Poistetuista Aamulehden bologeista
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/vaihteeksi-yle-lt-bbc-n-hyv-prisma-ilman-kemian-erityisesti

Vaihteeksi YLE:ltä BBC:n hyvä PRISMA ilman kemian, erityisesti palamisen tukimuksen historiasta

Prisma: Ilma, jota hengitämme


Meitä ympäröivä ilma ei ole vain tyhjää tilaa, se on kemiallinen edellytys elämän kehittymiselle.
Kemisti Gabrielle Walker selvittää ilman olemusta. Kuva: BBC 2014

TV1 keskiviikkona 29.3.2017 klo 19.00 - 19.52, uusinta lauantaina 1.4. klo 14.05 ja tiistaina 4.4. klo 23.40

Yle Areenassa viikon ajan

Meitä ympäröivä ilma ei ole vain tyhjää tilaa, vaan se on kemiallinen edellytys elämän kehittymiselle. Ilma pitää sisällään kaikki elämän raaka-aineet.

Vaikka puu saa rakennusaineita juuriensa kautta maasta ja vedestä, se on itse asias- sa se rakentunut lähes kokonaan silkasta ilmasta. Puu käyttää ilman hiilidioksidia ra- kentaessaan molekyylejä,joista sen runko ja oksat koostuvat. Ilmasta maahan kulkeu- tunut typpi ravitsee puuta. Puun lehdistä taas vapautuu ilmaan happea – elintärkeää kaasua, jota ihminenkin tarvitsee hengittämiseen.

Ilmakehän ymmärtäminen on kestänyt koko tieteen historian ja herättänyt ajatuksia tieteen luonteesta. BBC:n dokumentti selvittää, miten ihminen oppi tietämään, että näkymätön ilma koostuu ylipäänsä mistään. Mitä ilma oikein on?

Every Breath We Take: Understanding Our Atmosphere. Tuotanto: BBC, Britannia, 2014. "

Miten tiede etenee? Toiset painottavat puhdasta sattumaa, toiset aktuaaleja "tar- peita" ja kysyntää (joilla objektiivisiin mahdollisuuksiin kytkemättöminä ei ole äärtä eikä rantaa ja jotka synnyttävät paljon tohinaa ja kusetusta ja vähän villoja sellaise- naan, kuten vaikka nuo Elon Muskin horinat), Kolmannet painottavat alalta toiselle siirtyvää teknologiaa, laboratorioita,havainto- ja mittaustekniikkaa ja ilmiöiden mää- rällistä seurantaa (joka tuottaa "erikoisia", toistaiseksi selittämättömiä toistettavia ha- vaintoja, harvemmin valmiita selityksiä), neljännet painottavat ideologiaa: "löytöne- nää", kykyä erottaa ja tulkita uusiksi merkityksellinen tavanomaisesta, "ymmärtää" uusi ilmiö (mikä EI tarkoita, että se aivan välttämättä heti ymmärrettäisiin myös OIKEIN teoreettisesti: ei, kunhan sitä ei pimitellä, lakaista piiloon), viidennet painottavat kau- pallista (tai sotilaallista ym.) hyödynnettävyyttä (mikä kyllä tarkoittaa ylitse kaiken muun sitä, että KAIKKI SELLAINEN, MITÄ EI ITSE PYSTYTÄ TAI HALUTA HYÖDYN- TÄÄ, ON JYRÄTTÄVÄ SILEÄKSI TAI AINAKIN PIILOON, ettei vain kukaan "kilpailijakaan" pääse hyödyntämään!).

On huomattava,että tiede itse EI OLE OLEMUKSELTAAN mitään noista: sen enempää "sattuman leikkiä", tarpeentyydytystä, teknologiaa, ideologiaa kuin "pelkkään voittoon tähtäävää" bisnestäkään.

Tiede on ainoa ilmiö yhteiskunnassa, joka on kumuloituvaa, ei ole ainakaan tähän mennessä mennyt taaksepäin koko yhteiskunnan mitassa, vaan korkeintaan paikalli- sesti esimerkiksi hylättyjen teknologioiden mukana. Suuret tieteelliset löytöjen vyöryt usein liittyvät laajoihin yhteiskunnallisiin poliittisiin ja ideologisiin mullistuksiin - niin myös BBC:n PRISMAN nyt tarkastelemissa tapauksissa.



Täysi sattuma käynnisti vyöryn

Huomattavan monet läpimurtajat olivat kuitenkin jo "uineet", mitä erilaisimman tavoin ja ansioin, asemiin, vaikkapa Ranskan Ludwigin-akateemikoiksi, joissa tulivat toimimaan menestyksellisesti.

Fysiikan professorista lääkäriksi vaihtanut skotlantilainen urologinen kirurgi Joseph Black tutki 1750-luvulla,voitaisiinko virtsakiviä leikkauksien sijasta esimerkiksi liuottaa. Hän havaitsi, että aines eräissä käsittelyissä, mm. lämmitettäessä "tuottaa ilmaa" ja hajoaa. Tuo "ilma" osoittautui poikkeukselliseksi: siinä hiiret kuolivat heti, mutta kasvit rehottivat. Se oli hiilidioksidia. Erilaisten "erikoisilmojen" selvitysputki oli alkanut.

Black Joseph.jpg

Joseph Black

Jos sata vuotta aikaisemmin, kun selvisi, että ilma on painavaa (kuutiometri normaali-paineista ilmaan painaa reilun kilon) oli käynyt ilmeiseksi (Jan Baptist van Helmont, sama mies joka toi sanan gas = kaasu hollannin ja englannin kieliin tieteelliseksi ter- miksi suoraan tai välillisesti Palestiinan arabian,ehkä filistean,sanasta al-ghazu; suo- men sana kaasu ei tule tästä vaan on originaali SU), että puun ja muun hiilen palaes- sa "syntyy ilmaa", koska "palamistuotteiksi" oletettujen palamisjätteiden paino oli pieni osa palaneen aineen painosta.

Pian selvisi myös, että aivan kaikkien aineiden, esimerkiksi magnesiumin palaessa "il- maa" ei synnykään, vaan päin vastoin katoaa: sitoutuu palamistuotteeseen, joka pai- naa selvästi enemmän kuin palanut aine. Sittemmin kaikesta happeen ja palamiseen liittyvästä kaikkea tieteellistä kunniaa itselleen hamunnut, valmiiksi aikansa korkea-arvoisin tiedemies (joskaan ei suinkaan oppinein eikä taitavin, mutta ainahan oli pa- rantamisen varaa, aateluuskin velvoittaa...) Antoine Lavoisier osoitti,että näin on aina kaiken palamisen kohdalla, niin kattavasti, ettei asiaa ole mitään järkeä epäillä.

Joseph Black konsultoi "erikoisilmojen" erikoisominaisuuksien tarkemman kartoituk- sen fyysikko-oppilaalleen Daniel Rutherfordille, joka osoitti pian, että Blackin_erikois- ilma (jossa eläimet kuolevat mutta kasvit rehottavat) selittää äärimmäisen rajoitetusti "erikoisilmojen joukkoa", eikä lainkaan esimerkiksi kynttilän sammumista ja hiiren hidasta kuolemaa suljetussa ilmatilassa. Hän onnistui kemiallista prosesseista eristämään typen, "myrkyllisen ilman" 1772.

Black ja Rutherford vakuuttuivat vanhasta flogiston-teoriasta uudessa muodossa,jos- sa typpi olisi "flogistonin" eli "tuliaineen" "kyllästämää ilmaa". Tehtäväksi asettui löytää "flogistonista vapaata ilmaa". Silloin kuvioon astui aivan toisenlainen henkilö kuin La- voisier (vaikka molemmat olivat uskovaisia, mutta vastakkaisista kirkoista), Benjamin Franklinin oppi-isä, joka ei ollut korkeissa tiedehallinnollisissa asemissa, vaan yksityi- nen siirtolainen USA:ssa, mutta sitäkin tiukemmin hän oli etenevän tieteen kasvuhermolla monilla muillakin tieteenaloilla kuin kemiassa:

Joseph Priestley



Joseph Priestley.

" Joseph Priestley (1733-1804) oli englantilainen pappi, kemisti, luonnonfilosofi ja psykologi. Kemistinä hän tutki varsinkin kaasuja. Vuonna 1774 hän sai elohopeaoksi- dia kuumentamalla valmistetuksi puhdasta happea ja tutki sen ominaisuuksia. Muuta- maa vuotta myöhemmin hän havaitsi myös, että "sitoutunutta ilmaa" (hiilidioksidia) si- sältävässä vedessä kasvit tuottivat sitä. [1] Jo sitä ennen hän oli todennut, että "sitou- tunut ilma" ei ylläpitänyt palamista eikä hengitystä, mutta sitä sisältäneessä säiliössä hiiret pysyivät kauemmin hengissä, jos siellä pidettiin myös kasveja. [2]

Joseph Priestley ei ollut ensimmäinen joka löysi hapen; ruotsalainen Carl Scheele oli eristänyt sen jo aiemmin, mutta Priestley julkaisi tulokset ennen Scheeleä.[3]

Apteekkari Carl Scheele, Ruotsi

Vaikka Priestely eristi hapen, hän pysyi vallalla olleen flogiston-teorian kannattajana. Hän nimitti happea "deflogistoituneeksi ilmaksi".Hänen mukaansa se erosi tavallisesta ilmasta siten, ettei se sisältänyt flogistonia, minkä vuoksi se pystyi sitomaan sitä palavista aineista tavallista ilmaa tehokkaammin.[4]

Priestley eristi myös muita kaasuja, jotka nykyään tunnetaan nimillä typpioksidi, typpioksiduuli eli ilokaasu ja hiilimonoksidi.[5]

Priestley oli Lunar societyn keskeisiä henkilöitä.[6] "



Ohjelman mukaan Lavoisier, jota muuten selitellään parhain päin, yritti omia hänen keksintönsä itselleen.

Priestley kuuluu myös sähkön keksijöihin, ja varsinkin hän ohjasi ja tuki Benjamin Franklinin tutkimustoimintaa tuolla alalla hänen fysiikanprofessorinaan.

Priestley on USA:n Unitaarisen presbyteerikirkon perustaja ja myös Yhdistyneen presbyteerikirkon (PCUSA), Donald Trumpin hengellisen kodin suuri autoriteetti ja patriarkka. Priestleyllä oli pistämätön uutta USAlaista yhteiskuntaa hyödyntävä keino säilyttää tieteelliset asettamukset, joita ei voinut siltä seisomalta todistaa, ja jotka eivät saaneet laajaa tai johtavien auktoriteettien kannatusta: hän säilöi ne kirkkonsa kaanoniin uskonnollisiksi opinkappaleiksi, mm. sielun luonteesta. Eikä mennyt kauaksi todesta ainakaan siinä suhteessa...

Mutta palataan Ranskaan ja vallankumoukseen...


http://keskustelu.skepsis.fi/Messa…/FlatMessageIndex/363418…

" Flogiston-teorian kumoaja paroni Antoine Lavoisier oli kiero mies, tuomari ja Ludwi- gin verojohtaja, joka oli käynyt maailman ensimmäisen luonnontieteellisen lukion. Kaikki tiesivät, että veronkantaja- ja verotarkastajaorganisaatio kääntää myös omaan taskuunsa minkä kerkiää. Näin teki myös Lavoisier, mutta sijoitti rahat "h...ien p...ei- den" sijasta kemian tutkimuksiin (kuka mistäkin tykkää...), joilla tietysti oli tarkoitus tehdä myös entistä enemmän rahaa ja asemaa.Sitä oli Ludwigilta luvassa,kun saa vain jotakin asiantynkää.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/96/Antoine_lavoisier.jpg
Antoine-Laurent de Lavoisier, Ranskan tiedeakatemian puheenjohtaja

Hänen rahoittamansa ja sivutöinään johtamansa ryhmä kehitti uuden ajan Euroopan ensimmäisen katuvalojärjestelmän Pariisiin (että tarkastajien ja poliisien ja aatelisten, pappien oli turvallisempaa liikkua ympäri vuorokauden...) ja tästä keksinnöstä hänet nimitettiin Ranskan tiedeakatemiaan 1768, 25-vuotiaana. 

Tuona samana vuonna akateemikko Lavoisier meni naimisiin verotarkastajajohtaja- työkaverinsa 13-vuotiaan ihmelapsityttären Mari-Anne Paulzen kanssa, joka käänsi tutkimusryhmälle uutta tieteellistä kirjallisuutta englannista, Sittemmin tuo supermimmi kirjoitti omin päin ainakin "Lavoisierin muistelmat",ja vähintään puhtaaksi mutta luulta- vasti suurelta osin muutenkin tämän muutkin teokset.Lavoisier heilui siinä määrin mo- nena Ludwigin hallinnossa, mm. Tiedeakatemian puheenjohtajana, ruutitutkimuksen johtajana ja maatalouskemiallisen tutkimuksen johtajana,että omakohtaiselle labrassa väkertämiselle saati paperitöille siltä suunnalta tuskin jäi paljon aikaa.


Lavoisierin kohtaloksi Ranskan vallankumouksessa, jota tämä avoimesti ja raivoisasti vastusti fanaattisena monarkistina, muodostui, että vallankumoushallituksen sisämi-nisteri Danton päätti, että kaikki Ludwigin vihatut johtavat yliverotarkastajat pitää tuo- mita kuolemaan. Lavoisier ja hänen appensa Jacques Paulze tuomittiin ja teloitettiin samassa erässä 8.5.1794.

Lavoisierin tuomiosta käytiin keskustelu, voidaanko tiedemies, joka on sijoittanut jon- kin ryöstösaalin ihmiskunnan hyväksi, tuomita saman kaavan mukaan kuin "tavalliset rötösvirkamiehet", varsinkin kun vallankumoustuomioistuinten perustaja sisäministeri Danton itsekin oli jo "osoittautunut roistoksi" ja kapinalliseksi ja teloitettu kaksi viikkoa aikaisemmin.

Lavoisierin puolelle asettui joukko akateemikoita, mm. Pierre-Simon "determinismi" Laplace ja Napoleonin myöhempi linnoituskenraali geometri Gaspard Monge ja Joseph-Louis "energiaoperaattori" Lagrange.

Sen sijaan hänen puolustajistaan näyttäisi puuttuneen kollegat mm. öljyteollisuuden tieteellisinä perustanlaskijoina Ranskan Akatemian pääsihteeri markiisi Condorcet ja biologi Jean-Baptiste Lamarck, joka oli aatelissäädystä ja luutnantin sotilasarvosta huolimatta vallankumouksen kannattaja. Ja ennen kaikkea heistä puuttui Vallanku- mouksellisen konventin puheenjohtaja, girondisti (jakobiinien vastustaja), fyysikko Lazare Carnot, yksi polttomoottorin idean kehittäjä ja hyötysuhdelaskelmat kehittäneen Sadi Carnot´n ja antimonarkistijohtaja, ministeri.