Hesari-tyhmentymän hölynpöly”TIEDE”-lehden homehtuneen natsi”tieteen” pläjäys ”vapaasta tahdosta”

” Kokemus täysin vapaasta päätöksestä on illuusio, osoittavat neuropsykologiset kokeet. ” Kuva: Getty Images

Lyhyesti sanottuna todistelu perustuu ns. Bergerin aivoaaltojen,joita aivosähkökäy-rä EEG mittaa, ns.Libetin kokeelle/ilmiölle,joka osoittaa aivosähkökäyrällä (joka on oikeastaan magneettikäyrä) tapahtuvan aktivoitumista ennen päätöksentekoa. Tahdonkiistäjät tulkitsevat ”fy-sikaalisen päätöksen kaikinpuolisesti tapahtuneen tuo aktivaation alussa, olevan sen ”fysikaalinen syy”.

Sattuu kuitenkin olemaan niin, että LIBETIN ILMIÖ EI ILMENE LAINKAAN NEURO-NITASOLLA, jossa taas ajattelu, yleensä glia-solujen säätelemänä ja ohjaamana. Kukin neuroni on eristetty shkösysteemi,jonka sisä- ja ulkopuolen välillä on potetiaali-ero. Neuronien (eräiden muidenkin hermosolujen) väliset synapsit EIVÄT KYTKE NEURONEITA ”SÄHKÖLANGAKSI”, vaan siganaalien välitys niissä on KEMIALLIS-TA: välittyvä kemikaali GBA on sähköisesti neutraali, mutta sen ”valmistaminen” esi-synaotisessa solusa sitoo viejähaarakkeen aksonin signaalin tuomaa sähköä ja sen hajoaminen jälkisynaptisessa solussa vapautta sähköä. BERGERIN ALLOT/RYTMIT EIVÄT OLE SYYSUHTEESSA NÄIHIN SYNAPSITAPAHTUMIIN, vaan ne ehkä jo-tenkin resetoivat koneistoa aikaisempin hermotapahtumien jäljiltä. (Tosin nehän toiaalta myös hallitusrti vaikutteavat uusiin tapahtumiin, mille varsinkin n. työmuisti perustuu.)

Päätöksentokotapahtuma voi ”aivotahtumana” olla hyvin pieni,jopa synaptinen. olen- naista on, että se kytkee yhteen itseään paljon suuremmat potentiot. Päätösproses-sissa INFORMAATIO VAIKUTTAA INFORMAATIOON. Siitä ei kannata jauhaa, ”mi-ten informaatio (voi) vaikuttaa fysiikkaan”: sille ei ole yleistä kaavaa. Se riippuu siitä, mitkä fysikaaliset ilmiöt ovat muodostuneet joidenkin aivan muiden asioiden infor-maatioksi, ”kuvaksi”, joiden välityksellä ne originaalit ilmiö voivat edelleen vuoro vailkuttaa viipeellä eteenpäin.

Bergerin aivoaallot eivät ole erityistä natsitiedettä, vaikka aivosähkö- käyrän keksijä psykiatri Hans Berger olikin Hitlerin porukan salattu pää- ideologi, jokakeksi EEG:n hullujen tunnistamiseksi tapettaviksi, sillä ne aallot ovat todellinen ilmiö. Sen sijaa Libetin kokeen tahdonkiisto- tulkinnat ovat pesunkestävää natsitiedettä, ja Berger oli myös taatunut hihkunut noista tulkinnoista innoissaan, jos hän olisi ne kokeet sattunut itse tekemään.

”TIEDE” estää kaiken vapaan keskustelun aiheesta pulinapalstallaan.

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/vapaa-tahto-pelkka-harha

Vapaa tahto on pelkkä harha



vapaatahto1_getty_0.jpg

Mikko Puttonen

Uskomme, että teemme tietoisia päätöksiä, mutta oikeasti aivot päättävät, ennen kuin itse päätät mitään.

Mitä tapahtuu, kun poimit pöydältä kahvikupin? Muodostat ensin aikomuksen, josta lähtee tieto aivojen tekoja suunnitteleville hermosoluille.Nämä lähettävät määräyksen eteenpäin liikehermoille, jotka komentavat käden ja sormien lihaksia. Ne tekevät työtä käskettyä, ja lopulta pitelet kuppia kädessäsi. Eikö niin?

Tämä tapahtumien järjestys vastaa arkikokemustamme niin hyvin, että lähes jokainen vastaa kyllä.

Kokemus ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että aivomme päättävät teon tekemisestä ensin ja tietoinen aikomus herää vasta sen jälkeen.

Fysiologit huomasivat jo 1960-luvulla, että noin sekuntia ennen kuin ihminen tekee jotain, aivojen sähkökäyrässä näkyy niin sanottu valmiuspotentiaali. Sitä pidettiin pitkään merkkinä tahdosta. Luulon kumosi yhdysvaltalainen neurotieteilijä Benjamin Libet 1980-luvulla.

Libet kytki koehenkilöt sähkökäyrää piirtävään eeg-laitteeseen. Sit- ten hän pyysi heitä liikauttamaan rannettaan milloin halusivat. Koehen- kilöiden eteen oli asetettu kellotaulu, jonka viisari pyöri nopeasti. Heidän piti tarkkailla kelloa ja panna merkille, missä kohtaa viisari oli, kun he saivat päähänsä tehdä liikkeen. Se kertoisi tietoisen päätöksen hetken.

Kuten odotettua, liikettä edelsi aina valmiuspotentiaali. Yllättävää sen sijaan oli, että se näkyi aivosähkökäyrässä yli kolme sekunnin kymmenystä ennen tietoista päätöstä käden liikauttamisesta. Aivomme siis tekevät ratkaisun ennen kuin tiedämme siitä itse. ”

RJK: Juttu on pelkkää ikivanhentunutta kumottua hörönlöröä provokaationakin.

Kukaan ei tiedä, mitä Libetin kokeen mittaamat Bergerin aivoaallot varsinaisesti mer-kitsevät. Ne rytmittävät jollakin tavalla esimerkiksi neuronien toimintoja. Ne saattavat tarkoittaa aikaisemman tilan pyyhkimistä ns. ultralyhystä muistista. Missään tapauk-sessa ne EIVÄT ole mikään ”ajattelun mekanismi”. Niiden löytäjä oli Hitlerin puolu-een salattu pääideologi, aivosähkökäyrä EEG:n keksijä Hans Berger. Hänen roolinsa natsipuolueesa salattiin sekä lännessä että idässä pitkään.


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/parapsykologiaa-natsi-saksassa-ja-neuvostoliitossa

Aivosähkökäyrä EEG:n kehittäjä Hans Berger oli natsijohdon salattu pääideologi

200px-HansBerger_Univ_Jena.jpg

Hans Berger

Tässä tarkastelen Hitlerin lähipiirin todellista ideologiaa ihmiskuvan alalla ja sen syntyä. USA:n Liittovaltion Terveysviraston (NIH) neurofysiologian osaston johtaja R. Douglas Fields tuo käänteentekevässä kirjassaan ”The Other Brain: From Dementia to Schizophrenia, …” esiin natsijohdon todellisen pääideologin,aivosähkökäyrän kek- sijä Hans Bergerin roolin, jota on pimitelty niin lännessä kuin idässäkin. Hän korjaa tuon virheen, josta on ollut paljon harmia tieteelle ja terveydenhuollolle.

…Berger kuului alusta pitäen SA:an ja siten natsipuolueeseen, tosiasiallisesti näiden johtoon: hänen hullujentunnistusteknologiaansa kehiteltiin nimenomaan hullujen tun-nistamiseksi, tapettaviksi! Ideologejahan piisasi, mutta Berger tarjosi (vain valituille) (vale)tieteellistä ”kokeellista näyttöä”! Natsiarmeijan pääpsykiatri Otto Wuth ei nähnyt psykiatrialla tieteenalana enää lainkaan tulevaisuutta: ” Kuka viitsisi opiskella psykiat-riaa, kun siitä tulee niin pieni ala nyt (kun hullut kerran tapetaan pois)!” (Fields)

Sairaalloisella ja sairastelevalla Heinrich Himmlerillä oli taatusti muukin, ainakin oike-an koulutuksen omaava henkilääkäri kuin tuossa roolissa hänen mukanaan valtiovie- railuillakin kiertänyt tarttolaissyntyinen hieroja ja huijari, Suomen kaksoiskansalainen Felix Kersten…

Natsijohdon ihmiskuva oli samalla sekä äärimmäisintä ”sosiobiologiaa” että kaiken-kattavaa mystismiä, jossa ”kaikki on suorassa aaltoyhteydessä kaikkeen”. Se ei poi-kennut olennaisesti siitä, mitä he saarnasivat kaikelle kansalle. Vaikka keskeiset po-liittiset natsijohtajat eivät varsinaisesti itse lienekään olleet skitsofreenikkoja, he olivat ”mukana skitsokuviossa”, kuten sosiaalipsykiatri sanoisi.

Mielisairaus oli sitä kautta natsismin keskeisiä lähteitä ja sen syntyhistorian selittäjiä. ”Tajuntakenttäteoriallakin” on sotien jälkeenkin ollut kannattajana ainakin muuan ”prof.” Benjamin Libet (1916 – 2007), jonka ”Libetin kokeella” aivosähkökäyrällä to-distellaan muka ”tahdon olemattomuutta”, koska ihminen on muka ”päättänyt jo en-nen, kuin tietää sitä”. Noin EI ole asian laita tietoisesti ohjatussa toiminnassa. Tahto-tapahtuman ei tarvitse näkyä aivosähkökäyrässä minään erityisenä piikkinä, se on luultavasti synaptinen.

220px-Benjamin_Libet.jpg

Benjamin Libet

… BERGERIN TEORIAN ”UUSI TULEMINEN”: YKSILÖN AIVOSOLUT KOMMUNIKOIVAT MYÖS SÄHKÖMAGNEETTISTEN RYTMIEN VÄLITYKSELLÄ

Tähän on sitten taas suhtauduttava ehdottomalla vakavuudella, sillä Fields arvoi aiheesta ilmestyneen uuden teoksen

How is the brain like a guitar? Hint: It is all about rhythm

Posted by: R. Douglas Fields | December 8, 2014

…Dr.Hans Berger,working at the Psychiatric Clinic at the University of Jena, Germa-ny in the 1920’s was the first person to discover that the human brain radiated waves of electrical energy that could be picked up by electrodes on the scalp. He performed his experiments in secret on hospital patients and on his own son in a small building separated from the rest of the hospital. Initially he believed that he had detected the physical basis for mental telepathy. He told no one in the scientific community about his mysterious findings until after five years of secret experiments.

Fundamentally, Berger, whose daily life was devoted to caring for people with mental illness,was searching for a physical basis for brain function.This was a leap of insight decades beyond his contemporaries. The idea that the human mind and mental ill-nesses have a physical basis of operation that could be reduced to physical princi-pals and understood by approaching the operation of the mind in the same way a physicist would approach any other phenomenon in nature – by physical measure-ment – was well outside the realm of thinking among his colleagues in psychiatry.


Puttonen:”Sittemmin useat tutkijat ovat tehneet samantapaisia kokeita ja saaneet sa- manlaisia tuloksia. Australialaisen South New Walesin yliopiston psykologian profes- sori Joel Pearson työtovereineen osoitti äskettäin kokeissaan,että päätöksen pystyy ennustamaan aivojen magneettikuvista jopa 11 sekuntia ennen kuin ihminen itse kokee tekevänsä sen. Tutkijat kykenivät ennustamaan, mitä väriä koehenkilö ajatteli.

Moni pitää tuloksia osoituksena siitä, että meillä ei ole vapaata tahtoa. Vuonna 2007 kuollut Libet itse uskoi, että vapaa tahtomme rajoittuisi eräänlaiseen veto-oikeuteen, tietoisuuden kykyyn pysäyttää aivojen aloittama teko. Vapauden hetki olisi siis se jo-kunen sekunnin kymmenesosa,joka erottaa tahdon tunteen syntymisen varsinaisesta ranteen liikautuksesta.

Libetin ehdotuksen ongelmana on, että teon pysäytys on teko sekin. Sitäkin edeltää väistämättä aivojen tiedostamaton päätös, jonka tuloksena pysäytys tapahtuu.

Emme näytä pääsevän mihinkään siitä, että aivot päättävät ja tietoinen mieli seuraa perässä. Neurobiologisesta koneistostamme ei siis löydy vapaata tahtoa.


Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Mikko Puttonen kertoo, miten vapaata tahtoa on jäljitetty aivoista. Hän kertoo myös, miten vapaan tahdon puuttuminen muuttaa suhtautumistamme moraalikysymyksiin ja rikollisuuteen.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet.

Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

… ”

Aihe on ollut parukymmentä vuotta keskutelupalstojen kestoJANKUTE, myös Erkon ”Tieteen” palstan.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/tahto-vaan-vai-absoluuttisen-vapaa-tahto

Tieteen entinen kolmunisti hölynpölytoimittaja Syksy Räsänen kirjoitti ainakaan lumoutuneesti "TIETEEN" kolumnissaan erään Wolf Singerin CENin _fysiikasta, joka "todistaa (vapaan, kaiken) tahdon mahdottoamaksi". Herra Singer EI KUITENKAN OLE FYYSIKKO LAINKAAN, vaan LAMALAINEN MEDITAATIOYRITTÄJÄ JA -TUTKIJA, joka oli tutkimassa hieman erikoista asiaa kuuluisassa (ja osaavassakin) Max Planck -instituutissa, ja pääsi osallistumaan siten myös CERNin kongressiin.

Räsänen ei siis erota "fysiikan" nimissä paskaa jauhavaa ketkua oikeasta fyysikosta. Minä olen hiukantoiselta fysiikan alalta ja ollut jo eläkkeelläkin jonkin aikaa, mutta väi-tän kylläedelleen tunnistavani 100%:lla varmuudella henkilön, joka puhuu ihan puh-dasta paskaa rakennusstatiikasta,ja noin 95% varmuudella henkilön, vaikka akteemi- konkin (esimerkiksi Enqvistin tai Valtoajan) joka puhuu paskaa vaikka taivaanmeka-niikasta suhteellisuuteorista ja kavanttimekniikan perusperiaatteista )pirun moni yrittää), vaikka nuo eivät koultukseeni liitykään, mutta olen lukenut paljon hyvää neuvostoliittolaista kirjallisuutta niitäkin.

https://www.tiede.fi/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/kumman_totuus

blogipohja_rasanen_uusi.jpg

Kirjoitin edellisessä merkinnässä siitä,miten virheellinen arkikäsityksemme maailmas-ta on kvanttimekaniikan valossa.Toinen modernin fysiikan peruskivistä,suhteellisuus- teoria,on yhtä lailla kummallista.(Peruskivien yhteen muuraamisesta,ks. Maljan jäljil- lä.) Siinä missä kvanttifysiikan omituisuudet liittyvät epädeterminismiin, suhteellisuus- teoria osoittaa, miten väärä on yksinkertainen käsityksemme ajasta ja avaruudesta.

Suhteellisuusteorian mukaan aika ja avaruus eivät ole toisistaan riippumattomia,-vaan muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Suppea suhteellisuusteoria, jos-sa tämä ajatus on täsmällisesti muotoiltu, oli valmis 1905. Yleinen suhteellisuusteoria käsittelee sitä, miten aika-avaruus ja sen sisältämä aine vuorovaikuttavat keskenään, ja se saavutti lopullisen muotonsa vuonna 1915.Suhteellisuusteoria on siis vielä van- hempaa perua kuin kvanttimekaniikka, ja se on yleisesti paremmin tunnettu. Se, että valon nopeutta ei voi ylittää on scifin myötä osa populaarikulttuuria, ja niinkin tekninen asia kuin massaan liittyvän energian määrää kuvaava yhtälö on tuttu lukemattomista huumorikuvista.

Nimi suhteellisuusteoria tulee siitä, että tietyt asiat ovat erilaisia eri havaitsijoille, eli suhteellisia. Valinta on sikäli onneton, että klassinen mekaniikka on yhtä lailla suhteellista, ja molemmissa teorioissa on myös asioita, jotka ovat samoja kaikille havaitsijoille. Teoriat eroavat vain siinä, mitkä asiat ovat suhteellisia ja mitkä eivät.

Esimerkiksi molemmissa teorioissa nopeus on suhteellista: lentokoneen nopeus mat-kustajan suhteen on nolla, taakse jäävän linnun suhteen satoja metrejä sekunnissa. Vastaavasti liike-energia riippuu havaitsijasta.Toisaalta esimerkiksi massa ei ole suh- teellinen kummassakaan teoriassa.Suppean suhteellisuusteorian määrittelevänä piir- teenä voi pitää sitä, että valon nopeus ei ole suhteellinen, vaan sama kaikille. Tässä mielessä nimi on erityisen harhaanjohtava - yhtä hyvin voisi puhua absoluuttisuusteoriasta.

Klassisessa mekaniikassa pituusvälit ja aikavälit ovat samoja kaikille: kellon nopeus ei vaikuta sen käyntiin. Suhteellisuusteoriassa esineiden pituus ja tapahtumien kesto kuitenkin ovat suhteellisia, koska liike yhdistää ne toisiinsa ajan ja avaruuden välisen riippuvuuden kautta. Nopeammin liikkuvan havaitsijan kello kulkee hitaammin, ja esi-neet ovat lyhyempiä. Jos kiitää LHC:n protonien nopeudella maapallon suhteen, niin pallon pintaa tallustavan ihmisen pituus on noin 0.5 millimetriä - pitkät yksilöt yltävät lähes 0.6 millimetriin. Tarkemmin sanottuna esineet liiskaantuvat vain suhteessa me-nosuuntaan, eli maapallo olisi 13 000 kilometriä leveä ja neljä kilometriä paksu levy. Vastaavasti havaitsijan kellon mukaan kuluu vain sekunti, kun maapallolla vierähtää vuosi.

Korostettakoon, että ei ole oikein sanoa, että esineet vain näyttävät liiskatuilta tai ai-ka vain näyttää kuluvan hitaammin,sen enempää kuin sanottaisiin, että junan nopeus näyttää isommalta kun seisoo laiturilla sen sijaan, että olisi mukana vaunussa.

Suhteellisuusteorian kummallisuus ei lopu tähän. Arkijärjen mukaan voi ajatella, että jotkut asiat tapahtuvat samaan aikaan, riippumatta siitä, kuinka kaukana ne ovat toisistaan avaruudessa. Suhteellisuusteoriassa kuitenkin tapahtumien aikajärjestys on suhteellinen, jos kahden tapahtuman aikaväli on niin lyhyt,että valo ei olisi ehtinyt matkata niiden välillä. (Tämä johtaisi kaikenlaisiin paradokseihin, jos informaatiota voisi välittää valoa nopeammin.)

Asiaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä.Kaksi henkilöä,toinen Helsingissä ja toinen Melbournessa, laittavat kellonsa samaan aikaan, ja sopivat että helsinkiläinen lähettää sähköpostiviestin kello 14:00:00 ja melbournelainen 14:00:02,kaksi sekun-nin sadasosaa myöhemmin. Jos liikkuu tarpeeksi suurella nopeudella suhteessa Maahan, niin voi nähdä sähköpostin lähtevän ensin Melbournesta ja sitten Helsingistä.

Epäilyjen varalta sanottakoon että suhteellisuusteoria, kuten kvanttimekaniikka, on varmennettu kokeellisesti erittäin tarkasti. Kyse ei ole tieteellisestä spekulaatiosta, vaan tunnetuista tosiseikoista. Yllä kuvatut ilmiöt ovat suppeaa suhteellisuusteoriaa; yleinen suhteellisuusteoria, jossa aika-avaruus muuttuu ja kehittyy, sisältää vielä oudompaa käytöstä.

Aivojemme intuitiivinen kuva ajasta, avaruudesta ja aineesta on perusteiltaan täysin virheellinen, vaikka kuvaakin arkisia ilmöitä tarkasti. On kiehtovaa, että samanlainen tilanne tulee vastaan tarkasteltaessa aivojemme käsitystä monimutkaisimmasta tun-netusta fysikaalisesta systeemistä, ihmisaivoista itsestään. Meillä on intuitiivinen malli siitä, miten ajattelemme ja teemme päätöksiä: esimerkiksi koemme että meillä on va-paa tahto. Tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän kuvan olevan harhainen siinä mis-sä luulomme aika-avaruudesta. Tästä aiheesta pidin itse valaisevana Wolf Singerin CERNissä pitämää puhetta.

https://www.tiede.fi/keskustelu/45601/ketju/rasanen_sekoilee_fysikaalisessa_analogiassaan_tahdosta


Ja täällähän yksi pläjäys CERNin nimissä onkin... (ONKOHAN SITTEN HIGGSIN IHKA OIKEASSA TODELLISUUESSA LÖYDETTYKÄÄN - PANEE JO EPÄILYTTÄMÄÄN... )

https://cerncourier.com/neuroscience-explores-our-internal-universe/

International journal of high-energy physics

Neuroscience explores our internal universe

Résumé

Les neurosciences explorent notre univers intérieur

Wolf Singer est un éminent spécialiste des neurosciences. Il est directeur de l’Institut Max-Planck pour la recherche sur le cerveau de Francfort et il est très soucieux de communication. À l’inverse des physiciens du CERN, qui construisent des détecteurs au câblage très complexe pour étudier les collisions de particules, Singer, avec ses collègues, essaye de décoder la dynamique du «câblage» du cerveau, où quelque 1011 neurones sont reliés par 1014 «fils». De plus,la recherche montre à présent que l’ensemble constitue un système très réparti sans gestion centrale.À l’occasion d’une visite au CERN, Singer évoque avec Carolyn Lee ses recherches sur les mystères du cerveau, et sa passion pour la communication.

When physicists at CERN try to understand the basic building blocks of the universe, they build gigantic detectors – complex, intricately wired instruments that are capable of measuring and identifying hundreds of particles with extraordinary precision. In a sense, they build "brains" to analyse the particle interactions. For prominent neuro-scientist Wolf Singer, director of the Max Planck Institute for Brain Research in Frankfurt, the challenge is quite the opposite. He and other researchers are trying to decode the dynamics of a mass of intricate "wiring", with as many as 1011 neurons connected by 1014 "wires". The brain is the most complex living system, and neuroscientists are only beginning to unravel its secrets.

CCint1_04_08.jpg

Wolf Singer

Until recently, according to Singer, the technical tools available to neuroscientists were rather primitive. "Until a decade ago, most researchers in electrophysiology used handmade electrodes – either of glass tubes or microwires – to record the acti-vity of a single element in this complex system," explained Singer. "The responses were studied in a meticulous way and it was hoped that a greater understanding would arise of how the brain works. It was believed that a central entity was the source of our consciousness, where decisions are made and actions are initiated. We have now learned that the system isn’t built the way we thought – it is actually a highly distributed system with no central coordinator."

Myriads of processes occur simultaneously in the brain, computing partial results. There is no place in this system where all of the partial results come together to be interpreted coherently. The fragments are all cross-connected and researchers are only now discovering the blueprint of this circuitry.

This mechanism poses some new and interesting problems that have intrigued Sin-ger for many years. How is it possible for the partial results that are distributed in the brain to be bound together in dynamical states, even though they never meet at any physical location? Singer gives the example of looking at a barking dog. When this happens, all 30 areas of the cerebral cortex that deal with visual information are acti-vated. Some of these areas are interested in colour,some in texture,others in motion and still others in spatial relations. All of these areas are simultaneously active, pro-cessing various signals and applying memory-based knowledge in order to perceive a coherent object. A tag is needed in this distributed system at a given moment of time so as to distinguish between the myriads of neurons activated by a particular object or situation, and those activated by simultaneous background stimuli. In 1986 Singer discovered that neurons engage in synchronized oscillatory activity. His hypothesis is that the nervous system uses synchronization to communicate.

Singer stresses that researchers in his field are closer to theorists in high-energy physics, because the tools necessary to decode the large amount of data generated by the brain’s activity do not exist yet. "This morning when I toured the ATLAS expe-riment,I heard how the data generated at the collision point is much richer, but physi- cists use filters to extract the most interesting data, which they formulate in highly educated ways," said Singer. "The amount of data generated by the sensory organs is more than the brain could digest, so it reduces redundancy. Due to this enormous amount of data, the brain, by evolution, developed a way to filter it all. The most im-portant information for us is based on survival, such as where food can be found or how our partners look."

Brain function and communication

Singer began his career as a medical student at the Ludwig Maximilian University in 1962 in his hometown of Munich. He was inspired to specialize in neuroscience after attending a seminar by Paul Matussek and Otto Creutzfeldt, who discussed schizo-phrenia and "split brain" patients. After his postgraduate studies in psychophysics and animal behaviour at the University of Sussex, he worked on the staff of the Department of Neurophysiology at the Max Planck Institute for Psychiatry in Munich and completed his Habilitation in physiology at the Technical University of Munich. In 1981 he was appointed director at the Max Planck Institute for Brain Research in Frankfurt and in 2004 he co-founded the Frankfurt Institute for Advanced Studies.

The 20th century brought many advances in fundamental physics, including the dis-covery of elementary particles.During this same period, neuroscience provided grea- ter illumination of the brain’s functions. One of the most significant is the identification of individual nerve cells and their connections by Camillo Golgi and Santiago Ra-món y Cajal, winners of the Nobel Prize for Medicine in 1906. Another important ad-vance was the introduction of the discontinuity theory, which regards neurons as iso-lated cells that transmit chemical signals to each other. This understanding allowed neuroscientists to determine the way in which the brain communicates with other parts of itself and the rest of the body.

Some of the results of the first studies of the relationships between function and the different areas of the brain were made using patients injured during the First World War. Later, with the discovery of magnetic imaging to study brain function, resear-chers were able to turn to non-invasive methods, but there is still much more deve-lopment needed. With procedures such as magnetic resonance imaging, a neurolo-gist can find out where a signal originates; but the signal is indirect, coming from the more oxygenated areas. A magnetic field of 3 T applied to an area of a square milli-metre can show which part of the brain is activated (e.g. by emotions and pain) and reveal the various networks along which the signals travel.

At the same time, neuroscientists are trying to decode the system and explain how biophysical processes can produce what is experienced in a non-material way – a meta-to-mind kind of riddle – with new entities and the creation of social realities such as sympathy and empathy. This is leading to a new branch of neuroscience, known as social neuroscience.

In other research, colleagues of Singer are studying the effects of meditation on the brain. They found that it creates a huge change in brain activity. It increases synch-ronization and is in fact a highly active state, which explains why it cannot be achieved by immature brains, such as in small children. Buddhist monks use their attention to focus the "inner eye" on their emotional outlet and so cleanse their plat-form of consciousness. In 2005 Singer attended the annual meeting for the Society of Neuroscience in Washington, DC, together with the Dalai Lama. Their meeting resulted in discussions about the synchronization of certain brain waves when the mind is highly focused or in a state of meditation.

Singer is also no stranger to controversy. His ideas about how some of the results of brain research could have an impact on legal systems caused a sensation in 2004. His theory that free will is merely an illusion is based on converging evidence from neurobiological investigations in animals and humans. He states that in neurobiology the way in which someone reacts to events is something that he or she could not have done much differently. "In everyday conditions the system is deterministic and you want your system to function reliably. The system is so complex and we are con-stantly learning new things",explained Singer. There are many factors that determine how free someone is in their will and thinking.Someone could have false wiring in the part of the brain that deals with moral actions, or perhaps does not store values pro-perly in their brain,or could have a chemical imbalance. All of these biological factors contribute to how someone reacts in a given situation.

Singer feels strongly that the general public should be aware of what scientists are working on and that enlightenment is essential."Science should be a cultural activity", he said, adding that in society the people who are considered "cultured" generally are knowledgeable in art, music, languages and literature, but not well versed in mathematics and science.

In 2003 he received the Communicator Prize of the Donors’ Association for the Pro-motion of Sciences and Humanities and the Deutsche Forschungsgemeinschaft in Germany. Communicating his passion to the young has been a challenging and yet highly rewarding experience.He works to engage society in discussions about the re- search in his field,providing greater transparency and comprehension. His dedication to improving communication between scientists and schools is evident in the prog-ramme that he has initiated: Building Bridges – Bringing Science into Schools. This creates a stronger dialogue between scientists, students and teachers. • For Wolf Singer’s colloquium at CERN, "The brain, an orchestra without conductor", see indico.cern.ch/conferenceDisplay.py?confId=26835

About the author

Carolyn Lee, CERN


Keskustelua:

Tokkura
Viestejä5942

"TIETEEN" "tiede"kolumnistina toimineen hölynpölytiedetoimittaja Räksy Sysäsen muka "FYYSIKKO JOKA TODISTI VAPAAN TAHDON MAHDOTTOMAKSI" Wolf Singer EI OLE FYYSIKKO OLLENKAAN,vaan LAMA-BUDDHISTISEN MIETISKE- LYKESKUKSEN JOHTAJA,joka oli Max Planck Instituutissa mietiskelyasiantuntijana, kun sen mahdollisia aivovaikutuksia tutkittiin! Sieltä hänet sitten saatiin puliveivattua kerran luennoimaan CERNissä, ja tästä olemattomasta "idusta" uskonlahko ja jotkut muut räjäyttivät maailmalle ennenkuulumattoman infostokampanjan käytännössä täysin tyhjästä!

Hän on samaa porukkaa kuin taannoinen suurtiedevilppikäry Marc Hauser, rotumur-hageeni"professori", "Instituutin" toimitusjohtaja R. Adam Eagle (se on muodollisesti tietysti yritys), YLEn "Ylin Auktoriteetti" haistapaskantiedetoimittaja Kiley Hamlin ja tietysti Tenzin Gyatzo eli Dalai Lama. (Minä nimittäisin noita hirohitoisteiksi, ainakin varmuuden vuoksi... Oppi on ainakin osin peräisin Hirohiton rintamapropagandasta.)
https://www.tiede.fi/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/kumman_totuus

Räksy: " Kumman totuus

klo 2:09 | 30.4.2010

Kirjoitin edellisessä merkinnässä siitä,miten virheellinen arkikäsityksemme maailmas- ta on kvanttimekaniikan valossa.Toinen modernin fysiikan peruskivistä,suhteellisuus- teoria, on yhtä lailla kummallista.(Peruskivien yhteen muuraamisesta,ks. Maljan jäljil- lä.) Siinä missä kvanttifysiikan omituisuudet liittyvät epädeterminismiin, suhteellisuus- teoria osoittaa, miten väärä on yksinkertainen käsityksemme ajasta ja avaruudesta.

... Aivojemme intuitiivinen kuva ajasta, avaruudesta ja aineesta on perusteiltaan täy-sin virheellinen, vaikka kuvaakin arkisia ilmöitä tarkasti. On kiehtovaa, että samanlai-nen tilanne tulee vastaan tarkasteltaessa aivojemme käsitystä monimutkaisimmasta tunnetusta fysikaalisesta systeemistä, ihmisaivoista itsestään. Meillä on intuitiivinen malli siitä, miten ajattelemme ja teemme päätöksiä: esimerkiksi koemme että meillä on vapaa tahto. Tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän kuvan olevan harhainen siinä missä luulomme aika-avaruudesta. Tästä aiheesta pidin itse valaisevana Wolf Singerin CERNissä pitämää puhetta. ”

Singerin hölötyksessä eiole mitään järkeä. Onmahdotonta sanoa, onko Räksy (joka EI TODELLAKAAN OLE TIETEELLISEN PENAALIN TERÄVIMPIÄ KYNIÄ!) tuossa "taitava" salafasisti (vasemmistoharrastusket kuuluvat toimenkuvaan) vai onko hän vain patatymä "tiedoton" vahingollinen idiootti tuon hirohitoisti-valetiedemafian salaetäohjauksessa.