Hesari-tyhmentymän hölynpöly”TIEDE”-lehden homehtuneen natsi”tieteen” pläjäys ”vapaasta tahdosta”

” Kokemus täysin vapaasta päätöksestä on illuusio, osoittavat neuropsykologiset kokeet. ” Kuva: Getty Images

Lyhyesti sanottuna todistelu perustuu ns.Bergerin aivoaaltojen, joita aivosähkökäy-rä EEG mittaa, ns.Libetin kokeelle/ilmiölle,joka osoittaa aivosähkökäyrällä (joka on oikeastaan magneettikäyrä) tapahtuvan aktivoitumista ennen päätöksentekoa. Tahdonkiistäjät tulkitsevat ”fy-sikaalisen päätöksen kaikinpuolisesti tapahtuneen tuo aktivaation alussa, olevan sen ”fysikaalinen syy”.

Sattuu kuitenkin olemaan niin, että LIBETIN ILMIÖ EI ILMENE LAINKAAN NEURO-NITASOLLA,jossa taas ajattelu,yleensä glia-solujen säätelemänä ja ohjaamana. Kukin neuroni on eristetty sähkösysteemi, jonka sisä- ja ulkopuolen välillä on poteti-aaliero.Neuronien (eräiden muidenkin hermosolujen) väliset synapsit EIVÄT KYTKE NEURONEITA ”SÄHKÖLANGAKSI”, vaan siganaalien välitys niissä on KEMIALLIS-TA: välittyvä kemikaali GBA on sähköisesti neutraali, mutta sen ”valmistaminen” esi-synaotisessa solusa sitoo viejähaarakkeen aksonin signaalin tuomaa sähköä ja sen hajoaminen jälkisynaptisessa solussa vapautta sähköä. BERGERIN ALLOT/RYTMIT EIVÄT OLE SYYSUHTEESSA NÄIHIN SYNAPSITAPAHTUMIIN, vaan ne ehkä jotenkin resetoivat koneistoa aikaisempin hermotapahtumien jäljiltä. (Tosin nehän toisaalta myös hallitusrti vaikutteavat uusiin tapahtumiin, mille varsinkin n. työmuisti perustuu.)

Päätöksentokotapahtuma voi ”aivotahtumana” olla hyvin pieni,jopa synaptinen. olen- naista on, että se kytkee yhteen itseään paljon suuremmat potentiot. Päätösproses-sissa INFORMAATIO VAIKUTTAA INFORMAATIOON. Siitä ei kannata jauhaa, ”mi-ten informaatio (voi) vaikuttaa fysiikkaan”: sille ei ole yleistä kaavaa. Se riippuu siitä, mitkä fysikaaliset ilmiöt ovat muodostuneet joidenkin aivan muiden asioiden infor-maatioksi, ”kuvaksi”, joiden välityksellä ne originaalit ilmiö voivat edelleen vuoro vailkuttaa viipeellä eteenpäin.

Bergerin aivoaallot eivät ole erityistä natsitiedettä, vaikka aivosähkö- käyrän keksijä psykiatri Hans Berger olikin Hitlerin porukan salattu pää- ideologi, jokakeksi EEG:n hullujen tunnistamiseksi tapettaviksi, sillä ne aallot ovat todellinen ilmiö. Sen sijaa Libetin kokeen tahdonkiisto- tulkinnat ovat pesunkestävää natsitiedettä, ja Berger oli myös taatunut hihkunut noista tulkinnoista innoissaan, jos hän olisi ne kokeet sattunut itse tekemään.

”TIEDE” estää kaiken vapaan keskustelun aiheesta pulinapalstallaan.

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/vapaa-tahto-pelkka-harha

Vapaa tahto on pelkkä harha



vapaatahto1_getty_0.jpg

Mikko Puttonen

Uskomme, että teemme tietoisia päätöksiä, mutta oikeasti aivot päättävät, ennen kuin itse päätät mitään.

Mitä tapahtuu, kun poimit pöydältä kahvikupin? Muodostat ensin aikomuksen, josta lähtee tieto aivojen tekoja suunnitteleville hermosoluille.Nämä lähettävät määräyksen eteenpäin liikehermoille, jotka komentavat käden ja sormien lihaksia. Ne tekevät työtä käskettyä, ja lopulta pitelet kuppia kädessäsi. Eikö niin?

Tämä tapahtumien järjestys vastaa arkikokemustamme niin hyvin, että lähes jokainen vastaa kyllä.

Kokemus ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että aivomme päättävät teon tekemisestä ensin ja tietoinen aikomus herää vasta sen jälkeen.

Fysiologit huomasivat jo 1960-luvulla, että noin sekuntia ennen kuin ihminen tekee jotain, aivojen sähkökäyrässä näkyy niin sanottu valmiuspotentiaali. Sitä pidettiin pitkään merkkinä tahdosta. Luulon kumosi yhdysvaltalainen neurotieteilijä Benjamin Libet 1980-luvulla.

Libet kytki koehenkilöt sähkökäyrää piirtävään eeg-laitteeseen. Sit- ten hän pyysi heitä liikauttamaan rannettaan milloin halusivat. Koehen- kilöiden eteen oli asetettu kellotaulu, jonka viisari pyöri nopeasti. Heidän piti tarkkailla kelloa ja panna merkille, missä kohtaa viisari oli, kun he saivat päähänsä tehdä liikkeen. Se kertoisi tietoisen päätöksen hetken.

Kuten odotettua, liikettä edelsi aina valmiuspotentiaali. Yllättävää sen sijaan oli, että se näkyi aivosähkökäyrässä yli kolme sekunnin kymmenystä ennen tietoista päätöstä käden liikauttamisesta. Aivomme siis tekevät ratkaisun ennen kuin tiedämme siitä itse. ”

RJK: Juttu on pelkkää ikivanhentunutta kumottua hörönlöröä provokaationakin.

Kukaan ei tiedä, mitä Libetin kokeen mittaamat Bergerin aivoaallot varsinaisesti mer-kitsevät.Ne rytmittävät jollakin tavalla esimerkiksi neuronien toimintoja. Ne saattavat tarkoittaa aikaisemman tilan pyyhkimistä ns. ultralyhystä muistista. Missään tapauk-sessa ne EIVÄT ole mikään ”ajattelun mekanismi”.Niiden löytäjä oli Hitlerin puolueen salattu pääideologi, aivosähkökäyrä EEG:n keksijä Hans Berger. Hänen roolinsa natsipuolueesa salattiin sekä lännessä että idässä pitkään.


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/parapsykologiaa-natsi-saksassa-ja-neuvostoliitossa

Aivosähkökäyrä EEG:n kehittäjä Hans Berger oli natsijohdon salattu pääideologi

200px-HansBerger_Univ_Jena.jpg

Hans Berger

Tässä tarkastelen Hitlerin lähipiirin todellista ideologiaa ihmiskuvan alalla ja sen syntyä. USA:n Liittovaltion Terveysviraston (NIH) neurofysiologian osaston johtaja R. Douglas Fields tuo käänteentekevässä kirjassaan ”The Other Brain: From Dementia to Schizophrenia, …” esiin natsijohdon todellisen pääideologin,aivosähkökäyrän kek- sijä Hans Bergerin roolin, jota on pimitelty niin lännessä kuin idässäkin. Hän korjaa tuon virheen, josta on ollut paljon harmia tieteelle ja terveydenhuollolle.

…Berger kuului alusta pitäen SA:an ja siten natsipuolueeseen, tosiasiallisesti näiden johtoon: hänen hullujentunnistusteknologiaansa kehiteltiin nimenomaan hullujen tun-nistamiseksi, tapettaviksi! Ideologejahan piisasi, mutta Berger tarjosi (vain valituille) (vale)tieteellistä ”kokeellista näyttöä”! Natsiarmeijan pääpsykiatri Otto Wuth ei nähnyt psykiatrialla tieteenalana enää lainkaan tulevaisuutta: ” Kuka viitsisi opiskella psykiat-riaa, kun siitä tulee niin pieni ala nyt (kun hullut kerran tapetaan pois)!” (Fields)

Sairaalloisella ja sairastelevalla Heinrich Himmlerillä oli taatusti muukin, ainakin oike-an koulutuksen omaava henkilääkäri kuin tuossa roolissa hänen mukanaan valtiovie- railuillakin kiertänyt tarttolaissyntyinen hieroja ja huijari, Suomen kaksoiskansalainen Felix Kersten…

Natsijohdon ihmiskuva oli samalla sekä äärimmäisintä ”sosiobiologiaa” että kaiken-kattavaa mystismiä, jossa ”kaikki on suorassa aaltoyhteydessä kaikkeen”. Se ei poi-kennut olennaisesti siitä, mitä he saarnasivat kaikelle kansalle. Vaikka keskeiset po-liittiset natsijohtajat eivät varsinaisesti itse lienekään olleet skitsofreenikkoja, he olivat ”mukana skitsokuviossa”, kuten sosiaalipsykiatri sanoisi.

Mielisairaus oli sitä kautta natsismin keskeisiä lähteitä ja sen syntyhistorian selittäjiä. ”Tajuntakenttäteoriallakin” on sotien jälkeenkin ollut kannattajana ainakin muuan ”prof.” Benjamin Libet (1916 – 2007), jonka ”Libetin kokeella” aivosähkökäyrällä to-distellaan muka ”tahdon olemattomuutta”, koska ihminen on muka ”päättänyt jo en-nen, kuin tietää sitä”. Noin EI ole asian laita tietoisesti ohjatussa toiminnassa. Tahto-tapahtuman ei tarvitse näkyä aivosähkökäyrässä minään erityisenä piikkinä, se on luultavasti synaptinen.

220px-Benjamin_Libet.jpg

Benjamin Libet

… BERGERIN TEORIAN ”UUSI TULEMINEN”: YKSILÖN AIVOSOLUT KOMMUNIKOIVAT MYÖS SÄHKÖMAGNEETTISTEN RYTMIEN VÄLITYKSELLÄ

Tähän on sitten taas suhtauduttava ehdottomalla vakavuudella, sillä Fields arvoi aiheesta ilmestyneen uuden teoksen

How is the brain like a guitar? Hint: It is all about rhythm

Posted by: R. Douglas Fields | December 8, 2014

…Dr.Hans Berger,working at the Psychiatric Clinic at the University of Jena, Germa-ny in the 1920’s was the first person to discover that the human brain radiated waves of electrical energy that could be picked up by electrodes on the scalp. He performed his experiments in secret on hospital patients and on his own son in a small building separated from the rest of the hospital. Initially he believed that he had detected the physical basis for mental telepathy. He told no one in the scientific community about his mysterious findings until after five years of secret experiments.

Fundamentally, Berger, whose daily life was devoted to caring for people with mental illness,was searching for a physical basis for brain function.This was a leap of insight decades beyond his contemporaries. The idea that the human mind and mental ill-nesses have a physical basis of operation that could be reduced to physical princi-pals and understood by approaching the operation of the mind in the same way a physicist would approach any other phenomenon in nature – by physical measure-ment – was well outside the realm of thinking among his colleagues in psychiatry.


Puttonen:”Sittemmin useat tutkijat ovat tehneet samantapaisia kokeita ja saaneet sa- manlaisia tuloksia. Australialaisen South New Walesin yliopiston psykologian profes- sori Joel Pearson työtovereineen osoitti äskettäin kokeissaan,että päätöksen pystyy ennustamaan aivojen magneettikuvista jopa 11 sekuntia ennen kuin ihminen itse kokee tekevänsä sen. Tutkijat kykenivät ennustamaan, mitä väriä koehenkilö ajatteli.

Moni pitää tuloksia osoituksena siitä, että meillä ei ole vapaata tahtoa. Vuonna 2007 kuollut Libet itse uskoi, että vapaa tahtomme rajoittuisi eräänlaiseen veto-oikeuteen, tietoisuuden kykyyn pysäyttää aivojen aloittama teko. Vapauden hetki olisi siis se jo-kunen sekunnin kymmenesosa,joka erottaa tahdon tunteen syntymisen varsinaisesta ranteen liikautuksesta.

Libetin ehdotuksen ongelmana on, että teon pysäytys on teko sekin. Sitäkin edeltää väistämättä aivojen tiedostamaton päätös, jonka tuloksena pysäytys tapahtuu.

Emme näytä pääsevän mihinkään siitä, että aivot päättävät ja tietoinen mieli seuraa perässä. Neurobiologisesta koneistostamme ei siis löydy vapaata tahtoa.


Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Mikko Puttonen kertoo, miten vapaata tahtoa on jäljitetty aivoista. Hän kertoo myös, miten vapaan tahdon puuttuminen muuttaa suhtautumistamme moraalikysymyksiin ja rikollisuuteen.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet.

Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

… ”

Aihe on ollut parukymmentä vuotta keskutelupalstojen kestoJANKUTE, myös Erkon ”Tieteen” palstan.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/tahto-vaan-vai-absoluuttisen-vapaa-tahto

Tieteen entinen kolumnisti hölynpölytoimittaja Syksy Räsänen kirjoitti ainakaan lu-moutuneesti "TIETEEN" kolumnissaan erään Wolf Singerin CENin _fysiikasta, joka "todistaa (vapaan, kaiken) tahdon mahdottoamaksi". Herra Singer EI KUITENKAAN OLE FYYSIKKO LAINKAAN, vaan LAMALAINEN MEDITAATIOYRITTÄJÄ JA -TUTKIJA, joka oli tutkimassa hieman erikoista asiaa kuuluisassa (ja osaavassakin) Max Planck -instituutissa, ja pääsi osallistumaan siten myös CERNin kongressiin.

Räsänen ei siis erota "fysiikan" nimissä paskaa jauhavaa ketkua oikeasta fyysikosta. Minä olen hiukantoiselta fysiikan alalta ja ollut jo eläkkeelläkin jonkin aikaa, mutta väi-tän kylläedelleen tunnistavani 100%:lla varmuudella henkilön, joka puhuu ihan puh-dasta paskaa rakennusstatiikasta,ja noin 95% varmuudella henkilön, vaikka akteemi- konkin (esimerkiksi Enqvistin tai Valtoajan) joka puhuu paskaa vaikka taivaanmeka-niikasta suhteellisuuteorista ja kavanttimekniikan perusperiaatteista )pirun moni yrittää), vaikka nuo eivät koultukseeni liitykään, mutta olen lukenut paljon hyvää neuvostoliittolaista kirjallisuutta niitäkin.

https://www.tiede.fi/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/kumman_totuus

blogipohja_rasanen_uusi.jpg

Kirjoitin edellisessä merkinnässä siitä,miten virheellinen arkikäsityksemme maailmas-ta on kvanttimekaniikan valossa.Toinen modernin fysiikan peruskivistä,suhteellisuus- teoria,on yhtä lailla kummallista.(Peruskivien yhteen muuraamisesta,ks. Maljan jäljil- lä.) Siinä missä kvanttifysiikan omituisuudet liittyvät epädeterminismiin, suhteellisuus- teoria osoittaa, miten väärä on yksinkertainen käsityksemme ajasta ja avaruudesta.

Suhteellisuusteorian mukaan aika ja avaruus eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Suppea suhteellisuusteoria, jos-sa tämä ajatus on täsmällisesti muotoiltu, oli valmis 1905. Yleinen suhteellisuusteoria käsittelee sitä, miten aika-avaruus ja sen sisältämä aine vuorovaikuttavat keskenään, ja se saavutti lopullisen muotonsa vuonna 1915.Suhteellisuusteoria on siis vielä vanhempaa perua kuin kvanttimekaniikka, ja se on yleisesti paremmin tunnettu. Se, että valon nopeutta ei voi ylittää on scifin myötä osa populaarikulttuuria, ja niinkin tekninen asia kuin massaan liittyvän energian määrää kuvaava yhtälö on tuttu lukemattomista huumorikuvista.

Nimi suhteellisuusteoria tulee siitä, että tietyt asiat ovat erilaisia eri havaitsijoille, eli suhteellisia. Valinta on sikäli onneton, että klassinen mekaniikka on yhtä lailla suhteellista, ja molemmissa teorioissa on myös asioita, jotka ovat samoja kaikille havaitsijoille. Teoriat eroavat vain siinä, mitkä asiat ovat suhteellisia ja mitkä eivät.

Esimerkiksi molemmissa teorioissa nopeus on suhteellista: lentokoneen nopeus mat-kustajan suhteen on nolla, taakse jäävän linnun suhteen satoja metrejä sekunnissa. Vastaavasti liike-energia riippuu havaitsijasta.Toisaalta esimerkiksi massa ei ole suh- teellinen kummassakaan teoriassa.Suppean suhteellisuusteorian määrittelevänä piir- teenä voi pitää sitä, että valon nopeus ei ole suhteellinen, vaan sama kaikille. Tässä mielessä nimi on erityisen harhaanjohtava - yhtä hyvin voisi puhua absoluuttisuusteoriasta.

Klassisessa mekaniikassa pituusvälit ja aikavälit ovat samoja kaikille: kellon nopeus ei vaikuta sen käyntiin. Suhteellisuusteoriassa esineiden pituus ja tapahtumien kesto kuitenkin ovat suhteellisia, koska liike yhdistää ne toisiinsa ajan ja avaruuden välisen riippuvuuden kautta. Nopeammin liikkuvan havaitsijan kello kulkee hitaammin, ja esi-neet ovat lyhyempiä. Jos kiitää LHC:n protonien nopeudella maapallon suhteen, niin pallon pintaa tallustavan ihmisen pituus on noin 0.5 millimetriä - pitkät yksilöt yltävät lähes 0.6 millimetriin. Tarkemmin sanottuna esineet liiskaantuvat vain suhteessa me-nosuuntaan, eli maapallo olisi 13 000 kilometriä leveä ja neljä kilometriä paksu levy. Vastaavasti havaitsijan kellon mukaan kuluu vain sekunti, kun maapallolla vierähtää vuosi.

Korostettakoon, että ei ole oikein sanoa, että esineet vain näyttävät liiskatuilta tai ai-ka vain näyttää kuluvan hitaammin,sen enempää kuin sanottaisiin, että junan nopeus näyttää isommalta kun seisoo laiturilla sen sijaan, että olisi mukana vaunussa.

Suhteellisuusteorian kummallisuus ei lopu tähän. Arkijärjen mukaan voi ajatella, että jotkut asiat tapahtuvat samaan aikaan, riippumatta siitä, kuinka kaukana ne ovat toisistaan avaruudessa. Suhteellisuusteoriassa kuitenkin tapahtumien aikajärjestys on suhteellinen, jos kahden tapahtuman aikaväli on niin lyhyt,että valo ei olisi ehtinyt matkata niiden välillä. (Tämä johtaisi kaikenlaisiin paradokseihin, jos informaatiota voisi välittää valoa nopeammin.)

Asiaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä.Kaksi henkilöä,toinen Helsingissä ja toinen Melbournessa, laittavat kellonsa samaan aikaan, ja sopivat että helsinkiläinen lähettää sähköpostiviestin kello 14:00:00 ja melbournelainen 14:00:02, kaksi sekun-nin sadasosaa myöhemmin. Jos liikkuu tarpeeksi suurella nopeudella suhteessa Maahan, niin voi nähdä sähköpostin lähtevän ensin Melbournesta ja sitten Helsingistä.

Epäilyjen varalta sanottakoon että suhteellisuusteoria, kuten kvanttimekaniikka, on varmennettu kokeellisesti erittäin tarkasti. Kyse ei ole tieteellisestä spekulaatiosta, vaan tunnetuista tosiseikoista. Yllä kuvatut ilmiöt ovat suppeaa suhteellisuusteoriaa; yleinen suhteellisuusteoria, jossa aika-avaruus muuttuu ja kehittyy, sisältää vielä oudompaa käytöstä.

Aivojemme intuitiivinen kuva ajasta, avaruudesta ja aineesta on perusteiltaan täysin virheellinen, vaikka kuvaakin arkisia ilmöitä tarkasti. On kiehtovaa, että samanlainen tilanne tulee vastaan tarkasteltaessa aivojemme käsitystä monimutkaisimmasta tun-netusta fysikaalisesta systeemistä, ihmisaivoista itsestään. Meillä on intuitiivinen malli siitä, miten ajattelemme ja teemme päätöksiä: esimerkiksi koemme että meillä on va-paa tahto. Tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän kuvan olevan harhainen siinä mis-sä luulomme aika-avaruudesta. Tästä aiheesta pidin itse valaisevana Wolf Singerin CERNissä pitämää puhetta.

https://www.tiede.fi/keskustelu/45601/ketju/rasanen_sekoilee_fysikaalisessa_analogiassaan_tahdosta


Ja täällähän yksi pläjäys CERNin nimissä onkin... (ONKOHAN SITTEN HIGGSIN IHKA OIKEASSA TODELLISUUESSA LÖYDETTYKÄÄN - PANEE JO EPÄILYTTÄMÄÄN... )

https://cerncourier.com/neuroscience-explores-our-internal-universe/

International journal of high-energy physics

Neuroscience explores our internal universe

Résumé

Les neurosciences explorent notre univers intérieur

Wolf Singer est un éminent spécialiste des neurosciences. Il est directeur de l’Institut Max-Planck pour la recherche sur le cerveau de Francfort et il est très soucieux de communication. À l’inverse des physiciens du CERN, qui construisent des détecteurs au câblage très complexe pour étudier les collisions de particules, Singer, avec ses collègues, essaye de décoder la dynamique du «câblage» du cerveau, où quelque 1011 neurones sont reliés par 1014 «fils». De plus,la recherche montre à présent que l’ensemble constitue un système très réparti sans gestion centrale.À l’occasion d’une visite au CERN, Singer évoque avec Carolyn Lee ses recherches sur les mystères du cerveau, et sa passion pour la communication.

When physicists at CERN try to understand the basic building blocks of the universe, they build gigantic detectors – complex, intricately wired instruments that are capable of measuring and identifying hundreds of particles with extraordinary precision. In a sense, they build "brains" to analyse the particle interactions. For prominent neuro-scientist Wolf Singer, director of the Max Planck Institute for Brain Research in Frankfurt, the challenge is quite the opposite. He and other researchers are trying to decode the dynamics of a mass of intricate "wiring", with as many as 1011 neurons connected by 1014 "wires". The brain is the most complex living system, and neuroscientists are only beginning to unravel its secrets.

CCint1_04_08.jpg

Wolf Singer

Until recently, according to Singer, the technical tools available to neuroscientists were rather primitive. "Until a decade ago, most researchers in electrophysiology used handmade electrodes – either of glass tubes or microwires – to record the acti-vity of a single element in this complex system," explained Singer. "The responses were studied in a meticulous way and it was hoped that a greater understanding would arise of how the brain works. It was believed that a central entity was the source of our consciousness, where decisions are made and actions are initiated. We have now learned that the system isn’t built the way we thought – it is actually a highly distributed system with no central coordinator."

Myriads of processes occur simultaneously in the brain, computing partial results. There is no place in this system where all of the partial results come together to be interpreted coherently. The fragments are all cross-connected and researchers are only now discovering the blueprint of this circuitry.

This mechanism poses some new and interesting problems that have intrigued Sin-ger for many years. How is it possible for the partial results that are distributed in the brain to be bound together in dynamical states, even though they never meet at any physical location? Singer gives the example of looking at a barking dog. When this happens, all 30 areas of the cerebral cortex that deal with visual information are acti-vated. Some of these areas are interested in colour,some in texture,others in motion and still others in spatial relations. All of these areas are simultaneously active, pro-cessing various signals and applying memory-based knowledge in order to perceive a coherent object. A tag is needed in this distributed system at a given moment of time so as to distinguish between the myriads of neurons activated by a particular object or situation, and those activated by simultaneous background stimuli. In 1986 Singer discovered that neurons engage in synchronized oscillatory activity. His hypothesis is that the nervous system uses synchronization to communicate.

Singer stresses that researchers in his field are closer to theorists in high-energy physics, because the tools necessary to decode the large amount of data generated by the brain’s activity do not exist yet. "This morning when I toured the ATLAS expe-riment,I heard how the data generated at the collision point is much richer, but physi- cists use filters to extract the most interesting data, which they formulate in highly educated ways," said Singer. "The amount of data generated by the sensory organs is more than the brain could digest, so it reduces redundancy. Due to this enormous amount of data, the brain, by evolution, developed a way to filter it all. The most im-portant information for us is based on survival, such as where food can be found or how our partners look."

Brain function and communication

Singer began his career as a medical student at the Ludwig Maximilian University in 1962 in his hometown of Munich. He was inspired to specialize in neuroscience after attending a seminar by Paul Matussek and Otto Creutzfeldt, who discussed schizo-phrenia and "split brain" patients. After his postgraduate studies in psychophysics and animal behaviour at the University of Sussex, he worked on the staff of the Department of Neurophysiology at the Max Planck Institute for Psychiatry in Munich and completed his Habilitation in physiology at the Technical University of Munich. In 1981 he was appointed director at the Max Planck Institute for Brain Research in Frankfurt and in 2004 he co-founded the Frankfurt Institute for Advanced Studies.

The 20th century brought many advances in fundamental physics, including the dis-covery of elementary particles.During this same period, neuroscience provided grea- ter illumination of the brain’s functions. One of the most significant is the identification of individual nerve cells and their connections by Camillo Golgi and Santiago Ramón  y Cajal, winners of the Nobel Prize for Medicine in 1906. Another important advance was the introduction of the discontinuity theory, which regards neurons as isolated cells that transmit chemical signals to each other. This understanding allowed neuro-scientists to determine the way in which the brain communicates with other parts of itself and the rest of the body.

Some of the results of the first studies of the relationships between function and the different areas of the brain were made using patients injured during the First World War. Later, with the discovery of magnetic imaging to study brain function, resear-chers were able to turn to non-invasive methods, but there is still much more deve-lopment needed. With procedures such as magnetic resonance imaging, a neurolo-gist can find out where a signal originates; but the signal is indirect, coming from the more oxygenated areas. A magnetic field of 3 T applied to an area of a square milli-metre can show which part of the brain is activated (e.g. by emotions and pain) and reveal the various networks along which the signals travel.

At the same time, neuroscientists are trying to decode the system and explain how biophysical processes can produce what is experienced in a non-material way – a meta-to-mind kind of riddle – with new entities and the creation of social realities such as sympathy and empathy. This is leading to a new branch of neuroscience, known as social neuroscience.

In other research, colleagues of Singer are studying the effects of meditation on the brain. They found that it creates a huge change in brain activity. It increases synch-ronization and is in fact a highly active state, which explains why it cannot be achieved by immature brains, such as in small children. Buddhist monks use their attention to focus the "inner eye" on their emotional outlet and so cleanse their plat-form of consciousness. In 2005 Singer attended the annual meeting for the Society of Neuroscience in Washington, DC, together with the Dalai Lama. Their meeting resulted in discussions about the synchronization of certain brain waves when the mind is highly focused or in a state of meditation.

Singer is also no stranger to controversy. His ideas about how some of the results of brain research could have an impact on legal systems caused a sensation in 2004. His theory that free will is merely an illusion is based on converging evidence from neurobiological investigations in animals and humans. He states that in neurobiology the way in which someone reacts to events is something that he or she could not have done much differently. "In everyday conditions the system is deterministic and you want your system to function reliably. The system is so complex and we are con-stantly learning new things",explained Singer. There are many factors that determine how free someone is in their will and thinking.Someone could have false wiring in the part of the brain that deals with moral actions, or perhaps does not store values pro-perly in their brain,or could have a chemical imbalance. All of these biological factors contribute to how someone reacts in a given situation.

Singer feels strongly that the general public should be aware of what scientists are working on and that enlightenment is essential."Science should be a cultural activity", he said, adding that in society the people who are considered "cultured" generally are knowledgeable in art, music, languages and literature, but not well versed in mathematics and science.

In 2003 he received the Communicator Prize of the Donors’ Association for the Pro-motion of Sciences and Humanities and the Deutsche Forschungsgemeinschaft in Germany. Communicating his passion to the young has been a challenging and yet highly rewarding experience.He works to engage society in discussions about the re- search in his field,providing greater transparency and comprehension. His dedication to improving communication between scientists and schools is evident in the prog-ramme that he has initiated: Building Bridges – Bringing Science into Schools. This creates a stronger dialogue between scientists, students and teachers. • For Wolf Singer’s colloquium at CERN, "The brain, an orchestra without conductor", see indico.cern.ch/conferenceDisplay.py?confId=26835

About the author

Carolyn Lee, CERN


Keskustelua:

Tokkura
Viestejä5942

"TIETEEN" "tiede"kolumnistina toimineen hölynpölytiedetoimittaja Räksy Sysäsen muka "FYYSIKKO JOKA TODISTI VAPAAN TAHDON MAHDOTTOMAKSI" Wolf Singer EI OLE FYYSIKKO OLLENKAAN,vaan LAMA-BUDDHISTISEN MIETISKE- LYKESKUKSEN JOHTAJA,joka oli Max Planck Instituutissa mietiskelyasiantuntijana, kun sen mahdollisia aivovaikutuksia tutkittiin! Sieltä hänet sitten saatiin puliveivattua kerran luennoimaan CERNissä, ja tästä olemattomasta "idusta" uskonlahko ja jotkut muut räjäyttivät maailmalle ennenkuulumattoman infostokampanjan käytännössä täysin tyhjästä!

Hän on samaa porukkaa kuin taannoinen suurtiedevilppikäry Marc Hauser, rotumur-hageeni"professori", "Instituutin" toimitusjohtaja R. Adam Eagle (se on muodollisesti tietysti yritys), YLEn "Ylin Auktoriteetti" haistapaskantiedetoimittaja Kiley Hamlin ja tietysti Tenzin Gyatzo eli Dalai Lama. (Minä nimittäisin noita hirohitoisteiksi, ainakin varmuuden vuoksi... Oppi on ainakin osin peräisin Hirohiton rintamapropagandasta.)
https://www.tiede.fi/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/kumman_totuus

Räksy: " Kumman totuus

klo 2:09 | 30.4.2010

Kirjoitin edellisessä merkinnässä siitä,miten virheellinen arkikäsityksemme maailmas- ta on kvanttimekaniikan valossa.Toinen modernin fysiikan peruskivistä,suhteellisuus- teoria, on yhtä lailla kummallista.(Peruskivien yhteen muuraamisesta,ks. Maljan jäljil- lä.) Siinä missä kvanttifysiikan omituisuudet liittyvät epädeterminismiin, suhteellisuus- teoria osoittaa, miten väärä on yksinkertainen käsityksemme ajasta ja avaruudesta.

... Aivojemme intuitiivinen kuva ajasta, avaruudesta ja aineesta on perusteiltaan täy-sin virheellinen, vaikka kuvaakin arkisia ilmöitä tarkasti. On kiehtovaa, että samanlai-nen tilanne tulee vastaan tarkasteltaessa aivojemme käsitystä monimutkaisimmasta tunnetusta fysikaalisesta systeemistä, ihmisaivoista itsestään. Meillä on intuitiivinen malli siitä, miten ajattelemme ja teemme päätöksiä: esimerkiksi koemme että meillä on vapaa tahto. Tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän kuvan olevan harhainen siinä missä luulomme aika-avaruudesta. Tästä aiheesta pidin itse valaisevana Wolf Singerin CERNissä pitämää puhetta. ”

Singerin hölötyksessä eiole mitään järkeä. Onmahdotonta sanoa, onko Räksy (joka EI TODELLAKAAN OLE TIETEELLISEN PENAALIN TERÄVIMPIÄ KYNIÄ!) tuossa "taitava" salafasisti (vasemmistoharrastusket kuuluvat toimenkuvaan) vai onko hän vain patatymä "tiedoton" vahingollinen idiootti tuon hirohitoisti-valetiedemafian salaetäohjauksessa.


https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3327521/

Logo of emborep
EMBO Rep. 2007 Jul; 8(Suppl 1): S16–S19.
PMCID: PMC3327521
PMID: 17726436
Science and Society

Understanding the brain

How can our intuition fail so fundamentally when it comes to studying the organ to which it owes its existence?

People find it difficult to get into their heads what goes on in their heads: how billions of nerve cells, working in parallel on individual tasks in separate areas of the brain with no coordinating supervision, are nevertheless able to assemble sensual input in-to coherent perceptions of the world, create decisions and come up with new ideas. How can our intuition fail so fundamentally when it comes to studying the organ to which it owes its existence — that is, when it comes to understanding how the brain works? We imagine that there is a central entity at work in our heads, which we equ-ate with our conscious self and that has all the wonderful abilities that distinguish us as humans. This intuition imposes itself so persuasively — even overwhelmingly — that it is not surprising that,throughout our cultural history,scientists and philosophers have speculated as to where in the brain this all-powerful and all-controlling entity might be.

7400994-i2.jpg


The plausible assumption was that there must be a single location where all infor-mation about our internal conditions and environment is made available, decisions are taken and actions are initiated. Even Descartes - who considered mental proces-ses to be superior to, rather than connected to, material processes in the brain, and whose free-floating res cogitans would therefore have needed no circumscribed location — did not believe that it was possible to get by without a singular localizable controlling entity.

The contradiction between this assumption and the scientific evidence that has arisen since the time of Descartes could hardly be greater. Studies of the structural and functional organization of the brain have shown that this organ is, to a large extent, decentralized, and processes information in parallel in countless sensory and motor subsystems. In short, there is no single homunculus in our brains that controls and manages all these distributed processes.

This is true for the functional organization of the cerebral cortex, which represents the last major step in the evolution of brains: there have been no further key structu-ral innovations since it first appeared in lower vertebrates. The volume of the cortex has grown continuously over the course of evolution, which has drastically increased the complexity of its networking possibilities,but the internal connections between the new areas are identical to those found in lower vertebrates.The progressive differen-tiation of cognitive activities is therefore based primarily on an enlargement of the ce-rebral cortex. Its invention is apparently one of the greatest achievements of evolu-tion: an information-processing entity that handles all the manifold and diverse tasks that higher organisms with complex behaviour and social systems must manage.

However, if there is no central entity operating at a higher level, how do we explain the rise of human culture and civilization, Shakespeare's Romeo and Juliet, Beetho-ven's Ninth Symphony, Kant's moral principle or the quest to understand the mea-ning of life? More specifically, how is cooperation among the many billions of cells coordinated? How can the brain as a whole form distributed activity patterns, how do these processes create coherent perceptions and how does such a system make decisions? How does this organ know when the various subprocesses have reached a result and how does it assess the reliability of such results?

…how do we explain the rise of human culture and civilization, Shakespeare's Ro-meo and Juliet, Beethoven's ninth symphony, Kant's moral principle or the quest to understand the meaning of life?


The initial answer to these questions is that evolution has obviously equipped the brain with mechanisms that allow it to combine numerous subprocesses into global ordered states without a central coordinating entity. However,we are still far from un- derstanding the principles by which distributed processes in the brain assemble into coherent states that then act as the substrates of perception, concepts, decisions and actions.

One hypothesis centres on the problems that occur when the brain processes visual signals. Owing to their specific interconnections, nerve cells in the visual cortex of the brain react selectively to elementary features of visual objects, such as contours, tex-tures,colour contrasts and movements.Neurons at higher processing levels then res- pond to combinations of these elementary features. Initially, this led to the idea that the association between elementary features and representations of entire objects was achieved by cells at the highest level of the processing hierarchy, which respond selectively to particular constellations of individual objects and their features.

So, for every perceivable object,there should be a specialized nerve cell in the visual cortex that signals the existence of this object; however, it was never possible to con-firm this experimentally. In fact, nature chooses this option only in exceptional cases at best — specifically to represent frequently occurring or meaningful objects. Other-wise, this strategy would require an astronomical number of highly specialized cells to represent all perceivable objects in their various forms. It would also mean that we would be incapable of perceiving objects that humans have never seen before, as this would imply the unimaginable possibility that evolution was provident enough to create appropriately specialized cells.

In fact, highly developed brains use a more flexible strategy. They represent objects of perception — whether sensed visually, acoustically or tactilely — through many si-multaneously active neurons, which individually encode a partial aspect of the whole.

The neuronal counterpart of any object therefore consists of a spatiotemporally dis-tributed excitation pattern in the cerebral cortex,produced in each case by numerous cells. Similarly to the way in which a limited number of letters yields a vast collection of words and sentences, the recombination of neurons,each of which encodes indivi- dual elementary features,makes it possible to represent an infinite number of objects — even those that we have never seen before. However, this strategy requires that the excitation pattern relays two messages at once: the neurons must report that the special feature they encode is present in the field of view,and they must also indicate with which other neurons they are currently cooperating.

…the recombination of neurons, each of which encodes individual elementary fea-tures, makes it possible to represent an infinite number of objects — even those that we have never seen before


More than a decade ago, scientists discovered that neurons in the visual cortex can synchronize their activities with a precision of a few thousandths of a second, usually generating rhythmic oscillations at a frequency of around 40 Hz. This was followed by the important observation that nerve cells, particularly when they are co-involved in encoding a single object, synchronize their activity. These observations led to the conclusion that this precise synchronization of neuronal activities,for which cells have temporarily joined to form functionally coherent ensembles, represents the neuronal signature of a given object.

As is so often the case,the original discovery merely uncovered the tip of an iceberg. It is now becoming clear that the neuronal synchronization phenomena are far more important.In the years after the discovery of synchronous oscillatory responses in the visual system, an increasing number of laboratories has used multi-site recordings of neuronal activity to investigate the temporal coordination of distributed neuronal responses. This has revealed that the oscillatory pattern of neuronal activity and the synchronization of rhythmic discharges are ubiquitous phenomena in the nervous system,and,with all likelihood,are involved in many cognitive and executive functions. This indicates that synchronization facilitates signal propagation in neuronal net-works with sparse connectivity, such as the cerebral cortex. Moreover, recent data indicate that synchronization of oscillatory activity selectively facilitates the exchange of information between cortical regions that oscillate in the same rhythm (Singer et al, 2007).

These findings have led to the conclusion that synchronization can be used: to de-fine, with high temporal precision and flexibility, the relationships between distributed responses, and to bind them together for further joint processing; to select respon-ses for further processing; to support the selective routing from sender to receiver within distributed networks; to bind responses from different sensory subsystems into coherent representations; to establish connections between sensory and executive structures; to maintain contents in working memory; to strengthen associations bet-ween synchronously active cell assemblies by synaptic plasticity; and to support the formation of activity patterns that have access to conscious processing.

The findings of recent studies on patients with schizophrenia have yet another — pos-sibly even more exciting — implication: that the synchronization of neuronal acti-vities in these individuals is flawed and imprecise (Uhlhaas et al, 2006). If synchroni-zation does in fact coordinate neuronal operations that are spatially distributed and that take place in parallel, it would explain some of the dissociative phenomena that characterize this puzzling disease.

Regardless of how we explain the diverse coordination problems in our decentrally organized brains, one thing is already clear: the dynamic states of the many billions of linked and interacting neurons in the cerebral cortex reveal a degree of complexity that surpasses anything we can imagine. This does not mean that we cannot or will not develop analytical methods to identify these system states and to track them chronologically; however, the descriptions will be abstract and vague, and will bear no similarity to our familiar perceptions and concepts that are based on these neuronal states.

…the dynamic states of the many billions of linked and interacting neurons in the ce-rebral cortex reveal a degree of complexity that surpasses anything we can imagine


To our intuition, it seems alien that the neuronal correlate of what we perceive as a solid tangible object is a highly abstract,spatially and temporally structured excitation pattern, and that not only three-dimensional objects but also smells, feelings and in-tended actions are represented in this way. Moreover,every such representation cor- responds to one of a vast number of possible states, or,to put it differently,the cereb- ral cortex system continuously moves from one point to the next in an inconceivable multidimensional space. This trajectory - that is, the trail of this movement - depends on the entirety of all internal and external factors that have an impact on the system.

…the cerebral cortex system continuously moves from one point to the next in an inconceivable multidimensional space


During its progression through this multidimensional state space, the system conti-nually changes because its functional architecture is constantly altered by the expe-rience it gains along the way.Therefore,it can never return to the same location. This explains why we experience time as irreversible. The second time we see a certain object, it affects a different dynamic state to the first time; we recognize it as being the same object, but the new state also reflects the fact that we have seen it before.

These deliberations hint at the abstract descriptions we will need to gain a deeper understanding of the processes that take place in the brain. This brings us back to the question of why our imagination is so ill-suited to understanding these processes in the brain and, therefore, its own foundations.

This inability is presumably caused by our limited cognitive abilities, which evolved in a world in which there was no advantage to be gained by understanding nonlinear complex multidimensional processes. The dimensions of animals with a nervous sys-tem range from millimetres to a few metres, and their cognitive and executive func-tions have adjusted accordingly to compute interactions between objects of this mag-nitude. The world as we perceive it is governed by the laws of classical physics that describe solid bodies, causal interactions, and absolute coordinates of space and time, which are sufficient for understanding most processes that are important to us. Presumably for that reason, the laws of classical physics were discovered before the laws of quantum physics.

However, as with quantum mechanics,we can indeed observe processes that contra- dict our concepts of causality and linearity, although we find it difficult to grasp intui-tively the laws behind them. The reason why we are so inept at imagining nonlinear interactions might be that, as living beings,this ability would have been of little advan- tage to us. After all, organisms benefit from creating models of the world only if these models allow them to make accurate predictions. In highly nonlinear dynamic sys-tems, this is not possible; their future development cannot be predicted,even if all the starting conditions are known. So, there would presumably be no selective pressure for the development of cognitive functions that allow us to comprehend nonlinear dynamic processes.

This limitation of our cognitive skills could explain why our intuition has developed ideas about the organization of our brains that are at odds with the scientific descrip-tions of this organ. If we assume that our brains operate in the same way as linear systems — such as the way a clock works — we must also assume that a creative mover interferes with this system to endow it with properties such as openness, creativity, intentionality and limited predictability.

However, in complex, nonlinear and self-organizing systems, these properties emerge naturally from the dynamics of the system and need not be invoked by an additional conductor. The human brain undoubtedly constitutes the most complex system in the known universe — here, ‘complex' does not mean simply complicated, but instead designates specific characteristics of a system comprising many indivi-dual active elements that interact in special ways. Such systems can produce quali-ties that are creative and cannot be derived from the characteristics of the compo-nents alone: they can take on a vast number of states in multidimensional spaces to create new unpredictable patterns.

So, why did evolution create brains with these properties when they are primarily concerned with analysing linear processes? The answer to this question must - at least for the time being - remain incomplete because we are just beginning to under- stand the organizational principles of our brains. It is becoming clear, however, that evolution was counting on the particular flexibility of complex nonlinear systems. Af-ter all,they can come up with much more elegant solutions to problems in information processing than can linear operations - for example,by recognizing patterns, forming categories, associatively linking large quantities of variables and making decisions.

The ingenious trick is to transpose the low-dimensional signals from our sensory or-gans into high-dimensional states,to process them in this state and then to transform the results back to the low-dimensional space in which behavioural reactions occur. It is interesting that we have no insight into the high-dimensional nonlinear processes in our brains and perceive only the low-dimensional results. That is why we imagine that the same linear processes that we attribute to the observable phenomena in the world also take place in the brain - and that is presumably the reason why we believe that there must be a central control entity at work in our brains.

…no planner, however astute they might be, could ever have designed systems that are as complex as the human brain or our social structures…


Linear systems cannot organize themselves. They are not creative.They move in un- changing circles, and creating a new system therein requires external manipulation — a mover. Because we assume linearity, but experience ourselves as creative and intentional, our intuition leads us to the false conclusion that there must be a higher controlling entity in our brains that coordinates all the various distributed processes and creates impulses for new ideas. Moreover, as we are incapable of grasping this virtual entity, we ascribe to it all of the immaterial attributes that we associate with the concept of self—namely, the abilities to have initiative, to want something, to decide and to invent.

This speculation might serve as a warning whenever we interfere with the dynamics of complex systems, whether intentionally or out of necessity.Most areas of the living world that comprise numerous active and interacting components are complex sys-tems that exhibit highly nonlinear dynamics — from social and political systems to fi-nancial markets and biotopes. By acting, we inevitably become active components of these systems, and our actions promote their dynamics and future development.

This confronts us with a serious problem.Because we lack the intuition to understand nonlinear behaviour and therefore focus primarily on linear models,we tend to under- estimate the capacity of these systems to self-organize, but at the same time overes-timate our ability to control them. As a consequence, we assume that the most effec-tive strategy for stabilizing and controlling these systems is to establish central enti-ties that regulate the distributed processes and steer the system in the desired direc-tion. A glance at the hierarchical structures in our social and economic systems suffi-ces to demonstrate that we are only too willing to follow this intuition and to put it into action.

But this raises the question of whether we can trust these central regulatory entities and whether we overestimate them by expecting more than they are able to deliver, even under optimal conditions.For fundamental reasons,the development of complex systems is open and difficult to forecast, even when the starting conditions are fully known. For the same reasons, it is difficult to foresee how any intervention or control will affect the behaviour of a complex system.

Under these circumstances, it is prudent to investigate carefully the dynamics of the respective system before installing institutionalized control mechanisms. If it is a straightforward system with primarily linear dynamics, then hierarchical structures might be appropriate. If, however, the system is highly complex with strong nonlinear behaviour,then we should rely on its self-organizational power and creativity, and not succumb prematurely to the illusion that we can selectively intervene. In this case, it is advisable to structure interactions and information flows in such a way that the self-organizing mechanisms can develop optimally.

Nevertheless, it is good news that the systems we encounter in the living world were able to develop to their state of high complexity but remain tolerably stable. It should encourage us to trust more in their robustness and their ability to self-organize: no planner,however astute they might be,could ever have designed systems that are as complex as the human brain or our social structures, or have done so in such a way that they would work and remain stable over such long periods.

References

  • Singer W, Nikolic D, Fries P (2007) The gamma cycle. Trends Neurosci, in press [Google Scholar]
  • Uhlhaas PJ, Linden DE, Singer W, Haenschel C,Lindner M, Maurer K, Rodriguez E (2006) Dysfunctional long-range coordination of neural activity during Gestalt perception in schizophrenia. J Neurosci 26: 8168–8175 [PMC free article] [PubMed] [Google Scholar]

Articles from EMBO Reports are provided here courtesy of The European Molecular Biology Organization