Se viittaa sellaiseen yhteiseen kansalliseen kulttuuriperimään, jota Suomessa ei juuri pidetä esillä.

Kiistelty Kekkonen-muotokuva vihdoin Tamminiemeen: Taulun pikkulinnussa kosolti symboliikkaa – Kansallismuseon toinen Kekkos-teos ei ole koskaan ollut esillä

 

 

urho-kekkonen-ilja-glazunov-1073.jpg

 

Tulkku näkyy Kekkosen taskunenäliinasta sen leveyden oikealle Kuusen oksalla.

 

Tamminiemessa asetetaan tänään esille Kekkosen muotokuva kohuttu venäläistaiteilijan maalaus, jonka laadusta kiisteltiin.

Paasikivi-Seura on päättänyt lahjoittaa Ilja Glazunovin vuonna 1973 maalaaman presidentti Urho Kekkosen muotokuvan Suomen kansallismuseolle esille asetettavaksi Tamminiemeen.

 

Myöhemmin on paljastunut, että presidentin muotokuvan aloite tuli alun perin Jaana-lehden taholta, joka maksoi muotokuvan salassa mainostarkoituksiaan varten. Virallisesti tilaajana oli kuitenkin Paasikivi-Seura.

Maalaus on tyypillinen renessanssiajan muotokuvamaalaus lukuun ottamatta yhtä eriskummallista kohtaa – punatulkkua.

– Tyypillisesti henkilöt kuvattiin seisomassa niin, että käsi nojaa pöytään kuten täs-säkin Kekkonen nojaa. Vasemmassa reunassa näkyvä verho korostaa hallitsijan ase-maa ja arvoa. Maalauksessa oleva ikkunakarmi rinnastetaan pylväisiin, joka myös viittaa hallitsijan valtaan. Taulussa oleva talvimaisema oli myös tavanomainen henkilökuvissa, kuvailee johtaja Eija-Maija Kotilainen Suomen Kansallismuseosta

 

https://www.katsomo.fi/#!/jakso/873778

 

 

 

Kuurne ei suostu arvioimaan Kekkosen muotokuvien arvoa eikä aikoinaan kohua he-rättänyttä Glazunovia maalarina. Glazunov nousi 1970-luvulla seurapiirimaalariksi ja hän on tehnyt myösArmi Ratian ja Johannes Virolaisen muotokuvat.

– Glazunovin tyylissä on tiettyjä yhtymäkohtia venäläiseen lakkamaalaukseen ja 1800-luvun lopun Ivan Bilibinin satukuviin. Kekkosen muotokuvassa on kaikki elementit liittyen eurooppalaiseen hallitsijakulttuuriin.

Lopulta Kuurne suostuu arvioimaan maalausta vain lyhyesti.

– Onhan teos hieman jäykkä se figuuri – senhän kaikki ovat myöntäneet eikä se ole kovin elävä kuten muut Kekkosen muotokuvat ovat onnistuneempia.

Punatulkku on Glazunovin oma lisä, jota voi itse kukin tulkita haluamallaan tavalla. Selvästi sillä on joku merkitys, koska se on ainut poikkeava asia, mikä ei viittaa mihinkään tunnettuun symboliin idän eikä lännen maalaustaiteessa.

Kuurneen mukaan vastaanotto oli aikoinaan hämmentynyt ja Glazunov nähtiin poliittisena neuvostotaiteilijana eikä Kekkosen maalausta nähty vain maalauksena

 

Taustaa jouduttiin muuttamaan

Poikkeuksellista on myös se, että aiemmin taulussa oli erilainen tausta ja sitä muutettiin valmistumisen jälkeen.

– Taustaa jouduttiin muuttamaan, koska Kekkonen ei pitänyt siitä, toteaa Kotilainen.

Alunperin Kekkonen kuvattiin synkässä työhuoneessa, jonka taustalla oli Suomen kartta. Lopullisessa nyt esille tulevassa taulussa on siis talvimaisema.

 

– Olen kuullut kaksi eri tarinaa taulussa olevasta punatulkusta, johon ei siis ainoana asiana taulussa liity renesanssiajan symboliikkaa kuten muihin seik-koihin taulussa. Kyse voi olla ihan vaan punatulkusta lintuna, joita näkee tal-vella,mutta siitä on myös spekuloitu,että se voi myös viitata Neuvostoliittoon, josta Glazunov oli kotoisin, paljastaa Kotilainen.

RK: Se ei siis viittaa kovin tunnettuun symboliin ainakaan institutionalisessa maalustaisteessa, mutta muussa taiteessa kylläkin.

Jos joku haluaa nähdä siinä jotakin sellaista, että ”pikkulintu kertoo” tärkeitä asioita, niin senkään ei tarvitse olla väärä tulkinta, sillä JUURI SITÄ Kalevalan ja mm. osseetien Narteneposin punatulkku tekee!

 

 

”Tieteen” keskustelupalstalta:

https://www.tiede.fi/comment/2446072#comment-2446072
panterarosa kirjoitti:
Molukit [ei-germaaniset suomalsiset…] kuvittelevat, että al-keelliset luku- ja kirjoitustaidottomat esi-isänsä ovat jotenkin muinaisten suomalaisten kulttuurin mitta.Näin ei todellakaan ole. Suomen alueella asui ja vaikutti paitsi vasarakirveskan-saa, myös Sumerin eliittiä, jostain syystä. Sahti mm. on ni-metty Kemin eli muinaisen Egyptin ja Sumerian kuninkaiden oluen mukaan (sah eli nyk. saahi) ja edesmenneen olutasi-antuntijan Michael Jacksonin mukaan se tehdään muinais-ten Sumerin kuninkaiden oluen reseptin mukaan. Ei siis kannata ihmetellä, jos nykyinenkään teknologia ei ihan yllä anunnakien tasolle, saati molukkien paimentolaiskulttuuri….
Tokkura kirjoitti:
Ei kun se tehtiin Sumeriassakin Pohjolan emännän reseptin mukaan.
Se oli ärjyä ainetta, jonka varsinainen tehoraaka-aine oli hunaja, joka saadaan käymään olutkäymisen mukana. Sitä tehdään kyllä vieläkin sitäkin ainetta, preus-siksi Alu. Kuvassa siitä tislattua hunajabrandya ”Zalgirisin taistelua”, 75%, maail-man ehkä parasta viinaa ainakin hintaluokassaan (oli ennen oikea kuvakin, mutta EU kielsi).*

 

Myös punatulkku Ilja Galazunovin Urho Kekkosen muotokuvassa viittaa Kalevalaan, Oluen synty -runoon, joka on yhteinen eräiden itäisten, ainakin osseettien eepoksen kanssa, ja se viittaa yhteisen kulttuuriperimään, josta Suomessa ei paljoa puhuta (kunse ei ole ”mieleisintä” mahdollista…) – ja ryyppäämiseen!

Se olisi kuitenkin pitänyt oikeastaan piirtää katajan oksalle eikä kuusen. Ehkä se olsi silloin ollut liian selvä vinkki. Katajaa käytettiin oluenpanossa kuten sahdinteossakin, ja punatulkku pesii ja piileskelee kesäisin katajapensaissa. Pohjolan emäntä – ja osseettien oluenjumalatar Satana – saivat parhaan mahdollisen oluen reseptin punatulkulta yhteistä kulttuuriperimää olevan tarinan mukaan.

http://ristokoivula.omablogi.fi/olut-on-ollut-ja-on-edelleen-suomea-muissakin-kielissa/

 

Myös punatulkku Ilja Galazunovin Urho Kekkosen muotokuvassa viittaa Kalevalaan, Oluen synty -runoon, joka on yhteinen eräiden itäisten, ainakin osseettien eepoksen kanssa, ja se viittaa yhteisen kulttuuriperimään, josta Suomessa ei paljoa puhuta (kunse ei ole ”mieleisintä” mahdollista…) – ja ryyppäämiseen!

Se olisi kuitenkin pitänyt oikeastaan piirtää katajan oksalle eikä kuusen. Ehkä se olsi silloin ollut liian selvä vinkki. Katajaa käytettiin oluenpanos- sa kuten sahdinteossakin, ja punatulkku pesii ja piileskelee kesäisin katajapensaissa. Pohjolan emäntä – ja osseettien oluenjumalatar Satana – saivat parhaan mahdollisen oluen reseptin punatulkulta yhteistä kulttuuriperimää olevan tarinan mukaan.

http://ristokoivula.omablogi.fi/olut-on-ollut-ja-on-edelleen-suomea-muissakin-kielissa/

Olut on ”ollut” ja on edelleen suomea, muissakin kielissä!

Posted on by Risto Koivula.

Ja se on ollut yhtä kuin ”käynyt, elänyt”, baltiksi *alusi.

Jo muinaiset suomalaiset tiesivät, kuten myös Jaakko Teppo, että

Täytyy aatella huomista!

Ja panna tulemaan juomista!

. . . Kalevalaa on lainattu jo 1500 vuotta sitten muihin tarustoihin?

Donin ja Pohjois-Kaukaasian iranilaiset alaanit, nykyiset osseetit tunsi- vat yli 1500 vuotta sitten Kalevalan ja lainasivat muyös suomalsita sanstoa, mm. sanan olut:

Ralf-Peter Ritter, s. 1937, Berliini, k. 2011, m.p., kirjoittaa mainitussa väitöskirjassaan

Tutkimuksia itämerensuomen varhaisimmista germaanilainoista:

 

” § 82. AБAEB macht auf folgende Parallele aufmerksam (346).

Auf die Bedeutung des Bieres als Kultgetränk bei den frühen Ostseefinnen weist, daß in den Kalevalagesangen eine Episode die Entstehung des Bieres betrifft. Auch im NARTENEPOS – und zwar nur in der ossetischen Fassung – ist dem nämlichen Ereignis eine gesonderte Erzählung gewidmet: ”Wie das Bier erschien” (s. KAЛOEB 167). Die Ubereinstimmung, daß sowohl die Narten als auch die Kaleviden mit der Erfindung des Bieres zusammengebracht werden, erörtert etwas ausfürlicher zu werden, da sie in FROMMs Kalevalakommentar nicht erwähnt wird. Die Parallele wird dadurch noch bemerkenswerter‚ daß in beiden Versionen ein Vogel eine Rolle spielt.

[RK: Tämä on nyt kielitieteellistä tekstiä itämerensuomalaisten ja germaanikielten suhteiden johtavan tutkijan väitöskirjasta, joten oikaisen vähän käännöksissä:]

Vasily Ivanovitsh Abajev (Vaso Ivany Abaity: Осетинский язык и фольклор, Moskova, 1967 s. 346) esittää seuraavat paralleelit.

Oluen merkityksestä varhaisten itämerensuomalaisten kulttijuomana kertoo, että Kalevala-lauluissa esiintyy episodi oluen synnystä.

Myös NARTIT-eepoksessa – tosin vain osseettilaisessa versiossa – on tuolle samalle tapahtumalle omistettu erityinen kertomus: ”Kuinka olut syntyi” (Boris Aleksandrovitsh Kalojev: Осети́ны, Moskova 1971) .

Sellaisesta yhtäpitävyydestä, että niin nartit kuin kalevalaisetkin tulevat samaan tulokseen oluen synnyn suhteen, keskustellaan vähän perusteellisemmin, sillä sitä ei mainita Hans FromminKalevala: Kommentar”:issa lainkaan.  Paralleelit tulevat vieläkin merkityksellisemmiksi siksi, että molemmissa versioissa (punaisella) linnulla on tärkeä merkitys. (Kaukasian punatulkku ”Pyrrhula pyrrhula rossikowi” on meikäläistä värittömämpi ja pienempi. RK)

” Im KALEVALA singt Gimpel (Blutfink, fi. Punalintu ”Rotwogel”) bzw. eine Drossel das Lob des Bieres (20, 407 ff.). FROMM erwähnt eine andre fassung vom Ursprung des Bieres, in der der Vogel das erstfalls gebraute Getränk benennt: ”Bier dein richtiger Nahme! Sehr Böse‚ nicht süß, viel Hopfen dazugetan, reichlich Wasser zugegossen, mit Fichtenzubern eingefangen”.  (FROMM 1, 967 15l; Anm.zu 407 ff.).

Kalevalassa punatulkku ( ”veripeippo”, punalintu) eli eräs rastas laulaa oluen ylistyksen. ( ) FROMM mainitsee erään toisen otteen oluen alkuperästä, jossa lintu nimeää ensi kertaa pannun juoman: ” Olut sinun oikea nimesi! Oikein paha, ei makea, paljon humalia siihen lisätty, paljon vettä siihen kaadettu, kuusenhavujen kanssa yhteenpistetty”.

Im NARTENEPOS pickt ein Vogel Hopfen, fliegt zu den Narten, pickt ein wenig Malz und wird flugunfähig. Man bringt ihn zur Heldin Satana, die ihn auf Weizen setzt, nach dessen Genuß sich der Vogel erholt und davonfliegt. Nach den von dem Vogel gewiesenen Verfahren braut Satana das erste Bier. Sie ”mahlt Malz”, kocht es, seiht die Brühe und fügt einen kräftigen Sud von Hopfen hinzu. Die Brühe fängt an zu zischen und zu funkeln und bedeckt sich mit weißem Schaum (107 f.).

(Osseettien) Narteneepoksessa lintu nokkii humalia, lentää nart(en)ien luo, nokkii maltaita ja menettää lentokykynsä. Se viedään jumalatar Satanan luo, joka asettaa sen vehnänjyvien päälle, joita syötyään lintu toipuu ja lentää pois. Linnun osoittamalla tavalla Satana panee ensimmäisen oluen. Hän ”jauhaa maltaat”, keittää ne, viivilöi mäskin ja haittää joukkoon vahvasti humalia.

 

Mäski alkaa sihistä ja kipinöidä (kuplia?) ja peittyy valkoiseen vaahtoon ( ). Im KALEVALA füllt die ”Herrscherin des Nordlands”, nachdem sie von der Entstehung des Bieres erfahren hat, Wasser in einen großen Topf und beginnt aus Gerste und viel Hopfen Bier zu brauen. In dem Lämminkäinenlied und in den Biersprüchen ist es die Kalevalatar, die das Bier zubereitet (FROMM 1967, 151 zu 189).

Kalevalassa täyttää ”Pohjolan emäntä”, sen jälkeen kun hän on kokenut oluen synnyn, suuren tynnyrin vedellä ja aloittaa panna ohrasta ja paljosta humalasta olutta. Lemminkäisen laulussa ja Olutpuheessa Kalevalatar valmistaa oluen ( ).

Im Lichte der Parallele ist natürlich das Nebeneinander von oss. æluton und fi. olut auffällig.

Näiden paralleeien valossa on selvää, että osseetin æluton ja suomen olut ovat samaa alkuperää. ”

Venäjän ол = muusta kuin viinirypäleestä (kuten maltaasta ja/tai hunajsasta) tehty väkijuoma, kirkkoslaavin олъ (olj) on kirkollinen olut, olovina = oluthiiva.

[RK: Olut on siis osseetiksi (suomalaisen korvaan) ”ÄLYTON”…  Ei taida ihan olla sukulaiskieliä… Mutta ei haittaa. ]

Osseettien oluenjumalatar Satana on POHJAN AKKA, se on selvä kuin pläkki.

”Punalintu” oli Kalevalaa minun ymmärtääkseni punatulkku, joka pesii katajapensissa ja syö mm. katajanmarjopja

http://www.ossetien.ch/pdf/Kinder_der_Sonne.pdf

Kinder der Sonne – Die Narten”.

Das große Epos des Kaukasus” hrsg. von André Sikojev