" " Miehitettyään Puolan Venäjä murhasi Katynissä eri lähteiden mukaan noin 22000 puolalaista upseeria ja virkamiestä laukauksella niskaan.

 

RK Hewowwittua murhannut/teloittanut KATYNISSA kuin 1402 Puolan armeijan henkilöä, jotka olivat kaikki upseerje tai sotilasvirkamiehiä.

Heistä on muistolaatta paikalla, ja Putinkin on siellä käynyt kunnioittamassa.

(Tosin hän on myös jossakin todennut, että ”ei ole mitään näyttöä, että he EIVÄT OLISI OLLEET Sakan desantteja Puolan armeijassa.)

Lisäksi haudoissa oli vuonna 1943, kun Gobbels ne paljasti, noin 3000 muuta ruumista. Niistä saattoi osa olla sakslaisten omiakin aikaansaannoksia.

Puolan armeijasta ei ole kadoksessa yhteensäkään 20000 henkeä, vaan noin 10000 – pääasiassa rivimiehiä. "


https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jussina/puola-80-vuotta-sitten/

Puola 80 vuotta sitten

 
Toisen Maailmansodan historiasta tiedetään yleisesti, että Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9.1939 ja Englanti sekä Ranska julistivat Saksalle sodan 3.9.1939.
 
Jostakin syystä ei tahdota yleisesti tuoda julki mm. Venäjän osuutta hyökkäykseen Puolaan. Tarkastellaanpa tätä asiaa taustoineen hieman tarkemmin.
 
Taustaa
 
Puola ei ollut etnisesti yhtenäinen kansallisvaltio maailmansotien välillä. Siihen oli keinotekoisesti liitetty mm. saksankielisiä alueita. ”

 

RK: Aivan erityisen ”keinotekoisesti” ja laittomasti se oli liittänyt itseenä länsi-Ukrai-nan ja itä-Liettuan, josta jälkimääisestä johon kuului myös Vilnan kaupunki, se oli karkottanut liettuankielisen asujamiston ja oli sotatilassa Liettuan kanssa. NL:nkään kanssa ei ollut rauhansopimusta eikä diplomaattisuhteita. Tämä oli yksi houkutin Hitlerin esittää Molo-Ribbe-sopimusta. Siinä oli sellainenkin juoni, että länsi-Ukraina oli väärällään Saksan desantteja, jotka Pilsudski oli sinne karkottanut länsirajalta karkottanut kauemmaksi Saksasta.

” Aivan tarkkaa tietoa kansallisuuksien jakaumasta juuri ennen Toista maailmanso-taa ei ole, mutta vuonna 1921 tehtiin väestönlaskenta. Sen mukaan 31% väestöstä oli muita kuin puolalaisia. Marsalkka Pilsudskin teettämän salaisen selvityksen mukaan vähemmistöjä olisi ollut vuonna 1926 yli 35% väestöstä. Näistä oli noin 14% ukrainalaisia, noin 8% juutalaisia, noin 4% saksalaisia ja noin 4% valkovenäläisiä. Puolan väkiluku oli juuri ennen Toista maailmansotaa lähes 35 miljoonaa. [i]

RK: Tarkoittaa, että ukrainalaisia olisi ollut 4.9 mlj., juutalaisia 2.8 mlj. ja saksalaisia ja valkovanäläisiä kumpiakin n. 1.4 mlj.  (Liettualaisia ja muita baltteja oli laillisessa Puolassakin puoli miljoonaa ja miehitetyssä Liettuassa ainakin miljoona.)

JP: ” Verrattakoon tätä tilannetta vuoteen 1500,  jolloin varsinaisen Puolan väkiluku oli neljä miljoonaa, joista etnisiä puolalaisia oli 70%, venäläisiä ja ukrainalaisia 15% ja saksalaisia 10%. [ii]

Puola oli demokraattinen maa. Mainittakoon kuriositeettinä, että vuoden 1922 vaaleissa kommunistinen puolue sai 1,4% äänistä ja kaksi paikkaa sejmiin. [iii]

Demokratia ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Marsalkka Pilsudski kaappasi vallan keväällä 1926, [iv] eikä sen jälkeen marraskuussa 1930 pidettyjä vaaleja voitu enää pitää vapaina. [v]

RJK: Puola oli sotilasdiktatuuri. Katolisuudesta oli ahdasmielinen joskin kaksinaamainen malli.

JP: ”Puolan hallituksen politiikka kansallisia vähemmistöjä kohtaan maailmansotien välisenä aikana ei täyttäisi nykyään Euroopan neuvoston jäsenvaatimuksia. Jo 1920-luvulla Puolaa arvosteltiin Kansain- liitossa Versailles’n sopimuksen vähemmistöjä koskevien määräysten rikkomisesta. Saksalainen vähemmistö kuului niihin, joiden oi-keuksia hallituksen politiikka uudelleensyntyneen valtion puolalaistamiseksi loukkasi. Saksassa olikin helppo lietsoa vastarintaa sodan aiheuttamia muutoksia kohtaan.[vi]"

Syksyllä 1934 Puola sanoi Versaillesin rauhan mukana allekirjoittamansa vähemmistönsuojasopimuksen irti ja alkoi puolalaistamaan vähemmistöjä. [vii]  ”

Vuodesta 1930 lähtien Puola alkoi painostaa saksalaisia järjestämällä
mielenosoituksellisia sotaharjoituksia Saksan rajan tuntumassa. [viii]

Pilsudskin kuoleman jälkeen valta jakautui kahtia presidentti Moscickin hallituksineen sekä marsalkka Rydz-Smilgyn kesken. [ix] Syyskuun 1935 manipuloiduissa parla-menttivaaleissa äänestysprosentti oli vain 46,5. Varsovassa vain 30. [x] Puolan kommunistinen puolue ei saanut koko maailmansotien välisenä aikana merkittävää kannatusta – niinpä Stalin lakkautti vuonna 1938 koko Puolan kommunistisen puolueen. ”Stalinin mielestä kommunismin vieminen Puolaan oli kuin satulan aset-tamista lehmän selkään. Stalin mieluummin teurasti lehmän kuin muokkasi satulaa. 1930-luvun suurissa puhdistuksissa sai n. 5000 puolalaista kommunistia surmansa eli lähes kaikki Puolan aktiiviset kommunistit tuhottiin. ” [xi] Jokunen joka sattui olemaan Puolassa vankilassa jäi eloon. ”

RK: Putkisen lähteet eivät kestä tarkastelua.

JP: ” Puola osallistui Tshekkoslovakian paloittelemiseen, liittäen lokakuussa 1938 alueeseensa sen osan Cieszyniä, joka 1920 oli jäänyt sen alueiden ulkopuolelle. [xii]

Hitlerin tärkeimpänä tavoitteena oli Versaillesin rauhansopimuksessa (Ensimmäinen Maailmansota) silvotun Saksan, tai tarkemmin sanottuna saksankielisten alueiden, yhdistäminen yhtenäiseksi Saksan valtakunnaksi. Hitlerillä oli tähän saakka ollut menestystä, sillä hän oli saanut miehitettyä Tshekkoslovakian ilman sotaa.

Puolan kysymyksenkin hän aikoi ratkaista ilman sotaa ja oli neuvotellut Puolan kanssa Danzigin ja Puolan käytävän (maayhteys Saksan emämaasta Itä-Preussiin) ratkaisusta jo vuodesta 1938.

Lainaus: ” Hän oli vakuuttanut korotetulla ja tuimalla äänellään sotilasneuvonantajil-leen, ettei hän ole idiootti, joka antaisi vetää itsensä maailmansotaan Danzigin kaupungin tai Puolan käytävän takia.” [xiii]

Huomattakoon vielä, ettei saksalaisten sotilaiden mielestä ollut Saksan etu, että Puola häviäisi Saksan ja Venäjän välistä.

Lainaus: ” Mieluummin siis Puola, riippumatta siitä pidimmekö maata arvossa vai emme meidän ja Neuvostoliiton välissä. Niin paljon kuin meitä sotilaita kiusasikin jär-jetön ja räjähdysaltis itärajan kulku,Puola oli toki naapurina vaarattomampi kuin Neu- vostoliitto. Itsestään selvää oli, että kaikki valtakunnassa toivoivat rajan tarkistusta, jonka seurauksena saksalaisenemmistöiset alueet palautettaisiin, asukkaiden luonnollisen oikeuden mukaisesti Saksan yhteyteen. ” [xiv]

Saksassa pääteltiin, ettei sotaa tule,vaan Puola joutuu antamaan periksi Puolan käy-tävän kysymyksessä,sillä Saksa vapautui kahden rintaman sodan pelosta Molotov- Ribbentrop-sopimuksen ja sen salaisen lisäsopimuksen avulla, eikä Englannilla olisi muuta keinoa auttaa Puolaa kuin hyökätä heikoilla maavoimillaan Länsivallia vastaan, joka johtaisi hyvin suuriin tappioihin. Kun Hitler vielä piti varmana, etteivät Chamberlain ja Daladier tekisi päätöstä sodasta, niin hän oletti, että nämä neuvovat Puolaa antamaan periksi. [xv]

Vaan kuinka sitten lopulta kävikään – Hitler antoi Stalinin pettää
itseään
. ”

RK: Hitler petti Stalinia ensimmäisen ja viimeisen kerrran.

JP: ” Molotov-Ribbentrop-sopimus

Lainaus: ”Neuvottelut länsivaltojen kanssa olivat käynnistyneet vasta 12. elokuuta, mutta kuilu lännen tarjousten ja Stalinin vaatimusten välillä oli yhteensovittamaton. Samana päivänä venäläiset viestittivät saksalaisille olevansa valmiita neuvot-telemaan jopa Puolan jakamisesta. Elokuun 14. päivänä Hitler päätti lähettää ul-koministerinsä Ribbentropin Moskovaan. Seuraavana päivänä Saksan suurlähettiläs kreivi Friedrich Werner von der Schulenberg vaati tapaamista Molotovin kanssa,joka kiirehti asian Stalinilta tarkistettuaan ilmoittamaan,että Venäjä oli valmis. Kun uutinen tavoitti Ribbentropin, tämä kiiruhti ilmoittamaan asiasta Hitlerille Bergdorfiin. ” [lv]

”Elokuun 23. päivänä kello 13 iltapäivällä Ribbentrop saapui perille ja laskeutui Condorista yllään nahkatakki, musta pikkutakki ja raitahousut ja huomasi, että lentokenttä oli koristeltu hakaristeillä. Orkesteri soitti Saksan kansallislaulun. ” [lvi]

Venäjä ja Saksa solmivat kyseisen sopimuksen Moskovassa 23.8. 1939. Kuten tunnettua kyseisen sopimuksen erittäin salaisessa lisäpöytäkirjassa Venäjä ja Saksa jakoivat naapureitaan keskenään sulle-mulle-periaatteella. Venäjä kiisti kyseisen lisäpöytäkirjan olemassaolon puoli vuosisataa, myöntäen sen vasta Jeltsinin presidenttiaikana.

Kyseisessä lisäpöytäkirjassa Venäjä ja Saksa jakoivat Puolan keskenään, määritellen välirajaksi ”suunnilleen jokien Narew, Weikseli ja San linjaa”. Tässä lisäpöytäkirjassa ei vielä sovittu yhteisen hyökkäyksen aikaa.

Myöhemmin Venäjä lupasi hyökätä Saksan kanssa samanaikaisesti Puolan kimppuun, mutta Venäjä petti liittolaisensa viivästäen hyökkäystään, että saisi aikaan haluamansa Toisen Maailmansodan (tarkemmin Englannin ja Ranskan julistamaan sodan vain Saksalle, mutta ei Venäjälle). ”

RK: Venäjän johdossa oli erimielisyyttä, otetaanko sitä aluetta vastaan, ja mitä tehdään vanhan rajan linnoituksille. Mm. marsalkka Zhukov vastusti rjan ja varsinkin linnoitusten siirtoa.

JP: Hieman myöhemmin Venäjä ja Saksa sopivat keskenään pienestä muutoksesta, jossa Liettua joutui Venäjälle ja Puolassa tehtiin pieniä välirajamuutoksia aiempaan sopimukseen nähden. Mielenkiintoista on myös, että Saksa olisi halunnut Puolan jaon ”jakojäännöksenä” jäävän jäljelle 15 miljoonan asukkaan itsenäinen Puola, mutta Venäjä halusi Puolan häviävän kokonaan maailmankartalta. ”

RK: Höpsistä: Saksa ”tarvitsi” Puolan valtausta nimenomaan venäjän valtausta varten…

JP: ” Lainaus: ” »Saksan ja Neuvostoliiton sopimus rajojen määräämisestä ja ystä-vyydestä» allekirjoitettiin 28. päivänä Ribbentropin vierailtua uudelleen Moskovassa. Sopimus, joka jakoi Puolan kahtia, laadittiin Stalinin vaatimuksesta hänen kieltäydyt-tyään suostumasta saksalaisten ehdotukseen uuden 15 miljoonaa asukasta käsittä-vän Puolan valtion perustamisesta. Tässä jakosopimuksessa Saksa suostui siihen, että Liettua sisällytettiin Neuvostoliiton vaikutuspiiriin; Saksa sai vastalahjaksi Varso-van seudun sekä koko Ljublinin maakunnan. Puolan keskiosissa uusi demarkaatio-linja yhdisti Veikselin ja Bug-joen; Galitsiassa se jäi edelleen San-joelle, sillä Stalin kieltäytyi luopumasta Drohobyczin ja Boryslawin öljylähteistä. Toisessa asiakirjassa julistettiin, että Neuvostoliitto ei tulisi asettamaan mitään esteitä niille Eestin, Latvian ja Liettuan kansalaisille, jotka haluaisivat poistua Neuvostoliiton vaikutuspiiristä ja ottaa henkilökohtaisen omaisuutensa mukaansa. ” [xvi] 

Kivimäki: Ribbentrop saapui ”Stalinin kutsusta Moskovaan 28.9. 1939. Stalin vaati, että ajatus itsenäisestä Puolasta hylättäisiin”. [lviii]

Venäjä ja Saksa sopivat hyökkäysajan

”Saksan ja Neuvostoliiton kesken sovittiin yhteishyökkäyksestä Puolaan. Hyökkäys toteutettaisiin niin, että molemmat ylittävät Puolan rajan omalta puoleltaan 1.9. 1939 klo 05.00. ”

RK: Höpsis.

JP: Sovittuna ajankohtana, syyskuun 1. päivää vasten yöllä Saksan sotavoi­mat olivat valmiina hyökkäysasemissa Puolan vastaisella rajalla. Kolme tuntia ennen h-hetkeä eli noin klo 01.30 yöllä saksalaisupseerit olivat olleet puhelin- ja radioyhteydessä neuvostoliittolaisten joukkojen ylimpään ko­mentopaikkaan Puolan itärajan takana ja saaneet ilmoituksen, että siellä on kaikki valmista hyökkäyksen aloittamiseksi sovittuna aikana klo 04.45. ” [lxi]

Saksan joukot

Mielenkiintoista on, että Saksa keskitti hyökkäykseen Puolaan 42 aktiividivisioonaa. Niiden lisäksi oli tulossa 16 liikekannallepanossa muodostettavaa divisioonaa. Saksa otti siten riskin jättäessään län- teen vain 11 vakinaista jalkaväkidivisioonaa ja linnoitusjoukkoja noin divisioonan verran. [xix] Ranskalla ja Englannilla (pelkästään Ranskallakin) oli silloin Saksaan nähden länsirintamalla moninkertainen ylivoima. [xx]

On tietenkin otettava huomioon, että liikekannallepanon yhteydessä Saksan joukot vähitellen täydentyivät reserviläisistä muodostetuilla divisioonilla myös lännessä – niiden koulutustaso oli kuitenkin aluksi heikko. Vastaavasti kuitenkin kasvoivat myös ranskalaiset joukot liikekannallepanon yhteydessä.

Venäjän joukot Puolaa vastaan

Venäjä käytti Puolaan hyökätessään ihan merkittävän määrän jouk- koja: ”Hyökkäys alkoi 17.9. 1939 ja on hyvin todennäköistä, että operaation perusryhmitys noudatti sotaa edeltäneitä suunnitelmia. Sotaretki katsottiin päättyneeksi 28.9. 1940. Operaa-tioon osallistuneissa Valko-Venäjän rintamassa ja Ukrainan rintamassa oli kahdek-sassa armeijassa ja ratsuväkimekanisoidussa ryhmässä kaksi moottoroitua jalkavä-en konekivääriprikaatia, 18 panssariprikaatia, 18 panssarirykmenttiä, 53 jalkaväkidi-visioonaa, 13 ratsuväkidivisioonaa, 41 lentorykmenttiä, 15 linnoitusaluetta, 14 ylijoh-don tykistörykmenttiä ja 37 armeijakunnan tykistörykmenttiä (divisiooniin kuuluneiden 116 tykistörykmentin lisäksi). ” [lix]


Venäjä hyökkäsi Puolaan 618 000 miehen ja 4733 hyökkäysvaunun voimin. [lx]

Puolan joukot

”Puolalla oli rauhan aikana käytettävissään 30 jalkaväkidivisioonaa, 11 ratsuväkidivi-sioonaa, 1 vuoristoprikaati ja 2 moottoroitua (panssari)prikaatia. Lisäksi oli rajavartio-joukoissa muutama rykmentti, lukuisa määrä kansallisen puolustuksen (O.N. -joukot) pataljoonia ja laivaston joukko-osastot, jotka olivat Gdingen-Helan alueella.” Ilmavoi-milla oli noin 1000 lentokonetta, mutta ne eivät täyttäneet uusimpia vaatimuksia. [xxi]

Puolalaisen lähteen mukaan: Vuoden 1939 alussa Puolan armeija koostui 30 jalka-väkidivisioonasta, 11 ratsuväkidivisioonasta ja yhdestä moottoroidusta prikaatista (toisen prikaatin muodostaminen aloitettiin kesäkuussa 1939), 10 panssaripataljoo-naa, 2 panssarikoulutusdivisioonaa, 10 raskasta tykistörykmenttiä, 2 moottoroitua ty-kistörykmenttiä, pioneeri ja viestipataljoonat. Rajajoukot koostuivat 35 jalkaväkipatal-joonasta, 1 ratsuväkipataljoonasta ja 19 ratsuväkikomppaniasta (squadron???). Il-mavoimat koostuivat 15 hävittäjälaivueesta (hunter squadron) sekä 17 laivueesta ar-meijan tukikoneita ja pommikoneita. Laivastolla oli 4 hävittäjää, 5 sukellusvenettä, 1 miinalaiva ja 6 miinanraivaajaa.

Toukokuussa 1939 Puolan asevoimissa oli kaikkiaan 354 000 sotilasta. Liikekannal-lepanosuunnitelmien mukaan Puolan sodan ajan joukkojen piti käsittää 30 päivän liikekannallepanon jälkeen 1 350 000 sotilasta. [lxii]

Ranskan ja Englannin diplomaattisen paineen vuoksi Puolan liikekannallepano viivästyi, joten sodan syttyessä Puolalla oli aseissa 950 000 miestä tuettuna 4000 tykillä, noin 500 panssarilla ja noin 400 lentokoneella.  [lxiii]

Hyökkäys alkaa

On tunnettua, että Saksa aloitti hyökkäyksen Puolaan 1.9. 1939. Kannattaa kuitenkin huomioida, että Saksan rauhanajan joukot olivat jo saaneet käskyn hyökätä Puolaan 26.8. 1939 kello 04.30. Kenraalieversti Gerd von Rundstedt (Armeijaryhmän komen-taja) vastaanotti sen hyökkäyskäskyn 25.8. kello 15.25. Kuitenkin jo kello 20.30 tuli uusi käsky, jossa kiellettiin vihollisuuksien avaaminen. [xvii]

Käsky etenemisen kieltämisestä saatiin perille joukoille viimetingassa. Käsittämätön-tä ”soutamista ja huopaamista” – vai yritettiinkö viimetinkaan painostaa Puolaa taipumaan sopimukseen?

31.8. 1939 kello 17.00 saapui käsky, jonka mukaan piti hyökätä 1.9. 1939. [xviii]

Hyökkäyksen alkaessa molempien osapuolien keskitysmarssit olivat kesken. En mal-ta olla tekemättä erittäin herkullista lainausta Saksan suurimmalta strategilta:”On vai- kea keksiä, mikä operatiivinen tarkoitus oli tämän Puolan keskitysmarssin taustalla, jollei se ollut toive ”kaiken varmistamisesta” tai ehkä oikeammin sanottuna: ”Mitään ei luovuteta vapaaehtoisesti”. Sellaiseen toiveeseen suostuminen johtaa säännön-mukaisesti heikomman osapuolen tappioon. Sen saisi – muutamaa vuotta myöhem-min – myös Hitler kokea, tosin asiaa koskaan ymmärtämättä. ” [xxii] Tämä on erittäin tärkeä viisaus, jonka soisi olevan kristallinkirkkaana mielessä kaikilla suomalaisilla sotilasjohtajilla ja poliitikoilla.

Aikoiko Puola hyökätä? ”Tässä yhteydessä saattaa kiinnostaa vähän ennen sodan syttymistä saamamme ilmoitus Puolan mahdollisista hyökkäysaikeista. Se oli peräi-sin siihen asti täysin luotettavasta lähteestä, joka oli Puolan presidentin tai marsalkka Rydz-Smilgyn, puolalaisten ylipäällikön, välittömässä läheisyydessä. Ilmoituksessa todettiin, että Puola keskitti joukkojaan hyökätäkseen vahvoin voimin Posenin alueel-ta. Mutta merkittävintä oli se, että tämä hyökkäys täytyi peruuttaa luultavasti Ison-Britannian ehdotuksesta tai vaatimuksesta! Vallinneessa tilanteessa ilmoitus näytti meistä erittäin epäuskottavalta. Tosin myöhemmin saatiin vahvistus, että Puola oli todella koonnut Posenin maakuntaan suhteellisen vahvoja voimia, vaikka Saksan hyökkäys Poseniin olisi varmasti ollut puolalaisille kaikkein vaarattomin suunta. Tämä Posenin armeija tuli tiensä päähän Bzuran taistelussa.”[xxiii]

Lainaus: ”Rauha rikkoontui 1.9.1939 Hitlerin hyökätessä Puolaan. Pari viikkoa myöhemmin hyökkäsi Neuvostoliitto idästä, ja muutamassa päivässä oli Puolan tosiasiallinen neljäs jako toteutettu. Jaosta oli sovittu neuvotteluissa Berliinissä ja Moskovassa. ”[xxiv]

Venäjä ja Saksa koordinoivat
sotatoimiaan salasähkeiden avulla

Kun Venäjä viivytteli oman hyökkäyksensä kanssa Puolaan, niin Saksa joutui pyytämään Venäjältä luvan edetä väliaikaisesti joukoillaan myös aiemmin Venäjälle kuuluvaksi sovitulle alueelle – ellei Venäjä lähetä joukkojaan hyökkäämään Puolaan sovitusti. [xxv]

Venäjän ulkoministeri Molotov vastasi (5.9. 1939), että molemmilla sopijapuolilla on oikeus ylittää väliaikaisesti aiemmin sovittu rajalinja. [xxvi]

Molotov onnitteli Saksan hallitusta 9.9. 1939 joukkojen tunkeutumisesta Varsovaan. [xxvii]

Molotov arveli 9.9. 1939 Venäjän joukkojen viimeinkin hyökkäävän Puolaan muutaman päivän kuluessa. [xxviii]

Molotov selitteli 10.9. 1939 Venäjän viivästymistä sillä, etteivät he olleet osanneet arvata, että Saksan operaatio etenee niin nopeasti, joten heillä on vaikeuksia. [xxix]

Molotov lupasi 15.9.1939 Venäjän hyökkäävän Puolaan ”huomenna tai ylihuomenna”. [xxx]

Stalin lupasi 17.9. 1939 kello 02, että Venäjä hyökkää aamulla kello 06 koko linjalla Polozkista Kamenetz-Podolskiin. Samalla hän vaati, etteivät saksalaiset koneet lentäisi linjan Bialystok-Brest-Litovsk-Lemberg itäpuolella. Venäjän koneet aloittavat Puolan alueen pommitukset. [xxxi]

Stalin ei halunnut (25.9.), että jäisi itsenäistä tynkä-Puolaa Saksan ja Venäjän väliin. [xxxii]

Venäjä hyökkäsi Puolaan Saksan liittolaisena ”

RK: Ei hyökännyt. Ennen kaikkea se otti haltuunasa omat Versaillein rauhan mukaiset alueensa.

Puolan operaatio ei muuttanut Saksan ja NL:n fuskusopimuksen luonnetta eikä tehnyt siitä mitään sotilasliitytoa.

Hitler kyllä myöhemmin vaati useastikin NL:a liittymään Akselivaltoihin, mutta se tiesi erittäin hyvin, että Akselivallat oli olemassa sen itsensä tuhoamiseksi.

JP: ” Kun Puolan sotajoukot kävivät epätoivoista puolustustaisteluaan Saksaa vastaan kaikin voimin, niin Venäjä sitten ”löi Puolaa kirveellä selkään” 17.9. 1939. Siten Puolan kohtalo oli sinetöity.

Lainaus: ”Puna-armeijan mukaantulo teki lopun Puolan päämajan vii-meisistäkin heikoista toiveista pitkittää vastarintaa viimeiseen saakka Itä-Galitsiassa Romanian vastaisella rajalla. ” [xxxiii]

Lainaus:  ” Stalin suunnitteli Neuvostoliiton hyökkäystä Puolaan Vorosilovin, Sapos-nikovin ja Kulikin kanssa,jonka oli määrä komentaa rintamaa yhdessä Mehlisin kans- sa, mutta hän odotti kunnes oli saanut Japania vastaan käydyn sodan turvallisesti päätökseen. Syyskuun 17. päivänä kello kaksi yöllä Stalin tapasi Molotovin ja Vorosi-lovin kanssa Schulenbergin [Saksan suurlähettiläs Moskovassa – jp] ja kertoi hänelle: »Neljän tunnin päästä, kello kuusi, puna-armeija ylittää Puolan rajan.» ” [liii]

Kun jotkut yrittävät väittää, ettei Venäjä a) hyökännyt Puolaan b) ainakaan hyökännyt Puolaan Saksan kanssa sovitusti, niin lainaan: ”Saksan kanssa elokuussa 1939 tekemänsä salaisen sopimuksen mukaisesti puna-armeija hyökkää Puolaan. ” [xxxiv]

Venäjän ja Saksan liittoutuneina Puolaa vastaan käymä sota päättyi Puolan kukistu-miseen 2.10. 1939. [xxxv] Tosin Venäjä ja Saksa pitivät yhteisen voitonparaatin, jonka yhteydessä vaihtoivat lippuja, ja voitonjuhlan Puolan kukistumisen kunniaksi jo ennen näitä sodan viimeisiä laukauksia. [xxxvi]

Tappiot Puola-Venäjä sodassa

Taisteluissa maahantunkeutuvaa Venäjää vastaan Puolan asevoimat menettivät kaatuneina ja murhattuina 6000-7000 sotilastaan sekä sotavankeina ainakin 200 000 sotilastaan. Useita tuhansia puna-armeijan sotilaita tapettiin ja haavoitettiin. [lxiv]

Katyn

Miehitettyään Puolan Venäjä murhasi Katynissä eri lähteiden mukaan noin 22000 puolalaista upseeria ja virkamiestä laukauksella niskaan.  ”

 

RK Hewowwittua murhannut/teloittanut KATYNISSA kuin 1402 Puolan armeijan henkilöä, jotka olivat kaikki upseerje tai sotilasvirkamiehiä.

Heistä on muistolaatta paikalla, ja Putinkin on siellä käynyt kunnioittamassa.

(Tosin hän on myös jossakin todennut, että ”ei ole mitään näyttöä, että he EIVÄT OLISI OLLEET Sakan desantteja Puolan armeijassa.)

Lisäksi haudoissa oli vuonna 1943, kun Gobbels ne paljasti, noin 3000 muuta ruumista. Niistä saattoi osa olla sakslaisten omiakin aikaansaannoksia.

Puolan armeijasta ei ole kadoksessa yhteensäkään 20000 henkeä, vaan noin 10000 – pääasiassa rivimiehiä.

 

JP: ” Tarkin luku 21 857 murhattua on peräisin KGB:n päällikön Aleksandr Selepinin Hrustsoville osoittamasta kirjeestä. [xxxvii]

 

RK: SILLÄ VÄÄRENNYTELLÄ NUMEROLIPPUSELLA, JOSSA EI EDES SANOTA MIKÄ SE ON, EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ KATYNIN KANSSA!

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ristokoivula1/176951-loka-laitinen-taas-hurjana-iltalehdessa/

” https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ristokoivula1/176951-loka-laitinen-taas-hurjana-iltalehdessa/

Vasta neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov tunnusti Neuvostoliiton syyllisyyden hieman ennen maan hajoamista vuonna 1990. Venäjän parlamentin alahuone duuma hyväksyi vasta viime marraskuussa julkilausuman, joka tunnusti neuvostojohtaja Josif Stalinin määränneen Katynin joukkosurman toisen maailmansodan aikana.

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/11/venajan_duuma_stalin_maarasi_katy…

Tässä on kuitenkin uutta tietoa: Venäjä on siis vuonna 2004 SANOUTUNUT IRTI Mihail Gorbatshovin tunnustuk- sesta, joka muistaakseni koski 1500 puolalaisen upseerin teloittamisesta sotarikoksena.

”Stalinin ja Berijan hyväksymä keskuskomitean esitys” on karkea väärennös, kuten myös tässä tarkasteltu Shelepinin muistilappu Hrushtsheville vuodelta 1959, jolle tuo toinen väärennys perustuu

http://bezpolit.narod.ru/katyn/shelepin.html

Книжная полка Д.Р.Гафиятуллина

Источник: Рукописная записка председателя КГБ при СМ СССР А.Н. Шелепина от 3 марта 1959 г. на сайте katyn.ru

Shelepin_1_01.jpg?w=525

Письмо Шелепина Хрущеву и проект постановления Президиума ЦК исполне-ны не на соответствующих бланках, а на простой бумаге рукописно. Но из сте- нограммы заседания Конституционного Суда, где рассматривался этот доку-мент, следует, что председатель КС упоминает наличие бланка 1930-х гг. [1] ”

Shepepinin kirje Hrushtsheville ja Keskuskomitean Puhemiehistön toimeenpankäs-kyä ei ole tehty asianomaislle kaavakkeille, vaan tavalliselle paperille käsin kirjoitet-tuna. Perutuslakituomioistuimen istunnon pikakirjoituspöytäkirjasta, jossa tarkastel-laan tätä asiakirjaa, seuraa, että istunnon puheenjohtaja muistutttaa 30-luvun kaavakkeiden olemassaolosta.

” На «письмо Шелепина», посланное в 1959 г. (дату письма 3 марта 1959 г. см. ниже) канцелярист общего отдела ЦК поставил штампик входящего номера в 1965 году. Из этого следует, что он не передавал сверхсекретное письмо Генеральному секретарю ЦК 6 лет и 6 дней.[2] ”

”Shelepinin kirjeeseen”, joka on lähetetty v. 1959 ( 3.3.1959) TseKan yleisen osas-ton kanslisti on pannut juoksevalla numerolla varustetun leiman vuonna 1965.Se tar- koittaa, että hä ei välittänyt huippusalaista kirjettä TseKan pääsihteerille 6 vuotta ja 6 päivää aikaisemmin.

” В соответствии с содержанием документ должен был иметь высший гриф секретности – ”Особая папка”, а не ”Совершенно секретно”.[5] ”

Sisällön mukaan asiakirjassa olisi pitänyt olla korkein salaisuusaste: ”Erikoiskansio”, eikä ”erittäin salainen”:

” Обращает на себя внимание каллиграфический почерк письма, каждая буква выписана отдельно. Этот почерк не принадлежал самому Шелепину. ”

Kirjeen erikoinen kalligrafinen käsiala kiinnittää huomiota, joka kirjain on kirjoitettu erilleen.

Kirje ei ole Shelepinin käsialaa.

” Кто-то из его помощников тщательно выводил буквы под диктовку Председа-теля КГБ СССР, но при этом не воспользовался пишущей машинкой? Сообра-жениями секретности это не могло быть объяснено, потому что документ про-ходил через обычную почту и канцелярию, о чем свидетельствуют штампики делопроизводителей.[2] ”

Tekstasiko joku apulainen huolellisesti kirjaimia KGB:n puheenjohtajan sanelun mu-kaan, käyttämättä tässä kirjoituskonetta? Tätä eivät selitä salaisuusmääräykset, kos-ka asikirja meni tavallisen postin ja kanslian kautta, mitä todistvat suorittajien leimat.

” Отсутствие бланка и шрифта пишущей машинки при изготовлении этого доку-мента может объяс- няться тем, что фальсификаторы не имели доступа к пи-шущим машинкам и бланкам КГБ СССР за соответствующий период времени. ”

Kaavakkeen ja konekirjoituksen puuttumisen tämän asiakirjan valmistelussa voi selittää se, että väären- täjät eivät päässeet käyttämään KGB:n kaavakkeita eivätkä kirjoituskoneita tuona aikana.

” На «письме» нет ни малейших помет или распоряжений ни одного секретаря ЦК КПСС – получа- ется, что письмо Председателя КГБ Шелепина из секретарей ЦК вообще никто никогда не видел. [2] ”

”Kirjeessä” ei ole yhdenkään NKP:n sihteerin ainoatakaan merkintää eikä määräys-tä, mikä merkitsee, että ylipäätään kukaan NKP:n sihteeristä ei ole nähnyt KGB:n puheenjohtaja Shelepinin kirjettä.

JP: ” Puolan miehitys oli varsinainen joukkomurha, sillä Puolan suurlähetystön kotisivun mukaan ryssät murhasivat noin 1,5 miljoonaa puolalaista ”

RK: HEWOWWITTUA ”MURHANNUT”!!!

” ja ”Saksalaisten miehittäjien toimesta sai surmansa yli 6 miljoonaa Puolan kansa-laista, heidän joukossaan maan kolmimiljoonainen juutalaisväestö miltei kokonaan. ”  [xxxviii] ”

Tämäon totta. Nykyisen Puolan esityksestä saa sen käsityksen, että ”TUO RUPUSAKKIHAN JOUTIKIN MURHATTAVAKSI…”…

JA SAMAA AIKAAN SELLAINEN MAAILMANLOPUN-HUUTO VÄÄRENNETYSTÄ KATYNISTA!!!

JP: ” Myös Kalervo Hovin kirjan Puolan historia mukaan Puolan alueella sai kansal-lissosialistien uhreina surmansa n. 6 miljoonaa puolalaista, joista puolet juutalaisia (nämä siis Saksan hyökkäyksen itään [22.6.1941] jälkeisenä aikana – ennen sitä kansanmurhaa harjoitettiin Venäjän miehittämällä Puolan alueella).[xxxix] ”

RK: EI HARJOITETTU!

JP: ”Terrori oli aluksi laajinta ja määrätietoisinta Neuvostoliiton valtaamilla alueilla. Niillä järjestettiin 22.10. 1939 näennäisdemokraattiset vaalit. Niissä »yli 90%:n ään-tenenemmistöllä» valitut Länsi-Ukrainan ja Länsi-Valko-Venäjän kansalliskokoukset pyysivät päästä asianomaisiin neuvostotasavaltoihin, mihin Neuvostoliiton korkein neuvosto suostuikin 1. ja 2.11. 1939. Menetelmä oli sama kuin vajaata vuotta myöhemmin Baltian maissa. ” [xl] ”Neuvostoliiton alueelle jäi runsaat viisi miljoonaa puolalaista.

RK: NO EI TAATUSTI JÄÄNYT AINAKAAN ETNISIÄ PUOLALAISIA!!!  HE OLIVAT UKRAINALAISIA, PUOLAA OSAAVIA LIETTUALAISIA JA MUITA BALTTEJA, SAKSALAISIA, JUUTALAISIA, VALKOVENÄLÄISIÄ. Etnisiä puolalaisa oli vähän. Lisäksi väki sai yleensä valita, kummalle puolen asettuu, ainakin sotilaat perheineen. Hiter määräsi omia desanttejaan asettumaan NL:n puolelle.

JP: ” He joutuivat heti alusta lähtien voimakkaan ukrainalaistamis- ja venäläistämis-politiikan kohteeksi.Huhtikuusta 1940 kesäkuuhun 1941 alueelta kyyditettiin uu-simpien puolalaisten arvioiden mukaan kaksi miljoonaa puolalaista Venäjän sisäosiin ja Siperiaan.- Ehkä puolet karkotetuista sortui Neuvostoliiton leirioloihin. ”

RJK: EI KYYDITTY!!!  MYÖHEMMIN KUN BARBAROSSA VÄÄJÄÄMÄTTÄ LÄHESTYI, LAPSIA SIIRRETTIIN ALOTTAMAAN KOULUNSA KAUEMPANA UKRAINASSA JA JOPA VENÄJÄLLÄ.

JP: Suoranainen kansanmurha kohdistui puolalaisiin upseereihin. Puolan itäosassa venäläisten käsiin joutui 300 000 puolalaista sotilasta, heistä 15 000 upseeria. ”

RK: AI MISTÄS NE SITTEN NE ”22000 KATYNISSA TEKLOITETTUA UPSEERIA???!!!

Putkinen ei muista, mitä on paria kappaletta aikaisemmin sanonut!!!
 

Puolalaiset alokkaat ja sotamiehet kelpasivat Puna-armeijaan, vaikka upseerit ja aliupseerit eivät ḱelvanneetkaan. Heistä muodostettin puolalalaissytyisen marsalkka Konstatin Rokossovakin johdolla Puna-armeijan yksi huippuyksikkö Neuvostoliiton Puolalaisarmeija, joka mm. suoritti Puolan takaisinvaltauksen fasistelta. Puolaisia sotilaista ei ole kadoksissa 10000 enempää (brittien mukaan, linkkejä tuolla Loka Laitis -jutussa).

JP: ” Heille ei myönnetty sotavangin asemaa, vaan heitä kohdeltiin rangaistusvan-keina. Upseerit erotettiin muista sotilaista erityisleireille, eikä heistä muutamaa harvaa, Moskovassa kuulusteltua lukuun ottamatta tavattu enää ketään. ” [xli]

”Jos hyökkäys olikin ollut riemukas Hrustsoveille, se oli myös laukaissut puolalaisvä-estön julman ja traagisen rosvoamisen,joka oli verrattavissa vain natsien vastaavaan tuhotyöhön. Hrustsov tukahdutti annottomasti kaikki väestöryhmät, jotka olisivat voi-neet nousta neuvostovaltaa vastaan; pappeja, upseereja, aatelisia ja älymystöläisiä siepattiin, murhattiin ja karkotettiin Puolan koko olemassaolon lopettamiseksi. Marraskuuhun 1940 mennessä kymmenesosa väestöstä tai 1,17 miljoonaa viatonta ihmistä oli karkotettu. Vuoteen 1941 mennessä kolmekymmentä prosenttia heistä oli kuollut; kuusikymmentätuhatta oli pidätetty ja viisikymmentätuhatta ammuttu. ” [liv] ”

RK: Hewonpaskaa.

JP: ”Kun Sikorski [Puolan pakolaishallituksen johtaja Lontoossa – jp] ryhtyi 1943 vaatimaan selvitystä Katynin teloituksista, Stalin katkaisi diplomaattiset suhteet pakolaishallitukseen. ”

RK: Stalin katkaisi suhteet Lontoon pakolaishallitukseen (joka oli ranskalaisten luo-mus ja paennut Lontooseen ranskan tappiota, yhteistä kieltä Englannin hallituksen kanssa ei juuri ollut…),koska sen väki Armia Krajowa oli vuoden 1943 Varsovan (gheton) kansannousussa ollut käytännössä Saksan puolella!

Nämä on näitä juttuja, joita Israel hiljattain vaati Puolaa tunnustamaan, puolalaisten rooli holokaustissa. Minä tiedän nuo samat tiedot 20 vuoden takaa liettualaista lähteistä. Krajowa teki aivan ikiomia ”raivaustöitään” saksalaisten ”piikkiin”…

JP: ” Samoihin aikoihin Sikorski kuoli selvittämättömäksi jääneessä lento-onnetto-muudessa Gibraltarissa. Neuvostoliiton Lontoon-suurlähettilään Ivan Maiskin lentokone oli seisonut päivän onnettomuuskoneen vieressä. ” [xlii]

Puolan sotilaalliset tappiot olivat 66 300 kaatunutta ja 134 000 haavoittunutta. [xliii]

Vaikka tässä artikkelissa kerrotaan Venäjän ja Saksan yhteisestä hyök-käyksestä Puolaan vuonna 1939 ja väliotsikko on Katyn, niin kerrotta- koon tässä samassa yh-teydessä, että Venäjän johdolla oli ”jotakin ham-paankolossa” puolalaisia vastaan jo aiemminkin. Nimittäin 110000 puolalaista ammuttiin jo 11.8. 1937 asetuksen numero 00485 perusteella (”jonka nojalla oli määrä likvidoida puolalaiset sabotöörit ja vakoojaryhmät”). [lvii] ”

RK: Höpölöpö.

 

https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/putkinen-jauhaa-taas-hewonpaskaa-panssareista/

Putkinen jauhaa taas hewonpaskaa panssareista.

Jutut ovat hörönlöröä kuten aina.

Tässä ovat oikeat tiedot NL:n panassarituotannosta II maailmansodan aikana.

Vasta T-34- 58-panssarit, joiden tuotanto lähti käytiin 1943 ja joihin kaikki tuotanto siten käytännössä kskitettiin, olivat hyökkäyskelpoisia ja ylivoimaisia saksalaisten ajamiseksi pois maasta. Raskaata kaupun- kipanssarit KLim Voroshilovit toki olivat lymättämiä puolustajia, mutta ne vaativat telan alle katua tai maantietä painonsa takia ja olivat hitaita ja maksoivat neljä kertaa hienommankin Sotkan T-34 verran. Tavalliset T-34:t olivat myös hyviä, mutta hyökkäyshommiin keskeneräisiä: ei ollut radioita kuin johtovaunuissa vastaanottimet, tornit olivat hitsattuja (joskin Saksalla ne olivat niitattuja!), eivätkä sylinterit kestäneet satojen kilometrien yhtämittaista ajoa.

Putkisen NL:N ”panssarimassat”koostuvat pienist, mm. tiedustelu- ja partisaanien amfibio(suo)panssareista, täysin vanhentuneista jalkaväentukivaunuista T-26, jotka olivat tarkoitukseensa selvästi huonompia kuin raskaalla konekiväärillä aseistetut panssaroidut miehistönkuljetusvaunut.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/02/molotov-ei-pyytanyt-hitlerilta-lupaa-suomen-valtaamiseksi

Molotov EI ”pyytänyt Hitleriltä lupaa Suomen valtaamiseksi”!


 

http://vilhojuntunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138872-miksi-suomi-ajautui-talvisotaan

Keskustelua:

Putkinen: ” Spammia: ”NL valmistautui piirustukynät, sorvit ja hitsit savuten nimenomaan Saksan hyökkäykseen”

—–

Todellisuudessa Venäjän  yksinvaltias Stalin oli täysin varma siitä, ETTEI Saksa ole hyökkäämässä Venäjälle, eikä Venäjä siksi valmistautunut lainkaan puolustukselliseen sodankäyntiin:

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Stalin_oli_varma_ettei…

Sen sijaan Venäjä valmistautui hyökkäämään länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941, valloittaakseen koko Euroopan – aluksi.

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venaja_aikoi_hyokata_l…

—–

Spammia tulee hirmuista vauhtia – väärällä nimellä – ja samaan aikaan tämä tekeläinen solvaa omalla nimellään kirjoittajia. Tämä on se inter- netin normaali taso. Minun mielestäni Aamulehden pitäisi edellyttää jokaisen kirjoittavan omalla oikealla nimellään ja identifioivan itsensä pankkitunnuksilla. ”

Täysin järjetöntä kaakatusta: Ettei NL ollenkaan valmistaustunut puolustautumaan…

MUTTA SEN SIJAAN SE MUKA OLISI SUUNNITELLUT MAAILMANHIS- TORIAN SUURINTA PANSSARIHYKKÄYSTÄ (ja ylipäätään siihenastista sotatointa)  LÄNTEEN!!!???

SENKÖ HELVETIN TAKIA SELLAISELLA MASSALLA EI SITTEN MUKA OLISI MYÖS PUOLUSTAUTUA VOINUT!!!???

Molo-Ribbe EI OLLUT SOTILASLIITTO (JOLLAISTA HITLER KYLLÄ MYÖS TARJOSI!), vaan kahden vastakkaisen sotilasliiton NORMAALITILA SILLOINKUN NE EIVÄT SODI.

Täällä on NL:n pansaarintuotanto mlleineen. Nistä tärkeimmät ovat T-34:n eri tyypit ja Klimit. NL nosti panssarintuotantonsa vuonna 1942  10-kertaiseksi vuoteen 1941 verrattuna. Samoin lentokoneiden tuo- tannon. Tietysti sitä oli valmisteltu jo vuodesta 1938 mm.  räätälöimällä uudet mallit Espanjan sisällissodan perusteella saksalaisia vastaan ja siirtämällä näiden panssarereiden, MUTTA EI KLIMIEN, valmistus länsirajalta Moskovan taakse. Itäisin linnoitettu kaupunki oli Gorki, joka oli myös parhaiden  T-34-85-panssareiden, erityisesti niiden valettujen tornien valmistuspaikka.

Liittoutuneiden intressinä oli siirtää hykkäystä mahdollisimman kauaksi eteenpäin, NL:n asema koko ajan vahvistui. Vasta vuonna 1944 se olisi kuitenkin pystynyt todennäköisen voitollisesti hyökkäämään, ihan kuten se nytkin teki.

” Soviet combat vehicle production during World War II

From Wikipedia, the free encyclopedia  (Redirected from

Soviet armored fighting vehicle production during World War II)

.

Production of KV-1 heavy tanks

.

Soviet combat vehicle production during World War II from the start of the German invasion of the Soviet Union on 22 June 1941 was large. Although the Soviet Union had a large force of combat vehicles before the German invasion, heavy losses led to a high demand for new ve- hicles. Production was complicated by the loss of production facilities in the western part of the Soviet Union,and entire factories were moved east of the Ural Mountains to put them out of reach of the Germans. Soviet industrialization in the pre-war years (starting in the 1920s) had been rapid, but quantity was given priority over quality and Soviet en- gineers were comparatively in-experienced as the Soviet Union started off as a primarily agricultural society. Therefore, the quality of Soviet combat vehicles was inferior to western Allied and German vehicles.

(Although the T-34 was better armed and armored than any German tank at the start of the invasion, early-war T-34s could only drive for an average of 200 km before the engine was worn out. At the same point, German and American tanks needed only an oil change to keep run- ning.) The situation improved after the hard years of 1941 – 1942 when the situation was especially strained as the Soviet industry was in disar- ray after the move to the east. In general, Soviet tanks had less interior space than the tanks of other nations (which made them smaller tar- gets) – this was possible because the Red Army only employed soldiers of small stature in their tank forces.

Combat experience in the Spanish Civil War (1936-1939), the Battles of Khalkhin Gol (1939) and the Winter War (1939-1940) showed the Soviet military that light tanks (such as the T-26) were too lightly armored and that multi-turreted tanks (such as the T-35) were inferior to single turret tanks which guided the switch to the later vital T-34 medium and KV-1 heavy tanks.

Figures are up until the first half of 1945 and only include new production.The Soviet Union had 25,664 [2] or 25,481 [3] armoured fighting vehicles on 1 June 1941 before it entered the war.

 

Not shown here are armoured cars,aerosans, artillery tractors and armoured trains.

Light armoured fighting vehicles

Armoured vehicles under about 15 tonnes could be produced and rebuilt in many light industrial installations, such as automotive, streetcar, and light tractor factories. Most were driven by standard automotive engines.

For these reasons light tank production continued well into the war, even though the medium T-34 was much more cost-effective. Foreign light tanks continued to be delivered under Lend-Lease, but domestic production would be replaced by cheaper armoured cars and the plentiful SU-76M self-propelled gun, which was simpler but packed a bigger high-explosive punch.

 

Type

1940

1941

1942

1943

1944

1945

Total

 

Tanks

T-26

1,601[4] 1,613[5]

116[6] 47[7]

       

1,717 or 1,660

 

BT-7

779[8] 780[9]

         

779 or 780

 

T-40

41[10]

668[11][12] 675[13]

180[14]

     

709 or 896

 

T-50

 

48[15] 60[16]

15[17][18]

     

63 or 75

 

T-60

 

1,388[19] 1,366[20]

4,477[21] 4,352[22]

55[23][24]

   

5,920 or 5,773

 

T-70

   

4,883[25][26]

3,348[27][28]

   

8,231

 

SP guns

ZiS-30[29]

 

101

       

101

 

SU-76[30]

   

25

1,908

7,155

2,966

12,054

 

SU-76i[31]

     

201

   

201

 
 

Total

2,422 or 2,433

2,321 or 2,249

9,580 or 9,455

5,512

7,155

2,966

29,956 or 29,770

 

The SU-76 was a 76 mm gun mounted on a lengthened version of the T-70 chassis.

Medium armoured fighting vehicles

Building and overhauling heavier armoured vehicles required specialized heavy machinery. Their main components were produced and assembled in facilities which also built heavy tractors, artillery, locomotives, and ship components.

The T-34 tank’s basic design was optimal, and continual development of industrial processes allowed it to be produced in greater numbers than any other armoured vehicle during the war.

Medium self-propelled guns were reasonably successful in the pure antitank role, but larger-calibre guns would become more common on heavier chassis, which could better handle their heavy recoil and carry an adequate provision of their large ammunition.

 

Type

1940

1941

1942

1943

1944

1945

Total

Tanks

T-28

12

         

12

T-34

115

2,800

12,553

15,812

3,500

 

34,780

T-34-85

       

10,449

12,110

22,559

T-44

         

200

200

SP guns

SU-122

   

25

630

493

 

1,148

SU-85

     

750

1,300

 

2,050

SU-100

       

500

1,175

1,675

 

Total

127

2,800

12,578

17,192

16,242

13,485

62,424

The T-28 was an older tank reaching the end of its production in 1940, and there were several hundred fielded already.

The T-34 was originally armed with a 76-mm gun; this was upgraded to a higher-velocity 76-mm, then finally to an 85-mm gun in a bigger turret. The production given for the T-34/85 in 1945 is the full production of that year.

The SU-85, SU-122 and SU-100 were all self-propelled guns mounted on the chas-sis of the T-34. The SU-85 and the later SU-100 mounted high-velocity guns and were designed for anti-tank work. The SU-122 mounted the lower-velocity 122-mm M-30 howitzer, and was mainly used as battlefield assault artillery against infantry.

Heavy armoured fighting vehicles

Soviet heavy tank production was constantly in danger of cancellation during the war, and only continued thanks to constant improvement and liberal doses of political interference. These vehicles required signi- ficantly more resources to produce than the T-34 medium tank, and were always outmatched by it in some significant way. The most suc- cessful were the later IS-2 tank and heavy self-propelled guns, whose large-calibre firepower was generally useful against both soft and hard targets. Soviet high command had examined and rejected the 100mm D-10s Gun for the IS2, despite its very high penetration, as it was not able to provide the high explosive support needed against soft targets. [32]

 

Type

1940

1941

1942

1943

1944

1945

Total

Tanks

KV-1

141

1,121

1,753

     

3,015

KV-1S

   

780

452

   

1,232

KV-8

   

102

35

   

137

KV-85

     

130

   

130

IS-2

     

102

2,252

1,500

3,854

IS-3

         

350

350

SP guns

KV-2

102

232

       

334

SU-152

     

704

   

704

ISU-122/152

     

35

2,510

1,530

4,075

 

Total

243

1,353

2,635

1,458

4,762

3,030

13,831

Heavy tanks

The KV-1 (after Kliment Voroshilov) was armed with a 76 mm gun; as with the T-34, the length of the gun was increased during production. The KV-1S was a version of the KV-1 with lighter armour (making it faster) and a new turret (still with a 76 mm gun). KV-85 was a KV-1S fitted with an 85 mm gun in the same turret as the IS-1.

After Voroshilov lost political favour, the new KV-13 model with the KV-85’s turret and gun was renamed IS-1 after Joseph (Iosif) Stalin.It was soon upgraded to a new turret with high-velocity 122 mm gun, and renamed IS-2, finally giving a slow, expensive heavy tank one clear superiority over the medium T-34.

The IS-3 was an IS-2 with new, advanced hull and turret armour. It saw no combat in World War II.

KV-8 was a flamethrower tank.