http://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf

SUSA/JSFOu 92, 2009

Jaakko HÄKKINEN (Helsinki)

Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa 1

Tämän tarkastelun tarkoituksena on ajoittaa ja paikantaa kantauralin puhuma-alue perinteisen historiallis-vertailevan kielentutkimuksen metodein. Mukaan on otettu kaikki mahdolliset kielelliset seikat, joilla olen ajatellut voivan olla merkitystä asian kannalta, poislukien ne, joita Petri Kallio on äskettäin käsitellyt aihepiiriltään vastaa- vassa tarkastelussa (Kallio 2006), jonka jatkoksi katson nyt käsillä olevan artikkelin.

Ensimmäisessä luvussa referoin aikaisemmin toisessa yhteydessä esittämiäni tulok- sia, jotka liittyvät varhaisimpaan kantauralin jälkeiseen murrerajaan. Varhaisimman uralilaisen murrerajan sijainnilla on vaikutusta kantauralilaisen puhuma-alueen pai- kannukseen; samoin se vaikuttaa muuttuneen levikkikriteerin kautta kantauralilaisen sanaston lukumäärään, jolla taas on vaikutusta kantauralin ajoitukseen; lisäksi se vaikuttaa yksittäisten sanojen kantauralilaisuuteen, millä on vaihtelevassa määrin vaikutusta kantauralin ajoitukseen ja paikannukseen.

Toisessa luvussa käsittelen erittäin lyhyesti sovellettua metodia, eli lähinnä äänne- ja levikkikriteerin välistä suhdetta: millä perusteella sanaa voidaan pitää kantakielestä perittynä, millä perusteella myöhempänä lainana?

Kolmannessa luvussa käsittelen kantauralin ajoituksen kannalta olennaisia seikkoja ja neljännessä luvussa kantauralin paikannuksen kannalta olennaista todistusaineis- toa. Esitän, että kantauralin ekspansio on alkanut myöhemmin ja idempää kuin suomalaisessa keskustelussa on viime vuosikymmeninä uskottu.

Viidennessä luvussa vastaan lyhyesti muutamaan olennaiseen kysymykseen uuden hypoteesin mukaisesta uralilaisesta ekspansiosta, sen syistä ja ilmenemisestä arkeologisessa aineistossa.

Käytän kirjoituksessani vain muutamia lyhenteitä: U = uralilainen (kantakieli),

vk-U = varhaiskantaurali, mk-U = myöhäiskantaurali, SU = suomalais-ugrilainen (kantakieli), LU = länsiurali (itämerensuomen, saamen ja mordvan yhteinen kanta-kieli), IU = itäurali (unkarin, mansin, hantin ja samojedin yhteinen kantakieli), IE = kantaindoeurooppa, A = kanta-arja (myöhäisvaihe), saameP = pohjoissaame, mordvaE = ersämordva. Eräiden nykykielten murteista käytetään seuraavia lyhen-teitä: metsänenetsi Lj. = Ljaminjoki, Nj. = Njalinan kylä, P = Purjoki | mansiN = poh- joismurre, LM = Keski-Lozva, LU = Ala-Lozva, P = Pelymka, K = Konda, T = Tavda | hanti DN = Demjanka, V = Vah,Vj. = Vasjugan, Trj. = Tremjugan | mariO = itämurre, M = keskimurre, W = länsimurre, NW = luoteismurre, Mwo = keskimurteiden Volgan murre, Mup = keskimurteiden Upšan murre | komiV = Vyčegda, S = Sysola, I = Ižma, L = Luza, P = permjakki.

1 Esitän kiitokseni kaikille,jotka ovat kommentoineet tätä artikkelia sen eri työvaiheis- sa tai joilta olen saanut apua ja vastauksia yksityiskohtiin liittyvissä kysymyksissä: Ante Aikio, Kaisa Häkkinen, Juha Janhunen, Petri Kallio, Janne Saarikivi, Heikki Simola ja Jussi Ylikoski.

10 Häkkinen

1. Metodi

Tässä tarkastelussa vertailen eräitä kantauralin ajoituksen ja paikannuksen kannalta tärkeitä sanoja. Koska kriteerinä on sanojen esiintyminen jo kantauralissa,on tarpeen määritellä käytetyt äänne- ja levikkikriteerit. Soveltamani levikkikriteerin perusteella kantauraliin palautettavan sanan täytyy esiintyä ainakin yhdessä läntisimmistä (itä- meren suomi, saame ja mordva) ja yhdessä itäisimmistä kielihaaroista (mansi, hanti, samojedi ja pienin varauksin unkari). Tiukempiakin levikkikriteerejä on esitetty (esim. K. Häkkinen 1983), mutta nähdäkseni uralilainen äännehistoria on viime vuosikym-meninä siinä määrin tarkentunut, että aukkoinenkin levikki riittää, kunhan äännevastaavuus on säännöllinen.

Äännetasoa pidän sanojen levikkiä tärkeämpänä kantauralilaisuuden kriteerinä siksi, että esimerkiksi sibilanttivastaavuudet läntisten ja itäisten kielten välillä ovat sellaiset, ettei myöhempi lainautuminen voi mitenkään tuottaa perintösanaston kaltaista edus- tusta. Esimerkiksi eräässä myöhemmin käsiteltävässä yhdyssanassa on kaksi sään- nöllisesti edustuvaa sibilanttia: permin ś:ää vastaa mansin  s ja permin  s:ää mansin  t. Kumpikaan edustus ei voi selittyä lainaksi toisesta, koska kummassakin kielessä oli paremmin substituuteiksi sopivia äänteitä; koska itäuralilaiset sibilantiston muutokset ovat tapahtuneet heti kantauralin jälkeen, on vastaavuus palautettava aikaan ennen itäuralilaisia muutoksia – käytännössä siis kantauraliin. Tilannetta ei muuta sanan suppea levikki; sibilanttien osalta siis äännekriteeri riittää, vaikka levikkikriteeri ei täyttyisikään.

Sen sijaan laajalevikkinenkin sana voidaan tuomita nuoreksi lainaksi tai kulkusanak- si, jos äännevastaavuus paljastaa tällaisen tilanteen. Äännetaso on siis tässäkin rat- kaisevampi seikka kuin yksin levikki. Joidenkin äänteiden kohdalla peritty edustus ei kuitenkaan erotu myöhempien lainojen edustuksesta, eikä levikki tällaisissa tapauksissa voi aukottomasti todistaa sanan palautumista jo kantauraliin.

Milloin sitten voidaan sanaa pitää myöhemmin tytärkielestä toiseen lainautuneena? Pääsääntöisesti vain silloin, kun verratut vastineet muistuttavat toisiaan nykytasolla enemmän kuin varhaisemmilla rekonstruoiduilla kielentasoilla tai kun jokin äänteelli- nen piirre viittaa selvästi jonkin toisen kielihaaran erilliskehitykseen. Näiden vaihtoeh- tojen ulkopuolelle jäävät vielä sellaiset tapaukset, joissa äännevastaavuudet ovat epäsäännöllisiä mutta joissa verratut vastineet muistuttavat nykytasolla toisiaan vä- hemmän kuin varhaisemmilla rekonstruoiduilla kielentasoilla. Tällöin voidaan lainau-tumisvaihtoehto sulkea pois ja olettaa sanassa tapahtuneen jollain taholla epäsään-nöllistä äännekehitystä. Vastineet voidaan siis myös tässä tapauksessa palauttaa kantakieleen, vaikka ne eivät aivan säännöllisiä olisikaan, koska vastaavuus ei selity myöhemmän lainautumisen kautta.

Tilannetta mutkistaa ns. etymologinen nativisaatio. Kaksikieliset puhujat oppivat tie- dostamaan etymologisesti yhteenkuuluvat sanat ja sopeuttamaan uudet lainasanat vanhaan vastaavuusmalliin. Kielten ei välttämättä tarvitse olla sukukieliä, vaan vertai- lun mahdollistaa myös vanhempi lainasanakerrostuma. Etymologinen nativisaatio saattaa paljastua murrelevikin perusteella tai siksi, että sana ei esimerkiksi merkityk- sensä vuoksi voi olla vanha. Myös muut äänteet saattavat paljastaa sanan nuoreksi lainaksi. (Aikio 2007.)

Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa 11

Myös pitkään naapureina puhuttujen muinaisten uralilaisten kielimuotojen välillä voisi teoriassa olettaa tapahtuneen etymologista nativisaatiota – erityisen tärkeä tämä ky- symys on varhaisimman oletetun murrerajan molemmin puolin, permin ja mansin vä- lillä. Merkittävää on kuitenkin, että konsonantiston kohdalla tällainen näyttäisi yleensä olevan harvinaista, poislukien tunnistettavat johdin- tms. ainekset (Aikio 2007). Tämä liittynee siihen, että sanat hahmotetaan pitkälti vokaalien kautta; ainakin

Aikion esimerkeissä etymologinen nativisaatio koskee vain vokaaleja, kun taas juuri konsonanttiedustus paljastaa, että sana on nuori ja että siinä on tapahtunut vokaa- lien kohdalla etymologinen nativisaatio. Mikäli siis löytyy sanoja, joiden vastineet ovat konsonantiston osalta säännöllisiä ja vokaaliston osalta epäsäännöllisiä, voitaneen vastineet pääsääntöisesti palauttaa kantakieleen, kun taas päinvastaisessa tapauk- sessa etymologisen nativisaation mahdollisuutta ei voida sulkea pois (olettaen, että kieliä on puhuttu pitkään naapureina ja on vallinnut laaja kaksikielisyys).

Käytän esityksessä konkreettisia vuosilukuja (eaa.eli ennen ajanlaskun alkua) ja kilo- metrejä mahdollistaakseni lukijalle kantauralilaisen puhuma-alueen sijoittamisen esi- historian kartalle. Luvut ovat luonnollisesti karkeita arvioita ja sisältävät epävarmuu- desta johtuvan virhemarginaalin, joka ajoitusten osalta on satojen vuosien ja paikan-nusten osalta satojen kilometrien suuruusluokkaa. En kuitenkaan pidä tarpeellisena virhemarginaalin toistamista jokaisen luvun kohdalla erikseen, joten tuon epätarkkuuden ilmi tässä vaiheessa koko tarkastelun osalta.

2. Taustaa

Vaikka jäljempänä todistusaineistona esittelemäni sanat ovatkin enimmälti alan aikai- semmista tutkimuksista poimittuja, uutta on monen sanan kohdalla niiden tulkitsemi- nen jo kantauralilaisiksi. Perinteisesti kantauralilaisuuden kriteerinä on pidetty sanan löytymistä suomalais-ugrilaisesta ja samojedihaarasta, mutta äskettäin olen esittänyt (J. Häkkinen 2007), ettei varhaisin uralilainen murreraja olisikaan erottanut samoje-dihaaraa muusta kielikunnasta vaan pikemminkin ugrilais-samojedilaiset kielet suo- malais-permiläisistä. Näin sanan kantauralilaisuuteen riittää sanan esiintyminen kum- mallakin mainitulla taholla: nyt aiemmin suomalais-ugrilaisiksi luokiteltuja sanoja voi- daan myös pitää jo kantauraliin palautuvina. Tässä käsittelen perusteluja vain erittäin lyhyesti; tarkemmin niihin voi syventyä mainitussa työssäni.

Samojedin varhaista eroa muusta kielikunnasta on perusteltu lähinnä yhteisen sa- naston vähyydellä. Yhteisen sanaston vähyys ei kuitenkaan voi todistaa varhaisesta erosta, koska se voi selittyä toisinkin: samojedi on voinut myöhemmin vaihtaa sanas- toaan suuressa mitassa (Salminen 2001; J. Häkkinen 2007). Esimerkiksi kantamon- golin hajoaminen alkoi vasta noin 800 vuotta sitten, mutta monguorissa ns. mongoli-laisesta sanastosta on säilynyt vain 39 %, kun taas halhassa on säilynyt 98 % (Ry- batzki 2003:384–386). Vanhasta yhteisuralilaisesta (uuden kriteerin mukaan) sanas- tosta samojedissa on säilynyt 123 (Sammallahti 1988: U-kerrostuma) kaikkiaan 390:stä sanasta (Sammallahti 1988: U + SU-kerrostumat) eli 32 %, kun taas itäme-rensuomessa vanhoista sanoista on säilynyt 69 %. Osuudet ovat siis vertailukelpoi- sia mongolikielten kanssa, joten tältä osin ei ole tarvetta eikä perustetta olettaa samojedin eronneen yhteisestä kantakielestä itämerensuomea aikaisemmin.

12 Häkkinen

Se taas, että uralilaisella taholla suurin säilymäprosentti on huomattavasti pienempi kuin mongolilaisella puolella, johtuu suoraan siitä, että kantaurali on hajonnut niin paljon aikaisemmin: perintösanoilla on ollut pidempi aika kadota kielistä.

Lisäksi on huomioitava, että aikaväli kantamongolista monguoriin vastaa esimerkissä aikaväliä kantauralista kantasamojediin eikä nykyisiin samojedikieliin. Niinpä voidaan sanoa,että vain jos kantasamojedi on alkanut hajota hieman alle tuhat vuotta sen jäl- keen kun samojedihaara erosi kantauralista, on sanaston uusiutumisnopeus esisa-mojedissa (jaksolla kantauralista kantasamojediin) ollut yhtä suuri kuin monguorissa. Koska kantasamojedi näyttää alkaneen hajota vähän ennen ajanlaskun alkua, olisi- vat sanaston muutosnopeudet monguorissa ja samojedissa yhtäläiset vain,jos kanta- urali olisi alkanut hajota vasta hieman ennen vuotta 1000 eaa. Tämä ajoitus on sel- västi liian myöhäinen, joten samojedin sanaston uusiutumisnopeutta ei tarvitse pitää läheskään niin suurena kuin monguorissa. On siis hyvinkin mahdollista, että samoje- din yhteisuralilaisen sanaston vähyys johtuu sanaston uusiutumisesta; tämä seikka ei siksi voikaan yksinään todistaa samojedin varhaisesta erosta.

Kuitenkin samojedin kieliopillisen konservatiivisuuden on nähty olevan ristiriidassa sen oletuksen kanssa, että samojedi olisi vaihtanut sanastoaan suuressa mitassa. Juha Janhunen on esittänyt, että tällaiset kielet olisivat harvinaisia, mutta samalla hän kuitenkin nimeää japanin sellaiseksi kieleksi, jossa kieliopillinen konservatiivisuus yhdistyy sanaston voimakkaaseen uusiutumiseen (Janhunen 2008).

Epäilemättä muitakin tällaisia kieliä voitaisiin löytää – ne vain ovat tähän saakka jääneet huomaamatta, koska yhteisen sanaston vähyys on automaattisesti tulkittu varhaisen eriytymisen merkiksi. Tällöinhän sanaston vaihtumisnopeus ei näyttäydy suurena eikä ristiriitaa kieliopillisen konservatiivisuuden kanssa synny.

Yhteisen sanaston määrä ei siis riitä todistamaan samojedin varhaista eroa muusta kielikunnasta.Kuitenkin myös äännetason piirteitä on esitetty tämän oletuksen tueksi: Pekka Sammallahti rekonstruoi kourallisen suomalais-ugrilaisia äänteellisiä uuden-noksia, jotka olisivat tapahtuneet samojedin jo erottua kantauralista (Sammallahti 1988: 486):

*o > *u avotavuissa toisen tavun *i:n edellä (U *lomi > SU *lumi)

*Vx > *VV konsonantin edellä (U *tuxli > SU *tuuli)

[HM: Tuuli on balttilaina < dū́lis = pölymyrsky, sen kuljettama sumu ja maa-aines = "puhallus(maa)" <

Antraštė: dū́lis

Reikšmė: smoke-screen (used in beekeeping)

Straipsnelis:

Gr. θύελλα [thuella] ‘strong gust, wind-storm, whirlwind’, θυηλή [thuele] ‘burnt-offer- ing’ ir kt. gali būti interpretuojami kaip histerokinetinio l kamieno refleksai: *dʰuh₂-ḗl-, *dʰuh₂-él-, *dʰuh₂-l-´. Silpnasis kamienas *dʰuh₂-l-´, ko gero, sietinas ir su l vedi- niu (i kamieno, bet galbūt susiformavusiu iš vienaskaitos lokatyvo), plačiai paplitusiu kaip *dʰuh₂-li- ‘ashes, soot’: skr. dhūli- / dhūlī- ‘dust, soil, powder’, lo. fūlīgō ‘soot’, lie. dū́lis ‘smoke-screen (used in beekeeping)’.<

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

Lithuanian: dujà = ilma, sumu, tihku, henki (hengitysilma) (Myös pieru "kaunopuheisesti", HM)

Etymology: 'Stäubchen, feiner Regen, Nebel = sumu, Staubregen, feinstes Mehl = jauhopöly, Dunst = huuru', Pl. dùjos 'Gas' = kaasu (ja pieru),
dùiti (dųjù, (ap)dujaũ) 'verrückt werden = pyörtyä, Verstand verlieren = menettää tajuntansa, benebelt werden = sumeta, schimmelig, kamig werden, sich mit Nebel, Fliegenschmutz bedecken = peittyä sumuun, pölyyn',
cf. lit. dū'lis, -ia 'Nebel = sumu, Dunst = huuru, Baummoder zum Beräuchern der Bienen',
lett. dūlājs, dūle, dūlẽjs, dūlis 'Räuchermasse zum Forttreiben der Bienen = mehiläissavu, Fackel = soihtu, Lunte = luntta',

daraus finn. tuulas etc. 'Fischstechen bei Fackelschein, Fischgabel', tuulastaa 'Fische bei Fackellicht stechen', Thomsen Ber. 168, Kalima, Festschr. Hirt 2,210),

lit. dùlti, dūlė'ti 'morsch, wurmstichig werden, vermodern, verwittern, von Kräften kommen' = lahota, maatua, menettää voimansa
lett. dulēt 'mit dem dūlājs räuchern, um die Bienen fortzutreiben etc.',
lit. dùlas 'fahlgrau' = hallavanharmaa,
lett. dūls 'dunkelfarbig' = tummasävyinen,
lit. dūlúoti 'sich in der Feme undeutlich wie im Nebel langsamfortbewegen' = kulkea kuin sumussa,
dùlke 'Stäubchen = tomu, lika Staubkorn = nokijyvä',
Pl. dùlkės 'Staub = lika',
dùlkti (-sta), dulkė'ti 'sich bestäuben = pölyttyä, tomuttua',
dulksmùs 'etwas bestäubt = tomuinen, pölyinen',
lett. duļke, -ķis 'feine kleine Stroh- und Spreuteilchen = pelu, olkisilppu, Bodensatz = pohjasakka, trube Flüssigkeit = samea neste, Schmutz = lika, Pfuhl = loka, Sumpf = lieju, trübes Bier = samea olut',
lit. dvõlas 'schwerer Geruch, Gestank' = löyhkä,
dvozgulӲs 'brennender oder stechender Geschmack im Munde' = polttava tai pistävä maku suussa,
dvélti 'die Luft verderben' = pilata ilmaa,
dvėlúoti 'keuchen = köhi(st)ä, schwer atmen = hengittää vaikeasti, zerflattern = huikennella',
dvélkteleti, -terėti 'kurz und leicht blasen oder wehen, fächeln' = voihkaista,
dvélkti, dvelksėti 'blasen, wehen' = huoata, valittaa,
dvilksė'ti 'schielen, schief blicken';
dvõkas, dvokà, dvõkis 'Gestank' = löyhkä,
dvākas 'Atem = hengitys, Geruch = käry, Gestank = löyhkä, verdorbene Luft = huono ilma, Verrückter = hullu, Narr = narri, Tor = hullu, Dummkopf = tyhjäpää,
dvõkti (dvokia und dvakia, dvokė) 'einen ekligen Geruch verbreiten, stinken' = levittää yököttävää hajua, löyhkätä (s. auch s.v. dàkanoti),
dvễktis, dvėkúoti, dvėkáuti, dvėkterėti etc. '(schwer) atmen, keuchen' = hengittää vaikeasti,
lett. dvaka 'übler Geruch = paha haju, schlechte Luft = huono ilma',
lit. dūkas 'Hauch = henkäys, Atem = hengitys, Gestank = löyhkä' ausserdem wie
dūkà 'Raserei' = riehunta, dūkà auch 'Rasender' = raivopää,
dūkti (dūksta, dūko) 'rasen' = riehua,
lett. dūkt (dūc, dūca) = 'hohl tönen = kuulostaa ontolta, brausen, sausen, tosen, schreien = huutaa', dūkt 'sich trüben' = himmetä,
(sa)dukt 'matt sein' = olla samea, dūkans 'graubraun (von Pferden)' = harmaa hevonen,
dūkste, dūkstulis 'Sumpf = suo, Lache = lampi',
dvans 'Dunst = sumu, Dampf = höyry',
dūņas, dūņi 'Schlamm' = muta, dūņājs 'Schlanimmasse, schlammige Stelle' = mautainen paikka,
dūņuōt 'trüben, Schlamm aufwühlen' = samentaa,
dūņātiēs, dūņuōtiēs 'schlammig werden' = mutaantua.
Cf. abg. (muinaisbulgaari) dunąti 'blasen' = puhaltaa,
skr. dúti, russ. du(nu)t' 'wehen = pihistä, blasen = puhaltaa' etc.,
ai. (muinaisintia) dhūnóti, dhúvati 'schüttelt (aus), bewegt rasch hin und her' = liikuttaa sinne tänne,
ā. quein 'einherstürmen, eilen' = myrskytä, qúella 'Sturmwind, Wirbelwind' = myrsky,
lat. suffire 'räuchern',
aisl. dýja 'schütteln',
ai. dhūli- 'Staub' = pöly, dhūlikā 'Nebel' = sumu,
lat. fūlīgo 'Russ' = noki, tuhka,
air. (muinaisirlanti) duil 'Wunsch, Begehr' = toive (Gdf. *duliī);
ā. qolòj 'Schlamm, Schmutz',
got. dwals 'toricht',
ae. (muinaisenglanti, germ.) dol 'toll = tollo, hullu';
av. (avesta, pers.) dvąnmanī, dunmanī 'Wolke = pilvet, Nebel = sumu'.
Nach Lidén Toch. Spr.1, 25 ff. hierher auch toch. tute 'gelb' = keltainen
(cf. npers. dūd = 'Rauch' = savu),
nach Duchesne - Guillemin BSL 41, 155 toch. A twe, B tweye 'Staub' = pöly.

Ist auch der Flussn. Dvina = Dainava, (liv. Vena, estn. Veina-jogi) zu dieser Sippe zu ziehen?;

cf. noch poln. Dz'wina (im Posenschen), ferner Dvinosa, Nebenfluss der Velija.
Mit lett. dūņas, dūņi 'Schlamm'= muta,vergleicht mndl. (keskipohjoissaksa) dūne,
ndl. (pojoissaksa) duin 'Sandhafen am Meeresufer, Düne' = dyynit,
ahd. (muinaisyläsaksa) dūna 'promuntorium, rupes in maris litore prominens' = samentuma,
ae. dún 'Hügel, Berg' = kumpu,
ne. (pohjoisenglanti) down 'Sandhügel, Düne, Hügelland = dyyni',

ndd. (hollanti) nhd. (yläsaksa) Düne.

Endlich sei noch verwiesen auf ai dhvámsati 'zerstiebt = häviää, zerfällt, geht zugrunde' = hajoaa, menee pohjaan
dhvasmánī 'Verdunkelung' = pimennys, dhvástī 'Zerstieben' = häipyä,
ahd. dun(i)st, tun(i)st 'Wind = tuuli, Sturm = myrsky, Hauch = henkäys, Dunst = sumu, pöly',
ae. afries. mnd. dūst (ne. dust) 'Staub' = pöly, etc.;
s. auch s.v. dvễsti (dvẽsia, ~ė) = hengähtää

sowie s.v. dùskinti = pölyttää.
Über die verschiedenen Deutungen von abg. dúžd', russ. dožd', poln. deszcz etc. 'Regen' = sade.

Álgu-tietokannan kantaindoeuroopan juuri  *
dhuH

 on ileisen oikein, mutta pääteaines -l- on liettualaista tai kelttiläistä, ja vaihtelee näiden muiden pääteainesten -n-, -m-, -lk- jne kanssa.]
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=72647&hakusana=tuuli&sanue_id=69339

tuuli  = Wind, Laune (mieliala)


= inkeroinen   [tūli]  SSA 3 2000  s. 340
tuuli  = karjala   [tuuli]  SSA 3 2000  s. 340
tuuli  = lyydi   [tūĺ]  SSA 3 2000  s. 340
tuuli  = vepsä   [tuĺĺii̯]  SSA 3 2000  s. 340
tuuli  = vatja   [tūli]  SSA 3 2000  s. 340
tuuli  = viro   [tū̄ĺ]  SSA 3 2000  s. 340
tuuli  = liivi   [tūĺ]  SSA 3 2000  s. 340
tuuli  = vuorimari   tul  Aikio, A. 2012 SUST 264  s. 242
tuuli  = vuorimari   tul  SSA 3 2000  s. 340
[tuuli]  = suomal.-permil. kk.   [tule]  UEW 1988  s. 800
tuuli  = komi   te̮l  SSA 3 2000  s. 340
tuuli  = komi   te̮l  Aikio, A. 2012 SUST 264  s. 242
tuuli  = udmurtti   te̮l  Aikio, A. 2012 SUST 264  s. 242
tuuli  = udmurtti   te̮l  SSA 3 2000  s. 340
tuuli  = itämansi   tol  Aikio, A. 2012 SUST 264  s. 242
tuuli  = uralilainen kk.   tuxli̮  Koivulehto, J. 1999 SUST 237  s. 299
tuuli  ?= uralilainen kk.   tuxli̮  SSA 3 2000  s. 340
tuuli  ?= kantasamojedi   tuə  Aikio, A. 2012 SUST 264  s. 242

tuuli  < indoeurooppalaiset kielet:     Koivulehto, J. 1999 SUST 237  s. 299


kantaindoeurooppa [dhuH-li



*äx > *ee aina (U *käxli > SU *keeli)

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=59595&hakusana=kieli&sanue_id=40573


kieli
Zunge, Sprache; Saite


?Sanueen sanat (1)


?Lähteenmukaiset tiedot:

[kieli]  = kantasaame   [kēle̮]  Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 244
[kieli]  = kantasaame   [kēle̮]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 50
[kieli]  = eteläsaame   [giële]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 50-51
[kieli]  = uumajansaame   [gialla]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 50
[kieli]  = piitimensaame   [kêlla]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 50
[kieli]  = luulajansaame   [kiella]  UEW 1988  s. 144
[kieli]  = luulajansaame   [kiella]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 50
[kieli]  ?= luulajansaame   [kielatuvvat]  tietokannan päättelemä
[kieli]  ?= luulajansaame   [-kielak]  tietokannan päättelemä
[kieli]  = pohjoissaame   giella  Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 244
kieli  = pohjoissaame   giellâ  Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 538
[kieli]  = pohjoissaame   [giellâ]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 50-51
[kieli]  = pohjoissaame   giellâ  UEW 1988  s. 144
kieli  = pohjoissaame   giella  Aikio, A. 2012 SUST 264  s. 234
[kieli]  = pohjoissaame   giellâ  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 93, 128, 164-165
[kieli]  = inarinsaame   [kiela]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 50-51
[kieli]  = koltansaame   [ḱiełłᵃ]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 50-51
[kieli]  ?= akkalansaame   [ḱell]  tietokannan päättelemä
[kieli]  = kildininsaame   [kīлл]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 50-51
[kieli]  = kildininsaame   [kīлл]  UEW 1988  s. 144
[kieli]  = turjansaame   [kīлл]  UEW 1988  s. 144
[kieli]  = turjansaame   [kīлл]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 50-51
[kieli]  ?= norjanlappi   [giella]  tietokannan päättelemä
[kieli]  = suomal.-saamel. kk.   [kēle]  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 93
[kieli]  = suomal.-saamel. kk.   [kēle]  Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 244
[kieli]  != suomi   [kielas]  SSA 1 1992  s. 353
[kieli]  != suomi   [kieltää]  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 93
[kieli]  = suomal.-volgal. kk.   [kēli]  Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 244
kieli  = mordva   keĺ  Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 538
kieli  = ersämordva   keĺ  FUV 1977  s. 45
[kieli]  = ersämordva   [ḱeĺ]  UEW 1988  s. 144
[kieli]  = ersämordva   ḱeĺ  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 93
[kieli]  = mokšamordva   [ḱɛĺ]  UEW 1988  s. 144
[kieli]  = mokšamordva   ḱɛĺ  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 93
kieli  ?= niittymari   kõl  FUV 1977  s. 45
kieli  ?= vuorimari   kəl  FUV 1977  s. 45
kieli  = suomal.-permil. kk.   keeli  Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 538
[kieli]  = suomal.-permil. kk.   [kēli]  Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 244
kieli  = komi   kyl  FUV 1977  s. 45
[kieli]  = komi   [ki̮l]  UEW 1988  s. 144
kieli  = komi   kyl  Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 538
[kieli]  = komi   ki̮l  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 93
kieli  = udmurtti   kyl  FUV 1977  s. 45
[kieli]  = udmurtti   [kᴉ̑l]  UEW 1988  s. 144
kieli  = udmurtti   kyl  Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 538
[kieli]  = udmurtti   ki̮l  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 93
kieli  = suomal.-ugril. kk.   keeli  Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 538
[kieli]  = suomal.-ugril. kk.   [kēli]  Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 244
[kieli]  = hanti   kʿȯ̭`l͕  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 93
[kieli]  = itähanti   [kö̭l]  UEW 1988  s. 144
kieli  ?= itähanti   köl  FUV 1977  s. 45
[kieli]  = mansi   kėlä  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 93
kieli  ?= pohjoismansi   kelä  FUV 1977  s. 45
[kieli]  = uralilainen kk.   [kele]  Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 244, 118
kieli  = uralilainen kk.   käxli  Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 538
[kieli]  = uralilainen kk.   kele  UEW 1988  s. 144
kieli  = kantasamojedi   keɵj  Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 538
[kieli]  = kantasamojedi   [keə̑j]  UEW 1988  s. 144
kieli  = nenetsi   śĕ  Aikio, A. 2012 SUST 264  s. 234
kieli  ?= nenetsi   sie  FUV 1977  s. 45
kieli  = enetsi   sioro  Aikio, A. 2012 SUST 264  s. 234
kieli  ?= enetsi   sioro  FUV 1977  s. 45
kieli  = nganasani   śiəd́ə  Aikio, A. 2012 SUST 264  s. 234
kieli  ?= nganasani   sieja  FUV 1977  s. 45
kieli  = selkuppi   še  Aikio, A. 2012 SUST 264  s. 234
kieli  ?= selkuppi   šä  FUV 1977  s. 45
kieli  = kamassi   šikä  Aikio, A. 2012 SUST 264  s. 234
kieli  ?= kamassi   šəkə  FUV 1977  s. 45
kieli  ?= matori   kašte  FUV 1977  s. 45

kieli : itämerensuomi !> pohjoissaame   giellâ  FUV 1977  s. 45


http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=keel&F=M&C06=et

keel : keele : keelt 'toitu haarata, segada, maitsta ja neelata aitav ning häälitsemisel osalev liikuv elund suuõõne põhjas; seda meenutav osa millelgi; inimese olulisim suhtlemisvahend; millegi traatjas pinguldatud osa'
liivi kēļ 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend; keelt meenutav detail'
vadja tšeeli 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend; keelt meenutav detail; pillikeel; silmus'
soome kieli 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend; keelt meenutav detail; pillikeel'
isuri keeli 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend; keelt meenutav detail; pillikeel'
Aunuse karjala kieli 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend; keelt meenutav detail; pillikeel'
lüüdi kieľ, kiel(i) 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend; keelt meenutav detail; koodi nui; (rüsa) neel'
vepsa keľ 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend; keelt meenutav detail'
saami giella 'suhtlemisvahend; püünis, pael, silmus'
ersa keľ 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend'
mokša käľ 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend'
udmurdi ki̮l 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend; sõna; jutt, vestlus, kuuldus'
komi ki̮v 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend; sõna; kella tila; (pilli)hääl'
? handi keᴧ 'sõna; uudis; suhtlemisvahend'
? mansi (nuŋk-)kāləmt- 'uurima, pärima'
metsaneenetsi sie 'kõne- ja maitsmiselund'
eenetsi sioðo 'kõne- ja maitsmiselund'
nganassaani sieja 'kõne- ja maitsmiselund'
sölkupi śē 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend'
kamassi šǝkə 'kõne- ja maitsmiselund; suhtlemisvahend'
matori gei, ki 'kõne- ja maitsmiselund'
Uurali tüvi. Häälikuliselt ja tähenduselt lähedasi tüvesid leidub ka teiste keelkondade keeltes, nt tšuvaši kala- 'rääkima', mongoli kele- 'rääkima', kelen 'keel (kõne- ja maitsmiselund, suhtlemisvahend)', evengi kē̮lē̮ 'kosima'. Vt ka keelama ja kõõlus.


HM: Sana saattaa oolla peräisin kantaindoeoeuroopan sanasta *-kʷe : *-kʷe-ti = yhdistää, kietoa, sitoa,

ja -l- voi olla tasan samaa balttilais-kelttiläistä pääteainesta kuin sanssa tuuli.

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=k%C3%B6is&F=M&C06=et

köis : köie : köit 'jämedam tugevast tekstiilkiudainest kinnitamis- ja sidumisvahend'
kirderanniku köüs, keis, lõunaeesti köüds
liivi kieuž 'nöör; köis'
vadja tšöüsi '(nooda)köis, -nöör', tšeüttää 'siduda, köita'
soome köysi 'köis; tross'
isuri köüs 'köis'
karjala keüsi 'köis'
Inari saami kievđa 'nooda veoköis'
? udmurdi kal 'nöör; käepide, sang'
? komi ke̮v 'nöör, pael'
? handi kol 'nöör, pael'
? mansi kwāliγ 'nöör, köis'
Läänemeresoome-saami või soome-ugri tüvi. Kaugemate sugulaskeelte vasted on häälikuliselt kaheldavad.

Liivin kieuž, josta suomen köysi viime kädessä on lainattu, vastaa suomen sanaa *kiedos = sidos.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=113420&hakusana=kietoa&sanue_id=111336


Kieli:


suomi
Sanue:kietoa
um etw. wickeln, einwickeln; fesseln
kietoa  < saame:     Ylikoski, J. 2010 SUST 259  s. 384-386


kantasaame kiete̮ 

Sanoista tuuli ja kieli EI saada tukea millekään kantauralia koskeville teorioille, koska ne EIVÄT TULE NAKTAURALISTA.

JH:

*åx > *oo aina (U *kåxsi > SU *koosi)

*VV > *V umpitavuissa (U *tuxl- + *ka > SU *tulka)

Kuitenkaan nämä muutokset eivät näyttäisi olevan todistusvoimaisia. Ensimmäinen muutos on tulkinnanvarainen, koska se on yhtä hyvin voinut tapahtua toiseen suun- taan vasta samojedissa: aineiston perusteella samojedin *o vastaa suomalais-ugri- laista *u:ta vain i-vartaloisissa alkuperäisissä avotavuissa, kun taas i-vartaloisissa alkuperäisissä umpitavuissa samojedissakin on *u (J. Häkkinen 2007: 50). Voidaan siis ajatella, että kantasamojediin tultaessa vokaalijärjestelmästä kadonnut foneemi *o (joka sulautui säännöllisesti alkuperäiseen *a:han) ilmestyi järjestelmään uudelleen, kehittyen määräehdoin alkuperäisestä *u:sta.

Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa 13



Toista muutosta voidaan pitää jo yhteisuralilaisena muutoksena *Vx > *Və, koska myös läntiset pitkät vokaalit ovat ainakin foneettisesti käyneet läpi tämän kaltaisen välivaiheen. Kolmas muutos näyttäisi tapahtuneen vain itämerensuomessa ja saa- messa, koska mordvasta itään *äx ja *ex näyttävät pysyneen erillään. Neljättä muu- tosta ei näyttäisi edes tapahtuneen, koska koko kielikunnan mitassa lähtöasuksi voidaan sujuvimmin rekonstruoida *ox, koska sen edustus moniaalla vastaa lyhyen *o:n edustusta.

Viides muutos taas näyttäisi olevan yleisuralilainen fonotaktinen rajoitus, joka epäile- mättä olisi toiminut myös samojedissa, jos tämänkaltaiset johdokset siellä olisivat säilyneet – johdoksen puuttuessahan emme voi saada varmaa tietoa sen edustuksesta.

Sen sijaan voidaan esittää joukko ugrilais-samojedilaisia (itäuralilaisia) äänteellisiä uudennoksia (J. Häkkinen 2007: 71–78):

*e´ > *e, *i (halkeaminen; näiden ero on säilynyt hantissa ja samojedissa)

*s, > (yhteenlankeaminen)

> *L (> mansi *t ~ hanti *L ~ samojedi *t ~ unkari kato)

> *s (> mansi *s ~ hanti *s ~ samojedi *s ~ unkari s)

*x, *w, *k > (vokaalien välissä i-vartaloissa)

*ks, *sk > L ja *kś, *śk > *γs (*k:n heikkeneminen ja rajoittuminen tavunlppuiseksi konsonanttiyhtymissä sibilantin tai *t:n kanssa)

Erityisesti on korostettava, että vanhat indoeurooppalaiset lainasanat osoittavat itä- uralin sibilanttiedustuksen olevan sekundaari, kun taas lännempänä alkuperäiset si- bilantit ovat säilyneet (ks. esimerkkejä U *śe̮ta ’100’ ja U *asira ’ruhtinas’ arjalaisten lainasanojen kohdalta myöhemmin tässä tarkastelussa). Samojedissa sibilanttien edustus on jopa identtinen mansin kanssa, joten ei ole ongelmaa johtaa näitä kieliä yhteisestä kantamurteesta, vaikka jostain syystä ugrilaisten kielten edustusta käsi- teltäessä samojedin edustus on usein jätetty täysin huomioimatta (esim. Honti 1998: 179). Perinteisesti on tämän ”ugrilaisen” kehityksen välivaiheeksi oletettu soinnitonta dentaalispiranttia , mutta jukagiirin uralilaisten lainasanojen l-edustuksen vuoksi (kun kantauralissa on *s tai ; ks. Nikolaeva 2006: 67) uskottavin välivaihe on soin- niton frikolateraali *L, jollainen kantahantiinkin rekonstruoidaan. Ajallisin ja alueellisin perustein kantahanti ei kuitenkaan ole voinut olla kontaktissa esijukagiirin kanssa, vaan  on rekonstruoitava jo itäuraliin (ja esisamojediin).

Kahta viimeistä konsonantistonmuutosta voidaan perustella sekä taloudellisuudella että yhtenevällä edustuksella.Ante Aikio on äskettäin osoittanut,että *x:n lisäksi myös *w ja *k näyttävät samojedissa kadonneen vokaalien välissä i-vartaloissa (Aikio 2002: 49). Tämä muistuttaa mansin ja hantin kehitystä: niissähän nämä kolme ään- nettä ovat vokaalien välissä langenneet yhteen :ksi ainakin i vartaloissa (a-varta-loista on niukemmin aineistoa).Olisi taloudellisempaa olettaa samojedissa vain yhden konsonantin kadonneen kolmen sijasta.

14 Häkkinen

Lisäksi samojedin yhdistää mansin ja hantin edustukseen se, että *k:n edustus yhty- mässä *t:n ja sibilanttien (*s,, ) kanssa vastaa edellä mainittua *k:n edustusta vokaalien välissä i-vartaloissa: samojedissa tuloksena on *k:n kato, mansissa ja han- tissa pääsääntöisesti *k:n heikkeneminen :ksi ja metateesi tavunloppuiseen ase- maan. Kun sitten *w konsonanttiyhtymissä näyttää samojedissa kadonneen vain ta- vunloppuisessa asemassa (Aikio 2002: 49) ja vokaalien välisessä asemassa kehitty- neen kuten *k, ei liene liian kaukaa haettua täydentää palapeli olettamalla myös *k:n kadonneen konsonanttiyhtymissä vain tavunloppuisessa asemassa.Tämä edellyttäisi vain mainituissa konsonantti yhtymissä *k:n metateesiä tavunloppuiseen asemaan – aivan kuten mansissa ja hantissakin tapahtui.

Toisin sanoen samojedin edustus voidaan taloudellisimmin johtaa samojen kehitys-vaiheiden kautta kuin mansin ja hantin edustus: vokaalien välissä *x, *w ja *k olisivat langenneet yhteen :ksi ainakin i-vartaloissa, ja konsonanttiyhtymissä dentaaliobst- ruenttien kanssa *k olisi heikentynyt :ksi ja siirtynyt tavunloppuiseen asemaan. Tämän jälkeen tarvitsee olettaa samojedissa tapahtuneen vain *γ:Ln kato.

Itäuralilainen kehitys voidaan rekonstruoida seuraavasti:
U *mexi- > IU *meγə̑- > samojedi *mi- ~ mansi *mi(γ)- ~ hanti *me(j) ’antaa, myydä’
U* śôwi > IU *sôγə̑ > samojedi *so ~ mansi *saw ~ hanti *sooγaa ~ unkari szó: szava- ’suu’
U *seksi > IU *Li̮γLə̑ > samojedi *ti̮tə̑ (jə̑ŋ) ~ mansi *ti̮i̮t ~ hanti *Li̮i̮γe L ’sembra- mänty’ L *su/oski- > IU *Lu/oγLə̑- > samojedi *tutV- ~ mansi *taγt- ~ hanti *LooγeL ’jauhaa suussa’

Voidaanko sitten yhteiset äänteenmuutokset selittää muulla tavoin kuin olettamalla yksi suppea-alainen itäuralilainen murrekeskus, jossa muutokset ovat tapahtuneet?

Äänteenmuutos ei tapahdu hetkessä vaan on pitkällinen prosessi, jonka aikana uusi äänne hiljalleen syrjäyttää vanhan.Alue,jolle uusi äänne ei enää leviä, erottuu omana murrealueenaan. Vaikka äänteenmuutosprosessin lopputuloksena oleva äänne lai- nattaisiinkin jo aiemmin eriytyneeseen kieleen, sitä ei enää osattaisi välttämättä yh- distää prosessin lähtökohtana olleeseen äänteeseen. Esimerkiksi metsänenetsiin on lainattu hantista L-äänne (soinniton frikolateraali), mutta hantissa sen äännelaillisena lähtömuotona on itäuralin *L (< kantauralin *s ja ), kun taas metsänenetsissä se on alkanut syrjäyttää foneettisesti läheisiä l- ja r-äänteitä:

U *ela- ’elää’ > samojedi *ilä- > metsänenetsi Lj. jiʟ́ʟ́i- ~ Nj. jiŕŕi- |

U *kura ’veitsi’ > samojedi *kə̑rå > metsänenetsi Lj., Nj. kar ~ P kaL (metsänenetsin esimerkit Lehtisalo 1956:127,151). Näin voidaan heti nähdä,ettei kyseessä ole vanha hantille ja metsänenetsille geneettisesti yhteinen äänteenmuutos. Metsänenetsit ovat lainanneet vain äänteenmuutosprosessin päätepisteen,jolla he ovat alkaneet korvata oman kielensä foneettisesti läheisiä äänteitä eivätkä suinkaan kantauralilaisen *s:n jatkajaa samojedin *t:tä.

Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa 15

Aina ei ole kuitenkaan yhtä helppo erottaa sekundaariseen kontaktivaikutukseen pe- rustuvaa äännelainaa. Jos esimerkiksi äänne lainataan ja sillä substituoidaan sama äänne, joka lainanantajakielessä tai -murteessa on äänteenmuutoksen lähtömuoto, näyttää äänteenmuutos yhteiseltä ja vanhalta. Kuitenkin silloin kun suurella joukolla äänteenmuutoksia on sama levikki, on kyseessä suurella todennäköisyydellä vanha murreraja. On hyvin epätodennäköistä, että naapureilta olisi lainattu monia äänteitä, että ne olisivat levinneet keskenään tarkalleen yhtä laajalle alueelle ja että niillä kai- killa olisi vielä onnistuttu korvaamaan juuri se äänne,jonka vastineesta kyseinen naa- pureilta lainattu äänne olisi kehittynyt. Samojedi onkin perustelluinta palauttaa itäuralilaiseen kantamurteeseen yhdessä mansin, hantin ja unkarin kanssa.

Lisäksi on otettava huomioon se, mikä lopulta erottaa kaksi lähisukuista murretta omiksi kielikseen. Määritelmällisestihän erillisistä kielistä puhutaan silloin, kun kahden kielimuodon puhujat eivät enää pysty ymmärtämään toisiaan. Käytännössä kieleyty- minen liittyy siis etupäässä sanaston tasoon. Kielten sanastot voi sysätä keskinäisen ymmärrettävyyden rajan yli joko yhteisten sanojen merkitysten muuttuminen jommal-lakummalla tai kummallakin taholla (yleistä esimerkiksi suomen ja viron sanojen välil- lä) tai yhteisten sanojen korvautuminen lainasanoilla jommallakummalla tai kummal- lakin taholla; jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä ovat tietysti eri lainanantajakielet (yleistä esimerkiksi suomen ja karjalan välillä: paljon lainasanoja vastaavasti ruotsista ja venäjästä).

Koska äänteelliset erot eivät häiritse keskinäistä ymmärtämistä, ei yksittäisiin ään- teenmuutoksiin myöskään kohdistu muutospainetta. Niinpä juuri äännetasolla säilyy jälkiä kielimuodon alkuperäisestä taksonomisesta statuksesta: esimerkiksi nykyään suomen kielen päämurreryhmiksi luettavat länsi- ja itämurteet ovat historiansa aika- na ehtineet kehittyä selvästi eri suuntiin, ennen kuin yhteinen valtio ja kirjakieli muut- tivat kehityksen suunnan. Vastaavasti nykyisen viron kielen pohjois- ja etelämurteet edustavat alkuaan hyvin erilaisia kielimuotoja; näyttää jopa siltä, että eteläviro on eronnut kantasuomalaisesta kieliyhteydestä ensimmäisenä ja että kaikki muut itäme-rensuomalaiset kielet (myös pohjoisviro ja suomen päämurteiden edeltäjät) muodos- tivat vielä jonkin aikaa tämän eron jälkeen yhtenäisen kielimuodon, kantasuomen rannikko murteen (Kallio 2007). Silloinkin kun kielimuodot sanastonsa osalta lähen- tyvät toisiaan sekundaaristi, kuten vaikkapa juuri suomen kielen länsi- ja itämurteet, jäävät äänne-erot yleensä ennalleen: synkronisessa yhtenäisyydessä on jatkuvasti näkyvissä aikaisempi diakroninen erillisyys

Esitetyillä perusteilla pidän äännetasoa luotettavampana varhaisimman murrerajan ilmaisijana kuin sanatasoa.Äänteellisesti samojedi näyttäisi palautuvan itäuralilaiseen (ugrilais-samojedilaiseen) kantamurteeseen, ja sen säilyttämän yhteis uralilaisen sa- naston vähäisyys voidaan selittää sanaston suurella uusiutumisnopeudella. Tällainen oletus sopii hyvin yhteen sen kielenulkoisen seikan kanssa, että samojedi haara on pitkään ollut erossa kielisukulaisistaan: samojedikielistä selkuppi kohtasi hantin Obin keskijuoksulla vasta joskus ensimmäisellä ajanlaskun alun jälkeisellä vuosituhannella, ja nenetsi kohtasi hantin Obin alajuoksulla vieläkin myöhemmin.

 Kantauralin voidaan olettaa jo hyvin varhain jakautuneen kolmia läntiseen (> itäme-rensuomi, saame ja mordva), keskiseen (> permi ja mari, tai kumpikin heti alusta erillään) ja itäiseen murteeseen (> unkari, mansi, hanti ja samojedi).

16 Häkkinen

Vaikka eniten äänteellisiä uudennoksia näyttääkin löytyvän itäuralilaisen murteen tu- eksi, on tilanne toistaiseksi auki sen osalta, ovatko läntiset ja keskiset kielet muodos-taneet vielä hetken aikaa yhteisen kantamurteen itäuralilaisen murteen jo eriydyttyä. Todellisuudessa näin on varmasti ollut, koska kaksi uutta murretta tuskin irtoaa täsmälleen samalla hetkellä, mutta sen toteennäyttämiseksi voi olla vaikea löytää yksiselitteisiä kielellisiä todisteita.

3. Kantauralin ajoitus

3.1. Omaperäisen sanaston määrä

Juha Janhunen on toistuvasti korostanut, että kantauraliin rekonstruoitujen sanavar-taloiden vähäinen lukumäärä todistaisi kantakielen vanhuudesta esimerkiksi kanta in- doeurooppaan verrattuna. Hän kuitenkin tiedostaa myös, että lukumääräero esimer- kiksi kantaindoeurooppalaisten sanojen lukumäärään verrattuna johtuu osittain siitä, että uralilaisella puolella on perinteisesti käytetty binaarisesti jakautuvaa sukupuuta, kun taas indoeurooppalaisella puolella on useita taksonomisesti tasa-arvoisia haaroja. (Janhunen 2008.)

Tämä on tietysti yksi tekijä, mutta koko ero ei kuitenkaan selity tästä. Merkittävää on pikemminkin, että uralilaisella puolella binaarisen luokittelun rajan on nähty erottavan yksi kielihaara kaikista muista. Jos nimittäin binaarinen raja erottaisikin vaikkapa ugri- lais-samojedilaiset kielet suomalais-permiläisistä, kasvaisi kantauralilainen sanakor- pus huomattavasti: ensiksikin siksi, että yleensä useammassa kielihaarassa on to- dennäköisemmin säilynyt yhteensä enemmän sanoja kuin yhdessä, ja toiseksi siksi, että juuri samojedissa perintösanastoa näyttää säilyneen poikkeuksellisen vähän (ks. toinen luku).

Pekka Sammallahden sanalistassa uralilaisia sanoja on 123 (vastine samojedissa) ja suomalais-ugrilaisia sanoja 267 (ei vastinetta samojedissa) (Sammallahti 1988). Ante Aikio on kuitenkin hiljattain löytänyt uusia samojedietymologioita sekä päivittä- nyt aiemmin hylättyjen rinnastusten perusteluja ja näin nostanut perinteisen taksono- mian mukaan määriteltyä kantauralilaista sanakorpusta useilla kymmenillä; lisäksi hän on listannut uskottaviksi katsomiaan muiden tutkijoiden esittämiä samojedi ety- mologioita (Aikio 2002,2006a). Kokonaan uusia samojedietymologioita viime vuosilta on yhteensä 60, mikä nostaa perinteisen taksonomisen kriteerin mukaisen kantauralilaisen sanaston lukumäärän jo lähelle kahtasataa sanaa.

Käsillä olevassa tarkastelussa noudatetaan kuitenkin toisenlaista levikki kriteeriä, jol- loin kantauraliin palautettavan sanan on esiinnyttävä säännöllisessä asussa vähin- tään yhdessä läntisistä (itämerensuomi, saame, mordva) ja yhdessä itäisistä kielistä (unkari, mansi, hanti, samojedi). Samalla kriteeri saadaan yhteismitalliseksi indoeu- rooppalaisella puolella yleisesti sovelletun kriteerin kanssa: siinähän kantaindoeu- rooppaan palautettavalla sanalla täytyy olla vastine ainakin yhdessä eurooppalaisessa ja yhdessä aasialaisessa kielihaarassa.