Yksi perusvirhe on läpistä ”arvokeskustelua” puhumatta IDEOLOGIASTA eli tosiasia- ja lakiolettamuksista mitään.

Kukaan sano julkisesti ”arvokeskustelussa” koskaan kannattavansa ”taantumusta”, ”epäoikeudenmukaisuutta”, ”eriarvoistamista”, ”diktatuuria”,”saastuttamista”, epäde-mokratisoitumista”, ”järjettömyyttä”, ”asiantuntemattomuutta”, ”epätieteellisyyttä”, ”moralittomuutta”, ”eristäytymistä”, ”köyhdyttämistä” …

Eri ARVOISTA ”näyttäisi oltavan laajasati kaikki ihan samaa mieltä…

Tai sitten kyseessä on aivan pelkkä BLUFFI”KESKUSTELU”.

http://www.timoharakka.fi/wp-content/uploads/2016/02/SSSL_Mustemaalari_2016_aukeamat_high.pdf

” Kansanedustaja TIMO HARAKKA

Screenshot_2019-05-31%20SSSL_Mustemaalar

Liike 2020

Sosiaalidemokraatit ovat yltäneet mielipidetiedustelujen ykköspaikalle. Syytä ylettömään ilakointiin ei ole, sillä seuraaviin vaaleihin on vielä pitkä aika.

Juhlatunnelmaa nakertaa myös aito kysymys: millä oikeutuksella voimme väittää – ja vakuuttaa äänestäjätkin – että juuri SDP on vuonna 2019 se liike, joka johtaa Suomen turvallisesti tulevaisuuteen?

Turvallisesti tulevaisuuteen

Sanaparin molemmat osat ovat välttämättömiä. Ensinnäkin Suomea on luotsattava niin, että kansalaisten luottamus tulevaisuuteen säilyy,että yhteiskunta ei tärvele vah-vuuksiaan. Luottavaisuus syntyy luottamuksesta:yhteiskunnassa vallitsee yhteistyön, sopimisen a keskinäisen kunnioituksen henki. Jokaisesta kannetaan vastuu – ja jokainen kantaa vastuuta.

Samalla on varauduttava tulevaisuuteen,jota ei voi hallita eikä hillitä.Kansalainen voi luottaa vain sellaiseen poliittiseen liikkeeseen, joka on valmis tulevaisuuteen, eikä pelkää muutoksia. Jos maailma uhkaa mennä, kuten se usein uhkaa, sosiaalidemo-kraattien kannalta väärään suuntaan,ei auta jarruttaa,vaan ohjata paremmalle reitille. Turvallisuus ilman tulevaisuutta on katteetonta nostalgiaa.

Tulevaisuus ilman turvallisuutta on rosvoparonien ratkaisu. Ensimmäinen on persujen huijaus. Jälkimmäinen on oikeiston illuusio. Mikä on sosiaalidemokraattien vaihtoehto?

Minulta kysyttiin ensimmäisessä vaalitilaisuudessa sama kiperä kysymys kuin Mau-no Koivistolta aikanaan:  minkä  sortin  sosialisti olet? Hätäpäissäni keksin vastauk- sen, johon olen vieläkin varsin tyytyväinen, enkä aio sitä muuttaa. Vastasin, että olen Supercell-sosialisti. Mitä se tarkoittaa, selviää kohta.


TH: ” … SDP:n väärät arvot

Mikä  estää  sosiaalidemokraatteja  olemasta tulevaisuuspuolue? Väärät arvot. Tar-kemmin sanoen: arvot eivät ole väärät, mutta ne on käsitetty väärin. Jos kysyt SDP:n jäsenkirjan omistajalta puolueen tärkeintä arvoa,hän vastaa todennäköisesti:  työ.

Mutta työ on resurssi,eikä arvo. Myös raha on resurssi. On  hyvä,jos on rahaa, mutta rikkaus ei ole arvo. On onnellista olla työssä, mutta työ ei ole arvo. Jos  työn  näkee  arvona,  siitä  juontuu monta väärää päätelmää. ”

RK: Harakka on etäisesti oikeassa: hän tarkoittaa ”resursseillatuotantovoimia (työ; pääoma: tuotantovälineet, luonnonvarat; tiede).

Tuotantovoimien dialektinen vastakohta yhteiskunnassa ovat tuotantosuhteet kuten omistussuhteet. Niistä puhutaan yleensä politiikassa enemmänkin kuin tuotantovoimista, ja ne ovat poliittisesti vaikutettavissa helpommin.

Työhön voi suhtautua arvona, mutta se ei ole kovin hyödyllistä KAPITALISMISSA, kenellekään. Samalla kun työ on tuotteiden taloudellisen arvon lähde, se on myös samalla sellaista, jota aina pyritään minimoimaan.


Vieraantunut tuö ei voi olla aito arvo.


Työ ei välttämättä toimi todellisessa yhteiskunnassa siten kuin siihen suhtaudutaan politiikassa.

Jokin patatyhmä pakkotyö voi myös viime kädessä ja ennen kaikkea olla keino estää jotakin väestöryhmää tekemistä mitään itselleen ja yhteiskunnalle todella hyödylli-seksi katsomaansa, vaikkapa todella paikkansa pitävää tiedettä tai uusia näkökulmia avaavaa taidetta. Jotta tallaistakin voisi tapahtua, ”työ” on jo täytynyt ”nostaa ylimmäksi julkilaustuksi arvoksi” VÄÄRÄLLÄ TAVALLA.

TH: ” Kun puolustamme työntekijöitä, kuvittelemme puolustavamme arvoja, vaikka puolustamme etuja.  ”

RK: Työn(tekijöiden) todellisten objektiivisten etujen puolustaminen ei suinkaan ole ”paha”, vaan sitä, mitänimeomaan PITÄÄ tehdä…

TH: ” Kannattajien etujen ajaminen on puolueen yksi tehtävä, jopa tärkeä tehtävä. Pääoman ja työn välinen kamppailu ei ole kadonnut mihinkään.

T.: Taaskin Harakka on aivan oikeassa…

TH: ” Mutta samalla menetämme toimintamme tärkeimmän oikeutuksen. ”

RK: Harakka surffaa työväenluokan etujen ajamisesta KANNATTAJIEN ETUJEN ajamiseen…

Tämä on kielellistä kusetusta…

TH: ” Oikeisto suosii suuryrityksiä ja suurituloisia, ja naamioi jakopolitiikkansa ”isänmaan eduksi”. ”

RK: Kaikki naamioivat. Yhtä ja yhtenäistä ”isänmaan etua” ei kuitenkaan ole olemassakaan.

Harakka tarkoittaa, että demarit puhuvat retorisesti ”kannattajiensa eduista”, oikeisto ”isänmaan edusta”. Molemmat valehtelevat…

TH: ” Emme voi todistaa toisten kaksinaamaisuutta, jos itse teesken- telemme, että puolustamme kannattajiamme epäitsekkäistä syistä. Puheenjohtaja Antti Rinne on siis oikeassa, kun hän on nostanut puolueen tärkeimmäksi arvoksi vapauden. Haas-te on, että annamme sanalle sisällön. Mihin ihminen on vapaa – ja mistä – kun hän toimii yhdessä toisten kanssa, menneitä, nykyisiä ja tulevia polvia kunnioittaen?

Meidän on vakuutettava suomalaiset:  jokaisen vapaus lisääntyy, kun kaikkien vapaus lisääntyy. 

RK: Varsinainen ”älynväläys”, jossa ei sanota mitään!

Missähän ja koska muuten Rinne olisi tuollaista esittänyt…

Rinne on Harakan vastustaja ja kilpailija.

TH: ” Vapaus on tärkeä arvo juuri nyt, kun kansalaisille syötetään pakkoja. Talouden etu on se ylin pakko, jolle oikeisto haluaa uhrata ihmisten elämän. Taloudesta on pi-dettävä hyvää huolta,mutta taloudesta ei voi huolehtia, jos ihmisistä ei huolehdita. Vaikeus on siinä, että digitaalinen maailmantalous on vapauttanut pääomat, mutta ei ihmisiä. Sadat miljoonat ihmiset ovat vapaita vastoin tahtoaan, vapaita työstä. 300000 suomalaista on vaikeuksissa yhteiskunnassa, joka perustuu työhön, mutta ei voi taata työtä. Siihen eivät sosiaalidemokraatitkaan pysty. Karu totuus on, että  taval-linen työ katoaa. Ei kerralla, vaan hitaasti. Se työ, joka ei ole huippuammattilaisten  korvaamatonta aherrusta tai palvelualan matalapalkkatyötä, ulkoistetaan, siirretään ulkomaille, automatisoidaan tai robotisoidaan.

Kuitenkin vain korkea työllisyys voi rahoittaa korkeatasoiset julkiset palvelut. Ja  täs-sä on  ongelma. Tuleva yhteiskunta ei ole palkkatyön yhteiskunta. Kaikki merkit näyt-tävät, että digitaalisessa maailmantaloudessa ainut työväen liike on ovesta ulos. ”

RK: Talous, joka ei perustu palkkatyöstä saatavalle lisäarvolle, ei ole kapitalistinen.

SDP on lähtenyt kovin jälkijättöisesti hihkumaan ”markkinatalouden (kapitalismin) ikuista autuutta”…

TH: ” Ei mitään epäselvää: EU edellyttää avointa markkinataloutta

Sosialidemokraatit oivalsivat 1990-luvulla olevansa markkinatalouspuolue.Se oli tär-keä ratkaisu. EU-jäsenyys ja siitä seurannut yhteisvaluutta edellyttivät, että talous on avoin kilpailulle, vaikka monet suljetut alat joutuivat vaikeuksiin. Epäilemättä globali-saation raju riento ja ennen kaikkea finanssikriisin aiheuttama loputon kuristus,sitkeä taantuma, ovat yllättäneet. Vastavoimat ovat voimistuneet:niin nostalginen  kansallis- henkinen protestipopulismi kuin uusliberaali yhtiövalta – ja nykyisessä hallituksessa nämä kaksi taantumuksellista voimaa ovat löytäneet toisensa. Suomi eristyy ja umpi-oituu; kiristyvässä noidankehässä riidellään keskenämme ja riistetään toisiamme; talous supistuu ja työllisyys heikkenee; syöveri syvenee syvenemistään.

Koko Suomen kannalta on välttämätöntä, että SDP löytää Eurooppa-linjansa: johta-juuden, joka puolueella kiistatta oli 1990-luvulta finanssikriisiin asti.Emme voi hyväk- syä sitä, että Paavo Lipposen, Erkki Tuomiojan ja Erkki Liikasen linja kestää vain hyvinä aikoina, mutta taantuman tullen SDP jää neuvottomaksi: mikä on EU:n tulevaisuus, mikä on euron tulevaisuus? ”

RK: Noiden pölkkypäiden linja on ollut ainakin 40 turhan velkamiljardieuron ja HAIS- TAPASKANTIETEEN linja! Heihin voidaan lisätä Manu Koivisto, Mara Sahtivaari ja last but not least Tarja Halonen!

TH: ” On jo tarpeeksi vaarallista,että Sipilän hallitus sulkeutuu Euroopasta. Suomella ei ole varaa siihen,että SDP on peräkammarin puolue. Hallituksen ideologiassa eris-täytyminen ja kurilinja palvelevat toisiaan. Kun oikeisto väittää, että kaikki talouden ongelmat ovat itse aiheutettuja, se photoshoppaa kuvasta pois Euroopan taantuman, jonka se on itse aiheuttanut. Modernin taloushistorian pisin kysyntälama on  vaurioit-tanut Suomen vientiä vakavasti. Kuitenkin  on selvää, että jos EU ja rahaliitto eivät toimi  myös suomalaisten eduksi, kaikki  kotimaiset  leikkaukset ja supistukset ovat varmemmin  haitaksi  kuin  hyödyksi.  ”

HM: EU ja rahaliitto eivät tuli ikinä toimimaan Suomen hyväksi. Brexitin jälkeen EU ei edes välitä Suomen jäsenyydestä kauheasti.

Suomi pääsi EU:un Erkki Liikasen juonen avulla saada EU:n himoitsema Norja unio- niin aluevesineen ja strtegisine asemineen ja luonnanvaroineen,vivuttamalla Ruotsi Suomella ja ja Norja Ruotsilla sisään. Jos kansanäänestykset olsi aloitettu Norjasta, kaikki kolme maata olisivat jääneet ulkopuolelle, ja kaikki asiat olsivat paremmin varsinkin Suomessa!

TH: ” Suomen  ongelmat  eivät  ratkea,  jos  Euroopan ongelmat eivät ratkea. ”

RK: Suomi on hirttäytynyt TÄYSIN TURHAAN mukaan AIVAN MUIDEN TALOUSVAIKEUKSIIN!

Suomi ei pysty niihin vaikuttamaan millään tavalla!

Jos Suomi olisi ulkopuolella, NE OLISIVAT MAHDOLLISUUS EIVÄTKÄ UHKA, kilpailija kusessa!!!

TH:"Kun sosiaalidemokraatit valitsivat aktiivisen,rakentavan ja rohkean linjan Euroo- pan kehittämiseksi, samalla sitouduttiin avoimeen talouteen ja kansainväliseen  kilpailuun. Toista ei voi valita ilman toista,olivat ajat tai tunnelmat millaisia hyvänsä. Suomi tarvitsee nyt kipeästi poliittista liikettä, joka puolustaa rahaliittoa ja yhteisvaluuttaa, haluaa kehittää sitä omalla näkemyksellisellä otteellaan. ”

RK: EI VAAN SELLAISEN, JOKA EROTTAA SUOMEN EU:N KONKKAPESÄSTÄ!

TH: ” Tytti Tuppuraisen johdolla  tehty  EMU-raportti  on  siihen ensimmäinen askel. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei  ajatellut,  että  rahaliitto  on  epäonnistunut. ”

RK: AJATTELIPAS!

Nyt kukaan ei enää ajattele, että se olisi ONNISTUNUT!

TH: ” Siltä varalta, että  jälleen kymmenen vuoden päästä se on jälleen kaikkien mielestä onnistunut, sosiaalidemokraattienon  hyvä syy pitää kiinni alkuperäisestä kannastaan. Ei vesittää, pyydellä anteeksi, kainostella – vaan osoittaa suuntaa kansainvälisen yhteistyön menestykseen.  ”

RK: Sitä ei ole 10 vuoden päästä!

HT: ” Euroopan talousvaikeudet eivät ole EMU:n syytä

RK: Johan pomppas!

HT: ” Markkinatalous ei tarkoita äärikapitalismia, jossa globaalit suuryhtiöt  ja  finanssijärjestelmä  määräävät maailmaa vahvemman  oikeudella. Yhtiövalta ei ole markkinataloutta, vaan sen vakavin uhka, aidon kilpailun este. ”

RK: EU tarkoittaa justiin sitä!

TH:”…Eurooppalainen oikeisto ajaa markkinatalouden tunnuksin suuryritysten etua.  Suuret pankit pelastettiin veronmaksajien  kustannuksella. Siitä aiheutunut  velkaan-tuminen pantiin valtioiden tuhlaavaisuuden tiliin: seurauksena leikkauksia, jotka enti-sestään syventävät euroalueen taantumaa.Oikeiston ideologinen tavoite  on  surkas- taa  julkiset  palvelut:  sekä  heikentämällä etuuksia että luopumalla  verotuotoista,  joilla  palvelut  rahoitetaan. Kun rahaliiton vaikeuksista syytetään rahaliittoa, ollaan vakavasti väärässä.  ”

RK: ” Rahaliitto on just se, joka kirjoitelee liekkirahaa pankeille, joka sitten ”täytetään oikealla arvolla” verojan kautta työllä tuotetuista oikeista reaaliarvoista.

” Oikeisto vetoaa ”valuvikoihin”,kun se peittelee oman epäonnistuneen talouspolitiik-kansa  kohtalokkaita seurauksia. Vahinko olisi ollut huomattavasti vähäisempi, jos  pankit olisivat joutuneet kantamaan edes osittaisen sijoittajavastuun, jos Kreikalle olisi toteutettu velkasaneeraus, jos EKP olisi laskenut korkoja ajoissa ja hoitanut keskuspankin  velvoitteitaan.  ”

RK: ” Tämä osoittaa, että EU ei ole varsinaisest markkinataloustoimija, jkoska toiset toimivat oikeilla ja toiset leikkiarvoilla, jotka sekoitetaan.

TH: ” Erikoista on,että Suomen ja Euroopan sosialidemokraatit vaativat vuonna 2010 toisenlaista linjaa, vastuullista kasvun ohjelmaa,mutta kärjistyneen tilanteen ja mieli- pideilmaston nujertamina ovat unohtaneet omat vaatimuksensa. Vika oli väärässä  talouspolitiikassa,  ei  Emussa.  Sen  pitää  olla  SDP:n viesti. ”

RK: Se viesti on vale. Vika on EMUssa.

TH: ” …”Valuvikoja” pyritään nyt korjaamaan siten, että Emu asetettaisiin  komission keskusvallan ohjaukseen. Talouspolitiikka ulkoistettaisiin teknokraateille ja samalla  kansallista päätösvaltaa  kavennettaisiin entisestään.Tämä sopii kokoomukselle ja  liberaali-lestadiolaiselle keskustalle, ja perussuomalaiset  pääsevät taas kauhistele-maan kamalaa liittovaltiota. Liittovaltion käsitteeseen niputetaan kuitenkin kaksi toi-siinsa liittymätöntä asiaa. On täysi syy vastustaa kasvavaa  keskusvaltaa, jossa  EU- komissio määräisi yhä sitovammin ”kilpailukyvyn” nimissä jäsenmaiden taloutta, työl- lisyyttä ja viime kädessä sosiaalipolitiikkaa. Tämä utopia johtaa jatkuviin ristiriitoihin  suvereenien jäsenmaiden ja Brysselin pakkovallan välillä, ja nakertaa EU:n jo finanssikriisissä  ja  pakolaiskriisissä  huvennutta luottamusta lisää.

Emme tarvitse yhteistä budjettipolitiikkaa, emme halua taata toisten velkoja.

Sen sijaan meidän pitää ajaa yhteistä talouspolitiikkaa – lisätään jäsenvaltioiden val-tuuksia ja keskinäistä neuvottelutilaa.Nykyisin suuren jäsenmaan itsekkyys pakottaa kaikki muut toteuttamaan sen vaatimuksia, koska yhteisessä pöydässä ei ole velvolli- suus ajatella ja toimia kaikin työkaluin koko euroalueen tasapainoisen kehityksen puolesta. Silloin voidaan lieventää suhdannevaikeuksia, jollaisia Suomikin on koke-nut, yhdessä sovitulla tavalla – vaikka enemmistön hyväksymällä väliaikaisella poik-keamalla Maastrichtin kurisäännöistä. Jos pääomamarkkinat yhdentyvät aikanaan toivotusti, paikalliset häiriöt hälvenevät, mutta siihen kuluu helposti kymmenen pitkää vuotta. Meidän ei ole syytä jatkaa itse aiheutettua taantumaa omilla toimillamme yhtään pidempään.

SDP:n häilyvä eurolinja johtuu ennen kaikkea viestinnällisestä tappiosta, johon puo-lue varautumattomana joutui ennen vuoden 2011vaaleja.Kun populistinen propagan- da on sekoittanut lähiöäänestäjien päät, on tyydytty myötäilemään ja mielistelemään älämölöä. Ajoittain on vedetty niin tiukkaa, likimain muukalaisvihamielistä linjaa, että solidaarisuuden ystävät on karkotettu puolueesta. Jos omaa viestiä ei ole saatu läpi kaikessa metelissä, ei ole syytä vaihtaa viestiä, vaan kertoa se paremmin. Ja nyt on sen aika – jollei viesti ole tässä rytäkässä päässyt unohtumaan.

Markkinataloutta markkinatalouteen

Euroopan talousvaikeudet eivät johdu EMU:sta, vaan väärästä talouspolitiikasta. Tämä erottelu on välttämättä tehtävä.

Vielä tärkeämpää on, että SDP osaa kertoa kansalaisille, mikä erottaa suuryritysten edunvalvonnan ja aidon,toimivan markkinatalouden. Oikeis- to saa ajaa rahavallan intressiä yleisenä etuna vain niin kauan, kun va-semmisto ei sitä haasta omalla markkinatalouden mallillaan. On ainakin näyttänyt siltä, että finanssikriisin jälkeen

SDP on entistä tiukemmin lukittautunut puolustamaan vähenevää vienti-teollisuutta ja sen työntekijöiden etua, hyvien vuosien julkista sektoria ja sen työntekijöiden etua – pitää kiinni menneisyydestä ja vastustaa tulevaisuutta.

Meidän vastauksemme on: lisää markkinataloutta markkinatalouteen, lisää kilpailua kilpailuun.

Markkinatalous on hyvä tapa järjestää yhteiskunnan toimintaa – niissä tehtävissä, joihin se sopii ja silloin, kun se toimii. Julkisen vallan tehtävä on auttaa ja säädellä markkinataloutta – ja määrätä sille rajat. Yhteis-kunnan fyysiset ja sosiaaliset perusrakenteet eivät kuulu markkinoiden valtaan, siis ei vesihuolto, mutta ei kasvatuskaan. "

" Suomen suurimpia vahvuuksia
ovat aito meritokratia ja mahdollisuuksien tasa-arvo. "


" Ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään riippumatta syntyperästä ja varallisuudesta, ennen kaikkea kaikkien ulottuvilla olevan korkeatasoisen koulutuksen ansiosta.Vahva sosiaalinen pohja ei kuitenkaan johda talou-delliseen menestykseen,jos taloutta hallitsevat hyvä veli –verkostot, perin-nöllinen valta, kartellit ja uutta luovaa liiketoimintaa kahlitseva hallinto. Omassa filosofiassani tärkeä käsitepari on mahdollisuuksien tasa-arvo.

Tasa-arvo on kiehtova käsite,koska se on samaan aikaan vaatimus ja ta-voite. Tasa-arvoa edellytetään kaikkeen ja kaikkialla,mutta koskaan sitä ei saavuteta, koska sitä pitää aina parantaa. Tämän vasemmisto on sisäis- tänyt - ehkä jopa liian hyvin.Mutta vähemmälle huomiolle jää se,että sama ominaisuus pätee käsiteparin ensimmäiseen sanaan.Myös mahdollisuuk-sia täytyy tarjota tässä ja nyt mutta koskaan mahdollisuuksia ei ole riittävästi.

Jotta mahdollisuuksien tasa-arvo voisi edetä, meidän on lisättävä paitsi tasa-arvoa, myös mahdollisuuksia.

Fiksu valtio ja dynaamiset yritykset: tehtävänjako

Politiikan ja bisneksen yhteensovittaminen on aina ongelmallista. Histori-assa on ollut valta-aatteita, jotka ovat pyrkineet alistaman toisen toiselle. Sosialismi pyrki alistamaan talouden poliittiseen johtoon,ja sen kaaduttua uusliberaali markkinafundamentalismi haluaa alistaa politiikan talouden keinoille.

Molemmat ääriideologiat ovat täsmälleen samasta syystä väärässä – sa-moin Björn Wahlroos, sekä taistolaisena että äärikapitalistina. Politiikan keinot, tavoitteet ja vahvuudet ovat aivan toiset kuin talouden keinot, tavoitteet ja vahvuudet.

Sen sijaan, että toista alistettaisiin toiselle, julkisen vallan ja yksityisten markkinoiden pitää kunnioittaa toisiaan. Ilman toista ei ole toista.

Julkinen valta vastaa siitä,e ttä markkinat voivat toimia, toisaalta yksityi-nen liiketoiminta rahoittaa julkista valtaa. Ne ovat kuin juna ja rautatie: ilman rautatietä juna ei kulje, ilman junia rautatie on turha.

Viime aikoina on paljon vedottu Saksan esimerkkiin (joskin valikoiden ja vääristellen). Esimerkkiä kannattaa katsoa kauempaa: 1950-luvun ”sosi-aalisesta markkinataloudesta”, jossa valtion keskeisimmäksi tehtäväksi katsottiin kilpailun säänteleminen, valvominen ja varmistaminen.

Sosiaalidemokraattien Karl Schiller – tuleva valtiovarainministeri – linjasi vuonna 1953: ”Niin paljon kilpailua kuin mahdollista, niin vähän suunnittelua kuin välttämätöntä.” SPD luopui tuotantovälineiden sosialisoinnista jo 1959.

Jos yritysten on kilpailtava aina ja kaikkialla,ihmisten ei tarvitse kilpail-la aina ja kaikkialla. Näin syntyi sodan raunioille Wirtschaftswunder, sananmukaisesti talousihme. "


" Saksalaisilta yri
tyksiltä vaadittiin paljon, mutta paljon ne ovat myös saa-neet. Kaikkein eniten hyötyy kuluttaja, asia-kas, kansalainen. Syntyy luot-tamus,jonka hyötyjä Saksassa tänäänkin nautitaan kodeissa ja työpaikoil- la.Uusi aika tarvitsee uuden tehtävänjaon julkisen vallan ja markkinoiden välillä. Se on keskinäisen kunnioituksen sopimus, jossa fiksu valtio ja dynaamiset yritykset toimivat vuorovaikutuksessa – jättävät toisensa rauhaan silloin, kun se on parasta, ja tukevat toisiaan, kun tarvitaan. Tehtävänjako on siis hyvin yksinkertainen.

Fiksu valtio ei edellytä yrityksiltä muuta kuin osakeyhtiölain 1. pykälässä määrättyä toimintaa:tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Jotta yritys voi tuottaa voittoa,sen on menestyttävä kilpailluilla markkinoilla. Se taas edellyttää taitavaa liikkeenjohtoa ja riittävää riskinottoa. Molemmista on pulaa.

Tätä tavoitetta julkinen valta auttaa tuottamalla monia satojen miljardien arvoisia yleishyvän palveluita:ylläpitämällä lakia ja järjestystä sekä infra-struktuuria, huolehtimalla reilusta kilpailusta sekä kuluttajaa ja työnteki-jää suojaavista normeista,ja panostamalla koulutukseen ja tutkimukseen. Kaikki nämä palvelut yritys korvaa noudattamalla lakeja ja sopimuksia sekä suorittamalla voitostaan veroa, samoin kuin yrityksen menestyksestä hyötyvät työntekijät ja omistajat.

Siinä kaikki. Yritysten ei tarvitse rahoittaa lastensairaaloita. Yritysten ei tarvitse järjestää yritysvastuuseminaareja. Ne ovat yhteiskunnalle korvaa-mattomia pelkällä olemassaolollaan täyttäessään omaa tehtäväänsä.

Fiksu valtio on mahdollistaja

Mikä sitten on se fiksu valtio,johon viittasin? Se on eurooppalainen ja kan- sainvälinen Suomi,joka on sitoutunut globaaliin avoimeen markkinatalou- teen ja osaa sitä myös hyödyntää. Se tarjoaa yrityksille vapautta, mutta vaatii myös paljon. Se haluaa taata reilun kilpailun. Se tarjoaa mahdollisuuksien tasa-arvon niin ihmisille kuin yrityksille.

Fiksu valtio on aktiivinen.

Jokainen yritys ajattelee, ja sen kuuluukin ajatella, vain omaa etuaan. Julkisen vallan on huolehdittava määrätietoisesti ja kaukonäköisesti kansantalouden kokonaisuutta.

Julkiselle vallalle kuuluu vastuu kasvun investoinneista. Fiksu valtio aset- taa tavoitteen ja määrää suunnan, mutta ei pyri omistamaan tai pyörittä- mään suuria hankkeita itse. Juuri nyt,jotta pääsisimme irti taantumasta, tarvitaan isoja julkisia investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja tuote-kehittelyyn. Juuri nyt on lisättävä, ei leikattava, uusien, lupaavien yritysten tukirahoitusta.

Fiksu valtio uudistaa tuotannon,energiaketjun, liikenteen,asumisen ja jäte- huollon rakenteet ilmastoystävälliseen suuntaan – ja samalla luo edelly-tyksiä uusiutuvan tuotannon innovaatioille. Ympäristöteknologia-alan yh-tiöt saavat kotimaasta kunnon referenssitnäytöt osaamisesta,joiden avulla ponnistaa vientimenestykseen.

Markkinat tarvitsevat haastajia ja häiriköitä

Sosiaalidemokraatit eivät enää ole muinaisten luokkarakenteiden vankeja, vaan kansalaisten puolella kaverikapitalismia vastaan.

Julkinen ei ole aina ja kaikkialla parempi kuin yksityinen,jos kilpailu toimii aidosti ja tarkoitusta vastaavasti. Kartelleja, monopoleja ja rajoitettua kilpailua ei pidä hyväksyä niin rakennusalalla kuin ruokakaupoissakaan.

Ei ole mitään syytä, miksi elinkeinoja pitäisi suojata keinotekoisesti. Miten tavallinen suomalainen hyötyy siitä, että taksimatkat ovat kalliita? Miksi on oikein,että joka kunnassa apteekkarit ovat verotilastojen kärjessä? Kil- pailulta ja samalla kehittymiseltä suojatut elinkeinot ajautuvat kaikkialla kriisiin, kun kekseliäät digitaaliset kilpailijat ilmestyvät haastajiksi. Suo-malaiset kaupat eivät oivaltaneet verkon mahdollisuuksia, joten Stock-mann romahti ja Anttila myytiin pilkkahintaan. Onnibussi soveltaa halpa-lentoyhtiöiden varaus- ja hinnoitteluinnovaatioita, ja ajoi laiskan VR:n hetkessä vakaviin vaikeuksiin.

Fiksu valtio on joustava sääntelijä ja innostava kumppani.

Jos sosiaalidemokraatit kieltävät innovaatiot ja sietävät kartelleja, emme kykene johtamaan Suomea menestykseen maailmantaloudessa. "



RK: UMPISIVISTYMÄTTÖMÄT "SOLISALIRATIT" TUHOAVATKIN INNO-VAATIOT HYYSÄÄMÄLLÄ HAISTAPASKANTIEDETTÄ KUTEN "ROTU-MURHA(PIERU)PEILINEUROONEITA" JA TUHOMALLA OIKEATA TIEDETTÄ  (JOKA ALALLA, SILLÄ "TIEDE ON YKSI"!) - USEIN MUKA  "STALINISMINA"!!!!


" SDP:n pitää edistää aktiivisesti uutta liiketoimintaa, joka häiritsee ja haastaa markkinoiden nykyisiä valtiaita. Muutosta pitää ymmärtää, jotta sitä voi ohjata.

Talouskasvun ja työllisyyden yhteys katkeaa

Tehtävänjakoni fiksun valtion ja dynaamisten yritysten välillä oli varsin suppea. Olennainen ero perinteiseen sosialidemokraattiseen ajatteluun oli ehkä se,että en aseta työllistämistä yritysten vastuuksi.Tämä onkin tärkeä näkökulmaero. Yritys ei ole vastuussa työllistämisestä – vaan yhteiskunta. Kun hallitus esittelee budjettiaan ja SDP omaa vaihtoehtoansa, luvataan aina kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Väitteet vaivaavat minua puolin ja toisin: ne tuntuvat epärehellisiltä.

Tuore kysely antaa karun kuvan todellisuudesta.Suomen 250 suurinta yri- tystä kertoi supistaneensa kolmessa vuodessa työvoimaansa 60000 hen-gellä - ja ilmoittivat supistavansa lisää.Samalla yritykset ovat paremmas-sa tuloskunnossa kuin koskaan: voitot ovat kasvaneet samassa ajassa yli 50 prosenttia. Edessä on ennätyksellinen osinkokevät. Entä jos epämiellyt- tävä totuus on,että nämä asiat eivät vain tapahdu yhtä aikaa,vaan liittyvät toisiinsa – jopa syy-seuraus-suhteessa?

Entä jos yritysten tulos paranee työn tuottavuutta parantamalla, väkeä vähentämällä? Epäilemättä työväenliikkeelle on ongelma, jos työväkeä vähentämällä talous kasvaa.Kaikkein vaarallisinta on silti lakaista sivuun tämä epämiellyttävä ajatus,pitää kiinni työväenromantiikasta ja ihmetellä, kuinka kannatus kerran kukoisti, mutta nyt lakastuu. Suomalaisen teolli-suuden arvonlisä on noin kaksinkertaistunut 25 vuodessa, samalla kun työntekijöiden määrä on laskenut 30 prosenttia eli 150000 ihmisen verran. Tuottavuus kasvaa työpaikkojen kustannuksella.

Monien tutkimusten mukaan Suomesta ovat kadonneet ja katoavat keski-tasoiset, keskipalkkaiset, keskituottavat työt.Kysyntää on korkeimman tuottavuuden ja matalimman tuottavuuden töihin, eli sellaisiin, joihin suomalaisten enemmistö ei joko pysty tai halua.

Digitaalisen maailmantalouden vauhdittama työmarkkinoiden polarisaa-tio jatkuu – ja vahvistuu. Jakautumista voi oikeastaan lievittää vain samal-la keinolla, joka on taannut suomalaisen menestyksen viime vuosiin saak-ka, koulutuksella.Opetuksen ja työvoimakoulutuksen leikkaukset ovat tässäkin suhteessa järjettömiä ja tuhoisia. Jos esittämäni näkemys on tosi, kansantalouden kasvukaan ei lisää merkittävästi työllisyyt-tä. Parhaiden yritysten menestys lisää työpaikkoja vain välillisesti: suuri arvonlisä piris-tää yksityisiä palveluita ja verotulot pitävät yllä julkisia palveluita. Jotta hypoteesia voisi edes tutkia,olisi ensin saatava menestyjiä. Eikä hyvältä näytä. Digitaalisessa maailmantaloudessa Suomi on jäänyt alihankkijaksi. Esimerkiksi Kaipolan paperitehtaan kuutoskone kes-kittyi painamaan vain Ikean luetteloita. Sadoin tuhansin, miljoonittain.

Suomalaiset sijoittuivat arvonlisäketjun alapäähän, seuranaan romania-laiset, jotka ahkeroivat huonekalujätille loputtomiin lastulevyhyllyjä. Painokeikka siirtyi halvempaan maahan, kuutoskone suljettiin.

Varkaudessa paperikone muutettiin kartongille. Nettikaupan räjähdysmäi- nen kasvu lisää pakkaamisen tarvetta, joten suomalaisia tarvitaan apurei-na tässäkin tuhannen miljardin bisneksessä, joka kaksinkertaistuu jo nykyisen hallituskauden aikana.

Mutta suomalaisen työn hinnalla ei kannata satsata globaaliin alihankin-taan. Ja varsinaiset voitot jäävät joka tapauksessa fiksummille ja rohkeammille.

Tuottavuuserot räjähtävät

Suomalaisia on työelämässä noin 2,4 miljoonaa. Kun tämän väen pitää elättää kolme miljoonaa muuta suomalaista, huoltosuhde on 44/100. Väes-tön ikääntyminen vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteen mukaan työttömyys kasvaa tänä vuonna vuosisadan korkeimpiin lukuihin,noin 370 000 henkilöön. Heistä pitkäaikaistyöttömiä on peräti 130000, osin hallituksen määrätietoisen toimettomuuden ansiosta.

Pitkäaikaistyöttömien on vaikea palata työelämään. Kuva on vielä karum- pi, kun tutkitaan yksilöllisiä työllistymisen esteitä.Vaikeasti työllistyviä voi hyvinkin olla 250000, eli kaksi kolmasosaa kaikista. He eivät pääse töihin, vaikka talous ja tuotanto kävisivät punaisina.

Jokaista kymmentä työssä olevaa kohti on yksi, joka ei elinaikanaan enää saa työtä. Vaikka työllisyys paranisi, työelämästä syrjäytyneiden ja syrjäy-tettyjen määrä on jo itsessään niin suuri, että humaanissa yhteiskunnassa palkkatyö ei voi olla kansalaisuuden mitta. Olemme siirtyneet käsittämättömien tuottavuuserojen maailmaan.

30 MUSTEMAALARI MUSTEMAALARI 31

Peliyhtiö Supercell on 1,5 miljardin euron liikevaihdollaan yhtä suuri fir-ma kuin Valtion Rautatiet. VR:llä on töissä yli 10000 ihmistä, Supercellillä 150. VR:n työntekijän osuus liikevaihdosta on 15000 euroa,kun taas jokai- nen pelintekijä tuottaa bruttolisäarvoa tasan miljoona euroa. Ajan merkki on, että viime verotiedoissa pelisuunnittelija Lasse Louhento ohitti Koneen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan Suomen suuripalkkaisimpana henkilönä: kuukausitulot puoli miljoonaa euroa.

Peliyritykset työllistävät Suomessa vain 2500 ihmistä. Yksinomaan K- kau-pat työllistävät väkeä kymmenen kertaa enemmän.Peliteollisuus ei ole tyy- pillinen toimiala, eikä kansantaloudellisesti kovin merkittävä. Mutta se on niitä aloja, joissa Suomi menestyy avoimessa globaalissa kilpailussa. Ja avointa globaalia kilpailua luonnehtii se, että kaikkein arvokkaimmat yh-tiöt eivät työllistä juurikaan väkeä.FANG eli Facebook, Amazon, Netflix ja Google saivat neljään pekkaan aikaan 95 prosenttia New Yorkin pörssi-in-deksin kurssinoususta vuonna 2015. Facebookissa on 12000 työntekijää, Googlella 60000 ja Netflixillä vain 2500.

Amazonin paketteja pakkaa sentään yli 200 000 täysi- ja osaaikaista lajittelijaa ympäri maailmaa – mutta sekin on vain 10 prosenttia tavarataloketju Walmartin työntekijämäärästä.

Tämä ei ole uutta.Talouskasvu ja työllisyys ovat erkaantuneet toisistaan jo vuosia sitten. Nokialla oli Suomessa 25000 työntekijää vuonna 2000 - noin prosentti työllisistä. Nokian bkt-osuus oli kuitenkin nelinkertainen, nyky-hinnoilla työntekijää kohti yli 250 000 euroa. Vaikka suomalaiset yritykset löytäisivät keinot menestyä digitaalisessa maailmantaloudessa, sadat tuhannet jäävät vaille palkkatyötä, jonka turvin rakentaa tulevaisuutta perheelleen ja merkitystä elämälleen.

Työ ei ole arvo, mutta monelle se ei ole edes resurssi.

”Markkinaehtoinen työ” on vaarallinen iskulause

Nykyinen hallitus vaatii,että on synnyttävä markkinaehtoisia työpaikko- ja. Muut työt eivät ole ”oikeita töitä”: olkoot ihmiset mieluummin toimetto- mina kuin julkisella sektorilla.”Markkinaehtoisuus” tarkoittaakin sitä, että markkinat sanelevat ehdot – joihin ei kuulu työsuhteen suojaa, sosiaaliturvaa tai palkkaa jolla voi tulla toimeen.

Tämä ei käy SDP:lle. Mutta sosiaalidemokraatit jakavat saman aatepoh-jan: vain työtä tekemällä ansaitsee yh-teiskunnan palvelut. Jos on utopiaa, että 300000 ihmistä voi saada hyviä töitä – niin eikö silloin ole hyväksyttävä huonot työt?

Kysymys ei ole, toisin kuin hallitus inttää, edes työn hinnasta. Suuri osa ei kelpaa työnantajille millään ehdoilla. Näin ollen ”markkinaehtoisuus” on pelkkä veruke sille, että sosiaalitukia leikataan valtiontaloudellisista syistä. Kuri kovenee,valtio supistuu.

Sosiaalidemokraatit eivät voi,eivätkä saa,luottaa siihen,että vientivetoi-sella kasvulla suuret yritykset luovat merkittävästi työpaikkoja. Talous-kasvu ja työllisyys pitää erottaa toisistaan myös ohjelman tasolla, kuten ne ovat erkaantuneet jo todellisuuden tasolla.

Se tarkoittaa, että suurelle osalle suomalaisista syntyy työpaikkoja vain sinne, missä liiketaloudellinen tulos ei ole tärkein.

2020-luvun työ ei ole markkinaehtoista työtä, vaan markkinoita täyden-tävää ja mahdollistavaa työtä. Uudessa tehtävänjaossa yhteiskunta hy-väksyy, että yritykset tavoittelevat voittoa,eivät työpaikkoja. Vastikkeek-si liike-elämä hyväksyy, että yhteiskunta rahoittaa työllisyyttä, jolla ei ole markkina-arvoa.

Ainakaan tavalla, jonka markkinat osaavat hinnoitella.

Työllistäminen jää julkisen vallan vastuulle

Jos yrityksiltä ei voi edellyttää työllistämistä, yhteiskunnan on kannetta-va siitä vastuu. Samalla on hyväksyttävä,että hallinnon tehokkuutta ei mitata markkinoiden mittarein,jotka aiheuttavat lopulta enemmän vahinkoa kuin aitoa hyötyä.

Aktiivinen työllisyyspolitiikka on ilman muuta julkisen vallan perustehtä-viä, ja sen laiminlyönti synti ja rikos.On saatettava kymmenet tuhannet ih-miset työstä työhön,koulutettava oikein ja oikea-aikaisesti uusiin tehtäviin. Lauri Ihalaisen tärkeitä saavutuksia olivat oikeus keikkatöihin ja opiske-luun työttömyyskorvauksen kärsimättä, ja myös yrittäjyys olisi sallittava.

Muutkin perin perinteiset sosialidemokraattiset keinot ovat paikallaan työllisyysasteen nostamiseksi. Eritoten naisten työmarkkina-asemaa on autettava. Eläkeläiset on houkuteltava jatkamaan työssä. Osa-aikatyön lisääminen auttaa molemmissa.

On hyväksyttävä, ja vaivihkaa hyväksyttykin, se tosiasia,että useat eivät saa työstään riittävää toimeentuloa. Julkisen vallan perustehtävänä on tarjota palkkatuettua työvoimaa yrityksiin, järjestää kunnallisia kunnossapitotehtäviä, harjoittelua ja kesätyöpaikkoja.

Erityinen vastuu on nuorista.

Työllisen ja työttömän jyrkkää rajaa on syytä entisestään hälventää. Julki-nen valta tukekoon ns. välityömarkkinoita, vapaaehtoistoimintaa ja kol-mannen sektorin työllistävyyttä.Tarvitaan myös ammattimaisesti johdettu- ja,isoja sosiaalisia yrityksiä,jotka osallistavat vaikeasti työllistyviä mielek- käisiin ja hyödyllisiin hankkeisiin. Kun keskitytään aloille, joilla ei ole kaupallisia toimijoita, ei ole aitoa pelkoa kilpailun vääristymisestäkään.

Tämä on sosialidemokraattien vastaus työehtojen polkemiseen matala-palkka-aloilla. Tämä on fiksun ,aktiivisen valtion vastaus vastikkeetto-man perustulon haikailijoille. Sosiaaliturva tarvitsee suuren remontin. Demarinuorten malli yksinkertaistetusta yleisturvasta on tärkeä avaus.

Työ ei ole arvo, mutta solidaarisuus on. Sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Käpylän menestystarina – ja sen loppu

Zoomaamme Helsingin Käpylään, syksyyn 2013. Olen tempomassa poi-kani kanssa lounasravintolan ovenripaa jo kolmatta kertaa sen jälkeen, kun paikka sulki kesänä. Jo ensimmäisenä keväänään ravintola oli tur-voksissa tyytyväisistä ruokailijoista, jono ulottui joskus kadulle saakka. Yrittäjät olivat havainneet tarpeen, toivat oikean tarjonnan, ja uskolliset asiakkaat toivat rahansa päivästä toiseen. Mutta nyt ovi pysyi säpissä.

Paikalle ilmestyi omistajayrittäjä, joka kertoi,että paikka suljetaan.Olin tyrmistynyt. Miksi?

Koska heidän pitäisi palkata uusi työntekijä, ja se on liian kova riski, yrittäjä kertoi.

Palattuamme pakastepizzan kanssa kotiin päädyin toteamaan, että mie-het olivat hyviä kotitaloudessa, mutta sitäkin heikompia liiketaloudessa. Jos joka päivä satoja annoksia myyvän ravintolan kate ei riitä palkkaa-maan työntekijää, jotain on pielessä. Miksei kokeiltu halvempia raaka-aineita, korkeampia hintoja, lyhyempää lounasaikaa tai nopeampaa läpivirtausta?

Todennäköisempää on kuitenkin,että yrittäjäjärjestöjen levittämät levot-tomat legendat ja marina työn hinnasta oli sumentanut kokkien järjen. Perustelu,ettei ole varaa palkata työntekijää,on niin yleisesti hyväksytty, että häpeä huonosta bisnesosaamisesta jää toiseksi. Tämä on surullinen tilannekuva.

Mutta koska se on totta,, siihen on suhtauduttava vakavasti. Pienyrittäjien aito tai koettu kynnys työntekijän palkkaamiseen koituu kansantaloudelle – ja työllisyydelle – kohtalokkaaksi. Fiksu valtio tekee kaikkensa, jotta kynnystä madalletaan – varsinkin, kun ihmeellistä kyllä, oikeistohallitus ei näytä tekevän mitään pienyritysten eteen.

Olen tähän saakka puhunut yrityksistä yhdellä määreellä, mikä on väärin. Eri kokoiset yritykset antavat yhteiskuntaan erilaista hyvää. Pienten yri-tysten tarpeet ovat toiset kuin suurten yritysten, kuten todistettiin SDP:n vaihtoehtobudjettiin kuuluvassa Yrittäjäpaketissa, jota sain olla tekemässä.

Alle 10 hengen yritykset työllistävät enemmän suomalaisia kuin yli 1000 hengen yritykset. Niiden tavoitteena ei ole ensisijaisesti kasvu, eikä riskiä ottamalla saatava

10-30 hengen yritysten työnantajavelvoitteita on kevennettävä. Niille on sallittava esimerkiksi pidempi koeaika, huojennuksia työaikasääntöihin ja YT-menettelyn normeihin. Nykyään raskaiden velvoitteiden välttäminen suorastaan rajoittaa työllistämistä. Entäpä, jos SDP olisi yrittäjäpuolue?

Tuottajakansalaiset työllistävät

Erityisen tuskaista työllistäminen on Suomen 170000 yksinyrittäjälle, joiden päämäärä on lähinnä työllistää itsensä.Jos asiakkaita tai toimek-siantoja tulee kuitenkin enemmän kuin yksin voi hoitaa, useimmilta lop-puu uskallus tai osaaminen ulkopuolisen avun palkkaamiseen. Yrittäjä-paketissamme esitämme verohuojennusta, jonka ansiosta ulkopuolisen työntekijän palkkakulut voisi vähentää tuloksesta määrätyn ajan.

Yrittäjiksi lasketaan tämän vuoden alusta myös kymmeniä tuhansia am-matinharjoittajia ja freelancereita. Olen tehnyt kirjallisen kysymyksen, jonka tavoitteena on, ettei itsenäisesti työllistyvän sosiaaliturva enää jäisi viranomaisten mielivallan armoille. Tässä on vielä paljon tehtävää.

Kuten työttömän ja työllisen välistä eroa on hämärretty, myös päätoimi-sen ja sivutoimisen yrittäjän rajaa pitää tarvittaessa lainsäädännöllä hälventää. Fiksu valtio kannustaa ihmisiä kokeilemaan siipiään yrittäjinä ja tarjoaa myös turvaverkon vaikeuksien tullen.

”Epätyypilliset” työsuhteet ovat epäilyttäviä perinteisessä sosiaalidemo-kraattisessa ajattelussa.Kuitenkin pää- ja sivutoimisten yrittäjien verkos-toja,jotka luovat keskenään toimeksiantoja ja työtilaisuuksia, kannattaa tukea. Ne kannustavat ihmisiä ottamaan oman vastuun toimeentulos-taan – ja hyödyntämään mahdollisuuksia, joita jäykät yritysrakenteet eivät nyt osaa huomata. Mikroyrittäjät ovat aktiivisia,joustavia tuottajakansalaisia, jotka tuovat talouteen luovuutta ja dynamiikkaa.

Fiksu valtio toteuttaa nopeasti käytännölliset toimet, joilla mikroyrittä-jien verkostot voivat vaivatta hoitaa viranomaisvelvoitteensa. Varuste-lekan toimitusjohtaja Valtteri Lindholm on ehdottanut,että julkinen valta jakaa pilvipalveluna yhteisen alustan, joka sisältää kaikki yritystoiminnassa tarvittavat ohjelmat.

Digitaalinen talous on romahduttanut alalle tulon kynnyksen ja samalla kustannusrakenteet monilla perinteisillä sektoreilla.Sananvapaus kuului ennen niille, jotka omistivat painokoneen. Nyt mediaimperiumit taistele-vat henkensä edestä, samalla kun yksi nainen ja netti voivat saada aikaan suuren vaikutuksen.

Jälleen on kysymys keinotekoisesti kilpailulta suojattujen alojen romah-duksesta. Internet on toteuttanut Marxin haaveen: tuotantovälineet kuu-luvat kansalle. Tuottajakansalaiset voivat lisätä työpaikkoja, hyvinvoin-tia ja myös kansantuloa aivan valtavasti aivan arkisilla varusteilla. Fiksu valtio huolehtii siitä, että heillä on tilaa – ja turvaa.

Yksi Suomi

Ulkomailla kerron aika usein illallispöydässä jutun, joka kertoo, miten erikoislaatuinen maa Suomi on.

1990-luvun puolivälissä Helsingissä järjestettiin konferenssi kehitysmai-den naisille. He olivat hyvin otettuja, kun itse Suomen ulkoministeri tuli pitämään tervehdyspuheen, varsinkin kun hän oli nainen.

Varsinainen hämmästys koitti lauantai-iltapäivänä, kun konferenssin osal-listujat matkustivat metrolla Itä-Helsinkiin. Vaunussa matkusti tuo sama ulkoministeri: verkkareis-sa ja kumisaappaat jalassa. Tarja Halonen oli menossa siirtolapuutarhamökille.

tarja_halonen_thumb.jpg

"Vaskistisignaali" Halosen kampanjakrääsän joukossa?

Suomessa etäisyydet ovat vain maantieteellisiä. Tasa-arvon kulttuuri on juurtunut niin syvälle, että kuka tahansa kansalainen voi esittää huolen-sa ministerille. Aito meritokratia ja kaikkien saavutettava korkeatasoi-nen koulutus johtaa kenet tahansa eliittiin, jos kykyä ja pyrkyä riittää. Tämä mahdollisuus on Suomen erityinen voima.

Suomessa vallitsee yhä voimakas yhteenkuuluvaisuuden, yhteisvastuun ja luottamuksen kokemus. Jokaisen päättäjän velvollisuus on lujittaa keskinäisen kunnioituksen sopimusta parhaansa mukaan.

Siksi ei ole ollenkaan mahdotonta kuvitella, että Suomen tuottavin yksi-lö ja Suomen tuottamattomin yksilö istuvat samalla terassilla kaljatuop-pi kädessä. Toisella on peliyhtiön lippalakki,toisella Hankkijan. Heidän ei ole vaikea keksiä puheenaihetta, varsinkin,jos tuoppi ei ole ensimmäi- nen. Ainakin poliitikot voidaan haukkua hyvässä yhteisymmärryksessä.

Välimatkaa ei ole. Polarisaatiota ei ole – ihmisten kesken. On vain yksi Suomi, ja siitä yhteisyydestä on pidettävä kiinni. "

HM: HEWONPASKAA!

Halonen on siis on myös VARSINAINEN PIERUVERKKARIPOPULISTI aina-kin "nuorten" aatteellisten seuraajiensa kuten tässä Timo Harakan (s. 1962) puheissa, joita he maailmalla organisoidusti ja vimmaisesti levittävät ...


image-3.547559.6dd8c9d9fd.jpg

Toimittaja Timo Laaninen, dosentti Thomas Wallgren ja presidentti Tarja Halonen pohtivat humanismin tilaa ajatuspaja e2:n seminaarissa.

... ja "SDP:n herarhissi voi olla "TIE ELIITTIIN" KENELLE HYVÄNSÄ!!!

" Supercellin perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja maksoivat kumpikin 54 miljoonaa euroa myyntivoiton veroa vuonna 2013. Se on ylivoimainen veronmaksun Suomen ennätys. Kumpikin maksoi kerralla enemmän veroa kuin Björn Wahlroos 13 vuoden aikana. Verosuunnitte-lulla he olisivat säästäneet valtavia summia, mutta Paananen totesi:

”Me ollaan saatu paljon apua yhteiskunnalta,ja nyt on meidän vuoro maksaa takaisin.”

Paananen ja Kodisoja ovat suorittaneet yhteiskunnalta saamansa luotta-muksen korkeilla koroilla: Supercell on tuottanut kahtena viime vuonna valtiolle reippaasti yli puoli miljardia euroa.

Tästä syystä olen Supercell-sosialisti.

Vakaumukseni on, että mahdollisuuksien tasa-arvo on Suomen tärkein kil-pailukykytekijä – varsinkin kun sanaparin molempia osia painotetaan yhtä vakavasti.Vakaumukseni on,että yhteiskunnan ja markkinoiden kesken on luotavissa keskinäisen kunnioituksen sopimus,jota perinteinen etujärjestöjen kabinettikoneisto tukee, jos kykenee. Fiksu valtio takaa mahdollisuuden yksilöille ja yrityksille.

Fiksu valtio antaa kansalaisille tilaa ja turvaa.

Sosiaalidemokraattisella liikkeellä on nyt ratkaiseva hetki.

Jos haluamme vastuuta, meillä on oltava vastauksia.

Monet teollisen ajan uskomukset taloudesta ja työstä saavat luvan väis-tyä, meidän on katsottava todellisuutta silmiin.Seisomme meren rannal- la, surffilauta kainalossa. Nyt on oltava valmis, sillä uusi aalto lähestyy. - "

VASTAUKSIA EI OLE NOSKEILLA EIKÄ HALONPERKELEELLÄ: EIKÄ ONGELMAAKAAN OLE TIETENKÄÄN TIEDOSTETTU: SITÄ EURO-PUOSKARI-HAISTAPASKANTIEDETTÄ, JOHON JUURI HALONPERKELE ON MITÄ SUURIN SYYPÄÄ!


tsipras_porosenko.jpg

Vaskisti Poroh ja noske Tsipras


***

Käyttäjä28830
Viestejä925

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka. [Arttu Laitala]

Näytä aiemmat lainaukset (1)
jussipussi kirjoitti:

Sitä kannattaa tosiaan puolustaa siksi sinäkin täällä voit kirjoitella "aivoituksiasi".

Liikenneministeri aikoo listiä netistä kaiken sanavapauden.

Nyt sattuu olemaan tulilinjalla Kokoomuksen europoliitikkona uransa luonut Facebookin johtaja Aura Salla, joka on kai Pyryharakan asteikolla "ryssäntrolli"... (Melkein kuin Jessiä haukkuisi ryssänmieliseksi...)

Nämä vasemmistolaisinakin esiintyvät sekopäähirohitoistit näkevät jokaisen kaikkialla leijuvan "seksiväkivallan" pakkomielteensä  (jolla he viime kädessä tienaavat) ja muut perskohtaiset hourunsa kyseenalaistavan tavunkin "valeuutisina"...

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2a28ded5-2360-400b-8238-5c413e93fc04

" Ministeri Harakka suivaantui Facebookin Aura Sallaan – ”Luottamus käy vähiin”

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka: ”Olen pettynyt Aura Sallan käsienpesuun”.

Mika Koskinen

[email protected]

perjantai 15.7.2022 klo 16:05 (muokattu 15.7.2022 klo 17:28)

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd) on pettynyt Facebookin EU-asioista vastaavan yhteiskuntasuhdejohtaja Aura Sallan toimintaan.

– Olen pettynyt Aura Sallan käsienpesuun. Olen ollut kansainvälisissä keskusteluissa Ukrainan sodan alettua, joissa Metan (entinen Facebook), Googlen ja Youtuben johtajat lupasivat korjata suosittelualgoritmeja ja vahvistaa moderointia valetiedon ja väkivallan takia. Luottamus käy vähiin, Harakka arvostelle Twitterissä.




Olen pettynyt käsienpesuun. Olen ollut kv-keskusteluissa #Ukraina sodan alettua joissa johtajat lupasivat korjata suosittelualgoritmeja & vahvistaa moderointia valetiedon ja väkivallan takia. Luottamus käy vähiin.

hs.fi

Facebook | Facebookin edustaja väitti, ettei yhtiö valitse algoritmeja – Tutkija: ”Nimenomaan...

Helsingin yliopiston tutkija Matti Nelimarkka muistuttaa, että kaikki algoritmit ovat jollain tavalla puolueellisia.

Harakka on liittänyt juttunsa yhteyteen Helsingin Sanomien jutun, jossa kerrotaan Sallan väittäneen Suomi-areenan keskustelutilaisuudessa tiistaina, että ”Facebook ei valitse algoritmeja, jotka määrittävät, missä järjestyksessä käyttäjä näkee muiden käyttäjien, mainostajien ja sivujen tekemät julkaisut.”

– Jokainen voi valita, haluaako kronologisen newsfeedin, eli ne postaukset tulevat sieltä aikajärjestyksessä. Meidän kaltainen yritys ei valitse niitä algoritmeja, HS kirjoittaa Sallan sanoneen.

Aalto-yliopiston tutkija, tietojenkäsittelytieteen tohtori Matti Nelimarkka kertoo HS:n jutussa keskustelleensa Sallan kommenteista kollegoidensa kanssa.

– Nelimarkan mukaan Facebook on tehnyt valinnan jo siinä vaiheessa, kun se on päättänyt antaa palvelun käyttäjälle kaksi vaihtoehtoa uutissyötteen järjestämiseen: kronologisen eli aikajärjestyksessä ilmestyvän tai suosituksiin perustuvan järjestyksen. Kahden valinnan laatikon ulkopuolella on muitakin vaihtoehtoja, esimerkiksi aakkosjärjestys tai täysin sivustojen seuraajien määrään perustuva järjestys, HS kirjoittaa.

Nelimarkka sanoo HS:lle, että ”Facebookin on ollut suosittelualgoritmiaan suunnitellessa pakko tehdä valintoja siitä, mitä he haluavat optimoida, esimerkiksi enemmän klikkejä, enemmän reaktioita vai enemmän käytettyä aikaa palvelussa. Ja nimenomaan Facebook tekee näitä valintoja”.




Vastauksena käyttäjille ja 3 muulle
Meta ei millään tavalla pese käsiään, päinvastoin, ja olemme milloin tahansa valmiita keskusteluun, muualla kuin Twitterin-palstalla. Olemme tehneet paljon muutoksia algoritmien läpinäkyvyydessä ja käytännöissä. Siksi lähestyimme teitä tapaamispyynnöllä, johon emme saaneet… 1/3


On oikea ratkaisu, että hullujen, ministereidenkään mukaan ei  puokkoilla.

Perin juurin mätiä ne MÄTÄn algoritmitkin kyllä ovat... "

d1137f6a27f6b79151c460ab5f29dce952db6aa3

Facebookin EU-asioista vastaava yhteiskuntasuhdejohtaja Aura Salla. Thierry Monasse