Kielet Suomessa kautta aikain
Jaakko Häkkinen 8.8.2014

http://www.elisanet.fi/alkupera/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

2000-luku on muuttanut suuresti käsityksiämme Suomen alueen kielellisestä historiasta.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tarjota ajanmukai- nen katsaus aiheeseen historiallisen kielitieteen uusien tulosten perusteella.

Lähtökohta Suomessa on nykyään läsnä vain kaksi vanhaa kieliryhmää - saamelai-nen ja itämerensuomalainen - joiden historia ulottuu lähes 3000 vuoden taakse. Tämä aiheuttaa helposti näköharhan:juuri näiden kielten jatkuvuus nähdään helposti mahdollisimman pitkänä, eikä osata ottaa huomioon aikaisempia kieliä. Miten voisikaan ottaa huomioon sellaista, jonka olemassaolosta ei tiedä?

Kuitenkin tuntemamme lähimenneisyyden kielellinen historia, jossa suomen kieli syr-jäytti saamen suurimmassa osassa maata, on vain viimeinen vaihe kielten vuositu-hansia kestäneessä ristiaallokossa.Toinen toisensa jälkeen kielet ovat saapuneet eri suunnilta nykyisen Suomen alueelle, levinneet laajalle ja sitten taas vetäytyneet syr-jään yhä uusien leviämiskykyisten kielten tieltä – useimmat kadotakseen kokonaan historian hämäriin.

Viime vuosikymmeninä historiallinen kielitiede on kuitenkin päässyt yhä paremmin käsiksi kadonneisiin muinaiskieliin, ja nyt tiedämme niistä jo koko lailla paljon sen ansiosta, että suomen kielisten käyttöön on periytynyt sanoja ja paikannimiä meitä edeltä neistä kielistä.

Esittelen Suomen alueen kielet aikajärjestyksessä vanhimmasta alkaen. Pohjana on se, mitä arkeologian perusteella tiedämme asutusja kulttuurivirtauksista. Tulevaisuu-den tulokset saattavat muuttaa tässä esitettyä kuvaa, mutta nykyisessä tutkimustilan-teessa kielten saapumisjärjestys näyttää esitetyn kaltaiselta.

Taustaa

Jo 1970-luvulla arkeologien keskuudessa väläyteltiin ajatusta, että arkeologisen jat- kuvuuden perusteella voitaisiin olettaa myös kielellistä jatkuvuutta aina jääkauden jälkeisestä alkuasutuksesta lähtien. 3

3 Kuitenkin tämä ajatus levisi suuren yleisön tietoisuu- teen vasta 1990-luvun loppupuolella, kun Kalevi Wiik alkoi äänekkäästi popularisoidaajatusta.

Arkeologi Milton Nuñez oli nostanut ajatuksen uudelleen esiin 1987 mutta Wiikin ansioksi voidaan katsoa se, että hän yritti löytää kielitieteellistä todistusaineistoa näkemyksen tueksi. 38

2000-luvun ensi vuosikymmenenä tämä äärimmäistä kielellistä jatkuvuutta olettava näkemys omaksuttiin moniin Suomen historiaa käsitteleviin tietokirjoihin, vaikka his- toriallisen kielitieteen piirissä olikin havaittu melko nopeasti, että käsitys oli perustee-ton ja esitetty todistusaineisto epäskottavaa. Ensiksikin osoitettiin, ettei arkeologinen jatkuvuus voi todistaa kielellisestä jatkuvuudes- ta eikä kumota kielitieteen tuloksia. 7, 10, 12, 26, 27

Toiseksi osoitettiin, etteivät Wiikinja muiden esittämät kielelliset todisteet kestäneet kriittistä tarkastelua. 20, 21, 30

Kolmanneksi osoitettiin edelleen perusteiltaan kestäväk- si se perinteinen käsitys, että suomen kielen esimuoto on saapunut Suomeen vasta tuhansia vuosia alkuasutusta myöhemmin. 11, 13, 15

Suomen alueen kielet

Alkuasuttajien kielet

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Suomeen etelän ja kaakon suunnilta noin 10000 vuotta sitten, ja jo he saattoivat puhua useita eri kieliä. Levittäytyessään kohti poh- joista he kohtasivat pian Lapissa Jäämeren rannikon asukkaita, jotka olivat kulkeneet Länsi-Euroopasta pohjoiseen sulaa Norjan rannikkoa seuraten.

Ensimmäisten asuttajien kielistä emme tiedä käytännössä mitään, emme edes niiden lukumäärää tai keskinäisiä sukulaisuussuhteita.

Lännestä saapuneiden kieli ei oletettavasti ollut mitään sukua etelästä saapuneiden kielelle; ja vaikka kielet samaa juurta olisivat olleetkin, ei niiden sukulaisuus enää vuosituhansien erilliskehityksen jälkeen olisi varmaankaan ollut niiden puhujien tunnistettavissa.

Seuraavien kolmen vuosituhannen aikana kielitilanne nykyisen Suomen alueella saattoi muuttua täysin sisäiseltäkin pohjalta: jokin kieli saattoi syrjäyttää muut kielet, vaikka siitäkään meillä ei ole varmaa tietoa. Ulkoiset vaikutteet eivät tuona aikana aiheuttaneet suuria muutoksia kulttuurikuvavassa.

Mahdollisesti viimeistä jäännettä alkuasuttajien kielistä edustaa se kieli,jonka saame syrjäytti pohjoisessa Fennoskandiassa vasta noin 2000 vuotta sitten. Ante Aikio kutsuu tätä kieltä nimellä Palaeo-Laplandic (muinaislappi). 6

Paikannimistössä toistuvien saamelle vieraiden ele- menttien perusteella on jopa voitu rekonstruoida tämän kielen sanoja (tietysti saamelaistetussa asussa), joilla ei näytä olevan mitään yhtymäkohtaa nykyaikaan säilyneisiin kieliin:

*- ir ’vuori’ [RK: mansin ur = vuori (al = korkea)]

*jeahk(k) - ’yksinäinen (vuori)’  [RK: suomen jyhkeä?]

*nuss- ’vuorenhuippu vuorijonon reunalla’

RK: " [mahdollisesti sama kuin suomen "nuka",viron nuga rakennelman esimerkiksi kalapadon kärki, korkein kohta, kuuri ja liettua "nugara" (alunp. eläimen) selkä. Alkuperä tuntematon, uskottu usein SU-peräiseksi.]

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

Lithuanian: nùgara = selkä

Etymology: 'Rücken = selkä',
juodnugãris und juodnugùris 'mit schwarzem Rücken' = mustaselkäinen,
nugũrkaulis = nugãrkaulis, nugarãkaulis 'Rückgrat, Wirbelsäule' = selkäranka.

Unklar ist das Verhältnis des lit. Wortes für 'Rücken' zu der lett. Bez. desselben: mugara, mugura, mugurs.

Endzelin FBR 11, 208 äussert die nach ihm selbst frei- lich unsichere Vermutung, dass lit. nùgara evtl. auf einer Gdf. *gnugara beruhe und mit
aisl. kniúkr 'rundlicher Berggipfel' = pyöreämuotoinen vuorenlaki,
norw. knoka 'Knöchel' = rystynen, nilkkaluu,
mhd. knock 'Nacken = niska' usw. zusammenhänge.

Das m des lett. Wortes könnte nach ihm auf Vermischung mit *muzg-
(cf. preuss. musgeno 'Mark = ydin, rajamerkki',
russ. etc. mozg 'Gehirn = aivot',
s.s.v. mègzti und s.v. smãgenės etc.) beruhen.

Jedenfalls besteht kein Zushg. von lit. nùgara mit lit. girià 'Wald = metsä', slav. gora 'Berg = vuori', den fälschlich Pokorny, aus ihnen auch Krahe Würzb. Jahrb.1, 211 annehmen. Man würde dann *nuogara, bzw. im Žem. *nū'gara erwarten, obwohl es auch dort nùgara heisst.

Auf kur. *nugara weist das entlehnte liv. nugār 'Rückenrist der Tiere = eläimen ristiselkä', finn. nukero 'Ende des Rückenknochens = häntäluu'.

Über die mordv. Formen mukoro 'Steiss, After' = taka- puoli usw., die evtl. einhei-misch und höchstens in der Bed. vom Lett. beeinfiusst sind, s.Thomsen Ber.204, als Berichtigung von 82;über finn.noch Nieminen FUF 22, 38.

(Sana ”nugara” on siis kuuria, ja tarkoittaa siellä (erityi-sesti) eläimen selkää. Se tar-koittaa erityisesti sitä liettuassakin, ja eläimiä mielellään nimetäänkin selän mukaan, sen muodon,värin jne.: ”kameli” = ”kupranugaris” eli ”kuperaselkä”.

Kuurilaisena sanana -ar- on ilmeisimmin kuurilaisadjek-tiivin pääte, joten pitäisi etsiä ”*nug-” -muotoista ”alku-vartaloa”, josta se on muodostettu, ja joka voi olla yhtä hyvin balttilaista, suomalaista, germaanista kuin kelttiläistäkin alkuperää.

Englannissa onkin ollut sana ”nug”,josta on tullut ”pieni nug” eli ”nugget”= ”lihamöyk- kyjä” (mahdollisesti ennen valmistettu luista kiskotusta jänteisestä lihasta, joka on monien mielestä hyvää).

Virossa ”nuga” tarkoittaa kaikenlaista teknistä kärkikappaletta, mm. puukon kärkeä, mutta myös esimerkiksi lohipadon kärkeä,suomessa ”nuka”, mahdollisesti myös ma- javan patoa, sillä majavanpyydystäjäja/tarhaaja on ”nukari”. Se on saattanut tarkoit-taa vain ”kupraakin”, sillä nykyiset ”kuperat” ovat kuuria (joka nimi myös tulee ”kupe-ra(laise)sta” eli ”dyyni(mä/lä)i-sestä” ”kupri(ška)s” > kūr(š)is) ja siten myöhäisiä, alle 1500 vuotta ja kantabaltista.) "

JH: " *čára -’ylimmäinen (järvi)’ [balttia: (reunimmainen) järvi, zaras (seeli), Zarazai.

[Edzeras = "pieni vesialue",sillä *akwa  (<*ekwa-), Oka, Akaa on vasarakirveskielen "suuri vesialue" (Juha Kuisma 2015)]

*ičč-/ižž   - ’uloin saari merellä’ "  [battia: preussin esse, ezze, liett. ežė = ä(h)äri (< ežeris]

*sáll - ’suuri saari merellä’ [sama kuin suomen salo = asumaton saari ja baltin sala, voi olla tuo edellisenkin kanssa täkin samaa, latviassa myös zaris = saari.  Jos tuo -ar-, -al- on johdekamaa] "

[EI ole samaa, vaan tämä piikin kärkeäkin tarkoittava sana on hämännyt ennen bal-toslaavilaisten kielten järvi-sanoissa, joiden on tulkittu merkitsevän alun perin TEKO-järveä, virheellisesti, niin hienosti kuin se aina kynnet pystyssä ympäritöään muutta-maan (ja siten elintilaa raivanneen muilta kulttuureilta?) itäbalttilaisen vasarakirves-kansan imagoon ja tyyliin istusikin!]

RK: " Näitä sanoja todennäköisesti valaisee tämä:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

" Lithuanian: salà = saari

Etymology: 1. 'Insel = saari',

ãtsala 'Einbuchtung = sisäänpainautuma, an einem Flussufer,sinulus aquae stantis, incisus influminis ripam',

salavà 'Werder = saari, kuivan maan kaistale joessa, Flussinsel = virtasaari', 'Vorgebirge = kallioniemeke' (Lalis, Ryteris),
pasalӲs 'einer Insel gegenüberliegendes Ufer = vastarannan saari, Inselufer = saarenranta',
lett. sala 'Insel = saari, Holm = kukkula, eine Höhe im Morast = rämesaareke'.

Nach Būga KS 279ff. zu sálti 'fliessen' = virrata, olla sulana: šunìs atsáldu 'palam vehementer repello':
selù, selė'ti 'furtim a tergo lente accedo, vel accurro citissime' = solista?:
preuss. salus Voc. 63 'Regenbach' = sadepuro,
Flussn. Ramgesalus (1. Gl. zu lit. ramùs 'ruhig, sanftmütig' + preuss. salus), lit. Sãlantas.

Nach Endzelin bei M.-Endz. s.v. abstrahiert aus *ap(i)sala, indent salà (wie slav. ostrov') urspr. wohl eine Flussinsel und etwas 'Umflossenes = virran ympäröimä' war.

Falls salà zu sálti (są̃la, sãlo), selė'ti (sẽla, selė'jo) = sulaa, pehmetä, mallastaa, mal-lastua, makeutua gehört, dürfte es aus einem mit abg. ostrovú 'Insel' (cf. hom. nésan ámfirútu) vergleichbaren *apisala (s.o.) hervorgegangen sein.

Blesse geht für salà 'Insel' nicht vom Kompos.*apisala aus,sondern von der Gdbed. 'Zusammengewälztes; von der Flussströmung,besonders nach dem Frühjahrshoch-wasser, auch von einem stürmischen Meer Zusammengewirbeltes; Zusammengetriebenes' aus.

Lit. sálti usw. soll von der Wz. *swel-, *swal- stammen

(cf.ae.as. swellen,'schwellen = paisua,pullistua, kohota, aufwallen = kuohua, nousta (like)',
ahd.widerswalm 'Strudel = pyörre,kuohu',nhd. Wasserschwall. Nach ihm ist ãtsala besser als 'Ausbuchtung in der Uferlinie = rantaviivan ulkonema' denn als 'Einbuch- tung an einem Flussufer = (joen) rantaviivan sisäänkaa-reutuma (maaperään)' wie-derzugeben. Bei manchen o. genannten Wörtern kann auch *salwoáī 'gelb, schmut- zig, grau = likaisen kellanharmaa, mutainen (vesi)' hin- eingespielt haben, wozu lat. sāl, lett. sāls, lit. saldùs = makea, usw. gehören. Vieles sehr fraglich.

Aus dem lit. lett. sala sind entlehnt finn. salo 'waldiger Ort, Einöde = metsäinen asumaton alue tai saari, erämaa',

estn. salu 'Morastinsel,Hügel im Morast= rämesaareke, -kukkula',

liv. salà 'Insel' = saari (Thomsen Ber. 214, Nieminen FUF 22, 30ff).

Über Orts- und Flussn. mit dem Glied sal- (z.B. lit. Sãlantas), Bezzenberger sowie Gerullis ON. noch den preuss. ON Nasaliten (Präpos. na + lit. salà) zitiert.

Über die Herkunft des mit balt. sala in keinem Zushg. stehenden lat. insula handeln Skok.


http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=10632&hakusana=suolu&sanue_id=4090

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=haku&o=hae&l=1&valinta=1&valintaryhma=1&kieli=54&hakusana=saari

Sana ”saari”, joka on taivutuksensa perusteella omaperäinen tai balttilainen, on vielä ”sala” sanaakin kummallisempi: se on itämerensuomen sana, josta ei näy merkkiä-kään saamessa eikä etäsukukielissä,toisin kuin ”salasta”, josta tulee täysin säännöl- lisesti lapin ”suolu”, tulee se sitten suomesta tai baltista. Tuon perusteella ”saaren” pitäisi olla balttilaina. Latviassa, zemgallissa esiintyy sana
zaris” = saari,

http://www.baltistica.lt/index.php/baltistica/article/view/569

DYNAMIK EINIGER ENTLEHNTER LEXEME IN DEN MUNDARTEN NORDWESTLIVLANDS


Zusammenfassung


In diesem Beitrag werden einige in Nordwestlivland vor- kommende entlehnte Lexe- me finnougrischer Herkunft sowie ihre Semantik unter dem Aspekt des historischen Wandels behandelt. In der 2. Hälfte des 20. Jh. bietet sich durch die Erweiterung von mundartlichen Material-sammlungen die Möglichkeit, die in ME, EH und sonsti- gen Forschungen vorhandene Information sowohl zur Verbreitung, Stabilität und Wandel dieser Wörter als auch zu ihrer Herkunft, Semantik und den Gebrauchseigenschaften zu ergānzen.

Unter dem Aspekt der Gebrauchsdynamik von Entleh-nungen im Laufe des 20. Jh. lässt sich feststellen, dass ein Teil der lokalen entlehnten Lexeme zu historischen Relikten geworden ist

(z.B. aķis ‘Getreidehocke’,

sāris, zāris ‘Insel = saari; Hügel = kumpu’ (”Hilgel” lienee Hügel),

ķiris ‘schwarzer Ochse mit weissem Streifen überm Rücken’); ein anderer Teil mit relativ weitem bzw. engem Gebrauch setzt sein Funktionieren vorwiegend in der ge-sprochenen Sprache der älteren Generation fort (z.B. kãbak, kābaks ‘armer, ärm- licher Mensch’; ‘geiziger, habgieriger Mensch’, paîkât ‘flicken’); ein weiterer Teil hin-gegen kommt auch heutzutage ziemlich oft in der ge- sprochenen Sprache verschie- dener Generationen vor (z.B. roida ‘Schutt, Kehricht, Abfālle’, peksēt ‘schlagen; prugeln = pieksää’, kunna ‘Wiesenfrosch’ u.a.).”

Tämä olisi siis lainaa suomen/viron sanaata ”saar(i)”, liivin ”sɔr”.

Tässä on kuitenkin parikin pahaa ongelmaa:”saari” lois- taa täydellisesti poissaolol- laan muista kuin itämeren-suomalaisista kielistä, myös saamesta, jossa on sanan ”sala” johdannaisia, siis vanhan teorian mukaan balttilainoja.

Toinen ongelma on, että ”zāris” olisi varmaan ainoa sana, jossa suomen tavallinen s olisi lainautunut johinkin balttikieleen soinnilliseksi z:ksi.

Soinnillisuus on balttikielissä lainautuessa väistyvä ilmiö eikä muodostuva. Ainoa tunnettu systemaattinen pro- sessi, jossa siten tapahtuu lainautumista on ns. kuuri-lais-z (Fraenkel) (-b, -g, -d), mutta se koskee aina LIU- DENTUNEEN soinnittoman konsonatin lainautumista kuurin välityksellä soinnilliseksi liettuaan tai latviaan.

Vanhassa kuurissa ei ole yksinkertaisia liudentuneita konsonatteja, josta liudentunut s' lainautuu, kuten suomessakin sj:ksi, jossa j on aina soinnillinen ja liudentunut, mikä määrää liettuassa ja latviassa myös välittömästi edeltävän konsonatin (jne.) äännettäväksi soinnillisena.

Jotta suomesta voisi kuurilais-z:lla lainautua latviaan sana ”zāris”, sen suomalaisen kantamuodon pitäisi olla ”**sääri” eikä saari.

Mutta jos sana on BALTTILAINA SUOMESSA, tuo sana ”zāris”/”zār(i)as” olisi todella varteenotettava vaihtoehto originaaliksi muodoltaan (maskuliinin pääte ei ole ratkaiseva, se on lisäksi vielä yhdyssnoissa joka tapauksessa -is, vaikka oli -as perusmuodossa.

Onko siis tuollainen sana omaperäisenä, ja missä balttikielessä?

Sana löytyy seelin kielestä, jossa se esiintyy paikannimissäkin joko sellaisenaan tai niin, että sen sukupääte on ymmärretty vartaloon kuuluvaksi ja liitetty uusi perään (Zarasai, seelien vanha pääkaupunki Siauliain jälkeen).

http://lt.wikipedia.org/wiki/S%C4%97li%C5%B3_kalba

” Manoma, kad sėliai,kaip ir kuršiai, buvo išlaikę sveikus an, en, in, un dvigarsius, tačiau minkštuosius k, g, prie- šingai negu dalis žiemgalių,buvo pavertę į c, dz. Vietoje š, ž jie taip pat tarę s, z. Tai rodo sėliškos kilmės ežerų pavadinimai: Zirnajai, Zalvas, kurių atitikmenys kitur tariami su ž: Žirnajai, Želva,

taip pat Zarasų (pl nom. Zarasai, sg. nom. *Zarasas) miesto vardas, kuris kilęs iš sėliško bendrinio žodžio ezaras ar azarasežeras = järvi, nukritus žodžio pradžios balsiui.”

Siitä kaupungin alku-E:stä pitävät kiinni puolalaiset ja juutalaiset saadakseen nimen kuulostamaan puolalai- selta tai heprealaiselta, Kaupunki oli 1930-luvulla Puolan miehittämä kuten Vilnakin.

Ongelma on, että tuo sana ei tarkoita ”saarta”, vaan, päin vastoin, ”järveä”!

Mutta ongelma ei ole aivan ylitsekäymätön,kun tutkitaan itäbalttilaisten kielten järvi-sanoja ”ezers” (lv.) ja ”ẽžeras” (lt.) tarkoittavat kirjaimellisesti ”äärellistä” erotuksena ”rannattomasta” merestä tai loppumatto- masta joesta, tai (ihan yhtä hyvin) mantereesta, ja tulevat sanasta

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1232836.html?hilit=%20%C3%A4%C3%A4ri#p1232836

[HM: Eivät siis tarkoita vaan "pietä vettä".]

” Ainakin aihe, aisti, huoma, palsi, raate, vartoa, vaula, verkilö ja äyräs, ehkä myös pyrkiä, riima ja vanne.”

Punaisella merkityt ”vanhat germaanilainat” on varmuudella muita kuin germaanilainoja.

Sana ”äyräs” saattaisi olla samaa kantaa kuin ”baltin” ”ẽžeras” = järvi, joka sana on muuten kuuria, ja tarkoit- taa ”(täys)rannallinen” sanasta ”ẽžė” = ääri, (taka)raja, erotukseksi ”merestä” (”jura”, lp ”jaura”, sm. ”järvi”, samen läntistä komponenttia), joka on ”rannaton”. ”

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1245954.html#p1245954
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1247047.html#p1247047

Edelleen:

Lithuanian: salatis = toutain (myös rapas, preuss., viljelypaikka ”rapola”)

rapas = asp fish (aspius aspius) = toutain

Etymology: salote, celates 'Rapfen = toutain, Rohrkarpfen = “ruokokarppi”',

Balčikonis LKŽ führt celatis, -as in der Bed. 'aspius rapax = toutain' an;

cf. lett. salata, -te sowie salaka '(grosser) Stint = (suuri) kuore, osmerius eperlanus = kuore, clupea sprattus = kilohaili',

das aus  liv. salāk 'grosser Stint, salmo eperlanus = kuore',

estn. salakas 'Weissfisch, cyprinus alburnus = salakka´, entlehnt ist;

daraus auch russ. salakuša 'Sprotte = kilohaili'.

Ruokalaji silli- ja muun salaatin nimi ei tule mistään kasvista, vaan päinvastoin nii-den kasvien nimi tulee ruokalajista. Venäjäksi ruokalajin nimi on ”rassol”, joka tulee sanasta (kalan)suolavesi, suolakala, ja suomenkielisiä nimiä ovat rosolli (ven. rassol´) ja (silli)salaatti (vaikka sitä ei yleensä tehdäkään sillistä vaan silakasta tai muusta kevyemmin suolatusta ja pienemmästä kalasta). Sillisalaatti keitettynä hitaasti täysin mössöksi on borštš-keittoa, liettuaksi barščiai, joka tulee punajurista, barštis. Liettuassa sitä syödään usein kylmänä, ja siihen pannan kuumia perunoita joukkoon. Kuuma-borssiin pannaan usein myös savustettua sianläskiä, ja on hyvää. Salaatti on indoeurooppalainen sana,joka tarkoittaa ”suljettua”,”suolattua”, ”säilöttyä”, ”eristettyä”. Se voi olla samaa kantaa kuin liettuan ”sala”= saari (kts.) ja suomeen salo, asumaton saari tai muu loukko.

Toutaimen nimikin tarkoittaa kirjaimellisesti ”eristettyä” (i(n)soloitua,tarhattua). Miten niitä ja sittemmin vielä paremmin tuohon tarkoitukseen sopivaa sukulaista karppia säilöttiin tai eristettiin: elävänä veteen, joka virtaa hiljalleen, ja jonka mukana myös kulkee keskeistä ruokaa pikkukaloja. Niitä toisin sanoen viljellään, joskin karppi on syrjäyttänyt toutaimen. Karppia myydään elävänä säiliöautoista. Se on samaa lajia kuin ruutana ja kultakala. Karppi syö myös kaikenlaista kasviravintoa kuin sika.

" The inhabitants can be traced back to burial grounds with cremated remains and occasional graves of horses. Judging from the diggings,Scalovians are assumed to have been related to other Western Balts such as Curonians and more distantly to Prussians. Typical Scalovian sepulchral relics are found in Strewa, Skomanten, Jurgaiten, Nikeln, Paulaiten, Wilku Kampas, Weszaiten, Greyszönen, Lompönen and Wittgirren

The Scalovian town Jomsberg, also called Jumpne, Iumne (mahd. *Jumenen = "Jumis-jumalan kaupunki"), Witlandie and Windland was mentioned between 974 and 1043 in the Danish “Annales Lundenses”.

This disappeared town must have had a harbour at the Curonian Lagoon.Ragnit was the center of Scalovia. Peter von Dusburg told about a wooden castle which could not be conquered by force or starvation because the inhabitants of the strong-hold had put in an artificial lake, stocked with fish. The conquerors had to burn down the castle.

Scalovia was subjugated in 1277 by the Teutonic Knights. "

Tuo ”rapas” on luultavasti toutaimelle alkuperäisempi nimi. Se voi olla myös germaanilaina.

(PS: Nuo kuurilaisten heitä suuresti muistuttaneet eteläiset naapurit skalvit (joiden ni-met, sattumalta, ovat tavattoman suomenkaltaisia foneettisesti) käyttivät tosi tärkeille persoonille kammiohautausta. He eivät syöneet eivätkä syöttäneet kotieläimille hevosia, vaan hautasivat ne, kuten suomalaisetkin. Näistä erikoisuuksista heidän kaupunkinsa ovat tunnistettavissa.

Tietokilpailukysymys: Kuka (silloin jo edesmennyt...) Kalevalan henkilö oli haudattu hautakammioon (johon oli taltiotu myös hänen viisauksiaan)? Jos sillä on tämän kanssa tekemistä, on Kalevalaa edelleen tulkittava uudelleen...) "



JH: " *skiehč(č) - ’vedenjakaja’  [balttia, muinais - ja nykyliettuaa: skietis = "erote" = lastu = nuolen-kärki, kantabaltin vebistä *skenti, liett. skiautis = nuolenkärki, *skembti, lat. ṥḳemba = nuolenkärki]

*čiesti = ’jyrkkäreunainen ranta’ [voi olla samaa kuin skie-"]

Tämä selittänee sanoja *skiehč ja *čiesti, sekä sanaa "kieppi" tuolta aiempaa:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/antibaltistista-pangermanistista-pseudokielitiedetta-helsingin-yliopistossa

Kantabaltti/PIE-muotoa ”*skeu-” on edeltänyt muoto ”*skembti” = kimmota, lentää, ampua (”nuoli ampuu, kimmoaa”),
josta seuraavat säännöllisesti lukemattomat eri balttikielten sanat ja näiden johdannaiset ja lainautumat. Liettuassa ja kuurissa sana jakautuu kahdeksi as- pektiksi, joista iteratiivinen ”*skambti tarkoittaa jatkuvaa, tois-tuvaa toimintaa ja kyseiseen toimintaan saattamista (”ajattaa”), kun taas ”*skambti tarkoittaa kertaluonteista, alkavaa ja ko. toimintaan saatetuksi tulemista. ”Perusverbi” on hävinnyt liettuasta ja aspektitkin vähän muuntuneet, mutta kaikkien johdanaiset ovat säännöllisiä.

Latviassa osoittautuu tässä tapauksessa olevan vanhempia ja vähemmän muuntu-neita muotoja kuin liettuassa,kuten nuolenkärki = šķemba = ”(se, mikä) lentää”, mutta tarkastellaan ensin liettuaa. Olen kuitenkin pannut tärkeimmäksi lähteeksi liettua-latvia-sanakirjan ja kääntänyt sanat yhdessä sinne.


1. ”*skambti (skamba, skambo)" > (lt.) skambinti (skambina, skambino)” = soittaa

2. ”*skembti (*skemba, *skimbo)” > ”*skiauti” > (lt.) skiáutė, skiáutis = nuolen- kärki; >”*skieti” > (lt.) ”skietas” = kampakuvio (ark.), pirta; > (lt.),”skiepti  (skiepia, skiepė)” = ympätä, upottaa, kiepata,

3.”*skimbti *skimba, *skimbe)” = helistä, helistää, kilistää > (kur. > lt.) skimbtelėti (skimbteli, skimbtelė) = kilahtaa, helähtää

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... sti&h=1924

skam̃biai adv. skanīgi; = kuuluvasti, kantavasti
skambinimas (1) = kuuluvuus, kantavuus, sointi
1. zvanīšana = äännen kuuluvuus, kantavuus
2. spēlēšana (uz klavierēm, ģitāras); = soivuus, sointi

skambinti (~ina, ~ino) = soittaa

1. zvanīt = soittaa puhelimella, aikamaerkki, herätyskello

pietų skambinti - iezvanīt pusdienas = soittaa puolenpäivän aikamerkki
skambinti pamokai - zvanīt uz stundu = soittaa välituntimerkki
skambinti telefonu - zvanīt pa tālruni (telefonu) = soittaa puhelimella
laikrodis skambina devynias - pulkstenis sit deviņi = kello soittaa yhdeksää

2.(kuo) spēlēt (ko) (klavieres, ģitāru) = soittaa soittimella

skambinti kanklėmis – koklēt = soittaa kanteleella
skambtelėti (~telėja, ~telėjo) = skambterėti, ieskanēties = peräänkuuluttaa (kuurismeja)
kišenėje skambtelėjo raktai - kabatā iežvadzējās atslēgas = avaimet kilisevät taskussa
skambumas (2) skanīgums; (äänen) kantavuus
skambus -ì (4) skanīgs -a = kantava (ääni)

2. ”*skembti” > ”skiautė” = ”skiautis” = nuolenpää, iskoskivi, (kranaatin ym. ) sirpale
”skietas” = (ark.) = kirj. ”nuolenkärjitetty”, kampa-, pirtakuvio ym.
”skiepti...skiepia...skiepė” = ympätä, upottaa, kiepata

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... sti&h=1001

skiáutė = nuolenkärki, (piikivi)iskos, repale, osoitin(nuoli), pyörivä nostrurinpuomi

1. (nogriezts) audekla gabaliņš; atgriezums; lupatiņa = palkeenkieli (kank.), repale
2. (zemes) strēlīte = nosturin (ym. pyörivä) puomi

3. šķemba; lauska; drupata = nuolenkärki, teräosa, -kappale, sirpale, siru

danties skiautė - zoba drumsla = hampaan kappale
4. bot. (lapas) smaile, stars; = (kasvin) piikki, ruoti
skiauterė (3b) = heltta, (rosoinen) vuoren harja (< ”sierra”)
1. sekste (kukon päälaki)heltta, harja, töyhtö (linnun, lakin)
gaidžio skiauterė - gaiļa sekste
2. (kalna) smaile (vuoren terävä) huippu
3. bot. čemuru augstiņi; = terttukasvit
skiauterėtas -a (1) -a = sahalaitainen
skiauterėta višta - sekstaina vista = harjallinen
skiauteris -ė (2) sekstainis -e; sekstains putns; = harjapäinen, harjalintu
skiauteris (~eriẽs) (3b) s.sk. skiauterė̃; = harja (vaateissa, eläimellä)
skiautėtas ~a (1)
skiautėtas klevo lapas - staraina kļavas lapa = sahalaitainen lehti
skiautis (~ies) (1) s.sk. skiáutė  = nuolenkärki

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... C4%93t&h=0

LT ”skietas” = kampa(kuvio)

LV ”šķiets” arheol. = kampa, erityisesti arklologisesti, kutojan kampa/kaide


RU бёрдо, kutojankaide, pirta
EN reed, = (kutojan) kaide, järviruoko
DE Weberkamm, = kutojankaide
DE Kamm = kampa

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10621063

skiẽpas (4) = istukas, varte, oksas (bot.), ympe, ymppäys, istutettu terä

bot. potzars = oksas, varte (bot), istutettu terä (tekn.)
2. bot. potcelms = jalostettu puu

parasti dsk. (~aĩ) , med. pote, vakcīna = istukas, rokote
skiepai nuo raupų - pote (vakcīna) pret bakām
skiepijimas (1)

bot. potēšana; okulēšana; potējums; okulējums = oksastus, varttaminen, silmikointi
2. med. potēšana; potējums = rokotus
3. pārn. /ie/potēšana; (mikä tahansa, kuv.) ymppääminen (voipa olla skin samaa kantaakin!)

skiepyti (skiepija, skiepijo)” = ympätä, rokottaa, oksastaa.

potēt; okulēt = okastaa, varttaa, silmikoida
2. med. potēt = rokottaa
3. pārn. /ie/potēt = ympätä, upottaa

skiepyti naujas idėjas - iepotēt jaunas idejas = soveltaa käyttöön uusia ajatuksia

skiepytojas ~a (1) = ymppäjä, upottaja, rokottaja

bot. potētājs -a; okulētājs -a = oksastaja, silmikoija
2. med. potētājs -a = rokottaja
3. pārn. /ie/potētājs -a; = ymppääjä, upottaja

skiepti (skiepia, skiepė) , /pa/plest (uz abām pusēm) = rikkoa, lyödä, leikata palasiksi, avata siivet, levittää (kasa), kiepata, upottaa jne.

(huom. ”kieppi” = lumipesä, SSA väittää ”päättömästi” ”deskriptiiviseksi”)

3.*skimbti > skimbtelėti = helähtää, kilahtaa "

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/suomen-paleoeurooppalaiset-lainat-pangermanistien-mukaan-5


Jaska: " Nuorakeraamikkojen kieli Noin 5000 vuotta sitten Keski-Euroopasta levisi nuorakeraaminen kulttuuri hyvin nopeasti Baltiaan ja Suomeen ja hieman myöhem- min ilmeisesti Baltiasta Ruotsiin ja Volgan suun- taan. Ainakin Baltian ja Suomen kohdalla kysymys oli uuden asutusaallon leviämisestä, koska kyseinen kulttuurikuva oli alueiden aikaisemmille kulttuureille täysin vieras, ja lisäksi eri kulttuurit vaikuttivat rinnakkain.

Nuorakeraamiseen kulttuuriin yhdistetään yleisesti luoteisindoeurooppalaisen murteen leviäminen, koska tältä kulttuurialueelta voidaan johtaa myöhemmät germaanisen, balto-slaavilaisen, kelttiläisen ja itaalisen kielihaaran kielet. "

Nuorakeraamikkojen kieli oli selkeästi balttilainen ja vieläpä itäbalttilainen, eli sellai- nen, johon suomalaisugrilaiset kielet olivat vaikuttaneet jo ennen kuin se tuli tänne."

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-balttilaisten-kielten-kehtysyhteyksita-balttilaisen-lahteen-mukaan

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/korkeatasoista-balttietymologiaa-suomen-ja-itabalttikielten-suhteista



Paikalliseen ympäristöön ja eläinlajeihin liittyvässä saamen sanastossa on myös runsaasti sellaisia sanoja, joilla ei ole mitään vastineita sukukielissä, sekä sellaisia, joiden vastine on niin epäsäännöllinen,että on syytä olettaa rinnakkaista lainautumista:

suomen norppa ~ pohjoissaamen noarvi < *norva.

Suomen murteisiin saamesta lainattuja sanoja, joiden alkuperä luultavasti juontuu jo tästä Lapin alkuasuttajien kielestä, ovat esimerkiksi

piekana < biehkan, kiiruna < giron, kuusanka < guovssat, tammukka < dápmot, mursu < morša ja naali < njálla.

Oman joukkonsa muodostavat sellaiset saamesta jo Etelä-Suomessa lainatut sanat ja paikannimielementit, jotka ovat tuntematonta alkuperää ja joista ainakin osa on äänneperustein vasta kantasaamelaisten vokaali-muutosten jälkeen (jotka tapahtuivat Etelä-Suomessa noin 2000 vuotta sitten) saameen lainattuja.

Ante Aikio kutsuu tätä eteläisempää muinaiskielistä ker- rostumaa nimellä Palaeo- Lakelandic, joka viittaa järvi-Suomen muinaiskieleen. 6

Käypä suomennos tälle kielelle voisi olla muinaisjärvimaa; suomi-nimitystä tulisi täs-sä yhteydessä välttää,koska kyse ei ole suomen kieleen liittyvästä kielilinjasta. Tä-hän eteläisempään muinaiskieleen,jonka tarkka suhde Lapin muinaiskieleen on epä- selvä, palautuvat saamen kautta esimerkiksi paikannimielementit Kaavi- ja Sapsa- / Sapso-.

Tähän yhteyteen kuuluvia sanoja olisivat esimerkiksi


kieppi, balttia: liett. skiepis = kieppi
kontio,  todennäköisesti samaa kantaa kuin "kontit" merkityksessä jalat (4 kpl, kon-tata), kintut, saattaa tulla jännittämistä, ponnistamista tarkoittavasta juuresta ken-, kem- , polvitaive on kenkle (leitt.). kinner, kinkeri, köntys mutta taipuu kuin ger-maanisana. Voi olla lainaa virosta tai saamesta.
nuotio,   balttia, länsibattia: jotv. node,umpnode = pr. umnudi (= kur. *umpnode) =  "umpinuotio" = leivinuuni, -ump on kuurissa paikallissijan pääte, joka tarkoittaa jnkn sisällä, peittämänä. Sana voi olla samaa perua kuin naktis = yö.  (Myös noki saattaa tulla tästä.)

night (n.)  = yö

Old English niht (West Saxon neaht, Anglian næht, neht) "night, darkness;" the vo-wel indicating that the modern word derives from oblique cases (genitive nihte, da-tive niht), from Proto-Germanic *nakht- (cognates: Old Saxon and Old High German naht, Old Frisian and Dutch nacht, German Nacht, Old Norse natt, Gothic nahts).

The Germanic words are from PIE *nekwt- "night" (cog- nates: Greek nuks "a night," Latin nox,Old Irish nochd, Sanskrit naktam "at night," Lithuanian naktis "night," Old Church Slavonic nosti, Russian noch', Welsh henoid "tonight"), according to Watkins,

probably from a verbal root *neg- "to be dark, be night" = pimetä, kadota ( > lat. negarivus?)

For spelling with -gh- see fight. "

sivakka   venäjässä čivak tarkoittaa nahkapohjaista suksea. Sana voi olla samaa pe-rua kuin sivellin. Mahdollisesti lainaa saamesta. Myöhempi h-alkuinen muoto "hivel-lä"? Voisi tulla slaavin zhivoi = elävä, elollinen -sanasta, liett. gyva(s), latv. dzīvs,  -a.

ja  viti.    tämän nyt luulisi olevan germaania: vit.

JH: " Periaatteessa muinaisjärvimaalainen lainasana-kerrostuma olisi voinut periytyä saameen myös kampa-keraamikkojen kielestä (ks.seuraava vaihe). Toistaiseksi ei ole luotettavia kriteerejä erottaa näiden vanhimpien muinaiskieltensanoja toisistaan.Alustavana ohjenuorana voitaneen pitää, että


1) muinaislapista olisi peritty sellaiset sanat, jotka ään- ne- ja levinneisyyskriteerien perusteella on omaksuttu saameen vasta Lapissa;
2) muinaisjärvimaalaisten lainasanojen levinneisyys kattaisi saamen lisäksi suomen eteläosat/murteet;
3) kampakeraamikkojen kielestä olisi perittysellaiset sanat, jotka on omaksuttu saameen Etelä-Suomessa ja joilla lisäksi on vastineita suomen itäpuolisissa etäsukukielissä.

Luonnollisestikaan kaikissa sanoissa ei esiinny riittävän diagnostisia äänteitä, ja sa-nojen levinneisyys on voinut myöhemmin supistua, joten kaikkia sanoja ei ole mah- dollista luotettavasti sijoittaa juuri tiettyyn kieleen. Jaottelu on muutenkin vasta alus-tava. Sen lisäksi, että muinaislappiin ja muinaisjärvimaahan rekonstruoidut sanat ei-ivät lainkaan muistuta uralilaisten kielten sanoja, kielissä oli myös uralilaiselle fono-taksille (äänteiden yh- distymistä koskeva säännöstö) täysin vieraita piirteitä, kuten sananalkuisia konsonanttiyhtymiä. Voidaan siis sanoa varmasti, että alkuasuttajien kielet eivät olleet mitään sukua uralilaisille kielille kuten suomelle ja saamelaiskielille.

Tämä tarkoittaa, että Suomen alueen alkuasuttajat eivät ole puhuneet suomen kielen esimuotoa.

Muutenkin on virheellistä heijastaa menneisyyteen pelkästään nykyisin tunnetut kie-likunnat. Jääkauden päättyessä kantauraliin ja kantaindoeurooppaan johtavat kieli linjat edustivat vain kahta hyvin suppealla alueella puhuttua kieltä Euroopan itäreu-nalla - kaikkialla muualla maanosassa puhuttiin ihan muita kieliä, jotka saattoivat kuulua kymmeniin erillisiin kielikuntiin. Vielä antiikin aikoina Välimeren rannikoilla puhuttiin useita tällaisia sittemmin kadonneita muinaiskieliä, jotka eivät olleet mitään sukua ny kyaikaan säilyneille kielille. 8

Kivikauden Eurooppa oli lukuisten kielikuntien muodostama mosaiikki, aivan kuten Siperia ja Amerikka vielä paljon myöhempinä aikoina. Euroopassa ekspansiivisten kielikuntien (indoeurooppalainen ja uralilainen) leviäminen vain tapahtui jo hyvin varhain, yksin baskin enää edustaessa viimeistä jäännettä Euroopan muinaisesta kielikirjosta.

Kampakeraamikkojen kieli

Noin 5000 vuotta sitten Suomeen ja lähialueille alkoi levittäytyä kampakeraaminen kulttuuri, joka luultavasti toi mukanaan uuden kielen.Viimeistään tyypillisen kampa- keramiikan (vaihe Ka II, alkaen noin 6000 vuotta sitten) leviämiseen liittyy kattava kulttuurikuvan muutos, 28 mikä kertoo, että uutta väestöä saapui alueelle. Jo varhais- kampakeramiikan (Ka I) tuojat saattoivat puhua sa- mansukuista kieltä, mutta heitä oli ehkä vielä liian vähän levittääkseen kielensä pysyvästi Suomen alueelle. Tyypilli-sen kampakeramiikan levinneisyys ulottui Liettuasta Lappiin, ja idän suuntaan sa-mansukuista keramiikkaa valmistettiin leveällä kaistaleella suunnilleen Volgan mut-kaan saakka.Samankaltainen levinneisyys on eräillä sanoilla ja äännepiirteillä, joita jäljempänä esittelen.

Aikaisemmin tyypilliseen kampakeramiikkaan on haluttu yhdistää uralilaisen kieli-kunnan itämerensuomalainen kielihaara,mutta nykytiedon valossa rinnastus ei täs-mää ajallisesti eikä alueellisesti:uralilainen kieli on levinnyt Itämeren alueelle vasta paljon kampakeramiikkaa myöhemmin, eikä uralilaisten kielten alueen tiedetä milloinkaan ulottuneen Liettuaan saakka.

Lappikin uralilaistui vasta noin 2000 vuotta sitten, ja ensimmäiset (itämeren)suoma-laiset ehtivät sinne vasta 1000 vuotta sitten, joten mitään todellista yhteyttä tyypillisen kampakeramiikan levinneisyyteen ei itämerensuomella ole.  "

RK: " Vasarakirveskieli oli jo suomalaisten kielten voimakkasti vaikuttamaa balttikiel- tä, mm. moninkertaiset alkonsonatit olivat hävinneet. batikielten välillä ja germaaniin päin niitä tule usein vielä lisääkin.

Mitään keinoa ei ole todistaa, sitä kautta Suomessa EI olisi ollut SU-kieltä, koska sellaista satavarmasti oli kuitenkin vasarakirveskielessä jo sen tullessa!"

" Tyypilliseen kampakeramiikkaan voidaankin uskottavammin yhdistää kieli, josta periytyy esimerkiksi
suomen sana salo merkityksessä ’metsä; saari’. [se on sama baltissa]


Myös viron vastineella salu on nämä molemmat merki-tykset. Itämerensuomen sanalla on tarkka äänteellinen vastine saamessa

(inarinsaamen suálui ’saari’).

Sanaa on pidetty balttilaisena lainasanana, mutta baltin vastineelta (esim. liettuan sala ’saari’) puuttuvat indoeurooppalaiset vastineet, joten kyseessä on pikemminkin laina neljänneltä taholta itämerensuomeen, saameen ja balttiin. Sama elementti esiintyy vieläpä Lapin sellaisissa ”saamelaisissa” paikannimissä,joita ei voida selittää saamen pohjalta (*sáll- ’suuri saari merellä’).

Vokaalin perusteella viimeinen lainautuminen on tapahtunut Lapissa vasta sen jälkeen kun kantasaamelainen äänteenmuutos *a > *uo oli jo tapahtunut  (Etelä-Suomessa noin 2000 vuotta sitten), minkä jälkeen lainanantajakielen *a  korvattiin saamen  á:lla.

Tätä sanaa käsiteltiin jo edellä alkuasuttajien kielten kohdalla. On tässä vaiheessa mahdotonta määrittää täsmällisesti, mihin kieleen se alkuaan kuului. Se saattoi kuu-lua jo Pohjois-Euroopan alkuasuttajien kieliin, joista se olisi lainattu kampakeraamik- kojen kieleen Baltiassa ja Suomessa. Se saattoi myös kuulua alkuaan kampakeraa- mikkojen kieleen, josta se olisi lainattu Lapissa säilyneeseen alkuasuttajien kieleen. Kampakeraamisen alueen oletettavissa substraattilainasanoissa esiintyy myös sellaisia äänneyhtymiä, joita varhaisissa uralilai- sissa kielentasoissa ei tunnettu, esimerkiksi *šm, *šn, *mm, *nn:
lehmä ~ ersämordvan lišme ’hevonen’ |
vehnä~ ersämordvan viš ’spelttivehnä’ |
tammi ~ ersämordvan tumo ’tammi’ |
kymmen ~ ersämordvan kemeń ’10’
konna ’rupisammakko’ (ei muissa kielihaaroissa).11

[HM: Ei ole selvää, ettei vasarakirveskielessä olisi ollut äänneyhdistelmiä -mm- ja -nn-, ainakin sieltä tulee suomeen pilvin pimein lainoja, jossa nuo esiintyvät: lam- mas, lämmin, sammas (hammas?), lemmes (kuuma tai valiseva lentävä esine), kinnas (*kymnas > nahka-käsene), vannas, lannas, kannas, kunnia(?, voi olla SU- laina vsk:ssa, kuten lammaskin).

Sitä vastoin kanta_IE:ssa, kantabaltissa ja liettuassa sallittu -sr- on ollut kielltty, ja tämä ongelma on ratkaistu iskemällä -t- väliin, vaikkpa s-rem-ti (liettuan srauti) = kirjaimellisesti "pois-levätä"= virrata (hitaasti) joki, josta on tullut *strauti (*strauma) > latvian strauma = virta, salmi, skand. straum > ström.

*(a)ras = terällinen terävä' [aivan sattumaslta sama vartalo kuin preussin jävi, joka tulee kuitenkin eri sanas- ta *ak´weras ("peini vesi"),mikä on ollut omiaan hämää- mään kielitieteilijöitä] > astras > liett. aštrus, venäjän ostyi = terävc', aštrainas > a(h)train, mahd. aatra > terällinen aura, joka EI olisi samaa juuta kuin vsk. aura = ilma < ilmata = aurata (vasrakirveet tiesivät mestarilli-sesti, mitä tekivät ja miksi, se oli heidän uudenlainen "kutsumuksensa" ympäristön muuttajina, joka touhu en- nen oli ollut jyrkästi uskonnollis-moraalisesti kiellettyä!)

Ainakin tammi on kelttisana. Tuossa voi olla niitä muitakin.

Kummalista kyllä,"vehnä" näyttää tulevan samasta kan- taindoeuroopan sanasta gwen- josta tulee mm. Kainuu (Tervanpoltto), sauna (kuivaamo), savu,sysi (alun perin paisto-)hauta, hiiva, ja nyt vielä viina ja viinikin?

ONKO SIITÄ VENHÄSTÄKIN TEHTY ALUN PERIN VAIN OLUTTA (alus) JA VIINAA (minä vain kysyn), ja leipää paistettu ehkä jossakin jälkilämmössä olutmäskeistä?]

Esimerkkisanat liittyvät karjanhoitoon ja maanviljelyyn, ja onkin huomionarvoista, että niin Baltiassa, Länsi-Ve- näjällä kuin Suomessakin varhaisimmat nykyisin tunne- tut merkit maataloudesta ovat jo kampakeramiikan ajalta.

Vanha käsitys,että vasta nuorakeraaminen kulttuuri olisi tuonut maatalouden Suo- meen, voidaan katsoa kumotuksi.28 Maanviljely tunnettiin vanhastaan vain lehtimet- sävyöhykkeellä, jonka pohjoisraja seurasi osapuilleen Volgan-Laatokan-linjaa; siksi tammi ja luultavasti myös vaahtera ja pähkinä liittynevät tähän yhteyteen. 11

On myös huomattava, että länsiuralilaiset murteet levit-täytyivät länteen kahdella eri vyöhykkeellä.Näyttää siltä, että vain itämerensuomi ja mordva (sekä ilmeisesti eräät kadonneet kielihaarat), jotka jo varhain siirtyivät Ylä-Volgan eteläpuolelle lehtimetsä-vyöhykkeelle, ovat lainanneet edellä esiteltyjä sanoja. Sen sijaan nämä lainasanat puuttuvat saamesta,joka näyttää levinneen länttä kohti pohjoisempana, havumetsä-vyöhykkeellä. Vaikka harva (jos yksikään) näin vanha sana on säilynyt kaikissa kam-pakeraamisen alueen myöhemmissä kielissä, näyttää tiettyjen äännepiirteiden ja äänneyhdistelmien kokonaislevinneisyys vastaavan melko hyvin kampakeramiikan levinneisyyttä. 11

Koska kyseisen muinaiskielen on täytynyt levitä alueelle ennen balttilaisten ja läntis-ten uralilaisten kielten leviämistä, voidaan se ajallisistakin syistä yhdistää juuri kampakeramiikkaan.

Ainakaan yhtään myöhäisemmäksi tässä esitettyä kieltä on vaikea ajoittaa, ja kam-pakeramiikkaa varhaisempia merkittäviä kulttuurimuutoksia on puolestaan vaikea osoittaa. On kuitenkin vielä kerran korostettava, että toistaiseksi kampakeraamikko-jen kielestä periytyviä sanoja ja nimielementtejä ei voida aukottomasti erottaa edelli-sen vaiheen alkuasuttajien kielistä periytyvistä elementeistä. Myös näistä kielistä pe-riytyvissä sanoissa esiintyy samoja epäuralilaisia äänneyhtymiä, joita edellä esitel-tiin, mutta se ei luonnollisestikaan tarkoita,että alkuasuttajien kielet olisivat automaat- tisesti sukua kampakeraamikkojen kielelle - uralilaisten kielten äänteiden yhdistä-mistä koskeva rajoittuneisuushan voi olla se poikkeavuus. Silti on mahdollista, että tulevai-suudessa joitain kadonneita muinaiskieliä tullaan yhdistelemään tai että jokin muinaiskieli tullaan jakamaan kahdeksi eri kieleksi.

Nuorakeraamikkojen kieli

Noin 5000 vuotta sitten Keski-Euroopasta levisi nuorakeraaminen kulttuuri hyvin no-peasti Baltiaan ja Suomeen, ja hieman myöhemmin ilmeisesti Baltiasta Ruotsiin ja Volgan suuntaan.

HM: PASKAA! Vasarakirveskieli TULI VOLGALTA SUOMEEN EIKÄ SUINKAAN "MENNYT SINNE SUOMESTA!!!!

Baltia oli balttilaista JO ENNEN VASARAKIRVESKIELTÄ, ja sikäläiset kielt olivat LÄHEMPÄNÄ KANTABALTTIA KUIN VASARAKIRVESKIELI!!!

" Ainakin Baltian ja Suomen kohdalla kysymys oli uuden asutusaallon leviämisestä, koska kyseinen kulttuurikuva oli alueiden aikaisemmille kulttuureille täysin vieras, ja lisäksi eri kulttuurit vaikuttivat rinnakkain.

Nuorakeraamiseen kulttuuriin yhdistetään yleisesti luoteisindoeurooppalaisen murteen leviäminen, koska tältä kulttuurialueelta voidaan johtaa myöhemmät germaanisen, balto-slaavilaisen, kelttiläisen ja itaalisen kielihaarankielet.

HM: MITÄÄN "LUOTEISINDOEUROOPPAA" EI OLE OLLUT OLEMASSA!!!

GERMAANIKIELET OVAT KAUKANA KESKENÄÄN LÄHISUKUISISTA BALTOSLAAVILAISISTA, KELTTILÄISROMAANISISTA JA INODOIRANILAISISTA KIELISTÄ!!!


Joa kreikka, albaani ja armenia ovat lähempääsukua jälkimmäisille kuin germaanikielet.

TÄMÄ JUTTU ON TÄYSIN UFOLOGISTA HÖRÖNLÖRÖTYSTÄ JA PAKSANJAUHANTAA!!!


" Ei ole syytä olettaa Pohjois-Euroopan indoeurooppalaistuneen yhtään aikaisem-min, mutta olisi toisaalta vaikeaa olettaa kielen levinneen kovinkaan paljon myöhem-minkään. Suomessa nuorakeraaminen kulttuuri sijoittui Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkovyöhykkeelle suunnilleen Viipurista Kokkolaan, tosin kulttuuri näyttää ulottu-neen Hämeessä ja Kymessä kauas sisämaahan asti. Kun kulttuurit sitten sulautuivat yhteen Kiukaisten kulttuuriksi,oli nuorakeraamisen eli vasarakirveskulttuurin vaikutus siinä selvästi havaittavissa.Siksi on mahdollista, jos- kaan ei varmaa, että Suomen lounaisrannikolla puhuttiin kivikauden lopulla pidemmän aikaa indoeurooppalaista kieltä (kantaindoeuroopan luoteismurretta).

Todistusaineisto nuorakeraamikkojen kielestä koostuu luoteisindoeurooppalaisina pidetyistä lainasanoista, jo- iden levinneisyys rajoittuu itämerensuomeen ja mahdollisesti saameen. Tällaisia ovat esimerkiksi

itää, kaski, lehti, rohto ja tahdas ’taikina’. 23, 24

HM: Jokainen noista on balttilaina.


" Myös nimi Suomi voi juontua luoteisindoeuroopan ’ihmistä, kuolevaista’ merkitsevästä sanasta 14 "

HM. Paskat voi!

Sana ihminen voi kyllä kaukaa liittyä amaan balttilaiseen
z´emē-ketjuun (kb).


" Tekstiilikeraamikkojen kieli

Kivikauden muut tuessa pronssikaudeksi suunnilleen 4000 vuotta sitten levisi Suo-meen kaakosta tekstiilike- raaminen kulttuuri, joka poikkesi suuresti sisämaan kivi- kautisesta kulttuurista. Onkin esitetty, että tähän vaiheeseen liittyy merkittävä uusi muuttoaalto. 25

Historiallisen kielitieteen perustelluimman näkemyksen mukaan kantaurali alkoi levi-tä Volgan mutkan tienoilta kohti länttä juuri näihin aikoihin,11,15 mutta itämerensuo- malainen ja saamelainen kieli haara eivät kuitenkaan syntyneet saati levinneet Suo-meen asti näin nopeasti vaan vasta rautakaudelle tultaessa (ks.myöhemmät vaiheet). Niinpä tähän vaiheeseen täytyy liittyä jokin muu kieli. 2000-luvulla on entistä tarkem-min päästy käsiksi Venäjän kadonneista suomalais-ugrilaisista muinaiskielistä jääneisiin jälkiin.

Paikannimiä – erityisesti maastonimiä ja vesistönimiä – tutkimalla on voitu eristää tuntemattoman kielen sanoihin palautuvia nimielementtejä: 31

Uht-/Oht-/Vuoht- ,   ’kannas (vesien välissä)’

Vääks-/Vieks-/Viiks- = ’välijoki’ Sont-/Suont-’ kaareva (vesistö) ’

Kemi/Kimi’ -jokiri,

ere ’järvi

[HM: Kahden vesistö välinen "veden(pinnan)tasaus- /vaaitusjoki" on vasarakirvestä.

Selaisia tykättiin tehdä, niin että yksi Preussin maakuntakin on saanut nimen Nadruwa, "Vetämätön", "No-drive-land". Sellaisia muodostuu myös luonnostaan tulvimisen ja samaan aikaan tapahtuvan routimisen surauksena.

"Kemi" on iranilainen sana "Suuri joki" (Ulug Khem = Jenisei, Kama, Komi = "jokiväki", naapurien antama nimi).


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomen-pan-germanisti-antibaltisteille-lapi-nakymatonta-vesitonimistoa


Sellaiset Suomen paikannimet kuin Vuohtajärvi,Vuohtolahti, Vohtenoinen, Uhtua, Ohtaansalmi ja Ohtuanoja periytyisivät ensimmäisestä nimyeestä; Vieksijoki, Vieksinkijärvi, Viiksimojärvi, Viiksan-lahti ja Vääksy periytyisivät toisesta; Suontee, Suonteenselkä, Sonnanen ja Sontanen periytyisivät kolmannesta;

Kemi ja mahdollisesti Kymi (preussia, Kymis = vaatenahka, HM) periytyisivät neljännestä.

Viimeinen elementti esiintyy sellaisissa tuntematonta alkuperää olevissa järvennimissä kuin

Inari, Ähtäri ja Koitere  (vasarakirvestä, HM, viittaa linkkiin yllä.)
.
Pauli Rahkonen yhdistääkin tekstiilikeramiikkaan länsi-uralilaisen kielen leviämisen; sen jälkeläiskieliä olisivat saamen ja itämerensuomen lisäksi merja ja x-kieli(haara), joka olisi levinnyt Suomeen saakka ilmeisesti jo ennen saamea ja itämerensuomea, ehkä suunnilleen 4000–3000 vuotta sitten. 31

[HM: Siihen on saattanut liittyä uralilaisen kielen leviä-minen, joka on muuten saat-tanut olla SAAME kaakosta luoteeseen, muttei sen enempää itämerensuomalaista kuin itäbalteistakaan tyhjää tilaan!]


Periaatteessa on mahdollista,että osa näistä paikannimistä olisi periytynyt suoma-laisten käyttöön Etelä-Suomen saamelaisten kautta kuten eräät muidenkin muinais-kielten sanat, koska kantasaamelaiset äänteenmuu-tokset voisivat selittää osan vaihtelevista muodoista:

*ohti > *vuohta, *väksi > *vieksa.

Voi kuitenkin olla myös, että vaihtelu heijastaakin joko lainan antajakielen murre- eroja tai eri-ikäisiä lainautumistapahtumia.

Toistaiseksi ei olekaan mahdollista arvioida, mikä oli tarkka lähtömuoto missäkin kielessä tai edes millaisia kieliä yleensä oli olemassa. On hyvin mahdollista, että Suomeen on päätynyt monien sittemmin kadonneiden sukukielten puhujia.

Skandinaavisen pronssikulttuurin kieli Suomen läntiselle ja eteläiselle rannikkovyö- hykkeelle levisi pronssikauden keskivaiheilla,noin 3500 vuotta sitten, skandinaavinen pronssikulttuuri. Kulttuurikuva muuttui jälleen monella tasolla, joten uutta väestöä on muuttanut Suomen ja Viron rannikoille.

Kielellisesti tähän vaiheeseen voidaan liittää esi- ja paleogermaaniset lainasanat itä-merensuomessa ja saamessa. Esigermaaniseksi kutsutaan sitä kielentasoa, jossa ei vielä näy muita germaanisia muutoksia kuin kentumisaatio. Muita kentum-kieliä kuin germaania ei ole puhuttu lähialueilla, joten jos tämänikäinen sana on säilynyt germaanissa, voidaan lainasanaa nimittää esigermaaniseksi.

Tässä vaiheessa on lainattu sana kone ’taikuus’, jonka merkitys myöhemmin kehittyi ’laitteeksi’. 19

Joskus pronssikauden lopulla (noin 1000 - 500 eKr.) kielen muutokset johtivat paleogermaanseen kielentasoon, joka oli edelleen kantagermaanin tasoa vanhakantaisempi. Tämän vaiheen lainasanoja ovat

esim. kavio ja hakea 19

[HM: Hakea on viroa,vi naara = hagur,joka tulee latvian oksaista puunrungonpätkää tarkoittavasta sanasta.Sillä ei ole mitään tekemistä ruotsi "söka":n kanssa. Kavio on varmaan vasarakirveen kovaa, hyvää tarkoittavasta sanasta iranin khub = hyvä. Sanat ovat partisiippeja vamaan kantaindoeuroopasta.]


Tähän aikaan itämerensuomea (varhaiskantasuomi) näyttäisi vielä puhutun Inkerin-maan [kuuria, "Ankkurijoki", HM] ympäristössä ja saamea (varhaiskantasaame) sen pohjoispuolella,Kaakkois-Suomessa ja/tai Karjalassa.Suoraa jatkoa pronssikautisel- le läntiselle vaikutukselle on varhaisen rautakauden (alkoi noin 500 eKr.) kantager-maaninen vaikutus, joka näkyy lainasanojen lisäksi myös läntisen Suomen paikan-nimistössä. Paikannimien perusteella tiedetään, että germaanit kohtasivat tähän aikaan Länsi-Suomessa sekä itämerensuomalaisia että saamelaisia.


HM: SUOMESSA EI OLE IKINÄ OLLUT "KANTAPERSERMAANEJA":


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/suomessa-ei-ole-ollut-koskaan-kantapersermaaneja

" Esimerkiksi paikannimi Eura edellyttää lainautumista jo kantagermaanin tasosta (KGϸra) ja on kehittynyt mui- naislänsisuomen säännöllisten muutosten mukaisesti, mikä edellyttää kielellistä jatkuvuutta.

[HM: Se ei ole mitään krmaania ollenkaan. Muuten se voi olla lähes mitä tahansa.]


Muita kanta- tai luoteisgermaanin tasoa edellyttäviä eli jo keskikantasuomeen lainat-tuja paikannimielementtejä ovat Aura (vasarakievstä: Ilma, Rajuilma, Tulva), Vam- mas/Vampuja (balttia sekin kuitenkin on, HM) mahdolli- sesti Kymi 22 sekä Karjaa (namä ovat preussia: Nah- kajoki ja Sotajoukon)kylä!, HM) ja mahdollisesti Köyliö (Liettuaa, HM).35

Varhaiskantaskandinaavista vaihetta (ajanlaskun alun jälkeen) edustavat paikannimet Harjavalta, Hauho 22 ja Ahvenanmaa 36.

HM: Kaikki voivat olla balttia. Hauho voi siittyä liettuan sanaan Sausa = kuiva, Soi-nen, Pelkine (Pälkäne) vastakohtaa. Se voi tulla myös sanasta šaukštas = lusikka, joka palautuu liemiruokiin.


Suomen sanoista kantagermaanista lainattuinapidetään esi merkiksi sanoja

ahjo, ohja, otsa, ratsas, hieta, katsoa, käydä/kävellä ja paasi. 19

[HM: Paskat. Paasi on kelttiä (basis, paaden, paatenet on vasrakirvestä), ahjo, ohja ja käydä ovat balttia, hieta on sama kuin germaanin sand, mutta liettuan kautta. kantamuoto kantaindoeuroopassa on ollut *pšend- )kr. psammos) joka on edelleen johdos verbista bhes- = jauhaa.]


Varhais kantaskandinaavisia lainasanoja ovat esimerkiksi

lattia ja hartia.  19

Lisäksi on paljon germaanisia lainasanoja, joita ei ole ajoitettu yhtä tarkasti, mutta jotka edustavat myös vanhimpia kerrostumia, esimerkiksi
:
ankea, apaja, asia, hauta, hidas,


[HM: Kaikki nämä ovat balttia.]

Rautakauden suuri murros Pronssikaudelta rautakau- teen siirryttäessä (noin 500 eKr.) itämerensuomi ja saa- me olivat jo alkaneet levitä aikaisempien kielten kustan-nuksella. Itämerensuomi oli levinnyt Lounais-Suomeen Virosta, kun taas saame oli levinnyt Etelä-Suomeen Karjalasta.

[Suomi on voinut yhtä hyvin levitä Suomesta Viroon. Virossa ei ole kaikkia suomen vasarakirvessanoja.]

Vetäytyvinä kielinä olivat tässä vaiheessa ainakin lännessä germaaninen kieli ja idässä uralilainen x-kieli. Asutuksen ollessa hyvin harvaa on paikka paikoin luulta-vasti puhuttu edelleen myös kampakeraamikkojen ja/ tai nuorakeraamik
kojen kieltä, ja pohjoisempana jopa alkuasuttajien kieltä.

Rautakauden alkua voidaan pitää Suomen kielellisen historian murroskohtana: täl-löin alueelle ilmestyivät ainoat maassamme nykyaikaan asti säilyneet kielihaarat: itä-merensuomi ja saame. Ne kehittyivät valtakieliksi ja alkoivat levittäytyä syrjäyttäen tieltään varhaisempia kieliä (alkuasuttajien kielet, kampakeraamikkojen kieli, nuora-keraamikkojen luoteisindoeurooppalainen kieli,tekstii-likeraamikkojen länsi-uralilainen x-kieli ja rannikon germaaninen kieli).

[Eivät suomi ja saame noita ole syjäyttäneet, VAAN MUODOSTUNEET NIISTÄ!]


Saamen leviäminen

Saame oli tiettävästi viimeinen suomen kielen valta-ase- maa edeltänyt kieli, joka le-visi Suomeen. Suomalaiset ovat lainanneet saamesta sekä sanoja että paikannimiä; niitä löytyy myös aivan etelästä.1,4,5

Voidaankin sanoa, että saamea on puhuttu koko Suo- messa, ehkä pientä lounais-rannikon kaistaletta lukuun ottamatta – siellä on asunut keskikanta suomalaisia jo pronssi- ja rautakausien taitteessa.

Tässä kohdassa käsittelen vain niitä saamelaislainoja, jotka eivät periydy saameen jostain Suomen varhaisem- masta kielestä; sellaisia lainoja olen jo käsitellyt edellä kunkin muinaiskielenkohdalla. Saamelaisperäisen paikannimistön ja lainasanaston tutkimusta on viime vuosina vienyt eteenpäin erityisesti Ante Aikio.1, 4, 5

Saamelaisperäisiä, kartalta tai maastosta todennettavia ja eri puolilla maata tavattavia paikannimielementtejä ovat esimerkiksi:

(s) ’pitkä’; esiintyy pitkänomaisten järvien nimissä elementtinä
Kukas-, Kukka-, Kuukka-.

otj ’kannas’; esiintyy kannasten ja kapeiden niemien nimissä elementtinä
Kotkuu-, Kotko-.

el-  ’ylä-’, elmus- ’ylimmäinen’; esiintyy vesistönsä ylimmäisten järvien nimissä elementtinä

Ilomantsi-, Elimys-, Elimo-, Ilaja- jne.

[HM: Voiolla myös liiviä, kuten Il´men´ (venäjä) = "ylimenojärvi" = Ilmajärvi (väännös).


Selvästi saamelaisperäisiä mutta maastosta todenta-mattomissa olevia paikannimielementtejä ovat esimerkiksi

Konta-, Konni- ’peura’,

Tolva- ’peuran jolkotus’,

Liva-, Livo- ’peuran lepopaikka’,

Juolu-’ metsästysaita’

jne.

[HM: "Juolu" voi hämeessä tarkoittaa myös- juoma-, juopottelu-, esim. juolukka on käännös baltin sanasta "juoponmustikka", liettuaksi "girtuokles melyne".]


Suomen eteläisissäkin murteissa tavattavia saamelaisia lainasanoja ovat esimerkiksi
tunturi,
uuttu ’munituspönttö’,
tepsiä ’tehota’,
pökkö/pökkelö,
nolo,
kurki ’paha henki’, [preussia: Kurche]
koirastua ’hapantua’,
keimailla,
olla äimänä, [kuuria: Ëima = "(se mikä) menee sissään" = neula, ëimen = se, mikä menee mieleen, päähänpistö, hämmennys, "äimennys", savon oimen, vsk. = oivallus, idea.]
vaara ’mäki’,
tomera


Suomen leviäminen

Suomen kieltä ei voi käsitellä irrallaan itämerensuoma-laisesta kielihaarasta eikä itä-merensuomalaisten kielten yhteisestä kantakielestä kantasuomesta.Kantasuomi on mielekästä jakaa kolmeenvaiheeseen: varhais-, keski- ja myöhäiskantasuomeen. Ai-emmin varhaiskantasuomi-nimitystä käytettiin itämerensuomen ja saamen oletetusta yhteisestä kantakielestä, mutta nykyään nimitystä käytetään loogisesti siitä kielentasosta, josta itämerensuomen erilliskehitys alkaa.

Kantasuomen eri vaiheet voidaan hahmottaa joko kau- sina tai ajanhetkinä, kuten oheinen kuvaajani esittää.


Edellä on jo mainittu,että keskikantasuomalaisia on asu- nut Lounais-Suomen rannikolla jo rautakauden alussa (500 eKr.).

Vaikka kantasuomalainen kieli päivittyikin Virosta tämän jälkeen vielä noin vuositu-hannen ajan ennen kuin voi- daan puhua eriytyneestä muinaislänsisuomesta (n. 500 jKr.), osoittavat kantagermaanista kantasuomeen laina- tut paikannimet, että länsi-suomalaiset ovat Suomen alueen keskikantasuomalaisten kielellisiä jälkeläisiä.

Esimerkiksi paikannimi Eura juontuu kantagermaanin sanasta

*ēϸra ’suoni; joki’, ja se olisi nykyään asussa **Eetra (** = hypoteettinen muoto),

[HM: Tuo voi tulla ihan mistä tahansa.]


mikäli suomalaiset olisivat lainanneet sen vasta mui- naislänsisuomen äänteenmuu- tosten jälkeen. Nimen kehittyminen asuun Eura todistaa, että paikannimi oli kieli-yhteisön käytössä jo ennen muinaislänsisuomen erilliskehityksen aikaisia äänteen muutoksia.

Koska nimi edustaa kantagermaanin tasoa, se on täyty- nyt lainata jo satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua. Nimittäin luoteisgermaanissa, joksi kieli kehittyi jo vähän ennen ajanlaskun alkua,

sana *ēϸra muuttui asuun *āϸra.

Tätäkin sanaa on käytetty joen nimeämiseen, ja kanta-suomalaiset ovat senkin germaaneilta lainanneet: muinaislänsisuomalaisten äänteen muutosten jälkeen se esiintyy muodossa Aura.

[HM: Aura on vasarakirveskieln "ilma",ja myös rajuilma, ja tulva.]


On siis vankkaa näyttöä siitä, että suomen kielen jatku- vuus LounaisSuomessa ulottuu ainakin rautakauden alkuun (500 eKr. saakka).

Kuitenkin monet myöhemmät kantasuomen äänteenmuutokset ovat levinneet tänne Suomenlahden yli vielä lähes tuhannen vuoden ajan,mikä merkitsee, että täkäläinen kantasuomalaisten siirtokunta oli varhaisella rau- takaudella vielä vähäväkinen ja ilmeisen riippuvainen kantasuomalaisten ydinalueista Viron ja Inkerinmaan tienoilla.

Petri Kallio on itämerensuomalaisten kielten äänteen-muutoksia analysoituaan perustellut seuraavanlaisen itämerensuomen sukupuun: 18

Suomen kielilinjaa koskevat kantasuomen jälkeiset murteutumiset rannikkomurtee-seen ja Suomen lahden murteeseen ovat tapahtuneet Suomenlahden eteläpuolella. Käytännössä juuri näiden vaiheiden kieli päivittyi toistu- vasti Lounais-Suomeenkin. Vasta Suomenlahden pohjoismurre kehittyi Suomen puolella.Vaikka vepsää puhu- taan kaukana idässä Äänisen ympäristössä, ajatellaan kielen levinneen sinne Suo-men alueelta, koska vepsäs- sä on samoja germaanisia lainasanoja kuin suomessa- kin. Tästä vaiheesta eteenpäin suomen kieli onkin kaksilähtöinen: länsimurteet ovat muinaislänsisuomen (Kal- lion sukupuussa ”suomi”) jatkajia, kun taas itämurteet ovat muinaiskarjalan jatkajia.

Muinaiskarjalan puhuma-alue on jo 700 vuotta sitten jakautunut kahden valtakunnan alueelle, minkä seurauk- sena sen jatkajamurteet lasketaan eri kieliksi: osa kuuluu suomen kielen piiriin, osa karjalan kielen piiriin, ja lisäksi inkeroinen lasketaan omaksi kielekseen.

Tarkasteltaessa suomalaisten leviämistä Suomen alueella on huomioitava sekä läntinen että itäinen leviäminen.

Lounais-Suomessa itämerensuomalainen kieli on van- hinta, ja siellä Suomenlahden pohjoismurteesta alkoi kehittyä muinaislänsisuomi arviolta vuoden 500 jKr. tienoilla.

Kielentasojen ajoittamisessa on hyödynnetty lainasana-tutkimuksen tuloksia, koska esimerkiksi germaanista kieltä on kirjoitettu riimuteksteihin jo pian ajanlaskun alun jälkeen. 13

Vanhastaan on länsisuomalaiseen asutukseen yhdis- tetty kalmistojen leviäminen rannikolta Kokemäenjokea seuraten Hämeeseen vuoden 300 jKr. tienoilla (esim. Huurre 2004),mutta tämä tuntuu liian varhaiselta ajankohdalta. Noihin aikoihin puhut- tiin vasta myöhäiskantasuomea, ja toisiaan seuraavien rannikkomurteen, Suomen-lahden murteen, Suomenlahden pohjoismurteen ja muinaislänsisuomen kehittymi-seen täytyy varata joitain vuosisatoja aikaa.Kalmistojen leviäminen itää kohti 300- luvulta alkaen voisi liittyä pikemminkin Suomenlahden pohjoismurteen leviämiseen. Karjalassa ja vepsässä on samoja vanhoja germaanisia lainasanoja kuin suomessa, joten niiden esimuodot on luontevinta johtaa Etelä-Suomesta, jossa paikan nimistö todistaa asuneen germaanejakin (ks. edellä).Tämä ensimmäinen läntinen vaikutus-aalto leviää keskirautakauden kuluessa Hämeen läpi Päijänteelle ja Etelä-Savoon, ulottuen lopulta Laatokalle asti vuoden 800 jKr.tienoilla.Tämä saapumisaika riittäisi hyvin karjalalle ja vepsälle. Toki ne ovat saatta- neet sulauttaa itseensä aineksia Laatokan ja Äänisen alueen varhaisemmista sukukielistä.

Kukoistava Muinais-Karjala syntyi sitten Vuoksen suu- seudulle Laatokan luoteis-nurkkaan vuoden 1000 jKr. tienoilla tämän läntisen aineksen ja paikallisen kulttuurin pohjalta.

Historiallisen kielitieteen tuloksiin parhaiten sopiva arkeologinen vastine muinaislän- sisuomelle voisi olla 600- luku jKr. Tällöin syntyy omaleimaisesti (länsi)suomalainen kulttuuri, joka ei enää pelkästään vastaanota vaikutteita Virosta ja Skandinaviasta. 9

Virosta leviää Suomeen maantasainen polttokenttäkalmisto 300-luvun lopulla jKr., mutta vasta 600-luvulla se leviää laajalti koko Länsi-Suomeen, Etelä-Pohjanmaalle saakka. Tämä vastaisi hyvin muinaislänsisuomen leviämistä, etenkin kun tämä kalmistotyyppi säilyy Suomessa vallalla aina kristillisen hautaustavan yleistymiseen saakka.

Onkin vaikea nähdä muinaislänsisuomalaisten levinneen tätä myöhemmin (tai aikaisemminkaan)
.
Vuoden 1000 jKr. tienoilla muinaislänsisuomalaisia muuttaa Kemijoelle ja Tornion-joelle saakka. Pian tämän jälkeen alkaakin sitten länsisuomalaismurteiden vetäyty-misvaihe, kun muinaiskarjalan jatkajamurteet alkavat vallata alaa. Muinaiskarjalan leviämisvaihe alkaa suunnilleen vuoden 1000 jKr. jälkeen. Tällöin muinaiskarjalaisia muuttaa nykyisen Suomen alueelle Lappeen ja Mikkelin seuduille (savo syntyy mui-naiskarjalan pohjalta mutta sisältää eräitä muinaislänsisuomalaisia substraattipiirtei-tä), ja 1100-luvulta alkaen heitä retkeilee Perämeren rannoilla saakka.

Peräpohjalaismurteissa onkin karjalainen osa juuri, jonka näkyvimpänä merkkinä ovat persoonapronominit mie ja sie.

Vasta kun länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten alueet jäivät saman Ruotsin valta-kunnan osiksi, syntyi tilanne, joka mahdollisti näiden erilähtöisten kielimuotojen hah- mottamisen ja kehittymisensaman kielen murteiksi. Ilman yhteistä valtiota sanastol-lista yhdentymistä tuskin olisi tapahtunut (vrt.itämurteiden ja karjalan kielen suhde), jolloin itä- ja länsisuomi olisivat luultavasti jatkaneet kehitystään erillisiksi kieliksi.


***


Keskustelua:

Erkki Kantonen [email protected]
Tämä blogin kirjoittelija "Hämeenmies" tai mikä lie, on sinäänsä hauska heppu. Hän vastustaa uljaasti (ja idioottimaisesti) ns. germaanilainoja kantaitämerensuomessa. Tässä hän on tavallaan osittain oikeassa, kunhan se ei olisi niin periaatteellista. Sel-laisten kielen tutkijoiden, kuten J. Koivulehto (jolla alkoi viime vuosinaan tosiaan olla germaanisten lainasanojen pakkomielle suomenkielessä) ja J.Häkkinen (joka toiste-lee germanistien näkemyksiä, vaikka ymmärtääkin uralilaisen kielen oikean ajoituk-sen), mustamaalaaminen periaatteellisista syistä on typerää. Jos "Hämeenmies" osaakin nykyisiä baltti- ja slaavikieliä (=nyky- liettuaa ja -venäjää), ei se tee hänestä yhtään parempaa "kielitieteilijää" (mitä hän ei todennäköisesti ole), kuin nuo hänen germaanisteisi kutsumansa. "Hämeenmies" on yhtä toivottoman sokea etsiessään balttilainoja nykysanojen pohjalta väkisin suomen kielestä, kuin nuo herjaamansa germanistit etsiessään germaanilainoja kauan ennen kantagermaanin syntyä. Eivä-tkö nämä toopet ymmärrä, että balttilaiset( tai balttoslaavilaiset) lainasanat ovat verra-ten myöhäisiä, aivan kuten germaanilainatkin. Eiväthän varhaiset lainasanat voi olla samaa muotoa kuin nykyiset, vaikka kieli olisi kuinka vanhakantainen, kuten nimi-merkki "Hämeenmies" tuntuu luulevan.Jos ja kun uraalilaisessa kantakielessä ja sen jälkeläiskielissä, nähdään lainasanoja indoeurooppalaisista kielistä, pitää ymmärtää oikea ajoitus ja kielen muoto. Ei siis pidä kutsua noita varhaisia kielen muotoja baltti-laisiksi tai germaanisisiksi,kun ne vasta ovat niiden esimuotoja,todennäköisesti kum- mankin yhteistä esimuotoa. Turha on myös vetää mitään vasarakirveskieltä tähän, kun tämän kulttuurin kieltä ei tunneta varmuudella kulttuurin jokaisessa, tai edes yhdessäkään esiintymispaikassa. On vain oletus, että vasarakirveskulttuurin kieli on voinut olla kantaindoeurooppalaista ainakin sen eteläisimmillä esiintymisalueilla. Pohjoisessa ko. kulttuurin ihmiset ovat lähes 100% varmuudella puhuneet jotain aivan muuta kieltä. Jos osa neoliittisen (myöhäiskivikautinen) vasarakirveskulttuurin edustajista olisikin puhunut kantaindoeuroopan jotain murretta, sen mahdollinen kontaktialue uralilaiseen kantakieleen olisi täytynyt olla jossain Kama-joen seuduilla nykyisen Venäjän alueella, ei nykysen Suomen lähistöllä, koska uralilainen kieli ei ollut vielä tuolloin saapunut tänne. Selvää on, että kantaindoeuroopan tasoisia laina-sanoja esiintyy kaikissa nykyisissä (ja kuolleissa) uraalilaisen kielikunnan kielissä, mutta pitää oivaltaa milloin ja missä lainat on saatu. Lainasanoja on saatu vähintään neljän vuosituhannen ajan eri indoeurooppalaisista kielista,osa usein jopa paristakin eri kielestä lähes samanaikaisesti. Sellaiset sanat, jotka ovat hyvin tunnistettavissa tai jopa identtiset jossain nykykielessä, ovat yleensä varsin nuoria, todennäköisesti rautakautisia tai sitä nuorempia. Germanikielistä saadut lainat on lainattu itämeren-suomalaisiin kieliin vasta kun uraalilainen kieli on ollut Itämeren piirissä läsnä. Se tarkoittaa, että lainoja mistään germaaniksi tunnistettavasta kielestä ( Wernerin lain mukaiset äänteenmuutokset, jotka erottavat kantagermaanin vanhemmista indoeu-rooppalaisista kielenmuodoista) länsiuraliin (tai sen jälkeläiskieliin), ei ole voinut tulla ennen pronssikauden loppupuolta ja tällöinkin vain, jos kontaktialue on ollut Itämeren aivan eteläisimmillä alueilla, lähellä nykysen Tanskan - Pohjois-Saksan aluetta. Pronssikauden alun ja keskivaiheen ajalta länsiuralilaiseen kieleen (joka on mm. kantaitämerensuomen esimuoto) on voitu saada sanoja jostain tuntemattomasta tai tuntemattomista kielistä Itämeren piirissä. Näistä tuntemattomista kielistä myös kantagermaani ja kantabaltti (tai balttoslaavi) ovat mahdollisesti myös lainanneet sanoja, jotka esiintyvät lähes kaikissa Itämeren piirissä nykyisin puhutuissa kielissä, mutta joille ei vakuuttavasti ole kyetty osoittamaan alkuperää nykysestä, sen parem-min indoeurooppalaisesta kuin uralilaisestakaan kielikunnasta. kohteessa Suomen kielen ja suomalaisten alkuperää vääristellään


Erkki Kantonen kirjoitti 21.10.2019 klo 15.5" "Tämä blogin kirjoittelija "Hämeenmies" tai mikä lie, on sinäänsä hauska heppu.Hän vastustaa uljaasti (ja idioottimaisesti) ns. germaanilainoja kantaitämerensuomessa. "Kantaitämerensuomessa ja kantasaa-messa, molemmissa, pronssikaudella tai sitä ennen, ennen vuotta 500 e.a.a., eli en-nen sitä aikaa,kun alkoi olla myös niitä riimuja. Katson, että kampakeraamisen kult-tuurin ja n-haplon mukana Suomeen on tullut jonkilainen SU-kieli jo 7000 vuotta sit-ten, sman väestön joka toi enesimmäiset ruukut, tattarinviljelyksen ja maalati Astu-vansalmen kalliomaalukset. Ne maalit ja mm. punamultahautauksen ne omaksuivat täkäläiseltä Suomusjärven kulttuurilta, baltialaisen Kundan kulttuurin haaralta, joka ei ollut SU. SU väestö tuli Volgalta, jonne se oli tullut pohjoisesta, arktiselta alueelta, vaikka nuo uudet kulttuuripiirteet olivat etelästä (ruukut) ja idästä (tattari).

Vasarakirveskansalllakin oli kampakeraamista omaa pohjaa jo Volgalta, samoin sitä on latvialaisilla ja oli veneeteillä. Volgav vasarakirveitä ja veneettejä kuului myös so-tavanukansaan, joka oli 2000 vuotta myöehemmin kuin ensimmäisten kantaindoeu-rooppalaisten tulo Eurooppaan. Kantaindoeurooppa saatoi kuitenkinsäilyä paikoitel-len lähes sellaisenaan " Tässä hän on tavallaan osittain oikeassa, kunhan se ei olisi niin periaatteellista. Sellaisten kielen tutkijoiden, kuten J. Koivulehto (jolla alkoi viime vuosinaan tosiaan olla germaanisten lainasanojen pakkomielle suomenkielessä) ja J.Häkkinen (joka toistelee germanistien näkemyksiä, vaikka ymmärtääkin uralilaisen kielen oikean ajoituksen), mustamaalaaminen periaatteellisista syistä on typerää. "

En olisi lainkaan varma Jaskan ajoituksista... " Jos "Hämeenmies" osaakin nykyisiä baltti- ja slaavikieliä (=nyky- liettuaa ja -venäjää), ei se tee hänestä yhtään parempaa "kielitieteilijää" (mitä hän ei todennäköisesti ole), kuin nuo hänen germaanisteisi kut-sumansa. "Hämeenmies" on yhtä toivottoman sokea etsiessään balttilainoja nykysa-nojen pohjalta väkisin suomen kielestä, kuin nuo herjaamansa germanistit etsies-sään germaanilainoja kauan ennen kantagermaanin syntyä. " Kantagermaani on irt-aantunut suoraan kantaindoeuroopasta Grimmin äännelakien muodossa. Me tiedäm-me, koska kantaindoeurooppa on tullut Keski-Aasiasta Eurooppaan (6000 vuotta sit-ten ensimmäiten nykylajisten kesyjen hevosten mukana),mutta me emme tiedä, kuin ka auan se on säilynyt entisellään eri paikoissa. Noin ollen me emme myöskään tie-dä, koska kantagermaani on alkanut, emmekä myöskään, missä. Tiedämme, että se on ollut suorassa lainkosketuksessa vasarakirveskielen kanssa. Sen tuloksena on germaanipuolella itägootin kieli. Länsigootista emme voi olla täysin verma, oliko se germaania. https://fi.wikipedia.org/wiki/Grimmin_laki Grimmin laissa kovat konsonan-tit muuttuvat vastaaviksi "puhinaäänteiksi ja pehmeät konsonantit koviksi, soinnilliset puhinakonsonantit muuttuvat puhinattomiksi. Kanbaltti haarautuu myös suoraan kan-taindoeuroopasta, mutta päinvastaiseen suuntaan: h:t ja f:t pois, puhinalliset puhinat-tomiksi. Perusero tapahtuu kuitenkin kielen rakenteessa: kantabaltissa on kolme aspektia (slaavikielissä kaksi), joissaverjuuren sisäisnen e muuttuu tarsitiivisissa aspeteissa i:si (osa-aspekti) ja a:ksi (kokonaisaspekti). Itransitiivisssa säilyy e.

Kanbaltilla ja kantagermaailla EI OLE MITÄÄN MUUTA YHTEISTÄ KANTAKIELTÄ TAI _MURRETTA KUIN KANTAINDOEUROOPPA. Minä ole käsitellyt tätä muualla, ja käsittelen myöhemmin lisää (jos päiviä piisaa).

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2019/07/helsingin-yliopiston-finnougristien-teoriat-baltti-ja-germaanikielten-haarautumisesta-erityisesta-yhteisesta-luoteisindoeuroopasta-ovat-holynpol kohteessa Suomen kielen ja suomalaisten alkuperää vääristellään

Kiitoksia vaan kommenteista. Tuossa tuli tärkein. Mutta jatketaan:

EK: "Eivätkö nämä toopet ymmärrä, että balttilaiset (tai balttoslaavilaiset) lainasanat ovat verraten myöhäisiä, aivan kuten germaanilainatkin. " Suomessa on indoeuroop-palaisia lainoja 6000 vuoden takaisista aivan viimeaikaisiin - ja myös toisin päin. Lisäski näitä lainoja on tulleet eri reittejä. Jos kyseessä on aivan entisellään säilynyt kantaidoeuroopan sana, me emme tiedä, mitä kautta ja koska se on tullut. Päätelmät on tehtävä niistä sanoista, jotka ovat muuttuneet jollekin kieliryhmälle tyypillisellä tavalla. " Eiväthän varhaiset lainasanat voi olla samaa muotoa kuin nykyiset, vaikka kieli olisi kuinka vanhakantainen, kuten nimimerkki "Hämeenmies" tuntuu luulevan. Jos ja kun uraalilaisessa kantakielessä ja sen jälkeläiskielissä, nähdään lainasanoja indoeurooppalaisista kielistä, pitää ymmärtää oikea ajoitus ja kielen muoto. Ei siis pidä kutsua noita varhaisia kielen muotoja balttilaisiksi tai germaanisisiksi, kun ne vasta ovat niiden esimuotoja, todennäköisesti kummankin yhteistä esimuotoa. "

Todellisessa uralilaisessa kantakielessä on tuskin indoeurooppalaisia lainasanoja...

" Turha on myös vetää mitään vasarakirveskieltä tähän, kun tämän kulttuurin kieltä ei tunneta varmuudella kulttuurin jokaisessa,tai edes yhdessäkään esiintymispaikassa. "

Kyllä tunnetaan suoria perillisiä useassakin paikassa:niitä ovat Volgan goljadi luulta- vasti myös seeli ja kuuri. Tosin seeli ja kuuri ovat satem-kieliä. Mutta kaikki satem-kielet ovat muuntuneet kentum-kielistä. Itäalttilainen vasrakirveskieli on varmasti ollut olemassa, ja se on ollut eriytynyt kauemmaki kantabaltista kuin nykyinen liettiua. Suomi ja saame ovat syntyneet uralilaisen kielen ja alttilaisen vasarakirveskielen yhteenliittymän tuloksena. Niissä vasrakirveskielisskin ja varmaan Su-kielissäkin on ollut ainakin äänteellisiä eroja. Mutta periaate on sama ja samoin osapuilleen synty-mäaika.

" On vain oletus,että vasarakirveskulttuurin kieli on voinut olla kantaindoeurooppa-laista ainakin sen eteläisimmillä esiintymisalueilla. "

Ehkä, jos niistä kirveistä katsotaan, mutta jos katsotaan sitä, mistä suomi ja saame ovat syntyneet, se on ollut itäalttilaista. Mutta SUkielt ovat jo sitä ennenkin lainanneet sekä kantaindoeuroopasta että kantabaltista. en jälkeen suomi ja saame ovat lainan-neet ainakin muinaisliettuasta, preussista (länsialtista), lagallsita, seelistä, kuurista ja zemgallista (latviasta), sekä jotvingista. Ruotsi ja venäjä ovat myös pirukseen lainan-neet vasarakirvesvaltista.

" Pohjoisessa ko. kulttuurin ihmiset ovat lähes 100% varmuudella puhuneet jotain ai-van muuta kieltä. " Tuohon en usko. kampakeraaminen kulttuuri oli jo "tasannut kie-liä". He olivat liikkuvaa väkeä, eivät asettuneet sillä tavalla paikalleen muuttamaan ympäristöä ja nurkkakuntaistumaan kuin vasarakirveet. " Jos osa neoliittisen (myö-häiskivikautinen) vasarakirveskulttuurin edustajista olisikin puhunut kantaindoeuroo-pan jotain murretta, sen mahdollinen kontaktialue uralilaiseen kantakieleen olisi täy-tynyt olla jossain Kama-joen seuduilla nykyisen Venäjän alueella, ei nykysen Suomen lähistöllä, koska uralilainen kieli ei ollut vielä tuolloin saapunut tänne. "

Eivät he puhuneet kantaindoeurooppaa, eivätkä edes kantabalttia vaan huomattavan SU-pitosita vasarakirvestä. " Selvää on, että kantaindoeuroopan tasoisia lainasanoja esiintyy kaikissa nykyisissä (ja kuolleissa) uraalilaisen kielikunnan kielissä, mutta pitää oivaltaa milloin ja missä lainat on saatu. Lainasanoja on saatu vähintään neljän vuosituhannen ajan eri indoeurooppalaisista kielista, osa usein jopa paristakin eri kielestä lähes samanaikaisesti.

" Niitä on saatu jopa 6000 vuoden ajan. "

Sellaiset sanat, jotka ovat hyvin tunnistettavissa tai jopa identtiset jossain nykykielessä, ovat yleensä varsin nuoria, todennäköisesti rautakautisia tai sitä nuorempia.

" On niitä todella vanhojakin sanoja, jotka ovat sälilyneet lähes sellaisenaan. "

Germanikielistä saadut lainat on lainattu itämerensuomalaisiin kieliin vasta kun ura-lilainen kieli on ollut Itämeren piirissä läsnä. " Itämern piirissä on ollut uralilainen kieli 7000 vuotta. Germaaninen ollut vasta relit 2000 vuotta, ja balttilainekin on ollut yli 5000 vuotta. Joska väittää, että "sotavaunukansa olisi ollut kantaindoeuroopplaiset".

Se oli 2000 vuotta myöhemmin kun kanta-IE:t ja nykyinen kesyhevoslaji tulivat Eu-rooppaa. Kuuluisa kantaindoeurooan sotavaunusanastokin, joka löydettiin liettuasta, on VASARAKIRVESLAINOJA siellä. "Se tarkoittaa, että lainoja mistään germaaniksi tunnistettavasta kielestä ( Wernerin lain mukaiset äänteenmuutokset, jotka erottavat kantagermaanin vanhemmista indoeurooppalaisista kielenmuodoista) länsiuraliin (tai sen jälkeläiskieliin), ei ole voinut tulla ennen pronssikauden loppupuolta ja täl-löinkin vain, jos kontaktialue on ollut Itämeren aivan eteläisimmillä alueilla, lähellä nykysen Tanskan - Pohjois-Saksan aluetta. "

Kimbrit ja teutonit eivät olleet germaaneja.Heidän kielessän ei ollut Grimmin muutok- sia,ei myöskään balttien aspekteja.Se on sikäli ollut erittäin lähellä kantaindoeuroop- paa. He eivät kelvanneet Hitlerille ja Rosenbergillekaan "kanta-arjalaisiksi", koska nuo asiat olivat liian hyvin Saksassa tiedossa, ja koska heillä ei voinut "perustella" aluelaajennuksia...

" Pronssikauden alun ja keskivaiheen ajalta länsiuralilaiseen kieleen (joka on mm. kantaitämerensuomen esimuoto) on voitu saada sanoja jostain tuntemattomasta tai tuntemattomista kielistä Itämeren piirissä. "

Jaskan höpinää. Kantaitämerensuomi on syntynyt täällä Itämeren rannikolla. Täällä on sen vaerran paljon alkuperäisvasarakirveskielisiä paikannimiä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/suomen-paleoeurooppalaiset-lainat-pangermanistien-mukaan-5 https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa "

Näistä tuntemattomista kielistä myös kantagermaani ja kantabaltti (tai balttoslaavi) ovat mahdollisesti myös lainanneet sanoja, jotka esiintyvät lähes kaikissa Itämeren piirissä nykyisin puhutuissa kielissä, mutta joille ei vakuuttavasti ole kyetty osoitta-maan alkuperää nykysestä, sen paremmin indoeurooppalaisesta kuin uralilaisesta-kaan kielikunnasta. " Ei kannata olettaa sellaisia kieliä, ennen kuin on kiistatonta näyttöä. Joskalla ei sellaista ole. kohteessa Suomen kielen ja suomalaisten alkuperää vääristellään