Helsingin yo julisti v. 2002 "ehdollistumisen pätemättömäksi"

http://www.tieteessatapahtuu.fi/031/Raatikainen.pdf

Tekeekö tieteen kehitys ihmistieteet tarpeettomiksi?

Panu Raatikainen, Tutkijakollegium, Helsingin yliopisto

Juhlapuhe Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan ja matemaattisluonnon-tieteellisen tiedekunnan 150-vuotisjuhlassa 15. marraskuuta 2002


Luonnontieteiden kehitys uudella ajalla on ollut päätähuimaavaa. Ne ovat sekä mul-listaneet maailmankuvamme että tuottaneet sovellutuksinaan erilaisia häikäiseviä teknologisia hyödykkeitä. Tämän tieteen menestystarinan valossa ei ole mikään ih-me, että myös ihmistä,ihmismieltä ja ihmisen käyttäytymistä, inhimillistä kieltä, kult-tuuria ja yhteiskuntaa on haluttu lähestyä tieteellisesti.Käytän tällaisesta tutkimuk-sesta vakiintunutta tapaa seuraten yleisnimitystä ihmistieteet, vaikka on tietysti selvää, että myös ihmistä - ruumiillisena ja biologisena olentona - voidaan tutkia puhtaan luonnontieteellisestikin. ”

HM: Selitysvoimaisimman jaon mukaan tieteet jaetaan ns. LUONTOTIETEISIIN (jes-testvennye nauki, sciences), IHMISTIETEISIIN (gumanitarnie nauki, human arts, so-cial sciences) ja FILOSOFIATIETEISIIN. Ensin mainittuihin kuuluvat paitsi luonnon-, tekniset, lääke- ja agrotieteet, myös mm.formaaliset, systeemi- ja informaatiotieteet, mm. muodollinen logikkaa, joka on erityistiede ja informaatiotiede, vaikkei materiaalisessa luonnossa mitään muodollista logiikkaa olekaan.

Edelleen ainakin kaikki erityistieteiden haarat jakautuvat PERUS- ja SOVELTAVIIN TIETEISIIN sen mukaan, kuuluuko niiden tuottaman tiedon SOVELTAMINEN mate-riaalisessa yhteiskunnallisessa käytännössä niiden TUTKIMUSKOHTEESEEN vai ei.

Jokaisella ”eri tieteellä” pitää siis olla oma erityinen tutkimuskohteensa, jotta kyseessä voisi olla tiede, suhteellisen itsenäinen tieteenala lainkaan.

PR: ” Ihmistieteiden taivalta on kuitenkin reunustanut jännite kahden vastakkaisen äärikannan välillä. Ihmisen erityislaatuisuutta henkisenä ja moraalisena olentona on toisinaan ylikorostettu tavalla, joka on johtanut ihmismielen romanttiseen mystifiointiin, ja sitä kautta kokonaan kieltämään ihmisen tieteellisen tutkimisen mahdollisuuden. ”

HM: Raatikainen ei määrittele ydintermiään ´tiede´, joten hänen ”analyysinsä” roikkuu tukevasti ilmassa...

Jos tämä hänen linjapuheenvuoronsa on käännetty englanniksi, englantilaiset (ja muutkin) ovat saaneet siitä täysin eri sanoman kuin vaikkapa suomalaiset, ruotsalai- set ja venäläiset, sana science rajataan eri tavalla kuin ´tiede´ muissa kielissä...

Minä en suoralta kädeltä osaa sanoa yhtään tahoa fundamentalistiuskovaisten li
ksi, jotka kukin omista tiedekäsityksistään TODELLA KIISTÄISIVÄT ihmisen ”henkisen laadun” TUTKIMISEN MAHDOLLISUUDENKIN ainakaan "(hallinnollisesti ymmärretyn) tieteen piirissä”!

Väite erilaisten asioiden ”periaatteellisesta tutkimattomuudesta” on tieteenvas-taisten irrationalistien ja antirationalistien alaa. Eikä se silloin suuntaudu pelkästään tiedettä, vaan myös mm. taidetta vastaan eli sitä vastaan, että sekään voisi välittää mitään tietoa ihmisen ”henkisestä todellisuudesta”, SILLÄ TAIDETTAHAN SITTEN EDELLEEN KYLLÄ VOIDAAN TUTKIA!

PR: ” En puutu tällaisiin epätieteellisiin ajattelutapoihin sen enempää. Vastakkaisen- suuntaiset yli-innnokkaat pyrkimykset tieteellistää ihmistieteet ovat puolestaan johta-neet ihmistieteiden oman erityisen tutkimuskohteen olemassaolon kieltämiseen. On tärkeää ymmärtää, ettei tällainen ajatus kuulu mitenkään olemuksellisesti itse luon-nontieteeseen, vaan on hyvin vahva ja yleistävä filosofinen lisäys.On siis mahdollista ja aiheellista kysyä, luonnontieteitä kyseenalaistamatta, onko tällaisissa tapauksissa heitetty lapsi pois pesuveden mukana.

* * *

Pyrkimys palauttaa, redusoida, ihmistieteet luonnontieteisiin, eli lyhyesti reduktionis-mi, on saanut eri aikoina erilaisia muotoja. 1900-luvun alkupuoliskolla vaikutusvaltai- sena lähestymistapana ihmistieteissä vaikutti behaviorismi. Sen mukaan ihmisen tieteellisen tutkimuksen tuli rajoittua pelkästään ulkoisen ja havaittavan käyttäytymi-sen. Tutkimus keskittyikin etsimään ehdollistumiseen perustuvia vastaavuuksia ärsykkeiden ja reaktioiden välillä. Kaikenlainen niihin palautumaton puhe mielentiloista tuomittiin epätieteelliseksi. ”

 

HM: Tämä on härski väärä todistus behaviorismista varsinkin kun sen tilalle ajetaan kuitenkin ”sosiobiologiaa/evoluutiopsykologiaa” (Tooby&Cosmides, Wilson, Da-masio, Pinker, Ridley, "Bluffer" Hrdy, Wranham, de Waal, Rizzolatti, Goldman, Hari, Revonsuo, Kai Kaila jne.), joka perustuu VÄÄRENNETYLLE BIOLOGIALLE toisin kuin behaviroismi, jossa yhteiskuntatiede perustuu oikealle biologialle, mutta VÄÄRÄLLÄ, EI-KIELELLISELLÄ = EI-YHTEISKUNNALLISELLA TAVALLA!

”Sosiobiologia/evoluutiopsykologia” EI SIIS OLE VAIN EIKÄ ENSISIJAISESTI REDUKTIONISMIA, koska sellaista ”biologiaa”, johon se ”palauttaa biologises-ti” ei ole ihmisellä olemassa, vaan IHMISEN HERMOSTON BIOLOGIA ON TOISENLAINEN.

Behavioristit käyttivät ensinnäkin sanaa 'tiede' sen ENGLANNINKIELISESSÄ MER-KITYKSESSÄ: vain jotkut behavioristit jos hekään, ns. ontologis-eliminativistiset eli watsonilaiset behavioristit määrittelivät, ettei mitään varsinaista psyykkistä toi-mintaa ”ole olemassakaan, vaan on vain ärsykkeitä ja reaktioita” (ja tämä taas saattoi johtua siitä,että he saattoivat määritellä ”olemassaolevan” ('todellisen', 'reaalisen') ”kokeissa ilmeneväksi”), kun taas ns. episteemis-eliminativistiset eli skinneriläiset behavioristit kiistivät AIVAN OIKEIN! vain sen, että PSYYKKISTEN TOIMINTOJEN SISÄLLÖSTÄ EI SAADA LABORATORIOKEINOIN LUOTETTAVAA LUONNON-TIETEELLISTÄ TIETOA!


Skinnerillä tuo asennoituminen yhdistyi väärään kieliteoriaan, ns. ”verbaalisten re-aktioiden teoriaan”, joka muten yhdistyy ”sosiobiologiaan” siten, että kieli nähdään ”PINTAPULINANA” eikä (samalla) psyyken (”syvä”)rakenteena.

Behaviorismi ei kiistä ehdollisten ohella synnynnäisten ehdottomien refleksien olemassaoloa. Behavioristinen tutkimus esimerkiksi kotieläintieteessä suuntautuukin aika keskeisesti noiden kahden refleksityyppien erottelemiseen eri eläinlajeilla.

PR: ” Behavioristinen lähestymistapa on kuitenkin hyvin rajoittava, johtaa lisäksi moniin epäuskottaviin johtopäätöksiin ja käsitteellisiin ongelmiin. Useat filosofit huo-mauttivat, että sama mielentila voi aiheuttaa hyvin erilaista käyttäytymistä riippuen siitä, mitä kaikkia muita uskomuksia ja toivomuksia yksilöllä on.

Edelleen, kuten tunnettu kielitieteilijä Noam Chomsky on korostanut, behavioris-tinen lähestymistapa ei kerta kaikkiaan kykene selittämään meille ihmisille niin ominaista kielellistä käyttäytymistä.

Ihmisyksilöt tuottavat jatkuvasti ja periaatteessa rajattomasti uusia lauseita, joten tämä kielikyky ei voi perustua ehdollistumiseen eikä kielellinen käyttäyty-minen voi palautua mihinkään ärsyke-reaktio-pareihin.


HM:
Pavlovin ja Vygotskin KIELELLINEN PSYYKEN TEORIA sen sijaan kykenee selittämään, aivan erinomaisen hyvin!

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/SEcond+Signaling+System

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/134425?page=1

Huomattava osa Raatikaisen kuulijakunnasta tiesi oikein hyvin, miten Palvovin-Vygotskin teoria tuon tuon kielellisrakenteisen käyttäytymisrakenteen selittää ja TAATUSTI EHDOLLISTEN REFLEKSIEN POHJALTA!

HY:ssä oli vielä silloin yksi huippuyksikkökin (tosin niiden toisten ”sellaisten” ohella...) joka vielä nojautui tieteellisesti Pavlovin-Vygotksin(-Fieldsin) malliin:


http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/167274?page=1#167274

Tätä taustaa vasta Raatikaisen puhe onkin nähtävä rikollisen ylipistojohdon härskinä UHKAILUNA ”pavlovisteille” pitää turpansa kiinni!



PR: ” Muun muassa näistä syistä behaviorismista on yleisesti luovuttu. Sen raunioille - filosofian, psykologian ja kielitieteen sekä vasta kehittyneen teoreettisen tietojenkä- sittelytieteen välimaastoon - nousikin uusi mielentiloihin suvaitsevaisesti asennoituva poikkitieteellinen ihmistieteellinen tutkimussuuntaus, kognitiotiede. ”
 


HM: Behaviorismista ei luovuta koskaan esimerkiksi muiden nisäkkäiden kuin ihmisen käyttäytymisen tutkimuksessa! Siihen ei SIELLÄ ole mitään syytä!

HY:n ”kognitiotieteen” ”suvaitsevuus” nähtiin jo tuosta RAATIKAISEN OMASTA LINJAPUHEESTA!

Pavlovin-Vygotskin teoriasta ei ole löytynyt vikaa, ja Barrack Obaman neuvonantaja- piireihinkin kuuluva R.Douglas Fields on selvittänyt hyvin pitkälle ehdollistumisme- kanismin biokemiallisen perustankin, mistä hän oli jo Raatikaisen puheen aikoihin julkaissut tuloksiakin.

http://www.scientificamerican.com/article/white-matter-matters/

Itse ”kognitiotiede” on osoittautunut perin ogelmalliseksi:

https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn991-02.pdf

PR: ” * * *

Tämä kehitys ei vielä yksistään ole kuitenkaan merkinnyt reduktionismista luopumis- ta. Erityisesti behaviorismin ajauduttua umpikujaan on ollut yleistä ajatella, että mie-len tilat ja tapahtumat ovat kyllä aitoja ”sisäisiä” käyttäytymistä selittäviä tekijöitä,mut- ta että ne voidaan lopulta samastaa tiettyjen aivotilojen ja -tapahtumien kanssa. Toisin sanoen: jos kahdella henkilöllä on sama mielentila, heidän täytyy olla myös samassa aivotilassa tai ruumiintilassa.

Tämä ajatus on kuitenkin laajalti hylätty amerikkalaisen filosofin Hilary Putnamin 1960-luvulla esittämän niin kutsuttuun moninaiseen toteutuvuuteen perustuvan ar-gumentin vuoksi. Erilainen oppimishistoria voi johtaa siihen,että eri osat aivoista to-teuttavat samaa tehtävätyyppiä eri henkilöillä, ja esimerkiksi vammautumisen seu-rauksena aivan toinen terve osa aivoista voi alkaa hoitaa vahingoittuneen osa ennen hoitamaa tehtävää. Voidaan jopa kuvitella, että periaatteessa olisi joskus mahdollista korvata jokin ihmisaivon osa synteettisellä proteesilla joka hoitaa saman tehtävän – tai kuvitella olentoja, joilla on myös mentaalisia tiloja, mutta joiden fysikaalis-kemial-linen koostumus on aivan toinen. Sama yksinkertainen mentaalinen tila voidaan joskus liittää monien erilaisten eläinlajien edustajille, mutta lienee selvää, että niiden aivojen rakenne ja fysikaalis-kemiallinen tila voi olla hyvinkin erilainen.

Mielentiloja ei siis voida samastaa fysikaalis-kemiallisten tms. tilojen kanssa, vaan edelliset pikemminkin ”toteutuvat” jälkimmäisissä. Se, millaisessa aineellisessa pe- rustassa tietyn tyyppinen mielen tila toteutuu, voi kuitenkin vaihdella oliosta toiseen. Tätä tarkoittaa teesi mielentilojen vaihtelevasta tai moninaisesta toteutuvuudesta. Teesi on hyvin uskottava, ja siitä seuraa, ettei mielentiloja voida samastaa aivotiloihin. ”

HM: Totta on mutta Helsingin yliopisto onkin ruvennut väittämään, että perustuisivatkin muka SOLUTILOIHIN!!!! (Ns. peilisoluteoria”)

SE SE VASTA ONKIN VIIMMESTÄ PÄÄLLE VÄÄRÄÄ REDUKTIONISMIA!


PR: ” * * *

Viime aikoina on saanut suurta huomiota osakseen uusi aivotutkimuksen menetel-mä, aivojen magneettikuvaus, jonka tuottamat kauniit värikuvat ovat koristaneet tie-delehtien kansia. Eikö tämä tutkimus sitten ole osoittanut, että tietyt mielentilat voi-daan paikallistaa tiettyihin paikkoihin aivoissa? Itse asiassa näin ei kuitenkaan ole – tämä tutkimusohjelma nimittäin olettaa jo lähtökohtaisesti,että mielentilat voidaan samastaa aivotilojen kanssa, ja koko tutkimusmetodologia perustetaan tällä kyseen-alaistamattomalle oletukselle.Saadut tulokset eivät näin voi tarjota tukea oletukselle. Ja kuten olemme jo nähneet, oletus on hyvin ongelmallinen. ”

HM: OHOH!!!! P-RR-PRITIIKKIÄ!!!!!!

PR: ” Toinen paljon esillä ollut lähestymistapa ihmiseen on ollut evoluutiopsykolo-giaksi kutsuttu tutkimusohjelma. Se pyrkii selittämään mielen toimintaa ja inhimillistä käyttäytymistä ihmislajin luonnonvalinnan ohjaamasta evoluutiohistoriasta käsin.

Ihmisaivojen ominaisuuksien oletetaan adaptoituneen kivikautisen metsästäjä-keräi-lijä-ihmisen ankaraan ympäristöön. Nykyihminen on tästä näkökulmasta kuin apina pilvenpiirtäjässä. ”

HM: lol.gif

Raatikainen murjas vitsin juhlapuheessa...

PR: ” Tähän lähestymistapaan liittyy kuitenkin lukuisiakin ongelmia. Monet niistä johtuvat sen mm. naiiviin adaptationismiin ja geeniselektionismiin liittyvistä ongel-mallisista evoluutiota koskevista oletuksista, joihin en tässä sen tarkemmin puutu. ”

HM: Olisi kuitenkin ollut hyvä mainita niistä joitakin.

Vaikkapa vain, että EHDOLLISTEN REFLEKSIEN SYSTEEMI BIOLOGISESSA EVOLUUTIOSSA AINA SYRJÄYTTÄVÄT EHDOTTOMIA REFLEKSEJÄ!


PR: ” Yksi tässä yhteydessä mainitsemisen arvoinen puute on se, että evoluutiopsy-kologia jättää huomioimatta kehittyvien kulttuurin ja kielen vaikutuksen evoluutioon - sen että ihmiset ovat kehittyneet yhdessä kulttuurinsa kanssa. Lisäksi monien siinä naiivisti ihmisen universaaleiksi ominaisuuksiksi oletettujen piirteiden universaali-suus on peräti kyseenalainen, minkä havaitsemisessa perinteisten ih-mistieteiden parempi tuntemus olisi eittämättä auttanut. Ja lopuksi, myös evo-luutiopsykologia näyttää osittain perustuvan edellä hyvin ongelmalliseksi todettuun mielen ja aivojen samastamiseen.

HM: Se ei vain näytä, vaan perustuu siihen AKSIOMAATTISESTI!

PR: ” * * *

Toinen, reduktionismista poikkeava muttei yhtään vähemmän jyrkkä käsitys ihmistie- teistä on niin kutsuttu eliminativismi, joka haluaa heittää ihmistieteet kertakaikkisesti roskakoriin.Sen mukaan ihmistieteet perustuvat olennaisesti niin kutsuttuun ”kansan-psykologiaan” eli ihmisen käyttäytymistä uskomuksilla ja toiveilla selittävään teoreet-tiseen viitekehyksen. Edelleen, tämä teoria on eliminativistien mukaan karkean vir-heellinen, ja siksi on perusteltua lakata uskomasta sen olettamiin teoreettisiin olioi-hin, siis mielen tiloihin – aivan kuten kemistit lakkasivat uskomasta flogistonin tai tähtitieteilijät Vulkanus-planeetan olemassaoloon.

Nähdäkseni eliminativismi perustuu useille kyseenalaisille oletuksille. Kansanpsy-kologian jyrkkää virheellisyyttä ei ole vakuuttavasti toteennäytetty. Lisäksi eliminati-visteilla on mielestäni vääristynyt käsitys tieteen logiikasta. Vaikka tieteellinen teoria havaittaisiinkin osin epätodeksi,ei tästä vielä sinällään tarvitse päätellä, ettei niitä oliota joista teoria puhuu, ole olemassa. ”

HM: TÄMÄ KOSKEE ERITYISEN TÄYDELLISESTI BEHAVIORISMIA, JONKA ESITELMÖITSIJÄ ”TÄYSIN LYTTÄSI”...

Behaviorismi on aivan tootta vaikka simpanssilla, mutta SOSIOBOLOGIA EI OLE TOTTA MISÄÄN!

Sosiaalinen on materian UUSU EMERGENSSITASO biologiseen nähden: ei redudoidu siihen.


PR: ” Kävi esimerkiksi ilmi, että ensimmäiset atomimallit olivat varsin kaukana totuudesta.

Tästä ei kuitenkaan päätelty,ettei elektroneja ja protoneja ole olemassa, ainoas-taan, että teoriamme niistä oli ollut virheellinen. Miksei jotain vastaavaa voisi tapahtua myös ihmistieteissä? ”

HM: Juuri niin, MIKSI?

(Behaviorismi tosin ei ollut ENSIMÄINEN pavlovistinen teoria, vaan se oli Pavlovin teorian VULGARISAATIO ja kehittyi eri suuntaan.)

PR: ” * * *

Tasapuolisuuden nimissä on todettava, ettei yhden tieteenalan korottamista ainoaksi oikeaksi lähestymistavaksi kaikkiin mahdollisiin asioihin ei ole aina perustettu luon-nontieteiden näkökulmaan.Vastakkaisensuuntaista reduktionismia ovat edustaneet ihmistieteissä muodissa olleet erilaiset jyrkät postmodernistiset ja sosiaali-konstrukti-vistiset suuntaukset, joiden mukaan tiede on ”pelkkä kertomus” siinä missä myytit ja keijukaistarinatkin. Toisinaan tieteelliset teoriat on haluttu palauttaa yhteiskunnallis-ten ympäristötekijöiden tuotteiksi tai jopa tuomita vallan ja sorron välineiksi. Tieteen selittäviksi tekijöiksi postuloidut teoreettiset oliot,kuten molekyylit, virukset ja alkeis-hiukkaset, on tuomittu pelkiksi ”sosiaalisiksi konstruktioiksi”. Pidän tällaisia kantoja paitsi perusteettomina ja epä-älyllisinä myös yhteiskunnalli-sesti vaarallisina. Niistä käsin kun on mahdollista puolustaa mielivaltaisesti mitä kantaa tahansa - uskonnol-liset fundamentalistiryhmät ovatkin vedonneet tällaisiin käsityksiin vaatiessaan luomiskertomuksen opettamista biologian tunneille. ”

HM: MINKÄ HELVETIN TAKIA NOITA VULGAARIHEGELISTISIÄ KÄSITYKSIÄ PITÄISI NIMITTÄÄ JUURI ”REDUKTIONISMIKSI”??!!

PR: ” Ainoa vaihtoehto tällaisille irrationalistisille kannoille ei kuitenkaan ole sokea usko luonnontieteiden kaikkivoipaisuuteen. Kultainen keskitie on tässäkin tapauk-sessa viisain valinta: On järkevää ajatella, että todellisuus on suunnattoman moni-muotoinen ja ikään kuin kerrostunut, ja että sekä luonnontieteet että ihmistieteet tut-kivat sen eri puolia ja kerroksia.Rakenteiden monimutkaistuessa aineessa ilmaantuu uudenlaisia,tavallaan ylemmän tason ominaisuuksia,jotka eivät enää palaudu osate-kijöidensä alemman tason ominaisuuksiin. Tällainen on tuttua jo luonnontieteiden piirissä - elämä on hyvä esimerkki. Biologiaa ja kemiaa ei voidakaan tyhjentävästi palauttaa fysiikkaan. Ihmistieteiden tutkimuskohteet voidaan ymmärtää samaan ta-paan todellisuuden uusina kerroksina, joilla toki on aineellinen pe-rusta, jossa ne il-menevät, mutta joiden ominaisuuksia ei enää voidakaan palauttaa aineellisen tason ominaisuuksiin. Mikään ei kuitenkaan estä tutkimasta niitä tieteellisyyden yleisiä periaatteita noudattaen. ”

HM: Tässä Ruutikainen on kumma kyllä oikeassa...

” PR: * * *

Ihmistieteiden ja luonnontieteen suhdetta tarkasteltaessa on ehkä valaisevaa kiinnit-tää huomiota erääseen tieteellisen selittämisen tärkeään mutta huonosti ymmärret-tyyn piirteeseen. Kausaalinen selittäminen, eli jonkin tapahtuman selittäminen sen syistä käsin,on keskeinen tieteellisen selittämisen laji. On kuitenkin tärkeää huoma-ta, ettei ole järkevää eikä mahdollistakaan tarjota selityksenä tapahtu
man koko syy-historiaa, vaan siitä on valittava jokin osa selittäväksi tekijäksi lopun jäädessä taus-talle. Se, kuinka tämä valinta tehdään, on aina jossain määrin suhteellinen, selitys-ongelmasta ja intresseistä riippuva asia. On kysyttävä, mikä on varsinainen selitysongelma, ja minkä tapainen selitys olisi valaiseva. ”


HM: Tämäkin sisnäsä on aivan totta...

PR: ” Kun sitten pyritään selittämään jotain tiettyä inhimillisen elämän ilmiötä,voi käy- tännössä paras ja valaisevin selitys perustua uskomuksiin ja toiveisiin.Jos esimerkik- si halutaan selittää Persianlahden sotaa tai äärimuslimien vihamielisyyttä Yhdysval-toja kohtaan, tyydyttävä selitys vedonnee pikemmin keskeisten toimijoiden tiettyihin uskomuksiin ja motiiveihin kuin vaikkapa evoluutioon ja ihmisurosten aggressiivisuu- teen tai aivojen kemiaan ja adrenaliinin erittymiseen - vaikka ne kaikki varmastikin ovat osa selitettävän ilmiön täydellistä syyhistoriaa. ”

HM: Totta Mooses...

PR: ” * * *

Edellä sanotulla en missään nimessä halua väittää, että luonnontieteet, kuten evo- luutioteoria tai aivotutkimus, eivät voisi omalta osaltaan antaa valaisevaa tietoa ihmi- sestä ja auttaa meitä paremmin ymmärtämään itseämme – varmasti ne voivat, ja ovat jo näin tehneetkin. Ihminen ei epäilemättäkään ole pelkkä ”tyhjä taulu” tai ”valkoinen paperi”, johon yhteisö tai kulttuuri sitten vapaasti piirtää oman kuvansa. Ihmisen fysi-ologiset ja biologiset ominaisuudet asettavat reunaehtoja ja aiheutta-vat erilaisia yleisiä taipumuksia.

Ongelmallista sen sijaan on, jos jokin tällainen lähestymistapa korotetaan ainoaksi sallituksi tavaksi tutkia ihmistä. On järkevää välttää perusteettomia yleistyksiä, ja harkita huolella ja tapauskohtaisesti, mistä näkökulmasta ihmistä on kulloinkin hedelmällisintä lähestyä.

* * *

Nähdäkseni meillä on hyviä, tieteellisen ajattelun periaatteiden mukaisia rationaali-sia perusteita uskoa, ettei tieteen kehitys ole – ei nyt eikä tulevaisuudessakaan – tekemässä ihmistieteitä tarpeettomiksi. ”

SKITSO VAIKUITELMA JÄI...

EHDOLLISTUMINEN JULISTETTIIN MAHTIKÄSKYLLÄ ”OLEMATTOMAKSI” AINAKIN IHMISELLÄ.

Ja samalla varoiteltiin kovasti sellaisen seurauksista!!!!

Jotenkin tästä taisi paistaa läpi Ruutikaisen tuolloisen esimiehen, ”Matkijasymposiu-min” juoppohullun silloisen puheenjohtajan Raikka Väyrysen, tai vieläkin isompi (skitso)halonperkelistinen pukin/vuohensorkka...

Helsingin gangsteriyliopisto tuhoaa vuosikymmeniä kalliisti veronmaksajien rahoilla kehitettyä ehdollistumekamismin tutkimusvälineistöä:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Juop ... 5257189301

" Juopot tutkimusrotat saamassa kuolemantuomion


30.5.2010 8:39

Ritva-Liisa Snellman HS

Rotta numero 15 torkkuu häkissään eikä innostu yhtään, kun se nostetaan hännästä pöydälle ihailtavaksi. Se osallistuu Suomen Akatemian addiktio-ohjelmaan, jossa tutkitaan, kuinka alkoholi vaikuttaa aivojen mielihyväratoihin.

Rotta numero 15 on jalostettu juopoksi.

Sen esi-isät ovat tehneet 1960-luvulta lähtien töitä ensin Alkon tutkimuslaboratorios- sa, sitten Kansanterveyslaitoksessa ja viime vuodesta lähtien Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.

Raivoraittiiksi ja juopoksi jalostettua rottakantaa on käytetty melkein 50 vuotta hyväksi lukemattomissa tutkimuksissa ja parissakymmenessä väitöskirjassa.

Kun suomalaisrotat esiteltiin vuonna 1968 Science-lehdessä, niistä tuli kansainväli-siä kuuluisuuksia, jotka houkuttelivat Suomeen tutkijoita Kanadaa, Japania ja sillois- ta Neuvostoliittoa myöten. Suomalaisten tutkijoiden jalostustyö oli onnistunut poikkeuksellisen hyvin.

Numero 15 kaltaiset AA-rotat oppivat viikossa juopoksi. Vedestä ja kymmenprosent-tisesta alkoholista ne valitsevat aina alkoholin. Raittiit ANA-rotat eivät koske alkoholiin ensimmäisen lipaisun jälkeen ollenkaan.

Tämän vuoden lopussa rottapopulaatiota uhkaa kuitenkin lopettaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki viime vuonna strategisen linjauksen ja päätti säästösyistä luopua sekä biotieteellisestä alkoholitutkimuksesta että sitä myötä koe-eläimistä. Helsingin yliopistollakaan ei ole määrärahoja koe-eläinten ylläpitämiseen.

Pieni populaatio matkaa pian Yhdysvaltoihin Indianaan tutkimuskäyttöön.

Toinen joukko saattaa matkata loppuvuodesta Britanniaan, jossa eläimet siitostetaan ja alkiot pakastetaan odottamaan tutkimukselle suotuisampia aikoja.

Nestetypessä alkiot säilyvät kymmenisen vuotta, joten suomalaisrottien kanta voidaan tarpeen vaatiessa herättää henkiin.

Rottien työ on ollut uraauurtavaa.Alkoholin humalluttavan ja riippuvuutta aiheuttavan vaikutuksen perusteita on opittu ymmärtämään vasta ihan viime vuosikymmeninä eikä niitä tunneta täysin vieläkään.

Kokeissa kävi ilmi, että juoppo rotta oppii juomaan vähemmän, kun sille annetaan ennen juomista naloksonia, opiaattiantagonistia, joka estää aivoja tuottamasta endorfiineja ja vähentää siten viinan synnyttämän hyvän olon tunnetta.

Rotilla on tutkittu niin retkahtamisen biologiaa kuin makeanhimon ja alkoholismin välistä yhteyttäkin. Rottakokeiden ansiosta alkoholismin hoitoon on kehitetty lääkeainekin.

Lisää aiheesta sunnuntain Helsingin Sanomista. "




Keskustelua FB:ssä:

http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2011/07/suomalaisten-filosofien-top-20-lista.html

Risto Koivula Mm. Juha Manninen unohdettu:

https://journal.fi/tt/article/view/204/179
 

 

 
 
Eino Kaila ja kolmas valtakunta
ojs.tsv.fi
 

Risto Koivula Panu Raatikainen: " No siinäkin oli tosiasiat aika kevyttä valuuttaa..."

On myös "kevyttä kamaa", että "pavlovilainen ehdollistuminen olsi kumottu" Helsingin yliopistossa, tai missään muuallakaan...

http://hameemmias.vuodatus.net/.../helsingin-yo-julisti-v...*

http://en.wikipedia.org/.../Criticism_of_evolutionary...
 
 
Evolutionary psychology (EP) has generated substantial controversy and criticism, including: disputes about the testability of evolutionary hypotheses, alternatives to some of the cognitive assumptions (such as massive modularity) frequently emp- loyed in evolutionary psychology, alleged vagueness ste…

 

Neglecting Neurobiology in Defining the Mind

http://modernpsychologist.ca/.../EP-Neglecting...

 

 

1930- ja 1940-luku

Vuonna 1930 Helsingin yliopiston psykologian laitoksen perustaja Eino Kaila nimitettiin Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professoriksi.

Eino Kaila Eino

 

Seuraavana vuonna hänet nimitettiin psykologisen laboratorion esimieheksi ja vuon-na 1932 laboratorio aloitti toimintansa fysiologian laitoksen kellarissa. Eino Kaila oli psykologian laboratorion esimies vuoteen 1948 asti.Vuonna 1937 psykologian labo-ratorio sai pysyvät tilat yliopiston päärakennuksen ylimmästä kerroksesta (Fabianin-katu 33). Vuoteen 1946 psykologia oli osa filosofiaa, jonka jälkeen psykologiasta tuli oma oppiaineensa.

http://www.tiede.fi/.../holynpolytati_professoriliiton...


Juhani Sarsila "Vuoden se ja se." "Vuoden se ja se." "Vuoden se ja se." - Näitähän riittää. Ja lisää tehtaillaan kaiken aikaa.

Risto Koivula Ninkun toi Millenium-palkintokin... Ei mitään muuta kui harmia ja rahanmenoa.

Leena Sainio: Nimitämme Juhanin täten 'Vuoden Vastarannan Kiiskeksi'. Se on niin arvokas titteli,ettei sitä jaetakaan kuin kerran elämässä erittäin ansioituneelle kainuu- laiselle, joka osaa kalastaa kiiskiä myötärantojen lisäksi myös vastarannoilta, ja yhtä aikaa. ONNEA, Juhani!

Juha Suoranta Juhani Voisiko herra Hankalamäelle hakea professorin arvonimeä? Tai vain nimittää hänet (ja vastaavasti muut halukkaat) professoriksi. Tuskin siitä mitään haittaa olisi yhteiskunta- ja kulttuuritieteellisillä aloilla.

Sami Juhani Jansson: Siis että jotensakin näin "Ihmisten yhteinen vika on pitää mitä tahansa sitä hienompana, mitä vaikeampaa se on. Ja useimmat eivät silloinkaan ar-vele tietävänsä mitään, kun näkevät jonkin asian aivan ilmeisen ja yksinkertaisen syyn,vaan [sen sijaan he] ihailevat filosofien korkealentoisia ja kaukaa haettuja argu- mentteja, vaikka nämä useimmiten nojaavat perustaan, jota kukaan ei ole koskaan tarpeeksi tutkinut; kerrassaan järjetöntä porukkaa, kun pitävät pimeydestä enemmän kuin valosta." (näin se äkkiseltään menee tuossa, kun Descartes ihmettelee miten ihmiset menevät uskomaan hölynpölyä suoltavia filosofeja [vähän latina tunkee läpi käännöksestäni mutta puolustaudun sanomalla, etten ole enää sen alan ammattilainen]).

Panu Raatikainen Totean vain, etten ole koskaan väittänyt, että pavlovilainen ehdollistuminen olisi kumottu. Lukutaito on toisille vaikeampaa.

Sami Juhani Jansson Siis että kaikki eivät osaa lukea (miks aina pitää sanoa asiat niin vaikeasti?)

Panu Raatikainen Kokonaan lukutaidottomat tietävät, etteivät osaa lukea. Sitten on näitä, jotka ilmeisesti luulevat osaavansa, ja sitten vielä kirjoittavat lukuyritystensä surullisista tuloksista internetiin...

Juhani Sarsila Kiitos paljon, hyvä Leena, nimityksestäni VUODEN VASTARANNAN KIISKEKSI."Tämähän on aivan liikaa",teeskentelisi joku toinen VUODEN SE JA SE. Siihen teeskentelyyn/vähättelyyn minä en sorru. Koetan toimia arvonimen oikeutta-malla tavalla koko vuoden ja nekin vuodet,jotka Jahve & Saatana ovat yhdessä päät- täneet minulle suoda.- YLIOPISTO saisi nimittää KAIKKI [väitel-leet ja dosentin tasoa olevat] YLIOPISTONLEHTORIT PROFESSOREIKSI. Kuluja ei siitä tulisi uutta pro-fessoria kohden kuin 250 e/kk/yksikkö. Ja Hankamäen Jukka voidaan kutsua profes-soriksi Tampereelle. Siten saadaan osa exodukseen menneistä takaisin pelastuvien kuoroon ja tuottamaan Tampereen yliopistolle ikuista kunniaa ja lakastumatonta mainetta.

Sami Juhani Jansson vähän kyllä epäilen,etteivät kokonaan lukutaidottomat tiedä, etteivät osaa lukea,koska sen edellytyksenä on tietää,mitä lukeminen on. Ts. lukutaidon alkeisiin kuuluu ymmärtää, mitä lukeminen on.

Risto Koivula Panu Raatikainen: " Totean vain, etten ole koskaan väittänyt, että pavlovilainen ehdollistuminen olisi kumottu. Lukutaito on toisille vaikeampaa. "

Lukutaito on "liian hyvä": kyllä sinä noin olet väittänyt, viittaamalla Noam Chomskyn kusetus"todistukseen", ja yliopiston 150-vuotisjuhlapuheessa. Et voi väittää, että joku haistapaskantiedetoimittaja Sylfred Sorkki olisi päässyt kirjoittelemaan omiaan tutkijan suuhun.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/031/Raatikainen.pdf

” Behavioristinen lähestymistapa on kuitenkin hyvin rajoittava,johtaa lisäksi moniin epäuskottaviin johtopäätöksiin ja käsitteellisiin ongelmiin. Useat filosofit huomautti-vat, että sama mielentila voi aiheuttaa hyvin erilaista käyttäytymistä riippuen siitä, mitä kaikkia muita uskomuksia ja toivomuksia yksilöllä on.

Edelleen, kuten tunnettu kielitieteilijä Noam Chomsky on korostanut, behavioristinen lähestymistapa ei kerta kaikkiaan kykene selittämään meille ihmisille niin ominaista kielellistä käyttäytymistä.

Ihmisyksilöt tuottavat jatkuvasti ja periaatteessa rajattomasti uusia lauseita, joten tämä kielikyky ei voi perustua ehdollistumiseen eikä kielellinen käyttäytyminen voi palautua mihinkään ärsyke-reaktio-pareihin. ”

HM: " Pavlovin ja Vygotskin KIELELLINEN PSYYKEN TEORIA sen sijaan kykenee selittämään, aivan erinomaisen hyvin!

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/SEcond...

http://keskustelu.skepsis.fi/.../FlatMessageIndex/134425...

Huomattava osa Raatikaisen kuulijakunnasta tiesi oikein hyvin, miten Palvovin-Vygotskin teoria tuon tuon kielellisrakenteisen käyttäytymisrakenteen selittää ja TAATUSTI EHDOLLISTEN REFLEKSIEN POHJALTA. HY:ssä oli vielä silloin yksi huippuyksikkökin (tosin niiden toisten ”sellaisten” ohella...) joka vielä nojautui tieteellisesti Pavlovin-Vygotksin(-Fieldsin) malliin:


http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/167274?page=1#167274

Tätä taustaa vasta Raatikaisen puhe onkin nähtävä rikollisen ylipistojohdon härskinä UHKAILUNA ”pavlovisteille” pitää turpansa kiinni! "
 

Risto Koivula Yksi positiivinen yliopistokirja on ilmestynyt ÄÄRIMMÄISEN YLLÄTTÄVÄLTÄ TAHOLTA: tämä:

http://kaikenvoilukea.blogspot.fi/.../kari-enqvist...

 

 
 
Ensimmäinen sekunti oli kiinnostava lukukokemus....
 
Panu Raatikainen I rest my case.

Risto Koivula Ei meitä "tyhmää kansaa" tuollai vaan kuseteta!

Ruurik Holm Hankamäki voisi esitellä omat kansainväliset ansionsa. Sitten voitai-siin verrata niitä yllä mainittujen henkilöiden ansioihin ja keskustella kummat ovat pätevämpiä. Näin hän ei kuitenkaan menettele.

Risto Koivula:Lääketieteen väärentäminen on kutenkin kansainvälinen rikos ihmis-kuntaa vastaan, jota ei sallita Suurimmillekaan neroille (kovin pitkään perästä kuu-luu). Sillä ei varsinaisesti ole tekemistä filosofian kanssa, vaan kyse on luonnon- tieteen väärentämisestä.


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/yk-vahvistaa-palestiina-arabivaltio-kansainvalisen-rikostuomioistuimen-icc-n-jaseneksi-1-4-2015

" Palestiinan arabivaltio pääsee syyttämään israelilaisia sotarikoksista YK-tuomioistuimessa

YK:n v. 2002 perustama ja ylläpitämä Kansanivälinen rikostuomiostuin (Kansainvä-lisrikostuomioistuin) ICC tuomitsee HENKILÖITÄ rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Se voi tuomita vain 1.7.2002 jälkeen tehdyistä. Syytteet tätä aikaisemmista esimer-kiksi kansanmurhista henkilöitä vastaan käsitellään kansallisissa tuomioistuimissa tai YK:n asettamissa erikoistuomioistuimissa kuten Jugoslavia- tai Ruanda-tuomio-istui-messa. Syyttää voivat ISTUIMEN ratifioineet jäsenmaat sekä YK:n Turvallisuus-neuvosto ja Yleiskokous. YK:n tilaamat päätökset ovat YK:n päätöksiä kuten ICJ:ssakin.

Palestiinalaishallinto saa oikeuden syyttää valtiona israelilaisia (ja muitakin) henklöitä ja viranomaisia sotarikoksista ICC:ssä.

Myös Sauli ja Tarja ovat ICC:n tuomiovallan alaisia (joukkomurhaan rinnastettavasta puoskaritieteestä, josta he lisäksi eivät pysty osoittamaan muuta virkavastuullista Suomen laista!), jos valtio kuten vaikka Ruotsi, Venäjä tai Nauru heitä vastaan nosta-vat kanteen ICC:ssä. (Aihetta on, voin vakuuttaa... ja myös todis-taa!) ICC-sopimuk- sen allekirjoittaneet ja ratifioineet täysjäsenet ovat sitoutuneet luovuttamaan kansalaisiaan ICC:n tuomittaviksi. "

" ICC:n toiminta alkoi 1. heinäkuuta 2002. ICC on toimivaltainen tuomitsemaan rikoksista, jotka on tehty tämän päivän jälkeen, muttei aiemmin tehdyistä rikoksista; säännöllä ei ole taannehtivaa vaikutusta. "

http://www.tieteessatapahtuu.fi/031/Raatikainen.pdf

 
" Kirjoittaja (siis JUHLAPUHUJA Panu Raatikainen) on fil. tri ja dosentti sekä Helsin-gin yliopiston Tutkijakollegiumin tutkija. Kirjoitus perustuu juhlapuheeseen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 150-vuotisjuhlassa 15.11. (2002) "
 

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/95018?Page=1

 

RK
27.10.2002 01:23:38
95018

HELSINGIN SANOMAT suuntautuu Suomen tieteen tuhoamiseen!

Helsigin sanomien "Tiede" on viimeisten parin vuoden ajan käyttänyt tätä tiede-sa-naa sosiobiologiaksi kutsutun, hyönteistitelijä Edward O. Wilsonin lanseeraaman hö-lynpöly-yhteiskuntateorian synonyyminä. Teoria on saman "synnynnäiselle persoo-nallisuudelle" perustuvan ideologian variantti kuin Adolf Hitlerin rotuopit. Hesari on vaiennut kuin muuri siitä, että kaikki "todisteet" synnynnäiselle tiedolle, joita esimer-kiksi Steven Pinker (ja oikeastaan aika pitkälle pelkästään hän, muut ovat vain spekuloineet, myös Wilson itse) on ositettu vääriksi. Muu kuin sosiobiologistinen humanistinen tutkimus on leimattu hölynpölyksi.

Sen sijaan että oisivat osoittaneet oppinsa luonnontietellisin keinoin oikeaksi, sosio- biologistit ovat vaatineet, että MUIDEN olisi osoitettava kaikki keskennän rsitiriitaiset tuhannet spekulaatiot VÄÄRIKSI,ja muuten kysessä on muka POLIITTINEN hyökkäys "tiedettä vastaan".

Pohjanoteeraus oli Sosiogiologia-sivu 26.10.02,ja sitä edellinen pohjanoteeraus oli Osmo Tammisalon arvostelu Wilsonin hölynpölykirjasta Konsilienssi (con-sci-lie-nce), joka voitaisiiin noin niinkuin lonkalöta "suonmentaa" luovasti joko valetiedon yhtenäisyydeksi tai tiedon valeyhtenäisyydeksi...)

Sivun varsinainen sanoma on lainaus Wilsnolta sinun keskiöön sijoiteussa harvalla painetussa kuvatekstissä:

Wilson: "Fysiologiasta ja evoluutiosta kinnostunut biologi käsittää, että itsetuntemus-ta säätelevät ja muokkaavat aivoissa hypothalamus ja limbinen järjestelmä. Niistä tulvivat tietoisuuteemme kaikki emootiot: viha, rakkaus, syyllisyys, pelko ja muut, joista filosofit etsivät intuitiivisia kriteereitä hyvälle ja pahalle.

Meidän täytyy välttämättä kysyä, miten syntyivät hypothalamus ja limbinen järjestelmä. Ne kehittyivät luonnonvalinnan kautta.

Tästä yksinkertaisesta biologisesta väittämästä lähtien on mahdollista selittää etiikka ja sitä pohtivat filosofit, ehkä jopa tieto-oppi ja ja tieto-oppineet, juuriaan myöten."

Wilsonin ensimmäisessä kappalessa ei ole oikeastaan sanaakaan totta: Ei ole mi-tenkään selvää,että nuo aivojen osat olivat jokin "itsetuntemuksen" (tietoisuuden?) ydin tai mekanismi, emootiot eivät ole "synnynnäistä tietoa", päin vastoin ne ovat osa ehdollistumisen mekanismia, eivätkä filosofit etsi hyvälle ja pahalle "intuitiivisia kriteereitä" (SOSIOBIOLOGISTI"filosofeja" teitysti lukuun ottamatta!)

Toinen kappale on trivialitetti.

Ja kolmas kappale tieto-opin ja oppineidenkin "selittämisestä" on se haistapaskan-tieteen varsinainen ohjelmajulistus, jossa sosiobiologisti"tieteilijä" muka tietää kaikkein parhaiten, mitä kaikki MUUT "todella" ajattelevat...

http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20021026ER6

Tähän juttuun sisältyy yksi tiedonjyvänenkin, suoranainen TUTKIMUSTULOS. Segerstråle toteaa:

"Segerstråle itse asiassa epäilee, että Lewontin ja Gould halusivat käyttää sosiobio-logian poliittisia ulottuvuuksia Troijan hevosena päästäkseen horjuttamaan evoluu-tio-tutkimuksen hallitsevaa paradigmaa. He olisivat valtavirrasta poiketen halunneet korostaa luonnonvalinnan sijasta muita tekijöitä."

Aivan ilmeisesti juuri näin on asian laita, mutta se ei tarkoita, etteivätkö herrat olisi ansiokkaasti kumonneet hölynpölybiologiaa. He kuitenkin pysyivät tiukasti biologian raameissa,eivätkä minun tietääkseni esimerkiksi ikinä varsinaisesti vedonneet (aina- kaan) Vygotskin kielelliseen ajatteluteoriaan (jonka he marxilaisina varmasti tunsi-vat), vaan siihen että "syynnynnäinen tieto" olisi biologisesti vahingollista oppimi-sen esteenä, ja siihen, että evoluutio ei tosiassa kulkenut edullisen geenin vähittäi-sen yleistymisen tietä, vaan muita teitä. Heidän havaintonsa ovat ihan viime päivinä saaneet molekyylibiologista vahvistusta (ns. puskuroituminen mutaatioita vastaan ns. lämpöshokkiproteiinien vaikutuksesta, ja vastaavasti puskuroituneiden ominaisuuk-sien äkkinänen ilmaantuminen makromutaationa (joka voi olla myös aiemman raken-teen palauttava). Noista biologian todellisista edistyaskeleista meikäläinen lehdistö vaikenee tietysti kuin muuri.

Gould ja Lewontin olivat nimeomaan wilsonilaisen hölynpölybiologian vastustajia biologiatieteen metodologian metodisista lähtökohdista, eivät välttämättä niinkään kaiken mahdollisen biologisoinnin vastustajia yhteiskunnallisen ajatteluteorian lähtökohdista.

http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20021026ER7

"Kirjan vastaanotto oli kaksijakoinen. Toisessa leirissä olivat ne,jotka pitivät Wilsonin ajatuksia tieteellisenä läpimurtona ja onnistuneena paradigmanvaihtona. "

RK: MITÄÄN PRADIGMANVAIHTOA ei TIETEESSÄ tapahtunut yhtään kissään. Mutta tuosta kuvastuu se UNELMA mitä biologistit ajavat takaa...

"Vastakkaisen leirin mukaan Wilsonin teorialta puuttui tieteellinen pohja. Monet arvostelijat katsoivat, ettei Wilsonin villeistä spekulaatioista ollut kuin kivenheitto natsien vulgääridarvinismiin ja rodunjalostamispuuhiin.

Wilsonin asiaa ei edistänyt se, että natsit käyttivät samaa termiä, Sozialbiologie, omasta yhteiskuntainnovaatiostaan.

Vaikka Wilson itse vakuutti päinvastaista, yleinen tuomio hänestä oli: vaarallinen yhteiskunnallinen konservatiivi."

RK: Minä vaan kysyn, että kuinka moni lopulta koskaan piti Hitleriä nimenomaan konservatiivina?

" Marxilaiset kriitikot, kuten Lewontin ja Gould, eivät tutkineet sosiobiologian johto-päätöksiä tieteellisinä hypoteeseina, todellisuutta koskevina testattavina väitteinä. He keskittyivät niiden poliittis-moraalisiin seuraamuksiin."

RK> EI HEILLÄ OLLUT VELVOLLISUUTTA niitä "villejä spekulaatioita" KUMOTA, vaan ESITTÄJÄLLÄ OLI VELVOLLISUUS NE TODISTAA!

Ja varsinainen tieteellisen perikadon tunnustus Wilsonilta... 

Wilsonin ajattelua luonnehtii voimakas instrumentalismi: tieteellisen teorian pätevyy-den mitta on se, kuinka hyvin sitä voidaan käyttää ilmiöiden ennustamisessa. Siitä, kuvaako teoria todellisuutta sellaisena kuin se on, ei tarvitse välittää.

RK> Eli teotian ei Wilsonin mukaan tarvitsekaan olla totta, kunhan se vain ennustaa sopivia! Jos se ei kuvaa todellisuutta oikein, se ei ennustakaan oikein paitsi joskus vahingossa! Ja mille tahansa voidaan antaa mik´ tahansa selitys, kunhan vain tiede-tään, miten jokin ilmi; taoahtuu; esimerkiksi tietyll´ tavalla epittavalle asia falski mukamas-GEENIselitys! Nyt alkaa tosiaan valjeta!

http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20011215ER14

Edellinen pohjat

http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/primer.html

Jutun monet sanak´´nteet juontavat t´´lt´:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=75524

Ja hieman vanhaa anlyysi´

Hesarin ohjelma on Suomen tieteen tuhon ohjelma. Tavallisella lukijalla ei ole mahdollisuus petkutusta ja vy;rytyst´ vastaan puolustautua, paitsi olemalla lukematta Hesaria.

EI TARVITSE SITTEN JANNE VIRKKUNEN MEIDÄN TALOUDEN OSOITTEE-SEEN TUOTA FASISTILÄPYSKÄÄ TIPUTTAA! PITÄKÄÄ TILAUSMAKSU HYVÄNÄNNE  KYLLÄ MINÄ TILATESSANI TIESIN, MITÄ TULEMANPITÄÄ!

RK

Palaileeko Panu Raatikainen "eurotieteeseen"?

https://www.mustread.fi/artikkelit/voiko-tiede-pyrkia-maailman-parantamiseen-menettamatta-puolueettomuuttaan/

Voiko tiede pyrkiä maailman parantamiseen menettämättä puolueettomuuttaan?

Tiede on aina pyrkinyt tutkimusten ohessa muuttamaan maailmaa paremmaksi. Se ei tee tutkimuksesta epätieteellistä, professori Panu Raatikainen Tampereen yliopistosta kirjoittaa. VAPAA LUKUOIKEUS.

Panu Raatikainen Tampereen yliopisto17.5.2023 10:12
 

raatikainen_panu_artikkelikuva_720.jpg

"Toiveajattelu tai jääräpäinen silmien sulkeminen näytöltä eivät kuulu tieteeseen. Tieteentekijän roolissa ainoa merkityksellinen kysymys on: kuinka vahvasti havainnot tai aineisto tukevat hypoteesia tai sen vastakohtaa."

Akateemista maailmaa syytetään vähän väliä tieteen ideologisoimisesta. Jotkut jopa väittävät, että tutkijat ovat politisoituneita eikä tutkimustuloksiin ole siksi luottamista.

Kannanotoissa törmää usein väitteeseen, että tutkimus ei ole tieteellistä, jos tutkija haluaa tutkimuksellaan muuttaa maailmaa tiettyyn suuntaan. Perusteluna on ajatus, että aito tiede on puolueetonta ja tieteeseen kuuluu olennaisesti arvovapaus.

Jotkut taas ovat sitä mieltä, että tiede – tai ainakaan ihmistiede – ei koskaan voi ollakaan arvovapaata.

Keskustelua leimaavat tieteenfilosofian näkökulmasta moninaiset sekaannukset ja väärinymmärrykset.

Tieteen kartta näyttää vaihtoehtoiset reitit

Tieteen arvovapauden ajatusta teki tunnetuksi 1900-luvun alussa yhteiskuntatieteiden suuri klassikko, saksalainen Max Weber.

Lähtökohdaksi on kuitenkin hyvä ottaa jo 1700-luvulla vaikuttanut skotlantilainen valistusfilosofi David Hume. Hänen mukaansa nimetty Humen giljotiini toteaa, että ”siitä, miten asiat ovat, ei voi johtaa, miten asioiden pitäisi olla”. Tämä oivallus näyttää edelleen pätevältä.

Skientismi lähtee täysin vastakkaisesta näkökannasta. Sen mukaan kaikki arvot voidaan johtaa tieteellisistä tosiasioista. Tämä on kuitenkin hyvin epäuskottava näkemys.

Skientismin vastustus ja Humen giljotiini olivat keskeinen osa Weberin ajatusta tieteen arvovapaudesta. Hän vertasikin tiedettä karttaan: se ei kerro, minne pitää mennä, mutta kertoo, miten sinne pääsee.

Weber sisällytti puolustamansa arvovapauden ihanteeseen lisäksi objektiivisuuden vaatimuksen: tieteessä hypoteesien hyväksymisessä tai hylkäämisessä ei tule vedota mihinkään ei-tiedollisiin arvoihin (kuten uskonnollisiin, poliittisiin tai moraalisiin arvoihin).

Humen giljotiinin korostama tosiasioiden ja arvojen erillisyys pätee molempiin suuntiin: myöskään siitä, miten asioiden oletetusti pitäisi olla, ei voi johtaa, miten ne nyt ovat. Sen enempää toiveajattelu kuin jääräpäinen silmien sulkeminen näytöltä eivät kuulu tieteeseen. Tieteentekijän roolissa ainoan merkityksellisen kysymyksen tulisi olla: kuinka vahvasti havainnot tai aineisto tukevat hypoteesia tai sen vastakohtaa.

Tiede löytää myös tekniset norminsa

Aiheeseen saa lisäselvyyttä suomalaisen filosofin Georg Henrik von Wrightin esittämän käsitteen tekninen normi avulla. von Wright tarkoitti tällä keinojen ja päämäärien suhteita kuvaavia ehdollisia lauseita kuten ”Jos asiantilaa A pidetään toivottavana ja ollaan tilanteessa T, niin pitää tehdä P”.

Tällaiset ehdolliset normit pitää selvästi erottaa ehdottomista arvoarvostelmista kuten esimerkiksi: ”Asiantila A on toivottava” tai ”Pitää tehdä P”. Sellaisiakin voi tietysti joskus seurata toisista arvoista, mutta jossain vaiheessa päädytään perustaviin arvoarvostelmiin, jotka eivät enää palaudu muihin. Humen giljotiinin mukaisesti sellaisia ei voida johtaa tieteen tosiasioita koskevista väitteistä.

Teknisten normien osalta tilanne on aivan erilainen. Niitä voidaan hyväksyä tai hylätä normaalien tieteellisten tutkimusmenetelmien avulla.

Tieteellinen tutkimus pyrkii löytämään erilaisia kausaalisia riippuvuuksia eli syy-vaikutus-suhteita. Sellainen voi olla esimerkiksi muotoa: ”P tilanteessa T aiheuttaa asiantilan A”. Tieteellinen tutkimus on samalla paras tapa selvittää, ollaanko tilanteessa T vai ei.

Soveltavan tutkimuksen tekniset normit seuraavat usein suhteellisen suoraan tällaisista tieteen normaaleista tutkimustuloksista. Niidenkin paikkansapitävyyttä voidaan arvioida aivan normaalin tieteen objektiivisilla kriteereillä.

Pyrkimykset saavuttaa käyttökelpoisia teknisiä normeja eivät siis ole millään tavalla ristiriidassa tieteen arvovapauden tavoitteen kanssa. Kartan tapaan tekninen normi ei kerro, onko jonkin tavoittelu toivottavaa. Se kuitenkin kertoo, miten siihen pääsisi.

Valtaosa tieteestä on soveltavaa tutkimusta

Tieteeseen on aina sisältynyt sekä niin kutsuttu perustutkimus että soveltava tutkimus.

Perustutkimus pyrkii kuvaamaan, ymmärtämään ja selittämään tutkimaansa todellisuuden osa-aluetta ja sen ilmiöitä. Sitä ohjaa merkittävyys tieteenalan sisäiselle teorianmuodostukselle, eikä se tavoittele mitään erityistä sovellusta.

”Tiede on syntynyt käytännön tarpeista.”

Tiede on kuitenkin syntynyt käytännön tarpeista. Soveltava tutkimus muodostaa edelleen valtaosan tieteellisestä tutkimuksesta. Se tavoittelee aina tiettyä sovellusta ja eri keinoja muuttaa maailmaa.

Lääketiede esimerkiksi on aina pyrkinyt vähentämään kärsimystä ja kuolemaa kehittämällä hoitotapoja tauteihin ja vammoihin. Insinööritieteet ovat pyrkineet muun ohessa kehittämään koneita tekemään raskaimmat työt ja erilaista teknologiaa helpottamaan ihmiselämää. Yhteiskuntatieteissä halutaan esimerkiksi ymmärtää rikollisuuden syntyä ja edelleen ehkäistä sitä.

Tällainen tutkimus voidaan tulkita sopivien teknisten normien etsimiseksi ja testaamiseksi. Tämä voi tapahtua täysin tavanomaisten tieteellisten tutkimuksen käytäntöjen ja weberiläisen arvovapauden puitteissa.

Tieteen kritiikki on valikoivaa

Tiede on aina pyrkinyt muun ohessa muuttamaan maailmaa ainakin oletetusti paremmaksi. On järjetöntä väittää, että tämä itsessään tekisi tutkimuksesta epätieteellistä.

Kritiikki tapaakin olla kovin valikoivaa. Se keskittyy usein vain sellaiseen tutkimukseen, jonka kohteena on esimerkiksi syrjintä etnisen taustan, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Samat kritisoijat harvemmin arvostelevat ”epätieteellisenä” soveltavaa tutkimusta, joka palvelee vaikkapa metsä- tai teknologiateollisuuden intressejä.

Kyse on usein enemmänkin amerikkalaisilta äärikonservatiiveilta peräisin olevasta kulttuurisodan lietsomisesta kuin pyyteettömästä tieteellisen objektiivisuuden vaalimisesta. Erityisesti Euroopassa samaan päämäärään on pyrkinyt Venäjä yrityksillään horjuttaa informaatiovaikuttamisellaan yhteiskuntien vakautta.

”Ihmistieteiden tehtävä ei ole rakentaa mitään kansallisromanttista kiiltokuvaa.”

Unkarissa Viktor Orbán tukijoukkoineen on esittänyt samanlaisia väitteitä. Kansainvälinen Central European University -yliopisto pakotettiin lähtemään maasta. Yhdysvalloissa on joissakin osavaltiossa kielletty oppikirjoja, jotka kertovat orjuudesta ja rotuerottelusta maan historiassa.

Tällaisella ei ole mitään tekemistä tieteen arvovapauden puolustamisen kanssa. Kyse on päin vastoin tieteen ja siihen perustuvan opetuksen autonomian loukkaamisesta.

Orjuus, holokausti ja rotuerottelu ovat historiallisia tosiasioita. Esimerkiksi eriarvoisuuden ja syrjinnän toteaminen omassa yhteiskunnassamme ei ehkä ole imartelevaa meille. Sellaisen tutkiminen on kuitenkin muun ohessa yhteiskuntatieteiden ydinaluetta eikä mitään tutkimuksen poliittista ideologisoitumista.

Ihmistieteiden tehtävä ei ole rakentaa mitään kansallisromanttista kiiltokuvaa. Se olisi epätieteellistä tutkimuksen politisoitumista, jollaista näemme totalitaristisissa yhteiskunnissa kuten nyky-Venäjällä.

Missä kulkevat arvovapauden rajat?

Erityisesti soveltavaan tutkimukseen liittyy kuitenkin väistämättä monenlaisia arvokysymyksiä. Jo Weber totesi, että arvot voivat vaikuttaa esimerkiksi tutkimusaiheiden valitaan.

Se, millaisia päämääriä palvelevia teknisiä normeja keskitytään tutkimaan, voi tietysti olla arvovalinta ja joskus poliittinen sellainen. Erilaiset tutkimusta rahoittavat tahot tekevät koko ajan tällaisia valintoja. Jotkut muut aiheet jäävät vaille rahoitusta ja ehkä kokonaan tutkimatta. Myös tutkijat tekevät jatkuvasti tällaisia valintoja – joskus omien arvojensa nojalla.

”Monissa tilanteessa on järkevää ja oikeutettua pitää tieteentekijää vastuullisena tutkimustulostensa käytännön sovelluksista. ”

On myös keskusteltu paljon tutkijoiden eettisestä vastuusta. Tutkijan rooli ei tietenkään anna mitään moraalista erioikeutta kohdella varsinkaan ihmisiä eettisesti ongelmallisilla tavoilla.

Monissa tilanteissa on myös järkevää ja oikeutettua pitää tieteentekijää vastuullisena tutkimustulostensa käytännön sovelluksista. Tämä on erityisen selvää silloin, kun moraalisesti kyseenalainen käyttötarkoitus on alun alkaen selvä kuten kehitettäessä joukkotuhoaseita tai kidutusmenetelmiä.

Myös siihen voi liittyä arvovalintoja, milloin toimivan sovelluksen turvallisuus todetaan riittävän varmaksi. Tällainen pulmatilanne voi tulla eteen esimerkiksi lääkkeiden ja rokotteiden kehittämistyössä.

Soveltavaan tutkimukseen kiistatta kytkeytyvät arvokysymykset eivät kuitenkaan tee tutkimuksesta epätieteellistä. Ne eivät myöskään kyseenalaista tutkimuksen arvovapautta ja objektiivisuutta Weberin tarkoittamassa mielessä. Tämä pätee siitä riippumatta, halutaanko tutkimuksella ymmärtää ja torjua esimerkiksi syöpää tai syrjintää.