Tampereen yliopiston neurologian professorinimitys ei ollut ”sukupuolisyrjintä”
Aamulehden artikkeli on pelkkää suskupuolitasa-arvon muodollisuuksien lässytystä. SEhän ei meitä potilaita ja veronmaksajia kiinnosta, vaan se, millaista tiedettä ja millaiaisa hoitoja kehitetään.
Neurologian professorin valintaa varten valittiin ensin neljä parhaaksi katsottua hakijaa, joiden pätevyydestä hanttiin kaksi kotimaista ja kaksi ulkomaista asiantuntijalausuntoa.
Toinen suomalainen (miespuolinen, millä ei ole mitään merkitystä) arvioi Hartikasen epäpäteväksi.
Normaalimenettely on, että hakijaa, joka on perustellusti yksikin lausunnonantaja arvioinut epäpäteväksi, ei valita. Jos kaikki ovat tulleet jonkun loppulausunnonanta-jan taholta katsottu epäpäteviksi, homma palautetaan lähtöruutuun ja aloitetaan uusi prosessi.
Tähän menttyelyyn on joskus komastuttukin. Muistan yhden professorinnimityksen, joka varmaan pilasi minukin väitöskirjantekoni, kun erääseen professorinvirkaan, johon oli kymmenkunta hakijaa, joista kuitenkin aiankin yksi valitut loppulausunnon-antajista rankkasi epäpäteviksi (mitä noin puolet olikin…) – paitsi erään läpipaskan lisensiaatin, jolla ei olla mitään aikomusta edes väitellä tohtoriksi – joka täysin väärä henkilö sitten tulikin valituksi. Minun häne kerran väitti assistentin toimen hakemuk-sessani ”sepittäneen itselleni ATK-ansioita” VAIKKA OLIN OLLUT MIELENOSOI-TUKSELLISESTI HILJAA SILLÄ LAITOKSELLAKIN TEHDYISTÄ ATK-ANSIOSTA – EIKÄ ATK OLLUT SEN HOMMAN ALA, vaan pelkkä työkalu. Yhtään tohtoria, ja tuskin yhtään diplomityötäkään sen nikin oppituolista ei kai valmistunut, liekö ollut juuri pitkän pääaineen opiskelijoitakaan. Helpolla juoksi professorinpalkka parikymmentä vuotta.
Samaisen Aamulehden tietojen varassa,vaikka en olekaan mikään asiantuntija, olen joutunut tälläkin palstalla kiinnittämään huomiota Kaisa Hartikaisen tutkimuksia koskeviin uutisiin (kuten joidenkuiden muitenkin kyseisen instituution (usein naispuolisten, tasa-arvo tai ei!) toimijoiden antiin.
Tampereen yliopiston uusinkin aivotutkimus on Kandelin-paskaa
Huippuyliopisto USA:sta innostui tamperelaisten aivotutkijoiden työstä - Täällä tehtävät ihmiskokeet kiinnostavat
Huippuyliopisto USA:sta innostui tamperelaisten aivotutkijoiden työstä - Täällä tehtävät ihmiskokeet kiinnostavat.
Kun Tampereella ensimmäisenä maailmassa ihmisellä tehty uraauurtava aivotut-kimus julkaistiin, yhdysvaltalaisesta huippuyliopistosta otettiin heti yhteyttä. Nyt keskustellaan yhteistyön aloittamisesta. ”
RK: Massachusetts Instituite of Technology ei ole ”huippuyliopisto” vaan HAISTA-PASKANTIEDEHÖRHÖLÄ, mm. Steven Pinkerin ja Noam Chomskyn ”kotiluola”, jonka kanssa ”yhteistyö” paitsi vahingollista myös vaarallista: se on vaatinut esimer-kiksi salaisten tietokantojensa (jollaiset eivät lainkaan kuulu TIETEESEEN!) julkista-jille kymmenien vuosien vankeustuomioita ja kymmenien miljoonien ”vahingonkor-vauksia” (todellakin!) ja ajanut tutkijoita itsemurhiin.
MIT:n kilpailija ja naapuri Harvard (Harvajäkiopisto) on ryhtynyt korjaamaan virheitään, ja samalla myös MIT:n virheitä ja väärennöksiä.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/marc-hauser-ja-bullshit-science ”
AL: Tampereen yliopiston tutkimusryhmä on ensimmäisenä maailmassa kerännyt elävän ihmisen aivojen syvistä osista tietoa, joka luo pohjaa sille, että ihmisen sairauden tai aivovaurion takia heikentynyttä työmuistia voidaan mahdollisesti joskus parantaa aivojen syviin osiin suunnattujen sähköisten ärsykkeiden avulla.
Tampereella ihmisillä tehdyn kaltainen koe on tätä aikaisemmin muualla tehty vain eläimillä.
Uraauurtavassa tutkimuksessa saatiin uutta tietoa siitä, että aivojen syvissä osissa olevalla talamuksella on tärkeä rooli ihmisen työmuistissa.
Uusi tieto aivojen syvissä osissa sijaitsevan talamuksen yhteydestä työmuistiin ja korkeamman tason aivotoimintaan on tärkeätä, kun halutaan kehittää menetelmiä sairauden tai onnettomuuden takia heikentyneiden työmuistitoimintojen kohentamiseksi.
Jopa Suomalionen Wiki (joka yleensä ei tiedä mistään mitään!) tietää tämän:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Talamus
” Näkökukkula eli talamus (lat. thalamus) on aistiratojen väliasemana toimiva suuri tumake, joka sijaitsee väliaivojen sivuseinämissä. Kaikki aistien hermoradat, lukuun ottamatta hajuaistimuksia välittäviä hermoratoja,kulkevat isoaivokuorelle näkökukku- lan tumakkeiden kautta.Näkökukkulassa sijaitsee ulompi polvitumake (engl. lateral geniculate nucleus), jonka kautta verkkokalvolta tuleva näköinformaatio välittyy näköaivokuorelle.
Tutkimuksen merkittävyydestä kertoo, että kun se julkaistiin elokuun alkupuolella ar-vostetussa neurotieteen alan Journal of Cognitive Neuroscience -julkaisussa,MIT:stä Yhdysvalloista otettiin vain muutama tunti artikkelin julkaisemisen jälkeen yhteyttä Tampereelle.
Hartikainen halutaan Bostoniin tutkimusryhmän työtä esittelemään vielä tämän syksyn aikana.
–MIT on kiinnostunut yhteistyön aloittamisesta tutkimusryhmämme kanssa, Hartikainen sanoo.
RK: MIT on pudonnut Shanghain listalla ja on neljännestä sijasta huolimatta 50% jälkessä ”pisteissä” johtavaa Harvajärkiopistoa. Harvard on myös oikaissut järjettömyyksiään ja aivopirujaan ja ppotkinut huijareita kuten pöyristyttäövän Marc Hauserin pellolle, mutta MIT ei ikinä tee niin.
AL: Reaaliaikaista syy- ja seuraus -tietoa
Tampereella tehdyissä kokeissa saatiin uutta suoraa tietoa ihmisaivojen syvän rakenteen, talamuksen, roolista ihmisen työmuistissa.
Tarvitset työmuistia, kun sinun on hetkellisesti pidettävä jotakin informaatiota mielessä, esimerkiksi, kun keskustelet toisten ihmisten kanssa tai kun lasket päässäsi.
Aiemmin ajateltiin, että ihmisen korkeammat aivotoiminnot, kuten ajattelu ja tiedonkäsittely, hoituvat pääasiassa aivokuoren ja erityisesti otsalohkojen alueella.
Viime vuosina on saatu uutta tietoa siitä, että otsalohkot toimivat luultua paljon läheisemmässä yhteistyössä talamuksen kanssa.
Tampereen tutkimus vahvistaa tätä näkemystä.
–Pystyimme talamuksen eri osia sähköisillä ärsykkeillä stimuloimalla osoittamaan, että talamuksella on tärkeä rooli työmuistissa. Työmuistilla puolestaan on tärkeä rooli melkein kaikessa korkeammassa aivotoiminnassa. ”
Merkittävää on, että ihmiskokeissa nähtiin selkeä syy-seuraussuhde.
Nykyään saamme usein nähdä nykyaikaisten kuvantamismenetelmien avulla aivoista otettuja hienoja kuvia. Kuvissa aivoalueet leiskuvat näyttävästi eri väreissä aktivoituessaan.
Kuvantamistutkimuksissa näkyvä aivo-alueiden aktiivisuus ei kerro mitään syistä tai seurauksista.
–Tiedetään, että tietyssä tehtävässä tietyt aivojen osat aktivoituvat, mutta ei tiedetä sen tarkemmin, mikä tuon aivojen osan rooli toiminnassa oikeasti on. Siksi syy-seuraus-tieto on välttämätöntä tutkimuksen eteenpäin viemiseksi.
USA:ssa samanlaisia tuloksia hiirillä
Erittäin mielenkiintoinen havainto tutkimuksessa on,että talamuksen keskimmäiseen tumakkeeseen annetun hermosoluja lamaavan sähköisen ärsykkeen myötä työmuistin toiminta selvästi häiriintyi.
–Tämä viittaisi siihen, että toisenlaisella hermosoluja virittävällä sähköisellä ärsykkeellä työmuistin toimintaa voidaan ehkä joskus tulevaisuudessa parantaa.
Yhdysvalloista yhteyttä Hartikaiseen ottaneen Michael Halassan johtama tutkimus-ryhmä on saanut samansuuntaisia tuloksia hiirikokeissa. Siksi yhteistyö kiinnostaa.
Halassa johtaa tällä hetkellä aivotutkimuslaboratoriota New Yorkin yliopistossa, mutta hän on perustamassa tutkimusryhmää MIT:hen Bostoniin. ”
RK: Tämä tarkoittaa, että hän saa potkut kunnon yliopistosta ja jatkää ns. hölläripölläripuolella, ERIC KANDELIN ”joukoissa”:
https://www.bbrfoundation.org/sites/default/files/pdfs/qsummer2015final-lowres.pdf
” Scientific Council
AIVOKUORI EI TODELLAKAAN ”OLE LAKANNUT OLEMASTA KORKEAMPIEN HERMOTOIMINTOJEN KONEISTO”, vaikka vuoden 2014 kökkönoopelissa niin väitetäänkin:
Biotieteiden Nobel 2014 herättää kysymyksiä, ei vain sen uutisointi
Hämeemmiäs
Ruotsin Akatemian Nobel-komitea esiintyy kuin se olisi ”Maailman Tieteen Korkein Auktoriteetti”, mihin sillä ei ole minkäänlaisia laadullisia valmiuksia eikä myöskään demokraattista valtuutusta.Ruotsilla on nykyään yksi tuiki tavallinen hölynpölypitoi-nen Bryssel-Strassburg-ohjattu ”eurotiedeakatemia” muiden kaltaistensa joukossa…
Vuonna 2011 se antoi fysiikan Nobelin keksinnölle, joka osoitettiin parin vuoden ku-luttua mittausvirheeksi. Kiinnitin huomiota heti perustelujen tietynlaiseen onttouteen, mutta pidin sitä vain kommentaattorien typeryytenä,jotka ”eivät olleet olleet paikalla kun Higgsiä on keksitty”… (Sopii vain toivoa, ettei vain Higgsin bosonille kävisi vielä samoin…)
Viime vuoden (2014) biologian kökkönoopeli ei ole pelkästään erehdys ja ”liikaa innokkuutta”. Vaikka se toisaalta ei perustukaan täysin väärille mittauksille, kuten vuoden 2011 Fysiikan Nobel, se sisältää ainakin seuraavat virheet:
–70-luvulla silloisin menetelmin tehtyä löytöä tiettyjen hippokampussolujen aktivoitu- misesta rotan orientoitumiseen liittyen tiettyyn paikkaan ei ole palkittu sellaisenaan, vaan on palkittu sen 2000-luvulla aivokuvantamiseen liittyen tehty UUDELLEEN-TULKINTA, joka ON LÄPIKOTAISIN VIRHEELLINEN!
– Kumpikaan tutkimuksista ei ole ollut luonteeltaan teorianmuodostukseen tähtää-vää perustutkimusta todistettujen aikaisempien faktojen pohjalta, vaan molemmat tutkimukset ovat olleet rutiiniESItutkimusta, jossa tarkastellaan uusilla laitteilla ja me-netelmillä kohdetta yleisluotoisesti tavalla, jolla kuka tahansa, jolla on asianomaiset laitteet, voi sitä tarkastella. Tutkijat eivät ole kehittäneet itse näitä laitteita. Joku muu olisi nips naps tehnyt samat havainnot ainakin näissä neuronien magneettikuvanta-misissa pikapuoliin, mutta varsin luultavsti paljon paremmin selityksin!
– tutkijat eivät ole tunteneet, tai ainakaan ottaneet todesta vallitsevia tosia teorioita kuten Pavlovin ehdollistumisteoriaa aivojen toiminnasta
– Nobel-komitea on sivuuttanut uusimmat kuten R. Douglas Fieldsin tulokset aivojen toiminnasta. Tämä viittaa siihen, että tuo puoskarikomitea ei aio niitä tulevaisuudes-sakaan noteerata, eikä Nobelia aiota jakaa sinne, mihin alan johtava palkinto (joka tätä menoa ei siis ole kauaa Nobel!) kuuluu.
– Suomessa on Karolinskan kanssa yhteistyössä tutkittu kantasoluja. Tällainen kökkönoopeli aiheuttaa varjon niidenkin tutkimusten ylle: ei kai siellä vain kuitenkaan yritetä ”kasvattaa kantasoluista aivojen ”paikkaneuroja” (ja ”pierupeilineuroneja”!).
Pitäisiköhän jonkun, Suomen tai WHO:n,viranomaisen,vähän tsekkailla asioita? Niissä pyörii suuret määrät maidän rahaa, jota emme ole tarkoittaneet puoskareille emmekä fasistipropagandaan!
Mutta kuka sitten päättää tieteellisesti demokraattisesti,mikä on esimerkiksi poliitti-sessa ja teknologisessa sekä juridisessa päätöksenteossa (jolloin demokraattisen vallan usein sivuuttaa asiantuntijavalta) käytettävää asianmukaista tiedettä?
Se kysymys on ratkaistu eri maissa eri tavoin. Neuvostoliitossa tieteestä oli virkavas-tuussa Tiedeakatemian,joka julkaisi Bolshaja Sovjetskaja entsiklopedija – tietosana- kirjaa, jonka päätoimittaja aina oli Tiedeakatemian puheenjohtaja. Suurin piirtein samoin asia on järjestetty Kiinassa. USA:ssa virkavastuullinen lääketiedeasioissa on Liittovaltion ”National Institute of Health” (NIH) -tutkimuslaitos,jonka sana painaa käy- tännössä erittäin paljon myös kansainvälisessä oikeudessa tutkittaessa esimerkiksi hoitojen laillisuutta tai laittomuutta. Yli- opistot eivät ole USA:ssa virkavastuullisia, eivätkä yleensä lainkaan juridisesti valtion laitoksia!
EU:ssa ja Suomessa virkavastuussa tieteestä ei ole kukaan.
Kukaan ei ole sitä myöskään selkeästi kansainvälisellä foorumilla kuten YK:ssa. Nobel-komitean touhu osoittaa, että tämä sauma on haistettu piireissä, jotka eivät ole aivan rehellisiä, ja joiden keskeisenä tavoitteena ei ole ainakaan koko ihmiskunnan edistys ja hyvinvointi.
OLISIKIN PERUSTETTAVA TIETELLISIN JULKISIN PERIAATTEIN TOIMIVA YK:N YLEISKOKOUKSEN WHO:N JA MUIDEN ERITYISJÄRJESTÖJEN EHDOTUK-SESTA NIMITTÄMÄ MAAILMAN TIEDEAKATEMIA, JOKA OLISI VIRKA- JA PE-RUSTELUVASTUUSSA AINAKIN YK:N TIETEELLISENÄ TIETONA KÄYTTÄMÄN TIEDON ASIANMUKAISUUDESTA!
Jaahah, tämä Scienticic Americanin keskustelu aiheesta, joka oli vuosia poikkeuksellisesti auki:
Täältä löytyy käänteentekevä artikkeli jossa on viitattu myös kokeellisiin todistuksiin vuodelta 2008 Scintific Americanin maaliskuun ”Obaman valinumerosta”:
http://www.cs.unc.edu/~styner/public/DTI_tutorial/1%20Scientific%20American%202008%20Fields.pdf
Täällä voi keskustella Fieldsin kanssa:
https://www.psychologytoday.com/experts/r-douglas-fields
On sitten myös asioita ja teorioita joista jenekeissä ainakaan virallisella taholla kes- kustellaan hyvin hyvin niukasti ja kriittisesti verrattuna näihin Skandinavian maihin, yksi niistä on tämä (mutta ei suinkaan ainoa):
” 2 Comments
RistoKoivula March 29, 2015
Nobel Price in biosciences 2014 arguments, true or false?
My opinon: Nobel Assembly is wrong in the funtioning of the Brain. What is your opinion?
Press Release 2014-10-06
The Nobel Assembly at Karolinska Institutet has today decided to award
The 2014 Nobel Prize in Physiology or Medicine with one half to John OKeefe and the other half jointly to May-Britt Moser and Edvard I. Moser for their discoveries of cells that constitute a positioning system in the brain
RK: This is not positionig system. It is only part of it. That learned positioning system does not differ principially from other recognizing systems,for instace for faces. Those neurons in middle brain dont form the recognized places repserentation which is in the cortex, but they give it its emotional charge, positive or negative according to the formation moment, which is needed for its keeping in mind
NA:How do we know where we are? How can we find the way from one place to an-other?And how can we store this information in such a way that we can immediately find the way the next time we trace the same path?This years Nobel Laureates have discovered a positioning system, an inner GPS in the brain that makes it possible to orient ourselves in space,demonstrating a cellular basis for higher cognitive function.
RK: This has not been basic research in connection with theory formation. This has been routine research with new devices, possible for all who have those techical de- vices. They have found new real phenomenon in adequate conditions,but their inter-pretatation for it has been wrong. I dont know anything about GPS, but I am afraid this has even no analogy with it.
NA: In 1971,John OKeefe discovered the first component of this positioning system. He found that a type of nerve cell in an area of the brain called the hippocampus that was always activated when a rat was at a certain place in a room. Other nerve cells were activated when the rat was at other places. OKeefe concluded that these place cells formed a map of the room.
RK: Memories, maps including, are in the cortex.
NA: More than three decades later, in 2005, May-Britt and Edvard Moser discovered another key component of the brains positioning system. They identified another type of nerve cell,which they called grid cells,that generate a coordinate system and allow for precise positioning and pathfinding. Their subsequent research showed how place and grid cells make it possible to determine position and to navigate.
RK: In that reseach is nothig of that system. First true hypothesis is is fron Robert Ga-lambos, the finder of the navigation system of bats. The hypothesis is 50 years older, but these researchers have not heard about it.
NA: The discoveries of John OKeefe,May-Britt Moser and Edvard Moser have solved a problem that has occupied philosophers and scientists for centuries how does the brain create a map of the space surrounding us and how can we navigate our way through a complex environment?
RK: This is simply not true. It is solved by other people, later. If they will not get medi-cine Nobel, this price will be outrageous injustice, and attack against them and against progressing sciece.
NA: How do we experience our environment?
The sense of place and the ability to navigate are fundamental to our existence. The sense of place gives a perception of position in the environment. During navigation, it is interlinked with a sense of distance that is based on motion and knowledge of previous positions.
RK: Humans, or rats, have no sense of place. The perception of a known place a comibination of usual sensations. Neither humas, or
chimapnzees have any special sense of distance. Perception of distaces is based on information of objects and perspective. But humans and animals have sense of balance.
NA: Questions about place and navigation have engaged
philosophers and scientists for a long time. More than 200 years ago, the German philosopher Immanuel Kant argued that some mental abilities exist as a priori knowledge, independent of experience.
RK: He is wrong.
NA: He considered the concept of space as an inbuilt principle of the mind, one through which the world is and must be perceived. With the advent of behavioural psychology in the mid-20th century,these questions could be addressed experimen-tally. When Edward Tolman examined rats moving through labyrinths, he found that they could learn how to navigate, and proposed that a cognitive map formed in the brain allowed them to find their way. But questions still lingered how would such a map be represented in the brain?
John OKeefe and the place in space
John OKeefe was fascinated by the problem of how the brain controls behaviour and decided, in the late 1960s, to attack this question with neurophysiological methods. When recording signals from individual nerve cells in a part of the brain called the hippocampus, in rats moving freely in a room, OKeefe discovered that certain nerve cells were activated when the animal assumed a particular place in the environment.
RK: Nobel Assembly speaks here about brain cells,not (only) neurons. O´Keefes tar- get cell can have been astrocytes,not neurons.Although they are not seen in magne- tic imaginations, their signals can have been registered by electrodes. But there are also such neurons or groups of neurons. That cannot be seen in magnetic imaginations exactly.
NA: He could demonstrate that these place cells were not merely registering visual input, but were building up an inner map of the environment.
RK: They do not form. They keep up.
NA: OKeefe concluded that the hippocampus generates numerous maps,
represented by the collective activity of place cells that are activated
in different environments.
RK: Cortex activates them, not on the contrary.
NA: The discovery of the brains positioning system represents a paradigm shift in our understanding of how ensembles of specialized cells work together to execute higher cognitive functions.
RK: True paradigm shifts are elsewhere
NA: Therefore, the memory of an environment can be stored as a
specific combination of place cell activities in the hippocampus.
RK: This is not true.
NA: It has opened new avenues for understanding other cognitive processes, such as memory, thinking and planning.
RK: It han opened new avenues to misunderstand, like also Nobel Asembly does.
http://blog.brainfacts.org/author/dfields/#.VRZgIeHhj6M
***
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006670440.html
Tampereen yliopisto perui yllättäen valituksensa käräjäoikeuden syrjintätuomiosta
Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi aiemmin Tampereen yliopiston maksamaan 60 000 euron korvaukset neurologian professuuria hakeneelle naiselle.
Tampereen yliopisto perui valituksensa käräjäoikeuden tuomiosta syrjintäjutussa, joka koski neurologian professorin valintaa.
Tampereen yliopisto on päättänyt perua valituksensa Pirkanmaan käräjäoikeuden antamasta syrjintätuomiosta. Näin ollen käräjäoikeuden tuomio jää pysyväksi.
Käräjäoikeuden päätöksen mukaan yliopisto syyllistyi vuonna 2016 sukupuolen perusteella tapahtuneeseen syrjintään professorivalinnassaan. Yliopisto valitsi neurologian professoriksi miehen, vaikka virkaa hakenut nainen olisi ollut pätevämpi.
Sekä tehtävään valittu mies että tehtävää hakenut nainen olivat tehtävään muodolli-sesti päteviä, mutta oikeuden mukaan nainen olisi ollut miestä selvästi pätevämpi.
Tampereen yliopisto tuomittiin maksamaan 60 000 euron korvaukset professuuria hakeneelle neurologian erikoislääkäri Kaisa Hartikaiselle. Yliopisto velvoitettiin myös korvaamaan oikeudenkäyntikuluja yli 51 000 euroa.
Yliopisto ilmoitti vuonna 2018 valittavansa tuomiosta. Yliopisto kiisti syrjineensä valitsematta jäänyttä hakijaa hänen sukupuolensa perusteella.
Tampereen yliopisto on kuitenkin toimittanut 6. lokakuuta Turun hovioikeuteen ilmoi-tuksen valituksen perumisesta. Näin ollen myös Hartikaisen vastavalitus raukeaa.
”Voi vielä todeta, että professorien valintamenettely on tarkkaan säädelty yliopisto-laissa ja siinä on myös käytännössä omia erityispiirteitään”, Kautto kommentoi. "
***
Tällaista Hesassa ja Tampereella ennen... Tätä on mullekin yritetty syöttää noin 15 vuotta sitten, diagnosoimattomiin diabetekseen ja sydänläpän ahtautumaan, kun menin työkyvyntutkimukseen ison keuhkoleikkauksen jälkeen, josta paraneminen sujui vaikeasti, kun uusia ongelmia ilmeni. Olin 9 kuukauden sairaslomalla ongelmien tutkimiseksi. Erään toisen organisaation oikeat ammattilaiset vinkkasivat mulle, että "paas kattoen vähä mitä syöt ja mitä et: se ämmä on itte höperö ja viimestä paivää töissä ainakin tuossa tervauskeskuksessa..."
Enkä sitten syönyt yhtään pilleriä, vaikka ostinkin... Mulla on ne vieläkin tallella... Mua yritettin leimata hulluksi. On ehkä joissakin papereissa leimattukin... Ja ehkä myös tehdä sellaiseksi. Lisäksi kuolemanvaara olisi ollut ilmeinen myös noihin perustauteihin, jos ne molemmat olisivat yhtään pitempään olleet hoitamattomina Tuollaisen väärän "hoidon" takia. Toimiko puoskariraakkiharppu omin päin, vai oliko "ylempää" pantu paskaisen työn tekijäksi...?
"Alempi" hoitohenkilökunta toimi mallikkaasti ja hoitajat diagnosoivat äkkinäisen kakkostyypin diabeteksen, joka ei ollut näkynyt pitkäaikaismittauksissa. Itse olin luullut sitä pitempään reumatismiksi.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009367930.html
" Kotimaa|Terveys
Anopille määrätty lääke muutti hänet ”kuin patsaaksi”
– Lääkäri Anja Lappalainen kävi hoivakodin kanssa kuukausien taiston Lääkäri Anja Lappalainen taisteli hoivakodin kanssa pitkään saadakseen yli 90-vuotiaalta anopiltaan pois tätä jäykistäneen lääkkeen.
Yli 90-vuotiaan hoivakotiasukkaan lääkitys aiheutti ikäviä sivuvaikutuksia. Kuva: Markku Piilemä / Suur-Keuruu Tiina Rajamäki HS 2:00 | Päivitetty 8:51
Eläkkeellä olevan lääkärin Anja Lappalaisen mieltä painaa, mitä hän olisi voinut tehdä toisin. Miten hänen anopilleen ikäviä sivuvaikutuksia aiheuttaneen psyykenlääkkeen käyttö olisi saatu loppumaan hoivakodissa nopeammin?
93-vuotiaan anopin lonkkamurtuma leikattiin vuoden 2019 lopulla Jorvin sairaalassa Espoossa. Nukutus ja kipulääkkeet aiheuttivat iäkkäälle potilaalle sekavuustilan. Siihen sairaalan lääkäri määräsi psyykenlääke Risperdalia, jota myös Lappalainen piti tuossa tilanteessa tarpeellisena. Anja Lappalainen on yleislääketieteen erikoislääkäri, joka työskenteli 30 vuotta terveyskeskuksessa. Nyt hän on ollut eläkkeellä viisi vuotta.
Lääkkeen antaminen anopille jatkui espoolaisessa Sammalkallion hoivakodissa, johon hänet siirrettiin asumaan maaliskuussa 2020 kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Samaan aikaan alkoivat ensimmäiset kovat koronavirusrajoitukset. ”Mieheni äiti alkoi yhtäkkiä muuttua jähmeäksi ja ilmeettömäksi. Hän ei enää jaksanut nostaa kättään vilkutukseen”, Lappalainen kertoo. ”Tunnistin lääkkeen sivuvaikutukset heti, onhan risperidoni niin yleinen lääke. Vanhoilla ihmisillä se saattaa kumuloitua eli vaikutus voi kertaantua.” Lappalaisen mukaan lääkkeen vaikutus voi kertautua vanhoilla ihmisillä helposti, jos he eivät esimerkiksi juo riittävästi. ”Ei riittänyt, että vakuutin, ettei anoppi ollut ikinä ennen lonkkaleikkausta ollut rauhaton eikä varsinkaan psykoosilääkkeen tarpeessa.”
Lappalainen yritti selittää asiaa useita kertoja hoivakodin vastaavalle hoitajalle, mutta tämä ei tarttunut asiaan. Aviomies Pekka Lappalaiselle sanottiin toistuvasti, että hänen iäkkään äitinsä kunto johtuu dementian etenemisestä – että ”se on menoa nyt”. Anja Lappalainen kertoo tietävänsä hyvin, että dementia on etenevä sairaus. Silti lääkkeen vaikutus oli hänen silmissään ilmiselvä.
”Minun sanani ei riittänyt. Ei riittänyt, että vakuutin, ettei anoppi ollut ikinä ennen lonkkaleikkausta ollut rauhaton eikä varsinkaan psykoosilääkkeen tarpeessa.” Korona-aika alkoi keväällä 2020, ja Lappalaiset saivat tavata Pekka Lappalaisen äitiä vain lasin läpi. ”Hän oli kuin patsas. Kahden kuukauden aikana pyysin lääkkeen vähennystä ainakin viisi kertaa, ja vastaava hoitaja lupasi välittää tiedon lääkärille”, Anja Lappalainen sanoo.
Hänen mukaansa omaisille oli sanottu, ettei asukkaan lääkelistasta voi antaa tietoa. Mies oli kuitenkin äitinsä edunvalvoja ja sai apteekistakin tiedot lääkityksestä laskun mukana.
”Lääkäri ei vastannut soittopyyntöön. Apteekkilaskun mukaan psyykenlääke oli edelleen käytössä.” Lappalaisilla ei ollut enää tallella jäljennöksiä sähköisistä laskuista, joten HS ei ole nähnyt laskuja tai reseptejä.
Attendon ikäihmisten palveluiden johtaja Esko Sutelainen vastaa hoivakodissa asuvaa vanhusta koskeviin kysymyksiin yleisellä tasolla. ”Kun läheisen mieltä painaa huoli, on jokainen hetki ja päivä epätietoisuudessa liikaa. Jos läheinen kokee, etteivät asiat etene, kannustamme olemaan yhteydessä omahoitajan ja Attendo-kodin johtajan lisäksi tarvittaessa myös Attendon aluepäällikköön ja aluejohtajaan.”
Sutelaisen mukaan päätökset lääkehoidosta ja yhteydenpidosta läheisiin tekee kuitenkin aina hyvinvointialueen lääkäri. Kun Lappalainen sai monen yrityksen jälkeen yhteyden hoivakodin lääkäriin, tämä vähensi psyykenlääkkeen määrää. Lopulta tilanne purkautui yllättäen. Vastaava hoitaja vaihtui, ja lääke poistettiin anopilta kokonaan. ”Sen jälkeen ei myöskään ollut mitään vaikeuksia saada lääkitystietoja hoivakodista. Uusi vastaava hoitaja oli todella ammattitaitoinen.”
Attendon Esko Sutelaisen mukaan hyvinvointialueen lääkärit vastaavat aina asukkaiden lääkityksestä. Kun asukas muuttaa hoivakotiin, hänen lääkitystään ei lopeteta heti vaan vasta sitten, kun lääkäri seurannut asukkaan vointia jonkin aikaa. Ensimmäinen hoitopalaveri omaisten kanssa on yleensä kuukauden kuluttua asukkaan muutosta hoivakotiin. ”Keskustelemme asukkaiden läheisten kanssa lääkehoidosta, jos meillä on siihen lupa. Esimerkiksi osa edunvalvontasopimuksista kattaa vain taloudelliset asiat, osa myös terveydenhoitoon liittyvät asiat. Kunnioitamme asukkaiden itsemääräämisoikeutta ja kerromme tietoja vain henkilöille, jotka asukas on nimennyt.” ”Aina vanhus ei halua, että hänen aikuinen tyttärensä tai poikansa tietää yksityiskohtaisesti hänen psyykelääkityksestään.”
Sutelainen myöntää, että käytännössä tieto lääkityksestä kulkee apteekkikuittien välityksellä myös läheiselle, jolla on taloudellinen edunvalvontavaltuutus. ”Näin ollen keskustelemme mahdollisuuksien mukaan läheisten kanssa hoitopalaverissa myös lääkehoidosta, jos läheisellä on herännyt asiasta huoli ja hän kysyy asiasta.” Sutelaisen mukaan tilanteet vaativat herkkyyttä. ”Haluamme, että läheiset ovat mahdollisimman paljon asukkaan hyvinvoinnin ja omannäköisen elämän tukena. Samalla pidämme kiinni itsemääräämisoikeudesta. Aina vanhus ei halua, että hänen aikuinen tyttärensä tai poikansa tietää yksityiskohtaisesti hänen psyykelääkityksestään.”
Kun lääke oli poistettu, anoppi oli oma entinen itsensä. Hän kävi kaihileikkauksessa, valitsi itse uudet silmälasit ja sai vielä uudet tekohampaatkin. ”Hoivakodissa vietettiin hänen 95-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän oli niin virkeä, että ajattelimme hänen elävän satavuotiaaksi”, Anja Lappalainen muistelee. Iäkäs anoppi sai kuitenkin koronavirustartunnan ja kuoli tautiin neljässä päivässä.
Oikaisu 27.3. kello 8.50: Anja Lappalaisen sukunimi oli jutun otsikossa virheellisesti muodossa Savolainen. "
***
Oikeus on päättänyt, että hoitajien farmaseuutien jne. on myös vahdittava tohtorien toimintaa ja johtopäätöksiä ym. eikä vain toisin päin. Kätilökin sai rapsut, kun ei kironnut tarpeeksi homekorvatohtorille (joka sai tietysti paljon isommat rapsut lapsipotilaan kuolemasta) tai ottanut yhteyttä muuhun tohtoriin.
https://yle.fi/a/74-20026229
" Vauva kuoli Naistenklinikalla – lääkäri ja kätilö tuomittiin sakkoihin
Oikeuden mukaan lääkäri ja kätilö jättivät toimimatta tilanteessa huolimattomuuttaan.
Naistenklinikan lääkäri ja kätilö tuomittiin sakkoihin kuolemantuottamuksesta tapauksessa, jossa tyttövauva kuoli Naistenklinikalla joulukuussa 2017.
Helsingin käräjäoikeuden mukaan he jättivät huomioimatta ja toimimatta tilanteessa, jossa sikiö oli synnytyksen aikana kohdussa ajautunut yhä syvenevään ahdinkoon ja kärsinyt lopulta hapenpuutteesta.
Lisäksi lääkäri sai tuomion tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska hänen toimintansa johtui oikeuden mukaan huolimattomuudesta.
Vauva kuoli synnytystä edeltäneeseen hapenpuutteeseen pian synnytyksen jälkeen. Vauvan sykekäyrä näytti huolestuttavalta jo tilannetta edeltäneenä yönä.
Kätilö huomasi epänormaalin sykekäyrän ja ilmoitti siitä aamuyöllä lääkärille. Tuomion mukaan lääkäri näki sykekäyrän ja oli tietoinen sikiön tilasta, mutta ei tavannut potilasta, eikä tehnyt tilanteen vaativaa synnytyksen kokonaisarviota tai esimerkiksi kirjauksia jatkohoidosta tai tilanteen seurannasta.
Sykekäyrä muuttui aamuyön tunteina yhä huolestuttavammaksi. Tuomiossa todetaan, että lääkäri lisäksi laiminlöi velvollisuuttaan seurata tilanteen etenemistä oma-aloitteisesti.
Sykekäyrää seuranneen kätilön tuomiota oikeus perustelee siten, että hän ilmoitti tilanteesta lääkärille liian myöhään. Kätilö ei myöskään ollut varmistanut, että lääkäri ymmärsi tilanteen vakavuuden.
Päätös keisarileikkauksesta tehtiin vasta kello 6.38, kun kätilö pyysi jälleen lääkärin arviota sykekäyrästä.
Lääkäri kuittasi sikiön sykekäyrän nähdyksi ensimmäisen kerran kello 3.58, jolloin asiantuntijalääkärin mukaan tilanne ei olisi vielä välitöntä sektiota vaatinut, tuomiossa kerrotaan. Sikiön tila kuitenkin heikentyi nopeasti aamuyön aikana.
Syyttäjä vaati sekä kätilölle että lääkärille vankeusrangaistuksia.
Lääkäri tuomittiin 60 ja kätilö 25 päiväsakkoon. Lisäksi heille jää yhteisesti maksettavaksi asianomistajan asianajajan palkkio.
Tuomio ei ole lainvoimainen. Tapauksesta kertoi ensin Helsingin Sanomat.
Tilanne tapahtui Naistenklinikalla Helsingissä joulukuussa 2017. Kuva: Matti Myller / Yle
Neurologian erikoislääkäri Kaisa Hartikaisen syrjäyttäminen Tampereen yliopiston neurologian professorin valinnassa EI OLLUT SUKUPUOLISYRJINTÄ … vaan hölynpölyntorjunta.
https://www.aamulehti.fi/a/201254456
Pirkanmaan käräjäoikeuden reilu viikko sitten julkistama päätös on Tampereen yliopistolle ensimmäinen tuomio sukupuolen perusteella tapahtuneesta syrjinnästä
Ossi Ahola
Vesa VanhalakkaAamulehti
Keskustele
Tampereen yliopiston neurologian professorin valinnassa sukupuolisen syrjinnän takia valitsematta jätetyn neurologian erikoislääkärin Kaisa Hartikaisen oikeusavus- taja Tiina Tikka pitää valintaprosessissa todettua naishakijaan kohdistunutta syrjintää räikeänä.
Käräjäoikeuden päätös
Yliopisto valittaa
Pirkanmaan käräjäoikeus antoi tiistaina 9.10. tuomion, jonka mukaan Tampereen yliopisto rikkoi tasa-arvolain mukaista syrjinnän kieltoa elokuussa 2016 valitessaan neurologian professoriksi miespuolisen hakijan, vaikka neljän parhaan hakijan joukossa ollut naishakija olisi ollut miestä pätevämpi tehtävään.
Käräjäoikeus määräsi Tampereen yliopiston maksamaan naiselle hyvityskorvausta 60 000 euroa. Lisäksi yliopisto joutuu korvaamaan yli 51 000 euron oikeudenkäyntikulut.
Tampereen yliopisto on ilmoittanut tyytymättömyytensä päätökseen ja valittaa päätöksestä hovioikeuteen.
– Pidän tätä todella vakavana ja yhteiskunnallisesti hyvin huolestuttavana tapauksena, Tikka sanoo.