Thumbnail image for mirror neuon.jpg


Kansan Äänen lukijat ovat niin lehdessään kuin monet myös kommunististen ja de-mokraattisten järjestöjen opintopiireissä ja usein neuvostoliittolaisen tieteellisen kir-jallisuuden kautta perehtyneet tieteellisen ja epätieteellisen ihmiskuvan kysymyksiin, ne ovat keskeisiä kysymyksiä paitsi psykologiassa ja psykiatriassa myös filosofiassa sekä marxilais-leniniläisessä tieteellisessä maailmankatsomuksessa,dialektisessa ja historiallisessa materialismissa (ja muissakin mahdollisissa tieteellisissä maailman-katsomuksissa). Me muistamme Ivan Petrovitš Pavlovin,suurimpiin kuuluvan nobelis- tin uraa uurtaneen työn ehdollisten ja ehdottomien refleksien järjestelmien löytäjänä, joista ensin mainittu on myös kaiken tietoisen psyykkisen toimintamme perusta, ja jonka koneisto on aivokuori. Samoin muistamme tieteellisen marxilaisen psykologian perustajan Lev Semjonoviš Vygotskin kielellisen ajatteluteorian, jota erinäiset sosio-biologiset ja "evoluutio-psykologiset" teoriat ovat yrittäneet kumota tai vaientaa, vetä-en kerta toisensa jälkeen "vesiperän" tieteellisen näytön suhteen, raivoisasta yrityksestä huolimatta.

http://www.marxists.org/archive/vygotsky/
http://psychclassics.yorku.ca/Pavlov/

Nämä asiat ovat ainakin tähän asti kuuluneet myös lukioiden psykologian kursseihin sekä yliopistojen psykologian, kasvatustieteen, psykiatrian, kielitieteen jne. approba-turkursseihin, ja opettajien ja lastentarhanopettajien akateemiseen koulutukseen.

On kuitenkin yhä "ammattilaisiakin", jotka eivät näistä tieteellisen ihmiskuvan perus-teista ole ikinä mitään kuulleetkaan, ja heitä on mitä yllättävimmillä paikoilla meidän tieteellisessä elämässäkin.

"Sosiobiologia" ja "evoluutiopsykologia", joita ainakin jälkimmäinen totaalisesti kiis- tää koko ehdollisten refleksien järjestelmän olemassaolon, ovat hieman yllättäen läh-töisin EU:sta, eivätkä Yhdysvalloista. Oheisissa "Euroopan Aivot ja käyttäytymi-nen" -seuran säännöissä vuodelta 1968, siis noin 10 vuotta ennen Edward O. Wilso-nin "Sosiobiologia"-teosta ja 20 vuotta ennen John Toobyn ja Leda Cosmidesin "Evolutionary Psychology Primeria", jotka teokset määrittelevät nuo "tieteenalat", esi-tetään yhdistyksen tarkoituksen muodossa poliittinen ohjelma sellaisen tieteenalan luomiseksi, joka "selittää käyttäytymistä aivomekanismeilla", toisin sanoen geeneillä.

http://www.ebbs-science.org/RULES.htm

" The object of the Society shall be the furtherance of scientific enquiry within the field of the interrelationships of brain mechanisms and behaviour…"

Tottahan tuotakin asiaa tutkia on saanut, ei sitä poliittisesti pidä kieltää, mutta sellai-sella tutkimuksella, jossa totaalisesti sivuutetaan kaikki aikaisempi tieto hermoston ja psyyken suheista edes yrittämättä näitä aikaisempia tuloksia kritisoida ja kumota, mutta sitäkin kauheammalla apinan raivolla vain jyrätä niitä esimerkiksi ulos kouluista yliopistoita ja tiedotusvälineistä, ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.

Tuon yhdistyksen kantavia voimia on muuan italialainen Giacomo Rizzolatti, "peilineuroniteorian" "keksijä apinoilla".

Yksi nykyinen virallinen Suomen tieteen huippuyksikkökin tutkii tieteellistä ihmiskuvaa

Teknillisen korkeakoulun Kylmälaboratorion Aivotutkimusyksikkö on valittu maamme tieteen tämänkertaisten ns. huippuyksiköiden joukkoon.

http://neuro.hut.fi/

Yksikköä johtaa lääketieteen ja filosofian tohtori Riitta Hari, joka on viime aikoina ke-hitellyt (ehdollistumisteorian valossa älyttömän) Rizzolattin peilisoluteorian pohjalta uudenlaista erityistä "ihmisen peilisoluteoriaa", jonka tarkoitus on heijastaa ihmisen psyykkisen toiminnan ja erityisesti sosiaalisen käyttäytymisen ja kommunikaation "aivoperustaa" (brain mechanism"). Aiheesta on jo ilmestynyt myös yksi väitöskirja, jonka aiheena on, saattaisivatko "peilisolujärjestelmän viat" olla autismiksi kutsutun psykiatrisen oireyhtymän syynä. Tuollaisesta syystä (kaikeksi onneksi…) ei sentään vielä saatu ainakaan "varmaa näyttöä"…

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kliin/vk/avikainen/cortical.pdf

(Nykytilanne:
http://journal.psych.ac.cn/xlkxjz/EN/10.3724/SP.J.1042.2016.00958 )

Tämän väitöskirjan lähdeluettelossa viitataan tunnettuihin sosiobiologisti- ja "evo-luutiopsykologi"-huuhareihin ja -huijareihin Antonio Damasioon, John Toobyyn ja Leda Cosmidesiin, joista ainakin kaksi jälkimäistä on ehdollistumisjärjestelmän olemassaolon ehdottomia kiiistäjiä, ja puhtaasti ideologisin, ei esimerkiksi kokeellisin perustein.

Kylmälaboratoriossa ovat maailman parhaisiin kuuluvat magnetismiin perustuvat ai-vokuvantamislaitteet, joilla voidaan mitata hyvin tarkasti aivokudoksen joidenkin pro- sessien aktiivisuutta erilaisia psyykkisiä toimintoja suoritettaessa, minkä on katsottu heijastavan kyseisen aivoalueen merkitystä ko. tehtäviä suoritettaessa.

Kylmälaboratorio hienoine professori Olli Lounasmaan ja kumppaneiden kehittämine kuvantamislaitteistoineen onkin mitä tervetullein tutkimusyksikkö noita kysymyksiä erityisesti kokeellisesti testaamaan. Olli Lounasmaa ei ollut mikään "eurotieteilijä", hän oli ainoa näkyvä tieteellisen elämän huippunimi, joka avoimesti vastusti Suomen osallistumista EU:n CERN:in hiukkaslaboratorion ns. Higgsin bosonia metsästävään tutkimusohjelmaan, julkisuudessa taloudellisin perustein, vaikka muitakin perusteita olisi ollut… Noh, Kansan ääni lukijoineen ja kirjoittajineen seuraa myös myös tuota "rintamaa"…

Riitta Hari kehitti peilisoluteoriaansa paitsi Kylmälaboratoriossa myös Helsingin yli-opiston surullisenkuuluisassa Tutkijakollegiumissa,sen silloisen johtajan, sittemmin myös Suomen "Akatemian" puheenjohtajan Raimo Väyrysen alaisuudessa.

Johtaja Harin peilisoluteoria herättää kysymyksiä

Oheiset kommenttini tohtori Harin peilisoluteoriaan olen tehnyt hänen omaan (?) referaattiinsa Suomen Luonnonfilosofisessa seurassa pitämästään esitelmästä.

http://www.minedu.fi/tieteellisetseurat/lfs/2-03.htm

Hari: " Peilisolut, joista on myös käytetty nimitystä peilineuronit (engl.mirror neurons), löydettiin yllättäen v. 1992 apinoiden aivotoimintaan liittyvien tutkimusten yhteydessä professori Giacomo Rizzolattin laboratoriossa Parman yliopistossa. Havaittiin, että tietyt aivojen solut, jotka aktivoituivat määrätyn käden liikkeen aikana aktivoituivat myös pelkästään saman liikkeen näkemisestä. "

RK: Ehdollistumisteorian valossa pitääkin tapahtua juuri noin, eikä siihen tarvita ai-nakaan mitään geenispesialisoituneita "peilisoluja", ne ovat aivan turha ja vahingolli-nen, älytön lisäoletus, ainakin pelkästään tuon informaation varassa.

Ehdollistunut psyykkinen mallihan juuri määritelmällisesti toistaa jotakin toimintamal- lia, joka on aikaisemmin osoittautunut "palkitsevaksi", ja se toimii sitten mukana vas-taisessa riittävän samansisältöisessä toiminnassa, niin havainto- kuin reagointitoi-minnassakin. Mekanismina ovat tuon toiminnan neurofysiologiset "jäljet" hermostos-sa, missä olomuodossa ne sitten ovatkin,siitä ei taida olla vielä ihan täyttä varmuutta. Jäljet "vahvistuvat" tai "heikentyvät" sen mukaan miten niitä tarvitaan toiminnassa, ja miten "palkitsevia" ne toiminnat ovat.Tämä on ehdollistumisteorian alkeisperusasiaa, suorastaan peruskoulukurssia.

Se on sinänsä saavutus, että tämä ehdollistumisteorian ennustama ominaisuus on saatu myös aivofysiologisesti näkösälle.

Hari: " Peilisolujen löytymistä on kuvattu yhdeksi merkittävimmistä uusista havainnoista neurofysiologian alueella. "

RK: Kuka on mitäkin kuvannut…

Tämä on ratkaiseva "johtopäätös", joka osoittaa, että koko ehdollistumisteoriasta ei ole joko ikinä kuultukaan mitään, tai sillä on jostakin muusta syystä pyyhitty pöytää. Veikkaisin tuota jälkimmäistä, ja syitä voi vain arvailla…

Hari " Me jäljittelemme koko elämämme ajan toistemme toimintoja pääosin tietämättämme ja alitajuisesti. "

RK: Taas tuli ehdollistumis-, ja myös ns. leimautumisteorian (Konrad Lorentz) perus-aksioomia, ns. matkiminen ja mallioppiminen, joka yleensä esiintyy pennuilla, mutta joillakin lajeilla kuten simpansseilla ja delfiineillä säilyy koko iän. Tällä ei tarvitse olla kerrassaan mitään tekemistä minkään geenierikoistuneiden "peilisolujen" kanssa, se on tässä yhteydessä turha ja vahingollinen lisäoletus.

Sitä paitsi se tiedetään aivan yleisesti,että aivokuoren solut ja niiden yhteydet EIVÄT OLE muodostumisprosessissaan spesialisoituneita,vaan ne yhteydet jäävät, joita tar-vitaan, ja muut kuihtuvat. (Tämä on leimautumisen eikä ehdollistumisen [yksi] meka-nismi, sillä ehdollistunut informaatio pitää määritelmällisesti periaatteessa, joskin harvemmin käytännössä, olla ehdollistettavissa myös pois).

Hari: " Luemme myös jatkuvasti toisten ihmisten aikomuksia heidän toimintansa perusteella. Viimeaikaiset havainnot tukevat käsitystä, että tämä toisten ajatusten automaattinen lukeminen liittyy aivojen peilisolujen toimintaan. "

RK: Emme LUE,vaan ARVAILEMME.Kun me tulkitsemme toisten aikomuksia heidän käyttäytymisensä perusteella,niin me emme lue HEIDÄN ehdollistumiaan, niitä, jotka todella ovat tuon käyttäytymisen pohjana, vaan me luemme OMIA ehdollistumiamme, jotka OLISIVAT käyttäytymisemme pohjana,jos ME TEKISIMME, kuten havainnoitu henkilö tekee! (Näin muuten tulkitsee myös Sari Avikainen Harin syksyllä 2003 tarkastamassa väitöskirjassaan.)

Tämän asian ymmärtämättömyys tekee henkilöstä helposti varsinkin vähänkin kulttuurisesti oudommassa ympäristössä sosiaalisen invalidin.

Toisten AJATUKSIA ei pystytä automaattisesti "lukemaan" - eikä kirjoittamaan! Joi-takin emootioita ja vastaavia pystytään tulkitsemaan, mutta ihmisten ajatuksista me tiedämme vain sen,mitä he niistä suvaitsevat ilmaista.Ja sittenkin he voivat valehdel- lakin. Ajatustensa tietoisen ilmaisun mahdolliset keinot sitten kyllä ovat lähes rajattomat.

Koko päinvastainen illuusio perustuu siihen,että henkilöillä on yhteistä kulttuuri- ja kokemus-taustaa, tavallisesti yllin kyllin.

Hari: " Peilisolujärjestelmä (MNS) aktivoituu sekä liikettä suoritettaessa että sitä ha-vainnoitaessa ja se voisi sen tähden osallistua merkittävällä tavalla muiden yksilöi-den toiminnan ymmärtämiseen. Siten MNS voi toimia linkkinä lähettäjän ja vastaan-ottajan välillä liikkeisiin perustuvassa viestinnässä. "

RK: Ehdollistumisteorian mukaan tuo vanha kokemus TOIMII MUKANA HAVAIN- NOSSA, se "havainto" on pelkää "aistimuskimppu" ilman kokijan aikaisempaa ko-kemusta, ja tuskin havaitsija ymmärtää havainnoitavan sellaisia liikkeitä, joita itse ei ikinä ole tarkoitushakuisesti tehnyt. Sanoisin suorastaan, että ne joko ymmärretään väärin tai jäävät kokonaan ymmärtämättä.

Harin kokeet eivät kumoa Vygotskin ajatteluteoriaa, vaan päinvastoin vahvistavat sen jälleen kerran oikeaksi

Hari: " TKK:ssa tehdyissä magnetoenkefalografia (MEG) mittauksissa on osoitettu, että ihmisen aivoissa on useita aivoalueita kattava peilisolujärjestelmä.

Näihin alueisiin kuuluvat mm. primaarinen liikeaivokuori, ohimolohkon ylemmän uur- teen (STS) seutu ja Brocan alue, joka vastaa ihmisellä sitä kohtaa, missä peilisolut apinoilla ensin havaittiin. "

RK: Nyt ilmenee, että Hari ei ole siis ikinä kuullutkaan mitään KIELELLISESTÄ AJATTELUTEORIASTA, ei Vygotskin eikä Whorffin-Sapirin. Jos hän olisi kuullut, hän ei uskaltaisi tuollaista möläystä suustaan päästää.

Brocan alueen "pieliheijastukset" ovat JUURI SITÄ, MITÄ NUO TEORIAT NIMEN-OMAAN ENNUSTAVAT, ja ILMAN MINKÄÄNLAISIA SPESIAALEJA "PEILISOLUJA "!

(Myöhempi välihuomautus:Harin koneilla ei päässyt lähellekään neuronitasoja, vaan aktivoituneet alueet olivat tuhansien neuronien komplekseja. Jos sellaisessa "men-nen tullen" aktivoituvassa kompleksissa on kaksi (2) neuronia (refleksikaaren tika-puumalli,joka olisi kuin kastemadon koko hermosto),niin kummakaan neuronin ei tar- vitsisi olla minkään esitetyn määritelmän mukainen "peilineuroni"! Rizzolattiin elekt-rodit puolestaan ovat todennäköisimmin osuneet isoihin astrosyytti-gliasoluihin, joi-den magneettikenttä ei näy kuvauksessa,sillä sähkö liikkuu kemiallisessa muodossa kuten synapsissaakin, joiden toimintaa astrosyytit ohjaavat, hänen apinakokeissaan, joita ei ole pystytty toistamaan ja joiden pöytäkirjatkaan eivät ole saatavilla. Homma on ollut aivan täyttä huijausta koko perkeleen ajan! HM)

Hari: " Tuntoaivokuorialueet näyttävät olevan läheisessä yhteydessä MNS:ään, mah-dollisesti auttaen yksilöä tekemään eron omien liikkeiden ja toisten yksilöiden toimintojen välillä. "

RK: Voi jessus! Että "ongelmaksi" muodostuu "peilisolujen" kanssa, että "miten ihminen voi erottaa toisistaan omat ja toisten liikkeet"!!!

Tätäköhän se tarkoittaa, kun aina sanotaan, että "tieteessä yksi vastaus nostaa esiin kym- menen uutta kysymystä"!

Minun on tähän nyt sanottava ihan suoraan,että mitä typerämpi "vastaus", sitä typerämpiä "kysymyksiäkin" se sitten näyttää herättävän!

Hari: " Meg-havainnot viittaavat siihen, että ihmisen MNS aktivoituu selvästi määri-tellyssä ajallisessa järjestyksessä noin 250 ms kuluessa: näköaivokuori -> STS -> päälaenlohkon alaosa -> Brocan alue -> liikeaivokuori. Brocan alue aktivoituu sel-västi voimakkaammin jäljittelyn aikana kuin sormen tai suun liikkeiden suorittamisen yhteydessä. "

RK:Sopii Vygotskin teoriaan (anteeksi seuraava vanhanaikainen vertaukseni, "mo- raalinen yliminäni" estää minua tässä yhteydessä käyttämästä neutraalia tieteellistä kieltä, se minulla varattu muunlaisiin yhteyksiin) "kuin suutarin peukalo sian persreikään"!

Aiotaanko meistä EU:n vastustajista tehdä "pelisolupsykopaatteja"?

Hari: " Ihmisen MNS:n tutkimus herättää mielenkiintoisia ajatuksia evolutionaarisista ja toiminnallisista yhteyksistä toisaalta puheen ja käsieleiden välillä.Tulevissa tutki-muksissa yritetään mm.selvittää voiko huono toisen henkilön aikeiden ymmärtämi-sen joissakin neurologisissa ja psykiatrisissa sairauksissa olla yhteydessä MNS:n toiminnan häiriintymiseen. "

RK: Piti sanomani, että hukkaan tuomittua "tutkimusta" kaavaillaan, väärän teorian pohjalta.

Ei haaskata tänne tiederahoja, ennen kuin tuon "teorian" taustat on selvitetty, kan- sainvälisesti. Jos siitä nimittäin härkäpäisesti pidetään kiinni,eikä "tunnustetakaan" muita selitysmahdollisuuksia kenenkään ikinä esittäneenkään (paitsi "jonkun stalinistiryssän" tai "amerikkalaisen palotarkastajan").

Jos ei tiedetä mitään tieteellisestä PSYKOLOGIASTA, ei voida tietää mitään myös-kään tieteellisestä PSYKIATRIASTA, sillä psykiatriset ongelmat ovat mitä suurim-massa määrin psykologian tutkiman tavallisen psyykkisen toiminnan POIKKEAMIA normaalista toiminnasta, esimerkiksi biologisperäisten ja muiden syiden vaikutuksesta!

Mutta Hari viittaa tällä siihen jo valmistuneeseen väitökseen, että siinä mielessä ns. "on jo housussa". Kaikeksi onneksi siinä EI LÖYDETTY "yhteyttä autismin ja peilisolujärjestelmän välillä".

Mutta kuka tietää, koska jo "voidaan katsoa peilisoluista" esimerkiksi meidät EU:n ja siinä ohessa myös "spesiaalin eurotieteen" vastustajat niillä hienoilla laitteilla esi-merkiksi "peilisolupsykopaateiksi"? Väliotsikko johtuu siitä, että "Eurotieteen päi-vät" tänä kesänä Tukholmassa asetti erityiseksi tehtäväkseen "yrityspsyko-paattien" tunnistamisen, ja se ei varmasti ole ihan helppoa, ainakaan ilman "peili-soluja"…Ja juuri se asia sai valtavan julkisuuden täällä Suomessakin, ainoana asiana Tukholman "Euroscience-päiviltä…

Peilisoluteoria EI OLE psykologian eikä neurofysiologiankaan vallit
sevan tieteellisen ihmiskuvan mukainen. Sitä vastoin Harin mittaustulokset sinänsä sitä ovat.

Jos "peilisoluteoria" on TOSI,niin KOKO NEUROFYSIOLOGIA JA KOKO PSYKO- LOGIA KAIKKIALLA MAAILMASSA MENEVÄT TÄYSIN UUSIKSI, ja ne korvataan "Harin-Rizzolattin paradigmalla", ja kaikki vanhat auktoriteetit Freudista ja Pavlovista Skinneriin, Leontjeviin, Granitiin ja niin edelleen lentävät kaaressa tunkiolle perä-kanaa kuin köyhän talon porsaat ja siellä pysyvät!!!

Nämä Harin esittämät MITTAUSTULOKSET eivät ole Pavlovin-Vygotskin tieteellistä ihmiskuvaa,ns.YHTEISKUNTATIETEIDEN STANDARDIMALLIA mitenkään "HAAS- TANEET", vaan päin vastoin VAHVISTANEET SEN TODEKSI niin hyvin kuin nuo kokeet suinkin vain olisivat voineet tehdä.

Viimeinenkin järjenkipinä savustettu ulos "marxilaisena" Helsingin ylipiston psyyken- tutkimuksesta?

Asia on pistettävä asiamukaiseen tieteelliseen selvitykseen.Hyssyttely ja perin juurin väärä "kollegiaalisuus" on nyt vahingoksi, sellainen "Rinteen ja Riekkisen kollegiaalisuus" nimittäin.

Muiden yliopistoiden asianomaisten laitosten pitäisi myös saada käyttöoikeus niihin verovaroin hankittuihin Helsingin yliopiston huippulaitteisiin, niitä EI SAA monopoli-soida noin epämääräisten teorioiden soveltamiseen.

Mahtaisikohan osasyynä Helsingin yliopiston surulliseen kehitykseen olla EU:n lisäksi ja siihen liittyen se,minkä Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Janne Kivivuori paljasti Tieteessä tapahtuu 8/2000-lehdessä vaatiessaan professori Juha Siltalaa oppilaineen savustettavaksi ulos yliopistolta:

http://www.tsv.fi/ttapaht/012/kesk.htm#kys

" Ennustan, että tulevaisuudessa suomalaisille tiederahoittajille tullaan tarjoamaan yhä enemmän historian, kulttuurin tai yhteiskunnan tutkimukseksi naamioitunutta psykoanalyyttista - tai väljemmin "psykodynaamista" - kirjoittelua."

"Tilanne on niiden osalta nyt jossain määrin samankaltainen kuin marxilaisten opin-näytteiden kohdalla 1980-luvun alussa. Jo aloitetut työt saatettakoon päätökseen, mutta uusien hankkeiden käynnistämiseen on syytä suhtautua varsin varauksellisesti."

Eli että marxilaiset oli tuolloin jo kymmentä vuotta aikaisemmin savustettu ulos!

Ja "marxilaiseksi" oli sitten ilmeisesti ihmiskuvan alueelta katsottu kaikki muu (esi- merkiksi behaviorismikin, mm. Yhdysvaltain armeijan ja sitä kautta NATOnkin johta-va psykologinen, niin ikään ehdollistumisteoriapohjainen suuntaus), paitsi tunnustuk- selliset teologia ja sosiobiologia, ja silloin vielä myös psykoanalyysi, jonka vuoro oli nyt tullut "väistyä"…

Pitäisikö ottaa harkittavaksi, että jos ei tyyli muutu, niin Helsingin yliopistosta tehtäi-siin "Kirkollisten ja EU-asioiden ammatti/bisneskorkeakoulu", jolla EI OLISI tiede-yliopiston statusta?

Risto Koivula, DI, Tampere

http://www.kaapeli.fi/~euvkr/peilisolu.html

http://www.psychologytoday.com/blog/the-imprinted-brain/201204/neurons-mirror-the-diametric-mind

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kliin/vk/jarvelainen/reactivi.pdf

***

Tätä seuraavaa juttua tehdessä ei R. Douglas Fieldsin tieteellinen vallakumous neurofysiologiassa ehdollistumisen bologisia perustamekanismeja koskein ollut vielä lainkaan tiedossa. Sovjetskaja entsiklopedijassa siitä oli maininta hypoteesin alkuperäisen esittäjän Aleksandr Roitbakin hakusanana.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Roitbak%2c+Aleksandr+Ilich

" Roitbak, Aleksandr Il’ich

Born Feb. 17, 1919, in Odessa. Soviet physiologist. Corresponding member of the Academy of Sciences of the USSR (1968).

Roitbak graduated from the Kiev Medical Institute in 1941. He was a student of I. S. Beritashvili. In 1944 he joined the staff of the Institute of Physiology of the Academy of Sciences of the Georgian SSR; in 1960 he became head of the Laboratory of General Cerebral-Cortex Physiology. Roitbak’s principal works deal with neurophysiology. Roitbak discovered that by rhythmically stimulating the cortex of the large hemispheres with electricity it is possible to create a focus of excitation, or a dominant. He has proposed a hypothesis on the role of neuroglia in the formation of the temporary connections that are the basis of conditioned reflexes.

WORKS

Bioelektricheskie iavleniia ν kore bol’shikh polusharii, part 1. Tbilisi, 1955.
“Neirogliia i obrazovanie novykh nervnykh sviazei ν kore mozga.” In Mekhanizmy formirovaniia i tormozheniia uslovnykh refleksov. Moscow, 1973.


http://www.kaapeli.fi/~euvkr/6-05.pdf

“PEILISOLU” ON PSYKOLOGIASSA TURHA JA HARHAANJOHTAVA KÄSITE (2006)


Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 5. marraskuuta 2006 02.59


SARJASSAMME ”EUROTIEDE” TÄNÄÄN:

“PEILISOLU” ON PSYKOLOGIASSA TURHA JA HARHAANJOHTAVA KÄSITE

Tiede 8/2005 -lehti kirjoittaa ihmisen aivokuoren oletetuista geneettisesti toiminnalli-sesti erikoistuneista neuroneista (hermosoluja) otsikolla ”Peilisolut auttavat ymmärtä- mään muita”. 1 Liekö koskaan väitetty missään muualla kuin ”peilisoluteoriassa”, että ´ymmärtäminen´ olisi solutason ilmiö. Kansan Ääni on aikaisemmin käsitellyt ”peili-soluteoriaa” otsikolla ”Europuos- karitiedettä Suomen tieteen huippuyksikössä”. 2

Vaikka Tiede-lehden artikkelissa jo mainitaankin ehdollistumisteoria, toisin kuin ainakaan suomalaisten ”peilisoluista” kirjoittaneiden aikaisemmissa esityksissä, niin uuden kirjoituksen perusteella ei näytä olevan aihetta tarkistaa tuolloin esittämääni tyrmäävää arviota peilisolu- teorian järkevyydestä ja todenperäisyydestä.

Erityisistä ”peilisoluista” on tämän ”euroteorian” mukaan määritelmällisesti kyse, jos jokin aivokuoren alue osoittaa magneettikuvauksessa aktivoitumista sekä jota-kin tiettyä toimintoa itse suoritettaessa että havaittaessa muiden suorittavan sitä.

Välittömästi herää ensinnäkin kysymys, mistä on ”päätetty”,että kyseessä olisi nimen- omaan solutason ilmiö. ”Perusteluksi” ei kelpaa sellainen latteus, että ”aivot koostu-vat neuroneista” (paitsi korkeintaan jonkin höpötiedelehden poliittisessa jutussa!), sillä neuronien välillä on myös rakenteita,ja erilaistumattomienkin neuronien keski-näiset tilapäisetkin kytkennät voivat kantaa vaikka kuinka monimutkaista informaa-tiota. Tieteessä EI saisi tehdä perustelemattomia yleisyyttä rajoittavia olettamuksia: silloin helposti osa koetulosten varteenotettavista mahdollisista selityksistä sivuute-taan perusteettomasti, jolloin tutkimus on väärin suoritettu.

Ilmeisesti ”peilisolu”-termin isä Giacomo Rizzolatti mittasi solutason ilmiöitä alun pe-rin nobelisti ja Nobel-komitean puheenjohtaja Ragnar Granitin Helsingin yliopistossa 40-luvulla kehittämällä elektrodimenetelmällä havaitessaan kokeellisesti ”peilaami-seksi” tulkitsemansa ilmiön, joka sivumennen sanoen ainakin muilta kuin sen ”solu-tason” osalta on pilkulleen samanlainen kuin mitä vallitseva I. P. Pavlovin ehdollistu-misteoriakin ennustaa ilman minkäänlaisia ”peili"- tai muita erikoistuneita neuroneja ainakaan aivokuorella!

Otaniemen kylmälaboratorion aivotutkimusyksikön magneettikuvaus ei menetelmänä ulotu solutasolle (ei erottele solu- ja niiden välisen tason ilmiöitä). Rizzolattin maka- keilla suorittamia kokeita ei tuossa suhteessa ole myöskään pystytty toistamaan muilla lajeilla, eivätkä näiden kaikki pöytäkirjat ole edes ”sosiobiologistikirkon” napa-miesten/naisten saatavilla. 8 ”Solutaso” onkin asetettu siellä ”omienkin” keskuudessa kyseenalaiseksi, samoin ns. tietoisuuden simulaatioteoria, jonka mukaan ”tajunta tulisi peilisolusta” vähän niin kuin jokin molekyyliparvi… 8

Vallitseva teoria ihmisen ja korkeampien eläinten psyyken biologisesta perustasta on Ivan Pavlovin (1849-1936) ehdollistumisteoria.5 Tämän teorian mukaan kuitenkin isojen aivojen kuoren cortexin pintakerros, jolla nuo magneettikuvattavatkin aktivitee-tit tapahtuvat,on geneettisesti erilaistumaton (joskin kokemuksellista tietä erikoistuva) horisontaalisesti homogeeninen kudos, joka yhdistelee ja muokkaa minkä tahansa aistimien välittämiä signaaleja ja muokkaa niiden pohjalta kuhunkin ympäristöön spesialisoituneita käyttäytymismalleja, ns. ehdollisia refleksejä.

Paitsi opittuja ehdollisia ihmisellä on geneettisiä ehdottomia refleksejä,jotka nekin on ensimmäisenä kokeelliselle luonnontieteelle kuvannut I.P. Pavlov, ja niistä hän sai myös lääketieteen Nobelin v. 1904. Ehdottomat refleksit sijaisevat aivokuoren ala- puolisissa kerroksissa sekä elimissä, jotka aistimellisiin ärsykkeisiin reagoivat. Ne ovat ”alempaa hermotoimintaa” opittuun informatioon verrattuna,ja toimivat lähes aina tälle alisteisina varsinkin ihmisellä.

Ehdollisten refleksien neurofysiologinen mekanismi

Neuvostoliittolainen ”Psykologian sanakirja” (Psihologitsheskij slovarj) vuodelta 1983 määrittelee ehdollisutumismekanismin, koneiston, joka toimii psyykkisten ilmiöiden pohjana, seu- raavasti: 3

KORKEIN HERMOTOIMINTA - neurofysiologiset prosessit,jotka tapahtuvat isojen aivojen kuorella ja välittömästi sen alapuolella olevassa kerroksessa, ja jotka ovat ihmisten ja eläinten psyykkisen toiminnan pohjana. K.h.t.:n prosessit ovat psyyken hermostollinen perusmeka- nismi, sen materiaalinen kasvualusta (substraatti).

K.h.t.:n peruskäsitteet ovat tilapäinen (vremennaja, temporary, ei-pysyvä) yhteys ja ehdollinen refleksi. Keskuhermoston kaikkien osien toiminta on reflektorista (refleksiperustaista, ehdot- tomat ja ehdolliset refleksit).

Tehtävältään K.h.t. on signaalitoimintaa; k.h.t:n ansiosta organismi reagoi ehdollisiin ärsykkeisiin, jotka signaloivat ehdottomien ärsykkeiden ilmenemistä.

K.h.t. muodostuu kahdesta hermoprosessista ´ehdollistumisesta´ ja ´sammu(ttu)mi-sesta´. Ehdollistumisprosessi perustuu uusien väliaikaisten yhteyksien ja ehdollisten käyttäytymisrefleksien synnylle. Mutta jos ehdottomat ärsykkeet evät vahvista ehdol-lista ärsykettä, ehdollinen refleksi alkaa sammua. Ehdollisten refleksien täsmentymi-nen ja sammuminen tapahtuvat negatiivisen ehdollistumisen prosessien, ”jarruttumisen” (tormozhenie), perustalla.

K.h.t. on analyyttis-synteettistä toimintaa. Isot aivot ovat ärsykkeiden eriyttämisen (ul-koisista fysikaalisista signaaleista,differentiaatio) ja näiden yhdistelemisen (integraa- tio) neuroanatominen perusta. K.h.t.:n ehdollisreflektoriset prosessit muodostavat ihmisen tiedostustoiminnan neurofysiologisen perustan, objektiivisen todellisuuden heijastamisen perustan tämän suhteiden ja yhteyksien kokonaisuutena.

K.h.t.:n peruslakeihin kuuluvat:

1) Uusien ehdollistuneiden yhteyksien muodostaminen kytkemällä neutraali ärsyke ehdottomaan.
2) Ehdollistuneiden yhteyksien sammuttaminen jättämällä kytkemättä ehdollinen ärsyke ehdottomaan.
3) Neurofysiologisten prosessien hajauttaminen ja tiivistäminen (irradiaatio ja konsentaatio)
4) Hermoprosessien keskinäinen induktio (toistensa aiheuttaminen)
5) Monimutkaisten dynaamisten refleksisysteemien muodostaminen, ns. dynaaminen stereotyyppi.

Väliaikaisten yhteyksien muodostumisen ja sammuttumisen neuroanatominen ko-neisto on isojen aivojen kuorikerros (cortex). Välittömästi sen alapuolisissa aivojen osissa sijaitsevat sellaisten tärkeimpien ehdottomien refleksien hermokeskukset, jot-ka muodostavat pohjan ehdollisten refleksien muodostumiselle.Välittömästi aivokuo- renalaiset kerrokset turvaavat aivokuoren hermosolujen korkean aktivaatiotason luo-den samalla välttämättömät edellytykset ehdollisten yhteyksien luomiselle ja erilais-tumiselle.Tässä yhteydessä välittömästi aivokuorenalainen kerros toimii aivokuorelle alistettuna, sen kontrolloimana, joka viimemainittu stimuloi ja tukahduttaa (jarruttaa) sen aktiivisuuden nousua.

I h m i s e n korkeimman hermostollisen toiminnan laadullinen ero verrattuna eläimiin on seurausta siitä, että ihmisellä on tapahtunut psyykkisen toiminnan monimutkaistu- minen, koska on ilmestynyt uudentyyppinen erikoinen ehdollinen ärsyke, nimittäin SANA. ”

Ehdollistumisen biokemiallista perustaa ei toistaiseksi varmuudella tunneta,mutta ko-keet viittavat enemmän siihen,että se olisi solujenvälisten rakenteiden kuten ns. her-motuppiverkon (perineuronal net) kuin solun sisäisten kemikaalien kantama ilmiö. 6 Se on yksi neurofysiologian tärkeimmistä tutkimusongelmista ja verrattavissa tärkey- deltään geneettisen koodin kuvaamiseen. Vastavaa yksiselitteistä koodia kuin DNA tuskin kuitenkaan löytyy.

Ehdollisten refleksien järjestelmä ja tyypit

Itse ehdollistuneen informaation (ei siis sitä kannattelevan koneiston, ne ovat kaksi täysin eri asiaa!) perusyksikön ehdollisen refleksin ”Psykologian sanakirja” määrittelee seuraavasti: 3

” EHDOLLINEN REFLEKSI - väliaikainen yhteys, joka muodostuu ja kehittyy ehdol-listen ja ehdottomien ärsykkeiden yhteensattumisen ja yhteensaattamisen tietä.

Ehdollinen refleksi toteutuu aivojen ylimmissä osissa ja perustuu väliaikaisille yh- teyksille, jotka ovat muodostuneet määrättyjen hermorakenteiden välille eläimen tai ihmisen yksilöllisessä kokemuksessa. Ehdolliset refleksit muodostuvat määrättyjen ehtojen vallitessa yksilön elin- prosessissa.

Ehdottomat refleksit ovat periaatteessa yhdenmukaisia kaikilla lajin yksilöillä, mutta ehdolliset refleksit sen sijaan ovat äärettömän monimuotoisia. Perusehto ehdollisen refleksin muodostumiselle on indifferentin (”merkityksettömän”) ärsykeen ajallinen yhteenkäyminen ehdottoman ärsykkeen kanssa (joka voi olla ainutkertainenkin, mut-ta useimmiten kuitenkin toistuva). Sen tuloksena indifferentti ärsyke alkaa aktivoida vastausreaktion, jollaista se ei aiemmin aiheuttanut. Esimerkiksi jos yhdistetään ajal-lisesti ääni- tai valomerkki ruoan antamiseen eläimelle, niin nämäkin alkavat aktivoi-da syömisreaktion: syljenerityksen, jouksun ruokintapaikalle jne., jota ne ilman tuota ajallista yhteenkämistä eivät missään tapuksessa olisi aiheut-taneet. Ehdollisten ref-leksien luonteenomainen piirre on niiden ajallinen, ”tilapäinen” (epäpysyvä) luonne. Jos ehdollisen refleksin perusmuodostumisehdot lakkaavat olemasta voimassa eikä ehdoton ärsyke enää vahvistakaan ehdollista, niin tilapäinen yhteys taantuu, ”jarruttuu”, ja ehdollinen refleksi siis alkaa sammua. ”

” Ehdolliset refleksit muodostuvat kaikkien ehdottomien refleksien perustalta, ja eh-dollisiksi ärsykkeiksi saattavat muodostua mitä moninaisimmat ulkoisen ja sisäisen ympäristön vaikuttajat, niin äärimmäisen yksinkertaiset kuin kuin mitä mutkikkaim-matkin samanaikaiset ja peräkkäiset ilmiökompleksit. Uudet ehdolliset refleksit muo-dostuvat edelleen aikaisemmin muodostuneiden ja yksinkertaistuneiden ehdollisten refleksien perustalle (ensimmäisen, toisen, kolmannen jne. kertaluvun ehdolliset refleksit).

…Tätä ilmiötä nimitetään ehdollisten refleksien ketjuttumiseksi (verkottumiseksi) .

Nykyisin erotetaan klassiset ja instrumentaaliset ehdolliset refleksit. Klassisia sano-taan edelleen ensimmäisen tyypin ehdollisiksi reflekseiksi ja instrumentaalisia toisen tyypin sellaisiksi, tai operanttireflekseiksi (am., RK). Klassisissa ehdollisissa reflek-seissä, jotka ensimmäisenä kuvasi ja joita tutki I.P.Pavlovin koulukunta, vastausreak- tio toistaa, herättää, ehdottoman kyt- kennän aiheuttaman ehdottoman reaktion.

Instrumentaalisten ehdollisten refleksien muodostamisessa, työstämisessä ihminen tai eläin suorittamaan määrättyjä toimintoja,jotka joko saavat vahvistusta (ruoka, sek-si tmv.) tai vapauttavat kivulaiden, vahingoittavien jne. (ns. aversiivisten) tekijöiden vaikutukselta. Esimerkiksi, vastauksena johonkin signaaliin (tai tilanteeseen, jossa opetus on tapahtunut) eläin painaa jotakin vipua,saadakseen ruokaa tai päästäkseen pois häkistä,jonka lattian kautta kulkee sähkövirta. Kuten esimerkikstä nähdään, eläi-men suorittama liikereaktio ehdollistettuun signaaliin (vivun painaminen), ja vahvista- van tekijän aiheuttama reaktio (syljeneritys ja ruoan syöminen,rauhaton liikehdintä ja käpälien varominen),eivät ole yhdenmukaiset. Ehdollistettu liikereaktio esiintyy näis-sä esimerkeissä välineenä, instrumenttina, vahvistuksen saamiselle. (Tästä nimitys instrumentaalinen ehdollinen refleksi). ”

Klassiset ehdolliset refleksit eivät ole puhtaasti ehdollisia, vaan ehdollisten ja ehdot-tomien refleksien välimuoto siten, että refleksin ärsykeosa on ehdollinen, mutta rea-ktio-osa ehdoton. Nimitys johtuu historiallisista syistä, ja ehkä myös siitä, että näitä alkeellisempia refleksejä tarvitaan kehittyneempien, ”puhtaampien” operandisten ehdollisten refleksien muodostamisessa.

Ehdollistumisteorian mukaan siis aivokuoren pinnalla risteilevät toistuvat ohimenevät yhteydet ”materialisoituvat” välittömästi aivokuoren pinnan alaiseen kerrokseen ko. yhteyden korostuneena taipumuksena aktivoitua joidenkin muiden, signaloivien yh-teyksien aktivoituessa,ja nämä suhteellisesti aivokuoren pinnan alaiseen kerrokseen ”piirtyneet” yhteydet muodostavat niin klassisten kuin operandis-instrumentaalisten-kin ehdollisten refleksien neurofysiologisen perustan, ”mielen mentaalisen olomuo-don”. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään ”non-mentalistinen” teoria edes siinä mielessä, että käyttäytymismallit olisivat jossakin muualla kuin aivokuorella! Siellä muualla, eri paikoissa, ovat nimenomaan ehdottomat geneettiset yhteydet!

Ehdollinen refleksi on yksi psyykkinen entiteetti,yhteys on nimenomaan aivokuoren erikoistumattomuudesta johtuen olemuksellisesti aina kahdensuuntainen: paitsi että ärsyke aktivoi reaktion, myös reaktio ja sellaisten havaitseminenkin tuo mieleen sii-hen liittyvät ärsykkeet. Neurofysilogiassa puhutaan erityisestä refleksikaaresta, joka aktivoituu kokonaisuutena refleksin toiminnan fysiologisena ilmentymänä (ja voidaan herättää ”eri paikoistaan”). Muuten se ei ole refleksi lainkaan, vaan kaksi erillistä ilmiötä!

Nuo kohteiden representaatioiden mielelliset yhteydet ovat aivan olennainen asia, kun jotakin havaitsemme,oli se sitten toisten toiminta tai jotakin muuta, sil-lä juuri noiden yhteyksien avulla aivot kokoavat erillisistä signaaliperustaisista aistimuksista todellisuuden kohteita kokonaisuuksina heijastavia havaintoja sekä mielikuvia, joista kokemusmaailmamme muodostuu. Tässä valossa on pidetty sata vuotta ilman muuta selvänä,että kiinnittäessämme huomiomme vaikkapa jon-kun tarttumiseen johonkin esineeseen peukalo-etusormi-otteella meidän oma vastaavaa toimintoa ohjaava aivoyhteytemme aktivoituu, ja toimii mukana ha-vainnossa. Noin sata vuotta on yritetty myös mitata todisteita ihmisen äännin-elinten (joita ns. Brocan kielialue ohjaa) jonkinasteista aktivoitumisesta pelkästään ajateltaessa toimintaa tai sellaista havainnoitaessa! 10

Peilisoluteoria on ”sosiobiologiaa”.

Peilisoluteoreetikkojen nykyisestä käsityksestä peilisoluteorian ja ehdollistumisteo-rian keskinäisestä suhteesta ”Tieteen” artikkeli lainaa kahta vähemmän esillä ollutta tutkijaa:

” - Toisten ymmärtäminen todella vaikuttaa niin yksinkertaiselta, että asiaa on vaikea uskoa. Ei tässä silti ole mitään mystistä. Periaatteessa tämä on klassista ehdollistu-mista, Christian Keysers sanoo.

– Käyttäytyminen on valtaosin liikkeitä, eleitä ja ilmeitä, ja ihminen oppii ihmisen tavoille sosiaalisessa kanssakäymisessä ja paljolti muita matkimalla.Jäljittely, joka alkaa lähes heti syntymän jälkeen, valmentaa aivot tuntemaan ja tunnistamaan niin omia kuin toisten olotiloja, Marco Iacoboni täydentää. ” 1

Iacoboni on valinnut tarkoin sanansa: hänen mukaansa (esimerkiksi) jäljittely ja sii-hen liittyvä (toiminnon) palkitseminen/palkkiutuminen/palkittuminen eivät LUO niitä "omia ja toisten (psyykkisiä) olotiloja" (kuten tapahtuu instrumentaalisen ehdollisen refleksin muodostuessa!), vaan matkiminen "valmentaa tunnistamaan" jotkin psyyk-kiset ilmiöt, jotka "jo ovat", ilmeisestikin jonkinlaisten "potentioiden" ominaisuudessa (vähän niin kuin ylikiltin vanhanpiian orgasmi, joka ei ole koskaan "saanut", vaikkei asialle mitään ylitsekäymätöntä fysiolo- gista estettä olisikaan...)

Varmasti OSA aivokuvantamisessa ilmenevistä aivokuoren pinnan alueiden aktivoi-tumisista todellakin liittyy klassisiin ehdollisiin reflekseihin. Iacoboni tietää aivan oikein, että ”hänen tavallaan” opitaan nimenomaan klassisia ehdollisia refleksejä, tietoisesti tai tiedostamattomasti. Mutta ei instrumentaalisia.

Mutta klassistenkaan ehdollisten refleksien olemassaolo ei todista minkään-laisten geneettisten ”peilisolujen” olemassa-olosta aivokuorella.

Päinvastoin, myös klassisten ehdollisten refleksien tähänastinen teoria kieltää aivo-kuoren pinnan geneettisesti erikoistuneiden neuronien/alueiden olemassaolon, vä-hintäinkin tarpeettomina,ellei suorastaan vahingollisina organismin tehokkaan ympä- ristöönä sopeutumisen kannalta! (Sikäli Keysers joko valehtelee, puhuu ristiin tai ei pidä itsekään ”peilisolujaan/alueitaan” ”suoraan geenistä” erikoistuneina,vaan niiden alapuolisten alueiden erikoitumisen heijastumina. SE taas ei olisi ristiriidassa klassisten ehdollisten refleksien ominaisuuksien kanssa.)

”Ihmisen pelisoluteorian” määrittelevässä Rizzolattin työkaverin Vittorio Gallesen ja amerikkalaisen metafysiikan professorin (suomeksi:ammattimaisen dialektiikanvas-tustajan) Alvin Goldmannin artikkelissa 4 kielletään ehdottomasti nimenomaan inst-rumentaalisten (ven.) / operandisten (am.) ehdollisten refleksien olemassaolo. Trikki on sellainen, että operanttiehdollistuminen katsotaan kuuluvan kategoriaan ”non-mentalist alternatives”, eli että operandis-instrumentaalisella ehdollistuneella reflek-sillä ei voisi olla minkäänlaista neurofysiologista ilmenemismuotoa, mikä on täydelli-sen järjetön vaatimus (koska kaikella informaatiolla on jokin ns. materiaalinen kanta-ja!). ”Mentaalinen” ja ”neurofysiologinen” ovat heidän aksiomatiikassaan ”synonyy-meja”, koska he ”eivät tunnusta” heijastusteoriaa (jossa olennaista voi olla aivofysio-logian kannalta esimerkiksi, että minkä aistimuksen aiheuttamaa vastaavaa jokin ai-vofysiologinen prosessi matkii. Gallesen ja Goldmannin artikkeli onkin täyttä kuse-tusta, mutta siihen on viitattu ”peilisoluväitöskirjoissa” kuin kiistämättömään tieteelli-seen todistusasaineistoon. (Herääkin kysymys, miksi itse ”peilisolun” käsitteen isä Giacomo Rizzolatti ei ole osallistunut tuon ”tieteetmullistavan” hengentuotteen laa-dintaan. Varmastikaan ei ole ollut kyse siitä, etteikö olisi pyydetty mukaan. Mutta hän on sitten kyllä myötäillyt artikkelin linjaa, kun se on ruvennut tuottamaan rahaa ja ”tieteellisiä” yhteyksiä…)

Nyt voimme tarkentaa, mitä tarkoittaa Keysersin ja Iacobonin idea ”peilisoluista klassisena ehdollistumisena”, eli klassisen ehdollisen refleksin neurofysilogisena ilmentymänä:

Se tarkoittaa sitä, että erilaiset toiminnot (refleksien reaktio-osat), joilla on ”peili-alue” (ei kinata nyt yksityiskohdista…), esimerkiksi sormen koukistaminen, ovat muka ge-neettisesti määräytyneitä. Tuo toiminto sitten havaitaan sekä itsellä että muilla ja to-detaan ”samaksi”. Toiminnan mielikuva itse kullakin viittaa ennen kaikkea omaan ko. toimintaan,mutta koska nuo (”alkeis”?) toiminnot ovat eri henkilöillä muka ”Keenistä” osapuilleen samoja, niin ihmiset muka tietäisivät toiminnan perusteella myös erittäin luotettavasti, mitä muut ajattelevat, tai miltä heistä tuntuu!

Ehdollistuminen ja oppiminen tunnustetaan sanoissa, mutta funktionaalisesti (ja myös evolutionaarisesti vaikuttavana olennaisena ”ympäristötekijänä” organismille 10) niiden olemassaolo ja vaikutus kielletään niin kuin ennenkin. ”Kaikki tulee keenistä”, hokevat ”peilisoluteoree-tikot” yhä, vain hieman toisin sanoin.

Suunnattoman paljon yksinkertaisempaa ja monissa tapauksissa ainoa mahdolli- suus on olettaa, että toimintamme varsinaisena perustana (ja myös korkeimpien ni-säkkäiden ja lintujen toiminnan perustana,ja myös ihmisen kielen representoitumi-sen mekanismina) toimivat instrumentaaliset eivätkä klassiset ehdolliset refleksit!

Esimerkiksi nuo tarttumarefleksit ovat aivan varmasti juuri niitä, ja ihmisellä ne ovat lisäksi kielellis-ajatuksellisesti muokattuja, mikä ilmenee aivojen ns. Brocan kieli-alueen aktivoitumisena ihmisen niitä niin suorittaessa kuin havainnoidessakin!

Ehdollistumisteoriassa ei tarvita ensimmäistäkään spesialisoitunutta ”peilisolua”, kun taas peilisoluteoria ei kuitenkaan pärjää ilman ehdollistumista! Tieteenfilosofinen ns. ”Occamin partaveitsi” -periaate määräisi tällöin pysyttäytymään ehdollistumisteoreet-tisessa selittämisessä (vähintäänkin kunnes ilmenisi jotakin, mitä se ei kerta kaikki-aan selitä!) Avoin kysymys on lähinnä ollut, että mikä on tuollaisten ak-tivoitumisten voimakkuuksien suhde a) todella toimittaessa itse tai b) vain ajateltaessa toimintaa tai havoinnoitaessa toisten toimintaa (jotka jälkimmäiset ovat hyvin lähellä toisiaan prosesseina).

Rizzolattin ja Harin tulokset näyttäisivätkin vain osoittavan,tuon aktivoitumisen voi- makkuus on aivan samaa luokkaa,ja se, johtaako aktivoituminen omaan toimitaan riippuu muista tekijöistä kuin aktivoitumisen voimakkuudesta! Mitä kaikkea muuta tuo prosessi aktivoi, se voi riippua paitsi subjektin aikomuksista myös mm. ehdollistumishistoriasta.

”Peilisoluteoria” on katsottava nykyisellään kuuluvaksi ”evoluutiopsykologisten” eli ”sosiobiologisten” teorioiden ryhmään, joihin sisältyy väärä ja älytön olettamus ”gee-nistä tulevasta ajattelusta”.Kyseiset teoriat ovat nostaneet nyttemmin vihaisen vasta-rintaliikkeen myös ”porvarillisen tieteen” piirissä lännessä. Sen piiristä mainittakoon englantilainen professori Yehouda Harpaz, joka lähteessä 7 keskustelee aiheesta suomalaisella keskustelufoorumilla.

Lehtemme seuraavassa numerossa pyrimme tarkastelemaan paremmin ihmisen ns. korkeampien psyykkisten toimintojen kuten tietoisuuden, ajattelun, tahdon, tunteiden jne. tulkintoja toisaalta vallitsevan ja toisaalta ”peilisoluteorian” pohjalta. Ehkä myös asian poliittisia kytkentöjä.

1. [www.tiede.fi]

2. [www.euvkr.com]

3. [www.vapaa-ajattelijat.fi]

4. http://www.unipr.it/arpa/mirror/pubs/pdffiles/Gallese/Gallese-Goldman%201998.pdf

5. [psychclassics.yorku.ca]

6. [keskustelu.skepsis.fi]

7. [www.nakokulma.net]

8. [www.nakokulma.net]

9. [www.helsinki.fi]

10.[www.tiede.fi]

Julkaistu Kansan Äänessä 1/2006



Riitta Hari tammikuussa 2011.

DUODECIMin artikkeli "peilisoluista", (kommentoidaan myöhemmin)

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 17. lokakuuta 2007 04.59


Tässä Duodecimin kirjoitus peilisoluista:

Ihmisaivojen peilautumisjärjestelmät
Duodecim
2007;123(13):1565-73
Riitta Hari (Kirjoittajan muunkieliset wikisivut poistettu)

Katsaus

Artikkeliin liittyvät kuvat ja taulukot löytyvät viereisestä Pdf-versiosta.

Motorinen peilisolujärjestelmä
Miten toisten liikkeitä ymmärretään
Miten toisen aikeita ennakoidaan?
Matkiminen
Sensorinen peilautuminen
Sosiaalisen vuorovaikutuksen sairaudet
Lopuksi
Kirjallisuutta

Totunnainen käsitys liikejärjestelmästä pelkästään liikkeiden tuottajana on murtu- massa, kun motoriikka on osoittautunut tärkeäksi myös korkean tason henkisissä toi-minnoissa,esimerkiksi toisen henkilön mielenliikkeiden aprikoinnissa. Vuosikymmen sitten löydettiin apinan otsalohkosta peilisoluja, jotka reagoivat sekä itse tehtyjen että nähtyjen liikkeiden aikana. Tämä havainto on johtamassa uudenlaiseen ajatteluun yksilöiden välisestä peilautumisesta perustana sosiaaliselle vuorovaikutukselle, matkimiselle ja jopa empatialle.

Peilautumisjärjestelmillä on yhteyksiä myös sosiaalisen toiminnan häiriöihin. (Korostus HM)

Toisen ihmisen asemaan voidaan asettua oman liikejärjestelmän ja liikeaistin avulla. Katse, asento, kävelytapa ja eleet kertovat mielialasta, aikeista ja sairauksistakin, vaikkei sanaakaan lausuttaisi.Tähän ilmiöön perustuvat mm. mykkäfilmien teho ja tarkka »kliininen silmä».Kun korkealla tasapainoileva nuorallatanssija horjahtaa, kat- sojakin korjaa omaa asentoaan ja saattaa tuntea vatsanpohjassaan oudon kipristyk-sen. Samantapainen eläytyminen näkyy koulun joulujuhlassa, kun vanhempien suut aukeilevat samassa tahdissa tai jopa hiukan aikaisemmin kuin lavalla laulavien lasten. Käheää ääntä kuunnellessa rupeaa itsekin selvittämään kurkkuaan.

Toisten ihmisten asemaan eläytyminen voi johtaa eleiden, asentojen ja kielenkäytön tahattomaan matkimiseen, joka vahvistaa sosiaalisia siteitä.Tämä »kameleonttiefek-ti» on voimakkain empaattisilla ihmisillä (Chartrand ja Bargh 1999). Vaikka jäljittely yleensä tapahtuu sekä matkijan että matkitun huomaamatta,matkittu pitää häntä matkineita henkilöitä miellyttävämpinä kuin muita ihmisiä.


Tämäntapaisten vuorovaikutusilmiöiden hermostollista pohjaa on alettu tutkia vakavasti vasta »peilisolujen» ja ihmisaivojen peilautumisjärjestelmien kokeellisen löytämisen myötä.

(Korostus HM,r ahaa palaa pörhöilyyn, jonka tehtävä on tuottaa uutta pörhöilyä, ja lypsää rikollisille veronmakajien itseäänkin hyödyttävälle tieteelle tarkoittamaa tutkimusrahaa!)

Motorinen peilisolujärjestelmä

Peilisolujärjestelmä (mirror-neuron system) on monta aivoaluetta kattava frontopa-rietaalinen hermoverkosto,jossa on sekä itse tehtyihin että nähtyihin liikkeisiin rea- goivia peilisoluja (Rizzolatti ym. 2001). Verkosto muovautuu kehityksen aikana ja auttaa ymmärtämään toisten ihmisten aikeita.Varsinaiset peilisolut ovat visuomo-torisia neuroneita,joita löydettiin ensimmäisen kerran apinan otsalohkon alueelta F5 (Gallese ym. 1996; Rizzolatti ym. 1996). Kuvassa 1 on esitetty kaavamaisesti peilisolun toiminta.

Aistinelimien kautta tuleva näkö- ja kuulotieto muuntuu peilisolujärjestelmässä tilan-teeseen sopiviksi liikemalleiksi »kuin itsestään» eli neurotieteilijää hämmästyttävällä nopeudella ja vaivattomuudella.Selitykseksi ei kelpaa tehokas kognitiivinen proses-sointi, jossa vertailtaisiin saatua aisti-informaatiota aikaisempiin kokemuksiin ja sitä kautta pääteltäisiin, mitä on tapahtumassa. Sen sijaan peilisolujärjestelmä näyttää projisioivan nähdyt liikkeet katsojan omaan liikejärjestelmään.

Frontoparietaalinen liikeaivokuoriverkosto. Kuvassa 2 on esitetty kaavamaisesti ny-kyinen käsitys apinan otsalohkon liikeaivokuoriverkostosta ja sen eri alueiden yh-teyksistä päälakilohkoon (Luppino ja Rizzolatti 2000). Vastoin klassista jaottelua var-sinaiseen primaariin liikeaivokuoreen (Brodmannin alue 4) ja premotoriseen liike-aivokuoreen (Brodmannin alue 6) tässä kaaviossa on seitsemän liikeaivokuorta (F1 - F7), joista klassista primaaria liikeaivokuorta vastaa alue F1. Kortikospinaalinen rata saa eniten säikeitä alueilta F1, F2 ja F3. Alue F1,jolta on suorat yhteydet selkäytimen motoneuroneihin, saa syöttöä alueilta F2 - F5. Alueet F6 (pre-SMA) ja F7 lähettävät signaaleja vain aivorunkoon eivätkä voi säädellä suoraan liikkeitä.

Tärkeitä liikeaivokuorille projisioivia alueita on päälakilohkossa,erityisesti intraparie- taaliuurteen sisällä.Ventraalinen intraparietaalialue VIP on yhteydessä alueeseen F4 ja ohjaa käden ja suun liikkeitä kehon läheltä tulevien näköärsykkeiden pohjalta An-teriorinen intraparietaalialue AIP projisioituu alueelle F5 ja tarjoaa tietoa siitä, miten esineisiin voidaan tarttua (»affordanssit»). AIP - F5-verkosto muodostaa peilisolujär-jestelmän ytimen. Myös alue PF (ihmisellä sytoarkkitehtoninen alue 7b) päälakiloh-kon alaetuosassa lähettää syöttöä F5-alueelle; PF saa impuls-seja biologiseen liik-keeseen reagoivalta STS (superior temporal sulcus) -alueelta. Itse asiassa kuvan 2 koko parietofrontaalinen verkosto tulisi käsittää motoriseksi järjestelmäksi, joka mahdollistaa muunnokset aistinärsykkeistä mielekkäisiin motorisiin liikeketjuihin.

Apinan peilisolut.


Apinan F5-alueen »kanoniset» neuronit reagoivat nähtyihin esineisiin, kun taas »pei-lineuronit» toimivat sekä apinan tehdessä itse liikkeen että nähdessä toisen apinan (tai kokeenjohtajan) tekevän samanlaisen liikkeen (Rizzolatti ja Craighero 2004). Apinan peilineuronit vaativat suoran objektikontaktin, esimerkiksi esineen ottamisen käteen tai viemisen suuhun; niitä ei laukaise intransitiivinen liike tai toiminnan matkiminen.

Suun alueen peilisoluilla voi olla syömiseen tai kommunikaatioon liittyviä toimintoja. Syömiseen liittyvät (ingestiiviset) peilisolut aktivoituvat ruokaan tarttumisen, ruoan rikkomisen, imeskelyn jne.yhteydessä, kun taas huulten maiskuttelu stimuloi tehok-kaasti kommunikatiivisia peilisoluja (Rizzolatti ja Craighero 2004). Ainakin osa kom-munikatiivisista eleistä on saanut evoluutiossa alkunsa syömistoiminnoista. Kun koi-ra maistelee ruokaansa »pitkin hampain» niin ihminenkin arvaa, ettei kyse ole herkusta, vaikka varsinainen peilautuminen ylittääkin lajirajat varsin huonosti.

Peilisolut reagoivat - määritelmän mukaisesti - sekä tehtäessä että nähtäessä tiettyjä liikkeitä. Tällaisia soluja on F5-alueen lisäksi päälakilohkossa (josta on yhteydet F5-alueeseen) ja primaarissa liikeaivokuoressa. Sen sijaan STS-alueen solut, jotka re-agoivat esimerkiksi pään kääntymisen tai käsien liikkeiden tai kävelyn näkemiseen (Barraclough ym.2006), eivät tiukasti ottaen täytä peilisolujen määritelmää, koska ne eivät reagoi yksilön omien liikkeiden aikana.STS-alue voi kuitenkin moduloida peilisolujärjestelmän toimintaa, koska sillä on yhteydet koko premotoriseen aivokuoreen.

Ihmisen peilisolujärjestelmä.


Myös ihmisaivoista on löydetty alueita, jotka aktivoituvat, kun tietty liike joko tehdään tai nähdään. Tästä on päätelty näiden alueiden sisältävän peilisoluja, vaikka käytetyt tutkimusmenetelmät eivät mahdollistakaan yksittäisten solujen tutkimista. Ihmisen peilisolujärjestelmään kuuluvat ainakin alimmassa otsalohkopoimussa (gyrus fronta-lis inferior) sijaitseva Brocan alue (apinan F5-alueen vastinseutu ihmisellä), primaari liikeaivokuori ja ilmeisesti myös päälakilohkon alaosa (kuten apinallakin). Peilisolu-järjestelmän lateralisaatio on vielä epäselvää, mutta joka tapauksessa systeemi kattaa kummankin aivopuoliskon.

STS-seutu, joka liittyy monenlaiseen sosiaaliseen kognitioon (Allison ym. 2000), vai-kuttaa myös peilisolujärjestelmän toimintaan. Lisäksi monen muun aivoalueen - mm. primaarin ja sekundaarisen tuntoaivokuoren SI ja SII (Avikainen ym. 2002) - toiminta muuntuu sekä liikkeitä tehdessä että niitä nähdessä, vaikka näillä alueilla ei olekaan määritelmän mukaisia peilisoluja.

Brocan alue on tärkeä toimintojen tavoitteiden koodaukselle (Nishitani ym. 2005). Kuvantamistutkimukset ovat paljastaneet alueella hienojaon, jonka mukaan tarkkail-tujen liikkeiden »varsinainen peili» on alueen dorsaaliosassa (Molnar-Szakacs ym. 2005).

Koska primaari liikeaivokuori on sekä anatomisesti että toiminnallisesti Brocan alu-eeseen nähden alajuoksulla, osa sen toiminnasta heijastaa Brocan alueen tilaa. Kat-sojan oma liike-aivokuori aktivoituukin hänen katsoessaan toisen tekemiä liikkeitä mutta heikommin kuin itse tehtyjen liikkeiden aikana; ilmiö näkyy sekä transkraniaa-lisessa magneettistimulaatiossa (Fadiga ym. 1995, Strafella ja Paus 2000) että aivo-kuorirytmien reaktiviteetissa (Hari ym.1998). Luonnossa nähdyt liikkeet aktivoivat liikeaivokuorta tehokkaammin kuin videolla esitetyt liikkeet (Järveläinen ym. 2001). Lisäksi katsojan liikeaivokuori stabiloituu, kuten liikkeen tekijänkin, liikkeen loputtua (Caetano ym. 2007). Kaikki nämä tulokset tukevat tekijän ja katsojan aivotoimintojen samankaltaisuutta sosiaalisen vuorovaikutuksen aikana.

Kuvassa 3 on nykytiedon perusteella hahmoteltu kaavio koko peilisolujärjestelmän toiminnasta; järjestelmän ydinalueet on kehystetty tummemmilla laatikoilla. Vasta- vuoroiset yhteydet alimman otsaloh-kopoimun, päälakilohkon ja STS:n välillä ovat tärkeitä omien liikkeiden tulosten ennakoinnissa.

Miten toisten liikkeitä ymmärretään


Peilisolujärjestelmän otaksutaan auttavan ymmärtämään toisten ihmisten aikeita si-säisen simulaation välityksellä, koska nähdyt ja itse tehdyt liikkeet liittyvät samanta-paisiin aivoaktivaatioihin. Toisten toimintojen ymmärtäminen luo perustan ihmisten väliselle kommunikaatiolle. Mutta voisivatko peilisolut reagoida näköärsykkeisiin il-man, että niillä olisi sen enempää tekemistä liikkeen ymmärtämisen kanssa? Tätä mahdollisuutta vastaan puhuu se, että apinan F5-alueella on myös audio-visuaalisia peilisoluja, jotka reagoivat esimerkiksi paperin repäisyn äänelle silloin, kun apinalla on käsitys siitä, mihin toimintaan ääni liittyy (Kohler ym.2002). Lisäksi yli puolet F5-alueen peilisoluista aktivoituu silloinkin, kun apina ei näe käden tarttumaliikkeen lop- puosaa mutta tietää, että esteen takana käsi tulee tarttumaan esineeseen (Umilta ym. 2001). Peilisolut toimivat siis silloin, kun on tarpeeksi vihjeitä liikkeen kulusta, riippumatta siitä, onko liike näkyvissä vai ei.

Peilisoluverkostossa tuntuu olevan yksinkertaisten liikekuvioiden muisti, jonka ha-vaittu liike (aistinärsyke) liipaisee. Katsoja voi tällöin sen enempiä ajattelematta tai päättelemättä, »automaattisesti» ja vieläpä liikespesifisesti ymmärtää toisen ihmisen liikkeiden merkityksen. Systeemi ei tietenkään ole aukoton,vaan ihmiset tulkitsevat tois
tensa aikeita helposti väärin, riippumatta siitä, onko käytössä ollut kielellisiä vai ei-kielellisiä vihjeitä.

Peilisolut ja peilisoluverkostot muokkautuvat yksilönkehityksen aikana. Lapsi seuraa katseen suuntaa noin kolmen kuukauden iästä alkaen. Silmän liikkeitä seuraamalla on osoitettu, että reaktiot muiden liikkeisiin muuttuvat reaktiivisista ennakoiviksi noin vuoden iässä, jolloin lapsilla siis on jo käsitys toisten aikeista (Falck-Ytter ym. 2006).

Yleensä peilisoluverkoston reaktion voimakkuus riippuu siitä,miten paljon katsojalla on kokemusta nähdystä toiminnasta. Mutta onko tällöin kyse motorisesta asiantunti-juudesta, vai voisiko peilisolujen harjaantuminen liittyä enemmän visuaaliseen koke-mukseen? Onhan motoriikan asiantuntija myös nähnyt runsaasti kyseisiä liikkeitä.

Lontoolainen tutkijaryhmä erotteli vastikään elegantisti visuaalisen ja motorisen asi-antuntijuuden tutkimalla ammattimaisia balettitanssijoita (Calvo-Merino ym. 2006). Baletissa osa liikesuorituksista on vain joko naisten tai miesten tekemiä. Kuitenkin sekä nais- että miestanssijat ovat nähneet kaikki liikkeet lukuisia kertoja, koska he harjoittelevat yhdessä. Aivoaktivaation havaittiin olevan spesifisesti sidoksissa moto- riseen asiantuntijuuteen: reaktio naisten liikkeisiin oli voimakkaampi naistanssijoilla kuin miestanssijoilla ja reaktio miesten liikkeisiin voimakkaampi miestanssijoilla kuin naistanssijoilla.

Miten toisen aikeita ennakoidaan?


Ennustaminen ja ennakointi ovat aivojen tärkeä tehtävä, ehkä kaikkein tärkein. Ran-gaistuspotkukisassa maalivahdin on heittäydyttävä johonkin suuntaan jo ennen kuin palloa on potkaistu; pelkkä reagointi ärsykkeeseen olisi auttamattomasti myöhässä. Keskustelussa tarkkaavainen kuuntelija voi ennakoiden täydentää lauseen, jos puhujalla on vaikeuksia löytää oikeita sanoja.

Millä aivomekanismeilla tämä ennakointi voi tapahtua? Oman tarttumaliikkeen onnis- tumista seurataan tiedostamattomasti ns. suorien mallien avulla (Kawato 1999), jois-sa rinnakkaiskopiot virittävät aistitietoa prosessoivat alueet vertailemaan tulevaa to-dellista sensorista palautetta. Liikettä voidaan tällöin korjata heti tavoitteen mukaan. On luultavaa, että toisen henkilön liikkeiden kulkua ennakoidaan samantapaisilla mekanismeilla oman liikejärjestelmän avulla.

Havaittu liikepätkä voi olla osa hyvinkin erilaisia liikeketjuja. Vasaran nostava käsi saattaa kuulua katsojaa uhkaavalle henkilölle tai toiselle, joka vain aikoo ripustaa taulun seinälle. Vihjeitä oikeasta tulkinnasta saadaan liikkeen kinematiikasta ja vii-tekehyksestä,ja ympäristökin rajoittaa mahdollisia tulkintoja.Viitekehyksessä tiivis- tyy katsojan kulttuurinen kokemus,ja tulkinnat menevät aina pitemmälle kuin saatu hetkellinen informaatio.

Apinoiden päälakilohkossa on peilisoluja,jotka reagoivat eri tavoin tarttumiseen, jota seuraa liike joko suuhun tai kehon sivulle (Fogassi ym.2005). Tämä »intentioidenlu-kujärjestelmä» toiminee nimenomaan viitekehyksen moduloimana. Samantapainen viitekehysvaikutus on osoitettu ihmisillä: kahvikuppiin tarttuvaa kättä katsottaessa aivot aktivoituvat eri tavalla sen mukaan, onko tarttujan tavoitteena juominen vai pöydän siivoaminen (Iacoboni ym. 2005).

Matkiminen


Peilisolujärjestelmää pidetään tärkeänä myös matkimiselle, vaikka apinat »apinoi-vat» varsin harvoin (Ferrari ym. 2006). Matkiminen tuo oikotien monenlaiseen oppimiseen, kun kaikkea ei tarvitse oppia yri- tyksen ja erehdyksen kautta.

Varsinainen matkiminen,jossa opitaan uusi liikeketju,poikkeaa sekä käsitteellisesti että aivoaktivaatioiltaan stereotyyppisestä liikekuvioiden laukeamisesta, jollaista ta-pahtuu esimerkiksi haukottelun tarttuessa. Jokainen haukottelee omalla vakiintuneel- la tavallaan, eikä haukotuksen tarttumiseen liity lisääntynyttä peilisolujärjestelmän ytimen (Brocan alueen) aktiivisuutta (Schürmann ym.2005). Sen sijaan virkkaamaan opetellessa täytyy seurata tarkasti toisen henkilön liikekuvioita. Tavoitteen mukaan lähellä olevaa henkilöä saatetaan matkia (aerobicsalissa tai kuorossa), vastustaa (nyrkkeilyssä) tai seurata omin vastavuoroisin liikkein (paritanssissa). Hänen kans-saan voidaan myös tehdä yhteistyötä (tenniksen nelinpelissä tai pöytää kannettaes-sa). Kaikissa näissä tilanteissa katsojan reaktiot vaikuttavat automaattisilta, mutta ne ovat alisteisia ennalta asetetuille tavoitteille.

Sosiaalisen matkimisen (peilautumisen) aikana peilisolujärjestelmä moduloituu myös aivokuoren ja limbisen järjestelmän ohjauksessa. Tällöin mukana ovat myös empatian aivomekanismit, kun taas matkimalla oppimiseen liittyvät peilisolujärjes-telmän lisäksi monet otsalohkon alueet (Iacoboni 2005).

Sensorinen peilautuminen


Itku valtaa vastasyntyneiden osastolla helposti kaikki vauvat yhden alettua itkeä. Hymy ja innostuskin tarttuvat. Emootiot näkyvät ilmeinä ja asentomuutoksina, joten erottelu motoriseen ja sensoriseen peilautumiseen on usein keinotekoista.

Kuvassa 4 on esimerkki tilanteesta,jossa terveet koehenkilöt katsoivat kroonisesta kivusta kärsivien potilaiden kasvoja. Osa kasvokuvista oli otettu tilanteessa, jossa potilaan kipua oli ohimenevästi - ja potilaan luvalla - voimistettu (Saarela ym. 2007). Katsojan aivoissa aktivoitui kivun affektiivisen komponentin prosessointiin osallistu-va aivosaaren anteriorinen osa molemmissa aivopuoliskoissa. Aktivaation voimak-kuus korreloitui potilaan kokeman kivun arvioituun voimakkuuteen ja katsojan em-paattisuuteen, jota mitattiin standardoidulla kyselylomakkeella. Aivosaaren anterio-risesta osasta lähtee viskeromotorisia säikeitä, mikä selittänee vatsan kipristelyn toisen ihmisen kipua ja epämiellyttävää oloa katsellessa.

Mielenkiintoinen esimerkki siitä miten, arkipäivän tilanteita voidaan tuoda laborato-rioon, on englantilaisen ryhmän tutkimus (Singer ym.2006),jossa manipuloitiin tut- kittavien empatiaa aiemmin tuntemattomia henkilöitä kohtaan antamalla heidän pela-ta ennen aivojen kuvantamista rahapeliä,jossa osa pelaajista toimi kokeenjohtajan pyynnöstä epäreilusti. Kun epäreilu henkilö sitten sai kipua aiheuttavia sähköiskuja, aivosaaren aktivaatio väheni naiskatsojilla reilujen henkilöiden kivun katsomiseen verrattuuna ja miehillä se katosi kokonaan! Aivotoiminnan perusteella katsojien em-paattisuus epäreilua henkilö kohtaan oli siis niukkaa, ja miehet näyttivät halunneen rangaista väärinpelaajaa voimakkaammin kuin naiset.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen sairaudet


Sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet aiheuttavat suurta inhimillistä kärsimystä. Kun »sydän särkyy» sosiaalisen eristymisen takia, aivoissa aktivoituu osittain sama hälytysjärjestelmä kuin fysikaalisen kivunkin aikana (Eisenberger ja Lieberman 2004).

Autisteilla on vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, erityisesti toisten henki-löiden aikeiden ymmärtämisessä. Toisia tarkkailemalla heille jää epäselväksi, esi-merkiksi mitä tarkoittaa surullisena, vihaisena, tai hämmästyneenä oleminen, vaikka he pystyisivät matkimaan vastaavaa ilmettä. Autistisilla lapsilla peilisolujärjestelmä aktivoituu puutteellisesti alimmassa otsalohkopoimussa (Dapretto ym. 2006).

Kuva 5 osoittaa, että aikuisilla Asperger-henkilöillä peilisolujärjestelmä aktivoituu jo-ko hitaasti tai heikosti alimman otsalohkopoimun seudulla molemmissa aivopuolis-koissa, kun he matkivat huulten liikkeitä. Tulokset viittaavat ongelmaan joko alimman otsalohkopoimun toiminnassa tai parietofrontaalisissa yhteyksissä (Nishitani ym. 2004). Näihin löydöksiin sopii se, että aivokuori on ohuempi autisteilla kuin terveillä henkilöillä nimenomaan peilisolujärjestelmän ydinalueilla ja emootioiden tunnistuk-seen liittyvillä aivoalueilla (Hadjikhani ym.2006).Autismi on kuitenkin monitekijäinen sairaus, jonka synnyssä ja ilmenemisessä peilisolujärjestelmän merkitys on toistai-seksi avoin,vaikka peilisolujärjestelmän häiriötä on esitetty myös autismin keskeisek- si syyksi (Iacoboni ja Dapretto 2006).

Osa skitsofreniassa tavattavista kognitiivisista häiriöistä liittyy siihen,että potilaat ovat huomattavan riippumattomia ympäristössä vallitsevasta tilanteesta. Oirekuvan lisäksi tämä ilmiö selittää potilaiden terveitä paremman suoriutumisen päättelytehtävissä, joissa asiayhteys on harhaanjohtava (Mellet ym.2006).Toisten ihmisten aikeiden ap-rikoinnissa, jossa tilanteen ymmärtäminen ja huomioon ottaminen on välttämätöntä, skitsofreniapotilaat päätyvät muita helpommin virhetulkintoihin.

Lopuksi


Peilautumisjärjestelmät muodostavat tärkeän osan sosiaalisen kognition aivoverkos- toa (Hari 2003), ja niiden mahdollistamaa ei-kielellistä kommunikaatiota ja motorista kognitiota aletaan arvostaa ja ymmärtää entistä enemmän.Peilisolut tuovat valaistus- ta myös vanhaan filosofiseen ongelmaan intersubjektiivisuudesta,joka on nyt osittain kokeellisesti tarkasteltavissa.

Kun peilisolujärjestelmän avulla toisen tilanteeseen samaistutaan »suoraan», ei tar-vita symboleita tai muita sovittuja merkkejä päin vastoin kuin kielellisessä kommuni-kaatiossa.Toisten toimien ymmärtämistä helpottaa katsojan ja toimijan kehollinen sa-mankaltaisuus, johon liittyy myös hyvä käsitys liikkeiden fysikaalisista rajoituksista.

Ihmiset ovat vuorovaikutuksessa päivittäin,esimerkiksi opettaessaan,hoivatessaan ja huijatessaan toisiaan. Psykoterapiatilanteissa terapeutti voi käyttää omaa peilautu-misjärjestelmäänsä ymmärtääkseen toisen tilannetta ja fysioterapeutti voi esimerkil-lään aktivoida potilaan liikejärjestelmää.Ensimmäisiä peilisoluajatteluun pohjautuvia kuntoutusyrityksiä ollaan testaamassa maailmalla, mm. pyytämällä aivohalvauspoti-lasta katsomaan ja matkimaan yksilöllisesti valmistettuja liikevideoita arkipäivän tilanteista.

Vuosikymmen sitten löydetyt peilisolut ovat johtaneet valtavaan innostukseen neuro-tieteilijöiden keskuudessa. Ylisanoiltakaan ei ole vältytty, ja esimerkiksi tunnettu neu-rotieteilijä V. Ramachandran on rinnastanut peilisolujen löytämisen DNA:n rakenteen selvittämiseen.


Parmalaistutkijoiden uraauurtava neurofysiologinen havainto on kiistatta johtanut uusiin tärkeisiin avauksiin neurotieteissä ja kliinisessä tutkimuksessa. Keskustelu peilisolujärjestelmän roolista toisten ihmisten aikeiden ymmärtämisessä ja toimien mentaalisessa simulaatiossa käy parhaillaan kiivaana.

Tätä työtä on tukenut rahallisesti Suomen Akatemia (huippuyksikköohjelma 2006 - 2011) ja Sigrid Juséliuksen säätiö. Kiitän dosentti Nina Forssia ja FM Miiamaaria Saarelaa käsikirjoitukseen saaduista kommenteista.

Kirjallisuutta

Allison T, Puce A, McCarthy G. Social perception from visual cues: role of the STS region. Trends Cogn Sci 2000;4:267-78.
Avikainen S, Forss N, Hari R. Modulated activation of the human SI and SII cortices during observation of hand actions. Neuroimage 2002;15:640-6.
Barraclough NE, Xiao D, Oram MW, Perrett DI. The sensitivity of primate STS neurons to walking sequences and to the degree of articulation in static images. Prog Brain Res 2006; 154: 135-48.
Caetano G, Jousmäki B, Hari R. Actor's and observer's primary motor cortices stabilize similarly after both seen and heard motor actions. Proc Natl Acad Sci USA 2007; 104: 9058-62.
Calvo-Merino B, Grezes J, Glaser DE, Passingham RE, Haggard P. Seeing or doing? Influence of visual and motor familiarity in action observation. Curr Biol 2006; 16: 1905 -10
Chartrand T, Bargh JA. The cameleon effect: The perception-behavior link and social interaction, J Personal Social Psychol 1999; 76: 893-910.
Dapretto M, Davies MS, Pfeifer JH, ym. Understanding emotions in others: mirror neuron dysfunction in children with autism spectrum disorders. Nat Neurosci 2006; 9: 28-30.
Eisenberger NI, Lieberman MD. Why rejection hurts: a common neural alarm system for physical and social pain. Trends Cogn Sci 2004; 8:294-300.
Fadiga L, Fogassi L, Pavesi G, Rizzolatti G. Motor facilitation during action observation: a magnetic stimulation study. J Neurophysiol 1995;73:2608-11.
Falck-Ytter T, Gredeback G, von Hofsten C. Infants predict other people‘s action goals. Nat Neurosci 2006;9:878-9.
Ferrari PF, Visalberghi E, Paukner A, Fogassi L, Ruggiero A, Suomi SJ. Neonatal imitation in rhesus macaques. PLoS Biol 2006;4:e302.
Fogassi L, Ferrari PF, Gesierich B, Rozzi S, Chersi F, Rizzolatti G. Parietal lobe: from action organization to intention understanding. Science 2005;308:662-7.
Gallese V, Fadiga L, Fogassi L, Rizzolatti G. Action recognition in the premotor cortex. Brain 1996;119:593-609.
Hadjikhani N, Joseph RM, Snyder J, Tager-Flusberg H. Anatomical differences in the mirror neuron system and social cognition network in autism. Cereb Cortex 2006;16:1276-82.
Hari R. Sosiaalisen kognition hermostollinen perusta.Duodecim 2003; 119:1465-70.
Hari R, Forss N, Avikainen S, Kirveskari E, Salenius S, Rizzolatti G. Activation of human primary motor cortex during action observation: A neuromagnetic study. Proc Natl Acad Sci USA 1998;95:15061-5.
Iacoboni M. Neural mechanisms of imitation.Curr Opin Neurobiol 2005; 15:632-7.
Iacoboni M, Dapretto M. The mirror neuron system and the consequences of its dysfunction. Nat Rev Neurosci 2006;7:942-51.
Iacoboni M, Molnar-Szakacs I, Gallese V, Buccino G, Mazziotta JC, Rizzolatti G. Grasping the intentions of others with one's own mirror neuron system. PLoS Biol 2005; 3: e79.
Järveläinen J, Schürmann M, Avikainen S, Hari R. Stronger reactivity of the human primary motor cortex during observation of live rather than video motor acts. Neuroreport 2001; 12: 3493-5.
Kawato M. Internal models for motor control and trajectory planning. Curr Opin Neurobiol 1999; 9: 718-27.
Kohler E, Keysers C, Umilta MA, Fogassi L, Gallese V, Rizzolatti G. Hearing sounds, understanding actions: action representation in mirror neurons. Science 2002; 297: 846-8.
Luppino G, Rizzolatti G. The organization of the frontal motor cortex. News Physiol Sci 2000; 15: 219-24.
Mellet E, Houde O, Brazo P, Mazoyer B, Tzourio-Mazoyer N, Dollfus S. When a schizophrenic deficit becomes a reasoning advantage. Schizophr Res 2006; 84: 359 -64.
Molnar-Szakacs I, Iacoboni M, Koski L, Mazziotta JC. Functional segregation within pars opercularis of the inferior frontal gyrus: evidence from fMRI studies of imitation and action observation. Cereb Cortex 2005;15:986-94.
Nishitani N, Avikainen S, Hari R. Abnormal imitation-related cortical activation sequences in Asperger‘s syndrome. Ann Neurol 2004; 55:558-62.
Nishitani N, Hari R. Viewing lip forms: cortical dynamics. Neuron 2002; 36:1211-20.
Nishitani N, Schürmann M, Amunts K, Hari R. Broca‘s region: From action to language. Physiology (Bethesda) 2005;20:60-9.
Rizzolatti G, Craighero L. The mirror-neuron system. Annu Rev Neurosci 2004; 27: 169-92.
Rizzolatti G, Fadiga L, Gallese V, Fogassi L. Premotor cortex and recognition of motor actions. Cogn Brain Res 1996; 3: 131-41.
Rizzolatti G, Fogassi L, Gallese V. Neurophysiological mechanisms underlying the understanding and imitation of action. Nat Rev Neurosci 2001; 2:661-70.
Saarela MV, Hlushchuk Y, Williams AC, Schurmann M, Kalso E, Hari R. The compassionate brain: humans detect intensity of pain from another's face. Cereb Cortex 2007;17:230-7.
Schürmann M, Hesse MD, Stephan KE, ym. Yearning to yawn: the neural basis of contagious yawning. Neuroimage 2005;24:1260-4.
Singer T, Seymour B, O‘Doherty J, Stephan K, Dolan R, Frith C. Empathic neural responses are modulated by the perceived fairness of others. Nature 2006; 439: 466-9.
Strafella AP, Paus T. Modulation of cortical excitability during action observation: a transcranial magnetic stimulation study. Neuroreport 2000; 11: 2289-92.
Umilta MA, Kohler E, Gallese V, ym. I know what you are doing. A neurophysiological study. Neuron 2001;31:155-65.

RIITTA HARI, professori
hari@neuro.hut.fi
Teknillinen korkeakoulu,
kylmälaboratorion aivotutkimusyksikkö
02015 TKK, Espoo
ja HUSLAB, kliinisen neurofysiologian osasto
00290 Helsinki
ja Neurotieteen tutkimuskeskus
00014 Helsingin yliopisto


(Nimet kannattaa pitää mielessä ja tiedostoissa.Oikeat tieteilijät eivät tee ikinä yhteis- julkaisuja hölynpölläreiden kanssa, EIVÄTKÄ KÄYTÄ NÄITÄ YLEENSÄ KOSKAAN EDES LÄHTEENÄÄN, paitsi kumotessaan heitä.)


TIEDE-lehti:

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/peilisolut_auttavat_matkimaan

Peilisolut auttavat matkimaan

Aivoistamme löytyneet peilisolut mahdollistavat kumppanin liikkeiden jäljittelyn ja sitä kautta viestinnän.

TEKSTI: Petri Riikonen

Aivoistamme löytyneet peilisolut mahdollistavat kumppanin liikkeiden jäljittelyn ja sitä kautta viestinnän.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2000

Se alkoi 1992 päräyksistä, jotka kuuluivat väärään aikaan. - Rizzolatti työtovereineen oli asentanut mikroelektrodeja apinan otsalohkoon tutkiakseen,miten yksittäiset aivo- solut toimivat apinan napatessa rusinan käteensä, kertoo Riitta Hari. - Aina kun tietyt aivosolut aktivoituivat, mittauslaite pärähti äänisignaalin. Sitten tutkija tarttui itse rusi-naan - ja taas kuului prrrr! Apinan samat aivosolut reagoivat siis tarttumiseen ja tarttumisen näkemiseen.

Parman yliopiston professori Giacomo Rizzolatti ja kollegat nimittivät erikoisesti käyt-täytyvät solut peilisoluiksi, koska ne peilaavat toisen yksilön käytöstä. Myöhemmin he ja muut tutkijat ovat osoittaneet, että myös ihmisaivoissa on peilisolujärjestelmä.

Parman ryhmä teki ihmiskokeensa ärsyttämällä aivoja kallon läpi magneettistimulaa- tiolla ja mittaamalla vasteita käden lihaksista. Itse aivosolujen toimintaa ei siis mitattu. Tämä jäi suomalaisten tehtäväksi.

Toimeen ryhtyi akatemiaprofessori Riitta Hari, joka johtaa Espoon Teknillisen korke- akoulun kylmälaboratorion aivotutkimusyksikköä. Ihmisaivojen toimintaa seurattiin kylmälaboratoriossa MEG:llä eli magnetoenkefalografialla. Tässä hyvin tarkassa menetelmässä espoolaisryhmä on maailman kärkeä.

Ihan kuin tekisi itse

Harin ja kollegoiden kokeissa kahdeksan eri koehenkilöä istutettiin neuromagneto-metrikypärän alle,ja heidän aivosolujensa reaktioita mitattiin MEG:llä.Sillä voidaan seurata aivokuoren toimintaa tuhannesosasekunnin ja muutaman millimetrin tarkkuudella.

Tutkittava otti pienen esineen sormiensa väliin. Sitten hän näki tutkijan tekevän samoin. Kummassakin tapauksessa MEG osoitti liikeaivokuoren peilisolujen aktivoitumista.

Pelkän ilman haromiseen peilisolut eivät reagoi. Rizzolatti osoittikin jo aiemmin api-noilla, että otsalohkon muiden osien soluista poiketen peilisolut eivät koodaa liikettä sinänsä. Peilisolut innostuvat vain tarkoituksellisista liikkeistä, esimerkiksi tarttumisesta ja repimisestä.

Harin ryhmä julkaisi tänä vuonna toisen kokeen, joka oli mahdollinen MEG:n nopeu-den ansiosta. Nyt mitattiin, missä järjestyksessä tutkittavien eri aivoalueet reagoivat, kun he katselivat tutkijan tarttumisliikettä tai matkivat liikettä kädellään. Molemmissa tapauksissa nähtiin samat reaktiot ja sama järjestys: aluksi näköaivokuori, sitten Brocan alue ja viimeisenä primaarinen liikeaivokuori.


Peilisolut puheen edellytys?

Ehkä koko peilisolututkimuksen jännittävin havainto on se, että peilisoluina toimivat ihmisaivoissa muun muassa tietyt Brocan alueen - eli motorisen puhealueen - solut. Tämän alueen tiedetään säätelevän puhumiseen tarvittavia ääntöelinten liikkeitä.

Tarttumisotteiden tavoin puhe on täsmällinen liikesarja, jota voi matkia. Sitä paitsi eläimillä ja pikkulapsilla suu on myös tarttumaväline. On siis luontevaa, että aivot prosessoivat käsien ja suun alueen liikkeitä samaan tapaan. Piileekö tässä yksilöiden välisen viestinnän perusta?

- Puheen ja viestivien kädenliikkeiden toimintayhteys nähdään esimerkiksi änkyttä-jillä, Riitta Hari selittää. - Kun puhe takeltelee, myös puhuessa käytetyt kädenliikkeet pysähtyvät. Katko näkyy nimenomaan puhetta vahvistavassa viittomisessa, ei esimerkiksi pöydän pyyhkimisessä puhumisen aikana.

Siis peilisoluja motorisella puhealueella. Ehkä juuri niitä on kiittäminen, kun imeväi-sen suusta ensi kertaa pääsee "äiti". Tämäkin tuntuu jo kiehtovalta ajatukselta, mutta tutkijat kehittivät ideaa vielä pidemmälle.

Kenties peilisolujen olemassaolo oli aikanaan edellytys puheen evoluutiolle. Puhe-kyky avasi viestinnälle uudet sfäärit, mutta ehkä maailman tuhannet kielet eivät kos-kaan olisi syntyneet, ellei ihmisaivoissa olisi ollut valmiina liike-empatian mekanismia.


What's the fuss about mirror neurons?

By ANDY BOAHEN FRIMPONG on October 19, 2013 2:00 AM

A few decades ago,scientists in the University of Parma, Italy, discovered that special motor cells (which they named mirror neurons) in the brain of macqua monkeys were active when the monkey's follow hand gestures made by others as they were when the monkeys do it themselves. Mirror neurons have been a subject of unending debate in the world of psychology and neuroscience in the last ten years since its discovery through observational studies conducted on the macqua monkeys.

Proponents of the prospects of mirror neurons proposed that they are central, rather than auxiliary, to how we understand actions and feelings of other people, and as a result share in the emotions of others. Vilayanur Ramachandran, a neuroscientist professor at the University of California, San Diego postulated that mirror neurons could be responsible for the evolution of empathy in humans, which could also have led to the development of human civilization (TED video).

Also,a team led by Mirella Dapretto,a neuroscientist in the University of California, re-searched the link between the dearth of mirror neuron activity and how autism pa-tients are not able to understand the mindset of others. The experiment involved 10 socially active adolescents forming the control group and 10 autistic patients (the test group) imitating angry, fearful, happy and neutral facial expres-sions flashed on a computer screen while the activity levels in the mirror neuron systems (MNS) were observed. They noticed that

"the autistic children had no problem imitating the faces, showing that they were get-ting the same information as the other children, but their MNS was significantly less active. And the more severe the social dysfunction of the autistic child, the weaker the MNS activity."

A recent field of study by Vittorio Gallese, who was part of the lead team of scientists in the University of Parma, links mirror neurons to why we are very much into movies. These claims were sensible at first but after reading the counter arguments and stu-dies made against them, it was quite disappointing that such seemingly reasonable and intelligent claims could be severely dented by repeated experiment and other theories that simply connected the dots in a different way.


To counter a research study conducted by Marco Iacoboni at the University of Califor- nia (which supported the theory that mirror neurons are responsible for the ability of mentally fit persons to socialize better than persons with autism), Ilan Dinstein and David Heeger, of the University of New York conducted a similar test which they deemed more in-depth. The result of the tests showed that two areas of the brain that are thought to contain mirror neurons in the brain were similarly active in both groups although there were observable irregularities in the brains of those with autism.

Also, a counter argument against the theory that mirror neurons are central to under-standing the actions of other people is that we can understand the actions of others without being able to perform those actions.Questions about how third variables such as the roles memories may play in how we understand actions of others raise further questions about the central role of mirror neurons in under-standing people. This article by NCBI explains the philosophy and science that counter the claim of mirror neurons being central to understanding of people's actions.


Some scientists have called for the study on mirror neurons to be stopped al-together while others still remain hopeful that mirror neurons will give us clea-rer answers on how we understand the actions of others, even if they may not play a central role.

Should studies on this subject be continued? 
 




"Peilisolut" on kumottu uusimmassa tutkimuksessa

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 28. elokuuta 2010 09.56

Erityiset "geenipeilisolut" on todistettu vääriksi kaikissa asianmukaisissa tarkistuksis- sa. Oheisen linkin otsikko on sarkastinen:tekijät eivät "niihin" ole ikinä uskoneet ...)

(Koko "määritelmä" sinänsä on älytön, sillä täysin standardineuronit aivokuorella aktivoituvat refleksikaarella refleksin eri toimintavoissa, myös havaitessa muiden suorittavan vastaaviksi koettua toimintoa.)

http://www.newscientist.com/article/dn17192-role-of-mirror-neurons-may-need-a-rethink.html


Role of mirror neurons may need a rethink

* 17:07 26 May 2009 by

Priya Shetty

* Magazine issue 2710. Subscribe and save

* For similar stories, visit the The Human Brain Topic Guide

Doubt is being cast on the true role of brain neurons that are said to explain empathy, autism and even morality.

Mirror neurons fire both when we perform an action and when we see someone else doing it.

The theory is that by simulating action even when watching an act, the neurons allow us to recognise and understand other people's actions and intentions.

However, Alfonso Caramazza at Harvard University and colleagues say their research suggests this theory is flawed.

Neurons that encounter repeated stimulus reduce their successive response, a pro-cess called adaptation. If mirror neurons existed in the activated part of the brain, reasoned Caramazza, adaptation should be triggered by both observation and performance

"Theory" overturned

To test the theory, his team asked 12 volunteers to watch videos of hand gestures and, when instructed, to mimic the action.However, fMRI scans of the participants' brains showed that the neurons only adapted when gestures were observed then enacted, but not the other way around.

Caramazza says the finding overturns the core theory of mirror neurons that acti-vation is a precursor to recognition and understanding of an action.If after executing an act, "you need to activate the same neurons to recognise the act, then those neurons should have adapted," he says.

Caramazza's results support similar findings by Ilan Dinstein at New York University and his team in 2007.

However, mirror neuron researcher Marco Iacoboni at the University of California, Los Angeles, thinks the study's basic assumption is flawed. "There is no evidence that mirror neurons adapt," he says.

Journal reference:Proceedings of the National Academics of Science (DOI:10.1073/pnas.0902262106) "

Marco Iacobonin "Pavlovin klassisella ehdollistumisella muodostuneet peilisolut" on toisenlainen,mutta yhtä väärä häly kuin Keenipeilisolutkin.Klassinen ehdollistuminen tarkoittaa refleksiä, jonka ärsykeosa on ehdollinen, mutta reaktio-osa on geneettinen reaktio, esimerkiksi syljeneritys.

Ihmisen symbolirakenteinen tajunta rakentuu kuitenkin nimenomaan INSTRU-MENTAALISTEN (am. operandisten) ehdollisten refleksien varaan, joissa molemmat osat ovat opittuja.

Ns. symbolifuntio on luonnontieteelliseltä taustaltaan tällaisen instrumentaalisen ehdollisen refleksin tyyppi.

TÄÄLTÄ löytyy tärkeää tietoa "käsitteen" "määrittelystä" ja erityisesti sellaisten "toteamisen" mahdollisuudesta eri laitteilla:

http://download.cell.com/current-biology/pdf/PIIS0960982208011925.pdf

A) "Peilisolualueet",esimerkiksi vaikka tarttumisen "sellainen" peukalolla ja etusor- mella (jonka "peilisolu" ei taida kyllä yhtään poiketa tarttumisesta peulolla ja pikku-sormella, vaikka neuraaliohjaus on taatusti vahvasti eri) sisältävät neljänlaisia aktivoituvia (ja sen lisäksi aktivoitumattomia) neuroneja:

1) Sellaisia, jotka leimuavat kaikesta sormien heiluttelusta tm. tehdessä ja havaitessa,

2) sellaisia (motorisia "tavallisia"), jotka leimuavat vain tehdessä,

3) sellaisia, jotka leimuavat vain havaitsemisesta, sekä

(last but not least...)

4) sellaisia, jotka leimuavat sekä tehdessä että havaitessa ja aina kyseisestä toiminnosta ja VAIN SIITÄ (mitä olisi muuten mahdotonta todistaa monenkaan toiminnon kohdalla!) eli niitä kyseisen toiminnon

HARIN tai JACOBONIN "PEILISOLUJA"

(se ja sama tässä suhteessa kumpia!)

B) Suomalaisilla "hehtaarilaitteilla" ON KAIKEN AIKAA OLLUT MAHDOTON-TA NOITA RYHMÄN 4) "TOIMINNON_PEILINEURONEJA" muista ryhmistä...

http://www.pnas.org/content/106/24/9925.abstract

Asymmetric fMRI adaptation reveals no evidence for mirror neurons in humans

1. Angelika Lingnaua, 2. Benno Gesiericha and 3. Alfonso Caramazza a b,1

+ Author Affiliations

1. a Center for Mind/Brain Sciences (CIMeC), University of Trento,38100 Mattarello, Italy; and

2. b Department of Psychology, Harvard University, Cambridge, MA 02138

1. Edited by Edward E. Smith, Columbia University, New York, NY, and approved April 24, 2009 (received for review February 28, 2009)

Abstract

Neurons in macaque ventral premotor cortex and inferior parietal lobe discharge during both the observation and the execution of motor acts.

It has been claimed that these so-called mirror neurons form the basis of action understanding by matching the visual input with the corresponding motor program (direct matching).

Functional magnetic resonance imaging (fMRI) adaptation can be used to test the direct matching account of action recognition by de- termining whether putative mirror neurons show adaptation for repea- ted motor acts independently of whether they are observed or executed.

An unambiguous test of the hypothesis requires that the motor acts be meaningless to ensure that any adaptation effect is directly because of movement recognition/ motor execution and not contextually determined inferences.

We found adaptation for motor acts that were repeatedly observed or repeatedly exe-cuted. We also found adaptation for motor acts that were first observed and then exe-cuted, as would be expected if a previously seen act primed the subsequent execution of that act.

Crucially, we found no signs of adaptation for motor acts that were first executed and then observed.

Failure to find cross-modal adaptation for executed and observed motor acts is not compatible with the core assumption of mirror neuron theory, which holds that action recognition and understanding are based on motor simulation."


http://www.worldpublicunion.org/2013-03-27-NEWS-inventor-of-adhd-says-adhd-is-a-fictitious-disease.html

Autismi ei voi olla ainakaan pelkästään geenistä, koska asutustyyppi vaikkutta sen yleisyyteen ja se ylesityy hälyttävästi:


http://discovermagazine.com/2007/apr/autism-it2019s-not-just-in-the-head

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/03/sanoutuiko-yle-lopultakin-irti-peilineuroni-autismi-puoskariteorioista

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=8679.0

" http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=8679.msg210049#msg210049

« : 03.09.05. klo 16:12:46 »



Alvin Goldmannin ja Vittorio Gallesen "ihmisen peilisoluteorian”, jota taas ”huippuyk- siköksi” valittu Helsingin yliopiston Systeemisen neurotieteen ja aivokuvantamisen huippuyksikkö soveltaa, määrittelee oheinen artikkeli:



http://www.anticipation.info/texte/gallese2/Gallese&Goldman.pdf

Joka sitten esittää JOTAKIN MUUTA KUIN ALKUPERÄISTÄ "ihmisen peilisoluteo-riaa", hänen pitäisi tähän lähteeseen viitaten oikaista, että missä kohtaa on eri mieltä. Muuten sanoja käytetään missä hyvänsä merkityksessä, eikä sillä tavalla voi keskustella.

Artikkeli on alusta loppuun pelkkää kusetusta,ja samalla kovin tutuksi tullutta silmi- töntä valehtelemista kaikista alan vakavasti otetavista teoriosta, kuten ehdollistu- misteoriasta,behaviorismista,leimautumisteoriasta ja kielellisestä ajatteluteoriasta.

Muutama poiminta:

1."A new class of visuomotor neuron has been recently discovered in the monkey’s premotor cortex:mirror neurons.These neurons respond both when a particular action is performed by the recorded monkey and when the same action, performed by an-other individual,is observed.Mirror neurons appear to form a cortical system matching observation and execution of goal-related motor actions. Experi-mental evidence suggests that a similar matching system also exists in humans. "

Kirjoittaja ei käsitä, että EI OLE HAVAINTOA "JOSTAKIN TOIMINNASTA" ILMAN SEN TOIMINNAN PSYYKKISTÄ MALLIA ITSELLÄ!

Tai kyllä hän sen ehkä käsittääkin, mutta hän luulee, että SE MALLI on jossakin "HA-VAINTOSOLUSSA" (ja synnynnäinen), ja se muka pitää "mätsätä" (match) "PEILI-SOLUSSA" yhteen "MOTOORISESSA SOLUSSA" sijaitsevan "oman toiminnan mallin kanssa"! Kolmenlaisia ÄÄRIMMÄISEN MONIMUTKAISESTI SPESIALISOI-TUNEITA "soluja"!

(Darwinin-)Pavlovin-Vygotskin-Leontjevin ´toiminnan psykologian´ (jota vastaan "peilisoluteoria", tietysti, on suunattu, mutta jota vastaan sillä ei ole eikä tule olemaan "jalan jakoa"...) SE OMA (OPITTU) TOIMINNAN MALLI TOIMII JO HAVAINNOSSA-KIN MUKANA (aiheuttaen myös havainnonkin yhteydessä vastaa-vaan toimintaan liittyvien lihaksienkin jännitysten muutoksia), eikä tarvita ensinnäkään minkäänlaista "mätsäystä", eikä myöskään minkäälaisia ainakaan geneettisesti "tavallisesta aivo-kuoren solusta poikkeavalla tavalla" spesialisoituneita "soluja", ei "visuaalisia", "motoorisia" eikä "pieliseallaisia"!!

TOISIN kuin Goldmann ja Gallese tuossa väittävät, MITÄÄN "ERIKOISSOLUJA" EI OLE TODELLISUUDESSA HAVAITTU! On vain havaittu, että toiminta ja havainto siitä aktivoivat pätkän ko.toiminnan refleksikaarta, mikä on oletettu juuri noin ainakin sata vuotta,joko opittuna tai geneettisenä (ehkä "teosta", reaktiosta riippuen!), mutta ILMAN "PEILISOLUJA"!

Poiminta 2."Two different accounts of mindreading have been suggested. According to ‘theory theory’,mental states are represented as inferred posits of a naive theory. "

Tämä "simulatioteorian" keinotekoiseksi "antiteesiksi" tekaistu "teoriateoria" on "metafyysikko" Goldmannin oma "kostruktio". (Se tosin jossakin määrin muistuttaa sitä, miten teorisoimme siitä, miten koira, varis tai simpanssi mahdollisesti "koke-vat" maailmaa! Totta perkeleessä ihmiset ns.symmetriaperiaatteen mukaan oletta- vat toisten kokevan kuten he itse,niin näyttävät ehdollistuneesti simpanssitkin rea- goivan toisiinsa.) Goldmann nimittäin "metafyysikkona" TARKOITTAA "TEORIAL-LA" ERI ASIAA kuin me "dialektikot" ja muut tavalliset kansalaiset, hän tarkoittaa sillä "konstruktiota havaintojen järjestämiseksi, joka ei kuvaa mitään todellista". Otetaanpa toisaalta esimerkki samasta kirjoituksesta:

Poiminta 3: " Two theories of mind-reading

There is a large literature concerned with the nature of (human) mind-reading. Two types of approaches have dominated recent discussion: theory theory (TT) and simu-lation theory (ST) (Refs 20–22). The fundamental idea of TT is that ordinary people accomplish mind-reading by acquiring and deploying a common-sense theory of the mind, something akin to a scientific theory.Mental states attributed to other people are conceived of as unobservable,theoretical posits,invoked to explain and predict beha- vior in the same fashion that physicists appeal to electrons and quarks to predict and explain observable phenomena."

Kehotan erityisen huomion kiinnittämään "metafyysikon" ja tiedegangsterin tekstin lihavoituun punaiseen osaan:mentaaliset tilat oletetaan "samanlaisiksi (itse todelli- suudessa OLEMATTOMIKSI! suom.huom.) teoreettisiksi asettamuksiksi", jotka on luotu ennustamaan käyttäytymistä SAMAAN TAPAAN KUIN FYYSIKOT "PÄÄTYI- VÄT" ATOMEIHIN JA KVARKKEIHIN ennustaakseen havainnoittavissa olevia ilmiöitä!

(Käännökseen "päätyä" olen päätynyt sanan appeal latinalaisen etymologian adpel-lere = "ajaa jonkin luo" perusteella, tuo on "sivistyneiden" hölynpölytietelijöiden ta-paan sellaista uuskieltä, ettei siitä ota perkelekään kunnolla selvää, varsinkaan se ei tietenkään OLEKAAN "kunnolla selvää"...)

AITOJEN METAFYYSIKOIDEN TAPAAN "PEILISOLUTEORIAN" ISÄT EIVÄT SIIS PIDÄ ESIMERKIKSI ATOMEITA "TODELLA OLEVINA"! (eivätkä kai ihan välttämättä "peilisolujakaan"...)

Tämä on sinänsä JOHDONMUKAISTA:jos meillä olisi tuollaisia "peilisoluja" ja muu- ta "synnynäistä tietoa", me emme todellakaan voisi varman päälle tietää oikein mis- tään havaintojemme puolesta,onko se "todellisuudesta" vai sieltä "peilisolusta", "keenistä"!

Ihan samaa "todellisuuskäsitystä" ja siihen liityvää KORRESPONDENSSITEO-RIAN VASTAISTA ns. INSTRUMENTAALISTA "TOTUUSKÄSITYSTÄ" kannattaa Edward O. Wilson!

(Sen teorian mukaan on itse asiassa lähinnä paskan hailee, ONKO PEILISOLUJA-KAAN "TODELLA", mutta sellaisella konstruktiolla voidaan kullemma kuitenkin "en-nustaa käyttäytymistä"! Voitakoon vaan,mutta EI SITÄ VAIN SIIHEN KEHITELLÄ, vaan sillä pitäisi muka myös "DIAGNOSOIDA" MM. AUTISMIA, PSYKOPATIAA JA SKITSOFRENIAA!!!)

PEILISOLUTEORIAN ISIEN "TIETEENFILOSOFIA" ON ERNST MACHIN JA EDU-ARD BERNSTEININ "TUNNUSTUKSELLISESTI SOSIALIDEMOKRAATTISTA" IKIVANHAA HAISTAPASKANTIEDEFILOSOFIAA!

Pilkulleen samaa, jonka Lenin pisti päreiksi filosofisessa pääteoksessaan "Materialismi ja empiriokritisismi"!

http://www.marxists.org/archive/lenin/works/1908/mec/index.htm

Nyt minä alan jotenkin "ymmärtää" Halosta, Väyrystä; Haataista jne.,

Että oikein "SOSIALIDEMOKRATIAN TODISTAMISESTA LUONNONTIETEEKSI" kaikki viime aikojen pöyristyttävät typeryydet "tiederintamalla" ovatkin seuranneet....

"Vanha totuus" saattaisi olla hyvä neuvo:

SUUTARI PYSYKÖÖN LESTISSÄÄN!

Mutta sitä he eivät usko...

VIIMEISTÄÄN NYT ILMENEE,ETTÄ ONGELMA EI OLE MIKÄÄN "TOISEN ALAN ONGELMA" KENELLEKÄÄN TIETEENHARJOITTAJALLE, vaan nosketerroristien hyökkäys kohdistuu totuuden korrespondessiteorialle nojautuvaa objektiivista tiedet-tä ja sellaisenmahdollisuutta vastaan yleensä (ehkä sen korvaamiseksi poliittisilla "TIPO-sopimuksilla"!!!), ei vain jotkin tiettyä perustavaakaan teoriaa, kuten Pavlovin teoriaa vastaan!

Ja rumihia tulee taatusti niin kuin kaikilta terroristeilta,jollei heitä ajoissa pysäytetä: niin puoskarintoimista kuin epäilemättä sitten niiden jälkiselvittelyistäkin..

Niitä rupeaa sitä paitsi tulemaan VÄÄRISTÄ FYSIIKAN TEORIOISTAKIN, jos meno enempi tuohon suuntaan jatkuu...

"Olemattomuuksiin nojaavan teoriateorian" vastapainoksi Goldman ja Gallese esittävät "simulaatioteorian", ST:

Poiminta 4: " ST suggests that attributors use their own mental mechanisms to calculate and predict the mental processes of others.

...The core difference between TT and ST,in our view,is that TT depicts mind-reading as a thoroughly ‘detached’ theoretical activity, whereas ST depicts mind-reading as incorporating an attempt to replicate,mimic,or impersonate the mental life of the target agent. "

On aivan heti sanottava, että ehdollistumispohjainen toiminnanpsykologian eläyty- misteoria kuuluu TÄMÄN LUOKITUKSEN MUKAAN aivan ehdottomasti nimen- omaan "simulaatioteorian" piiriin! (Se vain ei, kuten jo mainittu, tarvitse eikä oleta minkäälaisia "peilisoluja",ei edes "puhtaana ennustamisen välineenä", kuten arvon teoreetikkojen oman teoriansa "kilpailijaksi" atatürkiläisittäin itse "itseään vastaan" järjestelemä "oppositio"teoria "TT"!

Mutta tulkitessaan muiden aikeita OMIEN PSYYKSITEN OBJEKTIENSA perusteel-la ihminen voi mennä metsään vaikka kuinka pahasti (ja myönnettäköön, että esimer-kiksi minä olen pistämällä pistänytkin joskus juuri tuohon ilmiöön nojautuen jotkut muut menemään metsään että ryskyy). Sen sijaan "peilisoluteorian" mukaan sellai-nen "mielenlukeminen" muka menisi aina suurin piirtein "nappiin" (olisi ainakin muka luotettavampaa kuin ns. objektiivisen todellisuuden havainnointi!!!)

On vaikea käsittää, mikä ilmiö nykyaikaisessa yhteiskunnassa tuollaista hourailua GENEROI. Yksi syy saattaa olla surffailu tietotekniikan "konventionaalisten totuuk- sien" maailmassa ja sen "helppous" verrattuna objektiivisen todellisuuden todellis-ten luonnonlakien selville saamiseen. Ja että se nostaa "tieteeseen" väkeä, jolle tiede objektiivisen todellisuuden tiedostamisena on täydellisesti vieras ilmiö, ja joka kuiten- kin pitää itseään "viisaana"... Jolla ei ole kosketustä käytäntöön, EIKÄ TEORIAAN, vain "sopimuksiin"!

Poiminta 5: " Non-human primates: behaviorists or mind-readers?

A mind-reading capacity for non-human primates is a hotly debated issue among pri-matologists and behavioral scientists. In a recent paper Heyes 49 argued that a sur-vey of empirical studies of imitation, self-recognition, social relationships, deception, role-taking and perspective-taking fails to support the theory of mind hypothesis over non-mentalist alternatives. "

"Atatürkilais(zhirinovskilais)en" "teoriateorian", itse ohjatun "vastustajan", lisäksi löy-tyy toinenkin "epäilijä" tai oikeastaan kaksikin, sillä ilmaus "the theory of mind hypo-thesis" on kaksimielinen voiden tarkoittaa "mielihypoteesin mukaista teoriaa" (pelkän hypoteesin siis... jota nämä vielä muka vastustavat!) tai "mielenteoria"-hypoteesiä (jossa, tietysti "teoria" on taas muussa kuin tieteellisessä merkityksessään.) [Zhiri on muuten väitellyt tohtoriksi Turkin oikeushistoriasta, ja hän on istunut siellä hetken linnassakin. Noin niinkuin tuon yhden termin selventämiseksi...]

Mutkan takaa tuon lauseen on tarkoitus suuntautua behaviorismia ja sitä kautta Pav-lovia ja tieteellistä psykologiaa ja neurofysiologiaa vastaan: mikään muu ei oikein voisi olla sitä NON-MENTALISMIA kuin watsonilainen behaviorismi (1913 - 1927). Ja mistään muusta ehdollistumiseen viittavastakaan ei hiiskahdetakaan!

(Lisäksi tuo "tämän päivän non-mentalist-behaviorismi" saattaa aivan hyvin olla gangstereiden omaa tuotantoa, ei "tämän päivän behaviorimia", vaan tämän päivän "Siioninviisaiden pöytäkirjaa"...)

Ja tässä tulee sitten taatusti väärä todistus tajunnan todellisena biologisena perus- tana olevasta instarumentaalisesta eli operanttiehdollistumisesta (suorasanainen vahvistrus edellisen kohdan epäilyksilleni):

Poiminta 6:"All these examples,although not providing conclusive evidence of mind- reading abilities, nevertheless, in our view, provide a strong argument supporting the hypothesis that non-human primates are endowed with cognitive abilities that cannot be easily dismissed as the result of simple stimulus–response operant conditioning. "

Operanttiehdollinen toiminta ei missään tapauksessa "kiellä mielentoiminnan ole- massaoloa", vaan se itse nimeomaan ON sitä mielentoimintaa. "Kyvyt" (abilities) ovat sille perustalle rakentuneita kaikillla ehdollisin refleksein käyttäytyvillä lajeilla.

Poiminta 7. Peilisoluteoreetikot ovat olleet nimittäin vieläkin enemmän "kuin kusi sukassa" hiljaa leimautumisteoriasta kuin suinkaan ehdollistumisteoriasta.

Mutta ainakin yhden mitä tyypillisimmin eläintieteessä leimautumiseen yhdisteyn ilmiön, tietyn yksilön, esimerkiksi oman vanhemman tai laumanjohtajan tai muuten vain menetyksellisen laumatoverin MATKIMISEN yhteyden "peilisoluihin" Goldman ja Gallese kieltävät kategoristi mukamas "kokeellisesti":


" Mirror neurons and imitation

What is the relevance of MNs for imitation in non-human primates? First of all, it should be stressed that imitation behavior has never been observed in association with MN activity. "

Tämä taas "perustuu" sille, että "matkimisen" kriteerit, eli käytetty käsitteen määritel-mä on valittu täysin järjettömästi, EDELLYTTÄEN mm. että "matkijan täytyy tietää matkimisen päämäärä"! (Sillä tavalla TODELLAKAAN eläinten keskuudessa ei voisi periaattessakaan olla ´matkimista´!):

" Tomasello et al.a identify three strict criteria to delimit imitational learning:

(1) the imitated behavior should be novel for the imitator;

(2) it should reproduce the behavioral strategies of the model;

(3) it should share with it the same final goal.

(3) it should share with it the same final goal.

Behaviors not satisfying these criteria should not be considered as true imitational ones,and are rather to be explained by means of other mechanisms such as stimulus enhancement, emulation, or response facilitation. By applying these strict criteria to the extant literature, Tomasello et al.a exclude the possibility that animals may display true imitative behavior. "

"Ihmisen peilisoluteorian" luojien mukaan siis selväsanaisesti "villit eläimet eivät matki"! Johan oli "tulos", ei voi kuin monttu auki todeta! Siinä meni yli laidan yhdel-lä heilahduksella esimerkiksi lorentzilainen leimautumisteoria! Sillai sitä pitää…

Kohdan aivan ilmeinen poliittinen tarkotus on "pelata ulos" "opittujen peilisolujen" lipsahduksenomainen ideakin.Se on oikeastaan turhaa,sillä oppimisen, ehdollistu- misen teoria EI TARVITSE MIHINKÄÄN "peilisolun" eikä edes "-alueen" käsitettä, vaikka ei taatusti ole "non-mentalismia"!)

Poiminta 8: "Pielisoluteoreetikot" väittävät tomivansa "(biologisen) evoluutiolähestymistavan puitteissa":

" How do we understand other people’s behavior?

How can we assign goals, intentions, or beliefs to the inhabitants of our social world? A possible way to answer these challenging questions is to adopt an evo-lutionary frame of reference, both in phylogenetical and ontogenetical terms, envi-saging these ‘mind-reading’ capacities as rooted in antecedent,more ‘ancient’ and simple mechanisms. "

Ihmisen tajunnan ja käyttäytymisen todellisen biologisen perustan kanssa heidän löpsötyksellään ei ole mitään tekemistä.

RK "

*******

PS: Michael Tomasello on sittemmin ansiokkaasti irrottautunut "peilineurooniteoriois- ta" ja löytänyt vain ihmiselle ominaisen JAETUN INTENTION, joka tarkoittaa, että vain ihminen lopultkin muodostaa mitään MIELENmallia kenenkään tai minkään muun käyttäytymisestä.

http://nakokulma.net/index.php?topic=8695.msg165203#msg165203


Myös täällä on kumottu Goldmannin ja Gallesen teoriaa mm. sillä, että "simulatioteo-rian" mukainen havaitsija ehkä "ymmärtää, mitä havaittu tekee", MUTTA EI PYSTY ENNUSTAMAAN SITÄ MITENKÄÄN, koska tämä "ymmärrys" on sidoksissa etene-vään havaintoon. Toisin snoen kysessä ei olisi REFLEKSI, jolla oli ärskyke ja (vaikka sitten ymmärryksellinenkin) reaktio-osa (syy ja seuraus).

http://aardvark.ucsd.edu/grad_conference/ribeiro.doc



R. Douglas Fields kumoaa "peilisolut":

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=336361

 Larynx kirjoitti 21.06.2011 (336359)...

>Aivan älyttömän typerää vääristelyä RK:lta taas tässäkin. Fields aivan selvästi
>suosittelee kysyjälle peilisoluja käsittelevää artikkelia.

Jossa sanotaan, että selliaist ovat huijausta:.

http://www.scientificamerican.com/blog/post.cfm?id=of-two-minds-listener-brain-pattern-2010-07-27

Itse artikkeli:

http://www.pnas.org/content/107/32/14425.full.pdf+html

>josta löytyy hakusanalla "mirror neuron" mm.  seuraavaa:

>"Moreover, both the parietal lobule and the inferior frontal gyrus have been
> associated with the mirror neuron system (18)."

>"The production/comprehensioncoupling observed here resembles the action/
>perception coupling observedwithin mirror neurons (35). Mirror neurons
>discharge both when a monkey performs a specific action and when it observes
>the same action performedby another (39). Similarly, during the course of
>communication the production-based and comprehension-based processes
>seem to be tightly coupled to each other.

>Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.

” Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific action and when it observes the same action performed by another (39). ”

Tässä kirjoittaja ottaa ”hölmönä todesta” Rizzolattin ”kuvauksen peilisoluista” (vaikka ne on käytännössä todistettu hölynpölyksi nekin).Hän ei kritisoi apinoiden ei-kielellis- tä kommunikaatiota eikä siitä tehtyjä hyviä eikä huonoja tutkimuksia,vaan hän tarkoit- taa, ettei vouhkatuilla ”ihmisen peilisoluilla” OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ RIZZOLAT- TIN ILMOITTAMIEN KALTAISTEN TOSIEN EIKÄ EPÄTOSIEN ILMIÖIDEN KANSSA:

”Similarly, during the course of communication the production-based and comprehension-based processes seem to be tightly coupled to each other.

Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.

First, mirror neurons have been recorded mainly in the ventral premotor area (F5) and the intraparietal area (PF/IPL) of the primate brain during observation and execution of rudimentary motor acts such as reaching or grabbing food.

The speaker–listener neural coupling observed here extends far beyond these two areas.

Furthermore, although area F5 in the macaque has been suggested to overlap with Broca’s area in humans, a detailed characterization of the links between basic motor acts and complex linguistic acts is still missing (see refs. 40 and 41).

Second,based on the fMRI activity recorded during production and comprehension of the same utterances,we cannot tell whether the speaker–listener coupling is genera-ted by the activity of the same neural population that produces and encodes speech or by the activity of two intermixed but independent populations (42).

Nevertheless, our findings suggest that,on the systems level, the coupling between action-based and perception-based processes is extensive and widely used across many brain areas.

The speaker-listener neural coupling exposes a shared neural substrate that exhibits temporally (tarkoittaa sekä ”ajallisesti” että ”ehdollistuneesti” (väliaikaisesti, tilapäi-sesti, poistettavasti, RK) aligned response patterns communicators. Previous studies have shown that during free viewing of a movie or listening to a story, the external shared input can induce similar brain activity across different individuals (8-11, 43, 44). Verbal communication enables us to convey information across brains, indepen-dent of the actual external situation (e.g., telling a story of past events).

Such phenomenon may be reflected in the ability of the speaker to directly induce similar brain patterns in another individual, via speech,in the absence of any other stimulation. Finally, the recording of the neural activity from both the speaker brain and the listener brain opens a new window into the neural basis of interpersonal commu- nication,and may be used to assess verbal and nonverbal forms of interaction in both human and other model systems.

Further understanding of the neural processes that facilitate neural coupling across interlocutors may shed light on the mechanisms by which our brains interact and bind to form societies. ”

Ei ole olennaista, että nuo ”hermoesitykset ” olisivat samoja kielellisen kommuni-kaation eri osapuolilla, vaan olenasita on, että SAMA SANA kuvaan SAMOIN TULKITTUA REPRESEN-TAATIOTA.

Tutkimus tukee täydellisesti Vygotskin kielelleistä ajatteluteoriaa.

>Sana "elusive" (elude = "kusettaa olan takaa, mobata, laistaa härskisti jokin

>velvollisuus ym.) on sellainen ilmaus, että ei voi ihanvakavasti suhtautua tekstin >hurskastelevaan

>"keskusteluun" apinoidenkaan "peilisoluista", joita"mittaavia kokeita ei ole >tunnetusti pystytty toistamaan ja alkuperäiset koepöytäkirjatkin pysyvät piilossa. "



RK
30.11.2010 00:15:22
320922

Onko Riitta Hari nyt "akateemikko" vai ei?

Vai mitä Hesari hörhöili vajaa viikko sitten:

www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori+Riitta+Harista+akateemikko/1135261907634 " Professori Riitta Harista akateemikko

25.11.2010 13:39 | Kommentit 0

STT

Professori Riitta Harista on tulossa akateemikko. Tasavallan presidentti myöntää hänelle huomenna tieteen akateemikon arvonimen.

Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samaan aikaan korkeintaan 12 tieteenharjoit-tajalla. Akateemikko Leena Palotie-Peltosen kuoleman jälkeen tieteen akateemikko-ja on ollut 11.

Professori Hari on kansainvälisestikin arvostettu aivotutkija. Hän on johtanut Teknil-lisen korkeakoulun kylmälaboratorion aivotutkimusyksikköä vuodesta 1982. "

www.kaapeli.fi/~euvkr/peilisolu.html


RK
01.12.2010 00:16:39
320999

Re: Ei ole "akateemikko"

Lassi.Hippeläinen kirjoitti 30.11.2010 (320969)...

>On kyllä ihan oikea akateemikko, ilman lainausmerkkejä.

Linkki!

"Suomen_akatgeemikko"!

Suomen "akatemia" on HETI lakkautettava, ja rahat on jaettava tiedeyliopistoille tänä vuonna valmistuvien väitöskirjojen suhteesasa!

Sen "ulkomaiset (ja kotimaiset) asiantuntijat" kuten Marc Hauser on vedettävä kansainväliseen rikosoikeudelliseen vastuuseen!!!

nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=11148.msg277901;topicseen#msg277901


RK
01.12.2010 00:16:51
321011

Re: Ei ole "akateemikko"

Jaakko_Kankaanpää(r) kirjoitti 01.12.2010 (321000)...

>RK kirjoitti 01.12.2010 (320999)...

>>Sen "ulkomaiset (ja kotimaiset) asiantuntijat" kuten Marc Hauser on vedettävä >>kansainväliseen rikosoikeudelliseen vastuuseen!!!

>Näissä vaatimuksissa on vain se ongelma,että kansainvälinen rikosoikeus ei toimi >samalla tavalla kuin Neuvostoliiton lainsäädäntö aikoinaan.

>Terv. Jaakko

AI?

Missä suhteessa? Tätä nyistä rosessia voit seurata New york Timesista:

www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/ihminen-maailmanautomaatin-osa-vapaa-tahto-pelkka-illuusio-t12058-177.html


RK
02.12.2010 00:19:01
321141

Hölynpölytieteen oikeudellinen käsittely nykyään ja NL:ssa...

Jaakko_Kankaanpää(r) kirjoitti 01.12.2010 (321000)...

>RK kirjoitti 01.12.2010 (320999)...

>>Sen "ulkomaiset (ja kotimaiset) asiantuntijat" kuten Marc Hauser on vedettävä >>kansainväliseen rikosoikeudelliseen vastuuseen!!!

>Näissä vaatimuksissa on vain se ongelma,että kansainvälinen rikosoikeus ei toimi >samalla tavalla kuin Neuvostoliiton lainsäädäntö aikoinaan.

>Terv. Jaakko

Tarkoitatko ns. pedologiajuttua?

www.tiede.fi/keskustelut/post1426416.html#p1426416

www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/087/624.htm

"Pedologija" (kr. páis, gen. paidós = lapsi + logia), kirjaimellisesti "tiede lapsista", tosiasiassa: läjä psykologisia, anatomisfysiologisia, biologisia ja sosiologisia kon- septioita lapsen kehityksestä, jotka eivät muodostaneet kokonaisvaltaista teoriaa.

Nykyisessä (1976) ulkomaisessa tieteessä termiä "pedologia" ei käytetä: "pedologi-an" problematiikkaan liitettyjä kysymyksiä käsitellään yleisen pedagogisen ja lapsipsykologian piirissä.

"Pedologian" synnyn aiheutti evoluutioideoiden tunkeutuminen psykologiaan ja pe-dagogiikkaan ja sovellettujen psykologian ja kokeellisen pedagogiikan alojen kehit- tyminen: ensimmäisiä luonteeltaan "pedologisia" töitä tulee 1900-luvun alussa (ulko-mailla G.S. Hall, W. Preyer J.M. Baldwin (NO JOHAN VAAN! Itse James "The Effect" Baldwin, USA:n Psykologiliiton puheenjohtaja, joka savustettiin ase-mastaan muka "bordellibisneksien" takia... Häntä ei pidetä nykyään huijarina, mut-ta myöskään mitään merkkiä hänen etsimästää Balwin-efektistä ei ole löydetty.), Ernst Meumann, Venäjällä V.M. Behterev, G.I. Rossolimo, A. P. Nečajev ym. "

(Linkin mukaan ”Rossolimo” esiintyy (päähenkilön esikuvana?) myös Mihail Bulga- kovin mahtavassa farssissa ”Kohtalokkaat munat” (=Jurassic Park the Original ...), jossa Todelliset Biologian Osaajat (joita aina sorretaan...) kerrankin pääsevät irti, mutta homma pääseekin luistamaan käsistä, ja mm. dinosauruksetkin herätetään vahingossa henkiin. Vanhojen Hörhöpierujenkin pitää nousta taisteluun luottamusta herättävän kasakkamarsalkan johdolla, joka muistuttaa II maailmansodan aikaista (1. vara-)puolutusministeriä Semjon Budjonnyitä... Kuinka siinä sitten käy, jääköön kun-kin itse luettavaksi ja arvioitavaksi. (Luulin lukiessani,että teos olisi kirjoitettu II maail-mansodan jälkeen,mutta Bulgakov kuolkin jo 1940. Saatoin vähän "ylitulkita".)

Mutta takaisin asiaan.

” Tsaarin Venäjällä pedologia oli edustettuna pedagogisen psykologian konferens-seissa (1906 ja 1909) ja kokeellisen pedagogiikan sellaisissa (1910, 1913, 1916). Lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 elvytettiin pedagogisten opistojen verkos-to, painettiin laajasti kirjallisuutta, pidettiin pedologien konferenssi (1927) ja yleisko-kous (1928), ilmestyi lehti ”Pedologija” (1928–1932). 1920-luvun loppua kohti ”pedo-logia” alkoi vaatia itselleen ”marxilaisen lapsitieteen” roolia ja asemaa yrittäen mono-polisoida vain itselleen oikeuden tutkia lapsia, työntäen tieltään sivuun pedagogiikan ja ”nielaisten” lapsuusiän psykologian, anatomian ja fysiologian.

Pedologian idealistiset ja mekanistiset asenteet,sen antipsykologismi (psykologias-sa se näki vain ”tieteen subjektiivisesta”),ylenmäärinen mieltymys tieteellisesti perus- telemattomiin testeihin, joiden avulla määrättiin oppilaiden niin sanottu ”älyllisen lah-jakkuuden kerroin”, vaikuttivat kielteisesti psykologiaan ja pedagogiikkaan ja aiheuttaivat erityisen paljon vahinkoa juuri kouluissa.

Tähän liittyen jo 1930-luvun alussa monet pedologian kannat (pedologian tutkimus-kohteen ongelma, bio- ja sosiogeneesi, testit jne.) asetettiin periaatteellisen sisällölli- sen kritiikin alaisiksi.

Pedologialle luonteenomaisen koululaisille tyypillisen toiminnan sekä kasvatuksen ja opetuksen johtavan roolin ignoroinnin lapsen kehityksessä krittiiki toteutui NKP(b):n Keskuskomitean 4.7.1936 kannaotossa ”Pedologista vääristymistä koulujärjestelmässä”.

Neuvostopedagogien jyrkät suurimmalta osaltaan aiheelliset kriittiset esiintymiset pedologiaa vastaan tuomiten sen näkökannat johtivat usein kaiken myönteisenkin kiistämiseen, mitä olivat tehneet sellaiset neuvostotiedemiehet mm. (P.P. Blonskij, L.S. Vygotskij ym.),jotka olivat olivat jollakin tavalla yhteydessä pedologiaan ja to-siasiassa katsoneet läpi sormien vakavia virheitä, mutta itse olivat samaan aikaan luovasti kehittäneet pedagokiikkaa ja psykologiaa.

A.V. Petrovskij "  Itsensä erinomaisesta "Yleisestä psykologiastaan" (myös suomeksi) tunnetun A. V. Petrovskin juttu.

Tiedeakatemia Entsiklopedija ei näe jälkikäteenkään huomauttamita siinä, että Puo-lue vislasi ideogisesti "pedologian" poikki. Kuten sanottu, se oli ainoa tapaus NL:ssa, jossa noin tapahtui. Luonnonteiteessä sellainen olisi ollut marxismin VASTAISTA.

Täällä on englantilasen Wikin hölynpölysivu jossa väitetään Lev Vygotski olleen "pe- dologian kannalla" (tosin mainitsematta,"kannatiko" hän oppia vai samannimistä leh-teä, jota hän varmaan jonkin aikaa avusti!), kun tosiasia oli se, että Vygotskin ja eräi-den "pedologien" raivoisa riita ja Vygotskin täystyrmäyteos aiheesta vei asian Polit-byroohon saakka (mille olisi siis kyllä vähän muitakin, Vygotskinkin ymmärtämiä syi-tä: ei todellakaan ollut oikea aika OIKAISTA Saksan ja Itävallan haistapaskantietelijöitä ... :twisted: )

en.wikipedia.org/wiki/Pedology_(children_study)

Ja onpas täällä venäläinenkin Wiki-sivu, josta käy ilmi mielekiintoinen poliittinen kytkentä:

”Pedologia Venäjällä ja NL.ssa.

Venäjällä pedologian ideoita omaksuivat ja kehittelivät V.M. Behterev,G.I. Rossolino, A.P. Nečajev ym., samalla kun I.P.Pavlov ja hänen koulukuntansa asennoituivat asi-aan läpikotaisin kriittisesti (=kielteisesti ts.pitivät "pedologiaa" haistapaskantieteenä).

NL:ssa pedologia ”saavutti kehityksen huipun” 1920-30-luvuilla, erityisesti satuaan Lev Davydovič Trotskin kannatuksen,kun pedologia ”risteytettiin freudismin kanssa.”!

Tämä tarkoittaa että Pavlov oli lujasti napit vastakkain myös Leo Trotskin kanssa, ei-kä vain Nikolai Buharinin kanssa, jota hän ei päästänyt edes sisään tutkimuslaitok-seensa, vaikka tämä oli ministeri! (Ja hänellä oli myös Stalin kanssa oli erimielisyyk-siä: hän mm. syytti Stalinia tutkijoidensa sosiaalisen aseman kurjistamisesta, vaikka hän oli itse pistänyt tutkimuksiin myös sellaiset rahat, jotka oli tarkoitettu näiden elin-olojen parantamiseen.)

Millä tavalla ja miksi oletat, etä nämä nykyiset "pedologiat" käsiteltäisiin jotenkin periaatteellisesti täysin eri tavalla?


RK 05.12.2010 00:25:06 321506


HEVETTI SOIKOON!!! HAISTPASKANAKATEEMIKON "TIEDE" RINNASTUU JATKETTUUN MURHAAN!!!

RK kirjoitti 30.11.2010 (320922)...

>Vai mitä Hesari hörhöili vajaa viikko sitten:

>www.hs.

Totta perkele!!!

Siinä se skitsolalla irvistää "tyytyväisen näköisenä"!!!!

www.tiede.fi/keskustelut/muut-tiedeaiheet-f14/halosen-linjalla-tuposta-papoon-ja-tipoon-t22652.html

www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Tama-on-Akatemia/Paauutiset/Akateemikko-Riitta-Hari-etsii-uusia-nakokulmia-ihmismieleen/

" Akateemikko Riitta Hari etsii uusia näkökulmia ihmismieleen

(29.11.2010)

Akateemikko,akatemiaprofessori Riitta Hari on kansainvälisesti tunnettu ja arvostet-tu aivotutkija. Aivokuvantamismenetelmien ja niiden sovellusten kehittäjänä hän on vaikuttanut ratkaisevasti alan etenemiseen.Parhaillaan Hari keskittyy tutkimaan vuorovaikutustilanteiden aivotapahtumia – ja kulkee jälleen kärkijoukoissa.

Aalto-yliopiston kylmälaboratorion aivotutkimusyksikköä johtavan Riitta Harin ja hä-nen ryhmänsä tunnetuimpiin saavutuksiin kuuluu magnetoenkefalografian (MEG) ja sen sovellusten pitkäjänteinen kehittäminen.

MEG:llä mitataan aivotoimintoihin liittyviä heikkoja magneettikenttiä ja saadaan tietoja aivotoiminnoista millisekuntien tarkkuudella.Tuloksia voidaan hyödyntää perustutkimuksen lisäksi neurologisten sairauksien diagnostiikassa ja seurannassa.

Fysiikan laboratoriosta kliiniseen diagnostiikkaan

”Riensin lääkiksessä heti ensimmäisenä lukukautena fysiologian laitokselle kysele-mään aivoihin liittyvää opetusta tai tutkimusta. Sainkin sieltä pian oman pöydänpät-kän, mutta mitään ohjausta ei silloin ollut”,muistelee Helsingin yliopistosta vuonna 1980 lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi valmistunut Riitta Hari uransa alkuaikoja.

Väitöskirjan loppuvaiheessa hän hakeutui yhteistyöhön Teknillisen korkeakoulun (TKK) sydänmagnetismitutkijoiden kanssa ja alkoi käyttää apulaisprofessori Toivo Katilan ryhmän kehittämää 1-kanavaista mittalaitetta aivojen tutkimukseen.

Toden teolla Hari pääsi tieteen makuun,kun karismaattinen kylmälaboratorion johta-ja, professori Olli V.Lounasmaa kutsui hänet ”Aivoryhmän” vetäjäksi vuonna 1982. Erikoislääkäripaperit takataskussaan, Suomen Akatemian nuoren tutkijan toimen juuri saaneena Hari uskalsi jättää sairaalan vakituisen viran ja heittäytyi kokopäiväiseksi tutkijaksi.

Akateemikko Lounasmaan ja Harin yhteistyö sujui erinomaisesti: Hari tutki aivoja ja Lounasmaa johti uuden sukupolven mittalaitteiden kehittämistä.

”Alkuaikojen tutkimus oli pakosta hyvin MEG-keskeistä, sillä meillä oli käytössä vain tämä yksi menetelmä”, Hari sanoo. ”Niinpä laajensimme tutkimuskysymyksiämme si-ten, että vähitellen saimme aivotoiminnoista varsin hyvän kokonaiskäsityksen - pa-remman kuin keskittymällä vain johonkin aivoalueeseen tai yksittäiseen ilmiöön, kuten monet muut ryhmät tekivät.”

Näin tutkimusryhmä tulikin hyvin valmistautuneena 1990-luvulle, jonka Yhdysvaltain senaatti julisti aivojen vuosikymmeneksi. Maailmalla panostettiin tuolloin runsaasti aivokuvantamiseen. Se houkutteli alalle uusia tutkijoita,ja tietämys kasvoi vauhdilla.

”Mekin hyödyimme tästä buumista, ja osaltamme myös vaikutimme siihen. Ihmisai-vojen kuvantaminen on mullistanut käsityksiämme käyttäytymisen ja aivotoimintojen suhteista. Menetelmien huiman kehityksen myötä aivokuvantamislaboratorioissa kohtaavat nykyisin sekä aivojen että mielen tutkijat”, Hari innostuu.

Aivoista mieleen

Runsaan kymmenen vuoden ajan Hari on edennyt kohti ihmismielen ymmärtämistä käyttämällä entistä luonnonmukaisempia koeasetelmia.

Hänen haaveenaan on ”kahden ihmisen neurotiede” eli kaksien aivojen samanaikai- nen tutkiminen, jotta saataisiin tietoa sosiaalisen vuorovaikutuksen aivoperustasta.

”Aivojamme muokkaavat eniten juuri toiset ihmiset, joten tähän suuntaan on mieles-täni välttämätöntä edetä, kun yritetään ymmärtää ihmismieltä.Kahden ihmisen muo-dostama dyadi on mielen tutkijalle järkevämpi analyysiyksikkö kuin yksittäinen ihminen.”

Luonnonmukaisempia koetilanteita kehitellään myös Aalto-yliopiston kolmen korkea- koulun yhteisessä aivoAALTO-hankkeessa.Tutkimuksen kohteena on muun muassa elokuvan vaikutus ihmismieleen.

”Hyvillä elokuvaohjaajilla on tärkeää tietoa ihmismielen toiminnasta. Tämä on hyvä välivaihe, kun pyrimme tiukasti kontrolloiduista koeolosuhteista arkipäivän vuorovai-kutustilanteisiin. Pääsemme pureutumaan esimerkiksi siihen, miten samanlaisena ihmiset kokevat maailmansa”, Hari visioi.

Hän kuvaa työtä haastavaksi riskitutkimukseksi, jossa liikutaan koko ajan epävarmal- la pohjalla; joudutaan kehittämään uusia koeasetelmia, laitteita, signaalianalyysiä ja käsitteitä.

”Jotta emme putoaisi aivan tyhjän päälle,etenemme yleensä kahdella rintamalla niin, että osa projekteistamme on traditionaalisempaa aistin- ja liikealueiden tutkimusta.”

Tutkijat odottavat tuloksistaan uusia näkökulmia myös rikkoutuneiden aivojen ja särkyneen mielen korjaamiseen.

Yhteistyö ja tutkimustulokset voiman lähteenä

Riitta Hari on tehnyt yhteistyötä monien eri alojen tutkijoiden kanssa, matemaatikois-ta humanisteihin. Laaja-alaisuudesta kertoo myös hänen julkaisutuotantonsa: 285 re-feroitua alkuperäisjulkaisua sekä 70 kansainvälistä yhteenvetojulkaisua ja kirjankap-paletta. Hän on ohjannut lääketieteen, neurotieteen,fysiikan ja psykologian aloilta yhteensä 34 väitöskirjaa.

”Kun ympärillä on eri-ikäisiä ja eritaustaisia tutkijoita,joilla kaikilla on palava halu ym-märtää aivoja ja mieltä, niin aina syntyy jotakin uutta ja kiinnostavaa. Uudet havain-not ja yllättäviä ajatuksia herättävä hyvähenkinen, välillä hulluttelevakin keskustelu pitävät pystyssä ja antavat voimia vastusten ylittämiseen.”

Julkisuutta Hari on yrittänyt parhaansa mukaan välttää, mitä kuvaa ehkä sekin, että lääkärimatrikkelissa hänen harrastuksekseen on merkitty erakkoelämä.

”Mutta koska teemme tutkimusta yhteiskunnan varoilla, meillä on tietenkin velvollisuus kertoa tuloksistamme myös yleisölle”, hän muistuttaa.

Akateemikon arvosta Hari sanoo olevansa hämmentynyt, mutta kiitollinen. Hän pitää sitä tunnustuksena neurotieteelle ja aivokuvantamiselle enemmän kuin itselleen, ja toivoo sen tuovan alalle ansaittua huomiota.

Saavutuksia ja tunnustuksia

Riitta Hari on aloittanut juuri kolmannen viisivuotiskautensa akatemiaprofessorina (2010 – 2014). Hän johtaa myös Systeemisen neurotieteen ja aivokuvantamisen huippuyksikköä.

Harin saamista tunnustuksista mainittakoon kunniatohtorin arvo Lissabonin yliopis-tossa 2003, Louis-Jeantet Prize for Medicine -palkinto 2003, Advancement of Euro-pean Science -palkinto 1987, Yhdysvaltain tiedeakatemian jäsenyys 2004 - sekä Suomen tiedepalkinto 2009, kunniatohtorin arvo Kuopion yliopistossa 2005 ja Matti Äyräpää -palkinto 2001. Akateemikon arvon akatemiaprofessori Riitta Hari vastaan-otti marraskuussa 2010.

Teksti: Paula Böhling


RK
07.12.2010 00:27:23
321643



Re:DE" RINNASTUU JATKETTUUN MURHAAN!!!

A-rik kirjoitti 07.12.2010 (321602)...

>RK kirjoitti 05.12.2010 (321506)...

>Mitä tarkoittaa "jatkettu murha? Onko se teidän stalinistien jotain omaa >slangianne?

Samaa kuin joukkomurha (massacre) rikos ihmisyyttä vastaan, josta mm. voidaan tuomita missä maassa tahansa, ja jossa kansallinen (laiton) laki tai hallituksen määräys tehdä ko. rikos ei vapauta välitöntä tekijää juridisesta vastuusta.

YK:n "slangia".

RK 07.12.2010 00:27:26  321646


Re: Ei ole "akateemikko"

A.rik kirjoitti 07.12.2010 (321596)...

>RK kirjoitti 01.12.2010 (320999)...

>>Lassi.Hippeläinen kirjoitti 30.11.2010 (320969)...

>>>On kyllä ihan oikea akateemikko, ilman lainausmerkkejä.

>>Linkki!

>>"Suomen_akatgeemikko"!

>>Suomen "akatemia" on HETI lakkautettava, ja rahat on jaettava tiedeyliopistoille >>tänä vuonna valmistuvien väitöskirjojen suhteesasa!

>>Sen "ulkomaiset (ja kotimaiset) asiantuntijat" kuten Marc Hauser on vedettävä >>kansainväliseen rikosoikeudelliseen vastuuseen!!!

>>nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=11148.msg277901;topicseen#msg277901

>Mikäs ristoamme nyt pännii? Eikö nämä uudet tutkimukset ja kirjoitukset ei >olekaan ISÄ AURINKOISEN hyväksymiä?

Valitettavasti eivät todellakaan ole.

"Aurinkoinen" olikyllä TÄSSÄ ASIASSA oikeassa:

keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=92623

(Tuo voimaansaattaminen puolueen ja valtion virallisena ideologiana ei tosin tie-tenkään ole yhtä lainvoimeinen kuin Leninin aikana toteutettu Pavlovin teorian ja "koulukunnan" lakiinkirjaaminen "virallisena neurofysiologiana":

www.marxists.org/archive/lenin/works/1921/jan/24.htm )

>No, sittenhän ne tietenkin pitää tuhota!


RK
08.12.2010 00:27:56
321676


Re:DE" RINNASTUU JATKETTUUN MURHAAN!!!

Aycee(eirek) kirjoitti 07.12.2010 (321663)...

>RK kirjoitti 07.12.2010 (321643)...

>>Samaa kuin joukkomurha (massacre) rikos ihmisyyttä vastaan, josta mm. >>voidaan tuomita missä maassa tahansa, ja jossa kansallinen (laiton) laki tai >>hallituksen määräys tehdä ko. rikos ei vapauta välitöntä tekijää juridisesta >>vastuusta.

>Ja ilmeisesti siellä sinun stallariuniversumissasi joukkomurhasyyte rapsahtaa >siitä, että tehdään tiedettä, jota Pyhässä Sovjeetti-Entsyklopediassa ei mainita?

Ei, vaan se rapsahtaa siitä, kun tehdään ja levitetään tietoisesti perätöntä haistapaskan puoskaritiedettä.

Tutkimusprosessi on maailmalla käynnissä.

Hesari kuitenkin toitottaa yhä kurkku putkella sitä haistapaskaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja ikään kuin olsi jotenkin "kunniallista" kaatua aappaat jalassa HAISTAPASKANTIETEEN puolesta...

www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=hauser

" Usko ei ole tiedon väärti

Teologian tohtori, uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen kirjan nimi Jumalaa ei ole on pro-vokaatio. Pyysiäisen ote on uskontokriittinen, mutta mitään Jumalan olemassaole-mattomuustodistuksia kirjasta on turha etsiä.

. . . vaikuttavan Marc Hauserin tutkimuksia ihmisten. . .

5.12.2010 Kulttuuri "


RK 10.12.2010 00:32:10  321930

Hesari jauhaa potaskaa kuin ei mitään olisi tapahtunut...

RK kirjoitti 08.12.2010 (321676)...

>Aycee(eirek) kirjoitti 07.12.2010  (321663)...

>>RK kirjoitti 07.12.2010 (321643)...

>>>Samaa kuin joukkomurha (massacre) rikos ihmisyyttä vastaan, josta mm. >>>voidaan tuomita missä maassa tahansa, ja jossa kansallinen (laiton) laki tai >>>hallituksen määräys tehdä ko. rikos ei vapauta välitöntä tekijää juridisesta >>>vastuusta.

>>Ja ilmeisesti siellä sinun stallariuniversumissasi joukkomurhasyyte rapsahtaa >>siitä, että tehdään tiedettä, jota Pyhässä Sovjeetti-Entsyklopediassa ei mainita?

>Ei, vaan se rapsahtaa siitä, kun tehdään ja levitetään tietoisesti perätöntä >haistapaskan puoskaritiedettä.

>Tutkimusprosessi on maailmalla käynnissä.

>Hesari kuitenkin toitottaa yhä kurkku putkella sitä haistapaskaa ikään kuin mitään >ei olisi tapahtunut, ja ikään kuin olsi jotenkin "kunniallista" kaatua saappaat >jalassa HAISTAPASKANTIETEEN puolesta...

>www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=hauser

>" Usko ei ole tiedon väärti Teologian tohtori, uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen >kirjan nimi Jumalaa ei ole on provokaatio. Pyysiäisen ote on uskontokriittinen, >mutta mitään Jumalan olemassaolemattomuustodistuksia kirjasta on turha etsiä.

>. . . vaikuttavan Marc Hauserin tutkimuksia ihmisten. . .

>5.12.2010 Kulttuuri "

www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Usko+ei+ole+tiedon+v%C3%A4%C3%A4rti/HS20101205SI1KU02fxt

" KIRJAT Ilkka Pyysiäinen: Jumalaa ei ole. Vastapaino. 178 s. 28 e.

Usko ei ole tiedon väärti

Kristinuskon uskomukset ovat perusteettomia, mutta silti niitä käytetään perusteluina yhteiskunnallisessakin keskustelussa.

Julkaistu: 5.12.2010 lehdessä osastolla Kulttuuri | Kommentit 0 Jyrki Alenius

LASSE RANTANEN

Teologian tohtori, uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen kirjan nimi Jumalaa ei ole on pro-vokaatio. Pyysiäisen ote on uskontokriittinen, mutta mitään Jumalan olemassaole-mattomuustodistuksia kirjasta on turha etsiä.

Vaikka läheltä liippaa. Pyysiäisen kristinuskon opinkappaleisiin kohdistama arvoste- lu on sen verran kovaa, että jumaluskon järkevyys ainakin asetetaan kysymyksen-alaiseksi. Uskovien elämäntapaan hän ei kuitenkaan halua puuttua.

Pyysiäinen kiteyttää esipuheessaan: "Haluan painottaa, että kritiikkini kohdistuu nimenomaan uskonnollisiin uskomuksiin,ei uskontoon elämäntapana. En vastusta uskontoa, vaan yritän vain osoittaa, että kristittyjen uskomukset ovat perusteettomia. "

Tästä asenteesta ei tietysti ole pitkä matka myös uskovaisen elämäntavan arvosteluun.

Jos nimittäin elämänasenne - oli se mikä tahansa - saa valtuutuksensa perusteetto-mista uskomuksista,onko kysymyksessä kovin kannatettava elämänasenne? Ja mikä tietysti olennaista, voiko perusteettomien uskomusten pohjalta neuvoa ja velvoittaa muita ihmisiä, kuten papisto on vuosituhansia tehnyt?

Pyysiäinen väittää kuitenkin toistuvasti, ettei uskonnollisten uskomusten arvostelusta seuraa uskonnollisen elämäntavan arvostelu.

Jossakin kommunikatiivisen rationaalisuuden ihmemaailmassa näin ehkä onkin,mut-ta tosiasiallisesti ja valitettavasti uskonnollisia opinkappaleita kriittisesti arvioivat te-okset otetaan vastaan noita opinkappaleita kannattavien toimesta nimenomaan myös uskovaisen elämää ja olemista koskevina kriittisinä huomioina.

Kritiikki tarttuu ensi töikseen apostoliseen uskontunnustukseen. Uskontunnustuksen käsitteet kuten Jumala, neitseellinen sikiäminen, Jeesuksen kuolemanjälkeinen koh-talo, viimeinen tuomio tai ruumiin ylösnousemus eivät Pyysiäisen mukaan kerta kaikkiaan kestä tarkastelua.

Esimerkiksi uskoa siihen,että Jumala voisi halutessaan hedelmöittää ihmisnaisen, Pyysiäinen kuvaa "vahvaksi tai sokeaksi, riippuen siitä millaisen arvon sille antaa. Se on kuitenkin täysin vailla sisältöä, koska sanalle "Jumala" ei anneta mitään sel-vää määritelmää eikä hänen toiminnastaan hedelmöittymisessä ole kenelläkään harmainta aavistusta."

Pyysiäisen tulkinnan jäljiltä Uuden testamentin "kadotukseen" joutuneet eivät ole niin pahassa pulassa kuin miltä ensi silmäyksellä näyttäisi: kadotetut eivät vietä ikuisuutta helvetissä, vaan tuhoutuvat täydellisesti kuolemassa.

Pyysiäinen kiinnittää huomiota kreikan "hävittämistä" ja "katoamista" tarkoittavien sanojen apollymi ja apoleia harhaanjohtavaan käännökseen "kadotus". Se, joka ei saa iankaikkista elämää, ei jää lojumaan kidutuspenkkiin, vaan yksinkertaisesti lakkaa olemasta.

Teologit puolustelevat usein Raamatun omituisia väitteitä sanomalla, että Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja, ja että usko on uskoa ja tieto tietoa, ja että ristiriitaa uskon ja tiedon välillä ei ole, koska ne koskettavat eri asioita.

Pyysiäinen ei tälläistä vastaväitettä niele. Hänen mukaansa uskonnollisia totuuksia on aina pidetty kirjaimellisina totuuksina siihen asti, kunnes tiede on osoittautunut ne vääriksi.

Uskonnon ja tieteen välillä "ristiriitoja on ollut ja on, ja kun niitä on ratkaistu, voittajana on aina ollut tiede."

Uskonnolle taistelu tieteen kanssa on ollut kohtalokasta. Vastatessaan muuttuvien maailmanselitysten paineisiin uskonnosta on tullut "niin abstraktia että sen käytännöllinen relevanssi häviää".

Kristinuskosta ei Pyysiäisen mukaan ole yleisen moraalinkaan tukipilariksi. Hän esit- telee väitteensä tueksi muun muassa Harvardin yliopistossa vaikuttavan Marc Hau- serin tutkimuksia ihmisten moraalisesta päätöksenteosta. Ne osoittivat, että ihmisten intuitiiviset käsitykset hyvästä ja pahasta olivat hyvin samankaltaisia, riippumatta koehenkilöiden iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta tai uskonnosta.

Murhaaminen ei ole oikein, vaikka Jumala siihen kehoittaisikin.

Kristinuskon uskomukset ovat perusteettomia. Silti niitä käytetään perusteluina yhteiskunnallisessakin keskustelussa.

Suomalainen perusluterilaisuus - jossa uskonnosta on jäljellä "vain virastoinstituutio ja tyhjät muotomenot"- ei tässä mielessä ole kovinkaan vaarallinen asia: valistuneen papiston kannanotot ovat hyvin "maallisia" ja ainakin enemmistön hyväksyttävissä.

Maailmanpolitiikassa tilanne on toinen. Pyysiäisen mukaan "uskonto motivoi ihmisiä niin hyvään kuin pahaan, ja maailmanpolitiikan tasolla se näyttää motivoivan enim-mäkseen pahaan.Yhdysvaltain uuskonservatiivien järjettömät ja vainoharhaiset maa- ilmanvalloitussuunnitelmat tuskin olisivat olleet mahdollisia ilman uskoa toiminnan jumalalliseen oikeutukseen."

Ilkka Pyysiäinen: Jumalaa ei ole. Vastapaino. 178 s. 28 e. "

Olen tietysti samaa mieltä "uskosta" kuin Pyysiäinenkin, mutta meillä Hämeessä sa-notaan, että paskaa ei kuitenkaan kannata (vääräksi todistettuun) paskaan vaihtaa, vaan vaihtaa sitten saman tien kunnon asiaan, objektiiviseen tieteeseen...

www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/harvardin-professori-vilpista-syytettyna-t47327.html


RK
13.12.2010 00:37:53
322273


Re:DE" RINNASTUU JATKETTUUN MURHAAN!!!

Aycee(eirek) kirjoitti 13.12.2010 (322226)...

>RK kirjoitti 08.12.2010 (321676)...

>>Aycee(eirek) kirjoitti 07.12.2010 (321663)...

>>>RK kirjoitti 07.12.2010 (321643)...

>>>>Samaa kuin joukkomurha (massacre) rikos ihmisyyttä vastaan, josta mm. >>>>voidaan tuomita missä maassa tahansa, ja jossa kansallinen (laiton) laki tai >>>>hallituksen määräys tehdä ko. rikos ei vapauta välitöntä tekijää juridisesta >>>>vastuusta.

>>>Ja ilmeisesti siellä sinun stallariuniversumissasi joukkomurhasyyte rapsahtaa >>>siitä,että tehdään tiedettä,jota Pyhässä Sovjeetti-Entsyklopediassa ei mainita?

>>Ei, vaan se rapsahtaa siitä, kun tehdään ja levitetään tietoisesti perätöntä >>haistapaskan puoskaritiedettä.

>Ja tämä tietenkin selviää miten? No  tietenkin tutkimalla, mitä Pyhä Sovjeetti- >Entsyklopedia sanoo, ja jos tutkimus on sen kanssa ristiriidassa, on kyseessä >tietoisen perätön haistapaskan puoskaritiede.

Käytännössä aika pitkälle noin,mutta se ei ole tässä olennaisinta,vaan tuo "USA:n THL" eli NIH on vislannut fasistisen poliittisen puoskarihuijauksen lääketieteellä ai-nakin tältä erää neurofysiologianosatonsa johtaja R. Douglas Fieldsin kynällä poikki:

www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?3,14549,23700#msg-23700

>Näin siis tietenkin stallariuniversumissa.

Jossa USA:kin on "stallarivaltio"...

>Täällä normaaliuniversumissa moinen "johtopäätös" on tietoisen perätöntä >haistapaskan kehäpäätelmää.

Sitä teidän yksityistä "Versumianne" en tunne enkä välitäkään tuntea.


RK 16.12.2010 00:42:50  322570

Re: DE" RINNASTUU JATKETTUUN MURHAAN!!!

Aycee(eirek) kirjoitti 14.12.2010 (322379)...

>RK kirjoitti 13.12.2010 (322273)...

>>>Ja tämä tietenkin selviää miten? No tietenkin tutkimalla, mitä Pyhä Sovjeetti- >>>Entsyklopedia sanoo, ja jos tutkimus on sen kanssa ristiriidassa, on kyseessä >>>tietoisen perätön haistapaskan puoskaritiede.

>>Käytännössä aika pitkälle noin,

>Tämä selvä: Pyhä Sovjeetti- Entsyklopedia sisältää kaiken tiedon, joka voi olla >olemassa.

Ei se nyt aivan noinkaan ole. Tiede ei pysähdy,ei myöskään Sovjetskaja entsyklope- dijaan, saati että se kokonaisuutena kääntyisi taaksepäin, kuten Suomessa paikallisesti...

>Jos asiasta ei mainita PSE:ssä, asiaa ei ole olemassa.

Tästä asiasta mainitaa Sovejtskajassa paljon, mutta ihan muuta kuin "Suomen akatemiassa":

www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/refleksit-psykologiassa-maarittely-ja-tutkimushistoria-t47907.html

www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?3,14549

>>>Täällä normaaliuniversumissa moinen "johtopäätös" on tietoisen perätöntä >>>haistapaskan kehäpäätelmää.

>>Sitä teidän yksityistä "Versumianne" en tunne enkä välitäkään tuntea.

>Se, että sinä et elä normaaliuniversimussa, ei liene kenellekään yllätys.


Minä elän objektiivisen tieteen "versumissa" ja sinä hourujen.


RK
11.05.2011 01:09:06
334146

Bluffi-Marc Hauser luennoi HY:n Tutkijakollegiumissa vuosi ennen käryään

savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/6d8337f8854f8ec6c22576090027ceaf?OpenDocument

RK
11.05.2011 01:09:07
334147

Hauser on myös "peilisoluteoreetikko"...

blogit.helsinki.fi/homunculus/1-04_peilisolut.htm

" Hypoteeseja peilisoluista, FOXP2:sta ja ihmiskielen evoluutiosta. Tuskin mitkään muut aihepiirit ovat herättäneet vuosikymmenien saatossa niin suuria (kognitio)tie-teellisiä intohimoja kuin kysymykset ihmiskielen synnynnäisestä biologisesta ole- muksesta ja kehityshistoriallisesta alkuperästä.Parin vuoden takaisessa, jo pieneh- köksi klassikoksi muodostuneessa Science-lehden artikkelissaan kognitiontutkijat Marc Hauser, Noam Chomsky ja Tecumseh Fitch (2002) erottelivat kolme suurta tee-maa,jotka esiintyvät säännöllisesti kielen evoluutiota koskevissa keskusteluissa. En-simmäinen teemoista on ihmiskielen ainutlaatuisuus verrattuna eläinkunnan muihin kommunikaatiojärjestelmiin: mitkä laadulliset eroavaisuudet, jos mitkään, erottavat inhimillisen kommunikaation eläimellisestä? Toinen iso teema on kysymys evoluu-tion itsensä luonteesta: onko inhimillisen kielikyvyn kehitys ollut hitaan asteittaista, vai olisiko sen kehityshistorian varrella voinut esiintyä ennustamattomia hyppäyksiä tai epäjatkuvuuksia? Kolmas ja viimeinen teema on kielen adaptiivinen funktio: ovat-ko aivojemme kielialueet kehittyneet asteittaisesti evolutiivisesti vanhemmista kom-munikaatiosysteemeistä vai olisivatko niiden perustana voineet olla jotkin aivan toisenlaisiin tehtäviin alunperin erikoistuneet neuraaliset rakenteet? "


RK 11.05.2011 01:09:12  334152

Re: Hauser on myös "peilisoluteoreetikko"...

Täällä edelleen "mielenkiintoista Ameriikan teietettä" (ei siis ei niin mitään tekemistä OBAMAN TIEDEHALLINNON tieteenä pitämien asoiden kanssa...)

 

" Amerikan tiedeviikolla puhuttiin asiaakin

Amerikan tieteenedistämisseuran AAAS:n vuosikokous kiertää kaupungista toiseen, mutta tänä vuonna se oli kerrankin kotona, monien legendaaristen taistojen näyttä-möllä, maailman tieteen pääkaupungissa Bostonissa, kirjoittaa Jari-Pekka Vuorela.

Jos moraali on kieli ja kieli on vaisto, mikä on merkitys?

Kokouksen pääotsikko oli ”Tiede ja teknologia globaalista perspektiivistä”. Varsinkin monet hiukkasfyysikot,lääketieteilijät ja muut kalliita laitteita tarvitsevat käyttivät tilai-suutta hyväkseen: kansainvälinen media kuuli ihan riittämiin viestejä tutkimusrahoituksen ongelmista.

Osalle meistä toimittajista oli kuitenkin tärkeintä tavata vähän pehmeämpien alojen mestareita, joista ällistyttävän monet asuvat ja työskentelevät juuri Bostonin liepeillä, Harvardin yliopistossa ja Massachusetts Institute of Technologyssa.

”Ihminen on sentään aika erikoinen tapaus.”

Biologian ja yhteiskuntatieteiden suhteesta kiinnostuneiden kannalta Bostonin ko- kouksen kiinnostavin puhuja oli Harvardin professori, evoluutiobiologi, antropologi ja psykologi Marc D. Hauser, joka esiintyi useaankin otteeseen.

Kysymykset moraalin, kielen, evoluution ja yksilönkehityksen suhteista ovat periaat-teessa pohdittavissa lajeista riippumatta,mutta nyt Hauserkin katsoi välttämättömäksi muistuttaa siitä, että ihminen on sentään aika erikoinen tapaus.

Edellisessä kirjassaan Moral Minds Marc Hauser kehitti teoriaa, jonka mukaan ihmi-sellä on universaali moraalin kyky, joka on verrattavissa universaaliin kielen kykyyn. Ilmeisesti on myös olemassa aikaikkuna,jonka kuluessa ihmisen on opittava ensim-mäinen moraalinsa kuten ensimmäinen kielensäkin, tai hän jää moraalisesti kielitaidottomaksi.

Tällainen kyky on tietenkin evoluution tuote, mutta Bostonin kokouksessa Hauser halusi korostaa,että kyvyn tarkemmassa erittelyssä yksinkertaisempien eliöiden yksinkertaisempien moraalinalkeiden tutkimisesta ei ole paljon apua.

Niinpä professori Hauser pyrki lanseeraamaan uuden sloganin ”humaniqueness” Toivotaan sille menestystä englanninkielisessä kirjallisuudessa. Ihmisen ainutlaatui- suus piilee nimenomaan kognitiivisessa kuilussa lähimpiinkin sukulaisiin.Hauser sa- noi jopa, että kuilu ihmisestä muihin suuriin apinoihin on suurempi kuin kuilu näistä matoihin.

Muillakin eläimillä on muistia,matemaattisia kykyjä ja tilan hahmottamisen tajua, mut- ta: Vain ihminen kykenee yhdistelemään aivan erityyppisiä tiedonlähteitä lisätäkseen ymmärrystään; vain ihminen kykenee yleistämään yhden ongelman ratkaisun muihin tilanteisiin; ja vain ihmisellä on välittömistä aistihavainnoista riippumaton symbolisen esittämisen kyky.

Linnunlaulun ja runouden rytmit

Samoja ihmisen kognition ominaisuuksia pohti myös MIT:n lingvisti Robert Berwick. Berwickin mukaan kieli on niin hienojakoisten ja monimutkaisten tekijöiden yhteispe- lin tulos, että sen evoluution selvittäminen yksittäisiin geeneihin viittaamalla voi jäädä ikuisesti mahdottomaksi.

Kuuluisa Foxp2 on kiistatta jotenkin kielen kehitykseen liittyvä geeni. Simpansseilta puuttuu pari Foxp2:n mutaatiota, jotka ihmisillä tavallisesti on, ja joiden vioittuminen aiheuttaa ihmisillä vakavia kielenkäytön häiriöitä.

Berwick esitti kuitenkin vertauksen,jonka mukaan Foxp2:n toiminta koko kielen ky- vyssä on vähän samaa kuin tulostimen toiminta tietokonejärjestelmässä. Neander- taleillakin on saattanut olla geeneissään nämä käyttökelpoiset printterit, mutta emme tiedä, onko heillä ollut ohjelmistoa minkään mainittavan tulostettavan tekemiseksi.

Paras lähde kielen evoluution tutkimiseen on Robert Berwickin mukaan linnunlau-lun ja ihmisen runouden metrisen, rytmisen luonteen vertailu.

Tärkeimmät kielen kehityksen geenit saattavat löytyä, jos etsitään tällaisten rakenteiden luomisen mahdollistavia mutaatioita.

Apinoiden kanssa keskustelevatkin tajuavat, että kieli on mentaalinen rakenne, joka saattaa ilmetä yhtä hyvin suusta tulevina ääninä tai käsien asentoina kuin mustetah- roina paperillakin. Siinä mielessä on tietysti turhauttavaa, että kovin vanhoja asiaan liittyviä fossiileja ei ole.

Vancouverilaistutkija Mimi E.Lam esitti kuitenkin Bostonissa hypoteesin ilmiöstä, jota hän kutsui ”paleotöherryksiksi”. On löydetty toista miljoonaa vuotta vanhoja kivityöka- luilla tehtyjä merkkejä, joita ei tähän asti ole yhdistetty symbolifunktion kehittymiseen, mutta Lamin mielestä ne voisivat edustaa etenemistä biologisista signaaleista sosiaalisiin merkityksiin.

Kukaan ei kuitenkaan Bostonissakaan keksinyt, miten tätä hypoteesia oikeastaan voisi testata.

Kirjoittaja on tamperelainen vapaa toimittaja.


RK 12.05.2011 01:09:43

YLEn lallattaja Reimekin hörhöilee tässäkin (ja meidän rahoilla):

www.lausti.com/articles/languages/elainviestinta.html

" Viikon kieli: Ihmiskieli ja eläinten viestintä

Hannu Reime

Sitten on taas vuorossa Viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa pohditaan tällä kertaa sitä, mikä erottaa ihmiskielen eläinten kielistä.

Åbo Akademin suomenkielen professori Urpo Nikanne kertoi kielisarjamme edelli- sessä osassa viime viikolla bonobo-apinoista ja niitten hämmästyttävästä kyvystä oppia symboleja ja näin kommunikoida niitä tutkivien eläintieteilijöitten kanssa. "

..." Määritellessään ihmiskielen mielessä ja viime kädessä aivoissa olevaksi tietojen- käsittelyjärjestelmäksi Marc Hauser muistuttaa, että tällaista järjestelmää voidaan tut-kia,vaikkei vielä tiedetäkään, kuinka se on edustettuna aivoissa. Etologina hän ottaa esimerkin toisesta, meille varsin kaukaisesta eläinlajista:

[MH: Let's take a very simple system that is actually very good at a kind of compu- tation: the honeybee. Here is this very little insect, tiny little brain, simple nervous sys-tem, that is capable of transmitting information about where it's been and what it's eaten to a colony, and that information is sufficiently precise that the colony members can go to find the food. We know that that kind of information is encoded in the signal because people in Denmark have created a robotic honeybee that you can plop in the middle of a colony, programmed to dance in a certain way, and the hive members will actually follow the information precisely to that location.

Researchers have been able to understand the information processing system to this level, and consequently, can actually transmit it through the robot to other members of the hive. When you step back and say, what do we know about how the brain of a honeybee represents that information, the answer is: we know nothing. Thus our understanding of the way in which a bee's brain represents its dance, its language, is quite poor. And this lack of understanding comes from the study of a relatively simple nervous system, especially when contrasted with the human nervous system.]

Eläinkunnassa on olemassa yksinkertainen, mutta hyvin toimiva tietojenkäsittelyjär-jestelmä, mehiläinen, hyönteinen, jolla on pienen pienet aivot ja yksinkertainen her-mosto.Se kykenee välittämään informaatiota siitä,missä se on ollut ja mitä se on syö- nyt,niin täsmällisesti,että muu yhdyskunta lentää perässä ja löytää ruuan. Tiedämme, että kyseinen informaatio on koodattu mehiläisen tanssiin, koska Tans-kassa tutkijat ovat rakentaneet mehiläisen näköisen robotin, joka on ohjelmoitu liikkumaan niin, että se ohjaa kokonaisen mehiläispesän määrättyyn paikkaan.

Mehiläisten tietojenkäsittelyjärjestelmä tunnetaan hyvin. Mutta mitä tiedetään siitä, kuinka se on edustettuna mehiläisen aivoissa? Vastaus kuuluu: siitä ei tiedetä yhti-käs mitään. Ja kuitenkin mehiläisellä on perin yksinkertainen hermosto ihmisen keskushermostoon verrattuna.

Esimerkillään etologi Marc Hauser haluaa tuoda esiin sen,kuinka kielen kaltaista jär- jestelmää voidaan tutkia, vaikkei vielä ymmärrettäisikään, kuinka se on edustettuna aivoissa. Hän korostaa kuitenkin, että aivotutkimus on paljastanut monia asioita siitä, kuinka keskushermosto käsittelee kieltä, ja kuinka esimerkiksi erilaiset vammat vai-keuttavat kielen prosessointia. Monet kysymykset odottavat kuitenkin vastausta tällä ihmismielen ymmärtämisen kannalta keskeisellä ja samalla kiehtovalla tutkimusalalla. "


RK 12.05.2011 01:09:45 334185


Oikeat ja hp-tietelijät eivät tee koskaan yhteisiä artikkeleita

RK kirjoitti 12.05.2011 (334184)...

paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2010/08/moraalin-tutkimista-moraalittomalla.html

dericbownds.net/uploaded_images/vmpfc.pdf

" Michael Koenigs1,5,6, Liane Young2,6, Ralph Adolphs1,3, Daniel Tranel1, Fiery Cushman2, Marc Hauser2 and Antonio Damasio1,4 "


RK 12.05.2011 01:09:46 334186

Helsingin yliopisto ei epäröi hauhaa hölynoöluýä...

Byäää... mehän oltiin vai TYHMIÄ mttei (muka!!!!) RIKOLLISIA.... armoa...

yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=5652

wiki.helsinki.fi/display/cog121moniste1/8.+Evoluutiopsykologia

Evoluutiopsykologia



RK
12.05.2011 01:09:59
334199


Re: Helsingin yliopisto ei epäröi hauhaa hölynoöluýä...

Larynx kirjoitti 12.05.2011 (334189)...

>Ja RK:lta ovat ilmeisesti jälleen menneet lääkkeet sekaisin. Ehkä puhelu sinne >Pitkäniemeen olisi paikallaan.

Jos siellä on epävelviä, niin suosittelen kysymään oikeasta lääketieteestä Venäjän Tiedeakateminan Korkeampien aivotoimintojen instituutista RASista.

www.ihna.ru/en/

Minä en ole sen alan miehiä ollenkaan. Tunnenpahan muuten vaan hyvin tieteen tuntomerkit ja periaatteet.



RK
19.05.2011 01:15:40
334540

Re: Helsingin yliopisto ei epäröi hauhaa hölynpölyä...

Larynx kirjoitti 12.05.2011 (334223)...

>RK kirjoitti 12.05.2011 (334199)...

>>Minä en ole sen aln miehiä ollenkaan. Tunnenpahan muuten vaan hyvin tieteen >>tuntomerkit ja periaatteet.

>No selvästikään et tiedä alasta mitään, etkä ilmeisesti tieteestä yleensäkään sen >paremmin.

ristokoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/aamulehdenblogit.ning.com/profile/RistoKoivula

www.students.tut.fi/~koivular/

RK
06.06.2011 01:29:01
335341


Re: Helsingin yliopisto ei epäröi jauhaa hölynpölyä...

Larynx kirjoitti 04.06.2011 (335258)...

>RK kirjoitti 04.06.2011 (335249)...

>>Larynx kirjoitti 03.06.2011 (335199)...

>>>RK kirjoitti 03.06.2011 (335195)...

>>>>Larynx kirjoitti 01.06.2011 (335124)...

>>>>>Paskanjauhantaasi ei siis siedetä sielläkään. Hieno juttu!

>>>>Helvetin paljon paremmilla sivuilla onkin sen jälkeen tullut oltua.

>>>Ei sekään näin pintapuolisen vilkaisun jälkeen mitenkään huonolta näytä, >>>mutta missä ikinä sinun annetaan paskaasi jauhaa, siellä taso tietysti aina >>>väistämättä laskee.

>>Parit sivut on käytännössä nukahtanut,kun minut on savustettu ulos,koska minä >>olin käytännössä pitänyt niitä pystyssä haastavalla kirjoittelulla.

>Ai sinut on oikein aktiivisesti ajettu pois sieltä? No nyt täytyykin vilkaista >tarkemmin. Kuulostaa jo erittäin asialliselta.

Siitä vaan "herättelemään"...

Niiden "tuote" on, että jotkut uunotkin saavat illusion "ymmärtävänsä tieteestä"...


RK
07.06.2011 01:30:22
335422

Re: Helsingin yliopisto ei epäröi jauhaa hölynpölyä...

Larynx kirjoitti 07.06.2011 (335403)...

>RK kirjoitti 07.06.2011 (335386)...

>>Larynx kirjoitti 06.06.2011 (335358)...

>>>RK kirjoitti 06.06.2011 (335341)...

>>>>Larynx kirjoitti 04.06.2011 (335258)...

>>>>>Ai sinut on oikein aktiivisesti ajettu pois sieltä? No nyt täytyykin vilkaista >>>>>tarkemmin. Kuulostaa jo erittäin asialliselta.

>>>>Siitä vaan "herättelemään"...

>>>>Niiden "tuote" on, että jotkut uunotkin saavat illuusion "ymmärtävänsä >>>>tieteestä"...

>>>Ahahah! Olehan nyt jo pelle hiljaa. Kaltaisesi peräröörinkuuluttajan pois >>>ajaminen on jo itsessään selvä laatukriteeri.

>>Riippuu ihan, mitä "laatua" ajaa...

>No jos asiallista, järkevää ja faktoissa pitäytyvää keskustelua pitää laadukkaana, >niin sinun pois potkimisesi on vallan erinomainen ratkaisu!

Minä pitäydyn tosissa teorioissa.<



" taas elusive mirror neurons...

RK, 4.1.2012 1:14:19, 354459

riiviö kirjoitti 04.01.2012 (354413)...

>RK kirjoitti 04.01.2012 (354335)...

>>riiviö kirjoitti 03.01.2012 (354230).. .

>>>RK kirjoitti 03.01.2012 (354181)...

>>>>Tämähän on selva haistapaskantiedepalkinto!

>>>Englanniksi Elusive Science Award.

>>Pravda!


>Jaa että kaikkiin esimerkkeihin sopii suomennokseksi se "haistapaskattava"?

>Minusta Merriam-Websterin selitys vastaa oikein hyvin sitä, miten olen
>kouluajoista asti tuon sanan ymmärtänyt. Se on jotakin, mistä on
>vaikea saada kiinni, joko konkreettisesti tai käsitteellisesti.

>Definition of ELUSIVE : tending to elude: as a : tending to evade grasp
>or pursuit <elusive prey> b : hard to comprehend or define;
>c : hard to isolate or identify

Tieteessä termiä valittaessa etymologinen sanakirja on vahvemmilla kuin kaunokirjallinen, myös oikeussalissa.

Mutta tuosta on turha jankata, koska KIRJOITTAJA KERTOO, MITÄ HÄN SANALLAAN TARKOITTAA:

Kirjoitaja selittää, mitä hän sillä tarkoittaa:

” Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific action and when it observes the same action performed by another (39). ”

Tässä kirjoittaja ottaa ”hölmönä todesta” Rizzolattin ”kuvauksen peilisoluista” (vaikka ne on käytännössä todistettu hölynpölyksi nekin).Hän ei kritisoi apinoiden ei-kielellis- tä kommunikaatiota eikä siitä tehtyjä hyviä eikä huonoja tutkimuksia,vaan hän tarkoit- taa, ettei vouhkatuilla ”ihmisen peilisoluilla” OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ RIZZOLAT-TIN ILMOITTAMIEN KALTAISTEN TOSIEN TAI EPÄTOSIEN ILMIÖIDEN KANSSA:

”Similarly, during the course of communication the production-based and comprehension-based processes seem to be tightly coupled to each other.

Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.

First, mirror neurons have been recorded mainly in the ventral premotor area (F5) and the intraparietal area (PF/IPL) of the primate brain during observation and execution of rudimentary motor acts such as reaching or grabbing food.

The speaker–listener neural coupling observed here extends far beyond these two areas.

Furthermore, although area F5 in the macaque has been suggested to overlap with Broca’s area in humans, a detailed characterization of the links between basic motor acts and complex linguistic acts is still missing (see refs. 40 and 41).

Second, based on the fMRI activity recorded during production and comprehension of the same utterances, we cannot tell whether the speaker-listener coupling is gene-rated by the activity of the same neural population that produces and encodes speech or by the activity of two intermixed but independent populations (42).

Nevertheless, our findings suggest that, on the systems level, the coupling between action-based and perception-based processes is extensive and widely used across many brain areas.

The speaker-listener neural coupling exposes a shared neural substrate that exhibits temporally (tarkoittaa sekä ”ajallisesti” että ”ehdollistuneesti” (väliaikaiseti, tilapäises-ti,poistettavasti,RK) aligned response patterns communicators.Previous studies have shown that during free viewing of a movie or listening to a story, the external shared input can induce similar brain activity across different individuals (8–11, 43, 44). Ver- bal communication enables us to convey information across brains, independent of the actual external situation (e.g., telling a story of past events).

Such phenomenon may be reflected in the ability of the speaker to directly induce si-milar brain patterns in another individual,via speech, in the absence of any other sti-mulation. Finally, the recording of the neural activity from both the speaker brain and the listener brain opens a new window into the neural basis of interpersonal commu-nication, and may be used to assess verbal and nonverbal forms of interaction in both human and other model systems (45).

Further understanding of the neural processes that facilitate neural coupling across interlocutors may shed light on the mechanisms by which our brains interact and bind to form societies. ”

Ei ole olennaiat, että nuo ”hermoesitykset ” olisivat samoja kielellisen kommunikaa- tion eri osapuolalla, vaan olennaista on, että SAMA SANA kuvaa SAMOIN TULKITTUA REPRESENTAATIOTA.

Tutkimus tukee täydellisesti Vygotskin kielelleistä ajatteluteoriaa.

Täällä on toinen esimerkki, mitä ”elusive” tarkoittaa nimenomaan jotakin (”järkeilevää”) ”tulkintaa” tai ”todistusta” koskien:


”But the Darwinian (Anti-Pavlovian, RK) logic behind the female orgasm has remained elusive.”

Täällä taas, mitä ”tieteellistä menettelyä” koskien: huijausta ja tiedevippiä:


Miten on mahdollista, että parapsykologian tutkijana aloittanut henkilö tutustuu varsin hyvin parapsykologiaan ja kääntyy siten täydeksi skeptikoksi? Joka tapauksessa Susan Blackmorelle kävi niin.

Hän kertoo itse vaiheistaan artikkelissaan (1987)

" The Elusive Open Mind: Ten Years of Negative Research in Parapsychology".

” Blackmore kertoo ihmetelleensä, miksi hän ei koskaan saanut kokeissaan tilastolli-sesti merkitseviä tuloksia, vaikka muut tutkijat saivat. Hän huomasi erään tutkijan laboratoriossa vieraillessaan, että tämä poikkesi kuvaamastaan koeohjelmasta ja varmistuksista.Käväisipä tietenkin mielessä sellainenkin ajatus, että kaikki hyvät tulokset johtuivat hutiloinnista.Mutta sellaista hän ei kovin selvästi väitä.Shermerin (1998) tekemästä haastattelusta on Skeptikko-lehdessä käännös:
- - -
Minun olisi nyt kysyttävä uudelleen: "Miten minä voin olla varma käymättä joka iki-sessä laboratoriossa penkomassa asioita?" Sitä en voi tehdä, joten en voi myöskään varmasti tehdä mitään lopullisia johtopäätöksiä. ”

>Ettei olisi niin tylsää niin tässä linkki videoon haista paskantamassa
>suoraan tutkijoiden naamalle.


Muokannut: , 4.7.2013 14:05:31"

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/354992

Re: Pitäisikö tehdä jotain?

RK, 8.1.2012 1:23:12, 354992

MPH kirjoitti 08.01.2012 (354983)...

>RK kirjoitti 08.01.2012 (354924)...

>>Pohatta kirjoitti 07.01.2012 (354862)...

>>>RK kirjoitti 07.01.2012 (354787)...

>>>Ehdollisen ja ehdottoman ärsykkeen ero on häilyvä ja merkityksetön koska
>>>lopputulos on sama molemmissa tapauksissa.

>>Olet täysin väärässä. Lääketieteessä haetaan sekä aiheuttajaa, kun seuraus
>>tiedetään, että myös jonkin vaikuttajan seurauksia.

>>Ehdoton ärsyke on geenistä, siitä on genettinen malli ja sille mallille
>>yleensä myös reseptori.

>>Ehdollinen ärsyke voi olla lähes mikä tahansa ilmiö, joka on sellaiseksi >>ylösajettu.

>>>Hyvä esim. ehdollisesta ärsykkeestä on kun lukee RK/hurttaa
>>>(tai allekirjoittanutta) ja jättää refleksinä jatkossa lukematta. Omaa
>>>oppimistaan voisi testata; kuinka monta RK/hurtan signeeraamaa juttua
>>>täytyy lukea ennenkuin tulee yrjänän (ei syljen) maku suuhun .

>>satutko tietämään, mikä on yrjön ehdoton ärsyke? (Oikeastaan niitä on
>>kaksi, mutta niillä on yksi yhteinen piirre...) Loput yrjön
>>tyypillisimmätkin ärsykkeet ovat ehdollisia.

>Krapulassa voi työntää pari sormea nieluun. Jos mahalaukku ei tyhjene,
>työnnetään lisäksi toisen käden pari sormea takapuoleen. Jos sekään ei
>tepsi, vaihdetaan sormien paikkaa.

No joo, tuossa ne oikeastaan tulvatkin molemmat.

Vieraan esineen joutuminen kurkkuun aiheuttaa ensin automaattisen nielaisutefleksin, mutta jos se ei onnistu, seuraa lähes välittömästi yrjörefkeksi.

Toinen vaihtoehto on, että se lähtee mahasta, josta ensin nousee kurkuun jotakin muuten kuin pallearefleksillä, mikä käynnistää sitten tämän pallearefleksinkin.


Muokannut: , 23.1.2013 8:27:12


http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/152521?page=3#153743


Re: Uskaltaisiko viedä lapsesi kuuntelemaan RK:ta?

Zaphod.b kirjoitti 15.10.2004 (153424)...

>RK kirjoitti 15.10.2004 (153346)...

>>>Oikeita alan tutkijoita löytyy monistakin yliopistoista, mm. Helsingistä.

>>Kuten ketkä?

>Pooh... No vaikka Harin ryhmä, vaikka ne ovatkin HUT:ssa. Pointti oli kuitenkin >siinä, että vaikka jokin ryhmä tekisi vuosia vääriä johtopäätöksiä tuloksistaan ei se >muuta sitä seikkaa, että he ovat tutkijoita.

Oikeat tutkijat eivät pyyhi peffaansa lan aikaisemmalla ataan kertaan oikeaksi todistetulla tiedolla, kuten ehdollistumisjärjestelmällä.

Se on suurin piirtein saman tason moka kuin jos minä en teknisenä mekaanikkona tuntisi energian säilyvyyden lakia.

>Minulla on sinusta sellainen kuva että ymmärtäisit jotain tutkimustyöstä, mutta >jotenkin kun lukee sinun kommentteja, niin tuo usko alkanut heiketä.

Jotakin minä siitä ymmärränkin. Myös muiden tutkimuksista ja jopa "tutkimuksistakin".

On tiettyjä periaatteita, joita tieteessä on naudatettava jotta se edes voisiolla tiedettä. Ja ne eivät ole sellaisia, että saako labrassa tai netissä kirota vai ei (jollaisia myös on tarjottu).

>>>Sitä en itse ole kyvykäs arvioimaan, onko heidän johtopäätökset oikeita, mutta >>>alan tutkijoita he kuitenkin ovat.

>>Entäs jos he ovat vain sellaisia "tavallisia tyttöjä", joiden ei tarvitse pelätä >>esimerkiksi vilkaisevankaan vaikka Pavlovin tai Vygotskin teorioita, siitä >>yksinkertaisesta syystä, että heiltä pääsee pissa housuun, jos he kuulevat >>vaikkapa Leninin tai Stalinin nimen...

>>Ja sitten kun he kuulevat ITALIALAISEN nimen, niin...

>Tämä oli varmaan vitsi?

Kuinka sen kukakin ottaa...

Ja mille kukakin nauraa, ja mille ei.

>>>"Pavlovilaisetkin" tutkijat kelpaavat, mutta niiden kimppuun et ole yhtä kaikki >>>tietävästi ja ylimielisesti hyökännyt, sattuneesta syystä.

>>En. Mikähän se "syy" mahtaisi olla?

>Sairaanloinen neuvostoliiton/kommunismin ihailu.

Oletko aivan varma, että Pavlov itse oli kovin lumoutunut NL:n liittovaltiosta ja kommunismista?

>>>Jos sinulla on marisemista joidenkin tutkijoiden töistä, niin suosittelen asiallisen >>>kritiikin kirjoittamista suoraan "contributing authorille".

>>Sillä pyyhitään peffaa. Hän sitä paitsi ei ole mikään pääsyyllinen, vaan häntä >>itseään on härskisti huijattu, ja hänestä on tehty hyvässä uskossa kansainvälinen >>pelle.

>No sovitaan sitten vaikka niin. Olet oikeassa. Minulla on kuitekin sellainen >kokemus, että kyseinen henkilö tietää kuitenkin aikapaljon itse ko. tutkimuksesta.

Tietää varmasti, mutta hänen on pistettävä johtopäätöksensä uudille raiteille.

Tai löydettävä koe, joka TEKEE ERON ehdollisten reflekien teorian ja "peilisoluteorian" välille).

Nuo tähänastiset kokeet eivät sitä eroa tee.

Yksi mahdollisuus on henkilöt, joiden "peilisolualue" on lapsena onnettomuudessa vaurioitunut: Ovatko he järjestään kaikki "peilisoluautisteja"?

>>(Siitä taljasta päsee kyllä todellisten mittausten kanssa eroonkin esittämällä >>niiden uusi tulkinta kansainvälisellä foorumilla, koska niissä on mittautuloksia, >>joita raivoisasta yrittämisestä huolimatta venäläiset EIVÄT saaneet näkösälle, >>esimerkiksi juuri tuo Brocan alueen, ääntämiskeskuksen aktivoituminen >>HAVAINNOISSA, joissa havaittavana on "kielipitoinen kohde", vaikka sitten >>toisten työtoiminta.)

>Lienee jokin tosi paha haistapaska salaliitto.

No sellainen on varmasti ollut Harin esimiesten ja opettajien piirissä.

He vain unohtivat Goebbelsin perusohjeen: EI saa itse uskoa omaa propagandaansa, eikä saattaa OMIA toimimaan "väärin".

Joillakin muilla on sitten ollut muita ohjeita, mutta Goebbelsia yleensä pidetään sotapropagandan mestarina. Ja hän oli huomattavan maltillinen suoraan valehtelemaan jopa Heinos-TV:enkin verrattuna, puhumattakaan Hesarista...

>>>Kritisoit heidän tutkimuksiaan asiallisesti kunnon lähteitä reffaten (ja ei, sinun >>>kirjoitukset skepsiksen palstalla eivät ole kunnon reffejä, lisäksi haistapaskat >>>ja vitut voit jättää pois), niin luulisi jonkinlaisen kiinnostuksen heräävän.

>>Kyllä se herää paremmin, kun nuo ovat siinä mukana...

>No, todennäköisesti ei.Mitä olen muutamien artikkelien referee arvioita lukenut >(kun ne ovat tulleet jostain lehdestä takaisin), niin harvoin siellä on lukenut jotain >tyyliin fuck off... Kumma juttu, jos sellainen kritiikki on parasta.

Tämä palsta ei todellakaan olekaan mikään "referee-julkaisu".

Minun asiani ei ole kirjoittaa noista oikeita tietelisiä vastineita.

Minun asiani on pistää polliitiset päättäjät huomaamaan, että meitä tavallista kansaa ei petkuteta joukkona edes "huipputieteellä".

>>>Itselläni heräisi ainakin, jos joku minun töitäni kommentoisi/kritisoisi asiallisesti >>>vaivaa nähden.

>>Minulle taas sopisi ERITYISEN HYVIN tuollainen "minun tyyppiseni" >>kommentointi (omista tieteellisistä tuloksistani), mutta julkisella foorumilla, eikä >>pelkästään puhelimessa...

>Kunnon tieteelliseen kritiikkiin se ei kuitenkaan kuulu, lähinnä se on lapsellista >kiihkoilua.

Se riippuu siitä, mutä kritisoidaan, ja missä tarkoituksessa. Peiaateeni on, että tutkijoille tutkijoiden gangstereille gangstereiden kielellä.

>Sinun mieltymykset ovat sitten eri juttu, niihin näyttää valitettavasti kuuluvan >julistus.

MIELTYMYKSIIN se EI kuulu. EN pidä yleisesti ottaen esimerkiksi julistavasta taiteesta, oikeistolaisesta, keskustalaisesta enkä vasemmistolaisesta (joskin jokunen hyvä joka paikassa).

Mahdollisiin retorisiin keinoihin se kyllä kuuluu.

RK


HISTORIASTA: "PEILINEUROONIT" OVAT LOPULTA HÄVINNEET, VARMAAN ALUSTAN VAATIMUKSESTA, ÄMMÄN ENGLANNINKILISILTÄ WIKI-SIVUILTA:

  1. Riitta Hari

    From Wikipedia, the free encyclopedia

    Riitta Hari
    Riitta Hari.jpg
    Riitta Hari in January 2011
    Born16 January 1948
    Mikkeli
    CitizenshipFinnish
    AwardsFinnish Science Award
    Louis Jeantet Prize
    US National Academy of Sciences Member
    Honorary Doctorate from the University of Lisbon
    Justine and Yves Sergent Prize
    Award for the Advancement of European Science
    Honorary Doctorate from the University of Kuopio
    Matti Äyräpää Award
    Scientific career
    FieldsNeurophysiology


    Riitta Kyllikki Hari (born 16 January 1948) is a Finnish neuroscientist, physician and professor at Aalto University. She has led the Brain Research Unit at the Low Temperature Laboratory since 1982. Hari was appointed as Academician of Science on 26 November 2010.[1]

    Her most significant achievements relate to the understanding of healthy and diseased human cortex development. This involves magnetoencephalography, a process that allows for investigation of neuronal activity in the brain in a non-invasive way.[2]


    Contents


    Education

    Hari graduated from the University of Helsinki as a doctor in 1974 and Doctor of Medical Science in 1980 (specialising in clinical neurophysiology since 1981).[citation needed]

    Research interests

    Her research interests are varied and cover many areas of neuroscience.[3] For example:

    • Brain basis of social interaction and cognition.
    • Auditory, tactile, visual and multisensory perception.
    • Acute and chronic pain.
    • Cortical control of motor action.
    • Development of noninvasive human brain imaging (MEG, fMRI, DTI).
    • Eye tracking.
    • Clinical applications of brain imaging (especially MEG).
    • Attempts to converge different perspectives on human brain & mind

    Publications

    Hari has published nearly 300 peer-reviewed journal articles and numerous other publications.[4] As of Autumn 2016 her publications have been cited more than 36,000 times.[5]

    Awards

    Hari has been granted several prestigious awards and recognitions both abroad and in her home country of Finland, including an honorary doctorate from the University of Lisbon in 2003, the Louis-Jeantet Prize for Medicine in Switzerland in 2003, the Justine and Yves Sergent Prize for Cognitive Neuro-science in Canada in 2002 and the Award for the Advancement of European Science in Germany in 1987,and the Finnish Science Award in 2009, an hono- rary doctorate from the University of Kuopio in 2005 and the Matti Äyräpää Prize in 2001.[6]

    References


  2. http://ltl.tkk.fi/wiki/Riitta_Hari

  3. Magnetoencephalography_-_theory_instrumentation_and_applications_to_noninvasive_studies_of_the_ working _human_brain

  4. http://ltl.tkk.fi/wiki/Riitta_Hari

  5. http://ltl.tkk.fi/wiki/Riitta_Hari%27s_list_of_publications

  6. https://scholar.google.com/citations?hl=en&user=7pA__yMAAAAJ

  7. http://www.aka.fi/en/about-us/scientists-behind-the-research/academicians-of-science/finnish-academicians-of-science/academician-riitta-hari/