YLE:n A-studio 11.9.2013 tihkui "pettymystä" ja harmistusta,että "Länsi" ei näytäkään hyökkäävän Syyriaan ilman Turvallisuusneuvoston lupaa.Erityinen kestomarina koh- distuu Turvallisuusneuvoston pysyväisjäsenten veto-oikeuteen,josta annetaan väärä kuva, ikään kuin se kohdistuisi kaikkeen, mitä YK tekee, ikään kuin TN olisi YK:n su- vereeni korkein päättäjä. Sitä se ei ole, vaan se on YK:n tärkein erityiselin, joka toimi- alue on rajattu turvallisuus- ja erilaisiin siihen välittömästi liittyviin asioihin, kuten jäsenmaiden hyväksymiseen ja erottamiseen sekä Sihteeristön kokoonpanoon. Erikoisjärjestönä KAIKEN, MITÄ TN TEKEE, ON PERUSTUTTAVA (YLEMPÄÄN) LAKIIN, Peruskirjaan ja yleiskokouspäätöksiin (General Assembly Resolution, GER).

Peruskirjaa Yleiskokous muuttaa vaikeutetussa päättämisjärjestyksessä mm. 2/3 enemmistöllä ja lisäksi 2/3 jäsenmaista on ratifioitava muutokset. PeruSkirjan muu- tosproseduuria voi muuttaa vain jäsenmaiden uusi "perustava" kokous, joka kutsu- taan koolle Peruskirjanmuutoksen säätämisjärjetyksessä ja joka siis rinnastuu uuteen Perustavaan kokoukseen.

Noissa puitteissa myös TN voi antaa omia kansainvälisen lain voimaisia "alemman tason" päätöksiä (Security Council Resolution,SCR). Tuollaisella päätöslauselmalla TN voi päättää myös sotilaallisesta puuttumisesta yhteisesti todettuun kriisiin. Jos Yleiskokous on todennut kriisin ja puuttumistarpeen tai päättänyt vaikka jonkin maan rajoista, TN:n on toimittava niissä puitteissa. Toimenpiteiden ollessa vireillä TN:ssa Yleikokous voi muuttaa omia päätöksiään asiasta vain TN:n ehdotuksesta.

Jos vallitsee tilanne, jossa YK:ssa (Yleiskokouksessa) ja TN:ssa itsessään vallitsee laajasti enemmistö pakkotoimista,joiden toimeenpanon YK:n lipun alla kuitenkin yksi tai pari pysyvää jäsenmaata kumoaa vetolla, tuo veto voidaan "sivuuttaa" Yleisko-kouksen uuden tai vanhan päätölauselman ja TN:n enemmistön päätöksellä siten, että jäsenmailla on oikeus panna laillisesti toimeen ilman YK:n lippua Yleiskokouk- sen linjan mukainen päätös, jonka toimeenpano YK:n LIPUN ALLA on vetottu. Sitten tuo on kyllä vaikeaa, jos YK-lakia ei ole (ainakaan ilman vippaskonsteja), eikä vallit- se todellisuudessa laaja enmmistöäkään sotilaallisista toimista. Siitä on kysymys nyt Syyriassa.


Asiasta kirjoittaa emeritus rauhantutkija Osmo Apunen Usarissa:

11.9.2013 11:31 Osmo Apunen :

" Syyria ja turvallisuuspolitiikan linjaukset

Syyrian pitkittynyt ja alati syvenevä sisällissota on osoittanut, että YK on jälleen kerran juuttunut turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten erimielisyyksiin. Myrkkykaasuhyökkäys elokuussa kärjisti tätä tyytymättömyyttä entisestään.

Kylmän sodan jälkeiselle ajalle ominaiseen tapaan intervention puuhaajat pyrkivät kokoamaan kansainvälisen yhteisön nimissä toimivan sotilaallisen liittokunnan. "


HM: Kansainvälisen yhteisön poliittinen organisaatio, joka säätää ja ylläpitää kan- sainvälistä lakia, on juuri YK. Siinä mielessä puhuminen jostakin selvästi muusta "kansainvälisestä yhteisöstä" (jolle YK olisi pelkkä jarru ja kiusa) on huijausta.


OA: " Poliittisesti ja moraalisesti tällaiset perustelut ovat vähintään kyseenalaisia, sillä periaatteessa myös YKn yleiskokous voisi puuttua asioihin, jos turvallisuusneu- vosto ei pysyvien jäsenten erimielisyyksien vuoksi kykene toimimaan. Väliintuloa puuhaavat länsivallat eivät kykene kokoamaan sellaisen päätöksen edellyttämää enemmistöä, joten ratkaisua etsitään YK:n ulkopuolelta. "


HM: Juuri noin on asian laita. Asiaa selventävä Peruskirjaa tulkitseva voimassa oleva yleiskokouspäätös vuodelta 1950 toteaa asiasta seuraavaa:

" Pursuant to its "Uniting for Peace" resolution of November 1950 (resolution 377 (V)), the Assembly may also take action if the Security Council fails to act, owing to the negative vote of a permanent member, in a case where there appears to be a threat to the peace, breach of the peace or act of ag- gression. The Assembly can consider the matter immediately with a view to making recommendations to Mem- bers for collective measures to maintain or restore interna-tional peace and security (see "Special sessions and emergency special sessions" below). "

Mitä tulee tilanteeseen,että kriisi ja tilanne on "uusi" eikä ole konkreettista yleisko- kouspäätöstä, vaikka kriisi on päällä,ja TN:n pitäsi tehdä ehdotus asiasta, joka sillä on virallisesti käsittelyssä eli vireillä(active),on siihenkin keino,jota on käytetty mm. Iranin ydinvoima/asekysymyksessä: TN:n enemmistö SIIRTÄÄ ASIAN TILAPÄISES- TI POIS TN:STÄ toiselle YK:n erityisjärjestölle,joka Iranin tapauksessa oli Atomi- energiankomissio (jolle ongelmat kuuluvatkin, kunnes on TODISTETTU ydinaseiden valmistelun uhka). Sellainen voisi olla myös esimerkiksi terveysjärjestö WHO ainakin tutkimuksiin ja valvontaan liittyen ja käyttäen mm.Punaista ristiä. (Sen virkaapua tar- vittaisiin lähempänäkin...) Tällöin Yleiskokous voi tehdä tarpeellisiksi katsomansa linjanvedot jsenmaiden esityksestä. Sen käsittelemien asioiden aihepiirejä ainoana YK-orgaanina eivät mitään määräykset rajoita (paitsi nuo tietyt tekniset).


OA: "Presidentti Obama vakuutti,ettei Yhdysvallat pyri toimimaan kansainvälisen yh- teisön poliisina. Näinhän se on, jos siltä näyttää.Mutta voisiko Suomi kenties toimia edes yövartijana?"


SB: Juuri tuota nimenomaista linjanvetoa Obamalta on odotettu:USA ja sen johtama NATO eivät ole "maailmanpoliiseja" eivät sotilasdiktaattoreita EIKÄ NIISTÄ MYÖSKÄÄN SELLAISTA TULE.


OA: " Länsivaltain osoittama ylimielisyys ja luottamus voimankäyttöön on tarjonnut poliittista pelitilaa syrjään jätetylle Venäjälle.Sitä tietysti nykyään arastellaan. Mutta asiaan liittyy meidän kannaltamme katsoen yleisempiäkin pulmia, joten kokonaisuutta olisi syytä arvioida ennakkoluulottomasti.

Miten meidän tulisi suhtautua siihen, että joku satunnainen ryhmittymä rankaisee si- nänsä ilmeiseen rikokseen syyllisiä oman käden oikeudella? Syylliset saisivat an- saitsemansa rangaistuksen. Nopean kostoiskun pelko pitäisi muut tällaisia rikoksia hautovat aloillaan.

Riittääkö tällaisen ehkäisevän iskun perusteluksi se, etteivät YKn ja kansainväliset oikeuslaitokset toimi riittävän nopeasti ja tehokkaasti?

YK selvittää parhaillaan, mitä tapahtui. Se vie aikansa. Syyllisten löytäminen ja kiinni saaminen ovat sitten vielä oma lukunsa. Oikeuden myllyt tulevat näin ollen pyöri- mään hyvin hitaasti,monien mielestä toivottoman hitaasti. Mutta näin asiat ovat olleet ennenkin. Nopeasti oikeutta on jaettu kansainvälisissä tuomioistuimissa vain voittajan tahdosta Nürnbergissä 1945 - 1947 ja Tokiossa 1946 - 1948. "


HM: Molemmat olivat YK:n erikoistuomioistuimia.Tokion tuomioistuin oli kaikin puolin paljon "arveluttavampi" joissakin suhteissa kuin Nürnbergin.


OA: "Syyrian sodan osalta tällaista voittajan tahtoa ei ole näköpiirissä. Pikemminkin kysymys on siitä, myönnetäänkö Assadin hallinto poliittiseksi realiteetiksi vai yritetäänkö se syrjättää. "


HM: Se on juridinen realiteetti. TN ei tule tuomitsemaan sitä laittomaksi, tuskin Yleiskokouskaan, ainakaan ilman absoluuttisen pitävää näyttöä sotarikoksista nimenomaan hallitusta vastaan.


OA: " Meidän on näin ollen tyydyttävä siihen, että kansainvälinen yhteisö vetää ajal- laan elokuun hyökkäykseen syylliset vastuuseen. Kaikkia oikeuden koura ei tavoita, mutta uskoa lainmukaisen järjestyksen mahdollisuuteen pitää yllä sekin, että aina joku tavoitetaan ja tuo- mitaan asianmukaisessa järjestyksessä. "


HM: Sotarikokset eivät vanhene koskaan.

YK:n tuomioistuinjärjestelmää ei johda Turvallisuusneuvosto, vaan Sihteeristö:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/yk-vahvistaa-palestiina-arabivaltio-kansainvalisen-rikostuomioistuimen-icc-n-jaseneksi-1-4-2015

OA: " Kansainvälistä yhteisöä ylläpitäviin pelisääntöihin Obaman hallinnon suunnit-telema yksipuolinen preventiivinen voimankäyttö ei sovi. YKn peruskirja tunnustaa jäsenvaltiolle oikeuden käyttää voimakeinoja vain itsepuolustukseen ja YKn turvalli-suusneuvoston määräämiin pakotteisiin. Näin ollen myöskään puolustustarkoituksiin perustettu sotilasliitto tai muu sotilaallinen yhteenliittymä ei voi poliittisin perustein turvautua preventiiviseen voimankäytöön.

Kansainvälistä yhteisöä yllä pitävät pelisäännöt, normit ja ennakkotapaukset koske- vat yhtä lailla voimankäytöä ja sillä uhkaamista. YK:n peruskirjan lisäksi tällaisesta voimakeinojen sääntelystä sovittiin 1975 Euroopan osalta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjassa. Myös Yhdysvaltain hallitus hyväksyi silloin Helsingin asiakirjan ensim-mäisen korin periaatteet. "


HM: Tuo kokous oli olemassaolevian kansainvälisten päätösten toistoa. ETYJin ainoaksi varsinaiseksi tehtäväksi on jäänyt vaali- ja rauhantarkkailu. ETYKiä rasittaa homehtunutkin "Kiinan-vastaisen-Pohjoisen-liiton" imago.


OA: " Suomen kaltaisen pienen maan on aina syytä pitää esillä ajankohtaisten tar- koituksenmukaisuusseikkojen ohella kansainvälistä yhteisöä ylläpitäviä periaatteita ja sovinnaistapoja.Suotavaa olisi, ettei poliittinen lojaalisuus aja näiden pitempiai-kaisten etujen edelle juuri nyt, kun Syyrian sisällissodasta on muodostumassa koko kansainvälisen yhteisön kannalta keskeinen ennakkotapaus. "


HM: Suomen kannattaisi liittyä YK:n Liittoutumattomien maiden blokkiin,jossa se voi- si tehokkaasti vaikuttaa muiden pieten liittoutumattomien kautta YK:n Yleiskokouk- sen kutta. Ja loppuisi se loputon koskaan mihinkään johtamaton NATO- pulputus ja paapatus.


OA:" Ulkoministeri Tuomioja on ilmaissut selvän kantansa, että Syyrian myrkkyhyök- käykseen syylliset on etsittävä ja asetettava vastuuseen kansainvälisessä tuomiois-tuimessa. Mutta preventiivisen voimankäytön osalta sekä hallituksen että EU:n linja on luvattoman epämääräinen. Presidentti Niinistö on viittonut YKn suuntaan mutta tavalla, joka ei sulje pois muitakaan keinoja. Mitä ne ovat, on jäänyt arvailun varaan. Puolustusministeri  Haglund on selkeimmin hyväksynyt Syyrian hallitusta vastaan kootun näytön ja preventiivisen voimankäytön, jos YK ei kohtuuajassa kykene asiaa hoitamaan.

Venäjän hallitus on nyt vedonnut voimakeinoista pidättymisen periaatteeseen, joten kannanottoa ei voida enää vältellä. Preventiivisen voimankäytön hiljainen tai avoin hyväksyminen näin hatarin perustein olisi pitkä harppaus kansainvälisen anarkian suuntaan.

Mutta Syyrian pulmalla on tietysti myös käytännölliset puolensa.

Presidentti Obama on katsonut, että preventiivisen voimankäytön avulla voitaisiin eh- käistä kemiallisten joukkotuhoaseiden käyttö Syyriassa ja muuallakin. Se on kuiten- kin määrä saavuttaa pelotteen avulla, ei poistamalla kyseiset aseet tai ottamalla ne ulkopuolisten valvontaan.

Jo kylmän sodan aikana kävi ilmeiseksi, että sotilaallinen pelotepolitiikka voi toimia vain hyvin yleisellä tasolla, mutta joihinkin yksityiskohtiin kohdennetun pelotepolitiikan onnistumisesta ei ole uskottavaa näyttöä.

Presidentti Obaman kongressilta pyytämien rajoitettujen voimankäyttövaltuuksien vaikutus Syyriassa olevien kemiallisten aseiden käyttöön on näin ollen täysin arvai- lujen varassa. Rajoitettu väliintulo voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että näiden aseiden hallinta ja käyttö leviäävät laajemmalle. Siviiliväestön suojelua tällaiset iskut eivät edistäisi millään tavoin. "


SB: Siviiliväestön suojelu on YK:n mukaan ehdoton a ja o.YK:n omakin toimi, joka todistettavasti EI tähtää siihen,on laiton. Tämäkin periaate tulee jo Kansainliiton puo- lelta (kuten kemiallisten ja bio- aseiden kieltokin). Sellaiset KL:n lait, joita YK ei ole kumonnut, ovat sisällöltään voimassa YK:n (kehotusluontoisen) ominaisuudessa. Kehotusluontoinen (recommendative) tarkoittaa, että jäsenmaat päättävät konkreetti- sesta muodosta kohdallaan. Se EI tarkoita, että LAKIA VASTAAN olisi luvallista toimia.


OA: " Suomi on vuosikymmeniä tukenut kemiallisten ja biologisten aseiden kieltä- mistä ja hävittämistä ja jopa kehittänyt 70-luvun alkupuolelta lähtien niiden valvon- taan sopivaa tekniikkaa. Olisi näin ollen varsin luontevaa, jos Suomen hallitus nyt asettaisi Syyriassa olevien kemiallisten aseiden valvonnan ja hävittämisen etusijalle ja tukisi sellaisia kansainvälisiä neuvottelu- ja, joiden avulla siihen voitaisiin päästä. 

Suomen atlanttinen ja eurooppalainen orientaatio on niin selvä, ettei myönteistä suh- tautumista Putinin aloiteeseen voida tulkita Venäjän myötäilyksi. Eri asia on, jääkö siihen atlanttiseen kumppanuuteen tällaista liikkumatilaa tiukan paikan tullen.

Preventiivisen voimankäytön hillitseminen ja kemiallisten aseiden hävittäminen eivät sinänsä Syyrian pulmaa ratkaise. Myrkkyhyökkäyksen seurauksena ulkopuolisten valtojen ote Syyrian sisällissotaan tiivistyy. Hyväkin sopimus kemiallisista aseista olisi näissä oloissa enintään alun loppua, ei merkki kansainvälisen selkkauksen va- kaantumisesta. Kun tilanne on tällainen, Suomenkin olisi hyvä pitää puheyhteyttä mahdollisimman monelle taholle ja toivoa, että erityisesti suurvallat  pidättyisivät sellaista toimenpiteistä ja vaatimuksista, jotka pahentaisivat tilannetta.

YKn toimintaedellytyksiä ja kansainvälisen yhteisön sovinnaissääntöjä tukeva ketterä turvalli-suuspolitiikka edistäisi parhaiten myös niitä EUn yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan periaatteita ja tavoitteita, jotka toistaiseksi ovat jääneet pelkiksi eurooppalaisiksi unelmiksi. "

Tuo on hyvä suositus EU:lle... Mutta YK-laki ei tunne EU:ta. Eikä tule toivottavasti koskaan tuntemaankaan. EU on Lissabonin sopimuksessa tunnustanut YK:n Perus- kirjan oikeuslähteekseen (jota se väärentää), mikä estää EU:n olemasta suorastaan laiton organisaatio sellaisenaan, jos ei katsota sen konkreettisia "linjanvetoja" ... (Kuten että esimerkiksi  tämä etnisen sotapropagandan maailmanennätys on mennyt EU:nkin "päätöksiin"...)

Ukraina ajaa YK-reformia, jossa Venäjä erotettaiiin Turvallisuusneuvostosta (missä ei olisi mitään järkeä) ja/tai että TN:n pysyvien jäsenten veto-oikeus poistettaisiin. Taustalla taitaa olla erityisesti se, ettei taida löytyä YK:n Yleiskokouksen päätöslau- selmaa, jolla YK:n perustajajäsen Venäjälle kuulunut Krim olisi YK-laillisesti siirretty niin ikään YK:n perustajajäsen Ukrainan osaksi...

Ukraine’s Dream About UN Reform



Why Does US Need New Format for UN?

Pyotr VOROBYOV | 28.08.2015 | 00:00

s32849.jpg

The United States decided to celebrate the 70th anniversary of the founding of the United Nations with a withering critique of that institution, accusing it of abuses and impotence. Usually Washington undertakes such campaigns in order to lay the groundwork for significant maneuvers the US administration is planning to take on the international stage. This time they’re trying to deny Russia her power of veto in the UN Security Council.

* * *

The idea to create the United Nations was first discussed by the leaders of Great Britain, the USSR, and the US during the Tehran Conference in 1943, at the initiative of Franklin Delano Roosevelt. In Tehran, the leaders of the Big Three powers sketched out some rough goals, objectives, and a structure for that future organization. The final decision to establish the United Nations was made at the Yalta Conference, based on the work of the US-British-Sino-Soviet conference at the Dumbarton Oaks estate in Washington, DC, which was held between September and October of 1944. There the date and location were set for the Conference for the Establishment of the United Nations - April 25, 1945 in San Francisco.

FDR’s unexpected death, 13 days before the conference was to begin, could have not only disrupted its opening session, but might have even derailed the very creation of the UN. However, Roosevelt’s successor, Harry Truman, decided to move ahead with his predecessor’s idea, and on the appointed day 3,500 representatives from 50 states (including two delegations from the Byelorussian and the Ukrainian Soviet Socialist Republics) convened the first session of the conference.

Work on the creation of the UN Charter lasted exactly two months, and on April 25, 1945 it was unanimously approved and then signed a day later by the representatives of every country taking part in the conference.

Over the course of writing the charter, the most serious disagreements centered on the power of veto, a prerogative that had the staunch backing of those who had spearheaded the establishment of the UN as well as of the permanent members of the UN Security Council – Britain, China, the Soviet Union, the US, and France. Many small states expressed their fear that these great powers would thus be able to impose their will when important decisions were made. However, for the sake of agreement on the main issue - the creation of the institution - the objections were withdrawn.

But shortly after the ratification process ended and the charter went into effect on Oct. 24, 1945, the process of reforming the UN began, and almost every year endless numbers of new proposals regarding the charter arise for debate.

* * *

The documents and structure of the United Nations, which were developed during the Second World War and post-war years, reflected the global environment of their day, but are of course inadequate to cope with the changes that have occurred in recent decades. During that time many politically and economically influential states have taken their place on the world stage and are now vying for a more meaningful role within the UN.

This problem was partially solved in 1965 by increasing the number of non-permanent members of the UN Security Council from six to ten. However, in the 21st century the question of expanding the permanent body and raising the number of permanent Security Council members has arisen once again. Discussions have centered on the total number of Security Council seats, the candidates for new permanent membership, and their veto power. Thus, as one of the conditions for boosting the number of permanent members of the UN Security Council, it has been suggested that they not be entrusted with veto power until after 15 years of work in their new status. The idea of increasing the Security Council to 24 members is also being discussed.

The most serious debates focus on the candidates for new permanent seats. There are four primary contenders - Brazil, Germany, India, and Japan - countries that are very often elected to be non-permanent members of the Security Council. However, far from everyone is satisfied with these choices, and alternative candidates such as Argentina, Egypt, Indonesia, Kenya, Niger, Pakistan, South Africa, and the European Union have also been proposed. In addition, some countries are demanding a radical step - that the permanent members be stripped of their ability to block UN Security Council resolutions and deprived of their power of veto.

This is not a new stipulation. It was suggested in one form or another back during the years of the League of Nations, but that all ended badly: after the USSR was expelled - and only seven of the 15 members of the Council of the LN voted in favor of that ouster, and three of those had been elected only one day before the vote - the League of Nations ceased its activities and six years later was disbanded. The Big Three kept this bitter experience in mind when designing the architecture of the United Nations.

* * *

The current situation, in which some US satellites are demanding that Russia be stripped of her veto power, did not arise out of nowhere. The UN evolved out of multipolar world, and for many years it reflected this world order. The disappearance of the Soviet Union from the global map and the profound crisis that gripped the countries of the former Soviet Union during the 1990s resulted in the US envisioning herself as a global hegemon. Given this backdrop, Washington began to view the old architecture of the United Nations as a sweet, innocuous, and harmless relic, like some quaint British customs. However, once the growing military and economic might of China reached a par with that of the US, and Russia recovered from its enervation of the 1990s, this «relic» regained its significance and began to once again reflect the reemerging multipolar world.

Of course, elements remain of America’s dominance of the world stage. According to Professor Jonathan Adelman of the Josef Korbel School of International Studies at the University of Denver (Colorado), the European powers are still under the thumb of US influence. And he is not the only one who thinks so. Anne Applebaum, a columnist on European affairs for The Washington Post, likewise notes that «American influence in Europe is shrinking, along with American engagement in the world». That’s also indisputable. According to Ms. Applebaum, «America’s allies are as wary of American belligerence as they are of American indecision».

This is definitely a problem for the US. The second problem is the rest of the world’s growing dislike for America. «Even if the U.S. is the most powerful militarily, if the nations and people of the world no longer want its presence in their countries, there is little that Washington can do anything about it. The U.S. government’s extremely aggressive military policies are making new enemies at an alarming rate. This is just the tip of the iceberg», writes Michael Payne at the website NationofChange. «America, once the most respected nation in the world has now become the most feared and, according to independent international organizations... it is viewed by a majority of the nations of the world as a great threat to world peace».

This claim that the US is globally seen as «a great threat to world peace» is more than empty rhetoric. In addition to the 737 military bases the US operates in 38 countries, American soldiers have a presence of some kind in 171 nations. And what’s most dangerous is that as a result of US policies, many of these countries are becoming what are called «failed states». Canadian Professor Michel Chossudovsky writes that «[t]he Washington based National Intelligence Council (NIC) in its Global Trends report (December 2012) ‘predicts’ that 15 countries in Africa, Asia and the Middle East will become ‘failed states’ by 2030, due to their ‘potential for conflict and environmental ills.’ The list of countries in the 2012 NIC report includes Afghanistan, Pakistan, Bangladesh, Chad, Niger, Nigeria, Mali, Kenya, Burundi, Ethiopia, Rwanda, Somalia, DR Congo, Malawi, Haiti, Yemen». Chossudovsky contends that «the US and its allies have, since the 1970s, provided covert support to religious extremist organizations as a means to destabilize sovereign secular nation states. Both Pakistan and Afghanistan were secular states in the 1970s. A Yugoslav or Somalia-style ‘failed state status’ is not the result of internal social divisions, it is a strategic objective implemented through covert operations and military action».

* * *

Washington is striving to uphold America’s dominant position in the world, but is aware that this cannot be done without neutralizing Russia’s and China’s leverage in the world’s most influential international organization – the United Nations. Hence the attempts to eliminate from the UN Charter a key provision such as the veto power of the permanent members of the Security Council – counting on the fact that by pressuring the other members of the UN Security Council, it will be possible to automatically «legitimize» American intervention in the affairs of any country. The system of mutual deterrence that was designed 70 years ago by the Big Three leaders for the sake of preserving peace on Earth no longer suits the US.