Screenshot_2020-07-21%20Sivu%2024%2007%2


HM:Nummenmaa määrittelee eri tavalla kuin muualla käsitteet taju (tajuisuus,aware- ness, osoznannost´, Bewusstsein/Gewahrsein/Awareness, medvetenhet, teadlikkus, jota sanaa nummenmaa ei käytä ollenkaan, mutta antaa tälle ILMIÖLLE toista ilmiötä tarkoittavan nimen), tietoisuus (consciousness, soznatelnost´, Bewusstheit, medve-tenhet), sekä perukäsitteen tajunta (consciousness, coznanie, Bewusstsein, medve-tande, teadvus), joka tarkoittaa viime kädessä kielellisrakenteisena ehdollistunutta in-formaatiota, sekä tietoista tajuntaa että periaatteessa muistiin palautettavissa olevaa alitajuntaa, joka on syntynyt tietoisesta tajunnasta.

Filosofit ovat vääntäneet asiasta monelta kannalta: myös sellaiselta, että tajunta olisi "näyttämö"... Se on pantu jopa Marxinkin suuhun - mutta aiheettomasti:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2020/04/marxismi-ja-frankfurtismi-feuerbach-ei-ollutkaan-feuerbachilainen

" ...  J(ussi)S(ilvonen): ” Kuudennessa teesissä

Marx esittää kuuluisan ajatuksensa ’ihmisolemuksesta yhteiskunnallisten suhteiden näyttämönä’. ”

HM: EI ESITÄ,VAAN NIIDEN (ja muidenkin yhteiskunnalisten, soziell, kuten kielellisra-kenteisten) seikkojen) KOKOONPANONA!

”Feuerbach löst das religiöse Wesen in das menschliche Wesen auf.

Aber das menschliche Wesen ist kein dem einzelnen Individuum innewohnendes Abstraktum.

In seiner Wirklichkeit ist es das Ensemble der gesellschaftlichen Verhältnisse. ”

Tämän lauseen jokaista termiä on tarkasteltava lähemmin,ja minä tarkastelen niitä nyt siten kuin ne NYKYTIETEEN valossa ymmärretään, vaikka joissakin muissa koh-dissa on yritettävä asennoitua tuon ajan saappaisiin kuitenkin pitäen mielessä, että Marx oli materialistisen dialektiikan isä. [Bacon oli isoisä...]

1. ”In seiner Wirklichkeit” = ”omassa todellisuudessaan”:

'Todellisuus', Wiklichkeit, on dominoiva osapuoli dialektisessa vastakohtapa-rissa 'mahdollisuus ja todellisuus'. ”Ihmisolemus” eli yksilötasolla 'persoona' ei ole samaa kuin ”ihmisyksilö”, vaan se on nimenomaan se ihmisyksilön ”yhteiskun-nallinen puoli”, joka on kyllä todellinen kuten biologinen tai puhtaasti fysikaalinenkin puoli, ja näitä suhteellisen itsenäinen.

2. 'Ensemble' = "kokoonpano":

Tämä sana on ongelmallinen.Silvonen on siinä oikeassa,että sitä ei pidä kääntää Marxin tekstissä sanalla 'kokonaisuus'

(das Ganze, die Totalität), sillä se on dialektisen parin 'osa ja kokonaisuus' osapuoli, ja ”Ensemble” EI TARKOITA TÄTÄ. Se ei kuitenkaan tarkoita myöskään myöskään mitään ”näyttämöä”, se on kyllä aivan mahdoton käännös.

Ensemble = ”(yhteenkuuluva) joukko,kokoonpano, kooste, yhteisesitys, kuoro, (esiintyjä)ryhmä”.

Ensemble on enemmän ”taiteellinen”, estetiikan kuin tieteenfilosfian käsite. Kääntäisin tämän sanalla ”kokoonpano”.

3. ”gesellschaflich” = yhteiskunnallinen:

Saksassa tuon termin takana on kaksi eri tieteellistä termiä: yleiskielinen ja yhteis-kuntatieteellinen 'soziales', ja ontologinen 'soziélles' (vrt. ideales/ ideélles, materiales / materielles,experimentales/experimentelles jne.).Kun puhutaan 'persoonasta', kyse on erityisesti tuosta onto- logisesta emergenssitasopuolesta.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/997/kesk.htm#eme

4. ”Verhältnis” = suhde, MUTTA myös ”seikka, kohta, asia(i)ntila, asenne, mon. vä-lit, olot, varat” verbistä ”verhalten”= pidättää, hillitä, estää, salata, kätkeä, sich verhal-ten = pysyä, viipyä, pitäytyä, käyttäytyä, menetellä, olla jollakin tavalla, suhtautua, olla jossakin suhteessa johonkin,

Marxin lause on näin eväin täydellisesti nykyaikasen tieteellisen ihmiskuvan, ”yhteiskuntatieteiden standardimallin” mukainen.

” Feuerbach, der auf die Kritik dieses wirklichen Wesens nicht eingeht, ist daher gezwungen:

1. von dem geschichtlichen Verlauf zu abstrahieren und das religiöse Gemüt für sich zu fixieren und ein abstrakt - isoliert - menschliches Individuum vorauszusetzen;

2. kann bei ihm daher das menschliche Wesen nur als "Gattung",als innere, stumme, die vielen Individuen bloß natürlich verbindende Allgemeinheit gefaßt werden.”

Marx pitää siis (Feuerbachin?) ylihistoriallista ”ihmisluonnon” (pseudo)käsitettä US- KONNOLLISENA, uskonnolliseen mielenlaatuun,Gemüt, kuuluvana, JOTA SE ONKIN.

JS: Teesi kokonaisuudessaan on perinteisesti suomennettu seuraavasti:

” Feuerbach sulattaa uskonnollisen olemuksen ihmisolemukseen.Mutta ihmisolemus ei ole mikään jollekin yksilölle ominainen abstraktio.Todellisuudessaan se on yhteis-kunnallisten suhteiden kokonaisuus. Feuerbachin, joka ei ryhdy arvostelemaan tätä todellista olemusta, on sen vuoksi pakko:

1. abstrahoitua historian kulusta ja tarkastella uskonnollista mieltä [Gemüt] sinänsä sekä edellyttää abstraktisen - eristetyn - ihmisyksilön olemassaoloa;

2.sen tähden hän voi käsittää ihmisolemuksen vain ‘lajina’,monia yksilöitä pelkästään luonnonomaisesti yhdistävänä, sisäisenä, mykkänä yleisyytenä.”

Teesin ensimmäinen osa (a) esittää ajatuksen ihmisolemuksesta yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuutena tai - niinkuin olen sen esitykseni otsikkoon suomentanut – näyttämönä. Tämä merkitsee radikaalia katkosta suhteessa aikaisempaan ’lajiole-mus’-ajatteluun. Siitä hieman alempana. Teesin toinen osa (b) suuntautuu Feuer-bachin antropologismia, ’abstraktin, eristetyn ihmisen’ filosofiaa vastaan. ”

HM: Tässä yhteydessä on huomattava, että vaikka feuerbachilaisen 'lajiolemuksen' käsite ihmistä koskien olikin ”aikaisempi” tätä Marxin nyt formuloimaa käsitystä, niin Feuerbachin(?) käsite oli yhtä kaikki kuitenkin AIVAN UUSI:Itse kehitysoppikin oli uusi, ja käsitykset eläinten ”olemuksesta” perustuivat koti- ja erityisesti työeläinten kasvattajille, ja noiden kesyjen eläinten EI katsottu edustavan ”itselleen ominaista” käyttäytymistä, paitsi villeinä. Tiedettiin, että vähän kaikenlaisia korkeampia eläimiä voitiin pennusta pyydystettyinä kesyttää, mutta ne eivät yleensä kesytettyinä eivätkä myöskään ”vankeudessa” lisääntyneet, vaikka vankeus olisi ollut melko väljääkin. Tämä koski mm.apinoita,ihmisapinoita aivan erityisesti. Feuerbachin ajatukset saivat tuskin laajasti ymmärtämistä hevosmiesten tai ratsujoukkojen keskuudessa. Vaikka hän puhui ”luonnostavieraantumisesta”, hänen omat(?) käsityksensä edustivat silloista luonnostavieraantumista...

JS: Aloitan teesin purkamisen sen jälkimmäisestä osasta.

b) Feuerbach esittää, että ihminen on ymmärrettävissä vain yhteisöllisesti, osana yhteiskuntaa.

Hän kirjoittaa 1843 teoksessaan Grundsätze der Philosophie der Zukunft seuraavasti:

"Der einzelne Mensch für sich hat das Wesen des Menschen weder in sich als mora- lischen, noch in sich als denkenden Wesen. Das Wesen des Menschen ist nur in der Gemeinschaft, in der Einheit des Menschen mit dem Menschen enthalten --- ."

Feuerbachin ajattelua luonnehtii siis, toisin kuin Marx nyt teeseissään esittää, syste-maattinen yhteiskunnallinen painotus. Tämän painotuksen Marx itsekin totesi 1844 käsikirjoituksessaan:

” Feuerbach perusti toden materialismin ja todellisen tieteen tekemällä yhteiskunnal- lisen suhteen, ’ihmisen suhteen ihmiseen’ myös teorian perusperiaatteeksi”.

Jos luemme Feuerbachia eteenpäin,tai katsomme mitä hän sanoo aiemmin vuonna 1841 Das Wesen des Christentumsissa, saamme kuvan siitä mitä yksilön ’yhteiskunnallisuus’ Feuerbachille merkitsee.

Feuerbachille ’die Einheit des Menschen mit dem Menschen’ toteutuu dialogina Mi- nän ja Sinän välillä. Kyseessä on „eine Einheit,die sich aber nur auf die Realität des Unterschieds von Ich und Du stützt. - Die wahre Dialektik ist kein Monolog des einsamen Denkers mit sich selbst, sie ist ein Dialog zwischen Ich und Du.“

Näin Feuerbach sijoittaa yhteiskunnallisen näyttämön yksilöön, tarkastelee yksilöä hänen yhteiskunnallisuudessaan ja pyrkii samalla antamaan selityksen tälle yhteis-kunnallisuudelle. Näin tehdessään hän purkaa radikaalisti yksilön ja yhteiskunnan dikotomiaa.

Marxin postuloimaa ’luonnonomaista, sisäistä, mykkää yleisyyttä’ on tästä kohden mahdotonta löytää.Marxin ja Feuerbachin ajattelu eivät toki ole identtisiä.Siihen mikä heidän erossaan on olennaista,palataan alempana. Tässä riittää todeta, että Marx yksinkertaisesti ampuu olkiukkoa omaa kohdettaan konstruoidessaan.Tämä olkiukko puolestaan tarvitaan Marxin itsekritiikin välineeksi.

On suorastaan ironista kuinka feuerbachilaisesti Marx tässä työskentelee: teesit eivät ole yksinäisen ajattelijan monologia, vaan dialogia minän ja sinun (Feuerbach-kontsruktion) välillä. ”


HM: Hmm...

Silvonen tulee tässä nyt aivan erityisesti väittäneeksi, että ”FEUERBACH EI OL-LUTKAAN FEUERBACHILAINEN”, eli frankfurtisti, ja että ”ihmisen ylihistorialli- sen lajiluonnon” ideologisiin kehiin tuoja on JOKU MUU KUIN FEUERBACH, jota Marx syyttää!

Saattaap hyvinnii ollannii!

Mutta kuka se sitten oli? Tuolloin se pseudokäsite joka tapauksessa kulttuuriin tarttui. Kukaan ei voi sellaisen, tietyisti keskeknään aivan erilisten sellaisten, lop-pumatonta jankutusta porvarillisen "tieteen" piirissä kiistää! (Yksi versio tästä on "geneettisesti adaptoitunut alkukommunismi", mm.Pol Pot, Länsi-Euroopan anti-leninististen frank-furtististen kommunistivirtausten piiristä harhaoppinsa hakenut fasisti, tasan yhtä perätön kuin kaikki muutkin niistä...)

Ja ehdoton pääasia on, että Marx sanoutui päättäväisesti irti ”("biologisesta") ihmisluonnosta”, ja teki sen paljon päättäväisemmin kuin Feuerbach.


JS: a) Marxin ajattelun teoreettinen uutuus ei sisälly Feuerbach-kritiikkiin,vaan teesin alkuosan ilmaukseen ”Aber das menschliche Wesen ist kein dem einzelnen Indivi-duum innewohnendes Abstraktum. In seiner Wirklichkeit ist es das ensemble der gesellschaftlichen Verhältnisse“, joka voitaisiin suomentaa vaikkapa seuraavasti:

"Mutta ihmisolemus ei ole mikään erilliseen yksilöön sijoittuva abstraktio.

Todellisuudessaan se on yhteiskunnallisten suhteiden näyttämö.“ 8)

Teesissä ihmisolemus sijoitetaan erillisen yksilön ulkopuolelle, sosiaalisten suhteidensa kokonaisuuteen.

8) ’Yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuudesta’ käydystä keskustelusta ks. (Ben- zaquen,1997; Markard, 1997; FB-teeseistä alkaa teoreettinen vallankumous, joka liit- tyy materialismikäsityksen uudelleenmuotoilemiseen, universaalista ’ihmisolemuk- sesta’ luopumiseen ja katseen suuntaamiseen inhimillisiin käytäntöihin yhteiskun-nallisten suhteiden näyttämöllä. Feuerbachin yhteisöllisyyden käsite laajenee Marxilla yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuudeksi.”


HM: Noin tehdään, mutta tuon jälkimmäisen lauseen todellinen selittävä tämänpäiväistetty käännös on seuraava:

Omalta todellisuustyypiltään (emergenssitasoltaan) 'persoonallisuus` (”ihmisole-mus”) on yhteiskunnallisten suhteiden, asiantilojen ja asennoitumisten kokoonpano.”

www.tieteessatapahtuu.fi/997/kesk.htm#eme

... "


Screenshot_2020-07-21%20Sivu%2026%2007%2

Nummenmaa on oikeassa siinä,että aivot ja muu keskushermosto ohjaavat välittö-mästi suurin piirtein kaikkea, mitä kehossa tapahtuu, aistimisesta ja tajunnasta suoliston ja verenkierron toimintaan yksityiskohtia myöten.

Tällaisen teorian esitti aikanaan ideologisena hypoteesina, tutkimuksen työhypotee-sina yksi historian ansioituneimmista lääkäreistä venäläinen Sergei Botkin (1832 - 1889), joka myös nimitti lähestymistavan ´nervismiksi´.Hän mm.loi takapajuisella Ve- näjällä maailman ensimmäisen valtakunnallisen ja ei-kirkollisen, tieteellisen tervey-denhuolto- ja kulkutautientorjuntasysteemin, perusti Venäjän ensimmäisen kokeelli-sen kliinisen lääketieteen laboratorion ja organisoi lääketieteellisen tukimuksen ollen ylipäätään yksi tieteellisen kliinisen lääketieteen perustajista. Vastavalmistuneena lääkärinä 1855 hän toimi Krimin sodassa rintamalääkärinä ja perusti sittemmin myös sotilaskirgisen tutkimuslaitoksen. Hän perusti Venäjän Lääkäriliiton, lajissaan ensim-mäisiä nykyaikaisia sekin. Hän osoitti eräiden tautien kuten hepatiitin vaikutusmeka-nismin. Botkin ryhtyi kouluttamaan ja organisoimaan terveydenhuollon ammatteihin naisia ja tarjosi ja vaati heille yhtäläisiä oikeuksia miesten kanssa. Silti hänen hau-dallaan puhunut oikea kätensä ja seuraajansa Kokeellisen fysiologian laboratorion johtajana, tuleva biotieteiden nobelisti Ivan Pavlov piti nervismin tutkimusideologiaa (josta ei ollut löytänyt yhtään virhettä) Botkinin kaikkein suurimpana saavutuksena.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/09/tieten-ideologioita-nervismi-ja-hormonismi-hs-110-vuotta-jaljessa

sunnuntai, 30. syyskuu 2018

Tieteen ideologioita: nervismi ja hormonismi, HS 110-vuotta jäljessä

HS-TYHMENTYMÄ esittelee "TÄYSIN UUTENA KEKSINTÖNÄ" toisenkin IVAN PAVLOVIN TODISTAMAN ilmiön, juurisen, JOSTA TÄMÄ SAI NOBELIN PALKINTONSA 1904: ruoansulatuskanavan suoran aivo-ohjauksen:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005842497.html

Mikä "UUTUUS" TAAS HESARI-tyhmentymältä!!!!

Ivan Pavlov osoitti sellaisen jo 120 vuotta sitten ja SAI  SUURI SIITÄ NOBELIN PALKINNONKIN, vaikka oli jo vauottaaikaisemmin julkaissut myös ensimmäiset tutkimustulokset ehdollisista reflekseistä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/ivan-pavlov-ja-tieteellinen-ihmiskuva

keskiviikko, 16. syyskuu 2015

Ivan Pavlov ja tieteellinen ihmiskuva

Experiments with a surgically isolated section of the stomach, called a Pavlov pouch, enabled Pavlov to discover the two phases of gastric secretion. These are the cepha-lic phase, which is completely regulated by reflexes that bring about the secretion of gastric juice before any food has been ingested,and the gastric stage, whose regu-lation is humoral. Pavlov studied the liver by producing permanent gall bladder fistu-las, and the intestine by isolating a small loop from the rest of the intestine and main-taining normal innervation within that loop. The results of these researches were dis-cussed in his Lectures on the Work of the Primary Digestive Glands, which appeared in 1897.

http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/laureates/1904/pavlov-bio.html

Pavlov’s decision to take up the study of higher nervous activity proceeded both from the general trend of his research and from his ideas on the adaptive nature of the ac-tivity of the digestive glands. A conditioned reflex, according to Pavlov, is the highest and evolutionarily newest mechanism by which an organism adapts to its environ-ment. Whereas an unconditioned reflex is a comparatively stable,innate reaction that is shared by all members of a given species,a conditioned reflex must be acquired as a result of the organism’s individual experiences. One of Pavlov’s greatest contribu-tions is reflected in his approach to the study of higher nervous activity: he conscious- ly and systematically addressed the question of mental phenomena from the stand-point of a “pure” physiologist, that is, an adherent of materialism for whom the body and mind are not distinct entities. In 1903, Pavlov brilliantly defended his position in a lecture entitled “Experimental Psychology and Psychopathology in Animals,” which he subsequently elaborated in 1910 in his article “Natural Science and the Brain". ”

Ideologiana nervismi ei ole ollut kaikille mieleen. Eräs yritys sen kumoamiseksi oli hormonismi vuonna 1902:

Ernest Starling (top left) and William Bayliss (bottom right) comprised a formidable scientific investi-gative team as well as being brothers in law. As long term members of the Physiological Society and University College, London, they were responsible for setting the tenor of investigation for more than a quarter of a century. Their elegant experimental demonstration of the existence of a “chemical messenger” system irre-vocably altered the face of physiology that had previously accepted neural regulation (Nervism) as the only regulatory mechanism of function.The presentation of the basis of the concept of hormonal regulation (The Chemical Correlation of the Function of the Body) at the Croonian Lectures of 1905 (center) in London would serve to lay the foundation of the discipline of endocrinology. 

" Ernest Starling and the Discovery of Secretin

 Apr 2001

Irvin Mark Modlin, Mark Kidd

Context 1

... January 16th, 1902, William Mortlock Bayliss (1860–1924) and Ernest Henry Starling (1866 – 1927) demonstrated that acid instilled into the duodenum stimulated secretion by the pancreas, despite the fact that both organs were denervated ( Fig. 1). ... "

Edelleen antinervistisiä ja epätieteellisiä geenien rakenteen selvittämisen jälkeen ovat olleet teoriat, mm. Matt "Trofim" Ridley, että "geenit suoraan ohjaisivat" ku-dosten, ja keskushermostonkin toimintaan "ilmenemisellään" (expression). Sitä ne  eivät tee. Ne tuottavat koodaamiaan proteiineja lisää silloin, kun elimistö niitä niiltä "kysyy". Eikä keskushermoston toiminta poikkea tässä suhteessa muista elimistä.


Nummenmaa kusettaa verbaalisesti samaistamalla tunteet (feelings, čuvtsva), joilla on kohde, ja emootiot (emotions, emotsii) , jotka ovat elimistön reaktioita erilaisiiin äsykkeisiin mm. juuri tunteiden välityksellä.

Tunteet vaikuttavat emootioihin, mutta ne eivät rannu niistä varsinkaan mekaa-nisesti, toisin kuin muuan 135 vuotta vanha kumottu James-Lange-teoria väittää.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2019/09/kirsi-heikkisen-lauri-nummenmaan-jarki-ja-tunteet-kielellista-kusetusta-aivotutkimuksena

Feeling

in psychology, a peculiar type of emotional sensation distinctly object oriented in nature and comparatively stable. Feelings in this sense are related to a person’s perception of some object, concrete or abstract, for example, a feeling of love for a human being or for the motherland. As a stable emotional attitude toward an object, feelings may not correspond to a person’s emotional reaction to that object at a given moment. Human feelings are influenced by culture and history.Specific sign systems, including social symbols, ceremonial rites, and ritual acts, play an important part in the formation of feelings.

Emotion

a subjective human and animal reaction to internal and external stimuli that is mani-fested, for example, as pleasure, displeasure,joy,or fear. Emotions accompany practi-cally all manifestations of the organism’s vital activity;in the form of direct experience, the significance,or meaning,of phenomena and situations is reflected in the emotions which serve as one of the chief mechanisms of motivation — that is, the internal regu-lation of mental activity and behavior whose goal is the satisfaction of actual needs.

Emotions emerged in the process of evolution as the means by which living crea-tures determine the biological significance of the various states of the organism as well as of external influences. The simplest form of emotion is called the emotional tone of sensations — the innate hedonic feelings that accompany certain vitally im-portant effects,such as taste, temperature, and pain. Even at this level, emotions are differentiated into two polar classes: Positive emotions are evoked by helpful influen-ces and impel the subject toward the latter’s furtherance and preservation. Negative emotions stimulate activity that seeks to avert harmful influences.

The ontogenetic development of emotions is related to the fact that certain objects and situations immediately preceding the emergence of emotions acquire the ability to evoke them; thus object emotions,which are anticipatory in nature,are formed. … ”

Screenshot_2020-07-21%20Sivu%2026%2007%2

Tässä Nummenmaa nojaa alkeelliseen loogisesti periaatteellisesti virheelliseen pseudoteoriaan "tietoisuudesta kuudentena aistina, joka aistii muiden aistinen aistimuksia (Antonio Damasio ym.):

Tästä käytiin edellisen kerran kovaa vääntöä noin 15 vuotta sitten, kun jotkut innostuivat Antonio Damasion jameslangelaista teorioista hänen kirjansa myötä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/yhteenvedon-paikka-antonio-damasion-biologismista-2004

sunnuntai, 3. elokuu 2014

Yhteenvedon paikka Antonio Damasion biologismista… (2004)


http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/136367?page=1#136367

”Aamulehdessä 14.03.04 oli Tampereen teknillisen yliopiston fysiikan dosentin Jou-ko Niemisen arvostelu portugalilaissyntyisen mutta nykyisin USA:ssa tutkijana ja kir-jailijana vaikuttavan Antonio Damasion kirjasta ”Spinozaa etsimässä – ilo ja suru ja tuntevat aivot”.

Kirjoittaja edustaa juuri sitä kohderyhmää tyypillisimmillään, jolle esimerkiksi Anto-nio Damasion,Steven Pinkerin tai vaikkapa vain suomalaisen sosiologin Ullica Segerstråhlen, näiden ”Euroopassa vainottujen”, mutta sitten USA:ssa ”tieteellisen” uran luoneiden, kirjoittelu on tarkoitettu…

Omana yhteenvetonani toistan ne moneen kertaan tälläkin palstalla esiintyneet syyt, joiden takia Damasion tietoisuusteoria EI OLE tieteellisten periaatteiden mukainen pätevä teoria, eikä se siten nykyisen tieteellisen maailmankuvan mukaan voi olla myöskään tosi teoria, ainakaan kokonaisuutena. (Yksittäisiä oikeita oivalluksia tai havaintoja siihen saattaa sisältyä.)


1. Damasion teoria tietoisuudesta ”kuudentena aistina”, joka (ikään kuin ulkoise- na havaitsijana) aistii muiden aistinten tuottaman datan käsittelyä aivoissa, eli et-tä ”havainnoimme havaintojamme”,on karkeasti LOOGISESTI virheellinen teoria, joka EI SELITÄ MITÄÄN,vaan siirtää pelkästään tietoisuuden ongelman uuteen paikkaan, sillä aivan sama ongelma liittyy tuon ”muita aisteja havainnoivan aistin” tietoisuuspuoleen kuin niiden alkuperäistenkin aistien!

Ja pahempaa: jos alun perin oli JOKIN MAHDOLLISUUS havainnoida korrelaatiota esimerkiksi aistimiin tulevien ulkoisten signaalien ja esimerkiksi aivokuoren aktivaa-tiotason välillä, ja yrittää niistä vetää johtopäätöksiä, niin nyt PERIAATTEELLINEN-KIN kokeellinen tsekkausmahdollisuus on mennyttä, kun ilmeisesti kyse olisi ”ai-voalueiden välisistä” havaintokorrelaatiosta,joista emme edes tiedä,mitkä alueet ovat kyseessä (emme varsinkaan se uuden ”aistimen” osalta)!

Tuo karkea virhe on puhtaasti looginen ja filosofinen,sen havaitsemiseen ei tarvita MINKÄÄNLAISIA neuro- eikä muun psykologian tietoja. Se on tuossa suhteessa vähän niin kuin karkea matemaattinen määrittelyvirhe minkä tahansa konkreettisen ”teorian” premisseissä: tutkimusongelmia ei ratkaista, vaan ne kasataan eräälaiseen (”kantilaiseen”) ”das Ding an sich” -pisteeseen,jossa niitä EI PERIAATEESSAKAAN voida tutkia eikä ratkaista.

Olli Lagerspetz: Onko tietoisuus elimistön organisaatiotaso?

https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn991-02.pdf

Kritiikki pätee myös Damasion niin ikään olettamiin ”(aineettomiin) mielen karttoi-hin”,jollaisiin kuulemma aistimuksessa kaiken aikaa ”kehon kulloistakin tilaa (”lihaa”, ”fyiikkaa”)verrataan”:ei siinä todellakaan RATKAISTA ideaalisen ongelmaa,vaan siir- retään se pllkästään toiseen, vieläkin vaikeammin tutkittavaan paikkaan (aivan kuten ”Jumalakin” selittää selitämätöntä vieläkin selittämättömämmällä”)!


2. Damasio nojautuu ns. James-Lange hypoteesiin,jonka mukaan ”tunne on ha- vainto elimistön tilasta”. Hypoteesi on vakuuttavasti osoitettu vääräksi, sillä tunteella on aina KOHDE, ja sen ytimessä on tuota kohdetta koskeva tieto, jolla sitten sattuu olemaan jonkinlainen biokemialinen ”glorifionti” tai päin vastoin ”aversifionti”, vastenmielistävä tuntemus.

On ollut ainakin sata vuotta tunnettu tosiasia, että tuollainen glorifiointi tai aversifiointi voidaan saada aikaan kemiallisestikin esimerkiksi huumeilla tai sähköisestikin lau-kaisemalla vaikka nauru (tai orkku) selkäytimstä, mutta Damasio esittää tällaiset omi-na uusina ”mullistavina” tuloksinaan, jotka ”todistavat”, että muka ”ensin on reaktio” ja sitten vasta tunne, vaikka (sinänsä olemuksellisesti ehdollistumislakien mukaisesti kahdensuuntainen) prosessi on noissa esimerkeissä nimenomaisesti pistämällä pistetty pelaamaan tavanomaiseen nähden päinvastaiseen suuntaan!

Damasio on sekoitanut ”tunteen” ”tuntumaan” (esimerkiksi voimistelijan oman jalan asennosta), joka on todellakin aistimus elimistön tilasta, mutta jolla ei sitten ole paljoa tekemistä ilojen ja vihojen ja rakkauksien varsinaisen olemuksen kanssa.

Ohessa tunnetun englantilais-amerikkalaisen filosofin Colin McGinnin niittaus niin James-Lange-teorialle kuin itse Damasion kirjallekin:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/117041?page=1#117041


3. Damasio esiintyy niin kuin ei olisi ikinä kuullut mitään ns. korkeimpien psyyk-kisten toimintojen nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan mukaisesta selittä-misestä kielellisen ajattelutorian avulla eikä myöskään sen biologisena perustana olevasta EHDOLLISTEN REFLEKSIEN järjestelmästä.

Hänen teoriansa kuuluu siis ns.Anti-Pavlov-teorioiden kategoriaan,jotka ovat nykyi- sen tieteellisen ihmiskuvan mukaan humpuukia, sillä ehdollistumislait on kyllä mil-joonaan kertaan osoitettu kokeellisesti todellisiksi ja sivuuttamattomiksi esimerkiksi juuri tietoisuusilmiöiden selittämisessä.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/361268

http://www.nytimes.com/2003/02/23/books/fear-factor.html?pagewanted=all




Screenshot_2020-07-21%20Sivu%2028%2007%2

Screenshot_2020-07-21%20Sivu%2028%2007%2

Screenshot_2020-07-21%20Sivu%2030%2007%2

Screenshot_2020-07-21%20Sivu%2030%2007%2