Ainakaan Stalinin mukaan se ei ollu kumpaakaan: SUOMI EI OLLUT SIIHEN VENÄJÄÄN eli Venäjän keisarikuntaan (ilman Suomen suuri-ruhtinaskuntaa ja Puola-Liettuan kuningaskuntaa), jonka perillinen Neuvosto-Venäjä oli, IKINÄ KUULUNUTKAAN!

https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1917/12/22.htm

J. V. Stalin

The Independence of Finland

Speech Delivered in the All-Russian Central Executive Committee

December 22, 1917 (Newspaper Report)

Source : Works, Vol. 4, November, 1917 - 1920
Publisher : Foreign Languages Publishing House, Moscow, 1953
Transcription/Markup : Salil Sen for MIA, 2009

Public Domain : Marxists Internet Archive (2009). You may freely copy, distribute, display and perform this work; as well as make derivative and commercial works. Please credit "Marxists Internet Archive" as your source.

The other day representatives of Finland applied to us with a de- mand for immediate recognition of Finland's complete indepen- dence and endorsement of its secession from Russia. The Council of People's Commissars resolved to give its consent and to issue a decree, which has already been published in the newspapers, proclaiming Finland's complete independence.

Here is the text of the decision of the Council of People's Commissars:

"In response to the application of the Finnish Government for recog-nition of the independence of the Finnish Republic, the Council of People's Commissars, in full conformity with the principle of the right of nations to self-determination, resolves to recommend to the Central Executive Committee:

a) to recognize the state independence of the Finnish Republic, and

b) to set up, in agreement with the Finnish Government, a special commission (composed of representatives of both sides) to elabo- rate the practical measures necessitated by the secession of Finland from Russia."

Naturally,the Council of People's Commissars could not act other- wise,for if a nation, through its representatives,demands recognition of its independence, a proletarian government, acting on the principle of granting the peoples the right to self-determination, must give its consent.

The bourgeois press asserts that we have brought about the complete disintegration of the country, that we have lost a whole number of countries, including Finland.

But, comrades, we could not lose Finland, because actually it was never our property.

If we forcibly retained Finland, that would not mean that we had acquired it.

We know perfectly well how Wilhelm forcibly and arbitrarily "acquires" entire states and what sort of a basis this creates for mutual relations between the peoples and their oppressors.

The principles of Social-Democracy, its slogans and aspirations, con-sist in creating the long-awaited atmosphere of mutual confidence among nations, and only on such a basis is the slogan, "Workers of all countries, unite!" realizable. All this is old and well known.

If we closely examine the circumstances in which Finland obtained independence, we shall see that the Council of People's Commis- sars, actually and against its own wishes, granted freedom not to the people, not to the representatives of the Finnish proletariat, but to the Finnish bourgeoisie, which, owing to a strange conjuncture of circumstances, seized power and received independence from the hands of the Rus-sian Socialists.The Finnish workers and Social-Democrats find themselves in the position of having to receive freedom not from the Socialists of Russia directly, but through the Finnish bourgeoisie. Regarding this as a tragedy for the Finnish proleta-riat, we cannot help remarking that it was only because of their irresolution and unac-countable cowardice that the Finnish Social-Democrats did not take vigorous mea-sures to assume power themselves and wrest their independence from the hands of the Finnish bourgeoisie.

The Council of People's Commissars may be abused may be criti-cized, but no one can assert that it does not carry out its promises; for there is no force on earth that can compel the Council of People's Commissars to break its promises. This we have demonstrated by the absolute impartiality with which we accepted the demand of the Finnish bourgeoisie that Finland be granted independence, and by proceeding at once to issue a decree proclaiming the independence of Finland.

May the independence of Finland help the emancipation of the Finnish workers and peasants and create a firm basis for friendship between our peoples. "

"Eroamiset yhdistymistä varten" on Osmo Jussila 60-luvulla sepittänyt Neuvostoliiton 30-luvun sotateoreetikkojen väännöistä, ja vielä sellaisen osapuolen, joiden linja torjuttiin.


https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006520816.html

Oliko Suomen itsenäisyys Leninin lahja vai taktinen veto? Tuomo Polvinen romutti myyttejä 50 vuotta sitten, ja tutkijan linja pitää yhä

Venäjän vallankumous ja Suomi 1917–1920 -teos on nyt ilmestynyt komeana näköispainoksena.

Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Presidentti Kekkonen puhui Moskovan kommunistiselle puolueelle Korkeimman Neuvoston istuntosalissa Kremlissä toukokuussa 1958. Taustalla V.I. Leninin patsas. Kuva: Lehtikuva, kuvankäsittely Miika Holopainen / HS

Julkaistu: 28.5. 2:00, Päivitetty 28.5. 6:41

Joulukuussa 1967 Suomi juhli itsenäisyy­den ensimmäis­tä puoli­vuosisataa. Juhlien alla ilmestyi järeä historiateos, joka ensi kertaa kuvasi ja analysoi vuosina 1917 – 1918 toteutuneen suuren murroksen.

Uraauurtava teos oli Venäjän vallankumous ja Suomi 1917-1920, tuolloin 36-vuotiaan filosofian tohtori Tuomo Polvisen tutkimusjärkäle. Kustantaja oli WSOY.

Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Polvinen jäsensi itsenäistymisen osana maailmanpolitiikan tapahtumien vyöryä, tasapainoisesti, avarasta katsannosta. Siihen asti maassa oli hallinnut kapea kansallinen näkövinkkeli, jossa ylikorostui Saksassa koulutettujen jääkärien merkitys itsenäisyydelle.

Tosiasiassa Suomen itsenäisyys oli lastu laineilla, jota heittelivät Venäjän kumouksen kohtalo ja maailmansodan loppu­tulos.

Polvinen romutti muun muassa presidentti Urho Kekkosen hellimän myytin, että Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden, koska hän oli jotenkin hyvä ja oikeuden­mukainen pienten kansojen ystävänä. "


HM: Tuo ei ole mikään teoria, eikä Kekkonen sitä ole sellaiseksi tarkoittanutkaan. Le-nin aloitti Määrätietoiset toimet Suomen irrottamiseksi Venäjän yhteydestä ja vallan-kumousyönä mm. lakkauttamalla kenraalikuvernööri Nikolai Nekrasovin viran ja nimittämällä hänet bolshevikkihallituksen tilastovirkaan.

Polvisen "teoria" tarkoittaa suomeksi, että Suomen itsenäisyyden tunnustami-nen olisi ollut "RINTAMAKUSETUSTA". Nämä faktat kumoavat aivopierun armotta.


V.-P. L.: " Tutkimus oli myrkkyä kekkoslaiselle ulkopolitiikalle. Polvinen selvisi vastakkainasettelusta voittajana, sillä hänen argumenttinsa olivat painavia.

Syksyllä 1967 julkaistu Polvisen tutkimuksen ykkösosa käsitteli aikajakson helmi-kuusta 1917 toukokuuhun 1918, tsaarinvallan keikahtamisesta sisällissotamme päätökseen asti.

Kirjan jälkimmäinen osa, joka kattoi kauden keväästä 1918 Tarton rauhaan 1920, saatiin painokoneista neljän vuoden päästä syksyllä 1971.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin, keväällä 2020, Tarton rauhasta on sata vuotta ja emeritusprofessori Polvisen (s. 1931) suurtyö on julkaistu näyttävänä näköispainoksena ja yksissä kansissa. "

HM: Tartton rauhaa ei tehty Suomen sisällissodasta, vaan valkoisen Suomen tynkä-eduskunnan Neuvosto-Venäjälle 15.5.1918 julistamasta sodasta, vuorokausi viimeisen Punaisen osaston antautumisen jälkeen.


V.-P. L.: " Kulttuuriteon kustantaja on Docendo. Käsillä on 692 sivua nautinnollisesti polveilevaa ­asiaproosaa, hienojakoisia tulkintoja monen maan arkistojen pohjalta.

Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Seppo Hentilä Kuva: Anna Matilda Valli / HS

Mutta ovatko Tuomo Polvisen aikanaan kohua herättäneen kirjan päälinjat edelleen-kin pitävää tutkimusta? Asiaa pohtivat kolme eri-ikäistä poliittisen histo­rian professoria.

”Polvisen kuva on yhä vankka, en näe syytä riitauttaa sen perusteita.

Suomalaistutkijoista hän sijoitti ensimmäisenä itsenäistymisemme maailmansodan lopun ja kansainvälisen valtataistelun raameihin. Siinä auttoi hänen laaja kielitai-tonsa, kun arkistot idästä ja lännestä tuli haravoitua”, vastaa Seppo Hentilä, 72, emeritusprofessori Helsingin yliopistosta.

”Vuosien 1917 ja 1918 kohdalta nostan Polvisen kirjan pysyvimpään ykkösriviin sosiologi Risto Alapuron Valtio ja vallankumous Suomessa -tutkimuksen [1988] rinnalle”, Hentilä lisää.

Helsingin-professori Kimmo Rentola, 66, huomioi Polvisen suvereenin kyvyn hallita suuria konstellaatioita, poliittisia asetelmia.

”Siihen asti meillä oli itsenäistymistä tiirailtu joulukuun 6. päivän kurkistusikkunasta, mutta Polvinen näki mittasuhteet ja Suomen kokoisenaan palana, ei enempänä muttei vähempänäkään. Tässä hän erosi aikalaiskollegoistaan: se ei muilla niin syvällisenä ilmennyt.”


Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Kimmo Rentola Kuva: Markus Jokela / HS

Rentola huomauttaa neuvostolähteistä, että niitäkin oli saatavissa, sillä aluksi Leninin hallitus julkaisi asiakirjoja maksimaalisesti.

”Heiltä tuli dokumenttia ulos solkenaan, miltei reaaliajassa. Tämä antelias linja palveli Polvisen työtä. Venäjäntaitoisena hän hyödynsi johtokaartin päätöksiä ja muistioita.”

Huippuunsa viety salailu tuli neuvostokäytännöksi vasta myöhemmin.

Venäjän nykyarkistoista ei vuosien 1917–20 osalta ole paljastunut ratkaisevasti uutta ja Polvisen tulkinnoista poikkeavaa, Rentola sanoo. ”Polvinen loi sen pohjan, realistisen kokokuvan.”

Turun yliopiston professori Vesa Vares, 57, on omissa töissään voinut tukeutua Polvisen taustaan.

Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Vesa Vares Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

”Perusluotettavaa työtä. Hän tosin tutki niin ylä- kuin valtio­tasoa, ettei kirjaan voinut mahtua paljoakaan suomalaisesta sisäpolitiikasta. Hän kuvasi suuren palapelin, jossa Suomea siirrellään yhtenä palikkana. Totta kai sekin näkymä laajenee ajan ja uudemman tutkimuksen myötä.”

Polvisen ruudikas tutkimus romutti myyttejä.

Keskeistä oli jo mainittu tulkinta Suomen itsenäisyydestä. Eritoten presidentti Urho Kekkonen oli vaalinut kantaa, että itsenäisyys saatiin Leninin lahjana, osoituksena tämän hyväntahtoisuudesta pienten kansojen itsemääräämisoikeutta kohtaan.

Ensi kerran Kekkonen oli ilmaissut tämän puheessaan Leningradin Smolnassa yöpakkasten jälkeen talvella 1959.

Polvinen sitä vastoin perusteli, ettei itsenäisyyden tunnustaminen ollut lahja vaan kyse oli ”eroamisesta yhdistymistä varten” – kuten Lenin lähipiirilleen ilmaisi. "

HM: Eikä ikinä ainoatakaan linkkiä Lenin teoksiin "Suomen itsenäitymisestä yhdistymistä varten"...

V.-P. L.: " Mikä se oli, lahja vai taktinen veto? Ja miten pitkälle voi kulkea toteutumattoman historian poluilla?

Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Professori Tuomo Polvinen kuvattuna vuonna 1974. Kuva: Hans Paul / Lehtikuva

”Kun Lenin asian noin suoraan omilleen sanoi, niin kyllä siitä on lupa tehdä johto­päätös, että lahja olisi pian peruutettu, jos sisällissota Suomessa olisi päättynyt toisin”, Vares toteaa. "

HM: Paskat sanonut ikinä mitään tuollaista.

Kyseisenlainen TAKTIIKKA OLISI OLLUT TÄYSIN PÖHKÖ (yhtä pöhkö ja epärehellinen kuin nämä haistapaskantieteilijätkin).

On Lisäksi huomattava, että vasemmistolaiseksi oman radikaalidemokraattisen puo-lueen perustamalla kääntynyt kenraalikuvernööri oli tuonut puheenjohtajanäänellään Senaattiin vasemmistoenemmistön (aivan samoin kuin kk. Stahovitsh oli keväällä 1917 tuonut sinne oikeistoenemmistön), jos Lenin ei olisi en töikseen maan johtajana hajottanut koko kuviota.


V.-P. L.: " Rentola pitää kysymystä monimutkaisena.

”Ei voida täsmälleen tietää, miten olisi käynyt. Voi toki päätellä todennäköisyyksiä, mutta varmuus puuttuu. Historiasta ei voi muuttaa yhtä kohtaa ikään kuin kaikki muut elementit olisivat kuitenkin kulkeneet sitä samaa rataa kuin oikeasti kulkivat.”

”Kunnon tutkijatapaa noudattaen Polvinen kertoo, milloin hän spekuloi. Kuten tässäkin asiassa”, Rentola sanoo.

”Polvinen elegantisti artikuloi sen, että hän tekee historiantutkimusta ja Kekkonen tekee historiapolitiikkaa”, Hentilä huomauttaa. "


HM: Oli ihan jees, että Kekkonen teki historiapolitiikkaa. Polvinen teki haistapaskantiedettä.



V.-P. L.: " Hentilä plärää kirjasta esiin avainkohdan. Polvinen toteaa siinä kuivasti, että Leninistä luotu ”kaunis tarina altruistisena maailmanparantajana” ei kestä kriittistä tarkastelua, mutta hän täydentää heti perään:

”Leninin alun perin ’hätäratkaisuna’ toteuttamasta toimenpiteestä on kokonaan muuttuneissa histo­riallisissa oloissa tullut molempien maiden yhteisiin etuihin perustuvien suhteiden kulma­kivi.”

Tutkijana Polvinen siis piti kantaansa – samalla kun tuki kekkoslaista idänsuhteiden hoitoa. Niin oli kirjan ensiosan ­aikaan 1967. "

HM: Lenin teki koko ajan periaatteellisia ratkaisuja eikä mitään hätäratkaisuja. Kerenski oli muinannut itsensä ja hallituksensa Venäjän kaikkien separatistien silmissä lähtemällä mukkaan Suomen Kokoomuksen ja ruotsalaiten ketkuiluun.


V.-P. L.: " Toisen osan ilmestyessä vuonna 1971 tilanne oli muuttunut.

Suomikin oli vuonna 1970 viettänyt olan takaa ja tuhansin tilaisuuksin Leninin syntymän satavuotisjuhlaa, hyväntekijäkultti oli tukevoitunut.

Kekkosta ärsyttivät ”eräiden historioitsijoiden” tulkinnat Leninin kaksoisroolista itsenäisyys­asiassa – ja tämän presidentti kertoi julki.

Asialle ryhtyi nyt Kekkosen läheinen keskustelukumppani Arvo ”Poika” Tuominen, SKP:n entinen pääsihteeri.

”Vaikka Tuominen oli kommunismin jättänyt, hän sympatisoi yhä suuresti Leniniä”, Rentola muistuttaa.

Julkisessa lehdistöväittelyssään Polvisen kanssa Tuominen jäi kuitenkin alakynteen. Hänen yleinen Lenin-ihailunsa ei purrut lainkaan Polvisen tosiasia-argumentteihin. Kuusi–nolla tutkimukselle. "

Se ei todista mitään, ketä Suomen lehdissä uskotaan. Se on paskan hailee todellisten fatojen rinnalla.

V.-P. L.: " Presidentti ei asiaan enää palannut. Polvinen jatkoi tuloksellista työtään historian tutkijana ja professorina.

Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi 1917–1920. Docendo. 692 sivua. "