"Mutta minusta tämä on hyvää pitkän tähtäimen tulevaisuuden suunnittelua, pidemmän tähtäimen kuin nyt tekeillä oleva sote-uudistus", Huovinen sanoi.

Ministeri kommentoi aloitteen sisältöä muuten hyvin varauksellisesti. Hänen mukaansa aloitetta ei sisällytetä sote-uudistuksen valmisteluun.

THL:n aloitteessa esitetään, että yksityiset yritykset pääsisivät kriteerit täyttäessään julkisesti rahoitetun terveydenhuollon tuottajiksi ja asiakas saisi enemmän valinnanvapautta yksityisen ja julkisen välillä.

"Kun puhutaan valinnanvapaudesta,pitää muistaa, että se suosii usein hyväosaisia. Kaikilla ei ole osaamista tai koulutusta valitsemiseen", ministeri sanoi politiikan toimittajien lounaalla.

"Toinen huoli on se, että järjestelmästä tulee entistä pirstaleisempi ja lisää byrokratiaa."

Huovinen haluaisi myös pitää sotevallan kunnilla,jotka huolehtivat myös liikenne- ja kaavoitussuunnittelun kautta terveyden edistämisestä. THL:n aloitteessa terveydenhuollon vastuuta siirrettäisiin suuremmille alueellisille toimijoille.

"Ei pidä erottaa terveydenhuoltoa omaksi erilliseksi lohkokseen", Huovinen sanoi.

Huovisen mukaan hallituksen sote-uudistus etenee, mutta aikataulu on "hyvin tiivis ja haastava". Kunnilta odotetaan lausuntoja sote-uudistuksen väliraporttiin lokakuun alkupuolella. " 

" THL: Yksityislääkärit mukaan tuottamaan julkista terveydenhuoltoa

Potilaille lisää vapautta valita hoitopaikkansa, ja myös yksityiset tuottamaan julkisesti rahoitettua perusterveydenhuoltoa.

Nämä ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) keinoja kohentaa terveydenhoitoa.

Tänään julkaistussa Jonottamatta hoitoon -aloitteessa on yhteensä seitsemän kohtaa, joiden avulla perusterveydenhuoltoa on määrä vahvistaa niin, että kaikki suomalaiset pääsisivät kiireettömään hoitoon jonottamatta.

"Osaratkaisujen aika on ohi", arvioi ylijohtaja Marina Erhola THL:n vaikuttajaseminaarissa Helsingissä.

THL on valmistellut aloitteensa kuultuaan laajaa suomalaista asiantuntijajoukkoa ja perehdyttyään myös Ruotsin, Tanskan ja Norjan terveydenhuollon uudistuksiin.

Aloite muistuttaa karkeasti Ruotsin mallia, jossa maakäräjät rahoittavat terveyden-huollon. Ruotsalaiset voivat valita yksityisten ja julkisten lääkärien välillä. Hinnat ovat potilaalle samat riippumatta siitä, onko tuottaja yksityinen vai julkinen.

THL:n malli perustuu vahvoihin alueellisiin palvelujen järjestäjiin ja potilaiden valinnanvapauteen.

"Järjestäjiä voisi olla enintään 30", Erhola sanoi HS:lle.

Raportissa todetaan, että ihanteellinen järjestäjien määrä Suomessa olisi 12–15.

"Kapasiteettia terveydenhuollossa on tarpeeksi, mutta se pitää saada tehokkaammin käyttöön", Erhola viittaa epätasapainoon perusterveydenhuollon ja toisaalta erikois-sairaanhoidon sekä työterveydenhuollon välillä. Voimavaroja tulisi siirtää perusterveydenhoitoon.

THL:n mallissa julkisesti rahoitetun perusterveydenhuollon tuottajiksi hyväksyttäisiin myös yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita.

Tuottajat pantaisiin kilpailemaan potilaista, joita raha seuraisi.

Erholan mukaan palveluntuottajia varten luotaisiin kansallinen hyväksymis- ja listausmenetelmä. Niille myös maksettaisiin potilaista yhtenäinen euromääräinen korvaus.

Potilas saisi halutessaan vaihtaa hoitopaikkaa useinkin, mutta palveluyksikkö ei voisi kieltäytyä toteuttamasta valintaa hyväksyttyjen hoitopaikkojen välillä.

Erholan mukaan uuteen malliin siirryttäisiin vähitellen. Pitemmän päälle kertyisi säästöjä, mutta alkuvaiheessa koituisi lisäkustannuksia.

THL on laskenut, että väliaikaisena korvamerkittynä rahoituksena pitäisi suunnata vuodessa 230–350 miljoonaa euroa palveluiden järjestäjille.

Summa katettaisiin osin korottamalla palkansaajilta perittävää sairaanhoitomaksua. Erholan mukaan korotus voisi olla 48–90 euroa vuositasolla.

Myös muita rahoitusmahdollisuuksia on määrä selvittää.

Hoitoon pääsy on THL:n mukaan viime vuosina vaikeutunut.

Keväällä 2013 vain 15 prosenttia suomalaisista asui kunnassa, jossa lääkärin vas- taanotolle pääsi alle kahden viikon odotusajalla. Kolmanneksella odotusaika oli viisi viikkoa tai enemmän.

Terveyskeskuksen hoitajan vastaanotolle kaksi kolmasosaa suomalaisista pääsi viime keväänä kolmen päivän kuluessa.

Hoitotakuun mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on arvioitava hoidon tarve viimeistään kolmen päivän kuluttua.

Yksityislääkäreitä edustava Lääkäripalveluyritykset (LPY) kiitteli aloitetta tuoreeltaan. LPY on pitkään ajanut sitä, että yksityisyritykset voisivat kilpailla samalla viivalla julkisten terveysasemien kanssa terveyspalvelujen tuottamisesta, vaikka niiden järjestämisvastuu ja rahoitus pysyisi julkisena.

LPY moitti THL:n uudistusta kuitenkin siitä,että se ei ratko monikanavarahoituksen ongelmaa.

Hallitus on kaksi vuotta yrittänyt muotoilla sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon uudistamista, jotta suomalaisten tasa-arvo parantuisi ja hoidon järjestäminen tehostuisi.

Uudistus on kuitenkin pahasti jumissa poliittisen kiistelyn ja eturistiriitojen vuoksi. "

Keskustelua:

Terveydenhuollon rahoitus tarvitsee uuden mallin

Kolmen päällekkäisen terveydenhuoltojärjestelmän ylläpitäminen tulee liian kalliiksi.

Suomalainen terveydenhuolto on kehittynyt vuosien saatossa, ja jotkin sen osat toimivat jopa erinomaisesti. Kokonaisuutena järjestelmä ei kuitenkaan enää toimi.

Selvimmin tavallinen veronmaksaja näkee terveyspalveluiden ongelmat jonoina ter- veyskeskuksissa. Suomessa saa usein odottaa terveyskeskuslääkärille pääsyä kah- desta neljään viikkoon. Peräti joka kolmas potilas jonottaa terveyskeskuslääkärille jopa viisi viikkoa.

Ellei järjestelmää pian uudisteta systemaattisesti ja hallitusti, se tapahtuu pakon edessä.

Hallitus päätti elokuun lopussa osana rakennepoliittista ohjelmaa selvittää sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoitusmallin purkamista. Selvityksen tavoit- teena on rahoituksen yksinkertaistaminen sekä hoito- ja kustannusvastuun siirtelyn vähentäminen.

Ongelmana ei ole rahoituksen kerääminen useista lähteistä vaan julkisen rahoituk- sen ohjautuminen palvelutuotantoon usean kanavan kautta. Terveyskeskukset, sairaalat, työterveysasemat ja yksityiset lääkäriasemat saavat rahoituksensa eri periaatteiden mukaisesti.

Päällekkäisten järjestelmien ylläpitäminen on kallista. Se on jo johtanut terveyskes- kusten palvelukyvyn heikkenemiseen. Työterveyshuollossa sairauksien hoito korostuu terveystarkastusten sijaan.

Työssä käyvä terve aikuinen voi olla monikanavaisessa terveydenhuollossa kolmen päällekkäisen järjestelmän – kunnallisen ja yksityisen terveydenhuollon sekä työter-veyshuollon – piirissä. Samaan aikaan masennuksesta kärsivä nuori voi jonottaa kunnan terveyskeskukseen viikkoja, pahimmillaan kuukausia. Jonot ovat joskus kohtalokkaan pitkiä.

Nykyisin terveydenhuollon julkinen rahoitus jaetaan valtion, kuntien ja Kelan kautta. Vastedes tämä rahoitus pitää ohjata alueittain yhdelle terveyspalvelujen järjestämi- sestä vastaavalle toimielimelle. Palveluja voisivat järjestää esimerkiksi 12–30 sote- aluetta, tai järjestelmä voisi perustua 4–5 erityisvastuualueeseen. Palvelujen järjes- täjän pitää olla uusi toimielin, mutta se voidaan rakentaa nykyisiä rakenteita hyödyntäen.

Terveyspalveluja järjestävän toimielimen pitää olla sekä väestöpohjaltaan että toi- mintaedellytyksiltään riittävän vahva, jotta se pystyy kantamaan palvelutuotannon toimintaan ja talouteen liittyvät riskit. Myös äkilliseen kalliin hoidon tarpeeseen pitää voida vastata niin, ettei hoito aja palvelun järjestäjää taloudelliseen ahdinkoon.

Nykyinen kuntien ja Kelan rahoitus sekä valtion palvelujen tuottamiseen tarkoitetut valtionosuudet tulee ohjata uudelle terveyspalveluja järjestävälle toimielimelle palve-lutarvetta kuvaavien kriteerien perusteella. Kriteereissä voidaan ottaa huomioon myös alueelliset erot esimerkiksi väestörakenteessa ja palvelumarkkinoissa.

Uudessa mallissa palvelujen järjestäjä joko tuottaa tarvittavat palvelut itse tai hankkii ne muilta julkisilta tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Perusterveydenhuollon palvelu- jen tuottajiksi voidaan hyväksyä yhtenäisin kriteerein sekä julkisia että yksityisiä palveluntuottajia.

Asiakkaalle tämä tarkoittaa valinnanvapautta mutta myös kokonaisvaltaisempaa ja asiakaslähtöisempää hoitoa.

Päällekkäisyyksien karsimisella säästettäisiin aikaa ja rahaa.Asiakkaiden valinnan- vapauden ansiosta terveyspalvelujen tuottajien joukko monipuolistuisi ja joutuisi kantamaan itse huolta palvelutasostaan.

Lisäksi terveydenhuollon tehtäväkenttä ja työnjako selkiytyisivät. Voimavaroja pystyt- täisiin yhden järjestäjän mallissa suuntamaan entistä paremmin niin, että sosiaali- ja terveydenhuollon erilliset osat tukevat väestön todellisia ja tulevaisuudessa muuttu- via tarpeita. Myös työterveyshuolto voisi keskittyä perustehtäväänsä:ehkäisemään työperäistä sairastumista, osallistumaan työyhteisöjen kehittämiseen ja tukemaan työssä jaksamista.

Tietoisuus sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme kehittämistarpeista on viime aikoina kiitettävästi parantunut. Tarvitaan yhteinen kansallinen näkemys siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuoltoa käytännössä uudistetaan.

Marina Erhola ja Markku Pekurinen

Erhola on ylijohtaja ja Pekurinen tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. "

Hoidon pitää olla tieteellistä ja oikeaa, varsinkin yliopistosairaaloissa.

Jos sitten vaikka potilas kuoleekin TIETEEN hyväksi, niin potilas ei silloin kuole turhaan!

Mutta jos potilas kuolee PIERUPEILINEURONIEN ja muun PUOSKARITIETEEN JA POLIITTISEN HUIJAUKSEN "HYVÄKSI", niin se on MURHA. Jos sattuu vääriä teo- rioita (kuten "pierupeilineuronit") sellaista on luovuttava hyvässä järjestyksessä oike- an tieteen hyväksi, tekemättä niistä "arvovaltakysymystä". Virheiden piilottelusta on rangaistava myös tieteessä.

(Mulle kyllä ilmoitettiin TAYSissa hoitovirheestä, jonka vaikutukset saatiin torjuttua, vaik- ka mulla ei olisi ilman sitä ilmoitusta ollut mitään tietoa koko virheestä, vaan olisin luullut kyseessä olleen sen "perussairauden" ilmiöt; että oikeen viimmestä päälle rehellistä oli! Turha odottaa täysin yksityisellä puolella...)

Järjestelmiä on enemmäkin kuin kolme: ylipistolliset keskussairaalat ovat oma järjes-telmänsä, jonka ohjaus ja päämäärät tulevat yliopistojen puolelta.Niiden johdolla ja professoreilla on oltava mahdollisimman vapaat kädet, koska heillä on viimekätinen vastuu tieteellisyydestä, ja koulutuksesta. Se tuottaa muutakin kuin terveyspalveluja. Muu erikoissairaanhoito on "toinen" järjestelmä, terveyskeskukset kolmas, yksityiset neljäs ja työterveydenhuolto viides.

Järjestelmää ei pidä keskittää THL:n alle. Siltä puuttuu sellaiseen kyky ja taito, ja jär- jestelmä on silloin väärin organisoitu mm. tieteelliseltä, lopultakin tärkeimmältä kannalta.

THL pitää päin vastoin nykyisessä muodossaan lakkauttaa, ja sen toiminnot hajasi- joittaa nykyisten yliopistollisten keskusssairaaloiden yhteyteen TIETEELLISEN NÄYTÖN perusteella!

Puskan jälkeen on valittava joku lakimies ylimenokauden väliaikaiseksi "tekniseksi" pääjohtajaksi!

Toinen vaihtoehto on tehdä THL:sta USA:n virkavastuullisen NIH:n kaltainen aidosti tieteellinen laitos, joka on sitten tieteellisesti ohjaavassa asemassa myös tiedeyli-opistojen alan tiedekuntiin nähden. Sellainen vai ei onnistu käden käänteessä. Rahaa saataisiin lakkauttamalla vahingollisten idioottien "Suomen akatemia", susine "(euro)tieteen malleineen", jotka eivät ole todellisia tieteellisiä menettelytapoja.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/kukaan-ei-ole-suomessa-v...

http://nakokulma.net/index.php?topic=11443.0