Koska minut on estetty kirjoittamasta Uuden Suomen palstalle, joudun kommentoimaan Heikki Männikön siellä julkaisemaa osuutta kehittelemässämme dialektisen ja historiallisen materialismin opintoaineistossa täällä omassa blogissani.

Tähän minukin blogiini voi myös kommentoida. Suosittelen kommentoimaan molempiin, kenellä Usariinkin on vielä pääsy.

Heikki Männikkö:

Dialektinen ja historiallinen materialismi; oppi materiasta

Dialektinen materialismi ja oppi materiasta

1. Filosofisen materia-käsityksen alkulähteillä

Filosofisen maailmankatsomuksen syntyaikoina filosofit kiinnittivät huomionsa meitä ympä- röivän lukemattomiin esineisiin ja ilmiöihin. Niiden moninaisuuden takaa alettiin etsiä onko niillä mahdollisesti yhteinen alkuperusta (substanssi).Filosofisen tietoisuuden muovautuminen tapahtuu yhdessä maailman materiaalista yhtenäisyyttä koskevan käsityksen syntymisen kanssa. Kysymys materiasta t. aineesta onkin juuri ensimmäisiä filosofian tutkimuskohteita, koska aine on läsnä kaikkialla ja kaikissa ilmiöissä. Jo varhaisina aikoina, alkukantaisen us- konnollis-mytologisen maailmankatsomuksen vallitessa asetettiin ympäröivästä maailmasta erilaisia kysymyksiä: mikä on kaiken olevaisen tarkoitus tai alkusyy, miten ja miksi maailma on olemassa, mitä on aine ja onko sillä jokin yhteinen alkuperusta. Tämä voidaan ymmärtää siten, että nämä kysymykset t. "arvoitukset" olivat konkreettisesti ihmisen todettavissa. Filo- sofian syntyessä pyrki orastava tieteellinen ja teoreettinen ajattelu vastaamaan juuri tällaisiin kysymyksiin.

Kreikassa miletolaiset ajattelijat (Thales, Anaksimenes, Anaksimandros) pitivät alkusyynä (alkusubstanssina) materian konkreettisia muotoja, vettä, ilmaa ja maata. Herakleitoksen alkusubstanssi oli tuli. Anaksimandroksen alkuperuste ei ollut konkreettinen aine, vaan epä- määräinen loputon materia, apeiron. Muinaissuomalaisten eepoksessa Kalevalassa todetaan seuraavasti: "Ilma on emoja ensin, vesi vanhin veljeksistä, rauta nuorin veljeksistä, tuli kerran keskimmäinen". Tämä suomalaiseen mytologiseen tarustoon sisällytetty ajatus maailman alkuperusteista on selkeästi materialistinen. Ei ole sattumaa, että se muistuttaa kreikkalais- ten ajattelijoiden käsityksistä. Lienee niin,että yhteistä alkuperustetta mietittäessä nämä em. elementit olivat luonnollisin lähtökohta. Kun puhutaan "veljeksistä", siinä ilmaistaan ajatus materian yhteismitallisuudesta t. yhteisestä alkuperusteesta. Miletolaisiin nähden Kalevala-tarustosta puuttuu maa. Sen tilalla on rauta. Rauta oli kuitenkin oikeastaan sama kuin maa. Muinaissuomalaisille n. 500-1000 jaa. oli raudanteolla hyvin tärkeä merkitys. Rautaa saatiin suomalmista t. maasta ("raudan alku ruostehesta"). "

RK: Tässä on syytä puhua vaikka "kalevalaisesta kansasta" eikä "muinaisuomalaisisista". Kaleva- lan syntyaika saattaa todellakin olla tuolloin vuoden 500 j.a.a. tienoilla, sillä kyseisessä kan- sanyhteydessä oli kolmen tai neljänlaisia heimoja: suomalaisia (mm. Ilmarinen, Seppo), balt- tilaisia (mm. Väinämöinen, Lemmikäinen) ja germaanisia (mm. Aino, Joukahainen, Louhi), joista germaaniset ovat tulleet Suomeen vasta noihin aikoihin.Suomalaisista nimistä Ilmarinen on volgansuomalainen. Suomeen saapui n.2900 e.a.a.alken itäbalttilasita vasarakirveskansaa, jonka kieli oli jo heidän tullessaan vahvasti suomalaisugrilaisten kielten vaikuttamaa (mitä itä- balttilainen juuri tarkoittaa). Täällä se antoi vaikutteita vanhempaan kantasuomalaiseen kieleen, ja näin kantasuomi ja kantasaame syntyivät.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/10/suomen-kielen-ja-suomalaisten-alkuperaa-vaaristellaan

Sana rauta (rauda) on vasarakirveskieltä, ja se tarkoitti punaista väriä ja surua. Voidaan todel- lakin sanoa suomalaisten tunteen ruosteen ja punamullan hyvin. Metallista raustaa opittiin valmistmaan vasta myöhemmin, taito tuli Suomeen Volgan suunnalta.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/sana-rossija-tulee-muinaisesta-rus-uskonnosta

" Jo varhain muinaiskreikkalaiset ajattelijat loivat atomistisen teorian, joka selitti aineen alku- perustaksi jakamattoman hiukkasen, atomin. Tämän mukaan kappaleiden laatujen erilaisuus määräytyisi niitä muodostavien atomien keskinäisen lukumäärän, -muodon, -sijainnin, - ja -nopeuden erilaisuudesta. Demokritos, n. 400 eaa. oli yksi atomistisen teorian esittäjistä. Se, miten tätä atomiteoriaa kehitettiin, osoittaa, että atomiteorian löytyminen ei ollut pelkästään sattumanvaraisen päättelyn tulos, vaan perustui ympäröivän maailman laajaan filosofiseen tiedostamiseen. Atomistit esittivät, että on olemassa tyhjyys, jossa liikkuvat jakamattomat ainehiukkaset, atomit. Demokritos kiisti atomien kyvyn jakaantua loputtomiin. Sen mu- kaan kappaleessa hiukkasten määrä on suuri, mutta ei äärettömän suuri. Tämä ajattelutapa osui lähelle nykyaikaista käsitystä ja osaltaan sen vuoksi tämä alkusubstanssin esitystapa oli hyvin elinvoimainen. Atomistit esittivät konkreettisesti materian säilymisen periaatteen atomin jakkamattomuuden muodossa. Tämä johti käsitykseen maailman ikuisuudesta ja filosofian peruskysymyksen ratkaisusta materialistisella tavalla. "

RK: Todellakin! Kannattaa muistaa, että kokeellisessa fysiikassa materian häviämättömyy- den lain formuloi aksiomaattisesti vasta Antoine Lavoisier vähän ennen Ranskan vallanku-mousta. Lavoisier osoitti, että palamistuotteet painavat aina enemmän kuin palaneet aineet, joskus kuten hiilivetyjen tapauksessa moninkertaisestikin enemmän.Lavoisierilla oli jo käsitys myös energian säilyvyyden laista amerikkalaisen fyysikon Benjamin Thompsonin kautta (eri mies kuin lordi Kelvin, William Thomson), vaikka tämä ei sitä pystynytkään todistamaan. Lavoisier oli lakimies, Ludvigin vihattujen veronkantajien johtaja, jonka fysiikantiedot olivat pe- räisin Pariisin akateemikkojen pitämästä maailman ensimmäisestä fysiikkalukiosta.Fysiikan akateemikoksi Ludvig nimitti hänet, kun hän kehitti harrastuslabrassaan tehokkaan katuvalon (erityisesti veronkantajien turvaksi...). Lavoisier osoitti myös, että hengitys perustuu täysin hiilen "palamiseen" eli yhdistymiseen happeen. Lavoisier teloitettiin vallankumoustuomioistui- messa hänen roolistaan Ludvigin hallinnossa. kaikki eivät edes pitäneet hänen saavutuksia huppumerkittävinä juuri koska "noin ajateltu iät ja ajat jo muutenkin", mikä ei ole mikään peruste tieteessä. Kolme luutavasti vaikutuvaltaisinta Tiedeakatemian kollegaa kieltäytyivät vetoamasta hänen henkensä säästämisen puoleta: Akatemian pääsihteeri, Kansalliskokouk- sen jäsen, girondisti, yhteiskuntatieteilujä, markiisi Nicola de Condorcet, Kansalliskokouksen puheenjohtaja, girondisti, fysiikan kateemikko Lazare Carnot (sittemmin Napoleonin sotami-nisteri) sekä biologi ja Veraillesin Luonnontieteellisen Puutarhan (ent. Ludvigin luukku) johtaja Jean-Baptiste Lamarck.

Materialismi ei todellakaan lähtenyt noista uuden ajan kokeista, kaikkea muuta. Se lähti ihmiskunnan työkokemuksen teoreettisesta yleistämisestä. Implisiittisesti materian säilyvyyden periaatetta oli jo sovellettu mm. kaikkissa Newtonin laille perustuvissa teorioissa ja malleissa.

" Käsitys materiasta kehittyy

Uudemman ajan filosofit ja luonnontieteilijät kehittivät edelleen atomioppia. Teoria, että aine todella koostuu atomeista vahvistui vähitellen tutkittaessa erilaisten kemiallisten yhdisteiden muodostumista. Se,että eri kemialliset reaktiot tapahtuivat aina alkuaineiden tietyissä määrä- suhteissa, voitiin selittää vain atomiteorian avulla (Dalton, Cay-Lussac, Avogadro ja Mendele- jev). Atomioppi selitti monia kemiaan ja fysiikkaan liittyviä kysymyksiä. Vielä enemmän oli kuitenkin kysymyksiä, joita se ei selittänyt. Atomi oletettiin maailman alkuperustaksi ja hajot-tamattomaksi aineosaksi, jotka voivat vain yhdistyä ja erkaantua sekä vaihtaa paikkaansa maailmassa. Tähän perustuen myös pidettiin mahdollisena, että kaikki materian jo tunnetut liikemuodot (kemiallinen-, biologinen- ja sosiaalinen liike) pelkistyvät viime kädessä atomien liikkeeksi. Tämä johti siihen, että materialismi sai mekaanisen ja metafyysisen muodon. Tällöin 1600 - 1800-luvuilla luonnontieteilijät alkoivat nähdä maailman staattisena, paikallaan pysyvänä, metafyysisenä. Mekaniikka tunnettiin hyvin ja tämän perusteella absolutisoitiin (tehtiin ehdottomaksi) materian liikkeen silloin tunnetut lait (mekaniikka, planeettojen liike). Maailma käsitettiin tasalaatuiseksi, materian tunnettujen liikkeiden toistumiseksi.

Marx ja Engels kritisoivat ankarasti heitä edeltäneen ajan metafyysista ja mekaanista (meka-nistista) materialismia. He tukeutuivat 1800-luvun puolivälin tieteellisiin löytöihin, yhdistivät dialektiikan ja materialismin sekä hylkäsivät metafysiikan ja kehittelivät dialektisen materialis- min ja siihen perustuvaa oppia materiasta (ja liikkeestä! RK).. Muotoutui kokonaan uusi tieteellinen maailmankatsomus.

Luonto osoittautui kuitenkin monimutkaisemmaksi kuin osattiin olettaa.Löydettiin sähkömag- netismi (Ampera, Faraday, Maxwell). Edelleen löydettiin radioaktiivisuus. Atomin todettiin voivan jakautua osiin, elektroniksi ja atomiytimeksi (Thomson, Rutherford, Marie ja Pierre Curie). Kappaleiden avaruudelliset ja ajalliset ominaisuudet havaittiin riippuvaisiksi niiden liik- keen nopeudesta (Einstein). Näitä ilmiöitä ei enää voitu selittää aikaisemman atomiteorian ja mekaniikan lakienavulla. "

RK: Dialectic

(also, dialectics), the doctrine of the most general principles of emergence and development, whose internal source is viewed as the unity of and conflict between opposites.

Minä suosittelisin tälle dialektiikan määritelmälle seuraavanlaista käännöstä:

" Dialektiikka on oppi emergenssin ja kehityksen yleisimmistä periaatteista, joiden sisäinen lähteenä katsotaan olevan dialektisten vastakohtien ykseys ja taistelu. "

(Tässä ei ole kehäpäätelmää, sillä dialektiset vastakohdat on määritelty muualla, ilman viittamista dialektiikkaan selittäjänä.)

" Lenin materialismin kehittäjänä

Näiden uusien tieteellisten löytöjen johdosta 1900-luvun alkupuolella puhkesi mekanistisen maailmankuvan ja metafyysisen materialismin kriisi. Materialismi oli samaistettu atomin jaka- mattomuuteen ja mekaniikkaan. Nyt idealistit tulkitsivat nämä uudet löydöt materialismin ro- mahdukseksi. Lenin arvosteli näitä idealistien väitteitä kirjassaan "Materialismi ja empiriokri-tisismi" (ilm. 1909). Nojautuen Marxin ja Engelsin teoksiin Lenin totesi tieteen uusimpien löy- töjen olevan paras tuki ja osoitus dialektisen materialismin puolesta. Aikaisemman materia-lismin virhe oli sen metafyysisyys. Mikäli atomi olisi jakamaton, olisi myös kehitys rajallista. Dialektisesti kehittyvälle materialle on ominaista sen liikkeen- ja rakenteen muotojen ehty- mättömyys. Leninin mukaan "materia on filosofian kategoria, jolla tarkoitetaan ihmisen aistimuksissaan kokemaa objektiivista todellisuutta, joka jäljentyy, valokuvautuu, hei- jastuu aistimuksissamme ja on olemassa näistä riippumatta." [V.I.Lenin: Materialismi ja empiriokritisismi, 163. Kustannusliike Edistys, Moskova 1977] Tämän mukaan materia-käsite ei ole sidottu sen rakennetta koskevaan määritelmään. Se on loputon määrä mitä erilaisimpia objekteja ja järjestelmiä. Materiaa on kaikki tajuntamme ulkopuolinen todellisuus. Tämän mu- kaan materiaa ovat mm. tavallisen konkreettisen (fysikaalisen) aineen lisäksi alkeishiukka- sista koostuvat valo ja sähkömagneettiset kentät. Materia on olemassa aina materiaalisten järjestelmien muodossa.

Alkuperustetta koskevaa käsitystä dialektinen materialismi muutti ratkaisevasti. Materia on yleinen alkuperusta siten, että se on liikemuotojen, lakien ja yhteyksien ainoa perusta.

Materian muodoista ja luonnontieteellisestä maailmankuvasta

Lenin osoitti filosofiassa, että materian yleistä määritelmää ei saa samaistaa materian raken- teen kanssa, kuten siihen saakka oli tehty. Hän osoitti, että uusien keksintöjen tuloksena ei katoa (kadonnut) materia, vaan katoaa (katosi) se raja, johon saakka olemme (olimme) mate- rian tähän (siihen) saakka tunteneet. "Eilen tietojemme rajana oli atomi, tänään elektroni ja huomenna tämäkin raja katoaa." Leninin aikana tunnettiin vain yksi hiukkanen - elektroni. Tä- nään aineen atomia pienempiä hiukkasia sekä sellaisia hiukkasia,joilla ei ole havaittu sisäistä rakennetta tunnetaan sadoittain. Fysiikka tunkeutuu tänään yhä täydellisemmin hiukkasfysii- kan (hiukkasten) maailmaan ja selvittää materian rakennetta ja maailmankaikkeuden lainalai-suuksia koskevia kysymyksiä. Viimeisimpiä löydettyjä hiukkasia on mm. ns. Higgsin bosoni [Katso kansan ääni 4/12: Dialektinen materialismi ja Higgsin bosoni].

Materia esiintyy maailmankaikkeudessa mitä erilaisimmissa muodoissa.Konkreettisimmassa muodossa tunnemme ympärillämme tavallisen aineen.Se esiintyy mm.kiinteässä- (kivi,metal- lit,puu), nestemäisessä- (vesi,rikkihappo, alkoholi) ja kaasumaisessa (Ilma, kloori, maakaasu) muodossa. Tavallinen tuntemamme aine koostuu atomeista, jotka ovat materian kemiallisen rakenteen pienimpiä osasia. Kuitenkin vain pieni murto-osa maailmankaikkeuden materiasta esiintyy tavallisen aineen muodossa mm. tähtiä kiertävissä planeetoissa, pikkuplaneetoissa, meteoreissa ja pyrstötähdissä. Näissä kohteissa löytyy kiveä (mm. silikaatteja), kaasua (mm. vetyä, metaania), nesteitä (mm. metaania), vesijäätä ja metalleja (rautaa). Suurin osa maailmankaikkeuden tunnetusta aineesta (99 %) sijaitsee tähdissä sekä tähtienvälisessä kaasussa, joissa se esiintyy vety- ja helium kaasuna ns. plasman muodossa, kun atomit korkeassa lämpötilassa ja paineessa menettävät elektronejaan eli ionisoituvat ja saavat sähkövarauksen.

Materia esiintyy myös sähkömagneettisina ym. kenttinä. Ne ovat materiaalisia muodostumia, koostuvat läpi liikkuvista ja välittyvistä hiukkasista, yhdistävät kappaleita toisiinsa ja välittävät vaikutusta. Tällaisia kenttiä ovat mm. magneettikentät, ja sähkömagneettiset kentät (mm. ra- dioaallot ja tavallinen valo). Melko varmoja ollaan siitä, että maailmankaikkeudessa vaikuttava gravitaatio (painovoima) liittyy hiukkaskenttään, jonka välittäjähiukkaseksi arvellaan juuri tätä em. Higgsin bosonia. Lähivuosina saadaan varmasti valaistusta tähän kysymykseen. "

Liittyy ja miten liittyy... Higgsin bosonilla ei ole sellaisenaan mitään tekemistä gravitaation kanssa, vaan se selittää hitaan massan. Higgsin kenttäon ns. kondensaattikenttä, jonka hiukkasominaisuudet tulevat esiin vain äärimmäisen korkeilla energioilla. iggsin kenttä hidas- taa tiettyjen hiukasten liikettä siinä. Myös elektroneista voidaan tehdä kondensaattia äärim-mäisen matalissa enegiatiloissa. Se kondensaatti hidastaa fotoneja, joita Higgsin kenttä taas ei hidasta.

Kuitenkin yleisen suhteellisuuteorian peruhypoteesin mukaan, ja havaitun koeaineiston, hidas ja raskas massa ovat yhtä suuria, mikä jo Galileo Galilei tunnetussa Pisan tornin kivienpudotuskokeessaan osoitti.

Yksi mahdollinen seltys on että on erikseen energialtaan positiinen ja energialtaan negatiinen Higgsin bosoni, jotka syntyvät aina pareittain "tyhjästä" ja joista edellinen selittää hitauden ja jälkimmäinen gravitaation. Silloin käsitys energian säilyvyyden luoteesta muuttuisi täysin tähänastiseen nähden.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/stephen-hawking-esittaa-taysin-uudentyyppista-gravitaatioteoriaa

"Maailmankaikkeudessa esiintyy myös ns.pimeää ainetta,joka voidaan havaita vain välillisesti ja jonka rakennetta ei vielä tunneta. Se ei vuorovaikuta useiden kenttien kanssa ja voidaan ha- vaita vain gravitaatiokentän muutoksena.Universumissa esiintyy myös pimeää energiaa, jonka luonne on täysin tuntematon eikä sillä ei ole mitään yhteyttä pimeän aineen kanssa. Maail-mankaikkeuden energiabudjetista arvioidaan olevan vain noin 4,9 % tavallista ainetta, pimeää ainetta n.26,8% ja pimeää energiaa noin 68,3 %. Plank-sateliitin havaintoihin perustuen nämä luvut mainitsee Kari Enqvist kirjassaan "Ensimmäinen sekunti. [Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti, s. 41. WSOY 2014] "

RK: On syytä suhteutua äärimmäisellä varauksellisuudella "pimeään nergiaan". Maailman "kiihtyvä laajeneminen", josta jjaettiin kökkönoopeli v. 2011, on osittautunut mittausvirheeksi. Kaikki teoriat eivät lainkaan tarvitse "pimeää energiaa", esimerkiksi double relativity -teoriat. Sen sijaan pimeä aine on fakta, ja sen jautumastakin tiedetäänyhtä ja toista. Se muodostaa ikään kuin "avaruuverkon", jonka "solmuissa" galaksit ovat.

 " 2. Liike on materian olomuoto. Materian liikkeessä heijastuu materian kehitys "

(Materia ja liike ovat dialektinen vastakohtari, joita ei ole eikä voi olla ilmantoisiaan, ja myös- kään ei ehdottomasti voida muodollisloogistesti erottaa toisistaan.RK)

" Nykyinen tieteellinen tutkimus osoittaa osaltaan, että maailmassa ei ole mitään liikkeen ul- kopuolella olevaa kohdetta. Planeetat kiertävät aurinkoa ja auringot puolestaan muodostavat galakseja, jossa tähdet kiertävät galaksin keskuksen ympäri. Universumissa Galaksit puoles- taan muodostavat galaksiryhmiä. Galaksit ovat liikkeessä toisiinsa nähden ja etääntyvät sa- malla avaruuden laajenemisen myötä toisistaan. Aineen atomit koostuvat alkeishiukkasista, jotka ovat toisiinsa nähden liikkeessä. Konkreettiset kappaleet ovat mekaanisten liikemuoto- jen välityksellä vuorovaikutuksessa keskenään. (Taivaankappaleet ovat vuorovaikutuksessa taivaanmekaniikan lakien välityksellä. ne ovat tasan samoja mekaniikan lakeja,RK) Maailman- kaikkeudessa tähdet polttavat ydinreaktioissa vety- ja heliumvarastonsa loppuun, synnyttävät lämpöä ja raskaampia alkuaineita ja purkavat lopuksi nova- ja supernovapurkauksina materi- ansa avaruuteen tähtienväliseksi aineeksi. Tähtienvälisestä aineesta muodostuu uusia aurin- koja,joiden ydinprosessien tuloksena syntyy entistä raskaampia alkuaineita.Tähtien ympärille muodostuu alkuaineista kemiallisia yhdisteitä, tiivistyy planeettoja ja muita kierto-laisia. Syn- tyy kemiallisia yhdisteitä ja sopivissa olosuhteissa elämää ja materian sosiaalista liikettä.

Materiasta koostuvien objektien vuorovaikutus maailmankaikkeudessa toteutuu sähkömag-neettisten ja gravitaatiokenttien (vetovoima) välityksellä. Liike on materian olomuoto eli sen erottamaton ominaisuus. (Erottamaton ominaisuus on attribuutti, niitä ovat aika avaruus ja heijastus. Olomuoto ja attribuutti eivät ole sama asia. esimerkiksi kiellinen ajattelu on tajun- nan olemassaolomuoto, mutta tajunnan attribuutti on ennen kaikea heijastus.RK) Liikettä ja materiaa ei voida irrottaa toisistaan. Tämän perusteli jo Engels hyvin laajasti ja kiteytti seu- raavasti: "Ei koskaan eikä missään ole ollut eikä voi olla materiaa ilman liikettä, eikä liikettä ilman materiaa". [Friedrich Engels: Anti-Dühring, s. 66. Kansankulttuuri Oy 1951]

Tätä käsitystä vastaan esiintyy usein hyökkäyksiä Energetiikan (energetismin) kannattajat tarttuvat siihen tosiasiaan, että alkeishiukkasten ja niiden antihiukkasten joutuessa yhteyteen keskenään syntyy fotoneja,jotka ovat sähkömagneettisen kentän alkeishiukkasia (esim.valo). He sanovat materian häviävän ja muuttuvan puhtaaksi energiaksi. Alkeishiukkasten keskinäi- siä lakeja noudattaen materia ei kuitenkaan häviä, vaan siirtyy olomuodosta toiseen. Energia ei ole olemassa irrallaan materiasta vaan on sen ominaisuus. Energia on liikkeen määrällinen mitta ja ilmaisee materiaalisen järjestelmän kykyä tehdä työtä. (Myös massa on materian ominaisuus, ominaisuudet massa ja energia ovat yhteydessä E = mc^2 keskenään. RK)

Materian liikemuodot ja niiden yhteys toisiinsa

Materian liikkeen muodot voidaan luokitella lähtien siitä periaatteesta, että universumissa materia kehittyy historiallisesti. Tällä tavalla esiteltynä materian liikemuotojen luokittelun esitti ensimmäisenä Engels. Hän jakoi materian liikkeen perusmuodot mekaaniseen, fysikaali- seen, kemialliseen, biologiseen ja yhteiskunnalliseen (sosiaaliseen) liikkeeseen. Tämä ajatus lähti periaatteesta, että maailmankaikkeudessa materia kehittyy dialektisesti. Sen mukaan materian rakenne kehittyy aina ensin määrällisesti ja saavutettuaan rakenteellisen huippunsa t. vaiheen, jolloin kehitys ei voi enää edetä sen hetkistä kehityslinjaa noudattaen tapahtuu materian rakenteessa dialektiikan lakien mukainen laadullinen harppaus. Materian liikemuodot ovat juuri tällaisia materian kehityksen askelmia.

(Materian kehitys merkitsee uusien luonnonlakien syntyä entistenpohjalta, näitä "syrjäyttä- mättä". Sitä nimitetään emergenssiksi. Emergenssi tarkoittaa myös uudenlaisten oilioiden syntyä, jotka eivät välttämättä edes ole olioita pelkästään alemman tason lakien suhteen tarkasteltuina. Elollisssa olioissa esimerkiksi ei ole täkeintä, mistä nimenomaisita tietyistä atomeita ne muodostuvat, kuten fysikaalisissa ja kemiallisissa olioissa, vaan millaisten jatkuvasti vaihtuvien atomien suhteellisen stabiileja systeemejä ne ovat. RK)

Engels esitti ajatuksen, että materian kunkin liikemuodon korkein kehityskohta on samalla kehitysportaikon seuraavan monimutkaisemman liikemuodon lähtökohta. Sen mukaan kunkin liikemuodon puitteissa kehitysprosessi saavuttaa määrällisesti korkeimman kohtansa, jossa kyseisen liikemuodon kannalta "valmis kappale" muuttuu samalla seuraavan liikemuodon "soluksi" (Kedrov, Engelsin Luonnon Dialektiikasta, s. 88). "

Tämä on jossakin määrin kyseenalainen juttu: esimerkiksi ihmiseen johtanut biologinen kehi- tys jossakin ryhmässä haarautui usein melko varhaisella kehitystasolla, paralleelia ketystä, esimerkiksi aivojen kasvua tapahtui vähän joka ryhmässä. Ihmiseen jahtaneile linjoille on ollut ominaista lievä erilaistuneisuus ja erikoituminen, ja mm. välttämättömyys syödä sekä kasvi- että eläinruokia. Mutta ei tuosta nyt sen enempää.

" Materian fysikaalinen liikunta

Engels oivalsi ensimmäisenä materian liikemuotojen periaatteet. Kuitenkin materian alkeis-hiukkasrakenne löydettiin vasta 1890-luvun puolivälin jälkeen, kun keksittiin röntgensäteet, radioaktiivisuus ja elektroni. Koska ei tunnettu atomin rakennetta eikä alkeishiukkasteoriaa - tunnettiin vain hyvin mekaniikka - hän käsitteli "Luonnon Dialektiikassaan" erikseen materian mekaanista ja fysikaalista liikettä ja samaisti aineen fysikaalisen liikkeen molekyylien vuorovaikutukseen. "

Francis Bacon oli hyvin lähellä Engelsin materian liikemuotoja teoriassaa materian sustanti-aalisista muodoista, jotka aina koostuvat kyseeisen tason shteellisen itsenäisistä olioista.

" Aineen fysikaalisella liikunnalla ymmärrämme ennen kaikkea materian alkeishiukkasten (atomia pienempien) keskinäisiä yhteyksiä ja vuorovaikutuksia,sekä niihin perustuvia mekanii- kan, sähkömekaniikan, sähkömagnetismin, optiikan, tähtitieteen,säteilyn ja ydinfysiikan yms. piiriin liittyviä ilmiöitä. Niinpä atomi on kokonaisuus, jonka sisäinen rakenne pysyy koossa materian fysikaalisten lakien avulla. Sähkömagneettiset kentät (valo, magneettikenttä) sekä gravitaatiokenttä (tutkimus ei vielä ole paljastanut sen luonnetta) ovat materian alkeishiukkas- ten liikuntaa, fysikaalista liikuntaa, joka pitää yhteyttä ja vuorovaikutusta aineellisten kappa-leiden välillä. Mekaanisessa liikunnassa ovat vuorovaikutuksessa konkreettiset kappaleet ja kohteet. Se kuuluu materian fysikaalisen liikunnan piiriin, koska mekaniikan lait juontavat juu- rensa sähkömagnetismista, painovoimasta jne peruslaeista, joiden alkusyynä ovat materian alkeishiukkasten keskinäiset lainomaisuudet. Lämpö-, ääni- optiikka- ja valo-ominaisuudet voidaan myös selvittää lopullisesti materian fysikaalisten eli alkeishiukkasiin liittyvien ominaisuuksien avulla.

Materian kemiallinen liike

Atomia voimme pitää materian fysiikaalisen evoluution korkeimpana rakenteena, jota kor- keammalle ei alkeishiukkasten keskinäiseen kehitykseen perustuva evoluutio yllä. "

Tämä on hämärää. Atomi on alkeishiukkasten lakien ilmentymä. Aleishiukkaset kten elektro- nit sitovat myös kemiallisia yhdistetä, eivät vain atomeita. Kemilaisten yhdisteiden kohdalla voidaan puhua evoluutiostakin, fysikalinen evoluutio koskee lähinnä noita tähtijuttuja. Alkuai-neiden synty siellä ei kuitenkaan varsinaisesti ole evoluutiota eikä emergennssiäkään, kun  aina syntyy samanlaisia atomeita.

" Kemiallisessa liikkeessä alkuaineiden atomit muodostavat keskenään erilaisia yhdisteitä ja molekyylejä. Niinpä esimerkiksi vesi, alkoholi, kallioperä, sokeri,keittosuola ym. muodostuvat erilaisten alkuaineiden atomien yhteenliittymisestä. Jokaisen alkuaineen atomin sisäinen fysi- kaalinen rakenne, atomin ytimen protonien ja neutronien sekä ytimen ulkopuolisten elektroni- en määrä ym.antavat alkuaineiden atomeille niille tyypilliset kemialliset ominaisuudet. Näiden ominaisuuksiensa avulla kukin alkuaine muodostaa muiden alkuaineiden kanssa yhdisteitä.

Vaikka atomin fysikaalinen rakenne antaa kunkin alkuaineen atomille sen kemialliset ominai-suudet, kemiallista liikettä ei voida samaistaa fysikaaliseksi liikunnaksi. Muodostaessaan yh- disteitä, atomit ominaisuuksiensa perusteella sitoutuvat toisiin atomeihin, mutta eivät hajoa, vaan pysyvät atomeina. Vesimolekyyli sisältää kolme atomia, kaksi vety- ja yhden happiato- min. Alkoholi sisältää kaksi hiili-, kuusi vety- ja yhden happiatomin. Mutkikkaimmat yhdisteet voivat sisältää kymmeniätuhansia atomeita. Erilaiset konkreettiset kappaleet maapallolla, muilla planeetoilla ja tähtien välisessä avaruudessa ovat muodostuneet kemiallisista yhdisteistä, molekyyleistä.

Dialektinen materialismi toteaa, että materian uudet ja korkeammat liikemuodot sisällyttävät itseensä aina sen alemmat liikemuodot.Siksi nykyinen kosmos on "synteesi",jossa atomeis- ta koostuvan makromaailman materia esiintyy rinnakkain alkeishiukkasista koostuvan mate- rian kanssa. Meille näkyvän makromaailman (planeetat, tähdet, galaksit tähtienvälinen materia) liikettä ja kehitystä ohjaavat mikromaailman ilmiöt ja lainalaisuudet. "

Kemiallisen ja fysikaalisen liikkeen erottaminen eri liikemuodoiksi on osin vanhentunutta. Engels kuitenkin teki näin.

" Materian biologinen liikunta

Biologiseksi liikunnaksi sanomme elollisen luonnon liikemuotoja. Biologisen liikunnan perus- tana ovat orgaaniset molekyylit, joiden perustana on hiili. Tämä perustuu siihen, että hiiliato- mit voivat muodostaa toisiinsa sitoutumalla pitkiäkin ketjuja, joihin liittyy myös vedyn, typen, hapen ja hyvin pienissä määrin muidenkin alkuaineiden atomeja. Orgaanisia aineita ovat mm. rasvat, hiilihydraatit, proteiinit, lehtivihreä, vitamiinit, mutta myös yksinkertaisemmat hiilivedyt. Materian biologisen liikunnan (elämän) perustana ovat hyvin monimutkaiset orgaaniset mole- kyylit,joita me sanomme valkuaisaineiksi,amino- ja nukleiinihapoiksi.Monimutkaisiakin orgaa- nisia yhdisteitä syntyy kemiallisen prosessin kautta planeetoilla ja tähtienvälisessä avaruu- dessa. Tiedämme,että maapallolla ns.alkumerissä vallitsivat olosuhteet, joissa oli mahdollista syntyä kemiallisesti monimutkaisia yhdisteitä:valkuaisaineita ja nukleiinihappoja.Ulkoiset olo- suhteet ja kemian omat lainalaisuudet asettavat määrällinen rajan sille miten monimutkaisiksi orgaaniset molekyylit voivat muodostua vapaan kemiallisen evoluution (kehityksen) kautta.

Materian biologinen liike syntyi, kun nämä yksinkertaisimmat valkuaisaineet, amino- ja nukle-iinihapot saivat pysyvämmän olomuodon alkamalla kopioitua ympärillään olevista yksinkertai- simmista molekyyleistä ja tulivat riippumattomimmiksi ulkoisista olosuhteista. Suunnilleen näin toimii elävien olentojen DNA. Engels kykeni jo tekemään johtopäätöksen, että ”elämä on nukleiinihappojen ja valkuaisaineiden olemassaolotapa (-muoto, RK)k.” Kemiallinen rakenne alkoi muuttua ”eläväksi” t. biologiseksi rakenteeksi, kun muodostui ("mutaatio") yhä monimut-kaisempia kopioitumiskykyisiä amino- ja nukleonihappoja (DNA-molekyylejä), jotka kykenivät kaappaamaan rakennuspalikoikseen yksinkertaisempia jo kopioitumalla syntyneitä orgaanisia molekyyleja. Silloin oli kyse "biologisen ravinnon hankkimisesta" ja "olemassaolon taistelus- ta". Elävissä olennoissa valkuaisaineet säilyttävät rakenteissaan koodin (DNA), jonka perus-teella uusi biologisen rakenteeseen (elämään) liittyvä valkuaisaine sekä elävä yksilö syntyy ja kehittyy. Koodivalkuaisaine kopioi järjestyksessä yksinkertaisimmista molekyyleista (ravin-nosta) osasia, joista uusi yksilö muodostuu. Tämän prosessin elollinen elämä myöhemmin kehitti yhä täydellisemmäksi.

Alemmalla asteella elämä esiintyy lähes pelkkinä (viruksen kaltaisina) elollisina molekyylei- nä, jotka kopioituvat ympäristöstään ottamilla aineosilla. Maapallon varhaisella kaudella olo- suhteet antoivat mahdollisuuden tällaisille yksinkertaisille eliöille elää esim. alkumerissä. Kor- keammalla asteella elämä olemassaolon taistelun (käsiteltiin dialektiikan yhteydessä) kautta (jota jo yksinkertaisessa muodossaan valkuaisaineiden syntyminen kopioitumisen kautta on) luo itselleen ympäristöön sopivat puitteet säilyä. Sitähän juuri kaikki eliömuodot ovat. Elämä käyttää rakenteissaan ja toiminnoissaan materian fysiikallisia ja kemiallisia ominaisuuksia, mutta nousee kuitenkin laadullisesti uudeksi korkeammaksi liikunnan lajiksi, koska se säilyt- tää elolliset rakenteet ja muodostaa omien lakiensa avulla korkeampia eliömuotoja.Näin kemi- allinen liike muuttui laadullisesti uudeksi materian biologisen liikkeen muodoksi.

Materian biologisen evoluution dialektiikasta ja mekanismista

Materian biologinen evoluutio kulkee nykytiedon mukaan seuraavasti: Luonnossa eri eliölajien välillä sekä lajin yksilöiden välillä vallitsee kilpailu (olemassaolon taistelu) elintilasta,ravinnosta yms. Jokainen eliölaji kantaa kromosomeissaan suurta, mutta äärellistä määrää perintöteki- jöitä (geenejä, DNA:ta). Lajin yksilöillä on jokaisella hieman toisestaan poikkeava perintöteki-jöiden yhdistelmä t. kombinaatio. Dialektisesti tässä on kyse määrästä. Ne yksilöt jotka lajin sisällä omaavat vallitsevaan tilanteeseen nähden suotuisimmat perintötekijöiden kombinaatiot, kykenevät tuottamaan eniten selviytymiskykyisiä jälkeläisiä ja selviävät luonnon valinnassa parhaiten. Näin nämä ominaisuudet muuttuvat lajin sisällä vallitseviksi ja laji saa uusia piirtei- tä, ominaisuuksia.Koska lajin perintötekijöiden määrä on äärellinen,niin lajin sisällä voi syntyä vain äärellinen määrä muuttuviin olosuhteisiin sopeutuvia yksilöitä. Ulkoisten olosuhteiden muuttuessa radikaalisti eliölaji ei kykene äärettömästi mukautumaan. Tämä merkitsee biolo- gisen evoluution alueella ristiriidan kärjistymiseksi. Tällöin tulee kuvaan mukaan ns. geenimu-taatio. Se on perintötekijöissä tapahtuva sattumanvarainen muutos,jollaisia tapahtuu säännöl- lisesti. Kun laji on sopeutunut hyvin ympäristöönsä, mutaation kautta ei helposti synny kilpai-lukykyisiä perintötekijöitä. Mutta siinä vaiheessa kun olemassaolontaistelu esim: ravinnosta, elintilasta, sopeutumisesta muuttuviin olosuhteisiin kärjistyy,geenimutaation kautta voi syntyä uusia perintötekijöitä, jotka sopeutuvat olemassa olevia lajeja paremmin tilanteeseen. Mutta näin syntyykin sitten aivan uusi eliölaji. Dialektisesti katsottuna tapahtuu laadullinen muutos. Juuri tästä syystä tapaamme toisilleen hyvinkin läheisiä lajeja esim.ahven, kuha ja kiiski sekä lajin sisäistä muuntelua. Mutta toisaalta näin biologinen evoluutio synnyttää toisistaan täysin erilaisia lajeja.Syntyvät esimerkiksi kasvissyöjät ja lihansyöjät. Kaikki ns. ”ekologiset lokerot” löytävät asukkinsa. Samasta syystä kehittyy biologisessa aikajärjestyksessä koko kasvi- ja eläinkunta esimerkkinä vaikkapa kalat, matelijat, linnut, sammakot, nisäkkäät. Saman periaatteen mukaisesti toimii ihmisten harjoittama kasvien ja eläinten jalostus.

Ekosysteemi, työ ja tajunta

Materian biologisen evoluution eri vaiheiden, määrän ja laadun lukuisten vaihtumisten kautta syntyy ympärillämme oleva kasvi- ja eläinkunta, koko ekosysteemi t. biosfääri. Maapallomme ekosysteemiä voidaan pitää yhtenä kokonaisuutena, jossa kaikki osaset ovat kokonaisuuden kannalta välttämättömiä.Tämä seuraa siitä,että sen yhä mutkikkaammat rakenteet voivat syn- tyä vain entisten rakenteiden varaan. Mutta jokaisella kehitysvaiheella äärellinen määränsä, jossa kehitys kohtaa syveneviä ristiriitoja. Ekosysteemin huipulla uusien eläinlajien syntymi- nen ei ollut enää mahdollista,koska vapaana ei ollut uusia ekologisia lokeroita. Ekosysteemin rakenne alkoi saavuttaa pakostakin äärellisen huippunsa, josta kehitys saattoi edetä vain laa- dullisen hyppäyksen kautta. Tässä uudessa laadullisessa vaiheessa lajien joukosta erottui ryhmä,joka oli kehittänyt muista poiketen uuden toimeentulotavan.Näillä ns.kädellisten lajeilla eturaajojen liikkeet yhdistyivät silmien liikkeisiin. Nämä lajit etsivät eturaajojensa avulla ravin- toa, hyönteisiä, hedelmiä yms. Ne esiintyivät sosiaalisena laumana. Näillä lajeilla syntyi uusi toimintatapa, työ, joka alkoi muuttua valintaa ohjaavaksi tekijäksi. "

RK:Vain ihmisellä on sanan ontologisessa merkityksissä työtä, jossa työn tulos on annakkon te- kijän suunnittelema. Eläimilläkin esiintyy kuitenkin tylalujen käyttöä,ja joskus niiden teke- mistäkin. Se ohjautuu vähän eri periaatteella. Simpanssilta voi mannä kahdeksan vuotta eli koko lapsuusikä oppia rikkomaan kookospähkinäöitä valiten siihen tehokkaat välineet ja pai- kat jne. Aikisena eivät enää sitä opi ollenkaan,elleivät ole pentuna olleet sen työn tuttuja. Se on vähän kuin itsessään kilei ihmisellä siinä suhteessa. Aikuinen ihminen oppii sen homman viidessä-toista minuutissa, kun joku näyttää ja selittää.

" Tässä vaiheessa kaikki perinnölliset ominaisuudet,jotka vahvistivat näiden lajien ominaisuuk- sia vaikuttaa työn avulla ympäristöönsä, antoivat mahdollisuuden selvitä luonnon valinnassa parhaiten. Tällaisia ominaisuuksia olivat esim: käden rakenteen kehittyminen; pystykäynnin kehittyminen, joka vapautti kädet työhön; käden ja silmien yhteistyön tuloksena työkalujen valmistuksen ja käytön omaksuminen. Tällainen toiminta edellyttää kuitenkin asioiden oppi- mista ja säilyttämistä muistissa. Niinpä asioille tuli kehittää ilmaisut, jotka jokainen lauman jäsen ymmärsi. Työhön soveltuvan anatomian kanssa samanaikaisesti tuli kehittyä aivojen rakenne ymmärtämään ja muistamaan puhekielen ilmaisut. Kaikki tämä saattoi tapahtua vain "lauman" (yhteiskunnan ) sisällä, koska ainoastaan yhteisössä puhekielen ilmaisut säilyivät muistissa ja rikastuivat määrällisesti. Tutkijat ovat selvittäneet ihmissuvun kehitystä hyvin tarkkaan. Nykyihmisen kehitys alkoi n. 3-4 miljoonaa vuotta sitten. Selkeästi voidaan nähdä, että tänä aikana eläneet ihmislajit muistuttavat aikaskaalassa yhä enemmän nyky-ihmistä em. ominaisuuksiensa osalta. Viimeiset ihmislajit: Cro Magnonin ihminen ja Neandertalin ihminen elivät n.100000-30000 vuotta sitten ja muistuttivat hyvin läheisesti nykyihmistä. Nyky- ihminen ilmaantui n. 50000 vuotta sitten ja eli todennäköisesti Neandertalin ihmisen kanssa rinnakkain vuosituhansien ajan. "

Cro magnon oli nykyihminen, vieläpä valkoihoinen europidi.

" Materian yhteiskunnallinen liike

Varhainen alkuyhteiskunta (lauma) muodosti sen ympäristön,jossa pystykäynti, työ, puhekie- li, aivot yms. kehittyivät nyky-ihmisen tasolle. Mutta samalla tapahtui näiden synteesinä mer- kityksellinen asia.Aivojen rakenteen, työmenetelmien,puhekielen sanojen määrällinen kehitys yhdessä yhteisön määrällisen rakenteen kehityksen kanssa johtivat tajunnan syntymiseen. Ihmiselle kehittyi ajattelu, rationaalinen tajunta, jonka turvin ihminen kykeni käsittelemään ja suunnittelemaan asioita ennakkoon. Tajunnan ja työn kehittyminen merkitsi suurta laadullista harppausta materian kehityksessä.Ihminen kykeni rakentamaan ympäristöään,mukautumaan ulkoisiin muutoksiin nopeammin, kuin biologinen evoluutio kykeni tuottamaan uusia lajeja. Ih- minen kehittyi viimeisenä vaiheena ekosysteemissä yhteiskunnallisen ja biologisen evoluution vuorovaikutuksessa. Ihmisen tajunnan syntyminen oli riippuvainen täysin yhteiskunnan kehi- tyksestä, koska ainoastaan sosiaalinen yhteisö kykenee tallentamaan ja lisäämään työtapoja ja sille välttämättömiä ilmaisuja. Ihmisen jälkeen biologinen kehitys ei enää tuota uusia korke- ampia lajeja. Dialektiikasta kuitenkin tiedämme, että kehitys on kaiken materian ominaisuus, eikä se voi pysähtyä.Tässä tapahtuukin kehityksessä laadullinen harppaus.Totesimme jo,että yhteiskunta oli välttämätön ympäristö siinä biologisessa evoluutiossa, joka johti nykyihmi- seen. Jo Marx totesi, että ihminen on yhteiskunnallinen eläin Ihminen ei voi olla olemassa yh- teiskunnan ulkopuolella. Biologinen evoluutio ihmisen kohdalla on päättynyt, mutta yhteiskun-nallinen evoluutio jatkuu. Samoin kuin "elämä on aminohappojen ja nukleonihappojen olemas-saolotapa" on yhteiskunta ihmisen olemassaolotapa. Engelsillä oli suuri oivallus se, että yh- teiskunnallinen liikunta on materian liikunnan yksi laadullinen muoto.Yhteiskunnassa ihminen kehittyy tietojensa ja taitojensa osalta ja samalla kehittyy yhteiskunnan rakenne ja materian kehitys on näin noussut uudelle tasolle. Samoin kuin ihmisen tiedot kehittyvät dialektiikan la- kien mukaan, kehittyy myös yhteiskunta dialektiikan lakien mukaan. Yhteiskuntakehitystä ja yhteiskunnallista liikettä tutkimme mm. kansantaloustieteen, historiatieteen ja historiallisen materialismin filosofian kautta. Näiden kautta voimme erottaa mm. yhteiskuntakehityksen eri vaiheet: alkuyhteisöllisen, orjanomistusyhteisöllisen, feodalistisen, kapitalistisen sekä kommunistisen (sosialistisen) yhteiskuntamuodon.

3. Materian olomuodot: avaruus ja aika

Tarkastelemmepa mitä tahansa ympärillämme olevaa kappaletta tai materiaalista muodostu- maa voimme todeta niillä liikkeen lisäksi niillä olevan myöskin muita ominaisuuksia,jotka ovat kiinteästi sidotut materiaan. Yksi tällainen ominaisuus on "avaruus". Kaikilla materiaalisilla kohteilla on oma avaruudellinen tila sekä tila missä ne liikkuvat, tietyt ulottuvuudet, asema ja sijainti muiden kohteiden joukossa. Kaikki materiaaliset kohteet tarvitsevat tilan ja ulottuvuu- den ja myöskään tilaa t. avaruutta ei voi olla olemassa ilman materiaa. Kosmoksen täyttävät meille näkyvät materiaaliset kohteet sekä erilaiset hiukkaskentät, pimeä aine ja pimeä ener- gia, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja muodostavat  yhden kokonaisuuden (yksey- den). Avaruus on liikkeen ohella materian olomuoto.

Toinen liikkuvaan materiaan kiinteästi sidottu ominaisuus on aika. Liiketilat ja kehitysvaiheet seuraavat toisiaan peräkkäisessä järjestyksessä. Olioiden kehityksessä voidaan osoittaa tie- tyt vaiheet ja olotilat. Kaikilla liikevaiheilla on alku ja loppu tai kesto eli aika. Ilmiöiden peräk-käisyyttä, kestoa ilmaisemme ajan yleiskäsitteellä.Aika on myös liikkeen ja avaruuden ohella materian olomuoto. Lenin totesi: "Maailmassa ei ole mitään muuta kuin liikkuvaa materiaa ja liikkuva materia ei voi liikkua muutoin kuin avaruudessa ja ajassa". Aikaisemmin määritte- limme materian objektiiviseksi todellisuudeksi, joka on olemassa tajunnastamme riippumatta. Liike, avaruus ja aika ovat myös objektiivista todellisuutta, mutta ne ovat sitä vain kiinteästi sidottuna materiaan. Liike, avaruus ja aika materian olomuotoina eivät voi olla itsenäisinä, absoluuttisina materian ulkopuolella.

Aiemmin 1600-1800-luvuilla mekanistinen maailmankatsomus tunnusti ajan ja avaruuden ob- jektiivisuuden. Siinä oletettiin kuitenkin, että aika ja avaruus ovat muuttumattomia ja irrallaan materiasta. Avaruutta pidettiin tyhjänä tilana, joka ei mitenkään ole riippuvainen materiasta. Samaten aikaa pidettiin tasaisena virtana, joka ei myöskään ole mitenkään sidottu materiaalisiin prosesseihin.

Avaruudesta ja ajasta totesi jo Engels: "Materian kumpikaan olomuoto ei luonnollisesti ilman materiaa ole mitään, ne ovat tyhjiä kuvitelmia, abstraktioita, jotka ovat olemassa vain pääs- sämme".Voimme hyvin päätellä,että kun liike avaruus ja aika ovat kiinteästi sidotut materiaan, niin yhtä näistä ominaisuuksista muutettaessa, muuttuvat muutkin ominaisuudet.

Tiede on todistanut, että ei ole olemassa materiasta irrallaan absoluuttista aikaa tai absoluut- tista avaruutta. Einstein (1879-1955) selvitti suhteellisuusteoriassaan ajan ja avaruuden yhtey- den liikkuvaan materiaan. On myös kokeellisesti osoitettu, että kappaleen liikenopeuden lä- hetessä valon nopeutta kappaleen pituus vähenee lepotilassa olevaan kappaleeseen nähden. Samalla nopeuden lisääntyessä ajan kulku hidastuu.

Liiketilan muutokset avaruuden ja ajan ominaisuuksiin ilmenevät tarkoissa mittauksissa jo esim.avaruuslentäjien kiertäessä avaruusaluksilla maapalloa,mutta ne ilmenevät selvästi vasta liikkeen nopeuden muutoksen lähetessä valon nopeutta. Avaruuden ja ajan muutos ei ole sat- tumanvaraista, vaan ne ovat tarkassa matemaattisessa yhteydessä toisiinsa. Nykytiede vah- vistaa dialektisen materialismin mukaisen käsityksen ajan ja avaruuden objektiivisuudesta ja kiinteästä yhteydestä liikkuvaan materiaan.

4. Maailmankaikkeus on ykseys - kehittyvä kokonaisuus

Edellä todettiin miten materian liikkeen muodot voidaan luokitella, lähtien siitä periaatteesta, että materia kehittyy dialektis-historiallisesti. Nykytieteen saavutusten ja dialektisen materia-lismin filosofian avulla voimme luoda eheän näkemyksen maailmankaikkeuden kehityksestä. Materian liikunnan perusmuodot, fysikaalinen-, kemiallinen-, biologinen- ja yhteiskunnallinen liikunta ilmaisevat niitä laadullisia hyppäyksiä, joiden kautta maailmankaikkeus on kehittynyt nykyiseen vaiheeseen.

Kieltämisen kieltämisen lain yhteydessä esitettiin, miten kehityksellä on aina määrätty suun- ta,yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan ja miten kehitysprosessissa uusi laatu sisällyt- tää itseensä vanhan laadun parhaita ominaisuuksia. Kehitys jättää jäljet, joiden avulla voimme tarkastella menneitä aikoja. Materian liikunnan perusmuodot ovat tällaisia jälkiä, koska alem- mat liikunnan muodot sisältyvät alisteisessa muodossa korkeampiin liikunnan muotoihin. "Katsommepa" miten etäälle maailmankaikkeuteen tahansa, niin löydämme sieltä samat fy- siikan ja kemian lainalaisuudet,kuin mitä tunnemme omassa aurinkokunnassamme. Kosmok- sen ymmärtämisessä nykytiede ja kosmologia on sadassa vuodessa päässyt hyvin pitkälle. Tiedetään, että 13,8 miljardia vuotta sitten kosmos lähti laajenemaan ("alkuräjähdys"), jonka jälkeisessä kehityksessä maailmankaikkeus on kokonaisuutena saavutti nykyiseen muotonsa.

"Alkuräjähdys"

Edellisessä luvussa käsiteltiin kohdassa Dialektiikan peruslakien tarkastelua sitä miten neuvostofilosofit eivät hyväksyneet tieteellistä näkemystä "alkuräjähdyksestä". "

toiset hyväksyivät ja toiset eivät. Koko idean on esittänyt alun perin myöhemmin länteen siirtynyt Georgi Gamov niin ikään neuvotoliittlaisen Aleksandr Gamovin ns. koskmologisten amllien pohjalta, jotka perustuivt yleiselle suhteellisuusteorialle. Vuoden 1972 Marxilais-leniniläisen filosfian perusteissa se on esitetty sianmukaisesti, joskaan ei varmana faktana.

" Nykyisen käsityksen mukaan maailmankaikkeuden aine oli n. 13,7 miljardia vuotta sitten yhdessä pisteessä valtavan kuumana "alkeishiukkaspuurona". Tästä se lähti laajenemaan, jonka edetessä kosmos jäähtyi, alkeishiukkaset alkoivat järjestäytyä ensin protoneiksi ja neutroneiksi ja myöhemmin atomeiksi. Kosmoksen tiheyden alentuessa valon hiukkaset fotonit pääsivät etenemään ja universumi muuttui läpinäkyväksi. Atomit alkoivat järjestäytyä tähdiksi ja planeetoiksi sekä tähtijärjestelmiksi (galakseiksi) ja tähtien planeetoiksi. Yksin-kertaisimmat alkuaineet (vety ja helium) syntyivät heti alkuräjähdyksen alussa. Raskaammat alkuaineet syntyivät heti laajenemisen alun jälkeen muodostuneissa ensimmäisissä tähdissä ja levittäytyivät niiden purkautuessa universumiin. Tähtien välisessä avaruudessa sekä tähtien planeetoilla syntyi materian kemiallinen liike ja myöhemmin biologinen elämä ja lopulta mate- rian yhteiskunnallinen liike, joista meillä tällä hetkellä on esimerkkinä vain oma maapallom- me. Kehityksen tuloksena syntyi nykyisen kaltainen maailmankaikkeus, joka jatkaa edelleen laajenemistaan. Tämän teorian paikkansapitävyys on tänään osoitettu aivan kiistattomasti ja perusteet sen ymmärtämiselle olivat selkeät jo 1960-luvulla. Edvin Hubble osoitti v. 1923 And- romeran tähtisumun (tähtijärjestelmän) sijaitsevan Linnunratajärjestelmän ulkopuolella.Saman vuosikymmenen lopulla hän osoitti, että tähtien spektreissä näkyy spektriviivojen siirtyminen punaisen suuntaan aina sitä enemmän, mitä etäämmällä tähdet meistä sijaitsevat. Tästä teh- tiin jo silloin johtopäätös, että tähdet etääntyvät toisistaan (Dopler-ilmiö) ja maailmankaikkeus laajenee. Silloin arvioitiin, että maailmankaikkeuden aine on ollut yhdessä "kasassa" n. 10-20 miljardia vuotta taaksepäin, jolloin se ns. "alkuräjähdyksen" vaikutuksesta lähti laajenemaan. George Gamov ennusti jo 1940-luvulla, että alkuräjähdyksen alkuvaiheessa täytyi muodostua kosmisen taustasäteilyn. Sen olemassaolo vahvistettiin mittauksin 1960-luvulla. Muita todis- teita alkuräjähdysteorian puolesta ovat mm. keveiden alkuaineiden arvioitu määrä, galaksien kehitys ja jakaantuminen universumissa sekä vanhimpien tähtien iän vastaavuus alkuräjäh-dyksen alun kanssa. Aivan uutena todisteena on äsken löydetty maailmankaikkeuden alun inflaatiovaiheen gravitaatioaaltojen synnyttämä taustasäteilyn B-moodin polarisaatio. Tänään kukaan fyysikko tai kosmologi ei epäile teorian todenperäisyyttä. "

R: B-moodin polarisaatio on tunnettuakin tunnetumpi väärä häly.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/vuosisadan-tiedeloyto-oli-sittenkin-mittausvirhe
Vuosisadan tiedelöytö oli sittenkin mittausvirhe

Nyt se varmistui: Vuosisadan tiedelöytö oli sittenkin mittausvirhe

ESA, Planck Collaboration

Tältä näyttää Planck-luotaimen kokoama kartta maailmankaikkeudesta, joka oli vajaan 400000 vuoden ikäinen. Värien vaihtelu kuvaa hienoisia lämpötilavaihteluja avaruuden kosmi- sessa taustasäteilyssä.

wwwPlanck

Tältä näyttää Planck-luotaimen kokoama kartta maailmankaikkeudesta, joka oli vajaan 400000 vuoden ikäinen. Värien vaihtelu kuvaa hienoisia lämpötilavaihteluja avaruuden kosmi- sessa taustasäteilyssä.

Ulkomaat | 23.9.2014 | 10:42 | Päivitetty 10:4330

Vesa Vanhalakka, Aamulehti

Maaliskuussa vuosisadan tiedelöydöksi julistettu tutkimustieto gravitaatioaaltojen havaitse-misesta on kokenut jälleen ison takaiskun. Tulos on lähes sataprosenttisesti väärä.

Löydön näyttävässä lehdistötilaisuudessa tuolloin julkistanut Bicep2-ryhmä ei ollut ottanut huomioon avaruuspölyn vaikutusta. Ryhmän gravitaatioaaltojen jäljeksi kosmisessa tausta-säteilyssä luuleman signaalin aiheutti kosminen avaruustomu.

Yksi asia on kuitenkin jo tässä vaiheessa varma: maaliskuussa Bicep2-ryhmälle povattu Nobel-palkinto jää pokkaamatta.

Havainnon painovoima-aalloista osoitti vääräksi Euroopan avaruusjärjestön ESA:n Planck-luotaimen tutkimusryhmä.

Viesti maailmankaikkeuden ensi hetkistä

Planck-luotain on rakentanut vuosien ajan hyvin tarkkaa karttaa avaruudesta leijuvasta kosmi- sesta taustasäteilystä. Kosminen taustasäteily on lähtöisin ajalta 380 000 vuotta maailman-kaikkeuden syntymisen jälkeen, kun valo vapautui alkuplasman vankeudesta.

Gravitaatioaallot ovat 13,8 miljardia vuotta sitten tapahtuneen alkuräjähdyksen aivan ensim-mäisinä hetkinä syntyneitä aaltoja. Albert Einsteinin suhteellisuusteoria ennustaa aaltojen olemassaolon. Niitä ei ole vielä nähty sillä havaitseminen on hyvin vaikeata.

Gravitaatioaaltojen löytyminen olisi kosmologeille eli maailmankaikkeuden rakenteen tutki-joille iso asia, sillä niiden avulla voidaan nähdä aivan alkuräjähdyksen ensimmäisiin hetkiin. Toistaiseksi sinne on kurkistettu vain teoreettisten laskelmien avulla.

Gravitaatioaaltojen löytyminen kertoisi myös sen, että kiistelty teoria varhaisen maailman-kaikkeuden inflaatiosta olisi totta. Teorian mukaan maailmankaikkeus laajeni heti alkuräjäh-dyksen jälkeen salamannopeasti, jopa valoakin nopeammin, valtaisaksi.

Avaruuspölyä on oletettua enemmän

Kosmologit ovat laskeneet, että gravitaatioaallot ovat jättäneen jäljen taustasäteilyyn.Tuo jälki on nimeltään B-moodin polarisaatio. Sen pitäisi erottua tietynlaisena kosmisen taustasäteilyn korkkiruuvimaisena kiertymisenä.

Tuon B-moodin Bicep2-ryhmä luuli nähneensä.

Jo tutkimuksen ilmestymisen aikoihin moni kosmologi epäili tulosta ja sanoi, että B-moodi-jäljen kaltaisen jäljen on saattanut aiheuttaa avaruustomu.

Juhannuksen tienoilla Bicep2-ryhmä myönsi itsekin Physical Review Letters -tiedejulkaisus- sa, että he eivät lisätutkimusten jälkeen olleet pystyneet täysin sulkemaan pois mahdollista avaruuspölyn vaikutusta.

Nyt Planc-tutkijat ovat tutkineet tarkkaan juuri sen alueen taivaankannesta, jota Bicep2 oli mitannut. Planckin säteilykartta on tarkin kosmisesta säteilystä koskaan tehty, sillä se on kartoittanut säteilyä peräti yhdeksällä eri aallonpituudella.

Tulos oli selvä: alueella on enemmän avaruuspölyä kuin mitä Bicep2:n tutkimuksessa on otettu huomioon.

- Valitettavasti tutkimuksemme kertoo, että kyseisellä taivaankannen alueella kotigalaksimme pölyn ja kaasun vaikutusta ei voida sulkea pois tutkimuksesta, Carlo Baccigalupi Planck-ryhmästä sanoo maanantaina julkaistussa tiedotteessa.

Planck-ryhmä on aloittanut yhteistyön Bicep2-ryhmän kanssa. Tarkoituksena on selvittää tarkkaan, mikä mittavirheen on aiheuttanut.

Tiedolla voi olla käyttöä, kun tutkijat yrittävät jatkossa pyydystää gravitaatioaaltoja. "

****
Uusi tutkimus väittää: Alkuräjähdystä ei ollutkaan

"Yleisesti hyväksytyn teorian mukaan maailmankaikkeus sai alkunsa alkuräjähdyksestä 13,8 miljardia vuotta sitten. Physics Letters B -tiedelehdessä esitellyn uuden mallin mukaan maail-mankaikkeus on kuitenkin saattanut olla olemassa aina. Aiheesta kirjoittaa phys.org-sivusto.

Teoria alkuräjähdyksestä nojaa Einsteinin yleiseen suhteellisuusteoriaan. Teorian ongelmana on, että matemaattinen malli pystyy selittämään vain sen, mitä tapahtui heti alkuräjähdyksen jälkeen. Alkuräjähdystä ennen kaiken on ajateltu sijaitsevan yhdessä äärettömän tiheässä pisteessä.

Ongelmana on, että tästä singulariteetiksi kutsutusta tilasta ei tiedetä juuri mitään. Varmoja todisteita sen olemassaolosta ei ole, ja joidenkin fyysikoiden mukaan se saattaa olla pikem-minkin suhteellisuusteorian puutteellisuuden seuraus kuin todellinen luonnonilmiö.

– Alkuräjähdyksen singulariteetti on yleisen suhteellisuusteorian suurin ongelma, koska fysii- kan lait eivät näytä pätevän siellä, Ahmed Farag Ali – toinen mallin kehittäneistä fyysikoista – sanoo phys.orgin haastattelussa.

Kvanttimekaniikkaa ja suhteellisuusteoriaa

Alin ja Saruya Dasin luoman mallin mukaan universumilla ei ole alkua eikä loppua. Heidän mallinsa täydentää Einsteinin suhteellisuusteoriaa kvanttikorjauksella, jossa malliin otetaan mukaan kvanttimekaniikan ilmiöitä.

Phys.orgin mukaan fyysikot korostavat, että kvanttikorjausta ei ole tehty tarkoitushakuisesti siten, että alkuräjähdyksen singulariteetti saadaan eliminoitua, vaan tulos on korjauksen luonnollinen seuraus.

Heidän mallinsa on kvanttikorjattu versio niin sanotuista Friedmanin yhtälöistä, jotka kuvaavat universumin laajentumista ja kehittymistä suhteellisuusteorian puitteissa.

Vaikka uusi malli yhdisteleekin kvanttifysiikan ja suhteellisuusteorian elementtejä, ei se ole vielä täydellinen kvanttigravitaation teoria, joka yhdistäisi painovoiman ja kvanttimekaniikan toisiinsa. Ali ja Das kuitenkin uskovat tulostensa pätevän, kun tällainen teoria joskus saadaan muodostettua, phys.org kirjoittaa.

Alin ja Dasin mallissa maailmankaikkeus on täynnä eräänlaista kvanttinestettä, joka koostuu gravitoneista - massattomista partikkeleista, jotka toimivat painovoiman välittäjinä. Gravitoneja on etsitty jo pitkään, mutta toistaiseksi niiden olemassaolosta ei olla saatu kokeellisia todisteita. "


Tuo "kartta esiteltiin jo 2003 "absoluuttisen varmana todistettsta justiin tietynlaisesta alkurä-jädyksestä,itsensä Bilderberg-Matti Apusen Aamulehdessä, ja minä silloin jo ärisin, että "tuo ei todista mitään, sillä voi olla satoja muita selityksiä, niin ontologia kuin mittausteknisiäkin.

Minä tästä silloin kirjoitin Kansan Ääneenkin, ja täällä on se juttu. Tuo kohta 1. on varmasti väärä häly, tekijäkin on siirtynyt fysikaaliten ilmiöiden valokuvaajaksi.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/373591?page=1#377254



" On vaikea ymmärtää, että monet marxilaiset filosofit eivät osanneet nähdä tämän teorian paikkansapitävyyttä 1960 luvulla. Silloisissa teoksissa kyllä painotettiin oikein esim: Engelsin löytämien materian liikunnan muotojen merkitystä sekä materian, ajan, avaruuden ja liikkeen kiinteää yhteyttä toisiinsa ja käsitystä siitä, että maailmankaikkeus on yksi kokonaisuus yms. Mutta maailmankaikkeuden rakenne esitettiin niissä enemmänkin staattisena kuin dia- lektisena. Ajateltiin,että avaruudessa syntyy uusia tähtiä toisten sammuessa ja näin kosmok- sen rakenne säilyy pitkään samanlaisena. Ei nähty sitä, että uusien tähtien syntyessä mate- riasta, joka on peräisin vanhojen tähtien tuhoutuessa avaruuteen levittäytyvästä materiasta, muodostuvat tähtien uudet sukupolvet yhä raskaammista alkuaineista. Dialektisestikin ajatel- len näin esitetty määrällinen kehitys ei voi olla ikuinen, koska alkuaineiden määrä fysiikan lakien perusteella on rajallinen. Tieteen uusia löytöjä ei osattu Leninin 1908 esittämällä tavalla yleistää dialektis-materialistiselta perustalta. [Katso edellinen luku: dialektiikan peruslakien tarkastelua ]

"Alkuräjähdyksen" filosofinen tulkinta

Tieteellinen tutkimus on selvittänyt alkeishiukkasten keskinäisiä lakeja ja vuorovaikutuksen muotoja sekä löytänyt lukuisia uusia alkeishiukkasia. Maailmankaikkeuden aineen ollessa yhdessä "kasassa", aine ei koostunut atomeista vaan alkeishiukkaset olivat lähes kiinni toi- sissaan nykymaailmasta poikkeavilla vuorovaikutusperiaatteilla. Nykyfysiikan ja kosmologian tutkimus lähestyy tätä vaihetta. Filosofisesti voisimme päätellä, että ennen "alkuräjähdystä" oli aika jolloin materian alkeishiukkasten vuorovaikutussuhteet kehittyivät määrällisesti vaihee- seen, jolloin alkoivat syntyä atomeihin johtavat rakenteet sekä yksinkertaisimmat atomit. "Al- kuräjähdyksen" yhteydessä tapahtui atomien ja atomiin johtavien materian rakenteiden synty-minen. Loogisesti voimme päätellä sitä ennen olleen "aika", jolloin oli vain alkeishiukkasten keskinäistä, materian fysiikallista liikuntaa.Tämän liikunnan määrällisen kehityksen tuloksena tuli eteen vaihe, jolloin alkeishiukkasten rakenteiden keskinäinen kehitys oli saavuttanut mää- rällisen huippukohtansa. Silloin syntyi materian kehityksessä uusi laadullinen vaihe. Alkoivat syntyä atomit ja niihin johtavat rakenteet.

Tätä vaihetta sanomme "alkuräjähdykseksi". Miksi tämä vaihe oli laadullisesti uutta materian kehityksessä? Silloin alkoivat muodostua atomit. Ne ovat materian yksikköjä, jotka eivät enää muutu, vaan ovat perustana materian laadullisesti uudelle, kemialliselle liikunnalle. Engelsin logiikkaa seuraten voimme todeta: Materian fysiikallisen liikunnan kehityksen korkein vaihe atomi muodostui materian kemiallisen liikunnan soluksi. Edelleen kemiallisen liikkeen korkein vaihe amino- ja nukleonihapot muodostivat materian biologisen liikkeen perusyksiköt.Ja mate- rian biologisen liikunnan korkein vaihe työ ja tajunta muodosti materian yhteiskunnallisen liikunnan perustan.

Tiedemiesten esittäessä arvioita "alkuräjähdyksestä" huomaamme joitain mielenkiintoisia seikkoja. Kaikki tapahtumat tapahtuivat nykyiseen aikakäsitykseen verrattuna hyvin nopeasti. Samaten silloinen maailmankaikkeus, joka mahtui jopa atomiakin pienempään tilaan alkoi nopeasti laajenemaan. Näitä tietoja voimme pitää selkeänä osoituksena ajan, avaruuden, liikkeen ja materian ykseydestä. Atomiin johtavien rakenteiden alkaessa muodostua, olivat materian keskinäiset liikesuhteet nykyiseen verrattuna aivan erilaisia. Sen ajan tapahtumat me näemme hyvin nopeina muutoksina. Atomien alkaessa muodostua alettiin vasta lähestyä nykyisen kaltaisia aikasuhteita. Samoin tapahtui avaruudelle.

Ajan, liikkeen ja materian ominaisuuksista johtuen myös avaruus oli erilainen, meidän näke- myksemme mukaan pieni. Tämä on ymmärrettävää senkin vuoksi, että silloinhan materia ny- kyiseen verrattuna oli ikään kuin kasassa. Ajatellessamme atomia, sehän on pelkkää "tyhjää tilaa". Elektroni kiertää atomiydintä. Ytimen ollessa esim. herneen kokoinen, kiertää elektroni ydintä noin 30 m etäisyydellä. On ymmärrettävää, että tällaisen rakenteen alkaessa muodos- tua tarvittiin uutta avaruutta. Materian olomuoto - avaruus - muodostui nykyisen universumin kaltaiseksi ajan,liikkeen ja materian ominaisuuksien muuttuessa.Maailmankaikkeus on koko- naisuus, jossa alkuräjähdys on yksi laadullinen harppaus. Varsin vahvat perusteet tänään on myös sille teorialle, että "alkuräjähdystä" edelsi kosminen inflaatio (kosmoksen valoa nope- ampi laajeneminen), jonka kestäessä täysin tasa-aineiseen kosmokseen syntyi voimakkai- den gravitaatio aaltojen aiheuttamia tihentymiä, jotka muodostivat tulevien tähtien, planeetto- jen ja galaksien alkiot. "

Inflatio seurasi alkuräjähdystä eikä edeltänyt.

Olennaista dialektiikan kannalta alkuräjähdyksessä on, että EDELSIKÖ ALKURÄJÄHDYSTÄ VAIHE, JONAK OLIOT EIVÄT OLEET NYKYISTEN FYSIIKAN LAKIEN MUKAISIA, vaan päin vastoin sellaisia, että niiden pohjalta saattoivat syntyä nykyä nykyiset fysikaaliset oliot ja lait, MUTTA MYÖS MUUNLAISET, NÄISTÄ JONKIN VERRAN POIKEAVAT LAI JA OLIOT, jossa esmerkiksi valon nopeus ja Planckin vakio ja gravitaatiovakio olsivat jotakin vähän muuta kuin nykyisessä maailmankaikkeudessa. Tuon emegenssirajan alla kaikki nykyiset fysiikanlait, esimerkiksi mahksiminopeus eivät välttämättä olisi voimassa. Niitä alempia lakeja ei kuiten- kaan voi paikallisesti poropeukaloida siten, että fysikkan lait menisivät voimasta.

" Tämä tukevat tarkat avaruudesta tulevan taustasäteilyn lämpötilan kartoitukset, jotka osoit- tavat sen lämpötilassa pieniä poikkeamia. Ne vastaavat alun inflaatiossa syntyneitä tihenty- miä, jotka muodostivat pohjan kaikelle tulevalle kehitykselle.Tämä vahvistaa dialektisen mate- rialismin mukaista näkemystä vain yhdestä ajassa, liikkeessä ja avaruudessa kehittyvästä maailmankaikkeudesta. Maailmankaikkeus on ykseys ja materia on loputon. Mistä alkuräjäh- dys ja alun inflaatio saivat alkunsa. Dialektinen materialismi vastaa, että nämä saivat alkunsa materian sitä edeltävästä kehityksestä ja laadullisesta muutoksesta materian rakenteessa. "

RK: Tuo olisiis väärä häly....

Myös avaruuden kiihtyvä laajeneminen on väärä häly.

Toivottavasti Higgsin bosonin löytyminen EI OLE sitä.


" 5. Marxilaisen materiakäsityksen laajemmasta merkityksestä

Miksi tämä kaikki on tärkeätä? Kirjoituksessaaan "Teesejä Feuerbacista" (Marx Engels valitut teokset kolmessa osassa, osa 1, siv. 9) Marx totesi: "Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttaminen". Palautetaan mieleemme Leninin toteamus: "Eilen tietojemme rajana oli atomi, tänään elektroni ja huomenna tämäkin raja katoaa." Tällä teesillään Lenin muutti silloista maailmaa selkiyttämällä työväenluokan ja materialismin pai- kan maailmassa ja antamalla suunnan yhteiskunnan kehitykselle. Leninin aikana tunnettiin vain yksi atomin rakenne-osa. Tästä tietojemme raja on loikannut nykyisen kosmoksen al- kuun, kun materian fysiikallinen liike koki laadullisen hyppäyksen ja alkoi muodostua mate- rian kemiallinen liike ja nykymuotoinen makrokosmos sekä syvälle materian rakenteeseen. Tämän ymmärtämisessä marxilainen dialektinen materialismi on ollut vähän "hakusessa". Materian kehityksen filosofinen ymmärtäminen luo perusteet sivilisaation ja maailman tulevai-suuden ymmärtämiselle. Se antaa olemiselle, työlle ja yhteiskunnalle pitkäaikaisen kommu-nistiseen yhteiskuntaan sidotun tavoitteellisen sisällön. "


RK: Dialektiset vastakohdat ovat äärimmäisen tärkeitä teorianmuodostuksessa: NIITÄ EI SAA MISSÄÄN TAPAUKSESSA SEKOITTAA MUODOLLISTEN VASTAKOHTIEN KANSSA, esi- merkiksi ´satunnaisuutta ja vaälttämättömyyttä", ei edes syytäja seurausta, vaikka ne sulke-vatkin toisensa pois ajallisesti, mutta EIVÄT YKSIKÄSITTEISESTI, vaan raja voidaan asettaa eri apikkoihin. Tai subjetiivista ja objektiivista, väittäen vaika, että "subjektiivisen olemus olisi, että se on väärää!"

On myös virhe pitää TÄYSIN ERI ASOISTA dialektisina vastakohtina, kuten modollisloogisi-nakin. Täaalisesta mainittakoon sanapari demokratia (enemmistövalta) ja diktatuuri (pakko-valta). Ne ovat kasi eri asiaa, joiden kesken kaikki neljä kombinaatiota ovat LOOGISESTI mahdollisia. Niiden välillä voi kyllä silti olla KORRELAATIOTA objektiivisessa todellisuudessa.

" Kirjallisuutta:

-F. Engels: Anti-Dühring

-F.Engels: Luonnon dialektiikka

-V.I. Lenin: Materialismi ja empiriokritisismi

-Marxilaisen filosofian perusteet s. 81-132

-Marxilais-Leniniläisen filosofian perusteet s. 58 - 84.

-Heikki Männikkö: http://heikkimannikko111.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164524-ihmisen-ja-yhte...

-V. Afanasjev: Filosofian alkeet s. 31-63

-Stewen Weinberg: Kolme ensimmäistä minuuttia

-Stephen W.Hawking: Ajan Lyhyt Historia

-Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti

Peruslähteisiin pitää aina kuulua Sovjetskaja entsiklopeja, virheineen kaikkineen, joita sitten arvostelaan.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Great+Soviet+Encyclopedia


" Kysymyksiä

1. Mitä yhteneväisyyttä löydämme nykyisen ja Kreikkalaisen materiakäsityksen välillä?

2. Mitä tarkoitamme, kun puhumme materian liikemuodoista?

3. Jotkut sanovat avaruuden olevan tyhjyyttä. Onko näin?

4. Miten materian liikunnan muodot ilmentävät materiankehityksen eri vaiheita?

5. Mikä on filosofinen peruste väitteelle, että avaruuslentäjä vanhenee hitaammin kuin ne, jotka ovat maan päällä?

6. Jotkut fyysikot ajattelevat maailmankaikkeuden syntyneen alkuräjähdyksessä. Miten me marxilaiset tähän vastaamme?

7. Miten marxilaisen materiakäsityksen taustaa vasten voidaan ymmärtää käsitys alun inflaatiosta, valoa nopeammasta laajenemisesta?