Nyt kriittiset tarkastelijat, tilaisuutenne on tullut!

dip00.jpg

dip01.jpg

 

 

dip04.jpg

 

dip05.jpg

dip06.jpg

 

dip08.jpg

 

dip09.jpg

 

dip010.jpg

 

dip011.jpg

 

dip012.jpg

 

dip013.jpg

 

dip014.jpg

dip015.jpg

 

dip016.jpg

dip017.jpg

dip1.jpg

dip2.jpg

dip3.jpg

dip4.jpg

 

dip5.jpg

dip6.jpg

 

dip7.jpg

dip8.jpg

dip9.jpg

dip10.jpg

dip11.jpg

dip12.jpg

 

 

dip13.jpg

dip14.jpg

dip15.jpg

dip16.jpg

dip17.jpg

dip18.jpg

dip19.jpg

dip20.jpg

dip21.jpg

dip22.jpg

dip23.jpg

dip24.jpg

dip25.jpg

 

dip26.jpg

dip27.jpg

dip28.jpg

dip29.jpg

dip30.jpg

dip31.jpg

dip32.jpg

dip33.jpg

dip33b.jpg

dip34.jpg

dip35.jpg

dip36.jpg

dip37.jpg

dip38.jpg

dip39.jpg

dip40.jpg

dip41.jpg

dip42.jpg

dip43.jpg

dip44.jpg

dip45.jpg

dip46.jpg

dip47.jpg

dip48.jpg

dip49.jpg

dip50.jpg

dip51.jpg

dip52.jpg

dip53.jpg

dip54.jpg

dip55.jpg

dip56.jpg

dip57.jpgdip58a.jpg

dip58.jpg

Sivut 59 - 81 ovat integaalien suorittamista.

dip59.jpg

dip60.jpg

dip61.jpg

dip62.jpg

dip63.jpg

dip64.jpg

dip65.jpg

dip66.jpg

dip67.jpg

dip68.jpg

dip69.jpg

dip70.jpg

dip71.jpg

dip72.jpg

dip73.jpg

dip74.jpg

dip75.jpg

dip76.jpg

dip77.jpg

dip78.jpg

dip79.jpg

dip80.jpg

dip81.jpg

dip82.jpg

dip83.jpg

dip84.jpg

dip85.jpg

dip86.jpg

dip87.jpg

dip88.jpg

dip89.jpg

dip90.jpg

dip91.jpg

dip92.jpg

dip93.jpg

dip94.jpg

dip95.jpg

Herman Parland on sittemmin todistanut, että kaikki siirtymäparametrit ovat monotonisesti nousevia  sivusuhteen λ funktiona.

dip96.jpg

dip97.jpg

dip98.jpg

dip99.jpg

dip100.jpg

dip101.jpg

dip102.jpg

dip103.jpg

dip104.jpg

 

Tämä seuraava on varsin uskomaton mutta tosi tulos, että prametrit voidaan mallintaa koko alueessa yhdellä yksinkertaisella funktiolla parin prosentin tarkkuudella, suurin virhe tosi tärkeällä sivusuhteen arvolla λ = 1:

dip105.jpg

dip107.jpg

Tuo termi, jossa on λ:n potensseja, on luonnollisesti keinotekoinen.

 

 

 

dip108.jpg

http://www.metallirakentamisentutkimuskeskus.fi/site/_files/on%20the%20problem%20of%20bending.pdf

 

" Parland H., Heinisuo M., Koivula R.,

On the Problem of Bending and Compression of Masonry Structures, Proc. VI Int. Brick Masonry Conf., Rooma, 1982

... "

dip109.jpg

dip110.jpg

dip111.jpg

dip112.jpg

dip113.jpg

dip114.jpg

dip115.jpg

     116

dip116.jpg

dip117.jpg

Tässä seuraavassa puuttuu ehkä tärkein tulos halkeaman reunan suuntaiset vetojännitykset, jotka myös palkin yleensä varsinaisesti rikkovat. Ne voivat olla 40%.:n luokkaa suurimmista puristusjännityksit - mutta betoniaines ja graniitti kestävät vetojännityksiä vain noin 10% siitä, mitä puristujännityksiä.

Ne on esitetty Antero Miettisen diplomityössä laskettuna sekä tällä voimanetelmällä että hänen kehittämällään verelementtimenetelmällä.

 

dip118.jpg

dip119.jpg

dip120.jpg

dip121.jpg

dip122.jpg

      123

dip123.jpg

dip124.jpg

Seuraava on esimerkkki muista jutista, mitä "siivellä" tutkittiin, ns. "sahatun kappaleen" siirtymäparametrit.

dip125.jpg

dip126.jpg

dip126b.jpg

dip127.jpg

dip127b.jpg

dip128.jpg

 

Ikävää että tärkeimmät suurimmat vetojännitykset on jätetty ottamatta ulos...

Vasta kokeet näyttivät ne, kun tämä työ oli jätetty.

http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259540-paaministeri-salvini-syyllistaa-euta-genovan-siltaurmasta

Pääministeri Salvini syyllistää EU:ta Genovan siltaturmasta

Hän ei ole tässä asiassa välttämättä pelkästään väärässä.

 

klo 4:27 | 16.8.2018

Silta koostuu esijännittämällä tai sarananivelellä yhteen liitetyistä beotonielementeistä. Pylonien välillä on neljä elementtiä. pyloni on keskellä elementtiä. Kokonaan niiden välissä näkyvä on nivelöity molemmista päistään, selvästi näkyvä oikeanpuoleinen nivel on myös liikuntasauma.

 

Satun tuntemaan sattumalta asiaa, sillä olen tehnyt noin 40 vuotta sitten diplomityöni rakennusstatii-kasta silloisella TTKK:lla juuri sen tyyppisitä, sittemmin harvinaisiksi jääneistä ns. pätkäpalkkiraken-teista, joita tässä betonielementtirakenteisessa, esijännitetyssä sillassa on käytetty. Tämä silta on siis rakennettu 10 vuotta aikaisemmin.

Vaikka en ole betonirakenteiden asiantuntija diplomityöstäni huolimatta, joka oli lujuusopin teoriaa, voin sanoa, että tulloin tällaisten ns. ei-monolittiten tai epämonoliittisten betonipalkkrakenteiden toimintaa ei ole tunnettu silloin tunnettu kunnolla.

Tuollainen pätkäpalkki ei toimi massiivipalkin tavoin, vaan muodonmuutokset ja myös suurimmat jännitykset keskittyvät siihen saumakohtaan. Sellaiset selvitettiin teoreettisesti - ja jossakin määrin kokeellisesti vasta meidän tutkimusten yhteydessä. Asiaa ei muuta se, että myös aivan tavallinen teräsbetonilakki muuttuu murtotilannetta lähestyttäessä sellaiseksi epämonoliittipalkiksi: myös siinä käyttäytymisessä ilmeni uusia seikkoja.

Myös itse betonissa tapahtuu ulkotiloissa ja vaihtelevissa lämpötuloissa ja kosteusaloissa muutok- sia kuten karbonatoitumista (hydroksidien muuttumista karbonaateiksi), joka ei välttämättä heikennä betonin lujuutta, mutta aiheuttaa terästen korroosiota betonin sisällä.

Betonin väsyminen keskittyy niihin pätkien väleihin. Vaaralliset ilmiöt ovat mm. palkin poikkisuuntai-sia eli pystysuuntaisia vetojännityksiä, jotka yrittävät "ampua puristetun särmän irti", ylös. Ne voivat olla esimerkiksi 40% siitä puristusjänntyksestä - ja betonille jo sellaisenaan vaarallisempia, ja lisäksi on mises-vertailujännitysvaikutus: ankarat leikkausvoimat vinossa suunnassa.

Historiallinen kuva,kun meidän esijännitetyt graniittipalkit haljeta pamahtivatkin pituussuunnassa  kaikkien totaaliseksi yllätykseksi! Professori oli kyllä kehottanut minua useaan otteeseeen jo ennen ottamaan mallista ulos liitospinnan pystysuuntaiset vetojännitykset,jotka siis pyrkivät ikään kuin "am- pumaan" palkinpuolikkaasta yläkulman irti, mutta olin vitkastellut, kun se oli aika hankalaa ohjelmalli-sesti, joskin ihan mahdollista, enkä ajatellut sieltä löytyvän mitään kovin tärkeää... Loppujen lopuksi juuri noin laskujenkin mukaa PITIKIN KÄYDÄ - uskomatonta mutta totta. "Vika" ei todellakaan ollut kivifirman porauksissa, ne olivat esimerkillisiä...

Tämä ei välttämättä liity juuri noihin nivelpalkkeihin, vaan pykoneihin tukeutuviin elementteihin, jotka toin näyttävät säilyneen ehjinä; sanotaan näin, että vahva vaara on ainakinpyörinyt sielläkin, koska tätä teoriaa ei ole tunnettu:

Suunnittelija on patentoinutkin tekniikan, jota ei ole todellisuudessa osannut laskea eikä muutenkaan käyttää, tarkoitan nyt nimenomaan sitä palapalkkitekniikkkaa.

Paikkansapitävä mallinnus ja laskenta kehitettiin 10 vuotta myöhem- min Tampereen Teknillisellä korkeakoululla professori Herman Parlandin (1916 – ) johdolla.


Ensimmäinen, joka ohjelmoi ja laski numerreisesti oikein, olin minä diplomityössäni. Aion pistää sen nettiin. Herman Parland oli johtanut ensimmäisen pelaavan matemaattisen mallin.

https://www.finna.fi/Record/tutcat.1130

Sellainen palkki ei käyttäydy samoin kuin massiivinen, nomoliittinen, prismaattinen palkki.

Täällä oikeastaan onkin ihan hyvä esitys:

 

http://rmseura.tkk.fi/rmlehti/1990/nro4/RakMek_23_4_1990_3.pdf

 

dip129.jpg

dip130.jpg

dip131.jpg

dip132.jpg

dip133.jpg

dip134.jpg

dip135.jpg

dip136.jpg

dip137.jpg

dip138.jpg

dip139.jpg

 

dip140.jpg

dip142.jpg

dip142.jpg

dip143.jpg

 

dip144.jpg

 

 

 

dip145.jpg

dip146.jpg

dip147.jpg

dip148.jpg

dip149.jpg

 

 

 

 

dip150.jpg

 

 

 

dip151.jpg

 

 

 

 

 

dip152.jpg

 

 

dip153.jpg

dip154.jpg

dip155.jpg

dip156.jpg

dip157.jpg

dip158.jpg

dip159.jpg

dip160.jpg

dip161.jpg

dip162.jpg

dip163.jpg

dip164.jpg

dip165.jpg

dip166.jpg

dip167.jpg

dip168.jpg

dip169.jpg

dip170.jpg

dip171.jpg

dip172.jpg

dip173.jpg

dip174.jpg

dip175.jpg

dip176.jpg

dip177.jpg

dip178.jpg

dip179.jpg

dip180.jpg

dip181.jpg

dip182.jpg

dip183.jpg

dip184.jpg

dip185.jpg

dip186.jpg

dip187.jpg

 

Yksi sivu puuttuu välitä, korjataan jos löytyy.

 

dip189.jpg

dip190.jpg

dip191.jpg

dip192.jpg

dip193.jpg