Lähden seuraavassa siitä,että suomen paikan- ja heimonnimet Saimaa,Saame, Hä- me ja Suomi tulevat eri kautta tässä aikajärjestyksessä samasta kantabalttilaisesta juuresta kuin liettuan sana žemė = maa, maaperä, sisämaa, alamaa, viljelysmaa. Tämän (paitsi Saimaan) on yllättävää kyllä esittänyt myös Jorma Koivulehto, joskin hänen suuhunsa on sitten myöhemmin pantu myös aivan muuta.

Olen katsonut että tämä sana on z-äännealkuinen, sen sijaan kantaindoueuroopas- sa, sikäli kuin tämä sana lainkaan on sieltä, on periaatteessa saattanut olla g-äänne. Vain yhdessä IE-kielessä,heetissä,jossa gim(ma)ran = viljelysmaa,joka on mahdol- lisesti lainaa kartvelikielten (svaneetin) samaa tarkoitytavasta sanasta gim. Heetin (puolustettavaa, hallittavaa) maa-aluetta tarkoittava sana on tekam. Näillä ei ilmei-sestikään ole synnyltään tekemistä keskenään. Näin ainakin nyt oletetaan. Indoeu-rooppalaisten alkuperästä tässä noudatetaan Marija Kimbutasin kurgaanihypoteesia ottaen kuitenkin huomioon, että jos źem-sanalla saattaa olla "anatolialainen", alun perin peltoviljelykseen liittyvä lainaetymologia IE (ja SU-) -kielten ulkopuolelta.

Lähteissä etymologia on sekoitettu enemmän tai vähemmän tahallaan aivan toisen sanan, liettuan šeima = perhe, kiemas = piha,vasarakirveslaina kaimas = kylä, suo- men kaima, maaseutu, kanssa, joka on varmasti IE-sama ja tunnetaan hyvin. Nämä pyritään erottamaan toisistaan.



https://journal.fi/virittaja/article/view/39139/28183ō

Riho Grünthal

" SUOMEN ALKUPERÅ

VIrittäjän edellisissä numeroissa Jorma Koivulehto (l998a) ja Petri Kallio (1998b) ovat jatkaneet Koivulehdon (1993) Suomen nimestä käynnistämää keskustelua (edellisten lisäksi keskusteluun ovat osallistuneet Wiik 1996, Grünthal 1997, Koivulehto 1997ja Carpelan 1998).

Kommentoin seuraavassa vuorostani Koivulehdon ja Kallion ajatuksia.

1. Koska itämerensuomalaisten kielten kirjalliset muistomerkit ovat indoeurooppalai- siin kieliin verrattuna hyvin nuoria, kielikontaktien suhteuttaminen arkeologisiin ajoituksiin on yksi harvoja mahdollisuuksia yhdistää kielen kehitys aikaan myös itämerensuomen puhuma-alueella.

Sanastokerrostumien yhdistäminen arkeologisiin kulttuureihin tarjoaa haasteen jonkin sanaston osa-alueen lainautumisen tarkemmalle kronologialle.

Myös keskustelua Suomen alkuperästä on leimannut halu rinnastaa nimen kielelliset esivaiheet tiettyihin arkeologisiin aikakausiin.

Yhden ainoan sanan etymologiaa ei silti kannata liiaksi tukea arkeologiaan, etteivät tieteensisäiset kriteerit unohtuisi. Pohdinkin seuraavassa Suomen alkuperän kielitieteellistä puolta ja suhteellista kronologiaa.

En siten ota kantaa siihen, kuinka kielitieteellinen argumentaatio on sovitettavissa arkeologiaan, vaan pyrin selkeyttämään Suomen nimestä käytävää keskustelua kielellisin kriteerein.

En myöskään katso, että olisi aihetta tehdä etymologioiden perusteella laajempia yh-teiskuntajärjestelmään ulottuvia päätelmiä siitä,kuka oli ››ylimys››,kuka ››alamainen››.

[HM: Riehu viittaa Koivulehdon hölmöyksiin, jotka ihka oikea germaani, s. Berliinissä 1937,  k. 2011) Ralf-Peter Ritter, oikea kilitieteilijä, on kumonnut:

" s. 57.

Das Germanische als "Prestigesprache"


§ 15. HOFSTRA stellt fest: "Das Germanische muss die Sprache mit dem höheren Prestige gewesen sein;der Einbahnverkehr des Lehnguts und die Tatsache, dass so viele entbehrliche Lehnwörter Vorliegen, weisen in dieselbe Richtung". Diese Be-hauptung impliziert, dass sich unter den heutigen germanischen Stéimmen direkte Nachkommen derjenigen Germanen befinden, von denen die Ostseefinnen ihr Lehn-gut übernommen haben. Die lehngebenden Germanen konnen jedoch in den Ost-seefinnen aufgegangen oder sonst irgendwie von der Bildfläche verschwunden sein.

Prinzipiell konnen die Vorfahren der historisch bekannten Heruler oder Gepiden die Lehngeber gewesen sein. "]


Riehu: " 1. Kiitän Johanna Laaksoa, Anneli Sarhimaata ja Petri Kalliola saamistani kommenteista

99

Tunnetaan toki paljon kielikontaktitapauksia, joissa voidaan katsoa, että toinen on prestiisiasemassa. Kielellinen prestiisi (kielen merkitys sosiaalisten yhteyksien luoja- na) voi kuitenkin olla hyvinkin eri asia kuin yhteiskunnallinen hierarkia, ja voimasuh- teet voivat muuttua nopeasti. Esimerkiksi Siperiassa alkuperäisväestöjen venäläisty- minen ei johdu kielellisestä tai etnisestä prestiisistä vaan etenkin tapakulttuurin nopeasta muuttumisesta ja sosiaalisesta ja demografisesta murroksesta.

Muista suomalais-ugrilaisista kielistä ja kielikunnan sisäisistä sanavertailuista ei ole olennaista apua Suomen etymologian selvittämisessä.

Niinpä ainoa mahdollisuus selittää alkuperä kielihistorian metodein on osoittaa Suomi lainasanaksi.

Neljää vaihtoehtoa on tarjottu:

1. kbalt. *šemê 'maa' (tästä kohdat 2-5),

[HM: Yhdessäkään asiantuntevassa lähteessä ei anneta tuollaista kantabaltin muotoa. Liioin missään empiirisessä tai rekonstruioidussa balttikielessä TAI MUIS-SAKAAN IE-KIELISSÄ, ei alussa esiinny ännettä š!  Vain yhdessä balttikielessä preussissa esiintyy tässä soinniton äänne s: same (semme, joskin myös *zamē).

Sana on liettuan žẽmė [äänt.zhäämee],latvian, jotvingin,kuurin zeme,seelin ja (ilmei- sesti myös) vasarakirveskielen zaime,josta siis EI tule Suomi,Häme tai saame,mutta saattaa kyllä hyvinkin tulla Saimaa, venäjän zemlja, puolan zaimia, tšekin země.

On huomattava,että žẽmė-sanan kantaindooppalaista muotoa ei välttämättä kannata aivan ensimmäiseksi lähteä etsimään,sillä ei ole varmaa, että se lainkaan olisi sieltä. Liettuan tiedeakatemian etymologisesta tietonnasta löytyy joukko etymologiaehdotuksia.

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=%C5%BE%E1%BA%BDm%C4%97

1) žemė

Lie. žemė, la. zeme, pr. semmin (acc. sg.) giminiški su s. sl. zemlja, r. земля, le. ziemia ir t. t. Kaip ir kitose gim. kalbose semantiškai rišasi su ‘žemai gulintis, tai kas yra žemai’, pvz.,gr. χαμαί [hamai] ‘žemė’ ir χθαμαλός [khthamalos], χαμηλός [khamalos] ‘žemai gulintis’, lo. humus ‘žemė, dirva = pelto, kynnös, multa’ ir humilis ‘žemas = alava’. Visi šie žodžiai ide. šaknies *g̑hem- ir *g̑hðem-.

Buck 1949, 16

2) žẽmė

Prasl. zemja ‘žemė, dirva’ rekonstruojama s.sl.земля, bulg. земя, s.-kr. зѐмља, slov. zémlja, s. r. земля, č. země, slovk. zem, le. ziemia, a. luž. zemja, ž. luž. zemja ir kt. pagrindu. Turi patikimų atitikmenų vakarinių ir rytinių ide. kalbose: pr.[87] semme, lie. žẽmė, la.zeme ‘žemė, dirva’,s.iran. zam, lo. humus t.p.ir kt.Konkuruojantis sinonimas – prasl. tьlo [88].

Мартынов 1983, 87–88

3) žẽmė

Autorius praslavų leksikoje išskirdamas sinonimų poras, nurodo baltiškus ir itališkus ingredientus, atsiradusius dėl geografinių kontaktų [8–9]. Prasl. zemja ‘žemė, dirva’ rekonstruojamas tokių slavų kalbų pagrindu: s. sl. земля, bulg. земя, s.-kr. зѐмла, slov. zémlja, v s.r. земля,č. země, slovk. zem, le. ziemia, a. luž. zemja, ž. luž. zemja. Šie žodžiai turi patikimų atitikmenų ir vakarinių, ir rytinių indoeuropiečių kalbose: pr. semme, lie. žẽmė la. zeme ‘žemė, dirva’, s.iran. zam ‘t.p.’, lo. humus t. p.’ ir kt. Kon- kuruojanti leksema – sinonimas – prasl. tьlo ‘dirva’,neturinti atitikmenų baltų kalbose.

Мартынов 1978, 38

4) žẽmė

Pr. E 24 same ‘žemė’ (plg. I 7, 17 sammay lesuns ‘nidergestigen’) : lie. žẽmė, pr. I semmin, II–III semmien, III semman, semmai.

Смочиньский 1987 (1989), 33

5) žẽmė

Lie. žẽmė, la. zeme, pr. same, semmē (= lie. trm. žemė̃) – baltų-slavų pavadinimas, su priesaga (-(i)i̯ā-) padarytas iš kamieno *̑hem-, plg. s. sl. zemlja; dėl vokalizmo plg. s. lo. hem-on- ‘žmogus’ (greta humus < *hom-os ‘žemė’).

Smoczyński 1982, 213

6) žẽmė

semmē (zemē) 64,₃₃ arba same E. 24 ‘Erde’ [ir kt.] : lie. žẽmė, la. zeme, s. sl. земля ‘t. p.’, av. locat. zǝmi ‘žemėje’, gr. χαμαί ‘ant žemės’ ir kt. žr. Walde Vrgl. Wrtb. I 662 t.

Endzelīns DI IV (2), 303

7) žẽmė

[Straipsnyje pateikiama sl. *svęt- (resp. lie. švent-) semantinės rekonstrukcijos hipo-tezė] Lie.žemė - plg.av. zam-, pehlevi zamik,sl.*zemja,chotan-saksų ysamaśśandaā- ‘t.p.’.Šis chotan-saksų žodis skaidytinas į du;pirmasis kompon.,atliepiantis lie. žemės pavadinimą – ysama, antrasis – śśandaā ‘šventas’ < s. iran. *śuanta ‘šventa’ < ide. *̑u̯en-to- ‘šventas’; plg. av. spǝnta. Chotan-sakų kalboje pagrečiui vartoti sudurtinis (pilnas, t. y., ‘žemė šventoji’) ir paprastas – śśandaā ‘šventa’ žemės pavadinimai. Ira- nėniškieji faktai leidžia rekonstruoti semantinius žemės kaip ‘šventosios’, ‘motinos’ ir ‘išmintingosios’ motyvus.

Топоров 1986–1987 (1989), 16–17

8) žemė

Tiek *g(h), g̑(h), tiek guturalinė *gʷ(h) dalis luviečių kalboje, rodos, linkę išnykti […], plg.: het. kessar : luw. issari-, lyk. izr-, ‘ranka’ (gr. χείρ, armėnų jērn, taigi *g̑(h)); het. gim(ma)ra- : luw. immari- (Adj. immarassi- ‘laukas’, gr. χαμαί, lie. žẽmė, taigi *g̑(h); […]

Tischler 1990, 89

9) žẽmė

Kad gr. χθνόνιοι θεοί ‘požemio dievai’ verčiami į lo. kalbą dii indigetes (indigetes yra tokios pat darybos kaip ir caelitēs:caelum),tai lo. leksemoje indigetes turi slypėti lytis, reiškianti ‘žemė’. Taigi čia įžvelgiu *dheg(h)om, kurią atitinka het. tekan, gen. tagn-as ‘žemė’. Vadinasi, lo. kalboje aptikome leksemą, atitinkančią het. tekan, toch. A tkaṃ, B kam, kurias, kaip žinoma, atliepia gr. χθών,s.i. kṣam [107]. P. Kretschmeris (Glotta XX 1932, p. 65) iš esmės teisingai visas minėtas lytis kildina iš *dheghom-; pastaroji, suprastėjus netradiciniams žodžio pradžios priebalsiams ar dėl perkaitos, virtusi *ghom- ar *ghdhom-; taigi ide. *dheghóm (het. degan, toch. *tekan, tkan > dhghom- (gr. χθών, s.i. *ghsam > kṣam, *ghom-,*ghem-, lo.humus, lie.žẽmė, s.sl.zemlja [108]. Kad prolytė *dheghom ar *dhghom- (pastaroji iš *dhom- dėl Bartolomėjaus dėsnio?) yra pirmykštė, sunkoka patikėti. Jeigu žodis turi kitoms ide. kalboms nepažįstamų ypatybių, tai galime įtarti jį esant skoliniu iš neide. kalbos. Mūsų aptariamam žodžiui nurodyčiau gruzinų, adgili, migrel. dixa, dexa, svan. gim ‘žemė, Erde’.

Pisani 1976, 107–108

10) žẽmė

Oset. zæxx/zænxæ ‘žemė; žemės paviršius’. Iš *zamxa- ←*zam-ka nuo iranėnų *zam-, ide. *g̑hm̥-. Ironų dialekte turėjo reikšmės mx→xx asimiliacija,kaip ir žodyje æxxæssyn, æxxoys ir toliau. Digorų dialekte dėsningas m → n skiemens gale perėji-mas,kaip ir simd/sind ir kt.(ОЯФ I 378 ir toliau).Plg.persų zamī,zamīn,pehlevi zamīk, part. zamīg ‘žemė’, zamīgrošn ‘pasaulio šalis’ = ‘rojus’ (plg. oset. rūxssag palinkėji-mas velioniui), bel. (iš persų) zamīk, afganų zmaka ‘žemė’, Pamyro š. zeme, zime ‘laukas = pelto’, zimaδ ‘žemė’, s. zemc ‘laukas’, zəmoδ ‘žemė’, jazg. zamč ‘laukas’, zəmāδ ‘žemė’,m. zaxma (iš *zamxa) ‘laukas’,i.zaxmo ‘žemė’,‘arimas = kynnös, kyn- tö’, sakų ysama junginyje ysama-ṣṣaṇdaa ‘pasaulis’, av. (acc.) ząm, s.i. ǰmā (Mayr-hofer I 448),s.sl. zemlja,r. земля земной,lie. žẽmė, lo. humus, toch.B kem ‘žemė’. Pateiktos iranė- nų formos atspindi netiesioginį kamieną *zam-. Atsiskiria jagnobų ir sogdų formos bei žodžiai.Jose pateikta sena nom.forma *zā- (av.zā̊):jagn. zaj, sogdų *zāj- (z’yh). Žr. Миллер ОЭ II 74; Gr. 37; Hübschmann Oss. 39; Morgenstierne IIFL II 276; ОЯФ I 19; Bielmeier 156 ir toliau; Bailey, Saka Dictionary, 345 ir toliau.

Абаев ИЭСОЯ IV, 307

11) žẽmė

Jotvingių zem  ‘žemė’, plg. lie. žẽmė, la. zeme, pr. semmē.

Zinkevičius 1985b, 82


12) žemė

H. Pederseno išskiriami lie. ē kamienų tipai: […] 5) žemė, sl. zemlja, kuris yra šakni-nio daiktavardžio plėtinys, kaip ir upė = joki, saulė = aurinko, musė = kärpänen, pelė = hiiri. […]

Kortlandt 1997, 159


13) žẽmė

Lie. žẽmė,kaip ir la.zeme,pr. semmē, iš bl. *źemē < bl.*źemjā, kur slypi ide. *g̑hem. Subs. ide. ‘žemė’ (t. y. kaip ‘žemė’) neturėjo ‘genityvo’ (ergatyvo) formos (ją matyt tu- rėjo ide. ‘Žemė’),o buvo dvi jo (kaip ide. ‘žemė’) formos - ne ‘dvibazės’,o ‘vienbazės’ formos su segmentų ide. *dhegh-/*dhgh- ir *-em/*-m apofonine papildomąja distri-bucija:ide.*dheghm/*dhghem ‘žemė’ (grynas kamienas+ nulinis fleksinis formantas) ir (‘loc.’ ir pan.) *dhghemi (*dheghmi) ‘t.p.’ (grynas kamienas + fleksinis formantas *-i),plg.Blt XX 13;manyti,kad čia buvo ‘dvibazės’ formos ide. *dheghem (*dheghom) ir *dheghemi (*dheghomi), vargu ar galima (plg. Benveniste Origines 147tt.). Iš ide. *dhghem ‘žemė’ bei (‘loc.’ ir pan.) *dhghemi išriedėjo:

Mažiulis 1995a, 45–46, 48


14) žẽmė

[Tyrime bandoma pritaikyti glotochronologijos metodą baltų ir slavų kalboms.] Proto-slavų/protobaltų *zemja/zémijā, br. zjamlja, ukr. zemlja, r. zemlja, lie. žẽmė, la. zeme, pr. semmē, narevų zem.

Novotná, Blažek 2007, 334


15) žẽmė

Metatezė *DK >*KD yra ekskliuzyvinė keltų ir graikų kalbų izoglosa, kur italikų kalbos nebuvo įtrauktos. Ji nerandama anatolų, tocharų, germanų, indoiranėnų, armėnų ir albanų kalbose,o baltų-slavų,trakų ir frygų faktai yra neaiškūs:nežinoma,ar lie. žẽmė, s.sl. zemlja etc. kyla iš *g̑ʰdʰ- (su matateze), arba tiesiai iš *dʰg̑ʰ-.

Isaac 2007, 81–82


16) žẽmė = earth

Kai kurių paveldėtų leksemų forma ar turinys yra stipriai pakitęs: ide. *dʰeg̑ʰom- ‘earth’, silpnasis kamienas *dʰg̑ʰm-→ vr̥ddhi- derivatas *dʰg̑ʰem-o- ‘earthly’ → *dʰg̑ʰem-ii̯ā ‘the earthly one’ > lie. žẽmė ‘earth’.

Petit 2010, 173


17) žẽmė

Aiškindamas ilgąją kylančiąją priegaidę tokiuose žodžiuose kaip čakavų (Novi) strãža (volja tipas su kamieno ilgu skiemeniu) kirčio atitraukimu, Ivšićius neatitrauktą kirtį sl. *zem’a̍ tipo ja vediniuose motyvuoja, paminėdamas lie . žẽmė (a. p. 2), kitu kamienu, t. y. priesaga *jē.

Fecht 2010, 11

18) žẽmė

Vietoj Saussure’o dėsnio lietuvių kalboje ir Dybo dėsnio slavų kalbose galima postu- luoti atvirkščią kirčio atitraukimo iš cirkumfleksinio ir trumpo skiemens dėsnį.Atitrauk-tu kirčiu kirčiuoti skiemenys gaudavo cirkumfleksą.Dėl šio dėsnio galėjo susiformuoti dabartinė lietuvių kalbos 2 kirčiuotė iš senesnės oksitoninės. […] F.Kortlandtas prūsų kalboje rekonstruoja akcentinę sistemą,kurioje lietuvių kalbos 2 kirčiuotės žodžius atitinka, kaip ir slavų kalbose, oksitoninio kirčiavimo žodžiai. Vietoj Kortlandto postu-luojamo kirčio perkėlimo dėsnio, prūsų kalbos žodžius galima traktuoti kaip išsaugo-jusius senesnį oksitoninį kirčiavimą. Pvz., […] pr. semmē : lie. žẽmė (2) […].

Darden 1984, 106–109

19) žẽmė

Lietuvių kalbos formų nom. sg. žẽmė, praet. 3 vẽdė, kuriose kirčiuojamas trumpasis balsis, lyginimas su atitinkamomis prūsų kalbos formomis semmē, weddē, kuriose kirčiuojamas skiemuo, einantis po trumpojo balsio, paskatino F. Kortlandtą ir, nepri-klausomai nuo šio, V.Dybo manyti, kad prūsų kalboje kirtis buvęs perkeltas iš trumpo balsio į toliau einantį skiemenį. Šis kirčio perkėlimas vadinamas „Kortlandto dėsniu“. Kartu Kortlandtas yra suformulavęs ir hipotezę, kad prūsų kalbos tekstuose dvigubos priebalsės žymi kito skiemens kirtį. Kaip pastebi pats Kortlandtas, atsisakius šios hi-potezės, nemaža dalis minėtąjį dėsnį pagrindžiančių pavyzdžių dingsta, pvz., tokios formos kaip pr. buttan, dessimton, gallan, atitinkančios lie. bùtas, dẽšimt, gãlą.

Olander 2009, 124



Vytautas Mažiulis, Prūsų kalbos etimologijos žodynas, 1-ojo leidimo 4 t. 58–60 psl.

same

same „Erde – žemė“ E 24 [= pr.(E) *zamē < pr.*zemē], semmē „t.p.“ III 10517 [6533] (= ßeme „žemė“ VE 511) nom.sg.fem.; ac. sg. (fem.) samyen „Acker – žemę (dirba-mą), dirvą = kyntömaa“ E 237 (žr. samyen), semmien „erden (Erde) - žemę“ II 711 [1126], III 3920 [2927] (= ßemes VE 1421gen. sg.),III 4516 [3310] (= ßemes VE 1718 gen. sg.), III 953–4 [5928] (= ßemes VE 413gen. sg.), III 10517 [6534] (= ßeme VE 512 acc. sg.), III 10527 [678] (=ßeme VE 5113–14acc.sg.),III 1073 [6713] (= ßemes VE 5116 gen. sg.),III 12321 [778],III 1274 [7730] (=ßemes VE 6111gen.sg.),semien „land (Land) – žemę“ III 2919 [253] (= ßemes VE 1013gen.sg.),„erden (Erde) – žemę“ III 516 [3523] (= ßeme VE 205iness.sg.),semman „t. p.“ III 10515 [6532] (= ßeme VE 5022instr. sg.), semmin „t. p.“ I 711 [527]; dat. sg. (fem.) semmey „erden (Erde) – žemei“ I 916–17 [76], semmiey „t. p.“ II 917 [134].

Turime subst. (ē-kamienį, nom. sg. fem.) pr. *zemē „žemė“ (su kirčiuotu *-ē) < balt. *źemē „t.p.“ [> lie. žẽmė (ir dial. žemė̃) „t.p.“ la. zeme „t.p.“] < balt.-sl. *źemi̯ā „t.p.“ (čia dėl *-i̯ā > balt. *-ē žr. Kuryłowicz ABSl III 83tt.) > s. sl. zemlja „t. p.“ ir kt. Subst. (fem.) balt.-sl. *źemi̯ā „žemė“ šaknies ide. kilmė ir jo giminaičiai yra žinomi (žr.,pvz., Traut-mann BSW 369, Pokorny IEW I 414tt., Fraenkel LEW 1299 ir liter.), tačiau jo daryba – neišspręsta problema.

Pastaba. Balt. ir balt.-sl. prokalbe ir pačia ide. prokalbe 59 šnekėjusiems žmonėms žodis „žemė“ buvo ne tik „žemė“, bet ir „Žemė“ (t.y.ir dievybės pavadinimas), žr. dar s.v. saule.

[Seniai žinoma,kad substantyve (fem.) balt.-sl. *źemi̯ā „žemė“ slypi ide. *ǵhem- „t. p. (žr., pvz., Trautmann l. c.), kuris kildinamas iš ide. *dh(e)ǵhem-/ *dh(e)ǵhom- [pvz. Gamkrelidze-Ivanov IJI II 821: *d[h](e)g[h]om- „земля; человек“;plg. Pokorny l.c.]. Atrodo,kad subst.(K-kamienis) ide.„žemė“ bus buvęs nomen abstractum, vadinasi, ir sg. tantum bei generis inactivi („neutrius“,t.y.jis neturėjo „genityvo“ (ergatyvo) formos, o buvo tik tokios dvi jo formos [ne „dvibazės“, o su segmentų ide. *dh(e)gh- ir *-(e)m apofonine „lygsvara“]: ide. *dheghm/ *dhghem „žemė“ (grynas kamienas – nulinė fleksija) ir („loc.“ ir pan.) *dhghemi (*dheghmi) „t.p.“ (grynas kamienas + fleksinis for-mantas *-i),plg. Mažiulis Blt XX 13; manyti,kad čia buvo „dvibazės“ formos ide. *dhe- ghem (*dheghom) ir *dheghemi (*dheghomi), vargu ar galima (plg. Benveniste Origines 147tt.).

Tämä osuus ei pidä paikkansa,vaan kantabaltoslaavin *źemi̯ā  on yhdistetty toiseen, *tken- -juureen, joka tarkoittaa puolustettavaa maata, kylää tmv.]

Iš minėtų formų subst. (K-kamienio neutr.) ide. *dhghem „žemė“ bei („loc.“ ir pan.) *dhghemi išriedėjo (žr. Mažiulis Blt XXX 45t.):

a) iš formos (K-kamienės) ide.*dhghem „t.p.“ > *ghem „t.p.“ >*ǵhem „t.p.“ atsirado, pvz., balt.-sl. subst. (K-kamienis, neutr.nom.-acc., sg. tantum)* źem „t. p.“ [+ adj. *-a- (-ā-) > adj.balt. *źema- „žemas = matala“ žr. semmailisons] su jo formomis (gen. sg.) *źmes ir (dat.sg.)*źmei bei („loc.“sg.) *źemi [čia (K-kamienas!) dėl šaknies vokalizmo ir fleksinių formantų *-es resp. *-ei/*-i apofoninės „lygsvaros“ žr. Mažiulis BS 248 tt.]; iš tų balt.-sl. formų *źm-es (gen. sg.), *źm-ei (dat. sg.) buvo abstrahuota šaknis *źm- „žemė“ [→ sl. (*źm- + adj. *-i̯a-/*-i̯ā- >) adj.*źmii̯a-/*źmii̯ā- „žeminis, žeminė“ > subst. rus. змей/змея „gyvatė“ ir kt.], žr.s.v.v. smoy, smunents, smūni;

b) iš formos (K-kamienės,„loc.“ ir pan.) ide *dhghemi „žemė“ >*ghemi „t.p.“ >*ǵhemi „t.p.“ išriedėjo, pvz., balt.-sl. subst. (i-kamienis neutr., nom.-acc.sg.) *źemi „t.p.“ (plg. s.v. garian), o iš jo turime lytį sl. *zemi > rus. (на)земь ir pan.;

60 c) iš to balt.-sl. subst. (i-kamienio neutr.) *źemi „žemė“, išplečiant jį formantu *-ā (būdingu abstraktų darybai), atsirado balt.-sl. subst. (*źemi + *-ā >) *źemi̯ā „t. p.“ (i̯ā-kamienis) plg. *veser + *-ā > *veserā > lie. vãsara ir pan. (žr. s. v. dagis), *źeim + *-ā > *źeimā (žr. s. v. semo).


Fraenkelin Liettuan etymologinen antaa seuraavaia yhteyksiä:

Lithuanian: žẽmė = maa, maaperä

Etymology: 'Erde = Maa, Boden = maaperä, Acker = pelto, Land = maa(alue)', dial. žãmė, Pl. žẽmes dass. und (häufiger) 'Erdklumpen = maakappalseet, Erdreich = maaomaisuus, Erde als Material = maa aineena',


žemėtas 'voll Erde = maan taäyttämä, mit Erde bedeckt = maan peittämä',
žemėti 'niedrig werden = aleta (esim tie), schmutzig werden = likaantua maasta'.

Latvia: Lett. zeme (auch Plur. zemes) 'Erde (Boden) = maapohja, Land = maa, Landbesitz = maatila';
preuss. same, semmæ 'Erde = Maa, maa';
zum Betonungsverhältnis von preuss. semmæ und lit. dial. žemẽs.

Die Schwundstufe zu lit. žẽmė findet sich im komponierten nuožmùs = hurja, kiivas, ankara,


vgl. noch žmuo, žmogùs 'Mensch = ihminen',

slav. *zm'j' 'Schlange = käärme' (s.s.v. žemašliaužė = käärme, "maannuolija").

Urverw. mit aksl. aruss. zemlja, poln. ziemia usw. 'Erde',

Muinaisintia: ai. ks·ɛh (Gen. sg. ks·mah, jmah, gmah·, Lok.sg. ks·ámi, Instr. sg. jmɛ, mit n- Erw. Lok. sg. jman),

[Tämä ainoa g:llinen muoto on sanskritin sanan kṣāḥ = maa yksiön genetiivi yksi ääntämismuoto kahden muun ohella, ei g:n ääntämyksestäkään kyseisessä murteessa ole tietoa.

Nominativeक्षाः (kṣāḥ)क्षामा (kṣāmā)क्षामः/क्षाः (kṣāmaḥ/kṣāḥ)
Vocative———
Accusativeक्षाम् (kṣām)—क्षाः (kṣāḥ)
Instrumentalक्षमा/ज्मा (kṣamā/jmā)——
Dativeक्षे (kṣe)——
Ablativeग्मः/ज्मः/क्ष्मः (gmaḥ/jmaḥ/kṣmaḥ)——
Genitiveग्मः/ज्मः/क्ष्मः (gmaḥ/jmaḥ/kṣmaḥ)——
Locativeक्षमि (kṣami)—क्षासु (kṣāsu)

Tuo kṣe- voi tulla kantabaltin/kantaindoeuroopan yhditelmästä ḱe-, siitä on esimerkikkiä esimerkiksi täällä:

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/hippulat-vinkuen/

" Sanonta hippulat/sippulat vinkuvat/viuhuvat tunnetaan kautta maan. Hippula voi olla myös hipale tai sipale. Savolainen kova vauhti (varsinkin ilmassa tai tuulta päin) on ”aika haipakkaa/hiipakkaa”. Siipikin lyö ja viuhuu,mutta on varmasti vanhempaa, mutta ehkä samaa perua. Hipaista/sipaista, hivaltaa/sivaltaa.

Sanan esiintyminen eri muodoissaan toistuvasti h- ja s-alkuisena viittaa lainasanaan baltin tai slaavin suunnalta vartalosta *šibal- tai žibal-. Tällaisia Wikipediasta löytyy-kin esimerkiksi sorbin šibały = vauhdikas,eloisa,veijarimainen,šуbа = ruoska, piiska, vitsakimppu, luuta,tšekin šibal = veijari,rasavilli,vauhtisaapas, puolan szyb = viuhuen ilman halki lentävä esine, olio, nuoli.

Näiden katsotaan juontavan muinaisslaavin sanasta *šibati = heittää, lingota, lyödä, rämistä (gremet´),venäjän *šibat´, ukrainan *šibatí = heittää, lingota, lyödä, sivaltaa, serbokroatian *šibati = kiirehtiä, hosua, huijata, venäjän  *šibkij = nopea.

Edelleen sanan katsotaan palautuvan indoiranilaiseen sanaan kṣipáti = lyödä, heittää lingota, kṣēраs = heitto (Max Vasmer).

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kab%C4%97ti

kabė́ti = ripustaa

Straipsnelis:Vienas iš lietuvių kalbos veiksmažodžių, kuris eti- mologinėje literatūroje laikomas neišplėstu. Ide. dial. *(s)kob-/ *(s)keb– ‘(už)lenkti(s),kreivinti(s) = taipua, vääntyä (paikaltaan)’ < ide.*(s)kop-/*(s)kep- ‘taip pat’.Šis veiksmažodis turi šakninių refleksų ar vedinių kitose indoeuropiečių kalbose:lie. kèbti,kem̃ba, kẽbo ‘kibti, kabin- tis = tarttua, kiinnittyä (intr., taipumus, jne.’; lie. kìbti,kim̃ba, kìbo = iskeä, tarttua (kala koukkuun ym.); vediniai: lie. kàbti,kam̃ba, kãbo ‘pasidaryti kabančiam = ripustautua’, lie. kabóti, kãbo, -ójo ‘kabėti’, la(tvia) kabinât,-u,-āju ‘kabinti = ripustaa’, lie. kabìnti, -ìna, -ìno, pr. kabīuns ‘kabinęs’, r. скобá ‘kabė’, dial. кобеня ‘kablys’, кóбень, -бня ‘užsispyręs, kietakaktis žmogus = kovapäinen ihminen’,s.isl. hop ‘nedidelė įlanka) pieni lahti, poukama’. Kun narusta heilutetaan painoja tai koukkuja, ne ovat ”hippuloita” tai ”sippuloita” < *šibulas < *kibulas.

Mutta kun tällaisella jäykällä kappaleella,vaikka käteen sopivalla ovaalinmuotoisella- kin, KISKOTAAN SITÄ NARUA, se ei olekaan **kibulas, vaan se on **KABULA(S): kapula! Tämä aspektikuvio on muodostunut KANTABALTISSA.. ]


av. zeu (mit r- Suffix zamarō in zamarōguz- 'sich in der Erde versteckend'),

griech. χθών (khthōn), (n- Erw.) 'Erde, Land = maa', khthōnalòj 'niedrig = alava',
phryg. zemew und Gdanmaa, Pers.-N. aus Gdan,
thrak. Semölà,

alb. dhè,

lat. humus 'Erde, Erdboden',


toch. A tkam· (Gen. tkanis), B kem·,

heth. tegan (Gen. sg. tákna(a)ṥ).

Lat. humus ist von dem sich mit preuss. semmai,

griech. camai (vgl. s.v. žẽmas mit Liter.) deckenden Lok. sg. humi 'auf dem Boden, zu Boden' aus neugebildet worden.

Auf dem Wz.-Nomen, das repräsentiert ist durch

ai. ks·am- (Nom. ks·ɛh), av. zɛu,
griech. khthōnai =
preuss. semmai 'nieder' (s.s.v. žẽmas) beruhen auch
russ. na zem' 'zur Erde', o zem' (mit ü, das auf idg. Nasalis sonans zurückgeht) 'gegen die Erde' usw.,
erweitertes zemovlast' 'topörcàj',
aksl. zem'nú usw. (s.s.v. žemìnis).

Lit. žẽmė zeigt eine Endung, die entweder auf *æ oder auf *iwæ zurückgeht, während slav. zemlja eine anders geartete, auf *-iwɛ oder *-iwæ beruhende Erw. des kons. Themas ist.

Weitere Bildungen: žemelukės, von den abgeschiedenen Seelen gesagt (Miežinis žemeliukas ungenau 'Gott der alten Litauer'), vgl. Daukantas Bud. 150 walgyket mašones žemelukes! (Gebet an sie beim Totenschmaus) 'esst, gütige Seelen der Verstorbenen';

žemobuołys 'Erdapfel, Kartoffel = peruna',
žẽmuoga 'Erdbeere = mansikka' usw. (s.s.v. úoga),
žemdirbỹs 'Bauer = viljelijä',
žemėvalda 'Grundbesitz = maanomistus',
žemžiũra 'ein Gluper (der immer zur Erde sieht)' (M.-Endz. s.v. zemraudzĩtis),
póžemis 'unterirdischer Gang; Unterwelt, Kerker = alamaailma'.



земля

земля́ укр., блр. земля́, др.-русск., ст.-слав. землѩ γῆ, ἔδαφος, ἄρουρα (Клоц., Супр.), болг. земя́, сербохорв. зѐмља, словен. zémlja, чеш. země, слвц. zem, польск. ziemia, в.-луж.,н.-луж. zemja.Родственно лит.žẽmė «земля», лтш. zеmе, др.-прусск. semme - то же, сюда же лит. žẽmas «низкий», лтш. zems - то же, авест., др.-перс. zam- ж. «земля»,греч. χαμαί «на земле», χαμηλός «низкий», лат. humus, фриг.ζεμέλω «мать-земля»,откуда греч. Σεμέλη (Кречмер, Аus dеr Anomia 19 и сл.) - образование, аналогичное греч. νεφέλη. Существуют различные рас-ширения древнего к.-основы: др.-инд. kṣam-, авест. zå, греч. χθών;см. Ван-Вейк, AfslPh 42,286 и сл.;Френкель,ZfslPh 13,210; Траутман, Арr. Sprd. 418; ВSW 369; М.-Э. 4, 709; Вальде-Гофм. I,664 и сл.;Соболевский, РФВ 66, 397. Еще Брандт (РФВ 25,220) предполагал древнюю основу на согласный ввиду ст.-слав.земьнъ без l-epentheticum. Ср. также др.-русск. земь, соврем. на́земь, о́земь и под.; см. Преобр. I, 249. Диал. зень, назень могло произойти от *земнь, но также и в результате ассимиляции из наземь.

Sattaa jopa olla, että Riehu yrittää tietoisesti sekoittaa tämän AIVAN MUUN SANAN kanssa (eikä ole vierasta vahingossa Fraenkelillekaan), tämän:

šeima  = heimo, perhe


" Lie. šeima, šeimyna, pr. seimīns, la. saime, r. sem’ja giminiška su go. heiwa-frauja ‘namo ponas’, go. haims ‘kaimas’, s. ang. hām ‘kaimas, namai’ ir t. t. Lie. k., kaip ir kitose ide. k., sąvoka ‘šeima, šeimyna’ kilo iš sąvokos ‘namai’, ‘kaimas’, arba vienaip ar kitaip siejasi su šia sąvoka. "

https://www.etymonline.com/word/home


" home (n.)

Old English ham "dwelling place,house,abode,fixed residence;estate;village; region, country", from Proto-Germanic *haimaz "home" (source also of Old Frisian hem "home, village," Old Norse heimr "residence, world," heima "home," Danish hjem, Middle Dutch heem,German heim "home",Gothic haims "village"), from PIE *(t)koi- mo-,suffixed form of root *tkei- "to settle,dwell,be home".As an adjective from 1550s. The old Germanic sense of "village" is preserved in place names and in hamlet.

'Home' in the full range and feeling of [Modern English] home is a conception that belongs distinctively to the word home. "



http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kaimas

káimas

" Šalia Ch. Stango nurodytų baltų žodžių [pasiskolintų finų] reiktų pridėti: […] lie. káimas-kiẽmas, šeima – fi. kaima, heimo. "

Schmid 1975c, 327

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/%E1%B8%B1

*ḱey-

to lie; settle

Old Armenian: սէր (sēr)
Lithuanian: šeima
Old Church Slavonic: сѣмьꙗ (sěmĭja)
Old English: hām
English: home
Old High German: heim
German: Heim
Old Norse: heimr
Latin: cīvis, cūnae
Old Irish: coím
Irish: caoimh
Ancient Greek: κεῖμαι (keîmai), κώμη (kṓmē)
Sanskrit: क्षेति (kṣéti), शेते (śḗtē)
Avestan: 𐬱𐬀𐬉𐬌𐬙𐬌‎ (šaēiti)


Kantabaltin ja kanta-IE:n muoto ei ole *ḱei, vaan *(t)kʷ´en-, jolla on kantabaltissa kolme aspektia kʷ´in-, kʷ´en- ja kʷ´an-, ja se merkitsee paitsi alueen tai vaikka luolan asuttamista myös puolustamista.

Tästä ei stule Suomi, mutta...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/sven-svin-etymologiaa


sunnuntai, 18. syyskuu 2011

Sven = svin (etymologiaa)


Lithuanian: kìnis (mask. gen. kinio)= eläinlauman, erityisesti sikojen elinpaikka, ihmisen sotkuinen leiripaikka

Etymology: 'Lager der Tiere, bes. der Schweine', auch 'schmutzige Lagerstatt eines Menschen'.

Nach W.-P.1, 399 zu ai. (muinaisintia) khánati 'gräbt' = kaivaa, tonkia,

khanī 'wühlend' = tonkiva, mylläävä,

khaī 'Höhle, Öffnung' = onkalo, kolo, aukko,

khā' 'Quelle = lähde, Brunnen = kaivo',

av. apers. kanī 'graben' = tonkia, kanī 'Graben' 0 tonkiminen,

av. xā 'Quelle = lähde, Brunnen = kaivo' (Kuiper Notes75ff.).

Es gehört aber eher zu lat. caenum 'Schmutz = lika, Schlamm = liete, Kot = sonta, loka, Unflat = saasta, siivottomuus',

inquīnare 'beschmutzen' = liata, usw.;

lat. caenum ist für plebejisches *cœnum aus *coinom, *quoinom urbanisiert = kupunkilaistunut, kaupunkimainen

s. W.-H.1, 131, der auf lat. cūnīre = stercus facere,

unde et inquinare Paulus ex Festo 44, 11L. verweist.

Die von Froehde BB 17,310 mit lat. cūnīre, inquīnare verglichenen

lett. svīns 'beschmutzt = likainen, besudelt= ryvettynyt',

svīnīt, -ēt 'beschmutzen = liata, mit Schweiss besudeln = hikinen (vaate)' hängen vielmehr mit

abg. svinija 'Schwein' = sika,

svinú 'suinus',

lett. suvēns 'Ferkel' = porsas,

preuss. swintian Voc. 682 'Schwein' = sika,

ai. sukaráī , av. huī, griech. hūj, lat. sūs, got. swein 'Schwein' = sika,

etc. zusammen (M.-Endz. s.v. svīnīt, svīns).

Dagegen können mit lat. caenum und Konsorten sowie mit lit. kìnis verglichen werden

schwed. dial. hven 'niedriges, sumpfiges Feld' = alava soinen kenttä,

aisl. hvein- in Ortsn. etc.

Ehkä ”kinis” johdannaisineen on tarkoittanut vihollisen sotilasleiriä, ruotsin ”sven” taas tarkoittaa, aivan päin vastoin... ”leirisotilasta”, sotilaspoikaa, aseenkantajaa, alimman luokan sotilasta (soini).

Kuitenkin tuo seuraava merkitys on todennäköisempi ”svenin” perimmäinen lähde: jokisuistojen sisämaan (suo)asukas, mereltä tarkasteluna, jota Suomi, Häme ja saamekin ovat tarkoittaneet, samoin ja latvian ”zemgalli” ja liettuan ” žemaitti”, alaliettualainen.

Lithuanian: kinễ, kinìs = kuiva suosaareke, kuiva(tun) suon pintakerros

Etymology: 'trockene Stelle in einem Moor' = suo,

nach Būga KS 2291 zu lett. cin(i)s, cine, ciṇa 'Hümpel' = läjä, kasa, rypäs

cinata 'Hümpel = kasa, läjä, rypäs, Mooshügel = sammalmätäs'.

Doch vergleichen Zubatý AslPh. 16,386 = Studie I 2,91 ff. und M.-Endz. s.v. cinis die lett. Wörter vielmehr mit

lett. cināties 'sich wie das Moor in die Höhe heben = kaartua kohosuon tapaan, sich erheben = kohota (geom.), hinaufschwingen = taipua koholleen',

dessen Bed. z.T. durch cilāties 'sich erheben' = kohota,

(verw. mit lit. kélti = nostaa, etc., s.d.) beeinflusst sei.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. cinis sowie FBR 11,140 bringt mit den lett. Wörtern noch

čech. čníti '(hervor)ragen' = rynnätä pystyyn,

abg. začęti 'anfangen' = aloittaa (erä),

russ. kon 'Anfang' = erä, aloitus (pelissä ym.), etc. zusammen,

ferner ir. cinim 'entspringen' = karata, alkaa pulputa,

cenél 'Geschlecht' = sukukunta, heimo.

Gehört lit. kinễ, -ìs nicht zu lit. kìnis 'Lager der Tiere, bes. der Schweine, schmutzige Lagerstatt eines Menschen' (s.d.)?


Jotvinki:

http://www.suduva.com/virdainas/

kinis = lair = pesäluola
kīnīt = to struggle (Inf) = taistella
kint = to begin (Inf) = aloittaa

Preussi:

http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf


KĪNA <45> [erkīnina] įtampa = veto(jännitys), varžybos = kilpailu, riita, kina

KĪNENIKS <32> [Kīna MK] varžovas = kilpailija, vastustaja

KĪNINTUN (kininna, kininnā) <85> [erkīnina 117 VM] veržti = kiristää, puristaa, jännittää (kireälle), suveržti = puristaa yhteen, veržti kà iš ko = vetää puristaa jo(ta)kin ulos jostakin

KĪNINTUN SI <85> [erkīnina 117 VM] susiveržti = puristaa (liittymään) yhteen, – paggan (psp gen) derėtis dėl = neuvotella hinnasta, – per (acc) varžytis (dėl) = tapella, kilpailla jostakin

KĪNSENIS [Kīntwei drv] gūsis = katko, repeämä, šuoras = puhuri, veto (kylmä ilmavirta)

KĪNSNA [Kīntwei drv] veržimasis (siekis) = kiristys- (jänne), siekis = jänne,

KINSTWEI...kinsta...kinttā kęsti (pakęsti) (<*kensti) = kestää, kantriam būti = pysyä lujana

KINTUPS [Kintopp DIA] kinas = kitti

KĪNTWEI...kenna...kinnā [erkīnina 117 VM] veržtis = pyrkiä (raivoistsi), repeillä, hajota, riuhtoa, raivota, – (prei acc) siekti (veržtis prie) = tavoitella vimmatusti jotakin

(kuurilais-er:llä ki(n)ner(s)? > kinner(jänne)? hämeessä tunnetaan myös verbi ”kinnata” = kiristää, jokin osa enemmäkin kuin muut, haitallisesti)

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=kinis&s=0&g=2&r=10631062

” a) kìnis (2)

  1. arī pārn. miga = hevosten ym. nukkumapaikka (myös kuvaava: ”läävä”, ”luukku”, ”kotiluola”)

  2. putnu) ligzda, lizda = (lintujen) pesä, pesimäyhteisö


b) kinìs (gen. kiniẽs) (4) s. virs ūdens sazēlis augu slānis = kuiva kasvikerros (suo- pohja-)veden yläpuolella


http://www.etymonline.com/index.php?search=schwein&searchmode=none

” swine = sika

O.E. swin "pig, hog,"

from P.Gmc. *swinan (cf. O.S., O.Fris. M.L.G., O.H.G. swin, M.Du. swijn, Du. zwijn, Ger. Schwein), neut. adj. (with suffix *-ino-)

from PIE *su- (see sow (n.)). The native word, largely ousted by pig.

sow (n.) = emakko

O.E. sugu, su "female of the swine,"

from P.Gmc. *sugo (cf. O.S., O.H.G. su, Ger. Sau, Du. zeug, O.N. syr),

from PIE base *su-

(cf. Skt. sukarah "wild boar, swine;" Avestan hu "wild boar;" Gk. hys "swine;" L. sus "swine," swinus "pertaining to swine;" O.C.S. svinija "swine;" Lett. sivens "young pig;" Welsh hucc, Ir. suig "swine; O.Ir. socc "snout, plowshare"),

possibly imitative of pig noise, a notion reinforced by the fact that Skt. sukharah means "maker of (the sound) 'su.'

" Related to swine. As a term of abuse for a woman, attested from c.1500.

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots#.C7.B5

” *suh₁- = swine

Eng. sū/sow, Ltv. sivēns, Russ. свин (svin), Skr. सूकर (sūkara), Alb. thi, Gk. ὗς (hus), Gm. sū/Sau, Toch. —/suwo, Ir. socc/soc, Welsh hwch, Polish świnia, Lat. sūs, Umbrian sif, ON sýr, Goth. swein, Av. hū ”

http://starling.rinet.ru/cgi-bin/etymology.cgi?single=1&basename=/data/ie/germet&text_recno=409&root=config

Nämä sanat ovat kantabltin juuren *ken- johdannaisia toistuvuutta osittavalla päätteellä -s- (t/d) (ne siis eivät seuraa tuosta, mitä linkissä sanotaan):

https://www.tiede.fi/comment/1442465#comment-1442465

" kìsti (kiñta, kìto) = muuttua, muunnella, muttaa paikasta toiseen,

kęsti (kenčia, kentė) = kestää

"kąsti (kanda, kando) = pystyä, purra johonkn (esimerkiksi hampaat tai työkalu johonkin aineeseen), voida saada muuttumaankantaa > "kantaa" = kestää kuormaa, vetää (laiva tietyn määrän jne.) "


Riehu: " 2. kgerm. *sãma- 'tumma; hämärä, pilvinen' (kohta 6),

3. kieur. *ghom-yã 'maa' (kohta 7) ja

4. esigerm. *ghm-ön 'ihminen' (kohta 8).

Kahdessa ensimmäisessä vaihtoehdossa Suomi esitetään samaa alkuperää olevak-si kuin Häme ja saame(lainen), kahdessa jälkimmäisessä se on selitetty niistä riippu-mattomaksi lainaksi.

2. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan Suomi palautuisi siis samaan balttilaisten kielten 'maata' merkitsevään sanaan (kbalt. *šemê) kuin Häme ja saame.

Yksi tämän (Suomi << kbalt. *šemê 'maa' -)selityksen ongelmia on se, voidaanko vksm. *šämä-variantin lainautuminen balttiin muodossa *šãma selittää adekvaatisti. Tätä on epäilty kysymällä, olisiko ä ensi tavussa kuitenkaan odotuksenmukaisin vastine eikä kantabaltin väljin etuvokaali ẽ (e).

Kalevi Wiik (1996) on esittänyt, että varhaiskantasuomenn *ä:n korvaaminen kanta-baltin ainoalla väljällä vokaalilla *a olisi odotuksenmukaista. Vokaalin pidentyminen taas johtuisi siitä, että varhaiskantasuomen painollinen ä olisi tulkittu lainansaajakielessä pitkäksi.

Se, että varhaiskantasuomessa kantabaltin e/ẽ korvattiin väljällä etuvokaalilla ä ei suoraan päde toisinpäin, koska kielten fonotaksi oli erilainen. Vaikka etisyys on fono- logisesti distinktiivinen piirre,on täysi syy olettaa,että se on mekaniikaltaan kantabal- tissa selvästi poikennut (varhais)kantasuomesta, jossa etisyyteen liittyy vokaalisoin- nun takia liuta fonologisia sääntöjä. Vastaavastihan esimerkiksi labiaalisuus on dis- tinktiivinen piirre, mutta useimmissa suomalais-ugrilaisissa kielissä se ei ole fonolo-gisten sääntöjen kannalta yhtä dominoiva kuin marissa tai turkkilaiskielissä, joissa esiintyy ns. labiaalista vokaaliharmoniaa. Marissa ilmiö johtuu turkkilaiskielten vaikutuksesta.

Se, että saksassa väljä etuvokaali korvataan väljimmällä mahdollisella etuvokaalilla, on ymmärrettävää. Saksahan ei etisyyden suhteen ole neutraali,mistä umlaut on pa- ras esimerkki.Vaikka niittymarikaan ei ole etisyyden suhteen aivan neutraali, voidaan siitä esittää esimerkkejä, joissa nimenomaan väljyysaste on ratkaissut substituution: tataarin ä:n vastine niittymarissa on a (vuorimarissa ä on itsenäinen foneemi) esim. ma. aspe 'parsa' < tat. äspa id., ma. kapǝr 'joukkio, (ihmis)lauma' < tat. käper 'ei- muslimit, uskottomat' (Isanbajev 1994: 21, 66). Vastaavasti myös udmurtissa tataarin ä:tä vastaa tavallisesti a (poikkeuksena murteet, joissa esiintyy ä), esim. udm atas < tat. ätäs 'kukko' (Csücs 1990:46-47).

Ongelmallisempana voidaan Wiikin oletuksen kannalta pitää sitä, että latvian itäme-rensuomalaisissa lainoissa ims. ä on korvattu latv. e:llä (esim. latv. ķepa 'karhun käpälä' < li. käpâ '(koiran, kissan) käpälä'; SAl:n 474).

Mutta latviassa e:llä (samoin e:llä) onkin nykyään kaksi allofonia, puolisuppea ja väljä. Toisaalta latviassakin on osoitettavissa tapauksia, joissa a vastaa kantaindoeuroopan puolisuppeita vokaaleita *e ja *o.


100


Latvian murteista löytyy esimerkkejä, joissa sananalkuista e:tä vastaa a (Rudzīte 1993: 138-140). Latvian e:n jakautumista kahdeksi allofoniksi onkin pidetty myöhem- män kehityksen tuloksena (Rudzīte mts. 134-138). Wiikin esittämä selitys balttilai- sesta äännesubstituutiosta on nähdäkseni siis paitsi mahdollinen myös perusteltu.

3. Mainittuun balttilaisten kielten sanaan perustuvan selityksen (Suomi << kbalt. *žemê 'maa') toinen ongelma on ollut se, kuinka kantabaltin ensimmäisen tavun väljästä vokaalista (ä) olisi kehittynyt puolisuppea (*ō > sm. uo). Indoeuropeistit ovat katsoneet tämäntyyppisten lainojen (balttilaisperäisten sanojen huone, tuohi, vuohi, vuona, vuota) viittaavaan siihen, että ne ovat peräisin balttilaismurteesta, jossa kantabaltin ā ääntyi labiaalisesti.

Se,että baltin ā:ta vastaa itämerensuomessa ō,voi kertoa yhtä lailla lainansaaja- kuin lainanantajakielen fonotaksista. Vaikka käsitykset uralilaisen ja suomalais-ugrilaisen kantakielen vokaalijärjestelmästä (E. Itkonen 1961: 63, Janhunen 1981: 246 - 249, Sammallahti 1988) poikkeavat yksityiskohdiltaan, ollaan yksimielisiä siitä, että itäme- rensuomen pitkä ā on suhteellisen myöhäinen, vasta kantasuomalainen uudennos.

Pitkän väljän vokaalin rekonstruoimiseksi edes varhaiskantasuomeen ei ole perus-teita. Pitkien puolisuppeiden vokaalien (*ẽ ja *ō) ikä ei ole yksiselitteinen, mutta on olemassa joitakin perusteita niiden rekonstruoimiseksi varhaiskantasuomea varhemmiksikin.

Voi siis olla,että kantabaltin*ã:n substituoiminen kantasuomen*ō:lla kertoo enemmän lainansaajakielen fonotaksista kuin lainanantajakielen foneettisesta artikulaatiosta. Muun muassa tästä syystä olen arvellut (Grünthal 1997:69) Suomen etymologiaa pohtiessani, että *ã:nkorvaaminen *ō:lla voitaisiin selittää kantagermaanin vokaali-järjestelmällä.Kantagermaanissa ei tunnettu *ã:ta,minkä takia sen luonteva substi-tuutio olisi väljin pitkä takavokaali *ō. Pääasiallinen peruste sanan kantagermaani-vaiheen olettamiseen on silti ennen kaikkea sananalkuinen sibilantti (ks. kohtaa 5).:

4. Pidän edelleen hylättävänä ajatusta siitä, että Suomi olisi lainattu itämerensuo-meen sellaisesta kantabaltin muodosta (*sāmas),joka olisi saatu kantasaamen muodosta *såmå (< vksm.*šämä < kbalt.*šemê `maa').Ongelmana on suhteellinen kronologia. Varhaiskantasuomioletuksen avulla voidaan melko tyydyttävästi selittää itämerensuomalaisten ja saamelaisten kielten historia (Korhonen 1981),vaikka myös sitä vastaan puhuvia argumentteja on soitettu. Yksiselitteisimmät innovaatiot, jotka varhaiskantasuomiselityksen mukaan johtivat saamen ja itämerensuomen eroami-seen, johtuvat itämerensuomeen kohdistuneesta voimakkaasta balttilaisesta ja ger-maanisesta vaikutuksesta.Kantasaame rinnastuu rekonstruktiotasona lähinnä myö-häiskantasuomeen. Ei voida ajatella, että varhaiskantasuomalaisena aikana kanta-balttiin olisi voitu saada lainoja, joissa esiintyy vasta varhaiskantasuomea myöhemmän rekonstruktiotason, kantasaamen, äänteenmuutoksia.

2. Ensimmäisen tavun vokaalin kannalta voimme yhtä hyvin puhua kantasuomalaisesta substituutiosta. Ensimmäisen tavun pitkän vokaalin avulla voidaan myös selittää, miksi toiseen tavuun tuli ainoa mahdolli-nen ei-väljä vokaali (e/i): väljä vokaali (a) olisi ollut fonotaksin vastainen (E.Itkonen 1961,Korhonen 1988). Vokaalien kvantiteettikorrelaation laajentuminen kantasuo-malaisena aikana sopii yksiin erityisesti germaanisten kontaktien vaikutuksesta konsonanttijärjestelmässä tapahtuneiden muutosten (Posti 1953) kanssa. Konsonanttien määrän vähe- neminen on osa suurempaa fonotaktista murrosta. Sen takia oli pakko löytää uusia keinoja ja hyödyntää laajemmin esimerkiksi kvantiteettikorrelaatiota.


101


Toinen selitys saamenkielen alkuperäksi on ns. kielenvaihtohypoteesi.

Se on jatkuvasti kulkenut saamen kielen ja saamelaisten historiaa koskevien käsitys- ten kylkiäisenä, vaikkei sitä ole pitkään aikaan yritetty konkreettistaa kielellisillä argu- menteilla. Saamelaisten kielenvaihtoteoriasta lähdettäessä jouduttaisiin niin ikään olettamaan, että saameen on tullut voimakas itämerensuomalainen adstraatti. Sen taas olisi kaiketi täytynyt olla niin vanha, etteivät tyypilliset balttilais- ja germaanikos-ketuksista aiheutuvat itämerensuomalaiset äänteenmuutokset ja fonotaksissa tapahtunut murros ole vielä tunnistettavissa saamessa.

Kantasaamesta lainautumista vastaan puhuu myös se Koivulehdon (1998b) toisaalla osoittama seikka, että kantasaameen tulleiden germaanisten lainojen aikaan sekun-daaristi kehittynyt germ.ã on korvattu saamen a:lla eikä kantasaamessa ole siis vielä tuolloin tunnettu väljien vokaalien kvantiteettikorrelaatiota.Vokaalien pidentyminen on koskenut kumpaakin väljää vokaalia (vksm. *a ja *ä). Pohjoissaamen väljien vokaa-lien kvantiteettikorrelaatio on väljien vokaalien osalta syntynyt vasta kantasaamen jälkeen (Korhonen 1981:88-92). Siten ei ole perusteita olettaa, että väljien vokaalien pidennys olisi tapahtunut kantasaamessa niin aikaisin, että sana olisi ehditty lainata takaisin kantabalttiin. Ajatus siitä on anakronistinen.

5.Koivulehdon ja Wiikin ajatuksia kehittelemällä rakentamaani (Grünthal 1997:62-72) selitystä (k)baltt. *žemê> vksm. *šämä > (k)baltt. *šāmas' > germ. *sōma > (m)ksm. *sōme) on kritisoitu siitä, että Suomi olisi lainattu ensin kantabaltista kantagermaaniin ja vasta sitten kantasuomeen.

Tällä tavalla oli mahdollista esittää äänteelliset perustelut sille,miksi balttilaista suhu- sibilanttia š vastaakin suhuton s ja myös se, miksi väljää balttilaista vokaalia *ā vas- taakin puolisuppea *ō.Viimemainittu piirre voidaan tosin selittää myös ilman germaa- nista välivaihetta, kuten edellä olen todennut. Kantagermaanista sana (*söma-) on selityksen mukaan lainautunut vasta myöhäiskantasuomalaista rekonstruktiotasoa edustavaan itämerensuomalaiseen kielimuotoon (*söme-). Oletuksen mukaan sana olisi kehittynyt kantagermaanissa lähes myöhäiskantasuomea vastaavaan muotoon. En siis oleta baltt.š:n kehittyneen s:ksi itämerensuomessa vaan germaanissa, minkä takia se olisi voinut säilyä sibilanttina s frikatiivistumatta h:ksi niin kuin vksm.*š:lle on käynyt.

Suomea ei jouduta tässä mallissa pitämään olennaisesti nuorempana kuin muita tunnettuja balttilaislainoja, vaan vertaamaan sitä eri-ikäisiin germaanilainoihin. En myöskään oleta, että baltista lainattu sana olisi propristunut vasta kantasuomessa, vaan lainautumisen yhteydessä. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Esimerkiksi sua-hili merkitsee sananmukaisesti ´rannikon asukkaita' (Anhava 1998:130), mutta on propristunut lainautuessaan muihin kieliin. Esittämässäni mallissa joudutaan oletta-maan, että nimi olisi voinut säilyä gerrnaanissa s-alkuisena niin kauan, ettei gerrm. s > ksm. š- substituutio enää toiminut. Ajatus on siis, että se alue Lounais-Suomessa, jossa nimi oli käytössä, säilyi kieleltään germaanisena pitkään.

Torjun sen vastaväitteen, ettei germaaniselle *sōma-rekonstruktiolle ole mitään perusteita, koska sen etymologisiajatkajia ei esiinny tuntemissamme germaanisissa kielissä. Vaikka emme tunne yhtään germaanista kieltä, jota oli puhuttu Suomessa kivikaudelta lähtien, oletamme (esim. Koivulehto 1984), että germaania ja sen varhaismuotoja on puhuttu myös Suomen lahden pohjoispuolella.


102

Se, että gerrnaaniset lainat heijastavat gerrnaanisten kielten eri-ikäisiä kerrostumia tukee mahdollisuutta, että (kanta)germaania on voitu puhua pitkäänkin ennen sen katoamista, olkoonkin, että maahan olisi virrannut myös uutta germaanista väestöä.

Kielellinen yhtenäistyminen on mennyt Etelä-Suomessa niin pitkälle jo esihistorialli-sena aikana, että muut mahdolliset kieliryhmät ovat assimiloituneet kieleltään itäme-rensuomalaiseen väestöön. Käytettävissämme ei juuri ole metodisesti hyväksyttäviä keinoja jäljittää muuta kuin itämerensuomea koskettavaa kielellistä kehitystä.

Se, että nykyään tunnetuista germaanisista tai balttilaisista kielistä olisi löydettävissä jälkiä esimerkiksi Suomenlahden pohjoispuolella tapahtuneista kosketuksista, edellyttäisi, että täältä olisi tapahtunut kielellisiäkin seurauksia aiheuttanutta ››paluumuuttoa›› germaanien tai balttilaisten migranttien lähtöalueille.

Ajatus germaanisissa kielissä tavattavista vanhoista balttilaislainoista on ylipäätään metodisesti arveluttava,koska sellaisista ei missään gennaanisessa kielessä tietääk- seni ole näyttöä (historialliselta ajalta tunnetut kielikontaktit, kuten baltiansaksan kos- ketukset Baltiassa puhuttuihin kieliin,ovat toinen asia). Koska kuitenkin itämerensuo-malaisissa kielissä voidaan kiistatta osoittaa balttilaista myöhempi gerrnaaninen vai- kutus ja koska sekä balttilais-itämerensuomalaisia että germaanis-itänerensuomalai- sia kontakteja voi hyvin perustein olettaa olleen Suomenlahden pohjoispuolella, on perusteltua kysyä, eikö jokin balttilainen kieli ole voinut vaikuttaa germaaniseen.

Itämerensuomalaisten kielten kielihistoria kertoo tavallaan tästäkin: balttilaiset ja sitä vanhempaa perua olevat sanat ovat kulkeneet saman germaanisen seulan läpi. Eikä tämä kosketa vain sanastoa, vaikka tässä käytävä keskustelu siihen rajoittuukin.

Suomen selittäminen balttilaisten kielten 'maata' merkitsevän sanan pohjalta on ongelmallista siksi, että jos oletetaan toisen tavun e:n olevan alkuperäinen (ei sekun-daarin a:n substituutio) kuten vanhoissa e-vartaloisissa sanoissa (poikkeuksia peitsi ja tiili), joudutaan kysymään, eikö kantasuomalainen muoto sōme kuitenkin olisi suhteellisen varhainen.

Myöhäiskantasuomessahan ensitavun pitkä vokaali saattoi kombinoitua jo muuhun-kin toisen tavun vokaaliin. Sibilantin s takia kyseessä ei voisi olla kovin varhainen germaaninen laina.

Tästä syystä tätäkin selitysmallia väijyy anakronistisuuden vaara. Mitä se-lityksen yhteensopivuuteen muun kielihistorian kanssa tulee, problemaat-tisin mutka matkassa on lainautuminen takaisin (kanta)balttiin, mutta se on yhteinen Koivulehdon (1993) alkuperäisen mallin kanssa. Muilta osin malli on luontevasti sovitettavissa thomsenilaiseen lainasanakerrostumien suhteelliseen kronologiaan: ensin balttilaiset, sitten germaaniset, jotka lo-pulta johtivat varhaiskantasuomen kehittymiseen myöhäiskantasuomeksi.

Selitysmallini etuna pidän sitä, että Suomen nimi saattaisi olla nivellettä-vissä itämerensuomalaiseen kielihistoriaan joutumatta olettamaan nimen vaeltamista kulkijoiden ja kauppiaiden muka-na. Se voi olla ikivanha toponyymi ja suoraa perintöä esihistori-allisesta ajasta samalla alueella (Lounais-Suomi).

Ongelmana on se, ettei äänteellistä kehitystä voida selittää mekaanisesti etene-väksi vaan kehityksessä joudutaan olettamaan perinteistä äännehistoriallista konseptiota mutkistavia välivaiheita.Nähdäkseni äänteelliset kriteerit eivät kuitenkaan riitä ehdottomasti kumoamaan Suomen nimen johtamista balttilaisten kielten ´maata' merkitsevästä originaalista. 6.

Koska Suomen nimen selittäminen ei yksiselitteisesti onnistu itämerensuo-malaisen äännehistorian ehdoilla, Koivulehto (1997:161-162) ja Kallio (1998b: 615-619) ovat etsineet vielä uusia mahdollisuuksia.Koivulehto on esittänyt Suomen läh- töadjektiivia *sæma- (> vksm. *šämä > sm. *hämä, saa. Sápmi), jonka > skandi-naavisten jatkajien kohdaksi kantagermaanin merkitys on ihmisestä puhuen 'tumma', ilmasta puhuen 'hämärä, pilvinen'››. Perusteena Koivulehto esittää, että musta on Suomessa ollut yleinen lisä- ja sukunimenä. Alueen-nimestä *Hämä olisi ››selvennykseksi» alettu käyttää johtimellista muotoa Häm-eh, kun sen asukkaita oli alettu kutsua hämäläisiksi.


Äänteellisesti ja morfologisesti selitys toimii. Johdostyyppi -eh on ollut produktiivinen balttilaisten ja germaanisten lainakosketusten aikaan. Useissa tapauksissa on suorastaan osoitettavissa lainaoriginaali, jossa ims. -eh-aineksella on tarkka vastine (Koivulehto 1992).'


Jos kuitenkin Hämeessä on näkyvissä johdinaines,herää kysymys,miksi Suo-messa sitä ei olisi. Koivulehdon ajatus on ymmärtääkseni se, että sanan mer-kitys olisi kahdessa toisilleen läheisessä kieli-muodossa yksinkertaisesti ana-lysoitu eri tavoin. Johtimetonta nimitystä Suomi olisi käytetty ihmisistä. Näh-däkseni jotenkin olisi perusteltavissa se,että aluetta olisi alettu kutsua 'tumma, hämärä' jne. -merkityksisellä adjektiivilla. Sen sijaan pidän epäuskottavana, että ihmisiä olisi alettu nimittää samalla ekspressiivisellä ja voimakkaasti identifioivalla adjektiivilla ilman, että siitä olisi tehty ainakin johdosta tai että kyseessä ei rakenteellisesti olisi alkujaan yhdys-nimi.


Emmehän tee niin nykyäänkään: esimerkiksi sekä Mustonen että mustalainen ovat adjektiivista johdettuja muotoja. Melkoinen joukko yksiosaisia suoma-laisia paikannimiä sisältää ilmauksen, jota ei tunneta appellatiivisena lain-kaan, koska se perustuu proprissa tapahtuneisiin muutoksiin (esim. Mustio < Mustajoki) (Kiviniemi 1975: 60). Se, että musta on tunnettu lisänimenä, on lause-semanttisista syistä täysin eri asia. Nimityyppi Musta Mikko voidaan rinnastaa paikannimiin (joista sitten on taas tullut sukunimiä) kuten Mustajoki, Mustakal-lio ja Mustalahti,joissa yhdyssanan perusosa (joki, kallio, lahti) ilmaisee paikan laadun ja määriteosa musta täsmentää sitä.lman perusosaa Mikko nimi Musta olisi ihmisestäkin käytettynä elliptinen. Paikannimiin henkilönnimet ovat kulkeutuneet lähinnä talonnimien kautta (Kiviniemi mts. 44 - 45).


Antonyymiset ilmaukset ovat tavallisia suomalaisessa paikannimistössä, mut- ta niihin liittyy olennaisesti myös binaarisen vastaparin mahdollisuus (Valkea-järvi), vaikka läheskään aina paria (Isokyrö ja Vähäkyrö) ei olekaan olemassa. Esimerkki mustalainen valkolainen (tai neekeri, joka perustuu italian 'mustaa' merkitsevään sanaan; SSA2 1995: 21 1) kertoo paitsi antonyymisyydestä myös nimenantajasta: tällaista halventavaa nimitystä ei käytetä itsestä vaan toisesta, antropologisesti selvästi erottuvasta ryhmästä.


Itämerensuomalaisissa kielissä voidaan saman propristuneen vartalon avulla nimittää sekä ihmisiä että aluetta ja tarvittaessa tarkentaa tällaisia vieraskieli-siin nimiin perustuvia ilmaisuja esimerkiksi sanoilla maa, kieli, kansa jne. Suf-fiksaation avulla voidaan viitata ihmisiin. On perusteltua olettaa, että samalla tavalla myös kantasuomalaisena aikana ihmisistäja alueista käytettävien nimien välillä on ollut selvä ero.



3. “Ei liene mahdotonta, että koko johdintyyppi olisi syntynyt Iainakosketusten vaikutuksesta ja reanalysoitunut johdinmorfeemiksi. Itämerensuomalaisissa kie-lissä on eräitä lainasanoille tyypillisiäjohtimia, joiden on katsottu tulleen kieleen lainakontaktien vaikutuksesta.Tällaisia ovat esimerkiksi -As, -is, -iO jne. (Nikkilä 1994, Hahmo 1997) .


104.


Suomalaisessa paikannimistössä yksiosaisina niminä tavattavat appellatiivit esiintyvät yleensä myös yhdysnimissä määrite- tai perusosina. Tavallista on, että yhdysnimessä tapahtuu varsinkin perusosan ellipsi ja toisinaan rakenne-muutos johtaa suffiksaatioon (Kiviniemi 1975:23-43).On vaikea ajatella,että Suo-mi olisi ellipsinkään seurauksena siirtynyt merkitsemään aluetta, jos se alku-aan olisi viitannut ihmisiin. Johtimettoman, ihmiseen viittaavan etnonyymin pri-maariutta on perusteltua olettaa lähinnä silloin,jos kyseessä on lainasana (lyy-di,tšuudi) ja lainanantajakielessä on perusteet siihen.Ei siis ole todennäköistä, että Suomi olisi lainattu mainitusta kantagerrnaanin adjektiivista.


7. Tarkastelen vielä kahta viimeistä, Petri Kallion (1998b) esittämää vaihtoehtoa selittää Suomi lainasanaksi. Näppärän äännehistorioitsijan käsissä indoeu-rooppalaisten kielten äännehistoria tarjoaa niin paljon portaita, että yhdellekin sanalle voidaan ehdottaa aika monta lainaoriginaalia. Esimerkiksi indoeuroop-palaisten kielten sananalkuiset ja osin myös sanansisäiset konsonanttiyhty-mät ovat kaikissa kantakielivaiheissa olleet itämerensuomalaisten kielten esi-muotojen fonotaksin vastaisia. Niiden substituoiminen on perustunut äänteelli-seen yksinkertaistamiseen. Tästä syystä on melkein todennäköistä, että indoeurooppalaisista kielistä voi löytyä yhdelle sanalle montakin äänteellisesti toimivaa vastinetta.


Ensimmäinen Kallion etymologioista perustuu siihen Koivulehdon (1993) alkupe-räiseen, mutta myöhemmin hylkäämään ajatukseen, että nimi olisi perua va-sarakirveskulttuurin ajasta. Kallio on toisaal-la (l998a) perustellut, miksi silloin ei voida vielä puhua balttilaisesta kielimuodosta.

[Helvetin vale!]


Tuohon aikaan luontevammin sijoitettavaan indoeurooppalaiseen kantakieleen voidaan sen sijaan rekonstruoida 'maata' tms. merkitsevä


1a) sana *ghōm (> av. Zam), josta olisi lainattu vksm.*cöme > mksm. *sömi. Samaan vartaloon perustuva vaihtoehto olisi


1b) lainautuminen ››esiba1ttilaisesta››, joskin rekonstruktiotasoltaan kantaindo-eurooppalaisesta muodosta *g"'om-yã (> liett. Murt. Zãmé, mpr. Same) > vksm. *šoma > mksm. *sömi > sm. Suomi. Todennäköisempänä selityksenään Kallio pitää sitä, että'


2) Suomi on peräisin ››esigerrnaanisesta» sanasta *gwm-n 'ihminen' tms. (>goott. Guma jne.) > vksm.*šoma > *sömi jne.


Näissä selityksissä ei oteta lainkaan kantaa saamelaisten nimityk-sen sápmi alkuperään: se ei voi olla perua näistä rekonstruktioista. Kallio tyytyykin hyväksymään sille vanhan rinnastuksen Hämeeseen ja lähtee siitä, että se on eri alkuperää kuin Suomi.


Vaihtoehdossa 1a Kallio operoi vartalolla, jolle hän ei esitä jatkajia pohjoisista indoeurooppalaisista kielistä.Koska indoeurooppalaisen kantakielen rekonst-ruointi perustuu tunnettujen tytärkielten vertailuun, on kantakieleen teoriassa mahdollista rekonstruoida sellaisia sanoja,joilla esiintyy jatkajia vähintään kah- dessa samaan kielikuntaan kuuluvassa kielessä riippumatta vertailussa käy-tettävien kielten puhuma-alueiden maantieteellisestä sijainnista. Tämän takia maantieteellinen levikkikriteeri on esimerkiksi uralilaisten kielten lainasanoja jäljitettäessä erittäin tärkeää - se, että sanalla on jatkajia jossakin kyseeseen tulevan kontaktialueen läheltä tunnetussa kielessä. Tämä ehto ei la:ssa toteudu, mutta sen vaihtoehdossa 1b kylläkin: sanalla on jatkajia balttilaisissa kielissä.


Jälkimmäisen vaihtoehdon ainoa heikkous on se, että originaalin lyhyttä o:ta vastaakin pitkä ö. Toisaalta ö näyttää kehittyneen epäodotuksenmukaisesti myös joihinkin muihin sanoihin, kuten Kallion mainitsemassa sanassa suoli.


105.



Muilta osin selitys sen sijaan on melko lähellä edellä tarkasteltua ajatusta, että Suomi olisi peräisin nykybalttilaisten kielten 'maata' merkitsevän sanan kanta-muodosta *zémã. Olennainen ero on se, että Häme ja saa. sápmi ovat tämän selityksen mukaan eri alkupe-rää, mikä on muutenkin Suomea koskevissa pohdinnoissa edelleen otettava huomioon yhtenä mahdollisuutena.Selityksen arvioinnissa on otettava huomioon vielä se, kuinka todennäköistä on, että ››esi-›› ja kantabaltissa olisi käytetty kahta eri 'maata' merkitsevää sanaa, joista kumpikin olisi kehittynyt etnonyymiksi.


8. Kallio ei tyydy tähän, vaan päättelee, että 'ihminen' ››on omakielisten etno-nyymien selvästi yleisin merkitys, joten jos Suomi on alkujaan ollut etnonyymi, se on todennäköisimmin tarkoittanut 'ihmistä'›› - (Kallio l998b:617). Samasta juu-resta Kallio johtaa vielä 'ihmistäkin' merkinneen c) johdoksen *ghm-ön, jonka varhaiskantasuo-malaiset olisivat lainanneet sellaisenaan proprina ››samaan käyttötarkoitukseen» äänneasussa *ćoma (>Suomi).


Se,että esimerkiksi indoeurooppalaisista tai turkinsukuisista käytettävät etno-nyymit ovat usein luonteeltaan etnisiä (ihmisiä tai väestöä määrittäviä) ja perustu-vat joskus jopa henkilönnimiin,eivät geografisia (paikkaa rajaavia), on nähdäk-seni seurausta etenkin kulttuuri-muodosta ja kuvastaa elintapoja eikä oikeuta kielellisiin päätelmiin.


Siellä, missä väestön liikkuminen on tyypillistä elinkeinon takia (esim. paimen-tolaisuus tai eränkäynti) tai missä ei esimerkiksi sotaisien aikojen takia ole oltu kiinteästi sidoksissa tiettyyn alueeseen, on ihmisten keskinäinen sidos ja yhteiskuntajärjestelmä ollut ymmärrettävästi tärkeämpi motiivi myös etnonyy-mien synnylle. Missä alueellinen yhteys on selvä ja vakiintunut, on taas geografinen (alueeseen liittyvä motiivi) tärkeä.


Nykysuomessa useimmista vieraista maista käytettävä nimi (perusmuoto) on primaari sen asukkaista käytettävään nimitykseen (johdokseen) verrattuna (Ranska - ranskalainen). Sama suhde näkyy myös pareissa Savo – savolainen, Häme – hämäläinen, Lappi – lappalainen eikä kyseessä ole pelkästään analo-gia.Ja edelleen lähialueilta Inkeri-inkerikko~inkeriläinen tai vatja(n kieli < maa- kunnannimi Vaiga – vatjalainen. Myös itämerensuomalaisissa etnonyymeissä on kiistatta etnisiä etnonyymejä, kuten lyydi tai tšuudi, mutta niiden synty liittyy läheisesti kielikontakteihin, edellä mainittuun antonyyrnisyyteen ja binaarisuu-teen sekä lainautumiseen.Jotta meillä olisi kielelliset perusteet väittää, että Suomi olisi alkujaan ollut etninen etnonyymi ja viitannut ihmisiin, nykyisten itämerensuomalaisten kielten rakenteen perusteella olettaisi,että aluetta olisi myöhemmin alettu nimittää johdoksen tai sanaliiton (Suomenmaa) avulla.


Suomi viittaa kuitenkin alueeseen,ja sen asukkaisiin viitataan johdoksen avul-la. On toki totta, että Viro (alkuaan < germ. Tai baltt., merkitys 'mies-ihminen') tunnetaan suomessa johtimettomana, mutta se johtuukin siitä, että sitä ei voida analogisen johtosuhteen takia (Viro: virolainen) sekoittaa mihinkään. Rakenteel-taan ja etymologisesti se on virolaisen Vírumaa-variantin elliptinen muoto.


Koska itämerensuomalaiset kielet ovat muiden uralilaisten kielten tavoin mor-fologisesti rikkaita ja derivaatio on tärkeä nimenmuodostuskeino, on perustel-tua olettaa, että niin on ollut ennenkin. - Tästä todistavat myös lainasanojen mukana kieleen tulleet johdin-ainekset (ks. Nikkilä 1994,Hahmo 1997). Pelkän äännehistoriankin avulla ja kieliä vertailemalla voidaan todistaa, että monet muutkin johdinainekset ovat olleet varhain olemassa ja että niitä on käytetty sanaston ja nimistön luomiseen.


106



Etnonyymeihin liittyy kaksi olennaista asiaa, joita Koivulehto ja Kallio eivät syystä tai toisesta juuri ota huomioon. Nämä ovat


a) maasta/alueesta ja ihmisistä/asukkaista käytettävien nimitysten yhdistäminen liian suoraviivaisesti ja


b) uralilaisille kielille ominaisen johdinten käytön ja morfologisen sananmuo-dostuksen ohittaminen. Etymologisten pohdintojen kannalta huomionarvoista on Koivulehdon (l998a: 429) toteamus: ››meillä-hän ei ole itse asiassa mitään to-distetta siitä, että sana olisi tar-koittanut yleensä itämerensuomalaisten edeltä-jiä››. Todisteita ei ole, koska kaikissa kielissä suomivartaloon perustuvalla nimellä on alettu viitata ihmisiin vasta sekundaaristi johdoksen avulla? Ainoa mahdollinen viite vanhemmasta käytöstä voisi olla saamessa tavallinen syntagmatyyppi sámegiella/sáme eana 'saamen kieli / maa'. Mutta toisin kuin Suomea, sanaa sápmi on mahdollista käyttää ihmiseenkin viittaavana ilman sanaliiton perusosaa.


Saamelais-suomalainen sanakirja (Sammallahti 1989:386) antaa sanan sápmi merkityksiksi 'saamelainen,saame(nkieli), Saamenmaa' jne. Saame tarjoaakin esimerkin siitä, että samalla johtimettomalla muodolla voidaan viitata sekä ih-miseen että alueeseen.Mutta myös saamessa viimeistään konteksti ja sápmi-elementin sisältävä nomini-lauseke ratkaisevat, tarkoitetaanko ihmistä vai aluetta.


Etnonyymisen aineksen sápmi käyttäminen attribuuttina kertoo siis siitä, että sen lisäksi tarvitaan pääsana määrittämään lähemmin tarkoitteen laatua, vas-taavasti kuin virossakin tehdään:eesti keel, eesti maa (kirjallisessa käytössä vakiintuneesti Eestimaa), eesti poisid.


Jos ihmisiä ja aluetta aletaan nimittää appellatiivilla, erotetaan selvästi, onko kyseessä 'maa' vai 'kansa'. On syytä olettaa, että samat yleiset periaat-teet, joita paikan- ja henkilönnimien rakenteesta ja muodostusperiaat-teista voidaan esittää, ovat sovellettavissa myös etnonyymeihin (siis maan asukkaisiin tai makrotoponyymeihin, maan tai laajemman alueen nimiin).


Mitä sitten lukijalle jää käteen Suomen alkuperästä käytävästä keskustelusta? Kuvaavaa Suomi-nimestä esitetyille teorioille on, että niiden arviointi perustuu todennäköisyyksien vertailuun ja tiedon relatiivisuuteen, mikä toki muutenkin on humanistisille tieteille luonteenomaista. Suomelle ehdotettuja etymologioita vertailtaessa tämä tarkoittaa sitä, että joudutaan ottamaan huomioon ainakin äännehistoriallinen hyväksyttävyys, -- kielihistorian ja lainakontaktien suhteel-linen kronologia,etnonyymien ja itämerensuomalaisten kielten rakenteelliset ominaisuudet sekä onomastisen tutkimuksen antama vertailuaineisto.


Morfeemien avulla tapahtuva sananmuodostus sekä nimenannon yleiset lain-alaisuudet ovat yhtä tärkeitä etnonyymien etymologian selvittämisessä kuin äännehistoria. Tällaisista syistä en pidä uskottavana, että Suomi olisi sa-maa perua kuin hämärä.Epätodennäköisenä pidän myös sitä,että se olisi van- ha indoeurooppalainen laina ja perustuisi 'ihmistä' tai 'miestä' merkinneeseen sanaan.


Vaikka merkitykseen 'maa' perustuvissa lainaetymologioissa on tulkinnanva-raisuuksia ja ongelmia äänne- tai kielihistoriallisten yksityiskohtien selittämi-sessä, pidän toistaiseksi todennäköisimpänä, että selitys Suomen alkuperäksi löytyy niiden tai vastaavaan, topografisesti relevanttiin käsitteeseen perustuvan etymologian avulla.


RIHO GRÜNTHAL


Suomalais-ugrilainen laitos, PL 25 (Franzeninkatu 13), 00014 Helsingin yliopisto


Sähköposti: riho.grunthal@he1sinki.fi



107.



 LÄHTEET


ANHAVA, JAAKKO 1998: Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeamus, Helsinki.


CARPELAN, CHRISTIAN 1998: Suomi,häme, sabme sekä finne arkeologian näkökulmasta.-Johanna Laakso & Riho Grünthal (toim.), Oekeeta asijoo: Com- mentationes Fenno-Ugricae in honorem Seppo Suho-nen sexagenarii 16. V. l998 s. 76-88. Mémoires de la Société Finno- Ougrienne 228. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki.


CSÜCS, SÁNDOR 1990: Die tatarischen Lehnwörter des Wotjakischen. Bibliotheca Uralica 10. Akadémiai kiadó, Budapest.


GRÜNTHAL, RIHO 1997: Livvistä liiviin.Itämerensuomalaiset etnonyymit. Castrenianumin toimitteita 51. Helsingin yliopisto ja Suomalais-Ugrilainen Seura. Helsinki.


HAHMO, SIRKKA-LIISA 1997: Finnische nominale Ableitungssuffixe fremder Herkunft. - Sirkka-Liisa Hahmo, Tette Hofstra, László Honti, Paul van Linde & Osmo Nikkilä (toim.), Finnisch-ugrische Sprachen in Kontakt s. 95-102. Shaker, Maastricht.


Isanbajev 1994 = Николай Исанбаевич Исанбаев: Марийско-тюркские языковые контакты. — Йошкар-Ола, 2001. — 80 с.


LTKONEN, ERKKI 1961: Suomalais-ugrilaisen kielen- ja historiantut-kimuksen alalta. Tietolipas 20. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.


JANHUNEN, JUHA 1981: Uralilaisen kantakielen sanastosta. - Joumal de la Société Finno-Ougrienne 77 s. 219-274. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki.


KALLIO, PETRI l998a: Vanhojen balttilaisten lainasanojen ajoittamisesta. - Jo-hanna Laakso & Riho Grünthal (toim.), Oekeeta asijoo: Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Seppo Suhonen sexagena-rii 16. V. l99 s. 209 - 217. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 228. Suoma-lais-Ugrilainen Seura, Helsinki. l998b: Suomi(ttavia) etymologioita. - Virittäjä 102 s.613-620.


KIVINIEMI, EERO 1975:Paikannimien rakennetyypeistä. Suomi l l8:2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.


KOIVULEHTO, JORMA 1984: Itämerensuomalais-germaaniset koske-

tukset. - Sven-Erik Åström (toim.), Suomen väestön esihistorialliset juu-ret s. 191-205. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 131. Societas Scientiarum Fennica, Helsinki.


- 1992: Der Typus palje '(Blase)ba1g', turve 'Torf' unter den Lehn-wörter des Ostseefinnischen. - Journal de la Société Finno-Ougrienne 84 s. 163-190. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki.


- 1993: Suomi. - Virittäjä 97 s. 400-408.


- 1997:Were the Baltic Finns ››c1ubmen››? On the etymology of some ancient ethnonyms. - Ritva Liisa Pitkänen & Kaija Mallat (toim.), You name it: Perspectives on onomastic research s. 151-169. Studia Fennica linguistica 7. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seura, Helsinki.


- l998a: Puhdas ja Suomi. - Virittäjä 102 s. 425-434.


- l998b: Germaanista äännehistoriaa saamen evidenssin valossa. Esitelmä Uusfilologisessa yhdistyksessä 29.1.1998. Käsimoniste.


KORHONEN, MIKKO 1981: Johdatus lapin kielen historiaan. Suomalai-sen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 370. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. i- l988: Uralilaisten kielten jälkitavujen vokaaliston historiaa. -Virittäjä 92 s. 8-25.



107.


NIKKILA, OSMO 1994: Germanische Einfluss auf das Ostseefinnische. - lncontri linguistici 17 s. 103-113. Universita di Trieste – Università di Udine, Pisa.


POSTI, LAURI 1953:From Pre-Finnic to Late Proto-Finnic. - Finnisch-Ug- rische Forschungen 31 s. 1-91. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki.


RUDZíTE, MARTA 1993: Latviešu valodas vêsturiskä fonetika. Zvaigzne. Riga.


SAMMALLAHTI, PEKKA 1988: Historical phonology of the Uralic languages. - Denis Sinor (toim.), The Uralic languages s. 478-554. E. J. Brill, Leiden.


- 1989: Saamelais-suomalainen sanakirja. Jorgaleaddji, Utsjoki.


SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Päätoim. Erkki ltkonen ja Ulla-Maija Kulonen.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 556. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1992-.


WIIK, KALEVI 1996: Zeme – Häme – Saame – Suomi. - Virittäjä 100 s. 244 - 252 .