Kerenski itse oli eläissään yhden ainoan kerran osallistunut muhinkään vaaleihin, tsaarin neuvoa antavan Duuman vaaleihin Leninin kotikaupungissa Simbirskissä, perustamansa ”Sosialistipuolueen” ehdokkaana päästen läpi monien hänen äänes-täjiensä epäilemättä luullessa äänestävänsä Leninin puoluetta.

”Kapinan” ajankohta oli punaisille epäsuotuisin kuviteltavissa oleva: Akselivallat oli-vat yhä voimissaan, vaikka niiden tappio olikin jo nähtävissä varsinkin Turkin suun-nalla, jossa oli jo aikaisemmin alkanut alusmaiden irrottautuminen ja emämaassa ar-menialaisten kansanmurha. Brest-Litovskin rauha toi kuitenkin Saksalle vielä voima-piikin länsirintamalla, jolla se aloitti Belgian takaisinvaltauksen. Valkoiset olivat saa-neet valtakunnallisen organisaation aikaan kun sepunaisilla oli vasta rakenteilla. To-sin valkokaartit jakautuivat useaan alueelliseen kuppikuntaan, joista maalaisliittolai-set olivat suurin ja huonoiten Mannerheimin komennossa.

Ajakohta oli sellainen, koska se oli puhtaasti vastustajan valistema. Tämä oli keskei-nen momentti myös sittemmin Suomen kommunistisen puolueen Pietarissa perusta-neiden punapakolaisten arviossa: vallannkumoukseen ei pyritty eikä valmistauduttu, vaan siihen ajauduttiin”.

Ei tosin ollut mitenkään itsestään selvää, että Saksa valkoisia tukisi sotilaallisesti, edes pystyisi tukemaan, eikä sekään ollut varmaan, etteikö Venäjä voisi tukea sotatoimin punaisia.

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/tohtori-mauno-koivisto-saksan-paatos-lahettaa-joukkoja-suomeen-ratkaistiin-keisari-wilhelmin-aanella/

Kukaan suomalainen ei tiennyt, että Pietarin sotilaspiirin komentaja vasemmistoeser-räksi tunnustatuva Mihail Muravjov, Kerenskin raivoisa vastustaja, oli Saksan agentti. (Yksi karjalainen sen tiesi, ainakin epäillä: hänen politrukkinsa Konstantin Semjono-vitš Jeremejev, Pravdan toimittaja ja bolševikkien oerganisaaton entinen johtaja tsaarin Itämeren-laivastossa.)