YLE:n ja joidenkin muiden meedioiden muka "toimittajien Kiinassa mobilisoima Tian An Menin mielenosoituksen hajottamisen 25-vuotisjuhla", jossa "asukkaat ko-koontuivat kaupunkien keskustoihin mustissa surupuvuissa"...Kuva vuodelta 2014.
Sitä oikein kuvailtiinkin mm. radiossa, kuinka heitä siellä vaeltaa, muista oikein hyvin - ja yht´äkkiä höristin korviani - mitä perkelettä! Eihän tässä ole mitään tolkkua!
Ainakin yksi todella suuri muistomielenosoituskokous kuitenkin eräässä erittäin suuressa kaupungissa - Hong Kongissa. Kuva yllä.
Kuka huomaa, mistä piiputtaa?
”Meidän” Apumattiko näitä siellä ideoi?
Vai olisiko niin limbo maailmanlaajuinen yhteisesti sovittu eli jostakin keskitetysti johdettu valehtelukampanja,ETTÄ SIITÄ PITI RUVETA ”TEKEMÄÄN TOTTA” – mikä olisi aivan erinomasita ”harjoitusta” ”isompiakin muutoksia” silmällä pitäen…?
Muistan ihan perskohtaisesti tuon yön kun tein jotakin hommaa koneella ja kuuntelin YLEn Yöradiota, jossa koko yön pääksytysten, pelkästään NAIStoi-mittajien äänillä (senkin muistan!) jankutti, kuinka Kiinassa ”tärkeille paikoille kokoontuu mustiin surupukuihin pukeutuneita kiinalaisia Tian An Menin mielenosoitusten väkivaltaisen hajottamisen 25-vuotissurumielenosoituksiin”.
Mää aattelin, että "mitä Wittua nyt taas, onko ollut totaalisen uutiskuiva päivä ja -viikko!?"
Mutta mullahan oli muitakin meediota ulottuvissani – ei muuta kuin katse sinne!
YKSI (1) ainoa suurmielenosoitus aiheesta olikin – Hongkongissa!
Ja siellä KAIKKI – PATSAITA MYÖTEN! – OLI PUETTU ARKKIPERINTEISIIN KIINALAISIIN MAHDOLLISIMMAN HOHTAVANVALKOISIIN SURUPUKUIHIN (kuva yllä)!
Tuo kampanja ei ollut vain Suomessa – ja se herätti lopulta myös suurta hilpeyttä tahoilla, joita nuo huijarit nimittelevät ”trollimeedioiksi” (vaikka ovat sitä itse)!!!
https://www.tiede.fi/comment/2499466#comment-2499466
Pistän tähän vielä tekstiä lähteestä:
Pepe Escobar
Seuraa · 4. kesäkuuta 2014 ·
TIANANMEN 25 YEARS ON
Some reflections. Total hysteria in Western corporate media. Yes, there were 200,000 people in Victoria Park in Hong Kong today; I’ve seen over half a million in the past. True, the absolute majority of the Google generation in China has no clue about Tiananmen, because of hardcore censorship.
I was in Paris at the time – couldn’t be in Beijing because I was covering Europe. Tiziano Terzani, who I greatly admired as a journalist, was in Tokyo. He wrote that the dream of a modern China was dead. Well, not really, in the end. I remember the front pages of all European papers – it was the mantra: The Chinese dream is dead.
Beijing had accumulated a decade of goodwill under Deng’s reforms.Then,with Tian- anmen, the whole project of economic development founded on foreign investment (and strict control of the Chinese proletariat) seemed to be up in flames. Even the reunification of Hong Kong and Macau was in danger (Maggie Thatcher was hysteri-cal). And the support of the wealthy, multinational Chinese diaspora – the bamboo internet, as it was later described – seemed to be in question.
None of this happened. Western “revulsion” lasted a nanosecond – historically. For Western corporations,there was WAY TOO MUCH big business to be made profiting from all that manpower, and dreaming of that immense virgin market. Two and a half years after Tiananmen I was on the road in China, from Guangdong province all the way to Beijing; it was boom times all over again.
Yet the Communist Party’s decision to fire on unarmed civilians is unforgivable.It was Deng’s decision – he was widely derided at the time as a senile, 85-year-old Stalinist dictator. The decision was also deep freeze realpolitik. He chose order – imposed by blood – over luan (“chaos”); he had to do it because it was the only way to keep the country together. Afterwards, it was get on with it, and let’s all make lots of money. It worked. Spectacular growth ensued. Look at China now.
Even the CP’s position somehow softened. In official terminology, Tiananmen was first blasted as a “counter-revolutionary rebellion”, then “a riot”, then political turmoil”, and finally, “the 1989 storm”.
No, it was a 1989 TRAGEDY. And official, CP-controlled China MUST come to grips with it, otherwise its newfound modernity will always be stained. "
VAAN KUINKA ON NYT!
YLEN AAMU-UUTISET JAUHAA TAAS KIINALAISISTA MIELENOSOITTAJISTA MUSTISTA SURUPUVUISSA!
Ja nyt todella ainakin joillakuilla nuorilla osoaottajilla on yhdenmukaisia mustia verryttelypukuja!
https://areena.yle.fi/1-50295129
https://yle.fi/uutiset/3-10995926
“He kohtelevat lapsia kuin eläimiä” – Poliisin otteet suututtavat hongkongilaisia ja moni valmistautuu päivien mielenosoitusputkeen
Hongkongissa on tänään luvassa uusia mielenosoituksia. Myös tiistaina Kiinan 70-vuotispäivänä aiotaan marssia.
HongkongOnko kellään sateenvarjoja? Tuokaa lisää sateenvarjoja!
Kysymys kaikui lauantai-iltana puistossa lähellä Hongkongin hallintokortteleita. Tuhansien ihmisten mielenosoitus rantapuiston puolella sujui rauhallisesti, mutta sadan metrin päässä kadulla kuohui.
Mielenosoittajat heittelivät kiviä ja sytyttivät tulipaloja. Poliisi vastasi vesitykeillä, pippurisumutteella ja kyynelkaasulla. Värjätyllä vedellä oli tarkoitus merkitä mielenosoittajat.
Yli kolmen kuukauden protestoimisen jälkeen moni oli osannut varautua. Osa poliisia vastassa olleista mielenosoittajista oli pukeutunut tottuneesti kaasunaamariin ja kypärään.
Puiston puolella sateenvarjonippuja alkoi ilmestyä väkijoukosta ja mustiin pukeutuneet nuoret juoksivat niitä etulinjaan.
Sadetta ei ollut ennustettu vaan moni kantoi sateensuojaa symbolisista syistä. Tamar-puistossa muistettiin viisi vuotta sitten alkaneita niin sanottuja sateenvarjomielenosoituksia.
Tuolloin poliisi käytti kyynelkaasua ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun Hongkong oli siirtynyt Britannialta Kiinan alaisuuteen. Mielenosoituksissa vaadittiin yleistä äänioikeutta ja kadut vallannut protesti kesti lopulta kaikkiaan 79 päivää. Tavoite jäi silti saavuttamatta.
Nyt sama vaatimus on jälleen Hongkongin mielenosoittajien listalla. “Olemme täällä taas”, julisti vilkkaan autotien ylle ripustettu juliste. Ylimmäiseksi oli piirretty sateenvarjon kuva.
“En usko, että Kiina lähettää armeijaa”
Kun mellakkapoliisin vahvistusjoukot lähestyivät, ihmiset kaikkosivat eri puolille kaupunkia. Osa vaihtoi kadulla vaatteita, jotta ei jäisi kiinni poliisille.
Mielenosoittajien tunnuslause kehottaa liikkumaan kuin vesi eli vaihtamaan protestipaikkaa aina poliisin saapuessa ja levittäytymään ympäri kaupunkia. Illan aikana poliisi ja mielenosoittajat kohtasivat vielä muutamaan otteeseen.
Lauantai ei kuitenkaan ollut mielenosoittajien pääpäivä.
Lähdetään ja säästetään voimia huomiselle ja ylihuomiselle, mielenosoittajien joukossa puhuttiin.
Protestikalenteri on tulevina päivinä kiireinen. Sunnuntaille on suunnitteilla maailmanlaajuinen totalitarismin vastainen mielenosoitus ja maanantaille lakko. Tiistaina koittaa Kiinan kansallispäivä, jolle on kaavailtu marssia Hongkongin keskustan läpi.
Aiemmin päivällä julisteita katuun liimannut vain C:ksi itseään kutsunut nuori nainen sanoi lähtevänsä tiistaina kadulle.
– Meidän pitää puolustaa Hongkongia ja näyttää, että olemme yhtenäisiä. Kyse ei ole vain meistä vaan myös seuraavista sukupolvista, hän sanoi.
Tänä vuonna kansallispäivä on erityinen, sillä Kiinan kansantasavalta täyttää 70 vuotta. Pekin-gissä on tiistaina luvassa jättimäinen sotilasparaati, mutta Hongkongissa viralliset juhlallisuudet on peruttu turvallisuussyistä.
Kaduilla pohditaan, aikooko Kiina vastata kansallispäivän protesteihin voimakeinoin.
– Kansallispäivää ennen ja sen jälkeen saattaa olla vaarallista. En usko,että Kiina lähettää tänne armeijaa, mutta mantereelta voi tulla turvallisuusjoukkoja, pohti julisteen liimausta tarkkaillut 67-vuotias Leung Oi Chen.
Asiantuntijat ovat epäilleet, ettei Peking haluaisi kääntää juhlapäivänä huomiota Hongkongiin.
…. ”
Toimittaja Johanna Pierelmä, se patatyhmä vaaliasintuntija, on hurjana, että Kiinan hallinto saa maksetulla mainoksella kantansa näkyviin:
YLEn Kunfutselaisuus-jutun joukkokuvassa on sen verran valkoista väriä, että sekin on jokin surumuistotilaisuus:
https://yle.fi/uutiset/3-10998824
Analyysi: Mitä Kungfutse sanoisi Hongkongin mielenosoituksista?
Kiinalaisen filosofian kantaisä tuskin vaatisi demokratiaa – ainoastaan hyvää hallintoa.
Sunnuntaina Kiinan maksama ilmoitus Helsingin Sanomissa julisti, että Hongkongin vaatimukset demokratiasta tulisi ratkaista hillityllä, kunnioittavalla ja mielekkäällä tavalla.
Kuulostaa kovin kungfutselaiselta.
Tämä ei yllätä, sillä Kiinan kommunistinen puolue on aloittanut 2 500 vuotta vanhan filosofian kunnianpalautuksen. Ympäri maailmaa on perustettu Kungfutsen nimeä kantavia koulutuskeskuksia, ja kansalaisia on viime vuosina kannustettu tutkimaan oppisuunnan keskeisiä hyveitä: itsensä kehittämistä, kuuliaisuutta ja harmoniaa.
Lännessä kungfutselaisuus on kiinnostanut lähinnä politiikantutkijoita, sillä sen uskotaan tukevan Kiinan yksipuoluejärjestelmää.
Kuinka paljon kungfutselaisuus selittää Kiinan mieltymystä autoritarismiin? Onko yhteisön merkitystä korostava filosofia estänyt maan demokratisoitumisen?
Yksinkertaisilta vaikuttavien kysymysten vaikeuden ymmärtää, kun ne kääntää: Kuinka paljon Jeesus selittää länsimaisen demokratian syntyä?
Lyhyt vastaus: paljonkin.
Jokainen ihminen on yhtä arvokas. Tärkeintä on ihmisen ja Jumalan välinen suhde, oman sisäisen äänen seuraaminen.
Näistä kristillisyyden pohjavirtauksista muodostui aikoinaan demokratian kivijalka, individualismi.
Vuosisatojen kuluessa Jumalan merkitys toki haihtui, mutta ajatus yksilöstä jäi. Sen ympärille piti rakentaa uusi poliittinen järjestelmä, demokratia.
…
Se on aamalla poikkivislaus noille ”Musta mielenosoitus”- jutuille, jos jallkulla on jäänyt levy päälle…
***
http://www.chinadaily.com.cn/hkedition/2012-10/23/content_15837842.htm
" History of HK as taught in the 1960s
Updated: 2012-10-23 07:28
By Lau Nai-Keung(HK Edition)
There is nothing new about a history of Hong Kong or its being taught in school.
I have on my desk a history textbook Fragrant Habour: A Short History of Hong Kong. This 1962 edition, very likely the first edition, is written by G. B. Endacott and A. Hinton "to provide one term's work at the Form IV level, though some schools might prefer to use it in Form III".
The focus of the book is overwhelmingly administrative, where colonial rule is treated as merely a mechanism through which law and order were instilled to this otherwise uncivilized territory. When the book is re-read decades later today, one question that naturally comes to mind is how "brainwashing" can "colonial historical scholarship" be?
As anyone who has a passing interest in Chinese modern history well remembers, after the First Opium War the Chinese government paid compensation to the British, opening four ports in addition to Hong Kong, at which British subjects could reside and trade. The Chinese government also promised that the tariff should be settled by mutual agreement, and recognized the diplomatic equality of Britain with China. Endacott told readers that the importance of diplomatic equality is "difficult to exag-gerate": "The difficulties which had caused the war might have been settled peace-fully if China had recognized the principle of diplomatic equality, the idea that nations should discuss difficulties between them as equals. But China had regarded herself - and in view of her history not unnaturally - as superior to all other nations. She could not, therefore, allow other nations to meet her on equal terms."
While we are at a loss why the "principle" of diplomatic equality could have justified a war of aggression for the benefit of trade, to his credit, Endacott promptly admitted in a subsequent paragraph that "perhaps it would be truer to say that any question would still be decided on a basis of inequality, but whereas the power had previously rested in the hands of China, it now lay in the hands of the Western countries."
I believe that Endacott's frankness is attributed both to his integrity and the fact that colonial rule was at that moment hegemonic. In 1962 Endacott could proclaim that "the history of Hong Kong is so short and that so much has happened here in the last 15 years that it is difficult to draw a line between history and civics," and that while his book was intended to be part of the history syllabus, "some schools might wish to use it as part of the civics course."
The British sense of security changed very quickly, as events unfolded in 1967. While I am not sure how the "civics course" has changed over the years, one thing is certain: in the last 20 years, no secondary school students ever lay hands on a book similar to Fragrant Habour, biased as it may be,in his or her history or civic education classes. What they are taught about Hong Kong is that the city has been enjoying freedom, rule of law and separation of power, since nobody knows when.
Historical discourses are embedded in values. They cannot be otherwise. Endacott wrote in defence of British imperialism, but that does not mean that his book is brain-washing, or that we could not benefit from his work. If we cannot agree to a curricu-lum because of our distrust of the government, I suggest we let our students use the Fragrant Habour as a textbook in school. That would be much better than the current situation of ignorance.
Today,no politically correct historian would write the same way as Endacott did about the colonial government's various campaigns against crime and filthiness. During the wave of de-colonization and neo-colonization in the 1990s, the newly created genre of "the history of Hong Kongers" came to dominate the field.My only comment to this school of thought is that while the study of common people in the history of Hong Kong is long overdue,it should not mislead us into believing that the primary determining forces in the history of Hong Kong were the Chinese people residing in the territory and not the interaction between the British and Chinese governments. If subjectivity is mistaken as agency, we get nothing but ideology.
The author is a member of the Commission on Strategic Development. "
Kommentit