Nyt kriittiset tarkastelijat, tilaisuutenne on tullut!
Sivut 59 - 81 ovat integaalien suorittamista.
Herman Parland on sittemmin todistanut, että kaikki siirtymäparametrit ovat monotonisesti nousevia sivusuhteen λ funktiona.
Tämä seuraava on varsin uskomaton mutta tosi tulos, että prametrit voidaan mallintaa koko alueessa yhdellä yksinkertaisella funktiolla parin prosentin tarkkuudella, suurin virhe tosi tärkeällä sivusuhteen arvolla λ = 1:
Tuo termi, jossa on λ:n potensseja, on luonnollisesti keinotekoinen.
http://www.metallirakentamisentutkimuskeskus.fi/site/_files/on%20the%20problem%20of%20bending.pdf
" Parland H., Heinisuo M., Koivula R.,
On the Problem of Bending and Compression of Masonry Structures, Proc. VI Int. Brick Masonry Conf., Rooma, 1982
... "
116
Tässä seuraavassa puuttuu ehkä tärkein tulos halkeaman reunan suuntaiset vetojännitykset, jotka myös palkin yleensä varsinaisesti rikkovat. Ne voivat olla 40%.:n luokkaa suurimmista puristusjännityksit - mutta betoniaines ja graniitti kestävät vetojännityksiä vain noin 10% siitä, mitä puristujännityksiä.
Ne on esitetty Antero Miettisen diplomityössä laskettuna sekä tällä voimanetelmällä että hänen kehittämällään verelementtimenetelmällä.
123
Seuraava on esimerkkki muista jutista, mitä "siivellä" tutkittiin, ns. "sahatun kappaleen" siirtymäparametrit.
Ikävää että tärkeimmät suurimmat vetojännitykset on jätetty ottamatta ulos...
Vasta kokeet näyttivät ne, kun tämä työ oli jätetty.
http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259540-paaministeri-salvini-syyllistaa-euta-genovan-siltaurmasta
Pääministeri Salvini syyllistää EU:ta Genovan siltaturmasta
Hän ei ole tässä asiassa välttämättä pelkästään väärässä.
klo 4:27 | 16.8.2018
Silta koostuu esijännittämällä tai sarananivelellä yhteen liitetyistä beotonielementeistä. Pylonien välillä on neljä elementtiä. pyloni on keskellä elementtiä. Kokonaan niiden välissä näkyvä on nivelöity molemmista päistään, selvästi näkyvä oikeanpuoleinen nivel on myös liikuntasauma.
Satun tuntemaan sattumalta asiaa, sillä olen tehnyt noin 40 vuotta sitten diplomityöni rakennusstatii-kasta silloisella TTKK:lla juuri sen tyyppisitä, sittemmin harvinaisiksi jääneistä ns. pätkäpalkkiraken-teista, joita tässä betonielementtirakenteisessa, esijännitetyssä sillassa on käytetty. Tämä silta on siis rakennettu 10 vuotta aikaisemmin.
Vaikka en ole betonirakenteiden asiantuntija diplomityöstäni huolimatta, joka oli lujuusopin teoriaa, voin sanoa, että tulloin tällaisten ns. ei-monolittiten tai epämonoliittisten betonipalkkrakenteiden toimintaa ei ole tunnettu silloin tunnettu kunnolla.
Tuollainen pätkäpalkki ei toimi massiivipalkin tavoin, vaan muodonmuutokset ja myös suurimmat jännitykset keskittyvät siihen saumakohtaan. Sellaiset selvitettiin teoreettisesti - ja jossakin määrin kokeellisesti vasta meidän tutkimusten yhteydessä. Asiaa ei muuta se, että myös aivan tavallinen teräsbetonilakki muuttuu murtotilannetta lähestyttäessä sellaiseksi epämonoliittipalkiksi: myös siinä käyttäytymisessä ilmeni uusia seikkoja.
Myös itse betonissa tapahtuu ulkotiloissa ja vaihtelevissa lämpötuloissa ja kosteusaloissa muutok- sia kuten karbonatoitumista (hydroksidien muuttumista karbonaateiksi), joka ei välttämättä heikennä betonin lujuutta, mutta aiheuttaa terästen korroosiota betonin sisällä.
Betonin väsyminen keskittyy niihin pätkien väleihin. Vaaralliset ilmiöt ovat mm. palkin poikkisuuntai-sia eli pystysuuntaisia vetojännityksiä, jotka yrittävät "ampua puristetun särmän irti", ylös. Ne voivat olla esimerkiksi 40% siitä puristusjänntyksestä - ja betonille jo sellaisenaan vaarallisempia, ja lisäksi on mises-vertailujännitysvaikutus: ankarat leikkausvoimat vinossa suunnassa.
Historiallinen kuva,kun meidän esijännitetyt graniittipalkit haljeta pamahtivatkin pituussuunnassa kaikkien totaaliseksi yllätykseksi! Professori oli kyllä kehottanut minua useaan otteeseeen jo ennen ottamaan mallista ulos liitospinnan pystysuuntaiset vetojännitykset,jotka siis pyrkivät ikään kuin "am- pumaan" palkinpuolikkaasta yläkulman irti, mutta olin vitkastellut, kun se oli aika hankalaa ohjelmalli-sesti, joskin ihan mahdollista, enkä ajatellut sieltä löytyvän mitään kovin tärkeää... Loppujen lopuksi juuri noin laskujenkin mukaa PITIKIN KÄYDÄ - uskomatonta mutta totta. "Vika" ei todellakaan ollut kivifirman porauksissa, ne olivat esimerkillisiä...
Tämä ei välttämättä liity juuri noihin nivelpalkkeihin, vaan pykoneihin tukeutuviin elementteihin, jotka toin näyttävät säilyneen ehjinä; sanotaan näin, että vahva vaara on ainakinpyörinyt sielläkin, koska tätä teoriaa ei ole tunnettu:
Suunnittelija on patentoinutkin tekniikan, jota ei ole todellisuudessa osannut laskea eikä muutenkaan käyttää, tarkoitan nyt nimenomaan sitä palapalkkitekniikkkaa.
Paikkansapitävä mallinnus ja laskenta kehitettiin 10 vuotta myöhem- min Tampereen Teknillisellä korkeakoululla professori Herman Parlandin (1916 – ) johdolla.
Ensimmäinen, joka ohjelmoi ja laski numerreisesti oikein, olin minä diplomityössäni. Aion pistää sen nettiin. Herman Parland oli johtanut ensimmäisen pelaavan matemaattisen mallin.
https://www.finna.fi/Record/tutcat.1130
Sellainen palkki ei käyttäydy samoin kuin massiivinen, nomoliittinen, prismaattinen palkki.
Täällä oikeastaan onkin ihan hyvä esitys:
http://rmseura.tkk.fi/rmlehti/1990/nro4/RakMek_23_4_1990_3.pdf
Yksi sivu puuttuu välitä, korjataan jos löytyy.
Kommentit