1999276257af37dea42187e7355b0-orig.jpg


Helsinkiläisen Marx-seuran puheenjohtaja Vesa Oittinen leimaa seuran sivuilla artik- kelissaan "Bernstein ja Kantin varjo työväenliikkeen yllä" vuodelta 1999 leninismin filosofian ”objektiiviseksi idealismiksi”.

Artikkeli käsittelee Eduard Bernsteinineettisen sosialismin” ideaa, jonka perusvika oli ja on siinä,että oppi rakentuu perusteettomalle uskolle ”synnynnäiseen moraaliin”, jollaista ei ole olemassa.

Kaikeksi onneksi ei ole olemassa "geenimoraalia", sillä moraali on kehittyvä ja moni- mutkaistuva ja monijakoinen yhteiskunnan normatiivisen sääntelyn korkein taso, johon mm. tiede kaiken aikaa vaikuttaa, samoin taide.

(Emergenssitasoltaan biologinen "geenisisäpiirireiluusmoraali" olisi lisäksi vain tar- kastelunäkökulmaa muuttamalla jokin "rotumurhapeilineuroni", kuten "viimeisim- mät tutkimukset ovat osoittaneetkin", koska moraaliyhteisö rankaisee, aikakin "syrjii" moraalinorminsa rikkomisesta. Asia on analoginen esimerkiksi sille, että jos perhe todella olisi "geenistä" ja "biologinen rakenne" (millaista Lenin ei suinkaan väittänyt, vaikka hän pitikin perhettä puolustettavana ilmiönä eikä "peruspahana" kuten jotkut muut sosialistit) eikä sosiaalinen,niin silloin vieraissakäyminenkin (ja siihen suh- tautuminen) olisi geenistä:kumpikin noista käsitteistä on olemassa tietyllä emergens- sitasolla vain, jos toinenkin on sieltä! Eikä niin, kuten "evoluutiofeministi" Anna Rot- kirsch sanoo, että "perhe ei ole geenistä, mutta vieraissakäyminen sen sijaan on"!)

Käsitteen- ja teorianmuodostukselliselta kannalta tuollaisessa aivopiereskelyssä ei ole mitään järkeä eikä tolkkua. Joten tässä yhteydessä tämä riittänee siitä, ettei todellakaan ole olemassa "geenimoraalia"!

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/yle-toraytti-taas-tuutin-taydelta-paskaa-muka-vauvoilla-moraalivaisto )

Ennen kaikkea artikkelilla kuitenkin halutaan väittää, että muka ”idealismina” dialekti- nen materialismi muka ei kelpaisi luonnontieteiden filosofiaksi, eikä historallinen ma- terialismi talous- ja muiden yhteiskuntaiteiden filosofiaksi. Suomen akatemian tutkija ja muinaisen taistolaisliikkeen yhtä muinainen filosofinen pääideologi esittää nämä filosofiat ”oikeiden luonnontieteiden kilpailijoina”, joita erinäiset muut opilliset konst-ruktiot ovatkin,mainittakoon tässä vain vaikkapa siellä "Akatemiassa" kovin populaari antipavlovistinen ”evoluutiopsykologia”... (Hän ei toisin sanoen ikinä ollut mm. Taisto Sinisalonkin tunnustaman ideologina tehtäviensä tasalla,kaikkea muuta.)

Joudun (HM) oikaisemaan Oittisen (VO) perättömiä väitteitä ja tulkintoja, ja voin am- matillisella tieteellisellä kokemuksella vakuuttaa,että ainakin dialektinen materialismi sopii loistavasti luonnon- ja teknisten tieteiden teorianmuodostuksen filosofiseksi taustateoriaksi.

Keskityn tässä kirjoituksessa kysymykseen muka ”Leninin idealismista”.

Oittisen juttu sisältää kuitenkin paljon asiaa myös aiheesta ”Kommarit, demarit, sosialismi ja moraali”, joten palaan ehkä artikkelin tuohon puoleen myöhemmin.

Onko (kaikki) filosofia ”epätiedettä”?

Tämä on muuten POSITIVISMIN perusaksiooma ainakin Sovjetskaja entsiklopedijan mukaan.


" Positivism

- a philosophical trend based on the thesis that all genuine, “positive” knowledge can be obtained only through the individual specialized sciences or through their synthe- sis, and that philosophy as a separate discipline, claiming to study reality independently, has no right to exist.

Positivism took shape as a distinct trend in the 1830’s. During its history of more than a century, positivism has evolved steadily toward expressing more clearly and carrying to a logical conclusion its inherent tendency toward subjective idealism. "


VO: ”Vuonna 1880 Friedrich Engels kirjoitti teoksessaan Sosialismin kehitys utopias- ta tieteeksi: "Me saksalaiset sosialistit olemme ylpeitä siitä, että emme polveudu vain Saint-Simonista, Fourierista ja Owenista,vaan myös Kantista, Fichtestä ja Hegelistä".

Vaikka Engels siis näin antoikin vihjeen marxilaisen sosialismin filosofisista juurista, oli II internationaalin johtavien poliitikkojen ja teoreetikkojen piirissä kuitenkin 1800- luvun loppuun mennessä vakiintunut hyvin vahvana se käsitys, että Marxin oppi on "reaalitiedettä", ei filosofiaa.

Marxilaisuuden nähtiin koostuvan historiallisesta materialismista ja kapitalismin kriittisestä analyysista. Filosofisen spekulaation kanssa sillä ei pitänyt olla mitään yhteistä. ”

HM: Oittinen ottaa erityistieteistä ilman mitään asiallista syytä käyttöön uuden termin ”reaalitiede” (eli suomeksi ”todellinen, oikea tiede”); Oittinen on ilmeisesti tullut sellai- selle kannalle, että ensinnäkään mikään Marxin harjoittama tiede, ja toisekseen mi- kään filosofia, muka ei ole ”oikeaa eli reaalitiedettä”. Historillinen materialismi on muuten sekin filosofiatiede. (Oittisen teksti on, sanoisinko, hieman sekavaa.)

Tuollainen kanta olisi useimpien porvarienkin kannan vastainen ja yhtenisi lähinnä marxismia ”demonisoivien” fasistien kantaan.

On täysin älytöntä, että mm. kaikille erityistieteille yhteisiä yleiskäsitteitä tutkiva mate- rialistinen dialektiikka (joka korvaa tuossa roolissa joidenkin muiden oppien metafy-siikan) voisi olla jokin erityistiede: joko se on filosofiatiede, tai sitten se ei ole tiedettä lainkaan.

Eikä myöskään tuohon aikaan tästä asiasta voitu millään muulla tavalla ajatella. Marxin taloustiede kuten lisäarvoteoria taas ovat yhtä selvästi erityistiedettä kuin dialektiikka on filosofiatiedettä.

VO:”Uuskantilaiset omaksuivat Kantin kriittisestä filosofiasta vain tiettyjä valikoituja puolia. He "siivosivat" siitä pois liian radikalismin ja materialistiset tendenssit. Erityi- seksi loukkauskiveksi osoittautui uuskantilaisille kuuluisa Ding an sich, "olio sinän- sä",joka Kantin mukaan oli kaikkien aistimustemme takana niiden aiheuttajana. Uus- kantilaisten mielestä tämä johti hankalaan materiaalisten olioiden ja subjektiivisten aistimusten dualismiin.

He "virtaviivaistivat" Kantin oppia eliminoimalla oliot sinänsä. Nyt jäljelle jäi vain (subjektiivinen) kokemus - siis ilman sitä aiheuttaneita objekteja -, minkä seuraukse- na uuskantilaisuudessa olikin ikään kuin sisäänrakennettu tendenssi kohti subjektii- vista idealismia. Kehityskulku täydentyi hieman myöhemmin vuosisadanvaihteessa 1900 muotifilosofiaksi nousseessa Machin ja Avenariuksen empiriokritisismissä,joka opetti, etteivät ulkomaailman oliot todellisuudessa ole muuta kuin meidän subjektiivi- sessa kokemuksessamme olevia "aistimuskimppuja" - ajatus, jota vastaan Lenin raivokkaasti hyökkäsi. ”

HM: Tässä Oittinen tähdentää ehdottoman aiheellisesti machismin, ”sosiaalidemo-kraattisen luonnontieteenfilosofian” patataantumuksellista ja jopa vähän höyrähtänyttä ja loogisesti uskontoon johtavaa roolia tieteessä ja politiikassa.

Poliittisesti machistit saattoivat kyllä olla varsin äkkivääriä radikaaleja,mm.eräs johta- jista wieniläinen fysiikan professori Friedrich Adler, joka oli väitellyt Lenininkin kans- sa,ampui omakätisesti Itävallan ministeripresidentti (pääministeri) Karl von Stürgkhin.

Lenin, idealisti vai materialisti?

VO: ” II Internationaalin aatteellista perintöä arvosteli vasemmalta ehkä seikkaperäisimmin Lenin.

Kiinnostavinta Leninin kritiikissä oli ensinnäkin se,että filosofisilta mieltymyksiltään hän poik- kesi oman fraktionsa - bolshevikkien - päälinjalta. Hän ei omaksunut sitä "aktivistista" ja subjektivistista filosofiaa,jota monet muut bolshevikkien teoreetikoista (kuten A.A. Bogdanov) kannattivat, vaan nojautui mieluummin Plehanoviin, vaikka tämä oli puoluekiistassa jäänyt menshevikkien leiriin.

Vuonna 1909 ilmestynyt Materialismi ja empiriokritisismi oli suunnattu ennen kaikkea omien rivit tartuttanutta empiriokritisismia vastaan. Empiriokritisismi lukeutuu suun- tauksena jo pikemmin positivismiin, mutta siinä on silti tiettyjä yhtymäkohtia (empiiri- sen kokemuksen "kritiikki"!) uuskantilaisuuteen. Jo tässä teoksessa Lenin hyökkäsi voimakkaasti Kantin tietoteoriaa ja ennen kaikkea "olio sinänsä" -käsitteeseen liitet- tyä agnostisismia vastaan.Mutta varsi- naisesti vasta 1914/15 synty-neissä Filosofian vihkoissa Leninin Kant-kritiikki saa lopullisen muotonsa.

Filosofian vihkot koostuvat pääasiassa Hegel-ekserpteistä.II Internationaalin vasem- miston teoreetikoista Lenin oli ehkä eniten kiinnostu- nut Hegelistä. Se on jossain määrin yllättävää, sillä - kuten jo sanoin - bolshevikin olisi odottanut innostuvan enemmän jostain Giovanni Gentilen tyyppisestä "aktivistisesta", subjektin aktiivista toimintaa korostavasta filosofiasta. "


HM: Oittinen "tarjoaa tässä Leninille" FASISMIN HEGELISTISTÄ TEOREETIK- KOA, tulevaa Mussolinin opetusministeriä,joka oli tuohon aikaan lukuisien mui- den tulevien fasistien (Mussolini, Petljura, Pilsudski, Tanner...) tapaan menshevikki!

(ON ilmennyt, että tämä "tutkimustulos" liittyy NATO:n tieteenväärennysprojektiin, jota siis myös Suomen "Akatemia" on toteuttanut...)


VO: " Tässä näkyy Leninin pyrkimys synteesiin, vastakohtien ylittämiseen: vaikka hänkin on vallankumousmiehenä tyytymätön Kautskyn ja II Internationaalin deter- ministiseen marxismi-tulkintaan, tahtoo hän samalla myös välttää äärivasemmisto-laista aktivismia, jota bolshevikki-puolueessa paljon esiintyi. ”

HM: Lenin oli ”Materialismissa ja empiriokritiismissa” ennen kaikkea tieteen eikä politiikan filosofi.

Mutta bolshevikkien ja menshevikkien raja ei todellakaan ollut, eikä ole, ”väki-vallan ja väkivallattomuuden” raja, vaan perusero leninismin ja nykyisenkin sosialidemokratian välillä oli ja on jossakin aivan muualla.

VO: ” Mutta vielä yllättävämpää on,että Lenin nielaisee Filosofian vihkoissa Hegelin Kant-kritiikin suorastaan nahkoineen karvoineen. Kun Hegel esimerkiksi arvostelee Kantin oppia olioista sinänsä sillä argumentilla, että Ding an sich on pelkkä tyhjä ab- straktio, joka ajatuksen pitää pystyä täyttämään omalla sisällöllään, hyväksyy Lenin tämän täysin - panematta ollenkaan merkille, että tällaisen kritiikin läpivieminen edellyttää objektiivisen idealismin ohjelman allekirjoittamista.

Hegel näet "voittaa" Kantin tekemällä olioista sinänsä hengen momentteja, ts. riistä- mällä niiltä niiden riippumattomuuden subjektista. Olioiden sinänsä perustana, sub- stanssina osoittautuu Hegelillä viime kädessä olevan henki, ja näin ne todellisuudessa ovatkin "samaa maata" kuin subjekti ja sen tajunnansisältö. ”

HM: Tässä nyt sitten Oittinen ”todistaa Leninin olevankin idea- listi”!

Nyt sitä paljon paapatettua ”todistusta” kerrankin päästään tarkastelemaan lähemmin!

Se perustuu sille,että muka ”Lenin allekirjoittaa objektiivisen idealismin ohjelman”, koska "olion sinänsä" käsite on kumottu juuri objektiivisten idealistien toimesta, ja Lenin hyväksyy tuon todistuksen, kuten edelleen tulkitsen, esittämättä sen tilalle uutta tiukan materialistista todistusta (jos sellainen vain olisi esitettävissä...)

Tuollainen onkin ihan todellisuudessakin bluffareiden trikkejä, että otetaan toisessa teoriassa todistettuja lauseita aivan toiseen teoriaan muka (siinäkin) ”todeksi todis-tettuina”, vaikka niitä ei olekaan todistettu eikä voidakaan todistaa (muutoin ei tarvit- sisikaan bluffata!) tuossa toisessa teoriassa. Esimerkkinä olisi juuri, että ”surffattai- siin” oppilause hegeliläisestä dialektii- kasta marxilaiseen tai päin vastoin (muka "valmiiksi todistettuna").

Tekikö Lenin siis tuollaista, bluffasiko hän(kin) logiikassa, kuten VO väittää?

Vai bluffaako mahdollisesti VO itse?

Tämän kysymyksen selvittämiseksi on katsottava, kuka saksalainen idealisti on ku- monnut Kantin ”das Dng an sich” -käsitteen, miten todistanut sen epäadekvaatiksi, ja miten hänen todistuksensa suhtautuu kysymykseen taustafilosofian materialistisuudesta tai idealisti- suudesta.

Kysymykseen vastaa neuvostoliittolainen filosofi Evald Iljenkov, joka on omistanut tälle kysymykselle seurannaisineen erinomaisen pää- teoksensa ”Dialektinen logiikka”:²

“ Kant ei hyväksynyt niitä parannuksia, jotka Fichte oli esittänyt tehtäväksi hänen ajatteluteoriaansa.

Johann Gottlieb Fichte etsi ajattelua koskevasta Kantin opista perusluonteista epä- johdonmukaisuutta. Hän löysi sen lähtökäsitteestä,jonka Kant oli tietoisesti ottanut kaikkien rakennelmien pohjaksi, ”olion sinänsä” käsitteestä. Jo tässä käsitteessä (eikä niissä kategoriaalisissa periaatteissa, jotka voidaan omistaa oliolle) piilee kir- kuva ristiriita, siinä rikotaan kaikkien analyyttisten arvostelmien korkeinta periaatetta vastaan, joka kieltää ristiriidan käsitemäärityksissä. Sellaista ”käsitettä” ei siis voida sietää loogisesti kehitetyssä teoriajärjestelmässä.

Tosiaankin, käsitteessä ”olio sellaisena kuin se on ennen ja ulkopuolella kaikkea mahdollista kokemusta” piilee Kantilta huomaamatta jäänyt mielettömyys: väite, että meillä on tajunnassa tajunnan ulkopuolinen olio (”tieto asiasta, josta meillä ei voi olla tietoa”, HM), merkitsee samaa kuin väite, että taskussa on rahaa, joka on taskun ulkopuolella.

Tässä ei ole kysymys siitä,onko puhuttua ”oliota sinänsä” olemassa vai ei (eli voisiko olla objektiivisen todellisuuden puolia, joista emme iki maailmassa voisi tietää mi- tään, HM). Mutta siitä, että että tällaisen olion käsite on mahdoton, Fichte oli varma. Tälle perustalle ei voitu rakentaa myöskään käsitteiden systeemiä, koska Kantin teoreettisen rakennelman perustan yli kulki ristiriidan halkeama.

Fichten johtopäätös oli moitteeton:olion itsensä ajatteleminen merkitsee, että ajatel- laan sellaista, mikä määritelmällisesti ei ole ajateltavissa (ristiriidan kiellon kannalta tietysti), rikotaan kaikkien analyyttisten arvostelmien korkeinta periaatetta vastaan näitä arvostelmia perusteltaessa. Fichte moitti Kantia siitä, että tämä logiikan järjes-telmäänsä näytti erittäin huonoa esimerkkiä logiikan sääntöjen käsittelystä.

Kysymys asetettiin näin:pitääkö logiikan tieteenä noudattaa samoja periaatteita, jotka se asettaa kaikelle muulle ajattelulle ehdottoman yleisinä, vai onko se oikeutettu ylenkatsomaan niitä? Täytyykö logiikan olla tiede tieteiden joukossa,vai käyttäytyykö se pikemminkin omavaltaisen ruhtinaan lailla, kun tämä säätää lakeja, jotka sitovat kaikkia muita paitsi häntä itseään? Kysymys sattaa tuntua puhtaasti retoriselta. Kui- tenkin Kantin opista seuraa että havainnossa annetuista olioista (ts. kaikkien erityis-tieteiden alueella) ihminen ajattelee yksien sääntöjen mukaan (totuuslogiikan sään- töjen) ja ajattelussa annetuista olioista toisten sääntöjen mukaan  (transsendenden- taalisen dialektiikan hengessä). Ei ihme, että ymmärryksen ja järjen välille ja itse järkeen ilmaantuu ristiriitoja, antinomioita.”

Fichten muodollisloogisessa kritiikissä Kantin ”oliota sinänsä” vastaan ei ole ollen- kaan kysymys ”materialismista ja idealismista”: ”das Ding an sich” on väärä, KOS- KA SE ON MUODOLLISLOOGISESTI SUSI, itse muodollisen logiikan idean, TO- TUUSARVON SÄILYTTÄMISEN PÄÄTELMISSÄ,vastainen. Tieteellisellä ”teorialla", jonka ”aksioomiin” tuo pseudokäsite kuuluu,voidaan tehdä ”päätelmiä” lopulta aivan mitä tahansa ja kuinka päin tahansa!



Dialektisesta logiikasta sisällöllisenä logiikkana



Oittisen ”todistuksen Lenin idealismista” toinen osa perustuu sille, että Lenin, objek- tiivisen ja konreettisen totuuden käsitteen formuloija, filosofisessa pääteoksestaan ”Materialismi ja empiriokritisismi”,hyväksyisi luineen karvoineen Hegelin dialektiikan:

VO:” Samalla lailla Lenin hyväksyy - sen enempää miettimättä - Hegelin määritelmän dialektiikasta "sisällöllisenä logiikkana", johon myös liittyy sitoutuminen objektiivi- seen idealismiin (Kantin mukaanhan näet käsitteiden sisältö palautuu viime kädessä subjektista riippumattomaan todellisuuteen). ”

HM:Tämä on aivan yksinkertaisesti härski vale:Lenin ei suinkaan suinkaan ole sitou- tunut idealistiseen hegelistiseen dialektiikkaan vaan MATERIALISTISEEN MARXI- LAISEEN DIALEKTIIKKAAN, joiden eroista Marx itse kirjoittaa Pääoman I osan jälkisanoissa seuraavaa  5:

Minun dialektinen metodini ei ole vain pohjaltaan erilainen kuin Hegelin metodi, vaan suorastaan sen vastakohta.Hegelin mielestä ajatteluprosessi, jonka hän ”idean” nimisenä muuttaa itsenäiseksi subjektiksikin, on todellisuuden demiur- gi (luoja), todellisuuden,joka on vain idean ulkonainen ilmaus. Minulla päin vas- toin ´ideaalinen´ ei ole muuta kuin ihmismielen heijastamaa ja ajattelumuodoiksi muuntamaa ´materiaalista´ maailmaa.

(Tästä lainauksesta muuten selvästi näkee,että "läntisen marxismin" tuhannesti kiro- aman ´heijastuksen´ (reflection, ja että tajunta on sellaista olemukseltaan) on senkin tuonut marxismiin Marx itse, eikä Lenin.)

Mitä tulee Hegelin suhtautumiseen Kantin yleiseen ”tieteen logiikkaan”, niin Hegel lähtee liikkeelle siitä mihin Fichte lopetti, aivan kuten muutkin hänen jälkeisensä ide- alistit kuten Friedrich von Schelling ja Edmund Husserl,jotka päätyvät tieteen erityis- laadun kiistämiseen.Hegel ei ”ota logiikkaa annettuna” eikä aseta kysymystä ”täydel- lisestä logiikasta” (ainakaan tässä ja nyt), vaan hän pitää logiikkaa tieteenalana tieteenalojen joukossa, ja ryhtyy selvittämään, mikä olisi sen (tutkimus)KOHDE.

” Ennen kaikkea on tärkeää tehdä selväksi, mikä on se reaalinen kohde, jota Hegel tutkii ”Logiikan tieteessään”. Tämä on tärkeää, jotta alun alkaen voidaan säilyttää kriittinen välimatka hänen esitykseensä.

” Että logiikan tutkimuskohteena on ajattelu, siitä ovat kaikki yksimielisiä, tähdentää Hegel ”Pienessä logiikassaan”. Tuntuu täysin luonnolliselta, että hän myöhemmin määrittelee logiikan ”ajattelua koskevaksi ajatteluksi”, tai ”omaa itseään ajattelevaksi ajatteluksi”. ”

Hegel siis ei tarkoita logiikalla suinkaan ainoastaan muodollista logiikkaa (jota kielel- linen esitys kohteesta ei saa rikkoa).Hegelin tarkastelun polttopisteessä on erityisesti ideoiden kehitys ja muodostuminen idealistisen dialektiikan prosessissa. Materialisti taas tässä yhteydessä tarkastelee käsitteen- ja teorianmuodostuksen kysymyksiä, joissa tarvitaan sitä dialek-tiikkaa varsinkin yleiskäsitteiden käyttämisessä oikein!

Hegelin määrittelyssä logiikan (tutkimus)kohteesta on YHTÄ VÄHÄN MITÄÄN POIS- SULKEVASTI IDEALISTISTA KUIN FICHTEN MUODOLLISLOOGISESSA KRITII-KISSÄKÄÄN KANTIN ”OLIOTA SINÄNSÄ” VASTAAN: ”das Ding an sich” EI OLE ”VÄÄRÄ, KOSKA SE ON IDEALISTINEN”, vaan se on väärä, KOSKA SE ON (MUODOLLIS)LOOGISESTI KELVOTON, sisäisesti ristiriitainen.

Dialektiikka ”sisällöllisenä logiikkana” erotukseksi muodollisesta eli ”sisällöstä puh- distetusta” logiikasta on VIELÄ OSUVAMPI MÄÄRITTELY materialistisessa kuin suinkaan Hegelin idealistisessa dialek-tiikassa.

Kun muodollinen logiikka ei riipu sisällöstä, se ei riipu myöskään siitä,onko se sisältö ”henkeä vai ainetta”, ideoita vai materiaa. Sitä vastoin sisällölliselle logiikalle se on aina perimmiltään jompaa kumpaa. Dialektiikka sisällöllisenä logiikkana suorastaan ennustaa kahden tietyllä tavalla toisiaan vastaava dialektiikan, materialistisen ja idealistisen, marxilaisen ja hegelistisen, olemassaolon!

1) http://www.marx-seura.kaapeli.fi/archive/bernstein.htm
2) http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=22652
3) http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/artikkeleita/dial.html
4) http://www.marxists.org/archive/ilyenkov/works/essays/essay4.htm
5) http://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1938/09.htm
6) http://www.marxists.org/archive/ilyenkov/works/essays/essay5.htm
7)http://hameemmias.vuodatus.net/blog/3003319/materialistisen-dialektiikan-totuuskasityksesta

http://www.marxists.org/archive/lenin/works/index.htm

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/02/leninin-oppi-objektiivisesta-ja-konkreettisesta-tieteellisesta-totuudesta

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/03/leninistisesta-tietoteoriasta

Oittinen on Niin&näin -lehdessä, kysynyt,"mistä dialektiikanlait ovat peräisin".

Loogiselta kannalta ne ovat dialektisten vastakohtien tuntomerkkejä:

" Materialistisen dialektisen logiikan perusidea on yksinkertainen

Kirjoitti: RK Päiväys: 17. kesäkuuta 2008 03.48

Materialistisen dialektisen logiikan idea ja perusajatus on yksinkertainen koskien ns. luontotieteitä eli formaalisia ja luonnontieteitä, joihin kuuluvat erityistieteinä myös muodolliset kuten klassiset ja todennäköisyyslogiikat, kaaosteoria, systeemiteoria, kybernetiikka jne., mutta todellisuus ja soveltaminensitäkin monimutkaiempia. Se seuraa muodollisen logiikanolemuksesta.

Ihmisen keksimän, kieliin memeettisesti sisäänrakentuneen muodollisen logiikan idea on, että

JOKIN OMINAISUUS JOSSAKIN KOHTEESSA JOKO TAYDELLISESTI ON tai SITÄ EI OLE LAINKAAN.

(Erityiseksi "universaaliksi yhdon ominaisuuden olioksi" on konstruoitu matemaattinen PISTE.)

Koska luonto USEIN myös objektiivisesti (suhteellisen hyvin) jakautuu tuollaisiin eril- lisiin, ns. SUHTEELLISEN ITSENÄISIIN kohteisiin ja niiden vastaavanlaisiin ominai- suuksiin, tutkittavat kohteet eli OBJEKTIT voidaan teorianmuodostuksessa UUDEL-LEENRAKENTAA SYMBOLISESTI TIEDON PIIRISSÄ noista ominaisuuksistaan, jos nämä on eriytetty oikein todellisuudesta teorianmuodostuksessa.

Sisäisen muodollisloogisen ristiriidattomuuden vaatimus on siis ehdoton KUNKIN TEORIAN SISÄLLÄ, mutta se EI OLE ehdoton eri teorioiden VÄLILLÄ,vaikka nämä teoriat mallintaisivat kokonaisuutena aivan samaa kohdettakin (ja olla kuitenkin eri teoriat, kuten esimerkiksi aikanaan aaltoliike- ja hiukkasvalo-oppi).

Muodollisloogiset ristiriidat ovat tuhoisia teorioiden sisällä tarkoittaen itse asiassa, että "teoria" EI OLE "OIKEA" teoria ollenkaan, koska se ei ennusta testattavissa olevia yksikäsitteisiä tuloksia, yksittäistuloksia eikä jakautumia (vaan sillä voidaan "ennustaa" tai "todistaa" mitä tahansa).

Omalla tavallaan ristiriidat teorioiden VÄLILLÄ ovat todellakin "hedelmällisiä" jopa luontotieteissä kutenHegel sanoi, KOSKA NE OSOITTAVAT, ETTÄ MISSÄ PÄIN TEORIOISSA ON KORJATTAVAA. Ne korjaukset vaan pitää sitten taas tapahtua absoluuttisesti kiinni pitäen muodollisten loogisten ristiriitojen kiellosta SIINÄ KIE- LESSÄ, JOSSA KOHDE ON KUVATTU TEORIAN MUODOSSA, niin kielen KÄSITTEISSÄ kuin LAUSEISSAKIN.

Tässä asiassa on kuitenkin yksi iso ongelma MATERIALISMIN kannalta:

Muodollinen logiikka on kuitenkin lopulta IHMISEN LUOMA TYÖKALU todellisuu- den mallintamiseksi kielessä, EIKÄ MATERIAALISELLA TODELLISUUDELLA VOI OLLA MITÄÄN "VELVOLLISUUTTA" OLLA KAIKILTA PUOLILTAAN AINOASTAAN JA VAIN (JONKIN) MUODOLLISEN LOGIIKAN TAUSTAOLETUSTEN MUKAINEN!

Muodollista logiikkaa ei saa METAFYSISOIDA, eikä se ole mahdollistakaan ilman, että joukko tarkeitä käsitteitä tippuisi tarkastelujen ulkopuolelle!

Erityisen ryhmän tällaisia käsitteitä muodostavat DIALEKTISET KATEGORIA- PARIT kuten ´sisältö ja muoto´, ´määrä ja laatu´, ´mahdollisuus ja todellisuus´, ´sattuma ja välttämättömyys´, ´ulkoinen ja sisäinen´, ´osa ja kokonaisuus´, olemus ja ilmiö´, ´mahdollisuusja todellisuus´, ´subjektiivinen ja objektiivinen´, ´rakenne ja prosessi´, ´materia ja liike´ jne.

Nuo dialektiset vastakohtaparit EVÄT VOI OLLA MUODOLLISLOOGISIA VASTA-KOHTIA, koska ne EDELLYTTÄVÄT toisiaan voidakseen olla olemassa, EIKÄ MI- KÄÄN TODELLINEN KÄSITE (tai ilmiö) VOI SAMAAN AIKAAN EDELLYTTÄÄ JA SULKEA POIS TOISTA KÄSITETTÄ (ilmiötä) (loogisesti tai muutenkaan).

Dialektisilla vastakohdilla on usein erikseen muodollislooginen vastakohta. Nämä voivat olla subjektiivisesti "lähellä" dialektisia vastakohtia, kuten ´välttämätön´ ja ´ei- satunnainen´ tai ´satunnainen´ ja ´ei-välttämätön´ (mutta kumpikaan noista ei sisällä esimerkiksi kaoottisia ilmiöitä!),mutta toisissa tapauksissa taas dialektisten vastakoh- tien muodollisloogiset vastakohdat voivat olla lähes synonyymejä kuten´mahdollisen ja todellisen´ muodolliset vastakohdat ´mahdoton´ ja ´olematon´.

Käsitteet määräytyvät ja määrittyvät teorianmuodostuksen yhteydessä, määritellään kunkin eri teorian kohdalla.

Mutta dialektisia kategorioita ei määrää mikään yksittäinen teoria; erityistieteelliset teoriat kyllä VAIKUTTAVAT niiden sisältöön, joskus voimakkaastikin.

Ns.DIALEKTIIKAN LAIT koskevat noiden dialektisten vastakohtailmiöiden keski- näisiä suhteita, ja samalla suuressa määrin sitä, mikä ESTÄÄ NIITÄ OLEMASTA MUODOLLISLOOGISIA VASTAKOHTIA (ja toisistaan täysin erillisiä ilmiöitä).

Asiassa voidaan tarkastella toisinkin päin, että ilmiöt, joiden välillä tapahtuu dialektii- kan lakien mukaisia ilmiöitä, esimerkiksi välttämätöntä toisikseenmuuttumista, eivät voi olla tavallisin käsittein toisistaan tyhjentävästi erotettavissa olevia muodollisloogisia vastakohtia.

On myös mahdollista, että kaksi eri teoriaa samasta kohteesta kuvaavat samaa koh- detta eri dialektisen vastokohdan kannalta. Esimerkiksi Schrödingerin differentiaali- yhtälö kuvaa kvantti-ilmiöitä niiden "liikepuolen" eli energiatilojen kannalta. Mutta ku- vaako sitten Heisenbergin matriisiesitys niitä jotenkin erityisesti "hiukkaspuolen kan- nalta",siihen en mene ottamaan kantaa muuten kuin että periaatteessa se olisi varsin mahdollista. "


PS1: Kirjoitus Leninin leimaamisesta "gentileläiseksi totalitaristiksi" on julkaistu Kan- san Ääni 1/2008:ssa. Homma on paskaisempi kuin päältä näyttää, liittyy tähän kam- panjaan Leninin leimaamiseksi "mussolinilaiseksi "totilateralistiseksi" idealistiksi" ja hänen todellisen tieteellisen ajattelunsa monopolisoimiksi USA:n sotilas- ja infor- maatioteollisuuden salatieteeksi. Kampanjan alku erityisesti Leniniin kohdistettuna oli Aleksandr Solzhenitsynin "kaunokirjallinen" teos "Vankileirien saaristo", jonka kaikki muutkin "tiedot" osoitettu härski valehtelu julkisia kähteitä koskien asettaa omaan arvoonsa. Kampanja hyödynsi löysästi frankfurtistikana Hannah Arrendtin "to- talitarismi"-teoria-aivopierua. Tämä "tulkinta" lienee ollut myös antileninistiseura "Marx-seuran" (sama nimeämistapa kuin antipavlovisteilla "darwinisteiksi", jollaisina he ovat yhtä väärennettyjä kuin antileninistit marxilaisiksi) pääsylippu "tiede(toimitta-ja)hörhölöiden" Suomen tieteellisten seurojen valtuuskuntaan, joka tunnetaan umpisusista "Tutkimuseettistä ohjeistaan", jotka OHJAAVAT TIEDEVILPPIIN!

Kysymys on siitä, että Gentile on määritellyt hegelismin pohjalta totalitaristisen val- tion, jolle on ominaista, että sen joitakin johtavia valtioelimiä eivät lait sido, ja että "kunnon kansalaisen" korkein täyttymys on oman persoonan ja omien päämäärien alistaminen valtion päämäärille.Tällöin valtion kehityksestä tehdään kaiken kehityk- sen ydin, kuten Hegel itsekin teki, ja moni muukin filosofi, mm. Aristoteles.Tuo oppi ei sovi yhteen historiallaisen materialismin eikä esimerkiksi kansainvälisen oikeuden kanssa.

Mutta frankfurtistien tarkoitus onkin leimata Leninin "totalitaristiksi" Gentilen mieles- sä ja siten "ei-marxilaiseksi". Tämä tapahtuu etsimällä hänen laajasta tuotannostaan lauseita, jotka olisivat Gentilen totalitarismiteorian (joka on eri teoria kuin tunnetumpi ja vielä suunnattomasti tyhmempi Hannah Arandtin "totilateralismiteoria"). Sellaista ei ole löydetty, mutta sellaiseksi on väärennetty Leninin oikeustieteilijöiden välinen huomautus oikeusministeri Kurskille NL:n vuoden 1922 rikoslain valmistelun yhtey- dessä, jossa Leninin väitetään ehdottaneen tuomioistuimille joissakin tapauksissa lain rajoittamatonta tuomiovaltaa,vaikka hän nimenomaan kieltää kirjaamasta rikos- lakiin sellaista. Väärennetyn väitteen muka "Leninin laillisesta ter- rorista" rikoslaissa ovat esittäneet saman sapluunan mukaan ainakin Aleksandr Solzhenitsyn, Robert Service ja Anne Applebaum.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/350702?page=29#370793

PS2: Evald Iljenkov ja lenin saattavat olla eri mieltä ´substanssiin´ käsitteestä Iljen- kovin kannattaessa spinoxaloaista ja Leninin baconilaista tulkintaa. Tämä erimieli- syys ei vakuta siihen, etteikö Iljenkov käsittelisi aivan oikein kantismin ja hegelismin suhdetta marxismiin.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/08/materialistin-ongelma-baconin-vai-spinozan-substanssi-2

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/leninin-oppi-objektiivisesta-ja-konkreettisesta-tieteellisesta-totuudesta-1

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/03/leninistisesta-tietoteoriasta

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/10/antipavlovistinen-sosiobiologia-on-pelkkaa-jarjetonta-valehtelua-ja-vaaristelya