http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258954-tuhannesti-kumotun-haistapaskantieteen-jankutusta-nettipsykologian-varjolla

Netti menee tunteisiin

Internet uhkaa tehdä meistä tunnekylmiä, mutta tutkija Katri Saarikivellä on ratkaisu. Tulevaisuudessa vihapuhetta taklataan virittämällä keskustelijoiden aivot samalle taajuudelle.

teksti: Reetta Mikkola, kuva: Sami Saramäki

“Susta ei ikinä tule mitään.”


Tammikuussa Suomen poliisi julkaisi Youtube-kanavallaan videon, jossa lapset lukevat ääneen verkossa julkaistuja kommentteja. Video on osa poliisin #kivapuhe-kampanjaa, jolla avulla halutaan puuttua verkon vihamieliseen keskusteluilmapiiriin.

Viestien sisältö on kylmäävää ja yllä oleva lainaus kilteimmästä päästä. Miksi ihmeessä olemme alkaneet puhua toisillemme tavalla, joka ei kasvokkain tulisi kuuloonkaan? Aivotutkija Katri Saarikivi uskoo tietävänsä syyn. Nyt hän haluaa tehdä netin vihapuheesta historiaa. Jotta se onnistuisi, hänen täytyy selvittää, miksi verkossa on empatiavaje.

Elintärkeä empatia

Vuonna 1909 Cornellin yliopiston psykologi Edward B. Titchener käänsi saksankie- lisen sanan Einfühlung empatiaksi. Titchener kuvasi empatialla ihmisten kykyä eläy-tyä taideteoksiin ja heijastaa tunteitaan esimerkiksi esineisiin. Sittemmin empatian merkitys on jatkuvasti muuttunut. Sanalla on alettu kuvata sosiaalista liimaa, joka liittää ihmiset yhteen. "

RK: Olisi edelleen syytä pitää kiinni termistä eläytyminen, joka on estetiikan termi, ja vaikkaa heittää helkkariin koko "empatia", jolla siitä on vilpillisesti yrittetty vääntää (väärennetyn) neurofysiologian (vale)käsite.

" 1950-luvulta lähtien psykologit ovat halunneet selvittää, mikä saa ihmiset ymmärtä- mään toisiaan. 1990-luvulla tapahtui läpimurto, kun makaki-apinoita tutkineet neuro-tieteilijät löysivät niin sanotut peilineuronit. Apinoiden aivojen liikkeitä ohjaavilla alu-eilla neuronit aktivoituivat silloinkin, kun ne vain katsoivat toisen apinan liikkumista. Samanlaisia soluja on myös ihmisaivoissa. "

RK: Puhdasta paskaa.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat-sanat/aivotutkija-katri-saarikivi-netti-estaa-empatiaa

Miksi "peilisolu" ("mirror neuron") on epätosi ja tuhoisa valekäsite

18.7.2018 10:49 Risto Koivula 8 kommenttia

https://www.worldsciencefestival.com/2014/08/smart-reads-gregory-hickoks-myth-mirror-neurons/

https://www.amazon.com/Myth-Mirror-Neurons-Neuroscience-Communication/dp/0393089614


The Myth of Mirror Neurons:

The Real Neuroscience of Communication and Cognition 1st Edition

by Gregory Hickok (Author)

https://www.youtube.com/watch?v=MtEjYs_hLYw

https://www.worldsciencefestival.com/2014/08/smart-reads-gregory-hickoks-myth-mirror-neurons/

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/europuoskaritiedetta-suomen-tieteen-huippuyksikossa-ka-2004

Mirror neurons are a myth and professor Hickok brings a lot of relevant questions in tis book that most would find boring as hell unless you have a clever insight and interest in the working of the brain. of course I stull like my theory that the real crea-ture of all humanity and species are of course the brain and flesh and other struc-tures just shell castings. Some brains are more highly developed and more specia-lized physi-cal properties to accomplish physics on earth and the real mystery of the cosmos can somehow be traced to the brain.

 SMART-READS_Myth-of-Mirror-Neurons_updat


”Ihmisen kehityshistoriassa empatia on mahdollistanut yhteistyön, ja juuri yhteistyö on taannut ihmislajin selviytymisen.”

Empatia on hämärä käsite, josta on vaikea saada otetta. Saarikivi nojaa oman tie-teenalansa määrittelyyn, jonka mukaan empatia koostuu kolmesta eri osa-alueesta.

Kognitiivinen empatia on kyky kuvitella,mitä toinen ihminen ajattelee.Affektiivinen empatia taas tarkoittaa sitä, että kykenee ymmärtämään toisten tunteita. Vuorovai-kutuksessa simuloimme toistemme tunteita tiedostamatta jatkuvasti. Kun annamme tunteen tarttua, on meidän helpompi ymmärtää toisen näkökulmaa.

Kolmas osa-alue on empaattinen motivaatio tai myötätunto. Se saa meidät auttamaan toisiamme.

Ihmisen kehityshistoriassa empatia on mahdollistanut yhteistyön,ja juuri yhteistyö on taannut ihmislajin selviytymisen, Saarikivi kertoo. “Kyky empatiaan on meille sisään-rakennettu mekanismi”, Saarikivi sanoo. “Jos empatiaa haluaa lisätä, on hyvä lähtö-kohta miettiä, mitkä ovat empatian toteutumisen esteet ja purkaa niitä”, hän jatkaa. Yksi tällainen este saattaa Saarikiven mukaan olla se, että internetissä tunnetieto välittyy heikosti. "

RK: Empatia on OPITTU TAITO.

Sitä EI PIDÄ RINNASTAA SYMPATIAAN JA ANTIPATIAAN, positiiviseen ja negatiiviseen arvovarauskeen jollekin asialle (jonka pitää säilyä muistissa).

" Tunteetonta nettivihaa "

RK: Ilmaus on loogisesti sisäsesti ritiriitainen, sillä VIHA ON TUNNE!


" “Welcome back to humanity”, mainosti videopuhelupalvelu Skype mahtipontisesti vuonna 2012. Kun Internet syntyi, sen uskottiin pelastavan demokratian ja vuorovai-kutuksen. Kaukana oleviin ystäviin olisi helppo pitää yhteyttä, eikä kenenkään tarvit-sisi enää tuntea oloaan yksinäiseksi. Ihmisten välinen vuorovaikutus ottaisi valtavan harppauksen eteenpäin.

Todellisen vuorovaikutuksen sijaan moni kokee, että olemme alkaneet käyttäytyä en-tistä huonommin.Verkon vihapuheesta on tullut niin iso ongelma,että sosiaalisen me- dian alustat ovat joutuneet muuttamaan sääntöjään nettiraivon hillitsemiseksi. Suo-messa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen toivoi,että verkon vihapuhe kirjattaisiin rikoslakiin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa näin on jo tehty.

Saarikivellä on mahdollinen selitys siihen,miksi ihmisistä tulee verkossa tunteettomia rähisijöitä: netti ei mahdollista hymiöitä kummoisempaa tunneviestintää. “Kärjistäen voisi sanoa, että internet tekee kaikista vähän psykopaatteja”, hän sanoo. On paljon helpompi olla töykeä, kun ei näe,miten oma viesti loukkaa. Siksi Saarikivi uskoo, että sanattoman viestinnän rikkauden tuominen verkkoon tekisi siitä kivemman paikan kaikille.

”Tunteiden tärkeyttä vuorovaikutuksessa ei ole osattu arvostaa.”

“Tunteita ymmärretään,koska ne tarttuvat.Jos satutan sinua,paha olo tarttuu minuun- kin, ja siksi en halua tehdä niin”,Saarikivi kertoo.Verkosta kuitenkin puuttuvat laaduk-kaat tunnetiedon välittämisen mekanismit. Kun toisen tunteet eivät välity, ne eivät kosketa. Tunteiden tärkeyttä vuorovaikutuksessa ei ole osattu arvostaa.

Lisäksi tunneilmaisun köyhyys johtaa helposti väärinymmärryksiin. Saarikivi kertoo loukanneensa vahingossa ystäväänsä netissä yrittäessään olla sarkastinen.Jälkeen- päin luettuna viesti kuulosti vain töykeältä.Samanlaisia väärinkäsityksiä on internet täynnä, sillä ilman kehonkieltä tai äänenpainoa viestintää on helppo tulkita väärin.

Samalle aaltopituudelle

Kun keskustelemme kasvokkain,virittäydymme keskustelukumppanin kanssa samalle taajuudelle.Puheen rytmi,äänenpainot ja tunnetilat hakeutuvat kohti toisiaan. Neurotieteilijät ovat viime aikoina alkaneet tutkia myös sitä, miten aivojen rytminen toiminta tahdistuu vuorovaikutuksessa. Saarikivi käyttää esimerkkinä kuoroja, joissa laulajien hengitys ja syke alkavat kulkea samaan tahtiin. Tällainen aivojen synkronoituminen luo perustan myös empatialle ja ymmärrykselle, Saarikivi uskoo. "

HM: Hans Bergeriä.

https://rdouglasfields.wordpress.com/2014/12/08/how-is-the-brain-like-a-guitar-hint-it-is-all-about-rhythm/

KS: “Ei tiedetä,tapahtuuko näin netissä.Jos ei,se voi vaikuttaa siihen,syntyykö ihmis- ten välille empatiaa vai ei”, Saarikivi kertoo. Tulevaisuudessa internet voisi auttaa meitä pääsemään samalle taajuudelle myös aivojen tasolla, esimerkiksi äänien, värien tai erilaisten laitteiden avulla. Tärkeintä kuitenkin on, että tunteiden vaihto tapahtuisi tiedostamatta, kuten se tapahtuu kasvokkain.

Siksi Saarikiven NEMO-tutkimusryhmä on kuluvan vuoden ajan pohtinut, miten se, mitä pään sisällä tapahtuu, näkyy myös verkossa. Tutkimuksen mahdollisti Helsinki Challenge -ideakilpailun pääpalkinto, 250 000 euroa tutkimusrahaa. Tuloksena on jo kaksi käynnissä olevaa tutkimusta, applikaatioita ja yhteistyötä taiteilijoiden ja Ylen Pikku Kakkosen kanssa. Yhdessä teleoperaattori Elisan kanssa Saarikivi kollegoi-neen mittasi ensimmäistä kertaa jalkapalloilijan tunneskaalaa pelin aikana aivojen sähköistä aktiivisuutta mittaavalla EEG-laitteella.

“Kuplien syntyminen olisi vaikeampaa, jos empatian syntyminen erilaisten ihmisten välille olisi automaattisempaa ja helpompaa, kuin se nyt on.”

“Mutta olisi ehkä vähän hassua kuvitella, että yksi tutkimusryhmä voisi yhtäkkiä kor-jata koko internetin. Siksi me toivotaan, että muutkin osallistuisivat näihin talkoisiin ja miettisivät, miten työkaluja voisi kehittää”, Saarikivi muistuttaa.

Jos Saarikivi saisi päättää,tulevaisuuden internetissä viestisimme vähintään yhtä hyvin kuin oikeassakin elämässä,ellemme jopa paremmin. “Silloin internet tekisi sen, mitä sen olisi tarkoitus tehdä, eli se yhdistäisi ihmisiä. Nyt siitä on tullut sellainen sisäänpäin lämpiävän ajattelun kehto, jossa kaikki ääriajattelijat löytää toisensa ja vetäytyy omaan kuplaansa”, Saarikivi kertoo.

“Kuplien syntyminen olisi vaikeampaa, jos empatian syntyminen erilaisten ihmisten välille olisi automaattisempaa ja helpompaa, kuin se nyt on.”

Veikkauksen avustuksia käytetään Suomen Akatemian rahoittamaan eri tieteenalo-jen tutkimukseen, tutkimusinstituuteille ja -laitoksille, tieteellisille yhdistyksille, kan-sainväliseen tieteellisen yhteistyöhön, tiedonjulkistamisen edistämiseen, arkistoille ja tieteellisille kirjastoille. "


RK:  https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/07/shanghain-yliopisto-peilienurooniautismista


tiistai, 24. heinäkuu 2018

Myths of Autism Broken Mirror Theory: Origin, Problems and Prospects

Translated with Google translate, under correctning...


http://journal.psych.ac.cn/xlkxjz/EN/10.3724/SP.J.1042.2016.00958


Progress in Psychological Science 2016, Vol. 24, No. 6, 958–973

Advances in Psychological Science DOI: 10.3724/SP.J.1042.2016.00958

Myths of Autism Broken Mirror Theory: Origin, Problems and Prospects*


Pan Wei 1 Chen Yu 2,3 ​​Wang Wei 4 Shan Chunlei 5


(1 College of Rehabilitation Science, Nanjing Special Education Teachers College, Nanjing 210038, China)

(2 Center for Language and Cognition, Zhejiang University, Hangzhou 310028, China)
(3 Department of Psychology, Shaoxing University of Arts and Sciences, Shaoxing 312000)

(4 School of Psychology, New York University, New York 10003)
(5 School of Rehabilitation, Shanghai University of Traditional Chinese Medicine, Shanghai 201203)


Abstract


Autistic patients mainly involve social and emotional interaction defects, non-verbal behavior communication defects,and development maintenance in social communication and communication barriers and understanding the shortcomings of interpersonal relationships.

The potential autonomic intuition component of this group in the process of social cognition is considered to be its unique clinical symptoms.

Given the mirror neuron system plays an important role in the intuitive component of social cognition, and the system's dysfunction hypothesis (or "broken mirror" theo-ry) is proposed both to explain the causes of autism and its abnormal performance.

However, after 10 years of development and evidence testing,the potential problems of the theory gradually exposed.Current research shows that the research on human mirror neuron system has inherent defects, and the mirror neuron system is at most social cognition.

The accompanying reason, the systemic dysfunction is not a necessary condition for social cognitive impairment in autistic patients.

Broken mirror theory comes from clinical behavior research extensive questioning with experimental evidence in cognitive neuroscience.

In the future,with the changes in the subjects of autism, the social response theory of mirror neurons, the dual individual paradigm, the second person neuroscience para-digm and the rise of computational psychiatry, the true relationship between mirror neurons and autism will be clarified.


Key words autism; mirror neurons; broken mirror theory; social cognition; action imitation; social response


Classification number B845; R395

http://journal.psych.ac.cn/xlkxjz/EN/10.3724/SP.J.1042.2016.00958#1


Smma på finska, koneen ja minun "Kääännös"  on alta kaiken arvostelun, kun se perustuu vain kahden konekäännöksen vertaisluun ymmärtämättä mitään kiinankielisestä originaalista.


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/07/peilineurooniayutismista


"Peilineurooniautismista"...

Tässä on konekääntäjän avulla katsottu kiinankielistä juttua. Homma on kesken.


http://journal.psych.ac.cn/xlkxjz/EN/10.3724/SP.J.1042.2016.00958

https://docsplayer.com/25631114-Microsoft-word-11%E6%BD%98%E5%A8%81%E9%99%88%E5%B7%8Djz15-378_new_-doc.html


Progress in Psychological Science 2016, Vol. 24, No. 6, 958–973

Advances in Psychological Science DOI: 10.3724/SP.J.1042.2016.00958

Myths of Autism Broken Mirror Theory: Origin, Problems and Prospects*

... "


Kiinalaisten jutussa ollaan silmiinpistävästi hiljaa kaikesta suomalaisesta "alalla": jopa suomalaisten ensimmäisenä väitöskirjatasolla esittämät pölhöydet on esitetty muiden myöhemmin esittäminä.

Siinä on jokin tarkoitus: joko suomalaisille annetaan viimeinen tilaisuus korjata esityksensä - tai sitten "suomalaisia ei ole eikä ole ollut eikä tule olemaan olemassa" kiinalaiselle tieteelle...

Kiina on tieteen supervalta.


Taidan lopettaa veikkaamisen!



VAAN MITÄ SANOO OIKEA NEUROFYSIOLOGIA?

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/europuoskaritiedetta-suomen-tieteen-huippuyksikossa-ka-2004

lauantai, 3. lokakuu 2015

Europuoskaritiedettä Suomen tieteen huippuyksikössä? (KÄ 2004)

Thumbnail image for mirror neuon.jpg

Maailman johtava neurofysiologi R. Douglas Fields on erityisesti kysyttäessä käsitellyt aivan samaa kysymystä. Hän toteaa ykskantaan, ettei peilineurooneja ole olemassa.

R. Douglas Fields kumoaa "peilisolut":

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=336361

 Larynx kirjoitti 21.06.2011 (336359)...

>Aivan älyttömän typerää vääristelyä RK:lta taas tässäkin. Fields aivan selvästi
>suosittelee kysyjälle peilisoluja käsittelevää artikkelia.

Jossa sanotaan, että selliaist ovat huijausta:.

http://www.scientificamerican.com/blog/post.cfm?id=of-two-minds-listener-brain-pattern-2010-07-27

Itse artikkeli:

http://www.pnas.org/content/107/32/14425.full.pdf+html

>josta löytyy hakusanalla "mirror neuron" mm.  seuraavaa:

>"Moreover, both the parietal lobule and the inferior frontal gyrus have been
> associated with the mirror neuron system (18)."

>"The production/comprehensioncoupling observed here resembles the action /
>perception coupling observedwithin mirror neurons (35). Mirror neurons discharge
>both when a monkey performs a specific action and when it observes the same
>action performedby another (39). Similarly, during the course of communication the
>production-based and comprehension-based processes seem to be tightly coupled
>to each other.

>Currently, however,direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.

” Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific action and when it observes the same action performed by another (39). ”

Tässä kirjoittaja ottaa ”hölmönä todesta” Rizzolattin ”kuvauksen peilisoluista” (vaikka ne on käytännössä todistettu hölynpölyksi nekin). Hän ei kritisoi apinoiden ei-kielel- listä kommunikaatiota eikä siitä tehtyjä hyviä eikä huonoja tutkimuksia, vaan hän tarkoittaa,ettei vouhkatuilla ”ihmisen peilisoluilla” OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ RIZZO-LATTIN ILMOITTAMIEN KALTAISTEN TOSIEN EIKÄ EPÄTOSIEN ILMIÖIDEN KANSSA:

”Similarly, during the course of communication the production-based and comprehension-based processes seem to be tightly coupled to each other.

Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.

First, mirror neurons have been recorded mainly in the ventral premotor area (F5) and the intraparietal area (PF/IPL) of the primate brain during observation and execution of rudimentary motor acts such as reaching or grabbing food.

The speaker–listener neural coupling observed here extends far beyond these two areas.

Furthermore, although area F5 in the macaque has been suggested to overlap with Broca’s area in humans, a detailed characterization of the links between basic motor acts and complex linguistic acts is still missing (see refs. 40 and 41).

Second, based on the fMRI activity recorded during production and comprehension of the same utterances,we cannot tell whether the speaker-listener coupling is generated by the activity of the same neural population that produces and encodes speech or by the activity of two intermixed but independent populations (42).

Nevertheless, our findings suggest that,on the systems level, the coupling between action-based and perception-based processes is extensive and widely used across many brain areas.

The speaker-listener neural coupling exposes a shared neural substrate that exhibits temporally (tarkoittaa sekä ”ajallisesti” että ”ehdollistuneesti” (väliaikaisesti, tilapäi-sesti, poistettavasti, RK) aligned response patterns communicators. Previous studies have shown that during free viewing of a movie or listening to a story, the external shared input can induce similar brain activity across different individuals (8-11,43,- 44). Verbal communication enables us to convey information across brains, indepen-dent of the actual external situation (e.g., telling a story of past events).

Such phenomenon may be reflected in the ability of the speaker to directly induce si-milar brain patterns in another individual, via speech,in the absence of any other sti-mulation. Finally, the recording of the neural activity from both the speaker brain and the listener brain opens a new window into the neural basis of interpersonal commu- nication, and may be used to assess verbal and nonverbal forms of interaction in both human and other model systems.

Further understanding of the neural processes that facilitate neural coupling across interlocutors may shed light on the mechanisms by which our brains interact and bind to form societies. ”

Ei ole olennaista, että nuo ”hermoesitykset ” olisivat samoja kielellisen kommunikaa-tion eri osapuolilla, vaan olenasita on, että SAMA SANA kuvaan SAMOIN TULKITTUA REPRESENTAATIOTA.

Tutkimus tukee täydellisesti Vygotskin kielelleistä ajatteluteoriaa.

>Sana "elusive" (elude = "kusettaa olan takaa, mobata, laistaa härskisti jokin

>velvollisuus ym.) on sellainen ilmaus, että ei voi ihanvakavasti suhtautua tekstin >hurskastelevaan

>"keskusteluun" apinoidenkaan "peilisoluista", joita"mittaavia kokeita ei ole >tunnetusti pystytty toistamaan ja alkuperäiset koepöytäkirjatkin pysyvät piilossa. "


Janne Saarikivi myöntää, tyhmyyttään, yliopisto- ja toimittajafasimin, ja antaa raskaasti väärän todistuksen taas niin "oikeista tavallisista suomalaisista" kuin Kiinan hallituksestakin ...



Käyttäjä6458
Viestejä2361


https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/75765/978-951-39-8649-0_va...

" Olli Aho

JYU DISSERTATIONS 384

Ruumiillinen resonanssi Peilisolut, simulaatio, fenomenologia

Esitetään Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi kesäkuun 8. päivänä 2021 kello 12.

Academic dissertation to be publicly discussed, by permission of the Faculty of Humanities and Social Sciences of the University of Jyväskylä, on June 8, 2021, at 12 o’clock noon.

TIIVISTELMÄ

Väitöskirjassani analysoin havainnon sensomotorista luonnetta keskittyen peilisolu-tutkimuksen, simulaatioteorian ja fenomenologian tutkimuksiin.Aivotutkimus on osoit- tanut, että samat esimotoriset hermosolut, jotka aktivoituvat toiminnassa aktivoituvat myös samanlaista toimintaa havaittaessa. Tämä näytti osoittavan, että havaitsija pei-laa toisten toimintoja aivojen tasolla. Kun esimerkiksi joku tarttuu kuppiin, havaitsi-jassa aktivoituu samoja esimotorisia hermosoluja kuin jos hän itse tarttuisi kuppiin. Aivotutkimus on tarjonnut empiiristä tukea sille väitteelle, että havaitsijan motoriset kyvyt ovat yksi havaintoa konstituoiva tekijä ja että havaitsija toisin sanoen resonoi esireflektiivisesti toisten toimintaa.

Tämän ilmiön tulkinnasta eli siitä,millä tavalla toimintoja ymmärretään ja minkälainen ruumiillinen vuorovaikutussuhde toimijalla on ympäristöön, on keskusteltu simulaa-tioteorian ja fenomenologian kontekstissa. Nämä kaksi filosofista perinnettä eivät kuitenkaan sovi yhteen, vaan on selvitettävä, miten niiden sisällä käsitellään toiminnallista ymmärrystä.

Ensimmäisessä pääluvussa esittelen peilisolututkimuksen tuloksia, tutkimuksen ke-hittymistä ja filosofisen liikkeen tutkimuksen rikasta historiaa. Tämän jälkeen esitte-len simulaatioteorian historiaa ja nykytutkimusta.Lopuksi selvennän,mitä tarkoitetaan toimintojen ymmärtämisellä suhteessa havaitsijan omiin ruumiillisiin mahdollisuuk-siin. Erityisesti käsittelen tätä Husserlin ”minä voin” -käsitteen (ich kann), James J. Gibsonin affordanssin käsitteen ja enaktiivisen havainnon teorian näkökulmien kautta.

Toinen pääluku selventää havaintokokemuksen esireflektiivistä, esirationaalista nä-kökulmaa. Kuten ensimmäisessä pääluvussa käy ilmi, toiminnan ymmärtäminen tai toimintojen assosioituminen sosiaalisiin tilanteisiin ja kohteisiin ei ole yksinkertainen kausaalismekaaninen peilautumisprosessi, vaan selittyy suhteessa havaitsijan omaan liikehistoriaan. Käytän analyysissäni affordanssin ja affektiivisuuden käsitteitä kuvatakseni, miten merkityksiä ymmärretään suhteessa vuorovaikutusmahdollisuuk-siin ja miten tilanteen affektiivinen tausta vaikuttaa tähän.

Kolmannessa pääluvussa analysoin resonanssin käsitteen avulla sitä,miten havainto valmistaa toimintaan.Toisin sanoen analysoin tilanteen esireflektiivistä ymmärtämistä eli sitä, miten toimija osoittaa tällaista ymmärrystä omassa toiminnassaan ja omien ruumiillisesti ilmenevien responssiensa kautta tilannetta sen kummemmin reflektoimatta.

Avainsanat: peilisolut, simulaatio, fenomenologia, affordanssit, affektiivisuus, habituaalisuus

 Supervisors

PhD, Docent, University Lecturer Miira Tuominen

Department of philosophy University of Stockholm

PhD, Docent, Experienced Researcher of Kone Foundation Erika Ruonakoski

Department of Social Sciences and Philosophy University of Jyväskylä

...

Opponent

PhD, Docent, Senior Research Fellow Jaana Parviainen

Department of History, Philosophy and Literature University of Tampere

Tässä väikkärissä esitetty teoria ei todellisuudessa ole "peilisoluteoriaa", sillä väitte-lijä sanoutuu irti ns. "simulaatioteoriasta", "Rizzolatti matchingistä", jonka mukaan geneettiset joskin harjoiteltavissa olevat ilmiöt dominoisivat havaintoa, ja tietysti sitä toimintaakin.


http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/152521?page=1#152725

Ns. Rizzolatti matching olettaa, että me havaitsemme (näköalueen avulla, viime kädessä keenistä) juuri niin kuin havaitsemme,ainakaan ilman mitään opittuja ehdol- listuneita lisätietoja,ja vastaavasti että me liikumme liikealueen avulla justiin niin kuin liikumme, ettei sihen mitkään harjoitukset ja sellaiset juuri vaikuta (kuten ei banaani-kärpäsen lentoonkaan, se pärisyttää katkaistuja siipiä suurin piirtein samoin kuin ehjiäkin...)

Ja HAVAINTO, ainakin apinoilla, on sitten sitä, että "peilisolut" saavat noiden kahden "aivolaitteen" informaatiot "resonoimaan"...

Viittaan esimerkiksi tähän usein esillä olleeseen juttuun:

http://www.tsv.fi/ttapaht/996/lagerspetz.htm

Se, minkä värisenä jonkin pinnan näemme, usein käyttetty esimerkki on appelsiini, koska sen väri on hyvin harvinainen, ei todelakaan MEKAANISESTI määrydy siitä, mitä valon taajuusintensiteettijakautumaa valo milloinkin noudattaa, me näemme sen aina saman värisenä, paitsi pussipimeassä, vaikka intesiteetissä voi olla tuhatketaisia ja suurempiakin eroja.

Puhumattakaan toisten ihmisten toimien havaitsemisesta ja tulkinnasta.

Sitä vastoin Eurotiede-Rizzolatti EI TIEDÄ tuosta asiasta mitään: hänen mukaansa me näemme (näköalueen laitteilla ja keenistä) JUST NIIN KUIN NÄEMME ilman mi-tään eri aivokeskusten yli ulottuvia ehdollisia refleksejä, ja vastavasti "toimimme niin kuin toimimme" (ainakin noissa "alkeisliikkeissä" pelkästään "liikealueen laitteiden" voimalla, ja sitten muka "PEILISOLUT MÄTSÄÄVÄT (match) noita muka KAHTA IHAN ERI INFORMAATIOTA", taphtuu kahden eri "laitteen" "resonanssi", ja se on sitten sitä "ymmärtämistä"!!

http://perso.easynet.fr/baillement/texte-imitation-action.pdf

“ An alternative hypothesis, which we will refer to as the ‘direct-matching hypothesis’, holds that we understand actions when we map the visual representation of the observed action onto our motor representation of the same action. According to this view, an action is understood when its observation causes the motor system of the observer to ‘resonate’. So,when we observe a hand grasping an apple, the same po-pulation of neurons that control the execution of grasping movements the same po-pulation of neurons that control the execution of grasping movements the observer is used to understand the observed action. In other words, we understand an action because the motor representation of that action is activated in our brain.


This view, although defended by some theoreticians, was never particularly popular in neuroscience. “

“The novelty of these findings is the fact that, for the first time, a neural mechanism that allows a direct matching between the visual description of an action and its execution has been identified. Such a matching system constitutes a parsimonious solution to the problem of translating the results of the visual analysis of an observed action — devoid, according to the ‘direct-matching hypothesis’ of meaning (see also below) — into an account that the individual is able to understand.”

Tähän juttuun myös Riitta Avikainen viittaa peruslähteenään hyväksyessään kritii-kittömästi Rizzolattin peilisoluteorian muka "todistetuna tietona", lähtiessään tutkimaan, olisiko ihmisellä mahdolisesti "vastaavaa mekanismia"! "

Olli Aho:

" ... Sekä Gallese että Rizzolatti puolustavat näkemystä, jonka mukaan havaitsijalle välittyy toisen henkilön eleen merkitys suoraan ilman päättelyä, eli havaitsijalla on esireflektiivinen ymmärrys toisen eleestä. Tämä ymmärrys voi tietenkin osoittautua vääräksi tilanteen edetessä. Toisen ele voidaan kokea uhkaavana, vaikka se ei olisi sitä tarkoituksellisesti ollut. Gallese ja Rizzolatti olivat peilisolut löytäneen tutkimus-ryhmän keskeisiä jäseniä ja ovat työssään yhdistelleet perinteisen kognitiotieteen käsitteistöä, mielenfilosofian käsitteitä ja fenomenologisen perinteen klassikoita. Heidän pyrkimyksenään on esittää uudenlainen näkemys kognitiosta.

Ennen peilisolujen löytämistä oli vallalla näkemys, jonka mukaan toiminta ja havainto on erotettava toisistaan eikä toiminnalla ole ensisijaista roolia havainto-kokemuksessa. Peilisolujen löytämisen katsotaan todistaneen tämän näkemyksen vääräksi ja osoittaneen tarpeen uudenlaisen kognitiotutkimuksen analyysiin. "

Käyttäjä: En tiedä, missä kaikkialla tuollainen erottelu olisi ollut voimassa, mutta ei ole eikä ole ollut voimassa ainakaan pavlovilaisessa ehdollistumisteoriassa, jossa refleksikaaren (jossa voi olla niin synnynnäisiä kuin opittujakin "pätkiä", se on ehdol-linen, jos yksikin pätkä opittua on välissä), pitää sisällään niin aistimus-ärsykeosan kuin suoritus-reaktio-osankin ja näiden välisen keskushermostoprosessoinnin. Refleksikaari on kahdensuuntainen (hermostossa ehkä usein tikapuumallinen) ja sen kaikki osat kehittyvät toiminnassa.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Reflex+Arc

Reflex Arc

a group of nerve structures involved in reflex action. The term “reflex arc", or  “nervous arc,” was introduced in 1850 by the British physician and physiologist Marshall Hall (1790–1857),  who was describing the anatomic elements of a reflex.

A reflex arc includes

(1) receptors, or nerve endings that respond to stimulation;

(2) afferent (< al-ferent = tuova,centripetal) nerve fibers,or the processes of receptor neurons that transmit impulses from sensory nervee endings to the central nervous system;

(3) a nerve center, that is, neurons that sense excitation and transmit it to effector neurons through the appropriate synapses;

(4) efferent (< ex-fereny = vievä, centrifugal) nerve fibers that transmit excitation from the central nervous system to the periphery; and

(5) an effector organ whose activity changes as a result of a reflex.

The simplest two-neuron,or monosynaptic,reflex arc consists of receptor and effector neurons separated by a synapse. A multineuron, or polysynaptic, reflex arc consists of a receptor neuron, several internuncial neurons, and an effector neuron, all of which are separated by synapses.

A reflex arc does not completely reflect the structure of a reflex because of the proven existence of reverse afference, that is, excitation that informs a nerve center about the condition of an effector organ.

V. G. ZILOV

The Great Soviet Encyclopedia, 3rd Edition (1970-1979). © 2010 The Gale Group, Inc. All rights reserved. "...


OA:"Gallese ja Rizzolatti argumentoivat, että peilisolututkimuksessa on löydetty neu-raalisia korrelaatteja sen väitteen tueksi, että havaitsijalle välittyy ymmärrys havai-tusta eleestä suhteessa hänen omiin motorisiin kykyihinsä. Toisin sanoen havaitsija ymmärtää välittömästi toisen eleen suhteessa omiin motorisiin kykyihinsä eli siihen, miten esimerkiksi itse suorittaisi saman eleen (esim. Gallese, 2011, 46).

Empiirisesti tämä tarkoittaa, että havaitsijalla aktivoituvat aivoissa samat hermosolut, jotka aktivoituvat myös silloin kun hän itse suorittaa havaitun eleen. "

K: Ei välttämättä mitään eroa ehdollistumisteoriaan.

OA: " Tunteiden osalta taas havaitsijalla aktivoituu samoja hermosoluja kuin silloin, kun hän itse kokee havaitun tunteen.Esimerkiksi tunteita ei siis tarvitse tulkita tai teo-retisoida, miten joku käyttäytyy yleensä kokiessaan tietyn tunnetilan.Välitön ruumiilli-nen ymmärrys toisen eleestä tarkoittaa sitä, että havaittu tunnetila aktivoi havaitsijas-sa samaan tunteeseen liittyvien hermosolujen toimintaa ja tämän myötä ruumiillinen kokemus vahvistaa kokemusta havaitusta tunteesta tai mahdollistaa havaitsijan ky-vyn tuntea toisen tunneilmaus itsessään (ks.esimerkiksi Rizzolatti &Sinigaglia, 2008, 185-193). Tätä on tulkittu niin, että aivot simuloivat havaittuja tunneilmauksia. Toisin sanoen havaittu tunne simuloidaan aivojen tasolla oman tunnemekanismin avulla, toisen tunne ymmärretään suhteessa kykyyn tuntea itse eri tunteita (ks. esim. Currie, 2011, 91-92). "

K. Tässä ei tehdä eroa (kohteellisen) tunteen (feeling, tshuvstvo) ja ärsykkeellisen emootion välillä.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/feelings

" Feeling

in psychology, a peculiar type of emotional sensation distinctly object oriented in nature and comparatively stable. Feelings in this sense are related to a person’s perception of some object, concrete or abstract, for example, a feeling of love for a human being or for the motherland.As a stable emotional attitude toward an object, feelings may not correspond to a person’s emotional reaction to that object at a given moment. Human feelings are influenced by culture and history. Specific sign systems, including social symbols, ceremonial rites, and ritual acts,play an important part in the formation of feelings. "

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Emotions

Emotion

a subjective human and animal reaction to internal and external stimuli that is manifested, for example, as pleasure, displeasure, joy,or fear. Emotions accompany practically all manifestations of the organism’s vital activity; in the form of direct experience, the significance, or meaning, of phenomena and situations is reflected in the emotions, which serve as one of the chief mechanisms of motivation - that is, the internal regulation of mental activity and behavior whose goal is the satisfaction of actual needs. ... "

Nämä ovat kaksi eri asiaa: edellinen on sosiaalinen ja jälkimmäinen biologinen, bio-kemiallisen perustan omaava.Tässä mennään 150 vuotta taaksepäin James-Lange-hypoteesia edeltäneeseen aikaan. Kyseisessä teoriassa tämä ero jo formuloitiin (ja oli varmaan formuloitu aikaisemminkin), mutta ero "palautettiin" tiedostettuun ja tiedostamattomaan ruumiiliseen tilaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/James%E2%80%93Lange_theory


OA: " Simulaation käsitettä käytetään eri merkityksissä ja tuon myöhemmin esille eri käyttötapoja.

Argumentoin kuitenkin tässä työssä sen puolesta,että empiiriset tutkimustu-lokset on mahdollista ymmärtää ilman simulaation käsitettä ja puolustan näke-mytä, jonka mukaan peilisolujärjestelmän tulokset tulkitaan suhteessa toiminnallisiin mahdollisuuksiin, joita tilanne havaitsijalle tarjoaa. "

Käyttäjä: Ilman simulaatio(pseudo)teoriaa ei ole "peilisoluteoriaa". Kysymys on ilman sitä muista teorioista.

OA: " Aivotoiminnan ja havaintokokemuksen keskinäisen suhteen näkökulmasta on tärkeää todeta, että hermosolujen aktivoituminen ei välttämättä tunnu havaitsijasta miltään.

Kyseessä on tarkemmin sanottuna ilmiö, jossa tietyt motoriset hermosolut aktivoitu-vat aivoissa ilman, että havaitsija itse liikkuu. Toisin sanoen aivoista ei lähde viestiä lihaksille niiden liikuttamiseksi, vaan kyseessä on niin sanotusti liikkeen neuraalinen kopio.

Toiseksi on tärkeää huomioida, että motoristen hermosolujen aktivoitumiseen vaikut-taa henkilön oma toiminta ja harjaantuneisuus. Kun havaitsija näkee tanssiliikkeen, joka on hänelle toiminnallisesti tuttu, hänen esimotoriset hermosolunsa aktivoituvat voimakkaammin kuin hänen havaitessaan tanssiliikkeitä, jotka ovat hänelle tuttuja pelkästään visuaalisesti (ks.esim. Calvo-Merino ym., 2005). Esittelen työssäni tämän kaltaisia esimerkkejä tutkimustuloksista ja analysoin niiden tulkintaa eri teorioissa. Kuten mainitsin, simulaatio on yleistynyt näiden empiiristen tulosten tulkinnassa. "

Käyttäjä: Ei taaskaan mitään eroa ehdollistumisteoriaan (jossa vaälttämättä juuri mikään ei ole geneettistä): varsinainen ehdollistaminen tapahtuu toiminnassa. pelkkä synapsimuisti ei sitä välttämättä ole.

OA: "Simulaatiolla on kuitenkin perinteisesti viitattu havaitsijan mentaalisiin kykyihin eikä havaitsijan ja ympäröivän maailman väliseen suhteeseen. Tässä keskuste-lussa yksi keskeinen ongelma koskee sitä,että peilisolututkijat eivät käytä simulaati- ota samassa mielessä kuin sitä on perinteisesti käytetty mielenfilosofiassa. Simulaa- tio on aiemmin mielletty toisen asemaan asettumisena, mutta intuitiivisesti on vai-kea kuvitella, miten yksittäiset hermosolut asettuisivat kenenkään asemaan (ks. esim. Gallagher & Zahavi, 2008, 177-181; Gallagher, 2012a).

Kritiikkiä esiintyy myös simulaation ja ruumiillisen havainnon suhteesta. Kriitikoiden mukaan simulaatio ei ole ruumiillisen kognition teoria (esim. Sheets-Johnstone, 2012; Fuchs& De Jaegher,2009).Tästä näkökulmasta peilisolusimulaation käsittä- minen uudenlaiseksi havaintoteorian muotoiluksi epäonnistuu, koska se kiinnittyy perinteisen, mentaalisen simulaatioteorian eikä ruumiillisen havaintoteorian käsitteistöön.


OA:... " Kognitiotieteen historiassa aivojen toiminta on usein rinnastettu neutraaleja aistiärsykkeitä prosessoivaan tietokoneeseen. Kritiikkinä tälle niin sanotulle tietoko-nemetaforalle on esitetty dynaami-sia aivomalleja, joissa hermosolujen toiminta ku-vataan verkostona eikä tietokonemaisena representaatioiden prosessointina (esim. Varela, Thompson & Rosch, 1991). Oman työni kannalta keskeisempi tutkimuskysy-mys liittyy kuitenkin edellä esitettyyn ruumiillisuuden käsitteeseen,joka on tullut osak- si peilisolututkimusta Gallesen työn kautta. Gallese (esim. 2001, 2003) hyödyntää simulaation käsitettä ammentaen kuitenkin myös Husserlin ruumiillisuuden käsitteistöä ja fenomenologista empatia-analyysiä. "

Käyttäjä: Sana Empatia on vuonna 1908 muodostettu uudissana saksalaisen estetiikan Einfühlung = eläytyminen -termille, löysästi kreikaksi "sisään tunteeseen".

https://www.etymonline.com/search?q=empathy

empathy (n.)

1908, modeled on German Einfühlung (from ein "in" + Fühlung "feeling"), which was coined 1858 by German philosopher Rudolf Lotze (1817-1881) as a translation of Greek empatheia "passion, state of emotion," from assimilated form of en "in" (see en- (2)) + pathos "feeling" (from PIE root *kwent(h)- "to suffer"). A term from a theory of art appreciation that maintains appreciation depends on the viewer's ability to project his personality into the viewed object.

Not only do I see gravity and modesty and pride and courtesy and stateliness, but I feel or act them in the mind's muscles. This is, I suppose, a simple case of empathy, if we may coin that term as a rendering of Einfühlung;there is nothing curious or idio-syncratic about it;but it is a fact that must be mentioned. [Edward Bradford Titchener, "Lectures on the Experimental Psychology of the Thought Processes," 1909]

... there is no doubt that the facts are new and that they justify their name: the art work is a thing of "empathy" (Titchener, Ward), of "fellow feeling" (Mitchell), of "inner sympathy" (Groos), of "sympathetic projection" (Urban), of "semblance of persona-lity" (Baldwin), all terms suggested by different writers as renderings of the German Einfühlung. ["The American Yearbook," 1911]

OA: " Rizzolatti (esim. Rizzolatti & Sinigaglia, 2008) puolestaan on yhdistänyt peilisolujär-jestelmän toimintaa koskevat tu-lokset niin sanottuun affordanssiteoteoriaan, jonka mukaan havaitsija ymmärtää kohteiden ja sosiaalisten tilanteiden merkityksen suhteessa siihen, mitä toiminnallisia mahdollisuuksia ne ha-vaitsijalle tarjoavat.

14

Kuten sanottu fenomenologit ja enaktiivisen havainnon teorian puolustajat eivät kuitenkaan hyväksy sitä, että Riz-zolatti tai Gallese argumentoisivat esimerkiksi Husserlin fenomenolo-gian puolesta,koska Rizzolatti ja Gallese eivät kriitikoiden mukaan tee tarpeeksi selvää eroa perinteiseen kognitio-tieteeseen.

Omaa väitöskirjatutkimustani motivoi kolme eri näkökulmaa, joista ensimmäinen on reso-nanssin ilmiöön liittyvän tutkimuksen esittely sekä filosofisen ja empiirisen tutkimuksen lähtökohdat ja kehityssuunnat.

Toinen on systemaattinen sensomotorisen havaintoteorian analyysi: kysyn,miten toiminnan ja havainnon suhdetta on kuvattu ja mitä kyseiset kuvaukset merkitsevät havaintokokemuksen analyysin kannalta.

Kolmas motiivini on selvittää,mitkä käsitteelliset kysymykset yhdistävät ja erottavat eri lä-hestymistapoja. Jotkin väitteet näyttävät ensisilmäykseltä ristiriitaisilta, vaikka voidaan osoit- taa, että niissä on monia yhtäläisyyksiä. Tämä on saattanut aiheuttaa osin tarpeetontakin kri-tiikkiä tutkijoiden välillä. Väitteeni selventämiseksi on ensin syytä esitellä simulaatioteorian perinnettä.


Simulaatio

Tietoisesti toisen asemaan asettuminen tarkoittaa sitä, että havaitsija päättelee, mitä toinen henkilö kokee tai tuntee,tai hän kuvittelee,mitä erilaisilla esineillä voisi tehdä. Tällöin havait- sijan siis katsotaan käyttävän mielikuvitustaan hyväkseen kuvitellakseen esineiden erilaisia merkityksiä ja toisaalta ymmärtääkseen toisten ihmisten toimintaa ja mielentiloja.Näitä kyky- jä ajatellaan käytettävän esimerkiksi shakkia pelattaessa,jolloin pelaaja asettuu kuvitteellises- ti vastapelaajan asemaan ja kuvittelee, mitä itse tekisi toisen asemassa.Toisen asemaan aset-tuminen on keskeinen perinteisen simulaatioteorian selitystapa. Oletuksena on, että toisten mielentiloja ymmärretään mentaalisesti simuloimalla,miten itse toimisi,käyttäytyisi tai tuntisi toisen asemassa.

Simulaatioteoria syntyi 1980-luvulla vastaiskuna teoriateorialle (Gordon, 1986; Goldman, 1989). Teoriateoreetikkojen mukaan havaitsi-jalla on oltava erilaisia tilanteita varten teoria siitä, miten toiset ihmiset toimivat, tuntevat tai ajattelevat. Teoriateoria on kuitenkin sosiaali-sen kognition teoriaksi melko joustamaton.Sen mukaan toisen mielentiloja ymmärretään vain teoretisoimalla, mitä henkilöt samassa tilanteessa yleensä kokevat. Tämä toisin sanoen kuu-lostaa siltä, että toisen henkilön mielentiloja ei voi ymmärtää, jos havaitsijalla ei ole teoriaa uuden tilanteen varalle.

Simulaatioteoria kehitettiin joustavammaksi ja tilannesidonnaisuuden tarkemmin huomioi-vammaksi vaihtoehdoksi teoriateorialle. Simulaatioteori-assa toimija voi asettua toisen ase-maan tai hän voi kuvitella, mikä voisi tuottaa ullakolta tulevan rapisevan äänen. Hän ei siis tarvitse valmista teoriaa jokaista eri tilannetta varten vaan voi juuri sillä kyseenomaisella het-kellä kuvitella, voiko ullakolla olla hiiriä tai arvioida keskustelukump-paninsa mielentiloja. Teoretisointi tuotetaan ikään kuin ennen sosiaalista kohtaamista ja simulaatio tuotetaan sosi-aalisessa kohtaamisessa. Toisen eleet ja äänenpainot mahdollistavat erilaisen tavan ymmärtää toisen mielentiloja tilannesidonnaisesti, toisin kuin teoriateoria edellyttää.

Simulaatioteorian ensimmäisiä muotoiluja simulaatiosta kutsutaan kirjal-lisuudessa mentaali-seksi simulaatioksi, ylemmän tason simulaatioksi ja eksplisiittiseksi simulaatioksi. Mentaali-sessa simulaatiossa toiselle henkilölle projisoidaan tietoisesti mielentiloja tai kuvitellaan, miltä tuntuisi olla toisen asemassa. Mentaaliseen simulaation liittyy siis usein oletus toisen eleen imitoimisesta eli kyvystä tuottaa toisen mielentila itsessä ikään kuinolisi toisen asemassa.

Peilisolututkimuksen tuloksia on tulkittu simulaatioprosessin yhtenä muotona.Tästä näkökul- masta havaitsija simuloi aivojen tasolla toisen eleitä, eli hänelle välittyy peilisolujärjestelmän toiminnan kautta kokemus siitä,miltä tuntuisi olla toisen asemassa (esim.Gallese, 2001, 2003; Currie, 2011). Tähän tulkintaan liittyvät esimerkiksi ensimmäiset peilisolututkimukset, joissa osoitettiin juuri se, että ne hermosolut, joita käytetään havaitun eleen suorittamiseen, aktivoi-tuivat havaitsijassa,kun hän havainnoi elettä.Sittemmin on osoitettu,että peilisolujärjestelmän toimintaa voidaan manipuloida, eli havaitsija voi oman toiminnan myötä muuttaa sitä, miten peilisolujärjestelmä aktivoituu eikä kyse olekaan suorasta peilautumisesta (esim. Catmur, Walsh & Heyes,2007). Peilisolusimulaatiosta puhuttaessa on siis täsmennettävä,missä määrin kyse on toisen asemaan asettumisesta tai toisen eleiden peilaamisesta.Simulaatioteoria ei kui- tenkaan ole yhtenäi-nen teoria eikä se tarjoa yksinkertaista vastausta siihen, mitä tarkoittaa toisen asemaan asettuminen tai tämän eleiden simulointi. Nykyisin eri simulaatioteorian muotoilut voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri kategoriaan. Nämä ovat

(1) mentaalinen korkeamman tason simulaatio,

(2) peilisoluihin pohjautuva ruumiillinen tai alemman tason simulaatio ja

(3) hybridimuoto näistä kahdesta. Simulaatioteorian muotoiluista ja historiasta on kirjoittanut kattavasti esimerkiksi Alvin Goldman (2006), joka on osallistunut keskusteluun 1980-luvulta lähtien ja ollut mukana kirjoittamassa ensimmäistä artikkelia simulaation ja peilisolujen toiminnan yhteydestä (Gallese & Goldman, 1998). Esittelen seuraavaksi kolme tärkeintä simulaatioteorian tulkintaa.

Korkeamman tason simulaatiossa (1) toisen asemaan asetutaan tietoisesti jatoiselle attribuoidaan mielentiloja ja tehdään päätelmiä siitä, mitä hän tuntee.

Alemman tason simulaatiossa (2) havaitsijalle sen sijaan välittyy peilisolu-järjestelmän toiminnan avulla ymmärrys toisen eleestä ilman päättelyä.

Hybridi-mallissa (3) taas mielletään molemmat prosessit simulaatioksi.

Simulaatioteoreetikot ovat siis erimielisiä siitä, onko peilisoluresonanssi osa simulaatiopro-sessia vai ei, eli koskeeko resonanssi yksistään motorisen representaatiota, mutta ei toisten mielentilojen ymmärtämistä.

Toisin sanoen (1) mentaalisen tason simulaation kannattajat väittävät, että alemman tason si-mulaatio ei tarjoa ymmärrystä toisen intentioista, jos se ei koske mielentilojen attribuoimista toiselle (esim. Jacob, 2008). (3) Hybridimallissa taas alemman tason simulaatio hyväksytään simulaatio-prosessiksi, mutta tällöin katsotaan, että sen on toimittava yhteistyössä ylemmän tason simulaation kanssa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että alemman tason simulaa-tio, eli peilisolujen aktivoituminen saa havait-sijan attribuoimaan juuri tietyt mielentilat toiselle (ks. esim. Goldman, 2009). (2)

Esimerkiksi Gallese, jonka teoretisointi perustuu ajatukseen alemman tason simulaatiosta, pi-dättäytyy puhumasta mentaalisen simulaation käsittein.Hän ei tietenkään kiellä mahdollisuut- ta asettua tietoisesti toisen ase-maan, mutta rajaa simulaation käsitteen koskemaan välitöntä, esikielellistä ja esirationaalista prosessia, joka ei edellytä mentaalisia kykyjä tietoisen päätte-lyn mielessä (Gallese, 2009). Gallese on siis irtautunut simulaa-tioteorian perinteestä, mutta käyttää simulaation käsitettä viittaamaan esirationaalisiin prosesseihin.Hän määrittelee oman käsityksensä simulaatiosta suhteessa fenomenologian perinteeseen. Tämä tarjoaa toisenlaisen tavan tulkita empiirisiä tuloksia ja hahmotella havainnon sensomotorista luonnetta.

Fenomenologia, empatia ja toiminnallinen havainto

Teoria peilisolusimulaatiosta on filosofisen perinteen kannalta erityinen, koska se on nimetty tietyn analyyttisen mielenfilosofian teorian eli simu-laatioteorian mukaan, vaikka peilisolusi-mulaation käsite rakennetaan suhteessa mannermaiseen filosofiaan ja erityisesti fenomenolo- giseen perinteeseen. Gallese on itse käsitettä käyttäessään viitannut pääsään-töisesti Edmund Husserliin,Maurice Merleau-Pontyyn,Edith Steiniin ja Theodor Lippsiin.Näistä kolme ensim- mäistä ovat keskeisiä fenomenologisen perinteen filosofeja ja Lipps oli heidän aikalaisensa.

Fenomenologian ja Lippsin lisäksi peilisolusimulaatioon yhdistettiin myös saksankielisen empatiaperinteen käsitettä (Einfühlung) koskevan keskus-telun elementtejä. Robert Vischer (1873) käytti käsitettä jo ennen edellä mainittuja filosofeja kuvaamaan havaitsijan ruumiillis-ta kokemusta arkki-tehtuurista ja ympäristöstä. Lipps jatkoi tätä tutkimuslinjaa. Hänen tutki-musalueensa oli moninainen, mutta keskeisimmäksi esimerkiksi yleensä mainitaan katsojan kyky kokea akrobaatin liikkeet ikään kuin hän itse olisi suorittamassa akrobaattisia temppuja (Lipps, 1903/1923, 121-122).

Lippsin esimerkissä toisen asemaan asettuminen tai toisen eleiden koke-minen itsessään on jotakin välitöntä, mutta hänen jäsennyksensä oman ja toisen kokemuksen suhteesta jää kes-keneräiseksi. Edith Stein (1917/1989) puolestaan kuvaa empatiaa erityiseksi kokemukseksi toisen kokemukses-ta. Kyseessä ei siis ole itsensä projisoiminen toisen asemaan ja toisen tunnetilan tunteminen itsessä vaan kokemus toisen kokemuksesta.

Tähän empatian käsitettä koskevaan tutkimusperinteeseen liittyy olennai-sena osana liikeko-kemus. Toisen eleet ymmärretään suhteessa omiin liikekykyihin ja toisen eleet koetaan affek-tiivisiksi, eli ne vetävät huomion puo-leensa tai ovat luotaan työntäviä. Päädymme siis tutki-maan empatian lisäksi laajempaa kysymystä välittömästä,ruumiillisesta suhteesta toimijoiden välillä. Vaikka empatia määritellään juuri kokemukseksi toisen kokemuksesta,myös toisenlai- set ruumiilliset responssit ovat myös läsnä tilanteessa. Ystävän iloisuus voi tehdä toimijan iloiseksi tai toimija voi alkaa mukailemaan toisen puhetyyliä. Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten toisen toiminta mahdollistaa ja motivoi tietynlaista vuorovaikutusta.Toisen elettä ei tar-vitse erikseen tulkita vaan se itsessään mahdollistaa tietynlaisen toiminnan. Sosiaalisen ym-märryksen kannalta tähän liittyy kysymys siitä, täytyykö toisen ele jollakin tavalla ensin ym-märtää, että voi reagoida,vai sisältääkö toisen ele itsessään merkityksellisiä vuorovaikutuksen mahdollisuuksia. Edellä mainituista simulaatioteorian puolustajista esimerkiksi Gregory Cur-rie (2011) väittää,että havaitsija ensin simuloi havaitun eleen,eli tuottaa itsessä motorisen ym- märryksen toisen eleen merkityksestä, minkä jälkeen hän voi reagoida toisen eleeseen. Feno-menologeista Dan Zahavi (esim. 2008, 2014) puolestaan vastaisi tähän kysymykseen niin, että toisen ele itsessään sisältää vuorovaikutuksen mahdollisuuksia, eli toisen elettä ei tarvitse ensin simuloida sen ymmärtämiseksi. Currien ja Zahavin välinen ero voidaan pelkistää kysy-mykseen vuorovaikutuksesta.Jos toisen eleet havaitaan esimerkiksi ”tarjoavina”, ”uhkaavina” tai ”leikkisinä” niin ne ymmärretään suhteessa siihen, miten toisen kanssa voi toimia. Jos taas toisen mielentila on ymmärrettävä ennen kuin hänen kanssaan voi olla vuorovaikutuksessa, niin tällöin toisen eleen simulointi on välttämätöntä. Eli simulaatioteoreettinen lähtökohta vaatisi, että havaitsija ensin asettuisi tietoisesti tai tiedostamatta toisen asemaan.

Ruumiillisuuden ja vuorovaikutussuhteen teemat ovat oleellisia sen tosi-asian suhteen, että peilisolujärjestelmän toiminta muokkautuu oman toiminnan myötä. Väitteen voi muotoilla myös painottamalla, että aivojen toimintaan liittyy fylogeneettinen ja ontogeneettinen kehittyminen.

Fylogeneettisyys viittaa evolutiiviseen lajin kehittymiseen ja ontogeneetti-syys yksittäisen or-ganismin kehittymiseen. Kehityksen voi ilmaista tarkastelemalla joitakin primaareja synty-mästä saakka ilmeneviä ruumiillisen suuntautumisen tapoja ja sitä, miten oman toiminnan kautta tuotetaan erilaista ruumiillista suuntautumista. Iso osa aivotutkimuksen esimerkeistä koskee ontogeneettisyyttä ja niissä osoitetaan, että esimerkiksi uuden taidon opettelu muok-kaa aivotoimintaa. Maxine Sheets-Johnstone keskittyy ontogeneettisyyden kysymykseen fe-nomenologisen ruumiillisuuskäsityk-sen puitteissa. Hänen mukaansa aivotason simulaatio ei luo ymmärrystä tilanteen luonteesta vaan tilanteeseen liittyvä merkityksen muodostus perus-tuu havaitsijan kykyyn toimia ja tutkia ympäristöä (esim. Sheets-Johnstone, 2012). Sheets-Johnstonen väite siis on, että aivot eivät tuota kokemusta yksin vastaanottamansa informaa-tion pohjalta vaan havaitsija muokkaa aivojaan oman ruumiillisen toimintansa kautta.

Peilisolujärjestelmä tarjoaa siis fysiologisen perustan sille, että toiminta assosioituu kohtei-siin. Kyseessä on Sheets-Johnstonen mukaan kuitenkin ruumiillinen kyky tutkia ympäristöä, ei kyky simuloida toisen eleitä.

Toiminnallinen vuorovaikutuksellinen suhde toisiin toimijoihin ja ympäristöön kiinnittyy tä-hän keskusteluun fenomenologian ja uuden kognitiokes-kustelun lisäksi niin sanotun affor-danssiteorian kautta. Affordanssin käsite tulee James J. Gibsonilta (esim. 1986) ja tarkoittaa, että havaitsija ymmärtää kohteiden merkityksen suhteessa niihin mahdollisuuksiin, joita koh-teet tai tilanteet hänelle tarjoavat hyvässä ja pahassa. Erityisesti Giacomo Rizzolatti ja Corra-do Sinigaglia (2008) ovat puolustaneet tulkintaa, jonka mukaan peilisolujärjestelmä aktivoi-tuu suhteessa niihin toiminnallisiin mahdollisuuksiin,joita kohde havaitsijalle tarjoaa.

Esimerkiksi kohde voidaan nähdä jonakin,johon voi tarttua,josta voi juoda tai jota voi heittää. Nämä mahdollisuudet voidaan ymmärtää myös laajemmin affektiivisina, eli kohde tai sosiaa-linen tilanne voidaan nähdä jonakin, joka tuottaa hyvää oloa tai turvallisuuden tunnetta. Toi-sin sanoen vuorovaikutus on nähtävä laajasti suhteessa ruumiillisiin responsseihin, joita tilan-teeseen assosioituu. Affordanssin käsitteen avulla voi myös tarkemmin analysoida sitä, millä tavalla toiminnallinen suhde kohteisiin muodostuu. Kuten johdannon alussa toin esille, näyt-telijän eleet koetaan eri tavalla kuin jokapäiväinen sosiaalinen vuorovaikutus, koska esitysti-lanne itsessään mahdollistaa erilaisen vuorovaikutuksen toimijan ja muiden välillä. Kohteen eleitä ei siis yksinkertaisesti peilata, vaan tilanne vaikuttaa siihen, mitä kokemuksen muotoja toisen ele havaitsijalle avaa.

Shaun Gallagher on esittänyt hyvin yksinkertaisen argumentin sen puo-lesta, että affordans-seja tulee tulkita tilannesidonnaisesti eikä niitä tule sitoa liiaksi kohteen yleisiin ominaisuuk-siin. Hänen esimerkkinsä koskee vasaran havaitsemista. Hänen mukaansa simulaatioteoreetti-nen tulkinta resonanssista ei tee selkeää eroa sen suhteen, että pöydällä oleva vasara ja maa-laus vasarasta tarjoavat toisistaan eroavia toiminnallisia mahdolli-suuksia (Gallagher, 2011). Havaitsija voi koskettaa taulua ja nostaa pöy-dällä olevan vasaran,mutta kuva vasarasta tar-joaa toisenlaisen toiminnal- lisen suhteen.Myös kuvassa oleva vasara havaitaan suhteessa sii-hen, mitä sillä voisi tehdä, mutta taideteoksena tai mainoskuvana sen tarjoamat toiminnalliset mahdollisuudet ovat erilaiset.

Näiden esimerkkien avulla osoitan,että havaintokokemus on tilannesidonnaista. Ruumiillinen suuntautuminen muuttuu sen mukaan, minkälaisessa tilanteessa toimija on. Tilanteen tarjoa-maa toiminnallisuutta ei siis tule kä- sitellä mekaanisena mahdollisuutena,jonka määrittää se, mihin ruumiilliset kyvyt riittävät, vaan vuorovaikutuksen kautta suhteessa siihen, minkälaista toimintaa tilanne ruokkii. Tämä teema korostuu työn loppupuolella, jossa käsittelen improvi-saatiota.Luvun esimerkit näyttävät,että toimija ei yksinkertaisesti peilaa toisen eleitä tai asetu toisen asemaan reagoides-saan toisen eleisiin vaan improvisaation sujuvuus on analysoitava vuorovaikutusmahdollisuuksien avulla.Empiirinen tutkimus koskee habituaalisuutta ja taidon merkitystä toiminnassa, jolloin samanlaiset tulokset päte-vät yleisemminkin improvisaatioti-lanteiden ulkopuolella. Oman ruumiillisen tekniikan avulla muutetaan sitä tapaa,jolla muiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa eikä kyse ole niinkään kyvystä ymmärtää simuloimalla toisen eleen merkitystä.

Analysoin havainnon sensomotorista luonnetta siis liikemahdollisuuksien kontekstissa: omat liikekyvyt ja -mahdollisuudet ovat keskeinen osa havaintokokemusta ja oma toiminta moti-voituu suhteessa näihin mahdollisuuksiin. Tätä voi kuvailla myös ruumiillisen resonanssin analyysiksi, joka koskee sitä, millä tavalla tilanne tuottaa esireflektiivisesti toiminnallisen kokemuksen tai toimintojen assosioitumisen kohteeseen. Ilmiön nimi eli resonanssi on otettu osaksi tätä keskustelua fysiikasta, jossa se viittaa kappaleiden värähtelykykyyn eli siihen, miten esimerkiksi tietty äänen taajuus resonoi eri kappaleissa.Käsite otettiin ensin osaksi pei- lisolututkimusta. Peilisolututkijat ovat todenneet esimerkiksi, että havaittu ele resonoi havait-sijassa motorisella tasolla, jos se aiheuttaa peilisolujärjestelmän aktivoitumista. Sosiaalista ymmärrystä koskevassa keskustelussa resonanssi on liitetty siihen, että toisen ele voidaan kokea itsessä (ks. esim. Jacob, 2009). Kaikki sosiaalista ymmärrystä tutkivat eivät kuitenkaan käsitä resonanssia samalla tavalla. Joidenkin tutkijoiden mukaan resonanssi ei tarkoita tunne- tartunnan tai äänen myötävärähtelyn kaltaista fyysikaalista resonanssia vaan se on välitön ruumiillinen suuntautuminen ympäristössä (ks. esim. Froese & Fuchs, 2012). Puolustan tässä työssä jälkimmäistä näkemystä,jonka mukaan resonanssi on ymmärrettävä suhteessa toimijan omiin vuorovaikutuksen mahdollisuuksiin ja habitualisuuteen: havaitsija resonoi ympäristöä suhteessa omaan ruumiilliseen histo-riaansa, tilanteen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja toiminnallisiin kykyihin.


***

Katri hölöttää paskaa taas: objektiivinen ja ja intersubjektiivinen eivät ole "sama asia". Juurikaan kukaan ei väitä, että kaikki subjektiiviset havaintomme olisivat myös objektiivisia; ne ovat sitä parhaiten silloin, kun myös niihin vaikuttavat ennakkotietomme ovat totta.

https://yle.fi/a/74-20015927

" Katri Saarikiven kolumni: Et tunne itseäsi – minäkuvasi on vain aivojen tuottama hallittu harha

Jos tutkijoita on uskominen, kuvamme maailmasta ja itsestämme voi olla aivojen rakentama illuusio. Minäkuvakin on vain mielen luoma paras arvaus todellisuudesta.

Palasin vuosien tauon jälkeen tanssitunneille. Pukuhuoneessa törmäsin vanhaan tanssikaveriin. Näytimme toistemme mielestä aivan samalta kuin vuosia sitten, vilpittömästi. Ihmeteltiin yhteen ääneen: ”Miten on mahdollista, ei olla muututtu yhtään.”

Tanssitunnilla räväytin isossa hypyssä tottuneesti selän kaarelle ja raajat suuntiinsa. Huomasin sittenkin muuttuneeni.

Kumpikin lonkankoukistaja kramppasi jo ilmalennon aikana. Kroppani sovelsi aiem-man – notkeamman minuuden aikana rakennettua – vartaloni liikemallia nykyiseen.

Vaikka pääkoppaani kulkeutuu jatkuvasti tietoa kehoni piirteistä, ulottuvuuksista ja liikeradoista, käsitykseni omasta itsestäni voi silti olla aivan pielessä.

Ihan posketonta!

Se, miten koen minuuteni, on osin irti todellisuudesta.

Syy tähän on se,että ihmiset ovat sokeita hitaalle muutokselle – itsessään ja ympäristössään. Tutkijat ajattelevat (siirryt toiseen palveluun), että tämä synnyttää ihmiselolle tyypillisen harhan, että minuus on jatkuvaa ja pysyvää.

Se, miten koen minuuteni, on siis ainakin osin irti todellisuudesta.

Todellisuuden ja tietoisuuden luonteen pohtiminen on vuosisatoja ollut filosofien hei-niä. Viime vuosikymmeninä myös neurotieteilijät ovat työntäneet lusikkansa samaan soppaan.

Yksi kiehtova suuntaus (siirryt toiseen palveluun) on ajatus, että aivot ovat eräänlai-nen mallinnus- ja ennustuskone. Se päättelee aktiivisesti todellisuutta. Tuoreessa kirjassaan Sinuna oleminen neurotieteilijä Anil Seth vie ajatuksen hyvin pitkälle.

Todellisuus on ne harhat, joista olemme samaa mieltä.

Anlil Sethin mukaan koko minuus kaikkine puolineen, ja myös kokemuksemme ulko-puolisesta maailmasta, ovat mielen tuottamia hallittuja harhoja – tai niin kuin Seth kirjassaan tiivistää rap-artisti Baba Brinkmanin ajatusta lainaten – todellisuus on ne harhat, joista olemme samaa mieltä.

Ei siis olekaan niin, että mieleen vyöryy aistiemme kautta paikkansapitävää tietoa maailmasta. Sen sijaan havaintomme maailmasta on mielen itsensä tuottama paras arvaus todellisuudesta.

Arvaus luodaan yhdistämällä aistitietoa mieleen tallentuneisiin malleihin. Ne sisältävät ennakko-oletuksia siitä, miten maailma makaa.

Aivot sitten aprikoivat, mikä mahtaisi aiemman perusteella parhaiten selittää aistien välittämän tiedon. Ihminen ei havaitse sitä, mitä maailmassa on, vaan sitä mitä aivomme arvelevat siellä aiemman tiedon perusteella todennäköisesti olevan.

Joskus eri aivot päätyvät hyvin eriäviin tulkintoihin aistitiedosta.Taannoin puolet ihmisistä näki netissä kiertäneessä kuvassa sinimustan mekon ja puolet kultavalkoi-sen. Tutkimuksen mukaan eroja selittävät katsojien etukäteisoletukset siitä, oliko mekko kuvattu luonnon- vai keinovalossa. Mieleen tallennettuihin erilaisiin valaistus-malleihin puserrettu näkötieto tuotti siten hyvin eriäviä kokemuksia maailmasta.

Samaan tapaan myös kuva minuudesta voi olla aiemman tiedon perusteella rakennettu paras arvaus todellisuudesta.

Tunteet, taipumukset, arvot, mielipiteet, muistot, ja elossa olemisen kokemus voivat olla mielen tuottamia arvauksia, hallittuja hengissäpysymisharhoja.

Kuuluisassa kumikäsikokeessa (siirryt toiseen palveluun) saadaan moni, varsinkin suggestiolle herkkä ihminen, kokemaan harha, jossa kuminen käsi on osa omaa ke-hoa. Kumikäsi asetellaan pöydälle, ja osallistujan oma käsi on pois näkyvistä. Sitten kumikättä esimerkiksi silitellään sulalla.

Jos kumikäsi on osapuilleen oikeassa kohdassa suhteessa kehoon, monen ihmisen aivot arvaavat, että keinotekoinen käsi kuuluu jollain tapaa omaan kroppaan. Koke-mus tulee räväkästi esiin, kun kumikättä uhataan vahingoittaa vaikkapa terävällä veitsellä.

Tosi hämäräksi homma menee, kun ryhtyy miettimään kehon lisäksi muita puolia minuudessa. Tunteet, taipumukset, arvot, mielipiteet, muistot, ja ylipäätään elossa olemisen kokemus ovat Sethin näkemyksen mukaan mahdollisesti kaikki mielen tuottamia arvauksia, hallittuja hengissäpysymisharhoja.

Onneksi emme kuitenkaan ole pelkkien harhojemme vankeja. Mieli myös päivittää väsymättä rakentamiaan malleja maailmasta. Kokemuksemme itsestämme ja maail-masta ovat siis jatkuvassa muutoksessa, vaikka muutosta ei aina heti huomaakaan.

Minä huomasin, kun palasin tanssitunnilta kotiin. Nuorten joukko meuhkasi ratikassa kovaa ääneen. Ärsyynnyin metelistä, mutta samassa mieleeni tupsahti muistikuva vuosien takaisesta minuudesta.

Siinä remusimme ja nauroimme koulupäivän jälkeen ysiluokkalaisten kavereitteni kanssa ratikassa siinä määrin, että vieressä istunut vanhempi nainen menetti malttinsa ja huusi naama punaisena: “Olkaa HILJAA!”.

Minä olenkin siis nykyään tuo vanhempi nainen. Ja osa minusta on unohtanut nuoren itsensä.

Katri Saarikivi

Kirjoittaja on aivotutkija, joka aikoo seuraavalla tanssitunnillaan kokea paremman, revähdyksiä torjuvan harhan omasta kropastaan.

Voit keskustella kolumnista 18.2. kello 23.00 asti. "


***

UMW-lehden mukaan SDP:n uusi kansanedustaja, laillistettu psykoterapeutti "Nillittäjä-Ville" Meriläinen, yrittää "todistaa" olevansa "keenistään empaattinen"...


https://mvlehti.net/2023/06/22/paivan-video-eduskunnan-virallinen-nillittaja-sdpn-nyyhkyttava-terapeuttiville-myontaa-olevansa-hoidon-tarpeessa/

Päivän video: ”Eduskunnan virallinen nillittäjä” – SDP:n nyyhkyttävä ”terapeuttiville” myöntää olevansa hoidon tarpeessa

"Munattomasta nillittäjästä" on tullut vuosien myötä poliittinen nimitys erityi-sesti kansanedustajille ja viranomaisille, jotka eivät "pysy kasassa" asiakes-kustelussa. Eduskuntaan on nostettu esimerkkitapaus "virallisesta nillittäjäs-tä", joka löytyy demarien riveistä; "Terapeuttiville" eli kansanedustaja Ville Meriläinen.


Eduskunnassa raudanlujaa osaamista ja vastuunkantoa?

”Jostain syystä täällä eduskunnassa puhuminen on jännittänyt ja ahdistanut minua ihan hitosti tähän asti. Mä en tiedä mistä se johtuu. Nytkin meinaa itkettää, vaikka mä oon puhunut hirveän paljon kaikkialla. Isoissa firmoissa… (nyyhkyttää, ei meinaa pysy kasassa) … kouluissa … (nieleskelee) … täällä on jotenkin ahdistava tunnelma, anteeksi kun mä puhun näin, ja se johtuu näistä kaikista huudoista ja tästä kulttuurista, mikä täällä on…”

Lopulta kansanedustaja Ville Meriläinen ”empaattiseksi” itseään luonnehtivana henkilönä on lähes kyvytön viemään puhetta loppuun, koska nyyhkyttely vie sanat.

”Mut ei mun tarvi muuttuu. Mä haluan olla tämmöinen kun tää loppuu tää kausi ja mennä uudelle kaudelle”, hän jatkaa nillitellen. ”Ja puhuu ilman, että ahdistaa tulla tähän koppiin. Kiitos kaikille”, hän lopettaa nyyhkytellen.


https://static.mvlehti.net/uploads/2023/06/Mit%C3%A4-vittua-Mit%C3%A4-helvetti%C3%A4-t%C3%A4llainen-munaton-nillitt%C3%A4j%C3%A4-tekee-eduskunnassa.mp4

Screenshot%202023-06-22%20at%2018-58-22%

Mielenterveyspotilas kansanedustajana

Kysymys herää, että onko Suomen eduskunnassa todella psykoterapeutti kansanedustajana vai mielenterveydellistä hoitoa tarvitseva potilas?

”Olen somesta tuntemasi terapeuttiville. Sain v.2022 Mieli ry:n Suomen mielenter- veyspalkinnon tekemästäni mielenterveyssisällöstä. Tuhannet sosiaalisessa me-diassa saamani viestit kertovat karua tarinaa. Maassamme on mielenterveyskriisi. Mielen ongelmat ovat jo suurempi syy esim. työ- ja opiskelupoissaoloihin, kuin fyysiset syyt. Äänestä minut eduskuntaan, niin teen kaikkeni,jotta sinä ja läheisesi saatte jatkossa parempaa tukea mielenterveyden haasteisiin”, kansanedustaja Ville Merisestä kirjoitetaan SDP:n kotisivuilla.

Tuoreessa twiitissään Merinen myöntää olevansa hoidon tarpeessa:


Niin, mitä se nillittäminen sanakirjan mukaan tarkoittaa?

Screenshot%202023-11-17%20at%2011-37-15%

***


Mitään sivistystä ei voida ikinä kyhätä haistapaskantieteen kuten olemattomien "rotumurhapierupeilineuroonien" varaan.

Ja juuri "sitä" "ne" KAIKKI lopulta ovat!

Ikinä ei ole myöskään missään mitään "todellista rauhaa", jos on "rotumurhapeilineurooni"!

https://yle.fi/a/74-20059498

" Katri Saarikiven kolumni: Miksi sivistys ei ole seksikästä?

Tutkijoiden mukaan luottamus on kokonaisia sivilisaatioita kokoava ja ylläpitävä voima, kirjoittaa Saarikivi.

Katri Saarikiven kolumni: Miksi sivistys ei ole seksikästä?

Screenshot%202023-11-17%20at%2012-17-22%

Tutkijoiden mukaan luottamus on kokonaisia sivilisaatioita kokoava ja ylläpitävä voima, kirjoittaa Saarikivi.

Katri Saarikivi aivotutkija

Sivistys-sanalla on elitistinen klangi. Tai ainakin se herättää monissa nuutuneita tunnelmia. Tulee mieleen tupakkatakit, pölyiset kirjastot ja käsittämättömien, todellisuudesta irtaantuneiden ajatusten sönkötys.

Tätä sivistystä koskevaa kolumnia suunnitellessani sain ystävältä huolestuneen kysymyksen: ihan kiva aihe, mutta mitenköhän sä voisit saada tohon sivistykseen vähän seksiä?

En tiedä, onko kyse seksin puutteesta vai mistä, mutta tuntuu siltä, että sivistys on maailmassa ihan oikeasti vähenemään päin:

Uutiset tulvivat raportteja sotien käsittämättömistä raakuuksista.

Jenkkikaupungeissa kauppoja ryöstellään. Tukholmassa jengit rekrytoivat lapsia.

Netissä törkeä käytös yleistyy, koska sillä saa huomiota. Ja yhä useammin myös kunnianloukkaussyytteen.

Huolestuttavinta on se, että tämä kaikki tapahtuu nyt, sivilisaatiomme huippuhetkinä, tietoa tulvivassa ajassa, jossa sivistymisen mahdollisuuksia on tarjolla kaikille enemmän kuin koskaan.

Nykyään moni hyvinvoivakin valitsee sivistymättömyyden.

Sivistys ei siis selvästi tapahdu tai pysy yllä itsestään. Sivistys on edellisten sukupolvien meille jättämä perintökalleus, mutta semmoinen, joka ei haurastu, vaan vahvistuu käytössä.

Sivistys on ilmiö,jonka olemme porukalla parin tuhannen vuoden ajan luoneet, mutta joka edellyttää myös nykypäivänä jatkuvaa valintaa. Voimme valita käyttää älypuheli-miamme oman ymmärryksen lisäämiseen, tai sitten ala-astetasoiseen riitelyyn somessa.

Sivistyksen valitseminen voi monesta syystä olla vaikeaa. Se on ylellisyystuote siinä mielessä, että siihen on varaa vasta sitten, kun ei tarvitse keskittyä pelkkään selviytymiseen.

Nykyään kuitenkin moni hyvinvoivakin valitsee sivistymättömyyden. Voi olla, että la-ventamalla ymmärrystä siitä, mitä sivistys tarkoittaa, siitä saataisiin houkuttelevampi asia.

Martti Rapolan upeassa Kielikello-lehden artikkelissa kuvataan suomalaisen sivis-tys-sanan merkitystä ja historiaa: Sivistäminen on alun perin kansankielellä tarkoit-tanut pellavan käsittelyssä kuidun loppusilausta, toisen paijaamista, koristamista ja parantamista.

Suomen kirjakieleen vasta vajaa parisataa vuotta sitten päätyessään sana muuntui tarkoittamaan ihmisen kehittymistä, tietoa ja tapoja oppimalla.

Sivistynyt hallitsee myös käytöstavat, eli sen, miten toisia kuuluu kohdella eri tilanteissa.

Sivistys on siis aina ollut meille suomenkielisille muutakin kuin lukeneisuutta.

Sivistynyt hallitsee myös käytöstavat, eli sen, miten toisia kuuluu kohdella eri tilanteissa. Sivistynyt osaa olla erilaisten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa.

Ihminen voi siis olla sekä sivistynyt että sivistymätön samaan aikaan. Lukenut ihmi-nen ei välttämättä osaa käyttäytyä sivistyneesti erilaisten ihmisten kanssa. Se voi vähentää kirjasivistyksen tenhoa.

Sivistyksen tulevaisuus on lisäksi täysin riippuvainen hyvästä vuorovaikutusta - ke-hittyäkseen ja siirtyäkseen eteenpäin seuraaville sukupolville.Tieto menee paremmin perille, jos kytkös ihmisten välillä on laadukas.

Kun voimme luottaa siihen, että toiset toimivat yhdessä sovitun mukaisesti, ei tarvitse koko ajan aprikoida toisten aikeita.

Eräät aivotutkijat ovatkin ehdottaneet, että vuorovaikutuksessa ilmenevä luottamus on kokonaisia sivilisaatioita kokoava ja ylläpitävä voima. Luottamuksen teho perustuu heidän mukaansa niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin että se säästää ajattelun energiaa. Kun voimme luottaa siihen, että toiset toimivat yhdessä sovitun mukaisesti, ei tarvitse koko ajan aprikoida toisten aikeita. Voidaan keskittyä vaikkapa toistemme sivistämiseen.

Aivojen tasolla luottamus on yhteydessä toisen asemaan asettumiseen ja samankal-taisuuden kokemukseen. Luottamus herää herkemmin, jos mieltemme sisällöt ovat synkassa.

Saisiko vuorovaikutteisesta näkökulmasta sitä seksiä sivistykseenkin? Sivisty-neessä vuorovaikutuksessa yhteistyön kitka vähenee. Sivistyksessä mielemme yhtyvät.

Sivistys auttaa meitä liittymään toisiimme tavalla, joka jatkaa muutakin kuin sukua. Se jatkaa ymmärrystä, ideoita, merkityksiä, kaikkea sitä, mihin sivilisaatiomme on tähän asti yltänyt.

Katri Saarikivi

Kirjoittaja haluaa nähdä päivän, jona jonkun voittoisassa Tinder-profiilissa lukee kuvauksena ”sivistynyt”.

Katri Saarikivi on keskustelemassa sivistyksestä Ylen Aurora-tulevaisuustapahtu-massa perjantaina 17.marraskuuta. Keskustelut lähetetään suorana Yle Areenassa."