http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/28/I.P.Pavlov_by_Repin.jpg

Ivan Pavlov: "mökkinaapuri" Ilja Repinin maalaus Terijoella kesällä 1924.

"Pitäjänlehti" Terjokkoine-syksy2012:

" Nobelisti Ivan Pavlov Terijoella

Ivan Pavlov (s. 1849 Rjazan - k. 1936 Leningrad) oli venäläinen fysiologian tutkija, joka tunnetaan ennen kaikkea koirakokeistaan.Pavlov opiskeli Pietarissa fysiologiaa, kemiaa ja lääketiedettä valmistuen vuonna 1879. Hän työskenteli aluksi Leipzigissä ja Breslaussa (nyk. Puolan Wroclaw), mutta palasi Pietariin vuonna 1888 ja aloitti tutkimukset sydämen fysiologiasta ja verenpaineesta käyttäen tutkimuksiinsa koiria.

Vuonna 1898 Pavlov aloitti koirilla tutkimukset ehdollisista reflekseistä, joihin hän jatkossa keskittyi. Vuonna 1890 Pavlov nimitettiinKeisarillisen akatemian fysiologian professoriksi ja vuosina 1895 -1914 (-1924, HM) hän toimi Pietarin sotilaslääketieteellisen akatemian professorina.

Vuonna 1904 Pavlov sai Nobelin lääketieteen palkinnon ruoansulatusjärjestelmän hermostollisen sääntelyn tutkimisesta ja vuonna 1907 hänet valittiin Venäjän tiede-akatemian täysjäseneksi. (Hän oli Sotilaskirurgisen tutkimuslaitoksen johtajana ollut jo kirjeenvaihtajajäsen, jolla oli samat tieteelliset oikeudet kuin akateemikoillakin.

Hän ja Mihail Setshenov olivat varmasti olleet myös valitsemassa eläintieteen toh-tori (nahkiaisen hermostosta), naparetkeilijä Fridtjof Nansenia Venäjän akatemian eläintieteen kunnia-akateemikoksi, joka oli muuten protokollassa "tavallisen akatee-mikon" yläpuolella, sillä muut eivät olisi ymmärtäneet hänen lännessä ylenkatsotun väitöskirjansa arvoa evoluutioteorian kannalta, HM).

Vallankumouksen jälkeen Pavlov jäi Venäjälle ja jatkoi tutkimuksiaan. Vuonna 1924 hän erosi viroistaan vastalauseena hallituksen määräykselle, jonka mukaan kaikki pappien pojat tulee erottaa yliopistoista.Myöhemmin hänen kerrotaan myös arvostel- leen julkisesti 1930-luvun näytösoikeudenkäyntejä. Neuvostohallitus ei rangaissut häntä näistä mielipiteistä, vaan jatkoi hänen tutkimustensa tukemista ja kohteli häntä muutoinkin hyvin arvostavasti.

Ivan Pavlovin mökkinaapurina oli vakituisena asukkaana myös silloin 6-vuotias Her-man Parland (1918-2019),joka on kertonut Pavlovin olleen mukava mies, joka liikkui ulkona ja osallistui mielellään erilaisiin peleihin lasten ja nuorisonkin kanssa, kuten kyykkään ja hän pelasi mielellään myös korttia. Mukulat sitten päättivätkin, että pela-taan yhteen ja tehdään siitä Ivan Petrovitšista "hörri" tai mitä  skruuvia lienevätkin pelanneet. Näin myös tapahtui ja Pavlovin oli vaikea pidellä kiukkuaan. Oli suuttuvi-naan joskain muusta asiasta... Herman Parland oli allekirjoittaneen pääaineen rakennusstatiikan professori.

herman_parland_2.jpg

Tässä kirjoituksessa on käsitelty kysymyksiä:

- Mitä refleksiteoria olemukseltaan on? Voidaanko (ja "pitäisikö") sellainen "välttää" tieteessä?

- Refleksiteorian kehitys ja Ivan Palvolvin rooli siinä. Hän on ainoa refleksiteoriasta palkittu nobelisti eikä hänkään saanut Nobeliaan tärkeimmästä tuloksestaan opituis-ta ehdollisista reflekseistä ja instrumentaalisille ehdollisille reflekseille rakentuvasta II signaalisysteemistä.

- Missä tieteellisessä biologisessa ihmiskuvassa mennään nyt (R. Douglas Fields, Ajit Varki, Giulio Tomassy jne.)?

Muita kysymyksiä (keskusteluun): Pavlov ja NL:n muu tiede ja politiikka:

- Pavlov ja Lenin (Lenin kirjasi asetuksella Pavlovin opin NL:n lakiin, jossa se oli vuoteen 1991 asti)
https://www.marxists.org/archive/lenin/works/1921/jan/24.htm

- Pavlov ja Trotski (napit vastakkain, turhasta?)

- Pavlov ja Stalin/Molotov

- Pavlov ja NL:n Tiedeakatemia, Pavlov-istunto 1950.

- Pavlov ja behaviorismi: behavioristit yleensä eivät hyväksyneet Pavlovin kielellisra- kenteista 2. signaalisaatiosysteemiä. NL:ssa oli kuitenkin myös watsonilaisia beha-vioristeja,jotka nimittivät itseään "aidoiksi pavlovisteiksi" ja vastustivat L.S. Vygotskin (ja Pavlovin) kielellistä ajatteluteoriaa (Heikki Mäki-Kulmala). Behaviorismi ei ole "yleistä humpuukia", mutta se ei ole myöskään oikea teoria tietoisesta persoonalli-suudesta (kts esim. Jyri Puhakainen). Lenin asetus akateemikko Pavlovin työn turvaamisesta: " Decree Of The Council Of People’ Commissars:

In view of Academician I. P. Pavlov’s outstanding scientific services, which are of tremendous importance to the working people of the world, the Council of People’s Commissars decrees:

1. To set up,on the strength of the Petrograd Soviet’s proposal,a special commission with broad powers, consisting of Comrade M. Gorky, chief of Petrograd’s institutions of higher learning, Comrade Kristi,and member of the collegium of the Petrograd So- viet’s Administrative Department, Comrade Kaplun; whose task is to create, as soon as possible, the best conditions to ensure the research work of Comrade Pavlov and his associates.

2. To authorise the State. Publishers to print,in the best printing-house, a de luxe edi- tion of the scientific work prepared by Academician Pavlov,summing up the results of his research over the past twenty years, leaving to Academician I. P. Pavlov the right of property in this work in Russia and abroad.

3. To authorise the Workers’ Supply Commission to issue to Academician Pavlov and his wife a special ration equal in caloricity to two academic rations.

4. To authorise the Petrograd Soviet to assure Professor Pavlov and his wife of the use for life of the flat they now occupy, and to furnish it and Academician Pavlov’s la-boratory with every possible facility.Chairman of the Council of People’s Commissars V. Ulyanov (Lenin)Moscow, the Kremlin, January 24, 1921 "  

 

MITÄ VIKAA REFLEKSITEORIASSA?

Reflex

a response of an organism mediated by the central nervous system after stimulation of receptors by internal or external environmental agents; it is manifested by the occurrence of or change in the functional activity of individual organs or the body as a whole.

Keskuhermostovälitteinen vaste reseptoreiden ärytykseen sisäisten tai ulkoisten vaikuttajien toimesta; se ilmenee tilan tai toiminnallisen aktiviteetin muutoksena yksittäisissä elimissä tai elimistössä kokonaisuutena.

(Refeksillä on siis kaksi osaa, ärsyke (stimulus) ja reaktio, jotka suhtautuvat tasan kuin dialektiikan käsitteet ´syy ja seuraus´ biologiassa, so. biologisten olioiden kuten eliöiden ja elinten välillä. Yleensä keskushermoston suurin piirtein kaiken toiminnan katsotaan olevan refleksitoimintaa.)

Refleksiteoriaa on vastustettu eri lähtökohdista viime aikoina varsinkin Suomessa, mutta vastateoriat eivät ole vakuuttanneet. Vulgaarikirjoittelussa refleksi samaiste-taan usein virheellisesti pelkän reaktio(-osa)n(sa) kanssa, Saatetaan myösn väittää refleksiteorian kiistävän (vapaan) tahdon olemassaolon (tosin juuri "kriitikot" kiistävät sen usein raivoisasti),jne., mutta tuo ei ole totta,vaikka onkin eläinten refleksikäyttäy- tymisen kohdalla totta. Ihmisen pavlovilainen ehdollisten refleksien systeemi on kui-tenkin kielellisrakenteinen (Pavlovin II signaalisysteemi) mikä mahdollistaa korkeam- malla systeemi- ja emergenssitasolla ilmöt,jotka ovat mahdottomia "puhtaan refleksi- systeemin" piirissä. Myös kieli rakentuu sekin lopulta instrumentaalisten ehdollisten refleksien systeemille. Ideologsesta taistelusta keskustellaan.

Daniel Dennettin hyvä artikkeli aiheesta: The truth about free will: Does it actually exist?

EHDOLLISIA JA MUITA REFLEKSEJÄ EI OLE MITÄÄN SYYTÄ EIKÄ AIHETTA "VÄLTELLÄ" PSYYKEN TUTKIMUKSESSA;PSYKOLOGIASSA;PSYKIATRIASSA EIKÄ ELÄINTIETEESSÄ, sillä muuten saadaan väärä käsitys syysuhteista keskus-hermoston piirissä. Refleksitutkimus on materialistisen psyykentutkimuksen yksi kivi-jalka. Toinen on neurofysiologisten rakenteiden ja prosessien tutkimus, ja kolmas on ihmisellä yhteiskuntatieteellinen psykologia.

 

" The term “reflex,” adopted from the physical sciences, emphasizes the fact that nervous activity is “reflected,” that is, it is a response to influences from the external or internal environment.

The structural mechanism of a reflex is the reflex arc, which includes receptors, a sensory (afferent) nerve that conducts excitation from receptors to the brain or spinal cord,a nerve center located in the brain and spinal cord,and an efferent nerve, which conducts excitation from the brain or spinal cord to effector organs, that is, muscles, glands, and internal organs.

The biological significance of reflexes consists in the regulation of the work of organs and their functional interactions to maintain the stability of the organism’s internal environment (homeostasis) while preserving its integrity and ability to adapt to the external environment.

The reflex activity of the nervous system assures the organism’s functional in-tegrity and controls the organism’s interaction with the external environment, that is, its behavior.

History of the study of reflexes. The concept of reflexes was first conceived by the French philosopher Descartes. The ancient physicians, for example, Galen in the se-cond century, divided human motor actions into voluntary actions,which require the participation of consciousness in their execution, and involuntary actions, which are performed without the participation of consciousness.Descartes’s teaching on the re- flex principle of nervous activity was based on the mechanism of involuntary move-ments. The entire process of nervous activity,characterized by automatism and involuntariness, consists in stimulation of the sensory apparatus and conduc-tion of the apparatus’ impulses along peripheral nerves to the brain and from the brain to the muscles. As examples,Descartes cited blinking in response to the sudden appearance of an object before one’s eyes and withdrawal of a limb after the sudden application of a painful stimulus. He described the impulses conducted along peripheral nerves by the term animal spirits,” which he borrowed from the ancient physicians. Despite the spiritual aura surrounding the term, Descartes attached to it actual and, for his time, completely scientific significance based on ideas from mechanics, kinematics, and hydraulics.

 
Frans Halsin maalaus René Descartesista.

 

Refleksteorian formuloija on René Descartes (1596 - 1650). Hänen molemmat iso-isänsä olivat kuuluisia sotilaslääkäreitä. Notkuttuaan 10 vuotta yliopistolla ja opiskel-tuaan kaikenlaisen järkeväksi katsomansa, mitä siellä opetettiin, hän suoritti isänsä mieliksi ja vaariensa harmiksi tutkinnon lakitieteessä, mutta ei koskaan harjoittanut lakimiehen ammattia. Sen sijaan välskärinä ja sotilaslääkärinä han kyllä toimi mm. Baijerin sodassa ja Hollannin armeijassa rauhan aikana (mikä oli hänelle unelmahomma).

Descartesin isä oli Bretagnen maakunnan feodaalisen itsehallintoelimen maakunta-valtuutettu Joachim des Cartes (= Pykälä- tai Kortti-Joachim). Isänsä kuoltua Des- cartes myi osuutensa perheen tiluksista, ja samalla hänelle pienellä lisävaivalla lan- keamassa olleen aatelisarvon kolmen sukupolven ansiokkaasta palvelusta kruunul- le, nuoremmalle veljelleen, joka sitten aateloitiinkin. Reissu-René eli viime kädessä tällä omaisuuspotillaan, joka oli kirkon ammattimaisten omaisuudenhoitajien hoidos- sa, vaikka Descates oli erotettu kirkosta kerettiläisenä (areiolaisena, jotka uskoivat pelkkään Pyhään Henkeen, absoluuttiseen aika-avaruuteen). Kirkko saattoi vaikka kiristää häntä esittämään sille myönteisiä näkemyksiä asioista joihin Descartesilla ei muutakaan selitystä ollut.

Descartesilla oli uskomattovan hyvät tiedot ääreishermostosta, ja hän veti niistä oikeita päätöksiä aivojen toiminnasta. Hän tiesi, että aivot ohjaavat refleksejä, ja että toiset hermosäikeet vievät sinne signaalia ja toiset tuova. Hän tiesi minne selkäydin-jatkeella tuovat hermot kinnittyvät,ja minne taas (mitkäkin) lähtevät."Sielun" hän väitti "sijaitsevan käpylisäkkeessä",luultavasti lämpimikseen;hän oli huuleva ja kiero mies.

Jos Descarteia pidetään "eurooppalaisen filosofian isänä", häntä on pidettävä sellai- sena nimenomaan refleksiteorian eikä dualistisen "sielunfilosofiansa" tai analyyttisen geometrian takia, jonka hän oli ennamminkin kopsinut Baijerin sodan aikaan jostakin luostarista kuin keksinyt parannellessaan vilunväristyksiään baijerilaisen talon haale-assa leivinuusissa,kuten väitti.Hän ei edes käyttänyt itse karteesista koordinaatistoa. Hän kyllä kirjoitteli Galilein tulokset analyyttisen geometrian muotoon, ja keski siinä yhteydessä myös liikemäärän momentin (drallin) säilymisen lain.

Descartesin (liike)refleksi (reflekien rooli ei suinkaan rajoitu likkeeseen):

        0262969750.gif

Рис. 1. Механизм рефлекторного (отражённого) действия (по Декарту):

1 - чувствительный орган кожного покрова = aistin; 2 - чувствительный нервный «канал» (нерв) = aistinhermo; 3 - мозг = aivot; 4 - двигательный нервный «канал» = liikehermo; 5мышца = lihas;


Nykytieteen (llike)refleksi:

Рис.2.Механизм рефлекторного действия (по современным представлениям): 1 - спинной мозг (поперечная плоскость) = aivot; 2 - мышца = lihas; 3 - кожный по-кров = iho;4 - кожный рецептор = tuntoaistin; 5 - мышечный рецептор (мышечное веретено) = lihasreseptori; 6, 7 - афферентные проводники = afferentteja (tulevia, al-ferent hermoja) ; 8 - афферентные нейроны (клетки) = afferentteja neuroneja: 9 - мотонейрон (двигательная клетка) = liikenroni; 10 - промежуточные нейроны (интернейроны) = välineuroneja; 11двигательный проводник = liikehermo; 12 - нервно-мышечный синапс = lihas-hermo-synpsi

i.Рис. 2. Механизм рефлекторного действия (по современным представлениям): 1 — спинной мозг (поперечная плоскость); 2 — мышца; 3 — кожный покров; 4 — кожный рецептор; 5 — мышечный рецептор (мышечное веретено); 6, 7 — афферентные проводники; 8 — афферентные нейроны (клетки): 9 — мотонейрон (двигательная клетка); 10 — промежуточные нейроны (интернейроны); 11 — двигательный проводник; 12 — нервно-мышечный синапс.

"The studies of such 18th-century physiologists and anatomists as A.von Haller and G. Prochaska freed Descartes’s ideas from metaphysical terminology and mechani-cism and applied them to the activity of the internal organs (several reflexes specific to various organs were found). C. Bell and F. Magendie made very important contri-butions to the understanding of reflexes and the reflex apparatus by showing that sensory (afferent) fibers enter the spinal cord as part of the posterior roots, while ef-ferent fibers, such as motor ones, leave it as part of the anterior roots. (Jo Descares oli tiennyt tämän summittaisesti.) This discovery enabled M. Hall, a British physician and physiologist, to advance clear-cut ideas on the reflex arc and make extensive clinical use of the theory of reflexes and the reflex arc.

 

Information was available by the second half of the 19.century on common elements in the mechanisms of both voluntary movements wholly related to manifestations of cerebral activity and involuntary automatic reflex actions,counterposed to cerebral activity.In his study Brain Reflexes(1863),I.M.Sechenov contended that all conscious and unconscious actions are reflex in origin. He substantiated the idea of the univer-sal significance of the reflex principle in the functions of the spinal cord and brain for both involuntary and voluntary movements involving consciousness and cerebral activity. Sechenov’s concept enabled I.P. Pavlov to discover conditioned reflexes.

 

И. М. Сеченов. Портрет работы И. Репина (1889)

Ilja Repinin maalaama muotokuva taitaa olla kuuluisampi lännessä kuin mies: Ivan Mihailovitš Setšenov, Pavlovin opettaja, teoksen Aivojen refleksit kirjoittaja. Radi-kaalitoveri Repin maalasi Rembrandt- ja ikonivaikutteisen muotokuvan, jossa tunte-mattoman, omituisia ideoita elättelevän,viistoonkin katsotun fyysikkotaustaisen fysio-logian riviprofessorin hahmo loistaa valoa työpöydän ääreessä taydellistä pimeyttä vasten.

Sechenov’s discovery of central inhibition is the most important aspect of the reflex theory. C. Sherrington, N.E. Vvedenskii, A.A. Ukhtomskii, and I.S. Beritashvili provided evidence that the reflexes of individual arcs are coordinated and integra- ted in the functional activity of organs based on the interaction of excitation and inhibition in the reflex centers.

Setšenovin seuraajat jakoivat hermotutkimuksen kahteen linjaan, joista Vvedenskin (joka hänkin oli aluksi opiskellut teologiaa, jotunut tsaarin kanssa hankaluuksiin ja vaihtanut lääketieteeseen) labororatorio keskittyi aivojen ja hermojen sähköisiin ilmi- öisin ja sähköisiin tutkimusmantelmiin, ja Pavlov muihin: käyttäytymiseen, sisäerityk-seen ja kemikaaleihin, refleksitasolle. Vvedenskin laboratorin kasvatteja olivat A. A. Uhtomski, joka oli Lokakuun vallankumouksen aloittaneen Pietarin euvoston jäsen ja kuoli Leningradin piirityksen aikana sekä I.S. Beritašvili, joka ensimmäisenä esitti nykyisen (R. Douglas Fieldsin) teorian pavlovilaisen ehdollistumisen keskeisestä mekanismista.

The concept of the cellular organization of the nervous system plays an important role in elucidating the mechanisms of reflex action.The Spanish histologist S.Ramon y Cajal showed that the neuron is the structural and functional unit of the nervous system. This gave rise to the concept of the neuronal organization of reflex arcs and substantiated the concept of the synapse, the apparatus of interneuronal contact, and synaptic (that is,interneuronal) transmission of excitatory and inhibitory impulses in the reflex arcs (Sherrington, 1906).

Classification. The variety of reflexes led to the development of different classifi-cations. Reflexes may be classified according to the anatomical arrangement of the central part of the reflex arcs, which are their nerve centers, as

(1) spinal, involving neurons situated in the spinal cord,

(2) bulbar, executed with the participation of medulla oblongata neurons,

(3) mesencephalic, executed with the participation of midbrain neurons, or

(4) cortical, executed with the participation of cerebrocortical neurons. According to the location of the reflexogenic zones,or receptive fields, reflexes are exteroceptive, proprioceptive, or interoceptive.

Reflexes can also be classified according to type and function of the effectors as motor reflexes (of skeletal muscles) - for example, flexor, extensor, locomotor, and stato-kinetic - or as autonomic reflexes of the internal organs - digestive, cardiovas-cular,excretory,and secretory.Depending on the degree of complexity of the neuronal organi- zation of the reflex arcs, they can be subdivided into monosynaptic reflexes, whose arcs consist of an afferent neuron and an efferent neuron,such as the patellar reflex, or multisynaptic reflexes, whose arcs also contain one or more interneurons, such as the flexor reflex. With respect to their influence on effector activity, reflexes can be excitatory, that is, causing or intensifying (facilitating) effector activity, or inhi-bitory, that is, weakening and suppressing such activity, for example, the reflex acce-leration of the heartbeat by the sympathetic nerve and retardation or cessation of the heartbeat by the vagus nerve.

Reflexes can also be classified according to their biological significance for the organism as a whole, for example, the defense (or protective), sexual, and orienting reflexes.

Pavlov justified dividing all reflexes according to origin,mechanism, and biolo-gical significance into unconditioned and conditioned reflexes. The former are hereditarily fixed and species-specific, which determines the constancy of the reflex connection between the afferent and efferent elements of their arcs.

Conditioned reflexes are acquired during an individual’s lifetime as a result of a temporary connection (conditioned closure) between the various afferent and ef-ferent apparatus of the organism.Since a conditioned temporary connection is for- med in higher animals (verte-brates) with the necessary participation of the cerebral cortex, conditioned reflexes are also called cortical reflexes.

The biological function of unconditioned reflexes consists in regulating homeosta-sis and in preserving the integrity of the organism, whereas the function of conditioned reflexes is to ensure the most delicate adaptation possible to changing external conditions.

The term “reflex” is also applied to other reactions, even though the central nervous system is not involved, for example, axon reflexes and local reflexes executed by the peripheral nervous system.

 

Pavlov, Ivan Petrovich

Born Sept. 14 (26), 1849, in Riazan’; died Feb.27,1936, in Leningrad. Soviet physio- logist. Author of the materialist theory of higher nervous activity and modern ideas on digestion; founder of the major Soviet school of physiology; innovator of methods in experimental physiology that were based on original surgical techniques and that permitted long-term experiments on intact and apparently healthy animals, that is, under conditions as close to nature as possible. Academician of the Academy of Sciences of the USSR (1907; corresponding member, 1901).

After graduating from a theological school in Riazan’ in 1864,Pavlov entered the Ria- zan’ Theological Seminary. In the next years he came into contact with the ideas of the Russian revolutionary democrats A.I.Herzen, N.G.Chernyshevskii,and N.A. Dob- roliubov.During this time he was also influenced by the books of D.I.Pisarev and I.M. Sechenov, especially the latter’s Reflexes of the Brain, which was published in 1863. Pavlov was admitted to the law faculty at the University of St.Petersburg in 1870 but soon switched to the natural sciences division of the physics and mathematics faculty, where he studied animal physiology under I.F. Tsion and F.V. Ovsiannikov.

 

Цион Илья Фаддеич

Ilja Tsion (Zion), s.1842, Panevezhys, Liettua, k.1912,Pariisi;väitellyt 1864 Berliinistä, Ivan Pavlovin fysiologian perusopintojen ohjaaja Pietarin yliopiston Kirurgisessa instituutissa 1870-1875. Kirjoitti ensimmäisen venäjänkielisen fysiologian oppikirjan. Pavlov oli ensimmäinen fysiologia pääaineenaan valmistunut ylioppilas. Karkotettiin yliopistosta jälkimmäisenä vuonna "ääritaantumuksellista näkemyksistä" syytettynä ja siirtyi Pariisiin jatkamaan työtään. Pavlov "peri" hänen tutkimusaiheensa sydämen toiminnan hermostollisen ohjauksen, josta väitteli lääketieteen tohtoriksi 1883.


Upon graduating in 1875, Pavlov was admitted as a third-year student to the Medical and Surgical Academy (the present-day Military Medical Academy). From 1876 to 1878, he also worked in the physiology laboratory of K.N.Ustimovich. After gradua- ting in 1879,he remained as head of the physiology laboratory in S.P. Botkin’s clinic.

С.П. Боткин

Sergei P.Botkin (1832-1889) Pietarin Kirurgisen akatemian terapeuttisen hoidon professori (1861),Pavlovin ensimmäinen työnantaja lääkärinä.Venäjän ensimmäisen kokeellisen fysiologian laboratorion perustaja,jossa tutki lääkkeiden vaikutuksia. Väi-teltyään Pavlov toimi Botkinin fysiologian laboratorion johtajana. Botkin otti käyttöön eläinkokeet,joiden mestari tietysti oli Pavlov.Hän osoitti hepatiitin virustartutataudiksi. Hän otti käyttöön omalla klinikallaan avohoidon. Hänen vahvin oma alansa lienee ollut silti terveysfilosofia, jota Pavlov nimitti "nervismiksi", jossa ihmistä tarkastellaan materialistisesti hermoston ohjaamana kokonaisuutena. Pavlov kehuu ja kannattaa tätä filosofiaa (lähentymistapaa) mm. hautajaispuheessaan.

Botkin oli syntyjään erittäin varakkaasta kauppiasperheestä, joka harjoitti mm. teen Kiinan-kauppaa. Hänen isällään oli 25 lasta. Botkin oli uusien,pääasiassa edistyksel- listen aatteiden edustaja enemmänkin kuin Pavlov politiikan tasolla. Botkinin veli Vik-tor, niin ikään lääkäri, kuului vallankumousmies Aleksandr Herzenin lähipiiriin. Botkin ajoi aktiivisesti naisten tasa-arvoa, ja erityisesti naisten koulutusta lääketieteellisiin ja muihin hoitotehtäviin. (Se oli myös hyvä keino erottaa nuo hommat kirkosta, jota hän vastusti.) 1878 hänet valittiin Venäjän Lääkäriliiton puheenjohtajaksi.Hän perusti Terveystarkastajien instituutin tarkoituksena kuolleisuuden alentaminen Venäjällä. Tapahtuikin keskimäärisen eliniän piteneminen, joka johti jo tsaarin aikana "väestörä-jähdykseen". Se jatkui NL:n aikana. Botkinin yksi poika Jevgeni Sergejevit
š Botkin oli tsaariperheen kovettu uskovainen henkilääkäri,joka seurasi herraansa vankeuteen ja teloitukseen saakka.


Pavlov defended his doctoral dissertation, Efferent Nerves of the Heart, in 1883, and from 1884 to 1886 he traveled abroad on a fellowship to R. Heidenhain’s laboratory in Breslau (present-day Wroclaw) and K. Ludwig’s laboratory in Leipzig.

In 1890, Pavlov was appointed professor and head of the subdepartment of phar- macology at the Military Medical Academy, and in 1896 head of the department of physiology, which he directed until 1924. Beginning in 1890, he also headed the laboratory of physiology at the newly founded Institute for Experimental Medicine.



Группа первых практикантов Института экспериментальной медицины. В центре И.П... 

Professori Ivan Pavlovin (keskellä) ensimmäiset kandit vuodelta 1893. Kuva on inke- rinmaalaisen Hatsinan kaupungin sivuilta: kuvassa on kolme hatsinalaista kandia. Pavlovin vasemmalla puolella oleva kandi (?) on nainen. Nyös laboratorion johtaja Filipp Ovsjannikov oli syntyisin (1827) Inkerinmaalta ja kuolikin siellä, Loukonlahdella (Luga) 1906.

http://bigslide.ru/biologiya/23886-ivan-petrovich-pavlov.html


Овсянников Филипп Васильевич.jpg

Филипп Васильевич Овсянников (1827 - 1906)

Filipp Vasiljevitš Ovsjannikov, verenpaineen hermostollisen sääntelyn löytäjä, Pavlo-vin esimies ja edeltäjä Tiedeakatemiassa.Valmistunut Tartton yliopistosta, josta siirtyi Kazaniin professoriksi, josta akateemikoksi.

From 1925 until his death Pavlov directed the Institute of Physiology at the Aca-demy of Sciences of the USSR. In 1904 he won a Nobel Prize for his long-term studies on the mechanisms of digestion. In these experiments, which established the scientific basis for the study of digestive physiology, he used the artificially produced fistulas for which he is so well known, a technique that completely transformed this area of physiology.

Pavlov applied his scientific creativity to revolutionizing the prevailing views on blood circulation and especially digestion.His theory of conditioned reflexes was developed into a systematic, materialist approach to studying higher brain functions in animals and man.After completing his study of pathways of nerves that accelerate heartbeat, Pavlov studied the regulation of pancreatic digestion and suggested that the panc-reas is doubly innervated, that is, innervated by two types of fiber. From 1876 to 1878 he conducted research that uncovered the homeostatic mechanism of blood-pressure regulation, which is predicated on the antagonistic pressordepressor relationship between visceral and cutaneous blood vessels.

While working in the laboratory of Botkin’s clinic, Pavlov made a major discovery that later became the basis of his doctoral dissertation: cardiac activity is regulated by four efferent nerves, each of which either accelerates,decelerates, strengthens, or weakens the heartbeat. After this discovery, he focused on the neural regulation of digestion, thereby continuing his earlier research on the secretory nerves of the pancreas.

Sydän ei siis pelannut millään koodivalikoimalla, vaan sen syke lähtee sen omista neuroneista,ja on neljä ohjaava hermoa,jotka sopeuttavat sitä kehon muuhun toimin-taan, joista yksi erillinen hermo nopeuttaa,toinen hidastaa,kolmas voimistaa ja neljäs heikentää sykettä. (Näissä ei msään ole kyse ehdollistumisesta. Ehdollistuminen ei muutenkaan mitään geneetisen oletusarvon muutelua olosuhteiiin, vaan sellainen on habituaatiota, joka on ehdottomien reflekien ominaisuus. Molemmissa ilmenee kyllä ns. Fieldsin mekanismi, ja ne ovat siten ilmiönä lähempänä kuin on luutu.)

At this time,he also investigated innervation of the gastric glands, conducting experiments that employed sham feeding as well as esophagotomy and vagotomy, or transsection of the esophagus and vagus nerve. Pavlov’s brilliant successes in this field were due both to his formulation of the principles of aseptic experimental surgery and to his creative understanding of Sechenov’s and Botkin’s theory of ner
vism, which explains the nervous system’s role in the physiology and pathophysiology of the regulation of bodily functions.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiert%C3%A4j%C3%A4hermo

Piirros kiertäjähermosta.

Experiments with a surgically isolated section of the stomach,called a Pavlov pouch enabled Pavlov to discover the two phases of gastric secretion. These are the ce-phalic phase, which is completely regulated by reflexes that bring about the secre-tion of gastric juice before any food has been ingested,and the gastric stage, whose regulation is humoral. Pavlov studied the liver by producing permanent gall bladder fistulas, and the intestine by isolating a small loop from the rest of the intestine and maintaining normal innervation within that loop.The results of these researches were discussed in his Lectures on the Work of the Primary Digestive Glands, which appeared in 1897.

http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/laureates/1904/pavlov-bio.html

Pavlov’s decision to take up the study of higher nervous activity proceeded both from the general trend of his research and from his ideas on the adaptive nature of the activity of the digestive glands. A conditioned reflex, according to Pavlov, is the highest and evolutionarily newest mechanism by which an organism adapts to its en-vironment.Whereas an unconditioned reflex is a comparatively stable,innate reaction that is shared by all members of a given species, a conditioned reflex must be acqui-red as a result of the organism’s individual experiences. One of Pavlov’s greatest contributions is reflected in his approach to the study of higher nervous activity: he consciously and systematically addressed the question of mental phenomena from the standpoint of a “pure” physiologist, that is, an adherent of materialism for whom the body and mind are not distinct entities. In 1903, Pavlov brilliantly defended his position in a lecture entitled “Experimental Psychology and Psychopathology in Ani-mals,” which he subsequently elaborated in 1910 in his article “Natural Science and the Brain.”

The range and volume of Pavlov’s scientific pursuits and discoveries were enor-mous.He studied the neural mechanism behind the temporary association that forms between an unconditioned reflex and any external or internal stimulus. He revealed patterns by which conditioned reflexes arise and are extinguished. He localized the phenomenon of inhibition - the opposite of excitation - in the cerebral cortex and designated two types of inhibition, external and internal. He discovered patterns by which the primary neural processes of inhibition and excitation spread, or irradiate, through the nervous system or become concentrated in a smaller group of nerves. Pavlov studied sleep from the point of view of a proposed mosaic arrangement of excited and inhibited points in the cerebral cortex. His confirmation of the cerebral phases of sleep contributed to an understanding of dreams and hypnosis. He also investigated pathological disturbances of sleep and the protective function of inhi-bition and pro-posed a theory that accounts for experimental neurosis in terms of a “clash” between excitation and inhibition.

Pavlov developed the doctrine of types of nervous systems, according to which nervous systems fall into distinct categories, depending on the balance, lability, and strength of inhibition and excitation. Thus, a system of four basic personality types was proposed, corresponding to the four temperaments that were recognized by the Greeks - choleric, phlegmatic, sanguine, and melancholic. In Pavlov’s system, a per- sonality can be strong, balanced, and excitable; strong, balanced, and unexcitable; strong, balanced, and labile; or weak. Thus, the empirical observations of many phy- sicians on temperaments, beginning with Hippocrates,were at last placed on the firm basis of experiment.

Pavlov’s theories on analyzers, localization of functions in the cerebral cortex, and functional systems of the cerebral hemispheres have since been experimentally sub- stantiated and interpreted. Pavlov’s last research was devoted to signal systems. He demonstrated that humans and animals possess a first-signal system, but that hu-mans also possess a second-signal system, which is the sum of audible, pronoun-ceable, and written verbal signals that enable humans to write and speak. According to Pavlov, the existence of two extreme types of mental activity in man - creative and reflective - can be accounted for by the dominance of one signal system over the other.

Pavlov’s scientific legacy is largely responsible for the nature of modern physiology and several allied branches of biology and medicine. It has also left a mark on psy- chology and pedagogy. His research has been especially important to the develop- ment of medicine, for he believed that physiology and medicine are ultimately inse-parable. His ideas gave rise to major schools of thought with respect to therapy, sur-gery,psychiatry,and neuropathology.All of Pavlov’s work was permeated with a warm love for his native land.“Whatever I do,” he wrote, “I am constantly aware that above all I am serving my country and Russian science to the best of my ability.This is both a powerful motivation and a source of deep satisfaction” . In a letter to young people, Pavlov wrote about a scintist’s high responsibility to the motherland.

Lenin greatly admired and valued Pavlov, as is clearly shown by a decree of the Council of People’s Commissars that he signed on Jan. 24, 1921. The decree cited the “exceptional scientific services of Academician I.P.Pavlov, which are of great im-portance to workers throughout the world.” In 1935 the 15th International Congress of Physiologists, of which Pavlov was president, acknowledged the great scientist as the world’s senior physiologist, not merely in age but also in prestige.

Pavlov was a member or an honorary member of many foreign academies, universi- ties, and societies. Many institutions are named after him,for example, the Institute of Physiology of the Academy of Sciences of the USSR, the First Leningrad Medical Institute, and the Riazan’ Medical Institute.In 1934 the Academy of Sciences of the USSR established the Pavlov Prize for the best scientific work in physiology, and in 1949 the Pavlov Gold Medal for research that elaborates on Pavlov’s teachings.

WORKS

Pol. sobr. soch., 2nd ed., vols. 1–6. Moscow, 1951–52.
Izbr. trudy. Moscow, 1951.

REFERENCES

Ukhtomskii, A. A. “Velikii fiziolog.” Priroda, 1936, no. 3.
Anokhin, P. K. Ivan Petrovich Pavlov: Zhizn’, deiatel’nost’ i nauchnaia shkola. Moscow-Leningrad, 1949.
Babskii, E. B. I. P. Pavlov, 1849–1936. Moscow, 1949.
Bykov,K.M.Khizn’ i deiatel’nosl’ Ivana Petrovicha Pavlova.Moscow-Leningrad,1949.
Frolov, Iu. P. Ivan Petrovich Pavlov, 2nd ed. Moscow, 1953.
”Ivan Petrovich Pavlov (1849–1936).”(AN SSSR.Materialy k biobibliografii uchenykh SSSR. Seriia biologicheskikh nauk. Fiziologiia, fasc. 3.) Moscow-Leningrad, 1949.
Bibliografiia trudov I. P. Pavlova i literatura o nem. Edited by E. Sh. Airapet’iants. Moscow-Leningrad, 1954.
Rozental’, I. S. Pavlov [essay]. Moscow, 1963.
Orbeli, L. A. Vospominaniia (O I. P. Pavlove). Moscow-Leningrad, 1966.
Biriukov, D. A. I. P. Pavlov. Moscow, 1967.
Kvasov, D.G.,and A.K .Fedorova-Grot.Fiziologicheskaia shkola I.P. Pavlova. Leningrad, 1967.
I. P. Pavlov v vospominaniiakh sovremennikov. Leningrad, 1967.
Voronin, L. G. I. P. Pavlov i sovremennaia neirofiziologiia. Moscow, 1969.
Asratian, E. A. Ivan Petrovich Pavlov. Moscow, 1974.

P. K. ANOKHIN
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/tieteellinen-vallankumous-neurofysiologiassa

 


https://journals.physiology.org/doi/pdf/10.1152/ajpregu.2000.279.3.r743

" Pavlov and integrative physiology

GERARD P. SMITH

Department of Psychiatry, Joan and Sanford I. Weill Medical College of Cornell University and E. W. Bourne Laboratory, New York - Presbyterian Hospital, Westchester Division, White Plains, New York 10605

Smith, Gerard P.

Pavlov and integrative physiology.

Am J Physiol Regulatory Integrative Comp Physiol 279:  R743 – R755, 2000.

- Ivan Petrovich Pavlov was the first physiologist to win the Nobel Prize. The Prize was given in 1904 for his research on the neural control of salivary, gastric, and pancreatic secretion.A major reason for the success and novelty of his research was the use of unanesthetized dogs surgically prepared with chronic fistulas or gastric pouches that permitted repeated experiments in the same animal for months. Pavlov invented this chronic method because of the limitations he perceived in the use of acute anesthetized animals for investigating physiological systems. By introducing the chronic method and by showing its experimental advantages, Pavlov founded modern integrative physiology. This paper reviews Pavlov’s journey from his birth-place in a provincial village in Russia to Stockholm to receive the Prize.It begins with childhood influences, describes his training and mentors, summarizes the major points of his research by reviewing his book Lectures on the Work of the Digestive Glands, and discusses his views on the relationship between physiology and medicine.

Keywords: sham feeding; Pavlov pouch; gastric secretion; appetite; vagus nerve

PHYSIOLOGY WAS FIRST RECOGNIZED as a discipline capable of distinguished international achievement by the award of a Nobel Prize in 1904. The recipient was Ivan Pavlov, a 55-year-old Russian from Saint Petersburg (Fig. 1). The choice must have raised eyebrows.What had this Russian done that transcended the achievements of other prominent physiologists in Europe or England?

The prize was given “in recognition of his works on the physiology of digestion with which works he transformed and broadened substantially the knowledge in this field” (9,  p. 287).  The works referred to were the results of experiments performed over 10 years on the neural control of salivary, gastric, andpancreatic secretions that he summarized in 1897 in Lectures on the Work of the Principal Digestive Glands (13). Quickly translated into German by A. A. Walther in 1898, French by Pachov and Sabrazes in 1901, and English by W. H. Thompson in 1902, the book made Pavlov’s international reputation.

This paper reviews how Pavlov made his way from the provinces to the Prize. It has three purposes.

First, because Pavlov’s scientific mind was formed during this journey, we can compare Pavlov’s training, organization of a research program, and academic advancement with that of a contemporary physiologist 100 years later.

Second, by a detailed review of his book, we can appreciate Pavlov’s strategy and tactics as an experimentalist and understand how physiological experiments on the neural control of gastrointestinal secretions forced him to confront the problems of prior experience, food preferences, and individual differences, problems usually considered within the province of psychology rather than physiology.

Third, the review takes up Pavlov’s views about the relationship between physiology and clinical medicine, a topic that is particularly relevant to integrative physiology today.

In contrast to Pavlov’s later work on conditioned reflexes,the research experiences and achievements of his first years have received little attention since Babkin’s bio-graphy published in 1949 (1).The 1964 English translation of Essays on the History of Physiology in Russia (9) first published by K.S.Koshtoyants in Russian in 1946 included some additional information. Since then only four relevant references have appeared in English (4,12,15,18).Because all of these address only selected aspects of his gastrointestinal research,I thought a more detailed review of the man who was recognized at the XV International Congress of Physiology in 1935 as the world’s greatest living physiologist would be useful, particularly for integrative physiologists.

 


 

tiistai, 7. lokakuu 2014

TIETEELLINEN VALLANKUMOUS NEUROFYSIOLOGIASSA!

Kuvahaun tulosIvan Pavlov

DougFields_cropped.jpgDouglasFields

 


AVarki_sm.jpg

Ajit Varki

Aleksandr Ivanovitsh Roitbak

 
Ivan Solomonovitsh Beritashvili as a student (1910).

 

 
Fridtjof Nansen
 

 

 

 

 

 

Sitä on neurofysiologi R.Douglas Fiedsin teos ”The Other Brain:From Dementia to Schizophrenia, How New Discoveries about the Brain Are revolutionizing Medicine an Scince”.

Tämän otsikon nähdessään moni varmaan kysyy, että ”onko siis MYÖS PSYKOLO- GIASSA tapahtunut tieteellinen vallankumous? Oikea vastaus tähän on,että EI OLE: Fieldsin mullistava teos osoittaa nimeomaan ehdollistumisen neurofysiologisen bio- kemiallisfysikaalisen toimintamekanismin, jolle psykologian jo pian sata vuotta vallin- nut Pavlovin-Vygotskin, ja nyt siis myös Fieldsin TIETEELLINEN IHMISKUVA rakentuu.

Fields itse toteaa tästä sivulla 296 seuraavaa:

” On perussääntö, joka on saanut alkunsa Pavlovin kokeista koirilla, jotka saatiin erit-tämään sylkeä ruokakellon soitolla, että ”neuronit, jotka syttyvät (purkavat sisäisen sähkövarauksensa, fire) yhtä aikaa,kaapeloituvat (wire) yhteen”. Pavlov pystyi "kaa-peloimaan" ääneen reagoivia neuroneita syljen eritystä stimuloivien neuronien kans-sa yhteen tarjoamalla koiralle ruokaa samanaikaisesti ruokakellon soiton kanssa. Kun nämä toistuvasti yhtä aikaa aktivoituneet neuronit olivat kaapeloituneet yhteen, Pavlov sai koiransa erittämään sylkeä ilman mitään ruokaa vain kelloa soittamalla. Oppimisen soluperustasta kiinnostuneet neurotieteilijät ovat intensiivisesti tutkineet neuroneja yhteen kaapeloivia molekyylimekanismeja enimmäkseen synapseissa, mutta he ovat tällöin täydellisesti sivuuttaneet erään peruskysymyksen: Mikä määrää sen, kytkeytyvätkö neuronit yhteen vai eivät?

Ajastus on kaikki.Informaatiovirran ajastuksen koordinoiminen on absoluuttisen kriit- tinen minkä tahansa kommunikaatioverkoston toiminnan kannalta. ... Aivot eivät tee poikkeusta.

...Emme ymmärrä, miten informaatiovirtaa aksonien läpi säädellään, jotta saadaan aikaan tarvittavan informaation yhtäaikainen saapuminen tiettyyn neuroniin. Ehdot- toman selvää kuitenkin on, että tällaisen tarkan ajoituksen aikaansaaminen on abso- luuttisen olennaista aivoille, jotta ne voisivat toimia. Loogisesti meidän siis tulee kääntää huomiomme niihin soluihin, jotka säätelevät impulssien johtumisnopeutta aksoneita pitkin: myelini-soiviin gliasoluihin. ”

Tässä on kyse ehdollisten refleksien refleksikaarten muodostumisesta, jotka Pavlo-vin mukaan ovat ehdollisten refleksien olemassolomuoto aivokuorella ja välittömästi sen alapuolella eli ns.valkeassa aineessa. Aksonien myelinisoituminen nostaa par-haimmillaan niiden signaalinjohtavuuden 100-kertaiseksi myelisoitumattomaan ver-rattuna. Gliasolut (astrosyytit) säätelevät pitkälle myös synapsien signaalinvälitystä.

Kansan ääni on ollut ainoana suomalaisena lehtenä ajan tasalla tieteen kehityksessä

Kansan Ääni on seurannut tämänkin tieteenalan kehitystä ja ongelmia dialektisen ja historiallisen materialismin tieteenfilosofian ja jopa sen kehittämisenkin näkökulmas-ta, mitä aina tapahtuu suurten erityistieteellisten löytöjen yhteydessä.Kansan Äänes- sä 1/2006 päätoimittaja Reijo Katajaranta kirjoittaa artikkeliin ”Ihminen ajattelee, tahtoo ja tuntee kielellisesti” laatimas- saan ingressissä seraavasti:

”Kansan Ääni 5/04 on käsitellyt ”peilisoluteoriaa” otsikolla ”Europuoskaritiedettä Suo-men tieteen huippuyksikössä”, ja Kansan Ääni 6/05 otsikolla ”Peilisolu on ehdollis- tumisteoriassa turha ja vahingollinen oletus”,jonka artikkelin jälkimmäinen osa oheinen kirjoitus on.Artikkelissa peilisoluteoria arvioitiin sosiobiologistiseksi teoriaksi, jonka kuvaus psyykkisten prosessien materiaalisesta perustasta katsottiin virheelli-seksi. Tässä artikkelin loppuosassa paino on sillä, miten ihmispersoonan psyyke eroaa korkeimpien eläinten tai vaikkapa yhteiskunnan ulkopuolella kasvaneen ”susi-lapsen” psyykestä.Onko syynä työ (ja kieli) ja sen ohjaama ehdollistumisjärjestelmän evoluutio, vai ”Keenistä paremmat peilisolut”? ”

Entä tarkoittaako siis tämä tieteellinen vallankumous nyt sitten sitä, että Fieldsin teoria olisi ”kumonnut peilisoluteorian”,tai muun sosiobiologistisen humpuukiteorian?

Toki se on kumonnut nekin, lopullisesti!

Noilla pseudoteorioilla ei ole ollut kuitenkaan missään vaiheessa mitään tekemistä todellisen tieteellisen psykologian eikä neurofysiologian kanssa.

Ennen kuin Fields julkaisi Scientific Americanin ”vaalinumerossa” 3/2008 artikkelinsa ”White Matter Matters” ehdollistumisen mekanismista (josta Kansan Äänessä 4/2008 oli kirjoitus ”Ajattelun ja muun ehdollistumisen biokemiallinen mekanismi selviämäs-sä”) oli silloisessa tieteellisessä ihmiskuvassa vallalla kaksi tai kolmekin väärää dog-mia, joita noin viisi (5) tunnettua tutkijaa Fields mukaan lukien oli tohtinut aktiivisesti epäillä, kuten:

- ehdollistumimekanismi ”sijaitsisi vain neuroneissa”,

- tallennusmekanismi "olisi kemiallinen", ja ehkä, jos välttämättä halutaan viljellä tietokoneanalogiaa,

- informaation talletus olisi jotenkin ”digitaalista”, puhuttiin usein "koodautumisesta".

Tällä tietoa nämä kaikki julki- ja piilo-olettamukset, joilla myös "todisteltiin" omaa kantaa, ovat vääriä.


Tieteellisen vallankumouksen tiennäyttäjät


Mutta palataan vieläkin vähän kauemmaksi sen ”tuhannesti kirotun” tieteen ideologi-sen arvioimisen ja ohjaamisen asioihin. Vieläkin kauemmaksi, kuin Bolshaja Sovjetskaja entsiklopedijaan, josta minä tämän tietoni kuitenkin lainaan.

Ensimmäinen tiedemies, joka esitti aivojen valkean aineen olevan tietoisten psyyk-kisten prosessien paikka ja aivojen muotoutuvan kielen omaksumisen ansiosta inhi-milliseen muotoonsa,oli englantilainen psykiatri ja neurofysologi David Hartley, 1705 – 57. Hän oli assosiationismin kannattaja Ajatuksen kielestä tahdon mekanismina oli esittänyt John Locke korjauksena Thomas Hobbesin assosiationismiin.Locke piti kui- tenkin kieltä "POIKKEUKSENA luonnollisesta" inhimillisestä psyykkisestä toiminnas-ta, mutta Hartley katsoi sen olevan tämän EMERGENTTI OLEMUS. Tämä löytö jäi myöhemmin yksityiskohtaisesti todistettavaksi luonnontieteellisesti.

Friedrich Engels totesi, että 1800-luvun suurimmat luonnontieteelliset löydöt olivat Darwinin evoluutioteoria, energian sälymisen ”universaalilaki” ja biologian solurakenneteoria, jonka mukaan kaikki elollinen materia koostuu soluista.

Tuon solurakenneteorian esittäjä oli Berliinin anatomisen museon virkailija, ja sittem- min myös Louvainin ja Liégen yliopistojen anatomian professori nimeltään Theodor Schwann (1810 - 1882). Hän sattuu olemaan myös ensimmäisten hermosolujen löy- täjä, ja nuo solut olivat keskushermoston ulkopuolisia gliasoluja,joita nykyään nimite- tään Schwannin soluiksi. Niitä on kolmea tyyppiä: myelinisoivia, myelinisoimattomia, ja lihaksiin liittyviä hermon päätegliasoluja,jotka säätelevät hermon ja lihaksen infor-maatioliikennettä. Hän totesi eläin- ja kasvisolujen periaatteellisen rakenteellisen samanlaisuuden, ja löysi myös ensimmäisen ruoansulatusentsyymin, pepsiinin.

Neuronin ja sen rakenteen keksivät italialainen Camillo Golgi (1844-1926) ja espan- jalainen Santiago Ramon y Cajal (1852 - 1934), jotka jakoivat aiheesta vuoden 1906 lääketieteen Nobelin palkinnon, paljolti edellisen kehittämän värjäysmenetelmän an-siosta, jolla neuronit saatiin näkyviksi, mutta gliasoluja ei. Tämä tapahtui kaksi vuotta Ivan Pavlovin Nobel-palkinnon jälkeen, joten yhtä ja toista tiedettiin jo siitäkin, mitä ja miten hermosolut tekevät. (Mutta niitähän on siis kahdenlaisia. Sen Pavlov ottikin huomioon: hän käyttää pääteoksessaan "Ehdolliset refleksit" sanaa "neuroni" tasan yh
den kerran, tuon alussa mainitun Fieldsin USA:ssa "Hebbin lakina" tunnetusta Pavloville priorisoiman yhteenkytkeytimisen yhteydessä,joka tapahtuu aina kahden neuronin välisinä "askelina".)

Kuitenkin kohta ”repesi riita” kolmannen tutkijan kanssa, joka otti aiheeseen silloin modernin metodisen evoluutionäkökulman ja tutki ihmisen sijasta mahdollisimman yksinkertaisen selkärankaisen, pohjamutien yököttävän valonaran raadonsyöjän limanahkiaisen (Myxine) hermostoa eläintieteen väitöskirjassaan Gamillo Golgin joh-dolla ja oli yhteistyössä myös Ramon y Cajalin kanssa. Tämä Bergenin luonnontie-teellisen museon konservaattori esitti, että gliasolut ovat myös hermosoluja ja samaa alkuperää kuin neuronit, ja että tuo alkuperäpaikka on selkäydin, koska elinten neu-ronien muodostamat hermot aina jakautuvat selkäytimeen tullessaan kahteen haa-raan, joista toinen lähtee kohti aivoja ja toinen kohti häntää.Tämän hän tulkitsi aivan oikein merkitsevän, että neuronit ja gliat eivät ole syntyneet lihaksissa, vaan kulkeu-tuneet paikoilleen.Koska neuronit ovat samanlaisia kastemadosta alkaen, mutta gliat ovat kokeneet evoluutiossa suunnattomia muutoksia, tämä ”museorotta” väitti, että gliat ovat todellinen toimija hermostossa, joka ”käyttää” neuroneja, jotka olisivat hermosignaalien toisistaan erillisiä ”pikakiitoratoja”.

Väitöskirjan ohjaaja ja tarkastaja Golgi ei hyväsynyt sen johtopäätöksiä glioista, mut-ta hän hyväksyi kuitenkin väitöksen tieteelle uuden asian nahkiaisen hermoston tut-kimuksena. Väitöskirja oli ”visiona” uskomattoman nerokas,mutta sen oikeista johto-päätöksistä on viimeiset todistettu vasta viimeisen viiden vuoden aikana. Neuronien ja gliojen yhteisen alkuperän, johon siihenkään Golgi ei uskonut, todisti Ross G. Harrison (1870 - 1959) kudosviljelytekniikalla 1930- luvulla.

Bergenin "museorotta”,”Lännen Pavlov”,oli Fridtjof Nansen (1861-1930), sama mies, naparetkeilijä, maantieteilijä ja Kansainliiton pakolaiskomissaari, vuoden 1922 rau-hannobelisti Venäjän pakolaiskysymyksen järjestämisestä.Hän järjesteli pakolaisten asemaa mm. vuonna 1915 Turkissa tapahtuneen armenialaisten kansamurhan jäljil-tä. NL:ssa hän oli Tiedeakatemian eläintieteen kunnia-akateemikko, koska sen edel-täjä Pietarin Tiedeakatemia oli v.1898 kutsunut hänet ulkomaalaiseksi jäsenekseen, mikä NL:ssa suuresti auttoi hänen diplomaatin toimiaan.

Naparetkelle hän joutui vahingossa, kun hänen tutkimusaluksensa,jolla hänen oli tar-koitus todistaa luoteinen merivirta ajelehtimalla laivalla sitä pitkin Lena-joelta Kana-daan, juuttui talveksi jäihin Huippuvuorten pohjoispuolella. Kapteeni Nansen arveli tilanteen olevan sopiva poiketa pohjoisnavalla. Hän hiihti sittemmin myös Roald Amundsenin etelänaparetkeen osallistuneen Hjalmar Johanssenin kanssa 200 km:n päähän navasta ja osoitti,että napa-alue on merta eikä kiinteää maata. Miesten pala- tessa jäät olivat taas naksahtaneet liikkeelle,ja vieneet Fram-purkin mukanaan.Sekin teoria tuli todistettua. Äijät hiihtivät Grönlantiin, ja vielä sen halki asutulle länsiranni-kolle, jossa elivät talven yli eskimokylässä. Puolentoista vuoden päästä palasivat Bergeniin kaikkien totaaliseksi yllätykseksi. Museo sai vielä perkeleesti näyttelytavaraakin.

Louis Antoine Ranvier (1835 - 1922) havaitsi aksonien myeliinipeitteen katkosten ns. Ranvierin solmujen tärkeän merkityksen aksonin sigaalinjohtavuudelle.Signaali "hyp- pii" solmulta solmulle, joilla tapahtuu ionien vaihtoa aksonin ja ympäristön kanssa.

Myeliinin säätelemää aksonien signaalinjohtavuutta tutki ja esitti siitä Fieldsin todis-taman hypoteesin biologi Ichiji Tasaki (1910-2009), joka siirtyi roistobiologi Hirohiton Japanista sodan jälkeen Englantiin ja sieltä USA:an, jossa toimi Fieldsinkin ”kotiluolan” NIH:n tutkijana kuole-maansa asti.

Vuoden 1976 nobelisti Daniel Carleton Gajdusek, joka kuvasi tieteelle ensimmäisen keskushermoston prionitaudin kurun (Papualla, se johtui ihmissyönnistä), totesi tau- din vaikuttavan glia-soluihin eikä neuro-neihin.Itse asiassa monet nurologiset taudit, mm. syöpä, eivät koskaan lähde liikkeelle neuroneista, jotka ovat vakaita eivätkä jakaudu eivätkä muuntele kuten gliat.

Ns. temporaalisen summautumisen mekanismin, jota Fields yllä kuvaa ehdollisen re-fleksikaaren muodostumismekanismina,ja että se toimii myeliinieristeen paksuuden säätämänä, osoitti ensimmäisenä Michael V.L. Bennett sähkömonneilla (1971). Niillä ilmiö ei ole vielä ehdollistumista, vaan aistimusten tarkentumista ehdottomin reflek-sein, sillä siihen ei liity ehdolliselle refleksille olemuksellista kahden aivojen kannalta "satunnaisesti" ts.ulkoisista syistä samanaikaisesti aktiivisen aivopisteen uuden yhteyden ja siten uuden käyttäytymisilmiön muodostumista.

Fieldsin mekanimi on siis laajempi kuin ehdollistumismekanismi aivokuorella, joka edellyttää myös mm. tiettyjä ”palkintokemikaaleja” endorfiineja, ja ehdollistumisme-kanismi on syntynyt tuosta ”muusta Fieldsin mekanismista”. Myelinisoituvia aksoneita on selkärankaisilla, mutta ei selkärangattomilla eikä selkäjänteisillä.

Vuonna 1970 neuvostoliittolainen gliasolujen tukija Aleksandr Iljitš Roitbak esitti tasan Fieldsin kanssa yhtäpitävän teorian pavlovilaisen ehdollistumismekanismin toiminnasta, mutta pitävään kokeelliseen toteennäyttämiseen ei tuolloin ollut vielä välineitä.

" He has proposed a hypothesis on the role of neuroglia in the formation of the temporary connections that are the basis of conditioned reflexes. "

Roitbak itse siirtää kunnian tästä hypoteesista toiselle gruusialaiselle akateemikolle Ivan Solomonovitš Beritašvilille (Beritov") vuodelle 1932:

 

" Conditioned reflex mechanism

" Examining the possible mechanism of formation of temporary connections Beritov (1932) attached some importance to the electrotonic spread of biocurrents along the neural circuits of the cortex and to the development of myelin sheaths of the nerve fibres; as we shall see below, these latter ideas are of special interest in connection with the proposed new hypothesis of the mechanism of formation of conditioned connections. "

" BERITOV, I.S. 1932. Individualno priobretennaya deyatelnost' tsentralnoi nervnoi sistemy. (Keskushermoston yksilöllisesti hankittu toiminta.) Izd. Gosisdat, Tbilisi."

 

" CONCLUSION

 

A new hypothesis of the mechanism of formation of conditioned connections is pro- posed. It is postulated that depolarization of the oligodendrocyte membrane is a sig- nal for myelination and this process requires that at the moment of depolarization of the oligodendrocyte there should be in the intercellular clefts between its processes and the presynaptic terminals a physico-chemical "trace" of the preceding excitation of these terminals.The enclosure in the glial process and the myelin encasement of the presynaptic region of the terminal create favourable conditions for the electroto-nic spread of the action potential, and the nervous impulse thus releases more medi-ator: The synapse in the cerebral cortex changes form a "potential" to an "actual" synapse. I am indebted to prof. I. Beritašvili and to prof. J. Konorski for much helpful discussion and criticism. "

 

Beritašvilin ansioluettelo ehdollisten refeksien teoriassa on mittava.Hän osoitti reflek-sikaarten välttämättömän olemassaolon refleksien edustumina (representation pred- stavlenie) keskushermostossa, ehdollisten refleksien kahdensuuntaisuuden (sic!) ainakin niiden muodostumisprosessissa, hän erotti ehdollistumisen tarkoittamaan vain pitkäaikaista muistia (joka siis hänenkin mukaansa toimii myelinisoitumisen myötävaikutuksella, kun taas muu muisti olisi synapsien kemikaaleissa), hän osoitti aivokuorellisten psyykkisen kuvanmuodostuksen monimutkaisessa ehdollis-tumisessa (mutta piti sitä synapsioppimisena erotukseksi ehdollistumisesta),ja hän osoitti "käänteisklassisen" ehdollisen refleksityypin, jossa ehdoton ärsyke liittyy alkuperäisen ehdottoman reaktion sijasta toiseen,  ehdollistuneeseen reaktioon.

 

" Beritašvili has established that for every reflex movement of an extremity there exists a coordinating apparatus in those segments of the spinal column into which the sensory nerve fibers from that extremity enter.

 

He determined that during coordinated movement central inhibition operates just as rhythmically as does excitation. He discovered general central inhibition during every reflex action, effected in the spinal column by the so-called Rolando’s gelatinous substance, in the central portions of the brain by the reticular formation, and in the neocortex by the dendrite plexus of the first layer.

Beritašvili established the appearance of two-way temporary connections during the formation of every conditioned reflex and also the formation of conditioned reflexes with the reverse order of combination,when the unconditioned stimulus precedes the conditioned one.

In studying the behavior of vertebrate animals by the methodology of free move-ments, Beritasvili revealed in them an image-forming psychoneural activity, the chief regulator of the behavior of highly organized vertebrates. "

 

Roitbak ja Tengiz Oniani esittivät 1967 myös LTP:n mekanismin perustuvan kalium-, kalsium- ja magnesiumioneille, vuosi sen jälkeen, kun Terje Lømo oli julkaissut itse ilmiön. (Huom! Kestopotentiaatio LTP on venäläisessä terminologiassa LYHYTAI-KAISEN muistin, sekunneista tunteihin ilman toistoa,mekanismi,ja myeliiniehdollistu- minen pitkäaikaisen muistin.Ns.synapsi("työ")muistia nimitetään ultralyhytaikaiseksi.

 

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=352517

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=353205

Erityisesti lepakkojen navigointimekanismin neurofysiologisen mekanismin löytäjä, amerikkalainen Robert Galambos (1914-2010) kir- joittaa Fieldsin kirjassaan lainaamassa artikkelissa seuraavaa:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC285256/

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC285256/pdf/pnas00217-0144.pdf

" If, in any event, someone has developed the suggestion Nansen advanced in 1863 when he said neuroglia was "the seat of intelligence,as it increases in size from the lower to the higher forms of animal", his message has thus far had no impact whatever upon the main stream of western - or eastern - research on the brain.

In order to provoke some experiments, then, let me put Nansen's thought in strong modern words. The glia cells act in some unknown manner to organize neurons. They provide the basis for the "fields," "cell assemblies," and similar conceptions so many biologists - experimental and "theoretical" have been forced to postulate. The electron microscope shows glia to invest, surround, and attach itself to nerve soma, axons,and dendrites - out to the finest terminals in the neuropil of C. Judson Herrick - and this may be so because that arrangement is precisely what enables neurons to transmit coherent, organized messages. Glia could receive afferent impulses, orga- nize them somehow before permitting efferent outflow, and in still other ways yet to be discovered intervene so as to give order to neural events. A brain without glia would, in this conception, be a giant computer operating at random for lack of a program. "

Galambos käyttää Beritašvilin tempaisemaa terminologiaa, kuten "neuropil".

Kyllä tuo maailman tieteen varsinaisissa ytimissä tiedettiin.

" Neurophysiology, dominated by the neuron theory of Cajal,has generated over the past 50 years a mountain of data without being able to formulate a convincing expla- nation for even such a commonplace behavioral event as remembering a name. Its data, furthermore, repeatedly imply that something else besides mere neuronal acti-vity is at work. Could the "something else" needed to pull together disparate facts, harmonize apparent contradictions,and put an end to our journeys down blind alleys just be the physiological properties of that other cell population of the brain,the glia?"

Galambosin ihmettelemä seikka, miten ihmisen aivojen pahakaan paikallinen vauri-oituminen ei muuta juurikaan käyttäytymistä, johtuu seikasta, jonka A.G. Ivanov-Smolenski, I. P. Pavlov (1932) ja L.S. Vygotski osoittivat: Ihmisen (ali)tajunnallisen kokemuksen tallentumisen KIELELLISYYDESTÄ.


Fields ja ”sosiobiologia”


Fields toteaa (sivu 297, jatkoa alun lainaukseen hänen ja Pavlovin teorioiden suhteesta):

Synapsin tuottama jännitteen muutos on äärimmäisen lyhytaikainen: vain muutama sekunnin tuhannesosa. Tämä nopeus vaatii impulssien saapumisaikojen erittäin kor- keaa täsmällisyyttä (eri neuronien aksoneilta tietylle neuronille, jotta tapahtuisi sen varauksenpurku (firing),ja signaali näin etenisi kyseistä reittiä).Voiko olla mahdollista, että signaalin johtumisen optimaalinen nopeus aksonien läpi muodostuisi täysin geneettisen kaavan mukaan aivojen kehityksessä jokaisella aksonilla päässäsi? Vai onko mahdollista, että johtumisen nopeutta sääntelee toiminnallinen kokemus optimoidakseen piirin toimintakyvyn?

Ottaen huomioon kaikki tekijät, jotka vaikuttavat johtumisen viivytyksiin huomattavan kaukana toisistaan olevien neuronien välillä, esimerkiksi yli aivokurkiaisen, joka yh-distää aivopuoliskojamme, näyttää uskomattomalta, että vain genetiikka voisi ottaa huomioon kaikki muuttujat.

Tekijöihin, joitka vaikuttavat impulssin läpikulkuaikaan aksonissa,kuuluvat se nimen- omainen reitti, jota pitkin aksonin kasvukärki on kulkenut kasvaessaan alkionkehityk- sen aikana, aksonin poikkipinta-ala, Ranvierin solmuja sen pituudelle muodostavien gliasolujen määrä, myeliinitupen paksuus, hermoimpulssin muodostamisesta vastaavien ionikanavien tyyppi ja määrä ja monet muut seikat.

Paljon todennäköisempi mahdollisuus aksonikaapeloinnin nopeuden sovittamiseksi kunkin aivo(virta)piirin (circuit) vaatimuksiin sopivaksi on,että johtumisnopeuden säätää jotenkin toiminnallinen kokemus. ”

Fieldsin teoksessa on noin 30 sivua lähdeteoksia. Suomalaisesta neurologiasta tuo- hon valittujen,etenevän tieteen linjalla olevien tutkimusten joukkoon mahtuu vain yksi ainoa tuotos: Riikonen,J., Jaatinen, P., Rintala,J., Porsti,I., Karjala, K. ja Hervonen, A. (2002): Intermittent etanol exposure increases the number of cerebral microroglia. Alcohol and alcoholism 37.

Antti Hervonen on tamperelainen psykiatrian professori ja Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu.

Fieldsin kirjassa ei ole tavuakaan ”peilisoluista”, ”kielielimestä”, ”kieligeenistä”, ”evoluutiopsykologiasta”,”sosiobiologiasta”,”neurotalous-tieteestä”, ”synnynnäisestä tiedosta”, "DNA:sta ajattelun koodina", "aivokaapelitelepatiasta" eikä muista ns. ”eurotieteen” lallatuksista...

HIirelle on istutettu ihmisen astrosyytti.gliasoluja:

Human Brain Cells Make Mice Smart


PS. EDELLINEN (AJIT VARKI) JA UUSI TIETEELLINEN IHMISKUVA (R. DOUGLAS FIELDS) YHDSTYMÄSSÄ!


Hermosignaalien tarkan ajoituksen ongelma Fieldsin ehdollistumismekanismimallis-sa aivokuorella näyttää saaneen yllättävän ratkaisun:edellinen Ajit Varkin, Kevin Fo-xin ja Bruce Catersonin glykosaminoglykaanihermotuppimalli ei olekaan "väärä hä-ly", vaan erityisesti tajunnan kannalta tärkeimmissä neuroneissa aivokuoren pinnan 2. kerrok-sella (6:sta) aksoneilla on vuoroin myeliini-, vuoroin taas sähköä (myös ta-kaisin päin) johtava glykosaminoglykaanipinta.Signaali voi pintakerroksessa kulkea vaikka toiseen suuntaan, mutta vain siellä, missä ei ole myeliinituppea! Vähemmän tärkeissä kerroksissa on aksonin pituudella tasainen (lukuun ottamatta Ranvierin solmuja) myeliinipeite, joka ajallisesti paksunee tai ohenee käytön funktiona (sillä on optimipaksuus, jolloin signaalinopeus on suurin).

White matter might matter much more than we thought

Changes in the brain's myelin distribution might be an unrecognised form of neuronal plasticity.

Pyramidal cells

 

Computer-generated image of three cortical neurons showing differences in the distribution of myelin (shown in white). Image: Daniel Berger and Giulio Tomassy/Harvard University.

Look up ‘myelin’ in any neuroscience textbook and you’ll find something along these lines: It is a fatty substance that forms a sheath around axons, and gives the fibre bundles their white appearance when viewed under the microscope.The myelin sheath insulates the fibres,and helps them to carry their electrical signals - nervous impulses jump between gaps in the sheath, so travel faster along the length of the fibre,and the thickness of the sheath is a major factor in determining their velocity.

To understand just how important myelin is for proper brain function, consider mul- tiple sclerosis. The disease is caused by disintegration of myelin in the brain and spi-nal cord,and can have severe consequences,ranging from fatigue, muscle weakness and visual impairment, to tremors, un-coordinated movements and problems with thinking and learning. Normally, though, myelin is assumed to relatively stable, and evenly distributed along individual nerve fibres.But a surprising new study, published last week in the journal Science,suggests that this may not be the case.It shows that the most sophisticated neurons in the brain have less myelin than the less evolutio-narily advanced cells; it also raises the possibility that myelin is far more dynamic than we thought it was, and might play an active an important role in modulating brain activity.

In the brain,myelin is produced by glial cells called oligodendrocytes.This awkward- sounding word, literally translated from Greek, means “cells with a few branches”; they have a small number of processes, each of which forms a flat myelin sheet that wraps itself around a short segment of an axon. Each oligodendrocyte straddles an individual fibre in the brain, extending its processes in such a way that each one en- sheaths an adjacent length of the fibre. Nervous impulses occur as a result of elect- rical charges moving back and forth across the nerve cell membrane, but this can only happen at those stretches of membrane that are not ensheathed by myelin. There are, however, miniscule gaps called Nodes of Ranvier between each segment of myelin - the impulses jump from one Node to the next, and this speeds up their propagation along the fibre, in a process known as saltatory conduction.

Giulio Tomassy of the Harvard Stem Cell Institute and his colleagues have now created the first high-resolution map of myelin distribution along individual axons in the cerebral cortex. These fibres can extend far into the brain,or beyond into the spinal cord. It is extremely difficult to trace them through such complex and compact tissue, and over such long distances, using traditional neuroanatomical methods. This new study is,therefore,a technical tour de force,made possible by the use of automated methods for slicing brain tissue and collecting the images of them, which have been developed only recently, and make these tasks less laborious and time-consuming.

Nobel-komitea ei ole kehityksen kelkassa:

http://blogs.scientificamerican.com/talking-back/2014/10/06/nobel-in-medicine-to-discoveries-of-brains-internal-navigation-system/#comment-1029

 

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/tieteellisen-ihmiskuvan-perusteita-ehdolliset-ja-ehdottomat-refleksit

he scope of this field of animal experimentation. "

Коллектив 1946

Коллектив Института в 1946 г.

1-й ряд: А.Г.Цейтлин, А.Н.Рубакин, Ю.П.Фролов, Н.А.Семашко, С.Е.Советов, Л.А.Сыркин, Г.П.Сальникова, А.Н.Кабанов

 2-й ряд: С.Д.Израилович, Л.Б.Нимен, П.М.Ивановский, Э.Г.Кайлун, В.В.Ефимов, Н.В.Иванов,  Сухоребский, В.И.Пузик

 3-й ряд: О.В.Флеров, В.К.Вермишев, В.Г.Крайнев, А.А.Харьков, А.Г.Иванов-Смоленский

 4-й ряд: 1-я - Г.К.Торопова, 6-й - И.Л.Фрейдин, 7-я - М.В.Антропова, 8-й - А.Е.Заец и др.


REFLEKSIEN TYYPEISTÄ, EHDOLLISTUMISLIT:


 

Tieteellisen ihmiskuvan perusteita: ehdolliset ja ehdottomat refleksit


http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?3,14549

Tieteellisen ihmiskuvan peruskäsitteitä (Vapaa-ajattelijoiden sivuilta poistettavaa materiaalia...)

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 24. helmikuuta 2004 04.24

Pistänpäs tähän näkyville määritelmät ns. ehdollisten refleksien teorian ja kielellisen ajatteluteorian peruskäsitteistä NL:laisen "Psykologian sanakirjan" mukaan vuodelta 1983.

Tieteellinen ihmiskuva kun näyttää esimerkiksi Höpsis ry:n Ihmeellinen maailma -sanakirjalle olevan keskeisiltä käsitteiltään aivan tuntematon käsite.

Tästä kelpaa nyt sitten sosiobiologistien kritisoida sitä Standard Social Science Mo-delia ilman olkinukkeja. Tarvittaessa käännän lisää termejä, jos keskustelua syntyy.

Linkit ovat eri tietosanakirjasta. Suomenkielinen pätee, sillä se on psykologian erikoistietosa-nakirjasta.

RK

EHDOLLINEN ÄRSYKE

Alun perin neutraali ärsyke,joka johtuen ilmenemisestään toistuvasti samanaikaisesti yhdessä ehdottoman ärsykkeen kanssa muodostaa sen kanssa väliaikaisen yhteyden ja aiheuttaa tämän jälkeen samanlaisen reaktion kuin sekin.

Ehdollinen ärsyke aiheuttaa laajoja toiminnallisia muutoksia monissa muissa aivolohkojen kuoren ja sen alaisten osien alueissa. Nämä muutokset ovat erityisen merkittäviä ehdollisen refleksin muodostumisen alkuvaiheissa ja niiden syynä on aivojen erikoistumattomien aktivoituvien muodostumien toimintaansaattaminen.

EHDOTON ÄRSYKE

Ärsyke, joka aiheuttaa ehdottoman refleksin. Tämän perustoiminnon ohella, jonka aiheuttaa aktivoitumisen eteneminen määrättyä hermorataa, ns. refleksikaarta pitkin, ehdottomat ärsykkeet,jotka kuuluvat monimutkaisiin refleksikombinaatioihin (syö-mis-, sukupuoli-, puolustus- jne.,”vaistoihin”, RK) aiheuttavat lisäksi laajoja yleisem-piä aktivaatio- ja toimintatilamutoksia joko koko aivokuorella tai sen osalla. Nämä muutokset johtuvat siitä, että oman erityisen ratansa lisäksi ehdoton refleksi aktivoi sen yläpuolisia aivokerroksia.

EHDOLLINEN REFLEKSI

Väliaikainen yhteys, joka muodostuu ja kehittyy ehdollisten ja ehdottomien ärsykkeiden yhteensattumisen ja yhteensaattamisen tietä.

Ehdollinen refleksi toteutuu aivojen ylimmissä osissa ja perustuu väliaikaisille yh-teyksille, jotka ovat muodostuneet määrättyjen hermorakenteiden välille ihmisen tai eläimen yksilölisessä kokemuksessa.Ehdolliset refleksit muodostuvat määrätyissä olosuhteissa yksilön elinprosessissa.

Ehdottomat refleksit ovat periaatteessa yhdenmukaisia kaikilla lajin yksilöillä, mutta ehdolliset refleksit sen sijaan ovat äärettömän monimuotoisia. Perusehto ehdollisen refleksin muodostumiselle on indifferentin ärsykeen ajallinen yhteenkäyminen ehdot- toman ärsykkeen kanssa (voi olla ainutkertainenkin, mutta useimmiten kuitenkin tois- tuva). Sen tuloksena indifferentti ärsyke alkaa aktivoida vastausreaktiota, jollaista se ei aiemmin aiheuttanut. Esimerkiksi jos yhdistetään ajallisesti ääni- tai valomerkki ruoan antamiseen eläimelle, niin nämäkin alkavat aktivoida syömisreaktiota (syljen-eritystä, juoksua ruokintapaikalle jne.), jota ne ilman tuota ajallista yhteenkämistä ei-vät missään tapauksessa olisi aiheuttaneet. Ehdollisten refleksien luonteenomai
nen piirre on niiden ajallinen, ”tilapäinen” (epäpysyvä) luonne.Ehdollisen refleksin perus-muodostumisehdot lakkaavat olemasta voimassa, eikä ehdoton ärsyke enää vahvis-takaan ehdollista, niin tilapäinen yhteys taantuu, ”jarruttuu”, ja ehdollinen refleksi siis alkaa sammua.

Ehdollisten refleksien johtava koneisto kehittyneimmillä eläimillä on isojen aivojen aivokuori.Aivokuoren alapuolisissa aivojen osissa saattaa muodostua pieni osa kaik-kein yksinkertaisimpia ja karkeimpia ehdollisia refleksejä. Mutta aivokuorenalainen kerros ottaa osaa kaikkien ehdollisten refleksien muodostumiseen,koska aktivoimal-la aivokuorta, kohottamalla sen ärsytystasoa, se luo olosuhteet, joita ilman tilapäiset yhteydet eivät kytkeydy.

Ehdolliset refleksit muodostuvat kaikkien ehdottomien refleksien perustalta, ja ehdol- lisiksi ärsykkeiksi saattavat muodostua mitä moninaisimmat ulkoisen ja sisäisen ym- päristön vaikuttajat, niin äärimmäisen yksinkertaiset kuin kuin mitä mutkikkaimmatkin samanaikaiset ja peräkkäiset ilmiökompleksit. Uudet ehdolliset refleksit muodostuvat edelleen aikaisemmin muodostuneiden ja yksinkertaistuneiden ehdollisten refleksien perustalle (ensimmäisen, toisen, kolmannen jne. kertaluvun ehdolliset refleksit).

On osoitettu,että yhdelle ja samalle ärsykeelle erilaisissa olosuhteissa (eri vuorokau- den aikoina,eri valaistuksessa,eri koetiloissa jne) voidaan muodostaa erilaisia ehdol- lisia refleksejä. Jos esimerkiksi 100 Hz:n taajuinen ääni yhdessä huoneessa tarkoit-taa ruokaa, mutta toisessa eläimen käpälien ärsyttämistä sähköiskulla, niin ensim-mäisessä huoneessa se herättää syömisreaktion ja toisessa puolustureaktion.Tätä ilmiötä ni
mitetään ehdollisten refleksien k y t k e y t y m i s e k s i (ketjuttumiseksi, verkottumiseksi, kytkeytyneisyydeksi).

Nykyisin erotetaan k l a s s i s e t ja i n s t r u m e n t a a l i s e t ehdolliset refleksit. Klassisia sanotaan edelleen ensimmäisen tyypin ehdollisiksi reflekseiksi ja instru-mentaalisia toisen tyypin sellaisiksi, tai operanttireflekseiksi. Klassisissa ehdollisissa reflekseissä,jotka ensimmäisenä kuvasi ja joita tutki I.P.Pavlovin koulukunta,vastaus- reaktio toistaa, herättää, ehdottoman kytkennän aiheuttaman ehdottoman reaktion.

Instrumentaalisten ehdollisten refleksien muodostamisessa,työstämisessä ihminen tai eläin alkaa suorittamaan määrättyjä toimintoja, jotka joko saavat vahvistusta (ruoka, seksi tmv.) tai vapauttavat kivulaiden vahingoittavien tekijöiden vaikutukselta. Esimerkiksi vastauksena johonkin signaaliin (tai tilanteeseen, jossa opetus on tapah-tunut) eläin painaa jotakin vipua saadakseen ruokaa tai päästäkseen pois häkistä, jonka lattian kautta kulkee sähkövirta. Kuten esimerkikstä nähdään, eläimen suorit-tama liikereaktio ehdollistettuun signaaliin (vivun painaminen), ja vahvistavan tekijän aiheuttama reaktio (syljeneritys ja ruoan syöminen,rauhaton liikehdintä ja käpälien varominen), eivät ole yhdenmukaiset. Ehdollistettu liikereaktio siintyy näissä esimerkeissä välineenä, instrumenttina vahvistuksen saamiselle. (Tästä nimitys instrumentaalinen ehdollinen refleksi).

Great Soviet Encyclopdia:

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/conditioned+reflex

EHDOTON REFLEKSI

(Termi on peräisin I. P. Pavlovilta) (samoin käsite, RK)

Refleksi, joka toteutuu pysyvän geneettisesti määräytyneen hermostollisen yhteyden pohjalta hermoston aistinelementtien ja toimeenpanevien elinten välillä. Ehdoton ref- leksi on synnynnäinen reaktio, joka toteutuu aina määrättyjen (ehdottomien, RK) är- sykkeiden vaikuttaessa elimistöön.Koska ehdottomat refleksit ovat perustaltaan syn- nynäisiä, geneettisesti lukkoonlyötyjä hermoyhteyksiä,niin ne ovat suhteellisen vähä-lukuisia, ja yhdenmukaisia kaikilla tämän tai tuon lajin yksilöillä. Ihmisellä ja muilla korkeammilla eläimillä ehdottomien refleksien keskukset ovat selkäytimessä, aivojen sisäosissa sekä aivokuoren alaisissa kerrostumissa; useimmat ehdottomat refleksit omaavat vaikutuksia myös aivokuorelle.

On olemassa yksinkertaisia ehdottomia refleksejä, jotka turvaavat yksittäisten elinten ja järjestelmien normaalin toiminnan (silmäterien supistuminen valon vaikutuksesta, yskiminen vieraiden kappaleiden joutuessa kurkunpäähän jne.) ja monimutkaisem-pia käyttäytymisluonteisia ehdottomia refleksejä, jotka riipuvat elimistön sisäisestä tilasta (mm. suvunjatkamisen ja lajien välisten suhteiden refleksejä). Yleisesti hyväk-syttyä tyydyttävää ehdottomien refleksien luokittelua ja systematisointia ei toistaiseksi ole saatu kehitetyksi.

(1983, genomi tuossa varmasti auttaa, itseasiassa ilman sitä tullaista ei voitaisikaan tehdä adekvaatilla tavalla, RK)

Ehdottomat refleksit muodostavat myös välttämättömän pohjan ehdollisten refleksien muodostamis- ja työstämismekanismille.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Reflexes

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/340657?page=1#340657

KORKEIN HERMOTOIMINTA

- neurofysiologiset prosessit, jotka tapahtuvat isojen aivojen kuorella ja välittömästi sen alapuolella olevassa kerroksessa, ja jotka ovat ihmisten ja eläinten psyykkisen toiminnan pohjana.K.h.t.:n prosessit ovat psyyken hermostollinen perusmekanismi, sen materiaalinen kasvualusta (substrat).

K.h.t.:n peruskäsitteet ovat tilapäinen (vremennaja, temporary, väliaikainen, ei-pysyvä) yhteys ja ehdollinen refleksi. Keskushermoston kaikkien osien toiminta on reflektorista (refleksiperustaista, ehdottomat ja ehdolliset refleksit).

Tehtävältään (funktsija) K.h.t.on signaalitoimintaa;k.h.t:n ansiosta organismi reagoi ehdollisiin ärsykkeisiin, jotka signaloivat ehdottomien ärsykkeiden ilmenemistä.

K.h.t. muodostuu kahdessa hermoprosesseissa 'herättymisestä' ( vozbuzhdenie) ja ´sammu(ttu)misesta´ (tormozenie = jarruttaminen/-uminen, positiivisesta ja negatiivi- sesta ehdollistumisesta).Herä(tt)ämisprosessi perustuu uusien väliaikaisten (ehdol-listen) yhteyksien ja positiivisten ehdollisten refleksien synnylle. Mutta jos ehdotto-mat ärsykkeet evät vahvista ehdollista ärsykettä,ehdollinen refleksi alkaa sammua. Ehdollisten refleksien täsmentyminen ja sammuminen tapahtuvat negatiivisen ehdollistumisen prosessien (tormozenie) perustalla.

K.h.t. on analyyttis–synteettistä toimintaa.Isot aivot ovat ärsykkeiden eriyttämisen (differen-tatsija) ja niiden yhdentämisen (integaratsija) neuroanatominen perusta.

K.h.t.:n ehdollisreflektoriset toiminnot muodostavat ihmisen tiedostustoiminnan neu- rofysiologisen perustan, objektiivisen todellisuuden haijastamisen perustan tämän suhteiden ja yhteyksien kokonaisuutena.

Korkeimman hermotoiminnan peruslakeihin (eli ehdollistumislakeihin) kuuluvat:

1) Uusien ehdollistuneiden yhteyksien muodostaminen kytkemällä neutraali ärsyke ehdottomaan.
2) Ehdollistuneiden yhteyksien sammuttaminen jättämällä kytkemättä hdollinen ärsyke ehdottomaan.
3) Neurofysilogisten prosessien hajauttaminen ja tiivistäminen (irradiaatio ja konsentaatio)
4) Hermoprosessien keskinäinen induktio
5) Monimutkaisten dynaamisten refleksijärjestelmien muodostaminen, ns. dynaaminen stereotyyppi.

Väliaikaisten yhteyksien muodostumisen ja sammuttumisen neuronatominen koneisto (”kasvualusta”, substrat) on isojen aivojen kuorikerros (cortex). Välittömästi sen alapuolisissa aivojen osissa sijaitsevat sellaisten tärkeimpien ehdottomien ref-leksien hermokeskukset,jotka muodostavat pohjan ehdollisten refleksien muodosta-miselle. Välittömästi aivokuorenalaiset kerrokset turvaavat aivokuoren hermosolujen korkean aktivaatiotason luoden samalla ehdollisten yhteyksien vahvistamiselle välttämättömät olosuhteet ehdollisten yhteyksien luomiselle ja erilaistumiselle (differentsirovanie).

Tässä yhteydessä aivokuorenalainen kerros toimii aivokuorelle alistettuna, sen kontrolloimana tämän stimuloidessa ja tukahduttaessa (jarruttaessa) sen aktiivisuuden nousua.

Ihmisen korkeimman hermostollisen toiminnan laadullinen ero verrattuna eläimiin on seurausta siitä,
että ihmisellä on tapahtunut psyykkisen toiminnan monimutkaistumi-nen, koska on ilmestynyt uudentyyppinen erikoinen ärsyke, nimittäin SANA.

KORKEIMMAT PSYYKKISET TOIMINNOT

- monimutkaiset, alkuperältään yhteiskunnalliset psyykkiset prosessit, jotka jat-kavat muotoutumistaan koko elämän ajan, ovat psyykkisen rakenteen välittämiä ja mielivaltaisia (proizvolnye, valinnaisia, ”ei-determinoituja”) toteutumistavaltaan.

K. p. t. on nykyaikaisen psykologian peruskäsitteitä, jonka on tuonut psykologiaan L.S.Vygotski,ja jota ovat edelleen kehittäneet A.P.Lurija,A.N.Leontjev,D.B. Elkonin, A.B. Zaporozhetš, P.J. Galperin ja muut neuvostoliittolaiset psykologit.

K. p. t.:n käsitteen perustalla yhteiskunnallisesti määräytyneiden psyykkisten muodostumien tai psyykisen toiminnan tietoisten muotojen ominaisuudessa ovat marxilaisen psykologian teoreettis-metodologiset asettamukset ihmispsyyken yhteiskunnallishistoriallisesta alkuperästä ja työn määräävästä roolista tajunnan muotoutumisessa.

L.S.Vygotski eriytti psyykkisten ilmiöiden kaksi tasoa, (”luonnolliset” (naturalnye) ja ”kulttuuriset” psyykkiset prosessit) olettaen, että ensin mainitut muotoutuvat pääasi-assa geneettisen tekijän vaikutuksesta, kun taas jälkimäinen muotoutuu kokonaisuu- dessaan vain yhteiskunnallisten tekijöiden vaikutuksesta. Yhteiskunnalliset vaikutuk- set määräävät korkeimpien psyykkisten toimintojen muodostumistavat ja samoin nii- den psykologisen rakenteen. K .p .t.:en tärkeimpiä ominaispiirteitä on niiden välittei- syys erilaisin ”psykologisin työkaluin”, merkkijärjestelmin, jotka ovat ihmisen pitkäai-kaisen yhteiskunnallis-historiallisen kehityksen tuotetta. Määrävä osa ”psykologisten työkalujen” joukossa kuuluu puheelle (retš); tämän vuoksi puhevälittyneisyys (kielel- linen välittyneisyys, RK) on korkeimpien psyykkisten toimintojen ylivoimaisesti uni-versaalein (mutta ei siis aivan ehdottomasti ainoa, tulkitsen, RK) muotoutumistapa.

K.p.t.:t ovat monimutkaisia systeemisiä muodostumia, jotka eroavat laadullisesti muista psyykkisistä objekteista. Ne ovat laatuaan psykologisia järjestelmiä, jotka muodostuvat siten, että uudet systeemit rakentuvat vanhempien varaan siten, että vanhemmat järjestemät säilyvät näille alisteisina kerrostumina uuden kokonaisuuden sisällä. (Vygotski)

K.p.t.-ilmiöiden perustuntomerkkejä ovat välittyneisyys (opozredstvovannostj), tietoi- suus (-periaate, osoznannostj), mielivaltaisuus (valinnaisuus, määräytyvyys ulkoa) (proizvolnostj) – ovat luonteeltaan systeemisiä laatuja, luonnehtien k.p.t. -toimintoja ”psykologisina järjestelminä”.

K.p.t. -toiminnot omaavat systeemeinä suuren plastisuuden, niihin kuuluvien kompo- nenttien korvattavuuden toisillaan. Vakiopiirteitä (invariantteja) niissä ovat lähtökohta (toiminnan tiedostettu päämäärä) ja lopputulos; sen sijaan välineet,jolla annettu tulee ratkaistuksi ovat hyvin erilaisia ja vaihtelevia ontogeneesin eri vaiheissa, ja funktioiden eri muodostumistapojen ja -teiden vallitessa.

Korkeimpien psyykkisten toimintojen muodostumisen lainalaisuus on, että ensin ne esiintyvät ihmisten välisen vuorovaikutuksen muotoina (ts. interpsykologisena prosessina), ja vasta myöhemmin täysin sisäisinä (intrapsykologisina) prosesseina. Funktioiden ulkoisten toteutumisvä- lineiden muuttumista sisäisiksi psykologisiksi nimitetään interiorisaatioksi.

Toinen mitä tärkein K.p.t.-toimintoja luonnehtiva piirre on niiden asteittainen sisäis-tyminen (internalisaatio), automatisoituminen. Ensimmäisissä muotoutumisvaiheis-saan K.p.t:-toiminnot ovat laatuaan välineellisen toiminnan muuntuneita muotoja, joka tukeutuvat suhteellisen elemantaarisille (alkeellisille, RK) aistimus- ja motorisille prosesseille; sen jälkeen nämä toiminnot ja prosessit muuntuvat saavuttaen automa- tisoituneiden henkisten toimintojen luonteen. Samanaikaisesti muuttuu myös K.p.t.-toimintojen psykologinen rakenne.

K.p.t.-prosessien psykofysiologisena perustana (osnova, pohjana, alustana) ovat monimutkaiset funktionaaliset systeemit, joihin sisältyy suuri määrä afferentteja ja efferenttejä kytkentöjä (zveno, niveliä, solmuja) niin syvyyssuunassa (aivokuorelta sen alaisiin keroksiin) kuin myös horisontaalisella (aivokuoren) tasolla. Osa funktio-naalisen järjestelmän solmuista on tiukasti ”kiinnitettynä” (zakrepljony) tietyjen aivo-jen osien yhteyteen, loput omaavat suuren plastisuuden ja voivat korvata toisiaan, mikä (ominaisuus) on myös psyykkisten objektien uudelleenrakentamisen (ven. pe-restroika! RK,tämä on siis sitä konstruoimista,joka sitten toimii myös esimerkiksi ha-vainnon konstruktiivisen puolen ominaisuudessa, vaikkapa ”tietoisuusrasterilevynä”) perustana.

Tämä merkitsee, että jokainen yksittäinen korkeampi psyykkinen toiminto on sidok-sissa useiden ”aivokeskusten” toimintaan,eikä koko aivojen yhtenä ekvipotentiaalise-na kokonaisuutena,vaan se on aivojen systeemisen toiminnan tulosta,johon erilaiset aivorakenteet ottavat erityneesti osaa (prinimajut differentsirovannoje yčastie). (Kts. korkeimpien psyykkisten toimintojen lokalisaatio, tämän tutkimuksessa on muuten erityisesti ansioitunut akateemikko Pjotr Anohin, jonka en todellakaan tiedä erityi-semmin ”ajatelleen toisin” psykologian kysymyksistä,hänen funktionaalisten systee-mien teoriallaan ei ole mitään tekemistä Ilkka Pyysiäisen &al.”geneettisten modulien” teorian kanssa.)

Korkeimpien psyykkisten toimintojen teoriaa kehitetään paitsi yleisen psykologian puitteissa, vaan myös nykyaikaisen psykologiatieteen soveltanien haarojen tutkimuksen piirissä.

Lapsi- ja kasvatuspsykologia (pedagogičeskaja psihologija) käyttävät korkeimpien psyykkisten toimintojen käsitettä yhtenä perustavimmista tutkittaessa psyykkisten prosessien kehityksen lainalaisuuksia yksilönkehityksessä (ontogenez), niiden hallintamekanismeja muotoutumisprosessissaan.

Historiallinen psykologia analysoi korkeimpien psyykkisten prosessien yhteiskunnal-lisen ehdollistuneisuuden käsitteen perustalta kulttuuristen prosessien eroja johtuen ihmisten elin- ja työolosuhteiden eroista.

Patopsykologiassa (huom,ei ole sama kuin psykopatologia, joka on biotiede, RK) tie- dostus-toiminnan häiriintymisen (narušenie) erityispiirteiden (osobennostj) analyysi erilaisten psyykkisten sairauksien yhteydessä perustuu (osnovyvajetsja, pohjautuu) korkeimpien psyykkisten toimintojen välittyneisyydelle (oposredstvovannostj) ja niiden systeemiselle luonteelle.

Nykyaikaisessa neuropsykologiassa korkeimpien psyykkisten toimintojen käsite on keskeisessä asemassa analysoitaessa potilaiden psyykkisten toimintojen häiriötä aivojen paikallisten vammojen vaikutuksesta – diagnosoitaessa vaurion syytä ja määriteltäessä keinoja ja toimenpiteitä vahingoittuneiden toimintojen uudelleenaikaansaamiseksi (vosstanovlenie).

Näin ollen korkeimpien psyykisten toimintojen teorian erilaiset käytännön sovellu- tusalueet vahvistavat sen suuren hedelmällisyyden (produktivnostj) ja tieteellisen merkittävyyden.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Vygotskii%2c+Lev+Semenovich

TUNTEET (Tšuvstva)

- ihmisen pysyviä emotionaalisia suhteita (otnošenija) todellisuuden ilmiöihin, heijas- taen näiden ilmiöiden merkitystä liittyen hänen tarpeisiinsa ja motiiveihinsa; emotio- naalisten prosessien kehityksen korkein tuote (produkt) yhteiskunnassa (v obštšestvennyh uslovijah).

Objektiisisten ilmiöiden maailman aiheuttamina,luonteeltaan syy-yhteyden omaavi-na, tunteet ovat kuitenkin tavalla tai toisella subjektiivisia, josta johtuen yksillä ja samoilla ilmiöillä voi olla erihenkilöille hyvinkin erilainen merkitys.

Erotukseksi varsinaisista emootioista ja affekteista, jotka liittyvät konkreettisiin tilan-teisiin, tunteet eriyttävät havaitussa ja kuvitellussa todellisuudessa ilmiöitä, joilla on ihmiselle pysyvä tarve- ja motiivaatiomerkitys. Tunteiden luonteeseen kuuluu, että niillä on selkeä KOHDE, eli ne liittyvät välittömästi johonkin konkreettiseen kohteeseen (esineeseen, ihmiseen, elämäntapahtumaan jne.)

Yksi ja sama tunne voi toteutua useina eri emootioina. Tämä johtuu ilmiöiden moni-mutkaisuudesta, niiden keskinäisten suhteiden monipuolisuudesta (mnogogrannostj) ja monilukuisuudesta (množestvennostj). Esimerkiksi rakkauden tunteeseen saatta-vat usein liittyä ilon (radostj),vihan ja surun emootiot. Yhdessä ja samassa tunteessa saattavat usein kietoutua yhteen ja muutua toisikseen vastakkaismerkkiset (myöntei- set ja kielteiset) emootiot. Täten selittyy tunteiden kaksinaisuus (dvoistvennostj), ambivalenttisuus.

Historiallisesti tunteet muodostuvat ihmisen yhteiskunnallisen kehityksen prosessis-sa, ja ne muuttuvat riippuvaisuussuhteessa konkreettisiin yhteiskunallisiin olosuhtei-siin. Yksilönkehityksessä tunteet ilmenevät myöhemmin kuin erityiset emootiot; ne muotoutuvat yksilöllisen tietoisuuden myötä perheen, koulun ja kulttuurin (taiteen, is-skustvo) kasvatustyön alaisina.Muotoutuen erillisten emootioiden yleistämisen tulok-sena, kehittymässä olevista tunteista tulee ihmisen emotionaalisen maailman muo-dostumia, jotka ohjaavat tilannekohtaisten emotionaalisten reaktioiden dynamiikkaa ja sisältöä.

Persoonallisuuden (ličnostj) muodostumisprosessissa tunteet järjestäytyvät hierark-kiseksi systeemiksi, jossa joillakin niistä on johtava asema vastaten aktuaalisesti vai-kuttavia motiiveita, kun taas toiset jäävät potentialisiksi, toteutumattomiksi. Ihmisen hallitsevien tunteiden sisällössä heijastuvat hänen maailmankatsomukselliset asen-teensa, suuntautuneisuutensa (napravlennostj), ts.hänen tärkeimmät persoonallisuu- denpiirteensä, taipumuksensa (toimintatapansa,napravlennosti).Lujuudeltaan ja kes- tävyydeltään erityisen voimakkaita tunteita,jotka suuntaavat ajatuksia ja voimia yh-teen päämäärään, nimitetään intohimoksi (kiihkoksi, stractj). Tunteiden laajasti käy-tetty luokittelu erittelee joitakin niiden tyyppejä suhteessa yhteiskunnallisten ilmiöi-den konkreettisiin toimintoihin ja aloihin,jotka ovat niiden kohteina: MORAALISET, esteettiset, intellektuaaliset, käytännölliset,vanhemmuuteen liittyvät jne.tunteet. Koh-desisällön yleisyysasteen mukaan tunteet jaetaan konkreettisiin (esim.lasta kohtaan, taiteen tuottamiseen), yleistettyihin (lapsia kohtaan yleensä, musiikkia kohtaan jne.) ja abstrakteihin (oikeudenmukaisuuden, tragisuuden tmv. tunteet).

Tunteiden tyhjentävää luokittelua ei ole olemassa jostuen iiden suuresta monimuotoisuudesta, sekä historiallisesta muuttuvuudesta (izmentšivostj).

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Feelings

Re: Tieteellisen ihmiskuvan peruskäsitteitä


Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 15. marraskuuta 2004 18.34

Aivotutkimuksesta ja -kuvantamisesta kiinnostuneita varmaan kiinnostaa tieteellisen ihmiskuvan TÄMÄ puoli:

KORKEIMPIEN PSYYKKISTEN TOIMINTOJEN LOKALISAATIO

(Lokalizatsija vysših psihitšeskih funktsii)

- kardinaalinen kysymys (problema) aivojen ja psyykisten prosessien keskinäisestä suhteesta, jota työstävät (pazrabatyvatj) monet tieteenalat: neurofysiologia, neuroanatomia, neuropsykologia ym.

Historiallisesti tämän ongelman tarkastelu ulottuu Hippokrateen, Galenoksen ym. tutkimuksiin.

Nykyään kysymys on materialististen (EI tarkoita fysikalismia, kuten usein meillä, sitä ei pidetty NL:ssa oikeana materilismina, aiheellisista loogisita syistä, RK) ja idealististen filosofioiden ankarien taistekuiden näyttämö.

K.p.t.l.:n ongelmien tarkastelu on aina riippunut seuraavanlaisten kysymysten tar-kastelusta: Mitä on ”psyykkinen toiminto” (funktsija), millainen on aivojen rakenne, ja mitä on laatuaan se itse ”lokalisaaatio” (sijoittuminen aivokuorelle, kun puhutaan psyykkisistä ilmiöistä, eikä vain hermoilmiöistä).

Erään k.p.t.l.:n ongelmien ratkaisuun pyrkivän suunnan, ahtaan lokalisationismin, edustajat ovat tarkastelleet psyykkisiä funktioita yksittäisinä (jedinyi), komponenttei- hin jakamattomina ”psyykkisinä kykyinä”,joita hoitaisivat tiukasti rajoitetut aivokuoren alueet, ns.”aivokeskukset”. ”Keskuksen” vauriotuminen johtaisi vastaavan toiminnon katoamiseen.F.Gallin frenologinen kartta ja K.Kleistin lokalisaatiokartta ovat laatuaan ahtaan lokalisationalismin ideoiden huipen-tuma suurten aivojen puoliskojen toimin- nasta erilaisten psyykkisten toimintojen ”keskusten” yhteenliittymänä (sovokupnostj).

Toinen suunta, antilokalisationismi,on tarkastellut aivoja yhtenä erilaistumattomana kokonaisuutena (nedifferentsirovannoje tseloje), johon kaikki psyykkiset funktiot eri tavoin liittyvät. Jälkimmäiset on myös esittetty jakamattomina psyykkisinä kykyinä. Minkä tahansa aivojen osan vaurio johtaisi toimintojen yleiseen heikkenemiseen (esimerkiksi älykkyyden (intellekt,ei välttämättä liity niihin MENSAn testeihin) heikke- nemisen, kuten katsoi F. Goltz, tai ”symbolifunktion” yleiseen huononemiseen, kuten K.Goldstein).Toiminnon vahingoittumisen aste ei riippuisi vaurion paikasta (lokalisaa- tiosta, lokalizatsija), vaan määräytyisi vaurioituneen aivomassan mukaan. Kliiniset havainnot potilaista, jolla on paikallisia aivovauriota, ikään kuin vahvistavat tosiasioin molempia mainittuja suuntia: erillisten aivoalueiden vauriot johtavat eri psyykkisten prosessien vahingoittumiseen. Mutta on mahdollista myös, että muut aivoalueet to-teuttavat nuo samat psyykkiset toiminnot,siten että paikallisissa aivovaurioissa usein havaitaan aiheutuneiden vahinkojen erittäin suuri kompensaatioaste tosiasiaksi.

Tämän ristiriidan on ratkaissut neuvostoliittolaiten psykologien L.S.Vygotskin ja A. R. Lurijan korkeimpien psyykkisten toimintojen dynaamisen systeemisen lokalisaation teoria.

(”Dynaaminen” viittaa siihen,että toiminnot eivät ole tiukasti,eivätkä siis geneettisesti, kiinnittyneet alueisiinsa, ja ”systeeminen” viitta Berthalanffyn ”yleiseen systeemiteo-riaan”, jossa osien organisaton phjalta nousee uusia ”systeemilaatuja” systeemin toimessa kokonaisuutena. RK)

Tämä teoria perustuu asettamuksille ihmisen korkeimpien psyykkisten toimintojen yhteiskunnallisesta alkuperästa ehdollistuneisuudesta, elämänikäisestä kokemuksel- lisesta muotoutumisprosessista,systeemisestä rakenteesta ja dynaamisesta (ei-kiin-teästi paikkaan sidotusta) organisaatiosta, jotka ovat formuloineet psykologiassa L. S.Vygotski,A.N.Leontjev ja A.R.Lurija ym.,ja lisäksi sellaisten fysiologien joukon töille kuten I.M. Setšenov, I.P. Pavlov, P.K.Anohin, N.A. Bernštein, joissa on kehitetty käsi-tystä ihmisen korkeimpien psyykkisten toimintojen ehdollisesta refleksiluonteesta (heijastusluonteesta, reflektornaja priroda) ja monimutkaisesta fysiologisesta järjes-telmästä (organizatsija,nyt fysiologisten toimintojen kohdalla EI viitata systeemiteori-aan,kuten psyykkisten toimintojen kohdalla,koska fysiologiset piirteet ovat geenien ja ympäristön määräämiä fenotyyppisiä piirteitä,mitä taas opitut tiedot ja taidot EIVÄT OLE. Siis fysiologinen ”stabiili” organisaatio, psyykkinen dynaaminen systeemi).

Ihmisen korkeimpien psyykisten toimintojen lokalisaation psyykkisiä toimintoja pitää tarkastella monimutkaisina, alkuperältään kokemuksellisina (prizhiznennye), raken-teeltaan mm. puheen (kielitieteellisessä mielessä, pitää sisällään myös tekstit jne pe- riaatteellisesti kielellistettävissä olevan tiedon) kautta välittyneinä (obosredovannye) ja toiminnaltaan vapaina (mielivaltaisina, t.s. ”ei-determinoituina”, proizvolnye) systeemimuodostumina.

Psyykkisten prosessien fysiologinen perusta on monimutkainen toiminnallinen järjes- telmä, joka koostuu monista afferenteista ja efferenteistä ”solmuista” (nivelistä, vai-heista, zveno). Toiminto on organisaatioltaan labiili, dynaaminen ja muuttuva. Monet järjestelmän ”nivelet” voivat korvata toisiaan, jokainen vaihe (nivel) on sidoksissa jo-honkin aivorakenteeseen (tarkoittaa ainakin,että jokaisella toiminnon vaiheella on ol-tava fysiologinen perusta, filosofisesti sanoen ”materiaalinen kantaja”, joka ei kuiten- kaan ”määrää” sen vaiheen sisältöä, eikä muotoa, lähinnä vain mahdollistaa sen ole-massolon), ja koko toiminnallinen systeemi on sidoksissa moniin aivorakenteisiin ku-ten aivokuoreen (korka) ja sen alaisiin rakenteisiin (podkorka). On olemassa toimin-nallisten systeemien yhteisiä ”solmuja” (zveno), jotka ottavat samanaikaisesti osaa useiden psyykisten toimintojen toteuttamiseen. Näiden solmujen vahingoittuminen johtaa tyypillisten (lainalaisten, zakonomernyi) psyyksisten toimintojen vaurioiden kombinaatioiden syntyyn, joita kutsutaan neuropsykologisiksi syndroomiksi (oireyhtymiksi)..

Ihmisen korkeimpien psyykisten toimintojen systeemisen dynaamisen lokalisaation teorian mukaan aivot psyykkisten toimintojen substraattina toimivat yhtenä kokonai-suutena, joka koostuu suuresta määrästä korkesti erikoistuneita osia, joista kukin toteuttaa omaa erityis-rooliaan. Välittömästi aivorakenteiden kanssa ei pidä yhdistää (ajatuksellisesti) koko psyyk- kistä toimintoa, eikä edes sen erillisiä vaiheita (zveno), vaan ne fysiologiset prosessit, jotka tapahtuvat kyseisissä aivorakenteissa. Näiden fysiologisten prosessien vahingoittuminen aiheuttaa hermostollisia vikoja (defektit, defekt), jotka sitten levittävät vaikutuksensa kokonaiseen joukkoon toisiinsa liittyviä psyykkisiä toimintoja.

Näin ollen poistuu päiväjärjestyksestä) sen alkuperäisessä muodossa kysymys psyykkisten funktioiden lokalisaatiosta sellaisenaan, t.s. psyykkisten toimintojen (tai ps. kykyjen) yhteydestä joihinkin tarkoin rajattuihin isojen aivokuoren alueisiin (”keskuksiin”), tai vastaavasti ”koko aivoihin erilaistumattomana kokonaisuutena”.

Ihmisen korkeimpien psyykisten toimintojen dynaamisen systeemisen lokalisaation teoria on tärkeä etappi psyykkisten prosessien aivosubstraatin (hermostollisen kan-tajan) mitä monimutkaisimman ongelman ratkaisemisessa. Mutta yhä ovat epäselviä monet mitä tärkeimmät kysymykset kuten aivopuoliskojen toiminallinen erikoistu
mi-nen ja korkeimpien psyykkisten toimintojen lokalisoitumisen ontogeneesi (yksilönkehitys).

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Localization+of+Functions
 

***


terjokkoine-2-2012-terijoki.jpg

Vaan kuka juttuun liittyvä erittäin terävänäköinen herra (gospodin) on tässä?

Vinkki: Kuva on Terijoelta vuodelta 1924.