kielentutkija Janne Saarikivi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumista tarkentaa:

”On aivan selvää, että kantasuomen on täytynyt olla yhtenäinen kielimuoto, jota on puhuttu melko pienellä alueella. Missään ei ole sellaisia kantakieltä, jota puhuttaisiin kovin suurella alueella. Kantasuomea on ehkä puhuttu Suomenlahden eteläpuolella, jossain nykyisen Viron koillisosassa ja Inkerinmaalla, Pietarin kaupungin ympäristössä”, Saarikivi sanoo. "

HM: Saarikivi ei myöskään tiedä asiata mitään,koska hän ei ole koskaan kuullutkaan mitään balttikielistä.

Kantasuomion muodostunut, kun itäbalttilainen, jo tullessaan voimakkaati SU-kielten vaikuttama vasarakirveskieli vaikuutti SU-peräiseen kampakeraamikkojen kieleen, joka on suuresti poikennut monin muinkin tavoin kuin sanastoltaan nykyisestä suomesta.

Tuollainen yhdistyminen on tapahtunut arkeologian perusteella kiukaisten kulttuurin piirissä. Siellä on sitten edelleen jokin paikallinen kielimuoto "perinyt voiton" sukulaisnaapureistaan.


MP: " Jos kerran kantasuomea käytettiin alkuaan Viron alueella, miksi puhumme kantasuomesta emmekä -virosta?

”Ei sille ole mitään oikeaa perustetta. Suomalaisia on viisi miljoonaa ja suomalaiset ovat keksineet koko kuvion ja nimittäneet sen kantasuomeksi. Yhtä hyvin se voisi olla kantaviroa tai -vepsää”, Saarikivi sanoo.

Kantasuomi oli yhtenäinen kieliperhe, jonka aika alkoi noin 500 ennen ajanlaskun al- kua ja päättyi 500–600-luvuilla. Ajoitus perustuu Saarikiven mukaan siihen, miten kie- leen on tullut lainoja muista kielistä. Tietyt lainasanat ovat niin samanlaisia suomessa, virossa ja muissa lähisukukielissä, että ne on täytynyt lainata silloin, kun kielet olivat yhtä. "

HM: Ajankohta on 1500 vuotta liian myöhäinen. Virhe perutuu sille, että saarikivellä on väärä käsitys siitä, millaisia lainoja ja mistä kielistä/mihin kieliin suomeen ja suomesta on lainattu.

Saarikivi tietää itsekin yhtä varmasti jauhavansa paskaa kuin minä tiedän olevani varmasti oikeilla, etenevillä jäljillä.

MP: " Suomeen suomi levisi Saarikiven mukaan kahta eri tietä: Suomenlahden yli Länsi-Suomeen sekä Karjalan- ja Aunuksenkannaksia pitkin Itä-Suomeen. Leviämi- sen ajankohdasta on kaksi koulukuntaa. Saarikiven mukaan vielä 1980-luvulla oli tavallista väittää, että suomen kieltä on puhuttu jo kivikauden Suomessa.

”En usko siihen. Suomalais-ugrilaisia kielimuotoja Suomessa on puhuttu aikaisemmin kuin suomea mutta ne ovat olleet saamensukuisia kieliä. Se nähdään muun muassa siitä, että Suomessa on niin paljon saamelaisia paikannimiä ja meillä on niin paljon suullista kansanperinnettä lappalaisista. Eivät ne ole tyhjästä tempaistuja”, Saarikivi sanoo. Suomen kieli saapui nykyisille sijoilleen vasta rautakaudella eli aikakaudella, joka ulottuu 500-luvulta eaa. 1100-luvulle. Tuon pitkän ajanjakson kuluessa myös saamen kieli siirtyi pohjoiseen suomen tieltä. "

HM: Suomi ja saami ovat voineet muodostua samalla tavalla, mutta eri kieliksi. Jos "kiukaiskieli" on vain toisen pohjalla, niin se toinen on ennemminkin suomi kuin saame, joka on muodostunut idempänä.


MP: " Ei vain kieli vaan myös ihmisiä muutti Suomeen Viron alueelta.

”Arkeologisen todistusaineiston perusteella ihmisiä on alkanut tullut ajanlaskun alusta lähtien, mutta virta on vähentynyt viikinkiaikana selvästi. Virosta ei ole koskaan tullut massiivista kansanliikettä”, sanoo Kaisa Häkkinen. Viikinkiaika Suomessa kesti noin vuodesta 800 vuoteen 1050.

Liikettä lahden yli on ollut myöhempinäkin aikoina.Tästä on hyvä esimerkki niin sanot- tu seprakauppa. Sepra tarkoittaa ystävää (kuuria: sebra(s), HM). Toisin sanoen ky- seessä on ollut eräänlainen ystävänkauppa,ja se jatkui aina 1900-luvun alkuun asti. "

HM: Sana on kuuria: *sebras, josta tulee myös suomen seura, on "itsen lainen".

MP: ”Se oli yhteydenpitoa samojen ystäväperheiden välillä, ja siihen liittyi myös naimakauppoja. Suomalaiset olivat enimmäkseen kalastajia ja veivät Viroon kalaa ja saivat virolaisilta maataloustuotteita”. Häkkinen kertoo. "

HM:n *Sebrai (m), sebros (f) tarkoittaa laajoissa raameissa "omat" (jopa vihollisten viholliset). Se on ollut heimoliittolaisuutta. Heimoliittolaisuudelle olityypillistä, että liittolailla oli eri elinkeno, eri uskonto (joka liittyi elinkeinoon) ja usein myös erikieli, joiden välillä kyllä lainattiin innokkaasti. Tunnettuja tyypillisiä heimoystäviä olivat liiviläiset kalastajat ja karjapaimentolaiset balttilaiset seelit.

MP: " Muuttoliikkeestä ja kielisukulaisuudesta huolimatta biologinen sukulaisuus on geenivertailujen perusteella ehkä yllättävänkin vähäistä. Viimeksi yhteyttä on tutkittu 2010, kun Suomen molekyylilääketieteen instituutti laati suomalaisten geeniatlaksen.

Kartoituksessa verrattiin suomalaisia naapureihin kuten virolaisiin, itäkarjalaisiin ja ruotsalaisiin mutta myös keskieurooppalaisiin.

”Geneettinen samankaltaisuus noudatti maantiedettä. Suomalaiset olivat lähempänä virolaisia kuin vaikkapa keskieurooppalaisia, mikä ei ole suuri yllätys. Katsoimme myös, näkyykö geeneistä kielisukulaisuus unkarilaisten kanssa. Ei näkynyt niin kauas”, kertoo biometrian professori Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta ja Suomen molekyylilääketieteen instituutista.

Ripatti ryhmineen on paraikaa tekemässä tarkempaa geneettistä vertailua, jossa on sekä suomalais- että virolaisperimiä. Sillä voidaan tarkastella sukulaisuuksia paljon yksityiskohtaisemmin, mutta se valmistunee vasta loppuvuonna.



HM: Tuosta ei siihen kirkkoon kuulumaton ymmärrä mitään.

MP: "Vaikka virolaiset ovat ruotsalaisten kanssa perimältään suomalaisia lähimpänä, heillä on vielä selvästi läheisempiäkin sukulaisia. Virolaisten johdolla tehty euroop-palainen geenivertailu vuodelta 2009 osoitti, että geneettisesti virolaiset kuuluivat samaan ryhmää liettualaisten, latvialaisten, puolalaisten ja länsivenäläisten kanssa.

Tämänkään ei pitäisi olla mikään yllätys. Virolaisiin on ymmärrettävästi virrannut maantieteellisistä naapureista geenejä, kun taas meri on toiminut esteenä, jonka yli geenit ja niitä kantavat ihmiset eivät niin helposti hyppele. Siksi suomalaisiin on syntynyt geneettistä pesäeroa.

Suomalaiset erottuvat omaksi ryhmäkseen eurooppalaisessa geenivertailussa.

”Alun perin täällä on ollut saamelaisia, ja se vaikuttaa osaltaan suomalaisten peri- mässä. Eniten suomalaisten geneettisiin ominaisuuksiin vaikuttaa kuitenkin se, että Suomeen on tullut melko vähän ihmisiä ja he ovat eläneet suhteellisen erityksissä. Sekoittumista on vuosituhansien kuluessa ollut hyvin vähän verrattuna moniin muihin väestöihin”, Ripatti selittää. "