Näiden herrojen vaikutukseen ei ole voinut olla törmäämättä, ainakin jokainen lukion käynyt joutui sen vaikutuspiiriin ainakin keskikoulun ammatinvalinnanopetuksessa ja -testaamisessa, joka perustui Ahmavaaran opeille jo 1950-luvulta. Ahmavaaraa pi-dettiin yhdessä vaiheessa myös "taistolaisena". Heikki Mäki-Kulmala, entinen kova kuusislainen puoluepiirin vt. valistussihteeri kirjoitti kirjan Anti-Ahmavaara, jossa hän arvosteli "marxismia" (mm. autoritarismista) siitä lähtökohdasta, että muka AHMA-VAARAN OPPI OLISI OLLUT MARXISMIA! En tiedä Ahmavaaran tunnustautuneen taistolaiseksi. Mutta hän oli (silloin) puoluepoliittisesti lähellä SKDL:ä ja arvosteli enemmistösiiven sellaisia hörhöteoreetikkoja kuin Pertti Lindforsia ja Terho Pursi-aista, mistä varmaan fundamentaali-islamistikin olisi saanut "taistolaisen" leiman ot-saansa enemmistöläis- ja porvarilehdistössä. Yliopiston oikeat taistolaiset tiesivät, että hänen kohdallaan eivät hommat ole kaikin puolin hoidossa, vaikka hänellä tietynlaista metodologista asiantuntemusta tieteessä onkin.

Minä en taistolaisenakaan Ahmavaaran "lumoihin" ikinä joutunut, koska olin 16-vuo-tiaana lukenut hänen kirjansa "Henkisten kykyjemme rakenne", koska ammatinva-linnanohjaaja "Nujinkujinen" kehotti minua sen lukemaan, ja tein työtä käskettyä. Se oli ensimmäinen varsinaisesti tieteelliseksi tarkoitettu teos, jonka olin lukenut (ellei tietosanakirjoja lasketa sellaiseksi), ja sillä oli se vaikutus, että kun oli lukioon men-nessä pakko valita joko psykologia tai biologia,valitsin sen biologian. Aloin myös lu-kioon mennessä opiskella työväenopistossa ja yksin venäjää, jonka sitten kirjoitinkin ja sain ällän, mm. nähdäkseni, mitä Neuvostoliitossa esimerkiksi näistä mainituista asioista kirjoitellaan.

Koulujen ammatinvalinnanohjaus pantiin heti sen kirjan mukaisiin raameihin, kun se ilmestyi. Kerron tästä enemmänkin,kun kerran tiedän. Ahmavaaran testeihin uskottiin lujasti, ja vaikka ne eivät mihinkään juridisesti sitoneetkaan, niin ohjaajilla oli ohjeet käännyttää lukiosta pois testeissä huonommin tavalla tai toisella menestyneet (esi-merkiksi kun eivät kuitenkaan katsoneet tällä ohjauksella olevan merkitystä suunni-telmilleen). Tähän vaikutti myös työvoimatilanne: silloisessa "Valkeekoskissa" oli ai-nakin kaikille kerran pari luokalle jääneille keskikoulun päästökkäille heti hanttitöitä tarjolla esimerkiksi kaupungilla, postissa sekä kaupoissa ja muissa pikkuyrityksissä, jotka kärsivät työvoimapulasta vetovoimaisen teollisuuden kaupungissa. Ammatti-koululaiset, jotka menivät vaikkapa paperilinjalle, olivat paljon paremmassa asemas-sa työmarkkinoilla kuin keskikoulun päästökkäät. Keskikoulusta pääsi kauppa-, tek-nilliseen, sairaanhoito-, maatalous- tai puutarhaopistoon. Noista paikoista ei päässyt siihen aikaan jatkamaan yliopistoon, jos alan "keskihommat" eivät olisikaan olleet ajan oloon kiinnostavia tai työllistäneet.

Tästä myös muistettiin varoittaa niitä, jotka haluttiin lukioon, kuten minut, kaikesta huolimatta (opettajien äärimmäisen ristiriitaisista mielipiteistä huolimatta, jotka nau-rattivat Nujinkujista, näin sen  tulkitsin...). En muista, varoitettiinko minua puutarha-opistosta eli henkäisinkö sellaisesta mahdollisuudesta lainkaan. Viimekätinen syy hylätä se ehdottomasti oli se silloinen koulutuksellinen umpikuja. Enkä kuulunut tilal-liseen väestöön vaan oli ns. mökkiläinen maalainen (onneksi, sillä siinä toisessa ta-pauksessa olisin mennyt Puutarhaopistoon, ja se ei olisi ollut oikea ala: jos vaikka mulla olisikin ollut mukavampaa, mistä siitäkään en ole varma, yhteiskunta olisi menettänyt tieteessä...). Sitten mulla oli kolmansiakin suunnitelmia, joista olin absoluuttisen hiljaa (ja olen nytkin).

Eräs porvarillisen sivistysperheen poika (turha arvuutella kuka, minä muuntelen yksi-tyiskohtia; sitä paitsi tämä on joka tapauksessa toisen käden kertomatietoa...), oikein mukava letkeä maalaishenkinen kaveri, myös sitten marssi loppuhaastatteluun. Hä-nen suunnitelmansa olivat maatalousalalta ja hän myös kuului tilalliseen väestöön (vaikkei se perheen päätulo ollutkaan). Todistuksen perusteella kaverilla ilman muuta oli pääsy lukioon.

Hänen astuessaan yhteenvetoon Nujinkujinen istui pöydän takana vasen käsi pos-kella nojaten sen  kyynärpäällä pöytään ja rummutti oikean käden sormilla parin kol-men sentin pinkkaa, "Tahvon" papereita. Pinkkaa ei siis ollut avattu eikä jaoteltu pöy-dälle, toisin kuin esimerkiksi minun kohdallani: todistukset, testit, omat ideat, opetta-jien ja vanhempien mielipiteet, mahdolliset muut tiedot (lääkäri, poliisi jne.). (Minun papereissani oli satasenvarmasti helvetin paljon pahempia yksittäisiä "pukkeja" kuin Tahvon. Mutta ne oli ohitettu. Syksyllä lukion avajaisissa pari opet-tajaa ei salannut ilmeillään meikäläisen nähdessään ajattevansa: "mitä w....a!!??"

- No niin, Tahvo, oletko nyt ajatellut, että minne seuraavaksi..? Oletko keskustellut koton...
- Olen! Lukioon!

Hiljaisuus ja tuijotus. Ei muuta sanottavaa. Nujinkujinen nousi pöydän takaa seiso-maan. Sitten hän nosti sen paperinipun pöydästä, ja läjäisi voimalla takaisin pöytään kuin vahingossa jauholaariin pudonneen navettatakin nurkkaan:

- NO MENE SITTEN PEJJJ... ULOS!!! SEURAAVA!!!

Poikkitieteellinen professori protestoi

Yrjö Ahmavaara 1929–2015

Ihmiset 28.8.2015 2:00

Lasse (von und zu*) Lehtinen        

*) von und zu Guttemberg (väitös tekaistu)

Yrjö Ahmavaara vuonna 1981.


Professori Yrjö Ahmavaara (maailmalla nimellä Arvid Aulin) kuoli 86-vuotiaana syn-tymäpäivänsä aamuna 7. elokuuta Helsingissä pitkän sairauden uuvuttamana. Hän oli syntynyt Oulussa 7. elokuuta 1929.

Ahmavaarat ovat vanhaa suomalaista poliitikko- ja sivistyssukua. Isoisä Pekka Ah-mavaara istui säätyvaltiopäivillä ja myöhemmin eduskunnassa. Isä Arvi Ahmavaara oli kokoomuksen kansanedustaja.

Yrjö Ahmavaaran elämänkaari muistuttaa anglosaksisia esikuvia,joissa älykkö ensin innostuu vasemmistoaatteista mutta kääntyy niiden kriitikoksi. Hänen elinikäinen kir-jallinen seuralaisensa olikin The Collected Essays:Journalism and Letters of George Orwell.

Sitä ennen isältä saatu Joseph Mayerin Tieteen seitsemän sinettiä oli ehdoton luku-kokemus. Lukiolaispojalle alkoi valjeta, että tiede on pitkäjänteistä toimintaa, jossa tieto vähitellen kasautuu ja ehkä tuottaa jonkin ratkaisun.

Ahmavaara otti yliopistossa pääaineeksi matematiikan, sivuaineiksi psykologian ja kasvatusopin.

"Olin vuonna 1947 Helsingin yliopistoon tullessani sillä tavalla epämääräisesti va-semmistolainen kuin sen ajan nuoret yleensä", hän itse määritteli. Väitöskirjaansa psykometriikasta hän puolusti vuonna 1954 asepukuisena kokelaana.

Yhdysvalloissa Ahmavaaraa alkoi kiinnostaa kybernetiikka. Etenkin taistolaisten jou-koissa innostuttiin Ahmavaaran artikkeleista. Kirjassaan Yhteiskuntakybernetiikka vuodelta 1976 hän jo kritisoi taistolaisuutta,joka oli ymmärtänyt hänet väärin. Vasem- mistoälyköt hän sai lopullisesti vastaansa 1998 kirjalla Hyvinvointivaltion tabut. "

HM: Yhteiskuntakybernetiikka oli täysi aivopieru. Kybernetiikka oli ymmärretty väärin, samoin dialektiikka tieteessä, ja sitä kautta lopulta itse yhteiskuntakin. Mutta kyllä jo Henkisten kykyjemme rakennekin oli monin tavoin puutaheinää. Siellä ei puhuttu selväsanaisesti "geeneistä yhteiskuntatieteissä",mutta tarkoitettin implisiittisesti kuitenkin.

LL: " Emeritukset Ahmavaara ja äskettäin kuollut professori Tatu Vanhanen julkaisi-vat vuonna 2001 pamfletin Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin, jossa vaativat genetiikalle keskeistä osaa ihmisen käyttäytymisen ja yhteiskunnan tutkimuksessa.

Matematiikka, fysiikka ja biologia olivat Ahmavaaralle kovia tieteitä. Pehmeitä olivat filosofiset aineet, pahimpina sosiologia ja kasvatustiede, joita hän itsekin oli opiskel-lut. Musiikkia, kirjallisuutta ja elokuvia hän harrasti samalla intohimolla kuin tieteitä.

Tärkeimpänä keksintönään Ahmavaara piti nk. Riittävän Hierarkian Lakia, jonka avulla voidaan tarkastella itseohjautuvan toiminnan ja siten yksilönvapauden edellytyksiä erilaisen taloudellisen kehityksen vaiheessa olevissa yhteiskunnissa.

Ahmavaara, joka oli luomassa yhtenäiskoulujärjestelmää, kritisoi käytännön toteu-tusta. Kompromissi on johtanut tietotason romahtamiseen. Mahdollisimman moni mahdutetaan putken läpi riippumatta onko oppinut jotakin vai ei. Porthania-luennolla muuan kollega sanoi, että Suomen armeijalle olisi enemmän hyötyä matematiikan erikoisjoukoista kuin urheilujoukoista. Ahmavaara totesi, että kukaan ei tosissaan ehdota jääkiekon maajoukkuetta valittavaksi arpomalla. "Mutta kun tiedoiltaan tai taidoiltaan eteville esitetään omia kouluja ja kursseja, se katsotaan etuiluksi muiden kustannuksella. "

Vasemmistossa ajatellaan, että yksien menestys estää toisten kehityksen. "

HM:Kyllä se estääkin,jos esimerkiksi "menestyjät" ovatkin haistapaskantieteilijöitä.
Neuvostoliitossa kokeiltiin pienessä mittakaavassa esimerkiksi "tieteellisesti (mate-maattisesti) lahjakkaiden kouluja". Tulokset olivat tunnustetusti huonoja: matemaatti- sesti lahjakkaat valitsivat strategiakseen suuremmalla todennäköisyydellä matema-tiikan ja tieteen tavallisissa kouluissa kuin erikoiskouluissa, joissa taas jakaannutiin uudelta pohjalta paremmin ja huonommin menestyviin, jälkimmäisille asettui kiusaus tehdä muita hommia, joihin oli vähemmän tunkua ja hyödyntää kokeintaa paikan imagoa.

LL: " Entisten taistolaisten vaikutus on näkynyt kohtuuttomasti niin hallinnossa, ylio-pistomaailmassa kuin tiedotusvälineissäkin", Ahmavaara toisti monessa yhteydessä.

Yrjö Ahmavaara valitti, että älykkyyden mittaaminen ja persoonallisuuden psykomet-riikka leimataan taantumukselliseksi. Se muka aiheuttaa eriarvoisuutta. Hänen mu-kaansa ihmisarvoon kuuluu, että ihminen saa elää,opiskella ja tehdä työtä kykyjensä mukaan. "

HM: Ahmavaaralainen "mittaminen" estää sitä.

" Lasse Lehtinen

Kirjoittaja on Yrjö Ahmavaaran ystävä. "

Lasse Lehtinen on siis tunnettu haistapaskantieteiljä, joka on mm. käyttänyt (Suo-messa sepitettyä) "Kommunismin mustaa kirjaa" "TIETEELLISENÄ LÄHTEENÄ" :-D!!!! "väitöskirjassaan" (joka herätti laajaa kriittistä keskustelua huijauksesta muutenkin) Sosialidemokraattisen puolueen ja Urho Kekkosen suhteista:

WIKI: "Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944-1981 tieteellinen taso herätti tuoreeltaan keskustelua ja muun muassa dosentti Juhani Suomi oli sitä mieltä,ettei teos täyttänyt väitöskirjan vaatimuksia. Leh- tinen on jatkanut Suomen poliittisen historian parissa muun muassa Hannu Rautkal-lion kanssa kirjoitetulla, sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä käsittelevällä teoksella Kansakunnan sijaiskärsijät (2005). "


Tuo jatkuva kitinä, että muka "ei saa testata" ja "lahjakkaista ei huomioida" on puhdasta paskaa ja huijausta sen peittämiseksi, että JUURI SITEN ON KOKO AJAN TEHTY NOIDEN SELLAISENAAN ÄÄRIMMÄSEN KYSEEN-ALAISTEN TESTIEN KANSSA (joita muuten alun perin USA:n armeijassa kehitteli muuan L(afayette) Ron(ald) Hubbard, "scientologiauskonnon" perus-tanut fantasiakirjailija ja hörhö ja huijari, koulutukseltaan mutasarjan laivas-toupseeri, joka komeni II maailmansodassa sukelluveneidenkuuntelualusta New Yorkin edustalla, amiraalin poika).

Professori Tatu Vanhanen on kuollut

24.08.2015 09:40

paakkarietu0403LL_244_pk.jpg

Tatu Vanhanen. Kuva: Jari Laukkanen


Professori Tatu Vanhanen menehtyi lauantaiaamuna 86-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden heikentämänä.

Vanhanen tunnettiin politiikantutkijana, joka toimi muun muassa Tampereen yliopiston valtio-opin apulaisprofessorina vuosina 1974–1992.

Tatu Vanhanen oli entisen pääministerin, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Matti Vanhasen isä.

Suomenmaa "

" Tatu Vanhanen (17. huhtikuuta 1929 Vuoksenranta22. elokuuta 2015 Nurmijärvi [1][2][3]) oli suomalainen politiikantutkija.

Vanhanen opiskeli Alkio-opistossa ja suoritti sanomalehtimiestutkinnon Yhteiskun-nallisessa korkeakoulussa ja työskenteli 1950- ja 1960-luvuilla toimittajana mm. Kes- kisuomalainen-lehdessä ja päällikkönä Maalaisliiton sanomalehdille uutisia välittä-neessä Sanomakeskuksessa sekä Keskustapuolueen tiedotus- ja tutkimusosaston päällikkönä. [4]

Tieteellisellä urallaan hän toimi valtio-opin apulaisprofessorina Jyväskylän yliopis-tossa vuosina 1969-1972 ja Tampereen yliopistossa vuosina 1974–1992. [4]

Vanhanen kannatti genetiikan tutkimusten huomioon ottamista yhteiskuntatieteis-sä ja kirjoitti yhdessä Yrjö Ahmavaaran kanssa aiheesta teoksen Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin. [5]

Tatu Vanhasen poika on Suomen entinen pääministeri, kansanedustaja Matti Vanhanen.

Valtioittaiset älykkyysosamäärät

Vanhanen on yhdessä Richard Lynnin kanssa julkaissut kaksi kirjaa IQ and the Wealth of Nations ja IQ and Global Inequality, joissa esitetään erojen eri valtioiden vauraudessa selittyvän valtioiden väestöjen välisillä älykkyysosamäärän eroilla. Yh-teiskuntatieteiden tutkimusmetodien professori Pertti Tötön mukaan Lynnin ja Vanha-sen määrittämät valtioiden keskimääräiset älykkyysosamääräarviot ennustavat erit-täin hyvin valtioiden menestystä kouluosaamista mittaavassa PISA-testissä, mikä hänestä viittaa siihen, että nämä valtioittaiset älykkyysosamääräarviot olisivat melko oikeita. [6]

Vanhasen mukaan myös Etelä-Euroopan maiden velkaongelmat selittyvät eteläeu-rooppalaisten muita eurooppalaisia matalammalla ÄO:lla.Hänen mukaansa korke-amman keskimääräisen ÄO:n maat ovat hoitaneet asiansa paremmin kuin matalam-man ÄO:n maat. Vanhanen viittaa tässä Richard Lynnin kanssa kirjoittamaansa kir-jaan Intelligence: A Unifying Construct for the social Sciences jonka mukaan Espan-jan, Italian, Kreikan, Kyproksen ja Portugalin ja 11 muun euromaan välillä on 3.7 pis-teen ero. Välimeren maiden ÄO:n keskiarvo on 94.6 ja muiden 98.3. [7]  "

***

Seuraava metodologinen kritiikki voidaan kohdistaa tasan yhtä hyvin Ahma- vaaraan kuin Vanhaseenkin, jotka mittaavat nyt varmaan yhdessä "pilvien laboratorioissa", joissa tosin ei varmaan ole tyhmiä enää ollenkaan...

Pulinat pois ja mittaamaan, professori Tatu Vanhanen

Sosiobiologistit Tatu Vanhanen ja Osmo Tammisalo jatkavat Tieteessä tapahtuu 8/2001 -lehdessä väittelyshowtaan siitä, voidaanko "biologiasta" johtaa yhteiskunnallista eriarvoi-suutta. "Biologialla" he eivät tarkoita oikeaa biologiaa, vaan sosiobiologismia, joka ei ole sen paremmin biotiede kuin yhteiskuntatiedekään, koska se ei ole tiede lainkaan.

Vanhanen katsoo tarkastelevansa, toisin kuin Tammisalo, yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja sen "syitä" mitattavina ilmiöinä:

"Ongelmana Tammisalon ajattelussa on, että hän näyttää pitävän eriarvoisuutta ja sen syitä jonkinlaisina uskon asioina, kun meidän kirjassamme sen sijaan eriarvoisuutta ja sen syitä käsitellään mitattavina ilmiöinä. Tässä yhteydessä haluaisin kiinnittää Tammisalon huomi-ota samassa lehdessä julkaistuun akateemikko Pekka Jauhon kirjoitukseen, jossa hän sanoo fysiikan edistymisen alkaneen siitä, kun uskomusten maailmasta siirryttiin reaalimaail-maan ja syntyi "moderni fysikaalinen ajattelu, jossa totuus perustui mittausten ja teorian yhtäpitävyyteen".

"Kirjassamme…eriarvoisuutta on pidetty mitattavana ilmiönä. Mittaustuloksissa voi olla virheitä, mutta mittaaminen ei ole ilmiön puolustamista. Se on vain sen mittaamista teorian pohjalta.

Mittaustuloksia on vaikea kumota pelkästään uskon voimalla. Mittausten osoittama ihmisten synnynnäisen erilaisuuden ja eri muodoissa esiintyvän sosiaalisen ja taloudellisen aseman erilaisuuden välillä esiintyvä vahva riippuvuus on tosiasia ."

Aikaisemmista puheenvuoroista ilmenee, että Vanhanen tarkoittaa "synnynnäisellä" erilai-suudella älykkyysosamääräeroja, joilla hän katsoo olevan positiivinen korrelaatio "korke-aan asemaan yhteiskunnassa", jolla hän edelleen tarkoittaa suuria tuloja. (Tämän logiikan mukaisesti muuten esimerkiksi Aleksis Kiven, Vincent van Goghin ja Blaise Pascalin koh-talona olisi ollut hyvin alhainen asema yhteiskunnassa, mutta se on sitten ihan kokonaan toinen juttu…)

Yleisyyttä rajoittamatta mitä ilmeisimmin pätee, että se "älykkyys", jota testit mittaavat, on yhtä kuin koehenkilön ajattelun sellaiset ominaisuudet, jotka edesauttavat häntä saamaan testissä korkean pistemäärän. Tällaista älykkyyttä ei ole voitu eikä luultavasti voidakaan, osoittaa tieteellisesti kestävällä tavalla perinnölliseksi. Hurjia väärennyksiä tähän suuntaan on kyllä tehty. Varsinainen ongelma on siinä, että se itse ajattelu, jonka ominaisuuksia tämä testimenestys mittaa, ei ole geneettisesti perinnöllistä. Sitä ei myöskään sen ajattelun väline kieli (vaikka muuan Noam Chomsky muuta väittäisikin, mutta ei ole pystynyt todista-maan). Yhteiskunnan ulkopuolella kasvaneella ihmisyksilöllä ei ole kieltä ja ajattelua, vaan sellainen yksilö käyttäytyy ns. suorin ehdollisin refleksein vähän niin kuin simpanssi, ja hän saa mahdollisesti hyvinkin loistavista geeneistään huolimatta älykkyystestituloksek-seen nollan. Älykkyyttä ei silloin voida katsoa "ohjelmasta" eli kielestä riippumattomaksi "koneistoparametriksi", vaikka alhaisilla tuloksilla saattaisikin olla yhtenä syynä geeniperäiset ongelmat oppimisessa.

On helppoa muodostaa regressioita, joissa ei ole päätä eikä häntää, ja "todistaa" niillä tilastollisesti vähän mitä tahansa "mitattavissa olevaa". Yksi mahdollisuus on ns. tosien mutta epäadekvaattien käsitteiden käyttö, eli niputetaan "selittäväksi" tekijäksi jokin sellai-nen ilmiöiden kokonaisuus, joilla ei ole todellisuudessa keskinäistä yhteyttä ainakaan nii-den ilmiöiden puitteissa, joita tutkitaan ja mitataan. Otan yhden triviaalin esimerkin.

Määrittelemme seuraavan "käsitteen": kaikki sinisilmäiset, punanenäiset ja isomahaiset ihmiset ovat ´sahtivaareja´. (Näillä ominaisuuksillahan on yhteisiä piirteitä, mutta oletetaan että tutkitaan elämäntapaa sivuavia, eikä esimerkiksi geneettisiä kysymyksiä.) Kustakin henkilöstä voidaan sanoa, tarvittaessa vähän "käsitteitä" venyttäen, onko hän tutkimushet-kellä sahtivaari vai ei. Taattuja sahtivaareja ovat esimerkiksi allekirjoittanut ja vilustunut raskaana oleva viehättävä blondi, sekä monet julkisuuden henkilöt, joilla ei sitten paljon muita yhteisiä ominaisuuksia tarvitsekaan olla. Sitten esitämme joukon elämäntapaan liit-tyviä kysymyksiä, kuten kuinka paljon juotte kaljaa, kuinka paljon syötte makkaraa, kuinka paljon urheilette, kuinka paljon matkustelette jne.

Ja sitten muodostetaan tilastosahtivaarin "profiili", jolla sitten "ennustetaan" jonkun konk-reettisen henkilön käyttäytymistä sillä "selittäjällä", missä määrin hän on "mitattavissa oleva" sahtivaari.

Minä pahoin pelkään, että esimerkiksi moni raskaana oleva vähän punakka blondi joutuisi aivan syyttä suotta matemaattisesti todistetuksi syöpön ja juopon laiskurin kirjoihin. En pysty "maallikkona" sanomaan, missä määrin noissa "älykkyyden regressioissa" on nimen-omaan tämän tyyppisestä selittämisestä kysymys, mutta hieman tuonnempana Vanhanen antaa toisen oikein mestarin tyylipuhtaan esimerkin tästä menetelmästä. Vanhanen toteaa edelleen:

"Tammisalon teesi, jonka mukaan biologiasta ei voi johtaa eriarvoisuutta, on yksinker-taisesti kestämätön. On perusteetonta uskoa, että ihmisten peruuttamaton geneettinen erilai-suus ei mitenkään heijastuisi ihmisten käyttäytymiseen ja sosiaaliseen asemaan ja että kaik-ki olisivat geneettisistä eroistaan huolimatta synnynnäisesti täsmälleen yhtä lahjakkaita, kyvykkäitä tai älykkäitä."

Tähän voidaan todeta, että kukaan muu kuin Osmo Tammisalo ei varmaan ole koskaan väitänytkään, että kaikki olisivat "synnynnäisesti yhtä lahjakkaita, kyvykkäitä ja älykkäitä". Se on todellakin vieläkin typerämpää kuin väittää, että tietomme ja taitomme ovat valmiina geeneissä eri yksilöillä erilaisina, sillä jos nämä ominaisuudet olisivat biologinen evoluu-tion alaisia, niin sehän nimenomaan edellyttäisi näiden taitojen synnynnäistä diversiteettiä eli synnynnäisiä eroja. Sen sijaan monien yhteiskunnassa omaksuttujen taitojen on oltava mitä suurimmassa määrin aivan samanlaisia, ajateltakoon nyt vaikka päinvastaisena esi-merkkinä, että itse kukin ajelisi liikenteessä omien "geeniensä" eikä liikennesääntöjen, -lakien ja -tapojen mukaan…Vanhanen jatkaa:

"Tammisalo olettaa, että eriarvoinen "yhteiskunta muodostuisi tietyillä yhteiskunnallisilla edellytyksillä, vaikka ihmiset olisivat synnynnäisesti täsmälleen yhtä lahjakkaita, kyvyk-käitä tai älykkäitä". Se on epätodennäköistä. Jo Edward Wilson toteaa Sociobiology-kirjas-saan, että tasa-arvoisen yhteiskunnan syntymisen parhaana edellytyksenä olisi ihmisten geneettinen samanlaisuus. Muurahaisyhteiskunnat antavat viitteitä siitä, että geneettinen samanlaisuus johtaa yksilöllisen eriarvoisuuden katoamiseen."

Ja tässä tuli sitten se selkeääkin selkeämpi esimerkki tutkittavien ilmiöiden, tässä tapauk-sessa käyttäytymisen ohjausjärjestelmien, puitteissa epäadekvaatista käsitteestä: Muurahaisyhdyskunta, susilauma tai ihmisyhteiskunta edustavat yhtä ja samaa, tietyt omat ja omintakeiset lakinsa omaavaa kohdetta heijastavaa "yhteiskunnan" käsitettä suurin piir-tein samassa määrin kuin höyrymoottori, sähkömoottori ja suihkumoottori edustavat yhtä "moottorin" käsitettä. Ne ovat kaikki "moottoreita" suhteessa niiden ulkoiseen käyttö-tarkoitukseen, eli viimekädessä yhteiskunnallisella (artefaktien) tasolla, koska ne ovat työ- ja kulkuvälineiden voimanlähteitä, mutta niillä ei ole välttämättä mitään olennaista lain-alaista sisäistä yhteistä prinsiippiä esimerkiksi fysikaalisen toiminnan, rakenteen tai ohjaus-järjestelmän tasolla. Aivan samoin geeneihin kirjoittunut muurahaisyhdyskunta, ehdollistu-nut varislauma ja ihmisyhteiskunta ovat sisäiseltä periaatteeltaan ja erityisesti ohjausjär-jestelmältään tyystin erilaisia vastauksia samankaltaisiin ulkoisiin haasteisiin, esimerkiksi vihollisten torjuntaan ja kilpailuun elinhyödykkeistä. Niissä ei ole kyseessä yhden omalaki-sen kohteen kolme ilmentymää, vaan kolme joiltakin ominaisuuksiltaan analogista eli muo-dollisesti yhdenkaltaista, mutta periaatteeltaan täysin erilakista kohdetta. Silti jotakin tois-arvoista ehkä periaatteessa voitaisiin matemaattisesti ennustaakin, esimerkiksi kuinka suu-ren "reviirin" elinhyödykkeidensä tuottamiseksi kuinkakin painava yhdyskunta/lauma/ yhteiskunta tarvitsisi minkäkinlaisissa olosuhteissa…Mutta on loogisesti aivan samaa "to-distaa" jotakin ihmisyhteiskunnan sisäisistä lainalaisuuksista muurahaispesää koskevien mittausten perusteella (tai päinvastoin) kuin todistaa joitakin suihkumoottoria koskevia lainalaisuuksia höyrymoottorille tehdyillä mittauksilla (tai päinvastoin), eli piilevästi olet-taen suihkumoottorin toimivankin samalla tavalla kuin höyrykone.Tällaisten kohteiden kesken yhden rakenteeseen perustuvalla olettamuksen toisen suhteen on analogiapäätelmän luonne, eli samanlaisen päätelmän kuin, jos atomin ominaisuuksista päätellään aurinko-kunnan paremmin tunnettujen ominaisuuksien perusteella. Analogiapäätelmistä voi olla apua asioiden hahmottamisessa, mutta ne eivät koskaan todista mitään. Ei sellaisella todistelulla kovin laajaa lukijajoukkoa hämätä.

Vanhanen siirtyy seuraavassa julistukseen, jota pidän avoimesti fasistisena:

"Tähän asti kaikki yritykset toteuttaa täydellinen tasa-arvo ovat mahdottomuutensa takia epäonnistuneet. Karmeimpana esimerkkinä on edesmenneessä Neuvostoliitossa suoritettu suurisuuntainen yritys toteuttaa marxilainen tasaarvo. Tavoitteena olleen tasa-arvon toteut-tamiseksi alusta lähtien alettiin vangita, tappaa ja terrorisoida ihmisiä, jotka jollain tavoin olivat muita lahjakkaampia, varakkaampia tai muuten ideologiaan sopeutumattomia. Kym-meniä miljoonia ihmisiä vangittiin, karkotettiin tai tapettiin, mutta tasa-arvoa ei syntynyt. Eriarvoisuus sai vain uusia muotoja. Lopulta järjestelmä sortui omaan ihmisluonnon vastaisuuteensa."

Tähän on aivan ensimmäiseksi todettava, että Neuvostoliitossa olivat niin oikeistolainen, keskustalainen kuin "vasemmistolainenkin" sosiobiologismi, venäjäksi biologizatorstvo eli "biologisaattoruus", kiellettyjä, pannaan julistettuja ideologioita ja menettelytapoja tie-teessä. Ja tämä koski aivan ehdottomasti niin "darwinistista" kuin mahdollista uuslamar-kististakin sosiobiologismia, jota jotkut toimittajat, esimerkiksi Helsingin Sanomien Pentti Sadeniemi, ovat olleet näkevinään Neuvostoliiton tieteessä. Tämä on aivan yhtä keskeinen leninismin elementti kuin sen ateismi, filosofian ns. peruskysymyksen kahdesta erottamat-tomasta puolesta se toinen. Leninismi tosin oli nimenomaan kommunistisen puolueen ideo-logia, ja kommunistisen puolueen asema vietiin perustuslakiin vasta Brezhnevin perustus-laissa 80-luvun taitteessa, joten aivan ehdottomasti esimerkiksi akateemikon ei tarvinnut olla tunnustuksellinen leninisti. Yksittäisten tieteenharjoittajien kohdalla muualla kuin yh-teiskuntatieteissä saatettiin sallia "vapauksia", jotka usein tässä nimenomaisessa asiassa kyllä myöhemmin kostautuivat, esimerkiksi tunnettu vehnänjalostaja akateemikko Nikolai Vavilov tuli osallistuneeksi ainakin yhteen fasistien rodunjalostuskonferenssiin.

Ja kerran oli vireillä ulkomailta Neuvostoliiton kannattajien toimesta masinoitu "rodunpa-rannushanke" jonkinlaisen tieteenharjoittajien ja suurten taiteilijoiden spermapankin muo-dossa, joka eteni niin pitkälle, että asiasta keskusteltiin Pravdassa, jossa se lyötiin loppujen lopuksi vitsiksi ja plörinäksi. Ei siinäkään ollut siis tarkoitus vähentää, vaan lisätä väkeä, ja neuvostoliittolaisittain eteväksi oletetusta päästä.

Kukaan ei kiistä, etteikö Neuvostoliitossa esiintynyt laittomuuksia, esimerkiksi ns. perin-teisten kulakkien, eli palkatulla työvoimalla maataloustuotantoa keisarillisella Venäjällä karkotus 30-luvun puolivälissä, jossa tietty väestöryhmä tuomittiin aikanaan laillisen am-matin harjoittamisesta. Koska ensimmäinen maailmansota, johon nuoret miehet joutuivat, alkoi 1914, niin nuorimmatkin koskaan perinteisen kulakin ammatissa toimineet tuolloin karkotetut olivat 40-vuotiaita, ja keski-ikä oli varmasti 60, joten geeneihin se homma ei vallan kauheasti vaikuttanut.

Ja ns. NEP-kulakkien, jotka sotilaallisesti uhatuilla alueilla eivät mistään hinnasta halun-neet liittyä kollektiivitalouksiin, sekä Baltian maiden ja Länsi-Ukrainan "kulakkien" (jotka saattoivat olla aivan tavallisia maanviljelijöitä) karkotus Siperian aroja ja Kazahstanin he-voslaitumia raivaamaan maanviljelykselle vaikutti väestöllisesti kahdensuuntaisesti: toiset mm. juutalaiset myös pelastivat sillä henkensä, ja kyse oli ainakin osittain muutenkin väestönsiirrosta sotilaallisista ja jopa tuotannollisistakin syistä.

Toisekseen: niiden Neuvostoliiton vangittujen, tapettujen tai karkoitettujen, syistä riippu-matta, lukumäärä on suurin piirtein samaa luokkaa kuin etnisessä puhdistuksissa kuolleiden määrä tämän nykyisen emämaamme Belgian yhdessä siirtomaassaan Kongossa 1900-luvun taitteen molemmin puolin. Ja siellä kyllä tuli taatusti jo geenivaikutuksiakin, ja kansalli-suusvaikutuksia, kun maan asukasluku oli kymmenesosan suuruusluokkaa Neuvosto-liiton vastaavasta … Sinänsä Vanhasen poliittisen suuntauksen huomioon ottaen on ym-märrettävää, että hän pitää erilaisia mafiamiehiä, sotarikollisia jne., joita varsinkin niistä Neuvostoliiton kuolemaantuomituista kuitenkin suuri osa oli, nimenomaan muita etevämpinä…

Ja kolmanneksi tähän on edelleen todettava tuosta marxilaisesta tasa-arvosta, että se tar-koitti ennen kaikkea ns. riistosuhteiden eli orjanomistuksellisten, feodaalisten ja pääoma-suhteen hävittämistä, joissa työn tuotteesta ottaa hyödyn vastikkeettomasti aivan toinen väestöryhmä, luokka, kuin se, joka sen työn tekee. Tämä ei ollenkaan tarkoittanut mekaa-nista jakoa tasan tai edes työn mukaan: joku poikamies, joka painoi lujasti töitä, mutta käytti minimaalisen vähän koulutus-, kulttuuri-, terveydenhuolto- tmv. palveluja sai tietysti osakseen vähän hyötyä omasta työstään verrattuna esimerkiksi suuriperheiseen Moskovan keskustassa asuvaan sotaveteraaniin. Tämä oli omalla tavallaan tehokasta, mutta yksilön oma päätäntävalta suoraan oman työnsä tulosten jakoon oli tietysti pieni. Jos kuitenkin kaikki asumis-, terveys-, koulutus- ja kulttuuri-, urheilu-, matkustus-, lastenhoito-, van-hustenhoito- jne palvelut olisi hinnoiteltu vaikkapa amerikkalaisen mallin mukaan, niin ei se palkkataso maailmanmitassa mikään vallan huono olisi ollut, varsinkaan Venäjällä tänään vallitsevaan verrattuna.

Sitten Vanhanen pääseekin jo oikein varsinaiseen asiaan:

"Tammisalon viittaus Jared Diamondin teoriaan kansainvälisten taloudellisten erojen pe-rustumisesta historiallisiin ja maantieteellisiin sattumiin on mielenkiintoinen. Diamond uskoo Tammisalon tavoin, ettei kansojen tai rotujen välillä voi olla mitään älykkyyseroja. Suuret taloudelliset kehityserot johtuvat vain maantieteellisissä olosuhteissa olevista eroista. Diamondilta on vain jäänyt huomaamatta, että maantieteellisten olojen erilaisuus johti kymmenientuhansien vuosien evoluution aikana kansojen ja rotujen välisten mitat-tavissa olevien älykkyyserojen syntymiseen. Ne selittävät huomattavalta osin nykyiset ta-vattoman suuret taloudelliset kehityserot maailman eri osien välillä, mutta populaati- oiden välisten keskimääräisten älykkyyserojen takana on maantieteellisten olosuhteiden erilaisuus mikä alun pitäen synnytti älykkyyserot."

Tässä tulee nyt niin mielenkiintoista tekstiä, että on suoranainen ihme, että Vanhasen ta-soiselta mittausmieheltä on jäänyt huomaamatta oikein viimmestä päälle herkullinen mah-dollisuus teoriansa testaamiseen ihan täällä meidän "ikioman" hienon EU:n alueella: Tar-koitan tietysti tilannetta, joka nykyisen EU:n alueella Suomea, Ruotsia, ja Kreikkaa lukuun ottamatta (ja näissäkin osittain) vallitsi lähes 2000 vuoden ajan: Kaikki "korkeampi" kulttuurinen elämä tieteet ja taiteet ja kouluopetus mukaan lukien oli selibaatissa elävän katolisen pappisluokan käsissä. Ylimmän ja alimman papiston selibaatti saattoi kyllä vähän ns. narahdella, mutta se keskipapisto, joka esimerkiksi tiedettä ja muuta kirjallista toimintaa sekä kouluopetusta ylläpiti, eli erillään muusta yhteiskunnasta yhden sukupuolen luosta-reissa ym yhteisöissä. Ja kaikki koululaiset eivät suinkaan päässeet papiksi asti, vaan oli osoitettava koulussa päätä esimerkiksi latinan kielen suhteen, ja alle kymmenvuotiaana sieltä lensi ulos tavallisten kuolevaisten joukkoon mm. lisääntymään, jos EI oppinut! Papiston määrä oli ehkä pienehkö, joitakin prosentteja, mutta kun heillä oli käsissään kaikki varsinaisesti sivistyksellinen kulttuuri, jota nykyään esimerkiksi vaaditaan kaikilta, ja joita nämä testitkin mittaavat, vai kuinka prof. Vanhanen, ja kun kaikki tämä on Van-hasen mukaan geenissä, niin kyllä näin kaikenkattavan kyseisten taitojen geneettisen pois-valikoitumisen väestöstä on pitänyt vaikuttaa siten, että nykyisen Euroopan Unionin väestö (Suomea ja Kreikkaa lukuun ottamatta) olisi vähintään noin 15% tyhmempää geneettisesti kuin muut ihmiset! Nyt, professori Vanhanen, kipin kapin mittaamaan, ennen kuin nuo ei-kristilliset mutiaiset sekoittavat koko aineistonne! Jos EU:n väki olisi esimerkiksi 30% tyh-mempää kuin muut, niin teorianne olisi lähes vastaansanomaton. Mutta jos ette –10% eroa paremmaksi pääse muihin nähden, niin tutkimuksenne joutavat huussipaperiksi.

Vanhanen toistaa sosiobiologien perusteesin, että "kaikki nykyaikainen tutkimus olisi korvattava sosiobiologismilla":

"Olen voimakkaasti korostanut sitä, että darwinilainen yhteiskuntatutkimus tarjoaa yhteis-kuntatieteille ja myös käytännölliselle yhteiskuntapolitiikalla nykyistä paljon paremman teoreettisen perustan.

Yhteiskuntatieteilijöiden on kuitenkin vaikea ymmärtää tätä,koska heidän tietonsa darwinilaisen teorian soveltami- sesta yhteiskuntatutkimukseen näyttävät yhä perustuvan siihen, mitä he ovat kuulleet 1800-luvun sosiaalidarwinis-mista."

Tähän asti minä olen epäillyt, ettei Vanhasen (ja Ahmavaran) juttuja ole sosiobio-logistipiireissä varsinaisesti juuri kenenkään uskottaviksi tarkoitettukaan, vaan heidän on tarkoitus vetää tämä sosiobiologistin nimi ja leima sekä oppiin kohdistuva aikaisempi kritiikki itseensä (eräänlainen valehyökkäys siis), jotta ne strategisemmat biologistit, joita on tarkoitus suuren yleisön uskoa, voisivat esiintyä vain "puhtaan tieteen" nimissä ja joskus ehkä jopa vähän kritisoidakin Vanhasta (tai Tammisaloa)… Mutta nyt professori Van-hasella on todellakin tilaisuus saattaa kaikki tällaiset jorinat häpeään murskaavalla näytöllään, johon EU aivan varmasti myöntää millin, pari, euroissa! "


***


Älykkyys eli pärjääminen noissa testeissä ei sellaisenaan voi olla perinnöllistä, sillä se on kielellisen ajattelun ominaisuus, joka ei tietenkään ole geneettistä:

tiistai, 17. helmikuu 2015

"Älykkyyden päivän" 1.10. "kunniaksi": "psykologiantutkimuksen" heritabiliteettihuijaus!

Maataloustieteellisen heritabiliteetin eli jonkin maataloustuotteen esimerkiksi tekni-sen ominaisuuden JALOSTETTAVUUDEN käsitteen sovellutusalaa on Helsingin yliopiston ”psykologiantutkimuksessa” (ja muuallakin) laajennettu ihmistieteisiin, eri-tyisesti ”älykkyystutkimukseen”, joihin se ei lainkaan sovellu, koska siinä tutkittavana eivät ole ensisijaisesti biologiset vaan muut, kielellisrakenteiset yhteiskunnallisen emergenssitason ilmiöt. Eikä kielellä ole varsinaisesti olemuksellista tekemistä biologian, varsinkaan geenien kanssa.

Heritabiliteetti tarkoittaa geneettisen eli (rodun)jalostettavissa olevan osan osuutta tutkittavan ominaisuuden varianssista, joka on ominaisuuden keskiarvosta mitattujen poikkeamien neliöllinen keskiarvo.


Heritabiliteetti määritellään tarkasti ottaen aina jossakin POPULAATIOSSA (= kes- kinäisen lisääntymismahdollisuuden omaavassa lajin yksilöiden joukossa) ja myös aina viime kädessä jossakin rajatussa ympäristössä: saman männynsiemenkannan selluloosakuidun pituuden heritabiliteetille saadaan varmasti eri arvo Rovaniemellä ja Latviassa. Heritabiliteetti EI nimittäin väitä, että KESKIARVO OLISI TÄYSIN GEE-NISTÄ, eikä se väitä myöskään, että keskiarvo ”jakautuisi geenien ja ympäristön vaikutuksiin” samassa suhteessa kuin varianssi. Heritabiliteetti ei väitä tuosta asiasta mitään ehdotonta ylipäätään.

Jokin ominaisuus voi myös olla täysin geneettinen, mutta sen heritabiliteetti voi silti olla = 0, jos siinä ei ole lainkaan geneettistä vaihtelua kyseisessä populaatiossa, eli sitä ei voida siinä jalostaa. Tuolloin voi tapahtua, että jos populaatioon tuodaan yksi (1) sellainen yksilö, jolla onkin erilaisen kyseisen ominaisuuden antava geeni, niin sen ominaisuuden heritabiliteetti hyppää laakista 0%:sta 100%:in, jos ominaisuus on vielä sellainen ettei ympäristökään siihen vaikuta. Tällainen ominaisuus on esimerkiksi yhden geenin määräämä banaanikärpäsen silmän väri.

Ihmisillä on ajattelussaan suunnattomasti aivan samoja ominaisuuksia (myös) aivan riippumatta mistään "biologiasta" (ja siellä varsinkaan geeneistä) mm. koska kaikki ihmiset konkreettisesta kielestä riippumatta mm. ovat omaksuneet yhteiskunnalta jonkin symbolikielen kommunikaationsa ja myös ajattelunsa välineeksi, ja testeillä mitattava ja niillä määritelty "älykkyys" on sen AJATTELUN (eikä suoraan esimerkiksi "aivojen"!) ominaisuus!


Joku saattaa katsoa, että minä vain "jauhan paskaa" ja ”omia luulojani muiden luule-misista”, miten he muka "saattaisivat käsittää väärin" kaksostutkimuksia. Siksi otan-kin tämän aiheen käsittelytavaksi lainata Vapaa-ajattelijoiden poistettavalta (mm. tä-män takia?) keskustelupalstalta keskusteluja, jotka (linkkeineen) osoittavat eri tahojen käsityksiä, jotka kuitenkin ovat suhteellisen hyvin perehty-neet ainakin ko. tutkimusten populaariesityksiin lehdissä ja netissä.


Noista tutkimuksista on myös jaettu yksi  Professoriliiton ”vuoden professorin” arvo-kin. Ei voi kuin kysyä, että millaisia tumpeloita ja poropeukaloita ne TAVALLISET RIVIPROFESSORIT sitten ollenkaan ovatkaan, jos fanaattinen lasten julkisen päivähoidon vastusta Liisa Keltikangas-Järvinen on jokin "huippu"...!


Mutta asiaan: ohessa keskustellaan oppimisen neurofysiologiasta niillä tiedoilla kuin kunkin keskustelijan saatavissa netissä ja esimerkiksi omassa kirjahyllyssä löytyy. Olen koonnut keskustelun niin, että olen ottanut siihen kaikki ne viestit, jossa esiintyy sana ”heritabilitetti” eri muodoissaan ja sitä tai sillä kommentoidaan jotakin. Muilta osin olen saattanut lyhentää viestejä.Viestien otsikoissa esiintyviä ehkä oudohkoja termejä kuten emergenssi ja jaettu intentio, keskustelun alkuperäisiä aiheita, käsit-telen muissa kirjoituksessani tuon saman sivuston aineistojen pohjalta.


Edelleen haluan todeta, että testeillä määritellyn 'älykkyyden' ainoa mahdollinen tie-teellinen arvo on mahdolliset korrelaatiot joidenkin muiden ilmiöiden kanssa. Niitä on melko vähän, ellei puhuta kaikkein matalimmista arvoista. Tunnetuin taitaa olla, että suurin piirtein saman IQ-tason omaavat näyttävät tykkäävän toistensa vitseistä. (Tämä koskee tiettävästi sekä korkeita että matalia lukemia.) Keskellä on epäilemättä mukavinta tai ainakin laajinta ymmärrystä... Olenkin kuullut sanot-tavan, että "vitsi on kuulijan korvassa". Tosi osuvan vitsin edellytyksiä on, että se menee joiltakin kuulijoilta fiu ja joitakin kolmansia raivostuttaa.


Yksi asia johon huomioni kiinnittyi, kun eilisestä "Älykkyyden päivästä" viime yön yö-radiossa ohi mennen kerran tiedotettiin, oli, että siellä mainittiin Mensan sen hetkinen jäseneksipääsypistemäärä. En tiedä,ovatko skaalat muuttuneet entistä ajoista. Vaati- mustaso tiettyyn pistemäärään nousee koko ajan siinä mielessä, että jos nykyisten vastausten joukkoon skaalataan vaikkapa 50-luvun vastauksia, niillä saa nykyään noin 10 pongoa vähemmän kuin niillä on saanut silloin (Flynnin efekti). Sikäli kuin olen oikein käsittänyt, se pistemäärä on laskenut vaikkapa 60 - 70-luvuilla edellytetystä.


http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/files/imagecache/biggest/domain-1221/kuvat/Studio_20150210_161337.png


MENSAn lasku...


Myös Vanhasen poika, sittemmin pääministeri Matti ja Ahmavaaran vävy, ex-puoluesiteeri ja -maakuntajohtaja Matti Viialainen ovat olleet huomiota (taistolaisissa) herättäneen hyviä kaveruksia

RJK
Crash
RJK

Halosen "marxismin tiedot" ovat saattaneet silloin olla höyrähtäneen prof. Yrjö Ahmavaaran "hengentuotetta", sillä tämän veljenpoika Pekka Ahma-vaara oli Halosen työkaveri SAK:n johdossa, ja Ahmavaaran vävy on "Halosen ohjus" Matti Viialainen.

Oliko Y. Ahmavaara höyrähtänyt jo tuolloin vai vasta jätettyään asemansa äärivasemistolaisen opiskelijanuorison kellokkaana?

Minun mielestäni hän oli jo tuolloin höyrähtänyt.

Minä muistan, kun käytin jossakin SKDL:n Yliopisto-seminaarissa Tampereen Kes-kustalolla hänen vasta ilmestynyttä kirjaansa Yhteiskuntakybernetiikka vastaan heti sen ilmestyessä, Tarmo Malmbergin Hesarissa olleen (ylistävän) arvostelun perus-teella niin vihaisen ja yllättävän puheenvuoron, että se jäi kyseisen seminaarin aino-aksi yleisöpuheenvuoroksi. Sitten myöhemmin monet paikalla olleet, mm. tilaisuuden (muistaakseni) puheenjohtaja,muuan tutkija Pekka Kämäräinen, totesivat, että "kyllä- päs osasit vähäisistä vinkeistä huomata, että missä missä päin mennään!" Vuosi oli jotakin 77 tai 78. Ja meikäläistä ruvettiin aiheetto-masti epäilemään "lande lindfors-laiseksi" vääräoppiseksi, koska tämä ja Ahmavaara olivat tapelleet "marxismin ole-muksesta" (josta molemmat olivat täydellisesti pihalla ainakin tieteenfilosofian osalta).

Matti Viialainenkin taisi olla koko Halosen SAK-ajan (1970–1974) tukevasti taistolainen, nimenomaan puolustuspoliittisten kysymysten asiantuntija?
Oli, ja Tiedonantajan suosikkipoika, jonka kanssa palstatilan määrästä kilpaili vain Sinisalo. Vanhasen taustasta ja verkostoista löytyy mielenkiintoisia havaintoja:

Vasemmistoliittolaiselta keskustelulistalta:

Kosti Koskela kirjoitti:

... Mitäs vielä, ai niin olin tietty myös Varusmiesliiton aktiivijäsen ja osallistuin, muis-taakseni 1978 vuoden Varusmiesliiton liittokokoukseen (tässä onkin mainio aasin-silta nykypäivään), koska ko liiton puheenjohrtajana toimi Viialainen ja varapuheen-johtana, arvaapas kuka, aivan oikein nyk. pääministerimme Vanhanen.

Niihin aikoinen parivaljakko Viialainen-Vanhanen olivat kuin paita ja perse ja jengi jo mietti et onks ne homoja :-D, edustivathan he kuitenkin eri poliittisa suuntia Viialainen oli olevinaan "taistolainen" ja Vanhanen tietty kepulainen.

RK: Eli Matti on siis Tatu Vanhasen poika, ja se toinen vaskistihörhövaari Yrjö Ahmavaara on Matti Viialaisen appi!

... Mutta SEHÄN ON OLLUT SDP ja siellä aivan erityisesti Halonen, joka on noiden ideologian lumoissa ollut!!

Nythän tämä vasta menee todella mielenkiintoiseksi...

Onko HALONEN OLLUT "OTTOPOIKIEN" TALUTUSNUORASSA, vai ovatko ne hörhövaarit jotenkin hänet "lumonneet"? Ties vaikka osaisivat hypnotisoida... Mitäs sinä luulet, Hannu? "

Ahmavaaran ideoita suhteessa marxilaiseen filosofiaan on esitelti täällä: hän pyrki kybernetisoimaan  sitä ja liittyy siten kybenetistisen materialismin linjaan, joka on ns. reduktionistista.



Professori Yrjö Ahmavaaran (1929-2015, vuodesta 1979 Aulin-Ahmavaara) tiedemiesura on monipuolinen. Hän on ollut matemaatikko, fyysikko, psykologi ja yhteiskuntatie-teen metodologian asiantuntija. (Mäki-Kulmala 1998, 7.) Hänen tutkijankuvaansa luonnehtivat - paitsi toimiminen eri tieteiden alueilla - voimakas usko matemaattisten tutki-musmenetelmien relevanssiin ja vahvat, eri elämänvaiheis- sa muuttuneet ideologiset sitoutumiset (Lehtinen 2001).

P(Mf):n [marxilaisen filosofian, HM] lähtökohta on maail-man hahmottaminen yhtenä kokonaisuutena materian liikkeen kautta:

Tiede on osoittanut, että maailma on yhtenäinen kokonai- suus, jossa yksityiset osat, ilmiöt ja prosessit ovat erotta-mattomasti toisiinsa sidottuja. Materian liikunnan erilaiset muodot muuttuvat toisikseen. Elollinen luonto on sidottu elottomaan ja siitä syntynyt.Ihmisten elämä on mahdotonta ilman luonnon kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Ihmisyhteiskunta ei ole luonnon ulkopuolella, vaan on sen erikoinen osa, materian liikunnan erityinen muoto, jossa eivät vallitse ainoastaan yleiset, vaan myös erityiset, vain yhteiskunnalle ominaiset lait.Yhteiskunnallisen elämän eri puolet ovat yhteydessä tosiinsa.

Ahmavaaran käsitys maailman ykseydestä perustuu maail-man matemaattiseen käsitteellistämiseen:”On ilmeistä, että kaikki singulaariset oliot - sellaiset kuin tietty pöytä tai tuo-li, kissani Kalle,osoitteeni ja puhelinnumeroni – ovat mate-maattisessa mielessä eksakteja käsitteitä.” (Ahmavaara 1976, 20). Koostuuko siis maailma matemaattisista oloista?

Voimakkaasti Ahmavaaran ajattelua arvostelevassa teok-sessa Anti-Ahmavaara Heikki Mäki-Kulmala (1998, 96–97) epäilee tällaista tarkastelutapaa: ”On selvää, että jos maa-ilma koostuu tällaisista olioista ja jos niiden suhteet (’yhdis- tymismahdollisuudet’) ovat annettuja,maailma voidaan esit- tää yksikäsitteisesti jonkin matemaattisen teorian avulla – ja myös maailma itse on matemaattinen. Jos nyt joku väittää maailmaa matemaattiseksi, hänen olisi – – – kuvail-tava tyhjentävästi nuo perusoliot ja esitettävä niiden käyttäytymissäännöt.”

Mäki-Kulmala katsoo Ahmavaaran syyllistyvän melkoiseen hybrikseen: ”Jos joku nyt sanoo Ahmavaaran tavoin maail-maa matemaattiseksi,hän väittää samalla myös tuntevansa ja käsittävänsä sen läpikotaisin.”

Laajaa kritiikkiä herättäneessä Yhteiskuntatieteen kyber-neettinen metodologia ja metodologisen positivismin kritiikki -teoksessa 1 (1969, 2.laaj. p. 1970)

2
Ahmavaara (1970c, 12–14, 167–194) todistaa Humen giljotii- nin antipositivistisen kieltämisen avulla P(Mf):n historialli-sen materialismin determinististä välttämättömyyttä ja myös tulevan sosialistisen yhteiskunnan vääjäämättömyyt-tä. Ahmavaara (mt. 240) siis torjuu ”hedelmättömänä ja yh-teiskuntatieteelle tuhoisana” Humen väitteen, ”jonka mu-kaan todellisuuden asiantiloista ei voida missään oloissa päätellä, miten asioiden pitäisi olla”.

”Kun Ahmavaara – – – tietoisesti hylkäsi arvovapauden vaa-timuksen yhteiskuntatieteiden osalta, teki se hänen mu- kaansa mahdolliseksi ulottaa eksaktin tieteen ihanteet ko-ko todellisuuteen, koko inhimilliseen käyttäytymiseen mukaan lukien arvot ja normit” (Mäki-Kulmala 1998, 114).

Ahmavaara tarkastelee yhteiskuntaa kyberneettisenä 3 jär-jestelmänä [ts. systeeminä, HM]. Siinä keskeinen käsite on ergodisuus, itseohjautuvuus (Ahmavaara 1970c, 79 – 80). Suurempi ergodisuus merkitsee suurempaa vapautta, ja se on parempi kuin vähäisempi vapaus. Ergodisuuden lisäämi-nen on objektiivisesti arvokasta. Ahmavaara (1976, 149) määrittelee objektiivisen arvon käsitteen:

Ihmisten elämän helpottaminen ja inhimillistäminen,sen va- pauttaminen alituisen toimeentulokamppailun pakosta koh-ti kaikinpuolista älyllistä ja henkistä kehitystä kehittämällä toimeentulon fyysisiä ja yhteiskunnallisia välineitä, asettaa ihmisten toimille objektiivisia arvopäämääriä, joita voidaan tieteellisesti selvittää tutkimalla tämän vapautumisen objektiivisia tunnusmerkkejä.

P(Mf):n deterministinen eteneminen kohti kommunistista yhteiskuntaa ilmentyy Ahmavaaralla (1976, 214) ’kyberneettisenä kehitysperiaatteena’:
4
Yhteiskunnan käytettävissä olevien tuotantovoimien sääte-lykyvyn kasvu ei vain varmista yhteisön säilymistä ja sen jä-senten fyysistä ja taloudellista turvallisuutta, vaan myös vä-hentää historiallisesti välttämättömän yhteiskuntahierarki-an kokonaismäärää. Tämä merkitsee mahdollisuutta demo-kratisointiin, mukaanlukien luokkahierarkian purkaminen, ja informaatioprosessin vapauttamiseen eli yhteiskunnan jäsenten toiminnan luovuuden lisäämiseen, kuitenkin siten että jäljelle jäävän hierarkian kokonaismäärä ei alita histo-riallisesti välttämättömän hierarkian kokonaismäärää, jonka tuotantovoimien säätelykyky määrää.
1
Yhteiskuntatieteen kyberneettinen metodologia ja metodologisen positivismin kritiikki -kirjan arvioinneista ja niiden synnyttämästä kes-kustelusta ks. myös Ahmavaara (1970a) ja (1970b) sekä (1971), Hintikka (1969) ja (1970), Niiniluoto (1971) ja Pietarinen–Manninen (1969).
2
1. p. ilmestyi v. 1969 nimellä Yhteiskuntatieteen kyberneettinen metodo-logia: Positivismin kritiikki. Olen käyttänyt teoksesta vuonna 1970 nimel- lä Yhteiskuntatieteen kyberneettinen metodologia ja metodologisen po-sitivismin kritiikki ilmestynyttä laajennettua painosta, jossa on mukana myös teoksen herättämää polemiikkia.
3
Ahmavaara (1970c,43) määrittelee:”Kybernetiikka on avointen systeemi- en tutkimista siten,että niiden vuorovaikutusta ympäristönsä tai toisten-sa kanssa kuvataan toisistaan erottuvien (siis numeroitavissa olevien) vaikutuskanavien avulla.”
4
Olen jättänyt pois tekstissä olevan matemaattisen kuvauksen.

Tämän kehitysperiaatteen avulla, tuotantovoimien säätely-kyvyn huomioon ottaen,Ahmavaara (mt.220) konstruoi yh-teiskuntakehitystä, jonka päämääränä - ainakin implisiitti-sesti - on jonkinlainen maltillinen sosialismi (mt.149).

Kykeneekö Ahmavaara todella luomaan P(Mf):n tai ainakin P(Mr):n matemaattisen verifioinnin? Matemaattisen hybrik-sen lisäksi Ahmavaara suhtau- tuu liioitellen Heikki Mäki- Kulmalan (1998) mielestä myös Humen giljotiiniin väittäes-sään sen johtavan äärimmäiseen arvosubjektivismiin.

”Humen laki toteaa kuitenkin vain sen, ettei arvoja voida loogisesti johtaa tosiasioista. Tai täsmällisemmin: tosiasia-lauseitten ja arvolauseiden välinen suhde ei voi olla premissien ja loogisen johtopäätöksen suhde.

Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö arvojen ja tosiasioiden välillä voisi olla monia muunlaisia sidoksia, jotka puolestaan tekevät mahdolliseksi myös tosiasioihin nojaavan rationaalisen arvokeskustelun.”

Arvioidessaan Ahmavaaran Yhteiskuntakybernetiikka-teos-ta (Ahmavaara 1976) Kauko Pietilä (1977, 89) torjuu suora-viivaisesti ’kyberneettisen kehitysperiaatteen’ ja historial-lisen materialismin yhteyden: ’Kyberneettisen periaatteen’ ”esittämä historiallinen välttämättömyys on korkeintaan empiirisen olettamuksen täydentämää,vain kapealta osalta pitävästi todistettua välttämättömyyttä”. Pietilä toteaa Ah-mavaaran kehitysvision poikkeavan Engelsin esittämästä adekvaatista yhteiskuntakehityksen kuvauksesta (ks. En-gels 1973d, 241–242, 297). Samaan ongelmaan törmää Ah-mavaaran matemaattinen kuvailu.Esimerkiksi Ahmavaaran (1976, 209; ks. myös Pietilä, K. 1977, 87) mukaan ”yhteis-kunnan kokonaisprosessin itseohjausalueella D1 on histori-an kussakin vaiheessa ylärajanaan” ultrastabiilisuusalue Dmax, joka on yhteiskunnan tuotantovoimien säätelykyvyn funktio2 eli Dmax = f(s/l).

Pietilä (1977, 89) kiistää tämän riippuvuuden: D:n kompo-nenttien muodostumiseen ei sisälly historiallista välttämät- tömyyttä. Siten, jos lause Dmax = f(s/l) ei pidä paikkansa, ”silloin ei koko kyberneettinen kehitysteoriakaan voi pitää”. Tämän esimerkin kaltaisissa argumentoinneissa (ks. myös Tammilehto 1977) ajaudutaan pian matemaattisen pätevyy-den ohella siihen keskeiseen ongelmaan, miten paljon Ah-mavaaran matemaattinen formulointi tuomitaan suoraan P(Mf):n premissien vastaisena ja toisaalta siihen haastee-seen, voitaisiinko sitä todella käyttää jossain muodossa ainakin P(Mr):n relevanssin vahvistamiseen.
1
Itseohjausalueen Dt ”laajuus lausuu inhimillisen vapautumisen määrän, joka on saavutettu yhteiskunnassa S sen historian hetkellä t” (Ahmavaara 1976, 183).
2
s/l = lisäarvon suhde yhteiskunnan välttämättömien hyödykkeiden määrään (Ahmavaara 1976, 205).


Historiallisessa kontekstissaan Ahmavaaran innovaatiot törmäsivät kahteen seinään. Yhteiskuntatieteen kyberneet-tinen metodologia -kirja sopeutui vielä hyvin 1960- ja 1970- luvun yleisvasemmistolaiseen ilmapiiriin. Yhteiskuntaky-bernetiikka-teoksessa Ahmavaara (1976,216–229) näki sosialismin kehityksen ja olemuksen P(Mf):stä poiketen.

”Kritiikki taistolaisuutta vastaan Yhteiskuntakybernetiikka ilmestyi 1976, kun taistolaisuus oli mahtinsa huipulla. Se ai-heutti pienessä piirissä raivonpuuskan.”(Lehtinen 2001,15.)

Toisaalta Ahmavaaran suhteet myös Helsingin yliopiston filosofian eliittiin olivat ongelmalliset (Mäki-Kulmala 1998, 117 – 118). Näistä jännitteistä kehittyi sitten ideologisesti konservatiivinen Ahmavaara (ks. esim. Ahmavaara 1987 ja 1992).

Heikki Mäki-Kulmalan Anti-Ahmavaara on paitsi kohteensa ajattelun kritiikkiä,myös tekijänsä viime vuosien tuotannol- le tyypillistä oman menneisyyden revisiota, irtautumista ai-emmin ihailemastaan Ahmavaarasta (vrt. Mäki-Kulmala 1998, 8–9). Eksternaaliset tekijät näyttävät siis koko ajan voimakkaasti vaikuttaneen Ahmavaaran ajattelun arvioin-tiin. Ahmavaaran metodologisesti mielenkiintoinen P(Mr):n tulkinta olisi syytä vielä,ideologisesti neutraalimmassa ym-päristössä, nostaa tutkittavaksi. Olisi selvitettävä, mikä on Ahmavaaran ajattelun suhde P(M):n = [(Om, Um, Em, Vm)] eri komponentteihin. 2000-luvun P(Mr):ää voisi kiinnostaa metodologisesti,voisiko Ahmavaaran kyberneettistä lähes-tymistapaa käyttää P(M):n uusien revisioiden verifioimiseen. "

Lisää samaa paskaa:

Europuoskaritiedettä Suomen tieteen huippuyksikössä? (KÄ 2004)