sunnuntai, 10. helmikuu 2019

Ilmari Kosonen 2008: Vaiettu totuus balttivaikutuksesta

Screenshot_2019-02-03%20Ilmari%20Kosonen

https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/ilmari-kosonen-2008-vaiettu-totuus-balttivaikutuksesta/

Tässä on ihan tähdellinen juttu jäänyt aikanaan vähälle huomiolle. Korjailen ja pistän tänne keskustelun alaiseksi.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/5226474/vaiettu-totuus-balttivaikutuksesta

Ilmari Kosonen

” Vaiettu totuus balttivaikutuksesta

Lue ja hämmästy

2.1.2008 15:35

Ilmari Kosonen, Jyväskylä
Pohjolan Sanomat 31.12.07

Lappi, Turja ja Ruija saivat nimensä muinaisten aikojen balttiasuttajilta.

Taustoja nimille on etsittävä baltti- ja prussikielen sanakirjoista.Itä-Preussissa vaikut- taneen ritarimunkki Simon Grunaun 500 vuotta sitten laatima nyt kadonneen prussi-kielen sanasto mainitsee sanan labbis, jonka selitetään tarkoittavan sekä tavaraa, majataloa ja kauppakartanoa. ”

RK: Labbis, labbas, labs, labbans tarkoitti tosiaan ”(kaikkea) hyvää”, (kauppa)tava-raa, (kuljetus)rahtia preussissa. Sana yhdistetään usein kantaindoeurooppalaiseen juureen *lap-. Sana liene peräisin vaeltamisesta ja kulkemisesta.

Sen sijaan myöhempi (myynti)tavara-sana, venäjän tovar jne.  tulee mm. sotimista tarkoittavasta juuresta *kwer-, tai on lähtöisin muista, turkkilaista kielistä.

IK: ” Muinaisprussit [preussit, HM) olivat jo parituhatta vuotta sitten merenkulkijoita ja kauppiaita, liikkuivat kaikkialla Itämeren ja Pohjanmeren rannoilla hyvillä laivoillaan ja heillä oli vilkkaat kauppayhteydet Rooman ja Ruijanrannan välillä.

Virallisten tietolähteiden mukaan Turku juontuu muinaisvenäjän kauppapaikkaa mer-kinneestä sanasta torgu. Nimi tuli käyttöön muka Novgorodin kauppiaiden mukana. Mutta paremmat sanakirjat kertovat,että laaja turg-sanasto on balttiperua,vaikka osa sanastoa on myös slaavisanastossa. Turgus tarkoittaa markkinoita, tavarakauppaa. Yhdyssanoissa sen muotona on turga-, joten Oulun Turkansaari osoittautuu sekin balttien markkinapaikaksi.

Sanakirjoista löytyy myös selitys suomenkielen pirk-sanastolle ja paikannimille. Pir-kia on yksinkertaisesti talonpoikaistalo ja pirkikas taas kauppamies. Maakuntanimel-le Pirkanmaa, Pirkkalan pitäjännimelle, Hailuodon Pirko-nimistölle ja Tornion seudun Pirk-nimistölle ja Ruotsin Birkan perustajille löytyy siis perusteltu selitys. Ne kertovat balttiasuttajista, jotka ilmeisesti jo parituhatta vuotta sitten hankkivat Suomesta Lap-pia myöten erävaltauksia,perustivat eräasemia.Ja muodostivat jo silloin suuren osan Suomen asuttajista. ”

RK: Pirkti, perka, pirko = ostaa

IK: ” Hämeen pirkkamiehillä oli balttitulokkaiden vanhana peruna vielä 1500-luvulle oikeus kantta lapinveroa. ”

RK: Pirkkalaiset olivat vähän eri väkeä kuin hämäläiset, he olivat tuleet rannikolta ja osin epäilemättä skandinaavejakin, mutta he tappelivat hämäläisten kansa ruotsalaisia vastaan ja hämäläistyivät.

… IK: Mutta kaikkein vahvin nimitodistus balttiheimojen erävaltauksista ja kauppa-asemista pohjoisessa on Turja-nimistö, jota historioiden kirjoittajat ovat satakunta vuotta jäljittäneet – perimmäistä selitystä löytämättä. Tutkijat ovat arvelleet Turjan olevan vanhaa omaperäistä pohjaa ja pitäneet jonkin henkilön nimeen pohjautuvana.

Mutta turja kertoo sanan vastaan väittämämättömästä balttitaustasta. Nimittäin verbit turéjau, turiù ja liettuan nykykielessä yleisimpänä perusmuotona turėti, turi, turėjo tarkoittavat kaikki ’omistaa’, ’pitää hallussa’ – nettisanakirjoissakin löytyvinä sanoina. Latvian (lätti) kielessä sana on nyt tureju. Turjanmaa voidaan kääntää nimillä ’balttien veromaa’, ’balttien eränkäyntimaa’. ”

RK:Latviassa kyseistä verbiä ei juuri käytetä,vaan siellä on samanlainen ”jollakin on” -rakenne kuin suomessakin, mutta preussissa on turrītwei, pr. 3. turri, imperfektistä ei mainintaa, kuten ei myöskään kuurissa: turitum, turi.

Latvianturēt (tur,turētejo) = pitää kiinni, otetaan tuo merkitysrimpsu tuosta talteen:


https://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=856262&r=10621063&lid=856262&g=2&q=tur&h=1430

tureklis (gen. pl. ~ekļu), laikiklis, laikytuvas = pidin, kannatin
telefona klausules tureklis - telefono ragelio laikiklis = puheilinen luurin kannatin
turēt (~u, ~i, ~-, ~ēja, ~ēs), laikyti = pitää
turēt rokā - laikyti rankoje = pitää kädessä(än)
turēt aiz rokas - laikyti už rankos = pitää kädestä
turēt stingri / vārīgi / vāji - laikyti tvirtai / atsargiai / silpnai = pitää lujasti / varovasti / lepsusti
kaķis tur asti stāvus gaisā - katė [laiko] iškėlusi uodegą = kissalla on häntä (k. pitää hätää, hum.)
turēt rokas kabatās - laikyti rankas kišenėse = pitääkäsiä(än) taskussa
turēt tīru - švariai laikyti, laikyti švarų = pitää puhtaana
turēt kārtībā - tvarkingai laikyti = pitää järjesteyksessä
par ko jūs mani turat? - kuo jūs mane laikote? = pitää jonakin: minä miua pidätte?
viņš neturēja par vajadzīgu - jis nelaikė reikalinga = hän ei pitänyt tarpeellisena
turēt ieročus kaujas gatavībā - laikyti ginklus paruoštus = pitää aseet (käyttö)valmiina

Ja sitten ovat vielä sanonnat erikseen:


turēt muti šnek.  - laikyti liežuvį už dantų = "pitää suu(nsa)" (lat), "pitää kielensä / kieltänsä hampaiden takana" = "pitää kieli keskellä suuta", "ajatella, mitäs sanoo, ettei sano, mitä ajattelee"
turēt vārdu - laikytis žodžio, tesėti žodį = pitää sanansa, pitäytyä sanassaan
t. [stingri] grožos - griežtai (kietai) ką laikyti = pitää, pidellä lujasti
turēt prātā - atsiminti = pitää mielessään, muistaa
turēt ļaunu prātu uz kādu - griežti dantį ant ko nors = pitää vihaa, kiristellähammasta jtkn kohtaan.
t. [ie]naidu uz kādu - jausti priešiškumą kam nors = pitää, tuntea vihaa, vastenmielisyyttä jtkn kohtaan
turēt kādu aizdomās - įtarti ką nors = pitää jnkn aavistusta, epäluuloa, epäilläjotakin.
turēt kādu cieņā (godā) - gerbti ką nors = kunnioittaa jotakuta (pitää kunnioitusta)
turēt acis vaļā - būti budriam, nežiopsoti = pitääs ilmät auki, kurissa; olla valppaana, olla tuijottamatta
turēt rokas klēpī - sėdėti susidėjus rankas = pitää (istua) kädet ristissä, olla tekemättä mitään, reagoimatta mihinkään.
te (tur) ir ko turēt - čia ne juokas = "tässä on pitelemistä", tämä ei naurata, ei ole naurun, vitsin paikka
turēt vērā - turėti galvoje = pitää päässään
neturi kungu par brāli, nedz vilku par aitu! - nelaikyk pono broliu ir vilko avimi! = älä pidä herraa veljenä äläkä sutta pässinä (lampaana)!

latvialaiset sanonnat ovatusein hyvn suomalaisenkin mentaliteetin oloisia, liettualaiset usein eivät.
 

Ei todennäköisesti veromaa eikä läänitys, sillä verbi turit´ = ajaa,kuljettaa mukanaan omaisuutta on myös venäjässä. Se kyllä yhditetään myös balttiverbiin tverti (tveria, tverė) = kiinnittää, vahvistaa, venäjän tvërdyj = kova. Balttikielissä sosiaaliset merki-tykset kulkivat varsinkin vanhaan aikaan aina luonnon merkitysten edellä, luontoa taas personifioitiin - just päinvastoin siis kuin SU-kielissä.

IK: Pidän myös Savo-nimistöä kaikilta osin maakuntanimeä myöten turja-nimistön kaltaisena, balttiasuttajista kertoen – savo kun balttikielessä tarkoittaa omaa, tureja-sanan synonyymiä. ”

RK: Tämä Savo tulee mielummin savusta, oikeasta teknisesti savustamisesta, kas-kenpoltosta: latvian žaut (1.žauju, žāvu, 3.žauj, žāva) = asettaa kuivattavaksi, savus-tettavaksi, tervaksi poltettavaksi, žāvēt (žāvē, žāvēja) = kuivata (sušit’), savustaa (kalaa tai lihaa). Savu ei ole suomen alkuperäinen savu-sana, vaan sellaisia ovat kaasu ja katku (sitäkin rinnakkaismuoto kitku saa epäilemään balttilaiseksi), kataja-kin on ”savupuu”, sitä samaa on se sukulainen seetri. Savu ei sellaisenaan ole bal-tinkaan alkuperäinen savu-sana, kuten esimerkiksi rukas = savu,usva, tihku (Rauch), vaan se on luoteeltaan ”tekninen”, teknologinen, uudehko sana. Tuo alakuperäinen on siirtynyt merkitsemään mm. tupakansavua.

IK: ” Sana Kemi tuli balttiasuttajien sanasta kiemas tarkoittaen labbis-sanan tavoin kartanopihaa, kylää tulokasasukkaiden kauppakylinä. ”

RK: Kiemas-sana vastin suomessa on kaima; ”kaikilla sama nimi samassa kylässä” lienee ollut periaatteena vasakirveskansalla.

Kemi (-in) on iranilaina, Khem = Suuri joki, nimi on luultavasti alaanien antama, jotka kävivät kauppaa Jäämeren ja Itämern rannikoiden ja Persian välillä kaviopanssaroiduilla hevoskaravaaneillaan.

Lab(b)is ei ole tarkoittanut pihaa, vaan enempi irtainta omaisuutta.

IK: ” Myös ikivanha nimi Ruija selviää balttikielen sanasta syntyneeksi – edelleenkin rujà tarkoittaa ’hehku, loistetta’. Turjanmeren Ruijanranta sai nimensä balttipurjehti-joilta, jotka siellä kesäisin joutuivat ympärivuorokautisen auringonpaahteen piiriin. ”

RK: Mooses! Liettuan rùja, latvian la. roja [ruoja], la. rūja, raũnas = (lauma)kiima, (kiima)lauma käärmeillä, poroilla (rykimä, etymologia äänestä väärä) jne, rauna = kissan ym. kiimajakso, rūte = koiran k., venäjän rëva (tosin tämä periaatteesta voi johtua ääntelemisestä, rev = huuto).

Sellaisia elukoitahan Ruijassa piisaa: poroja, hylkeitä, mursuja ja jopa valaita.

Tuon näköiset liettuan ja latvian punainen-sanat ovat ongelmallisia tässä yhteydes-sä,sillä ne ovat tulleet veren ja surun symbolista, hautavärinä käytetystä punamullas- ta, jonka käytön he omaksuivat kampakeraamikoilta,jotka olivat omaksuneet Kundan ja Suomusjärven kulttuurien alkuperäisiltä asukkailta, keitä nämä sitten olivatkin ja mitä kieltä puhuivat (siitä on vain löysiä epäilyksiä).Samat sanat kuten rauda tarkoit- tavat surua ja punahehkua.Germaanikielten tavalliset punainen-sanat röd, rot, red ovat vasarakirveslainoja. Balttikielten alkuperäisiä punainen-sanoja ovat mm. wormyan / urminan ja sarkans. Suomen punainen on alun perin tarkoittanut punaisia hiuksia, mikä antaa aiheen olettaa, että sellaiset olivat tavalliset kampakeraamikoilla samoin kuin esimerkiksi komi-kansalla.

IK: ” Balttitulokkaat perustivat tarunhohtoisen Vienanmeren Bjarmian, joka kukoisti kaupallaan ja maanviljelyllä 2000 – 1200 vuotta sitten, kunnes noin 800 jKr. ilmaston kylmenemisen takia Bjarmia hajosi. Heidän jumalansa Jomal kertoo heidän balttimytologiasta. ”

RK: Jomal voi yhtä hyvin olla kampakeraamista perua. Mutta se esiintyy myös latviassa ja skalvissa, mm. Jumne eli Jomsborg. Bjarmit olivat permiläisiä.

IK: ” Suomalaisen sukunimistön läpikäyminen osoitti, että parituhatta suomalaista su-kunimeä on nimen taustaosalta balttiperua, osa on jo parintuhannen vuoden takaisia tulokkaita.Mutta suurin osa nimistä on balttiperua myöhäisemmmän muuton mukana. Esimerkiksi Suomen toiseksi yleisin sukunimi Korhonen kertoo pellonjumala Korhoa palvoneista balttipakanoista.

RK: Pellonjumala oli Curche. Korhonen voi tulla muutakin kautta, esimerkiksi korke-aan (pitkään) ja karkeaan / karheaan liittyen, balttia yhta kaikki, ettei sen puoleen.

IK: ” Laaja Kemppaisten balttisuku Sotkamon asuttajina sai nimensä laukuissa kantamistaan tulitauloista (kempa). ”

RK: ” Kémpė [kämpee] = kääpä, latviaksi piepe. Kempelekin on Kääpälä. Saamen hylkeen etukäpälä gaeppel voi hyvin tulla tasan samasta sama

IK: ”Kun Saksan ristiritarit verisellä kansanmurhalla 1200-luvulla valtasivat Itä-Preus- sin (Vähä-Liettuan, T.) ja Liivinmaan, suuri osa heimojen väestä ei antautunut eikä alistunut. Vanhat kronikat kertovat asukkaitten joukkopaosta. Kovimmat soturiruhti-naat ja varakkaimmat kauppiaat nousivat turgine-kauppaveneisiinsä ja suuntasivat pohjoiseen tänne entisille kauppa- ja eräsijoilleen. Kun pakolaisina mukana tuli suuria joukkoja liiviläisiä, vaih- toivat muutkin tulokkaat kohta kielensä heidän suomenkieleensä. ”

RK: Liiviläiset eivät puhuneet suomea, mutta suomessa on paljon liivi-lainoja – ja liiviläisiä paikannimiä, samoin Karjalassa, mm. ”Maininkijärvi” Aldoga > Ladoga > Laatokka, Õnega / Ääninen (Äńńi), Ilmen = ”Ylimenojärvi” (sieltä pääsi kiertämään laivalla Baltian ympäri, jne.

IK: ” Mutta heidän vanhan kielensä perua on myös maannimi Suomi. ”

RK: Kyllä, joskin noita tapahtumia paljon aikasempana ajankohtana.

IK: ” Kun nuo purjehtijat Viron Hiidenmaan vesillä ottivat suunnan luoteeseen pur-jehtiakseen Turkuun ja myös edelleen pohjan perille, oli suuntana heidän kielessään luoteinen – ’suominis’ yhtenä luoteisen nimityksistä. ”

RK:Hiisikin on väännettty muka persermaanoseksi,MITÄ SE EI MISSÄÄN TAPAUK- SESSA OLE. KOSKA SE TAIPUU NS. VANHALLA KAAVALLA, JOLLA EI YKSIKÄÄN – KOROSTAN EI YKSIKÄÄN KERMAAILAINA TAIVU!

KAIKKI Koivulehdon päinvastaiset väännöt on osoitettu väärennöksiksi.

IK: ” On suuri puute, että viralliset historian tutkijat eivät osaa kertoa näistä balttinimistöistä ja meidän suomalaisten balttigeeneistämme yhtään mitään. ”

Kyllä se korjataan.

 

http://www.kantele.net/vainamoisen-henkilollisyys-selvitetty/2721

" Väinämöisen henkilöllisyys selvitetty?

Etelä-Suomen Sanomissa 18.10.2009 julkaistun artikkelin mukaan Kalevalasta löy-tyvät runot pohjaavat ainakin osittain todellisuuteen. Kirjoittajan mukaan Liettuan val-tionarkistoissa on tarkat tiedot valtavista aarteista, jotka eräs venäläinen mies ryösti Novgorodin ruhtinaalta viedäkseen ne Ruotsiin. Pihkovasta kuitenkin lähetettiin retki-kunta,joka kaappasi aarteen ja vei sen Pihkovan linnoituksiin.Tämä retki ja aarre sai-vat nimen Sampo, koska ryhmän venemiehenä olivat Itä-Preussin Sambian maakun- nasta tulleet samboi-heimon miehet laivoineen.Liiviläiset antoivat Pihkovan ruhti-naalle nimen Väinämöinen,koska hän saapui etelästä Väinäjoen varrelta Pihkovaan.

”Tämä herra Väinämöinen oli siis todellinen prinssi ja ruhtinas.”

Pidetyn ruhtinaan kuoltua kansa itki kaksi viikkoa Väinämöisen kuolemaa. Artikkelin on kirjoittanut jyväskyläläinen metsänhoitaja Ilmari Kosonen, joka on tutkinut Baltian yhteyttä Suomen historiaan ja kulttuuriin. "

HM: Tämä kaveri on liian myöhäinen Kalevalan Väinämöiseksi.

Persian ja pohjoisten merien välillä kauppaa käyneet alaanit eli osseetit nimittäin tunsivat Kalevan runon oluen synnystä, ja siinä yhteydessä lainasivatkin kieleensä sanan äluton = olut.

" ... Kalevalaa on lainattu jo 1500 vuotta sitten muihin tarustoihin?


Donin ja Pohjois-Kaukaasian iranilaiset alaanit, nykyiset osseetit tunsivat yli 1500 vuotta sitten Kalevalan ja lainasivat muyös suomalsita sanstoa, mm. sanan olut:

Ralf-Peter Ritter (s. 1937, Berliini, k. 2011, m.p.), kirjoittaa mainitussa väitöskirjassaan

Suomalaisten ja germaanisten kielten varhaisimmista lainakosketuksista, ajanlaskun alun aikaan

... § 82. AБAEB macht auf folgende Parallele aufmerksam (346).

Auf die Bedeutung des Bieres als Kultgetränk bei den frühen Ostseefinnen weist, daß in den Kalevalagesangen eine Episode die Entstehung des Bieres betrifft. Auch im NARTENEPOS – und zwar nur in der ossetischen Fassung – ist dem nämlichen Ereignis eine gesonderte Erzählung gewidmet:”Wie das Bier erschien” (s. KAЛOEB 167). Die Ubereinstimmung daß sowohl die Narten als auch die Kaleviden mit der Erfindung des Bieres zusammengebracht werden, erörtert etwas ausfürlicher zu werden, da sie in FROMMs Kalevalakommentar nicht erwähnt wird. Die Parallele wird dadurch noch bemerkenswerter‚ daß in beiden Versionen ein Vogel eine Rolle spielt. Im KALEVALA singt Gimpel (Blutfink, fi. Punalintu ”Rotwogel”) bzw. eine Drossel (rastas) (?) das Lob des Bieres (20, 407 ff.). FROMM erwähnt eine andre fassung vom Ursprung des Bieres, in der der Vogel das erstfalls gebraute Getränk benennt: ”Bier dein richtiger Nahme! Sehr Böse‚ nicht süß, viel Hopfen dazugetan, reichlich Wasser zugegossen, mit Fichtenzubern eingefangen”. (FROMM 1, 967 15l; Anm. zu 407 ff.). Im NARTENEPOS pickt ein Vogel Hopfen, fliegt zu den Narten, pickt ein wenig Malz und wird flugunfähig. Man bringt ihn zur Heldin Satana, die ihn auf Weizen setzt, nach dessen Genuß sich der Vogel erholt und davonfliegt. Nach dein von dem Vogel gewiesenen Verfahren braut Satana das erste Bier.

Sie ”mahlt Malz”, kocht es, seiht die Brühe und fügt einen kräftigen Sud von Hopfen hinzu. Die Brühe fängt an zu zischen und zu funkeln und bedeckt sich mit weißem Schaum (107 f.). Im KALEVALA füllt die ”Herrscherin des Nordlands”, nachdem sie von der Entstehung des Bieres erfahren hat, Wasser in einen großen Topf und beginnt aus Gerste und viel Hopfen Bier zu brauen. In dem Lämminkäinenlied und in den Biersprüchen ist es die Kalevalatar, die das Bier zubereitet (FROMM 1967, 151 zu 189).

Im Lichte der Parallele ist natürlich das Nebeneinander von oss. æluton und fi. olut auffällig. ”

[RK: Olut on siis osseetiksi (suomaisen korvaan) ”ÄLYTÖN” Ei taida ihan olla sukulaiskieliä… Mutta ei haittaa.

Osseettien oluenjumalatar Satana on POHJAN AKKA, se on selvä kuin pläkki.

Punalintu” oli Kalevalaa minun ymmärtääkseni punatulkku, joka pesii katajapensissa ja syö mm. katajanmarjopja

http://www.ossetien.ch/pdf/Kinder_der_Sonne.pdf

... Ritter:

” Die Herleitung von olut aus einer iranischen Schicht läßt sich allerdings nur mit der adhoc-Annahme eines Einflusses des folgenden Laterals oder Labialvokals auf das a bewerkstelligen (vgl.§ 40). Es kommt hinzu, daß die lautlichen Verhältnisse für ger- manische Herkunft des ossetischen Wortes sprechen. Im Falle eines ossetischen Erbwortes wäre –d– statt –t– zu erwarten (SCHMID 1986, 188; für germanischen Ursprung plädierte bereits AБAEB – 1949) 92. Vor diesem Hintergrund erhält die genannte mythologische Parallele einen anderen Stellenwert. Der Ursprung des alanischen und finnischen Motives der Entstehung des Bieres wäre dann im Germanischen zu suchen.

Ein weiterer identischer Terminus aus dem Bereich der Bierherstellung ist fi. humala ’Hopfen’, das übereinstimmend als gerrnanisches Lehnwort angesehen wird (SKES, HOFSTRA 1985,310).Oss.iron. xuymællæg (xumallag) käme prinzipiell als Etymon für humala in Frage (oss.-ag ist Formans). Ae. hymele setzt ein *humilōn- voraus (vgl. ae. cymen < lat. cuminum), für das ein finnisches *humila zu erwarten wäre (vgl. fi. verkilö ’Öse, Aufhänger’ < germ. *wergilō-). Auch ein *humla hätte am ehesten ein *humila ergeben, vgl. fi. hamina ’Hafen’ – schwed. hamn.

92. Möglicherweise ist eine oss. Form mit –d– in den georg. Wortformen aludi und ludi sowie in dem georg. PN aluda repräsentiert (s. ANDRONIKAŠVILI 140).

[RK: Verkilö on laina latviasta, verklis = verkilö = pujotus-, riputuslenkki, verbi verti > verklis, lt. verklys, kuten arti > arklys , irti > irklys (lt) jne.]

Die Übereinstimmung zwischen Iranisch und Germanisch betrifft auch die Personen-namengebung; zu Alu- im Germanischen s. BIRKHAN 1970, 337; zu dem in Inschrif-ten der nördlichen Schwarzmeerküste vorkommenden Namen Aλоυξαγоς (AБAEB). Für iranische Entlehnungen im Ostseefinnischen gibt es freilich sonst keine Evidenz. Die auf den arischen Bereich weisenden Lehnwörter reflektieren gewöhnlich den durch das Urindogermanische vorauszusetzenden Vokalismus, z. B. fi. porsas ’Ferkel’ (uridg. *porkos, vgl. lat. porcus‚ av. parasa-; SCHMID spricht indessen von einem ”Wandel a > o in einer Gruppe baltischer und jranischer Lehnwörter” – o.c. 189). Eine Ausnahme wäre fi. vasa, vasikka ’Kalb’ (mordw. vaz) zu oss. dig. uæs, dessen beweiskräftige Kognaten e-Vokalismus sichern (das Wort gehört zu uridg. *uetos- ’Jahr’, IEW).

Es wäre natürlich auch möglich, daß das Motiv der Bierentstehung über die russis-chen Bylinen nach Finnland gelangt ist, es scheint jedoch im Ostslavischen nicht belegbar zu sein.

... "


Alaanit joutuivat vuonna 375 j.a.a. ensimmäisenä eurooppalaisena kansana hunnien hyökkäyksen kohteeksi, jossa jakaantuivat ainakin kolmeen ryhmään,joista yksi liittyi hunneihin, toinen, ehkä suurin, pakeni naapureidensa goottien ja vandaalien kanssa länteen, ja kolmas väisti etelään Kaukasukselle, nykyiset kielen sälyttäneet osseetit. Toki on mahdollista, että jokin ryhmä alaaneja väisti myös pohjoiseen, ja palasi sitten noiden Kausasian heimoveljien yhteyteen, kun isoin pöly oli laskeutunut.

 

Vasmerin Venäjän etymologinen nerokkaan Oleg Trubatshëvin toimittamana jakaa Kososen mielipieen Väivämöisen alkuperästä.

Danu / Don taas on myös lähellä kantaindoeurooppaa,sanaa *Dwēna = virtaa (hiljaa), se tarkoittaa hitaasti virtaavaa suurta jokea: Don,Tonava, Wien, Viena, Väinä (kur. Dveina), Teno, ja on totta tosiaan samaa juurta kuin esimerkiksi Väinämöinen ainakin venäjän etymologisen mukaan.

https://lexicography.online/…/%D0%B4%D0%B2%D0%B8%D0%BD%D0%B0

" Двина; Dvia = Viena, Väinä (jokia)

Двина́ (За́падная) - название реки,перенесенное затем также на Сев. Двину. Зап. Двина называется в др.-исл. Dýn(a), ср. польск. Dźwina, нем. Düna, лит. Dauguvà, лтш. Daugava;

ср. еще лит. daũg «много», а также распространенный русск. гидроним Многа.

Далее, лив. (liivi) Vẽna, эст. Väina-jõgi, Väin, фин. Väinäjoki, также эст. väin «пролив = salmi».

Отсюда производят также имя Väinämöinen.

Сев. Двина называется по-карельски Viena, откуда др.-исл. Vína (Миккола, ÄВ 11 и сл.).

Ввиду начального dv- это название не может быть финно-угорским (см.Виклунд, МО 10, 174; также Сетэлэ, там же).

Dv- ei voi olla SU, se on vasarakirveen *Dw-

Попытка Виклунда объяснить данное название как заимств.из др.-сканд. Dýna и связать последнее с др.-исл. dvína «слабеть = heiketä, исчезать = kadota», англос. dvínan, голл. verdwijnen (поскольку устье Зап. Двины оканчивается многочисленными рукавами и болотами) невероятна (см.Хольтхаузен, Awn. Wb. 43, где Dýna - из русск.) уже потому, что существует Двина́ - приток Десны (в Черниговск.обл.) и Двиноса - приток Вилии (бассейн Немана),польск. Dźwinosa.

Germaaninen lähtö ei sovi yhteen jakutuman kanssa: se on islannissa laina. Dyyni on samaa perua.

Возм.,это древнее и.-е.название,которое Розвадовский (RS 6, 61) относит к др. -инд. (m.-intia) dhávatē, dhā́vati «течет = virtaa», dhāutíṣ «родник, ручей = puro», греч. θέειν [theein] «бежать = juoksee», θοός [thoos] «быстрый = nopea», др.-исл. dǫgg «роса = kaste», ср.-в.-н., д.-в.-н. tou «роса», тогда как Ильинский (ИОРЯС 23, 2, 247 и сл.) связывает с греч. θῖς [thīs], род. п. θινός [thinos] «дюна = dyyni», лит. dùja «пылинка = pölyhiukkanen», лтш. dun̨i «тина = lieju».

Следует отвергнуть все попытки установить родство с Дон (напр., Б. Сапунов X; Карский 1, 45) или с дви́гать (Н. Соколов, RS 3, 225).

Vasmer kiistää yteyden Doniin, mutta se on aivan ilmeinen tosi todellisuudessa, yhteys voi olla myös venäjän verbiin dvigat´ = liikuttaa: -g- on aiheutetun toiminnan johdin kantabsltoslaavista.

Сомнительна также связь с гот. dauns «пар = höyry» (Лёвенталь, РВВ 54, 477).

О карельск. Viena «Сев. Двина» см. еще Мягисте, ASSES 2, 78 и сл., который отделяет его от русск. Двина́ и производит от фин. vieno «спокойный, тихий».

Nuo ovat samaa jurta, samoin tyyni.

[См. еще Блесе («Studi baltici», 9, 1952, стр. 199 и сл.), который возводит русск. Двина к балт. первоисточнику, а (Сев.) Двина объясняет иначе — как родственное русск. два и т. д. — Т.] "


 

https://tunturilatu.fi/media/TL_2016_4.pdf

http://www.metsahistoria.fi/sites/metsahistoria.fi/files/Susikko%202-2018.pdf

http://www.narvasoft.fi/kktie/onkemaki.html

https://www.viiskunta.fi/mielipide/yleisolta/oura-tarkoittaa-kalliomaata-1.1579539

https://www.facebook.com/groups/1482080471881390/2066999213389510/?comment_id=2067224006700364&reply_comment_id=2067262090029889&notif_id=1549063489311178&notif_t=group_comment_reply

https://www.hurissalo.fi/hurissalo/nimistotietoa-hurissalosta/

https://www.kiilopaa.fi/blogi/kirjoitus/2017/12/kiilopaa-eli-paljaslaki-on-vaihtanut-usein-nimeaan.html

https://www.perttelinkotiseutu.net/Tekstit/poutio_nimi.html

https://vehvila.fi/wp/wp-content/uploads/2017/11/Vanhaa-sanastoa-yleis%C3%B6nosastokirjoitus-Paikallislehti-Sis%C3%A4-Savossa-17.1.2013.pdf

https://savonmaa.fi/article/harvinainen-kaartilan-hirvasvuoren-luola/

https://www.siikkis.fi/lukijalta/terskanimi-tarkoittaa-vaikeakulkuista-saamen-kielella-6.529.134241.0f623934cc

https://www.koillissanomat.fi/mielipidelukijalta/koitijarvi-on-rautajarvi-ja-kostojoki-on-kaikujoki-6.226.129862.64630dd222

http://www.sissoset.net/aineisto/nimi.htm

https://www.suodenniemi-seura.fi/kysy-keskustele-kaupittele/?x428175=2836326

" Pronssikaudella Kokemäenjoen varsilla oli varsin laajalla alueella skandinaavista asutusta ja rautakaudella se vielä laajeni.
Aikoinaan seudun viisat saamelaiset ja suomalaiset kutsuivat seuduilleen skandinaaviperäisiä kauppiaita.
Vanhat paikannimet tarkemmin tutkien ovat oikeassa ja kertovat Hattulassa paljon paikan maaston ja luonnon piirteistä."
 
Skandinaavinen ei ollut kuitenkaan germaanista, mitä sitten olisikin. Germaanit tulivat Skanidinviaan eli "Erillismaahan" vasta ajanlaskun alun aikaan Ralf-Peter Ritterin mukaan.
 
 
 
 
 

Ilmari Kosonen 1946–2022

 

Screenshot%202023-02-14%20at%2004-14-30%

Metsänhoitaja

Ilmari Kosonen

12.2. 2:00
 
 

Metsänhoitaja Ilmari Kosonen kuoli 11. lokakuuta 2022 Mikkelin keskussairaalassa äkillisen sairauskohtauksen seurauksiin. Hän oli 76-vuotias, syntynyt Säämingissä 16. huhtikuuta 1946.

Kosonen varttui maanviljelijäperheessä, seitsenpäisen sisarusparven nuorimpana. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta hän opiskeli Helsingin yliopistossa metsänhoitajaksi. Keski-Suomen metsänhoitoyhdistysten liiton toiminnanjohtajana Kosonen toimi vuodet 1973–1994. Tehtäväänsä hän hoiti aktiivisesti ja idearikkaasti ja oli useissa asioissa edellä aikaansa.

 

Uran toinen, lähes 30 vuotta kestänyt päävaihe, toteutui monipuolisena oman yrityk-sen puitteissa. Ensin oli erilaisia oman alan asiantuntija-, konsultointi- ja opetusteh-täviä, kunnes luova lahjakkuus löysi toimintakentän ensin keksintöjen, sitten nimis-töntutkimuksen piiristä. Kososen keksinnöille luonteenomaista on käytännöllisyys, esimerkkinä taimikämmen, siirtoistutuksissa kätevä kuokka.

 

Paikannimien tutkiminen oli intensiivinen harrastus ja eläkeiän päätoimi, aiheesta julkaistiin useita satoja Kososen lehtiartikkeleita ja haastatteluja. Lähestymistavassa uutta on luonnon painotus: vanhat paikannimet perustuvat useimmiten luonnonmuo-dostumiin ja ihmisen toimintaan, ja nimien selitystä tukeva näyttö löytyy yhdistämällä karttojen ja kielihistorian tietoja. Ilmarin luonnontuntemus oli perusteellinen sekä ammatin että elämänikäisen harrastuksen ansiosta. Aiheesta hän piti myös runsaasti yleisöesitelmiä, usein kotiseutuyhdistysten kutsumana.

 

Ilmari kantoi vastuuta yhteisistä asioista. Opiskeluaikana hän oli HYY:n hallitukses-sa. Keski-Suomen Osuuspankin hallintoneuvostoon hän kuului lähes 20 vuotta. Metsä- ja paikallishistoria olivat sydäntä lähellä, ja hän osallistui aktiivisesti mm. Sääminki-seuran sekä Savonlinnan oppaiden toimintaan. Vahvaa auttamishaluaan Ilmari toteutti vapaaehtoistoiminnassa: hän tarttui talkootehtäviin jäänveisto- ja hiekanveistokilpailuissa ja muissa tapahtumissa. Ja silloin saatiin nauttia Ilmarin oivaltavista ideoista, kuten kirkkaasta jäästä tehdystä kelkasta, jolla lapset laskivat vauhdikkaasti mäkeä. Se oli luonnonmukaista rakentamista ja leikkiä.

Luonto ja metsässä liikkuminen oli Ilmarin harrastuksista rakkain. Hän lähti myös pit-kille vaelluksille, kuten ”Pyhät polut”-retkille patikoiden, polkupyörällä tai kirkkove-neessä. Retkikaverit oppivat luonnosta paljon, kun Ilmari kertoi havaintojaan ja tietojaan. Retkillä valmistui vuosien aikana satoja vaellussauvoja ja tuohituokkosia.

Työuransa ajan Ilmari asui Jyväskylässä, mutta kotiutui elämän loppuvuosiksi Enon-koskelle. Hänen ystäväverkkonsa oli laaja, ja hän piti siitä hyvää huolta. Tärkeä hänelle oli ”Keski-Suomen läpihiihtäjät”, elinkeinoelämän johtajia yhteen koonnut ryhmä, jonka vaelluksia hän oli toteuttamassa usean vuosikymmenen ajan.

Pekka Kosonen

Tuomo Jantunen

Kirjoittajat ovat Ilmari Kososen veli ja ystävä.

Kommentit

Ladataan...