Tämä päivämäärä on Viron itsenäistymisen päivämäärä lähinnä siksi, että itsenäisen Viron hallitukset pitävät sitä sellaisena. Kyseisellä porukalla oli tuolloin vähän merki- tystä poliittisissa voimasuhteissa, jotka olivat samalla sotilaallisia. Kannatusta heillä kyllä saattoi olla, varsinkin kun osapuolet kuten bolshevikit katsoivat itsekin tyrineensä ja kuunnelleensa huonosti kansaa.
Viron tilanne oli erilainen kuin Suomessa: Viro oli ollut osa Venäjän keisarikuntaa ja sillä oli ollut aina helmikuun vallankumoukseen asti myös sisäisesti feodaalinen yh- teiskuntarakenne: tsaari oli ollut ylin maanomistaja, mutta (hänen)valtaa(nsa) käytti saksalainen aatelisto, joka kuitenkin lain kirjaimen mukaan oli vasta kolmas maan- omistushierarkiassa tasaarin ja viljelijän jälken.1860-luvulle asti paroonit olivat myös käyttäneet itsevaltaisesti ”lakia” läänityksillään. Virossa oli ollut 1905 tsaarinvaltaa vastaan laaja kansannousu, jonka paronit palauttivat verisesti ruotuun. Vuosien 1907 ja 1914 välillä kurinpalutuksen Virosta, alle miljoonan asukkaan vastiosta poistui 200000 kansalaista mm. muualle Venäjälle ja emigraatioon. Saman verran siirtyi sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle.Neuvotoliitossa oli 1930-luvulla n. 150000 etnistä virolaista eli saman verran kuin suomalasiakin.Suomalaiset olivat pääasiassa siellä syntyneitä, virolaiset 1910-luvulla tulleita.
Suomessa ei tiedetä Viron historiasta mitään asian harrastajapiirien ulkopuolella. Helmikuun vallankumouksen jälkeen Väliaikainen hallitus pelkäsi saksalaisten soti-laallista petosta ja vastavallankumouksellista kapinaa, ja sen tuella luotiin alueellis-ten sekä työläis-, talonpoikais- ja sotilasneuvostojen järjestelmä, jossa sosialisteilla usein oli enemmistö, vuoden loppua kohden yhä enemmän bolshevikeilla, ja tunnus-tettiin itsehallinto. Lokakuun vallankumous alkoi Virossa kuukautta aikaisemmn kuin Pietarissa, kun itsehallinto nosti tunnuksen, että Väliaikaisen hallituksen on erottava, ja kieltäytyi tottelemasta sitä julistamatta kuitenkaan Viroa itsenäiseksi.
Itse asiassa tämä Kerenskiä vastaan asettuminen ja keltäytyminen ottamasta häneltä määräyksiä oli sitä, mitä bolshevikit suosittelivat Suomelle – sillä erolla, että Suomen piti myös julistaua itsenäiseksi.
Tästä itsenäisyysjulistuksesta Sovjetskaja entsiklopedija ei kirjoita mitään:
Viro 100: Itsenäisyys kesti ensimmäisellä kerralla vain vuorokauden – viikossa koko maa oli jälleen vieraan vallan hallussa
Viro täyttää ensi lauantaina 100 vuotta. Helmikuun lopulla 1918 Suomessa veli soti veljeä vastaan, Virossa kärsittiin bolsevikkien terrorista ja pelättiin saksalaisten tuloa.
Suomalaisten hyvin tunteman Estonia-teatterin yläkerrassa paloi vuoden 1918 hel-mikuussa tupakka ja useat kengät kiersivät pöytää.Tallinnan virolainen älymystöklubi (Tallinna Eesti Haritlaste Klubi) pohti kulttuuripyhäkössä pienen valtion itsenäisyyttä.
Tsaarille uskollinen Viro oli saanut edellisenä keväänä, maailmansodan riehuessa, väliaikaisen autonomian. Virossa asui paljon baltiansaksalaisia. He eivät halunneet osallistua sotaan Saksaa vastaan.
Helmikuun 1918 ehtiessä puoliväliin, älymystöklubissa oli päätetty laatia ja julkistaa manifesti, jossa Viro julistettaisiin itsenäiseksi. Manifestin sisältö hyväksyttiin ja se oli määrä julkaista Haapsalussa, Viron länsirannikolla, 21. helmikuuta.
Saksalaisia näkyvissä
Saksalaiset olivat kuitenkin aloittaneet saarten suunnasta massiivisen hyökkäyksen mantereelle, Haapsalu menetettiin ja itsenäisyysjulistus lykkääntyi.
Saksalaiset työnsivät bolsevikkiarmeijaa edellään ja lähestyivät vauhdilla pääkau-punkia. Erikseen valitulle Pelastuskomitealle aukeni valtatyhjiössä ja sekasorrossa mahdollisuus julistaa Viro itsenäiseksi.
Sunnuntaina helmikuun 24.päivänä manifesti,jossa Viro julistettiin Viro historiallisten rajojensa sisällä itsenäiseksi, julkaistiin kaikille vironmaan kansoille. Sinimustavalkoi- nen lippu nostettiin tasavallan synnyn merkiksi Pikk Hermannin torniin Toompealla. Ilo oli kuitenkin hyvin lyhytaikainen ja lorun loppu tyly.
Lippu vaihtuu Toompealla
Arkiviikko alkoi hyvin tuoreen Viron tasavallan kannalta huonosti. Maanantaina 25. helmikuuta saksalaiset olivat saavuttaneet Tallinnan. Sinimustavalkoinen lippu vaih- dettiin ja saksalaiset ottivat kaiken vallan käsiinsä.Saksalaisten mukaan Viro oli pieni valtioepäsikiö, jonka itsenäisyyttä ei tunnusteta. Koko Viro oli saksalaisten hallussa maaliskuun alussa.
Saksan nopea eteneminen pakotti Venäjän neuvottelupöytään ja Brest-Litovskissa solmittin rauha 3. helmikuuta. Rauhansopimuksessa ei kuitenkaan määritelty Baltian maiden itsenäisyyttä, toisin kuin esimerkiksi Suomen itsenäisyys.
Baltian itsenäistymisen esteenä Saksan näkökulmasta oli baltiansaksalaisen vähem- mistön edullisen aseman säilyttäminen ja Itämeren hallinta, Venäjän näkökulmasta Saksan etenemisen estäminen Venäjän ydinalueille ja tätä varten Itämeren hallinta.
Miehittäjä tylynä
Viron tasavallan olemassaolo oli jäänyt yhden vuorokauden mittaiseksi. Nyt miehittä- jä alkoi saksalaistaa Viroa. Sanomalehtiä lakkautettiin, virastojen kieleksi määrättiin saksa, virolaiset joukko-osastot hajotettiin, poliitikkoja vangittiin ja virolaiset seurat lakkautettiin. Oli alkanut noin yhdeksän kuukauden saksalaismiehitys.
Ministerin loppu Suomessa?
Suomeen kytkeytyy eräs Viron ensivaiheita kovastikin koskettanut tapahtumasarja.
Viron väliaikaishallituksen varapääministeri Jüri Vilms oli lähtenyt kevättalvella kohti Suomea hakemaan tukea itsenäisyydelle. Matka taittui jään yli hiihtäen.
Varmat havainnot Vilmsin nelimiehisestä seurueesta päättyvät muutamia kymmeniä kilometrejä Tallinnasta Suomeen päin. Ehkä ikuisesti varmistamatta jäävän tiedon mukaan saksalaiset teloittivat miehet Helsingissä nykyisen Kansallisoopperan alu-eella. Yhden selityksen mukaan Vilms seurueineen haudattiin sen jälkeen nykyisen Pohjois-Haagan aseman lähellä sijaitsevaan punaisten yhteishautaan. Uusien tietojen valossa tätä pidetään kuitenkin epätodennäköisenä. ”
Viron itsenäisyyshallitusta pidettiin siis Suomessa aluksi ”punaisena”!!
Sota kutsuu
Saksalaisten sotaonni kääntyi jo vuoden 1918 syksyllä epäedulliseksi ja bolshevikit kolkuttivat uhkaavasti Viron itärajan takana.
Odotetusta tuli totta, kun Lenin hallitus mitätöi Brest-Litovskin rauhansopimuksen ja puna-armeija hyökkäsi marraskuun lopulla Viroon, Latviaan ja Liettuaan.
[RK: Ajamaan saksalaisia pois alueelta. Myös Baltian sota oli lopulta ennen kaikea luokkasotaa. Akselivaltiojen tukema feodaaliluokka hävisi sotansa Baltiassa, Suomessa se joutui ”voitettuaankiin” muuten vaan väistymään vallan ytimestä ja maastoutumaan sen alemmille tasoille odottelemaan ”parempia aikoja”…]
Apua Suomesta ja muualta
Viron hallitus pyysi heti Neuvosto-Venäjän hyökkäyksen alettua Suomelta apua. Rahaa ja tarvikkeita lähetettiinkin. Mutta vakinaisen sotaväen lähettämiseen ei suostuttu. Suomessa alettiin kuitenkin värvätä Viron avuksi vapaaehtoisia joukkoja.
Sotaan suunnistikin kaksi osastoa: 1. Suomalainen vapaajoukko ja Pohjan Pojat. Vapaaehtoisia oli lähes 4000.
Vapaaehtoisia oli myös mm. Tanskasta, Ruotsista ja Britanniasta. Brittien laivastolla ja sen tykkitulella oli suuri merkitys.
Kesällä 1919 virolaiset joukot ottivat yhteen saksalaisten kanssa Latvian maaperällä niinsanotussa Landeswehrin sodassa. Virolaisjoukkojen voittoon heinäkuun lopulla päättynyt yhteenotto lopetti baltiansaksalaisten haaveet alueen hallinnasta.
[RK:Se lopetti heidän haaveensa feodaalisen poliittisen hallinnan tai saksalaisfasisti- sen sotilasdiktatuurin jatkumisesta,mutta TOTEUTTI KAIKKIEN VENÄJÄN VAL- KOISTEN AATELISTEN HAAVEEN LÄÄNITYSTEN MUUTTAMISESTA KAPITALIS-TISEKSI YKSTYISOMAISUUDEKSI, joka itse Saksassa junkkeriluokan kohdalla oli tapahtunut jo aikaisemmin!
Viro oli ainoita paikkoja koko entisellä Venäjällä, jossa noin tapahtui, Latvia oli ehkä toinen, mutta siellä oli monenlaisia alueita, niin venäläistä, virolaista kuin puola-liettualaistakin ja jopa pohjoismaista mallia.]
Viron armeija onnistui työntämään puna-armeijan pois Viron alueelta helmikuun puoliväliin mennessä 1919. Lopullisesti aseet vaikenivat Tarton rauhansopimuksen mukaan helmikuun toinen 1920. Eli lähes kaksi vuotta itsenäisyysjulistuksen jälkeen.
(Lähteet: Seppo Zetterberg, Viron historia, www.eestiajalugu.ee )
Vaan katsotaan Sovjetskajasta, mitä bolshevikkien näkökulmasta tapahtui.
https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Estonian+Soviet+Socialist+Republic
” … In World War I, when Estonia formed the rear of the Northern Front, about 100,000 Estonians were drafted into the army and war industries expanded. The Estonian bourgeoisie supported the tsarist imperialist policy and profited from the war. At the same time, food shortages, rising prices, and intensified exploitation exacerbated class antagonisms.
The February Bourgeois Democratic Revolution of 1917 reached Estonia on March 1 (14), when a general strike broke out among the Tallinn workers. The next day revolutionary workers,sailors,and soldiers seized power in Tallinn.In early March the revolution was victorious throughout Estonia. The Tallinn Soviet of Workers’ and Soldiers’ Deputies, elected on March 3 (16), was dominated by Mensheviks and Socialist Revolutionaries (SR’s), with Bolsheviks numbering 60 deputies out of 200. In the course of the month soviets were formed in other Estonian cities and communities. As everywhere in Russia, dual power was established.
On March 30 (April 12), the Russian Provisional Government enacted the sta-tute On the Provisional Organization of Government Administration and Local Self-government in Estonia Province.
Southern Estonia was united with Estonia Province,and the Estonia Provincial Coun-cil of the Land, an advisory body under the provincial commissar, became the organ of provisional self-government.
The First Conference of the North Baltic (Estonian) Organizations of the RSDLP(B) was held in Tallinn on April 16–17 (29–30).In early May the Bolsheviks organized their groupings in the soviets. They were active in the trade unions and in proletarian cultural-educational and youth organizations, and they helped form factory committees and workers’ militia detachments.
In April and May associations of farm workers and committees of landless peasants were formed in many volosts. The Provisional Central Bureau of Landless Peasants was set up under the North Baltic Bureau of the RSDLP(B). About 40,000 people took part in the July 4 demonstration in Tallinn.
The First Congress of Estonian Soviets, held in Tallinn on July 23–27 (August 5 – 9), elected the All-Estonian Executive Committee of Soviets. The Second Conference of the North Baltic Organizations of the RSDLP(B), convened on August 13 and 16 (26 and 29),elected the Estlandia Regional Bureau of the RSDLP(B). A conference of landless peasants held on August 13–15 (26–28) adopted the Bolshevik program. After the suppression of the Kornilov Revolt, the Bolsheviks gradually gained the ascendancy in the Estonian soviets.
The Great October Socialist Revolution and the struggle for Soviet rule (1917–19).
By the middle of October 1917 all the principal soviets in Estonia had Bolshevik majorities. On October 12–14 (25–27) the Second Congress of Estonian Soviets endorsed the decision of the Central Committee of the RSDLP(B) to begin an armed uprising.
On October 16 (29) a demonstration took place in Tallinn under the slogans “All power to the Soviets!” and “Down with the Provisional Government!” Bolsheviks organized Red Guards in Tallinn, Narva, and Tartu and formed combat detachments in army units and the fleet. Meeting in a joint session on October 22 (November 4), the Executive Committee of the Soviets of Estlandia and the Tallinn Soviet created the Military Revolutionary Committee of Estonia (MRC), with I. V. Rabchinskii as chairman and V. Kingissepp as vice-chairman, to direct the armed uprising. On the evening of October 23 (November 5) the Estonian MRC, acting on instructions from the Petrograd MRC, established control over all strategic points in Tallinn.
In Estonia, as in Petrograd, power passed to the soviets on October 23–25 (Novem- ber 5–7). The victory of the socialist revolution in Estonia foiled A. F. Kerensky and P. N. Krasnov’s plans to send counterrevolutionary troops to Petrograd through Estonia.
By February 1918 soviets had been set up in four-fifths of the volosts, and revolutio- nary changes were under way. Workers’ control was established at large industrial enterprises, an eight-hour workday was introduced, some enterprises were nationalized, and more than 1,000 landlords’ estates were confiscated.
On Feb. 18, 1918, German troops invaded Estonia. Despite the stubborn resistance of Red Guard detachments,they occupied the region in February and March. To pre-vent the German aggressors from seizing the Baltic Fleet, the heroic Ice Campaign was undertaken on V. I. Lenin’s orders; under the escort of icebreakers the ships were moved from Tallinn to Helsinki and from there to Kronstadt. The German aggressors established a reign of terror in Estonia, abolishing the laws and decrees enacted by the Soviet government and restoring the confiscated estates to the landlords.
[RK: Kuinkahan paljon muuten tuo jäämarssin Venäjän laivostosotilaita, jotka kävivät vain kääntämässä Helsingissä, on laskettu muka ”Suomessa olleen venäläisen sotaväen joukkoon” erilaisissa harhautuslähteissä…]
Led by clandestine Bolshevik organizations, the working people resisted the occupa-tion forces. There were general strikes in Tallinn on Sept. 12–14 and Nov. 9, 1918.
In November a bourgeois provisional government,with K.Päts as prime minister, was formed with the cooperation of the occupation authorities. On November 19 repre-sentatives of the German government and the Estonian bourgeoisie,meeting in Riga, signed an agreement transferring power to the Provisional Government.
[RK: Pätsin hallitus joutui valitsemaan, tekeekö diilin saksalaisten vai bolshevikkien kanssa. Saksalaiseen diilliin kuului sakslaisten paronien läänitysten tulkitseminen kapitalistiseksi maanomistukseksi, ja viljelijöiden syrjäyttäminen niin omistuksesta kuin poliittisestakin vallasta niiden maiden osalta. Bolshevikit eivät olisi tätä hyväksy-neet. He olisivat myös vaatineet poliittisia toimintaoikeuksia ja jonkinasteista liittolai-suutta Neuvosto-Venäjän kanssa. Porvarit eivät missään tapauksessa olisi hyväksy-neet neuvostomuotoista hallintomallia. Viljelijöiden yksityisomistus olisi kelvannut bolshevikeille, paronien ei.
Liettuassa ”puolalaiset” paronit ajettin muualle (itse asiassa Puolan riikinkin paronit olivat historialliselta taustaltaan balttilaisia kuten preussilaisia ja liettualaisia, mutta luokka oli kautta valtakunnan ruvennut käyttämään puolan kieltä), koska he eivät hyväksyneet itsenäistymistä Puolasta,ja suoritettiin maanjako pääasiassa pientiloiksi (joista kolmannes alkoi heti puskea pajua maassa, jossa peltoja ei tarvitse raivata, kunhan niitä vai kynnetään tai laidunnetaan).Sellainen maareformi oli siellä erehdys. Suurtilojen työntekjöiden status oli lisäksi yksityistä perheviljelijää korkeammalla ”ratsuväkimaiden” tapaan.]
With the popular masses demanding the restoration of Soviet rule, the Tallinn Soviet of Workers’ Deputies appealed to the Russian proletariat for support.After the annul- ment of the Brest-Litovsk Treaty, Soviet Russia stepped up its aid to the Estonian working people in their struggle against the bourgeoisie and the interventionists. Estonian Red Army units were formed. On November 15 the Bureau of the Estonian Section of the RCP(B),meeting in Petrograd,formed the Provisional Revolutionary Committee of Estonia to direct the liberation of the region.
On Nov. 29,1918, units of the Seventh Army, including Estonian regiments, liberated Narva, where the Estlandia Labor Commune (Estland Working People’s Commune) was proclaimed that same day. Power passed to the Council of the Commune, whose chairman was J.Anvelt and whose members included V. Kingissepp, R. Vakmann, A. Vallner, J. Käspert, K. Mühlberg, J. Mägi, H. Pöögelmann, O. Rästas, and M. Trakmann.
The government of the RSFSR recognized the independence of Soviet Estonia in a decree signed by Lenin on Dec. 7, 1918. By January 1919 the Red Army had libera- ted a large part of Estonia, where the decrees of the Soviet government were again put into effect.
Nevertheless, mistakes were committed in dealing with the agrarian question. The policy of establishing state farms on former landlords’ estates rather than transferring the land to the peasants had an adverse effect on the alliance between the proletariat and the laboring peasantry.
During the intervention against Soviet Russia the imperialists of the USA and Great Britain extended military and economic aid to the Estonian bourgeoisie. A British squadron arrived in Tallinn on Dec. 12,1918,and mercenaries from Finland, Sweden, and Denmark were brought to Estonia. Opening their offensive in early January 1919, the combined forces of the Estonian bourgeois army, the interventionists, and the White Guards succeeded in forcing out the Red Army units by February. A large- scale White terror campaign followed, and the Saaremaa Uprising was crushed in February. The bourgeois dictatorship consolidated its position after elections were held to the Constituent Assembly of Estonia.
On May 19, 1919, the Constituent Assembly proclaimed the formation of a bourgeois Estonian republic. On June 5 the government of the Estlandia Labor Commune discontinued its activity.
The bourgeois dictatorship (1919–40).
On July 19, 1919, the Estonian Communists issued a peace manifesto and called on the working people to agitate for the conclusion of a peace treaty between Soviet Russia and bourgeois Estonia. On August 31 the First Congress of Estonian Trade Unions was disbanded for supporting the demand.
After the rout of General N.N. Iudenich’s forces near Petrograd in November 1919, the bourgeois government, responding to the pressure of the masses and disregarding the opposition of the Entente, signed a peace treaty with the RSFSR on Feb. 2, 1920. Under the constitution adopted by the Constituent Assembly on June 15, the highest legislative body was to be the unicameral State Assembly, which was empowered to form the government. The Estonian government adopted a pro-British foreign policy. … ”
Kommentit