Tietellisten seurojen valtuuskunnan asettama Tutkimuseettinen neuvottelukunta, puheenjohtaja teol. tri Gustaf Björkstrand ja varapuheenjohtaja teol. tri Jaana Hal-lamaa, on julkaissut ohjeiston "Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkauksien käsitteleminen", johon mm. Helsingin yliopisto on jo ehtinyt sitoutua.

http://www.tenk.fi/hyva_tieteellinen_kaytanto/index.html

Allekirjoittaneen silmään pisti paitsi neuvottelukunnan johdon hiukan yksipuolinen opillinen tausta ja niin tieteenfilosofien kuin moraalifilosofienkienkin loistaminen poissaolollaan neuvottelukunnan kokoonpanosta, ainakin tuo seuraava "Hyvän tieteellisen käytännön" kohta:

5. Tutkimusryhmän jäsenten asema,oikeudet, OSUUS TEKIJYYDESTÄ, vastuut ja velvollisuudet sekä tutkimustulosten omistajuutta ja aineistojen säilyttämistä koske-vat kysymykset on MÄÄRITELTY ja KIRJATTU kaikkien osapuolten hyväksymällä tavalla ENNEN TUTKIMUKSEN ALOITTAMISTA tai tutkijan rekrytoimista ryhmään.(korostukset Pt)

Eli siis ennen kuin ainakaan niistä sen uuden jäsenen tuloksista on yhtään mitään tietoa (jos kyseessä kerran on perustutkimus) pitäisi tehdä "sopimus" eri osapuol-ten "osuudesta tulosten tekijyydestä", tulosten "omistusoikeudesta" (tutkija, yliopisto, rahoittajat jne), tulosten julkisuudesta jne.

Tekijyydellä eli tekijänoikeuksilla on erittäin tärkeä merkitys tieteellisen tiedon tuotta-misessa, koska niiden perusteella mm. jaetaan tohtorinarvot, ja vastaiset tutkimus-määrärahat. Sen sijaan julkisen tieteellisen tiedon "omistusoikeudella", mitä sillä sitten tarkoitettaneenkin, on vähäinen merkitys.

Tällaisessa sopimuksessa on perustutkimusta koskien jotakin tolkkua lähinnä silloin, kun sovitaan, että ryhmän uusilla jäsenillä _ei ole_ tekijänoikeutta joihinkin ryhmän jo pitkälle työstä- miin tuloksiin, vaikka ne julkaistaisiinkin myöhemmin.

Mutta jos edeltä käsin "sovitaan", yhtään mitään tietämättä siitä, kuka mitäkin tulee keksimään, ja mitä tarkasti ottaen ne tulokset tulevat olemaan, että tulokset esimer-kiksi jaetaan "tasan" kaikkien väitöskirjoihin, tai että johtaja aina esiintyy yhtenä tekijänä tmv., niin sellainen "sopimus" sinänsä on jo tieteellisen vilpin ruumillistuma!

Kukaan oikea perustutkija ei tuollaista "sopimusta" mene ehdoin tahdoin allekirjoitta-maan, koska se mm. osoittaisi, että "sopija" ei varsinaisesti tiedä, mitä objektiivinen tieteellinen tutkimus on ja mitä se ei ole (olkoon sen perustutkijan moraalin kanssa muutoin sitten niin tai näin). Jopa sekin on hienoista vilppiä, jos jonkin tutkimuspro-jektin eri osapuolet vähän jälkikäteen sumplivat tuloksiaan esimerkiksi jonkin talou-dellisen ym. "kokonaisetunsa" maksimoimiseksi, mutta siinä on kuitenkin jokin järki mukana, kun taas tässä tekijyyden ennalta jakamisessa sellaista ei ole.

Jos tuollainen tulosten jakosopimus on vilppiä tekemättä tehtävissä,eli tulos ja teki-jätkin tiedetään suurella tarkuudella jo työhön ryhdyttäessä,niin se tarkoittaa sitä, että kysymyksessä ei tosiasiallisesti ole ainakaan perustutkimus, vaan lähinnä taval-linen ammattityö tunnetuilla teorioilla, tai korkeintaa soveltava tutkimus (niinikään tunnetuilla teorioilla,joita korkeintaa konkretisoidaan ko kohteen mukaan).

Ja mitä tulee tähän tulosten "omistajuuteen",niin tieteellinen perustutkimustieto ei voi olla sisällöltään kenenkään yksityisomaisuutta mm.siksi,että jos ja kun se on objektii-vista, niin joku muu yhtä ammattitaitoinen tutkija on saattanut tulla aivan laillista tietä täsmälleen samoihin tuloksiin (toisin kuin esimerkiksi taiteessa tai teknisessä suun-nittelussa) ja todentanut ne, joten ei ole periaatteessa olemassa objektiivista keinoa "omistusoikeuden rikkomuksen" osoittamiseksi. Eikä voi olla myöskään mitään, "pa-tenttitietokantaa", josta selviäisi,mitä on jo keksitty ja mitä "ei saisi käyttää", sieltähän ne "salaiset" tiedot ainakin heti kopsittaisiin mm. muiden tutkimusten pohjaksi...

Edelleen tutkimuksen tuloksellisuus panos-tuotos-suhteella mitattuna romahtaa, jos tulokset ovat salaisia, koska uusi tieteellinen tieto rakentuu aina vanhan varaan (taas toisin kuin esimerkiksi taiteessa),ja samoja tuloksia myös keksittäisiin uudestaan ja uudestaan eri puolilla, vaikka ne olisi jo muutamassa paikassa keksittykin.

Tällaiselle kiristysluontoiselle "yksityisomistukselle" perustuva toimintamalli on hyvää vauhtia menettämässä merkityksensä teknologisen kehityksen tärkeimmillä alueilla muuallakin kuin varsinaisessa tieteessä,esimerkiksi ohjelmistotuotannossa (kts. Stallmann, Vaden: Koodi vapaaksi, Himanen: Hakkerietiikka).

Yllättävää on että Helsingin yliopisto on noin vain hyväksynyt nämä ohjeet, vaikka se on ollut muodostamassa (perus)tutkimusyliopistojen verkostoa mm. Leidenin, Oxfor-din ja Cambridgen yliopistojen kanssa (joista ainakin kaksi jälkimmäistä on tuossa suhteessa hyvin ansioituneita). Tämä ei lupaa "hyvää" sille, että Helsingin yliopisto onnistuisi vastaisuudessakaan vetämään hajurakoa "tavallisiin" yliopistoihin nähden, jos muut yliopistot omaksuvat paremmat tutkimuseettiset ohjeet, voi pahimmassa ta-pauksessa käydä vaikka päin vastoin. Nämä ohjeet nimittäin eivät ole tältä osin tutki-musyliopiston,vaan nimenomaan jonkinlaisen ammattikorkeakoulun tai bisnesyliopis- ton ohjeet. On vähän niinkuin olisi jääty 1980-luvun puolivälin aatteellisiin asemiin.

Tutkimuseettisissä ohjeissa olisi syytä tehdä käsitteellinen ero perustutkimuksen, so-veltavan tutkimuksen ja tuotekehittelyn (joka on enemmänkin suunnittelua kuin varsi-naista tiedettä) välille. Näitä kaikkia tiedeyliopistossakin tehdään, mutta suunnittelua ja tiedettä voi olla vähän vaikea mahduttaa yksien eettisten ohjeiden alle, ainakaan tekemättä käsitteellistä eroa näiden toimintojen ja niiden tulosten välille.

http://www.helsinki.fi/agora/vara/mielipide/ohjaavatko.html

 

lhttps://zapdoc.site/hyv-tieteellinen-kytnt-ja-sen-loukkausten-ksitteleminen.html

 

" Good scientific practice and procedures for handling misconduct
and fraud in science

Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen

God vetenskaplig praxis och handläggning av avvikelser från den

 

TUTKIMUSEETTINEN NEUVOTTELUKUNTA

Mariankatu 5
00170 Helsinki
puh. (09) 2286 9234
fax (09) 2286 9244

FORSKNINGSETISKA DELEGATIONEN

Mariegatan 5
00170 Helsingfors
tfn (09) 2286 9234
fax (09) 2286 9244

NATIONAL ADVISORY BOARD ON RESEARCH ETHICS

Mariankatu 5
FIN-00170 Helsinki, Finland
Tel. +358-9-2286 9234
Fax +358-9-2286 9244

pro.tsv.fi/tenk

2002

Tutkimuseettinen neuvottelukunta on opetusministeriön asettama asiantuntijaelin, jo- ka perustettiin vuonna 1991 käsittelemään tieteelliseen tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja edistämään tutkimusetiikkaa.Neuvottelukunnan tehtävänä on edistää tutkimusetiikkaa koskevaa keskustelua ja tiedotustoimintaa Suomessa sekä toimia aloitteentekijänä ja lausunnonantajana tutkimusetiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Neuvottelukunta kokoontuu kerran kuukaudessa,ja sen pääsihteeri toimii Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteydessä.

Forskningsetiska delegationen är ett sakkunnigorgan, som undervisningsministeriet
har utsett. Delegationen grundades år 1991 för att behandla etiska frågor med an-knytning till vetenskaplig forskning och att främja forskningsetik. Dess uppgift är att främja debatt och informationsverksamhet i Finland och ta initiativ samt avge utlå-tanden i forskningsetiska frågor. Delegationen håller möten en gång i månaden, och delegationens generalsekreterare arbetar vidVetenskapliga samfundens delegation. The National Advisory Board on Research Ethics is an expert body nominated by the Ministry of Education. The Board was founded in 1991 to address ethical ques-tions relating to scientific research and to advance research ethics. The responsibili-ties of the Board include promoting discussion and informing the public about research ethics in Finland as well as taking initiatives and responding to proposals made on matters concerning research ethics. The Board meets once a month and its Secretary General is attached to the Federation of Finnish Learned Societies.

1 Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) tehtävänä on siitä annetun asetuksen (1347/1991) nojalla edistää tutkimusetiikkaa koskevaa keskustelua ja tiedotustoimin-taa Suomessa sekä toimia aloitteentekijänä tutkimusetiikan edistämiseksi.Tähän perustuen neuvottelukunta on laatinut yhteistyössä suomalaisen tiedeyhteisön kanssa seuraavat tutkimuseettiset ohjeet hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja sen loukkausten käsittelemisestä. Vaikka neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä on säädetty asetuksella, ohjeiden tehokkuus perustuu tiedeyhteisön vapaaehtoiseen sitoumukseen noudattaa niitä.

Neuvottelukunnan laatimat tutkimuseettiset ohjeet pyrkivät määrittelemään hyvää tieteellistä käytäntöä ja sen loukkauksia monitieteisestä näkökulmasta. Ohjeiden ta-voitteena on hyvän tieteellisen käytännön edistäminen ja tieteellisen epärehellisyy-den ennaltaehkäiseminen kaikissa tutkimusta harjoittavissa organisaatioissa, kuten yliopistoissa,tutkimuslaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Ohjeita voidaan noudat- taa soveltuvin osin myös yritysten kanssa yhteistyössä tehtävässä tutkimus- ja kehitystyössä.

Eri tieteenaloilla on omia eettisiä normistoja,jotka sisältävät yksityiskohtaisempia oh-jeita esimerkiksi tutkijan ja tutkimuksen kohteen välisestä suhteesta. Näistä antavat lisätietoja muun muassa Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE), Biotekniikan neuvottelukunta (BTNK), tieteelliset seurat sekä eri ammatti-alojen järjestöt.Linkkejä ja yhteystietoja tällaisiin organisaatioihin ja niiden antamiin ohjeistoihin on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan kotisivuilla '

HYVÄ TIETEELLINEN KÄYTÄNTÖ

Hyvä tieteellinen käytäntöja sen loukkausten käsitteleminen

www.tenk.fi

2. Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja tutkimusvilppi aiheuttavat vakavia seurauksia tieteelle. Vaikka ne ovat harvinaisia,kilpailu tiedeyhteisössä saat-taa johtaa epärehellisten keinojen käyttöön tieteellisen arvostuksen tai muiden etu-jen saavuttamiseksi. Tiedeyhteisön tulee siksi vahvistaa hyvän tieteellisen käytännön noudattamista sekä kiinnittää huomiota tutkimuseettisiin kysymyksiin.
 

Tutkimuseettinen neuvottelukunta laati ensimmäiset tutkimusvilppiepäilyjen käsittele- miseksi tarkoitetut menettelyohjeet vuonna 1994.Ne uudistettiin vuonna 1998 menet- telyohjeiden soveltamisesta saatujen kokemusten sekä aiheesta käydyn kansainväli- sen keskustelun pohjalta.Näiden ensimmäisten menettelyohjeiden tavoitteena oli tut-kimusvilpin tunnistaminen ja yhteisen normiston vakiinnuttaminen sen käsittelemiseksi.

Eri puolilla maailmaa on viime vuosina keskusteltu vilkkaasti hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja siitä, kuinka hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset voidaan tunnistaa. Keskustelun pohjalta on luotu erilaisia määritelmiä ja niihin pohjautuvia säännöstöjä.

Toisaalta määritelmiä ja säännöstöjä on myös kritisoitu voimakkaasti.Jo tieteenalojen erojen vuoksi on mahdotonta sanoa yksikäsitteisesti ja yleispätevästi, mikä on tai ei ole hyvän tieteellisen käytännön mukaista tutkimusta tai toimintaa tieteellisenä asiantuntijana.

Myös Suomessa on alettu keskustella entistä enemmän tutkimuseettisistä kysymyk-sistä, ja on kiinnitetty huomiota siihen, että väärinkäytösten tunnistamisen ja tutkimi-sen lisäksi tarvitaan sitoutumista tieteen tavoitteita palveleviin, eettisesti kestäviin toi-mintatapoihin. Tämän tavoitteen edistämiseksi Tutkimuseettinen neuvottelukunta on laatinut jäljempänä esiteltävän kuvauksen hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Tämän myönteisen lähtökohdan tueksi neuvottelukunta on kuvannut esimerkkien avulla, millainen toiminta loukkaa hyvää tieteellistä käytäntöä. Kuvaukset auttavat yksilöimään toiminnan, joka ei ole hyväksyttävää, ja edistävät näin hyvän tieteellisen käytännön vaalimista. Myös tutkijoiden oikeusturvan kannalta on tärkeää tunnistaa varsinaiset tutkimuseettiset kysymykset ja erottaa ne tutkijayhteisöjen muuntyyppisistä ongelmista.

Neuvottelukunta on samalla uudistanut yliopistoilta, tutkimuslaitoksilta ja ammattikor-keakouluilta saadun palautteen pohjalta aiemmin laatimansa menettelyohjeet hyvän tieteellisen käytännön loukkausten käsittelemiseksi. Menettelyohjeiden avulla hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia koskevat epäilyt voidaan käsitellä nopeasti ja oikeudenmukaisesti.

Yliopistot, tutkimuslaitokset ja ammattikorkeakoulut sekä muut tieteellistä tutkimusta harjoittavat organisaatiot voivat sitoutua allekirjoituksellaan menettelyohjeiden noudattamiseen.

Suomalaisen ohjeiston lähtökohtana on, että hyvän tieteellisen käytännön edistämi-nen sekä sen loukkausten ja tieteelliseen tutkimukseen kohdistuvien vilppiepäilyjen käsitteleminen kuuluvat ennen muuta tieteellistä tutkimusta Suomessa harjoittaville organisaatioille. Tutkimuseettinen neuvottelukunta keskittyy toiminnassaan tutkimus-eettiseen keskusteluun ja tiedotustoimintaan ja yleisten ohjeiden laatimiseen tämän pohjalta. Ohjeiden soveltaminen on tutkijayhteisön itsesääntelyä, jolle lainsäädäntö määrittelee rajat.

Taustaa

HYVÄ TIETEELLINEN KÄYTÄNTÖ

3 Yksi tieteellisen tutkimuksen eettisen hyväksyttävyyden sekä sen luotettavuuden ja tulosten uskottavuuden edellytys on, että tutkimus on suoritettu hyvän tieteellisen käytännön (good scientific practice) edellyttämällä tavalla. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu muun muassa, että tutkijat ja tieteelliset asiantuntijat

1. noudattavat tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja, se on, rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tutkimusten ja niiden tulosten arvioinnissa;

2. soveltavat tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedon-hankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä ja toteuttavat tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta tutkimuksensa tuloksia julkaistessaan;

3. ottavat muiden tutkijoiden työn ja saavutukset asianmukaisella tavalla huomioon niin, että he kunnioittavat näiden työtä ja antavat heidän saavutuksilleen niille kuulu-van arvon ja merkityksen omassa tutkimuksessaan ja sen tuloksia julkaistessaan; Hyvän tieteellisen käytännön mukaista on edelleen, että

4. tutkimus on suunniteltu, toteutettu ja raportoitu yksityiskohtaisesti ja tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten edellyttämällä tavalla;

5. tutkimusryhmän jäsenten asema, oikeudet, osuus tekijyydestä, vastuut ja velvolli-suudet sekä tutkimustulosten omistajuutta ja aineistojen säilyttämistä koskevat kysy-mykset on määritelty ja kirjattu kaikkien osapuolten hyväksymällä tavalla ennen tutkimuksen aloittamista tai tutkijan rekrytoimista ryhmään.

6. rahoituslähteet ja tutkimuksen suorittamisen kannalta merkitykselliset muut sidon-naisuudet ilmoitetaan tutkimukseen osallistuville ja raportoidaan tutkimuksen tuloksia julkaistaessa; ja että

7. noudatetaan hyvää hallintokäytäntöä ja henkilöstö- ja taloushallintoa. Eri tieteen-aloilla on lisäksi niille tyypillisiä hyvään tieteelliseen käytäntöön liittyviä erityispiirteitä, joita käsitellään yksityiskohtaisemmin tieteellisten seurojen ja ammattijärjestöjen alakohtaisissa ohjeistoissa. Yliopistot, tutkimuslaitokset ja ammattikorkeakoulut ovat julkaisseet ja voivat julkaista niissä harjoitettavaa tutkimusta koskevia tarkentavia menettelyohjeita.

Yliopistojen, tutkimuslaitosten,ammattikorkeakoulujen ja muiden tieteellistä tutkimus-ta harjoittavien organisaatioiden tulee huolehtia siitä, että hyvään tieteelliseen käy-täntöön perehdyttäminen ja tutkimusetiikan opettaminen ovat osa niiden antamaa koulutusta. Jokaisen tutkijankoulutusta antavan yksikön tehtävä on lisäksi liittää koulutusalan mukaisen hyvän tieteellisen käytännön erityiskysymykset osaksi tutkijankoulutusohjelmaansa.

Vastuu hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta kuuluu koko tiedeyhteisölle. Sitoutumisesta hyvän tieteellisen käytännön noudattamiseen vastaa ensisijaisesti jokainen tutkija ja tutkimusryhmän jäsen itse, mutta myös jokainen tutkimusryhmä kokonaisuutena, tutkimusyksikön johtaja ja tutkimusta harjoittavien organisaatioiden johto. Suomessa toimivat tieteelliset seurat ovat myös omalta osaltaan vastuussa hyvän tieteellisen käytännön vaalimisesta ja edistämisestä ja voivat ylläpitää sitä muun muassa tieteellisten julkaisujen vertaisarviointijärjestelmän avulla.

 

***

Haistapaskantiede vie kaiken kriisinkestävyyden!!!

https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/1-2023/tiede-osana-maan-kriisinkestavyytta

Tiede osana maan kriisinkestävyyttä

Pääkirjoituksessa Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen kirjoittaa siitä, mikä rooli tieteellä on kriisien keskellä. Miten tiede auttaa meitä selviytymään?
 
Lea Ryynänen-Karjalainen
16.2.2023
 
TT_2023_01_Lea_Ryynanen-Karjalainen.jpg
Lea Ryynänen-Karjalainen.

 

”Maamme oli niihin aikoihin ollut suuressa jännityksessä idästä tulleen nootin takia, joka kuitenkin presidenttimme suurella valtiollisella taidolla tuli ohjatuksi tällä hetkellä meille rauhaksi ja onneksi. Toivoaksemme niin jatkuu,jotta saisit kasvaa itsenäisessä isänmaassa.” Näin äitini kirjoitti muistikirjaansa vuoden 1961 lopulla kuvaillessaan syntymäni aikaista tilannetta Suomessa.

Äidin ja isän lapsuus sota-aikana, ukin ja sedän sotakokemukset sekä puute milloin mistäkin siirtyivät meille lapsille vahvoina kokemuksina. Ne näkyivät erilaisiin ongel-matilanteisiin varautumisena mutta myös lähimmäisistä huolehtimisena sekä haluna vaikuttaa. Isäni yksi lempilauseita olikin, että ihmisellä pitää olla sekä vyö että henkselit.

Varautuminen ja välittäminen ilmenivät lapsuuden perheessäni myös kiinnostuksena koulutukseen, tieteeseen ja tutkimukseen. Vanhempani uskoivat, että mitä enemmän tietää ja ymmärtää, sitä paremmin selviää vaikeissakin tilanteissa.

Nyt eletään jälleen aikaa, joka koettelee monin tavoin kriisinkestävyyttämme. Jos on lukenut esimerkiksi Hans Roslingin kirjan Factfulness, tietää, että maailmassa asiat ovat nyt paremmin kuin vuosikymmeniä sitten. Kuitenkin moni kokee samansuuntai-sesti kuin Haruki Murakamin romaanin Komtuurin surman päähenkilö: ”Sitä kävelee tiettyyn suuntaan ajatellen, että tämä on minun polkuni, ja yhtäkkiä tajuaa, että polku onkin kadonnut jalkojen alta.” Silti päähenkilö jatkaa kävelemistä tietämättä, mihin suuntaan on menossa. Hän kulkee eikä lamaannu.

Korkeakoulu- ja tiedeyhteisön toimijat ovat nostaneet eduskuntavaalien alla vahvasti esiin, millainen merkitys koulutuksella,tieteellä ja laajalla sivistyksellä on kriisinkestä- vyyden varmistajina ja vahvistajina. Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi ry puhuu omissa hallitusohjelmatavoitteissaan tiedon ja osaamisen huoltovarmuudesta.

Tieteentekijöiden liitto puolestaan muistuttaa eduskuntavaalitavoitteissaan, että ”tie-de on sivistyksen, maailmankuvan ja koulutuksen perusta” ja että ”tiede on edellytys kestävän yhteiskunnan rakentamiselle ja kriittiseen ajatteluun kykenevien ihmisten kouluttamiselle”. Tieteellisten seurain valtuuskunta nostaa esiin tutkitun tiedon ja siihen perustuvan osaamisen merkitystä disinformaation ja valeuutisten leviämisen estäjinä.

Pienen maan ja sen tutkijayhteisöjen vahvuuksia ovat tiiviit verkostot ja lyhyet väli-matkat. Tiedontarpeita ja muutoksista viestiviä hiljaisia signaaleja pystytään niiden ansiosta tunnistamaan joutavasti ja ketterästi. On myös ymmärretty, että eri tieteen-alojen välisellä yhteistyöllä syntyy luovuutta,ideoita ja innovaatioita – sellaista lyhyel- lä tai pitkällä aikavälillä hyvää tekevää tietoa ja osaamista, jota ei muuten olisi osattu tunnistaa tai ajatella.

Tieteellä on myös suomalaisten tuki takanaan.Vuonna 2022 julkaistu Tiedebarometri osoitti jälleen kerran, että tiede kiinnostaa. Yliopistoihin ja korkeakouluihin luotetaan, ja luottamus tieteeseen on erittäin vahvaa. Ristiriitaisten näkemysten kuuluminen tieteeseen ymmärretään hyvin, ja tutkijoiden luotetaan työskentelevän yhteiseksi hyväksi.

Enemmistö Tiedebarometriin vastanneista oli sitä mieltä, ettei tutkimuksen resursse-ja pidä kohdentaa vain parhaiten hyödynnettäville tutkimusaloille. Kuitenkin lähes puolet Tiedebarometrin vastaajista oli sitä mieltä, että Suomessa tehdään paljon hyödytöntä tutkimusta. Se saa miettimään, mitä on tarpeeton tai hyödytön tutkimus. Olisiko niin, että hyödyttömäksi koetaan sellainen tutkimus, joka jollakin tavoin osoittaa sen, miten vähän itse tietää?

On usein vaikea myöntää, että maailmassa on paljon sellaista, jota ei itse ymmärrä tai käsitä. Oltaisiinko vuonna 2019 kuitenkaan osattu yksiselitteisesti sanoa, millai-sesta tutkimuksesta olisi hyötyä nyt alkuvuonna 2023? Olisiko silloin edes haluttu ajatella, miten kipeitä asioita nyt joudutaan pohtimaan? Kuinka hyvin luotamme siihen, että tieteen avulla pystytään ratkaisemaan tämän päivän ja tulevaisuuden ongelmat?

Tieteen tehtävänä on ratkaista ongelmia mutta myös vahvistaa toivoa ja luottamusta parempaan tulevaisuuteen.

Kriisinkestävyyden yhtenä perustana on pitkäjänteinen ja järjestelmällinen tutkimus, joka ei usein ole saman tien hyödynnettävissä.Se saattaa jopa vaikuttaa joltakin, jota on hyvin vaikea yhdistää sen hetken tietotarpeisiin ja ongelmien ratkaisuun. Kuiten-kin sitä tarvitaan vahvistamaan ihmisten ennakointikykyä ja varautumista sellaisiinkin tilanteisiin, joita ei toivota tapahtuviksi.Tieteen tehtävänä on ratkaista ongelmia mutta myös vahvistaa toivoa ja luottamusta parempaan tulevaisuuteen.

Joka päivä tarvitaan luotettavaa tietoa,taitoa ja viisautta tehdä hyviä päätöksiä mutta myös rohkeutta sietää epävarmuutta ja huolta. Se on oleellinen osa kriisinkestävyyttä.

Lainaan infektiotautien emeritusprofessori Heikki Peltolaa (Helsingin Sanomat 21. 3. 2022), joka puolestaan lainasi edesmennyttä toimittaja Risto Lindstedtiä: ”On osattava pelätä, jotta osaisi varoa, mutta sitten on osattava myös varoa, ettei pelkää. Mikään ei pistä olemisen mittasuhteita niin sekaisin kuin luulemalla pelkääminen.”

Lea Ryynänen-Karjalainen on Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja ja Tieteessä tapahtuu -lehden väliaikainen päätoimittaja. "
 
 

torstai, 21. marraskuu 2019

Suomalaiset luottavat hölynpölytieteeseen...

 
 
 
Tiedebarometri 2019 (on  KVASItiedettä...)
13.11.2019 klo 9:31

396086502_10225411927388500_780604449485