https://vasenkaista.fi/2016/09/saksan-ja-neuvostoliiton-sotilasyhteistyo-maailmansotien-valilla/

Saksan ja Neuvostoliiton sotilasyhteistyö maailmansotien välillä

Historian_roskatynnyrista_150x150

HEIKKI LAKKALA:


" Vähemmän tunnettu, mutta sitäkin mielenkiintoisempi, kappale maailmansotien välisen ajan historiaa on Saksan ja Neuvostoliiton sotilasyhteistyö. Tälle loi pohjan vuonna 1922 Neuvosto-Venäjän ja Saksan välille solmittu Rapallon sopimus, jolla maat normalisoivat suhteensa ja luopuivat ensimmäistä maailmansotaa koskevista sotakorvausvaateista.

Itse sopimukseen ei sisältynyt mitään sotilaallisia lisäpöytäkirjoja ja sotilasyhteis-työkin oli alkanut jo aikaisemmin, mutta vasta Rapallon sopimuksen jälkeen se kasvoi täyteen mittaansa. "

RJK: Rapallon sopimuksen allekirjoittaja Weimarin Saksan puolelta oli Hitlerin arkkivihollinen Walter Rathenau (natsien mukaan "der Gottverdammte Judensau"), juutalaisen pääoman johtaja. Ennen tuota sopimusta ei voinut olla sotilasyhteistyötä, sillä maat olivat olleet periaatteessa sotatilassa. 

HL: "Versaillesin rauhansopimus rajoitti Saksan asevarustelua: ilmavoimat, panssarit ja taistelukaasut oli kielletty, samoin sukellusveneet. Jos näitä olisi kehitelty Saksan maaperällä, läntiset tiedustelupalvelut olisivat päässeet siitä selville, koska Saksa oli niin tiukassa länsiliittoutuneiden sotilaskontrollissa. "

RJK: Taistelukaasut oli kielletty kaikilta,ei vain Saksalta.Ne olivat lisäksi rintamalla usein yhtä vaarallisia omille kuin vihollisillekin, ja muualla rintaman kannalta melko hyödyttömiä kuten lentopommitkin esimerkiksi siviilejä vastaan.

Kyseessä olisi siis ollut sellainen yhteistyö Weimarin tasavallan kanssa, jonka Versail
lesin sopimus kielsi Saksalta, mutta jota myös mm. Suomi harrasti, samoin Hollanti, kehittämällä sukellusveneitä viime kädessä Saksan pussiin.

HL: " Mutta kun aseiden kehittely tapahtui syvällä Venäjällä, se pysyi myös piilossa. Siellä luotiin perusta Saksan hyökkäyskyvylle toisessa maailmansodassa. "

RJK: Potaskaa.Tuolloisella mahdollisella yhteistyöllä vuosina 1922 - 1928 ei tullut olemaan mitään merkitystä Saksan hyökkäyskyvylle II maailmansodassa. Saksa oli uudistanut niin panssari- kuin lentokalustonsakin Hitlerin valtaannousun yhteydessä siten, että uusilla saksalaisten tuntemia NL:n malleja vastaan räätälöidyillä malleilla pullisteltiin Espanjan sisällissodassa, josta NL ne vakoili ja räätälöi niitä vastaan seuraavien vuosien aikana uuden kalustonsa, jonka sarjatuotanto saatiin täyteen vauhtiin Volgalla ja Uralilla vasta v. 1942 sodan jo alettua.

Espanjan tasavaltalaisten panssarivoimia komensi neuvostoslittolainen insinööriken-raali, Korkeimman neuvoston jäsen Dmitri G.
Pavlov,T-34-panssarin yleissuunnittelija ja päätöksen läpiajaja sen suunnittelusta ja käyttöönotosta.

NL oli aloittanut v. 1929 mittavan sotateolliuusyhteistyön USA:n kanssa, jonka hedel-millä molemmat voittasupervallat sitten pullistelivat napit vastakkain kylmän sodan ajan:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/jenkit-ja-nato-ja-ukrainan-jarjestetty-nalanhata

" NL vaihtoi tosissaan tuolloin ratsuväen panssarivoimiin ja rakuunat autoilla liikku-vaan jalkaväkeen. Ja väkeä muutti miljoonittain Volgalle ja Uralille nouseviin uusiin moderneihin teollisuuslaitoksiin. Tämän se onnistui saksalaisilta ja puolalaisilta salaamaan.

Sen sijaan amerikkalaisilta tämä ei ollut missään vaiheessa mikään salaisuus lainkaan: Venäläiset tekivät maailman uudenaikaisimpia panssareitaan amerikka-laisten piirustuksilla ja lisensseillä,lisenssinvalvonnan alaisina! He tekivät muutakin pitkälle menevää molemminpuolisesti mitä hyödyllisintä teknologista yhteistyötä Akselivaltojen vehkeisiin nähden ylivoimaisten panssari- ja lentoaseiden rakentami- seksi, jossa yhteydessä he "takoivat" II maailmansodan jälkeen napit vastakkain maailmaa hallinneet sotakoneet.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/talvisodan-vaihtoehdot

"Suur-Puolan suunnaton sotilasmahti kaatui erittäin nololla tavalla ennen kuin oli ehtinyt syntyäkään, kun puolalaiset Sikorskyt ja muut eivät pystyneetkään valmista-maan heille Ukrainan olosuhteita silmällä pitäen suunniteltua keskiraskasta Christie-, ns. nopeaa, venäläisittäin BT-panssarivaunua, maailman ehdotonta ykköstä tuolloin lajis-saan, ja panssarinsuunnittelija Christien toimistoakin uhkasi konkurssi, kunnes NL:n ulkomaankauppaministerin ja sotatalouspäällikön Anastas Mikojanin ja amerik-kalai-sen suurkauppiaan Armand Hammerin (1898-1990) tiimi tarjosi Puolan tilalle varmaa maksajaa ja vakaata suurvalmistajaa (kyse oli lisenssistä) Neuvostoliittoa...

"
BT-1 – Christien prototyyppi

BT-2 malli 1932 – 37mm tykki, M-5 moottori, kopio U.S. Liberty -moottoris

BT-5 – suuri pyöreä torni, 45mm tykki, konekivääri vapaalla jalustalla

BT-5 malli 1933 – uusi torni, jossa kaksi luukkua, konekivääri tykin suuntaisesti

BT-5PKh – prototyyppejä snorkkelilla

BT-5A – muutamia 76,2 mm haupitsilla

BT-5 – liekinheitinvaunu, vain prototyyppejä

PT-1A – amfibiomalli uudella rungolla, vain muutama

BT-7 malli 1935 – hitsattu runko, uusi eturunko, M-17T-moottori (BMW:n kopio)

BT-7 malli 1937 – uusi torni

BT-7TU – komentomalli, piiska-antenni

BT-7M – V-2-dieselmoottori (Hispano-Suiza 12Y -lentokoneen moottoriin perustuen) , P-40 AA -konekivääri katolla, konekivääri tornin takaosassa.

BT-7A – 76,2 mm haupitsi

OP-7 – liekinheitinmalli

... "

Lisäksi Christie saattoi suunnitella edelleen mielin määrin USA:lle,Englannille, Rans- kalle jne. (Puolasta, Saksasta ja Japanista en tiedä...) Kaikki NL:n kunnolliset pans-sarit mukaan lukien T-34 paitsi raskaat Klim( Vorshilov)it perustuivat sittemmin BT:n perusratkaisuille niin tornin, telapyörästön kuin jousituksenkin suhteen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Christie_suspension

Edelleen tuo lamasta pelastanut unelma-asiakas toi tuotantoprosessiin mukaan mul-listavan parannuksen:akateemikko Eugen Oskarovitsh Patonin kehittämän sähköhit-sauksen, joka tapahtui aluksi veden alla. Päällystetyn hitsauspuikon käsihitsaukseen kehittivät vähän myöhemmin ruotsalaiset. USA:n armeijan puolelta hommaa johti Ranskassa I maailmansodan aikana panssariaseeseen perehtynyt kenraali George Patton, joka on myöhemmin osoittautunut myös sotahistorian globaaliksi kusetus-mestariksi, jonka First US Army Groupin (FUSAG) "päähyökkäystä" saksalaiset odottivat Calais´n alueella Kanaalin kapeimmalla kohdalla hienoimpine rakettiasei-neenkin kauhusta kankeina vielä kuukausi Normandian "harhautuksen" alettukin...

Ja Stalininkin tiedetään kuunnelleen radioliikkennettä ja kiroilleen,"mitä w...ttua siellä kuppaillaan, ollaanko tosissaan liikkeellä ollenkaan!?" Häneen verrattuna jopa Napo-leonin kusettaja ja pysäyttäjä Venäjällä marsalkka Pedre Bagration oli korkeinta kan-sallista sarjaa tuossa suhteessa... (Patton myös kusaisi Rein-jokeen keskellä uomaa tuon arvonsa merkiksi,kun häntä työnnettin joen yli Bailey-sotilassillalla, joka muuten sekin on neuvostoyhteistyön tuote: maailman ensimmäisen teräsristikkosillan suunnitteli Oskar Eugenin isä Paton Kiovaan 1800-luvulla.) "

180px-%D0%95%D0%B2%D0%B3%D0%B5%D0%BD%D0%

Evgeny O. Paton — professor at Kyiv Polytechnic Institute, 1910s

https://fi.wikipedia.org/wiki/BT-sarja



https://www.youtube.com/watch?v=beB2utiUj-A

" BT-sarjan panssarivaunut "

HL: "Saksan sukellusveneiden kehittämiseen puolestaan kuuluivat Turussa rakenne-tut suomalaiset sukellusveneet Vesikko ja Vetehinen. Ne rakennettiin hollantilaisen firman tilauksesta. Firma oli saksalaisten peiteyritys.

Neuvostoliitto-yhteistyössä mukana olleet saksalaiset olivat toisen maailmansodan jälkeenkin vaitonaisia tapahtumista. Mutta yhteistyön kannalta keskeinen hahmo, kenraali Ernst August Köstring, on todennut,että ilman Neuvostoliitossa tapahtunutta aseiden kehittelyä ja asekoulutusta ilmavoimat eivät olisi 1939 olleet siinä iskussa kuin olivat.

Länsirintaman salamasotaa johtaneen kenraali Heinz Guderianin mukaan sama päti panssarivoimiin. Saksan näennäinen varusteluihme Adolf Hitlerin valtaannou-sun jälkeen ei olisi ollut mahdollinen ilman yhdentoista vuoden ennakkovalmisteluja Neuvostoliitossa. "

RK: Tarkoittaa,että muka jotakin "yhteistyötä" muka olisi ollut aina vuoteen 1933... Ainakin viisi viimeistä vuotta oli ollut siinä tapauksessa NL:n puolelta härskiä bluffia, jossa tavuakaan todellista tietoa mistään NL:n todellisista "herkuista" kuten sähköhit- sauksesta ja akateemikkon Vasili Z.Vlasovin kuoriteoreettisesta lujuuslaskennasta ei ollut tippunut eikä lirissyt Saksan laarin,vaan sille oli syötetty jotakin disinformaatiota.

screenshot_2021-07-20_z-library_0.jpg
https://ur.booksc.eu/ireader/3638062

NL kyllä teki juuri tuota mm. neurofysiologian alalla Saksan kanssa samoihin aikoihin:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/aivosahkokayra-eeg-n-kehittaja-hans-berger-oli-natsijohdon-salattu-paaideologi

 

" Kaiser Wilhem -Instituutin ”[Leninin] jättiläismäisiä erikoisneuroneita”...

Mitä tulee yrityksiin selittää tavallista aivotoimintaa (eikä sen poikkeavuuksia), niin Binswangerin ryhmän jäsen Korbinian Brodmann jakoi aivokuoren nimeään kanta- viin ”erikoisalueisiin” anatomisin perustein. Saksalaiset eivät tunteneet Fridtjof Nan-senin teoriaa (28.4.1888) sitä,että gliasolut ovat aivojen todellinen ohjausmekanismi.

Sen sijaan Venäjällä ja Neuvostoliitossa se tunnettiin hyvin, ja Nansen oli myös kut-suttu ja nimetty Venäjän/NL:n eläintieteen kunnia-akateemikoksi,joka oli protokol- lassa akateemikon korkein taso, eikä edellyttänyt välttämättä työtehtäviä. Kunnia-akateemikko oli usein ikämies, jonka suuruus oli oivallettu aktiivitutkijanuran jälkeen, kuten Ivan Pavlovin opettaja Ivan Setshenov. Juuri sellainen oli myös Nansen, ja sellaisena hänet myös säilytettiin.

Ennakkoluulottoman kansainvälisen ja ”vasemmistolaisen”,puoliksi tanskalaisen  Oskar Vogtin (1870-1959) eräs tutkimusongelma Haeckelin innoittamana oli löytäänerouden lähde” aivoista. Hän oli väitellyt Binswangerin johdolla ja ryhtynyt toimi-maan hypnoterapeuttina. Hänen vaimonsa oli ranskalainen neurofysiologi Cecile Vogt-Mugnier, jonka nimellä pariskunta mieluiten julkaisi, tutkimusaiheinaan mm. thalamus ja selkäytimen eri osat. V. 1914 keisari Wilhelm II kutsui Vogtin Berliinin perustamaan Kaiser Wilhelm instituuttiin aivotutkimusosastoa (nykyistä Max Planck -aivoinstituuttia, luultavimmin Bergerin suosituksesta). Myös Brodman siirtyi sinne 1915, mutta kuoli jo 1918 keuhkotulehdusperäiseen verenmyrkytykseen.

 

Instituutti verkostoitui maailmalle paitsi Ranskaan myös mm.USA:an, NL:on, Englan- tiin, ja Suomeen. Sen kanssa pelattiin ”huippuyksikkögeimejä”: venäläiset mm. tutki-tuttivat hänellä näytteitä Leninin aivoista, ja Vogt kertoikin ”tuloksenaan” mm. ”niistä löytyneen erityisen suurikokoisia erikoisneuroneja”. Tämä ”kelpasi loistavasti” myös NL:lle, vaikka mm.Ivan Pavlov, hänen assistenttinsa Anatoli Ivanov-Smolenski, Lokakuun vallankumouksen aloittaneeseen Pietarin neuvostoonkin kuulunut Lenin-gradin sähköisen aivotutkimuksen instituutin johtaja Aleksei Uhtomski tai Fieldsin mekanismin ensimmäinen julkinen esittäjä Ivan Beritashvili (Beritov 1932) ja Kan-sainliiton pakolaiskomissaari Fridtjof Nansen vain muutaman mainitakseni tiesivät erinomaisesti, että kollega etsii ”nerouden aivolähteitään” (joka ei toki ollut hänen ai-noa tutkimuskohteensa) täysin väärien ilmiöiden ja rakenteiden piiristä.Hänet kut- suttiin Moskovaan konsultiksi perustamaan uutta Aivoinstituuttia, vaikka maailman parhaat aivoinstituutit olivat jo valmiiksi NL:ssa:Leningradissa ja Tbilisissä (eikä to-dellista tarkoitusta panna niistä paremmaksi, ainakaan Vogtin konstein,ollut). Eli NL, USA ja jopa Kansainliitto syöttivät "yhteistyön" varjolla Saksalle paskaa ja vakoilivat sitä ihan oikein sille... paitsi että samalla ne vahvistivat Bergeriä). Natsi-johtoakaan sen nimenomaisen instituutin asiat eivät suuresti häirinneet tai ilahduttaneetkaan: natsitieteen ”valo” ei kumottanut sieltä, vaan Jenan persereiästä!

Tämä oli vielä Weimarin Saksan aikaa. Vogt keräsi instituuttiin tutkijoita eri puolilta maailmaa, myös Neuvostoliitosta. V.1936 hänet erotettiin,kun hän poltti päreensä sii-hen, että 1935 valtaan nousseet natsit vainosivat hänen ulkomaisia työntekijöitään ja heidän perheitään. Mutta hän vain siirtyi täysin Kruppin leipiin. Osa vainotuistakin, myös neuvostoliittolaisista,jäi. Myös USAlainen Ford Foundation rahoitti miljoonalla dollarilla hänen uutta tutkimuslaitostaan natsi-Saksassa. Sodan jälkeen pari jatkoi uraansa keskittyen keskiaivojen sairauksiin. DDR kunnioitti Vogtia ulkomaisen kunnia-akateemikon tittelillä."
 

HL: " Ilmavoimien keskus oli Lipezkissä,panssareita suunniteltiin ja kouluttajia koulu-tettiin Kasanin lähellä Volgan rannalla,taistelukaasuja kehitettiin Kaakkois-Venäjällä."

RJK: Jotakin linkkiä vähintäänkin ja tarkkaa paikkaa vaatisi tuo "taistelukaasujen kehitys"...

HL: " Kaikissa keskuksissa tapahtui suunnittelua, tuotantoa ja koulutusta. "

RJK: Ja huijausta ja kusetusta.

HL: " Tehtaat olivat saksalaisten firmojen rakentamia, mutta salaisuuden säilyttämi-seksi henkilöstö oli pääosaltaan venäläistä. Noissa keskuksissa toimineet saksalais- sotilaat olivat virallisesti eronneet asevoimista ja matkustivat paikalle yksityishenkilöi- nä. Kuolleiden koelentäjien ruumiit tuotiin kotiin kiertoteitse Leningradin kautta koneen osiksi ilmoitettuina.

Vastapalveluksena saksalaiset antoivat neuvostoliittolaisille saksalaista sotilaskoulutusta. "

RJK: Sitä neuvostoliittolaiset eivät todellisuudessa tarvinneet. Paskaa on vaihdettu paskaan...

HL: " Myös esimerkiksi neuvostoliittolaisia panssareita kehitettiin saksalaiselta pohjalta. "

RJK: Lakkala toitottaa vain kirjuuttelensa asioista JOISTA EI TIEDÄ YHTÄÄN MITÄÄN!

HL: " Kenraali Köstring kirjoitti vuonna 1931 kenraali
Hans von Seecktille, että Saksan sotilaallinen tuki näkyy kaikkialla puna-armeijassa, ja että saksalaisten näkemykset ja menetelmät ovat kuin punainen lanka puna-armeijan vastaaville. "

RJK: Kissan paskat! (Helvetin hyvin oli pölkkypäitä kusetettu!)

HL: " Laajemmin ottaen Neuvostoliitto halusi yhteistyöltä tarvitsemaansa pääomaa ja teknistä apua teollistamiseen,sotilaallisia neuvoja puna-armeijan rakentamiseen ja diplomaattista vastapainoa Englannin ja Ranskan painostusta vastaan. Kaikkea tätä Saksa tarjosi. "

RJK: Noin saattoi olla niin kauan kuin hommaa johti Saksassa Walter Rathenau. Mutta tulevat natsit tappoivat hänet jo samana vuonna.

HL: " Yhteistyön saksalaiset puuhamiehet olivat kaikki poliittisesta oikeistosta. Wei-marin tasavallan poliittisella kartalla sosiaalidemokraatit olivat antibolsevistisimpia ja länsisuuntautuneimpia. Komintern syytti sosiaalidemokraatteja sosiaalifasismista. "

RK: Se käänsi linjansa fasisminvastaisen kansanrintaman taktiikaksi vuonna 1935, kun Hitler nousi valtaan.

HL: "Stalinin noustua valtaan muiden maiden kommunistisista puolueista tuli Neu- vostoliiton valtiollisen politiikan apuryhmiä. Niiden tehtävänä ei enää ollut toimia vallankumouksen eteen omissa maissaan, vaan totella Kominternin kautta tulevia Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) määräyksiä. "

RJK: Minkäs eteen ne sitten toimivat?

HL: " Suuren talouslaman aikoihin, vuosina 1930–1931, oli maiden välinen talousyhteistyö lähes yhtä hyvää kuin sotilaallinen. "

RJK: Paitsi että se sotilaallinen oli NL:n puolelta lopullisesti muuttunut pelkäksi kusetukseksi...

" Saksan raskas teollisuus tarvitsi Neuvostoliiton markkinoita elääkseen maailman-kaupan romahdettua ja kotimaan kysynnän ollessa olematonta. Toisaalta Neuvosto-liitolla oli ensimmäisen viisivuotissuunnitelman ja siihen liittyvien teollistamistavoit-teiden toteuttamiseksi käyttöä Saksan tuonnille. "

MUU KUIN SOTILASYHTEISTYÖ SAATTOI EDELLEEN

HL: Ulkopoliittisesti yhteistä molemmille maille oli puolavastaisuus. "

Se, joka oli joutunut (myös jenkkien) boikottiin ja kieroillut itsensä tyhjän päälle, oli PUOLA...

HL: " Mailla oli siis eri aloilla selviä yhteisiä intressejä. Josif 
Stalinin silmissä tätä ei heti muuttanut edes Hitlerin valtaannousu. "

RJK: Kyllä muutti, totaalisesti! Sitä ennen oli myös katsottu läpi sorrmien.

Ainoa todellinen "yhteinen intressi" oli, että NL:ssa arvioitiin, että jos Hitler tapetaan, hänet korvaa vain joku pätevämpi fasisti tai kenraali,joka ajaa tasan samaa agendaa ...

HL: " Stalin piti natseja kapitalistipuolueena siinä kuin muitakin oikeistopuolueita."

RJK: Oli pitävinään. Se oli tosiasiassa vittuilu Ranskalle ja Englannille...

HL: " Aluksi edes kommunistien vainoaminen ei Stalinia pahemmin häirinnyt. Saksan silloinen lähetystöneuvos Moskovassa on kertonut, että viiden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana Hitlerin valtaantulosta neuvostolehdistö oli hyvin pidättyväinen.

Vaikka Hitler tuhosi Saksan kommunististen puolueen (KPD) puoluekoneistoa, piti Stalin ulkopoliittisista syistä tärkeänä vaalia hyviä suhteita Saksaan. Venäjän ulko- asiainkomissaarin kerrottiin tokaisseen saksalaisille: ”Mitä se meille kuuluu, jos te ammutte kommunistejanne. ”

RJK: Kissan paskat ne suhteet mitään "hyviä" olleet...

HL: " Lokakuussa 1933 puna-armeijan ylipäällikkö Mihail Tuhatševski sanoi saksa-laiselle keskustelukumppanilleen: ”Meitä erottaa teidän politiikkanne, eivät meidän tunteemme – puna-armeijan ystävyyden tunteet Reichswehriä (Saksan asevoimat) kohtaan. Ja ajatelkaa aina: te ja me, Saksa ja Neuvostoliitto, voimme sanella maail-manrauhan, jos kuljemme yhdessä". Vasta vuonna 1935 sotilasyhteistyö romahti täysin.

|||

Historian roskatynnyristä on Vasen Kaistan kirjoitussarja, jonka artikkelit tuovat päivänvaloon unohdukseen vaipuneita tai kätkettyjä yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tapahtumia.

Artikkelisarjan toimittaa idean isä, Heikki Lakkala.

Sarjassa ilmestynyt:

Clintonin ohjusiskua seurasi kymmeniä tuhansia kuolonuhreja (16.9.2016)

Pariisi 1961: algerialaisten joukkomurha (8.9.2016) "

NL harrasti kusetusyhteistyögeimejä myös USA:n kanssa, osin jopa samaan aikaan oikeankin yhteistyön kanssa sotateollisuudessa), mm.genetiikassa ja psykologiassa, joissa USA yritti uittaan NL:on "sosiobiologiaa", vaikkei siihen ole koskaan USA:ssa virallisella taholla tosissaan luotettu eikä nojattu. Muutamalta keltikangasjärviseltä siinä yhteydessä sitten pääkin pudota klopsahti...

Trendi oli että 20-luvun bluffiyhteistyö USA:n kanssa vaihtui II mailmansodan lähes-tyessä oikeaksi yhteistyöski, mutta vastaavana aikana "oikeana" alkanut yhteistyö Weimarin Saksan kanssa vaihtui jo ennen HItlerin aikaa härskiksi kusetukseksi, jossa Saksa oli lisäksi heikompi osapuoli.

Saksan ja Neuvostoliiton sotilasyhteistyö maailmansotien välillä (3.9.2016)

 

Keskustelua:

Orwell kommentoi_ 16. huhtikuu 2017 23:15

Kommarien sokeaa uskoa ja puolustelua.

Sääliksi käy ihmistä, jonka maailmankaikkeus katosi 1991 kaikkivaltiaan neukkulan hajoamiseen...

 

Timo Gottlieb kommentoi_ 17. huhtikuu 2017 00:22

Niin, Stalin oli hullu

 

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 17. huhtikuu 2017 00:37

Tää on mulle ammattiasiaa: mun velvollisuuteni on korjata omaa tieteenalaa koske-vat päättömät valehtelunlörötykset, ja mieluiten siinä ohessa muitakin aloja koskevat (koska tiede on yksi).

 

Neuvos kommentoi_ 17. huhtikuu 2017 08:08

Yksinvaltiaat ovat vaaraksi koko maailmalle.

 

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 18. huhtikuu 2017 04:32

Saksalla oli hyökätessään täysin väärä käsitys NL:n aseistuksesta ja myös aseteollisuuden sijoittumisesta. Sen sijaan NL:n tunsi hyvin Saksan aseet.

  •  

***

https://warontherocks.com/2016/06/sowing-the-wind-the-first-soviet-german-military-pact-and-the-origins-of-world-war-ii/

National security.
For insiders. By insiders.

LBJ School - The University of Texas at Austin

Sowing the Wind: The First Soviet-German Military Pact and the Origins of World War II

June 7, 2016

Commentary

Seeckt-1024x651.jpg

Before dawn on June 22, 1941, German bombers began to rain destruction down on a swath of Soviet cities from Leningrad to Sevastopol. It was the beginning of Opera-tion Barbarossa,the largest military operation in the history of the world.By the end of the day,three million German soldiers and their allies crossed the Soviet border,inau- gurating the bloodiest phase of World War II. The invasion also brought to a bloody conclusion 20 years of secret cooperation between Germany and the Soviet Union.

While Soviet-German military cooperation between 1922 and 1933 is often forgotten, it had a decisive impact on the origins and outbreak of World War II. Germany rebuilt its shattered military at four secret bases hidden in Russia. In exchange, the Reichs-wehr sent men to teach and train the young Soviet officer corps. However, the most important aspect of Soviet-German cooperation was its technological component. Together, the two states built a network of laboratories, workshops,and testing grounds in which they developed what became the major weapons systems of World War II. Without the technical results of this cooperation, Hitler would have been unable to launch his wars of conquest.

After World War I,the victors dismantled the vaunted German army,reducing it to only 100000 men. The Treaty of Versailles further forbade Germany from producing or purchasing aircraft, armored vehicles, and submarines. These provisions highligh-ted the Entente’s hope that removing German access to modern technologies of war would force Germany to abandon its militarist past. To the contrary, those particular provisions further convinced the remnants of the German High Command that tech-nological rearmament was essential to restoring Germany’s position. Few works since the opening of the Russian Archives have explored the Soviet-German military pact in its totality. None have focused on its technological aspects.  In this article, I offer new conclusions on the subject, drawing from archives in Russia, Germany, the United Kingdom,Poland,and the United States.Of particular importance for this piece are the Russian State Military Archive (RGVA), the archives of the German corpo-rations Krupp, M.A.N. and Daimler-Benz, the U.S. National Archive’s Collection of Foreign Records Seized, and Yale University’s Russian Archive Project.

General Hans von Seeckt, in command of the Reichswehr from 1920 to 1926, was eager to work with Soviet Russia,the only other European state equally hostile to the status quo. In 1919, Seeckt dispatched to Russia Enver Pasha, the former Turkish minister of defense then in hiding for his part in mass atrocities against Armenians in eastern Anatolia. Seeckt’s goal was to establish communications with the Soviet go-vernment to discuss the possibility of military cooperation. He was particularly eager to work against the newly revived state of Poland. German military leaders saw it as the “pillar of Versailles” - a French puppet designed to encircle Germany from the east. Its absorption of former German territory that included hundreds of thousands of ethnic Germans further inflamed Berlin’s hostility.

Enver’s first mission ended disastrously when his plane crash-landed in Lithuania and he was detained by the new Lithuanian government. He was carrying sensitive materials from the German military that might have ignited calls in Great Britain and France for the occupation of Germany. Only a daring jailbreak by a junior German of-ficer prevented Enver and the secret documents from falling into Allied hands. But the following year,he made the attempt again and succeeded. The Enver wrote back to Berlin that

Today I spoke with … Trotsky. With him there’s a faction that has real power, and also includes that party that stands for an understanding with Germany.That party would be willing to acknowledge the old German borders of 1914.

That meant the extinction of Poland. This was exactly the hope of the German officer corps.

Leon Trotsky, then head of the Red Army,saw cooperation with Germany against Po-land as a central pole in Soviet strategy. He wrote that “Poland can be a bridge bet-ween Germany and us, or a barrier".After the Red Army’s defeat in the Polish-Bol-shevik war, it had become a barrier. Bolshevik leadership believed in 1920 that only with access to the industrialized economies of the West could the Bolshevik revolu-tionary regime survive. As long as the state of Poland existed, this mutual objective proved to be a lodestar, guiding Berlin and Moscow in parallel.

At the Treaty of Rapallo in April 1922, Germany and the Soviet Union normalized relations for the first time,the first blow against the postwar order. The following sum-mer, the Reichswehr and Red Army held a series of secret summits during which they crafted the framework for military cooperation. At first, Hans von Seeckt envi-sioned German military-industrial firms moving banned production and research to the Soviet Union. His staff earmarked considerable portions of the Reichswehr’s “black funds” - financial resources hidden from the German government - to subsi-dize these programs. To accommodate German firms, Lenin personally supervised the establishment of a concessionary system whereby German corporations could take over and modernize existing Soviet industrial plants under the close supervision of Soviet officials.Under the auspices of this program,German firms took over shipy-ards, factories for aviation, artillery, grenades, and rifles, chemical weapons plants, and other critical facilities. German businesses expected to profit from these ven-tures, but also hoped to find a new home for military experts, technical testing, and production in banned fields. Seeckt envisioned these factories one day supplying the reborn German army in a future war with France. The Soviets, in turn, hoped to in-crease their military industrial production cheaply,gain access to German technology, and train hundreds of new engineers.

Most of these ventures failed in the difficult economic circumstances of early Soviet Russia.The most important of these arrangements,a massive Junkers aircraft pro-duction facility outside of Moscow, failed to live up to either sides’ expectations, al-though it did become one of the most productive aircraft facilities in the Soviet Union. In December 1926,after massive financial losses,the owner of Junkers owner leaked details on the German program in Russia to members of the Reichstag, Germany’s parliament. On December 3. 1926 the scandal became public when a seven-line head-line appeared in the Manchester Guardian, proclaiming: “Cargoes of Munitions from Russia to Germany! Secret Plan between Reichswehr Officers and Soviet[s]. STARTLING DISCLOSURES…” The German government, largely ignorant of ongoing Reichswehr efforts in the Soviet Union, fell in disgrace after a vote of no confidence in the Reichstag.

The scandal seemed to undo the grand hopes the German and Soviet militaries had invested in cooperation. But instead, the Soviet-German military relationship took on new life.Beginning in 1925 and growing rapidly after the Junkers scandal, the two militaries established a series of secret military bases at which German and Soviet officers lived, studied, and trained side-by-side. Teams of engineers and scientists worked on new weapons systems and reverse-engineered American, British, and French military equipment. Two of these bases were devoted to chemical weapons production, one to aviation training, and one to armored warfare.These bases helped to modernize the Red Army and played a central role in developing the military technologies that would enable the rebirth of the German military under Hitler .

The first cooperative base to open was a flight school located at Lipetsk, a city some 500 kilometers southeast of Moscow. Beginning in 1924, the Soviet Air Force invited German pilots to the Lipetsk Air Field to participate in flight training. A year later, the Soviet Air Force transferred the facility to the German military, although part of the agreement required the Germans to train Soviet officers and mechanics at the facili-ty. In 1927, after the Junkers scandal, Lipetsk expanded massively in scope. Nearly 1,000 German pilots, observers, mechanics, and engineers would live at Lipetsk du-ring its period of operation. They would become the core of the Luftwaffe when it re-emerged in 1935. In addition,the Soviets and Germans sent many of their top test pi-lots to Lipetsk to fly their newest designs. All seven aircraft manufacturers in Germa-ny secretly sent their prototypes, most of them violations of Versailles, to Lipetsk for testing. More important for the future were the intellectual exchanges that occurred there. The Germans borrowed Soviet concepts such as paratroopers and the dive bomber from the Red Air Force. The Red Air Force, in turn, learned tactical and ope-rational lessons from German instructors copied German designs, and - when unsa-tisfied with technical cooperation,stole design blueprints from their German partners.

Disguised-German-Pilots.jpg

As Lipetsk became operational, the Red Army and Reichswehr laid the foundations for an armored warfare and testing grounds located in the city of Kazan,800 kilometers east of Moscow.

Here, too,German and Soviet armored officers trained side-by-side.In addition,the major German corporations secretly involved in Germany’s illegal tank construction program - Krupp, Daimler, and M.A.N. - sent their engineering teams to Kazan. These engineers lived, worked, and tested new tank designs in Kazan that would lead to the Panzers I through IV, representing the majority of German tank production during the coming war.Soviet technical gains were also considerable: One Red Army officer wrote that the joint base at Kazan had resulted in the redesign of most of the Soviet Union’s armored vehicles. His report,preserved in the Russian State Military Archives, further noted that the Red Army had learned “a lot of interesting things on methods in tactics, the technique of driving vehicles, and marksmanship. Thus, in general,the work of TEKO [codename for the base] has been of great interest to the Red Army.” Further,the top theorists of warfare on each side - Heinz Guderian, Oswald Lutz and Ernst Volckheim for the Germans, Mikhail Tukha-chevsky and Vladimir Triandafillov for the Soviets - visited, worked and in some instances taught as instructors in Kazan, training the next generation of armored warfare officers.

Starting in 1926, the two sides also began collaborating on chemical weapons deve-lopment. At two facilities - Podosinki near Moscow, and Tomka near Samara - Soviet and German scientists experimented with new agents and dispersal techniques, as well as medical treatments for poison gas casualties. In addition,the German military helped Yakov Fishman,head of the Soviet chemical weapons program,hire German scientists and firms driven underground by the ban on chemical weapons. "

HM: Hölynpölyä. Osoaviahim oli kansalaisjärjestö, jonka seuraaja oli DOSAAF, jonka tarkoitus oli yhdistää puolustus-, tiede- ja urheiluharrastuksia. NL:n ja USA sotateknologinen yhteistyö alkoi 1929. Se oli tähdätty Saksaa ja Japania vastaan.

IJ: " Both Germany and the Soviet Union profited from this illicit trade, which deve-loped into a cornerstone of the Soviet-German relationship. By 1931, German scien-tists and engineers were managing about half of the Soviet Union’s vast chemical weapons production program. Critically, technical experiments in Russia convinced Reichswehr leaders that chemical weapons could not function alongside their new operational doctrine of mobile, combined arms warfare.

The cooperative Soviet-German facilities would operate until 1933, when Hitler, moti-vated in part by his antipathy for the Soviet Union, no longer felt it necessary to hide German rearmament activities. Even though direct Soviet-German military coopera-tion had lasted less than a decade,its impact would prove immense. The covert Ger-man rearmament program initiated by Seeckt had laid the groundwork for a massive expansion of the German military. German corporations were prepared to begin mass production of new lines of aircraft, tanks and submarines developed from prototypes secretly tested from 1926 to 1933. For their part,the Soviets had received extensive German assistance in the crash-course industrialization that would render the Red Army the world’s largest and most mechanized military force by 1939.

The Molotov-Ribbentrop Pact, formalized on August 23, 1939, was the final culmina-tion of a two-decade crusade by both sides to arm themselves, eliminate the postwar order established at Versailles and destroy their mutual enemy, Poland. The resump-tion of military cooperation played a vital role in reforming the interwar alliance. "

 

HM: Hewonpaskaa.Molo-Ribbellä ei ollut mitään tekemistä minkään "Saksan ja NL:n sotateknologiayhteistyön" kanssa. Hitler tarjosi Molo-Ribbeä äkkiarvaamatta, kun hänen tulevan Barbarossan strategiapakkansa oli mennyt sekaisin,kun Japani oli hä-vinnyt salaisen sotansa Mongolian Halhin Golissa eikä päässytkään Keski-Aasiaan varmistelemaan,että Saksa ei jäisi mottiin Kaukasuksen ja Kaspian taakse hyökätes- sään NL:n öljyntuotantoalueille. japanin ja Saksan välisenä rajana oli tarkoitus toimia Jenisei-joki Mongolian Ulan Batorista Obin ja jenisein yhteiseen suistoon.Hitler tarjo- si siis NL:n koko Aasian-puoleista Jäämeren rantaa Japanille. Hitler tarjosi etupiiriso-pimusta silmiinpistävästi samanmuotoisella paperilla kuin Stalin oli vuotta aikaisem-min tarjonnut sellaista Suomelle Itämeren alueella (v baltijskom rezhime, in the Baltic region).

IJ: " Stalin, who had begun personally directing Soviet naval construction in 1936, made sure that the Soviet military received vast quantities of German military tech-nology in the Molotov-Ribbentrop Pact in exchange for Soviet raw materials. Germa-ny again began to send its officers to the Soviet Union to advise and assist the Soviets in training and technical development. "

HM: Tämä on paksua puppua. Ensinnäkään Neuvostoliitto ei rakentanut ollenkaan mitään globaalia valtamerilaivastoa, jollainen oli suurvaltojen kuten Englannin ja Ranskan ja enenevässä määrin sasan, USA ja Japaninkin sotavoimien ydin tunnus-merkki, vaan paikalliset Jäämeren, Itämeren, Välimeren ja Tyynenmern laivastot pal-velivat paikallista puolustusta. Tästä Stalinin sotataitojen epäilijä tykistön marsalkka Grigori Kulik nosti kerrean äkkiarvaamatta metelinkin puolustusjohdossa marsalkka Georgi Zhukovin muistelmien mukaan. Stalin vastasi, että sellaiseen hankkeseen ei riitä rautaa NL:n panssari-vaunujen ja lentokoneiden tuotanto-ohjelmalta. Ylimieli-seltä vitsiltä kuulostava väite ei ollut edes täysin vailla perää: NL valmistautui tuotta-maan vuodessa 10000 panssarivaunua,paino noin 30 tonnia kapple,ja saman verran lentokoneita. Stalin oli ilmeisimmin sopinut ENGlannin ja USA:n kanssa tuosta yhte-nä pointtina sotateollisuusyhteistyöstä.Sitten kun yhteityö liittoutuneiden kesken alkoi rakoilla sodan loppuvaiheessa, sitä valtamerilaivastoa ruvettiin rakentamaan kuin tuli olisi persiin alla.

Toisekseen Neuvostoliitto, jolla oli käytössään sähköhitsaus ja uusimmat tieteelliset lujuuslaskenta ja suunnittelumenetlmät, joista kummastakaan Saksalla niitattuine romuineen ei ollut haisuakaan, EI TARVINNUT MIHINKÄÄN SAKSAN "ASIANTUN- TIJA-APUA"! Jos kotona ei jotakin ollut kuten hienoimpia työstökoneita, niitä sai USA:sta. Huijausluonteinen sotateknillinen yhteistyö Saksan kanssa päättyi viimeis-tään 1929, sillä muuten Saksa olisi saattanut päästä selville sotasalaisuuksista ja USA:n ja NL:n salaisesta yhteistyöstä. Jälkimmäiseen liittyy tieteessä vielä sellainen-kin koukku, että jotkut jenkit luulivat NL:n kumminkin häviävän, ja he julkaisivat puhtaasti omissa nimissään alun perin neuvostoliittolaisia tutkimustuloksia. Tästä on kertonut mm. metalliraneteiden mekaniikan kehittäjä akateemikko Nikolai Ivanovich Muskhelishvili teoksissaan.

Nikoloz_Muskhelishvili.jpg

Nikoloz (Niko) Muskhelishvili
Николай Мусхелишвили

During World War II Muskhelishvili was responsible for retargeting the preoccupation of the Academy of Science to national defense. He completed a series of research, experimental and theoretical work in different areas of applied mathematics, physics and mechanics, which all had great practical importance and decisive impact on the development of a range of military hardware during and after the war. However, the exact scale is unknown and classified. His achievements and involvement in the defense sphere earned him several awards, including the Medal "For the Defence of the Caucasus". He got also awarded for the launch of the world's first artificial satellite into space in 1961 on which development he had contributed as well.

IJ: " Further,in the fall of 1939,the Germans agreed to supply Soviet submarines figh- ting against Finland, while the Soviets did the same for German commerce raiders. At the height of cooperation, Stalin even granted the German Navy permission to open a secret naval base near Murmansk to interdict British shipping and assist in the invasion of Norway. Only with the German invasion of the Soviet Union would the last of the joint ventures be terminated.

Though largely forgotten today, interwar Soviet-German military cooperation reshaped the European balance of power. By the end of September 1939, Germany and the Soviet Union shared a border, a capacity for making war, and an ideological framework of annihilation. Through their alliance, Germany gained the space to rebuild its army and develop new technologies of war. In return, the Soviet Union received vital military, technological, and economic assistance. "

HM: Potaskaa. NL ja Saksa eivät ensinnäkään olleet liittolaisia, vaan etupiirisopimus oli kahden vihamielisen sotilasliiton normaalitila silloin kun ne eivät sodi. NL ei sodassa hyötynyt mitään, ei yhtään mitään Saksan teknologioista.

IJ: " The stage was set for World War II.

The Soviet-German Pact illustrates why the post-World War I order failed. It also offers some potent lessons for the present. The Inter-Allied Commissions of Control, the watchdog established to supervise German disarmament, delivered its final ominous report in January 1927:

Germany has never disarmed, has never had the intention of disarming, and for seven years had done everything in her power to deceive and ‘counter-control’ the Commission appointed to control her disarmament.

Yet the Allies lacked the political willpower to effectively end Germany’s secret rear-mament programs. American policymakers were indifferent. British leaders tended to be sympathetic to Germany in the 1920s. Further,both British and American busines-ses were eager to exploit economic opportunities in Germany and the Soviet Union. France showed some inclination to halt German military resurgence, but lacked the power to act alone. This lack of strategic harmony among the victors hamstrung any efforts to preserve the status quo.

The postwar state of affairs was particularly damaged by the technological succes-ses of Soviet-German cooperation. The limitations of the Treaty of Versailles failed to block the advance of German military technology primarily because of the Reichs-wehr’s work in Russia. In fact,the Reichswehr actually saved money on the research and development process through its secret, small-scale prototype production and testing program. A combination of industrial espionage,willing business partners out- side of Germany,and cooperation with the Soviet Union enabled Germany to keep pace with military developments elsewhere at a fraction the cost of other military establishments. The failure of Western leaders to recognize this fact meant that they vastly underestimated the technical abilities of the German military during the crises of the late 1930s.The Soviet-German partnership makes clear the immense difficulty in halting the military-technological development of pariah states. In a world where the United States seeks to enforce nuclear non-proliferation and slow the military-technological advance of its geostrategic foes, the lessons of the interwar Soviet-German partnership remain valuable.

 

Ian Johnson received his Ph.D. from the Ohio State University in 2016. His disser-tation was entitled “The Faustian Pact: Secret Soviet-German Military Cooperation in the Interwar Period.” He is currently a doctoral fellow with International Security Studies at Yale University.

Image: Hans Still, WarRelics.eu

 

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2022/05/guided-vlasov-beams

" GUIDED VLASOV BEAMS

***

Tässä tutkimuksessa Stalinista sodanjohtajana ei lainkaan mnoteerta teknologia edellä tapahtuvaa sodanjohtamista, joka oli kuitenkin ominaista sekä NL:lle tää USAlle.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/92555/SM481.pdf?sequence=2&isAllo