https://outlook.office.com/owa/?realm=student.tut.fi&exsvurl=1&ll-cc=1033&modurl=0&path=/attachmentlightbox

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/tri-janne-saarikiven-hy-on-todistettava-ett-suomessa-puhuttiin


Akaa/Oka on ensimmäisten,koillisimpien ja karpaasimaisimpien vasarakirveiden kiel- tä,jotka tulivat suoraan idästä vesiä pitkin nykyisen Okan (Moskovan) vesistöalueilta. He toivat ehkä enemmän suurten kotieläinten paimennusta mukanaan ja laivatekno-logiaa kuin varsinaista maanviljelystä. Heidän heimoveljensä goljadit (Eastern Galin-dians) elivät siellä herroiksi aina vuoteen 1147 saakka,jolloin venäläinen ruhtinas Juri Dolgoruki alisti heidän heimonsa Moskovan ruhtinaskunnalla. osa alistui, osa lähti tutumman kilpailevan naapurisuurvallan Liettuan leipiin.

Hieman näiden Suomen ilmeisesti ensimmäisten indoeurooppalaisten jälkeen tuli etelästä toinen vasarakirves / nuorakeraamikkoryhmä, joka oli perehtynyt vielä pa- remmin maanviljelykseen, ja toivat mm. auran (= ilma, aurata = ilmata, Ralf-Peter Ritter 1993) tullessaan.Heiltä tuhon samaan sanaparveen tulevat samaa merkitsevät sanat aapa, aava ja aaja (oja?) < *akwja. He purivat kiinni turpeeseen pieninä ryhminä, ja kielikin hajaantui.

Minä väitän samoin perustein myös AHVENANMAAN alkuosan palautuvan niin suo- messa kuin ruotsissakin siihen samaan vasrakirvessanaan *akwa, josta Ahvenan-maassa esiintyy muoto *akwen(-),jolla on eri sukupääte (neutrin), tai se on adjektiivi. Siihen palaan myöhemmin.

Ahuen3.jpgahuen4.jpgahuen5.jpg


ahuen6.jpg
ahuen7.jpg

ahuen8.jpgahuen9.jpgahuen10.jpg

Näillä sanoilla ei ole mitään tekemistä oikean kantagermaanin kanssa: sitä on noihin lainautumisaikoihin puhuttu jossakin aivan muualla, ja tuo GOOTIN kautta VÄÄRIN "rekonstruoitu" "kantagermaani" on kummituskieli ja aivopieru.

Tässä ei tarvitse myöskään olettaa k:n satemisoitumista s:ksi: *akwenista voi tulla *ahwio (*ahwjo, yks. genetii- vi) tai ahwju (mon. gen., olisi ihan kuin kuurissa!) ilman sitäkin.


Ruotysin sanat å = joki ja ö = saari tulevat samasta vasarakirvesjuuresta, joka ensin mainitulle on *akwa (gootin ahua,latinan aqua lähes kuin alkuperäinen,ranskan eau, kuin å...). jälkimmäiselle se on *akwen(-), joka on joko neutri (*akwa on feminiini), genetiivi (Vesi(en)maa = saari), adjektiivi tai venäjästä tuttu genetiiviadjektiivi, kuin Lena-joen mies Lenin, Hevosmies Konev tai Susimies Volkov. Suomeen tulee *ah-ven(a) ei välttämättä tarkoita ahventa (liettuan ešeris =*akweris = vesiolio, -eläin, kala, Akwarius = Vesihenkilö), ellei sitten ahven ole tarkoittanut kalaa yleensä.

On huomattava, että *akwa on kovavartaloinen,*akwen taas pehmeävartaloinen, liu- dentunut. Lainattaessä balttisanoa suomeen ja ruotsiin edellinen ominaisuus korreloi vahvasti sanan takavokaalisuuden, jälkimmäinen taas etuvokaalisuuden kanssa, mi- kä johtuu balttikielten ääntämyksestä: liudennus kuuluu myös seuraavan takavokaa- lin lisääntyneenä "etuisuutena" (kuten venäjässäkin, varsinkin suomalaisen tai ruot- salaisen korvaan). Englannin sana fish, ruotsin fisk tulee myös vesi-sanasta, jopa tästä samasta.


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-p...

" Tämä on kuitenkin niin hyvä idea, eikä ole yhdestä Ahdista (*Ahrista?) kiinni, eikä siitäkään, että tarkoittaako Akaa todella vesistöä, että tätä on tutkittava.

Mun täytyy sanoa, niin kuin joskus hyvin harvoin isojen oivallusten kyseessä ollen, että MINÄ EN OLISI TUOTA IKINÄ KEKSINYT.

Mutta olen tähän liittyen törmännyt muihin ongelmiin, jotka tämä teoria saattaa aset- taa uuteen valoon. Yksi niistä on tämä (toisesta ketjun vietistä): Minkä helkkarin takia itäbalttikielten "järvi" tulisi kanta-IE:n REUNAA tarkoittavasta sanasta:

" Ongelma on, että tuo sana ei tarkoita ”saarta”, vaan, päin vastoin, ”järveä”!

Mutta ongelma ei ole aivan ylitsekäymätön,kun tutkitaan itäbalttilaisten kielten järvi-sanoja ”ezers” (lv.) ja ”ežeras” (lt.) tarkoittavat kirjaimellisesti ”äärellistä” erotuksena ”rannattomasta” merestä tai loppumattomasta joesta, tai (ihan yhtä hyvin) mantereesta, ja tulevat sanasta
"

Mutta entäs jos se *akw-/*egw- EI TARKOITAKAAN REUNAA; vaan itse (isoa) vettä! Asian on käsitetty väärin. Silloin Baltin pinet järvet ovat termiltään vain ISOMPIEN VESIEN KALTAISIA, tai vain PIENEMPIÄ VESIÄ, pääte -er-, -ar-"?

Edelleen, liettuassa on myös toinen "pieni vesi", nimittäin


ašara = kyynel

Lie. ãšara,ašarà, la. asara aiškiai susiję su s.i. aśru-,av. asru-,TA ākär, pl. akrūna. Neaišku, kodėl baltai neišlaikė u-kamieno. Galime spekuliuoti,kad kolek. *ašruà pa-tyrė metatezę ir davė *ašurà,kuris dėl antrinio abliauto produktyvumo (žr.vasara, va- karas) arba dėl asimiliacijos būtų davęs ašarà. Forma aszeromis (Chylinskis) siūlo manyti, kad *ašurà pirma buvo pakeista į ašerà dėl abliauto produktyvumo ir vėliau - į ašarà dėl asimiliacijos.


Sanaa on yritetty vängällä epäonnistuneesti yhdistää kreikan sanaan dakru = pisa-ra, kyynel, mutta se tulee luutavimmin sanasta deg- = polttaa ja se tarkoittaa alkupe-rältään enemmän tervan, viinan ja mykynpisaroita kuin kyyneliä. Siitä tulee myös laakeri (puu) eli kyynelpuu, joka on tarkoittanut myrkkypuuta, laakerinäsiää, daphne laureola.

Minä keräsin tuonne kommenttiin balttikieten vesi(stö)sanoja koskevat tiedot toiselta koneelta.

Sieltä löytyy yksi "akwa", josta en enää muista, mistä se on, ja linkkikin on mennyt pimeäksi:

" *akʷā- = water

Lat. aqua, Welsh aig,

*** Russ. Ока (Oka), ***

(Suomen Akaa??? (Juha Kuisma 2015) Selittäisi monta arvoitusta! HM)

Goth. aha, Gm. aha/Ache, Eng. éa; īg/island, Hitt. akwanzi, Luw. ahw-, Palaic aku-, ON á, Goth. aƕa *


h₂ep- = water

Skr. अप् (apha), Pers. apiyā/āb, Lith úpe; (kuuri: apia, jotv. apis, preussi: appi > sm. Apia, apaja, Ypäjä jne.)

*h₂p-isk- "fish" Lat. piscis, Ir. íasc/iasc, Goth. fisks, ON fiskr, Eng. fisc/fish, Gm. fisc/Fisch, Russ. пескарь (peskar'), Polish piskorz

Englannin ”f-ish” on siis f- = joki ja -ish adjektiivin pääte: ”jokiolio”!) "


Tämä on vanhentuneesta, poistettavasta sanastosta.

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European...

*h₂ekʷeh₂waterLat. aqua,Welsh aig,Russ. Ока (Oka), Goth. aha, Gm. aha/Ache, Eng. éa; īg/island, Hitt. akwanzi, Luw. ahw-, Palaic aku-, ON á, Goth. aƕa

aqua- word-forming element meaning "water,"

from Latin aqua "water;the sea; rain", cognate with Proto-Germanic *akhwo, source of Old English ea "river", Gothic ahua "river, waters," Old Norse Ægir, name of the sea-god, Old English ieg "island;" all from PIE *akwa- "water" (cognates: Sanskrit ap "water," Hittite akwanzi "they drink," Lithuanian upė "a river").

HM: EI ole protokermaaninen: gootin sana on vasarakir-veslaina kuten skandinaavi-sanatkin.Kantaindoeuroopan sana on luultavimmin *ekʷe, kuten PIE roots sanoo (vaikka onkin poistettu sivu).

Sanasta tulevat skandinaavikieten jokisanat, joiden linkkien mukaa myös "ap- ja up- joet", mikä ei ole mahdotonta, sillä kʷ´ voi osin huuliäänteenä muuttua myös p´:ksi ja gʷ´  :ksi aivan kuten myös iranilaisissa kielissä ja joskus myös kreikassa.

1. Alla oleva etymoloia on sikäli virheellinen, että kantaindoeuroopan juuri ei ole "**ap-" vaan "*ekʷe-". Gootin sana ahwa osoittaa, että se on laina nimenomaan vasa-rakirveskielestä eikä esimerkiksi preussista tai liettuasta tai latviasta, tai tule suoraan kanta-IE:stä.


http://etimologija.baltnexus.lt/?w=up%C4%97

" Iš ide.*ap- ‘vanduo’ kilę dvi atitikmenų eilės:1) s.i.āpas ‘vandenys = vedet,’, ir. āp- ‘vanduo = vesi’, pr. ape ‘upė = joki’, lie. ùpė; 2) lo. aqua ‘vanduo’, go. ahwa ‘upė’ (Порцич В., Членение иде. язык. общности, М., 1964, 302–305). Garsų dėsniai bet kokią sąsają tarp minėtų grupių išeliminuoja: ide. kw, , arijų ir bl.kalbose ne-virsta p. Tačiau gr.,osk.-umbr. kalbose bei keltų tarmėse ide. kw, , > p, plg. gr. ἵππος [ippos,62] ‘arklys = hevonen’,*ek̑-,ποινή (poiné) ‘atpildas’  *kʷoinā. Arijų ir bl. ap- (lo. aqua) yra to paties pobūdžio atitikmenys, su išlyga, kad šiuo atveju izoglosos tęsiasi neį-prastomis besikertančiomis linijo- mis. Antraip tariant, arijų ir bl. ap- sąlygiškai galima vadinti „graikiškuoju elementu“.
"

ahuen11.jpg

ahuen12.jpgahuen15.pngahuen16.jpg

ahuen13.jpg


https://helda.helsinki.fi/handle/10138/238886


Schalin kirjoittelee höpöjä Höblassa:

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/238886


Urgermanskan gav Åland dess namn

Screenshot_2019-07-20%20page6%20pdf%281%

Inga åar eller abborrar. Namnen Åland och Ahvenanmaa kan ha uppkommit ur urgermanskans ord för skärgård eller ögrupp. Så resonerar Johan Schalin, teolog med ett stort intresse för språkhistoria. Arkivfoto: JONAS EDSVIK


Orden Åland och Ahvenanmaa, vårt örikes namn på svenska och fi nska, kan ha ett gemensamt ursprung i urgermanskan. Det tror Johan Schalin, finlandssvensk teolog med intresse för språkhistoria.

[HM: Yhteinen alku on, mutta se on itäbalttilaista vasarakirveskiel-tä. Sanasta *akwja tai *akwen = vesi tulevat myös ruotsim sekä å = joki (*akwa, yksikön nominatiivi (gootin ahwa, vsk-laina sekin) tai sitten monikon innstrunetaali neutrista *akwen) että ö = saari (*akwju ,kuten Schalinkinaivan oikein rekonstruoi alkumuodon, mutta monikon genetiivi: = vesien (maa))]


Screenshot_2019-07-20%20page6%20pdf%283%

Intresse för språk. Johan Schalin intresserar sig för språkets historia och har bland annat sett på ursprunget till namnen Åland och Ahvenan-maa. Foto: PRIVAT


Att de åländska öarna har ett namn på svenska; Åland och ett namn på fins-ka; Ahvenanmaa, vet de flesta. Men vad betyder namnen och hur har våra öar fått sina namn?

Johan Schalin har i en artikel i den senaste årsboken utgiven av Suomen kielen seura vid Åbo universitet resonerat kring ursprunget till namnen Ahuen maa och Aalandh, som är de äldsta kända skrivningarna av namnen. Artikeln är skriven på fi nska eftersom Schalin säger att förklaringen av namnet Ahvenanmaa är ett bra stycke mer banbrytande än förklaringen på namnet Åland.

I skrift på 1500-talet

Det finska namnet uppträder första gången i skriftliga källor i slutet av 1500-talet i Herr Magnus landslags finska version. Översättningen av öninga (skärgårdsbor) är Ölandilasiet eli ahuen maan miehett.

Schalin presenterar tidigare förklaringar på namnens ursprung och betydel-se och belyser svagheterna i dem. I sina resonemang kommer Schalin fram till att både slutdelen -maa och -land är senare tillägg till namnet.Han anser också att det svenska namnet är ett lånord från urfinskan som i sin tur är ett lånord från urgermanskans agwio:z med betydelsen öar, ögrupp, skärgård.

[HM: TÄHÄN VÄLIIN on enää JÄLKIKÄTEEN täysin turhhaa ja vahingollista lykätä kantakermaania", jota on tuolloin lähimpänä puhuttu jossakin Tonavan latvoilla!

Sitä paitsi kantagermaanissa EI VOI OLLA TUOLLAISTA, KANTAINDOEUROOPAN SANASTA

*h₂ekʷeh₂waterLat. aqua, Welsh aig, Russ. Ока (Oka), Goth. aha, Gm. aha/Ache, Eng. éa; īg/island, Hitt. akwanzi, Luw. ahw-, Palaic aku-, ON á, Goth. aƕa


Kantagermaaniin tuolis tuosta lähinnä *heeh(w), josta goottiin *haih(w)- (> haih-tua?). Jossakin määrin kummallista, että alku-h ei näy heetissäkään. Kantaindo-euroopan omaperäisetn sanat eivät kuitenkaan nykyisen tiedon mukaan koskaan alkaneet vokaalilla. Gootin sanat ovat vsk-lainoja.]

Ordet genomgick en anpassning till urfinskans ljudsystem och blev i sis-ta hand ahveh. Åland = ögrupp, skärgård. Namnet Åland skulle enligt Schalins resonemang har uppkommit enligt följande: Tidig fornnordiska A:(i) + land (med betydelsen skärgårdshavets områdes landskap), som utvecklades från urnordiskans Ahwe (med betydelsen skärgårdshavets område), som är inlånat från sen urfinska Ahveh- (med samma betydel-se som föregående) som utvecklades ur en medelurfi nskform som i sin tur hade inlånats från det tidiga urgermanska ordet agwio:z med betydelsen öar, ögrupp, skärgård.

Urgermanskan härstammar från tiden 500 f.Kr till 200 e.Kr. -land lades till under yngre järnålder när Åland blev en enhet inom den dåtida förvaltningen.


[HM: Tuo ei ole ollut kantagermaania! Sitä ei tuohon aikaan varmaan puhuttu enää missään. Alun perin se on ollut kantabaltin ja vasarakirveskielen aikalainen. Tuohon aikaan on kuitenkin tullut Itämern rannikolle etelästä muita germaanikieliä, ja niiden riimukirjoitus. Nimi Ahvenanmaa, ainakin tuo alkuosa, on tuhansia vuosia vanhempi kuin ne. Myös sana land tulee vasarakirveskielestä.]


Tidigare hade urnordiskans ljudutvecklingar lett till att ahveh i det svenska namnet förkortades till å. Det finska tillägget av -maa skedde genom svensk påverkan och namnet blev Ahveen maa. Så småningom förlängdes namnet i folkmun och blev Ahvenanmaa.

Inte helt tillfredsställande

En svag länk i resonemanget är,enligt Schalin, att det gemensamma ori- ginalet ahve(h) är väldigt hypotetiskt. Det är svårt att hitta så gamla, enligt ljudlagarna säkert daterbara namn i Finlands kustområden, namn som också är gemensamma för de skandinaviska och finska språken. Det innebär att om resonemanget stämmer skulle Åland/Ahvenanmaa vara ett specialfall. Men det kan, enligt Schalin ändå stämma, eftersom öriket är beläget på språkgränsen.

Helt tillfredsställande finner inte Schalin sin slutsats men skriver att så länge som det svenska namnets ursprung inte får en annan tillfredsstäl-lande förklaring utgör hans förklaring om ett lånord som utvecklats enligt olika ljudlagar ett alternativ.

Schalin påpekar i artikeln att tolkningen förutsätter en kontinuitet i svenskt språkbruk för detta namns del ända från 600-talet. Han är ändå försiktig att använda det som tecken för en fortsatt bosättning på själva Åland under sen järnålder.

Ger fixa punkter

Johan Schalin är till utbildningen teolog, men intresset för språkhistoria växte fram genom kurser i bibelspråk och lingvistik. För närvarande är han enhetschef på utrikesministeriets enhet för Asien och Oceanien.

– Jag har alltid intresserat mig för språkhistoria och de skandinaviska språkens gemensamma språkutveckling. Under 90-talet började jag läsa om lånord. Det ger fixa punkter i språkutvecklingen.

Men på 2000-talet blev intresset och arbetet med språkens utveckling mer seriöst. Schalin presenterade två av sina bästa idéer om lånord för de främsta auktoriteterna inom ämnet lånord. En av idéerna publicera-de han år 2004 och den har tagits väl emot bland fi nska etymologer.

– Men det svenska ordets betydelse arbetade jag själv vidare på för att få det att stämma. Jag överväger att pu-blicera rönet också på svenska för att få en vidare publik. Det är möjligt att jag i så fall kompletterar argumenteringen.

NINA SMEDS nina.smeds@nyan.axtfn 528 406