sokeat.jpg-900x900.jpg
Pieter Buegel: Sokeat, Luukas 6; 39


Puoskaritieteilijöillä en tarkoita näitä kolmea erityisesti, vaikka vaan Helsisingin yli-opistoa ja Hesaria yleensä.Mutta tässäkin tuuleteltiiin vanhoja paskoja,mm.että muka "Stalin olisi pakottanut uskomaan hankittujen ominaisuuksien periytymiseen". Ote-taan kaikkein ensimmäiseksi muistin virkistämiseksi Hasarin tiedesivu 26.10. 2001:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/95018

HELSINGIN SANOMAT suuntautuu Suomen tieteen tuhoamiseen!

RK, 10/27/2002 1:23:38 AM, 95018

Helsigin sanomien "Tiede" on viimeisten parin vuoden ajan käyttänyt tätä tiede-sa-naa sosiobiologiaksi kutsutun,hyönteistitelijä Edward O. Wilsonin lanseeraaman hölynpöly-yhteiskuntateorian synonyyminä. Teoria on saman "synnynnäiselle per-soonallisuudelle" perustuvan ideologian variantti kuin Adolf Hitlerin rotuopit. Hesari on vaiennut kuin muuri siitä, että kaikki "todisteet" synnynnäiselle tiedolle, joita esi-merkiksi Steven Pinker (ja oikeastaan aika pitkälle pelkästään hän, muut ovat vain spekuloineet, myös Wilson itse) on ositettu vääriksi. Muu kuin sosiobiologistinen humanistinen tutkimus on leimattu hölynpölyksi.

Sen sijaan että oisivat osoittaneet oppinsa luonnontietellisin keinoin oikeaksi, sosio-biologistit ovat vaatineet, että MUIDEN olisi osoitettava kaikki heidän keskenään ristiriitaiset tuhannet spekulaationsa VÄÄRIKSI, tai muuten kysessä on muka "POLIITTINEN hyökkäys tiedettä vastaan".

Pohjanoteeraus oli Sosiogiologia-sivu 26.10.02,ja sitä edellinen pohjanoteeraus oli Osmo tammisalon arvostelu Wilsonin hölynpölykirjasta Konsilienssi (con-sci-lie-nce), joka voitaisiiin noin niinkuin lonkalta "suonmentaa" luovasti joko valetiedon yhtenäisyydeksi tai tiedon valeyhtenäisyydeksi...)

Sivun varsinainen sanoma on lainaus Wilsnolta sinun keskiöön sijoiteussa harvalla painetussa kuvatekstissä:

Wilson: "Fysiologiasta ja evoluutiosta kinnostunut biologi käsittää,että itsetuntemusta säätelevät ja muokkaavat aivoissa hypothalamus ja limbinen järjestelmä. Niistä tulvi-vat tietoisuuteemme kaikki emootiot: viha, rakkaus, syyllisyys, pelko ja muut, joista filosofit etsivät intuitiivisia kriteereitä hyvälle ja pahalle.

Meidän täytyy välttämättä kysyä, miten syntyivät hypothalamus ja limbinen järjestelmä. Ne kehittyivät luonnonvalinnan kautta.

Tästä yksinkertaisesta biologisesta väittämästä lähtien on mahdollista selittää ettiik-ka ja sitä pohtivat filosofit, ehkä jopa tieto-oppi ja ja tieto-oppineet, juuriaan myöten."

Wilsonin ensimmäisessä kappalessa ei ole oikeastaan sanaakaan totta:Ei ole miten-kään selvää, että nuo aivojen osat olivat jokin "itsetuntemuksen" (tietoisuuden?) ydin tai mekanismi, emootiot eivät ole "synnynnäistä tietoa", päin vastoin ne ovat osa ehdollistumisen mekanismia, eivätkä filosofit etsi hyvälle ja pahalle "intuitiivisia kriteereitä" (SOSIOBIOLOGISTI"filosofeja" tietysti lukuun ottamatta!)

Toinen kappale on trivialitetti.

Ja kolmas kappale tieto-opin ja -oppineidenkin "selittämisestä" on se haistapas-kantieteen varsinainen ohjelmajulistus, jossa sosiobiologisti"tieteilijä" muka tietää kaikkein parhaiten, mitä kaikki MUUT "todella" ajattelevat...

http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20021026ER6

Tähän juttuun sisältyy yksi tiedonjyvänenkin, suoranainen TUTKIMUSTULOS. Segerstråle toteaa:

"Segerstråle itse asiassa epäilee, että Lewontin ja Gould halusivat käyttää sosiobio-logian poliittisia ulottuvuuksia Troijan hevosena päästäkseen horjuttamaan evoluu-tiotutkimuksen hallitsevaa paradigmaa. He olisivat valtavirrasta poiketen halunneet korostaa luonnonvalinnan sijasta muita tekijöitä."

Aivan ilmeisesti juuri näin on asian laita, mutta se ei tarkoita, etteivätkö herrat olisi ansiokkaasti kumonneet hölynpölybiologiaa. He kuitenkin pysyivät tiukasti biologian raameissa,eivätkä minun tietääkseni esimerkiksi ikinä varsinaisesti vedonneet (aina-kaan) Vygotskin kielelliseen ajatteluteoriaan (jonka he marxilaisina varmasti tunsi-vat), vaan siihen että "synnynnäinen tieto" olisi biologisesti vahingollista oppimisen esteenä, ja siihen, että evoluutio ei tosiassa kulkenut edullisen geenin vähittäisen yleistymisen tietä, vaan muita teitä. Heidän havaintonsa ovat ihan viime päivinä saa-neet molekyylibiologista vahvistusta (ns. puskuroituminen mutaatioita vastaan ns. lämpöshokkiproteiinien vaikutuksesta,ja vastaavasti puskuroituneiden ominaisuuk-sien äkkinänen ilmaantuminen makromutaationa (joka voi olla myös aiemman raken-teen palauttava). Noista biologian todellisista edistyaskeleista meikäläinen lehdistö vaikenee tietysti kuin muuri.

Gould ja Lewontin olivat nimeomaan wilsonilaisen hölynpölybiologian vastustajia biologiatieteen metodologian metodisista lähtökohdista, eivät välttämättä niinkään kaiken mahdollisen biologisoinnin vastustajia yhteiskunnallisen ajatteluteorian lähtökohdista.


http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20021026ER7

"Kirjan vastaanotto oli kaksijakoinen. Toisessa leirissä olivat ne, jotka pitivät Wilsonin ajatuksia tieteellisenä läpimurtona ja onnistuneena paradigmanvaihtona."

RK: MITÄÄN PRADIGMANVAIHTOA ei TIETEESSÄ tapahtunut yhtään kissään. Mutta tuosta kuvastuu se UNELMA mitä biologistit ajavat takaa...

"Vastakkaisen leirin mukaan Wilsonin teorialta puuttui tieteellinen pohja. Monet arvostelijat katsoivat, ettei Wilsonin villeistä spekulaatioista ollut kuin kivenheitto nat-sien vulgääridarvinismiin ja rodunjalostamispuuhiin. Wilsonin asiaa ei edistänyt se, että natsit käyttivät samaa termiä, Sozialbiologie,omasta yhteiskuntainnovaatiostaan. Vaikka Wilson itse vakuutti päinvastaista, yleinen tuomio hänestä oli: vaarallinen yhteiskunnallinen konservatiivi."

RK: Minä vaan kysyn, että kuinka moni lopulta koskaan piti Hitleriä nimenomaan konservatiivina?

" Marxilaiset kriitikot, kuten Lewontin ja Gould, eivät tutkineet sosiobiologian johto-päätöksiä tieteellisinä hypoteeseina, todellisuutta koskevina testattavina väitteinä. He keskittyivät niiden poliittis-moraalisiin seuraamuksiin."

RK> EI HEILLÄ OLLUT VELVOLLISUUTTA niitä "villejä spekulaatioita" KUMOTA, vaan ESITTÄJÄLLÄ OLI VELVOLLISUUS NE TODISTAA!

Ja varsinainen tieteellisen perikadon tunnustus Wilsonilta

Wilsonin ajattelua luonnehtii voimakas instrumentalismi: tieteellisen teorian pätevyy-den mitta on se, kuinka hyvin sitä voidaan käyttää ilmiöiden ennustamisessa. Siitä, kuvaako teoria todellisuutta sellaisena kuin se on, ei tarvitse välittää.

 

Eli teorian ei Wilsonin mukaan tarvitsekaan olla totta, kunhan se vain ennustaa sopi-via! Jos se ei kuvaa todellisuutta oikein,se ei ennustakaan oikein paitsi joskus vahin- gossa! Ja mille tahansa voidaan antaa mikä tahansa selitys, kunhan vain tiedetään, miten jokin ilmi; taoahtuu; esimerkiksi tietyllä tavalla epittavalle asia falski mukansGEENIselitys! Nyt alkaa tosiaan valjeta!


http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20011215ER14

Edellinen pohjat

http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/primer.html

Jutun monet sanakäänteet juontavat täältä:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=75524

Ja hieman vanhaa anlyysiä:

Hesarin ohjelma on Suomen tieteen tuhon ohjelma. Tavallisella lukijalla ei ole mah-dollisuus petkutusta ja vyörytystä vastaan puolustautua, paitsi olemalla lukematta Hesaria.

EI TARVITSE SITTEN JANNE VIRKKUNEN MEIDÄN TALOUDEN OSOITTEE-SEEN TUOTA FASISTILÄPYSKÄÄ TIPUTTAA! PITÄKÄÄ TILAUSMAKSU HYVÄNÄNNE, KYLLÄ MINÄ TILATESSANI TIESIN, MITÄ TULEMANPITÄÄ!

RK

Pannaan pari muuta "valittua" suurpierua linkkinä HY:n tuotoksiin:


Europuoskaritiedettä Suomen tieteen huippuyksikössä? (KÄ 2004)

Helsingin yo julisti v. 2002 "ehdollistumisen pätemättömäksi"...

Helsingin yo julisti v. 2002 "ehdollistumisen pätemättömäksi"

http://www.tieteessatapahtuu.fi/031/Raatikainen.pdf

Tekeekö tieteen kehitys ihmistieteet tarpeettomiksi?

Panu Raatikainen, Tutkijakollegium, Helsingin yliopisto

Juhlapuhe Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan ja matemaattisluonnon-tieteellisen tiedekunnan 150-vuotisjuhlassa 15. marraskuuta 2002

 

Yliopistoissa pitää tuottaa totuutta eikä vain "rakastaa" sitä...

ILkka Niinilluoto, 70, "totuuden petollinen rakastaja", johti organisaationsa tuottamaan pääasiassa paskaa.

" 70 vuotta: Ilkka Niiniluoto uskoo yhä vain järjen voittoon

Mutä sitten erityisesti Trumpiin ja hänen "tieteelllisiin vastustajiinsa" tulee:


 

Höpsähtäneet, väärässä olevat ja haistapaskantieteilijät ärähtivät Donald Trumpia ja Brexitiä vastaan...

Richard Dawkins and Other Prominent Scientists React to Trump’s Win

https://www.scientificamerican.com/article/richard-dawkins-and-other-prominent-scientists-react-to-trump-rsquo-s-win/

What the election results mean for science, in gut responses from Scientific American’s Board of Advisers

 

Ja sitten tähän "uuteen ryhdistäytymiseen"...

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005959266.html

Nyt tulee vastaisku huuhaalle – Kolme eri sukupolven tutkijaa kertoo HS:lle, miten trumpilainen nettikeskustelu ja harhaanjohtavat poliitikot kampataan

Tieteilijät ovat saaneet tarpeekseen ja haluavat käydä puolustusasemista hyökkäykseen vääriä uskomuksia ja suoria valheita sekä propagandaa vastaan. HS kysyi kolmen eri sukupolven tutkijoilta, mitä tämä voi käytännössä tarkoittaa. Keskustelu jatkuu tällä viikolla Tieteen päivillä.


HYHUUHAA06668d1f1386476186729b4304a3f3d9

Haistapaskantieteen myöyäilijäöt ja suopjelijat pällistelee ... mokomatkin saatanat! Haistapaskntiede rinnastuu kansainvälisesti joukkomurhaan, rikokseen ihmiskuntaa vastaan. Turha yrittää kieroilla!

Professori Kari Enqvist, entinen rehtori ja kansleri Risto Ihamuotila ja tutkijatohtori Johanna Vuorelma valmiina taas harhautukseen Helsingin yliopiston päärakennuksen edessä. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)

Vuorelma on kovasti ollut joka paikassa tapeetillla...

”Olen huolestuneena seurannut ’huuhaa’-tiedon leviämistä. Poliitikot voivat tietee-seen vedoten puhua mitä hyvänsä,vaikkei heidän sanomallaan olisi tekemistä tie-teen kanssa. Tiede on ollut puolustuskannalla, mutta nyt pitää ryhtyä hyökkäykseen!”

Näin kirjoitti HS:n kulttuuritoimitukselle sähköpostissaan Helsingin yliopiston entinen rehtori ja kansleri Risto Ihamuotila, 80, ja antoi inspiraation keskusteluun, jonka HS järjestää kolmen eri sukupolven tutkijan kanssa Tieteen päivien alla Helsingin yliopiston päärakennuksessa.

Ihamuotila pohjustaa: ”Tieteen kriteerejä ovat objektiivisuus, kriittisyys, itseään korjaavuus ja auto­nomisuus, mitä ei aina ymmärretä.”

Hän muistuttaa, kuinka kirkko vastusti Galileo Galilein tietoa siitä, että aurinko ei kier-rä maapalloa ja Darwinin evoluutioteoriaa. Stalin painosti tiedemiehiä ”todistamaan”, että hankitut ominaisuudet periytyvät ja Hitlerillä oli epätieteelliset kriteerit esimerkiksi rodunjalostuksessa."

ENQVIST ON MYÖS JAUHANUT KIRJOISSAAN TUOTA VALETTA - JA VIELÄPÄ MUKA "UUSLAMARKISTISTA SOSIOBIOLOGISMIA NL:N TIETEEN IDEOLOGIANA"...

TÄSSÄ ON STALININ KOOTUT!

HERRAT OVAT HYVÄT JA HAKEVAT SIELTÄ KOHDAT, JOISSA STALIN VAATII (SAATI PAKOTTAA) USKOMAAN HANKITTUJEN OMINAISUUKSIEN PERIYTYMISEEN!!!


https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/collected/volume1/index.htm

 

Sovjetskaja entsiklopedija mainitsee hankittujen ominaisuuksien mahdollisen perinnöllisyyden tutkimuksesta täällä:

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/acquired+characteristic

 

Acquired Character

a trait that originates during some stage of an organism’s individual development un-der the influence of environmental change.This influence can act indirectly by means of altered function, for example, it can intensify or decrease the activity of an organ, or it can act directly.

The study of acquired characters was important in view of a long-standing debate on the heritability of these traits. One point of view acknowledged the Lamarckian prin-ciple of direct adaptation, that is, the heritability of acquired changes. The opposing point of view was the Darwinian principle of evolution on the basis of undetermined hereditary variability and natural selection. The resolution of this debate was a mile-stone in the history of evolutionary thought. In the absence of strictly controlled expe-riments in Darwin’s time, which would have permitted evaluation of the heritability or nonheritability of acquired characters, Darwin accepted the feasibility of two paths of evolutionary development: in addition to evolution by natural selection, he admitted the possibility, although with reservations, that evolution proceeded through direct adaptation.

From the end of the 19th century until the 1930’s,many attempts were made to experi- mentally confirm the existence of somatogenic changes in an organism, that is, chan-ges that do not involve sex cells.In particular,such changes occur under the influence of mechanical injuries, unusual temperatures, or unusual lighting or moisture con-ditions; chemical agents, including immunologie substances, may also produce such changes.

The results of these experiments were not convincing, since the following procedures were not observed.Genetic homozygosity of experimental subjects was not verified in preliminary crossbreeding experiments;that is,researchers failed to prove an absence of segregation over several generations with respect to those characters whose heri-tability or nonheritability was being investigated. The use of an external agent to pro-duce changes in the parent individuals was not consistent from experiment to experi-ment. The offspring of changed parents were not transferred to the same environmen-tal conditions under which the parents had been living before the parental changes had occurred. Once a new character appeared in the first-generation offspring of parents who had acquired that character, studies were not carried out to discover whether the character would segregate in crossbreedings between changed individuals and unchanged individuals.

Subsequent experiments, which disproved the heritability of acquired characters, were completely convincing, since all of the above procedures were followed. Similarly, old experiments were refuted that had claimed to confirm the heritability of acquired behavioral changes as well as the heritability of host-effected changes in transplanted ova or in sex cells of transplanted gonads. Finally, experiments that had used blood transfusions or vegetative hybridization were also refuted. Thus, the nonheritability of acquired characters is a well-accepted fact today.

REFERENCES

Sakharov, V. V. Organizm i sreda. Moscow, 1968.
Bliakher, L. Ia. Problema nasledovaniia priobretennykh priznakov. Moscow, 1971.
Guyénot, E. La Variation et l’évolution, vol. 2. Paris, 1930.
Zimmermann, W. Vererbung “erworbener Eigenschaften” und Auslese, 2nd ed. Stuttgart, 1969.

L. Ia. BLIAKHER

HS: " Osa nykypoliitikoista Donald Trumpin tapaan kyseenalaistaa ihmisen toimien osuuden ilmastonmuutoksen, vaikka Ihamuotila vetoaa tiedeyhteisön laajaan yhteisymmärrykseen asiasta.

”Tiede tarjoaa tutkituinta saatavissa olevaa nykytietoa ja kehittyy jatkuvasti. Newtonin painovoimalaki oli edistysaskel, vaikka Einsteinin suhteellisuusteoria osoitti, että se ei ole aivan näin, ja kvanttiteoria voi puolestaan kyseenalaistaa osan suhteellisuusteoriasta”, hän kertaa.

Asiat sotkeentuvat Ihamuotilan mukaan varsinkin ”somessa” eli jättiyritysten tietojenkeruualustoilla, joita on kutsuttu ”sosiaaliseksi me­diak­si”.

”Siellä liikkuu epätieteellisiä käsityksiä rokotuksista ja muista aiheista. Pitäisikö tieteellä olla hyökkäysjoukkoja, jotka ryhtyvät heti vastarintaan, kun tulee virheellisiä väittämiä?”

HM. TIETEELLÄ ON HYÖKKÄYSJOUKKOJA: ESIMERKIKSI MINÄ!!!

 

 

HYEnqvistb26abb786f3b432f9e80878883848bb

Kosmo­logian professori Kari Enqvist, 64, on valmis taistoon, vaikka ”taistelu­suunnitelmaa ei vielä ole eikä hyökkäyslinjoja vedetty”.

 

Kari Enqvist (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)
 

”Tiedettä puolustavat näkökannat tarvitsevat enemmän kärjekkyyttä”, hän julistaa.

”Jos julkisessa keskustelussa esitetään valheita, tieteilijän on todettava entistä suorempaan, että tämä on täyttä huuhaata nykytiedon valossa.”

Enqvistin mukaan ”trumpilainen Twitter-todellisuus” uhkaa jyrätä sivistyneen keskustelun.

”Sellaisessakin maailmassa täytyy pärjätä. Meidän täytyy olla aggressiivisempia, kun kaikki muutkin ovat.”

Enqvist suomii myös joidenkin televisiokeskustelujen ”väärää balanssia”.

”Kutsutaan vastakkain koululääketieteen edustaja ja huuhaa-tyyppi, ikään kuin nämä olisivat vaakakupeissa tasapainoiset. Halutaan jännitettä ja gladiaattori-kamppailuja eikä selvittää totuutta, mikä vaatisi pitkällisempää argumentointia kuin mitä tv-julkisuudessa yhdelle aiheelle annetaan.”

Koululääketieteen saralla hyökkäykseen on jo käytykin.Yksi esimerkki on asian- tuntijoiden laajat kommentit Lääkkeetön elämä -kirjan epätarkkuuksista HS:n sunnuntaitoimituksen laajassa artikkelissa, joka löytyy tämän linkin takaa.

Tieteen ja päättäjien suhde on jännitteinen. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) puhui esimerkiksi ”kaiken maailman dosenteista” vuonna 2015.

”Se on väärä mielikuva tieteestä. Nykyisin on paineita rajoittaa tutkimusta taloudellisin hyötynäkökohdin ja poliitikkojen näkemyksien suhteen.”

Toisinkin on ollut. Perustutkimusta on ymmärretty. Uusiin tietoihin esimerkiksi alkuräjähdyksestä liittyy ”prestiisiä”, jonka poliitikotkin voivat ymmärtää, sanoo Enqvist.

”Suomi liittyi Cerniin [Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen] parin silloisen vahvan ministerin ansiosta.”

Enqvistin mukaan tiedeyhteisön on puolustettava ensisijaista tehtäväänsä. Se on ”tuottaa sivistystä”.

”Kaikki muu on spin offia. Ei pidä pyydellä anteeksi perustutkimusta eikä perus-tella sitä vain niin, että joku härpäke toimii nyt tehokkaammin tai jokin lääke tulee perustutkimuksen kautta laboratorioon.”

Enqvist ei ole kokenut tutkimuksen vapauden rajoitusyrityksiä omalla alallaan.

”Ilmastonmuutoksen, maahanmuuton tai Suomessa myös metsänhoidon tutkijoilla voi olla vaikeampaa.”

Jos hyökkäykseen käydään, siihen tarvitaan kaikki tutkijapolvet.

Vuonna 2017 väitellyt ja Politiikasta-lehden päätoimittajana toiminut Johanna Vuorelma, 35, taitaa olla jo hyökkäysmoodissa, sen verran kipakasti hän on suominut poliitikkoja faktojenvastaisista lausahduksista myös Paul-Erik Korve-lan kanssa toimittamassaan kirjassa Puhun niin totta kuin osaan – politiikka faktojen jälkeen (Docendo 2017).

”Yhteiskunnassa huuhaan ja tiedon raja ei ole niin selvä kuin luonnontieteis-sä”,  nykyisin Tampereen yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtorina työskentelevä Vuorelma kuitenkin muistuttaa.

”Yllättävät ajatukset voivat aluksi tuntua huuhaalta, mutta yhteiskunnallinen keskustelu tarvitsee myös utopioita, joilla ei ole vielä faktapohjaa.”

Vuorelma muistuttaa, että yhteiskunta ei toimi faktapohjaisesti, vaan perustuu myös käytännöille, perinteille, uskomuksille ja luottamukselle.

Tästä puhuu myös suosittu tietokirjailija Yuval Harari: me luotamme, että tietty seteli on arvokas, mutta näin on vain niin ­kauan, kun yhteinen luottamus tuohon paperinpalaan säilyy.

Vuorelma ei myöskään alistaisi kansalaisia vain asiantuntijatiedon vastaanottajiksi.

”Se olisi epädemokraattinen kehityskulku.”

Vuorelman mukaan väärät tiedot ja valheet on helpoin oikoa.Tästä esimerkkinä hän ottaa väärän tavan laskea prosentteja, mihin ministeritkin joskus sortuvat. Mutta pitäisi tunnistaa myös toisenlaisia valheita, hän muistuttaa.

”Suora korruptio voidaan tunnistaa, mutta korruptiivisten rakenteiden vaikutus on vaikeampi tunnistaa ja purkaa.”

Poliitikot voivat johtaa harhaan myös ilman faktavalheita. Tilastoista voi poimia itselleen vain mieleisimmät.

”Paljon on myös huomion kiinnittämistä epärelevantteihin, tunteisiin vetoaviin aiheisiin, jotta tärkeämmät voi jättää varjoon.”

 

On myös itsepetoksen muotoja, jotka vaativat itsekriittisyyttä kansalaisilta, ei vain poliitikoilta.

”Ilmastonmuutos on selkein esimerkki. Meillä on tarpeeksi tietoa, jotta jokaisen tulisi muuttaa käyttäytymistään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.”

Vuorelma pohtii erilaisia keskustelujen areenoita.Tieteelliset julkaisut ovat yksi. Perinteisissä tiedotusvälineissä voi saada keskustelupuheenvuoroja helpostikin uran edistyessä ja myös vastineoikeuden tiettyjen lakiperusteiden täyttyessä.

”Samalla Facebookin alusta tai edes eduskunnan täys­istunto eivät täytä ’paras argumentti voittakoon’ -keskustelun funktiota, koska molemmissa esiinnytään ja etsitään suo­siota, ei välttämättä totuutta”, hän pohtii.

Politiikan pitäisi olla avointa, mutta Vuorelma näkee toivoa myös julkisuudelta suljetuissa eduskunnan valiokuntien kokouksista. ”Ehkä siellä päästään testaamaan argumentteja, avaudutaan vasta-argumenteille ja hiotaan yhteisiä näkemyksiä.”

Risto Ihamuotila tosin suhtautuu tähän epäilevästi: ”Kun puhuin valiokunnissa, ihmisiä tuli ja meni, ovi kävi ja harva tuntui keskittyneesti kuuntelevan.”

Faktatieto ei myöskään poista kokemustiedon merkitystä. Jo Väinö Linnan Tun
temattomassa sotilaassa muistutetaan, kuinka armeijalla oli tilastot, jonka mukaan annoskoko ei voi jättää sotilaita nälkäisiksi, mutta kokemustieto kertoi toista.

”Samoin tilastot osoittavat, miten EU hyödyttää Britanniaa, mutta tilastot eivät paljastaneet, miten huono-osaisuus ja näkö­alattomuus saivat ihmiset äänes-tämään. Kokemuksiakin täytyy tutkia, jos haluaa ymmärtää brexit-kehitystä”, Johanna Vuorelma sanoo.

Samoin vuoden 2008 talouskriisin hoito oli Vuorelman mielestä niin teknokraat-tista, että se tuli ajaneeksi yllättävän suuret massat hakemaan lohtua populismista ja ääriliikkeistä.

Vuorelma ei usko tutkijoiden aggression olevan ratkaisu.

”Tutkijoihin kohdistuva vihamielinen palaute on ongelma, mutta aggressiivisuus on itseään ruokkiva kehä. Nyt ei pidä kiihdyttää keskustelua vihaisemmaksi, vaan rauhallisemmaksi.”

Faktoilla hukuttamisen sijaan Vuorelma suosisi yhteistä tilannekuvaa, joka ”pitää sisällään erilaisia tietopohjia”.

”Tiede- ja tutkijavastaisuus lähtee siitä luulosta, että tutkijat ovat todellisuudesta vieraantunutta eliittiä norsunluutorneissaan. Todellisuudessa 70 prosenttia yli-opistojenkin opetus- ja tutkimushenkilöstöstä on määräaikaisissa työsuhteissa ja omaa samoja kokemuksia taloudellisesta epävarmuudesta kuin monet muutkin suomalaiset.”

On totta, että hyvä putkiremonttiammattilainen voi tienata paljon enemmän kuin määräaikaisuus- ja apurahanhakukierteessä oleva yliopiston assistentti.

”Kun ihmiset tajuavat, että olemme samalla puolella samanlaisin intressein, tutkijoita kuunnellaan ehkä entistä herkemmin. Tutkija on kuitenkin ajattelun ammattilainen, ja siksi tutkijoita kannattaa lukea ja kuunnella”, Vuorelma sanoo.

Tyssäsikö hyökkäys tähän?

”En kieltäydy hyökkäämästä, mutta hyökkäys ei saa olla yksiulotteinen”, Vuorel-ma vastaa. ”Faktavalheet on ammuttava alas, mutta on mietittävä, millä areenoilla ja missä kiihtymyksen tilassa sen tekee.”

Mitä sanoo Kari Enqvist näihin teeseihin?

”En tarkoita hyökkäyksellä vain faktojen tykittämistä. On tosiaan vaikutettava myös emotionaaliseen vastaanottavaisuuteen. Jos sielu on vastaanottavainen, faktat tulevat perässä.”

 

Populistit tai Facebookin algoritmit voivat kuitenkin olla tutkijoita etevämpiä emootioiden herättäjiä.

”Vaikka juuri tiede on kriittistä, systemaattista, itseään korjaavaa ja siten parasta tietoa, mitä on saatavilla. Se, mitä sanomme, on perustelua ja sitä ei pidä hävetä eikä hyssytellä”, Enqvist sanoo ja lähes kiihtyy:

”Meillä oli presidenttiehdokas, joka on kreationisti, ja sitä hyssyteltiin! Parhaan tiedon perusteella tämä on ihan järjetöntä. Miten te voitte kuvitella Suomen, jota johtaa kreationisti?”

Hän viittaa Laura Huhtasaareen, joka oli presidenttiehdokas kielitieteilijä- ja kirkkoslaavitutkijataustan omaavan Jussi Halla-Ahon johtamissa Perussuomalaisissa.

”On syntynyt mentaalinen todellisuus, jossa faktat ovat irrelevantteja. Ja vaali-ehdokkaissa voi olla rationaalisia tutkijoita, mutta ihmiset äänestävät jotain viinaa juovia sahanomistajia”, Enqvist sanoo.

”Sitä kutsutaan demokratiaksi”, Vuorelma muistuttaa.

Enqvist, Vuorelma ja Ihamuotila ovat samaa mieltä siitä, että tieteen yhteiskunnallinen näkyvyys on saatava kuntoon.

”Ja hyökkäykseen lähtevien pitää ottaa kaikki tämä huo­mioon”, Ihamuotila sanoo.

”On paljon tutkijoita norsunluutornissa, jotka haluavat tuottaa uutta tietoa ja sen pitää heidän mielestään riittää. Mutta se on osin väärin. Tutkijan velvollisuuksiin kuuluu tuoda esiin sitä, mitä tutkimuksessa on saatu selville ja miten se eroaa siitä, mitä on aikaisemmin luultu.”

 

Hyökkäys tekee tutkijasta helposti myös kiistan osapuolen. Tämä on asia, jota journalistitkin usein pohtivat. Missä menee tutkijuuden ja aktivismin raja?

”Tutkijan sidokset vaikkapa aktivismiin tai johonkin puo­lueeseen eivät haittaa, jos ne tuodaan avoimesti julki ja itse argumentit ovat tutkijoiden tapaan tapaan kriittisiä, järkeviä, loogisia ja jäsenneltyjä”, Enqvist näkee.

”Ja tutkijan eetokseen kuuluu myös se, että kuuntelee muita.”

Vuorelma uskoo vastaanottajien lukutaitoon.

”Argumentaation taso ratkaisee eikä tutkijoiden pidä väistää poliittista keskustelua tai politiikkaan lähtöä, jos siltä tuntuu.”

Loppukevennyksenä tutkijat löytävät hyökkäysstrategioille vastineita armeijakielellä.

”Tarvitaan erilaiset hyökkäysstrategiat poliittisille päättäjille, julkiseen keskusteluun ja tutkijoiden väliseen keskusteluun”, Vuorelma pohtii.

”Siis tykistö tai ydinpommiuhka poliitikkoja varten ja viestintäjoukot ja jalkaväki yhteisöjä ja kansalaisia varten”, Ihamuotila vertaa hymyillen.

Ja upseerikerhot tutkijoiden keskinäiseen kiistelyyn, joka esimerkiksi taloustieteilijöillä on Suomessakin perin eloisaa?

”Juuri näin”, tutkijat päättävät.

Risto Ihamuotila, Johanna Vuorelma ja professori Kari Enqvist keskustelivat Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Taustalla Albert Edelfeltin muotokuva Zachris Topeliuksesta. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)

Fakta

Tärppejä Tieteen päiviin


 Kun tutkija kohtaa vihaa. Tutkijatohtori Johanna Vuorelma, tutkija Karin Creutz, professori Mikael Fogelholm, johtaja Markku Kangaspuro ja professori Suvi Ronkainen keskiviikkona 9. tammikuuta klo 14–15.45. Luentosali 13, Helsingin yliopiston päärakennus.

 Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus. Professori Kari Enqvist, dosentti Oili-Helena Ylijoki ja professori Esa Väliverronen. Perjantai klo 12–13.45. Pieni juhlasali, Helsingin yliopiston päärakennus.

 Mikä on rohkeaa taiteessa? Museonjohtaja Leevi Haapala, tutkija Paavo Järvensivu, Taiteilijaduo nabbteeri (Janne Nabb ja Maria Teeri), kirjailija ja kirjallisuudentutkija Laura Lindstedt ja vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvani. Sunnuntai klo 14–15.45. Luentosali 13.

 Koko tieteen päivien ohjelma löytyy tämän linkin takaa.
***
Helsingin "yliopisto" lykkää valetiedettä ja huijaa asiakkaista myös hallitsemansa Yliopiston apteekki -konesernin kautta:
 

Screenshot_2019-03-02%20Kansi%20-%2003%2

Yliopiston Apteekki myy troppejaan väärennetyllä neurofysiologialla – kuten mm. ”Tohtori Tolonenkin”

 
 
HELSINGIN YLIOPISTON TUTKIJA KATRI SAARIKIVI LÄSSYTTÄÄ PEILINEUROONEISTA YLIOPISTOAPTEEKIN

UNIIKKI-LEHDESSÄ
Screenshot_2019-02-25-Kansi-03-2018-Digi

 

Janne Saarikivi myöstää, harvinaisen tyhmäsyi ja antaen väärän todistuksen "oikeista tavallista suomalaista"!, puoskaritiede-"yliopiston" ja hölynpöly-infostotoimittajakunnan fasismin:

Janne Saarikiven kolumni: Mummoni oli fasisti, mutta silti ennen kaikkea mummo

Oli aika jolloin tavallisista ihmisistä tuli fasisteja samaan tapaan kuin heistä nykyisin tulee s-etukortin omistajia, pohtii Janne Saarikivi. Tämän kolumnin voi myös kuunnella."
 

HM: NO EI SAATANA TULLUT MUUALLA KUIN SILLÄ KUPLASSA!!!

 

" ideologiat

Hevosmiehillä teetettiin siellä takalinjoilla, muitakin hommia, ja Marakin joutui mm. toimimaan vartijana sotavankien kuulusteluissa. Kun luutnantin silmä kor-va välttivät, hän ”kuulusteli” epävirallisesti itsekin: ”Miten siellä Neuvostoliitossa nyt oikein menee?”, ”Minkälainen mies se Staliini on?” [- ”Sitä ei totella…”] ”Kuinka tässä nyt oikein käy?”… Sitten kun luutnatti kyseli samoja asioita Kau-koidästä tulleelta suomalaiaissyntyiseltä sotavangilta, joka väitti tulleensa edel-lisenä päivänä rintamalle ja sitä ennen matkustaneensa kaksi viikkoa täyttä höökiä kiitävässä junassa läpi Neuvostoliiton, Mara kysäsi: ”Herra luutnantti, saako sanoa?” – ”Olkaa hyvä vaan…” (Tässä oli sitten muutakin tiedollista pohjaa, mm. saksalaisista, siitä Engelbrechtin divisioonasta…)

– ”Minusta tuntuu, herra luutnantti, ETTÄ TÄSTÄ TULEE PITKÄ JA PAHA SOTA!”.

Ja siitä tuli rangaistuskomppaniaa, ”pilkanteosta Suomen armeijaa kohtaan”. "

Kerron tässä vielä yhden jutun Syväriltä Marasta, joka osasi surffata kaikissa piireissä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Mara oli hyvin hoikka mies ikänsä. Hänelle oli tehty 28-vuotiana vaikea maha-leikkaus, eikä hämäläinen suursyömäröinti kerralla silloin, kun ruokaa on, kuu-lunut hänen tapoihinsa.Se oli paha rajoitus sodassa ja seuraelämässäkin. Niin- pä eräs asemasodassa pyylevöitynyt eversti lahjoitti hänelle pieneksi käyneet räätälin tekemät hienot pitkät (vanhat riiuu)siviilihousunsa, jotka olivat diago-naali-kangasta. Kerran taas varmistessaan vangin kuulustelua hän veti nuo hienot housut jalkaansa, pukeutumisohjessäännön ei ollut niin pilkun tarkkaa tavallisena arkipäivänä.

Kuulusteltavana sattui olemaan vanki, joka oli siviilitaustaltaan pietarilainen räätäli. Hän oli kuullut sekä valtion jakamsat tiedosta että vanhemmilta kolle-goiltaan, että Suomessa eri yhteiskuntaluokat pukeutuvat eri tavalla: proletaa-rilla on rohdinta, "kulakilla" sarkaa, porvarilla verkaa - ja kapitalistilla diagonaa-lia. Kuulusteltavaa vartiosotilaan asu kovasti ihmettytti,vaikka hän luonnollisesti pitikin mölyt mahassaan. Miten ihmessä voi selvästi jo vähän elähtänyt "KAPI-TALISTI" toimia rintamalla vartiosotilaana - ja pukeutuen miten sattuu "luokkan- sa" eikä ruotunsa mukaisesti? Sitten kun oli hiljaisempaa vanki pyrki tunnuste-lemansa varmista maan kankaan siksi, miltä se näyttää, ja silmät pyöränä äimisteli, että "Diagonal! Kapitalist!? yshto tak, nje ponimaju... "