"Arvovaltainen" kanadansuomalainen "kulttuuri"professoripariskunta sepitti "45 miljoonaa "tapettua" SUOMALAIS-UGRILAISTALeninin uhria Venäjän vallankumouksessa"...

 


https://www.facebook.com/groups/352324071531154/?multi_permalinks=1...

" Jouni Kivelä Stalin puhdistuksissa suomalaiset kärsivät entiten, surmattujen määrä ryhmän kokonaismäärästä. Toki esim. puolalaisia tapettiin määrällisesti enemmän, Länsi-Urkrainassa murhattiin 30-luvun lopussa n. 100000 puolalaista.

 Jouko Heyno: Syy on tietysti ilmeinen ja selvä: Suomalaisia ei yksinkertaisesti ollut niin paljoa, että lukumäärä olisi ylittänyt enemmän teurastettujen määrän.

 Jouni Kivelä Juuri näin, muistaakseni Timothy Sniderin mukaan prosentuaalisesti suomalaisten kato oli pahin.

Lumia Heyno

Jouko Heyno: Thank You for your comment it was much appreciated... there were at least about 45 million Finno-Ugrian People in Russia before The Rus-sian Revolution and The ll World War but they were systematically murdered by Lenin and Stalin...

Also people died of hunger and diseases, and then in the Labor Camps, not the "Workers' Paradise", the utopia, what people were made to believe in the "propaganda speeches"
...

You All are well educated in Finland and up to date, but the research always seem to bring out more what previously may have been hidden. There is a book relating to the above mentioned matter by the late Varpu Lindstrom Vahamaki who did research about the fate of so many Finnish People in those troubled times...

I bought her book and she even signed it for me at one of her lectures in the Church Hall at the Finnish Agricola Lutheran Church in Toronto, Canada. She was married to Prof. Vahamaki who to my knowledge taught Finnish Studies at the University of To- ronto, there were some pictures, some in my opinion very dramatic. May be through Google you could find it and read it, some books can be read in the internet. There are many sources to find more information ... In Finland the education is the best in the world, hopefully it stays that way, and all in Finland are very well informed. You all have access to books and to many documents... I was glad that so many People responded to the article "Inkerilaisten kohtaloa voidaan sanoa kansanmurhaksi." ✝️

Jouko Heyno: kiitos sinun kommentistasi, sitä oli paljon arvostaa... Siellä oli ainakin noin 45 miljoonaa suomalais-ugrilaisten Venäjällä ennen vallankumousta ja maail-- mansotaa, mutta he ja Stalin murhasivat heidät järjestelmällisesti... Myös (= LISÄKSI, RJK...) ihmiset kuolivat nälkään ja sairauksiin, ja sitten (edelleen lisäksi! RJK) työleireillä, ei " työläisten paratiisi ", se utopia, mitä ihmisiä saatiin uskomaan " propagandaa..."

Te kaikki olette hyvin koulutettuja suomessa ja ylhäällä , mutta tutkimus näyttää aina tuovan enemmän, mitä aiemmin on voinut olla piilossa. Tässä on kirja, joka liittyy edellä mainittuihin asioihin Varpu Lindström Vahamäeltä, joka teki tutkimuksen niin monien suomalaisten ihmisten kohtalosta.

Ostin hänen kirjansa, ja hän jopa allekirjoitti sen minulle Suomalaisessa Agricolan luterilaisessa kirkossa Torontossa, Kanadassa. hän oli naimisissa professori Vaha-maen kanssa. , joka opetti suomalaisia opintoja yliopistossa, oli joitakin kuvia, jotkut mielestäni hyvin dramaattisia. Voi olla, että Googlen kautta löydät sen ja voit lukea sitä, joitakin kirjoja voidaan lukea internetissä. On monia lähteitä löytää lisää tietoa...

Suomessa koulutus on maailman paras,toivottavasti se pysyy niin,ja kaikki Suomes-sa ovat hyvin perillä asiasta. teillä kaikilla on pääsy kirjoihin ja moniin asiakirjoihin... olin iloinen, että niin monet ihmiset vastasivat " inkerilaisten kohtaloa." ✝️

 Konekäännös (vähän selvennetty, RJK)

Lumia Heyno Jouni Kivelä Thank You for your comment it was much appreciated. "A countless number of People perished..."

Muualta samalaista...

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/379565?page=1#379565

" ... 314 miljoonaa ... " (sanoisinko että "linjassa" vaikkakin väärin...)

http://vapaasana.com/Toronton%20FinnishStudies%2020vuotisjuhla28.10.09
 

University of Toronton suomen opetuksella arvokas 20-vuotisjuhla



28 lokakuuta 2009 säilyy University of Toronton Hart Housen Great Hallin täyttänei-den suomalaisten ja kanadalaisten mielissä yhtenä suomalaisen Kanadan suurista illoista. Yliopiston Finnish Studies –ohjelman 20-vuotisjuhla ja vahdinvaihto profes-sori Börje Vähämäeltä professori Pia Päiviölle oli samalla yhteisen onnistumisen juhla niille sadoille kanadansuomalaisille, jotka olivat osallistuneet suomen kielen opetuksen turvaamiseen omalla harrastuksellaan. Monet heistä ovat myös entisiä opiskelijoita.


Yleisö edusti laajapohjaisesti nykyistä Kanadan suomalaisuutta. Jälleen oli todetta-va, että Finnish Studies ja sitä lähellä oleva ystäväpiiri on harvoja koko suomalaisen kentän yhdistäjiä.


Finnish Studies alkoi Suomen valtion tahtotilasta edistää suomen opetusta Pohjois-Amerikassa. Ohjelman käynnistymiseen ja sen sijoittumiseen Torontoon vaikuttivat keskeisesti Varpu Lindström Yorkin Yliopistosta ja silloinen Suomen suurlähettiläs Jaakko Blomberg. Börje Vähämäki tuli professorin tehtävään Minnesotasta. Vähä-mäen ja Lindströmin avioliitto loi sitten Torontoon suomalaisuuden vaikutuskeskuk-sen, jonka puitteet ulottuivat paljon akateemista maailmaa pidemmälle. Suurlähetti-läs Risto Piipponen kohdisti viestinsä molemmille. – Teidän panoksenne kantaa hyötyä tuleville sukupolville.


Illan musiikkiohjelmassa suomalainen Kanada nousi parhaimmilleen.Kuoro Vox Fin-landiae maestro Paul Hietalan johdolla, ja riveissään myös Börje Vähämäki, lauloi suomalaista kamari- ja kansanmusiikkia. Kuoro esiintyi tavallista suurempana, muka-na oli myös muualle muuttaneita, jotka olivat palanneet kuoroon täksi illaksi. Kolme eturivin suomalaistaustaista solistia Carla Huhtanen, Karen Davidson ja Cindy Koistinen lauloivat pääasiassa suomalaisia säveliä, useimmat numerot säesti suo-malaisten juhlien "hovipianisti" Heidi Saario. Hanuritaiteilija Hannu Lambert heläytti saliin Kesäillan valssin ja Säkkijärven polkan. Ilta huipentui kuoron ja Cindy Koistisen yhdessä esittämään Finlandiaan. Heidi Saario säesti pianolla.


Yliopiston Slavic Languages and Literatures –osaston johtaja professori Christina Kramer kiitti University of Toronton puolesta.Vähämäki on monille hyvä ystävä, mutta vain harvoilla on mahdollisuus pitää häntä kollegana, sanoi Kramer. Hän luonnehti Toronton Finnish Studies –ohjelmaa ”yhdeksi Pohjois-Amerikan eturivin Suomen ohjelmaksi”.


Entisten opiskelijoiden yhdistys oli koonnut muisteluja. Niitä esittivät Susan Vickberg-Friend ja Ron Walenius.


Illan juontaja oli majuri Allan Best. Hän on toinen Varpu Lindströmin pojista edelli-sestä avioliitosta. Allan Best esitti illan yksityisimmät luonnehdinnat Börje Vähämä-estä ihmisenä, ja myös isäpuolena, suomen kielen hauskojen merkitysten pohdin-nasta saunan lauteilla siihenkin, kuinka isäpuolen tehtäväksi oli langennut vastuulli- sen elämän selvittäminen kasvuikäiselle Allanille. Suurten ajattelijoiden historiasta löytyneen teeman ”ajattelen, olen siis olemassa” jatkoksi oli löytynyt tosiasia, että joku voi olla olemassa, kun joku toinen ei tullut ajatelleeksi. Bestin juonnot tarjosivat joitakin illan hauskimmista hetkistä.
 

Best kuvasi ihaillen Vähämäen johdonmukaisuutta ja rehellisyyttä, sekä tukea ja läs-näoloa vaimolleen tämän terveyden yllättäen horjuttua tänä vuonna. Juhlan henkilö-kohtainen sävy korostui edelleen Börje Vähämäen puheessa. Vähämäki loi aluksi katsauksen Finnish Studiesin akateemisiin puitteisiin ja esitti asiaankuuluvat kiitokset University of Torontossa myötävaikuttaneille.


Sitten Vähämäki palasi hankkeen alkuun.Canadian Friends of Finland –yhdistys teki perustyön ja suunnitelmasta tehtiin ennakkotutkimus. Varpu Lindström ja suurlähetti-läs Blomberg neuvottelivat University of Toronton kanssa. – Minulle Minnesotassa Varpu oli silloin vain nimi tieteellisten teosten luetteloissa, ja tietenkin jo ansioitunut alallaan, kuvalisi Vähämäki. – But I was soon to know her, and love her..


Vähämäki piti pienen tauon ja sanoi haluavansa omistaa illan ennen kaikkea Varpu Lindströmille. Seurasivat illan pisimmät suosionosoitukset, yleisö nousi seisomaan ja suosionosoitukset jatkuivat.

JN


Varpu-Lindstrom-gets-applau.jpg
Illan pisimmät ja voimakkaimmat suosionosoitukset sai Varpu Lind-ström. Börje Vähämäki kertoi kuulijoille Varpu Lindströmin panoksesta alkuselvityksissä ja neuvotteluissa University of Toronton kanssa.

Nimet%C3%B6n11.jpg

Borje-ja-Varpuk-uuntelevat.jpg
Börje Vähämäki ja Varpu Linström kuuntelevat Suomen suurlähettilään Risto Piipposen puhetta.

Nimet%C3%B6n12.jpg

Ambassador-Risto-Piipponen.jpg

Suurlähettiläs Risto Piipponen korosti Vähämäen ja Lindströmin yhteistä panosta. - Työnne hyödyttää monia tulevia sukupolvia, sanoi Piipponen.

Vox-Finlandiae.jpg

Sibeliuksen Finlandian esitti pianisti Heidi Saario, kuoro-osissa soprano Cindy Koistinen ja torontolainen suomalainen kuoro Vox Finlandiae, johtajana Paul Hietala.

Allan-Best.jpg

Illan juontaja Allan Best.

**

https://yle.fi/uutiset/3-8814064

" Antti Tuuri

Antti Tuuri: Ameriikan raitilla

Antti Tuurin Ameriikan raitilla on hieno oppitunti siitä, miten kirjailija toimii romaaneja suunnitellessaan ja kirjoittaessaan, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Kuva: Otava

Juha Pikkarainen
 

Moni lukija saattaa lukea romaania täytenä totena kuin tietokirjana. Hän saattaa pitää romaanin totuutta niin varmana, ettei edes kirjailijan julkisesti esittämä toisenlainen totuus muuta käsitystä. Toinen lukija saattaa puolestaan päivitellä, että onpa kirjailijalla vilkas mielikuvitus, kun on tuollaista osannut keksiä. Kaunokirjallisuuden todellisuus lienee noiden kahden ajattalutavan välillä. Tärkein tekijä on aina kirjailijan mielikuvitus mutta hyvin harva kirja on pelkkää mielikuvitusta. Kirjailija käyttää kirjoissaan aina omia ja tuttaviensa kokemuksia mutta romaanin taustalla voi olla hyvin perusteellinen ja yksityiskohtainen pohjatyö.

Ameriikan raitilla -kirjassa tulee esille ihmisen muistin ailahtelevuus ja se, miten ihminen itse luo omia muistojaan.

Juha Pikkarainen

Kirjailijan tekemästä romaanien pohjatyöstä kertoo Antti Tuuri uusimmassa kirjassaan Ameriikan raitilla. Kirjan on kustantanut Otava. Vuodesta 1971 alkaen useita kymmeniä teoksia kirjoittanut Antti Tuuri on arvostetuimpia ja palkituimpia kirjailijoitamme. Löyhästi oman sukunsa vaiheisiin  perustuvat Pohjanmaa- ja Äitini suku -sarjat ovat hyvin suosittuja. Juuri noiden romaanisarjojen pohjatyöhön ja tiedonkeruuseen Antti Tuuri pureutuu uusimmassa kirjassaan.

Ihminen itse luo omia muistojaan

Vuodesta 1985 alkaen Antti Tuuri on käynyt useita kertoja Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Pisimmät reissut ovat kestäneet yli kuukauden. Tähänastiset matkansa Tuuri on tehnyt lentäen. Lopetettuaan lentomatkustamisen muutama vuosi sitten Tuuri arvelee vielä käyvänsä Amerikoissa laivalla. Kirjansa lopussa Tuuri toteaa kiertäneensä Pohjois-Amerikan mannerta kuin Hiski Salomaan laulun Lännen lokari.

Ameriikan raitilla -kirjassa tulee esille ihmisen muistin ailahtelevuus ja se, miten ihminen itse luo omia muistojaan. Antti Tuuri jutteli kerran isänsä kanssa Ameriikkaan menneistä sukulaisistaan. Isä kertoi kuinka Antin pikkuserkulla Jonni Tuurilla oli ennen Ameriikkaan menoa 1950-luvulla oma tanssiorkesteri nimeltään Jonni Tuurin Eksoottinen orkesteri. Mainio nimi sai kirjailijan kuvittelemaan tansseja, missä orkesteri olisi soittanut. Oikeastaan ajatus oman suvun Ameriikan seikkailujen tutkimisesta alkoi tuosta erikoisesta nimestä.

Tuurin isän muisti oli tehnyt tepposen

Kun kirjailija ensimmäisellä reissulla tapasi Jonni Tuurin, hän tietenkin kysyi Eksoottisesta orkesterista. Jonni vakuutti, ettei hänellä ole koskaan ollut sen nimistä orkesteria. Haitaria hän kyllä soitteli useissakin eri kokoonpanoissa. Antti Tuurin isän muisti oli tehnyt tepposen ja luonut orkesterin, jota ei koskaan ollut olemassakaan.

Lukuisilla reissuillaan pitkin laajaa mannerta Antti Tuuri ajaa autolla tuhansia kilometrejä. Hän tutustuu moniin sukulaisiin ja lukuisiin muihin entisiin maanmiehiinsä. Hän osallistuu erilaisiin tapahtumiin ja juhliin mutta innokkaana kalamiehenä myös kalastaa. Jotta saattaa kirjoittaa asioista uskottavasti, on tarpeen testata miltä tuntuu tuhansien kilometrien automatka tai minkalainen on kanadalainen taimen siiman päässä.

Jos Antti Tuurin koko Ameriikkaan sijoittuva tuotanto sai alkunsa isän väärinmuistamasta orkesterin nimestä, alkoi Ikitie, yksi hänen parhaista romaaneistaan Torontossa vuonna 2008 kuunnellusta luennosta. Professori Varpu Lindström esitelmöi Kanadasta ja Yhdysvalloista Neuvostoliittoon 1930-luvulla lähteneistä suomalaisista ja näiden kovasta kohtalosta. Tästä kirjailija sai idean viedä romaanihenkilö Jussi Ketola muilutettuna Neuvosto-Karjalaan, missä tämä tutustui Amerikoista tulleisiin maanmiehiinsä.

Jäljellä on sama ilma ja tunnelma

Antti Tuuri tutustuu Amerikoissa myös kirjastojen ja kirjakauppojen antiin. Vaikka kirjat saisi tilattua Suomeenkin, ei pelkkien kirjojen mukana välity alueen ja paikan atmosfääri. Vaikka Tuurin romaaneissaan kuvaamista ajoista on kulunut enimmillään sata vuotta, olemassa on lukuisia tuonaikaisia rakennuksia. Jäljellä on myös sama ilma ja tunnelma, jota vanhat maanmiehet ovat hengittäneet ja aistineet.

Antti Tuurin Ameriikan raitilla on hieno oppitunti siitä, miten kirjailija toimii romaaneja suunnitellessaan ja kirjoittaessaan. Tämän kirjan lukeminen on itsestäänselvyys Tuurin tuotannon ystäville mutta tarpeellinen myös kaikille kirjallisuuden harrastajille.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja.