Tietellisten seurojen valtuuskunnan asettama Tutkimuseettinen neuvottelukunta, pu-heenjohtaja teol. tri Gustaf Björkstrand ja varapuheenjohtaja teol. tri Jaana Halla-maa, on julkaissut ohjeiston "Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkauksien käsitteleminen", johon mm. Helsingin yliopisto on jo ehtinyt sitoutua.

http://www.tenk.fi/hyva_tieteellinen_kaytanto/index.html

Allekirjoittaneen silmään pisti paitsi neuvottelukunnan johdon hiukan yksipuolinen opil-linen tausta ja niin tieteenfilosofien kuin moraalifilosofienkienkin loistaminen poissa-olollaan neuvottelukunnan kokoonpanosta, ainakin tuo seuraava "Hyvän tieteellisen käytännön" kohta:

5. Tutkimusryhmän jäsenten asema,oikeudet, OSUUS TEKIJYYDESTÄ,vastuut ja velvollisuudet sekä tutkimustulosten omistajuutta ja aineistojen säilyttämistä koskenat kysymykset on MÄÄRITELTY ja KIRJATTU kaikkien osapuolten hyväksymällä tavalla ENNEN TUTKIMUKSEN ALOITTAMISTA tai tutkijan rekrytoimista ryhmään.(korostukset Pt)

Eli siis ennen kuin ainakaan niistä sen uuden jäsenen tuloksista on yhtään mitään tie-toa (jos kyseessä kerran on perustutkimus) pitäisi tehdä "sopimus" eri osapuolten "osuudesta tulosten tekijyydestä", tulosten "omistusoikeudesta" (tutkija, yliopisto, rahoittajat jne), tulosten julkisuudesta jne.

Tekijyydellä eli tekijänoikeuksilla on erittäin tärkeä merkitys tieteellisen tiedon tuotta-misessa, koska niiden perusteella mm. jaetaan tohtorinarvot, ja vastaiset tutkimus-määrärahat. Sen sijaan julkisen tieteellisen tiedon "omistusoikeudella", mitä sillä sitten tarkoitettaneenkin, on vähäinen merkitys.

Tällaisessa sopimuksessa on perustutkimusta koskien jotakin tolkkua lähinnä silloin, kun sovitaan, että ryhmän uusilla jäsenillä _ei ole_ tekijänoikeutta joihinkin ryhmän jo pitkälle työstä- miin tuloksiin, vaikka ne julkaistaisiinkin myöhemmin.

Mutta jos edeltä käsin "sovitaan", yhtään mitään tietämättä siitä, kuka mitäkin tulee keksimään, ja mitä tarkasti ottaen ne tulokset tulevat olemaan, että tulokset esimer-kiksi jaetaan "tasan" kaikkien väitöskirjoihin, tai että johtaja aina esiintyy yhtenä tekijä-nä tmv., niin sellainen "sopimus" sinänsä on jo tieteellisen vilpin ruumillistuma!

Kukaan oikea perustutkija ei tuollaista "sopimusta" mene ehdoin tahdoin allekirjoitta-maan, koska se mm. osoittaisi, että "sopija" ei varsinaisesti tiedä, mitä objektiivinen tieteellinen tutkimus on ja mitä se ei ole (olkoon sen perustutkijan moraalin kanssa muutoin sitten niin tai näin). Jopa sekin on hienoista vilppiä, jos jonkin tutkimusprojek-tin eri osapuolet vähän jälkikäteen sumplivat tuloksiaan esimerkiksi jonkin taloudelli-sen ym. "kokonaisetunsa" maksimoimiseksi, mutta siinä on kuitenkin jokin järki mukana, kun taas tässä tekijyyden ennalta jakamisessa sellaista ei ole.

Jos tuollainen tulosten jakosopimus on vilppiä tekemättä tehtävissä, eli tulos ja tekijät-kin tiedetään suurella tarkuudella jo työhön ryhdyttäessä,niin se tarkoittaa sitä, että kysymyksessä ei tosiasiallisesti ole ainakaan perustutkimus, vaan lähinnä tavallinen ammattityö tunnetuilla teorioilla,tai korkeintaa soveltava tutkimus (niinikään tunnetuilla teorioilla,joita korkeintaa konkretisoidaan ko kohteen mukaan).

Ja mitä tulee tähän tulosten "omistajuuteen", niin tieteellinen perustutkimustieto ei voi olla sisällöltään kenenkään yksityisomaisuutta mm. siksi, että jos ja kun se on objektii-vista, niin joku muu yhtä ammattitaitoinen tutkija on saattanut tulla aivan laillista tietä täsmälleen samoihin tuloksiin (toisin kuin esimerkiksi taiteessa tai teknisessä suunnit-telussa) ja todentanut ne, joten ei ole periaatteessa olemassa objektiivista keinoa "omistusoikeuden rikkomuksen" osoittamiseksi. Eikä voi olla myöskään mitään, "pa-tenttitietokantaa", josta selviäisi, mitä on jo keksitty ja mitä "ei saisi käyttää", sieltähän ne "salaiset" tiedot ainakin heti kopsittaisiin mm. muiden tutkimusten pohjaksi...

Edelleen tutkimuksen tuloksellisuus panos-tuotos-suhteella mitattuna romahtaa, jos tulokset ovat salaisia, koska uusi tieteellinen tieto rakentuu aina vanhan varaan (taas toisin kuin esimerkiksi taiteessa),ja samoja tuloksia myös keksittäisiin uudestaan ja uudestaan eri puolilla, vaikka ne olisi jo muutamassa paikassa keksittykin.

Tällaiselle kiristysluontoiselle "yksityisomistukselle" perustuva toimintamalli on hyvää vauhtia menettämässä merkityksensä teknologisen kehityksen tärkeimmillä alueilla muuallakin kuin varsinaisessa tieteessä, esimerkiksi ohjelmistotuotannossa (kts. Stallmann, Vaden: Koodi vapaaksi, Himanen: Hakkerietiikka).

Yllättävää on että Helsingin yliopisto on noin vain hyväksynyt nämä ohjeet, vaikka se on ollut muodostamassa (perus)tutkimusyliopistojen verkostoa mm. Leidenin, Oxfor-din ja Cambridgen yliopistojen kanssa (joista ainakin kaksi jälkimmäistä on tuossa suhteessa hyvin ansioituneita). Tämä ei lupaa "hyvää" sille, että Helsingin yliopisto onnistuisi vastaisuudessakaan vetämään "hajurakoa" "tavallisiin" yliopistoihin nähden, jos muut yliopistot omaksuvat paremmat tutkimuseettiset ohjeet,voi pahimmassa ta-pauksessa käydä vaikka päin vastoin. Nämä ohjeet nimittäin eivät ole tältä osin tutki-musyliopiston, vaan nimenomaan jonkinlaisen ammattikorkeakoulun tai bisnesyliopis- ton ohjeet. On vähän niinkuin olisi jääty 1980-luvun puolivälin aatteellisiin asemiin.

Tutkimuseettisissä ohjeissa olisi syytä tehdä käsitteellinen ero perustutkimuksen, so-veltavan tutkimuksen ja tuotekehittelyn (joka on enemmänkin suunnittelua kuin varsi-naista tiedettä) välille. Näitä kaikkia tiedeyliopistossakin tehdään,mutta suunnittelua ja tiedettä voi olla vähän vaikea mahduttaa yksien eettisten ohjeiden alle, ainakaan telkemättä käsitteellistä eroa näiden toimintojen ja niiden tulosten välille.

http://www.helsinki.fi/agora/vara/mielipide/ohjaavatko.html


lhttps://zapdoc.site/hyv-tieteellinen-kytnt-ja-sen-loukkausten-ksitteleminen.html


" Good scientific practice and procedures for handling misconduct
and fraud in science

Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen

God vetenskaplig praxis och handläggning av avvikelser från den


TUTKIMUSEETTINEN NEUVOTTELUKUNTA

Mariankatu 5
00170 Helsinki
puh. (09) 2286 9234
fax (09) 2286 9244

FORSKNINGSETISKA DELEGATIONEN

Mariegatan 5
00170 Helsingfors
tfn (09) 2286 9234
fax (09) 2286 9244

NATIONAL ADVISORY BOARD ON RESEARCH ETHICS

Mariankatu 5
FIN-00170 Helsinki, Finland
Tel. +358-9-2286 9234
Fax +358-9-2286 9244

pro.tsv.fi/tenk

2002

Tutkimuseettinen neuvottelukunta on opetusministeriön asettama asiantuntijaelin,
joka perustettiin vuonna 1991 käsittelemään tieteelliseen tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja edistämään tutkimusetiikkaa. Neuvottelukunnan tehtävänä on edistää tutkimusetiikkaa koskevaa keskustelua ja tiedotustoimintaa Suomessa sekä toimia aloitteentekijänä ja lausunnonantajana tutkimusetiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Neuvottelukunta kokoontuu kerran kuukaudessa,ja sen pääsihteeri toimii Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteydessä.

Forskningsetiska delegationen är ett sakkunnigorgan, som undervisningsministeriet
har utsett. Delegationen grundades år 1991 för att behandla etiska frågor med anknytning till vetenskaplig forskning och att främja forskningsetik. Dess uppgift är at främja debatt och informationsverksamhet i Finland och ta initiativ samt avge utlåtan-den i forskningsetiska frågor. Delegationen håller möten en gång i månaden, och delegationens generalsekreterare arbetar vidVetenskapliga samfundens delegation. The National Advisory Board on Research Ethics is an expert body nominated by the Ministry of Education. The Board was founded in 1991 to address ethical questions relating to scientific research and to advance research ethics. The responsibilities of the Board include promoting discussion and informing the public about research ethics in Finland as well as taking initiatives and responding to proposals made on matters concerning research ethics. The Board meets once a month and its Secretary General is attached to the Federation of Finnish Learned Societies

1 Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) tehtävänä on siitä annetun asetuksen (1347/1991) nojalla edistää tutkimusetiikkaa koskevaa keskustelua ja tiedotustoimin-taa Suomessa sekä toimia aloitteentekijänä tutkimusetiikan edistämiseksi. Tähän pe-rustuen neuvottelukunta on laatinut yhteistyössä suomalaisen tiedeyhteisön kanssa seuraavat tutkimuseettiset ohjeet hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja sen loukkaus-ten käsittelemisestä. Vaikka neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä on säädetty asetuksella, ohjeiden tehokkuus perustuu tiedeyhteisön vapaaehtoiseen sitoumukseen noudattaa niitä.

Neuvottelukunnan laatimat tutkimuseettiset ohjeet pyrkivät määrittelemään hyvää tie-teellistä käytäntöä ja sen loukkauksia monitieteisestä näkökulmasta. Ohjeiden tavoit-teena on hyvän tieteellisen käytännön edistäminen ja tieteellisen epärehellisyyden ennaltaehkäiseminen kaikissa tutkimusta harjoittavissa organisaatioissa, kuten yliopis-toissa, tutkimuslaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Ohjeita voidaan noudattaa soveltuvin osin myös yritysten kanssa yhteistyössä tehtävässä tutkimus- ja kehitystyössä.

Eri tieteenaloilla on omia eettisiä normistoja,jotka sisältävät yksityiskohtaisempia ohjei- ta esimerkiksi tutkijan ja tutkimuksen kohteen välisestä suhteesta. Näistä antavat lisä-tietoja muun muassa Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE), Biotekniikan neuvottelukunta (BTNK), tieteelliset seurat sekä eri ammatti-alojen järjestöt. Linkkejä ja yhteystietoja tällaisiin organisaatioihin ja niiden antamiin ohjeistoihin on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan kotisivuilla '

HYVÄ TIETEELLINEN KÄYTÄNTÖ

Hyvä tieteellinen käytäntöja sen loukkausten käsitteleminen

www.tenk.fi

2 Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja tutkimusvilppi aiheuttavat va-kavia seurauksia tieteelle. Vaikka ne ovat harvinaisia, kilpailu tiedeyhteisössä saattaa johtaa epärehellisten keinojen käyttöön tieteellisen arvostuksen tai muiden etujen saavuttamiseksi. Tiedeyhteisön tulee siksi vahvistaa hyvän tieteellisen käytännön noudattamista sekä kiinnittää huomiota tutkimuseettisiin kysymyksiin.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta laati ensimmäiset tutkimusvilppiepäilyjen käsittele-miseksi tarkoitetut menettelyohjeet vuonna 1994.Ne uudistettiin vuonna 1998 menet- telyohjeiden soveltamisesta saatujen kokemusten sekä aiheesta käydyn kansainväli-sen keskustelun pohjalta. Näiden ensimmäisten menettelyohjeiden tavoitteena oli tut-kimusvilpin tunnistaminen ja yhteisen normiston vakiinnuttaminen sen käsittelemiseksi.

Eri puolilla maailmaa on viime vuosina keskusteltu vilkkaasti hyvästä tieteellisestä käy-tännöstä ja siitä,kuinka hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset voidaan tunnistaa. Keskustelun pohjalta on luotu erilaisia määritelmiä ja niihin pohjautuvia säännöstöjä.

Toisaalta määritelmiä ja säännöstöjä on myös kritisoitu voimakkaasti. Jo tieteenalojen erojen vuoksi on mahdotonta sanoa yksikäsitteisesti ja yleispätevästi, mikä on tai ei ole hyvän tieteellisen käytännön mukaista tutkimusta tai toimintaa tieteellisenä asiantuntijana.

Myös Suomessa on alettu keskustella entistä enemmän tutkimuseettisistä kysymyk-sistä, ja on kiinnitetty huomiota siihen,että väärinkäytösten tunnistamisen ja tutkimisen lisäksi tarvitaan sitoutumista tieteen tavoitteita palveleviin, eettisesti kestäviin toiminta-tapoihin. Tämän tavoitteen edistämiseksi Tutkimuseettinen neuvottelukunta on laati- nut jäljempänä esiteltävän kuvauksen hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Tämän myönteisen lähtökohdan tueksi neuvottelukunta on kuvannut esimerkkien avulla, mil-lainen toiminta loukkaa hyvää tieteellistä käytäntöä. Kuvaukset auttavat yksilöimään toiminnan, joka ei ole hyväksyttävää, ja edistävät näin hyvän tieteellisen käytännön vaalimista. Myös tutkijoiden oikeusturvan kannalta on tärkeää tunnistaa varsinaiset tutkimuseettiset kysymykset ja erottaa ne tutkijayhteisöjen muuntyyppisistä ongelmista.

Neuvottelukunta on samalla uudistanut yliopistoilta, tutkimuslaitoksilta ja ammattikor-keakouluilta saadun palautteen pohjalta aiemmin laatimansa menettelyohjeet hyvän tieteellisen käytännön loukkausten käsittelemiseksi. Menettelyohjeiden avulla hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia koskevat epäilyt voidaan käsitellä nopeasti ja oikeudenmukaisesti.

Yliopistot, tutkimuslaitokset ja ammattikorkeakoulut sekä muut tieteellistä tutkimusta harjoittavat organisaatiot voivat sitoutua allekirjoituksellaan menettelyohjeiden noudattamiseen.

Suomalaisen ohjeiston lähtökohtana on, että hyvän tieteellisen käytännön edistämi-nen sekä sen loukkausten ja tieteelliseen tutkimukseen kohdistuvien vilppiepäilyjen käsitteleminen kuuluvat ennen muuta tieteellistä tutkimusta Suomessa harjoittaville organisaatioille. Tutkimuseettinen neuvottelukunta keskittyy toiminnassaan tutkimus-eettiseen keskusteluun ja tiedotustoimintaan ja yleisten ohjeiden laatimiseen tämän pohjalta. Ohjeiden soveltaminen on tutkijayhteisön itsesääntelyä, jolle lainsäädäntö määrittelee rajat.

Taustaa

HYVÄ TIETEELLINEN KÄYTÄNTÖ

3 Yksi tieteellisen tutkimuksen eettisen hyväksyttävyyden sekä sen luotettavuuden ja tulosten uskottavuuden edellytys on,että tutkimus on suoritettu hyvän tieteellisen käy- tännön (good scientific practice) edellyttämällä tavalla. Hyvään tieteelliseen käytän-töön kuuluu muun muassa, että tutkijat ja tieteelliset asiantuntijat

1. noudattavat tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja, se on, rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tutkimusten ja niiden tulosten arvioinnissa;

2. soveltavat tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedon-hankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä ja toteuttavat tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta tutkimuksensa tuloksia julkaistessaan;

3. ottavat muiden tutkijoiden työn ja saavutukset asianmukaisella tavalla huomioon niin, että he kunnioittavat näiden työtä ja antavat heidän saavutuksilleen niille kuulu-van arvon ja merkityksen omassa tutkimuksessaan ja sen tuloksia julkaistessaan; Hyvän tieteellisen käytännön mukaista on edelleen, että

4. tutkimus on suunniteltu, toteutettu ja raportoitu yksityiskohtaisesti ja tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten edellyttämällä tavalla;

5. tutkimusryhmän jäsenten asema, oikeudet, osuus tekijyydestä, vastuut ja velvolli-suudet sekä tutkimustulosten omistajuutta ja aineistojen säilyttämistä koskevat kysy-mykset on määritelty ja kirjattu kaikkien osapuolten hyväksymällä tavalla ennen tutkimuksen aloittamista tai tutkijan rekrytoimista ryhmään.

6. rahoituslähteet ja tutkimuksen suorittamisen kannalta merkitykselliset muut sidon-naisuudet ilmoitetaan tutkimukseen osallistuville ja raportoidaan tutkimuksen tuloksia julkaistaessa; ja että

7. noudatetaan hyvää hallintokäytäntöä ja henkilöstö- ja taloushallintoa. Eri tieteen-aloilla on lisäksi niille tyypillisiä hyvään tieteelliseen käytäntöön liittyviä erityispiirteitä, joita käsitellään yksityiskohtaisemmin tieteellisten seurojen ja ammattijärjestöjen ala-kohtaisissa ohjeistoissa. Yliopistot, tutkimuslaitokset ja ammattikorkeakoulut ovat julkaisseet ja voivat julkaista niissä harjoitettavaa tutkimusta koskevia tarkentavia menettelyohjeita.

Yliopistojen, tutkimuslaitosten, ammattikorkeakoulujen ja muiden tieteellistä tutkimus-ta harjoittavien organisaatioiden tulee huolehtia siitä, että hyvään tieteelliseen käytän-töön perehdyttäminen ja tutkimusetiikan opettaminen ovat osa niiden antamaa koulu-tusta. Jokaisen tutkijankoulutusta antavan yksikön tehtävä on lisäksi liittää koulutus-alan mukaisen hyvän tieteellisen käytännön erityiskysymykset osaksi tutkijankoulutus-ohjelmaansa.

Vastuu hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta kuuluu koko tiedeyhteisölle. Si-toutumisesta hyvän tieteellisen käytännön noudattamiseen vastaa ensisijaisesti jokai-nen tutkija ja tutkimusryhmän jäsen itse, mutta myös jokainen tutkimusryhmä koko-naisuutena, tutkimusyksikön johtaja ja tutkimusta harjoittavien organisaatioiden johto. Suomessa toimivat tieteelliset seurat ovat myös omalta osaltaan vastuussa hyvän tie-teellisen käytännön vaalimisesta ja edistämisestä ja voivat ylläpitää sitä muun muassa tieteellisten julkaisujen vertaisarviointijärjestelmän avulla.