Sanat ovat liettuankielisessä aakkosjärjestyksessä päähakusanan mukaan.

Tässä on kyse liettuan eikä suomen kielen sanojen taustasta, joten tästä puuttuu paljon selviä suomen balttilainoja, joiden originaalin alkuperästä siellä balttikielissä ei ole mitään epäselvyyttä.

Kommentissani niitäkin tulee esiin,kuten myös uusia mahdollisia etymologioita. Suo- messa on lainoja kaikista entisistä ja nykyisistä balttikielistä, ei pelkästään kantabal- tista ja muinaisliettuasta: kantabaltoslaavista,preussista, seelistä, kuurista, skalvista, latgallista, zemgallista ja nykylatviasta ja -liettuasta, mahdollisesti myös jotvingista, galindista ja goljadista. Balttilainat taipuvat suomessa kuin omaperäiset sanat, joitakin kaikkein uusimpia lukuun ottamatta.

Noiden kahden ryhmän ulkopuolella ei ole ns. vanhalla kaavalla (nimi-nimen, hauki-hauen) taipuvia nomineita, vaikka jotkut niin väittävät. Olen käynyt läpi Jorma Koivu- lehdon muka sellaisten muka listan, ja todennut sanat pääasiassa balttilainoiksi. Jorma Koivulehdon "saamen kantasuomen kautta lainautuneet muinaisgermaani-lainat ovat myös puutaheinää, ja ilmeisimmin saamen suoria balttilainoja.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1191499.html#p1191499

 

Lithuanian: ailė = merkkisalko, merimerkki, reimari, nahkiainen

Etymology: 'Pricke' nahkianen, reimari, (merkki)salko, (-)tanko,

aĩlis 'Keule' = nuija (Kvėdarna, žem.),

lett. ailis,-e  'Stütze an Fischwehren, um Körbe daran zu befestigen, Rundholz = pyöreäpuu, Stange' = tanko.
Būga zieht hierher lett. ielukši  'Femerstangen am Pflug' = auran haarukkatanko,
lit. íelek(š)tis 'Deichselstange am Holzpflug' = puuauran aisatanko,
íena 'Deichsel' = aisa,
aisl. ae. ár 'Ruder' = airo. (Luultavasti ei mitään tekemistä tämän kanssa, vaan samaa kantaa suomen iranilaisperäisen ”airon”, liettuan ”irklas” kanssa, HM)
Lit. íena 'Deichsel', íelek(š)tis usw. gehören weiter zu
ai. (muinaisintia) īşắ 'Deichsel' = aisa,
av. (avesta) ošion 'Steuerruder' = mela, ohjausairo,
o‡ax 'Griff des Steuerruders, Griff zu beiden Seiten des Jochholzes' = hankain,
slov. ojē 'Deichsel', mähr.,
poln. oje 'Deichsel, Steuerruder' usw.

Finn. aisa 'Deichsel' stammt aus urbalt. (kantabaltti) *aisī, *aisa

(Kalima Hirtfestschr., dagegen finn. oja (ojas) = aisa, savo) aus frühuralisch *oiδas
(Kalima, Mayrhofer).

 

Lithuanian: algà = palkka, (sotilaan) päiväraha

Etymology: 'Lohn, Sold',

lett. alga,
preuss. ālgas (Gen. sg.) 'des Lohnes' = palkka-,
lit. eĨgtis (pr. 3. eĨgiasi) 'sich benehmen = käyttätyä, sopia, sich betragen, betteln = kerjätä',
eĨgeta 'Bettler(in)' = kerjäläinen,
lett. elgt 'aufdringlich bitten, sich aufdrängen, sich beherrschen, aushalten';
cf. ai. argháī 'Wert', árhati 'ist wert',
ā. álfé 'Erwerb = ansio, Gewinn = voitto',
álfonein 'als Erlös einbringen' = ”netota”, (mit Liqu. sonans);

infolgedessen ist FINN. arvo 'Wert, Preis',
trotz Kalima und Mayrhofer a.a.O. von der baltischen Wz. zu trennen.

(Suomen ”arvo” on johdettu ”takaperin” sanasta ”arvoinen”, jonka vanha kantasana ei ole ollut ”arvo”, vaan ”*arva”, joka taas on ilmeisimmin partisiippi verbistä ”*arra (t. arda, *aren,*aree, kuin ”purra”), joka mahdollisesti tarkoittaa ”palkkatyön tekemistä”,

liivin ”arrә, arrәb”= arvioda, arvottaa,

viron ”arv”= määrä.

Tämä voi olla tehty yhtä hyvin suomessa kun baltissakin iranilaisperäisestä verbistä

ert”, = vivuta, kääntää maata seipäällä, soutaa.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1348380.html?hilit=arti#p1348380

 

Lithuanian: alùs = olut

[Punaisella merkitään, kun sana katsottaan bloggarin toimesta suomalaiseksi.]

Etymology: 'Bier' = olut,

lett. alus = olut,
preuss. alu 'Met' = sima,
abg. (muinaisbulgaari) olú 'sicera, ein berauschendes Getränk' = väkijuoma,
aruss. (muinaisvenäjä), russ. (valkovenäjä) dial. olovina 'Treber = mäski, Hefe = hiiva, sakka, Absatz = sakka, kanta(vierre), Überrest von Brage, Bier = olut, oder Kwas = kalja',
slov. õl 'Bier', õlovina 'Bierhefe' = olutmäski.

Nach Būga,Stender-Petersen 131.294 ff.aus dem Germanischen entlehnt (*aluϸ, cf. aisl. (muinaisislanti) ōl, ae. ealu(d) 'Bierfass. = olutastia, -tynnyri,
mhd. (muinaisyläsaksa) alschaf 'Trinkgefäss' = juontiastia).
Kiparsky 78ff. rechnet mit Urverwandtschaft der baltosl. und germ. Wörter.

Finn. dial, olu, weps. olus sind wohl Entlehnungen aus dem Baltischen.

Machek Slavia 8, 209ff. vergleicht mit den Wörtern noch

ā. álúdoimon pikròn Sophr. fr. 139 K. (nach Hesych),

lat. alūmen 'Alaun, bitteres Tonerdensalz' = aluna,
alūta 'Alaunleder' = aluna(parkittu)nahka.

Olut ei tule näistä. Jos jokin yhteys on nämä karvas-sanat tulevat oluesta.

Diese Wörter beruhen nach ihm auf einem Adj. *alu- 'bitter' = karvas, kitkerä;
vgl. lett. ālava, -e, -īca 'nicht trächtige, nicht milchende Kuh' = hieho,
russ. jalovica 'gelte Kuh' = maho lehmä, jalovyj, čech. jalový 'gelt, unfruchtbar' = hedelmätön,
žem. (žemaitti = alaliettua, liettuan ja kuurin sekoitus) olaus, Fem. olava 'ledig, unverheiratet' = (nuorehko) naimaton,
evtl. noch lett. jēls 'roh, ungar, unreif, wund, abgerieben' = raaka, epäkypsä, jälsi = vireä kasvava puuaines (mit Liter. sowie s.v. olaus).

(”Oluen” arvellaan siis tulevan siis alunperin ”raakaa”,”karvasta”,”keittämätöntä”, kitkerää, vaaleanvihreää,orasta, itua, ja (esiin ym.) pistämistä takoittavasta sanasta ”*g'el-”, kts. gelti.)

Olut on kuitenkin alun perin suomea:

http://ristokoivula.omablogi.fi/olut-on-ollut-ja-on-edelleen-suomea-muissakin-kielissa/

Jos tuo yhteys itämiseen (*gelti) on olemassa, niin se on siten päin, että nämä elää ja olla-verbit tulisivat siitä.

Ja se on ollut yhtä kuin ”käynyt, elänyt, olnut”, baltiksi *alusi.

Suomen virallinen ja ansiokas mutta pangermanistinen Álgu-tietokanta kertoo kuitenkin seuraavaa

Suomen virallinen ansiokas Álgu-tietokanta kertoo seuraavaa:

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=95560&hakusana=olut&sanue_id=93284

Viroksi olut on õl, vepsäksi olud, vatjaksi elud, liiviksi v(u)ol, part. vol´də. Viron pangermanistinen ”etymologimen”:

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=olut&F=M&C06=et

eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=elama

http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=ale

ale (n.)
[HM: Preussi: ALU = hunajapaloviina, hunajaolut

http://www.prusistika.flf.vu.lt/paieska/paieska/1?id=57

alu „mete (Met = sima) – midus = hunaja, mesi, sima, hunajaviina“ E 392 nom.acc. sg. neutr. Tos pačiõs kilmės, t.y. iš *alu (nom. acc.sg.neutr.) yra ir lie. alùs = la. alus = olut. Buvo ir sl.*alu > s.(bažn.) rus. олъσίκερα (tam tikras svaiginantis gėrimas)“, олов-ина „alaus mielės = oluthiiva“,rus.ол „bet koks gėrimas su apyniais (išskyrus vyną) = humalapitoinen juoma; putros,alus,midus“,bulg. олов-ина, slovėn. ôlov-ina „alaus mielės = oluthiiva“,ôl „alus“. Panašus ir germ. *aluþ >s.isl.ọl „alus; išgertuvės = juomat“, s.angl. ealu „alus“ ir kt.Būga teigė, kad lie.-la. *alu paskolintas iš pr. *alu, o pastarasis – iš gotų, taip pat ir sl. *alu (bei suom.olut „alus“) esąs iš germanų.

Tačiau yra ir kitokia nuomonė, pagal kurią 73 minėti baltų, slavų ir germanų žodžiai esą giminiški, plg. dar oset. æluton „tam tikros darybos alus“ (Abajev IES I 129t.).Ši nuomonė yra gal ir patikimesnė (bet ją pagrįsti irgi nelengva). Suponuojant žodžiui balt. *alu pirmykštę reikšmę „alus“ galima spėti,kad prūsuose balt.*alu „alus“ > „svai-ginamasis gėrimas (su apyniais)“ = „alus bei midus“ (plg. rus.ол).Atsiradus žodžiui pr. piwis „alus“ (žr.),pr.*alu reikšmė turėjo susiaurėti,t.y.pr.*alu „alus bei midus“ > *alu „midus“; matyt dėl to išnyko ir pr. *midu „midus“ (→lie.midùs).

Hunajabrandy Žalgiris(in taistelu 15.7.1410) 75% Liettua, on mailman viinaksista paras; auttaa kaikkin vaivoihin, heti.

Jotvingista löytyvät seuraavat tänä liittyvät sanat:

http://www.suduva.com/virdainas/

aline tavern  = taverna, kapakka, ruokala
alīt to flood (Inf) = syöttää, ruokkia, juottaa
alu mead  = sima, hunajaviina
alutikinīkas brewer  = oluenpanija

Laitetaan tähän vielä venäjän etymologisenkin tiedot jatkoksi: Vasmer:

http://vasmer.info/оо/ол/

происхождение слова ол (= олуй) = olut = välijuoma paitsi viini (Novgorod, Pihkova, Tver)

«всякий хмельной напиток, кроме виноградного вина; брага = kilju, пиво = olut, мëд = (tässä) sima, hunajaviina, hunajaolut (bassiolut, preussin alu) »,

церк., олови́на «дрожжи (пивные) = oluthiiva, гуща = sakka», новгор., псковск., тверск. (Даль),

др.-русск., русск.-цслав. (ХII в.) олъ σίκερα = sikera, kirkollinen olutjuoma
болг. олови́на (Младенов 380), словен. ȏlovina «пивные дрожжи»,
ȏl, род. п. ȏlа , olȗ «пиво = olut». Балто-слав. основа на -u, ср. р.

Вероятнее всего, родственно лит. alùs «пиво», др.-прусск. аlu ср. р. «хмельной мед = väkijuoma», лтш. alus «пиво»,
др.-исл. ol ср. р. ”пиво = olut, попойка = juomingit”, англос. еаlu (прагерм. *aluÞ, др.-исл. olÞr ”пиршество = pidot, kemut, juhlat”,
лат. аlūmеn ”квасцы = kalialumiinisuola, aluna”, alūta ”кожа, обработанная квасцами = alunaparkittu nahka”, греч.ἀλύδοιμον ̇πικρὸν παρὰ Σώφρονι (Гесихий);

Далее с этими словами сближаются греч.ἀλέω ”мелю = jauhaa”, ἄλευρον ”пше- ничная мука = vehnäjauho”, лат. аliса ”полба”; см. Мейе–Эрну 37 и сл. Нельзя доказать происхождение из герм., вопреки Стендер–Петерсену (294 и сл.), Хирту (РВВ 23,336), Шпехту (195 и сл.); см.Гуйер,LF 54,293; Кипарский 78 и сл.

Предполагают еще родство с яловый, ёлкий (см. Махек, там же; Френкель, ZfslPh 11, 37), что, однако, недостоверно ввиду аl- в греч. и лат [Сюда же относится осет. æluton ”пиво особой варки”, известное еще скифскому, ср. имя ᾽Αλούθ-αγος в Ольвии.

https://en.wikipedia.org/wiki/Olbia,_Ukraine

Osseetin sana æluton tarkoittaa aivan tietyllä, ”kalevalais-nardilaisella” tavalla, kie- hautettuun veteen tehdystä mäskistä hiivalla käytettyä olutta. Suomalaisten ja alaa- nien lisäksi ainakin iranilaiset skyytit käyttivät tätä tapaa ja siihen käytettiin myös aivan tiettyjä maustekasveja kuten humalaa ja katajaa. Entisessä Olbian (Olvija) kreikkalaisessa siirtokunnassa esiintyy nimi Alouth-agos (Oluttori?).

Осет. слово производят из др.-герм. alut ”пиво”; см. Абаев, ОЯФ, I, стр. 60, 153; он же, Ист.-этимол. словарь, I, стр. 129–130; он же, сб. ”Иранская филология”, Л., 1964, стр. 8. – Т.]

Abajevin olettamus ”kantagermaanisesta lainasta sanasta **alut” on vähintäänkin turha, sillä tuollainen kantagermaanin sana edellyttäisi, että joko

a) myös kantaindoeuroopassa olisi samanalsinen sana, mikä pitäsi näkyä ainakin joissakin iranilaisissakin kielissä, tai että

b) se on laina ei-indoeurooppalsiesta, esimerkiksi suomalaisesta tai turkkilaisesta kielestä.

Gootin tuollanen sana (jonka olettamiselle ”kantagermaanin” rekonstruktio ilmeisim- min perustuu) on 99%:n todennäköisyydellä laina toisesta IE-kielestä: vasara-kirveskielestä, kuten kielen sanasto suurelta osin muutenkin.

ale (n.) Old English ealu ”ale, beer,” from Proto-Germanic *aluth- (cognates: Old Saxon alo, Old Norse öl), perhaps from PIE root meaning ”bitter” (cognates: Latin alumen ”alum”), or from PIE *alu-tale,” from root *alu-, which has connotations of ”sorcery, magic, possession, intoxication.” The word was borrowed from Germanic into Lithuanian (alus) and Old Church Slavonic (olu).

Molemmat germaanioletukset ovat merkitykseltään kaukaa haettuja, ja äänteellisesti turhia. Nuo molemmat merkitykset tulevat paljon todennäköisemmin ”oluesta” kuin päinvastoin, jos niillä yhtäänmikään yhteys todella on.

Ralf-Peter Ritter toteaa seuraavaa teoksessaan:

Studien zu den ältesten germanischen Entlehnungen im Ostseefinnisehen

”  Ostseefi.o für einen germanischen a-Vokalismus wird auch im Falle von fi. olut ‘Bier’ für möglich gehalten (vgl. HOFSTRA 1985, S. 29). Wenn ae .ealu(ð), an. ọl, lit. alus, oss. æluton mit lat. alūta ‘Alaunleder’, alūmen ‘Alaun = aluna’ und griech. (He- sych) (alud(o)imon) ‘bitter’ zusammenzustellen sind,ginge das a hier auf uridg. *a zurück. Wenn es also ”zu derselben frühen Lehnwortschicht wie fi. mallas ‘Malz’ hören” könnte (HOFSTRA a.a.O.), müßte germ.a zum gleichen Zeitpunkt mit urost-seefi. *a wie mit *o wiedergegeben worden sein;man könnte dann - ad hoc - den fol-genden Lateral für die Wahl des gerundeten Vokals verantwortlich machen. Nun hat aber das Altenglische den auslautenden Dental des in Rede stehenden Wortes bis zum Ein- setzen der schriftlichen Überlieferung bewahrt. Auch für das Altnordische ist die Be- wahrung bis zur Wirkung des u-Umlautes denkbar,zumal in an. oldr (< *aluþra-), das wie ol ‘Bier; Trunk, Biergelage’ bedeutet,der Dental noch vorhanden ist. Es kann nicht ausgeschlossen werden, daß das ostseefinnische Wort auf eine altnordische Form mit noch erhaltenem Dental und nicht synkopiertem u der Bin-nensilbe, aber bereits gerundetem Anlautsvokal zurückgeht. Der ”ältere u-Umlaut, bei Schwund des u nach kurzer Silbe” wird von HEUSLER zwischen ”700 und 850 datiert.Daß es gerade die Wikinger waren,die das ”Brauereiwesen” der Ostseefinnen Vervollkommnet haben, ist vom altnordischen Schrifttum her betrachtet sehr plausible 58.

58. W.P.SCHMID zufolge ist das ossetische Wort eine Entlehnung aus dem Ger-manischen (1986,188),das ostseefinnische Wort hingegen eine baltische Entlehnung (189). ”

Ei vaan toisin päin!  Vain siten kielelliset lainaukset selittyvät säännöllisinä!

Kalevalaa on lainattu jo 1500 vuotta sitten muihin tarustoihin?
Donin ja Pohjois-Kaukaasian iranilaiset alaanit, nykyiset osseetit tunsivat yli 1500 vuotta sitten Kalevalan ja lainasivat muyös suomalsita sanstoa, mm. sanan olut:

Ralf-Peter Ritten, s. 1937, Berliini, k. 2011, m.p., kirjoittaa mainitussa väitöskirjassaan Vanhimmat germaaniset lainat itämerensuomessa:

§ 82. AБAEB macht auf folgende Parallele aufmerksam (346).

Auf die Bedeutung des Bieres als Kultgetränk bei den frühen Ostseefinnen weist, daß in den Kalevalagesangen eine Episode die Entstehung des Bieres betrifft.Auch im NARTENEPOS - und zwar nur in der ossetischen Fassung - ist dem nämlichen Ereignis eine gesonderte Erzählung gewidmet:”Wie das Bier erschien” (s. KAЛOEB 167). Die Ubereinstimmung daß sowohl die Narten als auch die Kaleviden mit der Erfindung des Bieres zusammengebracht werden, erörtert etwas ausfürlicher zu wer- den, da sie in FROMMs Kalevalakommentar nicht erwähnt wird. Die Parallele wird dadurch noch bemerkenswerter‚daß in beiden Versionen ein Vogel eine Rolle spielt. Im KALEVALA singt Gimpel (Blutfink, fi. Punalintu ”Rotwogel”) bzw. eine Drossel (rastas) (?) das Lob des Bieres (20,407 ff.).FROMM erwähnt eine andre fassung vom Ursprung des Bieres, in der der Vogel das erstfalls gebraute Getränk benennt: ”Bier dein richtiger Nahme! Sehr Böse‚ nicht süß, viel Hopfen dazugetan, reichlich Wasser zugegossen, mit Fichtenzubern eingefangen”.  (FROMM 1, 967 15l; Anm.zu 407 ff.). Im NARTENEPOS pickt ein Vogel Hopfen,fliegt zu den Narten, pickt ein wenig Malz und wird flugunfähig. Man bringt ihn zur Heldin Satana, die ihn auf Weizen setzt, nach dessen Genuß sich der Vogel erholt und davonfliegt. Nach dein von dem Vogel gewiesenen Verfahren braut Satana das erste Bier.

Sie ”mahlt Malz”,kocht es,seiht die Brühe und fügt einen kräftigen Sud von Hopfen hinzu. Die Brühe fängt an zu zischen und zu funkeln und bedeckt sich mit weißem Schaum (107 f.). Im KALEVALA füllt die ”Herrscherin des Nordlands”, nachdem sie von der Entstehung des Bieres erfahren hat, Wasser in einen großen Topf und beginnt aus Gerste und viel Hopfen Bier zu brauen. In dem Lämminkäinenlied und in den Biersprüchen ist es die Kalevalatar, die das Bier zubereitet (FROMM 1967, 151 zu 189).

Im Lichte der Parallele ist natürlich das Nebeneinander von oss. æluton und fi. olut auffällig. ”

[RK: Olut on siis osseetiksi (suomaisen korvaan) ”ÄLYTÖN” Ei taida ihan olla sukulaiskieliä… Mutta ei haittaa.

Osseettien oluenjumalatar Satana on POHJAN AKKA, se on selvä kuin pläkki.

Punalintu” oli Kalevalaa minun ymmärtääkseni punatulkku, joka pesii katajapen-saissa ja syö mm. katajanmarjoja

http://www.ossetien.ch/pdf/Kinder_der_Sonne.pdf

Ritter:

” Die Herleitung von olut aus einer iranischen Schicht läßt sich allerdings nur mit der adhoc-Annah- me eines Einflusses des folgenden Laterals oder Labialvokals auf das a bewerkstelligen (vgl.§ 40). Es kommt hinzu,daß die lautlichen Verhältnisse für ger- manische Herkunft des ossetischen Wortes sprechen. Im Falle eines ossetischen Erbwortes wäre -d- statt -t- zu erwarten (SCHMID 1986, 188; für germanischen Ur- sprung plädierte bereits AБAEB – 1949) 92. Vor diesem Hintergrund erhält die ge- nannte mythologische Parallele einen anderen Stellenwert. Der Ursprung des alanis-chen und finnischen Motives der Entstehung des Bieres wäre dann im Germanischen zu suchen.

Ein weiterer identischer Terminus aus dem Bereich der Bierherstellung ist fi.humala ’Hopfen’, das übereinstimmend als gerrnanisches Lehnwort angesehen wird (SKES, HOFSTRA 1985,310).Oss.iron.xuymællæg (xumallag) käme prinzipiell als Etymon für humala in Frage (oss.-ag ist Formans). Ae. hymele setzt ein *humilōn- voraus (vgl. ae. cymen < lat. cuminum), für das ein finnisches *humila zu erwarten wäre (vgl. fi. verkilö ’Öse, Aufhänger’ < germ. *wergilō-). Auch ein *humla hätte am ehesten ein *humila ergeben, vgl. fi. hamina ’Hafen’ – schwed. hamn.

92. Möglicherweise ist eine oss. Form mit –d– in den georg. Wortformen aludi und ludi sowie in dem georg. PN aluda repräsentiert (s. ANDRONIKAŠVILI 140).

[RK: Verkilö on laina latviasta, verklis = verkilö = pujotus-, riputuslenkki, verbi verti > verklis, lt. verklys, kuten arti > arklys , irti > irklys (lt) jne.]

Die Übereinstimmung zwischen Iranisch und Germanisch betrifft auch die Personen-namengebung; zu Alu- im Germanischen s. BIRKHAN 1970,337; zu dem in Inschrif- ten der nördlichen Schwarzmeerküste vorkommenden Namen Aλоυξαγоς (AБAEB) Für iranische Entlehnungen im Ostseefinnischen gibt es freilich sonst keine Evidenz.

Die auf den arischen Bereich weisenden Lehnwörter reflektieren gewöhnlich den durch das Urindogermanische vorauszusetzenden Vokalismus, z.B. fi. porsas ’Fer- kel’ (uridg. *porkos, vgl. lat. porcus‚ av. parasa-; SCHMID spricht indessen von ei- nem ”Wandel a > o in einer Gruppe baltischer und iranischer Lehnwörter” - o.c.189). Eine Ausnahme wäre fi. vasa, vasikka ’Kalb’ (mordw. vaz) zu oss. dig. uæs, dessen beweiskräf- tige Kognaten e-Vokalismus sichern (das Wort gehört zu uridg.*uetos- ’Jahr’, IEW). Es wäre natürlich auch möglich, daß das Motiv der Bierentstehung über die russischen Bylinen nach Finnland gelangt ist,es scheint jedoch im Ostslavischen nicht belegbar zu sein.

Alaaneilla oli kyllä myös oikein hyviä germaanikavereita: gootteja ja vandaaleja, joi- den kanssa he yrittitivät torjua hunnien hyökkästä Eurooppaan ja Vähään Aasiaan v. 375. Alaanit ja vansaalit siirtyivät kansavaelluksiin liittyen ensin nykyisen Alsacen/ Elsassin alueelle, ja sitten ainakin suuri osa edelleen Espanjaan, jossa valencia sai nimensä allaneista ja Andalusia vandaaleista. Länsi-gootit, keitä he sitten olivatkin hallitsivat Espanjaa. Alaanit ovat voineet tuoda tämän oluttyypin, engl. ale Länsi-Eurooppaan, ellei sitä siellä ennen ole ollut.

Tässä on nyt paljon pulinaa asian vierestä, noita lainauksia, ja lisäksi monella kie- lellä: saksaksi, suomeksi, viroksi, venäjäksi ja liettuaksi, mutta ei niitä kaikkia tarvitse ymmärtää. Tehdään kunnon tiivistetty juttu, kun tämä kielitieteelinen puoli on ensin saatu lyödyksi tiskiin, keskustelun pohjaksi.

 

 

Lithuanian: ãrdas = orsi

Etymology: 'Stange, an der der Flachs zum Trocknen aufgehängt wird' = pellavien kuivausorsi,
ãrdamas 'Spriet, Segel, Gaffel' = tankopurje, kahvelipurje (preuss.-lit.),
ark(i)laĩ 'Stangengerüst in der Brechstube' = kalterit, aus ardkilai cf. Balčikonis, wo ãrdkilas, ardakilas, ard(a)kilà, -ễ belegt sind;
vgl. auch árdkela bei Juškevič.
Das zweite Element dieser Wörter gehört zu lit. kélti 'erheben' = nostaa,
kìlti 'sich erheben' = nousta, s.d.).
Mit ãrdias sind verwandt
lett. ārds, ārde, gew. Plur. ārdi 'Dörrbalken in der Heizriege = riihen kuivauspalkit/ -orret, dicke Stangen über oder neben dem Ofen im Zimmer zum Trocknen der Per-gel, Kleider usw., Balken in der Küche oder Badstube, Feuerherd'. Nach Petersson IF 23 zu lit. ardýti, lett. ārdīt 'trennen' = irrottaa, vielmehr entlehnt aus russ. arda 'Gerüst zum Aufhängen des Tragnetzes' = kalaverkonkuivausteline (Gouv. Olonec = Aunus),

dies aus karel. ardo dass., finn. atar.

(Suomen sanakirjat eivät tuollaista sanaa tunne. Taitaa olla vain karjalaa.

Über gegenseitige formale Beeinflussung zwischen unserer Sippe und lit. žárdas = häkki, ritilä, kuivausteline,
lett. zārds = häkki, ritilä, kuivausteline = haasia s. E. Nieminen LPosn.1, 111 ff.

Aus dem Balt. stammen FINN. orsi 'Sparren, Balken, Sparre' (alte Entlehnung),

arta 'Stangengerüst zum Aufängen des Netzes' = kalaverkonkuivausteline (jüngere Entlehnung) s. Kalima Festschr. Hirt 2, 209.

 

Lithuanian: ąsà = sanka, kädensija, otin, (osa?)

Etymology: 'Henkel = sanka, Handhabe, Griff, Handgriff = otin',
lett. uosa (latgalli, nyk. lt osa, äänt. uosa) , uoss (oss) dass., = mt.
preuss. ansis 'Kesselhaken' = kattilakoukku, padankannatin,
lat. ansa 'Henkel, Öse'
mir. (muinaisirlanti, keltt.) ési (Pl.) 'Zügel',
aisl. Øs 'Loch am oberen Rande des Schuhleders zum Durchziehen der Riemen'.
Die Wörtergehören wohl weiter zu lat. amplus 'umfangreich, geräumig' = tilava,
ampla 'Griff = otin, Handhabe = kädensija',
ai. ámatra 'Gefäss, Krug, grosse Trinkschale' = suuri juoma-astia,
arm. aman 'Gefäss' = astia, miekan kahva.

Aus dem Balt, stammt finn. ansa 'Schlinge'.

Sana on latviaksi ”osa” ja kuuriksi ”*āsa”, joten siitä sattaa hyvinkin tulla myös suomen ”osa” seurannaisineen..

Somen sana "osata" olisi tämän mukaan balttilaista perua ja merkitykseltään "käyttää työkalua".

 

Lithuanian: atólas = odelma

Etymology: 'nach dem ersten Schnitt wieder nachwachsendes Gras, Öhmd, Grummet = odelma, junges Gras = nuori ruoho',

lett. atāls, dass., = mt.
preuss. attolis 'Grummet' = odelma,
nach Endzelin (s.s.v. atāls) wegen lett. atālētiēs 'wiederaufleben = versoa uudelleen, herätä eloon, sich erholen = toistaa'
zu got. alan 'wachsen = kasvaa', aldeis 'alt = vanha, iso (poika/tyttö = ”kasvanut”),
ā. álqesqai, álqaīnesqai, áldaīnesqai 'wachsen, heilen = lääkitä',
áldaīnein 'gedeihen machen fördern = saada lypsämään, nähren = ruokkia',
lat. alere 'ernähren = ruokkia, elättää), grossziehen = kasvattaa',
alescere 'heranwachsen' = kasvaa (täysi-ikäiseksi).
Nach Bezzenberger, Trautmann, Zubatý gehören die Wörter zu russ. otava usw. 'Nachgras, Grummet, Grünmahd' = odelma, mit
baltosl. *ata- (*ato-) = uudelleen- , (s.s.v. at- und atókus).
Meist stellt man atólas, slav. otava zu
čech. otaviti se 'sich erholen = tointua, zu Kräften kommen = toipua',
slov. zotaviti 'erquicken, stärken' = nopeuttaa,
skr. tōv 'Fettigkeit' = lihavuus,
r.-ksl. (kantaslaavi) tyti 'fett werden' = lihoa
usw. (s.s.v. tū'kti...tunka...tuko” = lihoa, saeta (”tuhti”, ”tunkkainen”?),
taukaĩ = rasva, sowie über die Sippe Trautmann Wb. 331,
der freilich otava, atólas dort nicht erwähnt).

Nach Machek Studie 4548 sollen die Wörter im zweiten Teil mit (j)aviti sę 'sich zeigen = näyttäytyä, zum Vorschein kommen = tulla esiin' zusammenhängen,
daher otava eigtl 'neues Erscheinen, neues Wachstum'=uusi kasvu bedeuten;
dagegen Rech. 58 ff. stellt er atólas mit WP 1, 705 zu
lit. talõkas 'erwachsen' = täysi-ikäinen (s.d.).

(Tuo on ilmeisesti väärä oletus: ”talokas” tulee preussin ”lattiaa” merkinneestä sa- nasta ja tarkoittaa ”sellaista, jolla on lattiaa”, ei pelkästään täysi-ikäistä, vaan muu- tenkin jollakin tapaa oman talouden omaavaa.Sanasta tulee myös ”talka” = talkoot = lattianteko > muukin keikkaluontoinen eli palkkatyö pr. tlaku = puinti?  Preussissa oli kollektiivinen maaorjuus, mutta koska siellä oli merenkulkua,siellä oli myös muutakin ”vapaata” palkka/keikkatyötä ja sellaisella elävää väkeä, jonka status oli suurtilojen vaki(maaorja)väen alapuolella. Sellainen tilanne oli sittemmin tavallinen koko Puola-Liettuan alueella,ja se johtui matsäarovyöhykkeen erityisestä soveltuvuudesta karjanhoitoon esimerkiksi viljanviljelyn asemasta.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1291830.html#p1291830 ).

Nach Gāters soll lit. atólas usw. entstanden sein aus *atvolas. Vgl. die Sippe von lett. vāla, -e 'Heuschwade, Streifen, Strich' = luoko, kaadettu heinä,        

lit. volai 'wallartige, lange Reihen, in welche auf den Wiesen das Heu zusammenge- harkt wird, und die dann mit Hilfe von Pferden und mittels der Heuleine in Haufen zusammengezogen werden' = pitkille kasoille haravoitu heinä, luoko
(s.s.v. vélti...vélia...vélė = 'wälzen' = vierittää, valssata).

Aus dem Balt. stammt finn. ätelä, votj. ätälä, estn. hädal.

(Eestin h saa epäilemään, että balttilaisen muodon (?) alussa olisi jokin liudentunut suhu-s., kuten lit. ”žied(al)as” = (heinän, puun) kukka, kukkiminen)

 

Lithuanian: avìs = lammas

Etymology: 'Schaf' = lammas,
Demin. avẽlė, avӲtė '(weibl.) Lamm = vuona, Schafchen',
avìkė 'kleines Lamm',
ãvinas 'Schafbock, Widder' = pässi (oinas),
avíena 'Schaffleisch, Hammelfleisch' = lampaanliha,
lett. avs 'Schaf', aita dass., auns 'Widder' = pässi,
preuss. awins  dass., = pässi
aksl. (kirkkoslaavi) ovúca, bulg.-russ. ovca 'Schaf' etc.,
aksl. aruss. ov'n´, russ. ovën 'Schafsbock, Widder',
ai. áviī,
ā. õij (oãj),
lat. ovis,
air. (muinaisirlanti, keltt.) oi,
ahd. (muinaisyläsaksa) ou 'Schaf'.

Aus dem Balt, entlehnt FINN. oinas 'Widder'.

 

Lithuanian: bliáuti… bliauna…bliovė = ammua, mylviä, määkiä (jatkuvaa ja kollektiivista)

 

Etymology: 'blöken = ammua, meckern = määkiä, plärren = päristää, flennen = itkeä, heulen = ulvoa, vinkua',

lett. bļaut 'blöken = määkiä, schreien = huutaa',

lit. bliūvà 'Gebrüll' = mylvintä,

bliūvis 'einmaliges Aufbrüllen' = mylväys,

bliū'vauti 'brüllen (besonders vom Ochsen)' = ammua,

bliū'ti… bliū´va…bliūvo, 1. prs. bliųvú, bliuvaũ 'zu brüllen anfangen' = alkaa mylviä, mylväistä

lett. bļāva 'Schreihals, Schreier' = kirkuja,

bļāvāt 'schwatzen = kieliä, laverrella',

ksl. bl'vati (bljują) 'speien = sylkeä', russ. blevat', poln. blwac', bluc'(blujȩ) etc.,

griech. fleīn 'quellen = kummuta, sprudeln, überfliessen, schwatzen, plappern = lörpöttää',

flúein 'überquellen, übersprudeln, schwatzen',

fluāreīn 'schwatzen, Possen treiben',

flúāx 'Penreisser', āpoflúein = āpereúgesqai Hesych,

Fleúj, Fleúj, Beiname des Dionysus (Chios u. Ephesus) etc.,

lat. fluere 'fliessen, strömen', fluctus 'Flut, Strömung',

flūmen, fluvius 'Fluss', confluges (pl.) 'zusammenströmende Wassermassen'

(liv. Andr. fr. 18 Vgl. Solmsen Studien 129Anm., Persson Btr. 54 ff.57 ff. 801. 879, Holthausen KZ 69, 170.)

Hierher auch noch lit. dangãblius, dangabliovỹs  = kas į dangų bliauna 'wer zum Himmel blökt, d.h. schwatzt = lavertelee, kielii' (Arumaa Arsbok 1948/49, 93),

fernerpoln. bluszcz, aruss. bljušč', klruss. bljušč 'Efeu = muratti'

(dagegen russ. pljušč 'Efeu', skr. pljúšt etc. zu abg. pl'vati etc. 'speien = sylkeä'),

s.s.v. spiáuti (spiauna…spiovė) = sylkeä.

S. noch s.v. bliaũkti…bliaukia…bliaukė = virrata, vuotaa (astia), valua (kynttilä), vaeltaa, orastaa, nousta (taivaankapple) ym.. (tekėti…teka…teko)

http://www.lt-en.lt/bliaukti

Wenig wahrscheinlich Bugge PBB 21, 421 ff., der mhd. brüelen 'brüllen' aus blüelen (Gdf. *blōwjan) mit bliáuti etc. vergleicht.

Erityisesti verbi bliaukti on todennäköisesti tullut alun liudennuksen (säilymisen) ja kuuri-laissoinnillistumisen kautta (pljau- (kur) > bliau- (lt) [b´l´au-] suraavasta verbiryhmästä, josta edelleen tulee paljon suomen sanoja eri teitä):

" pláuti...plauna(plauja)...plovė = pestä

Etymology: (1. prs. pláuju und pláunu, Praet. plóviau) 'spülen = huuhdella, schwenken = viruttaa, pestä, auswaschen = pestä pois, schlämmen = liettää, huuhtoa',

Frequ. plaudinė´ti und plovinė´ti, plavinė´ti = pyykkäillä, peseskellä. Das letzte bedeutet ausserdem 'wie leblos herumgehen' = ajalehtia kuin eloton.

Vgl. ferner plavióti 'sich herumtreiben' = kuljeskella,

plavũnas 'Herumtreiber, Landstreicher, Vagabund' = kulkuri, kuljeskelija,
plavà 'unanständig Redender, Schwätzer' = lörppö, valehtelija
plavóti 'dummes Zeug schwatzen, plappern' = lörpötellä, höpsiä

(s. zu dieser Bed. die s.v. bliúti…bliuva…bliuvo) beigebrachten griech. Parallelen)

(”kreikkalaiset rinnakkaismuodot” voinee ilman suurta vahinkoa unohtaa…HM),

plaujóti 'auf der Oberfläche schwimmen, hoch in der Luft schweben, umherirren, sich herumtreiben',

plaũtis 'Rotz (bei Pferden) = räkä (hevosilla), Schnupfen = nuha, nuuska, Katarrh = katarri',

plaũsti (-stù, -taũ) 'rotzig werden (von Pferden), Schnupfen, Katarrh bekommen',

plaũčiai 'Lungen = keuhkot' (s. d.).

Mit Dentalerweiterung sind versehen pláusti...pláudžiu...pláudė 'spülen = huuhtoa, waschen = pestä', Intens. pláustyti…pláusto…plaustė;

pláustas 'Fahre = lautta, Bretterbebrückung, Bretterboden auf dem Wasser' = (lauta)laituri.

Mit pláuti usw. lauten ab plevénti 'sanft flattern = imarrella' usw. (s.s.v.),

plovinỹs 'Wäschestück = pesukapula' usw. (s.d.),

plúostas = pláustas 'Fähre = lautta',

plū´sti… plū´sta… plū´do 'strömen, fluten, in grosser Menge fliessen = virrata, tulvia, schwatzen, plappern = lörpötellä',

plū'ti… plū´va… plū´vo = 'übervoll sein, überfliessen' = vuotaa yli, olla liian täynnä (s.s.v.v.).

Lett. plauna 'durchnässte, ausgeweichte Sandale' = läpimärkä pehmennyt kenkä,

plaust (1. plaužu, Praet. plaudu) 'ausgissen, nass machen (namentlich durch Waschen) = kastella, ausschwatzen',

plaudēt 'schlämmen = liettää',

plavināt, plevināt 'wellenförmig bewegen = aaltoilla, flattern machen = saada imartelemaan',

Refl. plevināties 'flattern = imarrella, mielistellä',

plivināt, -ēt dass. = em., und 'die Flügel bewegen, schwimmend bewegen, hin- und hertreiben' = heiluttaa siipiä edestakaisin,

abltd. pluts, pluosts 'Floss = tukkilautta. Fähre = lautta, Prahm = proomu, (veto)lautta',

pluostῑt, pluostuot 'flössen, mit dem Prahm fahren' = lauttailla,

pluods 'Flottholz = ajopuu, Schwimmer im Netz = (verkon)kelluke'.

Idg. Wz. *pleu; cf. abg. plavati 'hin- und herschwimmen = uiskennella',

russ. plavat´ 'schwimmen = uida', plavit´ 'flössen = kellua, schwemmen = uittaa',

abg. pluti (plov), russ. plyt´ (plyvu), poln. płynac, pływać 'schwimmen',

skr. plòviti 'schwimmen' und 'schwemmen', plaviti 'überschwemmen, abschöpfen',

russ. plot 'Floss, Prahm, Fähre' = lautta, proomu.

Ai. plávate 'schwimmt, schwebt, fliegt = lentää', právate 'springt auf' = nousee,

av. useravente 'sie steigen auf (von den Wolken)',

toch. A plawar epreram· 'sie flogen durch den Luftraum', B plu- 'schweben' (plyewsa iprerne 'flog im Luftraum'), plewe 'Floss, Boot',

griech. pleĩn 'zu Schiffe fahren', ploũj 'Schiffahrt', ploĩon 'Fahrzeug, Schiff',

ion. plèein 'schwimmen', dakruplèin 'in Tränen zerfliessen'; plúnein 'waschen, spülen', plunój 'Waschgrube',

lat. pluit 'regnet',

air. imluadi 'exagitat',

got. flodus 'Strom, Flut',

ae. flówan 'fliessen, strömen, schmelzen', fléotan 'fliessen, schwimmen', flotian 'schwimmen', flot 'tiefes Wasser, Flut', floterian (ne. to flutter) 'flattern, fliegen',

aisl. flóa 'fliessen, str£men', ahd. flewen, flawen 'spülen, waschen', fliozan 'fliessen', fluoz, fløz 'Flut, Strömung, Fluss, Floss.

Hierher gehören auch poln. obeity (aus älterem oplwity) 'reichlich',

griech. ploũtoj 'Reichtum'

(s. auch s. v. pilvas 'Bauch' über Pilvìtus 'Ceres, deus divitiarum'). "

" plovyti...plovo...plovė = uittaa, huuhdella, sulattaa

Etymology: 'schwemmen, läutern, schmelzen lassen', aus wruss. plavit´ oder poln. plawić. "

http://www.suduva.com/virdainas/

" plauksdine = bedding = ”petaus”, alusta
plautan = flotsam = kelluva, raft = uitto
plaut'a = lungs = keuhkot"

Seuraava verbi voi kuulua edellisten kanssa yhteen samasta kantasanasta verso- vaan ”puuhun” vain, jos se yksi kantasana jossakin kantakielessä on ollut ”*p'l'eng-”. Siitä tämä tulee peussiin (päätettä vaille) yhdellä tyypillisellä kaikkien odotusarvojen mukaisella ”askelella”:

” plaũkti...plaũkia...plaũkė = kellua, leijua

Etymology: 1.  'schwimmen, durch die Luft dahinfahren, dahinschwimmen, getragen werden, (herbei) strömen scharen weise kommen',

plaukýti...plaũko...plaũke 'wiederholt, regelmässig schwimmen, hin- und herschwimmen, vagabundieren, umherziehen',

pláukio/ti, -ja, -jo  'beständig schwimmen, herumschwimmen, hin- und herschwimmen, durch die Luft dahinfahren, dahinziehen, wandern',

plaukstýti…paluksto…plaukstė 'hin- und herschwimmen' = ajelehtia,

Kaus. plaũkdinti 'schwimmen lassen' = kelluttaa,

plaukenà 'Fischflosse = (kalan)evä', plaukmuõ dass. = em.,

Pl. plaũkmenys, auch plaũkmenos 'Schwimmorgane = uimaelimet',

plaũksmas 'Bretterboden auf dem Wasser, Floss, Fürt, Waschbank' = (pesu)laituri,

žmoniuų plaũksmas 'Menschenstrom' = ihmisvirta, plaũktas = plaũksmas;

abltd. mit plùkti…pluñka…plunko (blukti) 'nass durchtränkt werden, überschwemmt werden' = kastella läpikotaisisin, und Zubehör (s.s.v.). (Tämä erityisesti viittaa, että sana olisi kantabaltoslaavissa *p´l´eng- )

Lett. plauks 'Wischtuch, Scheuerlappen' = pesurätti ,

plukstῑt 'sich reinigen' = puhdistautua, usw.

Lit. plaũkti usw. sind verw. mit ahd. fliogan 'fliegen´ = lentää.

Es besteht weiterer Zushg. mit lit. pláukas 'Haar = hiukset', ahd. flocco 'Flocke = vanu' etc.

 (s.s.v. pláukas).

Lit. plaũkti usw. sind im Grunde Weiterbildungen von der idg. Wz. *pleu- 'schwimmen' (s.s.v. pláuti). (Ilmeisesti väärä tieto: *p´l´eng on tuota vanhempi muoto.)

Die Guttural-Erweiterung zeigt sich in ähnlicher Weise in den von *pel- 'schwimmen, fliegen' (s.s.v. peldẽ´ti 2.) abgeleiteten pẽlega, pẽlekas 'Fischschwanz = kalanpyrstö', die synonym sind mit plaukenà ( -en- on saklville tyypillinen johtopääte) usw. (s.s.v. pẽlega). "

" pláukti...pláukia...pláukė = nousta, kohota

(ääntyy suomalaisen korvaan [pláokti], melko eritalla kuin tuo edellinen tavallisessa tekstissä aivan samannäköien kellua-verbi plaũkti [ploúkti])

Etymology: 2. 'aufgehen (von den Getreide ähren) nousta , kasvaa (vilja)',

Intens. plaukė´ti (´-ja, ´-jo), Kaus. pláukdin/ti, -a, -o,  'abwarten, bis der Roggen Ähren ansetzt, bis die Ähren aufgehen' = tuleentua,

lett. plaukt (-kstu, Praet. -ku), plūkt (-kstu, Praet. -ku) 'ausschlagen = lyödä irti, spriessen, sprossen = versoa, aufblühen = puhjeta (kukkaan), gedeihen = menestyä, karttua'.

Wie Endzelin bei M.-Endz. s.v. plaukt 1. richtig bemerkt, haben die Wörter nichts zu tun mit lit. pláukas 'Haar', lett. plaukas 'Flokken, Fasern, Schinn usw.',

lit. pláuktipláuksta…pláuko) 'haarig werden' = karvoittua.

Gegen eine solche Verw. spricht die Bed., namentlich des lett. Wortes (daher unrichtig Kurschat s.v. pláukstu, Johansson KZ 32, 499).

Vielmehr hängen lit. pláukti 2., lett. plaukt, plūkt zusammen mit der s.v. plauskà besprochenen Familie. Gdbed.ihrer Wurzel ist 'ausgebreiteter Gegenstand' = “laajalle levinnyt olio”. "

Arveluita:

Sana bliauti saattaa olla tullut kantabaltin muodosta (jos ei nyt tarkastella alun soin- nillisuutta) *blem-, *blen- (epätodennäköinen, sillä tällaisesta tulevat vaalene-mista tarkoittavat sanat), tai *bleng-.  (Myös **bleb- tai **blep- ovat mahdollisia, mutta mikään erityinen ei viittaa nimenomaan niihin.)

Jos alkuperä on *blem-, se voisi olla samaa juutrsa kuin englannin ”blame” = haukkua her- jata. Silloin sen muinainen taivutus on ollut

bliauti…bliauma…bliove.

Tällöin on edelleen esimerkiksi tuon yllä mainitun ”laajalle levinneen olion” merkityk- sessä, että ”bliauti” ei olisikaan alun perin tarkoittamut (vain) ääntä, vaan LAUMOIT-TUMISTA yleensä: useimmat eläimet,niin kesyt kuin villitkin,laumoittuvat eri syistä, ja silloin myös määkivät ja nahistelevat. Syynä voi olla lisääntyminen, hyttyset, pedot, ruoat ja juomavedet, kaikenlaiset syyt.

Suomen sana ”lauma” on pejoratiivinen,mikä viittaa uuteen lainasanaan.Kotieläimis- tä käytetään jotakin muuta sanaa: katras, karja, tokka,ainakin niin kauan kuin ne ”käyttäytyvät asiallisesti”. Sana ei ole esimerkiksi hämeen murteessa ollut edes täy- sin vakiintunut, sillä joissakin paikoin se on (vieläkin pejoratiivisempi) ”liuma”. Tämä on samanmuotoinen mahdollisesta lainautumiseltaan kuin ihmisjoukkoa tarkoittava pejoratiinen ”liuta”, alun perin liettuan liaude = (”löysä”, samaa kantaa sekin muuten verbistä liauti = päästää, antaa tehdä, engl. to let) väki, rahvas. Edelleen: villien, var- sinkin saaliseläinten joukko ei olekaan aina lauma,vaan launa, joka sopii yhtä hyvin, mutta olisi vieläkin nuorempi sana, ja vieläkin pejoratiivisempi jos puhutaan vaikka kotieläimistä kuitenkin:”launaan meneminen” tarkoittaa karkuun pääsemistä, ikihyviksi, ”harakoille menemistä” nykyisin sanottuna, saaliin launaan jäämistä.

Suomen sanojen alkuperä johtaa ”lauman” ”veden pinnalla kelluvasta aineksesta” germaanilaisittain,”*flauma”. Ei kuulosta ainakaan tämän uskottavammalta, ja on sitä paitsi kuitenkin vähän kauempaa tasan samaa kantaa! Myöskään eläin lauman kar- kujuoksu, laukka, ei ole mahdotonta olla täältä, vaikka tuosta tällaisenaan säännölisesti tulisikin ”**laukki” (plaukia), kuuriksi *plaukja (> *plaucja).

 

Lithuanian: bùrė = purje

Etymology: 'Segel' = purje,

lett. bura dass., kein idg. Wort = ei ole IE-sana
und daher auch nicht mit ā. fāroj,
att. föroj 'Stück Zeug = kangaspala, Leinwand = liinakangas'
(woraus russ. parus 'Segel') zu vergleichen;

s. jetzt ausführlich Nieminen KZ 72, 129 ff.
Nach diesem Forscher liegt ein Ausdruck der FINN.-ugr. Sprachen,

cf. FINN. purje 'Segel', estn. purje, liv. *pur´r´i, pūráz zugrumde.

Die liv. Bez. drang zunächst in das livonische und tahmische Lettisch, die das alte Livische ablösten, ein und ging dann von Westkurland aus in das žem. Litauisch über.
Schliesslich wurde bùrė schriftlitauisch und diente als Ersatz des dtsch. Lehnworts zėglas, Žėglas, ŽėglӲs (Nesselmann 534. 540, Alminauskis 149, Nieminen a.a.O. 132 ff.).

(Sana olisi lainautunut ilmeisimmin juuri muodosta ”purje” kantabalttiin/muinaisliettu- aan muotoon ”*p'ur'e”,jossa pilkku tarkoittaa liudennusta, ja p:n liudennus tulee siitä, että se ”säilyy” varsinkin kaksitavuisissa sanoissa lainattaessa latviatyyppisissä kielissä jälkimmäisen tavun määrätessä.

Edelleen kuuriin lainattaessa/siirryttäessä soinnittoman konsonatin liudennus muut- tuu usein soinnillisuudeksi: (p >)p' > pj > bj > b' > b, sillä kuurissa ei tuossa voi olla liudennusta, ja kova konsonantti soinnillisen edellä muuttuu soinnilliseksi. Usein noin käy s-äänteillä, ns. ”kuurilais-z”, mutta myös muilla.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1328703.html#p1328703

Tuo soinnillistuminen, eräänlainen monimutkaistuminen lainattaessa balttikielten vä- lillä, on poikkeus. Varsinkin kuurin suuntaan tapahtuu tavallisesti tasan samansuun- tainen yksinkertaistuminen kuin suomeenkin:liudennukset,suhinat ja soinnoillisuudet vähenevät.)

Szyrwid war bùrė noch absolut unbekannt; er bietet die Glossen žagiel do naw, velum, drobė eldinė ('Bootsleinwand'; eldinė für eldijinė von eldijà 'Kahn = vene, pursi, ruuhi, Boot = vene' kann auf einem i-St. *eldis, poln. łódz´ beruhen).

Ferner hat Szyrwid žaglowy drąg, antenna, kartis drobės eldijes ('Segelstange' = purjemasto, eig. 'Stange der Kahnleinwand'; das Epitheton eldijė ist Femininum des Adj. elijis = eldijinids; cf. das Nebeneinander von kasdiẽnis 'alltäglich' = arkinen, und kasdienìnis = jokapäiväinen, etc.).

Lit. bùrpilis, daneben bùrpelis (in žem. Mundarten, in denen iá offen ausgesprochen wird) 'Giessholz, mit dem die Fischer die aufgespannten Segel benetzen' = purjeen-kastelupuu, enthält, wie Nieminen a.a.O. 159 gegen Mikkola IMM 1930, II, 443 sowie gegen Verf. Balt.Spr.71 mit Recht hervorhebt, im 2.Glied kein livisches Wort, sondern
lit. pìlti 'giessen = kaataa, valaa (vettä), schütten = kaataa (esim. jyviä)',
cf. lett. pilt, pilēt 'träufeln,tropfenweise giessen' = kastella pisaroimalla, roiskimalla.
Das Kompos. bedeutet also eig. 'Segelbenetzer' = purjeenkastelija.
Da lit. bùré auf der Ostseite des Kurischen Haffs nichtbodenständig war, so erlitt es dort mannigfache Umgestaltungen;
daher gūrpilas, vurpilis im Fischerlit. des Kurischen Haffs.
Die volksetym. Umgestaltung gūrpilas beruht auf Anschluss an
lit. gùrti 'zerfallen,aufgeweicht werden,zerbröckeln,zerkrümeln,zergehen,zerfliessen' = ”levitä”,
gùrinti 'zerteilen, auflockern, aufweichen, zerbröckeln, zerkümeln' = ”leväyttää”, (s.s.v. gùrti).
Bei lit. vurpilis erwägt Nieminen, ob diese Form durch Angleichung an lit. Vurpilis (Vorpilis),
Name des Schlossbergsbei Tilsit, hervorgerufen worden ist.
Das Vorderglied dieses Eigennamens ist lit. võras 'alt' = vanha,
preuss. urs = dass.
Das Hinterglied entspricht dem lit. pilìs, lett. pils, preuss. pil(l)e- 'Burg,Schloss' (s.s.v. pilìs).

Jotta suomen tai viron "purje" olisi voinut lainautua ongelmitta ensin kuuriin muotoon "*pjur(j)e" ja siitä liettuaan muotoon "bùrė", olisi parasta, että muoto olisi "*pyrje", joka edelleen saattaisi olla yhteudessä verbeihin "pyrkiä", pyristellä, ja jos noita on etu- ja takavokaalinen linja, ehkä myös verbiin "purkaa". "Pyrkiminen" tarkoittaa alun perin pakoon pyrkimistä, ja purkaminen vapauttamista, esimerkiksi eläinten karja-aidoista tai kalojen verkosta usein säilytys tai kasvatusaltaaseen.

(Nykyään kasvatetaan karpppia, muinaisuudessa kasvatettiin mm. toutainta (rapas, kas- vatuspaikka "rapola",joka on myös preussilainen sukunimi).Virossa onkin kaksi sanaa, purgima ja pürgima.Sana näyttää olevan saamessa myös vahvasti p-alkuinen joskin b-alkuisiakin on. "Kantakermaani" on konstruoitu, eikä sanaa ole todellisuu- dessa missään muusssa IE-kielessä kuin balttilaisissa. Jos se on IE-kielissä, se tarkoittaa muita asioista.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=58643&hakusana=purje&sanue_id=39616

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1232836.html#p1232836

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1247055.html#p1247055

IE-puolelta ei oikein löydy mitään tuohon liittyvää balttikielten ulkopuolelta. Sikäli sana voisi hyvinkin olla SU, että myös mm. latvian kielen vero-sanakin on lainaa SU-kielistä, ja suomessa omaperäinen. Se tarkoitti syksyllä teurastusaikaan pak- kasten alkaessa yhdessä sileäksi pistettäväksi kerättyä vuoden ylimääräitä tuotetta.

Sellainen seikka, että bure merkityksessä "purje" on uusi sana balttikielissä, ei tar- koita, ettei se kuitenkin olisi kantabalt(oslaav)iperäinen, mutta jossakin muussa mer- kityksessä. Balttikielissä burti tarkoitta mm. puhaltaa, kasata puhaltamalla, kinostaa, loihtia ja parantaa ("vanhoilla konsteilla"). Latviassa se tarkoittaa vielä häkkiä (burts) ja preussissa kasaa,kinosta suurta määrää (burts).

Burėti ja burinti (lt), lv. burīt = purjehtia, jotv. burīt = loihtia, parantaa.

Jos venäjän kielen sana "burja" = myrsky,pyry kuuluu joukkoon,bure ei tule varmasti suomen kautta kuurilaissoinnillistumisen tuloksenä. (Se tarkoittaisi sitäkin, että kuuri- laiset olisivat oppineet suomalaisilta/liiviläisiltä purjehtimaan,mikä sinänsä on ihan mahdollista.)

Mutta eräs asia viimeistään saa etsimään edelleen kanttabalttialista etymologiaa. Se on se, että sana "laiva" (kts."laivas") on ehdottoman takuuvarma balttisana, ja nämä sanat kuuluvat mm. arkeologisesti yhteen.

Yksi keino tunnistaa juuri kantabaltissa läsnäolleeksi, on tutkia, löytyy sopivissa merkityksissä ja kielissä kanbaltille omonaisia johdannaisia tuosta vartalosta. 

Tällaisia johtopäätteitä ovat -k/g-,joka tarkoittaa aiheuttamista, pakottamista ja kiu- saamista,-p/b- ,joka tarkoittaa edestaksita, vastavuoroista, puuskittaista toimintaa, sekä -*t/*d- (preesensissä, nominatiivissa nykyään yleesnä -s/z/š/ž-,joka tarkoittaa toistuvaa ja sykäyksittäistä toimintaa.

Esim. "*kenti" (kb) = kantaa, kokea (ikäviä), kärsiä, "*kenkti" = kiusata, kiduttaa, *kensti = kestää, sietää, *kempti = taistella, nostella kasaan jne.

Löytyvätkä vartalon bur- lisäksi balttikielistä vartalot *burk(ti)-,*burb(ti)- ja *burs(ti) tai ainakin pari näistä? Kyllä vaan löytyvät, kaksi ensimäistä aivan sellaisenaan liettuasta, ja pilkul- leen oikeassa merkiktyksessä:

burkti (burksta, burko) = pullistaa puhaltamalla, esim. tuuli purjetta

burbti (burbia, burbė) = kuplia, pulista, kurlata, engl. burp = röyhtäisy, -stä

Kolmatta sanaa *bursti, kuten engl. burst = purkaus, ryöppy, sarja (-tuli ym.) ei aivan tuossa muodossa ole, mutta sille pn hyvä selitys, koska on peräkkäisillä liitteillä -*k- ja -*s- verbi

burgzti (burzgia, burzgė) = pöristä(ä), pyristä(ä), pyristellä (hyönteinen), päristä(ä) (laite), pärskiä (aivataa), pyrskähtää (nauru), purskahtaa jne.

Erikoista on ainoastaan, että nimeomaan ´purjeen´ kohdalla vanha omaperäinen sana on latviassa ja liettuassa syrjäyttänyt välillä käytössä olleet lainasanat. Tämä taas liittyy epäilemättä merenkulun joutumiseen myöhäisessä vaiheessa joiltakin osin arkaaista seelin kaltaista kieltä puhuneiden kuurilaisten haltuun.

Suomen sanat pyry, purkaa (lentää tuulen mukana pois?) ja pyrkiä (puhjehtia?) ovat varsin todennäköisesti tuota samaa perua.

 

Lithuanian: dervà = terva,

Etymology: darvà 'harziges Kieferholz = pihkainen havupuu, Kienholz = tervas, Harz = hartsi, Pech = pihka, Teer = terva'

(Finn. terva 'Teer' usw. Thomsen Ber. 166),

dervókšnė, -is, darvókšnė, dervókšlis, darvókšlis 'Pechfaekel' = tervasoihtu,
lett. dãrva 'Teer',
dãrvakslis 'Kienholz zum Teerbrand' = tervaspuu tervanpolttoa varten,
preuss. Ortsn. Derwayn,
cf. ae. (muinaisenglanti) te(o)ru 'Teer',
aisl. tyrvi 'Kienholz', tiara 'Teer'.
Die Wörter gehören weiter zu der idg. Baum-, besonders Eichenbezeichnung; cf.
ai. dā'ru 'Holz(stück), Holzscheit',
av. dāru 'Baumstamm, Holz(stück)' = puunrunko, tukki,
ā. dòru 'Baum, Holz, Balken, Lanze', drūj 'Eiche' = tammi,
illyr. Derva, Derbanoī, Anderva
got. triu 'Baum',
lit. dervễ, drevễ, drẽvė, dravễ, -ìs, drovễ 'Höhlung in einem Baumstamm' = puun rungon onkalo, koverrus,
drevė'ti 'ausfaulen (von Bäumen)' = kuivaa (puu),
lett. dreve, drava 'Waldbienenstock' = metsämehiläispesä,
drāva 'innere Hohlung des Bienenstocks' = mehiläispesän sisus, dùore dass.,
abg. (muinaisbulgaria) drévo, russ. derevo, poln. drzewo 'Baum, Holz' = puu, puuaines.

 

Lithuanian: dė'ti...dė'da...dė'jo = panna, asettaa, laittaa, sijoittaa

Etymology: 'setzen = istuttaa,asettaa paikalleen,stellen = asettaa,sijoittaa, legen = asettaa paikalleen,makuulle, latoa, hineintun = asettaa sisään jhkn,säen = kylvää, pflanzen = istuttaa',
Frequ. dėdinė'ti, dėlinė'ti, dėstinė'ti, dė(d)lióti, dė'styti = tehdä toistuvasti, töikseen, teheskellä, latoa, ladella, pinota, asetella jne. (letzteres auch in übertr.Bed. 'vortragen = esittää, unterrichten = opettaa, neuvoa, dozieren = annostella'),
Kaus. dẽdinti, dė'dinti 'legen machen (z.B. eine Henne), zum Legen bringen' = asettaa, asettua makuulle, makuuasentoon,
dazu dedẽklė, dėdẽklė 'Legehenne' = hautova kana
(cf. lett. dēdināt 'eine Henne an einem bestimmten Ort Eier legen lassen' = munittaa).
Das Praes. wurde alit. (muinaisliettua) noch athematisch flektiert (demì, 3. Pers. dest etc.), heute heisst es meist thematisch dedù, jedoch hat sich die athematische Flexion auch schriftsprachlich in dem partikelhaft gewordenen
dẽstis 'je nachdem' erhalten;
lett. dēt...dēj...dēja '(Eier) legen' = munia,
dēt 'Stück Eisen oder Stahl anlegen, anschweifen' ,
dēties 'sich bergen = ”pärjätä”, pelastua, tulla toimeen, sich machen = tehdä itsensä, tekeytyä (tyhmäksi ym.), geschehen = tapahtua, herkommen'.

Lett. duori (drawn) dēt 'einen Waldbienenstock anlegen, einen Baum zum Bienen- stock herrichten' = asettaa villimehiläispönttö, hat im Praes. dial. deju statt dēju, im Partic. Praet. Pass. diets statt dets.

Es handelt sich wahrscheinlich um Analogiebildung nach leju, lēju, liets 'giessen' = valaa; daher ist eine Trennung von dēt 'legen' und eine Anknüpfung an russ. del' 'Waldbienenstock',
ahd. zīdalweida 'Waldbezirk,wo Bienenzucht betrieben wird'=mehiläis(hoito)metsä
sowie an die Sippe von slav. dél´ 'Teil' = osa, (s.s.v. dailýti).
Auch lett. dēstīt heisst ausser 'pflanzen' = istuittaa, noch 'einen Waldbienenstock anlegen'.
Preuss. entspricht dem lit. dė'ti, lett. dēt etc. sen senditmai rānkān 'mit gefalteten Händen' = kädet ristissä,

Ausserbaltische Verw. dieser Wz. sind abg. déti (Praes. deždą, déją) 'legen',
skr. djēti 'tun = tehdä, stellen, legen = asettaa',
russ. det' (Praes. denu) etc.,
ai. dádhāti 'legen, setzen, sitzen machen = asettaa, schaffen = lahjoittaa',
av. dadāiti,
toch. tā-, tas-, täs-, tes- 'setzen, legen' = asettaa,
het. dāi-, tāi- 'setzen, legen, stellen' = asettaa,
phryg. ēdaej "ēqhke",
arm. dnem (Aor. edi) 'setze, lege' = asettaa (prees.),
ā. tiqénai (aor. ēqhka, ēqemen) 'hervorbringen, setzen, stellen, legen' = tuoda, asettaa,
lat. fācere, fēci 'tun, machen' = tehdä, -dere in Komp. wie condere 'gründen' = perustaa, eig. 'zusammensetzen' = asettaa yhteen,
abdere 'verbergen' = kätkeä, eig. 'weglegen' = laittaa pois, sivuun,
sacerdīs 'Priester' = pappi, eig. 'Opfer veranstaltend' = ”uhrin tarjoileva”,
osk. prúftú 'posita', prúffed 'posuit', fakiiad 'faciat' usw.,
umbr. fas'ia, factud usw.,
ae. as. dīn, ahd. (muinaisyläsaksa) tuon 'tun' = tehdä, etc.
Abltg. und weitere Zushg. lit. dėklễ 'Ranzen' = juoksuaika (daraus w.-russ. (valkovenäjä) djaklo),
dė'čios, dė'tys 'Eierstock der Vogel, Ort, wo die Hühner, Enten, Gänse ihre Eier legen' = linnun munat pesässä, (siipikarjan) munintapaikka
Sg. dė'tis dass. sowie 'Last = kuorma, Ladung = lasti, Fracht = rahti',
zur Bildung vgl. aksl. (kirkkoslaavi) blagodét' 'Wohltat, Geschenk, Gunsterweisung' = laupeudentyö, johdatus, autuus,
got. missadeds 'Missetat' = pahatyö, ilkityö, karhunpalvelus
ahd. tāt 'Tat' = teko;
lit. dėmễ 'Flecken, Kleks, Mal' = tahra, luomi
und neol. dėmesӲs 'Aufmerksamkeit, Beobachtung, Berücksichtigung' = huomio,
dėmė'tis 'auf etwas achten' = kiinnittää huomioita jhnkn,
domė'tis dass. und 'sich interessieren' = em., harrastaa
dómautis 'wählerisch, heikel sein' = valikoida, olla kronkeli,
dõminti 'interessieren, Interesse einflössen' = harrastaa, dazu retrograd demễ, domễ 'Aufmerksamkeit, Obacht, Interesse' = huomio, intressi

Mit -sn- Suffix dė'snis 'Gesetz' = laki, asetus, säädös. (< *demsnis)

įdomùs, įdėmùs 'achtsam, aufmerksam, beachtenswert, interessant' = mielenkiin-toinen, kiinnostunut;
vgl. zu diesen Bildg. įdem, ìdėm, ýdėm, įdemnai, ydėmnaĩ  'absichtlich = tahallinen, tahallaan, vorsätzlich = aikomuksellinen, mit Fleiss = ahkerasti',
nuodemai(s), -u und prãdėm, tuo prãdėmu 'in einem fort, sogleich' = yhtäkkiä, auch verkürzt zu prám;
nuódemė 'Sunde = synti, Vergehen = erehdys',auch nuodŽià dass.= em.,
ebenso gebildet wie pradžià 'Anfang, Beginn' = alku,
nuodžiótas (Daukša) 'sündig' = syntinen
(cf. nusidė'ti 'sich vergehen, sündigen' = tehdä syntiä);
mit l-Formans lit. į'dėlis, -Ӳs 'Einlage, Einsatz, Zutat = lisäys,Beitrag, Reiseproviant = lisuke',

padėlӲs, padėlis, pódėlis 'Verwahrungs-, Aufbewahrungsort = suojapaikka, (der Henneunterlegtes) Nestei = pesämuna(t), untergelegtes Stück, Unterlage = alusta, ”peti”, Lagerbalken = kannatinpalkki',
padễlkas 'untergelegtes Ding (z.B. unter die Brotschaufel)', auch padis 'der Henne untergelegtes Nestei' (Kvédarna),
pãdžiai 'Untergestell einer Tonne, eines Backtrogs, Schragen',
cf. padė'ti 'unterlegen' = auttaa, tukea,
sowie preuss. paddis 'Kummet' = länki,

Aus dem Balt., vielleicht finn. paatsa(s) 'Sattelkissen, das lose Kissen am Kummetstock' = satulatyyny, länkityynyt.

Preussi: http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf

(DĪTUN... dīma...dīja <120> [Dastun VM] žįsti = imeä, imeskellä, imettää
120: dītwei ps skīt 2. dīsei 1. dīma 6. dīmai 7. dītei, pt dīja)
DĪTUN...demma...dīja <121> [audeínsts 93, senditans 83 MK] dė'ti
dītun ps dest 2. dessei 1. demma 6. demmai 7. destei pt dīja
DĀTUN <118> [daton 51] duoti = antaa
DĀTUN SI [dātunsi 65, ditwei drv] pasiduoti = omistautua, antautua (jhkn, jllkn)
DĀTWEI dat + if [Dātwei drv] leisti (leidimà duoti) = antaa löysiä, lomaa, vapauttaa
dātun ps dāst 2. dāsei 1. dāma 6. dāmai 7. dāstei, pt dāi 2. dāi 1. dāi 6. dāimai 7.dāitei

DĪMENS <61> [Diemen DIA MK] guba (javų) = kupo, kasa
DIMSTIS <58> [JB MK] priemenė, prieangis = eteinen

Jotvinki:
dimstis home = koti, homestead = pihapiiri, "porch" = ”porstua”, eteinen, veranta, vilpola
dimt  to fashion = muotoilla, kuosittaa, make = tehdä, build = rakentaa, (Inf)
[ Gothic " ga-timan = rakentaa, timrja = timpuri" ] =
dimtojas carpenter = puuseppä, builder = rakentaja
(Venäjän ”dat', pr. yks. 1. dam, 2. daš', 3. dast, pl. 1. dadim, 2. dadite,3. dadut, pret. dal, (-a, o, -y)” = antaa, liett. ”duoti...duoja...davė”, latvian ”dot...dod...deva”,
Sanan kantabaltoslaavilainen muoto on ”*dem-”, josta kantabaltissa aspektit ”*dam(b)-”, kokonaisobjekti, esim. padota ja ”*dim(b)-”, osaobjekti, vaikka toistuvastikin, esim. ”veistellä hirsiä”.)
dēt to place, put (Inf) = asettaa
dētas put in place
dētis load = kuorma
dība stake = pylväs, tolppa, paalu, osuus, sijoitus, post = karmi, kehys, raami, hirsi, posti, vartiopaikka, asema, virka < ”*dimba” < ”*demba” > damba = (keinotekoinen, säännösteltävä) patoallas, *damberis (kur.) = patomainen, pato-

Johdin -b/p- on erityisesti kantabaltille tyypillinen,ja tarkoittaa edestakaista, jaksot- taista, toistuvaa toimintaa, kun kantaindoeuroopassa johden -s/t(d)- tarkoittaa tois- tuvaa toimintaa.
dobtun (< *demb-) to injure (Inf) = satuttaa, aiheuttaa, loukata (etuja ym.) < *demptun (jotvingissa kantabaltoslaavin -em- > o, ō)
dōite! give! (Imp.)
doja gift = lahja
donis gift = lahja, tribute = kunnianosoitus, maine, (Viimeinen, loppu-)tuomio > sm. Tuoni, tuomio?)
dōtun to give (Inf) = antaa
dōtunsi to declare oneself = selviytyä jstkn

Jotvingissa ja preussissa esiintyy balttikielille poikkeuksellinen tammipuuaineksen nimitys
DAMRAWA [Damerouwe ON GN] = damrava (jt) = *damb(e)rava (kur., konstr.), kirjaimellisesti ”patoon kelpaava”= ąžuolynas (lt) = ozolozolājs (lv) oak-wood eikä suinkaan niin, että sana ”pato” tulisi ”suomalais-kelttiläisestä” samansta *tamn = tammi, josta tulee parkitsemista tarkoittavava sana ”tan” ja mm. tanniini, parkki-happo. Slaavikielten ”dub(r) = tammi(nen) varsin mahdollisesti tulee patopuusta. Ihmiset ovat menneisyydessä suhteellisesti paljon suuremmassa määrin eläneet soilla kuin nykyään, varsinkin balttien leveysasteilla. ”Tammipuinen” ”Dubr-, dupr- saattaa tarkoitta sekä ”hyvää” (venäjän dobryj) että ”typerää”:ransk, dupré,suomi).

Komp.mit Wz. *dhē- im Hinterglied sind lit. ìšdas,ìždas 'Schatz = aarre, Schatzkasse = aarrekammio, Fiskus = valtionkassa, Ausgabe = (osake)anti, Aufwand = ylellisyys, tuhlaus, Spesen = kustannukset' (kann aberteilweise zu dúoti 'geben' gehören);
vgl. aksl. ob'do 'Schatz' = aarre,
lit. išdė'ti pìnigus 'Geld beiseitelegen, sparen' = panna rahaa säästöön,
iñdas, indà 'Gefäss' = astia(t),
cf. abg. sąd´  'Gefäss'.
Urspr. Wz.-Nomina mit *dhē- sind alit. avìdė 'Schafstall' = lammasläävä,
alùdė 'Bierfass' = oluttynnyri,
dailìde 'Zimmermann' = puuseppä, puunveistäjä, timpuri (s.s.v. dailễ = taide) etc.
Über atìdė 'Aufmerksamkeit' = tarkkaavaisuus usw.
(cf. atsidė'ti 'sich hingeben, sich widmen' = antautua, omistautua jllkn) s.s.v. atìdė.

 

Lithuanian: diẽvas = jumala

Etymology: 'Gott' = Jumala,
lett. dievs,
preuss. deiws, deywis dass.,
deiwūtiskan, deiwuts 'göttlich = jumala(lline)n, selig = autuas',
deiwūtisku 'Seligkeit' = autuus,
ai. deváī  'Gott',
av. dēvaī  'Götze = epäjumala, Dämon = pahahenki, Unhold = ilkiö, noita, riesa (= "epähoito”), Teufe l= piru',
lat. deus 'Gott', dīvus, dīvīnus 'göttlich' = jumala(ll)inen, dea 'Göttin' = jumalatar,
osk. deívaí  'deae',
ir. día,  gal. devoáī 'Gott',
aisl. tívar 'Götter' etc.
Zu lit. diẽvas, lett. dievs gehören als Fem.
lit. deivễ, deivễ  'Göttin = jumalatar, Gespenst = henki, hengetär, hässliches Weib = häijy vaimo'
lett. dieve 'Göttin'.
Daukantas gebraucht dyiwis 'Götze=epäjumala, heidnischer Gott = pakanajumala', hat er jedoch den dyiwie 'Göttin'; im Pl. o-Stamm dyiwai 'Götter'.
Für den christlichen Gott sagt er ausschliesslich Dyiwas.
Havers Festschr. Debrunner erwähnt Genussunterschied bei Bezeichnungen des christlichen Gottes und der heidnischen Götter im Altisländischen und verweist darauf, dass sich im Altpersischen allein bei bagaī 'Gott' die alte Pluralflexion auf -āha erhalten hat, während die profanen Wörter der -oáī Deklination im Pluralaus-schliesslich auf enden.
Das gewöhnliche Wort für 'Götze' ist im Lit. die Ableitg. dieváitis,
cf. poln. božek, russ. božëk zu Bog,
lit. dievazì(gi), dievaž 'Gott weiss es, bei Gott, wahrhaftig' = ”luoja ties” ist Abkz. von Diēvas žìno(gi),
lit. sudiē(v) 'lebe wohl, adieu' = näkemiin, eine solche von sù Dievù 'mit Gott'
(cf. preuss. sanday, Grunau 79 'geh weg').
Auch padė'k Diẽve, padė'k Diẽvas etc. 'helf (mir) Gott' = ”Herra auttakoon” kann allerhand Verstümmelungenerleiden, wie padė'k Diẽ, padė'dau usw.
Lett. pāldies 'danke' = ”kiitos!” ist aus palīdz Dievs 'Gotthelfe' zusammengezogen,
russ. spasibo dass. aus spasi Bog 'Gott rette' entstanden.
Hypostatisch ist lit. dievagótis 'missbräuchlichbeständig Gottesnamen zur Beteuerung im Munde führen' = ”Herran nimen väärinkäyttö”

Lit. dievótis, atsidievóti 'sich verabschieden' = omistaustua johonkn,
dievúotis 'Gott zum Zeugen anrufen, beteuern, schwören' = vannoa, taivastella
lett. dievātiēs 'sich eidlich auf Gott berufen' = omistautua valallisesti Jumalalle, entsprechen semasiologisch genau dem russ. božit'sja 'schwören, beteuern'
sowie auch in der Wz. den osk. deiuatud 'iurato', deiuaid 'iuret', deiuatu(n)s 'iurati'.
Lit. diẽvas und die Verw. der anderen idg. Sprachenberuhen wie
lit. dienà 'Tag' (s.d.) etc. auf der s.v. dailễ vorgeführten, 'leuchten, glänzen' = valaista, loistaa, bedeutenden Wz. *dei-, dīá-; vgl. besonders das Subst.
ai. dyaus, ā. Zeús, lat. dies, Diespiter, Iupiter usw.
Aus dem Slav, kann man mit diẽvas usw.
abg. etc. divú, divo 'Wunder' = ihme, und Abltg. vergleichen
(anders, aber nicht überzeugend über klruss. dyvyty s'a, čech. dívati se 'betrachten = tarkkailla, schauen = katsella').

Specht KZ 69, 119 ff. vergleicht mit lit. diẽvas etc. noch
lit. džiáuti 'trocknen, dörren' und versucht, diesen Begriff mit dem von 'leuchten, strahlen, brennen' zuvereinigen (s.s.v. džiáuti).

Tämä ei ainakaan siinä mielessä voi olla totta, että
džiáuti...džiáuna...džiáuti” = ”asettaa, ripustaa kuivamaan, kypsymään, savustumaan” voisi tulla noista d'-alkuista verbeistä.

[Korkeintaan nämä kaikki voivat tulla g'- alkuisista sanoista, kuten ”*gem-” = synnyttää, kantaa. myöh. korj.]

Džiáuti näyttäisi tukevan kantagantissa muotoa ”*k'em(p)”-olevasta vartalosta, joka tarkoittaa ”jannittämistä, nostamista”, kantaakseen ottamista, lastaamista ja pinoa-mista”, sen lämmittämisen, ”*l'emp-”, ollessa asiaan usein muuten liittyvä seikka.

Tuosta sanasta näyttäisi suomeen tulevan niinkin erilaisia sanoja kuin ”kumpu, kupu, kampi, kansi, kansa, kantaa, kama, kimpsu, kampsu, kauppa, kuoppa, kupera, kuma- ra, kimmo(inen), kimmota,kiuas,sauna, hautoa, hautua, hauta, hamsteri, jänne, jännit- tää, jänis, kestää, sietää jne. Kuulostaa uskomattomalta, mutta on luultavimmin totta.

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/koska-suomaiset-ovat-muuttanet-suomeen-t45127-641.html www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-25903.htmhttp://www.tiede.fi/keskustelut/post1050383.html?hilit=%C5%BEaut#p1050383

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-18840.html

Sana on kauempaa epäilemättä samaa lähtöä sanojen ”*gem-” = kantaa synnyttää sekä ”*gen-” = puristaa kuivaksi, ajaa ulos,tislata (kainuu = tervanpoltto) jne. kanssa. Noista tulisi skalvin/galindin kautta säännöllisesti myös ”džiáuti” liettuaan.

Kuivaamisella on ollut uskomattoman tärkeä rooli lehtímetsävyöhykkeen ilmaston kulttuurissa, jossa meidän talveamme vastaa puolen vuoden loskainen ”matäkuu”. Vaatteet ja jalkineet on saatava jollakin keinoin pysymään kuivina, syöpäläiset on pystyttävä torjumaan, ja saatava ruoatkin säilymään jonkin aikaa. Terva ja sauna (ja varmaan viinakin...) ovat peräisin tuolta alueeltaeivätkä pohjoisempaa. Saamelaiset eivät käyttäneet saunaa eivätkä tervaa lainkaan, ja nimittivät kaikkia tervankäyttäjiä, niin suomalaisia, ruotsalaisia kuin venäläisiäkin ”kainulaisiksi”, eli tervanpolttajiksi.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1054823.html?hilit=ginti#p1054823

Wie lit. dienà 'Tag' = päivä etc. neben diẽvas 'Gott' = jumala usw., so liegen im Heth. nebeneinander šiu(n)(i)ī, šiuδann(i) - 'Gott' und šiwattī 'Tag',
als Erweiterung von idg. *diēuī, cf. šiiδaī 'sich zeigen, erscheinen',
ai. dīī 'scheinen = loistaa, glänzen = läikähdellä, leuchten = valaista'.

Aus dem Balt. stammt finn.. etc. taivas 'Himmel'.

(Thomsen Ber. 166, Kalima Festschr. Hirt 2, 210, Senn KZ 71, 1731).

 

Lithuanian: dujà = ilma, sumu, tihku, henki (hengitysilma)

Etymology: 'Stäubchen, feiner Regen, Nebel = sumu, Staubregen, feinstes Mehl = jauhopöly, Dunst = huuru', Pl. dùjos 'Gas' = kaasu (ja pieru),
dùiti (dųjù, (ap)dujaũ) 'verrückt werden = pyörtyä, Verstand verlieren = menettää tajuntansa, benebelt werden = sumeta, schimmelig, kamig werden, sich mit Nebel, Fliegenschmutz bedecken = peittyä sumuun, pölyyn',
cf. lit. dū'lis, -ia 'Nebel = sumu, Dunst = huuru, Baummoder zum Beräuchern der Bienen',
lett. dūlājs, dūle, dūlẽjs, dūlis 'Räuchermasse zum Forttreiben der Bienen = mehiläissavu, Fackel = soihtu, Lunte = luntta',

daraus finn. tuulas etc. 'Fischstechen bei Fackelschein, Fischgabel', tuulastaa 'Fische bei Fackellicht stechen', Thomsen Ber. 168, Kalima, Festschr. Hirt 2,210),

lit. dùlti, dūlė'ti 'morsch, wurmstichig werden, vermodern, verwittern, von Kräften kommen' = lahota, maatua, menettää voimansa
lett. dulēt 'mit dem dūlājs räuchern, um die Bienen fortzutreiben etc.',
lit. dùlas 'fahlgrau' = hallavanharmaa,
lett. dūls 'dunkelfarbig' = tummasävyinen,
lit. dūlúoti 'sich in der Feme undeutlich wie im Nebel langsamfortbewegen' = kulkea kuin sumussa,
dùlke 'Stäubchen = tomu, lika Staubkorn = nokijyvä',
Pl. dùlkės 'Staub = lika',
dùlkti (-sta), dulkė'ti 'sich bestäuben = pölyttyä, tomuttua',
dulksmùs 'etwas bestäubt = tomuinen, pölyinen',
lett. duļke,-ķis 'feine kleine Stroh- und Spreuteilchen = pelu, olkisilppu, Bodensatz = pohjasakka, trube Flüssigkeit = samea neste, Schmutz = lika, Pfuhl = loka, Sumpf = lieju, trübes Bier = samea olut',
lit. dvõlas 'schwerer Geruch, Gestank' = löyhkä,
dvozgulӲs 'brennender oder stechender Geschmack im Munde' = polttava tai pistävä maku suussa,
dvélti 'die Luft verderben' = pilata ilmaa,
dvėlúoti 'keuchen = köhi(st)ä, schwer atmen = hengittää vaikeasti, zerflattern = huikennella',
dvélkteleti, -terėti 'kurz und leicht blasen oder wehen, fächeln' = voihkaista,
dvélkti, dvelksėti 'blasen, wehen' = huoata, valittaa,
dvilksė'ti 'schielen, schief blicken';
dvõkas, dvokà, dvõkis 'Gestank' = löyhkä,
dvākas 'Atem = hengitys, Geruch = käry, Gestank = löyhkä, verdorbene Luft = huono ilma, Verrückter = hullu, Narr = narri, Tor = hullu, Dummkopf = tyhjäpää,
dvõkti (dvokia und dvakia, dvokė) 'einen ekligen Geruch verbreiten, stinken' = levittää yököttävää hajua, löyhkätä (s. auch s.v. dàkanoti),
dvễktis, dvėkúoti, dvėkáuti, dvėkterėti etc. '(schwer) atmen, keuchen' = hengittää vaikeasti,
lett. dvaka 'übler Geruch = paha haju, schlechte Luft = huono ilma',
lit. dūkas 'Hauch = henkäys, Atem = hengitys, Gestank = löyhkä' ausserdem wie
dūkà 'Raserei' = riehunta, dūkà auch 'Rasender' = raivopää,
dūkti...dūksta...dūko 'rasen' = riehua,
lett. dūkt...dūc...dūca = 'hohl tönen = kuulostaa ontolta, brausen, sausen, tosen, schreien = huutaa', dūkt 'sich trüben' = himmetä,
(sa)dukt 'matt sein' = olla samea, dūkans 'graubraun (von Pferden)' = harmaa hevonen,
dūkste, dūkstulis 'Sumpf = suo, Lache = lampi',
dvans 'Dunst = sumu, Dampf = höyry',
dūņas, dūņi 'Schlamm' = muta, dūņājs 'Schlanimmasse, schlammige Stelle' = mautainen paikka,
dūņuōt 'trüben, Schlamm aufwühlen' = samentaa,
dūņātiēs, dūņuōtiēs 'schlammig werden' = mutaantua.
Cf. abg. (muinaisbulgaari) dunąti 'blasen' = puhaltaa,
skr. dúti, russ. du(nu)t' 'wehen = pihistä, blasen = puhaltaa' etc.,
ai. (muinaisintia) dhūnóti, dhúvati 'schüttelt (aus), bewegt rasch hin und her' = liikuttaa sinne tänne,
ā. quein 'einherstürmen, eilen' = myrskytä, qúella 'Sturmwind, Wirbelwind' = myrsky,
lat. suffire 'räuchern',
aisl. dýja 'schütteln',
ai. dhūli- 'Staub' = pöly, dhūlikā 'Nebel' = sumu,
lat. fūlīgo 'Russ' = noki, tuhka,
air. (muinaisirlanti) duil 'Wunsch, Begehr' = toive (Gdf. *duliī);
ā. qolòj 'Schlamm, Schmutz',
got. dwals 'toricht',
ae. (muinaisenglanti, germ.) dol 'toll';
av. (avesta, pers.) dvąnmanī, dunmanī 'Wolke = pilvet, Nebel = sumu'.
Nach Lidén Toch. Spr.1, 25 ff. hierher auch toch. tute 'gelb' = keltainen
(cf. npers. dūd = 'Rauch' = savu),
nach Duchesne - Guillemin BSL 41, 155 toch. A twe, B tweye 'Staub' = pöly.

Ist auch der Flussn. Dvina = Dainava, (liv. Vena, estn. Veina-jogi) zu dieser Sippe zu ziehen?;

cf. noch poln. Dz'wina (im Posenschen), ferner Dvinosa, Nebenfluss der Velija.
Mit lett. dūņas, dūņi 'Schlamm'= muta,vergleicht mndl. (keskipohjoissaksa) dūne,
ndl. (pojoissaksa) duin 'Sandhafen am Meeresufer, Düne' = dyynit,
ahd. (muinaisyläsaksa) dūna 'promuntorium, rupes in maris litore prominens' = samentuma,
ae. dún 'Hügel, Berg' = kumpu,
ne. (pohjoisenglanti) down 'Sandhügel, Düne, Hügelland',

ndd. (hollanti) nhd. (yläsaksa) Düne.

Endlich sei noch verwiesen auf ai dhvámsati 'zerstiebt = häviää, zerfällt, geht zugrunde' = hajoaa, menee pohjaan
dhvasmánī 'Verdunkelung' = pimennys, dhvástī 'Zerstieben' = häipyä,
ahd. dun(i)st, tun(i)st 'Wind = tuuli, Sturm = myrsky, Hauch = henkäys, Dunst = sumu, pöly',
ae. afries. mnd. dūst (ne. dust) 'Staub' = pöly, etc.;
s. auch s.v. dvễsti sowie s.v. dùskinti.
Über die verschiedenen Deutungen von abg. dúžd', russ. dožd', poln. deszcz etc. 'Regen' = sade.

 

Lithuanian: esӲs = siili,

Etymology: dial. asӲs, esiūklis, -ė, = korte
dial. asiūklis 'Schachtelhalm, Schafthalm, equisetrum' = korte,
lett. aši,-as, ašavi,-as, ašenes, ašķi, ažĝi 'Schachtelhalme, Binsen, Schilfrohr' = korte.
Die Etymologie mindestens der lit. Wörter ist unklar.
Zwar können die lett. mit lett. ašķis, gew. Pl. ašķi 'Haare des Pferdeschweifs' = häntäjouhet, identisch sein und wie diese mit
lit. (t)rùs, lett. ašs, ass, abg. ostr´ 'scharf' = terävä, (s.s.v. aštrùs) zusammenhängen;
vgl. nochlit. ãšatas, ãšutas, ašutӲs 'Pferdehaar aus Mähne und Schweif' = hevosenjouhet (s.d.), ferner
lit. ešerӲs, dial. ašerӲs, lett.asar(i)s, aseris 'Barsch' = ahven (s.s.v. ešerӲs) und
lit. ãšaka 'Fischgräte' = kalanruoto (s.s.v.) etc. Aber das s von
lit. esӲs, esiūklis etc. bereitet einer Zusammenstellung mit (t)rùs erhebliche Schwierigkeiten trotz semasiol. Verwandtschaft (vgl. asiaĩ yrà ãšrūs 'die Schachtelhalme' sind scharf bei Juškevič).

Eine Herleitung von lit. esӲs und von lett. aši usw.aus dem finn.-ugr. (Thomsen, der estn. os'ja, finn. hosia = korte, etc. zugrunde legt) scheitert an der von s.v. aši hervorgehobenen Tatsache, dass die lit. Wörter keineswegs auf den Norden beschränkt sind.

Suomen sana ”h(u)osia(in)” = korte näyttäisi olevan laina lapista, jossa se esiintyy sekä h-alkuisena että ilman. Asiaa tukee, että sen johdannaiset verbit ”hosua” ja ”hosia” sekä työkalu ”hosa” ovat ainakin hämeessä pejoratiivisia, ensimmäinen pahimpia ”kirosanoja”. Kortteella on ollut mahdollisesti jokin tärkeä merkiys: sitä on mm käytetty sekä pesuvaälineenä että pesuaineena, ja sopivasti ”pinottuna” se ontto- ja joustavakortisena on erinomainen lämmöneriste ja täyte.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=31008&hakusana=hoa%C5%A1%CB%88%C5%A1a&sanue_id=10666

Mukana ovat niin h-alkuiset (Nlp hoašši,InLp huašše),kuten suomen ”hosia”, lyydin ”huod'ž'e”, vepsän ”hoz'j”, v-alkuiset (koltan ”vuašš'”, kildinin ”wuәšš'”, kuten liivin ”vož'ā” myös o-(å-)alkuiset: UmLp ”åssjē”, PiLp ”ōššie”, kuten viron ”osi”.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=31007&hakusana=hoassat&sanue_id=62422

” Sanue: hoassât = huhkia, huiskia suomi [hosua] ”

(Verbi ”huhkia” EI ole pejoratiivinen hämeessä,kuten ”hosua”, vaan se tarkoittaa va- paaehtoista ”rentoa” raskasta työtä, vähän kuin treeniä. Ilmeisesti germaaninen verbi ”rehkiä” sen sijaan tarkoittaa joten pakonalaista huhkimista,josta on työn ilo poissa.)

Ganz abwegig ist H. Peterssons Zusammenstellung von lit. esiūklis etc. mit
ai. ásuī 'Lebenshauch'; av. aņhuī 'Sein, Dasein, Leben'.

Nämä näyttäisivät liittyvän enemmän sanaan ”asua”,lapin ”aššat”= asua (laavussa), joka näyttäisi iranilaispeäiseltä.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=25309&hakusana=%C3%A1ssat&sanue_id=9160

Lähellä ”hosiaa” oleva sana ”haasia”:

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=25311&hakusana=%C3%A1ssi&sanue_id=21221

 

Lithuanian: gãrdas = risuaita

Etymology: 'Pferch, in den im Sommer das Weidevieh hineingetrieben wird, Hürde' = aitaus, bei Bretkun und M. Pietkiewicz 'Herde' = lauma, bei Akielewicz Głosownia litewska 124 'Schiff' = laiva
(preuss. Gardaitis 'deus nautarum' = merenjumala, bei Maletius),
gardẽlis 'für das Kleinvieh bestimmter Verschlag im Stalle' = karsina,
gardìs 'Gatter, Gitter' = kalteri, ristikko,
Pl. gãrdys 'Leitern am Leiterwagen' = vaununhäkki (heinän ym. kuljetukseen),
ė'damosios gãrdys 'Futterraufe' = syöttöhäkki,
kẽliamosios gãrdys 'Gattertor' = ristikko-ovi,
gardinӲs 'Pferch, Hürde' = (kevyt) aitaus,

(gardūnýtė = tuoksusimake (Anthoxanthum))
Ortsn. Balgardžiai, Rittergut bei Tilsit, = "Suotarhat", paikannimi
Gardunitis, d.i. *gardūnýtis (Prätorius) 'Schutzgott neugeborener Lämmer', eläinten suojelujumala, das ein *gardūnas 'Hürdeninsasse' voraussetzt, dazu
abg. grad´ 'Burg = linna, Stadt = kaupunki, Garten = puutarha', ograda 'Gehege' = tarha,
gražd' 'Hürde = aitaus, Stall = talli',
russ. gorod 'Stad' = kaupunki,ogorod 'Zaun = aita(us),Küchengarten = kasvitarha',
ogorod' 'Zaun' = aitaus, zagoroda 'Verschlag' = karsina,
poln. gród 'Burg, Schloss' = linna, ogród 'Garten' = puutaha, zagroda 'Verzäunung' = aitaus etc.,
damit abltd. abg. žr'd' 'Holz' = puu(aines), russ. žerd', poln. žerdz´ 'lange, dünne Stange' = riuku,
phryg. Manegordum 'Mannesstadt' ,
alban. garөīdi 'Hecke, Zaun' = aitaus,
got. gards 'Haus' = talo, garda 'Stall' = talli, bigaírdan 'umgürten' = aidata,
ae. geard (ne.yard) 'Zaun,Einzäunung=aitaus,Hofplatz = piha,Wohnung = asunto';
Daneben mit urspr. Palatal
lit. žárdas 'Gerüst zum Erbsen-, Flachs-, Getreidetrocknen' = kasvinkuivain,
žárdiena 'abgeschlossene Wiese um das Gerüst' = suljettu kenttä mestauslavan ympärillä,
žardӲklė 'verästelter Baum zum Herrichten des Gerüsts' = haarakas puu lavan tekemiseksi,
žãrdis 'Rossgarten = (sota)hevostarha, grosser, ungezäunter Weideplatz = laaja aitaamaton niitty',
lett. zārds 'Gestell (zum Aufstecken von Erbsen,Leinsamen usw.) =teline,hyllykkö, Holzscheit beim Küttisbrennen' = puuhakot oljenpoltossa (Viro, Liivinmaa),
preuss. sardis 'Zaun' = aita,
russ. zorod 'eingehegter Platz zu einem Heuschober,Schober'= aidattu heinäkasa,
wruss. azarod 'Darrhütte zum Garbentrocknen' = kuivatuskoppi.

Aus dem Baltischen stammen mordw. kardas 'Hof' = lista,

finn. karsina 'Verschlag, Pferch' (cf. lit. gardinӲs) etc.

(Thomsen Ber. 170 ff., Kalima Festschr. Hirt 2, 209).

Über gegenseitige Beeinflussung von lit. ãrdas, lett. ārds und lit. žárdas, lett. zārds s.s.v. ãrdas, wo auf Nieminen verwiesen ist.

(Karsina voisi olla myös slaavilaina venäjän "koria" ja "koripunosta" tarkoittavasta sanasta "korzina".)

 

Lithuanian: gegužễ = toukokuu,

Etymology: gegùžis 'Kuckuck' = käki,
durch Rückbildung gegễ, gẽgė, dazu Demin. gegẽlė, gegùlė, gegùtė;
gegužė'tas 'getüpfelt = pilkutettu, pilkullinen, gesprenkelt = täplikäs',
gegužễs mė'nuo 'Mai' = toukokuu
gegužìne 'Maiandacht, Maibummel, Landpartie, Picknick' = kevät- (hartausjuhla, loma, retki)
gegễliai, gegùžis 'Sumpfschachtelhalm' = korte,
cf. gegùžraibė (raĩbas 'bunt') 'Knabenkraut = neidonvaippa, Orchis = kämmekkä',
lett. dzeguze 'Kuckuck(sblume)' = litukka,
dzęguzene, dzęguzīte 'Knabenkraut, Orchis' = kämmekkä,
ostlett. dzaguzies mēnesis = toukokuu
preuss. geguse 'Kuckuck' = käki.
Für lit. gegužễ, gegùlė erscheint durch volksetymol. Angleichung an
dẽglas 'schwarz=musta,gescheckt,bunt= kirjava,streifig = raidallinen' (s.s.v. dègti)
im Vilnagebiet degužė, degulė.
Über die slav. Entsprechungen wie aruss. žegúzulja,
heute dial. žegozulja,
ausserdem russ. zegzica etc.,
poln. gžegžółka,
čech. žež(h)ule usw.
Aus dem Germ. vgl. aisl. gaukr, ae. géac, ahd. gouh 'Kuckuck' = käki.

Baltische Lehnwörter sind wohl finn. käki, estn., karel. olon. (aunuksenkarjala) kägi, liv. k´eg (lapp. kiekka, giekka aus finn.);

Vgl. auch den russ. Flussn. Kega, rechts zur Korega (Kreis Buj), finn. Gewässern. Käkijärvi.

 

Lithuanian: gélti = pistää (sisään, esiin), sattua

 

Etymology: 'stechen = pistää, weh tun (physisch und psychisch) = sattua',

gìlti (-stu) 'heftig zu schmerzen anfangen' = alkaa sattua,

gilùs 'schmerzlich, schmerzend, betrübend' = kipeä,

gėlà 'heftiger Schmerz' = kova kipu,

lett. dzelt, dzilinat 'stechen, brennen, versengen, belssen',

preuss. gulsenni(e)n 'Schmerz' = tuska

Im Ablaut mit diesen Wörtern stehen lit. gãlas,

lett. gals 'Ende = (loppu)pää, Schluss = loppu',

preuss. gallan 'Tod' = kuolema (s.s.v. gãlas);

vgl. auch lit. Gìltinė 'Todesgottin, Tod',

woraus lett. ġiltene, gew. ġiltenis 'Totengerippe, Skelett, personif. Tod', ġiltenis 'abgezehrter Mensch' entlehnt sind.

Anders über diese Būga Aist. st. 161, der lit. gìltino etc. aus *gintinė herleitet (s.s.v. ginti sowie s.v. gèsti 2).

Mit lit. gélti usw. hängen zusammen r.-ksl. želéti 'trauern',

aksl. želja 'Trauer, Klage', žal', russ. žal', zalost' 'Schmerz, Mitleid', žalet' 'bedauern', žalovat'sja 'sich beklagen' etc.,

hierzu žiljat' 'stechen (von Insekten)', bulg. žilja 'steche, jucke, brenne, beisse', žilo 'Stachel', mit denen auch im Wz.-Vokalismus lit. gylỹs 'Stachel' (s.d.) harmoniert.

Auch abg. želéti, želati, russ. želat' 'begehren, wünschen' sind hierher zu stellen

(vgl. in semasiologischer Hinsicht lit. gèsti 'schadhaft werden, zugrunde gehen', gadìnti 'verderben, beschädigen':

gèstis, pasigèsti 'etwas vermissen, sich wonach sehnen').

Die gewöhnlich angenommene Verw. von želéti, želati 'wünschen' mit griech. qélei 'wollen, wünschen, begehren' besteht nicht. Einerseits lōst qélein erst allmählich äl- teres qélein ab,indemeine falsche Trennung der mit auslautendem Vokal des vorher-gehenden Wortes verschmolzenen volleren Form von dem Sprechenden vorgenom- men wurde,andererseits gehört das zum Beweis eines ehemaligen Labiovelars mit qélein verglichene falĩzei qélei Hesych, wie ich a.a.O. ausführlich begründet habe, vielmehr zu der Sippe von falĩptei mwraĩnei, falòntòn mwròn, falĩssetai leukaĩnetai, falúnei lamprúnei Hesych (s. auch s.v. bálti, báltas).

Sonst hängen mit lit. gélti etc. noch zusammen griech. délliqej sfhĩkejč  zwĩon õmoion melĩssV Hesych, belònà 'Spitze, Nadel',

ahd. quēlan 'Schmerzen erleiden, sich abmartern', quellen 'quälen', quāla 'Pein' usw. (s.s.v. gãlas), ir. atbail 'stirbt'.

Auch abg. žēlo, poln. žądło, russ. žalo 'Stachel' ist aus *ġeldlo dissimiliert und stammt gleichfalls von dieser Wz. (Machek Rech. 70 ff).

Hierfür sprechen auch synonyme lit. gėluō, gėluonìs,

lett. dzēluonis, -e, metathet. dzēnuol(i)s.

Lit. gylỹs 'Stachel, Rinderbremse' stimmt im Wz.-Vokal mit gleichbed. bulg. žilo überein (s.o.).

Lit. palegė 'durchdringende, schneidende Luft' zeigt wie lett. dzēnuol(i)s Konsonantenumstellung;

vgl. lit. pageluõ 'unfreundliches, garstiges Wetter'.

Wie a.a.O. hervorgehoben, berühren sich die Begriffe 'stechen, beissen, brennen' und 'kalt sein' oft;

daher heissen lit. gélmenis, gelumà 'heftige, stechende Kälte, Frost';

cf. lett. dzēliens 'Stich', dzēlums 'Stich, Biss, gestochene Stelle',

dzēlīgs 'stechend, beissend, sarkastisch'.

Machek Zsl Ph. 20, 50 ff. verbindet mit lit. gélti, lett. dzēlt etc. auch lit. gilnà 'Wacholderdrossel', lett. dzīlna, dzilnis 'Specht'

(aus dem Balt, ist  liv. kill 'Grünspecht' entlehnt, s. Thomsen Ber. 173),

r.-ksl. žlúna, russ. želna, serb. dial. žlna 'Schwarzspecht' etc., die gewöhnlich zur Sippe von lit. gltas 'gelb' etc. gestellt werden.

Machek beruft sich hierbei auf die Spechtbez.russ.djatel,skr.djétao,poln. dziȩcioł, die erauf *del(b)tel- (cf.russ. dolbit', -at', poln. dłubac´  'meisseln, hacken, picken, stochern' etc.) zurückführt.

Lit. giela 'Ruhr, Blutgang = verenhukka' bei R. 38a, R.-M. 76b (ie bei ihm polonisierende Orthographic für ȩ)  zieht Leskien Nom. 270 ebenfalls zu gélti unter Verweis auf die stechenden Leibschmerzen.

Sansta gelti tulevat suomeen edelleen tulevat mm. sanat keltainen (gelta(s) = pis- tetty > veretön (ruumis), engl. cold on samaa juurta, vrt. lyöty = mušta(s)), haalea, halme, silmä, silmu, salmi, salava, halava, jalava, jälsi, heilua, häilyä, heilimöidä, säilyä, keltti?, ja siis myös ”olut” (ja "öljy"!) , joka sopii kuvioon äänteellisesti oikein hyvin, sillä kantabaltin/-IE:n liudentunut g', liettuan ž voivat eri kautta ja eri aikaan lainautuessaan suomeen muuttua s:ksi, h:ksi, j:ksi tai hävitä kokonaan, kuten tässä. Huom. ruotsin öl, olja, latinen oliva = öljypuu)

PS: Kellanvihreä väri (lt. ”žalias”, lv. ”zaļš”,”jels”, pr. ”zallis”, ”jalovs”, jtv. ”zalijan”) on ollut munaisbalttilaisessa semiotiikassa (paitsi raakuuden ja kypsymättömyyden) myös (yllätys yllätys) vihan (”sapen”), kaunan, kateuden ja koston tunnusväri, mikä johtuu ainakin osin kreikkalaisen mytologisen ”lääketieteen” karvaasta vihreästä 'sapesta' ”temperamentin” osana.

http://www.etymonline.com/index.php?term=yellow&allowed_in_frame=0
http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=viha&F=M&C06=et
 

Eri tavoin terästettyä olutta on saatettu juoda erityisesti taisteluun mennessäkin,kuten germaanit ”simaa”. Puuainekseltaan kellanvihreät pajut ovat olleet sekä tärketä hyö- ty-, että myös ikuisia harmikasveja, sillä metsäaro työntää läpipääsemätöntä pajupuskaa muutaman vuoden päästä, jos sitä ei kynnetä eika laidunneta.

Gootit (”gūtai”= ”pensastolaiset”,nykyliettuan = ”valkovenäläiset”) yrittivät tällä niksillä häätää aropaimentolasia kuten seelejä (seloneja) ja liettualaisia ja vallata alaa itselleen.

Tästä semiotiikasta tulevat suomen ”kateudesta vihreä” ja englannin ”jealous”.

Kreikan ”helios”, ruotsin ”gul” ja englannin ”yellow” ovat kaukaa samaa juurta.

Kts. žãlias = vihreä.

 

Lithuanian: grúodas = routa



Etymology: 'Reinfrost, Frost ohne Schnee, hartgefrorener Strassenkot, Mauke (Hautentzündung an den Füssen der Tiere)',

žem. grūts, grouts (woraus finn. routa, Thomsen Ber. 173).

(Tämä tuskin tulee nimenomaan ZEMAITISTA suomeen, vaan kuurista "*groudas", joka on suuresti vaikuttanut žemaitin kieleen/murteeseen!)

Lit. grúodis 'Dezember' = joulukuu, in älteren preuss.-lit. Quellen für November gebräuchlich.
Es ist eine Übersetzungsentlehnung sei es von
aruss. gruden' 'November' = marraskuu,
sei es von wruss. poln. grudzien' 'Dezember'.

Mit grúodas lauten ab lit. grū'das (Kollektiv grūdijà),
lett. grūds, grauds 'Korn' = rae, siru, siemen, jyvä;
lit. graudmolis 'Lehmboden, Lehmsand',
lett. graušļi 'Schutt = sora, roskat, Trümmer = rauniot, jäänteet'.
Vgl. ksl. gruda 'Erdscholle' = maapaakku,
russ. gruda 'Haufen = mätäs, Stoss = töyssy, Masse = massa, erä', dial. 'gefrorener Strassenkot' = jäätynyt loka,
čech. hr(o)uda
poln. gruda 'Klumpen, Scholle' = paakut, etc,
aisl. grautr 'Brei = mäski, Grütze = puuro',
as. griot 'Sand' = hiekka. Über Grudziądz 'Graudenz' aus *graudingis s.s.v. graumenys.

Lit. grúodas etc. haben nichts mit lat. grando, slav. grad´, ai. hrādúniī 'Hagel' = hauli, zu tun.
Die balt. Wörter gehören weiter zu lit. grū'sti...grū'da...grū'do 'stossen usw.' = tönätä ym.

 

Lithuanian: ìkras = kaviaari, kalanmäti

Etymology: 2., meist Pl. ìkrai 'Fischei, Fischrogen, Kaviar',
cf. auch Szyrwid Dict. ikra rybia, piscium ova, ikray,
lett. ikra, ikri 'Rogen, Froschlaich' = kalanmäti, urverw. (nicht entlehnt, wie Skardžius Lw. 17 mit Recht betont) mit ksl. etc. ikra 'Rogen',
weiter mit ir. iuchair (Gen. iuchrach) 'Laich' = kutu, aus *ikuδīr, evtl. zushgd. auch mit der Sippe von
ai. yákrit etc. 'Leber' = maksa (s. über diese s.v. jẽknos).

Ob Identität mit ìkras 'Wade' = pohje, und seinen slav. Entsprechungen vorliegt, ist trotzder finn.-ugr. Parallelen bei Kalima ZslPh. 9, 376 ff. nicht sicher.

(Ei näyttäisi olevan tekemistä suomen kanssa.)

 

Lithuanian: ýla = naskali, lävistin  

Etymology: 'Ahle, Pfriem' = naskali,
ylìkė 'Insektenstachel' = (hyönteisen) pistin,
Ӳlius 'Stock mit eiserner Stange' = rautapiikillä varustettu keppi,
lett. īlens,
preuss. ylo  'Ahle' = naskali.
Die lit.-lett. Wörter sind über das Preuss. aus Got. *ēla 'Ahle' (cf. ahd. āla) entlehnt.

Finn. etc. ora 'Pfriem = naskali' stammt aus dem Urarischen (muinaisarjalaisesta)

(cf. ai. ā'rā dass.);

(Siis "ora" iranilaislaina samasta asiasta)

 

Lithuanian: jeib = sikäli kuin, joten

 

Etymology: verstärkt jeibeg, jeibgi 'damit, falls', žem. jeba, jeibkoks, jeb(i)koks, jebkas, jeibkur etc. 'irgendeiner, irgendwelcher, irgendwo'.

Die Partikel gehört zum idg. Demonstrativ- oder Relativ-St. *-jo, *-je (s.s.v. jìs sowie s.v. jéi).

Über lett. jeb 'oder tai, widrigenfalls ) päinvastoin, sonst, wenn nur, wenn doch, dass doch' und sein Verhältnis zu lit. jeib etc.

(über Konkurrenz von lett. jeb und vāi 'ob, oder' aus  liv. voi, s. Thomsen Ber. 287 ff.).

Tämä osoittaa, että latvian kielen varmaan toiseksi yleisen sana ir- = ja-sanan jälkeen

vai = eli, tai, vai, -ko, -kö on erittäin myöhäinen, suorastaan viimeaikainen laina *vallitevana muotona omaperäiseen sanaan jeb nähden itämerensuomesta, joten varmasti niitä lainoja on laajemminkin vaihdettu kaiken aikaa!

 

Lithuanian: judė'ti…judi…judejo = liikkua

 

Etymology: 'sich bewegen = liikkua, sich regen = yltyä, sich rühren = liikahtaa',

jùstijunda…judo (1. jundù, judaũ) 'in Bewegung geraten' = joutua liikkumaan tai liikkeeseen

jùdinti 'bewegen = liikuttaa, aufrühren = lähteä liikkeelle, rütteln',

judà,  judesỹs 'Bewegung' = like, liikunta,

judrùs 'beweglich = liikkuva, rührig = toimelias, vireä, rege = virkeä, vilkas, lebhaft = eloisa',

jùdra 'Wirbelwind = pyörremysky, Windkreise = tuulenpyörre (Nesselmann 42),

jaudà 'Lockmittel = houkutin, Lockspeise = houkutussyötti, Köder = syötti',

jaũdas 'Anregung = heräte, virike, ärsyke, Reiz = vietti, Ansporn = kannustin',

jaudìnti 'aufregen = herättää, aufreizen = kiihottaa, verlocken = houkutella, ködern = houkutella syötillä',

jáudytis 'tollen = hurjastella, hullutella, sich mutwillig, ausgelassen gebärden = elehtiä hillittömästi, vallattomasti',

jaudùs,  jaudrìngas 'reizbar = ärtyvä, erregbar = helposti kiihtyvä, empfindlich = aisti(mukse)llinen',

lett. jūdīt 'langsam treiben = kulkea hitaasti, unruhig machen = tehdä rauhattomaksi',

jūdīt 'zanken machen = haastaa riitaa, verhetzen = usuttaa, yllyttää (pahaan)'

(zur Bed. cf. lit. judùs 'zanksüchtig = riidanhaluinen, riitaisa'),

jauda 'Vermögen = kyky, psychische Kraft = psyykkinen voima, Denkvermögen = ajattelukyky, Einfall = sortuminen, kukistuminen, luhistuminen (sisäänpäin), Gedanke = ajatus (”mielenliike”)', soweit das Wort nicht zu

jaust 'wahrnehmen - havaita' gehört, s. M.-Endz. und Machek Rech. 52 ff.

liv. joud 'Kraft = voima, Vermögen = kyky',

Thomsen Ber. 254 stammt aus dem Lett., nicht umgekehrt, s. auch

s.v. jaũsti…jaučia…jautė = tuntea, kokea, aistia, ottaa kantaakseen (vastuuta, nälkää, myötätuntoa jne.),

Jaustis = voida (sanonnassa ”Kuinka voitte?” = ”Kaip Jus jaučetes?)

(Kun siis suomalainen kysyy, kuinka voitte = mahdatte, niin itäbalttilainen kysyyskin, että ”Kuinka joustatte?” Tosin se tarkoittaa myös ”Miltä teistä tuntuu (itsenne)”)

jaudīt 'bewegen = liikkua',

cf. poln. judzic´ 'zu etw. Bösem bereden, versuchen, aufwiegeln' = pyrkiä, johtaa, houkutella pahaan,

ai. udyódhati 'wallt auf = kuohua, fährt zornig, streitig auf = tuntea vihaa, taistelunhalua',

yúdhyate 'kämpft', yudh 'Kampf = taistelu,

av.  yui‹yeinti 'sie kämpfen',

griech. osmī 'Kampf, Treffen' = taistelu, ottelu, kahakka

lat. iubere 'heissen, befehlen = puhutella, käskeä'

(über alat. ioubeatis etc. s. zuletzt Frisk Göt-Hogsl. Ärsskr. 44, 1938, 1, 20 ff.);

vgl. über alles Trautmann Wb. 109. Leskien IF 19, 298 ff. möchte auch

aksl. oj'minú 'Krieger = soturi' zu der hier behandelten Familie ziehen.

Er vergleicht ai. yudhamá- 'streitbar = sotapalveluskelpoinen, Kämpfer'.

 

Lithuanian: judrà = ruistankio (ristikukkainen öljykasvi, viljelty myös viljan joukossa lakoontumisen estämiseksi, mistä suomalainen nimi)

 

Etymology: 'Leindotter',

jùdrė 'zweijähriger Pippau' = piennarkeltto,

judrẽlė 'Gartenkresse' = puutarhakrassi,

lett. judra 'Korn in den Zähnen der Pferde' = hevosen rehuvilja,

judras, -es, -i, idras, -es, -i, udri 'Leindotter' = piennarkeltto.

Unklar ist das Verhältnis zu  liv. jud'rs, südestn. judr, udras.

Wie dieser Forscher annimmt, haben sich das  liv. und estn. Wort mit solchen gekreuzt, die aus dem Nordgerm. (schwed. dodra 'Dotter') stammen: daher gemeinestn. tudr.

Lett. ded(e)re, dedri 'Leindotter' ist aus mnd. dōdder 'Dotter = tytär' entlehnt (Sehwers Spr. Unt. 25).

Väärin arvattu. Nuo sanat eivät ole ruotsia, eikä ruotsissa edes ole sanaa **dodra. Kuten edellisestä hakusanasta ilmenee, sanat ovat kuuria, ja tarkoittavat ”myrsky-kasvia”. Ja se tulee siitä, että niitä käytettiin estämään myrskyisillä pelloilla rukiin lakoontumista. Ne ovat kaksivuotisia kasveja, joita kylvettiin rukiin mukana. Ruistan- kio on jäykkä haarakas kasvi, jossa on hyvin pienet lehdet. Piennarkeltto, jota sanotaan joissakin kielissä ”koirantupakaksi”, muodostaa loppukesästä isojen lehtien maanmyötäisen ruusukkeen,joka kuivaa ja estää laonnutta viljaa joutumasta saveen. Molemmat ovat lisäksi elukoille rukiinolkien joukossa jyterämpää huonon ajan ruokaa kuin pelkät oljet. Ainakin ruistankio on taas vahvassa nousuputkessa viljelyskasvina.

 

Lithuanian: kadagӲs = kataja

Etymology: 'Wacholder' = kataja, kadagýnas 'Wacholderstrauch, -busch' = katajapensas,
auch kadugӲs, kadugýnas und kaduogýnas,
die letztere Form wohl durch úoga 'Beere' beeinfiusst
(vgl. das Kompos. kãdaguogė 'Wacholderbeere' = katajanmarja),
lett. kadags, kadaks, kadęgs usw.
(über Konkurrenz mit paegle, -is 'Wacholder' = kataja,
preuss. kadegis Voc. 608 'ejnholcz' = 'Wacholder'.

Man vergleicht ā. kédroj '(Zeder = seetri) wacholder',
andrerseits slav. kaditi 'räuchern' = savustaa,
kadilo 'Räucherwerk, Weihrauch' = savustin usw.
Zweifelhaft ist Zushg. mit ai. kadrúī 'rotbraun, schwarzlichgelb' = tummanruskea, mustankeltainen,
ā. kodomé 'Gerstenrösterei' = jyvien paahto, kodomeúein 'Gerste rösten'.

Endzelin bei M.-Endz. erwägt fragend Urverw. von lett. cedriņš 'Heidekraut = kanerva' mit griech. kédroj.

Wahrend Thomsen Ber. 176 finn. kataja 'Wacholder' etc. als Entlehnung aus dem Balt. betrachtet, gelten jetzt das finn. Wort und seine Verw. als einheimisch (s.v. kadit').

Kalima Festschr. Hirt 2, 211 möchte sogar umgekehrt die balt. Wörter als Entlehnung aus dem finn.-ugr. ansehen.

Sanat "kataja" ja "kasvaa" näyttäisivät levinneen koko itäiselle arktiselle alueelle, esimerkiksi tshuktshiin. Toki ne saattavat olla siellä lainaa iranilaisista tai ugrilaisista kielistä.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1031460.html#p1031460

" 91. Ch *qъCvo "cedar" (M 198: *qъrvo'),cf. Koryak qasv, qysv, qyčvo "Zeder, Zirbelkiefer"; FU *koča "eine Art Nadelbaum" (UEW 165) or FU *käč(ŋ)ɜ "Wacholder" (UEW 133).
Kataja (ketri, seetri) (kasvaa?) "

Oma arvio: Kataja ja katku = savu (SU) kuuluvat yhteen: Kataja on "savupuu".

 

 

Lithuanian: kamãnė = kimalainen,

Etymology: kamunễ (Kvėdarna) 'Mooshummel' = maamehiläinen,
lett. kamane, kam(i)ene 'Erdbiene, Hummel' = mehiläinen,
preuss. camus Voc. 788 'Hummel' = mehiläinen,
zusammenhängend mit russ. dial. čmel', šmel' 'Hummel, Erdbiene' etc.,
ksl. etc. komarú, komar' 'Mücke' = sääski, hyttynen,
ahd. humbal 'Hummel'.
Gewöhnlich werden diese Wörter mit mhd. hummen 'summen = kerätä',
lit. kimùs 'heiser = käheä, dump= vaimea'
(s.s.v. kìmti...kìmsta...kìmo = heiketä) verglichen.
Demgegenüber spricht sich Nieminen für eine Verw. mit russ. kom 'Klumpen = töyssy, paakku, möykky' usw. aus, das zusammenhängt
mit lett. kams 'Klumpen = läjä, grosse Masse = suuri määrä, Kloss = paakku',
kamuõls, lit. kamuolӲs 'Knollen = mytty, Klumpen = pallo' (s.s.v. kamuolӲs = pallo),
lit. kamíenas 'Stamm = runko, Stengel = varsi, vana',
kamblӲs 'blattloser Stengel' = lehdetön varsi,
kiminaĩ 'Moos' = sammal (s.s.v. kemzras).
Auch lit. kãmanos 'Zaumzeug mit Gebiss' = kuolaimelliset ohjakset,
lett. kamans 'dickes Ende eines Balkens' = palkin paksumpi pää
(s.s.v. kãmanos) gehören zu der eben genannten Familie.
Nieminen a.a.O. 195 verweist zur Stütze seiner Ansicht über
lit. kamãnė etc. auf lit. samãnė 'Mooshummel = maamehiläinen':
sãmanos 'Moos' = sammal.
Zubatý erwähnt den Zushg. von abg. mucha, lit. musễ, -ìs etc. 'Fliege = kärpänen'
mit aruss. etc. múchú 'Moos'.

Endzelin a.a.O. zitiert aus Juškevič s.v. kamanễ den Satz kãmunės sãmanose añt píevų tùr lìzdą 'die Hummeln haben auf den Wiesen im Moos ein Nest'. Dies wäre eine schöne Bestätigung für Nieminens Erklärung dieser Insektenbez. als 'Bewohnerin des Klumpens'.

Finn. kimalainen 'Hummel' hat, wie Nieminen zeigt, nichts mit den erwähnten balt. und germ. Bez. zu tun, sondern ist ein einheimisches Wort und abgeleitet von
*kima 'zuckerhaltige Flüssigkeit (in Pflanzen) = sokeripitoinen kasvineste'.

Es vergleicht sich daher mit cech. medák 'Hummel':
med 'Honig' und estn. mesilane 'Biene' = mehiläinen:
mesi 'Honig' = hunaja.

 

Lithuanian: kañklės = kantele,

Etymology: kañkliai 'mit Drahtsaiten bespanntes Musikinstrument, Zither = sitra',
lett. kuõkle(s) 'gitarrenartiges Instrument' = kitarankaltainen soitin,
Gdf. *kantl- und zur Sippe von
griech. kanacé 'Getöse = pauhu', oikanòj 'Hahn' = kukko,
lat. canere 'singen' = laulaa,
air. canim 'singe',
got. hana 'Hahn' etc. gehörig. Anders Pisani, der die Wörter auf *kalīklī zurückführt und sie zu der unter kañkalas behandelten Familie stellt.

Aus dem Balt. stammt finn. kantele 'Harfe' = harppu.

Die balt. Wörter umgekehrt aus dem finn. abzuleiten, ist unwahrscheinlich.
Kalima Festschr. lässt es dagegen offen, in welchem von beiden Sprachzweigen die Ausdrücke einheimisch sind.

 

Lithuanian: kapóti = hakata, halkaista, lyödä rikki, pistä, piiskata, tappaa

Etymology: 'hacken, spalten, (zer)schlagen, hauen, prügeln, Schnabelhiebe versetzen, niedermachen, töten',
kapótis 'scharmützeln',
kapõklė 'Hackbrett, Axt zum Aushöhlen einer Mulde, eines Troges',
kapõklis 'Schlichtbeil',
kapõtė 'Hackbrett' ,
kaplӲs (kãplis) = kaplễ 'Haue, Spitzhacke, Karst, Schlichtbeil' und 'stumpfe Axt, stumpfes Beil, Schneidezahn, Dummkopf, Tölpel',
kapõčius = kaplễ; kap(š)nóti, kapsė'ti 'langsam picken',
kapõjė 'Zeit des Holzspaltens',
kapõnė (s.s.v.), kopìkai 'Spechte' (eig. 'Hacker'),
lett. kapāt 'hacken, (klein) hauen, schlagen, stampfen, zernagen, fressen',
kapeklis 'Hackeisen',
kaplis 'Hacke, Hohlaxt',
kapēt 'mit dem kaplis (den Boden) auflockern, scharren, umwenden',
kaplēt, -īt 'mit der Hacke die Erde um die Kartoffelstaude ziehen, hacken',
izkapts, -pte 'Sense' = viikate

(daraus finn. viikate, Gdf. *vikapteš, Nieminen),

lit. kàpti...kapi...kapė 'hauen, fällen',
kàpti...kampa, kapo 'zerschlagen werden, müde werden'
(cf. zur Bed. griech. kòptein 'sehlagen, stossen' und 'ermüden',
kòpoj 'Schlag' und 'Ermüdung, Ermattung, Entkräftung');
preuss. enkopts 'begraben',
warnaycopo Voc. 755, 'Warkringel' = isolepinkäinen, (mhd. warchrengil 'Würger'), eig. 'Krähenpicker'
(1. Gl. preuss. warnis 'Rabe', warne 'Krähe', s.s.v. vãrnas.),
abg. kopati 'graben',
poln. kopac' etc. dass., kopac', kopnąc' auch 'schlagen, treten, stossen',
npers. kāfad, kāvad 'wird gegraben, gespalten',
griech. skõptein 'graben, hacken' (s)kõpetoj 'Graben',
alban. kep 'behauene Steine',
lat. scapula 'Schulterblatt' = lapaluu etc.
Über lit. kãpas 'Grabhügel' = hautakumpu s.s.v.
(Tämän nipun muinaisbalttilaisesta kantasnata ”kamp(s)ti” = koota, kasata tulee suomeen kymmeniä muita sanoja kuopasta kauppaan ja kumppun kuin ”viikate”...)

 

Lithuanian: kãrbas = kori

Etymology: 2. = 'Korb' = kori, karabas 'Tüte',
kãrbija 'Kober, Korb, Kiepe, Schachtel, Mühlentrichter',
karabijà 'Korb, in dem man für Ostern Speisen zum Segnen in die Kirche bringt',
lett. kãrba 'kleines Kästchen',
kārba, -e, karba 'Tüte aus Erlen- oder Birkenrinde',
kãrpa 'ovales, hölzernes Kästchen',
preuss. carbio (überl. tarbio) 'Mühlenkasten' Voc. 325,
Entlehnungen aus poln. korb od. wruss. korob, korob'ja.
Lit. krãbė (krẽbė) 'Korb, Schachtel aus Bast oder Rinde', aus
poln. krobia 'Schachtel, Büchse, Rindenkorb'.
Die slav. Wörter sind, wie das Polnoglasije im Russ. beweist,
sehr frühe Entlehnungen ausdem Germ., die germ. (ahd. churp, c(h)orb etc.) stammen ev. aus lat. corbis.
Das lat. Wort ist urverw. mit lit. krẽpšas, -Ӳs 'grosse Tasche, Quersack' (s.s.v.).
Lit. kũrbas, kũrvis 'Korb' stammt aus ostpr. korb, korw (Alminauskis 76).

Aus dem Balt. stammt finn. karvas, karpaa 'Tragekorb, kleineres = vetokori, tragbares Boot = vedettävä vene'.


Lithuanian: kãrstas = kirstu, ruumisarkku

Etymology: 2 = 'Sarg', auch kẽrstas aus wruss. korsta.
Das wruss. Wort stammt aus dem FINN.-Ugr., daraus direkt
lett. šķīrsts 'Kasten = ruumisarkku, Kiste = (puinen esim. merimies)arkku, Lade = laatikko, lipas, merimies- ym. arkku, ”jemma”, rahasto (”sivuunpistelty”), Sarg = sarkofagi, (arkk. ei-poltettava) ruumisarkku, sarkofagi
(cf. liv. estn. kirst 'Kasten', finn. kirstu 'Kasten', Thomsen Ber. 280).
Das Lett. hat sekundäres Anlauts -s.
Über lit. kãrstas, lett. šķīrsts vgl. Būga a.a.O., der schon Aist. st. 139 auf dem richtigen Wege war.
RFV 66, 238 hielt Būga fälschlich lit. kãrstas für ein Erbwort.

 

 

Lithuanian: kãršė = lahna,

Etymology: -ìs (Gen. -iẽs) und karšis (Gen. -io),
pokaršis 'Brasse = lahna, Brachsen = lahna, Bleie = lyijy',
abltd. mit kiršlỹs 'Äsche' = tuhka.

Nach Lidén PBB 15, 509 ff. urverw. mit
lit. kéršas 'weiss und schwarz gefleekt, schwarzscheckig' = musta- ja valolaikkuinen, kirjava, (s.s.v.). Lidén vergleieht zur Bed.
ahd. for(a)hana Forelle', das mit
griech. perknòj 'schwärzlich, dunkelfarbig, schwarzblau',
pérkh 'nach der schwarzlichen Farbe benannter essbarer Flussfisch, Barsch' = ahven,
ai. pr's'nīh 'gesprenkelt, bunt, scheckig' zusammenhängt.
Lit. kãršė etc. ist weiter verw. mit
schwed. harr 'Asche' (aus urgerm. *harzuī);

cf. finn. harju(s), harjuslohi 'Äschelachs' etc.,
russ. charius 'buntgefleckter Salm = lohi, Äsche, die wie die Forelle in Gebirgsflüssen lebt'.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=86349&hakusana=harri&sanue_id=83689

 

Lithuanian: káušas = kauha

Etymology: 'Himschädel, Schopflöffel, Muschelschale, Schneckenhäuschen',

kaũšti (-šiù, -šiaũ) 'aushöhlen' = kovertaa, kaũšti (-štù, -šaũ) 'zechen, saufen' = juopotella
(vgl. zu dieser Bed. dtsch. bechern, griech. krathrīzein Sophron. fr.106 'trinken':
kratjér 'Mischkrug'), kaũšas 'wer sich leicht betrinkt, leicht angeheitert wird';
kiáušas, -ė 'Hirnschädel' = äyskäri,
pakáušis (-io) '(Hinter)kopf = takaraivo, Schädel = pääkallo',
lett. kauss '(Hirn)schädel=kallo,grösseres Gefäss,Trinkgefäss=juoma-astia, Schale = kuori, Napf = nappo, kippo, Becken = malja, lantio, (Koch)löffel = (keitto)lusikka',
kausēt 'schöpfen, viel essen' = ahmia, mässäillä,
pakausis, -e 'Nacken = niska, Genick = niska, Schadel = pääkallo'.

Die Wörter stammen von einer Wz. *keu-, *kou-, *ku- 'wölben = taipua',
(*kem(p/b)(s/š) (taipua, taivuttaa jännittää),

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-22508.html
http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-22136.html
http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-22017.html
http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/koska-suomaiset-ovat-muuttanet-suomeen-t45127-641.html

josta kantaindoeuroopassa etuliittellä s- = pois(päin)- on johdettu myös
*skem(p/b)”- = kimmota, ampua (jousella), lyödä kimpoamaan

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-22921.html
http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-23007.html
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1248484.html#p1248484 )

zu der auch lit. kiáutas, kẽvalas 'Schale = kuori, Gehäuse = kotelo, Hulse, Hülle = hylsy',
kevénti 'herumkauen' = kaluta, etc. gehören (s. auch s.v. kẽvalas).
Aus anderen idg. Sprachen vgl. preuss. keuto 'Haut' = iho,
griech. kútoj,
lat. cutis,
ahd. hūt 'Haut'
Heranzuziehen sindauch ai. kós'a- 'Behälter = rasia, Kufe = antura'
und mit Velar in der 2. Silbe ausgestattete lit. káukė 'Maske' = naamio,
káukolė '(Hirn)schädel' = aivokoppa,
kiáuklas 'Hülle = peite, Schale = kuori, Hülse = hylsy, Gehäuse = kotelo, siemenkota',
kiauklễ, kiáukutas 'Gehäuse, Schneckenhaus = kotilonkuori, Muschelschale = simpukankuori',
kaukẽlė 'hölzerne Schüssel' = puukulho.
Die Natur des 2. Gutturals von griech. kaukīon 'Kelch' = malja, kalkki (kirk.), verhiö,
lat. caucum 'Becher' = pikari, caucula 'Trinkschale' = juomakuori,
cymr. cawg 'Becher = pikari, Schale = kuori',
mir. cūach 'Becher' ist nicht mit Sicherheit festzustellen.
Mit s- Determinativ ist versehen aisl. hauss 'Trinkschale, Schädel, Amboss-, Bergspitze'.

Aus urbalt. *kauša stammt finn. kauha 'Schöpflöffel',

dagegen estn. kauss geht direkt auf lett. kauss zurück (Kalima Festschr. Hirt 2, Senn).

Poln. kowsz, russ. kovš sind entlehnt aus lit. káušas.
S. noch s.v. kūšӲs.

 

Lithuanian: kedễ = tuoli

Etymology: kễdė (letzteres žem.) 'Schemel = jakkara, Taburett = pieni pöytä, Sessel = istuin, Stuh = tuoli'.

Nach Petersson Het. 34, ArArmSt. 90 zusammenhängend mit
lit. kedė'ti, kedìnti 'zupfen = nykiä, nyppiä', kedė'ti 'bersten = haljeta, revetä, pakahtua'; es wäre dann von einer Grundbed. 'Splitter, Span' auszugehen;
vgl. noch lit. kẽdaras 'Lumpen = ryysy(t), Fetzen = riekale(et)',
kẽdaruoti 'in Fetzen herabhangen = ryysyillä, schwanken = vaappua, pilailla',
kėdóti 'mit den Händen fuchteln = huitoa käsin, auseinanderreissen = repiä irti toisistaan, mit gespreizten Beinen gehen' = haarakävellä,
griech. kédassa 'zerriss = rikkirepiminen',
skidnōnai, skedannúnai 'zersplittern, zerstreuen' = rikkoa, hajottaa,
lit. skedervà, skederlà 'Splitter' = siru, tikku,
lett. šķędērns 'abgetrenntes Stück' = irrotettu kappale, lohos,
skadrs 'leicht zu spalten' = helposti halkeava, hauras,
ae. scaterian 'zerstreuen'
Der Vergleich von lit. kedénti etc. mit russ. kudel' 'zum Spinnen vorbereiteter Flachs' = kehruuvalmis pellava,
poln. kądziel 'Rocken, Spindel, Wocke, Kunkel' ist lautlich unmöglich.

Lett. ķed(r)a 'Spindel = (kukka)vana = kehrävarsi, kara, tappi, (pysty)akseli, vättinäluu, ”ketara”?' stammt aus dem finn.-ugr. (Thomsen Ber. 258, M.-Endz. s.v.).

(Rohkenen epäillä: ”Ketara” kuulostaa epälyttävästi kuurilta, ja voisi olla merkityksel- tään mm. ”*tampere”-veneenvetokelan pystyakselista. Se sopii loistavasti myös merkityksen ”tuoli = alusta”, se voi olla kuurissa (sittemmin) myös ”*cēdē ” JA VOI OLLA TIETYSTI SU-LAINA, mutta voi kyllä olla mitä hyvänsä muutakin, kuten lietuan verbiä ”kęsti...kẽnčia...kẽntė” = kestää, kantaa johdannainen. Tuo sana on balttilainen.

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-14479.html
http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-14516.html
http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-14539.html
Uber lit. kìsti...kìnda...kìdo 'zerrissen werden' s.s.v.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1226548.html#p1226548

 

Lithuanian: kẽkšis = hiilihanko, keksi

 

Etymology: '(Feuer)haken, Stelze',

wohl zunächst aus lett. ķeksis '(Feuer)haken, Krücke, Stelze',

das über  liv.  kekš 'Bootshaken = keksi' etc. aus dem Nordgerm. stammt

(vgl. auch norw. kjeks, schwed. dial. káx 'kleiner Bootshaken' etc).

(Selkeä germaanilaina, joka myös taipuu suomessa sellaisen mukaisesti.)

 

kẽmas = vampyyrilepakko

Etymology: 'Vampir' (vampirus spectrum),

cf. lett. ķēms 'Gespenst = kummitus, aave, mörkö, Kobold = vuorenpeikko'.

Nach M.-Endz. aus  liv.  kәm(s) dass. oder umgekehrt?

Tästä viimeisestä liivin sanasta saadaan kuurilais-r-päätteellä "kemeras"-tyyppiset sanat, joten ne eivät todellakaan vaikuta kreikkalaislainoilta ALKUPERÄLTÄÄN. Kreikassakin harrastettin kyllä samoja,ja "kimaira" yleistettin ainakin mytologiassa eläimiin ja ihmisiinkin (joskin oli sitä mallia erityisesti Egyptistäkin).

Tuossa kaksois- ja kerrannaiskasvien keräämisessä ja vaalimisessa esiintyi kuitenkin uskonnollisessa muodossa kasvinjalostuksen idea, ja saattaa olla, että sitä kautta kehitettiinkin geneettisesti tuottavampia viljelyskasveja.

ķēmošanās šnek. maivymasis = pila-, nauru-, darkymasis = kauhu- (kakara ym.), pelotus-
ķēmoties  (~ojos, ~ojies, ~ojas, ~ojās, ~osies) , šnek. maivytis = nauru- pila-, išsidirbinėti
ķēmoties pakaļ (kādam) - mėgdžioti, pamėtoti (ką)

dial. ķēms = tonttu, peikko kummitus

1. vaiduoklis (Kirj. ”naam(ri)llinen” = kummitus, haamu, šmėkla = haamu, kummitus, pamėklė = kummitus, haamu, (sketsi)hahmo
2. šnek. baidyklė (apie žmogų) = variksenpelätin ( konkr. ja pej.)
īsts ķēms - tikra kaliausė = variksenpelätti (henkilö), homekorva, rumilus, yökötys (henk.)
izskatīties pēc ķēma - atrodyti kaip baidyklė = näyttää variksenpelätiltä
ak tu ķēms tāds! šnek. - ak tu bjaurybe!

ķēmīgs, ~a = kauhu-, kummitus-

1. pamėkliškas -a, vaiduokliškas -a; darkus -i (bjaurios išvaizdos) = ruma, paha (ilme)
ķēmīgi saliekti zari rēgojas krēslā - vaiduokliškai išsiraizgiusios šakos šmėkšo prieblandoje
2. paikas  -a = yksinkertainen, tyhmähkö, keistas  -a = vale- (lääkäri ym.), keino- (nahka ym.) juokingas  -a = pila(ilu)- (tarvike ym.)”

chimera = kimaira, taruolento yhdistelmänä eri eläimistä

late 14c., from O.Fr. chimere or directly from M.L. chimera, from L. Chimaera, from Gk. khimaira, a fabulous monster (with a lion's head, a goat's body, and a serpent's tail), supposedly personification of snow or winter; originally "year-old she-goat," from kheima "winter season" (see hibernation). ”

Kielitieteen valossa on vakavasti esitettävä kysymys, palautauvatko liiviläisten (lat- vian sana osoittatuu palauvan liiviin) kimairat eli Jumis-uskonnon keräämät moni- kertakasvit, erityisesti hedelmät, peräisin kreikan vastaavista vai päin vastoin: kreik-kalaisten vastaavat Jumis-uskonnosta! Tuo uskonto ei ollut alun perin balttilaista, he palvoivat alun perin Aurinkoa, ukkosta ja muita taivaanvoimia.

Lithuanian: kemerỹs  = kaksoishedelmä, erityisesti pähkinä, ”kimaira”

Etymology: 'Zwillingsfrucht = kaksoishedelmä, besonders zwei zusammengewachsene Nüsse',

daneben keĩmaras,-is,-ỹs;vgl.lit. kẽmuras 'Haufen = kas(oitt)a(in),Menge = määrä, paljous, Dolde = terttu, Büschel = tupsu, töyhtö, kimppu, Traube = viiniterttu',
lett. cēmurs 'Dolde, Traube, Büschel' = terttu ym. (s.s.v. kẽmuras ),

daneben lett. ceimurs 'Renntiermoos, Renntierflechte' = poronjäkälä.

Die Formen mit eim beruhen auf Ablautsentgleisung von lit. kiminaĩ, kimonaĩ 'Moos = sammal',

lett. cimenis, cimins 'Haarschopf = hiustöyhtö, -pehko',

cimini 'langes Haar = pitkä tukka' aus, deren im im Grunde auf *m zurückgeht, wie aus

lit. kaminaĩ (Coadjuthen nach Kurschat) (uskonlahko?),

das mit synon. kiminaĩ, kimonaĩ ablautet, hervorgeht,

vgl. auch čech. čmání, čmanina 'Unkraut = rikkaruoho'.

Mit keĩmaras etc. harmoniert im Vokalismus das davon abgeleitete lit. keimeriúotis 'die Beine auseinanderspreizen'.

Lithuanian: kẽmuras = paljous ym, ”juminkeko”?

Etymology: 'Haufen, Menge, Dolde, Büschel, Traube',

lett. cēmurs 'Dolde, Traube, Büschel', daneben ḳēms dessen Anlaut dem Einfluss von kams 'Klumpen, grosse Masse, Kloss verdankt wird (s.s.v. kãmanos, kemėras);

vgl. auch lett. kamuõls, lit. kamuolỹs (s.d.) 'Knäuel = kerä, rykelmä, Klumpen = möhkäle, möykky'.

Über weiteren Zushg. von lit. kẽmuras s. unter kemerỹs, wo auch über das Verhältnis zu lit. keĩmaras usw. gehandelt ist.

Lithuanian: kemzraĩ = laho(puu)

Etymology: 'vermodertes Stück Holz = lahopuu',

wohl zu der s.v. kemėras 'unförmiger, grosser Gegenstand usw. = epämääräinen suuri esine, möykky' sowie s.v. kẽmuras, kemerỹs, kẽmsti  zusammengestellten Sippe .

Lithuanian: ”kẽmsti...kẽmsta...kẽmso” = kääpiöityä, painua kokoon

Etymology: kẽmžti....kẽmža...kẽmžo,  kemžýti abmagern = laihtua, im Wuchse zurückbleiben = jäädä kasvussa jälkeen, abgezehrt werden = surkastua, dahinschwinden = kuihtua, hävitä, erstarren = kohmettua jähmettyä',

kemzà, kémžà 'kränklicher = sairaalloinen, abgemagerter = kuihtunut, zwerghafter = kääpiömainen, Mensch',
kémšti...kémšia...kémšė  'langsam gehen = kulkea hitaasti, kaum sich schleppen = "laahautua" eteenpäin',

kemėžúoti 'schwankend, hinkend gehen'.

Būga RFV 70, 102 vergleicht mit letzterem russ. čemezit' cf. Dal' 4, 1304 čemezit'sja = kulemesit' 'Unsinn reden = puhua järjettömiä, unsinnig handeln = toimia järjettömästi, in Unordnung bringen = saattaa epäjärjestykseen, Verwirrung anstiften = aiheutta sekasortoa'.

S. auch s.v. kemẽklis   'wer sich im Sprechen oft verhaspelt' = sanoissaan usein sekaantuva,

ferner s.v. kamblỹs über kẽmbti  'abmagem = laitua (sairaalloisesti), usw.' 

kẽmbras   'mager = laiha, abgezehrt = surkastunut, erstarrt = (kehityksessään) pysähtynyt' etc.

Auch keñgras kommt als Synon. von kẽmbras  vor.  kemsas = kupsas (kur. < *kempsas) = mätäs

kiemenà = niittykasvi(t)

Etymology: 'Wiesenkraut', gehört zu kiẽmas  'Dorf usw.', káima(s) '(Bauern)dorf'

(s.s.v. kiẽmas ), wie mit Recht Skardžius a.a.O. und Nieminen LPosn. 3, 201 annehmen.

Dagegen kiemeraĩ  'Alpkraut = punalatva',das Trautmann zusammen mit kiemenà anführt, ist in dieser Schreibung nicht sicher, bezeugt und beruht nur auf Nessel- mann 193. Wie Nieminen a.a.O. bemerkt, handelt es sich wohl um eine Pflanze, die kemė'ras 'Wasserdost = punalatva' heisst und nach Berneker,

Sławski Slocc.18,275 mit poln. ciemierzyca 'Nieswurz = pärskäjuuri' für älteres czemierzyca, von čemer 'Gift = myrkky' (bulg. skr. slov.)

sowie mit ahd. hemera 'Nieswurz = pärskäjuuri' verwandt ist.

Myös sana kiemas = kylä saattaa liittyä parveen (ja saattaa toisaalta olla tuon mytologisen "olion" sijasta "kiemerys" sanaparvenkin taustalla.

kiẽmas   = (maalaistalon) piha, maalaiskylä,

Etymology: 'Hof(raum) = (maatalon) piha, (Bauern)hof, Gehöft = maalaistalo, Dorf = (maalais)kylä',
káma(s) '(Bauern)dorf, Land im Gegensatz zur Stadt',

kamenė 'Herde = karjalauma, joukko',

kaimýnas, kaimỹnė  'Nachbar(in) = naapuri'

(zur Bed. vgl. lat. vicinus 'Nachbar': vicus'Dorf'),

als Fem, auch kaimynkà (suffixal durch synon. russ. susedka, poln. sąsiadka beeinflusst), kiemionìs = kaimiẽtis  'Dorfbewohner = maalainen'.

Lett. ciems, dial. ciema 'Gesinde, Bauernhaus, Dorf,

ciemē iet 'zu Besuch gehen',

ciemuoties 'zu Gast sein, Besuche machen',

ciemiņṥ 'Gast aus der nahen Nachbarschaft',

kāmiņṥ 'Bewohner desselben Dorfes, Nachbar',

preuss. caymis 'Dorf' Voc. 797 (bei Grunau 94,3 cayme), keimaluke 'sucht heim'

(vgl. alett. mejes piemeklœt, osorb. domapytać dass.),

Ortsn. wie lit. Kaimẽlis, Kiemẽliai , preuss. Caymelawken etc.

Nach Būga KS 70 ff. 166. 229 gehören lit. káma(s), kiẽmas   etc. zu

abg. pokojü, russ. pokoj etc. 'Ruhe',

abulg. počiti 'ruhen' usw.,

weiter zu ai. cirà- 'lang(während)',

apers. ṥiyeti- 'Wohlbehagen',

av. ṥeti- 'Freude', lat. quiœs 'Ruhe', got. hveila 'Zeit, Weile, Stunde' usw.

Andererseits werden die balt. Wörter von Bezzenberger BB 27, 168 verbunden mit

griech. kèmã 'Dorf', das er nicht von

kũmoj 'Gelage, grosser Zug, Schwarm' trennen möchte,

indem er auf lit. kaĩmenė 'Herde' verweist,

got. haims 'Dorf, Flecken',

ae. hám (ne. home) 'Haus, Dorf, Heim'.

kembti = paleltua (kasvi)

kem̃bras  -à (4)
1. sastindzis  -gusi = paleltunut; stings  -a = jäätynyt; stīvs  -a = liikkumaton, kiinteä, tiivis
2. vājš  -a = huono (”vajaa”), noliesējs  -usi = laihtunut, izdilis  -usi;
kembti  (~sta, ~o)
1. stingt (no aukstuma) = jäätyä, paletua (kasvi)
2. vājēt = heiketä, huonontua, liesēt = laitua; dilt

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1322294.html#p1322294

 

Lithuanian: kenklễ = polvitaive



Etymology: 'Kniekehle' = polvitaive,
kìnka dass. und 'Hesse, Hachse (von Tieren)' = polvitaive, kinttu,
lett. ciñca 'Wade an Menschen und Tieren = pohje, unterer Hinterfuss des Schweines vom Mittelgelenk ab',
cinksta, cinkslis 'Wade', letzteres auch 'unterer Teil des Hinterfusses', wohl mit nk aus mk;
cf. lett. cimslis 'Ober- und Unterschenkel, grosse Sehne in der Kniebeugung' = pohje- ja reisilihas,
cĩmsla 'Sehne' = jänne;
ae. hīēla, aisl. hāēll 'Ferse' = kantapää, ae. hóh (aus *hanhī) 'Ferse, Kniekehle' etc. Nasallose Formen in ahd. (Gl.) haken 'calces',
aisl. hokill, mhd. hahse 'Kniegelenk des Hinterbeines',
høkubein 'Kinnbein', ev. auch in lit. kiškà 'Kniekehle'.

W.-P. 2, 599 sieht andererseits in kenklễ eine reduplizierte Bildung und stellt es zu kelӲs 'Knie' = polvi,
also Gdf. *kel-klӲs. Doch ist dies wegen der lett. Entsprechungen sowie lit. kìnka unwahrscheinlich.

Aus dem Balt. stammen finn. kinttu 'Kniekehle, Ferse' etc.

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/koska-suomaiset-ovat-muuttanet-suomeen-t45127-641.html

 

Lithuanian: kepùrė = lakki, myssy, hattu, kypärä

 

Etymology: 'Mütze, Kappe, Haube',
lett. cēpure dass., wohl am ehesten, wie schon Geitler Lit. Stud. 65 andeutet, urverw. mit russ. čepec, poln. czepiec 'Haube = huppu' etc.
Aus dem Balt. stammen finn. kypärä 'Helm = kyåärä, hohe Mütze = korkea myssy, Hut = hattu' usw..

 

Lithuanian: kẽrnoti = liata,



Etymology: iškẽrnoti 'beschmutzen, tadeln, schelten, verleumden', žem. Wort und entlehnt aus
lett. ķẽrnāt, -ēt 'schmieren = rasvata, schmaddern = loata, sudeln = liata',
das seiner seits aus finn. kernätä 'tadeln' = haukkua, moittia, kärnätä, kränätä,
liv. kärnә 'besudeln = liata' stammt.

Lett. apkārnīt 'mit den eigenen Exkrementen besudeln, bereinigen' = paskata (E.-Hauz.) hat trotz Jægers a.a.O. nichts mit lit. kẽrnoti, lett. ķẽrnāt zu tun, sondern gehört zu
lett. kārnis 'Haken zur Ausräumung der Unreinlichkeiten aus dem Ofen oder zur Herunterschaffung des Getreides von den Dorrbalken in der Heizriege' = hiilihanko, nokilapio
kārnīt 'wühlen = tonkia, ausbreiten, scharren = kaapia, kratze = raapia, reinigen' = putsata .
Die Gdbed. dieses Verbums ist 'wühlen, scharren', woraus sich die entgegengesetzten Sinnesnuancen 'beschmutzen' und 'bereinigen' erklären.
Über die Rückbildungen lit. kernà 'Schelte' = nuhteet, parjaus, lett. ķērna 'Schmutzfink' = likasanko, von den hier behandelten Verben aus s.s.v. kernà 3. Lett. ķẽrnēt 'kernen, Butter machen = kirnuta´ hat nichts mit ķẽrnāt, -ēt 'schmieren usw.' = liata, zu tun, sondern stammt aus mnd. kernen, s.s.v. kernà 2.

Tämä sana olisi siis liettuan laina suomesta kuurin välityksellä. Ei kauhean tutulta näytä. taitaa olla liivistä.

 

Lithuanian: kypà = kipa, 15 lukumäärä, kipa-tusina



Etymology: 'Mandel, Zahl von 15 Stück',
aus russ. kipa 'Ballen, Packen' = pakka, das seinerseits aus
mnd. kip 'Packen' stammt.
Direkt aus ostpr. kip 'flacher, grosser Korb' = suuri kori ist
lit. kypas 'Kiepe' = selkäreppu, selkäkori, entlehnt,
cf. lett. ķīpa, -e, -is 'grosses Fass = suuri astia, netzartiger Sack für Heu, = verkkosäkki heinälle, Klee = apila, Futtersack = täytesäkki, toppatyyny' aus ndd. kīp(e).

Unklar ist das Verhältnis von lit. kìpė, -is 'Melkkübel' = lypsyastia,
lett. ķīpa, -e, -is 'kleines Schöpfgefäss' = pieni ammennusastia zu
estn. kipp = kippo, finn. kipa 'Schöpfgelte' = ammennuskiulu.
(Thomsen Ber. 261, M.-Endz. s.v. ķīpa).

 

Lithuanian: kìrbas = kärpännahka

Etymology: 'Stück Pelzwerk = turkisnahka', kirbỹs 'Pelztier = turkiseläin'.

Diese Wörter gehören zu lit. kerba 'Fruchtbündel = hedelmäterttu',

lett. cēra '(unordentliches, zerzaustes, sekainen) Haupthaar = tukka, kuontalo',

cērba 'Locke = laine (tukassa)' usw. (s.s.v. kẽras 1), wie schon Jaunius bei Būga Aist. st. 191 gesehen hat.

Aus dem Balt. stammen estn. kär´p 'Steinmarder = kärppä, Sumpfotter = (suo)saukko, Wiesel = lumikko, Iltis = hilleri, 

liv. kärpa 'Iltis = hilleri, Wiesel = lumikko'

 

Lithuanian: kirmīs = käärme, mato, toukka (kirmelė)

Etymology: 'Wurm = mato, toukka, Schlange, Lindwurm= lohikäärme',
auch kirmuõ (Acc. sg. kĩrmenį),
kĩrminas; kermenaĩ 'inden Brutzellen eingeschlossene Bienenlarven' = kotelo,
kirmė'ti, kĩrmėti, kirmýti 'voller Würmer = matoinen, wurmstichig werden' = matoistua (myös: maata liian pitkään ammulla tai olla liian kauan kylässä...),
lett. cirmis, cirmen(i)s, cirmiņš etc. 'Wurm = mato, Made = toukka, Milbe = punkki, Raupe = hyönteistoukka',
cērme 'Spulwurm' = suolinkainen,
preuss. girmis (1. wohl kirmis) 'Made' = toukka Voc. 786,
preuss. Ortsn. Kirmys (See), Kirmithen, lit. Kirmaičiai, Kirmija;
cf. slov. črīm 'Fingerwurm, Karbunkel = ajos', aksl. črúv' = emt.,
russ. červ' etc. 'Wurm' = mato, hierzu auch
aksl. črúm'nú, aruss. čeremnú, poln. czerwony etc. 'rot' = punainen,
ai. kr'imī 'Wurm = mato, Made = toukka', npers. kirm = em., alb. krimp = em.,

ir. cruim = em., cymr. com. pryf 'Wurm'.
Nach Otrębski soll slav. črúv' Kontamination sein von *č'rm' (cf. lit. kirmìs etc.) mit *norvú, ī'
(cf. aruss. ponorovú, ī' 'Erdwurm = kastemato',
poln. pandrów 'Engerling' = sontakuoriainen, skarabé(oidea) etc.).
http://en.wikipedia.org/wiki/Scarabaeoidea
http://fotokudra.lt/img.php?img=13246
Über das Verhältnis von lit. kirmìs usw. zu lat. vermis, got. waúrms, as. ahd. wurm s. Persson Btr.

Aus dem Balt. stammen finn. kärme 'Schlange', siis käärme,
liv. tsärm, tsērm 'Spulwurm suolinkainen' usw. (Thomsen, Būga).

 

Lithuanian: kópti...kopia...kopė = kiivetä, kavuta

Etymology: 1. (-p(i)u, -p(i)au) 'steigen = nousta, kletter = kiivetä',
Frequ. kopinė'ti = kiipeillä;
kópečios, kóptos 'Leiter' = tikapuut,
kopӲnė 'Gerät zum Emporklettern an einer Wand, Stufe, Tritt, nicht hohes Treppchen' = kiipeämisväline seinälle, pukki,
pakópa 'Stufe = taso, Tritt = askel(ma)',
pakópti, pakopė'ti 'eine Strecke weit steigen, klettern',
kopìnti 'zum Steigen, Klettern veranlassen',
lett. kāpt (-pju, -pu) 'steigen, gehen, sich begeben',
kāpene 'eingetretener Fusssteig auf der Landstrasse',
kāpenes 'Treppe' = raput,
kāplis 'Stufe, Strick zum Steigen, Steigbügel' (auch kāpslis in letzterer Bed.), kāpiẽns, kāpsliẽns 'Sprosse',
kāpināt 'steigen lassen';
nach Bugge BB 21, 422 ff. zu westnorw. hove 'bespringen' (Gdf. *hīfjan),
aisl. kófir 'Stier, Ochs'.
Hierher gehören auch lit. bitìs, mẽdų kópti,
lett. bites, mędu kāpt 'den Bienen, dem Honig nachsteigen' mit altem Akk. der Richtung.
Ebenso sagt man russ. lazit' bort' 'auf den Bienenstock klettern',
und das zu poln. lez´c' 'kriechen, klettern' gehörige
poln. łaz´bic' heisst 'zeideln' = hoitaa mehiläisiä,
łaz'bien' 'Zeidelbrett' = mehiläislava,
http://www.bienen-erich.de/Seite4%20Mythologie.htm
leziwo 'Bast- oder Strickleiter des Bienenstocks' = niini tai köysiportaat luonnonmehiläisten hoidossa.

Im Lit. existiert noch das Kompos. bìtkopis 'wer den Bienen nachsteigt' und 'Zeit des Ausnehmens der Honigwaben', davon das Denominativ bitkopáuti 'den Honig ausnehmen'.

Finn. Parallelen gibt Gauthiot MSL 16, 278.

 

Lithuanian: kozos = häät, (kaaso)

Etymology: 'Hochzeit', von Daukantas aus
lett. kāzas entlehnt, das seinerseits finn.-ugr. Ursprungs ist.

 

Lithuanian: kūlės = kulo(tus), metsäpalo

Etymology: 'Brandpilze, Flugbrand, Staubbrand des Getreides, Grasart auf Torfwiesen',
lett. kūla 'altes, dürres, vorjähriges Gras' = vanha kuiva edellisvuotinen ruoho,
lit. kūlė'ti 'brandig werden',
cf. griech. kaīein (ēkausa) 'verbrennen' = polttaa (vahingossa, -ksi)
kéia kaqōrmata; kèdāj kaqaròj Hesych, kāèdāj 'nach Weihrauch duftend'?

Die balt. Wörter sind wohl kaum aus dem finn.-ugr. entlehnt,
cf. finn. wotj. kulo, estn. kulu, kulo, kul 'altes, ungemäht gebliebenes Gras vom vorigen Jahr', im finn. (kulo) auch 'Lauffeuer, Waldbrand = metsäpalo' usw. Eher dürfte das Umgekehrte der Fall sein, eine Möglichkeit, mit der auch Thomsen a.a.O. rechnet.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=94475&hakusana=kulo&sanue_id=92159

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&sanue_id=74080

Sana on luultavasti samaa perua kuin suomen kuolla, ja SU perua. Kulo oli ennen mahtava luonnonvoima,joka pakotti havumetsävyöhykkeiden asukkaat kuten hämä- läiset ja zemgallit asumaan soisilla ja kallioisilla paikoilla, koska silloisilla työkaluilla ei kannattanut tavallisilla paikoilla pitää puita hakkaamalla kylien ympärillä riittävän laajoja aukeita alueita, kuten sitten 1800-luvulla tehtiin.

 

Lithuanian: kùnigas = (korkea) pappi, kirkkoruhtinas

Etymology: 'Priester, Geistlicher, Pfarrer' = kirkkoherra.
Diese Bed. hat sich sekundär aus 'Herr, Fürst' entwickelt. Noch Daukantas nennt die deutschen Herren, denen die Letten Frondienst leisten mussten,
kungaĩ nach lett. kùngi.
Dieser Autor berichtet ebda. 26.36, dass die alten Litauer und Žemaiten ihren Adel, der vielfach auch priesterliche Funktionen ausübte, kunigaĩ nannten;
vgl. die kunige von Sameiten in der livländischen Reimchronik.

Der heutige Sinn 'Priester' von kùnigas
neben kunigáikštis 'Fürst' = ruhtinas, hat sich im Lit. im Anschluss an
poln. ksiądz 'Pfarrer' neben ksiąžę 'Fürst' entwickelt.

Schon die Übersetzung des Ledesmy Katechism von 1605 bei Sittig bietet in Bezugauf Christus kúngas unt wisú kungu,
Daukša Kat. kunigas ąnt wissų kungų',
denen im poln. Original Kápłan nád wszemi Kápłanmi entspricht.
Im Lett. heisst kùngs nur 'Herr' = herra.
Die von vielen Forschern angegebenen lit. Form *kuningas existiert nicht.

Lit. kùnigas ist zu einer Zeit aus dem Dtschen entlehnt worden, als bereits
kunig für kuning gesprochen wurde.
Dasselbe gilt für lett. kungs 'Herr = herra',
preuss. konagis 'Konig = kuningas' Voc. 405.

Von lit. kùnigas stammen kunigáuti gáuti 'als Priester tätig sein',
kunigijà 'Priesterschaft, Geistlichkeit, Klerus',
kunigӲstė, kunigystà 'Priestertum, Priesterwürde, geistlicher Stand'.
In einem Dokument vom Jahre 1743 ist kunigӲstė noch s.v.a.
poln. pan'szczyzna 'Frondienst, Fronarbeit',
weist also ebenfalls auf den urspr. Sinn 'Herr' von kùnigas hin.

Aus der urspr. Gestalt ahd. kuning stammen finn. estn. kuningas.

"Kuningas" tulee ruotsin "kunna"-tyyppisestä verbistä kuurilaisella päätteellä "-ingas" ("-inge"), ja tarkoitti iis kirjaimellisesti "osaavaa". Kuningas oli matalan tason, esimerkiksi venekunnan johtaja, jonka asema perustui kokemukselle ja paikallistuntemukselle.

 

Lithuanian: kurnė'ti = 1. kurnuttaa, murista, kehrätä, 2. heittää kuperkeikkaa

Etymology: 1. = 'murren, brummen', 2 = 'mit Lärm hinfallen = kaatua meluisasti, herunterrollen, herunterkollern, eilends, Hals über Kopf laufen, indem man strauchelt = kompastua'.
Vgl. zur Bed. 1 Viln. tautos. 539 katė kurniau (kurniavo, d.i. von einem danebenliegenden kurniauti, -uoti) 'die Katze brummte, miaute',
zur Bed. Niemi-Sab. kiškis sudrebėjo- krūmuos įkurnėjo 'der Hase fing an zu zittern und plurmoste kopfüber ins Gebüsch',
dzūk. šoko kiškis per krūmelį, kurnu nukurnėjo 'der Hase sprang durch den Busch und schlug einen Purzelbaum'; cf. Šlapelis LLKŽ,

der ausser kurnė'ti 'laufen,eilen,indem man Purzelbäume schlägt' noch das Subst.
kũrnas 'Purzelbaum = kuperkeikka', kurnùs várstyti 'einen Sprung machen, Purzelbäume schlagen' verzeichnet.

Die Wörter sind trotz M.-Endz. verwandt mit lett. kurnēt 'murren, hadern, brummen',
kurmis 'Murrender, Mürrischer', kurn(īg)s 'mürrisch'.

Die von M.-Endz. aufgeführten liv. kurn, finn. kurnuta 'murren' sind daher balt. Lehnwörter, während Endzelin unrichtig das Umgekehrte annimmt.

Wahrscheinlich sind lit. kurnė'ti, lett. kurnēt onomat., woraus sich die verschiedenen Bed. erklären.

Das lit. Substantivum kũrnas 'Purzelbaum = kuperkeikka' ist postverbal, wofür auch die o. aus TiŽ angeführte Stelle spricht.

Über lit. gurnė'ti, gūrinė'ti 'herunterkollern' s.s.v. gùras.

 

Lithuanian: kuténti...kuténa...kuteno = kutittaa (kudittaa)

 

Etymology: 1., auch kùtinti 'kitzeln = kutittaa, kudita (kutista), reizen = ärsyttää, herättää (reaktioita)',

kuténtis 'das Gefieder mit dem Schnabel auflockern = sukia höyhenensä nokallaan, zurechtzupfen = kammata, sukia´,

lett. kutēt 'kitzeln = kutittaa, jucken = syyhyä, kudita', kutināt dass., auch kudēt, kudināt;

kut(el)īgs 'kitzelig = kutiava',

kutelēt 'ein wenig kitzeln, jucken' = kutittaa, syyhyä hieman,

kutelība 'Kitzeligkeit = kutiavuus';

lautnachahmend wie ae. citelian 'to tickle = kutkuttaa, viehättää, kitzeln',

ndl. kittelen, ahd. kizzilōn, aisl. kitla, bulg. gidel 'Kitzel',

poln. gidlic´, gildzic´, kał. gedlec 'kitzeln',

alb. gudułís 'kitzel' usw.


Aus kurischen *gudint(i) (*guditum) stammt  liv. gōdīnt 'kitzeln' (Thomsen).
(*joka on tullut kutenti-sanasta kuurilaissoinnillistumalla)
Zu lit. kuténti etc. gehören auch lit. kutulỹs  'Kitzel(n)',

lett. kutulis 'Viehlaus' (Būga RFV 66, 224;

doch über kuiténtis = kuténtis s.s.v. káišti = kammata, raapia).

Lett. skutele, skutul(i)s 'Viehlaus = karjatäi, Schaflaus = lampaantäi' stammt von

lett. skust, lit. skùsti 'schaben = hangata, hieroa, kratzen = rapia, rasieren' (s.s.v.) oder ist zum mindesten durch dessen Einfluss zum anltd. s gekommen.
Lautnachahmend ist auch lit. kãtulas, -ỹs  'Gekitzel = kutitus' usw. (s.d.).
Wenn kuténti, kutúoti auch 'ausfasern = hajottaa säikeiksi, zerfransen = ri(m)psuttaa, hapsuttaa (hajalleen), zerzausen = nyppiä hiuksia ym., befransen = varustaa hapsuilla' bedeuten,

so hat kùtas, kutà 'Franse = ri(m)psu, hapsu' eingewirkt.

 

Lithuanian: laĩvas = laiva



Etymology: 'Schiff' = laiva,

laĩvė (= laivùžis, laivẽlis) 'Boot = vene, Barke = parkki, Kahn, Nachen',
(an der letzten Stelle láiwe arba aldia; s. über das zweite Wort s.v. eldijà).
Daukša Post. 527, 9 (Or.) gebraucht noch laiva.

Im Lett. entspricht laiva 'Boot, Kahn, bootförmige Wolke, Schiff, grosser Loffel',
im Russ. lajba, lojva.

Von einigen Forschern werden die balt. Wörter für einheimisch gehalten, während nach anderen
(Hjemselv Et. balt. 182, Verf. Balticosl.1,219, Balt. Spr. 70, IF 53,77, sowie besonders Mikkola IMM 1930)
die in Rede stehende balt. Schiffsbezeichnung aus dem finn.-ugr. entlehnt ist
(vgl. estn. laew 'Schiff, grosses Boot',

liv. lāja 'Boot, Kahn' = lotja, lapp. laive 'Schiff').

Russ. lajba, lojva stammt sicher aus ostsee finn. laiva.

Auch Must leitet balt. laiva(s) usw. aus dem finn. her.

Er meint, dass die finn. Dialekte die diesbezüglichen Wörter aus dem Germ. entlehnt haben, und verweist auf urnord. hlaiwa 'Grab(hügel) = hautakumpu',
got. hlaiw 'Grab' usw. Es handle sich um 'Schiffsgräber = laivahauta'.

" hláins, sm. hill.
hláiw, sn. grave, tomb,
hláiwasna, sf. (only found in plural), tomb.
*hlathan, sv. VI, to load, lade = latoa, pinota, kasata, lt. klóti = levittää sijata. OE. hladan, OHG. (h)ladan. "

Aus got. hlaiw stammt auch a
bg. chlévú 'Stall = talli, navetta, läävä',
chlévina 'Behausung = asumus, Gebäude = aitaus' (Meringer, Berneker, anders Machek Slavia,

der lat. caulae 'Gehege oder Schranken um Altäre und Tribunale = aitaus alttarin tai oikeusistuimen ympärillä, Schafhürden = lammastarha' zur Erklärung von slav. chlévú heranzieht).

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106438.html#p1106438

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106672.html#p1106672

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1109314.html#p1109314

"Vastine-sanaa käytetään vain sanoista jotka liittyvät toisiinsa:niinpä *flauja-sanan vastine on laiva, muttei *krausa. Paralleeleja substituutiolle *auj > *aiv löytyy kyllä: kaivata <-- G *kaujan, raivata <-- *straujan, raivo <-- *traujōn. Nämäkin on sinulle kerrottu jo aikaisemmin, mutta jostain syystä ne eivät pysy muistissasi."

Tuollaisia "flauja" ja "plauja" -muotoja ei ole, eikä varmaan "kaujakaan"...:

http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=stream&searchmode=none

http://www.etymonline.com/index.php?term=fleet&allowed_in_frame=0

Nuo kermaani-sanankirjainmuunnokset ovat tasan yhtä paksua potaskaa kuin slaa- vilaiset läävät ja roomalaiset alttarinaidatkin "laivan" etymologioina. Tännekin tuo pankermanistinarutus on päätynyt, Suomen (puoskari)valtion sivuille:

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=42760&hakusana=laiva&sanue_id=22802

Se on kuitenkin IE-sana, ja balttisana. Se on yksi niista sanoista, joka on lähtenyt kantabaltin muodosta, joka on yhä liettuassa, kehittymään aluksi SEELIn kielen mukaan. Tuota kieltä ainakin suurin piirtein varmaan puhuivat myös Volgan goljadit paikannimien perusteella.

Tuo kantabaltin sana on "lengvas" = kevyt, helppo, vasen, huono, nykyliettuaksi lengvas = kevyt, helppo (laivas = laiva), latviaksi säännöllisesti "liegs" = kevyt, helppo len-gvas on jaettu tavuihin kuten slaavikielissä ja -en- > -ie-),preussikielillä tuo muutos olisi "*langw(a)s", joka menee muotoon "langus". Preussissa on kui- tenkin kaksi muutakin laiva-sana: "laiwan", joka on jotvingin sanan kaltainen ja "laigus", joka jälkimmäinen hieman epäsännöllinen on myös kuuria.

Sana tulee kantabaltin sanasta

" ide. *leng- „supti(s) ir pan.

http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/
 

Siloin taas kun -ng- on SUOMEN tapaan miellety yhtenä äänteenä, joka sulkee nenäpuolivokaalina tavun leng-vas samoin se olisi len-, lep-, lem tai leb-, kaikki nuo tavut muuttuvat v:n edellä liettuassa yleensä tavuksi -lie- , kuurissa tavallisesti tavuksi lei-, selissä ja jotvingissa tavuksi lai-, skalvissa tavuksi lau- ja preussissa murteesta riippuen tavuiksi lai-, lau-, tai lan-. Seelissäkin se voi muuttua tavuksi lan-, ja liettuassa ja latviassa ja jotvingissa taas len- voi säilyä sellaisienaan. Tuo valikoima riippuu myös seuraavasta vokaalista:jos v:n paikalla olsi ollut p tai b, niin jotvingissa en- olisi muuttunut pitkäksi o:ksi, preussissa pitkäksi a:ksi ja kuurissa pitkäksi u:ksi, kuten vartalossa "lemp-" = liekki: liep- (lt), leip- (lv) . lap- (kr.), lop- (jtv.), laip- (sl.).

http://www.suduva.com/virdainas/

" lengvas light, easy
lengvaseilingas light-hearted
lengvaseiliskas simplistic, easy
lenkt to bend (Inf)

laivas Left (direction)

ship laivan "

Preussi: http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf

LAÎWAN  [hlaiw + laivas + laiva MK] = laiva

LANGUS  [Langiseiliskan 95 VM] = kevyt "

(Myös suomen san "loiva", jolla on myös merkitys heikko, kevyt saattaa liittyyä tähän yhteyteen, mahdollisesti lapin kautta lainautuneena, Sen sijaan Algu-tieto-kannan tähän yhteyteen yhdistämä saamen sana "låihtto" = loitto  liittynee tuo- hon seuraavaan sanaan "lieta" = kaukainen ääri, laita. Jos näin on se voisi tuoda valaitusta sellaisiin sanoihin kuin "koira" (kuonollinen), Koitere (vrt. Keitele) jne.)

 

Katsotaan tuolta vielä erityisesti tuota ”kaujan- kaivata” -yhteyttä.

Kaujan on siis ”kutsua”, ”huutaa”, ”kiekua”, ”tiedottaa”, ja sen vastine gootissa lienee tämä verbi:

http://www.ling.upenn.edu/~kurisuto/germanic/goth_wright_glossary.html

” kannjan, wv. I, to make known, 158 note. OE. cennan, OHG. kennen. ”

http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=cennan&searchmode=none

ken (v.)

"to know," Scottish dialect, from O.E. cennan "make known, declare, acknowledge" (in late O.E. also "to know"), originally "make to know," causative of cunnan "to become acquainted with, to know" (see can (v.)). Cognate with Ger. kennen, Dan. kjende, Swed. känna. Related: Kenned; kenning. ”

Erityisesti latviassa on myös varsin tavallista konsonattien v ja j vaihtoehtoisuus, esimerkiksi:

 

kaiva” sk. kaija” = lokki

 

Tästä tapauksesta en tiedä, mutta usein se johtuu siitä, toinen vana on verbin indi- katiivin pressensin (kai-utta-ja) ja toinen partisiipin preesenin (kai-utta-va) johdos. Latgallin kielen -uot- (= -oida,-oittaa) -päätteisissä verebeissä -j-:n vaituminen -v-:ksi muuttaa pseesensin imperfektiksi.

 

http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf

 

” darbības vārdi, kas nenoteiksmē beidzas ar -uot un, atšķirībā no latviešu literārās valodas,arī tie darbības vārdi, kas beidzas ar -ynuot.Šiem darbības vārdiem tagadnē ir piedēklis -oj- (-ynoj-), pagātnē - piedēklis -uoj- // -ov- (-ynuoj- // -ynov-), piemēram: dūmuot - dūmoju - dūmuoju // dūmovu; maluot - maloju - maluoju//malovu; ratynuot - ratynoju -  ratynuoju // ratynovu; ”

 

On kuitenkin niin, että ”kaivata”-verbin lainautuva vartalo EI ole ”kaiva-” vaan se on ”kaipa-”, joten nuo hienoudet EIVÄT KOSKE tätä tapausta ainakaan välittömästi!

S(uomen)S(anojen)A(lkuperä) yhdistää sanan ”kaivata” sonoihin ”kaihota” ja ”kaihi”. Tällöin, jos kyseessä olisivat balttilainat,pitäisi löytyä sana,joka alkaa k-:lla tai g-:llä ja jonka keskellä on äänneyhdistelmä ”-epš-”, josta voi suomeen lainauta -p- tau -h- samaan paikkaan. Kanta-baltissa on lähes jokaisella kaksitavuisella ver- billä -e-:llinen ”neutraali aspekti", sillä aspekteja muodostetaan vokaaleja vaihta- malla samaan tapaan kuin arabiassa muodostetaan taivutusmuotoja. Tälläinen sana on ainakin 

kepšė́ti...kèpši...kèpšė́jo iter., kepšnoti, kepšnója, kepšnójo = (viegli = kevyesti) /ie/sist = lyödä (mm. sydän), nakuttaa, läpsiä, läpättää; iedunkāt = muksia, nahistella

Tuossa ”kaija”-tapauksessa se kantabaltin verbi on kuitenkin luultavasti ”gai-”,josta tulee myös liettuan ”gaidys”, latvian ”gailis” = kukko. Tämä ”kaikua”, ”tiedottaa” -sana saattaa olla myös SU-perua ja olla samaa juurta kuin ”koi” ja ”kajo”.  

kèpšt interj. = hupsista! caps (viegla pieskāriena apzīmēšanai); buks (vieglas iesišanas trokšņa apzīmēšanai); blakš (vieglas krišanas trokšņa apzīmēšanai)

Edelleen SSA yhdistää tämän sanan latvian verbiin ”kaitet ”, joita on kolme eri tavoin taipuvaa ja eri merkityksistä:

kaitēt a (~ju, ~-, ~-, ~ja, ~s) , būti žalingam = vahingoittaa, kenkti = kiusata, kenkkuilla

tas var kaitēt veselībai - tai gali pakenkti sveikatai = voi vahingoittaa terveyttä

tas viņam nevar kaitēt - tai jam negali pakenkti = se ei voi häntä vahingoittaa

kaitēt b tik 3. prs. (~š ir ~t, ~tēja, ~tēs) = painaa mieltä, masentaa, surettaa (tämä on nyt se  -š-muoto, jota SSA tarkoittaa.
kas tev kaiš(kait)? - kas tau yra? = Mikä sinun on?
kas viņam nekaiš (nekait) - ko jam trūksta, bepig[u] jam = mitä häneltä puuttuu, hän on vailla?
Kas kait zirgam auzas neēst, kad silē iebērtas - ko arkliui avižų neėsti, kai[pilna] abrakinė po kaklu = joka pihistelee hevoselta kauroja sille itselleen valjaat kaulaan (= about: kuokkikoot nuukat isännät itse peltonsa).

kaitēt c (~ju, ~-, ~-, ~ja, ~s), kaitinti (pvz. geležį esim.rautaa) = kuumentaa

Latviasta löytyy kuitenkin tämän samaisen Fraekelllin etymologisen avulla enemmän nappiinsa osuva

kaivata” -sana kaipt...kaipst...kaipa = ikävöidä kuollakseen):

Fraenkel:

Kė'pti...kėpsta...kễpo = keĩpti...keĩpsta...keĩpo =

Lithuanian: kaĩpti...kaĩpsta...kaĩpo = pyörryttää, sairastella, potea, riutua, kuihtua surkastua

Etymology: 'schwindelig werden = pyörryttää, kränkeln = potea, sairastella, siechen = kitua, riutua, sich abzehren = kuihtua, surkastua',

kaĩpalioti und kaipalióti, kaĩpiniuoti 'dahinsiechen, dauernd krank sein',

kaipinė'ti 'wie ein Toter, ein nicht recht Gescheiter umhergehen',

kaipìnti 'hart mitnehmen = ottaa valtaansa, viedä mennessään, angreifen = tarttua, erschöpfen = uupua, uuvuttaa'

keĩpti...keĩpsta...keĩpo 'kränkeln = sairastua, sich abzehren = uupua, mager werden = laihtua, den Geist aufgeben = päästää henki, verenden = menehtyä',

kūdikis nukeĩpėlis 'kränkliches, mageres Kind = sairaalloinen lapsi',

kỹpti...kỹpsta...kỹpo = 'abmagern = laihtua, sich abzehren = kuihtua, dahinwelken = riutua',

daneben von den separat. Komposita at-, iškỹpti aus gleichfalls 'sich von einer Krankheit erholen' = toipua sairaudesta,

ebenso (von separat. atkỹparuoti aus) kỹparuoti 'langsam auffüttern'= syöttää eläin teurastettavaksi,

kỹparuotis 'schwer von einer Krankheit genesen = tervehtyä (vaikeasti) saitaudesta, mit Mühe wieder zu Kräften kommen = saada vähitellen voimansa takaisin';

lett. ķeipt (ķeipst, ķeipa) 'quienen = sairastella, sein Leben fristen = pidentää elämää' (wohl Lituanismus),

kaipt (kaipst, kaipa) 'lange warten = kaivata, odottaa kauan, müssig dastehen = olla tyhjänpanttina, vor langer Weile vergehen = ikävöidä kuollakseen, sich abquälen = kitua (hengiltä)'.

Kaiho” sopii tähän samaan putkeen erinomaisesti, sillä berbi ”kaitēt, kaiš” on samaa kantabalttilaista juurta (nimenomaan tuo preesens, joka määrää tahdin) kuin liettan ”kèpši”, (seeliksi ”kais”). (Tuo ”kaitēt” voi olla vähän väärä arvaus yksipersonaisen vebin nominatiiviksi, jota ei koskaan käyte- tä, ja oikeampi olisi ”**kaisēt”. Onkin sana ”kaisīt” = sataa (vilja lakoon), kataa, pudotella.)

Fortunatov vergleicht kaĩpti usw. mit abg. océpénéti 'trocken werden' = kuivettua,

russ. ocepenet' 'erstarren' = jähmettyä etc.

Berneker ist dieser Etymologie gegenüber mit Unrecht skeptisch. Die slav. Wörter gehören zu

ksl. etc. cépiti 'spalten' = halkaista, russ. cep etc. 'Dreschflegel = puimavarsta, varsinuija',

eig. 'abgespaltenes Stück Holz' = halko, halkaistu puupölli;

vgl. russ. okolet' 'erstarren, krepieren = jähemettyä (”patsaaksi”)' zu kol 'Pfahl' = paalu, parru.

Būga stellt lit. kaĩpti etc. zu der Sippe von

lit. kvaĩšti 'dumm werden, verdummen' = tyhmetä, kvaĩlas 'dumm' = tyhmä,

kuitė'ti 'verrecken' = kuolla (”kuitata”), etc. (sowie s.v. kvaĩkti (-ksta) = kvaisti (-sta) = kvaišti (-šta) seota päästään).

Seelitaustainen Kazimieras Būga on tuossa varmasti sikäli oikeassa, että molemmat tulevat kantaindoeuroopan tavusta

*kʷe, joka tarkoittaa lisäämistä, ja joka sitten esimerkiksi balttikielissä menee mm. muotoihin ”ke-”, (”k'e-”) , ”kve-” (”k've-” > ”čve-” > ”hve-” > ”ve-” jne.), ”pe-”, ”p'e-”, jotka sitten edellen kehittyvät kuin kielen sääntöjen mukaan.

*-kʷe "and" Lat. -que, Goth. -u(h), Gk. τε (te), Skr. (ca), Lyc. -ke, Luw. -ku, Alb. se, Breton -ge

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/k%CA%B7

Tähän kanta-IE:ssä lisätään puolivikaalivartalopäätteet -l-, -m-, -n-, (- ƞ), -r-

kʷel-” = nostaa, ”kʷem-” = taivuttaa (kimmota), vinouttaa, ”kʷen-” = puolustaa, kapinoida, ”kʷer-” = lyödä, kostaa. Näitä voi bongata tuolta linkistä. (Sosiaalinen merkitys on aina perustavampi kuin luontoon liityvä päin vastoin kuin SU-kielissä.)

”Kvailas” tulee muisnisliettuan sanasta ”*kvem-l-as” = ”vinksahtanut”, tai mahdolli- sesti ”*kvenlas”,”lyömä(läinen”),jossa -l- ei nyt ole kantaindoeuroopan vartalopääte, muinaisliettun adjektiivin johdin ”-kaltainen”, joka vastaa sanskrootin ja seelin vas- taavaa johdinta ”-ar-” ja kuu- rin tunnettua vastaavaa johdinta ”-er-”. (Myös ”-ur-” esiintyy, esityisesti venäjän balttilainoissa.)

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1322256.html#p1322256

 

Lithuanian: laũkas = pelto, kenttä

Etymology: 1 = 'Feld = kenttä, Acker = pelto, Ackerboden = peltomaa,Land =maa',
dazu Direktiv laũk(an), laukañ 'hinaus, heraus' = ulos, pihalle
Loc. laukè 'draussen, im Freien, ausserhalb' = ulkona,
laukìnis 'zum Feld, zum Acker gehörig' = alko-, pelto- (mm. -työt), und 'wild = villi, nicht gezähmt = kesyt(tämät)ön, wildwachsend = villintynyt kasvi), reissend = ”pitelemätön”, grimmig = raju, ungesittet = huonotapainen, roh = raaka' 

(vgl. zu sämtlichen Bed. lat. agrestis: ager),
laũkymė 'Lichtung im Walde' = valoisa paikka metsässä,
laukúotis, laukinė'tis = eĩti laũk 'austreten = pistätyä ulkona, seine Notdurft verrichten' = ”käydä ulkona (tarpeilla)”,
laũkiškas 'feldmässig' = armeijan, kenttä- ,
lauknešà, -ễ, -ỹs 'hölzernes Geschirr, indem den Landarbeitern das Essen auf das Feld hinausgetragen wird' = kannettava eväslaatikko (2. Tl. nèšti 'tragen'),
laukiniñkas, laukinaĩtis, laukionis, laukunis (an der ersten Stelle im Gegensatz zu pilionis 'Stadtbewohner'= kaupunkilainen), 'Mann vom Lande= maalainen,Bauer = viljelijä',
lit. Flussn. Laukantė,


lett. lauks '(freies) Feld = (vapaa) kenttä, Waldblösse = metsäaukio, Lichtung = valoisa paikka',
Loc. sg. laukā 'hinaus, heraus' = ulos,
laukunis 'freie Fläche = vapaa tila, freier Platz = vapaa paikka',
laucinieks, laucenieks, laucenietis 'Feldbewohner,Landmann'= maamies (zu der Intonationsverschiedenheit von lit.laũkas mit Schleifton und lett.lauks mit Dehnton)
preuss. laucks 'Akker = pelto, Feld = kenttä' neben zahlreichen Ortsnamen, die dieses Subst. sei es als Vorder-, sei es als Hinterglied enthalten,
laukinikis 'leman = uudisraivaaja' (= 'wer vom Oberherren ein Lehn erhalten hat, Grundbesitzer'),

laucagerto 'Rebhuhn' = peltopyy Voc. 768
(2.Tl. preuss. gertis 'Hahn, Huhn' = gerto 'Henne' = kana).

Die Wörter stammen von der idg. Wz. *leuk-, *louk-, *luk- 'leuchten'

Tämä ei tarkasti otten ole totta: "lankas" = pelto ja "lanka" = tulvaniitty ovat sama sana, joilla on vain eri sukupääte, kun alkuperäinen neutrin "*-an" on lakannut liet- tuassa olemasta.Sant tulevat kyllä "*lenk"/"*leuk"-kanta-IE-muodsta mutta EIVÄT merkityksessä "leuchten" vaan merkitylksessä "linken" = "lenkti" = taipua. Tästä tulee vielä paljon muita sanoja kuten "Lenkija" = "peljtojen maa" = puola, jotka eivät voi tulla "tähdistä" (preussin "lauksna" = "valollinen". Suomen sana lauka = suon- silmäke, paljas paikka pellossa tulee luultavasti seuraavasta sanasta laukas 2.

(s. auch s.v. laũkas = pelto, láukas 'blessig' = laikkupää, laukki). Sie hängen speziell zusammen mit
ai. (u)loká- 'freier Platz = vapaa paikka, das Freie, Weite, Welt = vapaa, laaja, ulkomaailma',
lat. lūcus '(einer Gottheit geweihter) Hain' = (pyhä) lehto (”Luukku”! samaa juurta toki!),
osk. lúvkei´ 'in luco',
ahd. lõh 'niedriges Holz, Gebüsch, mit Gebüsch bewachsene Lichtung vor dem Walde' ,
ae. léah, ne. lea 'meadow = niitty, kenttä avoin paikka,

field = kenttä, open space = avoin paikka'.

Ich füge dtsch. Ortsn. hinzu wie Luckenwalde (südl. von Berlin),
Dobrilugk-Kirchhain im Krs. Luckau, die von sorb. łuka 'Wiese' = niitty,
łukowina 'Wiesenfläche, Prärie' = preeria, abgeleitet sind;
vgl. auch die Doppelbed. von slav. ląka, lągú.
Über slav. Luh in dtsch. Ortsn. s. noch Trautmann Ortsn. Meckl.-Holst. 98 ff., über das Verhältnis von lit. laũkas etc. zu slav. ląka Brückner KZ 42, 355.

Aus dem Toch. gehören zu der hier behandelten Familie Dial. A lok, B lauke 'entfernt, fern' = kaukainen, A lokit, B laukito 'Fremder' = vieras, Präfix A lo-, B lau- 'weg, fort' = pois.

 

Lithuanian: laũkas = laikku (myös pelto)

Etymology: 2 = láukas 'blessig, mit einem weissen Fleck auf der Stirn' = laukki (adj.),

laũkis, fem. laukӲtė, laukùtė 'männliches, weibliches Tier miteinem weissen Fleck auf der Stirn' = laukki,
laukӲs 'Blässhuhn' = helmikana
laũkymė 'Blesse (eines Pferdes oder anderen Tieres)' = (valkoinen) laikku,
lett. laiuks 'blessig, mit einer Blesse' = laukki (adj.),
laucis 'Pferd, Ochs mit Blesse auf der Stirn = laukki härkä, hevonen, schwarzes Bläss-, Wasserhuhn = luhtakana',
lauce 'Kuh mit einer Blesse' = laukki lehmä,
laukums, lauks 'Blesse' = vaalea laikku.

Zusammenhängend mit griech. leukòj 'weiss = valkoinen',
lat. lūcidus 'lichtvoll = valoisa, hell = vaalea',
idg. Wz. *leuk-, *louk-, *luk- 'leuchten = valaista';
cf. noch ai. roká- 'Licht',
av. raočah-, apers.raučahī 'Licht, Leuchte, Tag',
av. raoxénaī 'glänzend = välkehtivä',
ai. rúciī 'Licht = valo, Glanz = kiilto',
arm. lois 'Licht', lusin 'Mond = Kuu',
slav. lat. luna 'Mond',
pränest. Losna;
russ. luč' 'Strahl = säde' luča, lučina 'Kienspan = sädekehä'
preuss. lauxnos Voc. 4 'Gestirne = tähdistö',
luckis Voc. 640 'Holzscheit = halko',
griech. lúcnoj 'Leuchte' (aus *luksnoáī),
lat. lūx 'Licht', lūcēre 'leuchten', lūmen 'Licht' (aus *loucsmen),
got. liuha 'Licht',
ae. líexan 'leuchten',
ahd. liehsen 'hell = vaalea' usw.

(s.v. laũkas 1).

Lit. laukas 'blessig' usw. ist hypokoristische Kürzung von vollerem laukkãktis 'mit blessiger Stirn' (2. El. kaktà 'Stirn');
vgl. etwa Daukantas Būdas 188 arklys laukaktis 'Pferdmit blessiger Stirn';

Aus dem Balt. stammen finn. laukki usw. 'Blesse, Tier mit einer Blesse' etc.

 

Lithuanian: laũnagas = illallinen (tietynlainen, luterilaisilla alueilla)

Etymology: 'Vesperbrot = välipala(leipä), voileipä, Nachtessen = yösyöminen', in Memel.
Dort benennen manche in dieser Weise auch die beiden Mahlzeiten, die die Leute bei dem in der Nacht geschehenden Flachsbrechen bekommen, sowie das Frühstück der Drescher. Im Memelgebiet kommt ausserdem nach Geitler Lit. St. 94. 100 noch palaunagė 'Vesperbrot' vor.

Das Wort ist nebst lett. launags 'Mittagszeit = päivällinen, Vesperbrot, Mittagsmahlzeit, Mitternacht',
palaunadze, palaunags, palaunaĝis 'Vesperzeit, Vesperbrot, Zeit zwischen Vesper und Abendessen' aus estn. lõunog entlehnt.

Von Wichtigkeit ist, dass sich launags, palaunaĝis besonders in der Sprache der Letten auf der kurischen Nehrung finden;
es ist daher möglich, dass launagas in Memel und lett. launags auf einem gemeinsamen kurischen Substrat beruhen.

Dann wäre die Entlehnung aus dem finn.-ugr. schon verhältnismässig alt.

(Siis SU-lainoja kuurin kautta balttiin!)

 

Lithuanian: lė'nas = rauhallinen, hiljainen, mieto, heikko, laiska

Etymology: lễnas 2. = 'ruhig, still, sanft, mild, verträglich, langsam, träge, phlegmatisch, pomadig, dünn, schwach', lėlývas dass.,
lễtas 'langsam, träge, ruhig, still, sanft, vertraglich, bescheiden, zurückhaltend, geduldig, gefasst',
Adv. lễčiai 'hübsch, langsam, recht sanft'
(lễtas = drūčiai: drū'tas, vgl. s.v. drū'tas),
lett. lēns 'langsam, leise, sanft, faul, gelassen, gelinde, mild',
lēts 'leicht, leichtsinnig, billig, wohlfeil',
(zu den Intonationsverhältnissen von lit. lėnas und lėtas sowie von ihren lett. Entsprechungen s. Būga),
Adv. lēti und lēši 'leicht'; cf. noch
lett. lēlis in der Bed. 'schlaffer, ungeschickter Mensch, der nichts sicher anfässt noch hält, Tölpel' = tollo, typerys.

Die Wörter sind urverw. mit abg. lénú, serb. líjen, ačech. léný 'faul' = mätä, russ. lenivyj = laiska, dass., lentjaj 'Faulpelz' = laiskuri,
ksl. lén', russ. len' 'Trägheit' = hitaus, usw.,
vgl. ferner abg. lét' jestú 'es ist erlaubt, steht frei',
lat. lēnis 'sanft = vieno, gelind = lievä, lauhkea, milde = almu',
lētum 'Tod = kuolema, Untergang = perikato, Vernichtung = hävitys'.

Alle diese Wörter stammen von der idg. Wz. *lē(i)-,

(pelkkä *lē- kyllä, josta sitten tulee le-n-(s-/t-,g-/k-), *le-m-(s-/z-,p-/b-),
*le-l-, le-r-, joissa -n-, -m-, -l-, ja -r- ovat ns. vartalopääteitä ja s-/t-, d-/t- ja
p-/b- ovat sananjohtopäätteitä.)

die auch den lit. léisti, palóda (s.s.v.v.) zugrunde liegt.

Da die Langdiphthonge ihren zweiten Komponenten aufgeben können, so kann, wie bereits bei léisti angedeutet, Übertritt in die Ablautsreihe der gewöhnlichen langen Vokale Platz greifen; daher finden sich im Lit. einerseits leītas 'geduldig = kärsiväl-linen, ergeben = omistautunut, gefasst = maltillinen',
mit -ui- Diphthong wegen des despektierlichen Sinnes
lùina 'träge = hitaus, schwerfällig = kömpelö, stumpfe = tyhmä, tölpelhafte = tomppelimainen, faule Person = turmeltunut, syntinen henkilö',
andererseits latùkis, -šis 'kurzbeinig' = lyhtjalkainen,
ląšas 'lahm' = rampa, (ei ole todennäköisesti tästä, vaan sarjasta ”*lem-”!)

Gdf. lonkoī (cf. finn. lonkko 'hinkend' = ontuva, lenko).

(Tulee haarasta lenkti = taivuttaa. Sanan on tähän asti uskottu olevan turkkilaista alkuperää, mm. Timur Lenk = Timur Ontuva, ja hänen toinen jalkansa oli todellakin lyhyempi kuin toinen.)

Lit. ląšas kann nicht mit der Sippe von lit. lamìnti usw. (s.d.) zusammenhängen, wie ich annahm. Tautosyllabischer Vokal + m bleiben im Lit. vor Zischlauten im Gegensatz zu tautosyllabischem Vokal + n erhalten (vgl. lit. kĩmšti, kamšà).

(Jaahah, aivan uutta tietoa. Että liettuassa tavun lopun puolivokaali -m- säilyy seu- raavan tavun suhuäänteen edellä toisin kuin muutoin samoin käyttäytyvä tavunlop-puinen -n-. Tämä asettaa kuitenkin KANTABALTIN ilmiönä kyseenalaiseksi, sillä nuo muuttuvat pitkiksi nasaalivokaa-leiksi tavallisesti jo kantabaltissa. Se on kuin onkin käsitettävä MUINAISLIETTUAKSI, missä noin tapahtuu. Olen tätä esittänyt ennenkin, muista syistä.

Liettuan ląšas < *lanšas kuitenkin olla lainautunut muiden balttikielten kautta, kuten esimer- kiksi myös laužti < *lamsti < *lemsti = halkoa < lemti = halkaista, ratkaista, tuomita, leimata?)

 

Lithuanian: liepsnà = liekki, liepsnis = liesi

 

Etymology: 'Flamme = liekki, Lohe = lieska, loimu',

davon liepsnóti 'flammen = liekhtiä, lohen = loimuta, lichterloh brennen = palaa liekillä',

lett. liesma 'Flamme = liekki',

liesmuot 'flammen = liekehtiä, hell brennen = palaa valaisten'.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. meint, dass lett. liesma im Hinblick auf lit. liepsnà zur Not auf *liepsma zurückgeführt und mit

lett. lipt (lip, lipa) in der Bed. 'anzünden = sytyttää' verbunden werden könne.

Eine urbalt. Gdf. *liepsmā nehmen auch Būga Aist. st. 74 und H. Petersson BSIWst. 131 Kenn. 8 ff. an, vgl. aisl. leiptr 'Blitz = salama'.

Doch rechnet Endzelin wegen liv. liesm = liekki, das freilich an und für sich aus dem Lett. entlehnt sein könnte, mit livischer Herkunft.

Löwenthal AslPh 37, 381 vergleicht lit. liepsnà mit lit. líepa 'Linde = lehmus' usw., was Vasmer Wb. 2, 44 mit Recht ablehnt.

Berneker Wb.1, 723 denkt an Zushg. von liepsnà mit skr. lipan 'Äsche = harjus, Thymallus vulgaris' usw.

Bugge BB 3, 104 ff. und H. Petersson BslWortst. 13 ff., Kenn. 8 ff. ziehen lit. liepsnà unrichtig zu lit. lópė 'Fackel = soihtu' (s.d.).

(Ei tarvitse olla virhe: jos kantamuoto on ollut ”*lemp-” jollainen kuurilainen sana (= sytyttää, käynnistää) länsiliettuassa murteessa esiintyykin, niin siitä tulee aivan säännöllisestiti liettuaan ”liep-” ja jotvinkiin ”lop-” ja preussiin "lāp-".)

Būga RFV 65, 317 ff. bringt lit. liepsnà in Verbindung mit lit. laizdýti 'sich im Feuer befinden, brennen' = joutua tulen valtaan, palaa. Doch gehört lit. laizdýti, wie die einschlägigen Stellen beweisen, vielmehr zu liẽžti (~ia, ~ė), laižýti (~o, ~ė) 'lecken = nuolla'.

(s. über žd > zd nach nichtgutturalen Lauten Būga RFV 65, 303, Endzelin SIBEt).

Endzelin zitiert aus Kurschat liepsnà laizdo prõ stógą, 'die Flamme leckt zum Dache heraus',ugnìs sulaizdo vándenį,'die Flamme verzehrt das Wasser', Nessel- mann 352 zitiert noch liepsna laizdo šiauduose 'die Flamme leckt,lodert am Stroh empor'.

Ich füge hinzu Willent EE 92, 9 = Act. ap. 2, 3 lieszuwius perdalitus kaip ugnimi laisdanczius 'zerteilte Zungen, die gleichsam (von) Feuer lecken'.

Auch in Daukšas Post. finden sich oft derartige Verbindungen, (aus Luk. 16, 24) šaizdáu szioi' liepsnoi' 'ich lecke (= lodere) in dieser Flamme',  ugnia šéizdą liežuwiei '(von) Feuer leckende Zungen' usw.

Das genannte laizdýti hat trotz Būga a.a.O. nichts gemein mit léisti 'loslassen', obschon Stellen vorkommen wie Szyrwid PS 1, 302, 25 bažničia szwenta turi ugnį sawimp ir dega ju, anu kurios ataio sunus Diewo šeyst aba sukurt unt žiames = poln. kos´ciół s´wiȩty ma ogien´ w sobie y gora nim, onym, którego przyszedł Syn Boz†y puszczac´ na ziemi 'die hl. Kirche hat ein Feuer in sich und brennt dadurch, durch jenes nämlich, welches der Sohn Gottes auf die Erde herabzulassen kam'.

Ich stelle lit. liepsnà, lett. liesma zu lit.lìpti 'kleben (bleiben), klebrig sein, klettern, steigen', lett. lipt dass. (s. über die Bedeutungen sowie s.v. lìpti).

Auch in dem von M.-Endz. zitierten Sinn 'glänzen, flimmern, anzünden' liegt das- selbe Wort vor; vgl. das lit. Intens. lip(d)ýti 'leimen = liimata, kleben = takertua', lett. lipīt 'klettern = kiivetä, anzünden = sytyttää, anstecken = pistää kiinni jhnkn, schlagen = lyödä, einen Hieb versetzen = suorittaa isku (aseella)'. Lett. lipīt sveci 'ein Licht anstecken = kiinnittää valo' heisst eig. 'eine Kerze kleben lassen = sytyttää kynttilä', während sich die Bed. 'schlagen' durch dtsch. einem eine kleben erläutern lässt.

Auch im Ai. kommt das mit lit. lìpti etc. urverw. lip- in der Bed. 'anflammen, entzünden = syttyä' vor (s.P. Wb.).

Būga erwähnt noch lit. pãlipas 'Holzspan = puunlastu, sytyke'; vgl. Daukša Post. 14,16 palipai, kuréis ugnis kērszto Diewo didžiáus o didžiáus susikũre ir įsidegino 'die Holz- späne, durch die das Feuer von Gottes Zorn mehr und mehr angefacht und entzündet wurde'.

Skardžius Šv. darb. 1928, 801, ArchPhilK 3, 51 erwähnt auch das von lìpti aus gebildete Intens. laipa, laipda 'lodert = liekehtii', eig. 'steigt empor = nousee ylös' bei Bretkun Joel 2, 5.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1416400.html#p1416400

 

Lithuanian: líeta = hyöty, etu, voitto, päämäärä, asia, olio, tila, (asian)laita



Etymology: 'Nutzen = hyöty, Vorteil = etu, Gewinn = voitto, Zweck, Sache = asia, Ding = olio, esine, Angelegenheit = tilaisuus'.
Dieses besonders im Žem. vorkommende Subst. (Žemaitin murteesta)
(sehr häufig bei Daukantas und sonst z. B. in Salantai,
in der Form lėta in Memel, wo ie und ė zusammenfallen),
ausserdem im aukšt. Joniškis, nicht weit von der lett. Grenze, ist aus
lett. lìeta 'Wert = arvo(kkuus), Tüchtigkeit = kunto, kunnollisuua, Tauglichkeit = sopivuus, kelvollisuus, etwas Wertvolles = arvokas, Gutes = hyvä, der Tüchtige = kunnollinen, Taugliche = sopiva, käypä' entlehnt, da man, wenn es echt žem. wäre, ei, bzw. ij erwarten würde.

Wie Jægers 86 ff. auseinandersetzt, ist líeta abgeleitet von der s.v. liemuõ = vartalo, runko, perusta
erwähnten Wz. *(s)lei- 'glatt = sileä, tasainen, glitschig = liukas, usw. '.

Dagegen besteht kein Zushg. mit abg. lét' jest´ 'es ist erlaubt = on sallittua, steht frei eisoo vapaasti' (s. darüber s.v. lė'nas).

Aus dem Lett. stammt finn. laita 'Ordnung, Beschaffenheit, Bewandtnis, Verhältnis'

(s. Thomsen Ber. 196 und zuletzt ausführlich Nieminen FUF 22, 12 ff.).

(Sana tulee PREUSSISTA eikä latviasta, sillä preussissa sillä on kaikki samat merkitykset kuin suomessakin: tila, laita, reuna, syrjäalue, epälemättä myös ”laidattu” alue ”laidun”. Sana tulee liettuan ”leisti...leidžia...leidė” = laittaa (sivuun), (kirj.) heittää yli laidan, päästää (menemään) vastaasta verbistä ”laistun...laidda...laiddā”, mt.

("Yrittänyttä ei laiteta" on verbin osalta preussia ("Stengusis ni laiddamas") ja tarkoittaa, että "Yrittänyttä ei heitetä yli laidan".)

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-27225.html

(Linkissä on sana yhdistetty väärin sanaan ”liesti”= koskea, joka tulee ehkä SU- vaikutteisesti IE- sanavartalosta ”*klem-” = tarttua, kuten esimerkiksi ”liepsna” = liekki tulee vartalosta ”*plem(p)”.)
Von lit. líeta stammen Denom. lietoti, -uoti 'nützen' = hyödyntää, die Daukantas öfters gebraucht.
Im Lett. bedeuten die entsprechenden lietāt, -uōt 'ausnutzen = käyttää loppuun, benutzen = pitää hyvänään, gebrauchen = käyttää hyväkseen, verwerten = aliarvostaa, anwenden = käyttää'.

Tästä sanasta tulee varsin mahdollisesti muös saamen "låihto" = vakaa tila, henkilö, sm. "loitto" = laita, etäisyys, kaukaisuus.

 

Lithuanian: liùmba = typerys,

 

Etymology: lũmbis 'ungeschickte Person, Tölpel, Tolpatsch, Dummkopf',

lũmbinti 'in schlapper Haltung sich fortschleppen';

vgl. lett. ļumba, -is, lumbis 'dummer Klotz, Lump, Plumpsack = hölynpöly', eminent volkstumliche Ausdrücke, die in verächtlichem Sinn gebraucht werden.

Dass lett. ļumba usw. aus  liv. lōmp, lomp 'Lump, Taugenichts, Schlingel' stammt, ist wegen

lit. liùmba unwahrscheinlich. Eher handelt es sich um unabhängig vollzogene lautnachahmende Bildungen, oder das livische Wort ist aus dem Lett. entlehnt.

 

Lithuanian: l(i)ũmpis = vätys

 

Etymology: 'unbeholfene, ungeschickte, linkische Person = saamaton, lahjaton, “vasenkaätinen henkilö, Tölpel, Tolpatsch = tollo, Schlappschwanz = pöilyhuisku, Waschlappen = pesurätti',

lũmpis auch 'wer beim Gehen beständig stolpert' = kompastelija,

lumpsóti 'in schlapper Haltung sich fortschleppen = ajautua huonoon jamaan, stolpernd gehen = kompuroida';

vgl. lett. lũmpis, ļumpis 'Lump = retku,lumppu, Plumpsack = ryysyläinen, Tölpel = tomppeli',

lũmpata 'Wischlappen = pyyheliina',

lũmpačuot 'watscheln = lyllertää, plump gehen = kulkea, käyttäytä epähienosti',

lũmpata, -u 'watschelnd = vaappuva, hoippuva, lyllertävä (kävely)',

lemperis, ļemperis 'Lümmel = tolvana, lurjus, Taugenichts = tyhjäntoimittaja, Schlafmütze = "yömyssy", plumper = epähieno, oberflächlicher = pinnallinen, unordentl. Mensch',

lemp()is 'Lümmel, Tolpatsch, Plumpsack, Flegel = nuija (varsta)'.

S. die Spielarten mit mb s.v. liùmba, wo ich mich gegen  liv. Herkunft gewandt habe. Z. T. hat bei liũmpis etc. dtsch. Lump eingewirkt;

vgl. lett. lumpiņš 'Lumpen = rätti', das aus dem Dtsch. stammt.

 

Lithuanian: liùrbis = epäsosiaalinen, likainen, taitamaton, tollo, veltto, lorppi



Etymology: liũrbis, -ė, liùrba 'unordentliche, schmutzige, ungeschickte, linkische Person, Tölpel, Tolpatsch, Waschlappen, energieloser Mensch, Schlappschwanz',
liurbùmas 'Energielosigkeit = voimattomuus, Schlappheit' = heikkous,
liũrbinti 'unordentlich, schmutzig herumlaufen',
liùrbiškas 'schmutzig, unordentlich',
(su)liurbė'ti 'schmutzig werden = rähjääntyä',

lett. ļũrba,-is 'ungeschickter,maulaffiger Mensch = lahjaton,pöllämystynyt ihminen, Taugenichts = laiskimus, Säufer = juoppo, Schwätzer = lörppö'
ļurbans 'weichlich = hento, heppoen, schlaff = huono, plump = epähieno',
ļurbīgs 'ungeschlacht = karkea, raaka, plump, maulaffig = töllöttelevä, schwatzhaft = (yli)puhelias'.

Nach H. Petersson BSlWortst. 551 verwandt mit
schwed. larpa 'unsauberes, schmutziges Weib' = törkyinen nainen, lutka
als Verbum 'unsauber, nachlässig sein', norw. dial. larp 'nasser Schmutz' = loka, rähmä.
Für diese Etymologie könnte man auf die
lett. Nebenform lērba 'energieloser, nachlässiger Mensch' = voimaton,”lerppa”, verweisen; dann würden lit. liùrbis, lett. ļũrba usw.ur als Vertreter von *r enthalten, ausserdem wegen der verächtlichen Bed. mit affektischer Palatalisation ausgestattet sein.

Andererseits aber könnten lit. liùrbis,
lett. ļũrba vielmehr mit der Familie verwandt sein,
die unter laũrė 'unordentliche, schmutzige Person = epäsosiaalinen, likainen ihmi- nen,geistig beschränkter Mensch=henkisesti rajoittunut,Schwachkopf= heikkopää',
lett. lauris 'Mensch, der schlaff mit verwirrten Haaren, unordentlich in der Kleidung umhergeht' angeführt ist. Dafür sprechen die Bedeutungen von
lit. liùrbis, lett. ļũrba, die dann suffixales b enthalten würden.
Lett. ļẽrba beruhte in diesem Fall auf sekundärem Ablaut.
Die Moullierung des l von lit. liùrbis, lett. ļũrba wäre analog der ersten Erklärung aufzufassen.

Aus dem Lett. stammt finn. lorppi, lörppi 'Faulenzer' = tunari, laiskuri, lurjus.

Unrichtig ist jedenfalls die vorsichtige Vermutung von Gāters BzN. 6,180, dass lit. liùrbis, lett. ļũrba evtl. aus klruss. jurba 'grosse Menge = suuri määrä, Schar = paljous' entlehnt seien.

(Sen sijaan "lortti" (häm.) vastaavassa merkityksessä tulee englannista.)

 

Lithuanian: lomà = rotko, poimu, kuilu, onkalo, (loma(ssa), limi)

Etymology: 'Grube = kuoppa, kaivos, hauta, Höhle = onkalo. luola, kolo, Vertiefung = syvennys', auch lõmas.

Diese Wörter kommen ausserdem noch vor für 'vertiefte Stelle auf einem Felde = tiiviiksi poljettu maa, enges Tal = kapea laakso, Schlucht = rotko, onkolo, Kluft = halkeama, rako, juopa, Niederung = alanne', žem. = 'Stück Land' = maa-alue.

Das mit ihnen identische lett. lāma vereinigt gleichfalls die Nuancen 'Senkung auf dem Felde = vajoama, Feld, Pfützen = lätäkkö, Sumpf = suopaikka, Grube = kuoppa'.

Lit. lõmas, lomà, lett. lāma lautet ab mit lit. lúoma(s) 'Teil, Streifen (Landes) = maa-ala, maakaista, Schicht = maakerrostuma, Art, Gattung = maalaji(kerros), Stand = ranta',
lúoma 'Augenhöhle' = silmäkuoppa (>silmäluomi!),

lett. luoms, luoma 'Schicht = kerros, Reihe = rivi, Mal = (maa)laji, Zeit = aika(väli)', seit Kronwald Neol. für die von einem gespielte Rolle.

Alle diese Ausdrücke sind ferner verw. mit
lit. lamìnti...lamína, lamìno = lamata, poimuttaa, painaa kasaan,
lémti...lémia...lémė = ratkaista, määrätä, ennustaa, tuomita, (rangaista: leimata, läimiä?)
(lemtis = kohtalo...)
lìmti...lìmsta...lìmo = taittaa (tähkä ym.) , und den unter diesen Wörtern aufgeführten Entsprechungen anderer idg. Sprachen; vgl. in semasiologischer Hinsicht besonders
russ. lom 'Bruch' = rikoutuminen, in alter Zeit auch 'Sumpf',
mit Dehnstufe bulg. lam 'Loch = onkalo, luola, Grube = kuoppa' usw.

Daher ist die seit Prellwitz wiederholte Zusammenstellung von
lit. lõmas, lomà, lett. lāma mit lat. lāma 'Morast = räme, Sumpf = suo',
da es sich bei den balt. Wörtern und ihren Entsprechungen um die

idg. Wz. *lem-, *lom-, *lim- handelt, unmöglich.

Dies haben bereits bis zu einem gewissen Grade Emout-Meillet Dict. 493 s.v. lāma erkannt.

Aus dem Balt. stammt finn. luoma 'rivus,Bodensenkung von der Art eines Fluss- bettes, tiefliegende Stelle, kleines Tal oder Sehlucht mit weichem Boden und ohne Wasser, kleines Tal, Bank oder Stufe zwischen Seen'. (Nieminen FUF 22, 13. 39).

 

Lithuanian: lùnkas = niini- tai pajupunos, -lanka

Etymology: auch Pl. -ai '(Linden-, Weiden)bast' = lehmuksen niini, pajun vitsas
lett. lūks und
preuss. lunkan Voc. 644 dass.,
preuss. stanulonx Voc. 623 'Kellerhals' = näsiä = ”kellarinhalssi” = ”herkkuluukku”,
das wohl in scanulonx (1. Tl. zu lit. skanùs 'wohlschmeckend' = herkku) zu ändem ist),

die poln. wilcze łyko (”sudenniini”) 'Kellerhals' (Pflanze Daphne mezereum= näsiä,
liett. šalčiãlunkis = ”kylmänodotus” t. hamsterinniini (”-kramppi”, ”-luukku”...), žalčiãlunkis = ”tarhakäärmeenodotus, -kuori”), eig. 'Wolfsbast' = sudenniini, vergleichen.
(Kappas vaan, tuo Tampereen kaunis kansalliskukka näyttää olevan puolaksi ”sudenkuori”, mikä tietysti tarkoittaa sudenmyrkkyä.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1283543.html#p1283543

Latviassa kasvia nimitetään ”tarhakäärmeenpajuksi”,jossa ei ole oikein järkeä, vaan sana on otettu preussista ja sen merkitys on muuttunut. Viroksi kasvi on ”näsiniin, -e”.

Näsija” tarkoittaa ”jyrsijää”, ”näsima, näsib” = ”jyrsiä”, joka taipuu siten, että ”näsi-” ei ole sen alkuperäinen omaperäinen tai balttilainen muoto (sen sijaan ”näsiä” saattaa kyllä olla kaikkea tuota). Asioiden meneminen virossa ”nässu” tarkoittaa niiden menemistä myttyyn.
*Näsi(j)ä” on periaatteessa saattanut olla hamsterin vanha nimi (”hamsteri” on kuuria, ”*kampsteris” = ”kasailevainen”, mutta kermaanin kautta, josta alku-h- < -k-), se olisi vähän kuin ”nyysijä” (t.”niisijä = näpistelijä/nypistelijä/nipistelijä) vrt. soopeli = nokia, monni = säkiä jne.

Kreikkalaisessa mytogiassa Daphne merkitsee ”tappavaa tyttöä”:

”Daphne is a mortal girl fond of hunting and determined to remain a virgin”

Preussi:
LUNKAN n [Lunkan E 644] lunkas (lt), kaarna = kuori, kaarna, niini
LUNKI nom sg f [Lonki E 800] takas (lt) = polku, kiertotie
LUNKS m [Lunkis E 199] kampas (lt) = kulma

Lit. lùnkas und seine balt. Verwandten hängen zusammen mit
slav. lyko '(Linden-, Weiden)bast' = lehmuksen/pajunniini.
Der weitere Zushg. der balt.-slav. Bastbezeichnung ist unklar. Uhlenbeck KZ 39, 260 denkt an Verw. mit
ai. lúṇcati 'rauft (aus) = repiä (irti), rupft = kyniä, enthülst = silpiä, kuoria hernetä'.
Jedoch ist auch Anknüpfimg an die Familie von lit. leñkti 'biegen' = taivuttaa,
luñkanas 'biegsam' (s.d.) nichtausgeschlossen.

Aus dem Balt, ist finn. lunka 'Löslichkeit der Rinde von einem frischen wachsenden Baum' (Kalima Festschr. Hirt 2, 208) entlehnt.

Kyllä tämäkin ”langan” etymologian suuntana Jorma Koivulehdon ”kermaanin peräsuoli”- ”etymologian” hakkaa..., u tai a...!
 

Lithuanian: maĩnas = vaihto

Etymology: 'Tausch' = vaihtokauppa,
maináuti 'Beruf eines Wechselmaklers ausüben' = kauppalupa,
mainikáuti dass., und 'Tauschhandel treiben, schachern' = kaupustella,
maininiñkas, mainéiva 'Tauschhändler' = vaihtokauppias,
maininiñkas auch '(Geld)wechsler' = rahanvaihtaja,
ãtmainà 'Wechsel = vaihto , Veränderung = muutos',
veidmainӲs 'Heuchler' = teeskentelijä (”vaihtaa kasvoja”),
bei Bretkun noch veidomainis oder -ys, veidmainiáuti 'heucheln' = teeskennellä, veidmainystė 'Heuchelei'.

Lit. veidmainӲs bedeutet eig. 'das Gesicht ändernd',
cf. svetimaveidis 'von fremdem Gesicht' = vieraannäköinen, dem
in der poln. Fassung obłudnik 'Heuchler, Gleisner = ulkokultainen' entspricht;
vgl. in semasiologischer Beziehung noch russ. licemer 'Heuchler = huijari' aus *licemen.

Lit. maĩnas etc. sind verw.

mit lett. maina, maiņa 'Tausch, Wechsel' = vaihto,
mainīt 'tauschen, wechseln' = vaihto,
mieti 'Tausch, Wechsel, Veränderung' = vaihto, muutos,
mīt (miju, Prater, miju) 'tauschen' = harjoittaa vaihtokauppaa,
pamīšām, -šu 'wechselweise = vaihtoehtoisesti, abwechselnd = muuttuva'.

Hierzu gehört auch der Name der lett. Stadt Mitau;
cf. lett. mītavas 'Tausch, Wechsel, Tauschort = vaihtopaikka, tori'
lit. Flussn. Mytauja, Mytuva (kur.) usw.
Tauschplätze waren nicht selten auf Flussinseln oder an Flussufern.

Lit. Mintaujà 'Mitau' = Jelgava (lt., sm.),
erklärt sich durch Einwirkung des anlautenden Nasals und durch Anlehnung an
mìnti 'treten' = astua, minià 'Menge' = määrä.

Lit. Nituvà, NӲtauja sind aus Mytava dissimilatorisch hervorgegangen (m-v, u > n-v, u).
Der lett. Name Jelgava von Mitau stammt
aus liv. jālgab 'Stadt' = kaupunki; cf. alett. jelgava in dieser Bed.

(Vasmer, dem Endzelins Aufsatz entgangen ist, leitet lett. Jelgava im Anschluss an Thomsen. fälschlich von finn. jalka, estn. jalg 'Bein' ab.)

Aus dem Slav. hängen mit lit. maĩnas etc. zusammen
abg. minąti 'parércesqai, diabēnai, vorübergehen, vergehen = kulua (aika) (von der Zeit)',
russ. minut' = mennä ohi (aika), minovat' = sivuuttaa, ohittaa, välttää,
poln. minąc', mijac',
čech. mijeti etc. ,
abg. etc. mimo 'vorbei = ohitse), vorüber = editse',
abg. etc. mité 'abwechselnd' = muutuva, ména 'Tausch, Wechsel' = vaihto,
izméniti, -njati ´diameībein, diallõttein', A3. Sg. Aor. izmétú sę 'alloiuqá',
russ. menjat' 'tauschen, wechseln' = vaihtaa etc.
Russ. licemer 'Heuchler' = teeskentelijä,
licemerit' 'heucheln' gehen auf
lice-mén- zurück und bedeuten eig. 'das Gesicht verändern(d)' = ”kasvojenvaihto”.
Sie sind an méra 'Mass' = määrä, angeglichen worden unter Dissimilation der Nasale.
Semasiologisch stimmen mit ihnen lit. veidmainӲs, veidmainiáuti (s.o.) überein.

Aus anderen idg. Sprachen sind mit lit. maĩnas usw. verwandt
ai. (ni)máyate 'tauscht', nimayaī 'Tausch' = vaihto(kauppa),
méthati 'macht Vorwürfe = moittia, zankt = riidellä',
míthu(s), mithuyā 'verkehrt = vääristellä, väärentää, falsch = väärä, unrichtig = epäaito',
minā'ti 'verwechselt = vaihtaa väärin, pettää vaihdossa, kääntää nurin, verfehlt = erehtyä, schmäht = herjata, stört = häiritä, handelt zuwider = vastustaa, hindert = estää, entkommt = päästä pakoon',
av. miөahyaī (Adj.) 'verkehrt' = kääntää, miөī (Adv.) 'verkehrt = nurin-, väärinpäin, falsch = väärin', miөwanaī 'gepaart, paarweise vereint = yhdistää, verrata pareittain', maēnī 'Strafe' rangaistus,
griech. moītoj 'Dank = kiitos, Vergeltung = korvaus, kosto' Sophron fr. 168 K.,
lat. meare 'gehen, wandeln', mūtāre '(ver)ändern, vertauschen', mūtuus 'wechselseitig' = molemminpuolinen, vastavuoroinen, commūnis 'gemeinsam' = yhteinen, mūnus 'obliegende Leistung, Amt, Gnade, Geschenk' = velvoittava kyky, virka, armo, lahja',
osk. múiníkú 'communis' = yhteinen, yleinen,
umbr. muneklu 'munus, sportulam',
ir. móin, máin 'Kostbarkeit = hiontavuus, Schatz', Pl. dagīmóini 'gute Gaben, Wohltaten',
gall. Moenus Flssn. 'Main' = Main-joki,
got. misso 'wechselseitig' vastavuoroinen, missadeds 'Missetat' = paha työ, ilkeys, rikos,
maidjan 'tauschen, schachern' = harkoittaa vaihtokauppaa, inmaidjan 'verwandeln' = muuttaa, muuttua, maìms 'Geschenk' = lahja,
ahd. mīdan 'meiden = väistää, lassen = sallia, unterlassen = jättää tekemättä, lyödä laimin, verlassen = hylätä, entbehren = olla jnkin puutteessa',
got. gamains 'gemeinsam' = yleinen, yhteinen,
ahd. mein 'falsch, trügerisch' = väärä, petollinen, als Subst. 'Falschheit = väärennös, Verbrechen = rikos, Missetat = ilkityö, Unglück = epäonni, Verlust = vahinko, menetys, Niederlage = sot. tappio',
meineid 'falscher Eid' = väärä vala,
ae. mán 'Frevel = rikos, vallatomuus, Verbrechen = rikos, Bosheit = pahuus, pahatyö, Schuld = syy, vika, Sünde = synti, Meineid = väärä vala, valapattoisuus',
aisl. mein 'Schade = vahinko, vahingonteko, Frevel = rikos, Hindernis = haitta, vastus, este',
meinn 'schädlich = vahingollinen, schlecht = huono',
meina 'verletzen = jättää, schaden = vahingoittaa, hindern = estää, verminden = vähentää, verbieten = unohtaa, verweigern = kieltää = olla myöntämättä (vaikka pitäisi...)',
ahd. firmeinnen 'verunreinigen = liata, durch Falschheit, Verbrechen, Missetat beflecken = merkitä vääryydellä, rikoksella, pahoilla töillä, verderben = turmeltua, pilaantua'
(cf. got. gamainjan, das ausser 'gemein machen = yhteistää, Gemeinschaft halten = pitää seuraa, mitteilen = ottaa osaa, Anteil haben = olla osallisena' auch soviel ist wie 'verunreinigen') usw.
ae. mán etc. Solmsen Festschr. Jagič 581 ff., der sie zu der Sippe von
ai. māyā 'Verwandlung = sekaannus, Truggestalt = harha(näky), Illusion = illuusio',
russ. mana 'Köder = houkutin, Trugbild = harhakuva',
obman 'Trug = harha, Blendwerk = sekaannus', s.v. móti).

 

Lithuanian: mãlė = mutu

Etymology: 'Elritze, Pfrille, Pfelle, Rümpchen (phoxinus laevis), eine Fischart',
lett. male 'Blicke, Weissfisch (blicca agyroleuca)' = pasuri.
Cf. russ. mol' 'ganz kleiner Fisch, Stint' = pikkukala, etc.

Im Preuss. gehört hierher malkis 'Stint' = kuore, Voc. 579.

Es ist möglich, dass alle diese Wörter, wie bereits Kalima, OstseeFinn. Lehnwörter im Russ., Helsinki 1919 (= MSFO 45), 166 ff. vermutet hat,
mit abg. mal´ 'klein' und Verwandten zusammenhängen.

Das preuss. Wort würde deminutives k enthalten, wie russ. malen'kij,
bulg. malúk, poln. malen'ki, osorb. nsorb. maéki

(s. über preuss. k- Suffix Endzelin SV 49 ff.).

Endzelin a.a. O. 207 vergleicht in semasiologischer Bez. mhd. stinz 'Stint' : stunz 'kurz, stumpf'.

 

Lithuanian: málka = klapi, paanu, halko



Etymology: 'Haufen aufeinander geschichteter Dinge, Stoss, besonders Holzstoss' = toistensa varaan pinottu tavara, pino, erityisesti halkopino,
Pl. málkos '(Brenn)holz' = polttopuut,

málkna 'Tannenborke, Tannenrinde', = pihdankuori, -parkki

(Pihta eli jalokuusi on eri puu kuin meikäläinen kuusi, joka on saksaksi Fichte, eli samaa juurta kuin tuo pihta, sanat ovat menneet ristiin, molemmat kyllä kasvat mo- lemmissa paikoissa, mutta eivät pärjää luonnossa kilpailussa kuin omassa ympä- ristössään. Jalokuusesta saadaan myös parkkia nahoille kuten tammestakin, ”Tannenbaum” = ”parkkipuu”, mutta meikäläi- sestä kuusesta ei. Männyn petussa sen sijaan kyllä on tanniinia eli parkkihappoa, joka kuuluu ns. flavonoideihin.)

málksna 'Schindel (zum Dachdecken oder zum Verkleiden der Aussenwände eines Hauses)' = paanu, málkmena 'Dachschindel' = kattopaanu(t) (Dachschindel = kattopaanu),
malkanas 'hölzern' = puinen,
málkinis dass., málkiniai 'Brennholzasche' = puuntuhka,
málkininkas '(Brenn)holzhändler, Holzhauer' = puunhakkaaja,
malkinyčià 'Holzbehälter, Holzschuppen' = puuvarasto,

lett. malka 'Brennholz' = polttopuu,
preuss. malko (überl. nalko) Grunau 43 'Holz' = puu(aines).

Nach H. Petersson BSlWortst. 6 ff. zu arm. mełeš 'Holz' = puu(aines).
Er vergleicht noch im Anschluss an Lidén Studien 88 ff.
lett. milava 'grosser Stock' = suuri pölkky,
mìlna, mìlns '(dicker) Stock = paksu pölkky, Stange = runko, Mahlstock an der Handmühle' = käsimyllyn jauhinmäntä,
die jedoch zu mālt 'mahlen' = jauhaa, lit. málti gehören (s.s.v. málti).

Am glaublichsten scheint mir Jēgers' Anknüpfung 241 von
lit. málka etc. an lett. smālks 'fein, subtil, in kleinen Teilen' hieno(jakoinen),
dazu lit. smùlkus 'fein, dünn' usw. (s.s.v. smùlkus).
Jægers verweist an der Hand einer Belegstelle darauf, dass lett. mālka fast immer von zerspaltenem Holz = halko, gebraucht wird.

Über finn. malka, -o 'Dachholz = paanu, Latte = latta, rima, Sprosse = porraspuu', estn. malk 'Stock = pölkky, Stecken = sauva, Prügel = keppi , Stange = tanko' usw. als Entlehnung aus dem Balt. s. jetzt Nieminen FUF.

Mit lit. málkna 'Tannenborke, Tannenrinde' = jalouusenkaarva, -parkki, sind gleichbedeutend lit. máukna,
lett. maukna. Sie gehören jedoch zu lit. maũkti...maukia...mauke 'stülpen = nylkeä, streifen = nylkeä, raapia, kaapia (nahkaa)', parkita nahkaa.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1148914.html#p1148914

lett. maukt 'über etwas hinziehen = vetää jkn jnkn yli,kaksinkerroin (hiha,saappaan varsi), um abzustreifen = vetää jokin asuste päältään, esim. saapas jalastaan tai lakki päästään, oder zu bekleiden = pukea, vetää jtkn päälleen/jalkaansa/päähänsä/käsiinsä'
(s.s.v. maũkti...maukia...maukė sowie über ein ähnliches Nebeneinander zweier Synonyme von verschiedenen Wurzeln s.v. maĨkas).

(”Maukti viittaa mielestäni kaikinpuolisesti nahan parkitsemiseen ja muuhun käsit-telyys,ja siitä varsin todennäköisesti tulee suomen ”muokata” ja joukko balttikielten ja itämerensuomen muitakin verbejä. K. Sanasta saattaa seurata myös lietuan sanat mokėti...moka...mokėjo = oppia, mokýti...moko...mokėjo = opettaa.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1154314.html#p1154314

Sanakirjasssa nämä kuitenkin yhdistetään iranilaiseen sanaryhmään ”magė'ti...mãga...magė'jo” = miellyttää, huvittaa,
mãginti...mãgina...mãgino” = lumota,
sekä kreikkalaiseen sanaan mācoj = apuväline, työkalu,
macanu = työkalut, laite, keino(t), valmius, juoni, viekkaus

Tuota selkeää parkitsemismerkitystä taas kierrellään tässä vanhassa etymologi-sessa, mutta ei uusissa tavallisissa sanakirjoissa (vaikka sana on vanhantyylinen ja vain laajoissa sankirjoissa).

 

Lithuanian: martì = morsian

Etymology: 'Braut = morsian, junge Frau, solange sie noch keine Kinder hat = lapseton nuori nainen/rouva, Schwiegertochter = miniä, Sohnesfrau = pojan vaimo, Schwägerin = miniä', Demin. martẽlė, martùžė, martuškáitė,
mártauti 'kinderlos sein (von einer Frau) = olla lapseton',
mártintis 'in das Verhältnis einer martì treten',
apsimarčiúoti 'eine Schwiegertochter aufnehmen' = ryhtyä miniäksi,
lett. mārša 'des Bruders Weib' = veljen vaimo,
mārte 'Braut' = morsian (wohl Lituanismus),
mārtuōt 'der jungen Frau die Haube aufsetzen' = naittaa tyttö
(cf. lit. apmartóti in gleicher Bed. = em.),
preuss. mārtin (Acc.) 'Braut' = morsian, mārtan dass.= em.,

Man vergleicht kret. Britòmartij (germaanin ja baltin morsian-sanat peräkkäin) als Beiname der Artemis,
krimgot. marzus 'nuptiae' = häät;
vgl. weiter lat. marītus 'beweibt' = nainut,
aus *martītos, wozu nachträglich ein Fem,
marīta 'Ehegattin' = aviovaimo, erwuchs,
davon marītāre 'mit einem Gatten versehen' = mennä naimisiin, erst seit augusteischer Zeit auch 'beweibt machen' = naittaa (Roomassa)
(Über alb. martoj, mrtoj 'verheirate' = avioliitto, das einheimisch und nicht lat. Lehnwort ist, Jokl Unters.)

Lit. martì und Verw. sind abgeleitet von der Wz. *mer-,
die noch vorliegt in lit. mergà = neito, mẽrgė = tyttö,
lett. mērga,
preuss. mergo 'Mädchen tyttö, Jungfrau = neito' (s.s.v. mergà),
ferner in ai. máryaī 'Mann = mies, Jüngling = nuorukainen, Geliebter = rakastettu',
griech. meīrax (aus *meriδakī) 'Mädchen' = tyttö,
meirökion 'Knabe = poika, Bube, Bursche, junger Mann = nuori mies',
cymr. bret. merch 'Tochter = tytär, Weib = vaimo' usw.

Aus dem Balt. stammt finn. morsian usw.

(”Morsian” ja ”marto” (”marras”, miespuolinen jne.) ovat siis samaa kantaa tarkoittaen ”lapsetonta”: kun tulee lapsia, kyseessä on vaimo (tai aviomies, vyras).

 

Lithuanian: maudà = myrkkykatko

 

Etymology: 'gefleckter Schierling' =myrkkykatko (täpläkatko),

máudas 'Wasserschierling = myrkkykeiso, Sumpfbinse, Riedgras',

nuomauda 'giftiger Schierling = myrkkykatko

(Nesselmann Wb. 389, Skardžius ŽD 432, 1. Gl. lit. nuodaĩ  'Gift = myrkky').

Über die preuss. ON., die evtl. mit diesen Wörtern zusammengehören, s.s.v. maũsti.

Etymologie fraglich.

Die Wörter könnten ablauten mit lett. mudēt 'schimmeln, verderben, schlecht werden, einen schlechten Geschmack annehmen (von Speisen), übel werden'. Diese werden im allgemeinen zu griech. múdoj 'Nässe, Feuchtigkeit', mudān 'feucht, nass werden, zerfliessen, zerschmelzen',

ai. mudirá- 'Wolke = pilvi', ir. muad dass.,

lett. maut  'untertauchen, schwimmen'

mauties 'sich mit Wolken beziehen' etc. (s.s.v. máudyti),

schwed. dial. muta 'staubregnen' usw. gestellt,

während lett. mudas 'Seetang, verfaultes Seegras'

evtl. aus  liv. muda 'Seetang',

estn. muda 'Kot, Schlamm, Meerauswurf' usw. entlehnt ist.

Es ist jedoch möglich, dass lett. mudēt vielmehr mit den unter maũsti zusammengestellten Wörtern verwandt ist;

cf. poln. mdli mi siȩ 'es wird mir schwach, übel' usw.

Hängen daher maudà usw. mit lett. mudēt zusammen, dann sind sie auch nicht von maũsti zu trennen.

Andererseits begegnen neben maudà, máudas auch bedeutungsverwandte lit. méldas, mãldas, meldà 'Sumpf-, Teich-, Pferdebinse' = ruoko,

lett. mēldi, mēldri 'Binsen', die zu der idg. Wz. *meld(h)- 'weich werden, erweichen' gehören

(s.s.v. méldas, melsti sowie Būga KS 143.188).

Ein lautlicher Übergang von méldas, mãldas, meldà in máudas, maudà liesse sich nur aufrecht erhalten, wenn die Formen mit au auf östl. Dialekte beschränkt wären, in denen ł sich stark dem w (u) nähert. Da aber maudà etc. auch R., R.-M., Nesselmann Wb. 389 und Kurschat bekannt sind, also auch im Westen vorkommen, so ist eine phonetische Gleichsetzung dieser Pflanzenbez. mit der Familie von meldà etc. nicht angängig.

 

Lithuanian: mazgóti = pestä, huuhdella

 

Etymology: 'waschen' = pestä,
mazginӲs, oft Pl. mazginiaĩ, alit. auch Fem. mazginė 'Spülwasser = pesuvesi, Spülicht' = huuhteluvesi, (tulvavesi);
mazginӲs ferner 'gebrauchtes und zum Aufwaschen bestimmtes Geschirr, Korb, in den das zum Aufwaschen bestimmte Gerät gelegt wird' = huuhtelukori,
mazgõlis, mazgõtė, -nė 'Waschlappen = pesurätti, Scheuertuch = pesu-, kiillotusliina, Scheuerwisch = siivous-, pölyhuisku', mazgótuvis dass., mazgotùvė 'Waschbecken, Waschschüssel' = pesuvati,-astia,
lett. mazgāt 'waschen' = pestä,
mazgātava, -tuve 'Waschanstalt' = pesulaite,
mazgulis 'Wisch, mit dem man sich in der Badestube beim Waschen abreibt' = pesusieni tmv..

Urverw. mit ai. májjati 'taucht unter = sukeltaa, sinkt unter = upota',
lat. mergere 'eintauchen = upota sisään, versenken = vajota'.

Hierher vielleicht auch noch slov. mõzga 'Pfütze = allikko, Schmutz = loka',
russ. dial. mozga 'Blut' = veri,
poln. Flussn. Mozgawa,
čech. slovak. moskva 'feucht eingebrachtes Getreide' = kostunut vilja, sowie der russ. Fluss- und Stadtname Moskva (Iljinskij, Vasmer, Liewehr, der Vasmers Ansicht, dass es sich eventuell um eine Angleichungeines finn. on. Masku an slav. Wörter handelt, ablehnt).

(Tuossa on luultavimmin niin Moskovan kuin Maskunkin etymologiat metsässä. Kts. seuraava sana.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1355357.html#p1355357 )

 

Lithuanian: medùs = mesi, hunaja



Etymology: 'Honig', medaĩnis 'Honig-, Pfeffer-, Lebkuchen';
lett. medus 'Honig, Met',
mędaĩns 'mit Honig bestrichen, honiggelb',
mędaļa 'Lekkermaul, Lüsterne(r)',
preuss. meddo Voc. 391 'Honig' (altes Neutr.).

Abg. med´ (Gen. medu neben meda),
russ. mëd,
poln. miód 'Honig',
hierzu auch ksl. medvéd',
russ. medved' usw. 'Bär = karhu', eig. 'Honigfresser' = hunajansyöjä, ”mesikämmen”
(Meillet Ling. hist.1, 283 ff., der es als euphemistische Umschreibung der durch
ai. r´iksiaī, griech. árktoj, lat. ursus repräsentierten idg. Bez. dieses Tieres betrachtet).

Ai. mádhu 'Honig, süsses und berauschendes Getränk',
av. madu 'Beerenwein',
toch. B mit 'Honig'
(dagegen toch. B mot 'Alkohol' gehort trotz Duchesne-Guillemin nicht hierher),
der es auf *mādī zurückführt und zu
ai. mádaī 'Trunkenheit', mádati 'berauscht sich',
av. madī 'sich betrinken',
lat. madēre 'nass, berauscht sein' usw. zieht),
griech. méqu 'berauschendes Getränk' = juomingit,
méqā 'Trunkenheit' = juopumus, meqúein 'betrunken sein' = olla juovuksissa,
ir. mid 'Met', ahd. metu dass.

(der noch über ahnliche Vertreter im finn.-Ugr. wie estn. mezi 'Honig', finn. mesiläinen 'Biene', siis mehiläinen, usw. spricht),

Über lit. mìdus 'Met, Honigwein', das dagegen aus dem Germ. stammt, s.s.v.

 

Lithuanian: minychas = (katolinen) munkki,


Etymology: minӲkas 'Mönch', mit Einschub von i aus
poln. mnich umgebildet.
Dazu fem. minyškà 'Klosterfrau, Nonne = nunna' aus poln. mniszka.

Im Lett. findet sich das in früher Zeit aus dem Germ.
(cf. ahd. munich, schwed. dan. munk) entlehnte mūks 'Mönch',
dazu fem. mūķene, -iene, -iẽte 'Nonne'.

Der Wandel von un in ū beweist, dass lett. mūks schon vor 1200 n. Chr. entlehnt worden ist.

Aus dem Germ, stammen auch estn. munk, finn. munkki 'Mönch'.
(Ei siis ole suomessa balttilaina.)

 

Lithuanian: modas = räme


Etymology: 2. = 'Morast = räme, Schlamm, den eintrockendes oder ablaufendes Wasser bildet = muta, liete, lieju, jonka kuivava tai pois virtaavs vesi jättää,
aus mnd. mod(d)e,
ostpr. mod(e) 'weicher Schlamm = pehmeä lieju, Schmutz = loka'.

Dagegen lett. mudas 'Seetang = muta, verfaultes Seegras' stammt wohl aus dem finn.-ugr. (s.s.v. maudà).
(Ilmeistikään ei ole suomessa balttilaina.)

 

Lithuanian: naivà = näivetys


Etymology: neivà 'schwere Krankheit, Siechtum, Dahinschwinden ohne irgendwelche Krankheit' = ”vakava sairaus ilman selkeää syytä”,
naĩvoti(e)s 'kränkeln' = sairaastella,
náivyti 'quälen, töten' = näivettyä, kuolla,
néivoti 'tadeln = nuhdella, verachten = ylenkatsoa, halveksia, schelten = soimata, perjata, heruntermachen = alistaa, quälen = kiduttaa, rääkätä, peinigen = kiusata, vaivata'
(die Intonation nach Skardžius; Būga schreibt neĩvoti, während er angibt, ihm sei die Intonation des ei unbekannt).

Cf. lett. nieva, nievs 'Schmähung = herjaus, rienaus, Verachtung = ylenkatse',
niẽvāt, naivuōt 'schmähen = herjata, herabsetzen = alentaa, halventaa, verächtlich behandeln = käsitellä huolimatomasti, unterdrücken = painaa, alistaa (sos.)'.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. niẽva vergleicht griech. neiòj 'Feld = kenttä, Acker = pelto, Flur = keto' etc.
Dieses gehört zu idg. *ni- 'nieder = ala-, herunter, hinunter = alas' und Ableitungen
(lett. nīca 'Ort stromabwärts = joentaka, seutu joen toisella puolella' usw.).
Dann wäre die Gdbed. von lett. niẽva 'Erniedrigung = alanne',
von lit. néivoti 'erniedrigen = alentaa, demütigen = nöyryyttää'.
Freilich sind die Sinnesnuancen, die lit. naivà, neivà, naĩvoti(e)s
und z.T. auch néivoti aufweisen,
schlecht mit der Herleitung von idg. *ni- 'nieder' zu vereinigen.

Erwägenswert scheint mir der allen Bedeutungsfärbungen der Familie gerecht werdende Zushg. mit
lit. ap-, su/nìkti 'über einen herfallen' etc. (s. über diese Sippe s.v.).
Insbesondere berühren sich die mit ap-, sunìkti etc. verw.
griech. neīkoj 'Streit = riita, Zank = kiista',
neikeīn 'zanken, streiten, anfahren, schelten' semasiologiseh sehr mit
lett. nieva in der Bed. 'Schmähung', niẽvāt, naivuōt in der Bed. 'schmähen', lit. néivoti = 'tadeln, schelten'.

Besteht Verwandtschaft von naivà etc. mit der erwähnten Familie, so verhält sich naivà usw. zu ap-, sunìkti,
griech. neīkoj, neikeīn etc. etwa wie
av. aēvī, apers. aivaī zu
ai. ékaī 'einer',
griech. leīoj,
lat. lēvis 'glatt' = leveä, laakea,
ae. slá(w)wyrm 'Blindschleiche = vaskitsa' zu
lit. slíekas, lett. slieka = etana,
preuss. slayx 'Regenwurm' = kastemato,
abg. div'j' 'wild' zu
russ. dikij, poln.
dziki usw. (s. über Wechsel von v- und k- Suffixen in den idg. Sprachen Verf. Mél. Boisacq 450 mit Liter.).

Specht KZ 56, 124 vergleicht lit. naivà etc. noch
got. naiw (korrigiert aus naiswor) Marc. 6, 19, wofür im
griech. Orig. ™neīcen 'war aufsässig, stellte nach' steht;
dagegen ist weiterer Zushg. mit der Familie von
lit. nõvyti 'vernichten = kadota, zerstören = tuhoutua, ausrotten = mädäntyä',
lett. nāve 'Tod' = kuolema etc. (s.s.v. nõvė).

Aus dem Balt. stammen finn. näivä, neivä 'feucht = märkä, welk = kuihtunut, matt = raukea, himmeä, väljähtynyt', näivettyä 'verkümmern, hinsiechen, hinwelken = kuihtua, abgezehrt werden, abmagern = laihtua' usw. (Nieminen FUG 22, 14).

 

Lithuanian: nýtis = niisi, pirta, (kudonta)kaide


Etymology: (Gen.-ies) 'Hevelte = niisi(niidet),Webekamm = (kudonta)kaide, pirta'
Pl. nýtys 'Weberkette = loimi, niisi',
dvinýtas 'mit 2 Weberketten geweb = kaksiniitinen',
lett. nīts gew. Pl. nītis 'Weberheftel = nidos, nitomalangat'.

Die Wörter sind urverw. mit
russ. nit' 'Fade = lanka', dial. nit, nita 'Teil des Webstuhls = kangaspuiden osa',
čech. nit' 'Faden' usw.

Im Ablaut damit stehen ahd. nājan 'nähen = lähetä',
got. nedla 'Nadel = neulanen' usw.,
griech. neīn, néqein 'spinne = kehrätä',
lat. nēre 'spinnen, weben = kutoa', nēmen 'Gespinst, Gewebe = kudos',
cymr. nyddu, corn. nethe, bret. neza 'spinnen',
ev. ai. nīvíī 'umgebundenes Tuch = käärekangas, Schutz = suoja';
mit Anlauts -s lett. snāt 'locker zusammendrehen, z.B. spinnend' = vetää yhteen,
ai. snāyati 'umwindet, bekleidet',
ir. snāthe 'Faden, snāthat 'Nadel', snīim 'spinne' = hä'mähäkki;

Aus dem Balt. stammen finn. votisch niitti, estn. nīt' usw. 'Zwirn' = rihma, lanka

(NIISI, niidet: ”kangaspuissa olevat langat, joiden silmukoihin loimilangat pujotetaan”, (Weberlitze), yksi-, kaksi- kolmi-, neliniitinen kangas, S(uomen)S(anojen)A(lkuperän):n mukaan tätä sanasta ”nýtis”.)

 

Lithuanian: nùgara = selkä


Etymology: 'Rücken',
juodnugãris und juodnugùris 'mit schwarzem Rücken' = mustaselkäinen,
nugũrkaulis = nugãrkaulis, nugarãkaulis 'Rückgrat, Wirbelsäule' = selkäranka.

Unklar ist das Verhältnis des lit. Wortes für 'Rücken' zu der lett. Bez. desselben: mugara, mugura, mugurs.

Endzelin FBR 11, 208 äussert die nach ihm selbst freilich unsichere Vermutung, dass lit. nùgara evtl. auf einer Gdf. *gnugara beruhe und mit
aisl. kniúkr 'rundlicher Berggipfel' = pyöreämuotoinen vuorenlaki,
norw. knoka 'Knöchel' = rystynen, nilkkaluu,
mhd. knock 'Nacken = niska' usw. zusammenhänge.

Das m des lett. Wortes könnte nach ihm auf Vermischung mit *muzg-
(cf. preuss. musgeno 'Mark = ydin, rajamerkki',
russ. etc. mozg 'Gehirn = aivot',
s.s.v. mègzti und s.v. smãgenės etc.) beruhen.

Jedenfalls besteht kein Zushg. von lit. nùgara mit lit. girià 'Wald = metsä', slav. gora 'Berg = vuori', den fälschlich Pokorny, aus ihnen auch Krahe Würzb. Jahrb.1, 211 annehmen. Man würde dann *nuogara, bzw. im Žem. *nū'gara erwarten, obwohl es auch dort nùgara heisst.

Auf kur. *nugara weist das entlehnte liv. nugār 'Rückenrist der Tiere = eläimen ristiselkä', finn. nukero 'Ende des Rückenknochens = häntäluu'.

Über die mordv. Formen mukoro 'Steiss, After' = takapuoli usw., die evtl. einheimisch und höchstens in der Bed. vom Lett. beeinfiusst sind, s. Thomsen Ber. 204, als Berichtigung von 82; über finn. noch Nieminen FUF 22, 38.

(Sana ”nugara” on siis kuuria, ja tarkoittaa siellä (erityisesti) eläimen selkää. Se tarkoittaa erityisesti sitä liettuassakin, ja eläimiä mielellään nimetäänkin selän mukaan, sen muodon, värin jne.: ”kameli” = ”kupranugaris” eli ”kuperaselkä”.

Kuurilaisena sanana -ar- on ilmeisimmin kuurilaisadjektiivin pääte, joten pitäisi etsiä ”*nug-” -muotoista ”alkuvartaloa”, josta se on muodostettu, ja joka voi olla yhtä hyvin balttilaista, suomalaista, germaanista kuin kelttiläistäkin alkuperää.

Englannissa onkin ollut sana ”nug”, josta on tullut ”pieni nug” eli ”nugget” = ”lihamöykkyjä” (mahdollisesti ennen valmistettu luista kiskotusta jänteisestä lihasta,joka on monien mielestä hyvää).

Virossa ”nuga” tarkoittaa kaikenlaista teknistä kärkikappaletta,mm.puukon kärkeä, mutta myös esimerkiksi lohipadon kärkeä, suomessa ”nuka”, mahdollisesti myös majavan patoa, sillä majavanpyydystäjäja/tarhaaja on ”nukari”. Se on saattanut tarkoittaa vain ”kupraakin”, sillä nykyiset ”kuperat” ovat kuuria (joka nimi myös tulee ”kupera(laise)sta” eli ”dyyni(mä/lä)i-sestä” ”kupri(ška)s” > kūr(š)is) ja siten myöhäisiä, alle 1500 vuotta ja kantabaltista.)

 

Lithuanian: óda = vuota, nahka


Etymology: 'Haut = iho, Leder = nahka',
ódininkas, õdžius, od(a)minӲs (2. Tl. mìnti 'treten' = tallata) 'Gerber = nahkuri', ódininkas auch 'Lederhändler = nahkakauppias';
cf. lett. āda 'Balg = nahka, palko, Haut = iho',
ādminis (2. Tl. mīt 'treten' = muokata, tallata, astua, ryhtyä) 'Gerber'.

Weiterer Zushg. unklar.

Fick BB 2, 265 vergleicht ved. átkaī 'Gewand = puku, Hülle = peite',
av. adkaī, atkaī 'Oberkleid, Mantel' = päällysvaate,
griech. áskòj 'abgezogene Haut, daraus gefertigter lederner Schlauch' = leili, nahkapussi.
Auch Specht KZ 66, 220 hält das ai. und das griech. Wort für miteinander verwandt, indem er im Anschluss an W. Schulze das sk von áskòj auf tk zurückführt.
Doch s. über ai. átkaī anders Mayrhofer Wb. 27,
über griech. áskòj Frisk Wb. 165.

Er fügt noch hett. hatkī '(Tür) schliessen = sulkea (ovi)' hinzu und stellt diese Wörter zu ion. dor. lesb. dékesqai, att. décesqai 'aufnehmen = ottaa (sisältääkseen ym.), empfangen = saada (saalis ym.)',
dexamené '(Wasser)behälter, Zisterne' = vesisäiliö.
Seine Auseinandersetzungen sind freilich auch nicht überzeugend. Vor allem machen die von ihm noch verglichenen
ai. dāsitii, dā's'ati, dās'nóti, das'asyáti 'verehrt, huldigt',
lat. decus 'Zierde, Schmuck, Würde', decor 'Anmut',
decet 'es ist passend, ziemt sich, ist angemessen',
umbr. tis'it 'decet',
abg. desiti 'finden' usw. Schwierigkeiten, da sie im Gegensatz zu
ved. átkaī, av. adkaī, atkaī auf inlautenden Palatal weisen.

Aus dem Balt. stammt finn. vuota 'geschundene, rohe Haut vom Rindvieh oder Pferde'. (ThomsenBer. 93. 205, Nieminen FUF 22, 16. 40).

 

Lithuanian: pãršas = porsas


Etymology: 'Ferkel, verschnittenes männliches Schwein' = salvettu kotisika,
preuss. parstian (überl. prastian) 'Ferkel' Voc. 686,
skr. prāse 'Ferkel',
čech. prase,
poln. prosię,
russ. porosia, porosënek etc.,
lat. porcus, -a,
umbr. purka, porca 'porcas',
ir. orc, ahd. farah 'Ferkel', farheli dass.;
cf. mit letztem lit. Demin. paršẽlis, lat. porculus.

Ein griech. pòrkoj ist nicht sicher bezeugt.

Aus iran. Sprachgebiet ist mit lit. pãršas usw. verwandt
khotan. pāsa aus *parsa 'Schwein'.

Ein altes Lehnwort, das bereits in der vorindoiran. Periode nach Ausweis seines o (neben s aus Palatal), aus dem Arischen entnommen wurde, finn. porsas 'Ferkel' nebst seinen Verw. in den Schwestersprachen.

Benveniste spricht auch eingehend über den Unterschied von idg. *porkos und idg. *sū 'Schwein'. Das erste bedeutete urspr. im Gegensatz zu dem zweiten nur 'Ferkel, das noch nicht geschlechtsreife Schwein'.
Deshalb ist Holthausens weiterer Vergleich mit ae. fearr, aisl. farri, schwed. farre, die vielmehr Benennungen des unverschnittenen Ochsen sind, hinfällig.
S. auch s.v. peršė'ti.
(Siis iranilaina suomessa.)

 

Lithuanian: pẽrti...pẽria...pẽrė = vihtoa


Etymology: und ostlit. pérti (s.v. išpẽrti, išpėrti) '(ein)schlagen =lyödä, stark donnern = ukkostaa', besonders 'mit dem Badequast schlagen, baden' = vihtoa,
perẽnė 'Schläge, Tracht Prügel = selkäsauna, Schlagen mit dem Badequast = vihtominen, Badestube, -raum' = sauna,
lett. pērt 'schlagen, prügeln, baden',
pèriēns 'Tracht Prügel, Schläge, Bad'.

Damit abltd. lit. pirtìs 'Bad(estube)' = sauna;
ausserdem 'Getreide-, Flachsdarre, Flachsbrechstube' = riihi.
R. (106a) gibt nur die Bed. 'Bad(estube)' an. Bei R.-M. (196b), Nesselmann 286, Kurschat finden sich beide Sinnesnuancen.

Von pirtìs stammen pĩrčius und
gleichbed. pĩrtiniñkas 'Bademeister' = ”saunamajuri”.

Im Lett. heisst pirts 'Bad(estube) = sauna, Schwitzbad = hikoilukylpy'.
Dieselbe Ablautsstufe zeigt pirināt 'wiederholt baden = saunoa, mit dem Blätterquast schlagen = vihtoa'. (Kappas vaan vihta on saksaksikin Quast)

Aus dem Balt. ist entlehnt finn. pirtti 'Rauchstube (Hütte ohne Schornstein) = savupirtti, Stube des Gesindes = renkitupa'.
Pirtis (pirtuve) -sauna” (”vihdonta”, ”vihtomo”) on muuttunut ”pirtiksi” siksi, että KUURILAISTEN tyypillinen asumus oli komea sisäänlämpiävä savupirtti, jonka pirtti-osan katossa kuivattiin myös kalaa ja kalaverkkoja.
http://wiki-de.genealogy.net/Die_Kuren
Varsinaiset isäntäväen oleskelutilat oli tästä eristetty siten, että niihin päästettiin savua vain harkiten, jos oli esimerkiksi ilmaantunut tiettyjä ”kotieläimiä”.

Kurisches Haus, typischerweise ohne Schornstein, damit auch im Winter die Netze und Fische getrocknet werden konnten.

Verw. aus anderen idg. Sprachen sind aruss. p'rati, russ. prat' 'schlagen, baden, Wäsche bläuen', peret' 'drücken, sich gegen etwas stemmen',
prat' ausserdem 'drücken, treten' etc.,
damit ablautend aruss. p'rt' 'Badestube',
russ. pert' 'karelisches Bauernhaus' = karjalaistalo,
papert' 'Vorraum der Kirche' = kirkon etuhuone.

Hierher wohl auch lett. pirētiēs 'sich zanken, streiten' = riidellä, olla eri mieltä,
abg. aruss. préti (p'rą) 'streiten' = riidellä,
russ.-ksl., aruss. p'rja 'Kampf, Streit' = taistelu, riita,
poln. przeč się 'streiten' usw.

(s. darüber s.v. spìrti...spìria...spýrė = potkaista, iskeä, lyödä).

Über weitere Zusammenhänge vgl. s.s.v. pėrà = (kynän, sulan) terä?, pérgas = ruuhi, Perkū'nas = Perkele,
wo auch über arm. harkanem 'schlage' = isku (Aor. hari) usw.
gehandelt sowie einschlägige Liter. angegeben ist.

No nyt tuli kunnon sanoja, varsinkin tuo yksi.

Родственно лит. pérgas "рыбачий челн" = ruuhi, "venho", ykspuinen kalastusvene, ei luultavasti liity tähän yhteyteen.

Vartalo per-  menee siis vähintään kantabaltoslaaviin, mutta varsinkin tuo sana spirti alkuliitteineen (s- = irti, pois) antaa aiheen olettaa, että vähintään kantaindoeurooppaan. Täällä onkin per-lakuisia sanoja (oletuksia), enemmänkin:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/p

*perd- to fart = pieraista Russ. пердеть (perdet'), Pol. pierdzieć, Skr. पर्दते (párdate), Lith. persti = pieraista, Ltv. pirst, Phryg. perdomai, Alb. pjerth; pordhë, Eng. feortan/fart, Gm. ferzan/furzen, ON freta, Gk. πέρδομαι (perdomai), Av. pərəðaiti, Welsh rhech
*perkʷu- oak = tammi see Perkwunos. Lat. quercus, Lith. Perkúnas, Ltv. pērkons, Skr. पर्कटी (parkaṭī), ON fura, Eng. furh/fir, Gm. foraha/Föhre, Welsh perth, Goth. faírguni, Alb. shpardh/shparr
*pers- dust = pöly(tä) Toch. pärs/pärs, Av. paršuya, Lith. purkšti, Ltv. pārsla, ON fors, Hitt. pappars, Skr. पृषत् (pṛ́ṣat), OCS прахъ (praxŭ), Russ. прах (prah)
*persn-eh₂- heel = kantapää Lat. perna/pernis, Skr. पार्ष्णि (pā́rṣṇi), Hitt. parsina, Goth. fairsna, Gm. fërsana/Ferse, Gk. πτέρνη (pternē), Eng. fiersn/— , Pers. -/پاشنا (pāshnā), Lith. pentinas, Russ. пятка (pjatka)
*perḱ- rib = kylkiluu Lith. pìršys = rinta, povi, Skr. पर्शु (párśu), Av. parəsu, Osset. фарс (fars), OCS prŭsi, Alb. parz(ëm)

 

Nyt on kyllä niin, että latvian jotvingin ja preussin Perkons, josta liettuan poikkeuk-sellinen Perkū'nas, on aivan suoraan (skalvin mukaan, joka on preussin murre) Per-k-on-s, eli "sellainen joka tapaa iskeä (salamoita)".  Liettuaksi ja kuurikisi tuo kirjaimellisesti olisi Per-k-el-is, kuuriksi siksi, että **Perkeris ei käy, koska siellä on sama sääntö kuin hämeen murteessakin, että sanassa ei saa olla kahta r:ää, vaan niistä jälkimäinen muuttuu l:ksi. "Perkele(n)" sellaisenaan ei myskään käy, koska silloin se olisi nainen.

Vartalo *per- on yhtenä peräisin vartalosta kʷer- = lyödä, jonka alkukonsonantista voi myöhemmässä kehityksesä tulla *ker- = lyödä kirveellä, *per- = lyödä kepillä, ruoskalla ja (s)(k)ver- = lyödä piikillä, lävistää, läpäistä.

 

Lithuanian: piemuõ = paimen

Etymology: 'Hirt(enknabe)' = paimenpoika,
piemẽnė 'Hirtenmädchen, Hirtin' = paimentyttö,
cf. griech. poimén 'Hirte' = paimen, poīmān, pwĩu 'Herde' = karja- ym. lauma, joukko.

Die Wörter gehören zu der idg. Wz. *pīiī 'schützen = suojata, behüten = varjella',
cf. ai. pā'ti 'bewacht = vartioida, schützt, hütet',
pāyúī 'Hüter, Beschützer' = suojelija.

Wenn, wie ich im Anschluss an Būga und Endzelin annehme,
balt. ie nur auf idg. *ei, nichtauch auf *oi zurückgeht,
so muss das ie von lit.piemuõ dem Einfluss einer anderen Sippe verdankt werden.
Es handelt sich um die s.v.v. pýti 'Milch bekommen' = saada maitoa,
píenas 'Milch' = maito,
píeva 'Wiese' = niitty, zusammengestellte Familie.

Massgebend für den Vokalismus von piemuõ waren besonders lit. píesas 'Futter = rehu, Weide(platz) = laidun',
piesa (žem. pijsa) 'Besitztum = hallinta, omistus, Vermögen = kyky, voima, Hausstand = talous, -gerät = -tarvikeet, Habseligkeiten = omaisuus'
Vilna 1845, S. 186 einen Loc. pl. pejsúos als Fussnotenerklärung = jäljitys, zu
ganidamas stodu tawo 'deine Herde weidend' = paimentaen laumaasi,

Die normale Vertretung ai des idg. *oi zeigt sich noch in dem
lett. Familiennamen Paim, ON. Paĩmis (Blese Pers. v. 333) sowie in dem
preuss. ON. Payme(n)kopo = Paimendyyni, -mäki, endlich inden

aus dem Balt.stammenden finn. etc. paimen 'Hirt', liv. paint 'Viehhüter' = vasikoidenhoitaja, (wohl eig. Demin. = veps. paimnut),

estn. paimendama 'schützen, behüten' = paimentaa.

Kuryšowicz Ged. Schr.-Kretschmer 1, 236, der meine auf Endzelin und Būga zurückgehende Ansicht betreffs der Herkunft von balt. ie, das nach ihm auch auf idg. *oi beruhen kann, bekämpft, sind die in meinen Arbeiten dargelegten Argumente vollständig entgangen.

 

Lithuanian: platùs = leveä, laaja, tasainen, lätsähtänyt

Etymology: 'breit = leveä, weit = laaja, ausgedehn = lätsähtänyt',
platókas, in Tverečius, platākus (im Suffix von platùs beeinflusst) 'ziemlich breit, ziemlich weit' = huomattavan leveä, laaja,
platnùs 'sich schnell verbreitend, wuchernd, sich schnell vermehrend' = leviävä,
platà 'Breite = leveys',
platė'ti...plãti...platė'jo, plàsti...plañta...plãto 'breiter, weiter werden, sich ausweiten' = levitä, laajeta
platavóti 'sich breit machen = leventyä, viel ausgeben = tuhlailla, auf hohem Fusse leben, anmassend, wichtigtuerisch sein = olla röyhkeä'
(das slav. Suffix erklärt sich aus Anlehnung an russ. plutovat' 'Betrügereien, Schelmereien treiben' = toimia petturina),
Kaus. plãtinti 'breiter machen, verbreitern, erweitern' = levitä, levittää,
platóti 'breit legen, hinbreiten' = levit(täyty)ä, maata, sijaita leveästi
platéiva 'wer sich breit macht = ”leveilijä”, breite = leveys, breitschultrige Person = leveäharteinen',
platýbė 'Breite = leveys, Weite = laajuus, breiter, weiter Raum = laaja tila',
platenýbė 'breiter Gegenstand = laaja olio, unermessliche Weite = mittamaton leveys',
platmễ 'Weite, breiter Raum',
zahlreiche Kompos. mit plačia- im 1. Gl.,
z. B. plačiabũrnis 'mit breitem Mund',
plačiagaĨvis 'breitköpfig',
daneben Zustzg. wie platgalӲs, plačgalӲs 'breites Ende eines Gegenstandes, Blatt am Ruder, am Spaten, an der Schaufel' usw.

Abltd. mit plõtis 'Breite', plótas '(grosse) Fläche, grosser Raum, Gebiet',
ferner mit plễsti...plễčia...plễtė, pletóti...pletója...pletójo = 'ausbreiten, weiten' = levetä, laajeta,
plìsti 'sich ausbreiten, sich verbreiten' (s.s.v. plótas, plễsti).

Lett. plats, plašs 'breit, weit, geräumig' (plašs ist iδoáī St. als Ersatz eines urspr. u- St.),
abltd. mit plātīt 'breit machen, ausbreiten', plēst, plest 'ausbreiten, ausweiten'.

Preuss. ON. Platmedyen, Plotemedye (2. Tl. preuss. median 'Wald'),
Pers. N. Platelavke (2. Tl. preuss. laucks 'Acker'),
cf. lit. Flussn. Platupe, lett. ON. Platgale.

Aus den slav. Sprachen vgl. russ. plotva, plot(v)ica, poln. płocica, čech. plotice usw. 'Plötze, Rotauge' = särki, woraus nhd. Plötze entlehnt ist.

Hierher noch aksl. plešte, russ. plečo 'Schulter = olkapää'
(über lett. plęcs, plece dass. s.s.v. petӲs).

Dehnstufe weisen auf russ.-ksl. aruss. plast´,
russ. plast, bulg. plast 'Schicht, Lage, Scheibe',
skr. plāst 'Heuhaufen', sloven. plāst, plásta 'Schicht = kerrostuma, Heuhaufen = heinäkasa',
čech. plást 'Honigwabe = hunajakakku, -levy' usw.
(Vasmer Wb. 2, 365 ff., s. zum Suffix s.v. plãštaka).

Wie s.v. plàkti = vasaroida, moukaroida, gezeigt, sind russ. ploskij, poln. plaski 'flach', lett. plāska(ī)ns 'platt, flach und zugleich breit' mehrdeutig. Sie können entweder zu der Familie von lit. plàkti, lett. plakt oder zu der von lit. platùs usw. gehören.

Sana tarkoittaa siis itse asiassa "litistettyä".

Verw. aus den übrigen idg. Sprachen sind:

Ai. prithúī 'breit, weit, geräumig, gross, üppig',
práthas 'Breite, Ausbreitung',
práthati 'breitet, dehnt sich aus, streckt sich',
Med. práthate 'dehnt sich aus, streckt sich aus, verbreitet sich, wird grösser, breiter, weiter',
prathimánī 'Breite, Ausdehnung',
prithivī´ 'Erde'. eig, 'die Ausgebreitete'
(cf. griech. eùreīa cqèn und Schrader Spr. Vgl. Urg. II3 444, Reall.1, 259),
av. pәrәөuī 'breit, weit', pәrәөwī 'Oberfläche', fraөahī 'Breite'.

Griech. platúj 'breit, platt, weit',
plötā 'breites, unteres Ruderende, Schulterblatt',
ēmoplötā 'Schulterblatt',
platamèn 'harter, platter Stein auf dem Felde, Flachland' enthalten la aus *li und unterscheiden sich dadurch von
lit. platùs, dessen la auf *loá zurückgeht.

Lit. platùs verhält sich zu plečiù (plễsti) wie
kartùs 'bitter' zu kertù (kĩrsti) 'haue';
skalùs 'spaltbar' zu skeliù (skélti) 'spalte';
rangùs 'gewandt, behende, bereit' zu rengiù (reñgti) 'bereite zu' usw.

Griech. plötoj 'Breite' ersetzt älteres
*plétoj ebenso wie böqoj 'Tiefe' für bénqoj eintritt;
plötoj, böqoj sind im Vokalismus von platúj, baqúj beeinflusst.

Griech. plöqanon, plaqönā 'Platte, Brett zurn Zübereiten von Gebäck' stammt von der unerweiterten Basis *pel(ā)ī 'breit und flach ausbreiten'.
Sein ө beruht auf *dh; cf. pāloplöqoj 'Tonformer, Töpfer':
plössein aus *plaqiδī 'bilden, formen'.
Also darf plöqanon nicht direkt mit
ai. prithúī usw. verglichen werden.
Griech. q und ai. decken sich nicht.

Aus dem Kelt. gehören zu der Familie von
lit. platùs, plễsti usw. ir. lethan 'breit', cymr. llydan, bret. ledan,
gall. Litanobriga 'breite Burg',
ir. lethaim 'dehne aus, erweitere', leithe 'Schulterblatt',
aus dem Germ. as. folda, ae. folde, aisl. fold 'Erde, Boden, Land',
as. ae. ahd. feld 'Feld, Ebene'.

Dagegen norw. dial. flade 'flaches Feld',
ahd. flado 'breiter, dünner Kuchen' beruhen wie das o. genannte
griech. plöqanon auf einer *dāī Erweiterung der
idg. Wz. *pel(ā)ī.

Lat. planta 'Fusssohle', eig. 'Fussfläche' hat infigierten Nasal wie
lit. pléntas, pleñtas 'Grund, Boden, Chaussee' (s.s.v.).

Arm. layn 'breit' geht auf *plitәnoáī zurück.
Es zeigt daher Nasalsuffix wie lit. platnùs, platenýbė, ir. lethan (s.o.),
hett. paltana 'Schulter des geopferten Tieres' (s. über letztes s.v. petӲs).

Über die Ablautsentgleisung zeigenden pleitóti, plaitýti s.s.v. pleitóti.

Aus dem Balt. sind entlehnt finn. lattu 'niedergedrückte Lage', lattea 'flach, platt' usw.

 

Lithuanian: prė'skas = happamaton, mauton, laiha (ruoka, leipä), rieska

Etymology: 'ungesäuert = hapattamaton,frisch = tuore,ohne Geschmack = mauton, nicht genügend gewürzt = liian vähän maustettu, fade = laimea',
prėskinӲs 'ungesäuerte oder mit süsser Milch zübereitete Speise' = happamaton tai tuoreella maidolla "jatkettu" ruokalaji,
prėskìnis, prėskiẽnis = prė'skas, preskiēneie o ne raugintoie duonoie 'in süssem und ungesäuertem Brote' = tuoreessa happamattomassa leivässä
idąnt ižmazgotunibime sēnąii ráugą nuodėmių' mūsų, o butumbime tikrái prėskáis 'damit wir den alten Sauerteig unserer Sünden abwaschen und wirklich frisch sein mögen',
Szyrwid Dict. s.v. przas'nik, przasny chleb, azymus panis, non fermentatus, preska duona; przas'ników s'więto, azyma, preskienos.

Urverw. mit slov. préisën 'frisch = tuore, ungekocht = paistamaton, ungesäuert = hapattamaton',
russ. presnyj,
poln. (alt) przasny, jünger przas'ny
(das s' analogisch nach kwas'ny 'sauer'),
abg. oprésnúkú 'ungesäuertes Brot'.

Die Gdf. der slav. Wörter ist *présknú.
Mähr. křesný hat eine Assimilation des anltd. p an das in der Gdf. zwischen s und n stehende k erlitten.

Der Zushg. der Wörter mit ahd. frisc 'frisch' ist wegen des lit. ė fraglich.

Aus dem Balt. stammen finn. rieska 'frisch, ungesäuert, süsse Milch', usw.

Aus dem finn. ist rückentlehnt russ. reska, reška 'ungesäuerter Fladen aus Mehl und zerstampfter Fichtenrinde'.

 

Lithuanian: pujóti = puhaltaa

Etymology: 'blasen = puhaltaa, verwehen (vom Winde) = tuulla';
cf. Daukantas Būd. (Pratarmė) wiesušaj. . . smīltys neapregamusī tyrusī póioię (=pujójo) 'Wirbelwinde bliesen Sandkörner in nicht übersehbare Einöden'.

Weiter bedeutet pujóti 'auseinanderscharren (von Hühnem) = erottaa parvesta, (Vermögen) verschwenden = tuhlata (kykyjään, mahdollisuuksiaan), vertun = tehdä väärin'.

Das spezifisch žem. pujóti, dessen Ursprung Būga RFV 66, 228 noch nicht erkannt hatte, stammt zunächst aus

lett. pu(i)jāt 'verjagen = karkottaa, auseinanderjagen = ajaa erilleen, vernichten = mitätöidä, verwüsten = hävittää, tuhjota, zerstören = häiritä, rikkoa (rauhaa ym.), schinden = nylkeä, kiusata, petkuttaa'.

Das lett. Wort ist aus liv. puij 'verschwenden = tuhlata, hävittää, aufzehren = kuluttaa, tuhlata' entlehnt (M.-Endz. s.v. puijāt).

Über Lehnwörter aus den finn. Sprachen, die durch das Lett. ins Žem. eingedrungen sind, s. Verf. FBR 11, 57 sowie s.v. kẽrnoti..

Sana esiintyy latviassa (jossa sillä on kuurilaistyyppinen -ãt -loppu), liivissä, suomessa, karjalassa ja pohjois- ja inarinsaamessa.
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=19649&sanue_id=6977

 

Lithuanian: pupà = papu

Etymology: 1. 'Bohne = papu', pupẽlė, Dem. von pupà, ausserdem 'Gartenbohne = tarhapapu, Fasole = romanialainen ruoklaji pavuista ja makkarasta, gemeiner Nelkenwurz = yleinen neilikkajuuri (jamaikanpippuri)',
pup(ien)ójas 'Bohnenstengel = papuvana',

pupíena, pupienà 'abgeernteter Bohnenacker = korjattu papupelto'.

Lett. pupa 'Bohne = papu', pupāji 'Bohnenstroh, Dreiblatt' = papukasvi,
Sg. pupājs = pupaine 'Feld, wo Bohnen abgenommen sind', = korjattu papupelto
pupulājs dass., Pl. pupulāji 'Dreiblatt = papukasvi´.

Lit. ON. Pupkaimiai,preuss.ON Pupkaym (2.Gl.lit.káimas,preuss. caymis 'Dorf'),

lit. Pupė'nai, preuss. Pupayn.

Die Wörter gehören zu lett. paupt 'schwellen = pullistua < *bembti (kb)',
pups 'Weiber-, Mutterbrust = rinta (tissi)',
pùpuõls 'Weidenkätzchen = pajunkissa',
lit. pū'puolė, pùpuolė 'dicke Knospe, aufgegangene Blütenknospe',
alb. pupë 'Quaste = tupsu, suti, Weintraube = viiniterttu, Hügel = mätäs'.

Über russ. usw. bob,
lat. faba,
preuss. babo Voc. 263 'Bohne'.

Von den genannten Autoren werden auch andere Bohnenbezgn. der idg. Sprachen angeführt,
die wie balt. pupa auf der Gdbed. 'anschwellen = paisuttaa' beruhen.

Dem balt. pupa, lett. paupt usw. liegt die lautnachahmende Basis

*peu, *pou-, *pūá- 'anschwellen = paisuttaa' zugrunde

(s. über diese u.a.s.v. paugžlӲs = oras, pūgžlӲs etc.).

Liv. puba, estn. uba, votj. upa stammen aus dem Balt.

Finn. papu, veps. boba, magy. bab gehen dagegen auf slav. bob zurück.

(Siis slaavilaina suomessa.)

Auch russ. bob usw. beruhen auf einer lautnachahmenden Wz. mit der Bed. 'anschwellen', s. Persson Btr. 252ff. und vgl. s.v. bũmburas, bámba, ferner bubsė'ti 'Blasen aufwerfen = puhaltaa kuplia, rakkuloida'.

 

Lithuanian: putrà = puuro, rouhe- , suurimo, jauhokeitto, vasikanjuoma

Etymology: 2. 'Graupen- , Bauern-, Grütz- = suurimo-, Mehlsuppe = jauhokeitto, flüssiges Futter = juokseva ruokalaji, Tränke, Trank (für Kälber) = (elukoiden) juoma, juotava',
Pl. pùtros 'Trester, Rückstand beim Bierbrauen als Viehfutter' = (tislattu) trankki, mäski rehuna,
auch pùtera, pùtelis 3. 'ziemlich dicke, mit Milch eingerührte Haferspeise' = kaurapuuro,
putrùlis 'Buttermilch' = kirnupiimä.

Lett. putra 'Grütze, Brei' = suurimot, puuro,
pūtẽlis, pūtelis 'Speise aus gekochtem Hafer, Gerste usw., die vermahlen und mit saurer Milch gegessen wird' = kaurapuuro, ohrapuuro.

Gehören zu lit. pùsti 1. 'anschwellen, sich aufblähen' = paisua, turvota,
putà 'Schaum' = vaahto usw.

Lit. putrà ist auch ins Wruss. und Klruss. eingedrungen.

Ausserdem stammen aus dem Balt. estn. veps. pudr, finn. puuro 'Brei, Grütze'.

Unrichtig Mikkola BB 21, 121, der umgekehrt die balt. Wörter für Entlehnungen aus dem finn.-ugr. hält.

*Put(e)ra on kuuria ja tarkoittaa kuivatuista aineksita ensin liottamalla (turvotta-malla) ja sitten keittämällä tehtyä ruokaa. Vasta kuurilaiset kuivasivat teknisesti kuivaamossa (dzauna) eivätkä pelkästään seipäällä tai kuivausritilällä auringossa.

 

Lithuanian: rãgės (pl.) = reki


Etymology: rãgutės, abltd. rõgės 'Schlitten = jalakset' = reki;

cf. lett. ragus, ragavas, raguvas 'flacher Holzschlitten' = leveät puujalakset.

Lit. (dzūk.) raguītes 'Schlitten' (aus Merkinė, Südlit.) ist kontaminiert aus rãgutės und ragytės.

Die Wörter hängen zusammen mit lit. rãgas, lett. rags 'Horn' = sarvi.

Die Ablautsstufe rõgės kehrt wieder in lit. r(i)ogsóti, r(i)õglinti, rógas.

Aus dem Balt. stammen finn. reki, estn. regi, liv. reggәs, regš 'Bauernschlitten = maalaisreki' usw.
speziell aus dem Lit. poln. dial. ragucie 'Schlitten = jalakset'.

 

Lithuanian: raidùs = pysty, lakoamaton (heinä, vilja ym.)


Etymology: (1.) 'aufrecht stehend, aufrecht wachsend, vom Getreide' = pysty vilja (puu ym.);
raĩdūs tėvẽlio rugiaĩ 'aufrecht gewachsen ist des Vaters Roggen',
(sm. ”raita” = ”suorapaju”, ”runkopaju”?), ausserdem
(2.) 'schnell = nopea, rasch = pikainen, bereit, fertig = valmis (jhkn), handlich = kätevä, helppokäyttöinen, bequem = mukava, klar, deutlich = selvä';
sūnus labai raidžiai augā 'der Sohn wuchs sehr schnell', (ebenfalls ostlit.)
užaugā labai raidžiai abu brāliai 'beide Brüder wuchsen sehr schnell'.

Cf. lett. raids 'bereit = kernas, altis, fertig' = valmis.

Zur Nachbarschaft der Begriffe 'bereit, fertig' und 'schnell, rasch' vgl.
frz. prēt 'bereit = kernas'
gegenüber ital. presto 'schnell = nopea',
denen vulgärlat. praestus, Adv. praestī 'gegenwärtig' = käsillä oleva,zugrunde liegt.

Die Bed. 'klar' von lit. raidùs findet eine Parallele an dtsch. klar, holl. klaar, die in der Seemannsprache so viel sind wie 'fertig, bereit'.

Persson Btr. 856ff. vergleicht
got. garais 'angeordnet, bestimmt' = tietty, määrätty,
garaidjan 'verordnen, bestimmen' = järjestää, määrätä usw. Ferner verweister auf
lett. rida, Pl. ridas, ridi 'Gerät = työkalut, tarvikkeet, Kram = romu, rihkama',
rist...rieda...rida 'ordnen' = järjestää, järjestellä.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. rist 'ordnen' bemerkt, dass es sich bei diesem evtl. um Ablauts-entgleisung handeln könnte, die vom Praesens riedu ausgegangen wäre, das ie aus tauto-syllabischem en enthalten könnte.
Er hält daher Zushg. mit lit. rindà,
lett. rinda 'Reihe' = rivi, jono für wahrscheinlich.

Über lett. rida äussert er sich, es könnte nebst dem Verbum
ridāt, -ēt 'ordnen, zubereiten, wegräumen, zur Seite schaffen',

Refl. ridātiēs 'ordnen, kramen, sich aufmachen, sich rüsten' entlehnt sein aus

liv. ridd 'reihen, ordnen, aufräumen',
estn. ridama 'reihen', rida 'Reihe' = rivi, jono, rita
(vgl. über das finn.-ugr. Thomsen Ber. 129).

Ich möchte jedoch, was auch Thomsen offen lässt, die zitierten finn.-ugr. Wörter umgekehrt für Entlehnungen aus dem Lett. halten.

Hierfür spricht lit. raidýti, ráidyti 'aufladen = latoa, pinota, beladen = täyttää',
raidýti krósnį 'den Ofen volladen, ihn mit Brennholz versehen' = täyttää uuni (pesä) puilla, das sich mit lett. rida, ridāt, rist (riedu) in der Bed. berührtund mit diesem in regulärem Ablaut stehen kann.

Ich glaube ferner, dass lit. raidùs, raidyti und die zitierten lett. Wörter verw. sind mit
lit. riedė'ti '(herunter)rollen' = vieriä, als Neolog. 'sich entwickeln' (s. auch s.v. raidà).

Hierher gehören auch lett. raidīt zum mindesten im Sinne 'eilig senden' = lähettää jonossa,
Refl. raidītiēs 'eilen, zappeln' = jonottaa,
wie bereits Būga Aist. st. 77 erkannt hat (über die Bed. 'hetzen' = ajaa koirilla
von lett. raidīt, 'hetzen, aufwiegeln' = yllyttää (kapinaan ym.)
von lett. rīdīt s.s.v. ríeti 'laut schreien, schelten' = huutaa kiljua).

Die Gdbed. von lit. raidyti 'aufladen usw.' würde in diesem Falle 'hineinstossen' sein;
vgl. Trautmann Wb. 243, M.-Endz. s.v. raidīt,
wo dieses Verb auf eine einfache Wz. *ræiī zurückgeführt wird, die einerseits 'zur Eile antreiben' = laittaa jonoon, andererseits 'stossen = sysätä, schnell fliessen = virrata nopeasti, kiitää' bedeuten;
cf. abg. réjati 'zur Eile antreiben = pistää jonoon, drängen = tunkea' :
poréjati 'stossen = sysätä', otúrejati 'von sich stossen = sysätä kauemmaksi' (sämtlich im Suprl.), russ. rejat' 'stossen, schnell fliessen, strömen',
ai. rinéti 'lässt strömen, trennt los = päästää irti, vapaaksi, virtaamaan' usw.

Die von mir über raidùs usw. ausgesprochene Ansicht wird schlagend bestätigt durch dasebenfalls 'schnell, fix, hurtig' bedeutende lett. raits, raitns.

Wie lit. raidùs zu riedė'ti 'rollen' = vieriä, so gehört

lett. rait(n)s zu lit. rìsti, lett. rist (Praes. ritu) 'rollen, wälzen' = pyöriä vieriä,

lit. rietė'ti, lett. riẽtēt dass. usw.

Got. garaís 'angeordnet, bestimmt',
aisl. greiðr 'leicht zu bewältigen, einfach, klar',
ae. ræde (ne. ready) 'fertig, klar, einfach',
ahd. reiti 'bereit' usw. werden entweder
mit der idg. Wz. *ar(ēi)ī verbunden,
die vorliegt in griech. árarīskein 'zusammenfügen', áriϸmòj 'Zahl',
lat. rītus 'Gebrauch, Sitte, Gewohnheit' = tapa, riitti,
air. rím 'Zahl', dorímu 'enumero',
ahd. rīm 'Reihe(nfolge), Zahl' usw.,
toch. AB ārwar, B auch ārwer 'bereit', oder man stellt sie zu

ae. rídan, afries. rīda, as. rīdan, ahd. rītan, aisl. rídīa.

Die soeben genannten germ. Wörter weisen die Bedeutungen 'reiten, fahren, sich bewegen, schwanken, taumeln, schweben, schwingen, schwenken, vom Pferde stossen' auf. Sie sind urverw. mit air. riadaim 'fahre'.

Sollte diese zweite Erklärung von got. garais und Verw. richtig sein, die wegen dtsch. fertig: fahren, Fahrt mehr einleuchtet als die erste,
so lassen sich auch lit. raidùs, raidyti,
lett. raidīt usw. sehr gut mit ihr vereinigen;
denn germ. rīdan,
air. riadaim gehen wie jene auf die o. nachgewiesene Basis *rēiī (in abg. réjati usw.) zurück.

Auf dieser Basis beruhen endlich auch lit. ríeti '(Holz) schichten' = lastuta puuta,
ríeklės 'Trockengerüst, Gerüst unter der Stubendecke (beim Ofen) zum Trocknen des Brennholzes oder der Kleider' = (jalkineiden, polttopuun) kuivauslaite uunin edessä.

 

Lithuanian: rą'šis = pähkinähakki

Etymology: 'Tannenhäher, Nussknacker, Spechtrabe (nucifraga caryocatactes) = pähkinähakki,
Eichelhäher, Seidenschwanz (bombycilla garrulus) = tilhi', auch rę'šis, -ė.

Die Schreibung mit ą, ę, die N.-S.-B. angeben (Nesselmann 430 und Kurschat haben fälschlich rašis; rą'šis bieten auch Šlapelis LLKŽ und Sereiskis) wird gesichert einerseits durch ranšis bei Miezinis, andererseits durch Juškevič rę'nšis ir krákė melétaj sákė 'der Tannenhäher und der Schwarzspecht sagten zum Grünspecht'.
Durch diese übereinstimmenden Zeugnisse wird ferner die Ansicht von Leskien Nom. 236 hinfällig, dass für rąšis die richtige Form rąžis sei,

wobei er sich auf lett. ruozis 'Tannen-, Nusshäher, Nussspiesser = pähkinähakki, Kernbeisser = nokkavarpunen, Specht = tukka, Sperling = varpunen' beruft.

Lett. ruozis gehört, wie bereits Endzelin bei M.-Endz. andeutet, zur Sippe von
lett. ruoza 'Streifen = naarmu, juova, Schlucht = rotko, onkalo, (maan)repeämä',
lit. rė'žti 'schneiden = leikata, ritzen = raapaista, kerben = leikata (lovelle)',
slav. rézati 'schneiden = leikata, schlagen = lyödä',
lit. rúožas 'Strich = naarmu, Streifen = raita, Linie = linja, Abschnitt = leikkaus',
slav. razú 'Schlag = isku, Mal = kerta' usw. (s. über diese Wz.s.v. rė'zti),
griech. iāgnúnai 'brechen= murtaa'.

Lit. ranšis, rąšis, re'nšis, rę'šis, -ė sind mit Nasal und š an Stelle von ž, das durch
lett. ruozis als älter erwiesen wird, ausgestattet worden nach Analogie von lit. (žem.) génšė, gę'šė (Alsėdžiai) neben génžė, gę'žė (Kvėdarna, Rietavas) 'Reiher = harmaahaikara'; s.v. garnӲs = haikara.
Sie hat inltd. Nasal für urspr. géršė durch den Einfluss von gañdras 'Storch = kattohaikara' erhalten, das ebenfalls vorwiegend žem. ist.

Lett. dzēse, dzēs(n)is 'schwarzer Storch = mustahaikara, Reiher' sind, aus *dzērse, *dzērs(n)is hervorgegangen, indem das tautosyllabische r geschwunden ist.

Russ. ronža 'Unglückshäher, garrulus infaustus = kuukkeli, saks. ”epäonnennärhi”)' möchte Endzelin bei M.-Endz. s.v. ruozis aus geographischen Gründen als Lehnwort aus dem Finnischen ansehen.

Kuukkelin toinen venäjänkielinen nimi ”kukša” on venäjän Wikin, maukaan laina karjalasta. Tämä ”ronža” on sen mukaan balttilaina liettuasta. Sitä vastoin tuosta sanasta ”garnys” = ”(musta)haikara” tulee ”kaarne” (joka on silloin tarlottanut kattohairaraa).
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106541.html#p1106541

 

Lithuanian: rãtas = pyörä

Etymology: 'Rad = pyörä, Kreis(ring) = ympyrärengas',
Pl. rãtai 'Wagen = vaunut, (häm., ”rattaat”)',
lett. rats 'Rad', Pl. rati 'Wagen'.

Dazu lit. rãčius 'Wagner, Stellmacher = vaunuseppä',
ratãnas 'Kreis = piisi, Rundtanz = piirileikki' (s.s.v.),
rãtinė 'Wagenschuppen, Stellmacherwerkstatt = vaunupaja',
in der 1. Bed. rataĩnė, auch ratinýčia mit slav. Suffix,
ebenso ratainyčia dass.
(über eine angebliche Pferdegottin Ratainyčia = hevosjumalatar "Rattainen", "Rattaiska").

Cf. ai. ráihaī, av. raөaī 'Wagen',
lat. rota 'Rad', rotundus 'rund = pyöreä' (umgebildet aus *retondos nach rota),
air. rethim 'laufe = juoksu, kulku', roth 'Rad = pyörä' (über ev. noch hierher gehörige ir. raith 'merkte' usw. s.s.v. pràsti),
mnd. rath, and. rad 'Rad', mhd. raddīt (Adj.) 'mit Räderchen versehen = varustaa pyörin' (cf. zur Bildung lat. rotula 'Rädchen = ratas').

Von Komposita sei z. B. erwähnt lit. dvirãtis 'zweiräderig = polkupyörä' (Neol. dvìratis 'Zweirad, Veloziped').

Die Wörter haben nichts mit lit. riẽsti 'aufbiegen = taipua, oieta ylös, hochwölben = kaareutua ylös, zusammen-, aufrollen vieriä yhteen, kääriä kokoon',
rìsti 'rollen = pyöriä, wälzen = valssata' zu tun (s. über diese s.v. riẽsti), auch nicht mit abg. obrésti (Praes. obręštą) 'finden = löytää'.

Auch die von Endzelin bei M.- Endz. s.v. retēt I angenommene Verwendung mit lett. retēt 'zur Heilung bewachsen, Kallus ansetzen = parantua kasvamalla, esim. murtunut luu yhteen)', saretēt 'dick werden = saeta, paksuuntua, gerinnen = hyytyä', lit. užretė'ti (ostlit. ažuretė'ti) 'hart werden = kovettua', indem lett. saretēt urspr. 'zusammenlaufen = kokoontua' bedeutet habe, ist unrichtig.

Vielmehr gehören lett. retēt, lit. užretė'ti usw. zu lit. retỹs = haava,

lett. rēta, rēte 'Wunde = haava, Narbe = arpi, naarmu'

(sowie s.v. rẽtas = harva, harvinainen niukka, rėtis = seula).

Aus dem Balt. stammen finn., estn. ratas, liv. ratās 'Rad = pyörä' usw.

Zu der Familie von rãtas gehört wohl auch, wie Moszýnski JP 36 (1956), 1 ff. 4ff. ausführlich darlegt, der 2. Tl. von plaumorati, das nach Plinius Nat. hist. 18, 172 von Galliae einem Räderpflug in Raetia, d. h. in Gallia transpadana, im Gebrauch ist.

Das Kompos. plaumorati stammt daher nach Moszýnski aus dem Illyr.

Er verweist für den 1.Tl.auf alb.feg. pluer 'Pflug(schar) = auranterä'.Von den Illyriern ist der Ausdruck zu den Kelten jenseits des Po gedrungen,und ihn haben nach 568 n. Chr. die Langobarden, als sie die Po-Ebene einnahmen, kennengelernt. Der 2.Tl. des Kompos. wurde schliesslich als selbstverständlich fortgelassen, und daher liest man plovum 'Pflug = aura' in einer langobardischen Gesetzesvorschrift.

Neben plovum steht mit anderem Suffix ahd. plīh, phluog, mhd. phluoc.

Aus dem Germ. stammt slav. plug (über lit. plūgas s.s.v.).

Langobard. plovum, ahd. plīh usw. gehören nach Moszýnski zu der

idg. Wz. *sphelī 'aufreiffen = kääntää, kyntää auki, spalten = halkaista, lohkoa, pilkkoa, jakaa' (s. über diese s.v. pélti).

Der 1.Tl. des Kompos. plaumorati sowie dtsch.Pflug bedeuten daher nach M. ent- weder 'das,was die Erde aufreisst = sitä, mikä maan kääntää' oder 'abgespaltenes, angemessen zugeschnittenes Stück Holz=määrämittaiseksi leikattu puunkappale'.

Die Pflüge wären urspr. aus Holz hergestellt.

 

Lithuanian: razumùkas = kummitus, mörkö


Etymology: razimùkas 'Gespenst auf dem Heu- oder Dachboden = mörkö vintillä tai heinäladossa (paikossa, joissa lasten ei haluta pöyhivän)',
aus russ. rosomacha, poln. rosomak 'Vielfrass, Gulo borealis' = ahma,
das seinerseits aus dem finn.-ugr. stammt.

Über den slav. Ausdruck s. Kiparsky ZslPh. 20, 359ff. und etwas anders Räsäneh ebd. 451,
der ostseefinn. *rossomaha zugrunde legt und als dessen 2. Tl.

finn. maha 'Magen' annimmt; deb. 1. Tl. des finn. Kompos. erklärter durch Hinweis auf finn. rossosuoli 'Dickdarm' = paksusuoli.

Der Tiername sei also Tabubez. 'Darmmagen = suolimaha' gewesen.

Ei kyllä liene suomea, mutta ehkä eestiä tai liivuä karjalaa. Sellainen san kuin ”(nälkä)roukku” tai ”nälkärousku” on kotoa tuttu, ja tarkoittaa eläintä tai ihmistä, joka voi yhteen putkeen syödä suuren määrän ruokaa.

Russ. rosomacha (durch Angleichung an das Präfix raz-, roz- 'auseinander' auch razsomacha, rozsomacha geschrieben,
vgl. lit. razumùkas, razimùkas kommt im Gross- und Weissruss. auch als Schimpfwort 'unachtsamer schlampig gekleideter = huonosti pukeutunut, Mensch' vor. Dazu stimmt, dass das aus dem Lit. (oder direkt aus dem Poln.) entlehnte ostpreuss. Rosemock, Rosumock, Rasumùck (Samland) die drei Bedeutungen
1. 'fingierter Spuk' = pitkäsorminen kummitus,
2. 'unruhiger, unsteter, in Kleidern heruntergekommener Mensch' = lähentelevä mies,
3. 'Vielfrass, Ursus gulo' aufweist; davon ros(e)mocken, rusmocken 'zappeln = sätkytellä, pyristellä, trampeln = tömistellä, mit Händen und Füssen lebhaft arbeiten, übermütig munter herumrasen'.

 

Lithuanian: reikà

Etymology: 'Notwendigkeit = hyödyllisyys,hyödyke, Bedürfnis, Bedarf = tarve'; vgl. reikà yra?, ẽst(i), 'es ist nötig = on tarpeen' in alter Liter. (Mažvydas, Willent usw.).

Daneben auch synon. reikia, reikė, die ebenfalls mit der Kopula verbunden werden können; daher reikia buvo, bit, būtų.

Aus den genannten Subst. ist das Verbum reùkti, reikė'ti...reikia...reikė'jo 'nötig sein = olla hyödyllinen' hervorgegangen (über dial. raùkia usw., besonders in dzūk. Mundart).

Parallele Fälle sind lit. mažnė'ti 'möglich sein = olla mahdollista', das zu mãžna aus poln. možna hinzugebildet worden ist (s.s.v. mãžna)',

lett. vajadzēt 'notwendig sein = olla hyödyksi': vajaga aus 

liv. vajāg 'Bedürfnis = tarve, Notwendigkeit = hyödyke, hyödyllisyys, nötig = hyödyllinen' (Thomsen Ber. 254, M.-Endz. s.v. vajaga);

skr. trébati, slov. trebé·ti, 'notwendig sein': skr. trijéba, slov. tré·ba = ahg. tréba 'Notwendigkeit'; griech. crã, Imperf. cráin und rhīn usw.

Zu reikà usw. gehören noch reùkalas, reikãlė 'Bedürfnis = tarve, Notwendigkeit = hyödyllisyys, Anliegen = pyyntö, Angelegenheit = asia, Sache = asia',

reikalìngas 'notwendig = tarpeellinen, välttämätön',

reikaláuti 'in Not sein = olla tarpeessa' und 'verlangen = kaivata, fordern = vaatia'

(cf. russ. trebovat' 'nötig haben, verlangen, fordern'),

reiklùs 'strenge Anforderung stellend, viel fordernd, anspruchsvoll',

reikmo 'Bedürfnis, Bedarf, Bedürftigkeit, Not',

reikmuõ, reùkmenė, reikmeno 'Bedürfnis, Bedarfsgegenstand, Gerätschaft'.

Nesselmann Wb. 439 erwähnt ferner komponiertes prireikia 'Bedürfnis, Obliegenheit', als Verbum 'es ist nötig'.

Im Vilnagebiet finden sich išreikóti 'die reikmenys (Bedarfsartikel) auspacken';

vgl. Viln. tautos. Nr. 152, S. 60, wo zu dem Koffer gesagt wird: ne dzieneli tavi kraviau, minutėlį  išreikajau 'fast einen Tag habe ich dich gepackt, in einer kleinen Minute ausgepackt'.

Lit. reikà, reùkti, reikė'ti hängen mit lit. riẽkti,

lett. riekt 'schneiden, Neuland zum ersten Mal pflügen',

lett. rika 'Schnitte Brot', riksna 'Streifen',

ai. rikháti, likháti 'ritzt, reisst auf, furcht, kratzt',

rekhā´, lékhā 'Riss, Strich, geritzter Streifen, Linie, Furche',

griech. reĩkein 'zerreissen, zerspalten, zerbrechen, zerteilen, trennen',

Aor. črikon intr. 'barst, riss, brach',

cymr. rhwygo 'zerreissen',

ahd. riga, mhd. rige, rīhe 'Reihe, Linie' usw.

(vgl. s.v. riẽkti).

Während Meringer IF 18, 220 die Verw. von lit. reikà, reùkti etc. mit

lit.riẽkti usw. durch die Gdbed.des Ackerbaus als Mussarbeit,Pflicht zu begründen sucht, heisst nach Jᴂgers 62ff. mán reùk(ia) eig. 'die Reihe ist an mir'.

Er vergleicht lett. kam kārta? 'wer ist an der Reihe?', worauf geantwortet wird: man kārta 'ich bin dran', russ. č'ja čereda? 'wer ist an der Reihe, wer ist dran?'.

Weiterhin sind reikà usw. anzuknüpfen an lit. rykáuti 'schalten = vallita, herrschen, regieren = hallita',

lett. rīkuot 'anordnen, verfügen',

lit. rỹkas , lett. rīks 'Gerät = laite, Instrument = väline, Werkzeug = koneisto' etc.

(s.v. rỹkas ).

 

Lithuanian: rėtis = seula

 

Etymology: '(weitmaschiges) Sieb = seula, Bastsieb = niiniseula' auch 'Durchschlag (Küchengerät) = siivilä, tu(r)slaaki';

dazu rėčius 'Siebmacher = seulantekijä'.

Weiter sind zu erwähnen lit. retỹs, rẽtis 'Wunde, Narbe',

davon rečiúotas '(pocken)narbig'.

Lit. rẽtis, retỹs werden auch von der Tuchnarbe gebraucht; ferner sindsie s.v.a. 'Scharte = lovi rako, halkeama' (der retį ištekint 'Scharte ausschleifen = hioa särmät pois'  aus Memel zitiert).

Szyrwid Dict. bietet s.v. flader lit. riewė medžio, reta 'Baumnarbe = puunkaiverrus'  

(vgl. s.v. raivo).

Belege für retỹs 'Narbe = arpi, naarmu, vuodan karvapuoli'.

Wenn Bretkun It. Bezzenberger Btr. 320 als Randglosse zu Jes.1,6 Striemen, randai, rieczus bietet, so ist bei der Unsicherheit von Bretkuns Orthographie reczius herzustellen.

Daukša hat durchgängig rēcziei, Acc. pl. recziús als Wiedergabe von poln. blizny 'Narben'.

Mit dem aus Szyrwid Dict. zitierten reta stimmt genau lett. rēta 'Narbe' in der Bildung überein (daneben lett. rēte dass.).

Mit retỹs 'Narbe' sind auch verw. lit. užretė'ti 'hart werden, verhärten',

lett. retēt 'zur Heilung bewachsen, Kallus ansetzen' = arpetua,

saretēt 'dick werden, gerinnen' = saeta, paksuta

(s.s.v. rãtas, wo Endzelins Erklärung abgelehnt worden ist).

Alle diese Wörter hängen zusammen mit lit. rẽtas, ardy´ti usw. Ich verweise besondersnoch auf  

lat. rēte 'Netz = verkko, Garn = lanka' und auf lit. retūkas (Dusetos) 'ganz dünnes Netz = erittäin ohut lanka'.

Selbst wenn, wie es beide Forscher für möglich halten, lit. retūkas eine Umgestaltung von

russ. reducha 'undichtes Netz zum Absperren der Fische für den Fischfang im Winter' unter Angleichung an  

lit. rẽtas sein sollte, würde sich an dem Sachverhalt nichts ändern,

da reducha eine Abltg. des mit lit. rẽtas synon. und urverw.

russ. redkij ist; cf. auch russ. reža, rež' 'Fischergarn mit sehr weiten Maschen = suurisilmäinen kalaverkko', redel' (Ostrussl.) 'weitmaschiger Netzflügel' = em.

Aus lit. rėtis '(Bast)sieb = niiniseula' stammen  

liv. rētš 'aus Wurzeln geflochtener Fischkorb = kasvinjuurista punottu kalakori',

estn. räts 'grosses Sieb mit aus Ruten geflochtenem Boden, aus Ruten geflochte- nes Körbchen, gestrickter Fischkorb' = vitsasseula, -kalakori. Diese müssen einor jüngeren Entlehnungsschicht angehören, da im Lett. keine genaue Entsprechung speziell von rotis 'Sieb = seula' vorkommt.

 

Lithuanian: rejà = riihi



Etymology: 'Getreidedarre = viljankuivuri, Dörrhaus = kuivaamo(rakennus), Riege = joukkue,työryhmä,Getreidescheune=jyväaitta' (aus dem žem.Alsėdžiai),ostlit. rija.

Nebst synon. lett. rija wohl aus dem finn.-ugr. (cf. estn. rei, finn. riihi usw., Thomsen Ber. 276, Kalima).

Russ. rej stammt wohl zunächst aus dem Balt., während russ. riga direkt aus dem finn. entlehnt ist.

Mit lit. ríeti 'Holz schichten = kerrostaa puuta', ríeklės '(Trocken)gerüst = puukui- vain' haben rejà usw. trotz Būga Aist. st. 166 nichts zu tun (s.s.v. ríeti).

 

Lithuanian: ríetas = reisi, nuija, housunpuntti


Etymology:'Oberschenkel,Dickbein= reisi,Keule = huija,Hosenbein = housunpuntti',

Pl. ríetai 'aus zwei Schenkeln oder Armenbestehendes Gestell (z.B. am Pflug, Spinnrad, Webstuhl)' = rungoltaan kahdesta ”reidestä” tai käsipuusta koostuva työlaite: aura, rukki, kangaspuut;
lett. riẽta 'Bein'= jalka (Bezzenberger Sprache 158, Plāķis Kursenieku valoda 109).

Am ehesten zu der Sippe von lit. riẽsti 'aufbiegen = taivuttaa ylös, ojentaa, hoch- wölben = kaareutua ylös,aufrollen = vierittää yhteen,(um)biegen = taivittaa (ympäri), krummen = painaa kokoon',
ae. wrídan,
aisl. vrída 'drehen, winden, knüpfen, binden' zu stellen (s.s.v. riẽsti).
Dann ist Metatonie für lit. ríetas,
lett. riẽta (mit Dehnton) gegenüber lit. riẽsti anzunehmen
(vgl. Fälle wie lett. raiks 'Brotschnitte = leipäviipale' gegenüber rieks dass., lit. riẽkti 'schneiden' usw.).

Zu der Bed. 'aus zwei Schenkeln oder Armen bestehendes Gestell (z.B. am Pflug, Spinnrad, Webstuhl)' von lit. ríetai sei erinnert an
lit. riẽsti mẽtmenis, áudeklą 'den Aufzug (Zettel) bzw. das Gewebe anlegen, Nähterei säumen',
lett. riest audēklu 'den Webstuhl mit Garn bespannen',
lit. ríetkas, reĩtkus 'Weberkamm = kudontakaide',
riesmễ 'Zettel auf dem Weberbaum'.

Löwenthal ZslPh. 7, 406 möchte dagegen lit. ríetas, lett. riẽta zu der Sippe von russ. rejat' 'stossen=työntää,tönäistä,schnell fliessen,strömen =virrata nopaeasti',
ai. rinéti 'lässt strömen, trennt los' = päästää virtaamaan, rītī 'Strom = virta, Lauf = juoksu, Strich = suunta, kulku, Linie = linja',
lat. rītus 'Gebrauch, Sitte, Gewohnheit, Art, Zeremonie' = riitti, stellen
(s. über russ. rejat' usw. vielmehr s.v. raidùs 1.).

Endlich Lidén Mél. Pedersen 88 ff. zieht aruss. serb.-ksl. rit',
poln. rzyc', čech. řit, slov. rīt (Gen. sg. rīti) 'Steiss, Hintern' = takapuoli
zur Erklärung von lit. ríetas, lett. riẽta heran.
Diese hatte schon Meillet Et. 278 mit den baltischen Wörtern verglichen, hatte aber, was wenig einleuchtet, für aruss. serb.-ksl. rit' usw. an Zushg.
mit iran. rīī 'cacare' gedacht.

Lidén erwähnt noch arm. eri 'Bug, Schulter von Tieren = eläimen polvi- tai olkanivel', das nach ihm auf urspr. *rēitoáī etc. zurückgeht.
Wäre diese Deutung von lit. ríetas, lett. riẽta richtig, so müssten freilich diese balt. Subst. von lit. riẽsti, dessen Anlaut wie die erwähnten germ. Entsprechungen beweisen, auf *wrī beruht, getrennt werden.

Aus dem Balt. stammen finn. reisi usw. 'Schenkel, Lende'.

 

Lithuanian: salà = saari

Etymology: 1. 'Insel = saari',

ãtsala 'Einbuchtung = sisäänpainautuma, an einem Flussufer, sinulus aquae stantis, incisus influminis ripam',

salavà 'Werder = saari, kuivan maan kaistale joessa, Flussinsel = virtasaari', 'Vorgebirge = kallioniemeke' (Lalis, Ryteris),
pasalӲs 'einer Insel gegenüberliegendes Ufer = vastarannan saari, Inselufer = saarenranta',
lett. sala 'Insel = saari, Holm = kukkula, eine Höhe im Morast = rämesaareke'.

Nach Būga KS 279ff. zu sálti 'fliessen' = virrata, olla sulana: šunìs atsáldu 'palam vehementer repello':
selù, selė'ti 'furtim a tergo lente accedo, vel accurro citissime' = solista?:
preuss. salus Voc. 63 'Regenbach' = sadepuro,
Flussn. Ramgesalus (1. Gl. zu lit. ramùs 'ruhig, sanftmütig' + preuss. salus), lit. Sãlantas.

Nach Endzelin bei M.-Endz. s.v. abstrahiert aus *ap(i)sala, indent salà (wie slav. ostrov') urspr.wohl eine Flussinsel und etwas 'Umflossenes = virran ympäröimä' war.

Falls salà zu sálti...są̃la...sãlo, selė'ti...sẽla... selė'jo = sulaa, pehmetä, mallas- taa, mallatua, makeutua gehört, dürfte es aus einem mit abg. ostrovú 'Insel' (cf. hom. nésan ámfirútu) vergleichbaren *apisala (s.o.) hervorgegangen sein.

Blesse geht für salà 'Insel' nicht vom Kompos. *apisala aus, sondern von der Gdbed. 'Zusammengewälztes; von der Flussströmung, besonders nach dem Frühjahrshoch-wasser,auch von einem stürmischen Meer Zusammengewirbeltes; Zusammengetriebenes' aus.

Lit. sálti usw. soll von der Wz. *swel-, *swal- stammen

(cf.ae.as. swellen, 'schwellen = paisua, pullistua, kohota, aufwallen = kuohua, nousta (like)',
ahd. widerswalm 'Strudel = pyörre,kuohu', nhd. Wasserschwall. Nach ihm ist ãtsala besser als 'Ausbuchtung in der Uferlinie = rantaviivan ulkonema' denn als 'Einbuchtung an einem Flussufer = (joen) rantaviivan sisäänkaareutuma (maape-rään)' wiederzugeben. Bei manchen o. genannten Wörtern kann auch *salwoáī 'gelb,schmutzig,grau = likaisen kellanharmaa,mutainen (vesi)' hineingespielt haben, wozu lat. sāl, lett. sāls, lit. saldùs = makea, usw. gehören. Vieles sehr fraglich.

Aus dem lit. lett. sala sind entlehnt finn. salo 'waldiger Ort, Einöde = metsäinen asumaton alue tai saari, erämaa',

estn. salu 'Morastinsel, Hügel im Morast = rämesaareke, -kukkula',

liv. salà 'Insel' = saari (Thomsen Ber. 214, Nieminen FUF 22, 30ff).

Über Orts- und Flussn. mit dem Glied sal- (z.B. lit. Sãlantas), Bezzenberger sowie Gerullis ON. noch den preuss. ON Nasaliten (Präpos. na + lit. salà) zitiert.

Über die Herkunft des mit balt. sala in keinem Zushg. stehenden lat. insula handeln Skok.


http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=10632&hakusana=suolu&sanue_id=4090

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=haku&o=hae&l=1&valinta=1&valintaryhma=1&kieli=54&hakusana=saari

Sana ”saari”, joka on taivutuksensa perusteella omaperäinen tai balttilainen, on vielä ”sala” sanaakin kummallisempi: se on itämerensuomen sana, josta ei näy merkkiäkään saamessa eikä etäsukukielissä, toisin kuin ”salasta”, josta tulee täysin säännöllisesti lapin ”suolu”, tulee se sitten suomesta tai baltista. Tuon perusteella ”saaren” pitäisi olla balttilaina.
Latviassa, zemgallissa esiintyy sana
zaris” = saari,
http://www.baltistica.lt/index.php/baltistica/article/view/569

DYNAMIK EINIGER ENTLEHNTER LEXEME IN DEN MUNDARTEN NORDWESTLIVLANDS
Zusammenfassung
In diesem Beitrag werden einige in Nordwestlivland vorkommende entlehnte Lexe- me finnougrischer Herkunft sowie ihre Semantik unter dem Aspekt des histori- schen Wandels behandelt. In der 2. Hälfte des 20. Jh.bietet sich durch die Erweite- rung von mundartlichen Materialsammlungen die Möglichkeit, die in ME, EH und sonstigen Forschungen vorhandene Information sowohl zur Verbreitung, Stabilität und Wandel dieser Wörter als auch zu ihrer Herkunft, Semantik und den Gebrauchseigenschaften zu ergānzen.

Unter dem Aspekt der Gebrauchsdynamik von Entlehnungen im Laufe des 20. Jh. lässt sich feststellen, dass ein Teil der lokalen entlehnten Lexeme zu historischen Relikten geworden ist

(z.B. aķis ‘Getreidehocke’,

sāris, zāris ‘Insel = saari; Hügel = kumpu’ (”Hilgel” lienee Hügel),

ķiris ‘schwarzer Ochse mit weissem Streifen überm Rücken’); ein anderer Teil mit relativ weitem bzw. engem Gebrauch setzt sein Funktionieren vorwiegend in der ge- sprochenen Sprache der älteren Generation fort (z.B. kãbak, kābaks ‘armer, ärm- licher Mensch’; ‘geiziger,habgieriger Mensch’, paîkât ‘flicken’); ein weiterer Teil hin- gegen kommt auch heutzutage ziemlich oft in der gesprochenen Sprache verschie- dener Generationen vor (z.B. roida ‘Schutt, Kehricht, Abfālle’, peksēt = pieksää ‘schlagen; prugeln’, kunna ‘Wiesenfrosch’ u.a.). ”

Tämä olisi siis lainaa suomen/viron sanaata ”saar(i)”, liivin ”sɔr”.

Tässä on kuitenkin parikin pahaa ongelmaa:”saari” loistaa täydellisesti poissaololla muista kuin itämerensuomalaisista kielistä, myös saamesta,jossa on sanan ”sala” johdannaisia, siis vanhan teorian mukaan balttilainoja.

Toinen ongelma on, että ”zāris” olisi varmaan ainoa sana,jossa suomen taval- linen s olisi lainautunut johinkin balttikieleen soinnilliseksi z:ksi.Soinnillisuus on balttikielissä lainautuessa väistyvä ilmiö eikä muodostuva. Ainoa tunnettu sys- temaattinen prosessi, jossa siten tapahtuu lainautumista on ns. kuurilas-z (Fraen- kel) (-b, -g, -d), mutta se koskee aina LIUDENTUNEEN soinnittoman konsonatin lainautumista kuurin välityksellä soinnilliseksi liettuaan tai latviaan. Vanhassa kuu- rissa ei ole yksinkertaisia liudentuneita konsonatteja, josta liudentunut s' lainautuu, kuten suomessakin sj:ksi, jossa j on aina soinnillinen ja liudentunut, ja määrää liettuassa ja latviassa myös välittömästi edeltävän konsonatin (jne.) äännettäväksi soinnillisena.

Jotta suomesta voisi kuurilais-z:lla lainautua latviaan sana ”zāris”,sen suomalaisen kantamuodon pitäisi olla ”**sääri” eikä saari.

Muuta jos sana on BALTTILAINA SUOMESSA tuo sana ”zāris”/”zār(i)as” olisi to- della varteen-otettava vaihtoehto originaaliksi muodoltaan (maskuliinin pääte ei ole ratkaiseva, se on lisäksi vielä yhdyssnoissa joka taauksessa -is, vaikka oli -as perusmuodossa.

Onko siis tuollainen sana omaperäisenä, ja missä balttikielessä?

Sana löytyy seelin kielestä, jossa se esiintyy paikannimissäkin joko sellaisenaan tai niin, etta sen sukupääte on ymmärretty vartaloon kuuluvaksi ja liitetty uusi perään (Zarasai).

http://lt.wikipedia.org/wiki/S%C4%97li%C5%B3_kalba

” Manoma, kad sėliai, kaip ir kuršiai, buvo išlaikę sveikus an, en, in, un dvigarsius, tačiau minkštuosius k,g,priešingai negu dalis žiemgalių,buvo pavertę į c,dz. Vietoje š,ž jie taip pat tarę s,z.Tai rodo sėliškos kilmės ežerų pavadinimai: Zirnajai, Zalvas, kurių atitikmenys kitur tariami su ž: Žirnajai, Želva,

taip pat Zarasų (pl nom. Zarasai, sg. nom. *Zarasas) miesto vardas, kuris kilęs iš sėliško bendrinio žodžio ezaras ar azarasežeras = järvi, nukritus žodžio pradžios balsiui.”

Siitä kaupungin alku-E:stä pitävät kiinni puolalaiset ja juutalaiset saadakseen nimen kuulos-tamaan puolalaiselta tai heprealaiselta, Kaupunki oli 1930-luvulla Puolan miehittämä kuten Vilnakin.

Ongelma on, että tuo sana ei tarkoita ”saarta”, vaan, päin vastoin, ”järveä”!

Mutta ongelma ei ole aivan ylitsekäymätön, kun tutkitaan itäbalttilaisten kielten jär- visavoja ”ezers” (lv.) ja ”ẽžeras” (lt.) tarkoitavat kirjaimellisesti ”äärellistä” erotuksena ”rannattomasta” merestä tai loppumattomasta joesta, tai (ihan yhtä hyvin) mantereesta, ja tulevat sanasta

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1232836.html?hilit=%20%C3%A4%C3%A4ri#p1232836

[Asia ei ole näin, vaan tuo "*Ež- jne tulee sanasta *Ekw-" joka itarkoitta vesistöä ja on samaa juurta kuin Aqua, Oka (joki), Akaa ( Häme Juha Kuisma 2015) jne,]

” Ainakin aihe, aisti, huoma, palsi, raate, vartoa, vaula, verkilö ja äyräs, ehkä myös pyrkiä, riima ja vanne.”

Punaisella merkityt ”vanhat germaanilainat” on varmuudella muita kuin germaanilainoja.

Sana ”äyräs” saattaisi olla samaa kantaa kuin ”baltin” ”ẽžeras” = järvi, joka sana on muuten kuuria, ja tarkoittaa ”(täys)rannallinen” sanasta ”ẽžė” = ääri, (taka)raja, erotukseksi ”merestä” (”jura”, lp ”jaura”, sm. ”järvi”, samen läntistä komponenttia), joka on ”rannaton”. ”

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1245954.html#p1245954
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1247047.html#p1247047

 

Lithuanian: salatis = toutain (myös rapas, preuss., viljelypaikka = ”rapola”)

 

rapas = asp fish (aspius aspius) = toutain

Etymology: salote, celates 'Rapfen = toutain, Rohrkarpfen = “ruokokarppi”',

Balčikonis LKŽ führt celatis, -as in der Bed. 'aspius rapax = toutain' an;

cf. lett. salata, -te sowie salaka '(grosser) Stint = (suuri) kuore, osmerius eperlanus = kuore, clupea sprattus = kilohaili',

das aus  liv. salāk 'grosser Stint, salmo eperlanus = kuore',

estn. salakas 'Weissfisch, cyprinus alburnus = salakka´, entlehnt ist;

daraus auch russ. salakuša 'Sprotte = kilohaili'.

Ruokalaji silli- ja muun salaatin nimi ei tule mistään kasvista, vaan päinvastoin nii- den kasvien nimi tulee ruokalajista. Venäjäksi ruokalajin nimi on ”rassol”, joka tulee sanasta (kalan) suolavesi, suolakala, ja suomenkielisiä nimiä ovat rosolli ja (silli)sa-laatti (vaikka sitä ei yleensä tehdäkään sillistä vaan silakasta tai muusta kevyem- min suolatusta ja pienemmästä kalasta).Sillisalaatti keitettynä hitaasti täysin mös- söksi on borštš-keittoa, liettuaksi barščiai, joka tulee punajuurista, barštis. Liet- tuassa sitä syödään usein kylmänä, ja siihen pannan kuumia perunoita joukkoon. Kuumaborssiin pannaan usein myös savustettua sianläskiä, ja on hyvää. Salaatti on indoeurooppalainen sana,joka tarkoittaa ”suljettua”, ”suolattua”, ”säilöttyä”, ”eris- tettyä”. Se voi olla samaa kantaa kuin liettuan ”sala” = saari (kts.) ja suomeen salo, asumaton saari tai muu loukko.

Toutaimen nimikin tarkoittaa kirjaimellisesti ”eristettyä” (i(n)soloitua, tarhattua). Miten niitä ja sittemmin vielä paremmin tuohon tarkoitukseen sopivaa sukulaista karppia säilöttiin tai eristettiin: elävänä veteen,joka virtaa hiljalleen, ja jonka mukana myös kulkee keskeistä ruokaa pikkukaloja. Niitä toisin sanoen viljellään, joskin karppi on syrjäyttänyt toutaimen, ja myös turpan. Karppia myydään elävänä säiliö-rautoista.Se on samaa lajia kuin ruutana ja kultakala.Karppi syö myös kaikenlaista kasviravintoa kuin sika.

" The inhabitants can be traced back to burial grounds with cremated remains and occasional graves of horses. Judging from the diggings, Scalovians are assumed to have been related to other Western Balts such as Curonians and more distantly to Prussians. Typical Scalovian sepulchral relics are found in Strewa, Skomanten, Jurgaiten, Nikeln, Paulaiten, Wilku Kampas, Weszaiten, Greyszönen, Lompönen and Wittgirren

The Scalovian town Jomsberg , also called Jumpne, Iumne (mahd. *Jumenen = "Jumis-juma- lan kaupunki"), Witlandie and Windland was mentioned between 974 and 1043 in the Danish “Annales Lundenses”.

This disappeared town must have had a harbour at the Curonian Lagoon. Ragnit was the center of Scalovia. Peter von Dusburg told about a wooden castle which could not be con- quered by force or starvation because the inhabitants of the stronghold had put in an artificial lake, stocked with fish. The conquerors had to burn down the castle.

Scalovia was subjugated in 1277 by the Teutonic Knights. "

Tuo ”rapas” on luultavasti toutaimelle alkuperäisempi nimi. Se voi olla myös germaanilaina.

(PS: Nuo kuurilaisten heitä suuresti muistuttaneet eteläiset naapurit skalvit (joiden nimet, sattumalta, ovat tavattoman suomenkaltaisia foneettisesti) käyttivät tositärkeille persoonille kammiohautausta. He eivät syöneet eivätkä syöttäneet kotieläimille hevosia, vaan hautasivat ne, kuten suomalaisetkin. Näistä erikoisuuksista heidän kaupunkinsa ovat tunnistettavissa.

Tietokilpailukysymys: Kuka (silloin jo edesmennyt...) Kalevalan henkilö oli haudattu hautakammioon (johon oli taltiotu myös hänen viisauksiaan)? Jos sillä on tämän kanssa tekemistä, on Kalevalaa edelleen tulkittava uudelleen...)

 

Lithuanian: sễbras = seura, kumppani, toveri

Etymology: dial. sẽbras 'Genosse = kumppani, Gefährte = matkakumppani' (cf. Szyrwid Dict. s.v. towarzysz), alt 'Teilhaber, Hälftner = osakas, Halbbauer = torppari',
davon abgeleitet sėbravoti (mit slav. Suffix),
sėbráuti...sėbráuju...sėbrávaũ, sėbráusiu 'Umgang haben, verkehren = seurustella (alt, Szyrwid Dict. s.v. spóškuję z kiemī), etwas auf die Hälfte nehmen = ottaa jotakin puoliksi',
sėbrà 'Gesellschaft = seura, Gemeinschaft = yhteisö',
sễbrinas, sễbriškas 'halb und halb (teilend) = puolisi, gemeinschaftlich = yhteinen yhteisöllinen' (cf. auch Szyrwid Dict. s.v. towarzyski = toverillinen).

Lit. sễbras (mit ė aus slav. ja, vgl. hierzu u.a.s.v. blėka = numerolaatta),
lett. sēbrs 'Nachbar = naapuri, Mitinhaber in demselben Gesinde = palkollistoveri',
etwa auch lett. suobris (uo aus ā mit *sāī aus russ. sja), sind Entlehnungen aus wruss. sjaber;

Dagegen hat Verf. IJ 27, 247 die Vermutung ausgesprochen, dass wegen der Gestalt des Wortes und seiner Sippe in den finn. Sprachen, in denen eine Flexion *sepra mit Stufenwechsel zugrunde zulegen ist, alit. sebras mehr als blosse Schreibung sein dürfte.

Es wäre dann ebenso wie lett. sębrs, sebris 'Freund = ystävä, Kamerad = toveri, Kunde = asiakas' echtbaltisch und würde eine nasallose Formation enthalten;
dann könnte es direkt mit got. sibja, ahd. sibba 'Sippe = suksulainen' verknüpft werden.

Es ist nicht sicher zu entscheiden, ob slav. *sębī (russ. sjabr 'Nachbar, Kamerad' usw.) zu russ. sem'ja, lit. šeimà, lett. saime 'Familie = perhe' gehört oder infigierten Nasal aufweist; für das letztere spricht das Baltische.

slav. *sębr'.

Blesse KZ 75, 96 fasst die bisherigen Theorien zusammen und kommt auf die Erklärung des Verf. s. Er deutet die balt. Wörter, ohne Trennung der entlehnten
lit. sễbras, lett. sēbrs, als echtbalt. Ursprungs.
Sie gehen nach ihm auf *s(w)ebī zurück
(cf. noch s.v. sẽbinti ...sẽbina....sẽbino = säästelllä, pihistellä, omia, das zur gleichen Wz. gehört).
Nach ihm gehören lett. sebris 'ein dicker und böser Hund = hurtta' und 'schwächliches, verkommenes Wesen = heikko, tappiolle joutunut olento, olemus'
sowie sabris 'ein starker, kräftiger Mensch = vahva ihminen' zusammen,
(nach Endzelin bei M.-Endz. s.v. sēbrs dagegen kann hochlett. sābr(i)s 'Kamerad, Gefährte' aus sēbrs, somit auch entlehnt, entstanden sein).

Sana on joka tapauksessa lainattu kuurista sekä liettuaan että suomeen ja sieltä siirtynyt myös latvian kokoonpanoon.

Seb-” on selvästi samaa kantaa kuin englannin ”sibling” ja gootin ”sibja”:

sibling

"brother or sister," 1903, modern revival (in anthropology) of O.E. sibling "relative, kinsman," from sibb (adj.) "kinship, relationship; love, friendship," from P.Gmc. *sebjo "blood relation, relative," properly "one's own" (cf. O.S. sibba, O.Fris., M.Du. sibbe, O.H.G. sippa, Ger. Sippe, Goth. sibja "kin, kindred"), from PIE s(w)e-bh(o)-, from root *swe- (see idiom). Related to the second element in gossip.
The word 'sib' or 'sibling' is coming into use in genetics in the English-speaking world, as an equivalent of the convenient German term 'Geschwister'.
In Old English, sibb and its compounds covered grounds of "brotherly love, familial affection" which tended later to lump into love, e.g. sibsumnes "peace,concord,brotherly love," sibbian (v.) "bring together, reconcile," sibbecoss "kiss of peace."”

sibja, sf. relationship, 192. OE. sibb, OHG. sibba. ”

Kuurin sana ”saiva” = nainen,vaimo on jotakuinkin varmasti samaa juurta. Kantabaltin tavusta ”*seb” tulee seeliin ”*sai-”. Kuurin oma sana ”*sebera(s)” on tarkoittanut löysempää yhteen-kuuluvuutta, ja maskuliinipäätteisenä (-as) myös mieskaveria. Sana voi tulla myös kantabal-toslaavin sanasta ”*seb”(?) = itse, venäjän ”sebja”, liettuan ”sau”, joka taas länsibalttilaisen skalvin(preussin) säännöllinen kehitystulos kantabaltin ”*seb-”- tavusta.

http://www.suduva.com/virdainas/

once ( one time ) ainavarstas
one ainas
...one-after-another! ainas-par-antras!
one time ainavarstas (Preussilaisten ikuinen ja ääretön universumi Ainawarst = "se, mikä Maan) yhdellä kierroksella näkyy"...
one's own (Acc.s.) sen, sin
one's own (Dat.proc) sai(si)
one's own (N.sg.f.) svaja
one's own (N.sg.m.) svajas
one's own (encltic) -si
oneself subas

sebe of one's own (Genitive)
sebei to/for one's own (Dative)
sēbra company ”

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=sau&s=0&g=2&r=10631062
http://www.zodynas.lt/terminu-zodynas/sebinti
On myös sana ”semti...sẽmia...sė́mė” = ammentaa, tulvia, joka vaikuttaa seb- sanoihin, koska tavu ”*sem-” käyttäytyy balttikielten kehityksessä kantabaltista lähes samoin kuin tavu ”*seb-”. Sana voikinalun perin olla sama, ja kantabaltissa taipunut ”*sebti...semba...sēbē” = omia.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1293824.html#p1293824

 

Lithuanian: sė'menys = (pellavan)siemen,

Etymology: Pl. dial. ostlit. sė'men(e)s 'Leinsamen, -saat',
sėmẽnė 'Saat(zeit) = kylvö(aika), säen = kylvää',
sėmuõ dass. und 'einzelnes Lein-, Flachs-, Samenkorn = siemenjyvä',
preuss. semen (sēmen) Voc. 256 'somen' (= Samen = siemenet, jälkeläiset).

Verw. mit aksl. sémę (Gen. Pl. sémen'),
russ. semja 'Same = siemen',
aruss. sémja 'Same, Nachkommenschaft = jälkeläiset',
skr. sjēme, poln. siemię, čech. símé, ačech. siemé 'Same',
lat. sēmen 'Samen, Geschlecht = suku, Nachkommenschaft',
ahd. as. sāmo 'Samen'.

Über die Wz. *sēī 'säen = kylvää' (vgl. s.v. sė'ti) und *sēmen 'Samen'.

(Vartao on ollut tod. *sem- eikä **sei-  joka on itäbalttia, vasarakirveskieltä. HM )

Aus dem Lit. ist finn. siemen, estn. sēmen 'Saat = kylvö, Same' entlehnt.

(Kts. edellinen sana: kantabaltin ”*seb-”-alusta oletusarvo nykyliettuaan on ”sė-”.)

 

Lithuanian: sesuõ = sisar,

Etymology: Gen. sesẽrs (statt *sesars, nach duktẽrs, móters), aus seseres, auch sesų (žem.), sesuĩ (Lazūnai im Vilnagebiet, im Dzūkischen und Seinai),
sesuvà (im östl. Lazūnai), dial. sesễ (nach duktễ, mótė), und sẽsė (Gen. sesễs).

Preuss. swestro, wohl nur fehlerhaft für sestro durch dtsch. swester veranlasst und aus
urpoln. *siestra entlehnt, schostro Gr. 70 dass. aus poln. siostra.

(Verw. mit aksl. usw. sesmer Wb. 2, 618),
ai. ssarī, av. xvaņharī, arm. k'oir (< *swesīr),
lat. soror, air. siur, kymr. usw. chwaer, acorn. hiur,
got. swistar, afr. ahd. swester usw. (afr. on alitfries, HM)

Idg. *s(w)esor gehört zum Refl.-St. *swe-.

Dem Lit. und Slav. ermangelt bei diesem Wort im Gegensatz zu den anderen idg. Sprachen das w hinter dem anltd. s.

Aus lit. sesuõ ist finn. sisar, kar. sizar usw. entlehnt.

 

Lithuanian: síena = seinä, (taka)raja

Etymology: 'Wand = seinä, Grenze = raja', noch 'Schmitz der Leinweber, ein mit Röthel gemachtes Zeichen vonacht zu acht Ellen' = merkitty takaraja (tekn.);

vgl. lett. siena in der Bed. 'Einrichtung zum Garnaufscheren, der Umfang des ganzen Scherrahmens',
lit. sienójas 'Balken = palkit', auch schon bei Szyrwid Dict. s.v. balka (von urbalt. *seinā-jas ab); sienólis dass.,
sienójinis 'den Balken betreffend = palkki-'.

Bei dem Žemaiten Daukantas finden sich die Formen sina, syina neben siena.

Die Wörter gehören mit lett. siena 'Wand' (vgl. auch oben) zu der Sippe von
lit. siẽti, lett. siet 'binden' = sitoa (< *sebti? Kuten muistetaan, IE:t ja heistä erityisesti baltit projisoivat yhteiskuntaa luontoon kielissään,kun taas SU:t projisoivat luontoa yhteiskuntaan!)
Es ist von einer balt. Form seĩ neben séi auszugehen.

Mit demselben Formans sind versehen: av. hinuī 'Band = side, Fessel = kahle',
aisl. sin 'Sehne' = jänne,
ir. sin 'Kette = ketju, Halsband = kaulapanta',
ahd. senawa 'Sehne' = jänne.

Specht stellt bakt. siena zu der Wz. *sēi- 'säen' und vergleicht es mit
ai. sīráī 'Pflug' = aura, sīmā 'Grenze, Streifen' = raja, viiva, sítā 'Fürche'= vako.
Aus der urbalt. Form sind entlehnt finn. seina (siis seinä), estn. sein (Gen. seina),
liv. saina 'Wand = seinä'.
http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-24646.html

 

Lithuanian: sykis = siika [siikis]

Etymology: 4. (Miežinis, Ryteris, Sereiskis), sӲkė, sӲkas 'Schnäpel, coregonus oder salmo lavaretus' = siika.

Nach Brückner FW 131. 183 mit lett. sīga, sīka aus russ. sig dass. entlehnt;
vgl. Endzelin bei M.-Endz. s.v., der die Möglichkeit einer Entlehnung aus dem finn. (s. Thomsen Ber. 279) nicht ausschliesst.

(Sana on varsin todennäköisesti muissa kielissä suomalaista alkuperää, niin balttilaisissa germaanisissa kuin slaavilaisissakin. HM)

Solmsen KZ 38, 143f. ist für die Entlehnung aus dem Russ. auch des isl. síkr, schwed. sik und stellt diese Wörter fraglich unter Hinweis auf lat. salmo (:salire) zu dem russ. Verb sigat' 'springen, hüpfen = hypellä'.

(Mahdollinen liittyminen venäjän sanaan sigat´ = hyppiä ei sulje pois suomalaista alkuperää, sillä sigat´ on laina jostakin. Suomessa esiintyy myös sana "siikain", joka tarkoittaa tuulessa lentävää mahdollisesti vaarallista roskaa ja on yhdistetty baltin sanaan "dyga" = piikki, mahdollisesti värin. Siika on saattanut tarkoitaa "hyppykalaa", kuten venäjässäkin. HM)

Thörnqvist 247ff. neigt zur Annahme der Ansicht von Kalima Mem. de la Société finno-ugr. 44, 217, dass das nordische Wort durch ostsee finn. Vermittlung ins Russ. eingedrungen sei, während Vasmer a.a.O. sich für Verw. dieser Wörter ausspricht.

(Yksi mahdollisuus on kyllä, että vartalo syk- [siik] on peräisin seuraavasta sanasta silk- = silakka, sillä muitakin tapauksia on, joissa -yhden balttikielen -il- on muuttunut toisen pitkäksi ī:ksi. L on puolivokaali ja varsinkin liudentuneena katoaa helposti, ja joskus jopa ilmestyy "tyhjästä", jopa sanan alkuun.)

 

Lithuanian: siĨke = silli

Etymology: 'Hering, clupea harengus = silli', übertragen 'schmächtiger Mensch oder Tier',
silkis dass. (Sereiskis), silkiúoti 'dünner werden, abmagern',
siĨkinė bačka, silkìnė b. (bei Kurschat), siĨkinė (statinė) 'Heringsfass = sillitynnyri' und 'Heringsladen = "sillilade"' sowie (veraltet) 'ein Mass von 5 Pud = 5 puudan mitta (2.5 kgt)',
lett. siļķe 'Hering, ein gesalzener Fisch überhaupt = suolakala',
siļķene 'eine (leere) Heringstonne = (tyhjä) sillitynnyri',
preuss. sylecke [siläkkä] Voc. 575 'Hering' = silakka, silli.

Nach Būga ist das lit. und preuss. Wort aus dem finn., das lett. aus dem Lit. entlehnt.
Solmsen, Pedersen möchten diese Wörter aus dem Anord. herleiten;
vgl. aisl. síld, sild, schwed., dän. (dial.) sild.

Brückner FW 131 nimmt Entlehnung aus dem Slav. an, Gdf. *sildke, vgl. russ. seledka aus *s'ld'ka.

(Sanat saattavat palautua suolaamista tarkoittavaan sanaan, joka taas on saattanut tarkoittaa säilömistä ja laun perin jäädyttämistä, ja olla peräisin suomesta. KTS. salatis = toutain, HM)

 

Lithuanian: skárda = pläkkipelti, metallilevy,

Etymology: skardà '(Weiss)blech = pläkki, Metallplatte, Eisen- oder Metallblatt = metallilevy', skárdas = skárda, skãrdis '(Weiss-, Well-, Eisen-, Stahl-, Walz-, Kupfer)blech' = -pelti,
skárdis 'Blech = pläkkipelti',
skardenyčia 'Blechbüchse,
skardìnė 'Blechgefäss',
skardìnis 'von Blech = peltinen',
skardeninkas, skardiniñkas, skárdininkas, skãrdžius 'Klempner, Blechschmied = peltiseppä'.

Lett. skārds, skārde, skārds 'Weissblech, Metallplatte = pläkki, pelti'
aus liv. karda bzw. estn. kard 'Blech' = pelti.
Durch Metathese ist auch lett. skādre dass. entstanden.

Fortunatov stellt preuss. starstis 'Zinn = tina' (lies: scarstis) ebenfalls hierzu.

Da die Wörter auf das n.-w.-žem. Gebiet beschränkt sind, ist es um so eher möglich,dass sie aus dem Lett. entlehnt sind und dass dieses seinerseits aus finn. Dialekten entlehnt hat.

(Ei kauhean todennäköiseltä vaikuta; miksi mm. alkuun olisi ”lisätty” s-? Itse asiassa sitä ei SU-puolella tarvitakaan lainkaan. Sanat pysyvät silti balttilainoina... Maantieteellisen jakautu- man selittää taas kuuri, josta sanat ovat tulleet myös viroon ja liiviin. Mutta TÄÄLLÄ on mielenkiintoista aihetta sivuavaa tekstiä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-23917.html

 

Lithuanian: sóma = eräs puhallinsoitin, "torvelo"


Etymology: (Nom. pl. sómos), im Wortindex zu Juškevič 'Blasinstrument = puhallinsoitin', 'irgendein Musikinstrument, etwa Zimbeln?'.

Oft bei Juškevič; dort auch das Verbum somúoti (-úoju, -avaũ) '(weltliche Lieder) singen' = laulaa maailmallisia lauluja (”suometa”...?), (im Volkslied) '(mit summender Stimme) singen = laulaa hyräilevällä äänellä' (tulee mahdollisesti kyseisestä soittimesta).

Lit. sóma (žem.) 'wer umherschleicht wie ein Narr = outo hiippailija/pelle, wer schwankend geht = huojuen kävelevä (laivaihmiset kävelivät siihen aikaan polvet koukussa huojuen myös maalla), Trottel = pölkkypää, lönkyttäjä, Einfaltspinsel = ”yksinkertainen tervapensseli”',
sominė'ti 'ohne Ziel herumlaufen = kierrellä ilman päämäärää, wie betäubt gehen = kulkea kuin huumattuna, kuurona',
sõmti...sõmsta...sõmo 'nicht recht bei Sinnen sein, den Kopf verlieren, kopflos werden' = olla päästään vialla, seota.
Unklar; gehört es etwa irgendwie zu *sōmas (ostseefinn. Stammesname) 'finne' (s. darüber s.v. sómenis)?
(Suomalainen on kuuriksi *somis, *some, ja ”suomalaisen kaltainen” = *someris, *somere...
Noiden vitsien idea on ilmeisesti, että vaatimattomassa asemassa olleista kuurilaisperäisistä henkilöistä käytettiin haukkumanimeä ”suomalainen”. (Liiviläiset olivat kunnioitettuja itsenäisiä ihmisiä, kuten seelitkin, arvostettujen ei-feodaaliheimojen jäseniä.) Puolassa on yhä tasan samaa perua oleva haukkumasna ”cham” (saks./ven. ich-äänne alussa) liettualaisista (ja latvialaisista). Kielihuijari Noam Chomskynkin nimi tarkoittanee tuota.



Lithuanian: sómenis = luoteistuuli, ”tuuli Suomesta”

Etymology: 'Nordwestwind' (aus Palanga, Bez. Kretinga), sómenis dass. (Drawöhnen, Kurisches Haff), sóminis,

lett. sāmenis 'Nord(west) wind = tuuli SAAMEsta (kirjaimellisesti)'.

Darüber zuletzt Nieminen FUF 22,59 f. Nach ihm aus ur finn. *sōmas (ostsee finn. Stam- mesname) 'finne = suomalainn' durch kurische Vermittlung in das Lit. bzw. Lett. entlehnt.

Būga a.a.O. nimmt gleichfalls eine Entlehnung aus dem Finn. an,glaubt aber für dieses o [oo] eine urspr. Vokalisierung mit ansetzen zu sollen,weil finn. ō (oo) nicht zu lit. o bzw. lett. ā führen könne.

Endzelin bei M.-Endz. vermutet, dass lett. sāms = saamelainen, auf liv. Sārmā (est. Sāremā) 'Oesel = Saarenmaa' mit Schwund des r zurückgeht.

Sanasta ”saari” kts. ”Sala
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1322256.html#p1322256

 

Lithuanian: spragà = aidan portti/-aukko, rako

 

Etymology: 'Zaunlücke, Lücke im Zaun = aisanportti, Spalt = rako, halkeama, Bresche = muuriaukko, Mangel = puute', dial. 'Schlitz an der Kleidung = palkeenkieli vaatteessa',
sprãgas '(Zaun)lücke' (dial.), sprãgė (dial., in Adùtiškis), sprãgis (dial.) dass.,
spragótas, dial. spragiúotas 'lückenhaft, mit Lücken',
spragótinė 'Gitter = ristikko',
lett. spraga 'öffene Stelle (im Zaun, im Eis) Avoin paikka aidassa, jäässä, Lücke zwischen zwei Gebäuden = kuja kahden rakennuksen välissä'.

Gehören zu der s.v. sprógti genannten Familie (s. darüber s.v. pragà).

Aus den balt. Sprachen sind poln. dial. spraga, sprožka 'Zaunlücke, die sich öffnen lässt = avattava portti',

Finn. rako 'Ritze, Spalte', estn. (p)ragu 'Riss = särö, Spalt,Borst = halkeama' usw. entlehnt.

 

Lithuanian: stìrna = metsäkauris


Etymology: 'Reh, capreolus', Demin. stirnìkė, das (dial.) auch 'die jüngste Brautjungfer = morsiusneito' bedeutet;
stirnìkas 'Rehbock = metsäkaurishirvas', stĩrninas und stìrninas;
stirníenė (dial.) 'Rehkuh = metsäkaysrislehmä',
stirníena Rehfleisch, -braten = kauriinpaisti, -käristys)' und = stirnenà 'Schlauch aus Rehfell = kariinnahkasäkki',
des letzte noch 'Rehfell', stirnìnis (Adj.) 'Reh- = kauris-',
als Subst. = stìrnakojis 'Rehziemer (Peitsche mit einem Rehfuss am Stock) = kaurispiiska',
stirnõkas (Nesselmann, Kurschat) dass.,
stirnius 'Wilddieb = salametsästäjä';
lett. stĩrna 'Reh, cervus capreolus = kauris'.

Im Alett. findet sich die Form sirna, die urverw. ist mit preuss. sirwis 'Reh';
aus diesem oder einem lit. šĩrvis 'graues Pferd' = harmaa hevonen und 'Hase' = jänis (eig. 'graues Tier' = harmaa eläin) ist finn. hirwi 'Elch, Hirsch' entlehnt. Weiteres s.v. šĩrvis.

Über den preuss. Ortsn. Širvis, lit. Seenamen Šĩrvas s.s.v. šìrvas.

Lett. sirna, preuss. sirwis sind urverw. mit slav. *s'rna, aruss. s'rna,
russ. serna 'Reh = kauris, wilde Ziege = villivuohi, Antilope',
lat. cervus usw. (s. dazu s.v. kárvė = lehmä).

Schwierigkeiten bereitet das Verhältnis von lit. stìrna, lett. stĩrna zu lett. sirna, slav. *s'rna usw.

Schwerlich ist Endzelin SlBEt. 5. 44 Anm. im Recht, wenn er dies Nebeneinander durch ehemaliges ts neben st zu erklären sucht. Vielmehr hat man Kontamination mit verw. Wörtern anzunehmen.
Daher pflichte ich Iljinskij bei, wenn er es nicht für ausgeschlossen hält, dass stìrna sein t aus taũras 'Büffel = puhveli, Auerochs = alkuhärkä' bezogen hat, wie dieses wohl der Fall ist bei lit. stũmbras, lett. stumbrs 'Auerochs' (s.s.v. stũmbras)'.

Anm. d. Herausg. : Für das Lit. wäre mit Trautmann Wb. 260 von einer Gdf. *širnā auszu-gehen. Wurde in diese ein t eingeschoben, dann entstand ein Anlaut *št-. Da es diesen in alten echtlit. Wörtern nicht gibt, wäre anzunehmen, dass *št- > st- weiterentwickelt wurde, und *štirna > stirna führte.

(Nuo sanat, sekä kauris/tauras/ sm. teuras että (s)tirna/skirva>širva tarkoittaneen "tapettavaa", tullen kanta-IE-sanasta (s)ker- = lyödä, iskeä, tappaa (pois). HM)

 

Lithuanian: suitis = ylenpalttinen, tulva-

 

Etymology: 'reichlich = ylenpalttinen', Adv. suitei = ylenmäärin

vgl. noch Daukantas Cornel-Übers. 41 jis jį sùjte kéltiejȩ apdowinotì = Paus. 4,6 magno ei praemio futurum.

Wie lett. suits, suišs 'überflüssig = tulva-'

preuss. zuit 'genug = kyllin, .-ksi'

aus slav. syt´ = kyllaäinen, "syönyt", vgl. poln. syty entlehnt.

liv.  soit(o) 'überflüssig = tulva-' dürfte eher aus dem Lett. stammen als umgekehrt

(M.-Endz. s.v. suits 2.).

(Suomen suo, soinen? (Veden kyllästämä) tulvaniitty? HM)

 

Lithuanian: sū'ras = suolainen, suola-

 

Etymology: 'salzig'  suolainen suolattu,

sūrùs (nach Otrȩbski jünger als sū'ras) 'salzig = suolainen, gesalzen = suolattu'

(Szyrwid Dict. s.v.v. słony und rosołowy; R.u. R.-M. s.v. sudau),

sūrà (-õs) 'Salzigkeit = suolaisuus', sūrùmas dass.,

sūrumà, sūris dass. und wie sūrùmas noch 'salziger Gesehmack = suola(ine)n maku', sūrýbė, sūrỹbė (Kurschat) dass.;

sūrýmas 'salzige Flüssigkeit, salziges Wasser' = suolavesi (in Dùsetos),

sū'rymas '(Salz-, Pökel)lake; Sole, Salzwasser' (N.-S.-B. s.v. rãsalas = suola(us)vesi),

sū'rinti 'salzen = suolata',

(pa)sū'rti 'salzig werden = suolaantua',

sūrė'ti (-riù, -rė'jau) 'salziger warden = suolaantua, tulla suolaisemmaksi',

pasūrė'ti (3. Pers. -sūri, Praet. -rė'jau) 'eine Zeitlang in der Salzlake liegen, Salz einsaugen, -ziehen (vom Fleisch, Käse)' = tulla suolatuksi, suolaantua

pasurė'ti (-ė'ja, -ė'jo) 'salziger warden = suolaantua, (übertr.) ein wenig teurer warden = kallistua',

sùrstelėti 'salzig schmecken = maistua suolaiselta'.

Daneben sū'dyti (-dau, -džiau) 'salzen = suolata'.

Lit. sū'ris '(grosser litauischer) Käse, hart und stark gesalzen' = iso, kova ja suolainen liettua-lainen juusto (vgl. Szyrwid s.v. ser) ist nicht aus dem Slav. entlehnt, sondern einheimisch,

gebildet wie sẽnis : sẽnas.

Davon abgeleitet sūrìnis 'zum Kase gehörig' = juusto-,

sū'rinė 'Käserei = juustola',

sū'rininkas 'Käser = juustomestari',

sūrinyčia (Szyrwid Dict. s.v. sernik) 'Käseform, -korb, -behälter = juustomuotti',

sū'rdėtė, sū'rdetis 'Säckchen, Gefäss zum Käsepressen = juustonpuristuspussi tai -laite'.

Lett. sūrs 'salzig = suolainen, bitter = kitkerä, herbe = karvas, sauer (= schwer, mühevoll) = hapan',

sūrums 'salziges Stück Fleisch = suolalihapala, etwas Bitteres = kitkerä (makupakla), Herbes = karvas m.'

und wie sūrība 'Bitterkeit = kitkeryys, Mühseligkeit = tukaluus, vaivalloisuus';

preuss. suris (Voc. 688), sur (Grunau 26) 'Käse'.

Urverw. mit ksl. syr´ 'nass = märkä, feucht = kostea',

russ. syroj 'roh = raaka, feucht, sauer = hapan' usw.,

aksl. syr´ 'Käse', russ. usw. syr, poln. ser,

im Ablaut mit aksl. surov´ 'hart = kova, grausam = julma',

russ. surovyj 'rauh = karkea, karhea, roh' usw.,

anord. sūrr 'sauer, scharf = terävä, beissend = pureva',

ae. mnd. ahd. sūr, ne. sour, im Ablaut mit anord. saurr 'Schmutz = lika, tierischer Same',

syra 'sauere Milch = hapan maito' usw.

Alb. hir 'Molke = hera', (lat. serum, myös suomen ´heran´ arvellaanolevan tätä perua, HM)

gehört nach Liden zur Wz. *sqer- 'schneiden = leikata',

vgl. anord. skyr 'Dickmilch = piimä' usw.

Lett. siers 'Käse' ist wohl Umbildung eines *sūr(i)s nach siet

(vgl. die Verbindung sieru siet 'einen Käse machen = tehdä juustoa').

Entlehnung aus poln. ser ist wegen  liv.  sóira, für das nur das Lett. bzw. das Kurische die Quelle sein kann, ganz unwahrscheinlich.

Über die Bed.-Entwicklung von 'nass, feucht' zu 'sauer' und 'salzig' (vgl. ksl. syr' 'nass, feucht') s. Petersson Het. 189; über evtl. Zushg. dieser Wörter mit lit. šiáurė = pohjoinen s.s.v. šiūrùs = vihainen.

 

Lithuanian: šaka = oksa, haara,

 

Etymology: 'Ast = haara, Zweig = risu (vom Baum,Strom, Hirschgeweih,einer Wissenschaft)',
šãkė 'Gabel, Forke' = haarukka, 'Querholz, auf dem man das Schaffell zum Trocknen hängt',
šãkės, sakės dass. (in Südlit. wo unregelmässig š zu s wird),
šãkymas = šãkumas 'Raum zwischen den Hinterbeinen der Kuh, Raum zwischen den Beinen = haarat; Gabelung, gabelförmig gebildetes Ende = haar(ukka)apää',
šakumà dass., šakaĩnis 'ästig = oksainen, zackig = sakarainen, monihaarainen, verzweigt = kääpiöitynyt',
šakótas 'ästig, geästet = haarainen, gabelförmig = haarukkamainen',
šakóti 'Äste, Zweige treiben, zweigen = haaroa',
šakùtės (mon.) 'kleiner Zweig, Gabel = haarukka',
šãktarpis 'Raum zwischen den Ästen' = oksaväli, und 'Zeit der Unwegsamkeit (in den Niederungen)', sowie 'Abzweigung, Raum zwischen den Beinen' (im zweiten Gl. zu tárpas 'Zwischenraum').

Lett. saka 'Verästelung (eines Stromes, Flusses) = joenhaara'
und wie sakas 'Kummethölzer, die beiden Holzstücke, die an den beiden Seiten des Pferdehalses auf dem Polsterring liegen und an denen die Zugstränge befestigt sind' = länget, silat
daraus čačis 'ein in Ästen auseinanderstehendes Holz',
sakums 'Verästelung, Verzweigung; Gabelteilung',
Pl. sakumi 'Mistgabel,-forke'. Wenn mit alten ę, dann gehört hierzu noch sękums = sakums.

Lituanismen sind: šaķis 'zweizinkige Gabel = kaksipiikkinen haarukka',
šakums = sakums neben šęka = šękums 'gabeliger Ast = haarukanpiikki; Gabelstelle des Astes, der Beine; Baumgipfel'.

Urverw. mit slav. socha 'gabelförmige Stütze einer Hürde, Stützbalken, Pfahl, Knüppel, Hakenpflug' z.T. auch '(Bild)säule, Statue',
im Ablaut mit ai. s'ā'khā 'Ast, Zweig',
npers. šāx 'Zweig, Ast, Horn (des Stieres), Geweih',
arm. ҫax 'Zweig', got. hīha 'Pflug', wohl auch alb. thekë 'Franse, Zipfel'.

Finn. hako 'abgehauener, grüner Zweig des Nadelholzbaumes, Tannen-, Fichten-, Wacholderreisig, umgehauener Baum',

estn. hagu 'Reisig, Rispe, Wipfel eines Baumes' sind aus

lit. šakà, lett. saka oder aus lit. žãgaras, lett. žagas entlehnt.

Hierzu noch die s.v.v. šakalӲs, šakãrnis, šaknìs genannten Wörter.

Über preuss. saxsto 'abgehauener Baumstamm, Knüttel' s.s.v. šíeksta.

(Suomen hako ja viron hgu voivat tulla myös sanasta "džaga" = hako. HM)

 

Lithuanian: šalnà = halla

 

Etymology: 'Reif, kleiner Frost = halla',
pašalnà 'Nacht-, Frühfrost = yöpakkanen',
šalnìs bei Būga aus Daukantas = Ausgabe von Talmantas, wo šalnìs als 'aschgrauer Ochse = tuhkanharmaa eläin, hallakko' übersetzt wird;
šalnóti 'etwas frieren = jää(h)dyttää',

lett. sālna 'Frost = pakkanen, halla, Reif = härmä,
salnuōt 'einen Frost abgeben, frieren (vom Wetter) = pakkastua',
sālnis 'Eisschimmel = jäähome'.

Über das Verhältnis von lit. šalnà: šarmà 'Reif = härmä, kuura'
s.s.v. šẽrkšnas = huurre.

Aus dem Balt. sind entlehnt finn. halla '(Nacht)frost', estn. hall 'Reif (auf der Erde) huurre maassa', s. Thomsen Ber. 220f., Nieminen FUF.

Urverw. mit russ.-ksl. slana, skr. slána 'Reif' usw.

Die Wörter gehören zu der s.v. šálti = jäädyttää, genannten Familie.

 

Lithuanian: šeimà = heimo, perhe

 

Etymology: 'Familie, Gesinde, Menschengruppe von gemeinsamen Interessen',

šeimýna 'Familie = perhe, Gesinde = palkolliset, Hausdienerschaft = palvelussuhde; Fami- lienmitglieder und Hausdienerschaft' (šaimyna in der Wolf. Post.),

Adj. šeimýninis und šeimìnis, šeĩmiškas; šeiminiñkas 'Vorsteher der šeimà, Hausherr = isäntä',
šeiminiñkė 'Hausfrau = emäntä',
šeimininkauti 'haushalten = isännöidä',
šeimatìs 'Umgebung = lähistö, lähipiiri' (in Veliuonà), Hausgenosse, -genossenschaft = talonväki,
nušeimti 'entvölkert werden = tulla asutetuksi', vgl. Daukantas Corn. Übers. 189 regiedams iogī ne wen kaimas, bet ir pilis nuszeimuses Sycylijo buwo (= Timot. 3,1 non solum regiones, sed etiam urbes desertas videret).

Lett. saime 'Hausgesinde, Familie im weiteren Sinne = syntyperä, heimo',
saimniẽks, saimenieks usw. 'Wirt, Hausherr',
saimniẽcība 'Wirtschaft = talous, Haushaltung = talonpito, Hausvorstand = taloustaito',
saimniẽkuōt 'wirtschaften, Wirtschaft führen';
preuss. seimīns 'Gesinde = palkolliset'.

Urverw. mit russ.-ksl. sém' 'persona',
sémija 'ándropoda', sém(jan)in' 'Sklave, Hausgenosse',
russ. sem'ja 'Familie' usw.,
griech. kèmā 'Dorf = kylä',
keĩmai 'liegen, sich befinden, stattfinden usw. = olla',
got. haims 'Dorf', ahd. heim 'Heimat = kotiseutu' neben
ai. s'ē´vaī 'lieb, wert', s'iváī 'gütig, freundlich = "siivo" ', lat. cīvis 'Bürger', ahd. hīwo 'Gatte', hīwa 'Ehefrau',
lett. siẽva 'Weib, Ehefrau = vaimo' (kuurin ”saiva” = (heimoon kuuluva, "kunnon") nainen, vaimo, emäntä, (> sm. sievä?), vrt. "inžymin = kirj. "sisäänleimattu" = (kunnon)kansalainen, heimolainen > sm. inhimillinen?) kts. ”sėbras

Aus lit. šeimà ist finn. heimo 'Geschlecht, Stamm, Verwandtschaft, Sippe' entlehnt.

 

Lithuanian: šerӲs = harjas

 

Etymology: 'Borste, (Tier)haar = (eläimen) harjas',
šerìnis 'von Borsten gemacht, Borsten-',
šeriúotas 'voller Borsten, borstig',
šértis...šeriúos...šė'riaus = 'haaren, Haare verlieren, wechseln; sich häuten, die Haare, Haut abwerfen = vaihtaa karvaa',
pašerӲs 'Haut (des Schweines) unter den Borsten'.

Ablautend mit širӲs 'Haar = karvapeite',
šiùrti, šẽršas (dial., ostlit.) 'Schauer = näkijä, ennustaja, ”hörhö”', šiurgždùs.

Lett. sars (gew. Pl. sari) '(Schweine)borsten, Pferdehaare der Mähne und des Schweifs, Mähne, Haar' = harjakset,
sertiēs...seruōs...seruōs 'das Haar werfen = vaihtaa karvaa', nuosertiēs dass.


Aus einer balt. Form *šarja ist finn. harja 'Bürste' entlehnt.

Hierher vielleicht aisl. hār 'Haar = hiukset', as. and. hār.
Petersson Het. 100, BSl Wortst. 40 vergleicht noch slov. srīt 'Fischgräte = kalnsuomut',
srtína 'Spitze = kärki, Ähre = tähkät',
sr´titi se 'die Haare oder Federn strauben = pörröttää karvat tai höyhenet'.

 

Lithuanian: šikšnà = hihna, remmi

 

Etymology: 1. 'feines, zur Verfertigung von Riemenzeug gegerbtes Leder, Riemen' (vgl. Szyrwid Dict. a.v. rzemien'),
šìkšnius (in Sintautaĩ), šikšniniñkas (Kurschat) 'Riemer = remmisuutari',
šikšninikas dass. (Szyrwid Dict. s.v. rymarz),
šikšnìnis 'aus(dünnem) Leder gemacht, Riemen-' (vgl. Szyrwid Dict. s. v. rzemienny),
šìkšninti 'gerben, (Tierfelle, Felle im Gerberprozess) beizen = nahkuroida'.

Hierher auch šikšnósparnis (s.s.v.).

Lett. siksna, siksns 'Riemen = remmi',
siksnenieks 'Riemer = satulaseppä',
siksnāt 'mit einem Riemen prügeln, gürten = piiskata remmillä'.

Aus dem Balt. entlehnt: finn. hihna Riemen, Band',
estn. ihn 'Riemen, lederner Gürtel = vyö',

woher die russ. Wörter für 'Lenkseil am Renntiergespann' gigna, igna, chigna stammen.

Umstritten. Lit. šikšnà usw. wird gestellt zu ai. s'ikyaī 'Schlinge = köynnös, kiemura, Tragband = vetoside', s'aikyaī damasziert' (eig. 'mit Schlingen versehen'),
griech. kīssārij. boúneuron, kīttarij. diödāma, dāoroūsi Kúprioi Hesych, vgl. noch kittòn. kölon Lökõnej. kittõi kölõ; von Endzelin (bei M.-Endz. s.v. siksna) bezweifelt.

Būga a.a.O. zerlegt šikšnà in *siksnā, mit lautgesetzlichem Übergang des zweiten s > š nach k und assimilatorischer Angleichung des ersten s an š;
*sik-snā soll auf idg. *seikw- (ai. siñcáti 'giesst aus') 'giessen = valaa' zurückgehen und
mit ksl. s'cati 'harnen = virtsata', ahd. sīhan 'harnen',
griech. ākmöj 'Flüssigkeit = neste' verwandt sein.

Am wahrscheinlichsten mit Endzelin bei M.-Endz. s.v. siksna, der von der Gdb. 'Leder = nahka' ausgeht, das als 'etwas Zähes = sitkeä, Hartes = kovaa' aufgefasst wird,
und der die balt. Wörter zu lett. sīksts 'zäh = sitkeä, biegsam = taipuisa',
lit. šýkštas (s.s.v. šykštùs) stellt, vgl. dazu lit. šikšnà in der Bed. 'knausriger, geiziger = kitsas, Mensch' (s.v. šykštùs).

Ganz unwahrscheinlich über diese Familie H. Petersson ArArmSt. 11 f., Het. 30, der griech. sīsuj 'Flauschrock' usw. heranzieht.

 

Lithuanian: širšuõ = herhiläinen

 

Etymology: (-eñs) 'Wespenart = ampiaislaji, Hornisse = herhiläinen, vespa'

(Szyrwid Dict. s.v. ospa, vespa und s.v. siersien' = Hornisse), 'crabro';
alter Nom. pl. šìršuones (über alit. -es; Acc. pl. scherschonis Bretkun),
šìršuonas, nach Būga aus Kvė'darna und Rietãvas; šìršūnas (mit ū = uo in Mósėdis, Bez. Kretingà und in der Aušra von 1883);
šìršė 'Wespe = ampiainen' und 'böser, bissiger, zänkischer Mensch = pisteliäs ihminen',
šìrša 'Wespe' neben mask, širšys (žem.), šìršas dass.,
šĩršinas 'grosse Wespe, vespa crabro',
šìršinis 'die Wespe betreffend, wespenartig = ampiais-';
šìršuolas 'Wespenart', šìršuolis (Dùsetos), širšalas (Kaũnas), šìršolas = šĩršinas, širšola 'Hummel' (in Šiauliaĩ = kimalainen),
širšlӲs (šĩršlio, (šĩršlio, LKV) 'Wespe', Acc. pl. šìršlius, širkšlӲs.
Vgl. noch širšvanagis 'Wespenbussard, pemis apivorus = mehiläishaukka', širšìnis vãnagas dass.

Bei Bretkun Jos. 24.12 findet sich šaršas 'Hornisse',
vgl. siunczau pirm iusų wapsas [scharschus].

Gerullis-Stang 91 führen šeršuolìs (Gen. sg. -iẽs, Acc. šẽršuolį) 'Wespe' an.

Lett. šīršūns 'Hornisse, vespa crabro',
širšuõns 'Art Wespe' sind aus dem Lit. entlehnt.

Verw. mit lit. širšuõ usw. ist dagegen lett. sīrsuonis, sīrs(e)nis, sìrsenis, sīrsins, sirsis 'grosse Wespe, Hornisse' und 'ein zorniger Mensch',
preuss. sirsilis 'Hornisse' Voc. 790.

Balt. Ursprungs sind finn. herhiläinen 'Hornisse', estn. hõrilane dass. und 'Wespe'.

Aus anderen Sprachen gehören hierher: slav. *s'ršen', vgl. r.-ksl. s(t)r´šen' 'Hornisse', russ. šeršen', skr. sr'éljēn, čech. sršen', apoln. sierszen', poln. szerszen' usw.,
lat. crābrī (aus *kәrәsī), toch. AB kroñs'e 'Biene', ahd. hornač, hornuč, ags. hyrnet, ndl. horzel. (engl. hornet)

 

Lithuanian: šĩrvas = siniharmaa


Etymology: '(blau)grau, grauschimmelig', žem., schon bei Szyrwid Dict. s.v. szary, abltd. šarvas 'grau' in Šiauliaĩ, von Šliupas MLLG 1,390 als arklys plauko juodo ir širkšno širmo, also als 'Pferd von schwarzer Hautfarbe und grauem Reif' interpretiert.

Mit anderem Formans šìrmas (ostlit.) neben šĩrmas,
vgl. noch paširmúoti neben paširvúoti und paširmė'ti neben paširvė'ti 'etwas grauschimmelig (von Rindern, Pferden) werden'.

Über lit. širvis 'graues Pferd' und 'Hase' s.s.v.

Aus dem Lett. gehört hierher sīrms '(silber)grau'.

Hierher noch Šĩrvas Seename und die Weiterbildungen Širvintà (Flussname), Šĩrvintas (Waldbez.), Širvintis (ON), vgl. auch preuss. Sirwis (Flussn.), Syrwentin, Syrwynthen.

Aus dem Balt. ist das in der Ablautsstufe zu lit. šarvas, im Suffix zu lit. šìrmas stimmende finn. härmä 'grau' usw. entlehnt.

Mit den Suffixen -vas, -mas (vgl. dazu das s.v. ráibas) zur Wz. *kher-, *khor- mit der Bed. '(Reif-, Rauhfrost)farbe' und mit šẽrkšnas, šãrmas 1., šarmuõ verw., weiter zu slav. *s'rna (s.s.v. stìrna), *sernú (s.s.v. šẽrkšnas), evtl.- unter Annahme von Gutturalwechsel - noch zu der s.v. kárvė, slav. *korva behandelten Familie.

W. Schulze a.a.O. stellt šĩrvas usw. mit ahd. horo 'kotiger Boden, Kot, Schmutz', as. horu (als volutabrum des Schweines) usw. zusammen, die von Persson Btr. 886. 65 mit ai. kárīsiam, griech. skõr usw. verglichen werden. Zu Recht lehnt Frisk Wb. 857 die Annahme einer Verw. mit griech. kirròj ab.

Krogmann KZ 64, 130ff. trennt die germ. Wörter von lit. šĩrvas usw. und zieht sie zur Wz. *ker- , zu der auch Wörter gehören, die später die Bed. 'Nasenschleim, Schmutz' angenommen haben.

Jokl Mél. Pedersen 153 vergleicht mit lit. šĩrmas auch alb. i tjermë, mit der Abtönung in i surmë 'aschfarben'.

 

Lithuanian: šĩrvis = home, harmaa hevonen (ym.)


Etymology: 'graues Pferd, Schimmel = home', širvis 'Hase = jänis',
šìrmis 'graues Pferd' und 'blaugrauer Ochse' = harmaa kotieläin,
lett. sĩrmis 'Grauschimmel = harmaahome',
preuss. sirwis Voc. 653 'Reh = kauris' (offenbar nach der graubraunen Winterfarbe seines Fells = erityiesti talvikarvassa),

daraus oder aus dem Lit. entlehnt finn. hirwi 'Elch= peura, Hirsch = hirvi' (s.s.v. stìrna).

Abltgn. von lit. šĩrvas,širmas, lett. sĩrmis, gebildet wie lit. pìlkis 'graues Tier, grauer Vogel' zu pìlkas 'grau', vgl. auch pìlkšis 'graues Tier' (im allgemeinen) und 'grauer Hase'. Demnach ist auch hier eine Gdbed. 'graues Tier (im allgemeinen)' anzusetzen,aus der örtlich verschiedene Spezifizierungen entstanden sind.

Der Hase wird vielfach nach seiner grauen Farbe bezeichnet, vgl. preuss. sasins,
ahd. haso, ai. s'as'áī (aus *s'asáī) 'Hase' neben lat. canus 'grau',

(Nuo sanat eivät tule tästä, ne ovat samaa juurta kuin suomen jänis, HM)

poln. szarak, russ. serjak von poln. szary, russ. seryj 'grau'.

Daber halte ich es im Gegensatz zu der von mir vertretenen Auffassung nicht mehr für unbedingt erforderlich, das bisher nur bei Chylin'ski nachgewiesene lit. širvis 'Hase' mit Otrębski als Übersetzungsentlehnung aus poln. szarak: szary anzusehen, auch wenn der Bibelübersetzung Chylin'skis die 1632 in Danzig herausgekommene poln. Bibel Chr. Radziwills zugrundeliegt. Es kann auch Parallelentwicklung im Lit. und Poln. angenommen werden, denn an der Echtheit und Altertümlichkeit des Bildungstyps ist angesichts der lett. und preuss. Entsprechungen nicht zu zweifeln.

 

Lithuanian: šlúoti... šlúoja...šlúojo = lakaista, ”luutia”

Etymology: Praes. sg. 1. šlúoju, žem. šlavù (vgl. lat. *clovī > cluo) neben šlounu (Juškevič Wb. s.v. iššlúoti), Praet. sg. 1. šlaviaũ (3. šlavė) 'fegen, kehren, (zusammen)scharren = nuohota (tuhkat)' (s. Szyrwid Dict. s.v. garnę), apšlúoti 'aus-, abfegen',
šlúota 'Besen = luuta, Ofenwisch = uuniluuta, (Spreng-, Fliegen)wedel = huisku',
pãšlúotė, pãšluotis 'Platz unter dem Besen',
šluoitìnė žvaigzdễ 'Schweifstern, Komet = pyrstötähti',
šluotẽlė, Demin. zu šlúota;
šluõčius 'Besenbinder, -händler = luudantekijä, luutakauppias';
Komposita: šluotdarӲs 'Besenmacher,
šluotgirnė 'Flederwisch, (eig.) Handmühlfeger',
šlúotražis (vgl. lett. sluotraža) 'abgenutzter Besen, Besenstumpf' (šluotražӲs),
nach Jaskiewicz (modernlit.) 'liederliche, schlampige Frau = irstaileva nainen',
šlúošsmilgė 'Schmiele, Deschampsia = lauha (heinä)', wofür dial. auch šmìlga.

Weiterbildung von šlavù (s. oben) in atšlaĩmas (< atšlavìmas),
šlavinė'ti 'mehrfach ein wenig fegen, hin und wieder fegen' (Frequ. zu šlúoti),

šlavìmas 'Fegen = nuohous', šlavìkas 'wer fegt, Feger, Kehrer', šlavė'jas dass., šlavinė'tojas 'wer mehrfach ein wenig fegt = ”harjailija”, nuohoilija',
są'šlavos 'Kehricht = roskat, schlechte vom Boden aufgewischte Getreidekörner',

nuošlovos 'Kehricht = roskat' (wenn dieses Wort nicht evtl. wie atszlowymy für atšlavymy verschrieben ist, s. dazu s.v. atšlaĩmas), vgl. Daukantas Darb. 20,26 diel tu kielu žodiu wadin Lietuwos kašba nouszlowoms wysokiu kalbu 'wegen dieser paar Wörter (Lehnwörter) nennen sie die Sprache Litauens einen Kehrichthaufen aller möglichen Sprachen'.

Mit d- Erweiterung: šlúodinti 'fegen lassen = siivo(t)uttaa, harjauttaa' (Kurschat),
vgl. iššlúodinti 'ausfegen',
Frequ. šlúostyti...šlúosta...šlúostė 'mehrfach wischen, wischend reinigen, fortnehmen = siivota',
apšlúostyti 'abwischen',
prašlúostyti 'wischen´ und 'die ganze Zeit hindurch mit einem Lappen (ab)wischen',
šluõstas, -tė 'Waschlappen, Scheuertuch', šluostìkas dass., šluostӲklė 'Wischer', pašlúostė, pašlúostis 'Wischlappen', pašlúostos 'Mull = tomu'.

Lett. slaumi, slaũmi (aus *slavumi,vgl.lit. šlavìmas) 'Kehricht,Zusammengefegtes = roskat', sluōta (wenn mit uo aus īu) 'Besen',
sluotēt, sluōtuōt 'prügeln', sluōtniẽks 'Besenbinder'.

Aus lit. šlúota, lett. sluōta sind finn. luuta, estn. luud 'Besen' entlehnt (Thomsen Ber. 225, zuletzt Nieminen FUF 22,13.40, Sitzungsber. der Finn. Ak. der Wiss. 1956, 187).
(Kuten edellisestä huomataan, Suomessakin on ollut joskus Tiedeakatemia...)

Umstritten ist die Einordnung der Namen wie lit. Šlavễ, Šlavantà (Fluss), Šlavė'nai (Dorf im Bez. Švenčionẽliai), abg. aruss. Slovéne, russ. Slavjanin, poln. Słowianin usw. 'Slave = slaavi', die kaum mit lit. šlovễ, slav. slava 'Ruhm = maine' zusammenzubringen sind, sondern eher zu lit. šlúoti usw. gehören; vgl. auch Augstkalns FBR 11,47 über den lett. Namen Schlaveis.

Die Wörter gehen auf die Wz. *ǩlēáuī (*ǩlīáuī, *ǩlūī) zurück. (engl clean)

Aus anderen Sprachen vgl. alat. cluī 'purgo' nebst cloāca, cluāca, älter clovāca 'Abzugskanal = viemäri' ,
erw. Wz. in griech. klúzw 'bespüle, spüle ab, reinige',
got. hlūtrs 'lauter, rein', ahd. hlūáttar, nhd. lauter, ae. hlūtor,
ir. Cluad, Flussname, kymr. clir 'hell, klar, heiter'.

Erweiterungen mit k liegen vor in lit. šliaũkti (s.d.), lett.slàukt, mit n in lit. šlaunìs,-šliaunus, mit ž in šliaũžti, šluõžti, šliūžễ (s.s.v.v.).

 

Lithuanian: šmùlas = nuti, nupo

 

Etymology: 'ohne Hörner, hornlos = sarveton',
Subst. šmùlis, šmùlė (fem.) 'Rind, Kuh, Ochse ohne Hörner',
lett. smauls 'hornlos', smaule, 'hornlose Kuh, Kuh mit abgebrochenen Hörnern'. Hier noch lit. pašmùlinti 'zu stark abrunden, z.B. mit der Laubsäge'.

Juškevič Wb. s.v. bušųndis führt neben šmùšas noch škùlas an.

Aus dem Balt. sind synon. liv. smoul', smūl', finn. muli (siis mulli = nuori vielä sarveton sonni?) entlehnt.

In šmùlas ist -ulas suffixal.

Der Anlaut šm- ist als Tiefstufe einer auf m schliessenden Wz. anzusehen. Deren Hochstufe liegt vor in griech. kemīföj'aīlafoj Hesych, mit dentalem Suffix in ahd. hinta (< *ǩemītī´, usw.

Specht a.a.O. hält šmuī in lit. šmulas für einen davon abgeleiteten St.

Urverw. mit ai. s'ámaī 'hornlos, ungehörnt, mit noch unausgewachsenen Hörnern',

griech. kemõj 'junger Hirsch im zweiten Jahr, (also:) mit nur wenig entwickelten Hörnern' (zum Griech. der kemõj als 'Hindin' deuten möchte),
ai. s'ámalaī 'Fehler = virhe, Schaden = vahinko', das Machek Slavia unter Missdeutung der Gutturalverhältnisse zu slav. komol' stellt (s. darüber s.v. kamuõlys; weiters. v.v. gamulà, glùmas).

Lat. camox 'Steinbock, Gemse = gemssi' ist nach W.-H.1, 148 ein zu dieser Gruppe gehörendes Lehnwort aus einer idg. Sprache der Alpenbevölkerung.

Wohl nur zufällig liegt lautlicher Anklang vor in den bed.-verw. Wörtern slov. múl 'ohne Hörner' mit zahlreichen Weiterbildungen, bulg. šmulja 'abschütteln',
lett. mūls usw. (s. dazu s.v. mùlas 1. 'hornlos').

 

Lithuanian: šùkos = kampa, tasohäkilä, villakarstain, (hevos)suka



Etymology: (Pl.) 'Kamm = kampa, Flachshechel = karstain, Wollkämmel = häkilä',
pãšukos 'feineres Werg, feinere Hede = aivina, hieno pellava' (s.s.v.),
nušukines 'Flachshede = rohdin (karkein pellava)', vgl. Juškevič Dain. 84,6 senósios (tarbos) iš nušukìnių, o naujóji yr šikšnìnė 'die alten (Taschen) sind aus Flachshede, die neue aber ist ledern';
nušukinių kann auch ein Adj. sein, dann wäre nùšukos = pãšukos, aber vgl. núošukinis, nuošukìnis 'Werg-, Hedeleinwand = rohdinkangas'; pašukinӲs, pãšukinis 'grobe Leinwand';
šukúoti...šukúoja...šukavo (1. pr. -úoju, īavaũ) 'kämmen = kammata, (übertr.) bürsten = sukia' und žem. '(Wolle, Flachs) hecheln = häkilöidä', Juškevič Dain.282,12 ir šukavau linelį 'und ich kämmte den Flachs',auch '(Gelande) durchkämmen (militärisch) = haravoida maasto',
šukuotas 'gekämmt = kammattu, gehechelt = häkilöity',
šukúotojas 'wer kämmt, bürstet, striegelt, hechelt = häkilöitsijä',
šukuõčius 'Flachs, Wollhechel, kamm = häkilä', vgl. ferner Valančius Pradė  šukočius;
auch bei Juškevič Wb. s.v. kastùvai findet sich šukuõčei, pùsmetinis (su)šukãvimas 'Dauerwelle = permanentti' (N. S.īB. s.v. pùsmetinis).

Hierher auch lit. šùkė 'Scherbe = liuska, siru, palanen, Scharte = lovi, rako, merkkiviiva (von Messern, Zähnen usw.), Lücke = lovi, väli, Riss = särö' (vgl. Szyrwid Dict.s.v.v. szczerbina und skorupa gliniana, Juškevič Wb. s.v. dùzis), über den Einfluss des Anlauts auf čẽrpė,
šukӲs 'wer Zahnlücken hat = harvahammas' (s. Szyrwid Dict. s.v. szczerbaty czlowiek), šukdañtis 'mit Zahnlücken',
šuklũpis 'wer eine schartige Lippe hat, Schartlipp = huulihalkio(inen)' (Kurschat),
šukė'tas 'schartig, mit Lücken' = lovettu, mittaviivoitettu,
vgl. šukė'tas puodas (Szyrwid Dict. s.v. szczerbaty garniec) 'brüchiger, schartiger Topf',
šukė'tas kirvis 'schartige(s) Beil, Axt' = loviteräinen (tylstynyt) kirves,
auch šùkinis 'brüchig, schartig', vgl. šùkinis puodas = šukė'tas p. = säräinen, lvireunainen astia

Aus dem Lit. ist lett. šuķe 'Lücke = lovi, Gebrechen = murtuma, Scherbe = siru, palanen', šuķis dass. und 'einer mit Zahnlücken' entlehnt.

Lett. suka 'Bürste, Pferdestriegel, Kämmen, Prügeln', Pl. sukas 'Hechel = häkilä; Vorrichtung zum Abhauen der Samenköpfchen des Flachses',
sukums 'Lücke, Scharte', sukāt 'bürsten, striegeln, kämmen, hecheln; prügeln, rasch gehen; sich energisch an etwas machen';
suķe, suķis 'Scherbe, Lücken, Zahnloser',
sūce 'Scharte, Lücke im Boot, Leek'. Endzelin bei M.Endz. rechnet für suķe fraglich mit einer Kontamination aus lett. suka (oder sukums) und lit. šùkė.

Unsichere Etymologie.

Zupitza KZ 36, 661 vergleicht ai. s'váñcī 'öffnen', ucchvaņkáī 'Klaffen'.

Nach Bezzenberger BB 27, 170f. gehören die Wörter zu
ai. s'ūkaī 'Granne des Getreides, Stachel eines Insektes',
av. ҫūka 'Nadel' (s. noch Charpentier MO 2, 29f., der mpers. sūčan, npers. sīzan 'Nadel', kurd. šūžin, npers. sīk 'Granne, Ähre' heranzieht.

Auch der Vergleich mit slav. *súčet' in polab. sacėt 'Borste, Bürste, Hechel', russ. ščet' 'Borste', ščetina '(Schweine)borste', poln. szczec', szczecina dass. usw., ist nicht überzeugend, da der slav. Ansatz *súčet' nicht gesichert ist und slav. ščī nur aus *skī, nicht aus *súčī entsteht.
Leskien Abl. 318 denkt an evtl. Zushg. mit lit. šáukštas 'Löffel' (eig. 'Scherbe').

Finn. suka 'Borste, Bürste, (Pferde)striegel' ist nach Nieminen FUF 22, 381 nicht (wie Thomsen Ber. 226 meint) aus dem Balt., entlehnt, sondern ein altererbtes Wort im Finn.

Sana on ollut SU-kantakielessä ilmeisesti  s´uka tai šuka = sukanen, harjas.
Koko parvi saattaa olla SU-peräinen, iranilaisten sanojen esinntyminen ei sitä estä: myös suomessa on suoria iranilainoja.

 

Lithuanian: takišӲs = kala-aita

 

Etymology: (žem.) 'Fischzaun, -wehr = kala-aita' und 'Schleuse, Damm',
takišas 'Fischzaun, Lachswehr', takiškė dass. (Sereiskis).

Vgl. lett. tacis, īe 'Fischwehr' (wohl aus *taciss oder aus *tacisis),
preuss. takes 'Wehr = sulku, Querdamm an der Mühle, um Wasser zu stauen' = myllypato.

Entweder mit lett. ietacis (M.-Endz. s.v. tacis I, E.-Hauz.) 'Fischwehr' (aus *tokī)

zu arm. t'ek'em 'drehe, flechte, wickle'
(zur Wz. *tek- 'drehen = pyörittää, vääntää, biegen = taivuttaa'),
ai. takman- 'Art Krankheit, Fieber = kuumetauti' oder zu lit. tãkas = polku, uoma, tekė'ti = virrata.

Aus dem Balt. ist finn. toe 'Damm = pato, Zaun im Wasser für Fischgeräte = kala-aita' entlehnt.

Tämäkin parvi voi olla samaa juurta kuin suomen taka-, lapin duokke. Toki ämä saatavat liittyä myös verbii tekti... tenka...teko = tulla joksikin, kuten myös verbi tehdä voi liittyä siihen.)

 

Lithuanian: talkà = talkoo(t)

 

Etymology: 2. (-õs, taĨką) 'zusammengebetene Arbeitsgemeinschaft, welche nach der Arbeit mit einem Schmaus (ohne Entlohnung) bewirtet wird, Gastmahl nach der gemeinsamen Arbeit',
talkiniñkas 'einer von dieser Arbeitsgemeinschaft, Heifer',
Adj. talkìnis, vgl. talkìnė daina,
taĨkinti 'helfen, zu Hilfe kommen, behilflich sein', talkáuti dass., talkinė'ti 'beim Arbeiten helfen, mitwirken, zum Arbeiten gehen'.

Lett. tàlka 'eine (gewöhnlich nicht länger als einen Tag dauernde) Arbeit auf dem Lande, zu der freiwillige Arbeiter aus der Nachbarschaft geladen werden, die ohne Lohn arbeiten, aber am Abend bewirtet werden; eine solche Arbeitsgemeinschaft; Arbeitsschmaus nach einer solchen Arbeit', taĨka dass., talkuōt 'mit Hilfe einer tàlka die Arbeiten verrichten'.

Preuss. tallokinikis 'der Freie' Voc. 408, das Trautmann Sprachd. 445 hierzu stellt, ist nicht sicher einzureihen
(vgl. darüber auch s.v. talokas = täysivaltainen, kirj. "jolla on lattiaa", und Endzelin SV 262).

Aus dem Balt. ist finn. tal(k)os 'Schmaus für freiwillige Arbeiter, welche nur Verpflegung als Lohn bekommen',

südestn. talos (Gen. talgo) 'Ernteschmaus' entlehnt.

(Kappas vaan: se yksikkö on tosiaan TALOS, kuten ”uros, uroot”, ”edus, etuut”, ”taus, takuut” (häm.)! Aina jotakin uutta oppii äidinkielestäänkin!)

Lit. talkà usw. ist urverw. mit slav. *tolk',

vgl. russ. wruss. toloka 'gemeinsame Arbeit der Bauern' (auch 'Tenne = tanner, puima-alusta, Viehweide = laidun'),

poln. tłoka dass. und 'Fruchteinsammlung, Ernte = sadonkorjuu'

neben russ. tolok 'Stampfer, Handramme = käsijuntta',

slov. tlak 'festgestampfter Boden = tallattu tanner, Strassenpflaster; Druck',
poln. tlok 'Gedränge = tungos, ahdinko';

mit -no- Erweiterung in poln. tłokno 'aus Hafermehl = kaurapuuro, heissem Wasser und Milch bereitetes Gericht',

russ. wruss. tolokno 'gestossenes Hafermehl, Haferbrei' (zum lit. Lehnwort s.s.v. talákna); vgl. noch kymr. talch (aus *talko-) 'granum contritum'.

Abltd. mit teĨkti = törmätä, tilkkiä, juntata (maata), teljetä, tukkia  (s.d. mit weiterer Etymologie) und dem dort genannten aksl. tléšti 'klopfen, stossen, schlagen' usw.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1291830.html#p1291830

 

Lithuanian: tìltas = silta



Etymology: 'Brücke = silta', eig. 'Steg = askelma',
Adj. tìltinis, tìltinti 'eine Brücke bauen'.

Lett. tiĨts 'Brücke', tiĨt(i)niẽks 'Brückner, Brückenwächter',
preuss. ON Tiltenikin, Grobe-tilten, Partiltenike, Prey-tilte,
lit. Tiltininkai, lett. Tiltnieki.

Lit. tìltas beruht auf zweisilbiger schwerer Basis, Wz. *tel- 'flach = litteä, laakea', vgl. duõlas, pãtalas, tìlės.

Urverw. mit ai. tīrtháī 'Steig zum Wasser, Furt, Badeplatz'
(zu trennen von tárati 'überschreitet' = ylittää),
thrak. tiltia 'Weg = tie', Tillitè, Kastell im Binnenland von Untermösien,
enea tiltean, Ringinschrift von Ezerovo, wohl noch der illyr. (thrak.) Gottesname Tillitè,
afries. tille 'kleine Brücke'.

Aus dem Balt. stammt finn. silta 'pons, pavimentum' (Thomsen Ber. 232).

Zuletzt behandelt diese Sippe Jægers Språkliga Bidrag (Lund 1958), der überzeugend nachweist, dass für 'Brücke' von der Gdbed. 'flach auf dem Boden Ausgebreitetes' auszugehen ist. S. 83 erwägt er die Möglichkeit, dass lit. tìltas, lett. tiĨts als tiefstufige substantivierte Verbaladj. auf -to- zu lett. talēt 'ausbreiten = levitä, bleichen = valkaista' gehören.

(Silta ei ole lainsakana suomesta balttiin, kuten eivät laiva ja purjekaan, kts. laivas, burė)

 

Lithuanian: tóšis = tuohi

 

Etymology: 'obere weisse Birkenrinde',
tóšinė '(Tabak)büchse, -dose aus Birkenrinde',
tošẽlė 'Schalmei, Rohrpfeifchen = tuohipilli' (Šlapelis, Sereiskis),
tošiáuti 'Birkenrinde sammeln, schälen, reissen = tuohestaa'.
Lett. tãss 'Birkenrinde = tuohi, Haut, Fell = nahka',
tãsuots 'mit Birkenrinde versehen',
wohl noch tāst...tāšu...tāsu 'behauen = pehmittää (mekaanisesti), glatt machen = tasoittaa, schaben = hi(er)oa',
aptāstīt 'beschälen = päällystää' die nach Fortunatov zu lit. tašýti, lett. tēst usw. gehören.

Nach Thomsen Ber. 232 ist daraus entlehnt finn. tuohi 'Birkenrinde'.

Das Verhältnis der balt. und finn. Wörter ist jedoch nicht klar.

 

Lithuanian: túkstantis = tuhat

 

Etymology: (-čio und -ties), tū'kstantis 'tausend = tuhat', (ostlit.) tukstuntis,
alt noch tukštantis, i- und io-St. , alit. auch (alter) i- und iā-St. (fem.), dial. túkstantė, tū'kstantė (in Pãgramantis, wo i-, io-, ė-St. vermischt werden), vgl. dazu in suffixaler Hinsicht (dial.) stūkstančia, (ostlit.) stū'kstunčia, ferner infl. tyukstuša.

Lit. tū'kstantis war wie abg. tysōšti, tysęšti,
got. tūsundi urspr. fem., ist aber unter dem Einfluss von šĩmtas Maskulinum geworden.

Adj. tū'kstantas 'tausendste', tūkstantӲsis dass., tūkstìnis dass.
(Szyrwid Dict. s.v. tysiączny w rzędzie), tūkstantìnis 'zu tausend gehörig'.

Lett. tūkstuõt(i)s, -šs '1000' neben (aus dem Kur.) tūkstants dass.,
preuss. tūsimtons (Akk. Pl.).

Urverw. mit abg. tysęšti, tysōšti, r.-ksl. tysęšta, tysōšta,
russ. tysjača, skr. (dial.) tìsuča, slov. tisóča, čech. tisíc, poln. tysiąc,
got. þūsundi, aisl. þūs(h)und, ae. dūsend (ne. thousand), as. thūsend, ahd. thusand.

Die Wörter gehören zur Wz. *tewәī, *tūī 'schwellen = paisua' (vgl. s.v. tùkti)-,

Das k der lit.-lett. Wörter ist wohl auf Angleichung an das Verbum lit. tūkti, lett. tūkt zurückzuführen.

Für '1000' wird in Ašmenà neben tumstas (s.s.v. tùmtas) noch tysečias gebraucht. Lit. tysečias, tysiačis ist aus dem Wruss. entlehnt.

Aus dem Balt. ist finn. tuhansi, tuhat entlehnt (Thomsen Ber. 232, Nieminen FUF 22, 189f.).

 

Lithuanian: ungurӲs = ankerias


Etymology: 'Aal' (vgl. Szyrwid Dict. s.v. węgorz),
ungurìnis 'zum Aal gehörig, vom Aal',
Flussn. Ungurùpė (im 2. Gl. zu ùpė wie preuss. Flussn. Angerap zu ape); daneben lit. angìs 'Aal'.

Lit. ungurӲs (aus *angurys) geht mit der preuss. Aalbez. angur(g)is zusammenund ist - wie die mit ihnen urverw. russ. ugor', skr. uþgor, čech. úhor, poln. węgorz, griech. ãmbārij ēgceluj māqumnaĩoi, lat. anguilla -
Abltg. der idg. Schlangenbez., die repräsentiert wird durch lit. angìs.
Der Aal ist nach seiner schlangenartigen Beschaffenheit benannt. Die einzelnen Sprachen haben nach Ausweis der Suffixverschiedenheit diesen Namen unabhängig voneinander geschaffen.
Nach Pokorny KZ 54,307 heisst ir. escung 'Aal' im Grunde 'Wasserschlange' (vgl. air. esc 'Wasser').

Das Lett. hat zwar einen mit lit. ungurӲs abltd. See- und Ortsn. Engure
(Būga Aist. st. 146, Endzelin FBR 6,8 über den ON Cersangere)
so wie den Fluss- und Ortsn. Uogre (uo < an);
aber als Appellativ gebraucht es für 'Aal' zutis (s.s.v. žuvìs).

Būga TiŽ 1,39 möchte preuss. Flussn. Angerap (dtsch. Angerapp) wegen der Schreibungen Wangrapia, -rappe in älter en Urkunden evtl. von preuss. angur(g)is trennen und es zu lit. vìng(r)is 'Krümmung, Windung = kiemura', vingrùs 'sich windend = kiemurainen, kiemurteleva', preuss. wīngiskan 'List = vikkaus, kierous, oveluus' ziehen.
Aber selbst in diesem Falle ändert sich die Bed. nicht; existiert doch auch im Lit. neben ungurӲs 'Aal' ein vingurӲs wegen der schlängelnden Bewegung dieses Fisches.

Aus balt. *angurys ist finn. ankerias 'Aal' entlehnt.

Sana saattaisi tulla myös länsibalttilaisesta sanasta angis = kyy, (joka tas saattaa tulla pistämisestä) ja tarkoittaa "kyyn klatainen":

http://www.suduva.com/virdainas/
an / en on, in, into (w/ Acc. or Dat.)
ane grandmother
anga either,or... (conj)
angis viper snake (vipera berus)
anglis coal
angur'as eel (anguilla anguilla)
angus miserly
anka loop, snare
ankstas narrow
ankstai early
ankstaina morning
anksteinai (in the) morning, early
ankstiras grass snake (natrix natrix)
anktan butter
anōt to breathe, pant (Inf)
ansas hook
ant against
antaras second
antaut to hunt ducks (Inf)
ante river channel
antai plainsmen
antīkas duckling
antis duck (anas platyrhynchos)
anus a critic
anzal'as strap, leather
anzōnas oak tree
anzt (Inf) to become narrower
anzukis narrow

http://nakokulma.net/index.php?topic=12202.msg296122#msg296122
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1144508.html#p1144508

Uutta tutkimusta:

http://www2.filg.uj.edu.pl/ifo/kjasis/sec/store/sec-14.pdf

" Wenn man andererseits im altpreußischen Material den FN Wangrapia (1326) >Angerapp (Mažiulis 1997:219) und den ON Strowangebei Bisztynek (Gerullis 1922:175;LEW 888;Nepokupnyj 2000) betrachtet, so sind beide im Zusammenhang mit Flüssen zu sehen, im ersten Fall durch den Zusatz Ape - Vlys(E60) ‘Fluss’, im zweiten Fall wird Stro(w) - mit lett. strava, lit. srava, srovė, dial. strovė verglichen (LEW 888). Mit der üblichen Deutung von wangus als Flussbogen (Mažiulis 1997: 219), in dem entweder Wald wachsen, sich ein Heuschlag befinden oder ein Dorf, wie hier Strowange , liegen kann, passt dasganz gut zusammen. Abweichender Meinung ist hier nur Pėteraitis (1992: 64),der das Erstglied von Wangrapiamit apr. Angurgis – Oel (565) vergleicht undalso als einen ‘Aalfluss’ annimmt, sich dabei auf litauische FormenUngura, Unguriš ėstützend (lit.ungurỹs ‘Aal’) und ferner das in vielen Formen anlau-tende w- als prothetisch annimmt. Weiterhin erwähnenswert Alxwangen, worin Blažienė (1998:35), in Anlehnung an Gerullis (1922:9) anhand der 1514 belegten Form Alexwange als Erstglied einen pr. Personennamen Alex, Alxe zu erkennen meint. Ich stimme hingegen Blažek (2001:31) zu, dass es sich um die Erle handelt, vgl. lit. alksnis mit typisch baltischem k -Einschub gegenüber sl. *olьxa, wobei Erlen ja sehr häufige Uferbewohner sind. Ebenso lett. Alkšņupe u.a. (Balode 1993:193). Zu erwähnen sind noch 1342 Aysmowangen: apr. aysmis ‘Spieß’ (Gerullis 1922: 8) und Wangikaym: caymis‘Dorf’ (Gerullis 1922:194).

Einmalig belegt ist lit. vanga in Bretkes Bibelübersetzung. Joel 1,10 lautet dort in moderner Orthographie folgendermaßen:Laukai esti išp ūstyti,ir vangos stov vargiai. (LKŽ XVIII 113). Damit übersetzt wird die Stelle Das Feld ist verwüstet, und der Ac- ker steht jämmerlich (das Getreide ist verdorben,der Wein stehet jämmerlich und das Oel kläglich.) in der Lutherbibel,syntaktisch weitgehend identisch, hingegen abweichend von der Vulgata: Depopulata est regio luxit humus... Ziemlich sicher ist also,dass Bretke hiermit Ackerland meinte. Zudem ist der Begriff später nicht mehr belegt, dürfte also bereits zu Bretkes Zeit obsolet gewesen sein. Lässt sich dies mit dem oben Gesagten vereinbaren? Prinzipiell ist das Land am Flusslauf auch als Ackerland geeignet, gedüngt durch die jährlichen Überschwemmungen. Welche Gründe sprechen dafür, dass dieses Land in historischen Zeiten überwiegend als Weide und Wiese benutzt wurde? "

 

Lithuanian: uolà = kallionseinämä, kalkkikivi, luola

 

Etymology: 'Fels = kallio(perä)', auch úola, uolà noch 'Kalkstein = kalkkikivi' und 'Wetzstein = kovasin, hiomakivi'; uolà in der Bed. 'Fels'  s.v. skała, Bretkun;
uolìngas (Szyrwid Dict. s.v. skalisty) 'felsig = kallioinen', uolótas, uolė'tas dass.,
uolìnis 'Felsen-, Stein- = kallio-, kivi-',
uolýnas, uolӲnė 'Felsen, felsige Gegend = kallionen seutu, alue',
uolūnė 'Felsenkraut, Azalea',
uolinė 'Ocker, Gelberde = okra, keltamulta',
uolíena 'Gesteinsart, -ablagerung' und 'Gesteinmasse' = kivilaatu,
uolis 'Kieselstein = piikivi',
vgl. Daukantas LT 4,108 Nr. 90 sóó szuudolees (= šūd-uoliais) 'Mist und (Kiesel)steinen' = hukkakivi, kir. "paskakivi".

Vgl. lett. uõla 'kleiner, runder Stein = sorakivi(aines); Kiesel pii, Fels = kallio; Ei = linnunmuna',
uolis (Pl. uoļi) 'grosse Steine; runder Sandstein von der Grosse eines Kohlkopfes, Kieselstein' = suuret hiekkakivet, kokoa > 30 sm,
uōls 'rund, Kieselstein' = pyöreä piikivi, uõlaīne 'mit Kieselsteinen bedecktes Flussbett, kieselreicher Boden' = piikivien peittämä joenpohja, piikivipaikka,
uõlaīns 'Kiesicht = (karkea) sora', uõlāts dass., uõluōts 'felsicht = sepeli?'.

Gehören zur Familie von lit. vélti 2. 'walken = vanuttaa, walzen = pyörittää' usw.

Finn. ola 'Feuerstein, Kiesel = tulikivi (ukonkivi?)', das von Kustaa Vilkuba FUF 21, 160f. zu lett. uõla gestellt wird, gehört nicht unmittelbar hierher.

Jotvingiksi  vōla = pebble = sorakivi.

(Sen sijaan suomen "luola" ja jop verbi "olla" (= asua, vaikka luolassa, majailla) voivat olla tätäkin juurta, joka voi olla samaa kuin "ola" = luola, jotvingin "aula".

Olla-verbin mahdollinen länsibalttilainen tausta ei ole mun keksintöni.

 

Lithuanian: vãdas = vetonuotta, vata

 

Etymology: 4. 'Schlepp-, Zugnetz', vadai 'Waddegarn',

vgl. lett. vads in der Bed. 'grosses Zugnetz, Flügel eines Zugnetzes'.

Urverw. mit slav. -vod´ (= "veto")  in aksl. aruss. nevod´ '(Schlepp)netz', russ. čech. nevod, poln. niewód 'Zuggarn, -netz' (zum Slav. s. Vasmer Wb. 2, 206 f., der für slav. ne Taburücksichten voraussetzt),

mhd. wate, mnd. wade 'Netz', anord. va‹r 'Schnur, Seil, Leine'.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. vads erwägt für das Lett. Entlehnung aus

mnd. wade bzw.  liv.  vada 'Zugnetz'.

 

Lithuanian: vagà = vako



Etymology: (-õs) 'Furche = vako, Flussbett = virranuoma'
(vgl. Szyrwid Dict. s.v.v. brozda; zagon), Demin. vagẽlė, vagùtė (beides Sereiskis, Miežinis),
skẽrsvaga (-os) 'Querfurche poikkivako', -vagė (-ės) dass.,
vagóti...vagoja...vagojo 'Fürchen ziehen = vaottaa (pelto)'
(s. auch Szyrwid Dict. s.v.v. brozdowač und brozdzic', išvagóti, nach Būga bei M.-Endz. s.v. vagāt aus Dùsetos; vagúoti...vagúoja...vagavo dass.,
vagótas 'mit Furchen versehen, Furchen- = kyntää vaoille',
vagotai 'furchenweise, die Furchen entlang' (Szyrwid Dict. s.v. zagonem),
vagavarėlis 'Furchenzieher = vaottaja'.

Aus dem Lit. ist poln. (dial.) wagac' 'Furchen machen, ziehen' entlehnt.

Lett. vaga 'Furche, gerade Linie = vako, suora linja',
vagaīns 'mit Furchen versehen, gefurcht',
vagāt 'Furchen ziehen, mit Furchen versehen = vaottaa', vaguōt dass.
und mit -ūt vom Praes. -ūja (nach slav. -ują) vagūt' dass.

Aus dem Balt. ist finn. vako 'Furche', estn. vagu entlehnt.

Nach Endzelin bei M.-Endz. s.v. vaga gehören die Wörter zu lit. vãgis 'Zapfen = tappi, vaaja, Pflock = vaarna, suude', lett. vadzis usw.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1422304.html#p1422304

 

Lithuanian: vãgaras = pehtoori, (maatalous)työnjohtaja

 

Etymology: 'Scheunenaufseher' (žem. < kur.)

mit slav. Suffix vagorius 'Haushofmeister, Verwalter' (Lalis), vgl. Daukantas Darb. 40. 20 bałsa (N. pl.) wagoriu, deszymtyniku, szaltižiu, šauniku (= lovininkų) 'die Stimmen der Aufseher, Vorarbeiter, Schulzen, Beisitzer'.

Vgl. etwa lett. vagar(i)s 'Hauptaufseher über die Hofarbeit, Aufseher = valvoja pehtoori',

das nach Endzelin bei M.-Endz. aus liv. vagār 'Fronvogt = vouti, vanginvartija' entlehnt ist.

(Kuurista tullut myös liiviin, tosin voi ola germaanilainakin kuurissa, vakt > vahdin kaltainen)

 

Lithuanian: vėgėlė = made

 

Etymology: 'Aalraupe, Quappe = made; glatter Fisch',

lett. vēdzele 'Quappe, Aalmutter'.

Aus dem Balt.  liv. vägāl dass..

Etymologie unklar.

Nach Endzelin bei M.-Endz. s.v. vielleicht zu griech. ùgròj 'feucht, flüssig', lat. ūvidus 'feucht, nass', anord. vökr 'feucht usw. '.

 

Lithuanian: vėžӲs = rapu, syöpä

 

Etymology: 'Krebs (zool. und Krankheit)' = rapu, syöpä
(Szyrwid Dict. s.v. rak, s.v. ãtbulas),
jū'ros vėžӲs 'Krabbe = taskurapu' (vgl. N.-S.-B. s.v. jū'ra),
vėžiáuti 'Krebse fangen, suchen' = ravustaa,
vėžáuti (Kvė'darna), vė'žauti, Iter. vėžinė'ti, vėžiúoti 'krebsen',
vėžìngas 'voll Krebse, reich an Krebsen = rapurikas',
vėžlӲs 'Schildkröte = kilpikonna',
vėžlióti 'schlecht und unbeholfen gehen; sich wie ein Krebs, eine Schildkröte bewegen, kriechen' = kontata,
vėžlinė'ti 'herumschlendern, -strolchen' = heilahdella puolelta toiselle.

Lett. vēzis 'Krebs', jūras vēzis 'Seekrebs, Hummer',
vēzuōt 'krebsen = ravustaa; sich langsam bewegen, langsam fahren = ajaa hitaasti' .

Aus dem Balt. ist estn. vähi 'Krebs' entlehnt (Thomsen, Nieminen Sitzungsber. d. Finn. Akad. d. Wiss. [1956] 198).

Etymologie umstritten.

Nach Endzelin bei M.-Endz. s.v. vēzis wohl zu lett. vẽzēt 'schwingen, schwenken',
vẽzētiēs '(zum Schlag, Werfen) ausholen, sich zu schlagen anschicken, sich hin- und herschwingen', und vielleicht auch zu lett. vēzis in der Bed. 'unterer Knöchel am Pferdefuss, die Köthe = hevosen nilkkaluu',
lit. vė'žis 'Krebs' und 'Strahl des Hufes = kavionjälki'.

Būga Aist. st. 66 möchte vėžӲs neben vežẽlė mit lit. vóžti verbinden.

Noch anders Petersson ArArmSt. 131f.; er vergleicht ai. vāhakaī (mask.), vāhyakī (fem.) 'ein bestimmtes giftiges Insekt skorpioni?', npers. gāz 'Beisszange = purtanko, Biss = purema', Inf. gazīdan und gaštan 'beissen = purra', mārīgaštaī 'schlangengebissen', gazīdum 'Skorpion' (eig. 'Beissschwanz').

 

Lithuanian: vievesà = väive


Etymology: (nicht *vėvesa) 'Gans-, Viehlaus' = linnun- tai karjantäi, víevesa dass., žem. wyjwysa, vĩvėsa, veĩvėsa, dial. noch vivasa;
bei Sereiskis auch vievisa dass., víevasa 'Vogellaus = linnuntäi'.

Aus dem Lit. ist finn. väive 'Viehlaus' entlehnt.

Reduplizierende Bildungen (vgl. dazu s.v. vieversӲs mit Liter.).

Die Gdform ves- wird als Ablautstufe gestellt zu aruss. vúš' 'Laus', russ. voš', skr. váš, čech. veš, poln. wesz usw. (Mikkola).

Specht Dekl. 43. stellt hierzu - mit k- Suffix - ai. yū'kā (s.s.v. liūlė 2.), mit t- Suffix - lit. utễ.

Ob hierher auch lett. usna 'Acker-, Saudistel' = ohdake (vgl. s.v. lit. usnìs) gehört, ist - wie die weitere Einordnung von lit. vievesà usw.- umstritten.

 

Lithuanian: vìlna = villa


Etymology: vìlnos 'Wolle' (vgl. Szyrwid Dict. s.v.v. runo und wełna),
vìlnonas 'wollen, von Wolle', vilnõnis dass.,
vilnìnis dass., vilnynė 'wollenes Kleid = villavaate',
vilniniñkas 'Wollarbeiter, -händler' (Szyrwid Dict. s.v. wełniarz),
vìlnuotas 'voll Wolle' (Szyrwid s.v. wełnisty),
vilnytis 'Pilzart' = sienilaji,
vìlnakaršė 'Krempel-, Kratzmaschine' = karstain,
vgl. ausserdem s.v.v. bõvelna = puuvilla, mẽdvilnė und mẽdis.

Lett. viĨna, dial. villa 'Wolle, Haar von vierfüssigen Tieren' = karjanvilla,
vilnaīns, viĨlāns 'wollen, aus Wolle' = villainen,
vilnuōts, villuōts 'wollig, mit Wolle, Flaum bedeckt' = villainen, villoitettu,
vĩlnis, vìlnītis, villītis 'eine Art Pilz' = sienilaji, karvalaukku?;
preuss. wilnis 'Rock = (ase)takki', wilna dass. Grunau 48.

Aus dem Balt. sind entlehnt finn. villa 'Wolle', estn. vill 'Vlies = talja'.

Nicht slav. Lehnwort, sondern urverw. mit
aksl. vl'na, aruss. v'lna '(Schafs-, Ziegen) wolle', russ. volna, skr. vulna, čech. vlna, poln. wełna,
ai. ū'rniā, av. varәnā, griech. lēnoj, dor. lānoj, lat. lāna,
got. wulla, ae. wull, ahd. wolla, anord. ull,
mit anderem Vokalismus kymr. gwlan, korn. gluan dass.,
lat. vellus 'Wolle = villa, Vlies = talja', arm. gełmn 'Wolle, Filz = huopa'.

 

Lithuanian: vimba = vimpa

 

Etymology: 'abramis vimba (Fischart)' (vgl. Sereiskis, Miežinis).

Wohl wie lett. vimba 'Wemgalle, abramis vimba', russ. vymba 'Zärthe, cyprinus vimba' aus estn. vimbliv. vīmba entlehnt.

(Siis laina itämerensuomesta kaikissa naapurikielissä, joten esimerkiksi siikakin voisi olla sitä.)

 

Lithuanian: vĩrbas = paju

 

Etymology: 'Zweig = oksa, Reisig = vesa, vitsa(s), Gerte = vapa, raippa',
vĩrbalas 'dünnes Stäbchen = ohut keppi, Prickel = piiska, Stricknadel'

und wie akė'tvirbalis 'Zahn an der Egge = äkeenpiikki';
virbìnis 'von Reisig, Gerten-' und 'Schlinge' sowie 'Wacholder = kataja',
vĩrbti...vĩrbsta...vĩrbo 'Triebe ansetzen = vesoa, Knospen treiben = versoa'
(vgl. Juškevič Wb. s.v. išvĩrbti) und 'spitzer werden = terävöityä',
virbė'ti dass., vìrbinti 'spitz machen'.

Lett. vīrbs 'dünner Stab, Stöckchen, Stange; hölzerner Spiess, Stricknadel',
virba 'Stange, Spiess, Querstab an der Raufe, Stück Reisig',
virbe dass. und 'Stricknadel',
virbals 'Stöckchen, Griffel, Querstab an der Raufe',
vīrbulis 'Stöckchen, Griffel, Stricknadel, Stöpsel';
zu den Reimwörtern lett. irbs 'Stricknadel, dünner Stab' s.s.v. ìrbuloti.

Über preuss. arwarbs 'Langwiede, langes Holz, das Vorder- und Hintergestell eines Rüstwagens verbindet', Voc. 301, s.s.v. alvaras.

Aus dem Balt. entlehnt: liv. vīrba 'Stachel = piikki; Eisen in der Spule zum Wickeln; Stricknadel; Pumpenstange', finn. wirpa (virpa) 'Reis = vesa' usw.

Die Wörter sind urverw. mit abg. vr'ba, aruss. v'rba, russ. verba, poln. wierzba 'Weide, salix',
russ. vorob 'Haspel', voroba 'Zirkelschnur, -brett',
lat. verbera 'Ruten, Schläge, Peitsche',
verbēna (aus *verbesna, s.s.v. alvaras) 'heilige Kräuter und Zweige',
griech. rafīj 'Nadel', iafé 'Naht'
(wohl mit sekundärem f und nicht auf *werbh- hinweisend),
heth. hwurpašta(n) 'Blatt, Schale'.

Gehören zur Wz. *wer- 'drehen'
(s. dazu s.v.v. vérti, virvễ),
die mit b- Erweiterung noch in virbė'ti 2. (s.d.) vertreten ist;
hierher wohl noch die s.v.v. ũrbti, ũrvas 2. genannten Wörter.
Über die Spielart *werp- s.s.v. pãvirpas, vẽrpti, virpė'ti.

 

Lithuanian: Vókia = Saksa


Etymology: 'Deutschland', Vókė, Vokietijà dass.,
vókietis 'Deutscher = saksalainen' (žem. vókytis. f. vokӲtė),
Vókiečiai (Plur.) wie poln. Niemcy 'Deutschland',
vókiškas 'deutsch',
Adv. vókiškai, vokiečiúoti 'deutsch radebrechen, auf deutsche Art sprechen',
vókietinti 'germanisieren',
vokietė'ti 'germanisiert werden, zum Deutschen werden'.

Lett. vāca 'die Deutschen, Land der Deutschen',
Vãcija 'Deutschland', vācietis 'Deutscher', vācināt 'germanisieren'.

Aus dem Balt. stammt finn. Vuoja, Vuojo, estn. Oju, Oja in Vuojola, Oju-, Ojamaa 'Gotland'.

Umstritten ist die Grundform dieser Entlehnungen.

Nach Setälä gehen die Wörter auf balt.*vōkī zurück. Nieminen FUF geht von
Vuojoumaa, Ojumaa (im 2. Gl. zu maa 'Land') aus. vergleicht
lit. vokių žẽmė 'Deutschland',lett. vācu zeme und hält das 1.Gl.der finn. und lit. -lett. Wörter für kurisches Lehnwort; im 2. Gl. sei das finn. Wort aus dem Balt, übersetzt.

Auch die Etymologie der balt. Wörter ist nicht klar. Būga a.a.O. bezieht sie auf den Volks- namen Vagoth (bei Jordanes) aus *Vāk(ia)-goth und vergleicht
lett. Vāczeme, Vac(a)szeme 'Deutschland' und 'Ausland überhaupt'.

Suomen, liettuan ja latvian sanat ovat siis tämän mukaan kuurin kielestä. Sitä kuurin sanaa ei kuitenkaan anneta.

Vuoja” on liiviksi ”oja”. Sanasta tulee sekä suomen ”oja” että suomen ”vuo” ja kantanlapin ”wuåjj” = oja. Pohjoissaamen ”ankka” on ilmeisesti ”ojasorsa”.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=80493&hakusana=oja&sanue_id=77480

http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Engl.pdf

WŪKIS [vācis, Vokia = Voion-maa, Vagoth MK] Goth = gootti

WAJJAS nom pl f [Wayos E 282] meadows = niitty (= ”ojat”, liett. vaga = vako)

W on englantilainen w. Tuo historioitsija Jordaneksen ”va-goth” arvellaan olevan ”ojagootti” eli ”niittygootti”, ja goth (liett. ”gudas” tarkoittaa ”pensastolaista”.Goo- tit tappelivat metsäarosta paimentolaisia vastaa yrittämällä ehdoin tahdoin puskis- taa sitä ja pitää puskien keskellä peltoviljelyksiä,mikä oli paimentolaisille,erityisesti entisille seloneille (seeleille, liiviläisten heimoystäville, joiden ryhmien jälkeläisiä olivat (?) kuurilaiset) ”sodanjulistus”.

Jotvinki:
http://www.suduva.com/virdainas/
vajos meadows = niitty (= ”ojat”)
Gudai Goths
gude bush, underwood = pensasto
Gudija Gothland
gudiskai Gothic (klikkaa!)
gudiskan Gothic


 

Lithuanian: žáimoti = hämmentää, kietoa, takerruttaa, palmikoida

 

Etymology: 'verwirren = sekoittaa, hämmentää, saattaa hämilleen, flechten = pal- mikoida, winden = kiertää, kietoa, kääriä, verwickeln = sotkea, takerruttaa yhteen',

Refl. žáimotis 'albern = tyriä, Faxen machen = ilmeillä, ilveillä, das Gesicht zur Grimasse verziehen = vetää naama(nsa) virneeseen; nachspotten = pilkata, ilkkua';

pagoda žáimos 'das Wetter ist unbeständig, launisch' = sietämätön sää,

žáima 'Lachen = nauru,Gelächter = naurunpuuska,naurettavuus, Spass = pila, iva',

žaimytis 'sich durch schlechten Geschmack und Putzsucht, entstellen, verstellen' = osoittaa huonoa makua.

Etymologie unsicher. Etwa zu žáisti…žáidžiažáidė = leikkiä?

Nach Thomson Ber. 277 (s. M.-Endz. s.v. zaimuot) wie

lett. zaimuot (refl. zaimuotiēs) 'lästern = parjata, panetella, schimpfen = herjata, (ver)höhnen = pilkata, häpäistä, verachten = ylenkatsoa',

zaims, Pl. zaimi 'Lästerung = parjaus, Hohn = pilkka' aus 

liv.  soim 'schelten = soimata, torua, schmähen = herjata rienata, häpäistä, lästern = parjata'.

Littyy verbiin

Lithuanian: žymė = (tunto)merkki

Etymology: 'Merk-, Kennzeichen, Abzeichen, Spur' (Szyrwid Dict. s.v.v. cecha; cel; herb; karb; ksztašt),

žymėti (-miù, žem.-mė´ju;Praet.-mė´jau) 'bezeichnen,kennzeichnen' (vgl.Szyrwid Dict. s.v. cechuię),

pažymė´jimas 'Markierung',

žýminti 'Zeichen auf etw. machen. bezeichnen' (Szyrwid Dict. s.v.v. cechuię; znaczęco), Refl. -tis 'jmd. als bekannt erkennen,ohne genau zu wissen, wer er ist', žymùs 'bezeichnet, ausgezeichnet, vorzüglich, bedeutend' (Szyrwid Dict. s.v.v. zacny; znaczny; znaczący; znakomity).

Lett. zῑme '(Merk)zeichen, Mal, Spur, Anzeichen, Schriftzeiehen', zῑmeēt '(be)-, kennzeichnen' und wie zῑmināt 'abnehmen; (nach gewissen Merkmalen) vermuten, urteilen', zῑmināt noch 'kenn-, bezeichnen', zῑmῑgs 'auffallend, leicht erkennbar, charakteristisch, bedeutsam, treffend'.

Die Wörter gehören mit – (urbalt. *in) aus *žin-m- zur Familie von žénklas, žinóti.

Nach Leskien Abl. 290 im Ablaut mit žáimoti. ”

 

Lithuanian: žalgà = salko, vana, tanko, riuku, jalka (tekn.)

Etymology: (Akk. žaĨgą) 'Stange = tanko, seiväs, salko, kanki, vana, Latte = riuku' (Szyrwid Dict. s.v. tycz, Pl. s.v. laszczki), žaĨgas dass.,
žem. noch žalgà als 'Ballast = painolasti, Unbequemlichkeit = epämukavuus, Ungelegenheit = epäsopivuus',
žalgùs 'unbequem = epämukava,ungelegen = epäsopiva, ungünstig = epäedullinen; ausgebreitet = uloskasvanut jstkn, gross = suuri',
Adv. žaĨgiai 'kunterbunt' = sikin sokin.

Aus dem Lit. stammt wohl lett. žalga 'eine (lange) Rute = vapa, Angelrute = onkivapa; langes Frauenzimmer = pitkä laiha nainen'.

Nicht aus dem Lit. stammt - trotz Thomsen Ber. – finn. salko 'Stange, Staken'.

Lit. žalgà ist urverw. mit got. galga 'Pfahl = paalu, Kreuz = risti',
anord. galge 'Galgen = hirsipuu, Kreuz = risti', gėlgja 'Stange, Balken = palkki, Stock = keppi, Schwert = miekka',
as. ahd. galgo 'Galgen' = hirsipuu;
nicht hierzu arm. jałk 'Zweig' = kääpiö.
Englannin etymologinen antaa lisätietoa.:

gallows = hirsipuu
early 13c., pl. of M.E. galwe "gallows," from O.N. galgi, or from O.E. galga (Mercian), gealga (W. Saxon);
all from P.Gmc. *galg- "pole = salko, (teltan, kodan keski)tolppa, -pylväs" (cf. O.Fris. galga, M.H.G. galge "gallows, cross"), perhaps cognate with Lith. zalga "pole = salko, perch = orsi," Armenian dzalk "pole." Originally also used of the cross of the crucifixion. Plural because made of two poles.

Raamatun ”Golgata” on siis ”kantaindoeurooppaa” ja tarkoittaa ”hirsipuulla, nau- lausristillä varustettu”.Liettuan sana on väärin,kuten tässä lähteessä aina.Voiko tuo olla enää edes sattumakaan, vai onko tarkoitus, ettei kukaan vain vahingossakaan eksyisi balttien etymologiasivuille...Keino on laajasti käytetty mm. hölynpölytietei-lijöiden ”lähde-luetteloissa” esimerkiksi ns. ”neurotieteessä”.
Myös englannin sana "perch” tarkoittaa sekä ”tankoa” että kalaa: kuhaa ja ahventa.

 

Lithuanian: žãlias = vihreä, raaka (hedelmä, ruoka, aine)



Etymology: 1. 'grün = vihreä, roh = raaka, ungekocht = keittämätön'
(vgl. Szyrwid Dict. surowy; zielony; grynszpyn- žalas warinis),
Adv. žaliaĩ = raa´asti(?),
žali in žalli Plaukai 'graue Haare',
žaliùmas 'Grün(heit), Rohes = raaka(ruoka)', žãliumas 'grüne Pflanze = viahannekset' und wie
žãlymas 'grüne Farbe, grünes Garn usw.' vihreä väri, lanka ym.,
žaliumà 'grünes, unreifes Gemüse und Obst' raa'at vihannekst tai hedelmät,
žalӲbė 'Grün(heit), Rohes = vihreys, vihreä'
(Szyrwid Dict. s.v.v. suroivizna; zielonos'c'), žalýbė dass.,
žãliava 'Rohstoff = raaka-aine',
žãlinti 'grün machen = viherryttää, nicht gar kochen = keittää puolikypsäksi'
(vgl. Szyrwid Dict. s.v. zielenię),
žaliúoti 'grün werden = vihertyä, gar werden = jäädä raa'aksi'
(s. Szyrwid Dict. s.v. zielenię się, Refl.);
žaliuõnis (-nė) 'grün = vihreä (olio)',
žaliuõnys 'Grünes, (grünes) Gemüse= kasvikset', žãliuonys dass. (ostlit.) und wie
žãliaukė (westaukšt.) 'grüner Speichel = vihertikka'.

Vgl. noch žaliūkė 'grüner Wasserfrosch = vihreä sammakko',
žaliuõkė dass. (in Rietãvas) und 'Pilz = sieni, Bovist = kuukunanmuna' (in Anykščiai) neben
žaliū'kšnis 'grün, noch nicht reif = raakile' (auch žaliuñgis),
žaliūgės (-ių) 'unreifes Getreide, Korn' = tuleentumaton vilja.

Hierher ausserdem atkalà 'junger Spross, Sprössling, Reis' = oras, versot, vesat
atãžala (in Dùsetos) neben ãtžela (Daukantas),
žalùmas 'Grün(heit), Rohes', dial. žãlumas 'grüne Pflanze; grüne Farbe, grünes Garn',
žalesà (-õs) 'früh im Jahr spriessendes Gras;Grün,Gemüse' (žem.)= (varhais)versot,idut,ruoaksi,
žalesas 'Grünspan = kuparihome, vihersälpä' neben žalasa,
žalėsà 'Wasserpflanze = vesikasvit',
žalễsai 'Grünes' (zur s- Erweiterung s. Skardžius a.a.O. und 313).

Lett. zaļš 'grün = vihreä; frisch = tuore, unfertig = puolivalmis, unreif = kypsymätön, epäkypsä, roh = raaka',
žaļums 'Grünsein = vihreys, viherrys, Grünes = vihannekset',

zaļuōt 'grünen = viheriöidä, kräftig sein = kukoistaa, olla voimissaan; sich aufrichten = nousta pystyyn, oieta, zu Kräften kommen = voimistua, voimaantua: grün färben värjätä vihreäksi; lustig und in Freuden leben = elää iloisena ja onnellisena; schlemmen = mässäillä, mällätä';

preuss. saligan 'grün = vihreä' Voc. 468.

Lett. zaļš bedeutet noch 'gesund = terve, kräftig = voimakas, stark = vahva; sorglos = suruton, lustig = iloinen',
vgl.s.v. žãlias 2. 'stark = vahva, kräftig = vimakas, hart = kova, raaka (peruna ym.)'.

Aus dem Balt. sind entlehnt estn. haljas 'blank, glänzend grün = välkkyvä vihreä (vesi)',haljakas 'hellgrün = vaaleanvihreä; grünes Gras = vihreä ruoho,Grün = vihreä', finn. haljakka 'blass-, hellgrau = likaisen-, vaaleanharmaa, fahl = hallava, kalpea himmeä, falb = hallava'.

(Tämän lisäksi tästä tulee mm. (vsk?) salava, (mlt) halava, (pr.) jalava (vihreä puuaines), haa- lea jne., puhumattakaan noiden alla olevien verbien lukemattomista johdannaista suomessa.)

Weiteres s.s.v.v. žìlas, žélti; hierzu noch die s.v.v. žãlas, žaĨsvas, žaltӲs = tarhakäärme
und (mit o = idg. , kantabaltin!) žolễ = ruoho, genannten Wörter

(s. dazu s.v. geĨtas = keltainen).

http://www.etymonline.com/index.php?term=yellow&allowed_in_frame=0

PS: Kellanvihreä väri (lt.žalias”, lv. ”zaļš”, ”jels”, pr. ”zallis”, ”jalovs”, jtv. ”zalijan”) on ollut munaisbalttilaisessa semiotiikassa (paitsi ”raakuuden ja kypsymättömyy- den”) myös (yllätys yllätys) vihan (”sapen”), kaunan, kateuden ja koston tunnusväri, mikä johtuu ainakin osin kreikkalaisen mytologisen ”lääketieteen” karvaasta vihreästä 'sapesta' ”temperamentin” osana.

Suomen sana "keltainen"ei tule suoraan maasta esiin työntyvästä oraasta, sillä se ei tarkoita "(esiin) pistävää", vaan "(kuoliaaksi) pistettyä" eurooppalaisen henkilön verettömän ruumiin väris- tä "geltas", "geltaonas", jäkimmäinen kirjaimellisesti ("lyöty" on sitten vastaavasti "mušta(s)").

 

Lithuanian: žãmbis = puuaura

Etymology: 'Holzpflug',

žãmbas 'Balkenkante, jeder scharfe, eckige Gegenstand' = (palkin)särmä, teräväreunainen (tai) kulmikas kappale, ”hammas” (R.-M. . Nesselmann 512. 538 žambas neben szambas) und

(balt. scambas, c = ts: kbsl (saks. absl): sk'ambas *>”muinaiskuurin” (akur.) *scjambas > lt. žãmbas = (tekninen) hammas (biol. = dantis)? HM) 'Rockschoss' = takinlieve,
žambúotas 'kantig' = särmikäs,
įžambùs (= ”sisäänjännitetty) 'schief = vino, schräg = vino; diagonal = diagonaali(nen)',
žámbėti... žámba... žámbo (1. žámbu) 'keimen = itää, orastaa, versoa, spriessen = tukea, pönkittää, intr. versoa, puhjeta, nousta'.
Nämä žemaitin sanat eivät välttämättä tule lainkaan kantabaltin verbistä ”*sk'amb” = lyödä, hakata pois, vaan ne voivat tulla kb(sl). sanasta ”*sk'alb-”, josta tulee žemaitin (äänteellisesti) ”*skałb-”, jossa ł on ”puolalainen l”, joka ääntyy tässä paikassa kuin englannin ( ja preussin) puolivokaali w, aivan kuten entisessä naapurikielessä länsibalttilaisessa skalvissa ”skamp” tuli ääntymään ”skaup”. Tästä saattaa tuolla myös koko tämä tulkittava sana ”skambis”!

Daneben mit r- Erweiterung in žãmbris = žãmbis, žãmbras dass. = em.
Lett. zùobs 'Zahn' = hammas (<*žamb- ei **žalb-! HM), und 'Zacke der Säge = sahan hammas, Kamm am Schlüssel' = avaimen ”kampa” (samaa juurta, vsk.?), tunnistinosa,
zuobuots 'mit Zähnen versehen, gezackt',
zuobīt '(eine Säge) schärfen; verspotten, höhnen',
zuobrats 'Zahnrad'.
Urverw. mit aksl. zōb' 'Zahn', russ. zub, poln. ząb usw.,
mit r- Erw. russ. zubrina 'Pfahl mit Atsten',
dial. zazubrina 'Zacke = sakara, Scharte',
dazu zubrit' 'die Sichel schärfen, Zacken an die Sichel machen; langsam essen, träge kauen',
ai. jámbhaī '(Reiss)zahn = (raatelu)hammas', Pl. 'Gebiss = hampaisto',
toch. A kam, B keme 'Zahn', alb. geg. dąm(p) dass.,
griech. gòmfoj 'Pflock, Nagel', gomfīoj 'Backenzahn' und 'Zahn am Schlüssel'
(s. dazu noch s.v. gémbė, Wb. 147),
ahd. chamb 'Kamm',
ae. as. camb, aisl. kamb 'Kamm; Haken; Höhenrücken; Hahn'.
Bedeutungsmässig verhält sich griech. gòmfoj 'Pflock' zu
lit. žãmbis 'Holzpflug' wie
lit. žãba(ra)s 'Ast = haara' zu
lit. žúobris 'Pflug = aura';
vgl. lit. stãgaras, stùguras 'dürer Strunk':
stagùtas, stugùtis 'kleiner Holzpflug'.
Mit lit. žambúotas, lett. zuobuots
vgl. russ. zubatyj 'gezähnt = hammastettu', poln. zębaty, čech. zubat',
skr. zùbat, griech. gomfõtòj 'mit Pflöcken versehen' .


comb (n.)Old English camb "comb, crest, honeycomb" (later Anglian comb), from Proto-Germanic *kambaz (cognates: Old Saxon and Old High German camb, German Kamm, Middle Dutch cam, Dutch kam, Old Norse kambr), literally "toothed object," from PIE *gombhos, from root *gembh- "to bite, tooth" (cognates: Greek gomphos "a molar tooth," Sanskrit gambha-s "tooth").

comb (v.) late 14c. (implied in past participle kombid), verb derived from comb (n.); replacing the former verb, Old English cemban, which however survives in unkempt. Related: Combed; combing.

comber (n.)  c. 1200, "one who cards wool," agent noun from comb (v.).

unkempt (adj.) 1570s, from un- (1) "not" + kempt "well-combed, neat," from variant past participle of Middle English kemben "to comb," from Old English cemban "to comb," from Proto-Germanic *kambijan, from *kamb- "comb" (see comb (n.)). Form unkembed is recorded from late 14c. The verb kemb is rare after 1400s, but its negative past participle form endures.



Aus dem Balt. ist entlehnt finn. hammas 'Zahn, Stachel, Zacken, Zapfen'

Abltd. mit žẽmbti ...žẽmbia...žẽmbė '(zer)schneiden leikata irti',
žémbėti...žémba...žémbo, 3. Praes. žémba und žémbi, in Dùsetos) 'den Keim entwickeln = muodostaa itu, zu keimen beginnen = alkaa itu'. (< *želbti?)
Vgl. aksl. zęti (zębō) '(zer)reissen' = repiä, kiskoa,
prozębnōti 'austreiben = versoa, nousta (oras),, spriessen (lassen) = idättää, versottaa'
russ. prozjabnut' 'keimen = itää, wachsen = kasvaa, vegetieren = kasvittua'

neben zjabnut' (*zębnōti) 'frieren = jäätyä, jäätää', poln. ziębnąc' usw.,
russ. znobit' 'frieren machen, lassen = jäädyttää, palelluttaa', čech. znobiti usw.,
ai. (m)bhatē 'schnappt, packt mit dem Maul = ahmia',
jambháyati 'er vernichtet = mitätöidä, zermalmt = survoa',
av. hamzәmbayadvәm 'ihr zertrümmert = kukistaa, murskata',
alb. dëmp 'es schmerzt mich = huolettaa, painaa, kalvaa (henkisesti)', vielleicht auch
lat. gemma 'Auge der Knospe am Weinstock; der geschnittene, durchsichtige Edelstein = hiottu läpinäkyvä jalokivi'.

 

Lithuanian: žąsìs = hanhi



Etymology: 'Gans', Gen. sg. -iẽs, Akk. žąsį; alter N. Plur. (dial.) žąses,
Gen. pl. žąsų; ostlit. žąsìs, -ès, dial. noch žūsìs. Gen. žūsès, Nom. pl. žūses,
žūsìs noch neben unregelmässigem zūsìs
(vgl. noch Szyrwid Dict. s.v. gęs'-zusis) in Zietela und Słonim,
in Pãgramantis žansìs und wie žem. žantsìs. dial. noch žĩsis (s.s.v. okúoti).

In ząsis (s.d., zūsis) haben wir es mit Fernassimilation von ž an s zu tun. (etäassimilaatio)

Hierzu žąsinas 'Gänserich = hanhikukko' (Szyrwid Dict. s.v. gąsior-zusinas, ostlit.),
žąsìnas 'junge Gans mit Federn' neben žąsӲnas 'kleines Gänschen mit Flaumfedern' = hanhen untuvikko,
žąsýtis, Demin. zu žąsìs, žąsiùkas dass.,
žąsíena 'Gänsefleisch = hanhenpaisti',
žąsìdė 'Gänsestall, -verschlag = hanhien kasvattamo', žąsìkė dass.,
žąsiniñkas, žąsìgonis 'Gänsehirt = hanhenkasvattaja',

žąselas 'Ringelreihen = piirileikki'.

Lett. zuoss 'Gans', zuosins 'Gänserich'; der Gen. pl. von zuoss lautet zuosu, wonach - zugleich unter dem Einfluss von vista 'Huhn' - dial. Nom. sg. zuosa entstanden ist;
preuss. sansy (= zansi) 'Gans', ON Sanselin, Zanseynen.

Preuss. sansy kann mit lit. Bildungen wie martì vergleichbar sein; es kann aber y = ī aus ē enthalten, sich also mit
lett. dial. zuose decken.
Im letzten Fall verhält sich sansy zu ai. hāmsī (s. unten) wie
lit. deivễ zu ai. devī´, lit. vìlkė (s.s.v. viĨkas 2.) zu ai. vrikī´- usw. Specht entscheidet sich gegen eine direkte Gleichsetzung von
preuss. sansy und ai. hāmsī und meint, dass hier zwei verschiedene Möglichkeiten ausgenutzt sind, um die Beziehung des Fem, zum Mask, auszudrücken.

Aus dem Balt. stammt finn. hanhi 'Gans' (Thomsen, Kalima Festschr. Hirt 2,205).

Urverw.mit ai. hamsaī (h aus palatalem ĝh), f. hamisī, av., griech. cén, dor. bot. cön,
lat. ānser, air. gēiss 'Schwan = joutsen', ae. mnd. gøs, anord. gās, ahd. gans.

Unklar ist das Verhältnis von lit. žąsìs und Verw. zum Slav. in russ. gus' 'Gans',
skr. gúska, čech. hus, poln. gęs' dass., gąsior 'Ganserich' = koirashanhi.

Meillet nimmt Spirantendissimilation an. Vasmer bestreitet freilich dieses 'Spirantendissimilationsgesetz' und fasst russ. gusò usw. als Vermischung eines urspr. *ząs' mit germ. gans auf. Noch anders Moszýnski, der für slav. g onomat. Einfluss annimmt. Machek Slavia hält slav. *gąs' für lautgesetzlich entsprechend seiner 185ff. entwickelten Ansicht, dass im Slav. k, g vor dunklen Vokalen für k', g', gh' stehen, die Verwandlung in Sibilanten dort urspr. nur vor hellen Vokalen eintrat underst nachträglich verallgemeinert wurde.

Zuzugeben sind allerhand Ausnahmen in der balt. Gansbezeichnung. Aber bei Dis- similationen, Assimilationen, Haplologien, Metathesen darf man nicht von einem ei- gentlichen Gesetz reden, sondern von einer nicht überall gleichmässig verlaufenden und auch zu verschiedenen Zeiten auftretenden Lautneigung.

Im übrigen will ich nicht in Abrede stellen, dass in russ. gus' usw. Kreuzung eines slav. und eines germ. Wortes vorliegen kann. Vielleicht haben im Slav. Kontamination und Dissimilation zusammengewirkt.



 

Lithuanian: žẽmė = maa, maaperä

Etymology: 'Erde = Maa, Boden = maaperä, Acker = pelto, Land = maa(alue)', dial. žãmė, Pl. žẽmes dass. und (häufiger) 'Erdklumpen = maakappalseet, Erdreich = maaomaisuus, Erde als Material = maa aineena',
žemėtas 'voll Erde = maan taäyttämä, mit Erde bedeckt = maan peittämä',
žemėti 'niedrig werden = aleta (esim tie), schmutzig werden = likaantua maasta'.
Lett. zeme (auch Plur. zemes) 'Erde (Boden) = maapohja, Land = maa, Landbesitz = maatila';
preuss. same, semmæ 'Erde = Maa, maa';
zum Betonungsverhältnis von preuss. semmæ und lit. dial. žemẽs.

Die Schwundstufe zu lit. žẽmė findet sich im komponierten nuožmùs = hurja, kiivas, ankara,
vgl. noch žmuo, žmogùs 'Mensch = ihminen',

slav. *zm'j' 'Schlange = käärme' (s.s.v. žemašliaužė = käärme, "maannuolija").

Urverw. mit aksl. aruss. zemlja, poln. ziemia usw. 'Erde',
ai. ks·ɛh (Gen. sg. ks·mah, jmah, gmah·, Lok.sg. ks·ámi, Instr. sg. jmɛ, mit n- Erw. Lok. sg. jman),
av. zeu (mit r- Suffix zamarō in zamarōguz- 'sich in der Erde versteckend'),
griech. [χθών (khthōn), (n- Erw.) 'Erde, Land = maa', khthōnalòj 'niedrig = alava',
phryg. zemew und Gdanmaa, Pers.-N. aus Gdan,
thrak. Semölà,

alb. dhè,

lat. humus 'Erde, Erdboden',
toch. A tkam· (Gen. tkanis), B kem·,

heth. tegan (Gen. sg. tákna(a)).

Lat. humus ist von dem sich mit preuss. semmai, griech. camai (vgl. s.v. žẽmas mit Liter.) deckenden Lok. sg. humi 'auf dem Boden, zu Boden' aus neugebildet worden.

Auf dem Wz.-Nomen, das repräsentiert ist durch

ai. ks·am- (Nom. ks·ɛh), av. zɛu,
griech. khthōnai =
preuss. semmai 'nieder' (s.s.v. žẽmas) beruhen auch
russ. na zem' 'zur Erde', o zem' (mit ü, das auf idg. Nasalis sonans zurückgeht) 'gegen die Erde' usw.,
erweitertes zemovlast' 'topörcàj',
aksl. zem'nú usw. (s.s.v. žemìnis).

Lit. žẽmė zeigt eine Endung, die entweder auf oder auf *iwæ zurückgeht, während slav. zemlja eine anders geartete, auf *-iwɛ oder *-iwæ beruhende Erw. des kons. Themas ist.

Weitere Bildungen: žemelukės, von den abgeschiedenen Seelen gesagt (Miežinis žemeliukas ungenau 'Gott der alten Litauer'), vgl. Daukantas Bud. 150 walgyket mašones žemelukes! (Gebet an sie beim Totenschmaus) 'esst, gütige Seelen der Verstorbenen';

žemobuołys 'Erdapfel, Kartoffel = peruna',
žẽmuoga 'Erdbeere = mansikka' usw. (s.s.v. úoga),
žemdirbỹs 'Bauer = viljelijä',
žemėvalda 'Grundbesitz = maanomistus',
žemžiũra 'ein Gluper (der immer zur Erde sieht)' (M.-Endz. s.v. zemraudzĩtis),
póžemis 'unterirdischer Gang; Unterwelt, Kerker = alamaailma'.

 

 

Lithuanian: žeȓti (žȓii, žė´ȓė) = kohentaa (tulta), karistaa, heittää (hiekkaa ym.)

 

Etymology: (1. prs. žeriù, žėriaũ) 'glühende Kohlen zusammenscharren = koota hehkuvat hiilet yhteen' und 'streuen = sirotellä, kylvää, schütten = karistaa; vergraben = kaivaa maahan, werfen = heittää; grob antworten = vastata karkeasti; schnell gehen, fahren od. sonst etwas tun = hosua,

ostlit. žérti,

nužeȓti 'wegwischen, -scharren; leuchten, bescheinen',

žerstẽklis 'Schür-, Feuer-, Rührhaken' = hiilihanko,

žẽrtuvė 'Aschenkasten = tuhkakuppi; Gefäss zum Ausmachen der Glut = kuumahiiliastia', žertùvė.
Abltd. mit (Frequ.) žarsty´ti = iter. em. = karistella, kohennella jne., žìrti… žỹr…žìro = pudota, karista

weiter zu den s.v.v. žarà 1. = hiillos, žėrė'ti genannten Wörtern.

Hierzu wohl auch preuss. passortis Voc. 334 'Stange zum Feuerschüren' = hiilihanko

(= lit. *pažartis = em., s. Trautmann Sprachd. 390),

griech. carōdra 'Erdriss. -spalte, Schlucht' = kuilu.

 

Lithuanian: žìrnis = herne

Etymology: 'eine Erbse = herne', Pl. žìrniai 'Erbsen' (vgl. Szyrwid s.v. groch),
žirnìnis 'Erbsen- = herne-', žirniȅnis dass., žirníena 'Erbsenfeld = hernemaa',
žirnienà dass., žirniẽnė 'Erbsensuppe = hernesoppa',
žirnìkas 'Platterbse, Lathyrus = nätkelmä',
žirniáuti 'Erbsen pflücken, sammeln = korjata hernesato'.

Lett. zirnis, Pl. zirni/zirņi 'Erbse', Pl. zirņi 'Pocken, Knollen im Garn = solmut, möykyt langassa',
zĩrnãjs 'Erbsenfeld';
preuss. syrne 'Korn = jyvät, vilja'.

Aus dem Balt. ist finn. herne entlehnt.

Urverw. mit aksl. zr'no 'Korn = jyvä, vilja', aruss. z'rno, russ. zerno, poln. ziarno usw.,
lat. grānum 'Korn = jyvä, Kern = ydin', air. grān 'Körnchen', kymr. gronyn, (Pl.) grawn,
got. kaúrn 'Korn, Getreide = vilja', anord. korn, ae. ne. as. ahd. corn,
abltd. mit ahd. kerno 'Kern = ydin', anord. kjarna, -i.

Die Wörter werden ferner gestellt zu aksl. súz'réti 'reifen = kypsyä',
russ. zret', apoln. z´rzec', npoln. dojrzec,
ai. járati, jī´ryati 'wird morsch = lahota, altert = vanheta', av. zar'ta 'altersschwach = vanhuudenheikko',
griech. gérõn 'Greis = vanha mies', arm. cer 'Greis, alt', anord. karl 'Kerl, Mann; Greis'.

 

Lithuanian: žmogùs, pl. žmónės = ihminen

Etymology: 'Mensch, menschliches Wesen,Person, Mann', žmõgus und žmógus, nur Sg., Pl. žmónės (s.d.),

žmogỹstė 'Menschheit = ihmisyys, menschliche Natur = ihmisluonto' (Szyrwid Dict.s.v. czšowieczeństwo), žmõgiškas 'menschlich, Mensch- = ihmis-' (Szyrwid Dict. s.v. czšowieczy),

nežmõgiškas 'unmenschlich = epäinhimillinen, ungeheuerlich' (vgl. s.v. nesvíetiškas),

žmogẽlis (Demin. zu žmogùs), žem. dial. žmogẽlius, žmogýnas dass. = pieni, "hyvä" (puh.) ihminen

žmogeĩvis 'gewöhnlicher Mann = tavallinen mies, tavis',

(zur Bildung s.s.v. krutė´ti),

žmogė´ti 'Mensch, menschlich werden = ihmistyä, inhimillistyä'.

Lit. žmogùs hat das ältere žmuõ (s.s.v.) verdrängt.

[Tämä tarkoittaa, että muoto olisi ollut kantabaltissa *ž(e)men, joka on femiini tai neutri. Liettuan žmona  = venäjän žmona = vaimo on samaa perua. San aliittyisi sanaan žeme = maa joko niin, että se tarkoittaa "maaihmistä" (joiden lisäksi voi olla mm. "metsäihmisiä", "vesi-ihmisiä"  (liiviläisiä ja kuurilaisia), kulku/vaellus/ajoihmisisä (*finn-, *kain-, *paim-) jne.). tai se on tarkoittanut vain heimoja, jotka ovat käyytäneet itsetään numiä, zem- (zemaitit, zemgallit, häme, suomi, saame, saimaa jne.

Vasrakirskielen sana *žmen on voitu lainata jouhnkin naapurikieleen muotoon - *men, *man.

man (n.) Old English man, mann "human being, person (male or female); brave man, hero; servant, vassal," from Proto-Germanic *manwaz (cognates: Old Saxon, Swedish, Dutch, Old High German man, German Mann, Old Norse maðr, Danish mand, Gothic manna "man"), from PIE root *man- (1) "man" (cognates: Sanskrit manuh, Avestan manu-, Old Church Slavonic mozi, Russian muzh "man, male").

Plural men (German Männer) shows effects of i-mutation. Sometimes connected to root *men- "to think" (see mind), which would make the ground sense of man "one who has intelligence",but not all linguists accept this.Liberman,for instance, writes, "Most probably man 'human being' is a secularized divine name" from Mannus [Tacitus, "Germania," chap. 2], "believed to be the progenitor of the human race."

So I am as he that seythe, `Come hyddr John, my man.' [1473]

Sense of "adult male" is late (c. 1000); Old English used wer and wif to distinguish the sexes,but wer began to disappear late 13c.and was replaced by man. Universal sense of the word remains in mankind and manslaughter. Similarly, Latin had homo "human being" and vir "adult male human being," but they merged in Vulgar Latin, with homo extended to both senses.A like evolution took place in Slavic languages, and in some of them the word has narrowed to mean husband. PIE had two stems: *uiHro "freeman" (source of Sanskrit vira-,Lithuanian vyras,Latin vir, Old Irish fer, Gothic wair) and *hner "man",a title more of honor than *uiHro (source of Sanskrit nar-, Armenian ayr, Welsh ner, Greek aner).

MANTRAP, a woman's commodity. [Grose, "Dictionary of the Vulgar Tongue," London, 1785]

Man also was in Old English as an indefinite pronoun, "one, people, they." The chess pieces so called from c. 1400. As an interjection of surprise or emphasis, first recorded c. 1400, but especially popular from early 20c. Man-about-town is from 1734; the Man "the boss" is from 1918. To be man or mouse "be brave or be timid" is from 1540s. Men's Liberation first attested 1970.

At the kinges court, my brother, Ech man for himself. [Chaucer, "Knight's Tale," c. 1386]

man (v.) Old English mannian "to furnish (a fort, ship, etc.) with a company of men," from man (n.). Meaning "to take up a designated position on a ship" is first recorded 1690s. Meaning "behave like a man, act with courage" is from c. 1400. To man (something) out is from 1660s. Related: Manned; manning.

Malloryn PIE-"kantaindoeuroopat" ovat puutaheinää.

 


Das Wort ist in žmo-gu-s zu zerlegen.

Das zweite Glied kann suffixaler Natur sein.

Dann lässt es sich vergleichen mit dem Formans von lit. mergà und mergė 'Mädchen', lett. mŒrga, preuss. mergo, merga, Akk. sg. mŒrg(w)an, Dat. pl. mergumans.

Diese stammen von einer Wz. *mer- (s.s.v. mergà, Wb. 439f.) mit g- Erweiterung.

Da aber ein Formans -gu-, das Skardžius voraussetzt, im Gegensatz zu -gɛ, -gė usw. im Lit. nicht belegt ist, ist im zweiten Teil von žmogùs eher ein mit dem zweiten Glied von griech. pršsbuj harmonierendes nominales Element zu suchen.

In diesem Fall mächte Verf.nicht Zugehörigkeit zu lit.góti usw. annehmen,sondern - wie Buga - eine solche zu dem neben góti im Lit. bezeugten Verbum gvóti 'gehen' vermuten.

Wie man auch über das zweite Element von žmogùs denken mag, jedenfalls er- heischt das o der ersten Silbe eine Erklärung. Zu erwarten wäre ein *žimgus, das wie ai. ks·ápɛvant-, ks·apɛ´vant- 'Erdbeschützer, Herrscher' die schwundstufige Gestalt des Wurzelnoniens *g'hem-, *g'hom- aufweisen würde.

Jaska: Sitä vastoin tuon ”luoteisindoeurooan sanan (*dʰéǵʰōm >) *(d')g'hem- sanan (josta tulee žẽmė) rinnakkaismuoto *g'hom- kelpaa loistavati etymlogiaan (*džom- >) *ćom- > suom-!

HM: Jos todella on ”esigermaanin sana ”*ǵhmōn, niin se ”esigermaani” on ollut ”KESKILIETTUAA”, sillä se koostuu sanoista ”*g'h(e)m-” (”kl.”) ja VAIN LIETTU- ASSA (JA PREUSSISSA) ESIINTYVÄSTÄ PÄÄTTEESTÄ ”-on-” (raudonas, gelto- nas, kelionė), joka on kaikissa muissa BALTTIkielissä jotakin muuta, kuten ”-ain-” (vsk, sel., jtv.), ”-en-” tai ”-un-” (pr.). Muissa kielissä kuten kreikassa tuo samaa perua oleva IE-pääte kyllä esiintyy muodossa -on-, mutta ei tietääkseni noista riip- pumatta germaanikielissä. Noiden päätteiden eriytyminen on voinut tapahtua balttikielissä ennen kuin g':n muuttuminen dž(i):ksi.

Saman tien voi katsoa nuo sanat preussiksi:

žmogiṥkas = ZMÛNENISKAS aj nom sg m <25> [smûnenisku 9123] = inhimillinen
žmogiṥkumas = ZMÛNENISKU [Zmûneniskas drv]462 = ihmisyys, inhimillisyys
žmogus = GINTUS <43> [ginthos Gr], ZMÛNENTINS <32> [smunentinan 10112], ZMÛNENTS <56> [smunents 4312], ZMÛI <64> [Smoy E 187], ZMÛNENAWINS nom sg m <32> [Smonenaw±s E 67]

Tällä koko rivillä voi olla tekemistä asiassa:

ZEMASPÎDI <52> [Zemmai, Pîdis, Fußnote MK] iṥnaṥa = alaviite
ZEMĒ <53> [Samye E 237] dirva (arimas), [semmç 10517] žẽmė = maa
ZEMMAI av [semmai 121] žemai, žemyn = alas, maahan, maihin
ZEMMAI GLĀUBTUN <75b> [untersteichen MK] pabraukti = alleviivata
ZEMMAI LAÎSTUN <77> [Laîstun drv] leisti žemyn, nuleisti = laskea maahan
ZEMMAN <35> [Zems drv] apačia = alapuolella
ZEMMAWS aj [Zems + Garraws MK] apatinis, žemutinis = alapuolinen
ZEMMEI ↑ Zemē dat semmey I 9 (datiivi)
ZEMMIN ↑ Zemē acc semmien 39, Samye E 237 (akusatiivi)
ZEMMIS ĀGĀ <46> [Erdbeere + žemuogė + poziomka MK] žemuogė = mansikka
ZEMMIS DRIBBINSNĀ <46> [Erdbeben MK] žemės drebėjimas = maanmuokkaus
ZEMMIS KÛGIS <40> [Erdkugel MK] Žemės rutulys = Maapallo
ZEMS aj <26> [semmai 121 drv] žemas = matala, alhainen, tavallinen
ZENTLAWINGIS aj <27> [Zentlin drv] reikṥmingas, žymus = merkittävä, kuuluisa
ZENTLAWINGISKU <45> [Zentlawingis drv] reikṥmingumas = tärkeys
ZENTLIN <35a> [ebsentliuns 109 VM] ženklas, žymė = merkki, symboli
ZENTLISNĀ <46> [Zentlitun drv] reikṥmė = merkitys
ZENTLITUN <138> [ebsentliuns 109 drv] ženklinti, žymėti = merkitä

(Neutraali sana on laina kreikasta. Perussana on ”zmui”, jossa ”-ui” on pääteosaa, kuten vanhan liettuan ”žmuo”- sanassakin -uo. ”zmunentis” = "ihmistyvä" vai ”ihmisöity" (sen mukaan, onko verbi *zmunti vai *zmunenti), ”zmunenawins” = ”ihmisöitävä”, ilman muuta ei siis ilmeisesti ole oltu ”ihmisiä/persoonia/kanslaisia”.)

Jotvinki:

http://www.suduva.com/virdainas/

” zmōj = man
zmone = person (common gender) (laina liettuasta?)
zmoneniskas = human (adj)
zmonentas = man, human, person = "ihmisöty" verbistä *zmonent
zmonentinas = man, honorable man = "jota tulee kunnioittaa"
zmonint = to praise = ylistää, glorify (Inf) = nostaa ihanteeksi ”

” zīme = mark, sign
zinot = to cognize (Inf) ”

” zemai = down, under
zemaitis (a) = Samogitian = zemaitti, samogeetti
zemaitiskai = Samogitian
zemas = low (adj)
zembīt = to sprout (Inf) = ve(r)soa
zeme = earth, land = maa, tasan kuin suomessakin
Zemīna = Motherearth
zemint = to humiliate (Inf) = nöyryyttää, alistaa, alentaa
zemvōga = strawberry = mansikka = "maamarja"
zengt = to walk, step (Inf) = astua, astella, kävellä
zenīt = to espouse = mennä naimisiin (mies) (Inf)
zentlas = signal
zentas = son-inlaw  = vävy”

”Maan”, ”ihmisen” ja ”merkin” kykentä viittaa Kari Liukkosen tyyppiseen selitykseen, mutta vielä kauemmaksi vietynä, myös sanaa žmogu, žmonės”.

post1076629.html?hilit=inzymin#p1076629

” Olen muuttanut tässä kohdassa kantani Hesarissa olleen pakinan perusteella "ihminen" -sanan historiasta: sana "ihminen on lähtenyt yleistymään vasta 1600-luvulla muotojen "inhimi(nen)", "immeinen", "inemine" kustannuksella.

Jos laajalle levinnyt on ollut "*inhimi", se tulee aivan varmasti sanasta "inžymi", joka tarkoitta "(kunnioitettua) kansalaista", kuten Liukkonen olettaakin, luultavim- min muinainen neutrimuoto "*inžymin". Se oli jo sen verran luokkayhteiskunta kuitenkin, että oli jonkinlainen valtio, ja "kansalaiset"/heimolaiset ja "muut". Ja tämä sopii myös just esimerkiksi viron sanaan. ”

Von einem ɛ- Stamm neben dem konsonantischen im Vordergliede von žmogùs auszugehen, ist nicht möglich. Dennein solcher ist für die ältere Periode der idg. Sprachen nicht zu erweisen.

Daher rechnet Verf. mit einer Kontamination. aber in anderer Weise als Otrębski LPosn. 2, 85, der für žmogùs ein *žmɛn-magus (mit einer Entsprechung von got. magus 'Knabe = poika, Knecht = ritari' im zweiten Glied) ansetzt.

Verf. sieht in žmogùs eine Vermischung von urspr. *žimgus mit dem Plur. žmónės usw. "
Vgl. s.v. nuožmùs, Wb 513. ”

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=31&text_word=Nuo&method_word=substring&sort=word

Lithuanian: nuožmùs = epäinhimillinen, ”villi”, hurja, raivokas (= ”kunnon kansalaisen” vastakohta)

Etymology: 'rauh,unfreundlich,unangenehm,widerwärtig,wild, grausam, erbarmungs- los, eigensinnig, starrsinnig'; cf. Willent tarnai, paduoti buket su wissoke baisibe Wieschpatims netiektai geriems ir lengwiems, bet taipaieg ir nuoszmiemus! 'ihr Diener, seid gehorsam nicht nur den guten und sanftmütigen Herren, sondern auch den mürrischen!' (im griech. Text entspricht dem nuožmiemus ein skolioĩj, Skvireckas übersetzt nepakenžiamiems 'den verhassten'; die Vulg. hat dyscolis).

Lit. nuožmùs findet sich ferner oft bei Daukantas, wo von nožmì neprietelej 'grausame Feinde' die Rede ist, Nepos-Übers., wo dem nožmingą wieszpatibę im lat. Text tyrannidem entspricht, Phaedr.-Übers. 7 nóžmiù balsù 'mit rauher Stimme', Adv. nožmej Phaedr.-Übers. 55, wo der Sklave sagt, der Herr habe ihn erst verprügelt und ihn dann in demütigender Weise zu Sklavendiensten verpachtet (im lat. Text Phaedr. app. 18, 7 ist der Gedankengang etwas anders ausgedrückt).

Von nuožmùs stammen die Abstr. nuožmýbė, nuožmùmas 'Rauheit = karkeus, Unfreundlichkeit = epäystävällisyys, unangenehmes, widerwärtiges Wesen = vastahankainen ol(i)o, Eigensinn = itsepäisyys, Starrsinn, Grausamkeit, Erbarmungslosigkeit = säälimättömyys' (s. auch Skardžius Z¹D 94, der nuožmýbė aus Daukantas B³d. 79 zitiert).

Ich fasse nuožmùs als Kompos. von nuo- und einer Abltg. von žẽmė 'Erde', žẽmas 'niedrig = alhainen'.

Wenn man die Bed. von nužẽminti 'erniedrigen, demütigen, herabwürdigen = alen- taa (arvossa)', die sich aus 'senken, herabsetzen' entwickelt hat, berücksichtigt, so bedeutet nuožmùs eig. 'erniedrigend, demütigend, herabwürdigend = alentava'.

Das Adj. nuožmùs zeigt die Schwundstufe des idg. Wz.-Nomens *g'hem- 'Erde'.

Diese tritt auch hervor in lit. žmuõ,žmogùs 'Mensch',ferner in dem griech.Kompos. neocmój 'ganz neu = aivan uusi, unerhört = ennenkuulumaton' (Gegensatz palaiqwn 'seit Urzeit im Lande wohnend = maalainen'), in der ai. Zusammensetzung sū´ks·má-, suks·má- 'aus guter Erde bestehend = hyvästä maasta nouseva, fein = hieno', endlich in aksl. z(ü)müjü 'Drache = lohikäärme, paperileija', z(ü)müja 'Schlange = käärme'.

In nuožemùs 'unterwürfig, demütig' liegt gleiche Ablautsstufe wie in žẽmė vor; dieses Adj. hat im Gegensatz zu dem älteren nuožmùs passiven Sinn, stimmt daher in der Diathese zu dem Refl.

nusižẽminti 'sich erniedrigen = alntua, alentaa istensä, sich demütigen, sich unterwürfig benehmen = aliarvostaa itseään'.

Ich erinnere auch an mhd.nidertrehtic 'von oben herab angesehen, geringgeschätzt, verächtlich= laspäin- ylenkatsttu'. Nhd. (seit 1755) ist dagegen niederträchtig s.v. a. 'gemein,verworfen',dazu Niedertracht 'Niedrigkeit der Gesinnung = matalamielisyys, (moraalinen) alhaisuus'. ”