Ihmisen sukupuu jälleen uusiksi. Kulttuuri syrjäyttää luontoa.


Ryhmä evoluutioantropologeja julkaisi 8.6 Nature-lehdessä päätelmänsä siitä, Marokosta läheltä Marrakeshia löydetyt 300000 vuoden takaiset kallot, raajojen luut, hampaat ja työvälineet kuuluivat nykyihmiselle.

Edellistä varhaisuusennätystä pitivät hallussaan 195000 vanhat ihmisluut Etiopiasta. Löytöjen perusteella erillisiä Homo sapiens -yhdyskuntia eli samanaikaisesti eri puolilla Afrikan mannerta.

Nämä Marokon ihmiset ovat ollet kasvoistaan silmiinpistävällä tavalla nyky- ihmisen näköisiä: terävä leuankärki, johon kieli kiinnittyy jne. Aivot olivat samankokoiset kuin nykyisin, mutta niiden muoto oli ohuempi ja pitempi.

Reconstitution de l'Homo sapiens de Jebel Irhoud au Maros il y a 300 000 ans










Outils de pierre retrouvés à jebel Irhoud












Ensimmäiset ihmiset (Homo) n. 4 mlj. vuotta sitten

Ihmisen lähin sukulainen eläinkunnassa on simpanssi (bonobo), josta kehityslinjat ovat eronneet n. 6.5 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen sukuhaaraan arvellaan kuulu- neen kenianihmisapinan (Ardipithecus 5.5. – 4.5 mlj. v.) ja ns. etelänapinoiden (Australopithecus 5.1-1.7 mlj v.) sukujen lajeja.Kenian-esi-ihminen (Kenyanthropus platyops) on noin 3,5 miljoonan vuoden ikäinen laji,jonka ilmeinen seuraaja on ihmis- suvun ensimmäinen laji turkananihminen (Homo turkanensis) 2.3 mlj. vuotta sitten. Hyvin tunnettu käteväihminen (Homo habilis) eli 1.9 – 1.5 milj. vuotta sitten. Homo- sukuun kuuluneita lajeja on löydetty ainakin kahdeksan, viimeksi vuonna 2013 pieni-kokoinen todennäköisesti noin 335 000 – 236 000-vuotta sitten Etelä-Afrikan luolissa elänyt Homo naledi. Näistä ainakin neandertalinihminen ja siperialainen deniso-vanihminen ovat myös (”uudelleen”) risteytyneet nykyihmisen kanssa. Kehitysmallia kutsutaan mix&match-evoluutioksi. Se malli ei istu kovin pienipiirteiseen, esimerkiksi käyttäytymismallien geneettiseen evoluutioon.

Jo ardipithecukset ja australopithecukset ovat eläneet laumoissa, joissa yksilöt olivat erittäin riippuvaisia toisistaan. Lauma on pitänyt huolta paitsi pennuista myös esimer- kiksi loukkaantuneista ja sairaista lauman jäsenistä. Muulla tavalla ei ole selitettävis- sä, että ihmisellä tapahtunut SIALIINIMUTAATIO on muuttanut ihmisen evoluution suuntaa.


Sialiinimutaation katsotaan päästäneen valloilleen ihmisen aivojen kasvun.

Se on poistanut erään solujen ulkopintojen kemikaalin, joka on muilla eläimillä aivois- sa haitallinen, mutta lihas- ja luukudoksissa takaa niille noin nelinkertaisen lujuuden, ja siten nelinkertaiset voimat, kuin ilman sitä. Sialiinilla (sialic acid) on luuultavasti es- tävä vaikutus glia-solujen kasvuun,jotka säätelevät neuronien toimintaa oppimisessa. Ihmisen aivoista se lähes puuttuu (Ajit Varki 1998). Ihmisen aivoissa onkin gliasoluje myeliiniä noin puolet, kun simpanssilla sitä on muutama prosentti. Aivojen ”lisäkasvu” koostuu siitä. Myeliini on ehdollistumisen sääntelijä.

Ruotsinvirolainen Svante Pääbo saksalaisesta Max Planck -instituutista osoittanut, että se puuttui myös neanderdalin ihmiseltä. Aivan varmasti vastaavanlaisia sialiini-mutaatioita on tapahtunut muillakin nisäkkäillä kymmenien vuosimiljardien saatossa, mutta ne ovat karsiutuneet ilman sopivanlaista yhteisöä/yhteiskuntaa!

Luonnontieteellisesti perustava merkitys on I.P.Pavlovin ehdollistumisteorialla (1904, 1927) ja psykologisesti L.S. Vygotskin kielellisellä ajatteluteorialla (jossa kielen ja ajattelun pohjalla ja veturina on työn ja aineellisten työkalujen kehitys).

Ihmissuku ja nykyihminen vaikuttavat ilmaantuneen maailmaan kuin taikaiskusta varsin toisentyyppistä olennoista.


Kansan äänen numerossa 4/2008 silloinen päätoimittaja Reijo Katajaranta kirjoitti aiheesta arvostellen Halosen nimittämän ”Suomen ulkomaisen akateemikon  tuotantoa otsikolla "Jared Diamond ei pitkälle puusta pääse”:

” Marxilaisuus kieltää koko käsityksen ihmisen perusluonteesta ja selittää kaiken käyttäytymisen ihmisen yhteiskunnallisten vuorovaikutussuhteiden kautta. Ihminen ei ole ihminen, ellei hän ole kasvanut yhteiskunnassa, vaan lähinnä harvinaisen avuton ”monivammainen simpanssi”. Diamondin osalta näyttää siltä, että hän on liittänyt ihmisen perusluonteeseen koko sen amerikkalaisen maailman, mikä häntä ympäröi.”

Katajaranta arvostelee Diamondin hikistä ja turhaa yritystä selittää laadullinen harp- paus kehityksessä puhtaasti geenievoluutiolla ilman yhteiskuntaa ja ilman pavlovilais- ta ehdollistumista, yhteiskunnallisten ilmiöiden kuten kielen biologista materiaalipoh- jaa. Uudet tulokset osoittavat, että harppaus on ollut oletettuakin suurempi ja huomattavasti lyhemmässä ajassa.


Hankitut ominaisuudet syrjäyttävät evoluutiossa geneettisiä myös immuniteetissa

Ajit Varki esitti v. 2013 uusia tuloksia kadonneista geeneistä ihmistymisen selittäjinä, tällä kertaa immuunimekanismin puolelta. Sellaiset merkitsevät aina myös geneettis- ten ominaisuuksien katoamista hankittujen tai oikeammin sanoen hankittAVIEN tieltä. New scientist 6/2013 tiedelehdessä hän kysyy:


”Syntyikö ihmisyys kaikkien ruttoepidemioiden äitiin liittyen?”

Noin 100000 vuotta sitten ihmiskunta oli sukupuuton partaalla. Rajoittuen Afrikkaan väkilulumme oli pudonnut alle 10000:n. Uudet geneettiset todisteet osoittavat, että yksi väestöpullonkaulan aiheuttava tekijä oli tuhoisa bakteerikulkutauti. Bakteerit hyödynsivät immunijärjestelmän geenejä kääntäen ne meitä vastaan. Ratkaisu oli yksinkertainen: päästä eroon kyseisistä harhauttajageeneistä. (Tässä yhteydessä ihminen menetti kyvyn hyödyntää pilaantunutta lihaa ainakaan kypsentämättä sitä huolellisesti, mikä muita eläimiä ei juurikaan näytä haittavan.)

Varki tutki kahta geeniä nimeltään Siglec-13 ja Siglec-17. Molemmat koodaavat pro- teiineja,jotka liittyvät immuunisysteemin kontrolliin auttaen päätämään,milloin immuu- nisysteemi käy hyökkäykseen. Varki havaitsi, että molemmat ovat aktiivisia simpans-silla,mutta eivät ihmisellä.Miksi sitten piti päästä eroon hyödyllisistä immuunigeeneis- tä? Varki havaitsi, että kaksi vaarallista bakteeria Escherichia coli K1 ja B-ryhmän streptokokit saattoivat tarttua niihin. Nämä ovat tappavia erityisesti vastasyntyneille. Geneettinen data osoittaa, että nämä geenit sammutettiin aikana 440000 – 270000 vuotta sitten, ennen kuin neandertalin ja denisovan serkkumme erosivat nykyihmisis- tä. (Tuo on kyllä liian myöhäinen ajankohta; toisaalta tiedämme nyt myös, että se ero ei ollut aivan ehdotonta.)

Tietääkseni ensi kertaa tuli todistetuksi ilmiö geenideterminististen ja oppivien järjes-telmien vuorovaikutuksesta evoluutiossa, että taudinaiheuttajat voivat evoluoitua ge- neettisesti käyttämään hyväkseen immunigeenejä sen sijaan, että nuo menestykselli- sesti torjuisivat ne. Tämä kannattaa muistaa myös käyttäytymismuotojen evoluution tutkimuksessa: Ehdollistumismekanismi on suorastaan räätälöitynyt käyttämään hy- väkseen vihollis- ja saaliseläinten ehdottomia refleksejä, kun se erottaa toiminnassa kaiken lainalaisesti toistuvan satunnaisesta ja ainutkertaisesta.

PS: Tri Ajit Varki USA:n (oikean) tieteen syvimmistä sisäpiireistä…

Tohtori Ajit Varki oli USA:n ja NATO:n ”salainen pääsijoitus” pavlovilaisen ehdollis-tumismekanismin tutkimuksessa 60-luvun lopulta aina 2000-luvun alkuun, samaan aikaan kun toiset infosotivat laajaan julkisuuteen ehdollistumisenkiistävän ”sosiobio-logian” ja ”ID-kreationismin” ”kilpailua” ”idelogiavaihtoehtoina kansalle”. Varkin teoria oli, että solupintojen glykosaminoglykaanisokeriketjut KOODAISIVAT DNA:n tapaan mutta yksilöllisesti ehdollistunnutta informatiota.Niistä koostuvalla ns. hermotuppiver- kolla (perineuronal net), joka mm. vuorottelee eräissä tapauksissa aksonien myeliini-peitteen (Fieldsin mekanismi) kanssa, onkin jokin rooli siinä, että uusi aksonisignaali pyrkii matkimaan edellistä läpäisynopeudeltaan  ym. (Giulio Tomassy, Harvard, ym.). Tätä meknismia ei vieä hyvin tunneta, mutta sitä tutkitaan siellä, missä neurofysiologia etenee eikä takene.

AVarki_sm.jpg

Ajit Varki, University on San Diego, glycobiologian ja ihmistymisen tutkija.

http://www.bbc.com/news/science-environment-31718336?SThisFB

http://www.nature.com/news/fossils-point-to-a-big-family-for-human-ancestors-1.11144

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9786333



LEHDEN JUTTU

Ihmisen sukupuu jälleen uusiksi

Ryhmä evoluutioantropologeja julkaisi 8.6 Nature-lehdessä päätelmänsä sii- tä, että Marokosta läheltä Marrakeshia löydetyt, 300000 vuoden taakse sijoit- tuvat kallot, raajojen luut, hampaat ja työvälineet kuuluivat nykyihmiselle. Edellistä ikäennätystä pitivät hallussaan 195000 vanhat ihmisluut Etiopiasta. Löytöjen perusteella erillisiä Homo sapiens -yhdyskuntia eli samanaikaisesti eri puolilla Afrikan mannerta. Marokon ihmisen kallo 300000 vuoden takaa vastaa hyvin nykyihmisen kalloa: terävä leuankärki, johon kielen lihakset kiin-nittyvät, korkea otsa ja suuri (pitkä) pääkoppa, aivot saman kokoiset kuin nykyihmisellä sekä neandertalilaista pienemmät silmäkuopat kertovat puhuvasta ja ajattelevasta nykyihmisestä.

http://www.hominides.com/html/actualites/homo-sapiens-300000-ans-maroc-114

Ensimmäiset ihmiset (Homo) n. 4 mlj. vuotta sitten

Ihmisen lähin sukulainen eläinkunnassa on simpanssi (bonobo), josta kehityslinjat ovat eronneet n. 6.5 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen sukuhaaraan arvellaan kuulu- neen kenianihmisapinan (Ardipithecus, 5.5 – 4.5 milj. v.) ja ns. eteläapinoiden (Australopithecus 5.1 – 4.1 milj.v.) sukujen lajeihin. Kenian-esi-ihminen (Kenyanth- ropus platyops) on noin 3,5 miljoonan vuoden ikäinen laji, jonka ilmeinen seuraaja on ihmissuvun ensimmäinen laji turkananihminen (Homo turkanensis 3.9 mlj. vuotta sitten). Hyvin tunnettu käteväihminen (Homo habilis) eli 1.9 – 1.5 milj. vuotta sitten. Homo-sukuun kuuluneita lajeja on löydetty ainakin kahdeksan, viimeksi vuonna 2013 pienikokoinen todennäköisesti noin 335000 - 236000-vuotta sitten Etelä-Afrikan luo- lissa elänyt Homo naledi. Näistä ainakin neandertalinihminen ja siperialainen deni-sovanihminen ovat myös (”uudelleen”) risteytyneet nykyihmisen kanssa. Kehitysmal- lia kutsutaan mix&match-evoluutioksi. Se malli ei istu kovin pienipiirteiseen, esimerkiksi käyttäytymismallien geneettiseen evoluutioon.

Jo ardipithecukset ja australopithecukset ovat eläneet laumoissa, joissa yksilöt olivat erittäin riippuvaisia toisistaan. Lauma on pitänyt huolta paitsi pennuista myös esimer- kiksi loukkaantuneista ja sairaista lauman jäsenistä. Muulla tavalla ei ole selitettävis-sä, että ihmisellä tapahtunut sialiinimutaatio (Ajit Varki 1998) on muuttanut ihmisen evoluution suuntaa.

Sialiinimutaatio

Sialiinimutaation katsotaan päästäneen valloilleen ihmisen aivojen kasvun. Se on poistanut erään solujen ulkopintojen kemikaalin, joka on muilla eläimillä aivoissa hai- tallinen, mutta lihas- ja luukudoksissa takaa niille noin nelinkertaisen lujuuden,ja siten nelinkertaiset voimat, kuin ilman sitä. Sialiinilla (sialic acid) on luuultavasti estävä vai- kutus glia-solujen kasvuun,jotka säätelevät neuronien toimintaa oppimisessa.Ihmisen aivoista se lähes puuttuu.Ihmisen aivoissa onkin gliasolujen myeliiniä noin puolet,kun simpanssilla sitä on muutama prosentti. Aivojen ”lisäkasvu” koostuu siitä. Myeliini on ehdollistumisen sääntelijä.

Ruotsinvirolainen Svante Pääbo saksalaisesta Max Planck -instituutista on osoit-tanut, että se puuttui myös neanderdalin ihmiseltä. Aivan varmasti vastaavanlaisia sialiinimutaatioita on tapahtunut muillakin nisäkkäillä kymmenien vuosimiljardien saatossa, mutta ne ovat karsiutuneet ilman sopivanlaista yhteisöä/yhteiskuntaa!

Luonnontieteellisesti perustava merkitys on I.P. Pavlovin ehdollistumisteorialla  (1904, 1927) ja psykologisesti L.S. Vygotskin kielellisellä ajatteluteorialla ( jossa kielen ja ajattelun pohjalla ja veturina on työn ja aineellisten työkalujen kehitys).

Ihminen ja nykyihminen ilmaantuivat kuin tyhjästä

Nykyihminen ilmaantui maailmaan kuin taikaiskusta varsin uudentyyppisenä olento- na. Kansan äänen numerossa 4/2008 kirjoitimme ja arvostelimme Halosen nimittä- män ”Suomen ulkomaisen akateemikon tuotantoa Reijo Katajarannan artikkelissa ”Jared Diamond ei pitkälle puusta pääse”: ”Marxilaisuus kieltää koko käsityksen ihmisen perusluonteesta ja selittää kaiken käyttäytymisen ihmisen yhteiskunnallisten vuorovaikutussuhteiden kautta. Ihminen ei ole ihminen, ellei hän ole kasvanut yhteis-kunnassa, vaan lähinnä harvinaisen avuton ”monivammainen simpanssi”. Diamondin osalta näyttää siltä, että hän on liittänyt ihmisen perusluonteeseen koko sen amerikkalaisen maailman, mikä häntä ympäröi. ”

Artikkelissa arvostellaan Diamondin hikistä ja turhaa yritystä selittää laadullinen harp- paus kehityksessä puhtaasti geenievoluutiolla ilman yhteiskuntaa ja ilman pavlovilais- ta ehdollistumista, yhteiskunnallisten ilmiöiden kuten kielen biologista materiaalipoh- jaa. Uudet tulokset osoittavat, että harppaus on ollut oletettuakin suurempi ja huomattavasti lyhemmässä ajassa.

Ajit Varkin toinen löytö

Hankitut ominaisuudet syrjäyttävät evoluutiossa geneettisiä ominaisuuksia myös im- muniteetin puolella. Ajit Varki esitti v. 2013 uusia tuloksia kadonneista geeneistä ih-mistymisen selittäjinä,tällä kertaa immuunimekanismin puolelta. Sellaiset merkitsevät aina myös geneettisten ominaisuuksien katoamista hankittujen tai oikeammin sano-en hankittavien tieltä. New scientist 6/2013 tiedelehdessä hän kysyy: ”Syntyikö ihmi-syys kaikkien ruttoepidemioiden äitiin liittyen?” Noin 100000 vuotta sitten ihmiskunta oli sukupuuton partaalla. Rajoittuen Afrikkaan väkilukumme oli pudonnut alle 10000:n. Uudet geneettiset todisteet osoittavat, että yksi väestöpullonkaulan aiheut-tava tekijä oli tuhoisa bakteerikulkutauti. Bakteerit hyödynsivät immuunijärjestelmän geenejä kääntäen ne meitä vastaan. Ratkaisu oli yksinkertainen: päästä eroon kysei-sistä harhauttajageeneistä. Tässä yhteydessä ihminen menetti kyvyn hyödyntää pilaantunutta lihaa ainakaan kypsentämättä sitä huolellisesti, mikä muita eläimiä ei juurikaan näytä haittaavan.

Kulttuuri syrjäyttää luontoa.

Varki tutki kahta geeniä nimeltään Siglec-13 ja Siglec-17. Molemmat koodaavat pro-teiineja, jotka liittyvät immuunisysteemin kontrolliin auttaen päättämään, milloin im-muunisysteemi käy hyökkäykseen. Varki havaitsi, että molemmat ovat aktiivisia sim-panssilla, mutta eivät ihmisellä. Miksi sitten piti päästä eroon hyödyllisistä immuuni-geeneistä? Varki havaitsi, että kaksi vaarallista bakteeria Escherichia coli K1 ja B- ryhmän streptokokit saattoivat tarttua niihin.Nämä ovat tappavia erityisesti vastasyn-tyneille. Geneettinen data osoittaa, että nämä geenit sammutettiin aikana 440000 - 270000 vuotta sitten, ennen kuin neandertalin ja denisovan serkkumme erosivat nykyihmisistä. (Tuo on kyllä liian myöhäinen ajankohta; toisaalta tiedämme nyt myös, että se ero ei ollut aivan ehdotonta.)

Tietääkseni ensi kertaa tuli todistetuksi ilmiö geenideterminististen ja oppivien järjes-telmien vuorovaikutuksesta evoluutiossa, että taudinaiheuttajat voivat evoluoitua ge- neettisesti käyttämään hyväkseen immuunigeenejä sen sijaan,että nuo menestyksel-lisesti torjuisivat ne. Tämä kannattaa muistaa myös käyttäytymismuotojen evoluution tutkimuksessa: Ehdollistumismekanismi on suorastaan räätälöitynyt käyttämään hy- väkseen vihollis- ja saaliseläinten ehdottomia refleksejä, kun se erottaa toiminnassa kaiken lainalaisesti toistuvan satunnaisesta ja ainutkertaisesta.

Risto Koivula


http://jatkumo.net/index.php?topic=2096.msg147265#msg147265


Onko Ardipithecus ihmisen sukuun kaivattu vesiapina?

" Vesiapinahypoteesi on brittiläisen meribiologi Alister Hardyn esittämä teoria, jonka mukaan ihmisestä on kehittynyt huomattavan erinäköinen kuin ihmisapinoista siksi, että ihmisen kantamuoto joutui jossain evoluution vaiheessa sopeutumaan osittai-seen vesielämään. Hardy kiinnitti erityisesti huomiota siihen, että ihmisellä on lähes karvaton iho mutta muihin kädellisiin verrattuna poikkeuksellisen paksu ihonalainen rasvakerros.[1] Näitä ominaisuuksia esiintyy lähinnä merissä elävillä nisäkkäillä, ku-ten delfiineillä, mursuilla ja sireenieläimillä, ja niitä pidetään sopeumina lämmönsää-telyyn vedessä. Vesiapinahypoteesin avulla voidaan selittää monia muitakin ihmisen eroavaisuuksia muihin maanisäkkäisiin verrattuna, kuten pystykävely, suuret aivot, runsas hikoilu ja viehtymys veteen.[2][3] Hypoteesi ei kuitenkaan ole saavuttanut suosiota paleoantropologien keskuudessa.[4]

... Perinteisesti on ajateltu, että ihmisen kehittyminen sai vauhtia,kun ihmisen esivan- hemmat laskeutuivat puusta maahan ja siirtyivät elämään savannille. Vesiapinateori-an kannattajien mukaan tämä ei kuitenkaan ole uskottavaa, koska monet ihmiselle tyypillisistä piirteistä ovat savannilla hyödyttömiä tai suorastaan haitallisia. Niinpä on vaikea nähdä,kuinka ne olisivat voineet kehittyä luonnonvalinnan avulla savanniolois-sa. Sen sijaan he esittävät,että nämä piirteet kehittyivät sopeumina joko vesielämään tai sen jälkeiseen maaelämään. Tällaisia piirteitä ovat Elaine Morganin mukaan mm. seuraavat: [3][20][22]

    Kaksijalkaisuus. Takajaloille nouseminen mahdollistaa kahlaamisen syvemmälle ilman että sieraimet joutuvat veden alle.Uidessa ja sukeltaessa ruumis on myös virta- viivaisempi, kun jalat on oikaistu selkärangan jatkoksi. Kaikki ihmisapinat nousevat kahdelle jalalle kahlatessaan vedessä, samoin Borneon nenäapinat.

    Lähes karvaton iho. Melkein kaikilla nisäkkäillä on ihoa suojaava ja lämpöä eristä-vä karvapeite.Karvattomia ovat lähinnä vedessä elävät nisäkkäät (delfiinit, pyöriäiset, sireenieläimet, virtahevot) sekä nisäkkäät, joiden kantamuodot olivat vesieläimiä (norsut). [25]

    Ihonalainen rasvakerros. Muilla kädellisillä rasvaa kertyy lähinnä vatsaonteloon, mutta ihmiselle voi kehittyä hyvinkin paksu läskikerros heti ihon alle. Tällaista tavataan lähinnä vesinisäkkäillä, joilla ihonalainen rasvakerros toimii sekä lämmöneristeenä että kellumisen helpottajana.

    Runsas hikoilu. Ihminen hikoilee paljon enemmän kuin muut kädelliset, ja voi me-nettää hengenvaarallisen määrän vettä ja suoloja muutamassa tunnissa. Tämä voisi viitata siihen, että ihmisen evoluution aikana vettä ja suolaa on ollut aina runsaasti saatavilla.

    Tahdonvarainen hengityksen säätely. Maanisäkkäillä hengitys on samantapainen refleksi kuin sydämen toiminta. Kaikki sukeltavat nisäkkäät sen sijaan pystyvät vetämään syvään henkeä ennen sukellusta ja pidättämään henkeä sukelluksen ajan.

    Laskeutunut kurkunpää.Useimmilla nisäkkäillä kurkunpää sijaitsee nenäontelossa. Ihmisellä, samoin kuin joillakin hylkeillä, kurkunpää on laskeutunut suuonteloon. Tämän on esitetty estävän veden pääsyä hengitysteihin ja helpottavan nopeaa sisäänhengitystä suun kautta sukellusten välillä.

   Epätavallinen nenän muoto.Kädellisillä sieraimet aukeavat yleensä suoraan eteen- päin, mutta ihmisellä ne aukeavat alas,jolloin niihin ei mene yhtä helposti vettä uides- sa ja sukeltaessa. Myös nenäapinoilla (jotka uivat ja sukeltavat mielellään) on alas-päin aukeavat sieraimet. Toisin kuin simpanssit, ihmiset myös pystyvät sulkemaan sieraimensa joko sormin puristamalla tai nostamalla alahuulensa niiden peitoksi.

    Suuret aivot. Vedessä elävillä nisäkkäillä on usein suuremmat aivot kuin niiden maalla elävillä sukulaisilla. Ihmisaivot myös vaativat sellaisia ravintoaineita, kuten tiettyjä rasvahappoja, jotka ovat harvinaisia maaekosysteemeissä mutta joita saa runsaasti kalasta ja muista merenelävistä. "

Vesiapinateoriaa vastaan esitetyistä argumenteista jää ylitse muiden käteen, että se muka "selittää asiat kahteen kertaan". Savanniteorian kannattajien ehdoton dogmi on, että nykyihmisen edeltäjät ovat eläneet savannilla ja vain savannilla alkaen n.3 miljoonaa vuotta sitten. Tästä ei ole mitään todellista varmuutta. Kaikki Homo-lajit eivät eläneet savannilla, esimerkiksi Homo florensiensis ja Homo naledi. Heidelber-ginihminen, josta katsotaan haarautuneen nykyihminen, neandertalinihminen ja deni-sovanihminen, ei elänyt ainakaan pelkästään savanneilla. Muiden kuin vesiapinateo-rian on vaikeata selittää mm. vauvojen sukellusrefleksiä (hengityksen pysähtymistä veden joutuessa kasvoille), kurkunpään laskeutumista ruokatorveen (josta on sellai-nen suunnaton haitta, että ihminen tukehtuu vieraan esineen juuttuessa ruokator-veenkin, ei vain henkitorveen) ja ihonalaista rasvakerrosta. Isoja aivoja taas VESI-APINATEORIAN EI TARVITSEKAAN SELITTÄÄ (ja nehän seuraavat sitä paitsi juuri sialiinimutaatiosta):savannilla kiistämättömästi eläneellä Australopithecus africa- nuksella oli vesiapinapiirteitä, mutta APINAN AIVOT ainakin Björn Kurtenin mukaan. Emme kuitenkaan tiedä, oliko tuo pienen ihmisen näköinen kahdella jalalla juokseva apina esi-isiämme vai ei. Emme tiedä sitäkään, oliko se Ardipithecuksen jälkeläinen vai ei. Ardi on kuitenkin kiistämättömästi elänyt metsässä jokien rannoilla, mahdolli-sesti merenkin rannalla. "Ardin" metsät ja joetkin ovat kuivahtaneet savanniksi.



Ardipithecuksen erikoinen piirre ovat sen jalat: ne soveltuvat sekä nelikätiseen kiipei-lyyn puissa (alkuperäinen tehtävä), kävelyyn (joskaan eivät juoksemiseen) ja seiso-miseen (myös yhdellä jalalla) maalla,joka voi olla myös kosteaa ja pehmeää, uimarä- pylöiksi (johon isommat mutta hennommat kädet soveltuvat vielä paremmin) että maan ja joenpohjan kaivelemiseen ja esineiden poimimiseen sieltä samoin kuin ihmi-nen kaivelee ja poimii käsillään. Ne eivät ole mihinkään mainituista tarkoituksesta mi-kään "lajinsa Mersu", mutta monipuolisuudessaan "nerokas" ratkaisu, joka mahdollis-taa elämisen kolmessa elementissä: puussa, maassa ja vedessä. Kuten vaikkapa oranki sen on tehnyt ilmeisimmin mieluiten "työtä" jaloillaan ihmisen ja simpanssin käsien tapaan, ja käyttänyt käsiään kiipeilemiseen, uimiseen, syömiseen, puolustuk-seen ja (muuhun) kommunikaatioon. Lienee selvää, että Ardipithecus on osannut sukeltaa: simpukoiden tavoitteleminen kahlaussyvyyden ulkopuolelta olisi muuten hengenvaarallista, kuten simpansseille.




Ihmiselläkin esiintyy harvinaisena atavistisena mutaationa kaksivarpainen "tarttuma-jalka", joka ei tiettävästi ole muutenkaan juuri huonompi kuin tavallinen standardimalli.