TH: ” …”Valuvikoja” pyritään nyt korjaamaan siten, että Emu asetettaisiin komission keskusvallan ohjaukseen. Talouspolitiikka ulkoistettaisiin teknokraateille ja samalla kansallista päätösvaltaa kavennettaisiin entisestään.Tämä sopii kokoomukselle ja liberaali-lestadiolaiselle keskustalle, ja perussuomalaiset pääsevät taas kauhistele-maan kamalaa liittovaltiota. Liittovaltion käsitteeseen niputetaan kuitenkin kaksi toi-siinsa liittymätöntä asiaa. On täysi syy vastustaa kasvavaa keskusvaltaa, jossa EU- komissio määräisi yhä sitovammin ”kilpailukyvyn” nimissä jäsenmaiden taloutta, työl- lisyyttä ja viime kädessä sosiaalipolitiikkaa. Tämä utopia johtaa jatkuviin ristiriitoihin suvereenien jäsenmaiden ja Brysselin pakkovallan välillä, ja nakertaa EU:n jo finanssikriisissä ja pakolaiskriisissä huvennutta luottamusta lisää.
Emme tarvitse yhteistä budjettipolitiikkaa, emme halua taata toisten velkoja.
Sen sijaan meidän pitää ajaa yhteistä talouspolitiikkaa – lisätään jäsenvaltioiden val-tuuksia ja keskinäistä neuvottelutilaa.Nykyisin suuren jäsenmaan itsekkyys pakottaa kaikki muut toteuttamaan sen vaatimuksia, koska yhteisessä pöydässä ei ole velvolli- suus ajatella ja toimia kaikin työkaluin koko euroalueen tasapainoisen kehityksen puolesta. Silloin voidaan lieventää suhdannevaikeuksia, jollaisia Suomikin on koke-nut, yhdessä sovitulla tavalla – vaikka enemmistön hyväksymällä väliaikaisella poik-keamalla Maastrichtin kurisäännöistä. Jos pääomamarkkinat yhdentyvät aikanaan toivotusti, paikalliset häiriöt hälvenevät, mutta siihen kuluu helposti kymmenen pitkää vuotta. Meidän ei ole syytä jatkaa itse aiheutettua taantumaa omilla toimillamme yhtään pidempään.
SDP:n häilyvä eurolinja johtuu ennen kaikkea viestinnällisestä tappiosta, johon puo-lue varautumattomana joutui ennen vuoden 2011vaaleja.Kun populistinen propagan- da on sekoittanut lähiöäänestäjien päät, on tyydytty myötäilemään ja mielistelemään älämölöä. Ajoittain on vedetty niin tiukkaa, likimain muukalaisvihamielistä linjaa, että solidaarisuuden ystävät on karkotettu puolueesta. Jos omaa viestiä ei ole saatu läpi kaikessa metelissä, ei ole syytä vaihtaa viestiä, vaan kertoa se paremmin. Ja nyt on sen aika – jollei viesti ole tässä rytäkässä päässyt unohtumaan.
Markkinataloutta markkinatalouteen
Euroopan talousvaikeudet eivät johdu EMU:sta, vaan väärästä talouspolitiikasta. Tämä erottelu on välttämättä tehtävä.
Vielä tärkeämpää on, että SDP osaa kertoa kansalaisille, mikä erottaa suuryritysten edunvalvonnan ja aidon,toimivan markkinatalouden. Oikeis- to saa ajaa rahavallan intressiä yleisenä etuna vain niin kauan, kun va-semmisto ei sitä haasta omalla markkinatalouden mallillaan. On ainakin näyttänyt siltä, että finanssikriisin jälkeen
SDP on entistä tiukemmin lukittautunut puolustamaan vähenevää vienti-teollisuutta ja sen työntekijöiden etua, hyvien vuosien julkista sektoria ja sen työntekijöiden etua – pitää kiinni menneisyydestä ja vastustaa tulevaisuutta.
Meidän vastauksemme on: lisää markkinataloutta markkinatalouteen, lisää kilpailua kilpailuun.
Markkinatalous on hyvä tapa järjestää yhteiskunnan toimintaa – niissä tehtävissä, joihin se sopii ja silloin, kun se toimii. Julkisen vallan tehtävä on auttaa ja säädellä markkinataloutta – ja määrätä sille rajat. Yhteis-kunnan fyysiset ja sosiaaliset perusrakenteet eivät kuulu markkinoiden valtaan, siis ei vesihuolto, mutta ei kasvatuskaan. "
" Suomen suurimpia vahvuuksia ovat aito meritokratia ja mahdollisuuksien tasa-arvo. "
" Ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään riippumatta syntyperästä ja varallisuudesta, ennen kaikkea kaikkien ulottuvilla olevan korkeatasoisen koulutuksen ansiosta.Vahva sosiaalinen pohja ei kuitenkaan johda talou-delliseen menestykseen,jos taloutta hallitsevat hyvä veli –verkostot, perin-nöllinen valta, kartellit ja uutta luovaa liiketoimintaa kahlitseva hallinto. Omassa filosofiassani tärkeä käsitepari on mahdollisuuksien tasa-arvo.
Tasa-arvo on kiehtova käsite,koska se on samaan aikaan vaatimus ja ta-voite. Tasa-arvoa edellytetään kaikkeen ja kaikkialla,mutta koskaan sitä ei saavuteta, koska sitä pitää aina parantaa. Tämän vasemmisto on sisäis- tänyt - ehkä jopa liian hyvin.Mutta vähemmälle huomiolle jää se,että sama ominaisuus pätee käsiteparin ensimmäiseen sanaan.Myös mahdollisuuk-sia täytyy tarjota tässä ja nyt mutta koskaan mahdollisuuksia ei ole riittävästi.
Jotta mahdollisuuksien tasa-arvo voisi edetä, meidän on lisättävä paitsi tasa-arvoa, myös mahdollisuuksia.
Fiksu valtio ja dynaamiset yritykset: tehtävänjako
Politiikan ja bisneksen yhteensovittaminen on aina ongelmallista. Histori-assa on ollut valta-aatteita, jotka ovat pyrkineet alistaman toisen toiselle. Sosialismi pyrki alistamaan talouden poliittiseen johtoon,ja sen kaaduttua uusliberaali markkinafundamentalismi haluaa alistaa politiikan talouden keinoille.
Molemmat ääriideologiat ovat täsmälleen samasta syystä väärässä – sa-moin Björn Wahlroos, sekä taistolaisena että äärikapitalistina. Politiikan keinot, tavoitteet ja vahvuudet ovat aivan toiset kuin talouden keinot, tavoitteet ja vahvuudet.
Sen sijaan, että toista alistettaisiin toiselle, julkisen vallan ja yksityisten markkinoiden pitää kunnioittaa toisiaan. Ilman toista ei ole toista.
Julkinen valta vastaa siitä,e ttä markkinat voivat toimia, toisaalta yksityi-nen liiketoiminta rahoittaa julkista valtaa. Ne ovat kuin juna ja rautatie: ilman rautatietä juna ei kulje, ilman junia rautatie on turha.
Viime aikoina on paljon vedottu Saksan esimerkkiin (joskin valikoiden ja vääristellen). Esimerkkiä kannattaa katsoa kauempaa: 1950-luvun ”sosi-aalisesta markkinataloudesta”, jossa valtion keskeisimmäksi tehtäväksi katsottiin kilpailun säänteleminen, valvominen ja varmistaminen.
Sosiaalidemokraattien Karl Schiller – tuleva valtiovarainministeri – linjasi vuonna 1953: ”Niin paljon kilpailua kuin mahdollista, niin vähän suunnittelua kuin välttämätöntä.” SPD luopui tuotantovälineiden sosialisoinnista jo 1959.
Jos yritysten on kilpailtava aina ja kaikkialla,ihmisten ei tarvitse kilpail-la aina ja kaikkialla. Näin syntyi sodan raunioille Wirtschaftswunder, sananmukaisesti talousihme. "
" Saksalaisilta yrityksiltä vaadittiin paljon, mutta paljon ne ovat myös saa-neet. Kaikkein eniten hyötyy kuluttaja, asia-kas, kansalainen. Syntyy luot-tamus,jonka hyötyjä Saksassa tänäänkin nautitaan kodeissa ja työpaikoil- la.Uusi aika tarvitsee uuden tehtävänjaon julkisen vallan ja markkinoiden välillä. Se on keskinäisen kunnioituksen sopimus, jossa fiksu valtio ja dynaamiset yritykset toimivat vuorovaikutuksessa – jättävät toisensa rauhaan silloin, kun se on parasta, ja tukevat toisiaan, kun tarvitaan. Tehtävänjako on siis hyvin yksinkertainen.
Fiksu valtio ei edellytä yrityksiltä muuta kuin osakeyhtiölain 1. pykälässä määrättyä toimintaa:tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Jotta yritys voi tuottaa voittoa,sen on menestyttävä kilpailluilla markkinoilla. Se taas edellyttää taitavaa liikkeenjohtoa ja riittävää riskinottoa. Molemmista on pulaa.
Tätä tavoitetta julkinen valta auttaa tuottamalla monia satojen miljardien arvoisia yleishyvän palveluita:ylläpitämällä lakia ja järjestystä sekä infra-struktuuria, huolehtimalla reilusta kilpailusta sekä kuluttajaa ja työnteki-jää suojaavista normeista,ja panostamalla koulutukseen ja tutkimukseen. Kaikki nämä palvelut yritys korvaa noudattamalla lakeja ja sopimuksia sekä suorittamalla voitostaan veroa, samoin kuin yrityksen menestyksestä hyötyvät työntekijät ja omistajat.
Siinä kaikki. Yritysten ei tarvitse rahoittaa lastensairaaloita. Yritysten ei tarvitse järjestää yritysvastuuseminaareja. Ne ovat yhteiskunnalle korvaa-mattomia pelkällä olemassaolollaan täyttäessään omaa tehtäväänsä.
Fiksu valtio on mahdollistaja
Mikä sitten on se fiksu valtio,johon viittasin? Se on eurooppalainen ja kan- sainvälinen Suomi,joka on sitoutunut globaaliin avoimeen markkinatalou- teen ja osaa sitä myös hyödyntää. Se tarjoaa yrityksille vapautta, mutta vaatii myös paljon. Se haluaa taata reilun kilpailun. Se tarjoaa mahdollisuuksien tasa-arvon niin ihmisille kuin yrityksille.
Fiksu valtio on aktiivinen.
Jokainen yritys ajattelee, ja sen kuuluukin ajatella, vain omaa etuaan. Julkisen vallan on huolehdittava määrätietoisesti ja kaukonäköisesti kansantalouden kokonaisuutta.
Julkiselle vallalle kuuluu vastuu kasvun investoinneista. Fiksu valtio aset- taa tavoitteen ja määrää suunnan, mutta ei pyri omistamaan tai pyörittä- mään suuria hankkeita itse. Juuri nyt,jotta pääsisimme irti taantumasta, tarvitaan isoja julkisia investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja tuote-kehittelyyn. Juuri nyt on lisättävä, ei leikattava, uusien, lupaavien yritysten tukirahoitusta.
Fiksu valtio uudistaa tuotannon,energiaketjun, liikenteen,asumisen ja jäte- huollon rakenteet ilmastoystävälliseen suuntaan – ja samalla luo edelly-tyksiä uusiutuvan tuotannon innovaatioille. Ympäristöteknologia-alan yh-tiöt saavat kotimaasta kunnon referenssitnäytöt osaamisesta,joiden avulla ponnistaa vientimenestykseen.
Markkinat tarvitsevat haastajia ja häiriköitä
Sosiaalidemokraatit eivät enää ole muinaisten luokkarakenteiden vankeja, vaan kansalaisten puolella kaverikapitalismia vastaan.
Julkinen ei ole aina ja kaikkialla parempi kuin yksityinen,jos kilpailu toimii aidosti ja tarkoitusta vastaavasti. Kartelleja, monopoleja ja rajoitettua kilpailua ei pidä hyväksyä niin rakennusalalla kuin ruokakaupoissakaan.
Ei ole mitään syytä, miksi elinkeinoja pitäisi suojata keinotekoisesti. Miten tavallinen suomalainen hyötyy siitä, että taksimatkat ovat kalliita? Miksi on oikein,että joka kunnassa apteekkarit ovat verotilastojen kärjessä? Kil- pailulta ja samalla kehittymiseltä suojatut elinkeinot ajautuvat kaikkialla kriisiin, kun kekseliäät digitaaliset kilpailijat ilmestyvät haastajiksi. Suo-malaiset kaupat eivät oivaltaneet verkon mahdollisuuksia, joten Stock-mann romahti ja Anttila myytiin pilkkahintaan. Onnibussi soveltaa halpa-lentoyhtiöiden varaus- ja hinnoitteluinnovaatioita, ja ajoi laiskan VR:n hetkessä vakaviin vaikeuksiin.
Fiksu valtio on joustava sääntelijä ja innostava kumppani.
Jos sosiaalidemokraatit kieltävät innovaatiot ja sietävät kartelleja, emme kykene johtamaan Suomea menestykseen maailmantaloudessa. "
RK: UMPISIVISTYMÄTTÖMÄT "SOLISALIRATIT" TUHOAVATKIN INNO-VAATIOT HYYSÄÄMÄLLÄ HAISTAPASKANTIEDETTÄ KUTEN "ROTU-MURHA(PIERU)PEILINEUROONEITA" JA TUHOMALLA OIKEATA TIEDETTÄ (JOKA ALALLA, SILLÄ "TIEDE ON YKSI"!) - USEIN MUKA "STALINISMINA"!!!!
" SDP:n pitää edistää aktiivisesti uutta liiketoimintaa, joka häiritsee ja haastaa markkinoiden nykyisiä valtiaita. Muutosta pitää ymmärtää, jotta sitä voi ohjata.
Talouskasvun ja työllisyyden yhteys katkeaa
Tehtävänjakoni fiksun valtion ja dynaamisten yritysten välillä oli varsin suppea. Olennainen ero perinteiseen sosialidemokraattiseen ajatteluun oli ehkä se,että en aseta työllistämistä yritysten vastuuksi.Tämä onkin tärkeä näkökulmaero. Yritys ei ole vastuussa työllistämisestä – vaan yhteiskunta. Kun hallitus esittelee budjettiaan ja SDP omaa vaihtoehtoansa, luvataan aina kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Väitteet vaivaavat minua puolin ja toisin: ne tuntuvat epärehellisiltä.
Tuore kysely antaa karun kuvan todellisuudesta.Suomen 250 suurinta yri- tystä kertoi supistaneensa kolmessa vuodessa työvoimaansa 60000 hen-gellä - ja ilmoittivat supistavansa lisää.Samalla yritykset ovat paremmas-sa tuloskunnossa kuin koskaan: voitot ovat kasvaneet samassa ajassa yli 50 prosenttia. Edessä on ennätyksellinen osinkokevät. Entä jos epämiellyt- tävä totuus on,että nämä asiat eivät vain tapahdu yhtä aikaa,vaan liittyvät toisiinsa – jopa syy-seuraus-suhteessa?
Entä jos yritysten tulos paranee työn tuottavuutta parantamalla, väkeä vähentämällä? Epäilemättä työväenliikkeelle on ongelma, jos työväkeä vähentämällä talous kasvaa.Kaikkein vaarallisinta on silti lakaista sivuun tämä epämiellyttävä ajatus,pitää kiinni työväenromantiikasta ja ihmetellä, kuinka kannatus kerran kukoisti, mutta nyt lakastuu. Suomalaisen teolli-suuden arvonlisä on noin kaksinkertaistunut 25 vuodessa, samalla kun työntekijöiden määrä on laskenut 30 prosenttia eli 150000 ihmisen verran. Tuottavuus kasvaa työpaikkojen kustannuksella.
Monien tutkimusten mukaan Suomesta ovat kadonneet ja katoavat keski-tasoiset, keskipalkkaiset, keskituottavat työt.Kysyntää on korkeimman tuottavuuden ja matalimman tuottavuuden töihin, eli sellaisiin, joihin suomalaisten enemmistö ei joko pysty tai halua.
Digitaalisen maailmantalouden vauhdittama työmarkkinoiden polarisaa-tio jatkuu – ja vahvistuu. Jakautumista voi oikeastaan lievittää vain samal-la keinolla, joka on taannut suomalaisen menestyksen viime vuosiin saak-ka, koulutuksella.Opetuksen ja työvoimakoulutuksen leikkaukset ovat tässäkin suhteessa järjettömiä ja tuhoisia. Jos esittämäni näkemys on tosi, kansantalouden kasvukaan ei lisää merkittävästi työllisyyt-tä. Parhaiden yritysten menestys lisää työpaikkoja vain välillisesti: suuri arvonlisä piris-tää yksityisiä palveluita ja verotulot pitävät yllä julkisia palveluita. Jotta hypoteesia voisi edes tutkia,olisi ensin saatava menestyjiä. Eikä hyvältä näytä. Digitaalisessa maailmantaloudessa Suomi on jäänyt alihankkijaksi. Esimerkiksi Kaipolan paperitehtaan kuutoskone kes-kittyi painamaan vain Ikean luetteloita. Sadoin tuhansin, miljoonittain.
Suomalaiset sijoittuivat arvonlisäketjun alapäähän, seuranaan romania-laiset, jotka ahkeroivat huonekalujätille loputtomiin lastulevyhyllyjä. Painokeikka siirtyi halvempaan maahan, kuutoskone suljettiin.
Varkaudessa paperikone muutettiin kartongille. Nettikaupan räjähdysmäi- nen kasvu lisää pakkaamisen tarvetta, joten suomalaisia tarvitaan apurei-na tässäkin tuhannen miljardin bisneksessä, joka kaksinkertaistuu jo nykyisen hallituskauden aikana.
Mutta suomalaisen työn hinnalla ei kannata satsata globaaliin alihankin-taan. Ja varsinaiset voitot jäävät joka tapauksessa fiksummille ja rohkeammille.
Tuottavuuserot räjähtävät
Suomalaisia on työelämässä noin 2,4 miljoonaa. Kun tämän väen pitää elättää kolme miljoonaa muuta suomalaista, huoltosuhde on 44/100. Väes-tön ikääntyminen vaikeuttaa tilannetta entisestään.
Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteen mukaan työttömyys kasvaa tänä vuonna vuosisadan korkeimpiin lukuihin,noin 370 000 henkilöön. Heistä pitkäaikaistyöttömiä on peräti 130000, osin hallituksen määrätietoisen toimettomuuden ansiosta.
Pitkäaikaistyöttömien on vaikea palata työelämään. Kuva on vielä karum- pi, kun tutkitaan yksilöllisiä työllistymisen esteitä.Vaikeasti työllistyviä voi hyvinkin olla 250000, eli kaksi kolmasosaa kaikista. He eivät pääse töihin, vaikka talous ja tuotanto kävisivät punaisina.
Jokaista kymmentä työssä olevaa kohti on yksi, joka ei elinaikanaan enää saa työtä. Vaikka työllisyys paranisi, työelämästä syrjäytyneiden ja syrjäy-tettyjen määrä on jo itsessään niin suuri, että humaanissa yhteiskunnassa palkkatyö ei voi olla kansalaisuuden mitta. Olemme siirtyneet käsittämättömien tuottavuuserojen maailmaan.
30 MUSTEMAALARI MUSTEMAALARI 31
Peliyhtiö Supercell on 1,5 miljardin euron liikevaihdollaan yhtä suuri fir-ma kuin Valtion Rautatiet. VR:llä on töissä yli 10000 ihmistä, Supercellillä 150. VR:n työntekijän osuus liikevaihdosta on 15000 euroa,kun taas jokai- nen pelintekijä tuottaa bruttolisäarvoa tasan miljoona euroa. Ajan merkki on, että viime verotiedoissa pelisuunnittelija Lasse Louhento ohitti Koneen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan Suomen suuripalkkaisimpana henkilönä: kuukausitulot puoli miljoonaa euroa.
Peliyritykset työllistävät Suomessa vain 2500 ihmistä. Yksinomaan K- kau-pat työllistävät väkeä kymmenen kertaa enemmän.Peliteollisuus ei ole tyy- pillinen toimiala, eikä kansantaloudellisesti kovin merkittävä. Mutta se on niitä aloja, joissa Suomi menestyy avoimessa globaalissa kilpailussa. Ja avointa globaalia kilpailua luonnehtii se, että kaikkein arvokkaimmat yh-tiöt eivät työllistä juurikaan väkeä.FANG eli Facebook, Amazon, Netflix ja Google saivat neljään pekkaan aikaan 95 prosenttia New Yorkin pörssi-in-deksin kurssinoususta vuonna 2015. Facebookissa on 12000 työntekijää, Googlella 60000 ja Netflixillä vain 2500.
Amazonin paketteja pakkaa sentään yli 200 000 täysi- ja osaaikaista lajittelijaa ympäri maailmaa – mutta sekin on vain 10 prosenttia tavarataloketju Walmartin työntekijämäärästä.
Tämä ei ole uutta.Talouskasvu ja työllisyys ovat erkaantuneet toisistaan jo vuosia sitten. Nokialla oli Suomessa 25000 työntekijää vuonna 2000 - noin prosentti työllisistä. Nokian bkt-osuus oli kuitenkin nelinkertainen, nyky-hinnoilla työntekijää kohti yli 250 000 euroa. Vaikka suomalaiset yritykset löytäisivät keinot menestyä digitaalisessa maailmantaloudessa, sadat tuhannet jäävät vaille palkkatyötä, jonka turvin rakentaa tulevaisuutta perheelleen ja merkitystä elämälleen.
Työ ei ole arvo, mutta monelle se ei ole edes resurssi.
”Markkinaehtoinen työ” on vaarallinen iskulause
Nykyinen hallitus vaatii,että on synnyttävä markkinaehtoisia työpaikko- ja. Muut työt eivät ole ”oikeita töitä”: olkoot ihmiset mieluummin toimetto- mina kuin julkisella sektorilla.”Markkinaehtoisuus” tarkoittaakin sitä, että markkinat sanelevat ehdot – joihin ei kuulu työsuhteen suojaa, sosiaaliturvaa tai palkkaa jolla voi tulla toimeen.
Tämä ei käy SDP:lle. Mutta sosiaalidemokraatit jakavat saman aatepoh-jan: vain työtä tekemällä ansaitsee yh-teiskunnan palvelut. Jos on utopiaa, että 300000 ihmistä voi saada hyviä töitä – niin eikö silloin ole hyväksyttävä huonot työt?
Kysymys ei ole, toisin kuin hallitus inttää, edes työn hinnasta. Suuri osa ei kelpaa työnantajille millään ehdoilla. Näin ollen ”markkinaehtoisuus” on pelkkä veruke sille, että sosiaalitukia leikataan valtiontaloudellisista syistä. Kuri kovenee,valtio supistuu.
Sosiaalidemokraatit eivät voi,eivätkä saa,luottaa siihen,että vientivetoi-sella kasvulla suuret yritykset luovat merkittävästi työpaikkoja. Talous-kasvu ja työllisyys pitää erottaa toisistaan myös ohjelman tasolla, kuten ne ovat erkaantuneet jo todellisuuden tasolla.
Se tarkoittaa, että suurelle osalle suomalaisista syntyy työpaikkoja vain sinne, missä liiketaloudellinen tulos ei ole tärkein.
2020-luvun työ ei ole markkinaehtoista työtä, vaan markkinoita täyden-tävää ja mahdollistavaa työtä. Uudessa tehtävänjaossa yhteiskunta hy-väksyy, että yritykset tavoittelevat voittoa,eivät työpaikkoja. Vastikkeek-si liike-elämä hyväksyy, että yhteiskunta rahoittaa työllisyyttä, jolla ei ole markkina-arvoa.
Ainakaan tavalla, jonka markkinat osaavat hinnoitella.
Työllistäminen jää julkisen vallan vastuulle
Jos yrityksiltä ei voi edellyttää työllistämistä, yhteiskunnan on kannetta-va siitä vastuu. Samalla on hyväksyttävä,että hallinnon tehokkuutta ei mitata markkinoiden mittarein,jotka aiheuttavat lopulta enemmän vahinkoa kuin aitoa hyötyä.
Aktiivinen työllisyyspolitiikka on ilman muuta julkisen vallan perustehtä-viä, ja sen laiminlyönti synti ja rikos.On saatettava kymmenet tuhannet ih-miset työstä työhön,koulutettava oikein ja oikea-aikaisesti uusiin tehtäviin. Lauri Ihalaisen tärkeitä saavutuksia olivat oikeus keikkatöihin ja opiske-luun työttömyyskorvauksen kärsimättä, ja myös yrittäjyys olisi sallittava.
Muutkin perin perinteiset sosialidemokraattiset keinot ovat paikallaan työllisyysasteen nostamiseksi. Eritoten naisten työmarkkina-asemaa on autettava. Eläkeläiset on houkuteltava jatkamaan työssä. Osa-aikatyön lisääminen auttaa molemmissa.
On hyväksyttävä, ja vaivihkaa hyväksyttykin, se tosiasia,että useat eivät saa työstään riittävää toimeentuloa. Julkisen vallan perustehtävänä on tarjota palkkatuettua työvoimaa yrityksiin, järjestää kunnallisia kunnossapitotehtäviä, harjoittelua ja kesätyöpaikkoja.
Erityinen vastuu on nuorista.
Työllisen ja työttömän jyrkkää rajaa on syytä entisestään hälventää. Julki-nen valta tukekoon ns. välityömarkkinoita, vapaaehtoistoimintaa ja kol-mannen sektorin työllistävyyttä.Tarvitaan myös ammattimaisesti johdettu- ja,isoja sosiaalisia yrityksiä,jotka osallistavat vaikeasti työllistyviä mielek- käisiin ja hyödyllisiin hankkeisiin. Kun keskitytään aloille, joilla ei ole kaupallisia toimijoita, ei ole aitoa pelkoa kilpailun vääristymisestäkään.
Tämä on sosialidemokraattien vastaus työehtojen polkemiseen matala-palkka-aloilla. Tämä on fiksun ,aktiivisen valtion vastaus vastikkeetto-man perustulon haikailijoille. Sosiaaliturva tarvitsee suuren remontin. Demarinuorten malli yksinkertaistetusta yleisturvasta on tärkeä avaus.
Työ ei ole arvo, mutta solidaarisuus on. Sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Käpylän menestystarina – ja sen loppu
Zoomaamme Helsingin Käpylään, syksyyn 2013. Olen tempomassa poi-kani kanssa lounasravintolan ovenripaa jo kolmatta kertaa sen jälkeen, kun paikka sulki kesänä. Jo ensimmäisenä keväänään ravintola oli tur-voksissa tyytyväisistä ruokailijoista, jono ulottui joskus kadulle saakka. Yrittäjät olivat havainneet tarpeen, toivat oikean tarjonnan, ja uskolliset asiakkaat toivat rahansa päivästä toiseen. Mutta nyt ovi pysyi säpissä.
Paikalle ilmestyi omistajayrittäjä, joka kertoi,että paikka suljetaan.Olin tyrmistynyt. Miksi?
Koska heidän pitäisi palkata uusi työntekijä, ja se on liian kova riski, yrittäjä kertoi.
Palattuamme pakastepizzan kanssa kotiin päädyin toteamaan, että mie-het olivat hyviä kotitaloudessa, mutta sitäkin heikompia liiketaloudessa. Jos joka päivä satoja annoksia myyvän ravintolan kate ei riitä palkkaa-maan työntekijää, jotain on pielessä. Miksei kokeiltu halvempia raaka-aineita, korkeampia hintoja, lyhyempää lounasaikaa tai nopeampaa läpivirtausta?
Todennäköisempää on kuitenkin,että yrittäjäjärjestöjen levittämät levot-tomat legendat ja marina työn hinnasta oli sumentanut kokkien järjen. Perustelu,ettei ole varaa palkata työntekijää,on niin yleisesti hyväksytty, että häpeä huonosta bisnesosaamisesta jää toiseksi. Tämä on surullinen tilannekuva.
Mutta koska se on totta,, siihen on suhtauduttava vakavasti. Pienyrittäjien aito tai koettu kynnys työntekijän palkkaamiseen koituu kansantaloudelle – ja työllisyydelle – kohtalokkaaksi. Fiksu valtio tekee kaikkensa, jotta kynnystä madalletaan – varsinkin, kun ihmeellistä kyllä, oikeistohallitus ei näytä tekevän mitään pienyritysten eteen.
Olen tähän saakka puhunut yrityksistä yhdellä määreellä, mikä on väärin. Eri kokoiset yritykset antavat yhteiskuntaan erilaista hyvää. Pienten yri-tysten tarpeet ovat toiset kuin suurten yritysten, kuten todistettiin SDP:n vaihtoehtobudjettiin kuuluvassa Yrittäjäpaketissa, jota sain olla tekemässä.
Alle 10 hengen yritykset työllistävät enemmän suomalaisia kuin yli 1000 hengen yritykset. Niiden tavoitteena ei ole ensisijaisesti kasvu, eikä riskiä ottamalla saatava
10-30 hengen yritysten työnantajavelvoitteita on kevennettävä. Niille on sallittava esimerkiksi pidempi koeaika, huojennuksia työaikasääntöihin ja YT-menettelyn normeihin. Nykyään raskaiden velvoitteiden välttäminen suorastaan rajoittaa työllistämistä. Entäpä, jos SDP olisi yrittäjäpuolue?
Tuottajakansalaiset työllistävät
Erityisen tuskaista työllistäminen on Suomen 170000 yksinyrittäjälle, joiden päämäärä on lähinnä työllistää itsensä.Jos asiakkaita tai toimek-siantoja tulee kuitenkin enemmän kuin yksin voi hoitaa, useimmilta lop-puu uskallus tai osaaminen ulkopuolisen avun palkkaamiseen. Yrittäjä-paketissamme esitämme verohuojennusta, jonka ansiosta ulkopuolisen työntekijän palkkakulut voisi vähentää tuloksesta määrätyn ajan.
Yrittäjiksi lasketaan tämän vuoden alusta myös kymmeniä tuhansia am-matinharjoittajia ja freelancereita. Olen tehnyt kirjallisen kysymyksen, jonka tavoitteena on, ettei itsenäisesti työllistyvän sosiaaliturva enää jäisi viranomaisten mielivallan armoille. Tässä on vielä paljon tehtävää.
Kuten työttömän ja työllisen välistä eroa on hämärretty, myös päätoimi-sen ja sivutoimisen yrittäjän rajaa pitää tarvittaessa lainsäädännöllä hälventää. Fiksu valtio kannustaa ihmisiä kokeilemaan siipiään yrittäjinä ja tarjoaa myös turvaverkon vaikeuksien tullen.
”Epätyypilliset” työsuhteet ovat epäilyttäviä perinteisessä sosiaalidemo-kraattisessa ajattelussa.Kuitenkin pää- ja sivutoimisten yrittäjien verkos-toja,jotka luovat keskenään toimeksiantoja ja työtilaisuuksia, kannattaa tukea. Ne kannustavat ihmisiä ottamaan oman vastuun toimeentulos-taan – ja hyödyntämään mahdollisuuksia, joita jäykät yritysrakenteet eivät nyt osaa huomata. Mikroyrittäjät ovat aktiivisia,joustavia tuottajakansalaisia, jotka tuovat talouteen luovuutta ja dynamiikkaa.
Fiksu valtio toteuttaa nopeasti käytännölliset toimet, joilla mikroyrittä-jien verkostot voivat vaivatta hoitaa viranomaisvelvoitteensa. Varuste-lekan toimitusjohtaja Valtteri Lindholm on ehdottanut,että julkinen valta jakaa pilvipalveluna yhteisen alustan, joka sisältää kaikki yritystoiminnassa tarvittavat ohjelmat.
Digitaalinen talous on romahduttanut alalle tulon kynnyksen ja samalla kustannusrakenteet monilla perinteisillä sektoreilla.Sananvapaus kuului ennen niille, jotka omistivat painokoneen. Nyt mediaimperiumit taistele-vat henkensä edestä, samalla kun yksi nainen ja netti voivat saada aikaan suuren vaikutuksen.
Jälleen on kysymys keinotekoisesti kilpailulta suojattujen alojen romah-duksesta. Internet on toteuttanut Marxin haaveen: tuotantovälineet kuu-luvat kansalle. Tuottajakansalaiset voivat lisätä työpaikkoja, hyvinvoin-tia ja myös kansantuloa aivan valtavasti aivan arkisilla varusteilla. Fiksu valtio huolehtii siitä, että heillä on tilaa – ja turvaa.
Yksi Suomi
Ulkomailla kerron aika usein illallispöydässä jutun, joka kertoo, miten erikoislaatuinen maa Suomi on.
1990-luvun puolivälissä Helsingissä järjestettiin konferenssi kehitysmai-den naisille. He olivat hyvin otettuja, kun itse Suomen ulkoministeri tuli pitämään tervehdyspuheen, varsinkin kun hän oli nainen.
Varsinainen hämmästys koitti lauantai-iltapäivänä, kun konferenssin osal-listujat matkustivat metrolla Itä-Helsinkiin. Vaunussa matkusti tuo sama ulkoministeri: verkkareis-sa ja kumisaappaat jalassa. Tarja Halonen oli menossa siirtolapuutarhamökille.
"Vaskistisignaali" Halosen kampanjakrääsän joukossa?
Suomessa etäisyydet ovat vain maantieteellisiä. Tasa-arvon kulttuuri on juurtunut niin syvälle, että kuka tahansa kansalainen voi esittää huolen-sa ministerille. Aito meritokratia ja kaikkien saavutettava korkeatasoi-nen koulutus johtaa kenet tahansa eliittiin, jos kykyä ja pyrkyä riittää. Tämä mahdollisuus on Suomen erityinen voima.
Suomessa vallitsee yhä voimakas yhteenkuuluvaisuuden, yhteisvastuun ja luottamuksen kokemus. Jokaisen päättäjän velvollisuus on lujittaa keskinäisen kunnioituksen sopimusta parhaansa mukaan.
Siksi ei ole ollenkaan mahdotonta kuvitella, että Suomen tuottavin yksi-lö ja Suomen tuottamattomin yksilö istuvat samalla terassilla kaljatuop-pi kädessä. Toisella on peliyhtiön lippalakki,toisella Hankkijan. Heidän ei ole vaikea keksiä puheenaihetta, varsinkin,jos tuoppi ei ole ensimmäi- nen. Ainakin poliitikot voidaan haukkua hyvässä yhteisymmärryksessä.
Välimatkaa ei ole. Polarisaatiota ei ole – ihmisten kesken. On vain yksi Suomi, ja siitä yhteisyydestä on pidettävä kiinni. "
HM: HEWONPASKAA!
Halonen on siis on myös VARSINAINEN PIERUVERKKARIPOPULISTI aina-kin "nuorten" aatteellisten seuraajiensa kuten tässä Timo Harakan (s. 1962) puheissa, joita he maailmalla organisoidusti ja vimmaisesti levittävät ...
Toimittaja Timo Laaninen, dosentti Thomas Wallgren ja presidentti Tarja Halonen pohtivat humanismin tilaa ajatuspaja e2:n seminaarissa.
... ja "SDP:n herarhissi voi olla "TIE ELIITTIIN" KENELLE HYVÄNSÄ!!!
" Supercellin perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja maksoivat kumpikin 54 miljoonaa euroa myyntivoiton veroa vuonna 2013. Se on ylivoimainen veronmaksun Suomen ennätys. Kumpikin maksoi kerralla enemmän veroa kuin Björn Wahlroos 13 vuoden aikana. Verosuunnitte-lulla he olisivat säästäneet valtavia summia, mutta Paananen totesi:
”Me ollaan saatu paljon apua yhteiskunnalta,ja nyt on meidän vuoro maksaa takaisin.”
Paananen ja Kodisoja ovat suorittaneet yhteiskunnalta saamansa luotta-muksen korkeilla koroilla: Supercell on tuottanut kahtena viime vuonna valtiolle reippaasti yli puoli miljardia euroa.
Tästä syystä olen Supercell-sosialisti.
Vakaumukseni on, että mahdollisuuksien tasa-arvo on Suomen tärkein kil-pailukykytekijä – varsinkin kun sanaparin molempia osia painotetaan yhtä vakavasti.Vakaumukseni on,että yhteiskunnan ja markkinoiden kesken on luotavissa keskinäisen kunnioituksen sopimus,jota perinteinen etujärjestöjen kabinettikoneisto tukee, jos kykenee. Fiksu valtio takaa mahdollisuuden yksilöille ja yrityksille.
Fiksu valtio antaa kansalaisille tilaa ja turvaa.
Sosiaalidemokraattisella liikkeellä on nyt ratkaiseva hetki.
Jos haluamme vastuuta, meillä on oltava vastauksia.
Monet teollisen ajan uskomukset taloudesta ja työstä saavat luvan väis-tyä, meidän on katsottava todellisuutta silmiin.Seisomme meren rannal- la, surffilauta kainalossa. Nyt on oltava valmis, sillä uusi aalto lähestyy. - "
VASTAUKSIA EI OLE NOSKEILLA EIKÄ HALONPERKELEELLÄ: EIKÄ ONGELMAAKAAN OLE TIETENKÄÄN TIEDOSTETTU: SITÄ EURO-PUOSKARI-HAISTAPASKANTIEDETTÄ, JOHON JUURI HALONPERKELE ON MITÄ SUURIN SYYPÄÄ!
Vaskisti Poroh ja noske Tsipras
***
Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka. [Arttu Laitala]
Näytä aiemmat lainaukset (1)
jussipussi kirjoitti:
Sitä kannattaa tosiaan puolustaa siksi sinäkin täällä voit kirjoitella "aivoituksiasi".
Liikenneministeri aikoo listiä netistä kaiken sanavapauden.
Nyt sattuu olemaan tulilinjalla Kokoomuksen europoliitikkona uransa luonut Facebookin johtaja Aura Salla, joka on kai Pyryharakan asteikolla "ryssäntrolli"... (Melkein kuin Jessiä haukkuisi ryssänmieliseksi...)
Nämä vasemmistolaisinakin esiintyvät sekopäähirohitoistit näkevät jokaisen kaikkialla leijuvan "seksiväkivallan" pakkomielteensä (jolla he viime kädessä tienaavat) ja muut perskohtaiset hourunsa kyseenalaistavan tavunkin "valeuutisina"...
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2a28ded5-2360-400b-8238-5c413e93fc04
" Ministeri Harakka suivaantui Facebookin Aura Sallaan – ”Luottamus käy vähiin”
Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka: ”Olen pettynyt Aura Sallan käsienpesuun”.
Mika Koskinen
[email protected]
perjantai 15.7.2022 klo 16:05 (muokattu 15.7.2022 klo 17:28)
Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd) on pettynyt Facebookin EU-asioista vastaavan yhteiskuntasuhdejohtaja Aura Sallan toimintaan.
– Olen pettynyt Aura Sallan käsienpesuun. Olen ollut kansainvälisissä keskusteluissa Ukrainan sodan alettua, joissa Metan (entinen Facebook), Googlen ja Youtuben johtajat lupasivat korjata suosittelualgoritmeja ja vahvistaa moderointia valetiedon ja väkivallan takia. Luottamus käy vähiin, Harakka arvostelle Twitterissä.
Olen pettynyt
käsienpesuun. Olen ollut kv-keskusteluissa #Ukraina sodan alettua joissa
johtajat lupasivat korjata suosittelualgoritmeja & vahvistaa moderointia valetiedon ja väkivallan takia. Luottamus käy vähiin.
hs.fi
Facebook | Facebookin edustaja väitti, ettei yhtiö valitse algoritmeja – Tutkija: ”Nimenomaan...
Helsingin yliopiston tutkija Matti Nelimarkka muistuttaa, että kaikki algoritmit ovat jollain tavalla puolueellisia.
Harakka on liittänyt juttunsa yhteyteen Helsingin Sanomien jutun, jossa kerrotaan Sallan väittäneen Suomi-areenan keskustelutilaisuudessa tiistaina, että ”Facebook ei valitse algoritmeja, jotka määrittävät, missä järjestyksessä käyttäjä näkee muiden käyttäjien, mainostajien ja sivujen tekemät julkaisut.”
– Jokainen voi valita, haluaako kronologisen newsfeedin, eli ne postaukset tulevat sieltä aikajärjestyksessä. Meidän kaltainen yritys ei valitse niitä algoritmeja, HS kirjoittaa Sallan sanoneen.
Aalto-yliopiston tutkija, tietojenkäsittelytieteen tohtori Matti Nelimarkka kertoo HS:n jutussa keskustelleensa Sallan kommenteista kollegoidensa kanssa.
– Nelimarkan mukaan Facebook on tehnyt valinnan jo siinä vaiheessa, kun se on päättänyt antaa palvelun käyttäjälle kaksi vaihtoehtoa uutissyötteen järjestämiseen: kronologisen eli aikajärjestyksessä ilmestyvän tai suosituksiin perustuvan järjestyksen. Kahden valinnan laatikon ulkopuolella on muitakin vaihtoehtoja, esimerkiksi aakkosjärjestys tai täysin sivustojen seuraajien määrään perustuva järjestys, HS kirjoittaa.
Nelimarkka sanoo HS:lle, että ”Facebookin on ollut suosittelualgoritmiaan suunnitellessa pakko tehdä valintoja siitä, mitä he haluavat optimoida, esimerkiksi enemmän klikkejä, enemmän reaktioita vai enemmän käytettyä aikaa palvelussa. Ja nimenomaan Facebook tekee näitä valintoja”.
Meta ei millään tavalla pese käsiään, päinvastoin, ja olemme milloin tahansa valmiita keskusteluun, muualla kuin Twitterin-palstalla. Olemme tehneet paljon muutoksia algoritmien läpinäkyvyydessä ja käytännöissä. Siksi lähestyimme teitä tapaamispyynnöllä, johon emme saaneet… 1/3
On oikea ratkaisu, että hullujen, ministereidenkään mukaan ei puokkoilla.
Perin juurin mätiä ne MÄTÄn algoritmitkin kyllä ovat... "
Facebookin EU-asioista vastaava yhteiskuntasuhdejohtaja Aura Salla. Thierry Monasse
***
Totaa... Onko helsinkiläiset transhumanisoitu???
https://www.hel.fi/fi/uutiset/helsinki-yhteistyossa-maailman-talousfoorumin-wef-kanssa-pormestari-vartiainen-esittelee
" Helsinki yhteistyössä Maailman talousfoorumin (WEF) kanssa – pormestari Vartiainen esittelee henkilödataan liittyvän hankkeen ensimmäisiä tuloksia
Parhaillaan selvitetään, olisiko WEF:n Centre for the Fourth Industrial Revolution (C4IR) -keskuksen kumppanuustoimipiste mahdollista perustaa Helsinkiin.
Julkaistu 8.9.2021 17:00 Päivitetty 22.5.2024 15:14
Parhaillaan selvitetään, olisiko WEF:n Centre for the Fourth Industrial Revolution (C4IR) -keskuksen affiliaatti- eli kumppanuustoimipiste mahdollista perustaa Helsinkiin. Toimipiste keskittyisi edistämään kansainvälistä datapolitiikkaa ja -taloutta. Kyseessä olisi EU-alueen ensimmäinen C4IR-toimipiste.
Hankkeen valmistelut käynnistyivät Suomessa ja Helsingissä helmikuussa 2020. Kansallisen hankeryhmän työskentelyssä on ollut mukana valtionhallinnon ja kaupunkien lisäksi tutkimuksen ja elinkeinoelämän edustajia. Hankkeen koordinointivastuu on liikenne- ja viestintäministeriöllä.
Ensimmäinen kumppanuusjakso poiki lisätietoa henkilödatan hyödyntämisestä ja käsittelystä
Helsingin kaupunki on vastannut yhteistyöhön liittyvästä ensimmäisestä Fellowship-jaksosta, jonka aikana kaupungin palkkaama määräaikainen asiantuntija työskenteli San Franciscossa sijaitsevassa C4IR-keskuksessa. Kesäkuusta 2020 syyskuuhun 2021 jatkunut jakso oli ensimmäinen askel mahdollisen kumppanuustoimipisteen perustamisessa.
Projektiin koottu kansainvälinen asiantuntijaryhmä kirjoitti jakson aikana julkaisun, joka ottaa kantaa eri näkökulmista ihmislähtöisen datan hyödyntämisen tärkeyteen ja mahdollisuuksiin. Lisäksi Helsingin kaupunki aloitti jakson aikana data-analytiikkakokeilun, jonka puitteissa rakennettiin henkilödatan käsittelyn mahdollistava tekninen ympäristö sekä anonymisointiprosessi. Tämä kokeilu jatkuu edelleen ja saatetaan päätökseen vuoden 2021 loppuun mennessä.
Ensimmäisen Fellowship-jakson päätöstapahtuma on 8. syyskuuta 2021. Pormestari Juhana Vartiainen on kutsuttu avauspuheenvuoron pitäjäksi.
— Helsingin tavoitteena on olla maailman kärkitasoa digitalisaation hyödyntämisessä. Tämän tavoitteen tueksi tarvitsemme sekä kansallista että kansainvälistä yhteistyötä datankäytön tehostamisessa – C4IR-hanke on tästä erinomainen esimerkki. Erityisesti meidän tulee tunnistaa eettisesti käytetyn yksilötiedon tärkeys ja hyödyntää siihen liittyviä mahdollisuuksia, pormestari Vartiainen sanoo.
Tilaisuutta johtaa C4IR:n varajohtaja Sheila Warren ja loppusanat pitää liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka. Ohjelmassa on myös paneelikeskustelu, johon on kutsuttu Suomesta mukaan projektin edistämistä vahvasti edesauttanut Helsingin entinen pormestari Jan Vapaavuori.
Hankkeen eteneminen edellyttää toisen kumppanuusjakson ja yritysyhteistyötä
C4IR-toimipisteen perustamisedellytyksien täyttymiseksi hankkeeseen ja sen rahoittamiseen tulee saada mukaan myös paikallisia yrityksiä. Tämän johdosta hanketta pyritään nyt jatkamaan toisella vuoden kestävällä Fellowship-jaksolla, joka toteutettaisiin suomalaisten yritysten kanssa tehtävänä yhteistyönä.
Hankkeen loppujulkaisun voi katsoa verkossa 8.9.2021 noin klo 17:
Empowered Data Societies(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun):
A Human-Centric Approach to Data Relationships
Lisää aiheesta:
Centre for the Fourth Industrial Revolution
(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Loppujulkaisu: Empowered Data Societies: A Human-Centric Approach to Data Relationships(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kuva: Jussi Hellsten "
TH: ” Ei mitään epäselvää: EU edellyttää avointa markkinataloutta
Sosialidemokraatit oivalsivat 1990-luvulla olevansa markkinatalouspuolue.Se oli tär-keä ratkaisu. EU-jäsenyys ja siitä seurannut yhteisvaluutta edellyttivät, että talous on avoin kilpailulle, vaikka monet suljetut alat joutuivat vaikeuksiin. Epäilemättä globali-saation raju riento ja ennen kaikkea finanssikriisin aiheuttama loputon kuristus,sitkeä taantuma, ovat yllättäneet. Vastavoimat ovat voimistuneet:niin nostalginen kansallis- henkinen protestipopulismi kuin uusliberaali yhtiövalta – ja nykyisessä hallituksessa nämä kaksi taantumuksellista voimaa ovat löytäneet toisensa. Suomi eristyy ja umpi-oituu; kiristyvässä noidankehässä riidellään keskenämme ja riistetään toisiamme; talous supistuu ja työllisyys heikkenee; syöveri syvenee syvenemistään.
Koko Suomen kannalta on välttämätöntä, että SDP löytää Eurooppa-linjansa: johta-juuden, joka puolueella kiistatta oli 1990-luvulta finanssikriisiin asti.Emme voi hyväk- syä sitä, että Paavo Lipposen, Erkki Tuomiojan ja Erkki Liikasen linja kestää vain hyvinä aikoina, mutta taantuman tullen SDP jää neuvottomaksi: mikä on EU:n tulevaisuus, mikä on euron tulevaisuus? ”
RK: Noiden pölkkypäiden linja on ollut ainakin 40 turhan velkamiljardieuron ja HAIS- TAPASKANTIETEEN linja! Heihin voidaan lisätä Manu Koivisto, Mara Sahtivaari ja last but not least Tarja Halonen!
TH: ” On jo tarpeeksi vaarallista,että Sipilän hallitus sulkeutuu Euroopasta. Suomella ei ole varaa siihen,että SDP on peräkammarin puolue. Hallituksen ideologiassa eris-täytyminen ja kurilinja palvelevat toisiaan. Kun oikeisto väittää, että kaikki talouden ongelmat ovat itse aiheutettuja, se photoshoppaa kuvasta pois Euroopan taantuman, jonka se on itse aiheuttanut. Modernin taloushistorian pisin kysyntälama on vaurioit-tanut Suomen vientiä vakavasti. Kuitenkin on selvää, että jos EU ja rahaliitto eivät toimi myös suomalaisten eduksi, kaikki kotimaiset leikkaukset ja supistukset ovat varmemmin haitaksi kuin hyödyksi. ”
HM: EU ja rahaliitto eivät tuli ikinä toimimaan Suomen hyväksi. Brexitin jälkeen EU ei edes välitä Suomen jäsenyydestä kauheasti.
Suomi pääsi EU:un Erkki Liikasen juonen avulla saada EU:n himoitsema Norja unio- niin aluevesineen ja strtegisine asemineen ja luonnanvaroineen,vivuttamalla Ruotsi Suomella ja ja Norja Ruotsilla sisään. Jos kansanäänestykset olsi aloitettu Norjasta, kaikki kolme maata olisivat jääneet ulkopuolelle, ja kaikki asiat olsivat paremmin varsinkin Suomessa!
TH: ” Suomen ongelmat eivät ratkea, jos Euroopan ongelmat eivät ratkea. ”
RK: Suomi on hirttäytynyt TÄYSIN TURHAAN mukaan AIVAN MUIDEN TALOUSVAIKEUKSIIN!
Suomi ei pysty niihin vaikuttamaan millään tavalla!
Jos Suomi olisi ulkopuolella, NE OLISIVAT MAHDOLLISUUS EIVÄTKÄ UHKA, kilpailija kusessa!!!
TH:"Kun sosiaalidemokraatit valitsivat aktiivisen,rakentavan ja rohkean linjan Euroo- pan kehittämiseksi, samalla sitouduttiin avoimeen talouteen ja kansainväliseen kilpailuun. Toista ei voi valita ilman toista,olivat ajat tai tunnelmat millaisia hyvänsä. Suomi tarvitsee nyt kipeästi poliittista liikettä, joka puolustaa rahaliittoa ja yhteisvaluuttaa, haluaa kehittää sitä omalla näkemyksellisellä otteellaan. ”
RK: EI VAAN SELLAISEN, JOKA EROTTAA SUOMEN EU:N KONKKAPESÄSTÄ!
TH: ” Tytti Tuppuraisen johdolla tehty EMU-raportti on siihen ensimmäinen askel. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei ajatellut, että rahaliitto on epäonnistunut. ”
RK: AJATTELIPAS!
Nyt kukaan ei enää ajattele, että se olisi ONNISTUNUT!
TH: ” Siltä varalta, että jälleen kymmenen vuoden päästä se on jälleen kaikkien mielestä onnistunut, sosiaalidemokraattienon hyvä syy pitää kiinni alkuperäisestä kannastaan. Ei vesittää, pyydellä anteeksi, kainostella – vaan osoittaa suuntaa kansainvälisen yhteistyön menestykseen. ”
RK: Sitä ei ole 10 vuoden päästä!
HT: ” Euroopan talousvaikeudet eivät ole EMU:n syytä ”
RK: Johan pomppas!
HT: ” Markkinatalous ei tarkoita äärikapitalismia, jossa globaalit suuryhtiöt ja finanssijärjestelmä määräävät maailmaa vahvemman oikeudella. Yhtiövalta ei ole markkinataloutta, vaan sen vakavin uhka, aidon kilpailun este. ”
RK: EU tarkoittaa justiin sitä!
TH:”…Eurooppalainen oikeisto ajaa markkinatalouden tunnuksin suuryritysten etua. Suuret pankit pelastettiin veronmaksajien kustannuksella. Siitä aiheutunut velkaan-tuminen pantiin valtioiden tuhlaavaisuuden tiliin: seurauksena leikkauksia, jotka enti-sestään syventävät euroalueen taantumaa.Oikeiston ideologinen tavoite on surkas- taa julkiset palvelut: sekä heikentämällä etuuksia että luopumalla verotuotoista, joilla palvelut rahoitetaan. Kun rahaliiton vaikeuksista syytetään rahaliittoa, ollaan vakavasti väärässä. ”
RK: ” Rahaliitto on just se, joka kirjoitelee liekkirahaa pankeille, joka sitten ”täytetään oikealla arvolla” verojan kautta työllä tuotetuista oikeista reaaliarvoista.
” Oikeisto vetoaa ”valuvikoihin”,kun se peittelee oman epäonnistuneen talouspolitiik-kansa kohtalokkaita seurauksia. Vahinko olisi ollut huomattavasti vähäisempi, jos pankit olisivat joutuneet kantamaan edes osittaisen sijoittajavastuun, jos Kreikalle olisi toteutettu velkasaneeraus, jos EKP olisi laskenut korkoja ajoissa ja hoitanut keskuspankin velvoitteitaan. ”
RK: ” Tämä osoittaa, että EU ei ole varsinaisest markkinataloustoimija, jkoska toiset toimivat oikeilla ja toiset leikkiarvoilla, jotka sekoitetaan.
TH: ” Erikoista on,että Suomen ja Euroopan sosialidemokraatit vaativat vuonna 2010 toisenlaista linjaa, vastuullista kasvun ohjelmaa,mutta kärjistyneen tilanteen ja mieli- pideilmaston nujertamina ovat unohtaneet omat vaatimuksensa. Vika oli väärässä talouspolitiikassa, ei Emussa. Sen pitää olla SDP:n viesti. ”
RK: Se viesti on vale. Vika on EMUssa.
TH: ” …”Valuvikoja” pyritään nyt korjaamaan siten, että Emu asetettaisiin komission keskusvallan ohjaukseen. Talouspolitiikka ulkoistettaisiin teknokraateille ja samalla kansallista päätösvaltaa kavennettaisiin entisestään.Tämä sopii kokoomukselle ja liberaali-lestadiolaiselle keskustalle, ja perussuomalaiset pääsevät taas kauhistele-maan kamalaa liittovaltiota. Liittovaltion käsitteeseen niputetaan kuitenkin kaksi toi-siinsa liittymätöntä asiaa. On täysi syy vastustaa kasvavaa keskusvaltaa, jossa EU- komissio määräisi yhä sitovammin ”kilpailukyvyn” nimissä jäsenmaiden taloutta, työl- lisyyttä ja viime kädessä sosiaalipolitiikkaa. Tämä utopia johtaa jatkuviin ristiriitoihin suvereenien jäsenmaiden ja Brysselin pakkovallan välillä, ja nakertaa EU:n jo finanssikriisissä ja pakolaiskriisissä huvennutta luottamusta lisää.
Emme tarvitse yhteistä budjettipolitiikkaa, emme halua taata toisten velkoja.
Sen sijaan meidän pitää ajaa yhteistä talouspolitiikkaa – lisätään jäsenvaltioiden val-tuuksia ja keskinäistä neuvottelutilaa.Nykyisin suuren jäsenmaan itsekkyys pakottaa kaikki muut toteuttamaan sen vaatimuksia, koska yhteisessä pöydässä ei ole velvolli- suus ajatella ja toimia kaikin työkaluin koko euroalueen tasapainoisen kehityksen puolesta. Silloin voidaan lieventää suhdannevaikeuksia, jollaisia Suomikin on koke-nut, yhdessä sovitulla tavalla – vaikka enemmistön hyväksymällä väliaikaisella poik-keamalla Maastrichtin kurisäännöistä. Jos pääomamarkkinat yhdentyvät aikanaan toivotusti, paikalliset häiriöt hälvenevät, mutta siihen kuluu helposti kymmenen pitkää vuotta. Meidän ei ole syytä jatkaa itse aiheutettua taantumaa omilla toimillamme yhtään pidempään.
SDP:n häilyvä eurolinja johtuu ennen kaikkea viestinnällisestä tappiosta, johon puo-lue varautumattomana joutui ennen vuoden 2011vaaleja.Kun populistinen propagan- da on sekoittanut lähiöäänestäjien päät, on tyydytty myötäilemään ja mielistelemään älämölöä. Ajoittain on vedetty niin tiukkaa, likimain muukalaisvihamielistä linjaa, että solidaarisuuden ystävät on karkotettu puolueesta. Jos omaa viestiä ei ole saatu läpi kaikessa metelissä, ei ole syytä vaihtaa viestiä, vaan kertoa se paremmin. Ja nyt on sen aika – jollei viesti ole tässä rytäkässä päässyt unohtumaan.
Markkinataloutta markkinatalouteen
Euroopan talousvaikeudet eivät johdu EMU:sta, vaan väärästä talouspolitiikasta. Tämä erottelu on välttämättä tehtävä.
Vielä tärkeämpää on, että SDP osaa kertoa kansalaisille, mikä erottaa suuryritysten edunvalvonnan ja aidon,toimivan markkinatalouden. Oikeis- to saa ajaa rahavallan intressiä yleisenä etuna vain niin kauan, kun va-semmisto ei sitä haasta omalla markkinatalouden mallillaan. On ainakin näyttänyt siltä, että finanssikriisin jälkeen
SDP on entistä tiukemmin lukittautunut puolustamaan vähenevää vienti-teollisuutta ja sen työntekijöiden etua, hyvien vuosien julkista sektoria ja sen työntekijöiden etua – pitää kiinni menneisyydestä ja vastustaa tulevaisuutta.
Meidän vastauksemme on: lisää markkinataloutta markkinatalouteen, lisää kilpailua kilpailuun.
Markkinatalous on hyvä tapa järjestää yhteiskunnan toimintaa – niissä tehtävissä, joihin se sopii ja silloin, kun se toimii. Julkisen vallan tehtävä on auttaa ja säädellä markkinataloutta – ja määrätä sille rajat. Yhteis-kunnan fyysiset ja sosiaaliset perusrakenteet eivät kuulu markkinoiden valtaan, siis ei vesihuolto, mutta ei kasvatuskaan. "
" Suomen suurimpia vahvuuksia ovat aito meritokratia ja mahdollisuuksien tasa-arvo. "
" Ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään riippumatta syntyperästä ja varallisuudesta, ennen kaikkea kaikkien ulottuvilla olevan korkeatasoisen koulutuksen ansiosta.Vahva sosiaalinen pohja ei kuitenkaan johda talou-delliseen menestykseen,jos taloutta hallitsevat hyvä veli –verkostot, perin-nöllinen valta, kartellit ja uutta luovaa liiketoimintaa kahlitseva hallinto. Omassa filosofiassani tärkeä käsitepari on mahdollisuuksien tasa-arvo.
Tasa-arvo on kiehtova käsite,koska se on samaan aikaan vaatimus ja ta-voite. Tasa-arvoa edellytetään kaikkeen ja kaikkialla,mutta koskaan sitä ei saavuteta, koska sitä pitää aina parantaa. Tämän vasemmisto on sisäis- tänyt - ehkä jopa liian hyvin.Mutta vähemmälle huomiolle jää se,että sama ominaisuus pätee käsiteparin ensimmäiseen sanaan.Myös mahdollisuuk-sia täytyy tarjota tässä ja nyt mutta koskaan mahdollisuuksia ei ole riittävästi.
Jotta mahdollisuuksien tasa-arvo voisi edetä, meidän on lisättävä paitsi tasa-arvoa, myös mahdollisuuksia.
Fiksu valtio ja dynaamiset yritykset: tehtävänjako
Politiikan ja bisneksen yhteensovittaminen on aina ongelmallista. Histori-assa on ollut valta-aatteita, jotka ovat pyrkineet alistaman toisen toiselle. Sosialismi pyrki alistamaan talouden poliittiseen johtoon,ja sen kaaduttua uusliberaali markkinafundamentalismi haluaa alistaa politiikan talouden keinoille.
Molemmat ääriideologiat ovat täsmälleen samasta syystä väärässä – sa-moin Björn Wahlroos, sekä taistolaisena että äärikapitalistina. Politiikan keinot, tavoitteet ja vahvuudet ovat aivan toiset kuin talouden keinot, tavoitteet ja vahvuudet.
Sen sijaan, että toista alistettaisiin toiselle, julkisen vallan ja yksityisten markkinoiden pitää kunnioittaa toisiaan. Ilman toista ei ole toista.
Julkinen valta vastaa siitä,e ttä markkinat voivat toimia, toisaalta yksityi-nen liiketoiminta rahoittaa julkista valtaa. Ne ovat kuin juna ja rautatie: ilman rautatietä juna ei kulje, ilman junia rautatie on turha.
Viime aikoina on paljon vedottu Saksan esimerkkiin (joskin valikoiden ja vääristellen). Esimerkkiä kannattaa katsoa kauempaa: 1950-luvun ”sosi-aalisesta markkinataloudesta”, jossa valtion keskeisimmäksi tehtäväksi katsottiin kilpailun säänteleminen, valvominen ja varmistaminen.
Sosiaalidemokraattien Karl Schiller – tuleva valtiovarainministeri – linjasi vuonna 1953: ”Niin paljon kilpailua kuin mahdollista, niin vähän suunnittelua kuin välttämätöntä.” SPD luopui tuotantovälineiden sosialisoinnista jo 1959.
Jos yritysten on kilpailtava aina ja kaikkialla,ihmisten ei tarvitse kilpail-la aina ja kaikkialla. Näin syntyi sodan raunioille Wirtschaftswunder, sananmukaisesti talousihme. "
" Saksalaisilta yrityksiltä vaadittiin paljon, mutta paljon ne ovat myös saa-neet. Kaikkein eniten hyötyy kuluttaja, asia-kas, kansalainen. Syntyy luot-tamus,jonka hyötyjä Saksassa tänäänkin nautitaan kodeissa ja työpaikoil- la.Uusi aika tarvitsee uuden tehtävänjaon julkisen vallan ja markkinoiden välillä. Se on keskinäisen kunnioituksen sopimus, jossa fiksu valtio ja dynaamiset yritykset toimivat vuorovaikutuksessa – jättävät toisensa rauhaan silloin, kun se on parasta, ja tukevat toisiaan, kun tarvitaan. Tehtävänjako on siis hyvin yksinkertainen.
Fiksu valtio ei edellytä yrityksiltä muuta kuin osakeyhtiölain 1. pykälässä määrättyä toimintaa:tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Jotta yritys voi tuottaa voittoa,sen on menestyttävä kilpailluilla markkinoilla. Se taas edellyttää taitavaa liikkeenjohtoa ja riittävää riskinottoa. Molemmista on pulaa.
Tätä tavoitetta julkinen valta auttaa tuottamalla monia satojen miljardien arvoisia yleishyvän palveluita:ylläpitämällä lakia ja järjestystä sekä infra-struktuuria, huolehtimalla reilusta kilpailusta sekä kuluttajaa ja työnteki-jää suojaavista normeista,ja panostamalla koulutukseen ja tutkimukseen. Kaikki nämä palvelut yritys korvaa noudattamalla lakeja ja sopimuksia sekä suorittamalla voitostaan veroa, samoin kuin yrityksen menestyksestä hyötyvät työntekijät ja omistajat.
Siinä kaikki. Yritysten ei tarvitse rahoittaa lastensairaaloita. Yritysten ei tarvitse järjestää yritysvastuuseminaareja. Ne ovat yhteiskunnalle korvaa-mattomia pelkällä olemassaolollaan täyttäessään omaa tehtäväänsä.
Fiksu valtio on mahdollistaja
Mikä sitten on se fiksu valtio,johon viittasin? Se on eurooppalainen ja kan- sainvälinen Suomi,joka on sitoutunut globaaliin avoimeen markkinatalou- teen ja osaa sitä myös hyödyntää. Se tarjoaa yrityksille vapautta, mutta vaatii myös paljon. Se haluaa taata reilun kilpailun. Se tarjoaa mahdollisuuksien tasa-arvon niin ihmisille kuin yrityksille.
Fiksu valtio on aktiivinen.
Jokainen yritys ajattelee, ja sen kuuluukin ajatella, vain omaa etuaan. Julkisen vallan on huolehdittava määrätietoisesti ja kaukonäköisesti kansantalouden kokonaisuutta.
Julkiselle vallalle kuuluu vastuu kasvun investoinneista. Fiksu valtio aset- taa tavoitteen ja määrää suunnan, mutta ei pyri omistamaan tai pyörittä- mään suuria hankkeita itse. Juuri nyt,jotta pääsisimme irti taantumasta, tarvitaan isoja julkisia investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja tuote-kehittelyyn. Juuri nyt on lisättävä, ei leikattava, uusien, lupaavien yritysten tukirahoitusta.
Fiksu valtio uudistaa tuotannon,energiaketjun, liikenteen,asumisen ja jäte- huollon rakenteet ilmastoystävälliseen suuntaan – ja samalla luo edelly-tyksiä uusiutuvan tuotannon innovaatioille. Ympäristöteknologia-alan yh-tiöt saavat kotimaasta kunnon referenssitnäytöt osaamisesta,joiden avulla ponnistaa vientimenestykseen.
Markkinat tarvitsevat haastajia ja häiriköitä
Sosiaalidemokraatit eivät enää ole muinaisten luokkarakenteiden vankeja, vaan kansalaisten puolella kaverikapitalismia vastaan.
Julkinen ei ole aina ja kaikkialla parempi kuin yksityinen,jos kilpailu toimii aidosti ja tarkoitusta vastaavasti. Kartelleja, monopoleja ja rajoitettua kilpailua ei pidä hyväksyä niin rakennusalalla kuin ruokakaupoissakaan.
Ei ole mitään syytä, miksi elinkeinoja pitäisi suojata keinotekoisesti. Miten tavallinen suomalainen hyötyy siitä, että taksimatkat ovat kalliita? Miksi on oikein,että joka kunnassa apteekkarit ovat verotilastojen kärjessä? Kil- pailulta ja samalla kehittymiseltä suojatut elinkeinot ajautuvat kaikkialla kriisiin, kun kekseliäät digitaaliset kilpailijat ilmestyvät haastajiksi. Suo-malaiset kaupat eivät oivaltaneet verkon mahdollisuuksia, joten Stock-mann romahti ja Anttila myytiin pilkkahintaan. Onnibussi soveltaa halpa-lentoyhtiöiden varaus- ja hinnoitteluinnovaatioita, ja ajoi laiskan VR:n hetkessä vakaviin vaikeuksiin.
Fiksu valtio on joustava sääntelijä ja innostava kumppani.
Jos sosiaalidemokraatit kieltävät innovaatiot ja sietävät kartelleja, emme kykene johtamaan Suomea menestykseen maailmantaloudessa. "
RK: UMPISIVISTYMÄTTÖMÄT "SOLISALIRATIT" TUHOAVATKIN INNO-VAATIOT HYYSÄÄMÄLLÄ HAISTAPASKANTIEDETTÄ KUTEN "ROTU-MURHA(PIERU)PEILINEUROONEITA" JA TUHOMALLA OIKEATA TIEDETTÄ (JOKA ALALLA, SILLÄ "TIEDE ON YKSI"!) - USEIN MUKA "STALINISMINA"!!!!
" SDP:n pitää edistää aktiivisesti uutta liiketoimintaa, joka häiritsee ja haastaa markkinoiden nykyisiä valtiaita. Muutosta pitää ymmärtää, jotta sitä voi ohjata.
Talouskasvun ja työllisyyden yhteys katkeaa
Tehtävänjakoni fiksun valtion ja dynaamisten yritysten välillä oli varsin suppea. Olennainen ero perinteiseen sosialidemokraattiseen ajatteluun oli ehkä se,että en aseta työllistämistä yritysten vastuuksi.Tämä onkin tärkeä näkökulmaero. Yritys ei ole vastuussa työllistämisestä – vaan yhteiskunta. Kun hallitus esittelee budjettiaan ja SDP omaa vaihtoehtoansa, luvataan aina kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Väitteet vaivaavat minua puolin ja toisin: ne tuntuvat epärehellisiltä.
Tuore kysely antaa karun kuvan todellisuudesta.Suomen 250 suurinta yri- tystä kertoi supistaneensa kolmessa vuodessa työvoimaansa 60000 hen-gellä - ja ilmoittivat supistavansa lisää.Samalla yritykset ovat paremmas-sa tuloskunnossa kuin koskaan: voitot ovat kasvaneet samassa ajassa yli 50 prosenttia. Edessä on ennätyksellinen osinkokevät. Entä jos epämiellyt- tävä totuus on,että nämä asiat eivät vain tapahdu yhtä aikaa,vaan liittyvät toisiinsa – jopa syy-seuraus-suhteessa?
Entä jos yritysten tulos paranee työn tuottavuutta parantamalla, väkeä vähentämällä? Epäilemättä työväenliikkeelle on ongelma, jos työväkeä vähentämällä talous kasvaa.Kaikkein vaarallisinta on silti lakaista sivuun tämä epämiellyttävä ajatus,pitää kiinni työväenromantiikasta ja ihmetellä, kuinka kannatus kerran kukoisti, mutta nyt lakastuu. Suomalaisen teolli-suuden arvonlisä on noin kaksinkertaistunut 25 vuodessa, samalla kun työntekijöiden määrä on laskenut 30 prosenttia eli 150000 ihmisen verran. Tuottavuus kasvaa työpaikkojen kustannuksella.
Monien tutkimusten mukaan Suomesta ovat kadonneet ja katoavat keski-tasoiset, keskipalkkaiset, keskituottavat työt.Kysyntää on korkeimman tuottavuuden ja matalimman tuottavuuden töihin, eli sellaisiin, joihin suomalaisten enemmistö ei joko pysty tai halua.
Digitaalisen maailmantalouden vauhdittama työmarkkinoiden polarisaa-tio jatkuu – ja vahvistuu. Jakautumista voi oikeastaan lievittää vain samal-la keinolla, joka on taannut suomalaisen menestyksen viime vuosiin saak-ka, koulutuksella.Opetuksen ja työvoimakoulutuksen leikkaukset ovat tässäkin suhteessa järjettömiä ja tuhoisia. Jos esittämäni näkemys on tosi, kansantalouden kasvukaan ei lisää merkittävästi työllisyyt-tä. Parhaiden yritysten menestys lisää työpaikkoja vain välillisesti: suuri arvonlisä piris-tää yksityisiä palveluita ja verotulot pitävät yllä julkisia palveluita. Jotta hypoteesia voisi edes tutkia,olisi ensin saatava menestyjiä. Eikä hyvältä näytä. Digitaalisessa maailmantaloudessa Suomi on jäänyt alihankkijaksi. Esimerkiksi Kaipolan paperitehtaan kuutoskone kes-kittyi painamaan vain Ikean luetteloita. Sadoin tuhansin, miljoonittain.
Suomalaiset sijoittuivat arvonlisäketjun alapäähän, seuranaan romania-laiset, jotka ahkeroivat huonekalujätille loputtomiin lastulevyhyllyjä. Painokeikka siirtyi halvempaan maahan, kuutoskone suljettiin.
Varkaudessa paperikone muutettiin kartongille. Nettikaupan räjähdysmäi- nen kasvu lisää pakkaamisen tarvetta, joten suomalaisia tarvitaan apurei-na tässäkin tuhannen miljardin bisneksessä, joka kaksinkertaistuu jo nykyisen hallituskauden aikana.
Mutta suomalaisen työn hinnalla ei kannata satsata globaaliin alihankin-taan. Ja varsinaiset voitot jäävät joka tapauksessa fiksummille ja rohkeammille.
Tuottavuuserot räjähtävät
Suomalaisia on työelämässä noin 2,4 miljoonaa. Kun tämän väen pitää elättää kolme miljoonaa muuta suomalaista, huoltosuhde on 44/100. Väes-tön ikääntyminen vaikeuttaa tilannetta entisestään.
Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteen mukaan työttömyys kasvaa tänä vuonna vuosisadan korkeimpiin lukuihin,noin 370 000 henkilöön. Heistä pitkäaikaistyöttömiä on peräti 130000, osin hallituksen määrätietoisen toimettomuuden ansiosta.
Pitkäaikaistyöttömien on vaikea palata työelämään. Kuva on vielä karum- pi, kun tutkitaan yksilöllisiä työllistymisen esteitä.Vaikeasti työllistyviä voi hyvinkin olla 250000, eli kaksi kolmasosaa kaikista. He eivät pääse töihin, vaikka talous ja tuotanto kävisivät punaisina.
Jokaista kymmentä työssä olevaa kohti on yksi, joka ei elinaikanaan enää saa työtä. Vaikka työllisyys paranisi, työelämästä syrjäytyneiden ja syrjäy-tettyjen määrä on jo itsessään niin suuri, että humaanissa yhteiskunnassa palkkatyö ei voi olla kansalaisuuden mitta. Olemme siirtyneet käsittämättömien tuottavuuserojen maailmaan.
30 MUSTEMAALARI MUSTEMAALARI 31
Peliyhtiö Supercell on 1,5 miljardin euron liikevaihdollaan yhtä suuri fir-ma kuin Valtion Rautatiet. VR:llä on töissä yli 10000 ihmistä, Supercellillä 150. VR:n työntekijän osuus liikevaihdosta on 15000 euroa,kun taas jokai- nen pelintekijä tuottaa bruttolisäarvoa tasan miljoona euroa. Ajan merkki on, että viime verotiedoissa pelisuunnittelija Lasse Louhento ohitti Koneen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan Suomen suuripalkkaisimpana henkilönä: kuukausitulot puoli miljoonaa euroa.
Peliyritykset työllistävät Suomessa vain 2500 ihmistä. Yksinomaan K- kau-pat työllistävät väkeä kymmenen kertaa enemmän.Peliteollisuus ei ole tyy- pillinen toimiala, eikä kansantaloudellisesti kovin merkittävä. Mutta se on niitä aloja, joissa Suomi menestyy avoimessa globaalissa kilpailussa. Ja avointa globaalia kilpailua luonnehtii se, että kaikkein arvokkaimmat yh-tiöt eivät työllistä juurikaan väkeä.FANG eli Facebook, Amazon, Netflix ja Google saivat neljään pekkaan aikaan 95 prosenttia New Yorkin pörssi-in-deksin kurssinoususta vuonna 2015. Facebookissa on 12000 työntekijää, Googlella 60000 ja Netflixillä vain 2500.
Amazonin paketteja pakkaa sentään yli 200 000 täysi- ja osaaikaista lajittelijaa ympäri maailmaa – mutta sekin on vain 10 prosenttia tavarataloketju Walmartin työntekijämäärästä.
Tämä ei ole uutta.Talouskasvu ja työllisyys ovat erkaantuneet toisistaan jo vuosia sitten. Nokialla oli Suomessa 25000 työntekijää vuonna 2000 - noin prosentti työllisistä. Nokian bkt-osuus oli kuitenkin nelinkertainen, nyky-hinnoilla työntekijää kohti yli 250 000 euroa. Vaikka suomalaiset yritykset löytäisivät keinot menestyä digitaalisessa maailmantaloudessa, sadat tuhannet jäävät vaille palkkatyötä, jonka turvin rakentaa tulevaisuutta perheelleen ja merkitystä elämälleen.
Työ ei ole arvo, mutta monelle se ei ole edes resurssi.
”Markkinaehtoinen työ” on vaarallinen iskulause
Nykyinen hallitus vaatii,että on synnyttävä markkinaehtoisia työpaikko- ja. Muut työt eivät ole ”oikeita töitä”: olkoot ihmiset mieluummin toimetto- mina kuin julkisella sektorilla.”Markkinaehtoisuus” tarkoittaakin sitä, että markkinat sanelevat ehdot – joihin ei kuulu työsuhteen suojaa, sosiaaliturvaa tai palkkaa jolla voi tulla toimeen.
Tämä ei käy SDP:lle. Mutta sosiaalidemokraatit jakavat saman aatepoh-jan: vain työtä tekemällä ansaitsee yh-teiskunnan palvelut. Jos on utopiaa, että 300000 ihmistä voi saada hyviä töitä – niin eikö silloin ole hyväksyttävä huonot työt?
Kysymys ei ole, toisin kuin hallitus inttää, edes työn hinnasta. Suuri osa ei kelpaa työnantajille millään ehdoilla. Näin ollen ”markkinaehtoisuus” on pelkkä veruke sille, että sosiaalitukia leikataan valtiontaloudellisista syistä. Kuri kovenee,valtio supistuu.
Sosiaalidemokraatit eivät voi,eivätkä saa,luottaa siihen,että vientivetoi-sella kasvulla suuret yritykset luovat merkittävästi työpaikkoja. Talous-kasvu ja työllisyys pitää erottaa toisistaan myös ohjelman tasolla, kuten ne ovat erkaantuneet jo todellisuuden tasolla.
Se tarkoittaa, että suurelle osalle suomalaisista syntyy työpaikkoja vain sinne, missä liiketaloudellinen tulos ei ole tärkein.
2020-luvun työ ei ole markkinaehtoista työtä, vaan markkinoita täyden-tävää ja mahdollistavaa työtä. Uudessa tehtävänjaossa yhteiskunta hy-väksyy, että yritykset tavoittelevat voittoa,eivät työpaikkoja. Vastikkeek-si liike-elämä hyväksyy, että yhteiskunta rahoittaa työllisyyttä, jolla ei ole markkina-arvoa.
Ainakaan tavalla, jonka markkinat osaavat hinnoitella.
Työllistäminen jää julkisen vallan vastuulle
Jos yrityksiltä ei voi edellyttää työllistämistä, yhteiskunnan on kannetta-va siitä vastuu. Samalla on hyväksyttävä,että hallinnon tehokkuutta ei mitata markkinoiden mittarein,jotka aiheuttavat lopulta enemmän vahinkoa kuin aitoa hyötyä.
Aktiivinen työllisyyspolitiikka on ilman muuta julkisen vallan perustehtä-viä, ja sen laiminlyönti synti ja rikos.On saatettava kymmenet tuhannet ih-miset työstä työhön,koulutettava oikein ja oikea-aikaisesti uusiin tehtäviin. Lauri Ihalaisen tärkeitä saavutuksia olivat oikeus keikkatöihin ja opiske-luun työttömyyskorvauksen kärsimättä, ja myös yrittäjyys olisi sallittava.
Muutkin perin perinteiset sosialidemokraattiset keinot ovat paikallaan työllisyysasteen nostamiseksi. Eritoten naisten työmarkkina-asemaa on autettava. Eläkeläiset on houkuteltava jatkamaan työssä. Osa-aikatyön lisääminen auttaa molemmissa.
On hyväksyttävä, ja vaivihkaa hyväksyttykin, se tosiasia,että useat eivät saa työstään riittävää toimeentuloa. Julkisen vallan perustehtävänä on tarjota palkkatuettua työvoimaa yrityksiin, järjestää kunnallisia kunnossapitotehtäviä, harjoittelua ja kesätyöpaikkoja.
Erityinen vastuu on nuorista.
Työllisen ja työttömän jyrkkää rajaa on syytä entisestään hälventää. Julki-nen valta tukekoon ns. välityömarkkinoita, vapaaehtoistoimintaa ja kol-mannen sektorin työllistävyyttä.Tarvitaan myös ammattimaisesti johdettu- ja,isoja sosiaalisia yrityksiä,jotka osallistavat vaikeasti työllistyviä mielek- käisiin ja hyödyllisiin hankkeisiin. Kun keskitytään aloille, joilla ei ole kaupallisia toimijoita, ei ole aitoa pelkoa kilpailun vääristymisestäkään.
Tämä on sosialidemokraattien vastaus työehtojen polkemiseen matala-palkka-aloilla. Tämä on fiksun ,aktiivisen valtion vastaus vastikkeetto-man perustulon haikailijoille. Sosiaaliturva tarvitsee suuren remontin. Demarinuorten malli yksinkertaistetusta yleisturvasta on tärkeä avaus.
Työ ei ole arvo, mutta solidaarisuus on. Sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Käpylän menestystarina – ja sen loppu
Zoomaamme Helsingin Käpylään, syksyyn 2013. Olen tempomassa poi-kani kanssa lounasravintolan ovenripaa jo kolmatta kertaa sen jälkeen, kun paikka sulki kesänä. Jo ensimmäisenä keväänään ravintola oli tur-voksissa tyytyväisistä ruokailijoista, jono ulottui joskus kadulle saakka. Yrittäjät olivat havainneet tarpeen, toivat oikean tarjonnan, ja uskolliset asiakkaat toivat rahansa päivästä toiseen. Mutta nyt ovi pysyi säpissä.
Paikalle ilmestyi omistajayrittäjä, joka kertoi,että paikka suljetaan.Olin tyrmistynyt. Miksi?
Koska heidän pitäisi palkata uusi työntekijä, ja se on liian kova riski, yrittäjä kertoi.
Palattuamme pakastepizzan kanssa kotiin päädyin toteamaan, että mie-het olivat hyviä kotitaloudessa, mutta sitäkin heikompia liiketaloudessa. Jos joka päivä satoja annoksia myyvän ravintolan kate ei riitä palkkaa-maan työntekijää, jotain on pielessä. Miksei kokeiltu halvempia raaka-aineita, korkeampia hintoja, lyhyempää lounasaikaa tai nopeampaa läpivirtausta?
Todennäköisempää on kuitenkin,että yrittäjäjärjestöjen levittämät levot-tomat legendat ja marina työn hinnasta oli sumentanut kokkien järjen. Perustelu,ettei ole varaa palkata työntekijää,on niin yleisesti hyväksytty, että häpeä huonosta bisnesosaamisesta jää toiseksi. Tämä on surullinen tilannekuva.
Mutta koska se on totta,, siihen on suhtauduttava vakavasti. Pienyrittäjien aito tai koettu kynnys työntekijän palkkaamiseen koituu kansantaloudelle – ja työllisyydelle – kohtalokkaaksi. Fiksu valtio tekee kaikkensa, jotta kynnystä madalletaan – varsinkin, kun ihmeellistä kyllä, oikeistohallitus ei näytä tekevän mitään pienyritysten eteen.
Olen tähän saakka puhunut yrityksistä yhdellä määreellä, mikä on väärin. Eri kokoiset yritykset antavat yhteiskuntaan erilaista hyvää. Pienten yri-tysten tarpeet ovat toiset kuin suurten yritysten, kuten todistettiin SDP:n vaihtoehtobudjettiin kuuluvassa Yrittäjäpaketissa, jota sain olla tekemässä.
Alle 10 hengen yritykset työllistävät enemmän suomalaisia kuin yli 1000 hengen yritykset. Niiden tavoitteena ei ole ensisijaisesti kasvu, eikä riskiä ottamalla saatava
10-30 hengen yritysten työnantajavelvoitteita on kevennettävä. Niille on sallittava esimerkiksi pidempi koeaika, huojennuksia työaikasääntöihin ja YT-menettelyn normeihin. Nykyään raskaiden velvoitteiden välttäminen suorastaan rajoittaa työllistämistä. Entäpä, jos SDP olisi yrittäjäpuolue?
Tuottajakansalaiset työllistävät
Erityisen tuskaista työllistäminen on Suomen 170000 yksinyrittäjälle, joiden päämäärä on lähinnä työllistää itsensä.Jos asiakkaita tai toimek-siantoja tulee kuitenkin enemmän kuin yksin voi hoitaa, useimmilta lop-puu uskallus tai osaaminen ulkopuolisen avun palkkaamiseen. Yrittäjä-paketissamme esitämme verohuojennusta, jonka ansiosta ulkopuolisen työntekijän palkkakulut voisi vähentää tuloksesta määrätyn ajan.
Yrittäjiksi lasketaan tämän vuoden alusta myös kymmeniä tuhansia am-matinharjoittajia ja freelancereita. Olen tehnyt kirjallisen kysymyksen, jonka tavoitteena on, ettei itsenäisesti työllistyvän sosiaaliturva enää jäisi viranomaisten mielivallan armoille. Tässä on vielä paljon tehtävää.
Kuten työttömän ja työllisen välistä eroa on hämärretty, myös päätoimi-sen ja sivutoimisen yrittäjän rajaa pitää tarvittaessa lainsäädännöllä hälventää. Fiksu valtio kannustaa ihmisiä kokeilemaan siipiään yrittäjinä ja tarjoaa myös turvaverkon vaikeuksien tullen.
”Epätyypilliset” työsuhteet ovat epäilyttäviä perinteisessä sosiaalidemo-kraattisessa ajattelussa.Kuitenkin pää- ja sivutoimisten yrittäjien verkos-toja,jotka luovat keskenään toimeksiantoja ja työtilaisuuksia, kannattaa tukea. Ne kannustavat ihmisiä ottamaan oman vastuun toimeentulos-taan – ja hyödyntämään mahdollisuuksia, joita jäykät yritysrakenteet eivät nyt osaa huomata. Mikroyrittäjät ovat aktiivisia,joustavia tuottajakansalaisia, jotka tuovat talouteen luovuutta ja dynamiikkaa.
Fiksu valtio toteuttaa nopeasti käytännölliset toimet, joilla mikroyrittä-jien verkostot voivat vaivatta hoitaa viranomaisvelvoitteensa. Varuste-lekan toimitusjohtaja Valtteri Lindholm on ehdottanut,että julkinen valta jakaa pilvipalveluna yhteisen alustan, joka sisältää kaikki yritystoiminnassa tarvittavat ohjelmat.
Digitaalinen talous on romahduttanut alalle tulon kynnyksen ja samalla kustannusrakenteet monilla perinteisillä sektoreilla.Sananvapaus kuului ennen niille, jotka omistivat painokoneen. Nyt mediaimperiumit taistele-vat henkensä edestä, samalla kun yksi nainen ja netti voivat saada aikaan suuren vaikutuksen.
Jälleen on kysymys keinotekoisesti kilpailulta suojattujen alojen romah-duksesta. Internet on toteuttanut Marxin haaveen: tuotantovälineet kuu-luvat kansalle. Tuottajakansalaiset voivat lisätä työpaikkoja, hyvinvoin-tia ja myös kansantuloa aivan valtavasti aivan arkisilla varusteilla. Fiksu valtio huolehtii siitä, että heillä on tilaa – ja turvaa.
Yksi Suomi
Ulkomailla kerron aika usein illallispöydässä jutun, joka kertoo, miten erikoislaatuinen maa Suomi on.
1990-luvun puolivälissä Helsingissä järjestettiin konferenssi kehitysmai-den naisille. He olivat hyvin otettuja, kun itse Suomen ulkoministeri tuli pitämään tervehdyspuheen, varsinkin kun hän oli nainen.
Varsinainen hämmästys koitti lauantai-iltapäivänä, kun konferenssin osal-listujat matkustivat metrolla Itä-Helsinkiin. Vaunussa matkusti tuo sama ulkoministeri: verkkareis-sa ja kumisaappaat jalassa. Tarja Halonen oli menossa siirtolapuutarhamökille.
"Vaskistisignaali" Halosen kampanjakrääsän joukossa?
Suomessa etäisyydet ovat vain maantieteellisiä. Tasa-arvon kulttuuri on juurtunut niin syvälle, että kuka tahansa kansalainen voi esittää huolen-sa ministerille. Aito meritokratia ja kaikkien saavutettava korkeatasoi-nen koulutus johtaa kenet tahansa eliittiin, jos kykyä ja pyrkyä riittää. Tämä mahdollisuus on Suomen erityinen voima.
Suomessa vallitsee yhä voimakas yhteenkuuluvaisuuden, yhteisvastuun ja luottamuksen kokemus. Jokaisen päättäjän velvollisuus on lujittaa keskinäisen kunnioituksen sopimusta parhaansa mukaan.
Siksi ei ole ollenkaan mahdotonta kuvitella, että Suomen tuottavin yksi-lö ja Suomen tuottamattomin yksilö istuvat samalla terassilla kaljatuop-pi kädessä. Toisella on peliyhtiön lippalakki,toisella Hankkijan. Heidän ei ole vaikea keksiä puheenaihetta, varsinkin,jos tuoppi ei ole ensimmäi- nen. Ainakin poliitikot voidaan haukkua hyvässä yhteisymmärryksessä.
Välimatkaa ei ole. Polarisaatiota ei ole – ihmisten kesken. On vain yksi Suomi, ja siitä yhteisyydestä on pidettävä kiinni. "
HM: HEWONPASKAA!
Halonen on siis on myös VARSINAINEN PIERUVERKKARIPOPULISTI aina-kin "nuorten" aatteellisten seuraajiensa kuten tässä Timo Harakan (s. 1962) puheissa, joita he maailmalla organisoidusti ja vimmaisesti levittävät ...
Toimittaja Timo Laaninen, dosentti Thomas Wallgren ja presidentti Tarja Halonen pohtivat humanismin tilaa ajatuspaja e2:n seminaarissa.
... ja "SDP:n herarhissi voi olla "TIE ELIITTIIN" KENELLE HYVÄNSÄ!!!
" Supercellin perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja maksoivat kumpikin 54 miljoonaa euroa myyntivoiton veroa vuonna 2013. Se on ylivoimainen veronmaksun Suomen ennätys. Kumpikin maksoi kerralla enemmän veroa kuin Björn Wahlroos 13 vuoden aikana. Verosuunnitte-lulla he olisivat säästäneet valtavia summia, mutta Paananen totesi:
”Me ollaan saatu paljon apua yhteiskunnalta,ja nyt on meidän vuoro maksaa takaisin.”
Paananen ja Kodisoja ovat suorittaneet yhteiskunnalta saamansa luotta-muksen korkeilla koroilla: Supercell on tuottanut kahtena viime vuonna valtiolle reippaasti yli puoli miljardia euroa.
Tästä syystä olen Supercell-sosialisti.
Vakaumukseni on, että mahdollisuuksien tasa-arvo on Suomen tärkein kil-pailukykytekijä – varsinkin kun sanaparin molempia osia painotetaan yhtä vakavasti.Vakaumukseni on,että yhteiskunnan ja markkinoiden kesken on luotavissa keskinäisen kunnioituksen sopimus,jota perinteinen etujärjestöjen kabinettikoneisto tukee, jos kykenee. Fiksu valtio takaa mahdollisuuden yksilöille ja yrityksille.
Fiksu valtio antaa kansalaisille tilaa ja turvaa.
Sosiaalidemokraattisella liikkeellä on nyt ratkaiseva hetki.
Jos haluamme vastuuta, meillä on oltava vastauksia.
Monet teollisen ajan uskomukset taloudesta ja työstä saavat luvan väis-tyä, meidän on katsottava todellisuutta silmiin.Seisomme meren rannal- la, surffilauta kainalossa. Nyt on oltava valmis, sillä uusi aalto lähestyy. - "
VASTAUKSIA EI OLE NOSKEILLA EIKÄ HALONPERKELEELLÄ: EIKÄ ONGELMAAKAAN OLE TIETENKÄÄN TIEDOSTETTU: SITÄ EURO-PUOSKARI-HAISTAPASKANTIEDETTÄ, JOHON JUURI HALONPERKELE ON MITÄ SUURIN SYYPÄÄ!
Vaskisti Poroh ja noske Tsipras
***
Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka. [Arttu Laitala]
Liikenneministeri aikoo listiä netistä kaiken sanavapauden.
Nyt sattuu olemaan tulilinjalla Kokoomuksen europoliitikkona uransa luonut Facebookin johtaja Aura Salla, joka on kai Pyryharakan asteikolla "ryssäntrolli"... (Melkein kuin Jessiä haukkuisi ryssänmieliseksi...)
Nämä vasemmistolaisinakin esiintyvät sekopäähirohitoistit näkevät jokaisen kaikkialla leijuvan "seksiväkivallan" pakkomielteensä (jolla he viime kädessä tienaavat) ja muut perskohtaiset hourunsa kyseenalaistavan tavunkin "valeuutisina"...
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2a28ded5-2360-400b-8238-5c413e93fc04
" Ministeri Harakka suivaantui Facebookin Aura Sallaan – ”Luottamus käy vähiin”
Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka: ”Olen pettynyt Aura Sallan käsienpesuun”.
Mika Koskinen
[email protected]
perjantai 15.7.2022 klo 16:05 (muokattu 15.7.2022 klo 17:28)
Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd) on pettynyt Facebookin EU-asioista vastaavan yhteiskuntasuhdejohtaja Aura Sallan toimintaan.
– Olen pettynyt Aura Sallan käsienpesuun. Olen ollut kansainvälisissä keskusteluissa Ukrainan sodan alettua, joissa Metan (entinen Facebook), Googlen ja Youtuben johtajat lupasivat korjata suosittelualgoritmeja ja vahvistaa moderointia valetiedon ja väkivallan takia. Luottamus käy vähiin, Harakka arvostelle Twitterissä.
hs.fi
Facebook | Facebookin edustaja väitti, ettei yhtiö valitse algoritmeja – Tutkija: ”Nimenomaan...
Helsingin yliopiston tutkija Matti Nelimarkka muistuttaa, että kaikki algoritmit ovat jollain tavalla puolueellisia.
Harakka on liittänyt juttunsa yhteyteen Helsingin Sanomien jutun, jossa kerrotaan Sallan väittäneen Suomi-areenan keskustelutilaisuudessa tiistaina, että ”Facebook ei valitse algoritmeja, jotka määrittävät, missä järjestyksessä käyttäjä näkee muiden käyttäjien, mainostajien ja sivujen tekemät julkaisut.”
– Jokainen voi valita, haluaako kronologisen newsfeedin, eli ne postaukset tulevat sieltä aikajärjestyksessä. Meidän kaltainen yritys ei valitse niitä algoritmeja, HS kirjoittaa Sallan sanoneen.
Aalto-yliopiston tutkija, tietojenkäsittelytieteen tohtori Matti Nelimarkka kertoo HS:n jutussa keskustelleensa Sallan kommenteista kollegoidensa kanssa.
– Nelimarkan mukaan Facebook on tehnyt valinnan jo siinä vaiheessa, kun se on päättänyt antaa palvelun käyttäjälle kaksi vaihtoehtoa uutissyötteen järjestämiseen: kronologisen eli aikajärjestyksessä ilmestyvän tai suosituksiin perustuvan järjestyksen. Kahden valinnan laatikon ulkopuolella on muitakin vaihtoehtoja, esimerkiksi aakkosjärjestys tai täysin sivustojen seuraajien määrään perustuva järjestys, HS kirjoittaa.
Nelimarkka sanoo HS:lle, että ”Facebookin on ollut suosittelualgoritmiaan suunnitellessa pakko tehdä valintoja siitä, mitä he haluavat optimoida, esimerkiksi enemmän klikkejä, enemmän reaktioita vai enemmän käytettyä aikaa palvelussa. Ja nimenomaan Facebook tekee näitä valintoja”.
On oikea ratkaisu, että hullujen, ministereidenkään mukaan ei puokkoilla.
Perin juurin mätiä ne MÄTÄn algoritmitkin kyllä ovat... "
Facebookin EU-asioista vastaava yhteiskuntasuhdejohtaja Aura Salla. Thierry Monasse
***
Totaa... Onko helsinkiläiset transhumanisoitu???
https://www.hel.fi/fi/uutiset/helsinki-yhteistyossa-maailman-talousfoorumin-wef-kanssa-pormestari-vartiainen-esittelee
" Helsinki yhteistyössä Maailman talousfoorumin (WEF) kanssa – pormestari Vartiainen esittelee henkilödataan liittyvän hankkeen ensimmäisiä tuloksia
Hankkeen valmistelut käynnistyivät Suomessa ja Helsingissä helmikuussa 2020. Kansallisen hankeryhmän työskentelyssä on ollut mukana valtionhallinnon ja kaupunkien lisäksi tutkimuksen ja elinkeinoelämän edustajia. Hankkeen koordinointivastuu on liikenne- ja viestintäministeriöllä.
Ensimmäinen kumppanuusjakso poiki lisätietoa henkilödatan hyödyntämisestä ja käsittelystä
Helsingin kaupunki on vastannut yhteistyöhön liittyvästä ensimmäisestä Fellowship-jaksosta, jonka aikana kaupungin palkkaama määräaikainen asiantuntija työskenteli San Franciscossa sijaitsevassa C4IR-keskuksessa. Kesäkuusta 2020 syyskuuhun 2021 jatkunut jakso oli ensimmäinen askel mahdollisen kumppanuustoimipisteen perustamisessa.
Projektiin koottu kansainvälinen asiantuntijaryhmä kirjoitti jakson aikana julkaisun, joka ottaa kantaa eri näkökulmista ihmislähtöisen datan hyödyntämisen tärkeyteen ja mahdollisuuksiin. Lisäksi Helsingin kaupunki aloitti jakson aikana data-analytiikkakokeilun, jonka puitteissa rakennettiin henkilödatan käsittelyn mahdollistava tekninen ympäristö sekä anonymisointiprosessi. Tämä kokeilu jatkuu edelleen ja saatetaan päätökseen vuoden 2021 loppuun mennessä.
Ensimmäisen Fellowship-jakson päätöstapahtuma on 8. syyskuuta 2021. Pormestari Juhana Vartiainen on kutsuttu avauspuheenvuoron pitäjäksi.
— Helsingin tavoitteena on olla maailman kärkitasoa digitalisaation hyödyntämisessä. Tämän tavoitteen tueksi tarvitsemme sekä kansallista että kansainvälistä yhteistyötä datankäytön tehostamisessa – C4IR-hanke on tästä erinomainen esimerkki. Erityisesti meidän tulee tunnistaa eettisesti käytetyn yksilötiedon tärkeys ja hyödyntää siihen liittyviä mahdollisuuksia, pormestari Vartiainen sanoo.
Tilaisuutta johtaa C4IR:n varajohtaja Sheila Warren ja loppusanat pitää liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka. Ohjelmassa on myös paneelikeskustelu, johon on kutsuttu Suomesta mukaan projektin edistämistä vahvasti edesauttanut Helsingin entinen pormestari Jan Vapaavuori.
Hankkeen eteneminen edellyttää toisen kumppanuusjakson ja yritysyhteistyötä
C4IR-toimipisteen perustamisedellytyksien täyttymiseksi hankkeeseen ja sen rahoittamiseen tulee saada mukaan myös paikallisia yrityksiä. Tämän johdosta hanketta pyritään nyt jatkamaan toisella vuoden kestävällä Fellowship-jaksolla, joka toteutettaisiin suomalaisten yritysten kanssa tehtävänä yhteistyönä.
Hankkeen loppujulkaisun voi katsoa verkossa 8.9.2021 noin klo 17:
Empowered Data Societies(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun):
A Human-Centric Approach to Data Relationships
Lisää aiheesta:
Centre for the Fourth Industrial Revolution
(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Loppujulkaisu: Empowered Data Societies: A Human-Centric Approach to Data Relationships(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kuva: Jussi Hellsten "