kommentoidaan myöhemmin

https://journal.fi/virittaja/article/view/39139/28183

 

Riho Grünthal

" SUOMEN ALKUPERÅ

VIrittäjän edellisissä numeroissa Jorma Koivulehto (l998a) ja Petri Kallio (1998b) ovat jatkaneet Koivulehdon (1993) Suomen nimestä käynnistämää keskustelua (edellisten lisäksi keskusteluun ovat osallistuneet Wiik 1996, Grünthal 1997, Koivulehto 1997ja Carpelan 1998).

Kommentoin seuraavassa vuorostani Koivulehdon ja Kallion ajatuksia'

1. Koska itämerensuomalaisten kielten kirjalliset muistomerkit ovat indoeurooppalai-siin kieliin verrattuna hyvin nuoria, kielikontaktien suhteuttaminen arkeologisiin ajoituksiin on yksi harvoja mahdollisuuksia yhdistää kielen kehitys aikaan myös itämerensuomen puhuma-alueella.

Sanastokerrostumien yhdistäminen arkeologisiin kulttuureihin tarjoaa haasteen jonkin sanaston osa-alueen lainautumisen tarkemmalle kronologialle.

Myös keskustelua Suomen alkuperästä on leimannut halu rinnastaa nimen kielelliset esivaiheet tiettyihin arkeologisiin aikakausiin.

Yhden ainoan sanan etymologiaa ei silti kannata liiaksi tukea arkeologiaan, etteivät tieteensisäiset kriteerit unohtuisi. Pohdinkin seuraavassa Suomen alkuperän kielitieteellistä puolta ja suhteellista kronologiaa.

En siten ota kantaa siihen, kuinka kielitieteellinen argumentaatio on sovitettavissa arkeologiaan, vaan pyrin selkeyttämään Suomen nimestä käytävää keskustelua kielellisin kriteerein.

En myöskään katso. että olisi aihetta tehdä etymologioiden perusteella laajempia yhteiskuntajärjestelmään ulottuvia päätelmiä siitä, kuka oli ››ylimys››, kuka ››alamainen››.



1. Kiitän Johanna Laaksoa, Anneli Sarhimaata ja Petri Kalliola saamistani kommenteista

99

Tunnetaan toki paljon kielikontaktitapauksia, joissa voidaan katsoa, että toinen on prestiisiasemassa. Kielellinen prestiisi (kielen merkitys sosiaalisten yhteyksien luoja- na) voi kuitenkin olla hyvinkin eri asia kuin yhteiskunnallinen hierarkia, ja voimasuh- teet voivat muuttua nopeasti. Esimerkiksi Siperiassa alkuperäisväestöjen venäläisty- minen ei johdu kielellisestä tai etnisestä prestiisistä vaan etenkin tapakulttuurin nopeasta muuttumisesta ja sosiaalisesta ja demografisesta murroksesta.

Muista suomalais-ugrilaisista kielistä ja kielikunnan sisäisistä sanavertailuista ei ole olennaista apua Suomen etymologian selvittämisessä.

Niinpä ainoa mahdollisuus selittää alkuperä kielihistorian metodein on osoittaa Suomi lainasanaksi.

Neljää vaihtoehtoa on tarjottu:

1. kba1t. *šemê 'maa' (tästä kohdat 2-5),

2. kgerm. *sãma- 'tumma; hämärä, pilvinen' (kohta 6),

3. kieur. *ghom-yã 'maa' (kohta 7) ja

4. esigerm. *ghm-ön 'ihminen' (kohta 8).

Kahdessa ensimmäisessä vaihtoehdossa Suomi esitetään samaa alkuperää olevaksi kuin Häme ja saame(lainen), kahdessa jälkimmäisessä se on selitetty niistä riippumattomaksi lainaksi.

2. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan Suomi palautuisi siis samaan balttilaisten kielten 'maata' merkitsevään sanaan (kbalt. *šemê) kuin Häme ja saame.

Yksi tämän (Suomi << kbalt. *šemê 'maa' -)selityksen ongelmia on se, voidaanko vksm. *šämä-variantin lainautuminen balttiin muodossa *šãma selittää adekvaatisti. Tätä on epäilty kysymällä, olisiko ä ensi tavussa kuitenkaan odotuksenmukaisin vastine eikä kantabaltin väljin etuvokaali (e).

Kalevi Wiik (1996) on esittänyt, että varhaiskantasuomenn :n korvaaminen kanta-baltin ainoalla väljällä vokaalilla *a olisi odotuksenmukaista. Vokaalin pidentyminen taas johtuisi siitä, että varhaiskantasuomen painollinen ä olisi tulkittu lainansaajakielessä pitkäksi.

Se, että varhaiskantasuomessa kantabaltin e/ẽ korvattiin väljällä etuvokaalilla ä ei suoraan päde toisinpäin, koska kielten fonotaksi oli erilainen. Vaikka etisyys on fono- logisesti distinktiivinen piirre,on täysi syy olettaa,että se on mekaniikaltaan kantabal- tissa selvästi poikennut (varhais)kantasuomesta, jossa etisyyteen liittyy vokaalisoin- nun takia liuta fonologisia sääntöjä. Vastaavastihan esimerkiksi labiaalisuus on dis- tinktiivinen piirre, mutta useimmissa suomalais-ugrilaisissa kielissä se ei ole fonolo-gisten sääntöjen kannalta yhtä dominoiva kuin marissa tai turkkilaiskielissä, joissa esiintyy ns. labiaalista vokaaliharmoniaa. Marissa ilmiö johtuu turkkilaiskielten vaikutuksesta.

Se, että saksassa väljä etuvokaali korvataan väljimmällä mahdollisella etuvokaalilla, on ymmärrettävää. Saksahan ei etisyyden suhteen ole neutraali,mistä umlaut on pa- ras esimerkki.Vaikka niittymarikaan ei ole etisyyden suhteen aivan neutraali, voidaan siitä esittää esimerkkejä, joissa nimenomaan väljyysaste on ratkaissut substituution: tataarin ä:n vastine niittymarissa on a (vuorimarissa ä on itsenäinen foneemi) esim. ma. aspe 'parsa' < tat. äspa id., ma. kapǝr 'joukkio, (ihmis)lauma' < tat. käper 'ei- muslimit, uskottomat' (Isanbajev 1994: 21, 66). Vastaavasti myös udmurtissa tataarin ä:tä vastaa tavallisesti a (poikkeuksena murteet, joissa esiintyy ä), esim. udm atas < tat. ätäs 'kukko' (Csücs 1990:46-47).

Ongelmallisempana voidaan Wiikin oletuksen kannalta pitää sitä, että latvian itäme-rensuomalaisissa lainoissa ims. ä on korvattu latv. e:llä (esim. latv. ķepa 'karhun käpälä' < li. käpâ '(koiran, kissan) käpälä'; SAl:n 474).

Mutta latviassa e:llä (samoin e:llä) onkin nykyään kaksi allofonia, puolisuppea ja väljä. Toisaalta latviassakin on osoitettavissa tapauksia, joissa a vastaa kantaindoeuroopan puolisuppeita vokaaleita *e ja *o.

 

100

 

Latvian murteista löytyy esimerkkejä, joissa sananalkuista e:tä vastaa a (Rudzīte 1993: 138-140). Latvian e:n jaautumista kahdeksi allofoniksi onkin pidetty myöhem- män kehityksen tuloksena (Rudzīte mts. 134-138). Wiikin esittämä selitys balttilai- sesta äännesubstituutiosta on nähdäkseni siis paitsi mahdollinen myös perusteltu.

3. Mainittuun balttilaisten kielten sanaan perustuvan selityksen (Suomi << kbalt. *žemê 'maa') toinenongelma on ollut se,kuinka kantabaltin ensimmäisen tavun väljäs- tä vokaalista (ä) olisi kehittynyt puolisuppea (*ō > sm. uo). Indoeuropeistit ovat katso- neet tämäntyyppisten lainojen (balttilaisperäisten sanojen huone, tuohi, vuohi, vuona, vuota) viittaavaan siihen, että ne ovat peräisin balttilaismurteesta, jossa kantabaltin ääntyi labiaalisesti.

Se, että baltin:ta vastaa itämerensuomessa ō,voi kertoa yhtä lailla lainansaaja- kuin lainanantajakielen fonotaksista. Vaikka käsitykset uralilaisen ja suomalais-ugrilaisen kantakielen vokaalijärjestelmästä (E. Itkonen 1961: 63, Janhunen 1981: 246 - 249, Sammallahti 1988) poikkeavat yksityiskohdiltaan, ollaan yksimielisiä siitä, että itäme- rensuomen pitkä on suhteellisen myöhäinen, vasta kantasuomalainen uudennos.

Pitkän väljän vokaalin rekonstruoimiseksi edes varhaiskantasuomeen ei ole perustei- ta. Pitkien puolisuppeiden vokaalien (* ja *ō) ikä ei ole yksiselitteinen, mutta on olemassa joitakin perusteita niiden rekonstruoimiseksi varhaiskantasuomea varhemmiksikin.

Voi siis olla, että kantabaltin:n substituoiminen kantasuomen *ō:lla kertoo enem- män lainansaajakielen fonotaksista kuin lainanantajakielen foneettisesta artikulaati- osta. Muun muassa tästä syystä olen arvellut (Grünthal 1997: 69) Suomen etymolo- giaa pohtiessani, että *ã:nkorvaaminen *ö:lla voitaisiin selittää kantagermaanin vo- kaalijärjestelmällä.Kantagermaanissa ei tunnettu *ã:ta,minkä takia sen luonteva sub- stituutioolisi väljin pitkä takavokaali *ō. Pääasiallinen peruste sanan kantagermaani-vaiheen olettamiseen on silti ennen kaikkea sananalkuinen sibilantti (ks. kohtaa 5).:

4. Pidän edelleen hylättävänä ajatusta siitä,että Suomi olisi lainattu itämerensuomeen sellaisesta kantabaltin muodosta (*sāmas), joka olisi saatu kantasaamen muodosta *såmå (< vksm. *šämä < kbalt. *šemê `maa').Ongelmana on suhteellinen kronologia. Varhaiskantasuomioletuksen avulla voidaan melko tyydyttävästi selittää itämerensuo- malaisten ja saamelaisten kielten historia (Korhonen 1981), vaikka myös sitä vastaan puhuvia argumentteja on soitettu. Yksiselitteisimmät innovaatiot, jotka varhaiskanta-suomiselityksen mukaan johtivat saamen ja itämerensuomen eroamiseen, johtuvat itämerensuomeen kohdistuneesta voimakkaasta balttilaisesta ja germaanisesta vai- kutuksesta. Kantasaame rinnastuu rekonstruktiotasona lähinnä myöhäiskantasuo- meen. Ei voida ajatella, että varhaiskantasuomalaisena aikana kantabalttiin olisi voitu saada lainoja, joissa esiintyy vasta varhaiskantasuomea myöhemmän rekonstruktiotason, kantasaamen, äänteenmuutoksia.

2. Ensimmäisen tavun vokaalin kannalta voimme yhtä hyvin puhua kantasuomalaisesta substituutiosta. Ensim-mäisen tavun pitkän vokaalin avulla voidaan myös selittää,miksi toiseen tavuun tuli ainoa mahdollinen ei-väljä vo- kaali (e/i): väljä vokaali (a) olisi ollut fonotaksin vastainen (E.Itkonen 1961,Korhonen 1988). Vokaalien kvantiteet- tikorrelaation laajentuminen kantasuomalaisena aikana sopii yksiin erityisesti germaanisten kontaktien vaikutuk- sesta konsonanttijärjestelmässä tapahtuneiden muutosten (Posti 1953) kanssa. Konsonanttien määrän vähene- minen on osa suurempaa fonotaktista murrosta. Sen takia oli pakko löytää uusia keinoja ja hyödyntää laajemmin esimerkiksi kvantiteettikorrelaatiota.

 

101

 

Toinen selitys saamenkielen alkuperäksi on ns. kielenvaihtohypoteesi.

Se on jatkuvasti kulkenut saamen kielen ja saamelaisten historiaa koskevien käsitys- ten kylkiäisenä, vaikkei sitä ole pitkään aikaan yritetty konkreettistaa kielellisillä argu- menteilla.Saamelaisten kielenvaihtoteoriasta lähdettäessä jouduttaisiin niin ikään olettamaan, että saameen on tullut voimakas itämerensuomalainen adstraatti. Sen taas olisi kaiketi täytynyt olla niin vanha, etteivät tyypilliset balttilais- ja germaanikos- ketuksista aiheutuvat itämerensuomalaiset äänteenmuutokset ja fonotaksissa tapahtunut murros ole vielä tunnistettavissa saamessa.

Kantasaamesta lainautumista vastaan puhuu myös se Koivulehdon (1998b) toisaalla osoittama seikka, että kantasaameen tulleiden germaanisten lainojen aikaan sekun-daaristi kehittynyt germ. ã on korvattu saamen a:lla eikä kantasaamessa ole siis vielä tuolloin tunnettu väljien vokaalien kvantiteettikorrelaatiota. Vokaalien pidentyminen on koskenut kumpaakin väljää vokaalia (vksm. *a ja ). Pohjoissaamen väljien vokaalien kvantiteettikorrelaatio on väljien vokaalien osalta syntynyt vasta kantasaamen jälkeen (Korhonen 1981:88-92).Siten ei ole perusteita olettaa,että väljien vokaalien pidennys olisi tapahtunut kantasaamessa niin aikaisin, että sana olisi ehditty lainata takaisin kantabalttiin. Ajatus sii on anakronistinen.

5.Koivulehdon ja Wiikin ajatuksia kehittelemällä rakentamaani (Grünthal 1997:62- 72) selitystä (k)baltt. *žemê> vksm. *šä > (k)baltt. *šāmas' > germ. *sōma > (m)ksm. *sōme) on kritisoitu siitä, että Suomi olisi lainattu ensin kantabaltista kantagermaaniin ja vasta sitten kantasuomeen.

Tällä tavalla oli mahdollista esittää äänteelliset perustelut sille, miksi balttilaista suhu- sibilanttia š vastaakin suhuton s ja myös se, miksi väljää balttilaista vokaalia *ā vas- taakin puolisuppea *ō.Viimemainittu piirre voidaan tosin selittää myös ilman germaa- nista välivaihetta, kuten edellä olen todennut. Kantagermaanista sana (*söma-) on selityksen mukaan lainautunut vasta myöhäiskantasuomalaista rekonstruktiotasoa edustavaan itämerensuomalaiseen kielimuotoon (*söme-). Oletuksen mukaan sana olisi kehittynyt kantagermaanissa lähes myöhäiskantasuomea vastaavaan muotoon. En siis oleta baltt.š:n kehittyneen s:ksi itämerensuomessa vaan germaanissa,minkä takia se olisi voinut säilyä sibilanttina s frikatiivistumatta h:ksi niin kuin vksm.:lle on käynyt.

Suomea ei jouduta tässä mallissa pitämään olennaisesti nuorempana kuin muita tun- nettuja balttilaislainoja, vaan vertaamaan sitä eri-ikäisiin germaanilainoihin. En myös- kään oleta, että baltista lainattu sana olisi propristunut vasta kantasuomessa, vaan lainautumisen yhteydessä. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Esimerkiksi suahili mer- kitsee sananmukaisesti ´rannikon asukkaita' (Anhava 1998:130), mutta on propristu- nut lainautuessaan muihin kieliin. Esittämässäni mallissa joudutaan olettamaan, että nimi olisi voinut säilyä gerrnaanissa s-alkuisena niin kauan, ettei gerrm. s > ksm. š- substituutio enää toiminut. Ajatus on siis, että se alue Lounais-Suomessa, jossa nimi oli käytössä, säilyi kieleltään germaanisena pitkään.

Torjun sen vastaväitteen, ettei germaaniselle *sōma-rekonstruktiolle ole mitään perusteita, koska sen etymologisiajatkajia ei esiinny tuntemissamme germaanisissa kielissä. Vaikka emme tunne yhtään germaanista kieltä, jota oli puhuttu Suomessa kivikaudelta lähtien, oletamme (esim. Koivulehto 1984), että germaania ja sen varhaismuotoja on puhuttu myös Suomen lahden pohjoispuolella.

 

102

Se, että gerrnaaniset lainat heijastavat gerrnaanisten kielten eri-ikäisiä kerrostumia tukee mahdollisuutta, että (kanta)germaania on voitu puhua pitkäänkin ennen sen katoamista, olkoonkin, että maahan olisi virrannut myös uutta germaanista väestöä.

Kielellinen yhtenäistyminen on mennyt Etelä-Suomessa niin pitkälle jo esihistoriallise- na aikana, että muut mahdolliset kieliryhmät ovat assimiloituneet kieleltään itämeren-suomalaiseen väestöön. Käytettävissämme ei juuri ole metodisesti hyväksyttäviä keinoja jäljittää muuta kuin itämerensuomea koskettavaa kielellistä kehitystä.

Se, että nykyään tunnetuista germaanisista tai balttilaisista kielistä olisi löydettävissä jälkiä esimerkiksi Suomenlahden pohjoispuolella tapahtuneista kosketuksista, edellyttäisi, että täältä olisi tapahtunut kielellisiäkin seurauksia aiheuttanutta ››paluumuuttoa›› germaanien tai balttilaisten migranttien lähtöalueille.

Ajatus germaanisissa kielissä tavattavista vanhoista balttilaislainoista on ylipäätään metodisesti arveluttava, koska sellaisista ei missään gennaanisessa kielessä tietääk- seni ole näyttöä (historialliselta ajalta tunnetut kielikontaktit, kuten baltiansaksan kos- ketukset Baltiassa puhuttuihin kieliin, ovat toinen asia). Koska kuitenkin itämerensuo-malaisissa kielissä voidaan kiistatta osoittaa balttilaista myöhempi gerrnaaninen vai- kutus ja koska sekä balttilais-itämerensuomalaisia että germaanis-itänerensuomalai- sia kontakteja voi hyvin perustein olettaa olleen Suomenlahden pohjoispuolella, on perusteltua kysyä, eikö jokin balttilainen kieli ole voinut vaikuttaa germaaniseen.

Itämerensuomalaisten kielten kielihistoria kertoo tavallaan tästäkin: balttilaiset ja sitä vanhempaa perua olevat sanat ovat kulkeneet saman germaanisen seulan läpi. Eikä tämä kosketa vain sanastoa, vaikka tässä käytävä keskustelu siihen rajoittuukin.

Suomen selittäminen balttilaisten kielten 'maata' merkitsevän sanan pohjalta on on- gelmallista siksi, että jos oletetaan toisen tavun e:n olevan alkuperäinen (ei sekun-daarin a:n substituutio) kuten vanhoissa e-vartaloisissa sanoissa (poikkeuksia peitsi ja tiili), joudutaan kysymään, eikö kantasuomalainen muoto sōme kuitenkin olisi suhteellisen varhainen.

Myöhäiskantasuomessahan ensitavun pitkä vokaali saattoi kombinoitua jo muuhunkin toisen tavun vokaaliin. Sibilantin s takia kyseessä ei voisi olla kovin varhainen germaaninen laina.

Tästä syystä tätäkin selitysmallia väijyy anakronistisuuden vaara. Mitä selityksen yhteensopivuuteen muun kielihistorian kanssa tulee, problemaattisin mutka matkassa on lainautuminen takaisin (kanta)balttiin, mutta se on yhteinen Koivulehdon (1993) alku-peräisen mallin kanssa. Muilta osin malli on luontevasti sovitetta-vissa thomsenilaiseen lainasanakerrostumien suhteelliseen kro-nologiaan: ensin balttilaiset, sitten germaaniset, jotka lopulta joh-tivat varhaiskantasuomen kehittymiseen myöhäiskantasuomeksi.
 
Selitysmallini etuna pidän sitä, että Suomen nimi saattaisi olla nivellettävissä itämerensuomalaiseen kielihistoriaan joutumatta olettamaan nimen vaeltamista kulkijoiden ja kauppiaiden mukana. Se voi olla ikivanha toponyymi ja suoraa perintöä esihistoriallisesta ajasta samalla alueella (Lounais-Suomi).
 
Ongelmana on se, ettei äänteellistä kehitystä voida selittää mekaani-sesti eteneväksi vaan kehityksessä joudutaan olettamaan perinteistä äännehistoriallista konseptiota mutkistavia välivaiheita. Nähdäkseni äänteelliset kriteerit eivät kuitenkaan riitä ehdottomasti kumoamaan Suomen nimen johtamista balttilaisten kielten ´maata' merkitsevästä originaalista. 6.
 

Koska Suomen nimen selittäminen ei yksiselitteisesti onnistu itämeren-suomalaisen äännehistorian ehdoilla, Koivulehto (1997:161-162) ja Kal- lio (1998b: 615-619) ovat etsineet vielä uusia mahdollisuuksia. Koivu-lehto on esittänyt Suomen lähtöadjektiivia *sæma- (> vksm. *šämä > sm. *hämä, saa. Sápmi), jonka > skandinaavisten jatkajien kohdaksi kantagermaanin merkitys on ihmisestä puhuen 'tumma', ilmasta pu-huen 'hämärä,pilvinen'››. Perusteena Koivulehto esittää,että musta on Suomessa ollut yleinen lisä- ja sukunimenä. Alueennimestä *Hämä olisi ››selvennykseksi» alettu käyttää johtimellista muotoa Häm-eh, kun sen asukkaita oli alettu kutsua hämäläisiksi.

 

Äänteellisesti ja morfologisesti selitys toimii. Johdostyyppi -eh on ollut produktiivinen balttilaisten ja germaanisten lainakosketusten aikaan. Useissa tapauksissa on suorastaan osoitettavissa lainaorigi-naali, jossa ims. -eh-aineksella on tarkka vastine (Koivulehto 1992).'

 

Jos kuitenkin Hämeessä on näkyvissä johdinaines, herää kysymys, miksi Suomessa sitä ei olisi. Koivulehdon ajatus on ymmärtääkseni se, että sanan merkitys olisi kahdessa toisilleen läheisessä kielimuo-dossayksinkertaisesti analysoitu eri tavoin. Johtimetonta nimitystä Suomi olisi käytetty ihmisistä. Nähdäkseni jotenkin olisi perustelta-vissa se,että aluetta olisi alettu kutsua 'tumma, hämärä' jne. -merki- tyksisellä adjektiivilla. Sen sijaan pidän epäuskottavana, että ihmisiä olisi alettu nimittää samalla ekspressiivisellä ja voimakkaasti identi-fioivalla adjektiivilla ilman, että siitä olisi tehty ainakin johdosta tai että kyseessä ei rakenteellisesti olisi alkujaan yhdysnimi. Emmehän tee niin nykyäänkään: esimerkiksi sekä Mustonen että mustalainen ovat adjektiivista johdettuja muotoja. Melkoinen joukko yksiosaisia suomalaisia paikannimiä sisältää ilmauksen, jota ei tunneta appellatiivisena lainkaan, koska se perustuu proprissa tapahtuneisiin muutoksiin (esim.Mustio<Mustajoki) (Kiviniemi 1975:60).Se,että musta on tunnettu lisänimenä, on lausesemanttisista syistä täysin eri asia. Nimityyppi Musta Mikko voidaan rinnastaa paikannimiin (joista sitten on taas tullut sukunimiä) kuten Mustajoki, Mustakallio ja Mustalahti, joissa yhdyssanan perusosa (joki, kallio, lahti) ilmaisee paikan laadun ja määriteosa musta täsmentää sitä. Ilman perusosaa Mikko nimi Musta olisi ihmisestäkin käytettynä elliptinen. Paikannimiin henkilön-nimet ovat kulkeutuneet lähinnä talonnimien kautta (Kiviniemi mts. 44 - 45).

 

Antonyymiset ilmaukset ovat tavallisia suomalaisessa paikannimis-tössä, mutta niihin liittyy olennaisesti myös binaarisen vastaparin mahdollisuus (Valkeajärvi), vaikka läheskään aina paria (Isokyrö ja Vähäkyrö) ei olekaan olemassa. Esimerkki mustalainen valkolainen (tai neekeri, joka perustuu italian 'mustaa' merkitsevään sanaan; SSA2 1995: 21 1) kertoo paitsi antonyymisyydestä myös nimenantajas- ta: tällaista halventavaa nimitystä ei käytetä itsestä vaan toisesta, antropologisesti selvästi erottuvasta ryhmästä.

 

Itämerensuomalaisissa kielissä voidaan saman propristuneen varta-lon avulla nimittää sekä ihmisiä että aluetta ja tarvittaessa tarken-taa tällaisia vieraskielisiin nimiin perustuvia ilmaisuja esimerkiksi sa-noilla maa, kieli, kansa jne. Suffiksaation avulla voidaan viitata ih-misiin. On perusteltua olettaa, että samalla tavalla myös kantasuoma-laisena aikana ihmisistäja alueista käytettävien nimien välillä on ollut selvä ero.

 

 

3. “Ei liene mahdotonta, että koko johdintyyppi olisi syntynyt Iainakosketusten vaikutuksestaja reanalysoitunut johdinmorfeemiksi. Ltämerensuomalaisissa kielissä on eräitä lainasanoille tyypillisiäjohtimia, joiden on katsottu tulleen kieleen lainakontaktien vaikutuksesta. Tällaisia ovat esimerkiksi -As, -is, -iO jne. (Nikkilä 1994, Hahmo 1997) .

 

104.

 

Suomalaisessa paikannimistössä yksiosaisina niminä tavattavat ap-pellatiivit esiintyvät yleensä myös yhdysnimissä määrite- tai perus- osina. Tavallista on,että yhdysnimessä tapahtuu varsinkin perusosan ellipsi ja toisinaan rakennemuutos johtaa suffiksaatioon (Kiviniemi 1975: 23-43). On vaikea ajatella,että Suomi olisi ellipsinkään seurauk- sena siirtynyt merkitsemään aluetta, jos se alkuaan olisi viitannut ih-misiin. Johtimettoman, ihmiseen viittaavan etnonyymin primaariutta on perusteltua olettaa lähinnä silloin, jos kyseessä on lainasana (lyydi, tšuudi) ja lainanantajakielessä on perusteet siihen. Ei siis ole todennäköistä, että Suomi olisi lainattu mainitusta kantagerrnaanin adjektiivista.

 

7. Tarkastelen vielä kahta viimeistä, Petri Kallion (1998b) esittämää vaihtoehtoa selittää Suomi lainasanaksi. Näppärän äännehistorioitsi-jan käsissä indoeurooppalaisten kielten äännehistoria tarjoaa niin paljon portaita, että yhdellekin sanalle voidaan ehdottaa aika monta lainaoriginaalia. Esimerkiksi indoeurooppalaisten kielten sananalkui-set ja osin myös sanansisäiset konsonanttiyhtymät ovat kaikissa kantakielivaiheissa olleet itämerensuomalaisten kielten esimuotojen fonotaksin vastaisia. Niiden substituoiminen on perustunut äänteelli-seen yksinkertaistamiseen. Tästä syystä on melkein todennäköistä, että indoeurooppalaisista kielistä voi löytyä yhdelle sanalle montakin äänteellisesti toimivaa vastinetta.

 

Ensimmäinen Kallion etymologioista perustuu siihen Koivulehdon (1993) alkuperäiseen, mutta myöhemmin hylkäämään ajatukseen, että nimi olisi perua vasarakirveskulttuurin ajasta. Kallio on toisaalla (l998a) perustellut, miksi silloin ei voida vielä puhua balttilaisesta kielimuodosta.

[Helvetin vale!]

 

Tuohon aikaan luontevammin sijoitettavaan indoeurooppalaiseen kantakieleen voidaan sen sijaan rekonstruoida 'maata' tms. merkitsevä

 

1a) sana *ghöm (> av. Zam),josta olisi lainattu vksm.*cöme > mksm. *sömi. Samaan vartaloon perustuva vaihtoehto olisi

 

1b) lainautuminen ››esiba1ttilaisesta››, joskin rekonstruktiotasoltaan kantaindoeurooppalaisesta muodosta *g"'om-yã (> liett. Murt. Zãmé, mpr. Same) > vksm. *šoma > mksm. *sömi > sm. Suomi. Todennäköisempänä selityksenään Kallio pitää sitä, että

2) Suomi on peräisin ››esigerrnaanisesta» sanasta *gwm-ön 'ih-minen' tms. (>goott. Guma jne.) > vksm.*šoma > *sömi jne.

 

Näissä selityksissä ei oteta lainkaan kantaa saamelaisten nimityksen sápmi alkuperään: se ei voi olla perua näistä rekonstruktioista. Kallio tyytyykin hyväksymään sille vanhan rinnastuksen Hämeeseen ja lähtee siitä, että se on eri alkuperää kuin Suomi.

 

Vaihtoehdossa 1a Kallio operoi vartalolla, jolle hän ei esitä jatkajia pohjoisista indoeurooppalaisista kielistä. Koska indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruointi perustuu tunnettujen tytärkielten vertai-luun, on kantakieleen teoriassa mahdollista rekonstruoida sellaisia sanoja, joilla esiintyy jatkajia vähintään kahdessa samaan kielikun-taan kuuluvassa kielessä riippumatta vertailussa käytettävien kielten puhuma-alueiden maantieteellisestä sijainnista. Tämän takia maantieteellinen levikkikriteeri on esimerkiksi uralilaisten kielten lai-nasanoja jäljitettäessä erittäin tärkeää - se, että sanalla on jatkajia jossakin kyseeseen tulevan kontaktialueen läheltä tunnetussa kieles-sä.Tämä ehto ei la:ssa toteudu,mutta sen vaihtoehdossa 1b kylläkin: sanalla on jatkajia balttilaisissa kielissä.

 

Jälkimmäisen vaihtoehdon ainoa heikkous on se, että originaalin ly-hyttä o:ta vastaakin pitkä ö. Toisaalta ö näyttää kehittyneen epä-odotuksenmukaisesti myös joihinkin muihin sanoihin, kuten Kallion mainitsemassa sanassa suoli.

 

105.

 

 

Muilta osin selitys sen sijaan on melko lähellä edellä tarkasteltua aja-tusta, että Suomi olisi peräisin nykybalttilaisten kielten 'maata' mer- kitsevän sanan kantamuodosta *zémã. Olennainen ero on se, että

Häme ja saa. sápmi ovat tämän selityksen mukaan eri alkuperää, mikä on muutenkin Suomea koskevissa pohdinnoissa edelleen otet- tava huomioon yhtenä mahdollisuutena. Selityksen arvioinnissa on otettava huomioon vielä se, kuinka todennäköistä on, että ››esi-›› ja kantabaltissa olisi käytetty kahta eri 'maata' merkitsevää sanaa, joista kumpikin olisi kehittynyt etnonyymiksi.

 

8. Kallio ei tyydy tähän, vaan päättelee, että 'ihminen' ››on omakie-listen etnonyymien selvästi yleisin merkitys,joten jos Suomi' on alku- jaan ollut etnonyymi, se on todennäköisimmin tarkoittanut 'ihmistä'›› (Kallio l998b: 617). Samasta juuresta Kallio johtaa vielä 'ihmistäkin' merkinneen c) johdoksen *§"m-ön, jonka varhaiskantasuoma-laiset olisivat lainanneet sellaisenaan proprina ››samaan käyttötarkoitukseen» äänneasussa *ćoma (>Suomi).

 

Se, että esimerkiksi indoeurooppalaisista tai turkinsukuisista käytet-tävät etnonyymit ovat usein luonteeltaan etnisiä (ihmisiä tai väestöä määrittäviä) ja perustuvat joskus jopa henkilönnimiin, eivät geografi-sia (paikkaa rajaavia), on nähdäkseni seurausta etenkin kulttuuri-muodosta ja kuvastaa elintapoja eikä oikeuta kielellisiin päätelmiin. Siellä,missä väestön liikkuminen on tyypillistä elinkeinon takia (esim. paimentolaisuus tai eränkäynti) tai missä ei esimerkiksi sotaisien ai-kojen takia ole oltu kiinteästi sidoksissa tiettyyn alueeseen,on ihmis- ten keskinäinen sidos ja yhteiskuntajärjestelmä ollut ymmärrettä-västi tärkeämpi motiivi myös etnonyymien synnylle.Missä alueellinen yhteys on selvä ja vakiintunut, on taas geografinen (alueeseen liitty-vä motiivi) tärkeä. Nykysuomessa useimmista vieraista maista käy-tettävä nimi (perusmuoto) on primaari sen asukkaista käytettävään nimitykseen (johdokseen) verrattuna (Ranska - ranskalainen). Sama suhde näkyy myös pareissa Savo – savolainen, Häme – hämäläinen, Lappi – lappalainen eikä kyseessä ole pelkästään analogia. Ja edel-leen lähialueilta Inkeri-inkerikko ~ inkeriläinen tai vatja(n kieli < maakunnannimi Vaiga – vatjalainen. Myös itämerensuomalaisissa et-nonyymeissä on kiistatta etnisiä etnonyymejä, kuten lyydi tai tšuudi, mutta niiden synty liittyy läheisesti kielikontakteihin, edellä mainit-tuun antonyyrnisyyteen ja binaarisuuteen sekä lainautumiseen. Jotta meillä olisi kielelliset perusteet väittää,että Suomi olisi alkujaan ollut etninen etnonyymi ja viitannut ihmisiin, nykyisten itämerensuoma-laisten kielten rakenteen perusteella olettaisi, että aluetta olisi myö-hemmin alettu nimittää johdoksen tai sanaliiton (Suomenmaa) avulla.

 

Suomi viittaa kuitenkin alueeseen,ja sen asukkaisiin viitataan johdok- sen avulla. On toki totta, että Viro (alkuaan < germ. Tai baltt., mer-kitys 'mies-ihminen') tunnetaan suomessa johtimettomana, mutta se johtuukin siitä, että sitä ei voida analogisen johtosuhteen takia (Viro: virolainen) sekoittaa mihinkään. Rakenteeltaan ja etymologisesti se on virolaisen Vírumaa-variantin elliptinen muoto.

 

Koska itämerensuomalaiset kielet ovat muiden uralilaisten kielten tavoin morfologisesti rikkaita ja derivaatio on tärkeä nimenmuodos-tuskeino, on perusteltua olettaa, että niin on ollut ennenkin. - Tästä todistavat myös lainasanojen mukana kieleen tulleet johdinainekset (ks. Nikkilä 1994, Hahmo 1997). Pelkän äännehistoriankin avulla ja kieliä vertailemalla voidaan todistaa, että monet muutkin johdinai-nekset ovat olleet varhain olemassa ja että niitä on käytetty sanaston ja nimistön luomiseen.

 

106

 

 

Etnonyymeihin liittyy kaksi olennaista asiaa, joita Koivulehto ja Kallio eivät syystä tai toisesta juuri ota huomioon. Nämä ovat

 

a) maasta/alueesta ja ihmisistä/asukkaista käytettävien nimitysten yhdistäminen liian suoraviivaisesti ja

 

b)uralilaisille kielille ominaisen johdinten käytön ja morfologisen sa-nanmuodostuksen ohittaminen. Etymologisten pohdintojen kannalta huomionarvoista on Koivulehdon (l998a: 429) toteamus: ››meillähän ei ole itse asiassa mitään todistetta siitä, että sana olisi tarkoittanut yleensä itämerensuomalaisten edeltäjiä››. Todisteita ei ole,koska kai- kissa kielissä suomi-vartaloon perustuvalla nimellä on alettu viitata ihmisiin vasta sekundaaristi johdoksen avulla? Ainoa mahdollinen vii-te vanhemmasta käytöstä voisi olla saamessa tavallinen syntagma-tyyppi sámegiella/sáme eana 'saamen kieli/maa'. Mutta toisin kuin Suomea,sanaa sápmi on mahdollista käyttää ihmiseenkin viittaavana ilman sanaliiton perusosaa.

 

Saamelais-suomalainen sanakirja (Sammallahti 1989: 386) antaa sanan sápmi merkityksiksi 'saamelainen, saame(nkieli), Saamenmaa' jne. Saame tarjoaakin esimerkin siitä, että samalla johtimettomalla muodolla voidaan viitata sekä ihmiseen että alueeseen.Mutta myös saamessa viimeistään konteksti ja sápmi-elementin sisältävä nominilauseke ratkaisevat, tarkoitetaanko ihmistä vai aluetta.

 

Etnonyymisen aineksen sápmi käyttäminen attribuuttina kertoo siis siitä, että sen lisäksi tarvitaan pääsana määrittämään lähemmin tar-koitteen laatua,vastaavasti kuin virossakin tehdään: eesti keel, eesti maa (kirjallisessa käytössä vakiintuneesti Eestimaa), eesti poisid.

 

Jos ihmisiä ja aluetta aletaan nimittää appellatiivilla, erotetaan selvästi, onko kyseessä 'maa' vai 'kansa'. On syytä olettaa, että samat yleiset periaatteet, joita paikan- ja henkilönnimien rakenteesta ja muodostusperiaatteista voidaan esittää, ovat sovellettavissa myös etnonyymeihin (siis maan asukkaisiin tai makrotoponyymeihin, maan tai laajemman alueen nimiin).

 

Mitä sitten lukijalle jää käteen Suomen alkuperästä käytävästä kes- kustelusta? Kuvaavaa Suomi-nimestä esitetyille teorioille on, että nii-den arviointi perustuu todennäköisyyksien vertailuun ja tiedon rela- tiivisuuteen, mikä toki muutenkin on humanistisille tieteille luonteen-omaista. Suomelle ehdotettuja etymologioita vertailtaessa tämä tar-koittaa sitä, että joudutaan ottamaan huomioon ainakin äännehisto-riallinen hyväksyttävyys,kielihistorian ja lainakontaktien suhteellinen kronologia,etnonyymien ja itämerensuomalaisten kielten rakenteelli- set ominaisuudet sekä onomastisen tutkimuksen antama vertailuai-neisto. Morfeemien avulla tapahtuva sananmuodostus sekä nimen-annon yleiset lainalaisuudet ovat yhtä tärkeitä etnonyymien etymo-logian selvittämisessä kuin äännehistoria. Tällaisista syistä en pidä uskottavana, että Suomi olisi samaa perua kuin hämärä. Epäto-dennäköisenä pidän myös sitä,että se olisi vanha indoeurooppalainen laina ja perustuisi 'ihmistä' tai 'miestä' merkinneeseen sanaan. Vaik-ka merkitykseen 'maa' perustuvissa lainaetymologioissa on tulkin-nanvaraisuuksia ja ongelmia äänne- tai kielihistoriallisten yksityis-kohtien selittämisessä, pidän toistaiseksi todennäköisimpänä, että selitys Suomen alkuperäksi löytyy niiden tai vastaavaan, topografi-sesti relevanttiin käsitteeseen perustuvan etymologian avulla.

 

RIHO GRÜNTHAL

 

Suomalais-ugrilainen laitos, PL 25 (Franzeninkatu 13), 00014 Helsingin yliopisto

 

Sähköposti: riho.grunthal@he1sinki.fi

 

 

107.

 

 

 LÄHTEET

 

ANHAVA, JAAKKO 1998: Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeamus, Helsinki.

 

CARPELAN, CHRISTIAN 1998: Suomi, häme, sabme sekä finne arkeo-logian näkökulmasta. -Johanna Laakso & Riho Grünthal (toim.), Oekee-ta asijoo: Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Seppo Suhonen sexagenarii 16.V.l998 s. 76-88. Mémoires de la Société Finno- Oug-rienne 228. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki.

 

CSÜCS, SÁNDOR 1990: Die tatarischen Lehnwörter des Wotjakischen. Bibliotheca Uralica 10. Akadémiai kiadó, Budapest.

 

GRÜNTHAL, RIHO 1997: Livvistä liiviin.Itämerensuomalaiset etnonyy- mit. Castrenianumin toimitteita 51. Helsingin yliopisto ja Suomalais-Ugrilainen Seura. Helsinki.

 

HAHMO, SIRKKA-LIISA 1997: Finnische nominale Ableitungssuffixe fremder Herkunft. - Sirkka-Liisa Hahmo, Tette Hofstra, László Honti, Paul van Linde & Osmo Nikkilä (toim.), Finnisch-ugrische Sprachen in Kontakt s. 95-102. Shaker, Maastricht.

 

Isanbajev 1994 = Николай Исанбаевич Исанбаев: Марийско-тюркские языковые контакты. — Йошкар-Ола, 2001. — 80 с.

 

LTKONEN, ERKKI 1961: Suomalais-ugrilaisen kielen- ja historiantutki-muksen alalta. Tietolipas 20. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

 

JANHUNEN, JUHA 1981: Uralilaisen kantakielen sanastosta. - Joumal de la Société Finno-Ougrienne 77 s. 219-274. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki.

 

KALLIO, PETRI l998a: Vanhojen balttilaisten lainasanojen ajoittamises-ta. -Johanna Laakso & Riho Grünthal (toim.), Oekeeta asijoo: Commen- tationes Fenno-Ugricae in honorem Seppo Suhonen sexagenarii 16. V. l99 s. 209-217. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 228. Suoma-lais-Ugrilainen Seura, Helsinki. l998b: Suomi(ttavia) etymologioita. - Virittäjä 102 s.613-620.

 

KIVINIEMI, EERO 1975: Paikannimien rakennetyypeistä. Suomi l l8:2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

 

KOIVULEHTO, JORMA 1984: Itämerensuomalais-germaaniset koske-tukset. - Sven-Erik Åström (toim.), Suomen väestön esihistorialliset juu-ret s. 191-205. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 131. Societas Scientiarum Fennica, Helsinki.

 

- 1992: Der Typus palje '(Blase)ba1g', turve 'Torf' unter den Lehnwör-ter des Ostseefinnischen. - Journal de la Société Finno-Ougrienne 84 s. 163-190. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki.

 

- 1993: Suomi. - Virittäjä 97 s. 400-408.

 

- 1997:Were the Baltic Finns ››c1ubmen››? On the etymology of some ancient ethnonyms. - Ritva Liisa Pitkänen & Kaija Mallat (toim.), You name it: Perspectives on onomastic research s. 151-169. Studia Fennica linguistica 7. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seura, Helsinki.

 

- l998a: Puhdas ja Suomi. - Virittäjä 102 s. 425-434.

 

- l998b: Germaanista äännehistoriaa saamen evidenssin valossa. Esitelmä Uusfilologisessa yhdistyksessä 29.1.1998. Käsimoniste.

 

KORHONEN, MIKKO 1981: Johdatus lapin kielen historiaan. Suomalai-sen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 370. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. i- l988: Uralilaisten kielten jälkitavujen vokaaliston historiaa. -Virittäjä 92 s. 8-25.

 

 

107.

 

NIKKILA, OSMO 1994: Germanische Einfluss auf das Ostseefinnische. - lncontri linguistici 17 s. 103-113. Universita di Trieste – Università di Udine, Pisa.

 

POSTI, LAURI 1953:From Pre-Finnic to Late Proto-Finnic. - Finnisch-Ug- rische Forschungen 31 s. 1-91. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki.

 

RUDZíTE, MARTA 1993: Latviešu valodas vêsturiskä fonetika. Zvaigzne. Riga.

 

SAMMALLAHTI, PEKKA 1988: Historical phonology of the Uralic languages. - Denis Sinor (toim.), The Uralic languages s. 478-554. E. J. Brill, Leiden.

 

- 1989: Saamelais-suomalainen sanakirja. Jorgaleaddji, Utsjoki.

 

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Päätoim. Erkki ltkonen ja Ulla-Maija Kulonen.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 556. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1992-.

 

WIIK, KALEVI 1996: Zeme – Häme – Saame – Suomi. - Virittäjä 100 s. 244 - 252 .