... vaikka mm Vasemmistoliiton kansanededustaja, Oulun kaupunginvaltuutettu Hanna Sarkkinen näin on ymmärtänyt:
http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250882-yliopistolain-satoa-kylvetaan-nyt-yliopistoissa-mukana-torajyvia?ref=poiminnat
Yliopistolain satoa niitetään nyt yliopistoissa – mukana torajyviä?
Hanna Sarkkinen
Oulu
Vasemmistoliitto
Kansanedustaja, talousvaliokunnan jäsen, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.
Mitä Suomen yliopistoissa tapahtuu? Kysymys nousee mieleen, kun seuraa yliopis-tomaailmaa koskevaa uutisointia ja kuulee viestejä yliopistoista. Viesteissä kerrotaan epävarmuudesta, resurssipulasta, hallinnollisen työn lisääntymisestä, rahoitusmallin ongelmista, arvostuksen puutteen kokemuksista, huonosta johtamisesta, henkilöstön sivuuttamisesta ja ihmisten väsymisestä.
Olen seurannut huolestuneena erityisesti Oulun ja Tampereen yliopiston sisäistä kuohuntaa. Henkilöstö on barrikadeilla ja epäluottamus johtoa kohtaan on käsin kosketeltavaa.
Tilanteisiin liittyy todennäköisesti rahoitusleikkauksista seuranneita säästöpaineita sekä henkilöihin liittyviä ristiriitoja, mutta ongelmien taustalla paistaa myös vuonna 2009 hyväksytty yliopistolaki. Silloin kylvettiin ne siemenet,joiden satoa nyt niitetään. Uutisoinnista voi päätellä, että siementen joukossa oli torajyviä.
Yliopistolaki herätti säätämisensä yhteydessä runsaasti huolta ja vastustusta. Suurin kritiikki kohdistui yliopistojen kaupallistumiseen, kun yliopistot haluttiin tehdä riippuvaisemmaksi ulkopuolisesta rahoituksesta sekä tuoda ulkopuolisia edustajia yliopistojen päätöksentekoon. Toinen merkittävä kritiikki kohdistui yliopiston sisäisen demokratian heikkenemiseen.
Kritiikki ei jäänyt katteettomaksi eivätkä ihan pelkkää arvuuttelua ole arviot vuoden 2009 yliopistolain ongelmista. Kansalliset arviot uuden yliopistolain seurauksista ker-tovat karua kieltä uudistuksen seurauksista. Vuonna 2016 julkaistussa arviossa tode-taan, että henkilöstö on kokenut uudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvoin-tiin. Samalla toimivallan ja päätöksenteon keskittyminen on etäännyttänyt yliopistoyhteisöä päätöksenteosta ja kärjistänyt näkemyseroja.
Huolet näyttävät siis ainakin osittain realisoituneen. Tampereen uuden suuryliopiston valmistelu on herättänyt huolta henkilöstössä ja opiskelijoissa.
Uudelle yliopistolle esitetty johtosääntöluonnos rajoittaisi yliopiston itsehallintoa sekä yliopistoyhteisön kykyä valita hallituksensa jäsenet itse. Lisäksi yliopistolaisten mu-kaan yhdistyvien yliopistojen henkilöstö ja opiskelijat on pidetty valmistelusta pimen-nossa ja ohitettu päätösten valmistelussa. Tampereella siis ilmeisesti halutaan ulos-mitata uuden yliopistolain mahdollistama yliopiston sisäisen demokratian kavennus täysimääräisesti ja jopa yli voimassaolevien lakien.
Oulun yliopistossa on taas julkista kuohuntaa liittyen dekaanin valintaan.
Kuohunta kytkeytyy niin ikään kysymykseen yliopiston sisäisestä demokratiasta ja johtamistavasta.
Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta asetti yksimielisesti dekaaniehdok-kaakseen professori Vesa Puurosen, mutta jostain syystä yliopiston rehtori torjui esi-tyksen,vaikka muita hakijoita tehtävään ei ollut.Yliopiston johtosäännön mukaan reh- tori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Tehtävään esitetyllä henkilöllä on tiedekunnan henkilöstön vahva tuki eikä muita ha-kijoita ollut. Yliopiston henkilökunta onkin nyt ymmärrettävästi huolissaan yliopiston sisäisen demokratian kehityksestä. Todennäköisesti Puuronen jätettiin valitsematta, sillä hän on kritisoinut yliopiston johtamistapaa.
Yliopistoissa koetaan,että niitä johdetaan omavaltaisesti sisäinen demokratia sivuut- taen. Uuden yliopistolain säätämisen yhteydessä puhuttiin kauniisti yliopistojen autonomian lisääntymisestä. Näyttää kuitenkin käyneen niin, että autonomia on lisääntynyt lähinnä toimivan johdon suhteessa muuhun yliopistoväkeen.
Yliopistolakia tulisikin pikaisesti uudistaa yhteisöllisen päätöksenteon ja korkeakoululaitoksen sisäisen demokratian vahvistamiseksi.
****
Oulun yliopiston näkemys tapaus Puurosesta on toinen:
http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-yliopistossa-kuohuu-rehtori-ei-halua-dekaaniksi-henkiloston-tukemaa-ja-yliopiston-nykymenoa-kritisoinutta-professoria/776471/
Oulun yliopistossa kuohuu – rehtori ei halua dekaaniksi henkilöstön tukemaa ja yliopiston nykymenoa kritisoinutta professoria
Vesa Puuronen toimii Oulun yliopistossa sosiologian professorina. KUVA: Moilanen Jukka-Pekka
Kasvatustieteiden tiedekunnan uuden dekaanin valinta kuohuttaa Oulun yliopistossa.
Vuoden alussa vapautuvaa kasvatustieteiden dekaanin eli tiedekunnan johtajan tehtävään ilmoittautunut ainoa hakija, yhteiskuntatieteiden tohtori Vesa Puuronen ei kelpaa Oulun yliopiston rehtorille Jouko Niinimäelle.
Dekaanin paikka tuli hakuun, kun nykyinen dekaani Eila Estola jää eläkkeelle.
Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneis-ta henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Puurosella on tiedekunnan henkilöstön tuki.
Silti rehtori Niinimäki on päättänyt, että kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanin tehtävä pannaan uudelleen haettavaksi ensi maanantaista alkaen.
Kasvatustieteiden tiedekunnan henkilöstö on huolissaan yliopiston demokratian kehityksestä, joka näyttää etenevän kovin hitaasti tai peräti väärään suuntaan.
Yhteensä 70 tiedekunnan työntekijää on allekirjoittanut Oulun yliopiston rehtorille osoitetun kirjelmän, jossa otetaan kantaa Puurosen puolesta. Kirjelmä on mennyt tiedoksi myös yliopiston vararehtoreille, henkilöstöjohtajalle ja hallintojohtajalle.
– Saimme järkytykseksemme kuulla,että professori Vesa Puurosen nimittäminen tiedekunnan dekaaniksi olisi pysäytetty ja häntä olisi pyydetty luopumaan ehdokkuudestaan.
– Puuronen on ainoa tehtävään ilmoittautunut henkilö ja hän nauttii tiedekunnan henkilöstön laajaa luottamusta, kuten henkilöstön kuulemistilaisuus osoitti, kirjelmässä todetaan.
– Toivomme, että asiat voisivat edetä johtosäännön ja hyvän demokraattisen johta-misen mukaisesti niin, että professori Puuronen nimitetään kasvatustieteiden tiede-kunnan dekaaniksi ja että päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys sekä johtamisen vuorovaikutteisuus toteutuisivat.
Yliopiston rehtori Jouko Niinimäki oli torstaina matkoilla, mutta Puurosta dekaanin tehtävään haastatellut koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä arvioi, että tiedekunta tarvitsee toisenlaista johtajuutta.
Hentilä pitää erikoisena, että Kaleva kysyy dekaanin valintaprosessista, vaikka se puhuttaa parhaillaan koko Linnanmaata.
– Asia on kesken, Hentilä kuittaa.
– On totta, että oli vain yksi hakija, joka on hyvä ja kokenut ja jolla on vahvuuksia. En käy kuitenkaan enempää läpi henkilön ominaisuuksia.
Professori Vesa Puuronen on tullut tutuksi Kalevan lukijoille mielipidekirjoituksistaan.
Puuronen on kysynyt, ollaanko Oulun yliopistosta tekemässä teknistä korkeakoulua. Hänen mielestään yritysopit rapauttavat yliopiston.
Puuronen on arvostellut myös yliopiston yhteistoimintamenettelyä ja todennut yliopistoväen keskinäisen solidaarisuuden olevan puntarissa.
– Professoriliiton Oulun osastossa on keskusteltu, että osaston pitää ryhtyä toimiin, jotta Oulun yliopistoon saadaan palautettua demokratia, Puuronen sanoo.
Oulun yliopisto kertoi perjantaina, että KTK:n dekaanihaun jatkamiselle on vankat perusteet.
Oulun yliopisto kommentoi dekaanikiistaa: "KTK:n dekaanihaun jatkamiseen on vankat perusteet "
Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan (KTK) dekaanin haku avataan uudelleen ensi viikon alussa, kerrotaan Oulun yliopistolta.
– KTK:n dekaanihaun jatkamiseen on vankat perusteet, yliopiston tiedotteessa todetaan.
Poikkeuksellinen hakuprosessi tuli julki perjantaina, kun Kaleva kertoi, että yliopiston rehtori Jouko Niinimäki ei nimennyt KTK:n dekaaniksi kyseiseen tehtävään ehdolla ollutta Vesa Puurosta. Tiedotteen mukaan päätös tehtiin haastattelun ja henkilökunnan kuulemisen perusteella.
Sosiologian professorina työskentelevä Puuronen oli ainoa hakija KTK:n dekaaniksi. Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautunei-den joukosta sen jälkeen, kun henkilöstöä on kuultu. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on ollut laajasti tukea Puurosen valinnalle.
Yliopiston tiedotteessa todetaan, että dekaanin tehtävänä on johtaa tiedekunnan toi-mintaa, vastata tuloksellisuudesta sekä yliopiston johtoryhmän jäsenenä vastata ylio-piston strategian toteuttamisesta tiedekunnassa. Dekaanin tehtävä on yliopistossa keskeinen johtamistehtävä, johon sisältyy tiedekunnan johtamisen lisäksi paljon ver-kostojohtamista sekä yhteistyötä muiden tiedekuntien, yliopistojen ja sidosryhmien kesken.
– Johtaminen on mitä suurimmassa määrin ryhmätyötä niin yliopiston kuin tiedekun-nankin johtoryhmässä, ja edellyttää vankkaa monenkeskistä luottamusta, tiedotteessa sanotaan.
Tiedotteessa todetaan myös, että henkilövalintoihin liittyy aina seikkoja, joita työnantaja ei käsittele julkisesti.
Puuronen on julkisuudessa arvostellut Oulun yliopistoa muun muassa Kalevan mieli-pidekirjoituksissa. Hänen mukaansa yritysmaailman opit rapauttavat yliopiston. Puu-ronen on myös kysynyt,ollaanko Oulun yliopistosta tekemässä teknistä korkeakoulua.
YLIOPISTOSSA EHDOTON YDINKYSYMYS ON.
KUKA TEKEE OIKEATA TIEDETTÄ, ja KUKA TEKEE JOTAKIN MUUTA.
Sellaisiin tahoihin, jota EIVÄT SELLAISTA TEE, kuuluu ainakin Tampereen Yliopistosäätiön johto.
Ja sellaisiin JOTKA TEKEVÄT AINAKIN MUUN OHELLA MYÖS TIETEEN NIMISSÄ SITÄ MUUTA KUIN TIEDETTÄ, kuuluu myös professori Vesa Puuronen.
On siis aivan oikein, että häntä ei valittukaan dekaaniksi!
”Puuro” ei ole oikea henkilö dekaaniksi. Sen sosittaa tämä hänen "stalinismin histo-riansa", jonka hän mainitsi, muttei ymmärettävistä syistä linkannut: hän on ilmeisesti jonkilainen todellisellaJA KUVITTEELLISELLA mässyttelijä, joita aina silloin tällöin näkee.
Sellainen on ainakin ajoin ollut myös yksityinen "ihmisoikeusvalvoja" Human Rights Watch: kaikki "kansanmurhat" on "menneet läpi", mitä jotkut ovat viitsineet syöttää. Suomestakin se löysi neljä "tuhottua kansaa": Ener,Ter Saami,Ingrians ja Olonets Carealians. Järjestö oli verrannut englannikielistä luetteloa Tsaarin imperiumin kan-sallisuuksista sen perillisten kuten Venäjän ja Suomen vastaaviin Neuvostoliiton ha-joamisen ajoilta, ja jokainen edellisen jälkimmäisitä puuttuva kansannimi tar-koitti "murhattua kansaa"! "Arvovaltaisessa järjestössä ei ollut tiedossa,että useim- pien Siperian vähemmistökansallisuuksien nimet oli 30-luvulla vaihdettu asiakirjoissa venäjänkileisitä omakielisiin:näin jurakeita oli tullut nenetsejä ja enetsejä, ostjakeista vaguleista hanteja ja manseja, tunguuseista ja goldeista evenkejä ja nanaita jne. Näin saatiin "60 stalinismin murhaamaa kansaa", kun koko Neuvostiliiton aikana hä-visi vain yksi sikäläinen kansallisuus kamassisomjedit, joita ali 1908 ollit 12 ja 1912 8 henkilöä. Jos katosi sekään:heidän jälkeläisen muissa ryhmissä tiedetään ja heidän kielensä on Kai Donnerin ja Paul Aristeen tallentamana kirjoissa ja kansissa. Kai Donner piti sillä kielellä jopa päiväkirjaa Tukholmassa Suomen itsenäisyysliikkeen toiminnasta, jotta kukaan muu ei taatusti saisi selvää. Edellisessä Venäjän väestönlaskennassa taas kaksi henkilöä hyväksyttiinkin etnisiksi kamasseiksi.
Noitakohan "kuolleita sieluja" Puuronen tarkoittaa "stalinismin LUKUISILLA KANSANMURHILLA täällä teoksessaan:
http://vesapuuronen.net/tapluku3.htm
" Vesa Puuronen
LUKU 3 STALINISMI - OPPI LUOKKATAISTELUSTA POLITIIKAN PERUSTANA
Stalinismi on ideologia, joka kehittyi Neuvostoliitossa vuosina 1922-1953 Josef Sta-linin toimiessa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP(b)) pääsihteerinä. Sta-linismi oli hegemoninen ideologia Neuvostoliitossa 1920-luvun lopulta lähtien, jolloin puolueen sisäinen oppositio menetti asemansa, maaliskuuhun 1953 saakka, jolloin Stalin kuoli. Stalinismilla voidaan tarkoittaa myös Neuvostoliitossa samoihin aikoihin kehittynyttä sosialistisen yhteiskunnan muotoa, tai hallinnollisia, byrokraattisia ja yksinvaltaisia menetelmiä, joita tuolloin käytettiin.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan stalinismia ideologiana, erityisesti niitä perususkomuksia, joille ideologia rakentui ja perusteluita, joita annettiin ideologian nimissä tehdyille kansanmurhille ja muille rikoksille. "
RK: YK ja objetiivinen tutkimus EIVÄT OLE LÖYTÄNEET AINOATAKAAN SEL-LAISTA (muita rikoksia toki kylläkin yllin kyllin), eikä tule löytämäänkään. Koko kan-samurha("geenimurha")- ja joukkomurhalainsäädäntö erotukseksi muista tappotöistä on Neuvostoliiton blokin läpiajama kansainvälisessä oikeudessa, Lännen vastustaessa.
Kun tuollaisessa ympäristössä toimitaan, pitää olla asiantteva ja kriittinen kaikkien lähteiden ja "lähteiden" suhteiden. Sitä Puuronen ei ole edes yrittänyt olla:
VP: " Stalinismin hahmottamisen päälähteen muodostavat seuraavat Stalinin suo-mennetut teokset: Stalin, Kootut teokset osat 1 - 13, julkaistu vuosina 1951-1955, Leninismin kysymyksiä (1946) ja Suuresta isänmaallisesta sodasta (1945). Lisäksi käytetään Deutscherin teosta Stalin, poliittinen elämäkerta (1989), "
RK: Deutscherin kirja "löytää" KOLME KERTAA NIIN PALJON "STALININ TAPET-TUJA UHREJA" ("20 milj."!) vuosilta 1923 - 1938 ennen alueliitoksia kuin EU:n myö-hempi hörönlörötys "Kommunismin musta kirja" (7.5 mlj., joista kuitenkin jopa 6 mlj. olisi ollut "karkotettuja ilman varmuuttaa myöhemmistä vaiheista", - ja ainakin 10 kertaa niin paljon kuin niin todellisuudessa tikimmankaan tulkinnan mukaan laskien oli - ("poliittiset" teloitukset ja rangaistuksiin jamuihin karkotuksiin liityvät yimääräiset kuolleet).
https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/ukrainan-jarjestetty-nalanhata-jenkit-nato/
VP: " Edvard Ratzinskin elämäkertaa Stalin (2001), "
RK: Radzinskin kirja ontäsysin poekton skitsopaläjäys: hän väittää mm. Stalinilla olleen toisessa jalassaa pukinsorkka.... <:-D!!!!
Täällä sen toteaa Hannu Lauermakin:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/145222?page=1#145263
VP: " sekä Aleksandrovin et alian virallista Stalin, Lyhyt elämäkerta - teosta (1948) ja muita Stalinia ja stalinismia koskevia tutkimuksia ja muistelmia. Aiheeni kannalta erittäin kiinnostava tutkimus on Alan Bullockin massiivinen teos Hitler and Stalin (1992), jossa seurataan näiden kahden johtajan elämää rinnakkain ja verrataan heidän ajatuksiaan ja menettelytapojaan. Stalinin suomennetut teokset kattavat stalisnismista vuodet 1922-1944. "
VP: Lisäksi käytän Stalinin viimeisien vuosien 1950-1952 tekstejen englanninnoksia (Franklin ed.1972). Analyysia Stalinin ajattelusta ja toiminnasta vuoden 1944 jälkeen tukevat toisen käden lähteet, joita ovat tutkimusten lisäksi esimerkiksi stalinismin vuonna 1956 NKP:n 20 edustajakokouksessa paljastaneen Nikita Hrushtshevin muistelmat, jotka julkaistiin suomeksi vuonna 1971.
.... Keskuskomitea totesi, että valtion turvallisuuselimet saivat Stalinin valtakaudella maassa vähitellen liian suuren vallan ja niiden valvonta luisui puolueen keskuskomi-tealta ja hallitukselta Stalinille henkilökohtaisesti (mt., 15). Keskuskomitea sysäsi kuitenkin osan vastuusta kansainväliselle imperialismille ja sen kätyrille Lavrenti Berijalle, joka toimi salaisen poliisin päällikkönä vuodesta 1939 vuoteen 1953. Berijan syyksi luettiin se, että maassa sallittiin A... neuvostolaillisuuden vakavia rikkomuksia ja joukkomittaisia vainotoimenpiteitä. "
RK: Lavrentii Berija ei aloittanut eikä toteuttanut Nikolai Jezhovin Suurta puhdistusta, vaan vislasi sen poikki.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/11/nl-n-ns-suuri-puhdistus-1937-1938-oli-nikolai-jezvin-munaus
Puurosen kirja loppuosa "Stalinista leninistinä" on Solzhenitsynin, Anne Applebau-min ja Robert Servicen VÄÄRENNETTYJEN LENIN-LAINAUSTEN, JOISTA ESI-MERKIKSI KIELTOSANAT OLI SAATETTU JÄTTÄÄ POIS JA NÄIN LENIN PNTU VÄITTÄMÄÄN SELLAIS- TA, MITÄ HÄN KIELTÄÄ (kuten kirjoittamaan "laillinen terrori" eli rikoslin kieltämien keinojen käyttöpolitiikassa valtion taholta, rikoslakiin - eli että ei miään järkeä...), kääntämällä venäjän sana sila = voima. joka on suomen sanan kaikin puolinen synonyymi ja lähellä englannin sanaa power, systemaattiset ja kaikenkattavasti "VÄKIVALLAKSI" (Violence), jok SULKEE POIS muut kuin ihmisiin kohdistuvat aselliset pakkoyoimet! jne.
Juttu on lyhyesti ja yksinkertiasesti paskaa.
Tulkitsen niin että Oulussa on vainuttu jo pitkään jatkuneesta tampereen yliopisto-kiistasta RAADON HAJU eli YLIOPISTOSÄÄTIÖN TAPPIO loppujen lopuksi.
Sitten on päätetty loikata itsekin jo hyvissä ajoin "taantumuken sortamien edistyksel-listen" rooliin - vaikka sitä ei todellisuudessa olla - koska siitä voisi ainakin hetkeksi tulla MUOTI!
Kommentit