HM:Nummenmaa määrittelee eri tavalla kuin muualla käsitteet taju (tajuisuus,aware- ness, osoznannost´, Bewusstsein/Gewahrsein/Awareness, medvetenhet, teadlikkus, jota sanaa nummenmaa ei käytä ollenkaan,mutta antaa tälle ILMIÖLLE toista ilmiötä tarkoittavan nimen),tietoisuus (consciousness,soznatelnost´, Bewusstheit, medve-tenhet), sekä perukäsitteen tajunta (consciousness, coznanie, Bewusstsein, medve-tande, teadvus),joka tarkoittaa viime kädessä kielellisrakenteisena ehdollistunutta in-formaatiota, sekä tietoista tajuntaa että periaatteessa muistiin palautettavissa olevaa alitajuntaa, joka on syntynyt tietoisesta tajunnasta.

Filosofit ovat vääntäneet asiasta monelta kannalta: myös sellaiselta, että tajunta olisi "näyttämö"... Se on pantu jopa Marxinkin suuhun - mutta aiheettomasti:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2020/04/marxismi-ja-frankfurtismi-feuerbach-ei-ollutkaan-feuerbachilainen

" ...  J(ussi)S(ilvonen): ” Kuudennessa teesissä

Marx esittää kuuluisan ajatuksensa ’ihmisolemuksesta yhteiskunnallisten suhteiden näyttämönä’. ”

HM: EI ESITÄ,VAAN NIIDEN (ja muidenkin yhteiskunnalisten, soziell, kuten kielellisra-kenteisten) seikkojen) KOKOONPANONA!

”Feuerbach löst das religiöse Wesen in das menschliche Wesen auf.

Aber das menschliche Wesen ist kein dem einzelnen Individuum innewohnendes Abstraktum.

In seiner Wirklichkeit ist es das Ensemble der gesellschaftlichen Verhältnisse. ”

Tämän lauseen jokaista termiä on tarkasteltava lähemmin,ja minä tarkastelen niitä nyt siten kuin ne NYKYTIETEEN valossa ymmärretään, vaikka joissakin muissa koh-dissa on yritettävä asennoitua tuon ajan saappaisiin kuitenkin pitäen mielessä, että Marx oli materialistisen dialektiikan isä. [Bacon oli isoisä...]

1. ”In seiner Wirklichkeit” = ”omassa todellisuudessaan”:

'Todellisuus', Wiklichkeit, on dominoiva osapuoli dialektisessa vastakohtapa-rissa 'mahdollisuus ja todellisuus'.”Ihmisolemus” eli yksilötasolla 'persoona' ei ole samaa kuin ”ihmisyksilö”, vaan se on nimenomaan se ihmisyksilön ”yhteiskun- nallinen puoli”, joka on kyllä todellinen kuten biologinen tai puhtaasti fysikaalinenkin puoli, ja näitä suhteellisen itsenäinen.

2. 'Ensemble' = "kokoonpano":

Tämä sana on ongelmallinen.Silvonen on siinä oikeassa,että sitä ei pidä kääntää Marxin tekstissä sanalla 'kokonaisuus'

(das Ganze, die Totalität), sillä se on dialektisen parin 'osa ja kokonaisuus' osapuoli, ja ”Ensemble” EI TARKOITA TÄTÄ. Se ei kuitenkaan tarkoita myöskään myöskään mitään ”näyttämöä”, se on kyllä aivan mahdoton käännös.

Ensemble = ”(yhteenkuuluva) joukko,kokoonpano, kooste, yhteisesitys, kuoro, (esiintyjä)ryhmä”.

Ensemble on enemmän ”taiteellinen”, estetiikan kuin tieteenfilosfian käsite. Kääntäisin tämän sanalla ”kokoonpano”.

3. ”gesellschaflich” = yhteiskunnallinen:

Saksassa tuon termin takana on kaksi eri tieteellistä termiä: yleiskielinen ja yhteis-kuntatieteellinen 'soziales', ja ontologinen 'soziélles' (vrt. ideales/ ideélles, materiales / materielles,experimentales/experimentelles jne.).Kun puhutaan 'persoonasta', kyse on erityisesti tuosta onto- logisesta emergenssitasopuolesta.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/997/kesk.htm#eme

4. ”Verhältnis” = suhde,MUTTA myös ”seikka,kohta, asia(i)ntila,asenne, mon. välit, olot, varat” verbistä ”verhalten”= pidättää, hillitä, estää, salata, kätkeä, sich verhalten = pysyä, viipyä, pitäytyä, käyttäytyä, menetellä, olla jollakin tavalla, suhtautua, olla jossakin suhteessa johonkin,

Marxin lause on näin eväin täydellisesti nykyaikasen tieteellisen ihmiskuvan, ”yhteiskuntatieteiden standardimallin” mukainen.

” Feuerbach, der auf die Kritik dieses wirklichen Wesens nicht eingeht, ist daher gezwungen:

1. von dem geschichtlichen Verlauf zu abstrahieren und das religiöse Gemüt für sich zu fixieren und ein abstrakt - isoliert - menschliches Individuum vorauszusetzen;

2.kann bei ihm daher das menschliche Wesen nur als "Gattung",als innere, stumme, die vielen Individuen bloß natürlich verbindende Allgemeinheit gefaßt werden.”

Marx pitää siis (Feuerbachin?) ylihistoriallista ”ihmisluonnon” (pseudo)käsitettä US- KONNOLLISENA,uskonnolliseen mielenlaatuun,Gemüt,kuuluvana,JOTA SE ONKIN.

JS: Teesi kokonaisuudessaan on perinteisesti suomennettu seuraavasti:

” Feuerbach sulattaa uskonnollisen olemuksen ihmisolemukseen.Mutta ihmisolemus ei ole mikään jollekin yksilölle ominainen abstraktio.Todellisuudessaan se on yhteis-kunnallisten suhteiden kokonaisuus. Feuerbachin, joka ei ryhdy arvostelemaan tätä todellista olemusta, on sen vuoksi pakko:

1. abstrahoitua historian kulusta ja tarkastella uskonnollista mieltä [Gemüt] sinänsä sekä edellyttää abstraktisen - eristetyn - ihmisyksilön olemassaoloa;

2.sen tähden hän voi käsittää ihmisolemuksen vain ‘lajina’,monia yksilöitä pelkästään luonnonomaisesti yhdistävänä, sisäisenä, mykkänä yleisyytenä.”

Teesin ensimmäinen osa (a) esittää ajatuksen ihmisolemuksesta yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuutena tai - niinkuin olen sen esitykseni otsikkoon suomentanut – näyttämönä. Tämä merkitsee radikaalia katkosta suhteessa aikaisempaan ’lajiolemus’-ajatteluun. Siitä hieman alempana. Teesin toinen osa (b) suuntautuu Feuerbachin antropologismia, ’abstraktin, eristetyn ihmisen’ filosofiaa vastaan. ”

HM: Tässä yhteydessä on huomattava, että vaikka feuerbachilaisen 'lajiolemuksen' käsite ihmistä koskien olikin ”aikaisempi” tätä Marxin nyt formuloimaa käsitystä, niin Feuerbachin(?) käsite oli yhtä kaikki kuitenkin AIVAN UUSI: Itse kehitysoppikin oli uusi, ja käsitykset eläinten ”olemuksesta” perustuivat koti- ja erityisesti työeläinten kasvattajille, ja noiden kesyjen eläinten EI katsottu edustavan ”itselleen ominaista” käyttäytymistä, paitsi villeinä. Tiedettiin, että vähän kaikenlaisia korkeampia eläimiä voitiin pennusta pyydystettyinä kesyttää, mutta ne eivät yleensä kesytettyinä eivätkä myöskään ”vankeudessa” lisääntyneet, vaikka vankeus olisi ollut melko väljääkin. Tämä koski mm.apinoita,ihmisapinoita aivan erityisesti. Feuerbachin ajatukset saivat tuskin laajasti ymmärtämistä hevosmiesten tai ratsujoukkojen keskuudessa. Vaikka hän puhui ”luonnostavieraantumisesta”, hänen omat(?) käsityksensä edustivat silloista luonnostavieraantumista...

JS: Aloitan teesin purkamisen sen jälkimmäisestä osasta.

b) Feuerbach esittää, että ihminen on ymmärrettävissä vain yhteisöllisesti, osana yhteiskuntaa.

Hän kirjoittaa 1843 teoksessaan Grundsätze der Philosophie der Zukunft seuraavasti:

"Der einzelne Mensch für sich hat das Wesen des Menschen weder in sich als mo-ralischen, noch in sich als denkenden Wesen. Das Wesen des Menschen ist nur in der Gemeinschaft, in der Einheit des Menschen mit dem Menschen enthalten --- ."

Feuerbachin ajattelua luonnehtii siis, toisin kuin Marx nyt teeseissään esittää, syste-maattinen yhteiskunnallinen painotus. Tämän painotuksen Marx itsekin totesi 1844 käsikirjoituksessaan:

” Feuerbach perusti toden materialismin ja todellisen tieteen tekemällä yhteiskunnal- lisen suhteen, ’ihmisen suhteen ihmiseen’ myös teorian perusperiaatteeksi”.

Jos luemme Feuerbachia eteenpäin,tai katsomme mitä hän sanoo aiemmin vuonna 1841 Das Wesen des Christentumsissa, saamme kuvan siitä mitä yksilön ’yhteiskunnallisuus’ Feuerbachille merkitsee.

Feuerbachille ’die Einheit des Menschen mit dem Menschen’ toteutuu dialogina Minän ja Sinän välillä. Kyseessä on „eine Einheit,die sich aber nur auf die Realität des Unterschieds von Ich und Du stützt. - Die wahre Dialektik ist kein Monolog des einsamen Denkers mit sich selbst, sie ist ein Dialog zwischen Ich und Du.“

Näin Feuerbach sijoittaa yhteiskunnallisen näyttämön yksilöön, tarkastelee yksilöä hänen yhteiskunnallisuudessaan ja pyrkii samalla antamaan selityksen tälle yhteis-kunnallisuudelle. Näin tehdessään hän purkaa radikaalisti yksilön ja yhteiskunnan dikotomiaa.

Marxin postuloimaa ’luonnonomaista, sisäistä, mykkää yleisyyttä’ on tästä kohden mahdotonta löytää.Marxin ja Feuerbachin ajattelu eivät toki ole identtisiä.Siihen mikä heidän erossaan on olennaista,palataan alempana. Tässä riittää todeta, että Marx yksinkertaisesti ampuu olkiukkoa omaa kohdettaan konstruoidessaan.Tämä olkiukko puolestaan tarvitaan Marxin itsekritiikin välineeksi.

On suorastaan ironista kuinka feuerbachilaisesti Marx tässä työskentelee: teesit eivät ole yksinäisen ajattelijan monologia, vaan dialogia minän ja sinun (Feuerbach-kontsruktion) välillä. ”

 

HM: Hmm...

Silvonen tulee tässä nyt aivan erityisesti väittäneeksi, että ”FEUERBACH EI OLLUTKAAN FEUERBACHILAINEN”, eli frankfurtisti, ja että ”ihmisen ylihistoriallisen lajiluonnon” ideologisiin kehiin tuoja on JOKU MUU KUIN FEUERBACH, jota Marx syyttää!

Saattaap hyvinnii ollannii!

Mutta kuka se sitten oli? Tuolloin se pseudokäsite joka tapauksessa kulttuuriin tart-tui. Kukaan ei voi sellaisen, tietyisti keskeknään aivan erilisten sellaisten, loppuma-tonta jankutusta porvarillisen "tieteen" piirissä kiistää! (Yksi versio tästä on "geneetti-sesti adaptoitunut alkukommunismi", mm. Pol Pot, Länsi-Euroopan antileninististen frankfurtististen kommunistivirtausten piiristä harhaoppinsa hakenut fasisti, tasan yhtä perätön kuin kaikki muutkin niistä...)

Ja ehdoton pääasia on, että Marx sanoutui päättäväisesti irti ”("biologisesta") ihmisluonnosta”, ja teki sen paljon päättäväisemmin kuin Feuerbach.

 

JS: a) Marxin ajattelun teoreettinen uutuus ei sisälly Feuerbach-kritiikkiin,vaan teesin alkuosan ilmaukseen ”Aber das menschliche Wesen ist kein dem einzelnen Indivi-duum innewohnendes Abstraktum. In seiner Wirklichkeit ist es das ensemble der gesellschaftlichen Verhältnisse“, joka voitaisiin suomentaa vaikkapa seuraavasti:

"Mutta ihmisolemus ei ole mikään erilliseen yksilöön sijoittuva abstraktio.

Todellisuudessaan se on yhteiskunnallisten suhteiden näyttämö.“ 8)

Teesissä ihmisolemus sijoitetaan erillisen yksilön ulkopuolelle, sosiaalisten suhteidensa kokonaisuuteen.

8) ’Yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuudesta’ käydystä keskustelusta ks. (Ben- zaquen,1997; Markard,1997; FB-teeseistä alkaa teoreettinen vallankumous, joka liit- tyy materialismikäsityksen uudelleenmuotoilemiseen, universaalista ’ihmisolemuk- sesta’ luopumiseen ja katseen suuntaamiseen inhimillisiin käytäntöihin yhteiskunnal- listen suhteiden näyttämöllä. Feuerbachin yhteisöllisyyden käsite laajenee Marxilla yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuudeksi.”

 

HM: Noin tehdään, mutta tuon jälkimmäisen lauseen todellinen selittävä tämänpäiväistetty käännös on seuraava:

” Omalta todellisuustyypiltään (emergenssitasoltaan) 'persoonallisuus` (”ihmisole-mus”) on yhteiskunnallisten suhteiden, asiantilojen ja asennoitumisten kokoonpano.”

www.tieteessatapahtuu.fi/997/kesk.htm#eme

... "

 

Nummenmaa on oikeassa siinä,että aivot ja muu keskushermosto ohjaavat välittö-mästi suurin piirtein kaikkea, mitä kehossa tapahtuu, aistimisesta ja tajunnasta suoliston ja verenkierron toimintaan yksityiskohtia myöten.

Tällaisen teorian esitti aikanaan ideologisena hypoteesina, tutkimuksen työhypotee-sina yksi historian ansioituneimmista lääkäreistä venäläinen Sergei Botkin (1832 - 1889), joka myös nimitti lähestymistavan ´nervismiksi´.Hän mm.loi takapajuisella Ve- näjällä maailman ensimmäisen valtakunnallisen ja ei-kirkollisen, tieteellisen tervey-denhuolto- ja kulkutautientorjuntasysteemin, perusti Venäjän ensimmäisen kokeelli-sen kliinisen lääketieteen laboratorion ja organisoi lääketieteellisen tukimuksen ollen ylipäätään yksi tieteellisen kliinisen lääketieteen perustajista. Vastavalmistuneena lääkärinä 1855 hän toimi Krimin sodassa rintamalääkärinä ja perusti sittemmin myös sotilaskirgisen tutkimuslaitoksen. Hän perusti Venäjän Lääkäriliiton, lajissaan ensim-mäisiä nykyaikaisia sekin. Hän osoitti eräiden tautien kuten hepatiitin vaikutusmeka-nismin. Botkin ryhtyi kouluttamaan ja organisoimaan terveydenhuollon ammatteihin naisia ja tarjosi ja vaati heille yhtäläisiä oikeuksia miesten kanssa. Silti hänen hau-dallaan puhunut oikea kätensä ja seuraajansa Kokeellisen fysiologian laboratorion johtajana, tuleva biotieteiden nobelisti Ivan Pavlov piti nervismin tutkimusideologiaa (josta ei ollut löytänyt yhtään virhettä) Botkinin kaikkein suurimpana saavutuksena.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/09/tieten-ideologioita-nervismi-ja-hormonismi-hs-110-vuotta-jaljessa

HS-TYHMENTYMÄ esittelee "TÄYSIN UUTENA KEKSINTÖNÄ" toisenkin IVAN PAVLOVIN TODISTAMAN ilmiön, juurisen, JOSTA TÄMÄ SAI NOBELIN PALKINTONSA 1904: ruoansulatuskanavan suoran aivo-ohjauksen:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005842497.html

Mikä "UUTUUS" TAAS HESARI-tyhmentymältä!!!!

Ivan Pavlov osoitti sellaisen jo 120 vuotta sitten ja SAI  SUURI SIITÄ NOBELIN PALKINNONKIN, vaikka oli jo vauottaaikaisemmin julkaissut myös ensimmäiset tutkimustulokset ehdollisista reflekseistä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/ivan-pavlov-ja-tieteellinen-ihmiskuva

keskiviikko, 16. syyskuu 2015

Ivan Pavlov ja tieteellinen ihmiskuva
 

Experiments with a surgically isolated section of the stomach, called a Pavlov pouch, enabled Pavlov to discover the two phases of gastric secretion.These are the cepha-lic phase, which is completely regulated by reflexes that bring about the secretion of gastric juice before any food has been ingested,and the gastric stage, whose regula- tion is humoral.Pavlov studied the liver by producing permanent gall bladder fistulas, and the intestine by isolating a small loop from the rest of the intestine and maintai-ning normal innervation within that loop. The results of these researches were dis-cussed in his Lectures on the Work of the Primary Digestive Glands,which appeared in 1897.

http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/laureates/1904/pavlov-bio.html

Pavlov’s decision to take up the study of higher nervous activity proceeded both from the general trend of his research and from his ideas on the adaptive nature of the ac-tivity of the digestive glands. A conditioned reflex, according to Pavlov, is the highest and evolutionarily newest mechanism by which an organism adapts to its en-vironment.Whereas an unconditioned reflex is a comparatively stable,innate reaction that is shared by all members of a given species,a conditioned reflex must be acqui-red as a result of the organism’s individual experiences. One of Pavlov’s greatest contributions is reflected in his approach to the study of higher nervous activity: he consciously and systematically addressed the question of mental phenomena from the standpoint of a “pure” physiologist, that is, an adherent of materialism for whom the body and mind are not distinct entities. In 1903, Pavlov brilliantly defended his position in a lecture entitled “Experimental Psychology and Psychopathology in Ani-mals,” which he subsequently elaborated in 1910 in his article “Natural Science and the Brain". ”

Ideologiana nervismi ei ole ollut kaikille mieleen. Eräs yritys sen kumoamiseksi oli hormonismi vuonna 1902:

Ernest Starling (top left) and William Bayliss (bottom right) comprised a formidable scientific investigative team as well as being brothers in law. As long term members of the Physiological Society and University College, London, they were responsible for setting the tenor of investigation for more than a quarter of a century. Their ele-gant experimental demonstration of the existence of a “chemical messenger” system irrevocably altered the face of physiology that had previously accepted neural regu-lation (Nervism) as the only regulatory mechanism of function. The presentation of the basis of the concept of hormonal regulation (The Chemical Correlation of the Function of the Body) at the Croonian Lectures of 1905 (center) in London would serve to lay the foundation of the discipline of endocrinology. 

" Ernest Starling and the Discovery of Secretin

 Apr 2001

Irvin Mark Modlin, Mark Kidd

Context 1

... January 16th, 1902, William Mortlock Bayliss (1860–1924) and Ernest Henry Starling (1866 – 1927) demonstrated that acid instilled into the duodenum stimula-ted secretion by the pancreas, despite the fact that both organs were denervated (Fig. 1). ... "

Edelleen antinervistisiä ja epätieteellisiä geenien rakenteen selvittämisen jälkeen ovat olleet teoriat, mm. Matt "Trofim" Ridley, että "geenit suoraan ohjaisivat" ku-dosten, ja keskushermostonkin toimintaan "ilmenemisellään" (expression). Sitä ne  eivät tee. Ne tuottavat koodaamiaan proteiineja lisää silloin, kun elimistö niitä niiltä "kysyy". Eikä keskushermoston toiminta poikkea tässä suhteessa muista elimistä.

 

Nummenmaa kusettaa verbaalisesti samaistamalla tunteet (feelings, čuvtsva), joilla on kohde, ja emootiot (emotions, emotsii) , jotka ovat elimistön reaktioita erilaisiiin äsykkeisiin mm. juuri tunteiden välityksellä.

Tunteet vaikuttavat emootioihin, mutta ne eivät rannu niistä varsinkaan mekaa-nisesti, toisin kuin muuan 135 vuotta vanha kumottu James-Lange-teoria väittää.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2019/09/kirsi-heikkisen-lauri-nummenmaan-jarki-ja-tunteet-kielellista-kusetusta-aivotutkimuksena

Feeling

Emotion

a subjective human and animal reaction to internal and external stimuli that is mani-fested, for example, as pleasure, displeasure,joy,or fear. Emotions accompany prac-tically all manifestations of the organism’s vital activity; in the form of direct expe-rience, the significance,or meaning,of phenomena and situations is reflected in the emotions which serve as one of the chief mechanisms of motivation — that is, the internal regu-lation of mental activity and behavior whose goal is the satisfaction of actual needs.

Emotions emerged in the process of evolution as the means by which living crea-tures determine the biological significance of the various states of the organism as well as of external influences. The simplest form of emotion is called the emotional tone of sensations — the innate hedonic feelings that accompany certain vitally im-portant effects,such as taste, temperature, and pain. Even at this level, emotions are differentiated into two polar classes: Positive emotions are evoked by helpful influen-ces and impel the subject toward the latter’s furtherance and preservation. Negative emotions stimulate activity that seeks to avert harmful influences.

The ontogenetic development of emotions is related to the fact that certain objects and situations immediately preceding the emergence of emotions acquire the ability to evoke them; thus object emotions,which are anticipatory in nature,are formed. … ”

Tässä Nummenmaa nojaa alkeelliseen loogisesti periaatteellisesti virheelliseen pseudoteoriaan "tietoisuudesta kuudentena aistina, joka aistii muiden aistinen aistimuksia (Antonio Damasio ym.):

Tästä käytiin edellisen kerran kovaa vääntöä noin 15 vuotta sitten, kun jotkut innostuivat Antonio Damasion jameslangelaista teorioista hänen kirjansa myötä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/yhteenvedon-paikka-antonio-damasion-biologismista-2004

 

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/136367?page=1#136367

”Aamulehdessä 14.03.04 oli Tampereen teknillisen yliopiston fysiikan dosentin Jou-ko Niemisen arvostelu portugalilaissyntyisen mutta nykyisin USA:ssa tutkijana ja kir-jailijana vaikuttavan Antonio Damasion kirjasta ”Spinozaa etsimässä – ilo ja suru ja tuntevat aivot”.

Kirjoittaja edustaa juuri sitä kohderyhmää tyypillisimmillään, jolle esimerkiksi Anto-nio Damasion,Steven Pinkerin tai vaikkapa vain suomalaisen sosiologin Ullica Segerstråhlen, näiden ”Euroopassa vainottujen”, mutta sitten USA:ssa ”tieteellisen” uran luoneiden, kirjoittelu on tarkoitettu…

Omana yhteenvetonani toistan ne moneen kertaan tälläkin palstalla esiintyneet syyt, joiden takia Damasion tietoisuusteoria EI OLE tieteellisten periaatteiden mukainen pätevä teoria, eikä se siten nykyisen tieteellisen maailmankuvan mukaan voi olla myöskään tosi teoria, ainakaan kokonaisuutena. (Yksittäisiä oikeita oivalluksia tai havaintoja siihen saattaa sisältyä.)

 

1. Damasion teoria tietoisuudesta ”kuudentena aistina”,joka (ikään kuin ulkoise- na havaitsijana) aistii muiden aistinten tuottaman datan käsittelyä aivoissa, eli että ”havainnoimme havaintojamme”,on karkeasti LOOGISESTI virheellinen teoria, joka EI SELITÄ MITÄÄN,vaan siirtää pelkästään tietoisuuden ongelman uuteen paikkaan, sillä aivan sama ongelma liittyy tuon ”muita aisteja havainnoivan aistin” tietoisuuspuoleen kuin niiden alkuperäistenkin aistien!

Ja pahempaa: jos alun perin oli JOKIN MAHDOLLISUUS havainnoida korrelaatiota esimerkiksi aistimiin tulevien ulkoisten signaalien ja esimerkiksi aivokuoren aktivaa-tiotason välillä, ja yrittää niistä vetää johtopäätöksiä, niin nyt PERIAATTEELLINEN-KIN kokeellinen tsekkausmahdollisuus on mennyttä, kun ilmeisesti kyse olisi ”ai-voalueiden välisistä” havaintokorrelaatiosta,joista emme edes tiedä,mitkä alueet ovat kyseessä (emme varsinkaan se uuden ”aistimen” osalta)!

Tuo karkea virhe on puhtaasti looginen ja filosofinen,sen havaitsemiseen ei tarvi-ta MINKÄÄNLAISIA neuro- eikä muun psykologian tietoja. Se on tuossa suhteessa vähän niin kuin karkea matemaattinen määrittelyvirhe minkä tahansa konkreettisen ”teorian” premisseissä: tutkimusongelmia ei ratkaista, vaan ne kasataan eräälaiseen (”kantilaiseen”) ”das Ding an sich” -pisteeseen,jossa niitä EI PERIAATEESSAKAAN voida tutkia eikä ratkaista.

Olli Lagerspetz: Onko tietoisuus elimistön organisaatiotaso?

https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn991-02.pdf

Kritiikki pätee myös Damasion niin ikään olettamiin ”(aineettomiin) mielen karttoi-hin”, jollaisiin kuulemma aistimuksessa kaiken aikaa ”kehon kulloistakin tilaa (”lihaa”, ”fyiikkaa”)verrataan”:ei siinä todellakaan RATKAISTA ideaalisen ongelmaa,vaan siir- retään se pllkästään toiseen, vieläkin vaikeammin tutkittavaan paikkaan (aivan kuten ”Jumalakin” selittää selitämätöntä vieläkin selittämättömämmällä”)!

 

2. Damasio nojautuu ns. James-Lange hypoteesiin,jonka mukaan ”tunne on ha- vainto elimistön tilasta”. Hypoteesi on vakuuttavasti osoitettu vääräksi, sillä tunteella on aina KOHDE,ja sen ytimessä on tuota kohdetta koskeva tieto, jolla sitten sattuu olemaan jonkinlainen biokemialinen ”glorifionti” tai päin vastoin ”aversifionti”, vastenmielistävä tuntemus.

On ollut ainakin sata vuotta tunnettu tosiasia,että tuollainen glorifiointi tai aversifiointi voidaan saada aikaan kemiallisestikin esimerkiksi huumeilla tai sähköisestikin laukaisemalla vaikka nauru (tai orkku) selkäytimstä, mutta Damasio esittää tällaiset omina uusina ”mullistavina” tuloksinaan, jotka ”todistavat”, että muka ”ensin on reaktio” ja sitten vasta tunne, vaikka (sinänsä olemuksellisesti ehdollistumislakien mukaisesti kahdensuuntainen) prosessi on noissa esimerkeissä nimenomaisesti pistämällä pistetty pelaamaan tavanomaiseen nähden päinvastaiseen suuntaan!

Damasio on sekoitanut ”tunteen” ”tuntumaan” (esimerkiksi voimistelijan oman jalan asennosta), joka on todellakin aistimus elimistön tilasta, mutta jolla ei sitten ole paljoa tekemistä ilojen ja vihojen ja rakkauksien varsinaisen olemuksen kanssa.

Ohessa tunnetun englantilais-amerikkalaisen filosofin Colin McGinnin niittaus niin James-Lange-teorialle kuin itse Damasion kirjallekin:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/117041?page=1#117041

 

3. Damasio esiintyy niin kuin ei olisi ikinä kuullut mitään ns. korkeimpien psyyk-kisten toimintojen nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan mukaisesta selittä-misestä kielellisen ajattelutorian avulla eikä myöskään sen biologisena perustana olevasta EHDOLLISTEN REFLEKSIEN järjestelmästä.

Hänen teoriansa kuuluu siis ns. Anti-Pavlov-teorioiden kategoriaan, jotka ovat ny-kyisen tieteellisen ihmiskuvan mukaan humpuukia, sillä ehdollistumislait on kyllä mil-joonaan kertaan osoitettu kokeellisesti todellisiksi ja sivuuttamattomiksi esimerkiksi juuri tietoisuusilmiöiden selittämisessä.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/361268

http://www.nytimes.com/2003/02/23/books/fear-factor.html?pagewanted=all

 

Muuta uutta ja wanhaa keskustelua:

Pahoittelut varmuuden vuoksi näin ihan ens alkuun, etten ole seurannut tätä kommenttiasi pitemmälle historiaan käymäänne keskustelua,mutta kiinnostaisi näin välistä udella jos siitä ei ole vaivaa, että mitä sinä tarkoitat sanoessasi, että muisti on fysikaalisesti olemassa? Eli mikä tämä tarkoittamasi muisti on ja mitä sinne ihan konkreettisesti tallentuu?

Muisti  on kirjoitettu Mikrotubuluksen dimeerien saranakohtiin. Kyseessä on Unboun-ded singlet,joka on ennustettu kai jo 50-luvulla.Singletti syntyy kahden eri dimeerissä sijaitsevan indoliryhmien  ei sitovien,  vajaiden orbitaalien peittäessä toisensa, kun dyneiini taivuttaa saranaa. Normaalisti näiden orbitaalien elektronit ovat spiniltään samanlaisia,eivätkä voi muodostaa singlettiä. Aktiopotentiaalin aiheuttama spin aalto kuitenkin muuttaa toisen vastakkaiseksi, jolloin singletti on mahdollinen. Singletti on pysyvä niin kauan, kunnes MT hajoitetaan.

Muisti näyttää tältä Singletti (;) Ei singlettiä ,: ,,,,,,! Dyneiini kävelee spin aaltoja vas-taan ottaen 100 askelta sekunnissa, ja kaikki vastaantulevat spin aallot pysäytetään jompaan kumpaan dyneiinin jalkojen käyttämään  protofilamenttiin, niiden dimeerien saranakohtiin. Jos samanlainen spin aaltokuvio kulkee uudelleen tallenteen yli, syn-tyy Bose Einstein kondensaatti,joka on prototietoisuus.Tuhannet muut yhdenaikaiset BE kondensaatit muodostavat koko tajunnan. "

https://en.wikipedia.org/wiki/Danah_Zohar

" Danah Zohar

From Wikipedia, the free encyclopedia Question book-new.svg

This biography of a living person relies too much on references to primary sources. Please help by adding secondary or tertiary sources. Contentious material about living persons that is unsourced or poorly sourced must be removed immediately, especially if potentially libelous or harmful.

Find sources: "Danah Zohar" – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (February 2012) (Learn how and when to remove this template message)

Danah Zohar (born 1945) is an American-British author and speaker on physics, philosophy, complexity and management.

Contents

1 Life and work

2 Selected publications

3 References

4 External links

Life and work

Zohar studied Physics and Philosophy at MIT and did postgraduate work in Philoso-phy, Religion & Psychology at Harvard University. She is Visiting Professor in the College of Management at Guizhou University in China. She was included in the 2002 Financial Times Prentice Hall book Business Minds as one of "the world's greatest management thinkers". [1]

She proposed spiritual intelligence as an aspect of intelligence that sits above the traditional measure of IQ and the various notions of emotional intelligence, at the conscious level of meaning and purpose, and that is derived from the properties of a living complex adaptive system.[2][3] She advocates quantum physics as a guiding metaphor for personal psychology and corporate and social organisation, in contrast with the deterministic Newtonian mechanics and machine metaphor found in the scientific management of Frederick Winslow Taylor and other early management thinkers. [4][5]

Selected publications

Zohar is author (or co-author with her late husband, the psychiatrist Ian Marshall) of the following books:

Zohar, Danah (1990). The Quantum Self: Human Nature and Consciousness Defined by the New Physics. New York: William Morrow and Company, Inc. ISBN 9780688087807. ISBN 0-688-08780-9

Zohar, Danah; Marshall, Ian (1993). The Quantum Society: Mind, Physics, and a New Social Vision. New York: Bloomsbury Publishing. ISBN 0-688-10603-X

Zohar, Danah (1997). ReWiring the Corporate Brain: Using the New Science to Rethink How We Structure and Lead Organizations. San Francisco: Berrett-Koehler Publishers, Inc. ISBN 9971-5-1214-9

 

***

Kaikki hölmöydet samassa paketissa...

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhanilaine12/tietoisuutta-ei-ehka-voi-ymmartaa/

" Tietoisuutta ei ehkä voi ymmärtää

Juhani Laine 12.9.2023 23:36

Tiivistelmä: Perinteisesti ihmisen on ajateltu koostuvan sielusta ja ruumiista. Dualis-min ongelma on se, miten tahdoltaan vapaa sielu voi vaikuttaa luonnonlakien alai-suudessa toimivaan ruumiiseen. Nykyään mieltä ja tietoisuutta pyritään selittämään usein luonnontieteellisesti.Tietoisuus saattoi syntyä evoluutiossa asteittaisesti. Tämä selitys on myös ongelmallinen,sillä siihen muodostuu niin sanottua emergenssiä,joka kriitikoiden mukaan on vain tuntemattoman ilmiön päälle liimattu nimilappu. Kova on-gelma jää siis edelleen jäljelle. Miten hermokudos voi tuottaa tietoisuuden? Tietoi-suutta voi lähestyä myös kokemuksesta käsin. Meditaatio on havaintojen tekemistä tietoisuudesta ja siinä ilmenevistä aistimuksista ja ajatuksista.Tietoisuus on meditaa- tiossa tehtävien havaintojen mukaan ei-persoonallista, riippuvaista kaikesta, ajan ja avaruuden ulkopuolista, tyhjää ja sanoinkuvaamatonta. Kuitenkin koska ymmärtämi- nen perustuu käsitteisiin ja niiden välisiin suhteisiin, ja tietoisuus kokemuksellisesti ei jakaudu alkeellisempiin tekijöihin,niin tietoisuus jää silloin ymmärryksen ulkopuolelle

Sielu tomumajassa

Perinteinen käsitys ihmisestä on ollut dualistinen. Ihmisellä on sielu ja ruumis. (1) Sielun katsotaan usein jatkavan eloaan kuoleman jälkeen joko tuonpuoleisessa tai jälleensyntyneenä uudessa ruumiissa. Tämä intuitiivinen käsitys on ilmennyt jo mui-naisista ajoista asti, mutta dualismin eräänä merkittävänä oppi-isänä pidetään Rene Descartesia (2). Descartesin mukaan ruumilla ja mielellä on selvä yhteys. Jos ajatte-len nostavani pallon, niin varsin usein käteni hetken kuluttua tarttuu pallon ja kohot-taa sen. Descartesin mukaan ruumis on eräänlainen aika-avaruudessa toimiva kone. Vastaavasti sielu on fysikaalisen maailman ja fysiikan lakien ulkopuolella,ja siten tah- doltaan vapaa näistä rajoitteista. (3) Vapaan tahdon konsepti on oikeastaan peräisin keskiajan kristityiltä teologeilta. Nimittäin jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, niin miten hän voisi rangaista synnintekijöitä? Eikö hän tietäisi kaikki heidän syntinsä jo ennalta? Ongelman ratkaisuksi kehitettiin vapaan tahdon käsite.(4) Kaikki eivät nielleet Descartesin näkemyksiä pureksimatta. Miten vapaa sielu voisi vaikuttaa luonnonlakien alaisuudessa toimivaan ruumiiseen? Ensimmäisenä tämän ristiriidan havaitsi Böömin prinsessa Elisabeth. Rene kirjoitti Elisabethille kirjeen, jonka pari ensimmäistä sivua hän käytti nykypäivän mittapuulla prinsessan seksuaaliseen ahdisteluun, mutta kirjeen loppupuolella hän vastaa Elisabethin varsin terävään huomioon. (3)

Sielun istuimen Rene sijoitti käpyrauhaseen. Käpyrauhasen kautta sielu pystyi vai-kuttamaan ruumiiseen. Ajatus ei ollut täysin uusi, sillä jo antiikin aikana käpyrauha-sen lähellä uskottiin liikkuvan ilman kaltaista sielullista ainetta, pneumaa. Descartes jakoi näkemyksen tällaisesta ilman kaltaisen aineksen olemassaolosta, vaikkakin jo sata vuotta oli aivojen kanavien tiedetty olevan nesteellä täyttyneitä. Käpyrauhanen on siitä poikkeava aivojen osa, että sillä ei monien muiden aivojen osien tapaan ole vastinpareja kummassakin aivopuoliskossa,vaan se istuu yksin keskellä pääkoppaa. Myöhemmin käpyrauhasen erityinen asema sielun majapaikkana hylättiin, mutta nykyään sen tehtäviin tiedetään kuuluvan muun muassa pimeähormoni melatoniinin tuottamisen. Jotkut antavat edelleen käpyrauhaselle myyttisiä piirteitä, kuten uskovat käpyrauhasen olevan niin sanottu kolmas silmä. (5)

Tutkijat enää vain harvoin uskovat tahdon vapauteen,vaan luonnontieteellisen maail- mankäsityksen omaavat pitävät ihmistä usein monimutkaisena biologisena koneena. Rakennumme samanlaisista aineellisista rakennuspalikoista kuin kaikki muut eläi-met.Kaikki maailmankaikkeudessa toimii luonnonlakien alaisuudessa.Vaikka fysiikka ei kvanttifysiikan takia ole pohjimmiltaan determinististä vaan pikemminkin satunnai-sia, niin sattuma ei silti kykene vapauttamaan tahtoa. Sätkynuken liikkeiden arpomi-nen nopalla ei vapauta sätkynukkea.(6) Kuuluisia ovat Benjamin Libetin 1980-luvulla tekemät kokeet. Hän havaitsi, että aivoissa päätös käden nostamisesta tapahtuu en-nen kuin koehenkilö on tietoisesti päättänyt nostaa kättä.Vapaan tahdon olemassao- lo vaikuttaisi olevan myytti. Koe kirvoitti paljon kritiikkiä ja jatkotutkimuksia, mutta ny-kyään tutkijat suhtautuvat vapaan tahdon aitoon olemassaoloon hyvin skeptisesti.(7) Ajoittain ihmisellä esitetään silti olevan kokemus vapaasta tahdosta. Meditaatiosta innostunut neurotieteilijä Sam Harris esittää, että meillä ei todellisuudessa ole edes kokemusta vapaasta tahdosta.Tyypillisesti mietiskelyharjoituksessa keskitytään tark-kailemaan jotain aistimusta, mutta joskus meditoinnin kohteena voi olla myös ajatus-ten virta. Ajatuksia tarkkaillessa voi havaita, että ajatukset vain ilmestyvät jostakin. Emme voi siis valita mitä haluamme tai ajattelemme seuraavaksi. Näin ollen Harris esittää, että meillä ei ole edes kokemusta vapaasta tahdosta. (8)

Sieluun on liitetty myös muita ominaisuuksia kuin aineettomuus ja tahdon vapaus. Sielu on käsitetty yhdeksi jakamattomaksi kokonaisuudeksi. Koska sielu on jakama-ton, niin se ei voi ruumiin tavoin hajota osiin.Tämän takia sielu on käsitetty kuolemat- tomaksi. Esimerkiksi yksilöllisyyttä merkitsevän individualismin etymologia johtaa ja-kamatonta tarkoittavaan latinalaiseen kantasanaan individi.(9) Sielun jakamattomuu- den on esitetty olevan ristiriidassa evoluution kanssa. Evoluutio perustuu erilaisten geneettisten osasten uudenlaisiin yhdistelmiin. Koska sielun on esitetty olevan jaka-maton kokonaisuus, niin se ei ole voinut syntyä erilaisten osasten yhdistymisestä. (10)

Tietoisuuden asteittainen synty evoluutiossa

Aivotutkija Antonio Damasion mukaan tietoisuus on syntynyt evoluutiossa asteittai-sesti. Ensimmäiseksi eliöt yksinkertaisesti reagoivat ympäristöönsä. Pian eliöt alkoi-vat ennakoida tapahtumia. Vaaraa ei paettu vasta kun tilanne oli jo päällä, vaan en-nakointiin kykenevät eliöt selviytyivät paremmin. Kyky ennakoida kehittyi vähitellen ympäristön jatkuvaksi tarkkailuksi. Eliöt alkoivat tarkkailla myös itseään ja kehon tun-temuksia. Näin syntyi ydintietoisuus. Ydintietoisuuden yhdistyessä oppimiseen ja pit-käkestoiseen muistiin, eliöt kokivat itsensä ajassa jatkuvina olioina. Näin otettiin en-simmäiset itsetietoisuuden askeleet.Ihmisellä tietoisuus on kielen ja viestinnän avulla laajentunut, ja mahdollistanut laajamittaisen yhteistyön. (11)

Laakkoeläin on muodoton pieni eläin. Sillä on kuusi erilaista solutyyppiä. Rakenteel-taan se on niin yksinkertainen, että sen voi jakaa keskeltä kahtia ja molemmat puolet jatkavat eloaan. Lajin solutyyppeihin ei kuulu esimerkiksi hermosoluja tai lihaksia, mutta silti tämä eliö liikkuu monimuotoisesti ja metsästää itselleen ravintoa. (12) Tie-toisuuden evoluution ensiaskeleet on saatettu ottaa jo ennen kuin edes hermostoa oli kehittynyt.Hermoston tehtävä on oikeastaan solujen välinen kommunikointi, mutta solut toki kommunikoivat keskenään jo ennen hermoston kehittymistä. Vaikka laak-koeläimellä ei ole hermosoluja, niin sen solut viestivät keskenään, ja eläin kykenee siksi esimerkiksi hidastamaan kohdatessaan ravintoa. (13)

Monilla eläimillä on hermosto. Hermoston avulla viestit voivat kulkea nopeasti pitkiä matkoja eliön elimistössä. (14) Esimerkkinä yksinkertaisesta hermoverkosta voidaan antaa meduusojen radiaalinen hermosto.Radiaalinen hermosto kehittyi noin 570 mil- joonaa vuotta sitten. Nyt eliöt kykenivät muun muassa aistimaan ja liikkumaan. (15) Hermoston kehittymisen myötä eliöiden kyky ennakoida lisääntyi. Pelkkä reagointi ei tuo samanlaisia etuja selviytymiselle kuin ennakointi. Automaattiset reaktiot ovat melko pysyviä, kuten ihmiset iästä riippumatta vetävät kätensä pois kuumalta liedel-tä. Ennakointi on astetta monimutkaisempi ja joustavampi käyttäytymismalli. Enna-koinnin ansiosta eliö kykenee pakenemaan vaaraa jo ennen kuin vaara on lähistöllä. Hermostossa on mahdollista muodostaa uusia ja karsia turhia hermoyhteyksiä. Tätä kutsutaan oppimiseksi.

Myös kasvit ja sienet havainnoivat ympäristöään ja jopa käyttäytyvät älykkäillä tavoil-la. Loiskasvina kasvavalla humanlanvieraalla on todettu hajuaisti, jonka avulla kasvi kykenee kasvamaan mehukkaampaa isäntäkasvia kohden. Vahingoittuneet kasvit tuottavat puolustusaineista, jotka ilmaan levitessään vievät tiedon vahingoittumisesta naapurikasveille,jolloin myös naapurit alkavat tuottaa puolustusaineita. Tupakka pys- tyy jopa tunnistamaan sen lehdillä herkuttelevan kiitäjän lajin sen erittämästä syljes-tä.Tuholaisen lajista riippuen tupakka säätää puolustuskemikaalien suhdetta. Koske- tus tai tuulenvire voi käynnistää kasvin puolustusjärjestelmän, joten kasveilla voi sa-noa olevan myös tuntoaisti. Äänet voivat kiihdyttää kasvien geenien toimintaa. Tie-tyssä mielessä kasvit siis myös kuulevat. Kahden valoherkän pigmentin eli fytokro-mien avulla kasvit tunnistavat kasvuympäristön valaistusolosuhteet ja päivän pituu-den. Siemenissä fytokromit tunnistavat mullan läpäisevän valon.  Kasvien juuret etsi-vät ravinteikkaita kasvuoloja maistelemalla maaperää.Juurillaan ne myös tunnistavat naapurikasvin sukulaisuuden.(16)

Myös sienien sienirihmastot etsivät ravinteita. Sienillä rihmastoissa liikkuu sähköisiä impulsseja, joiden on arveltu auttavan sientä kasvamaan kohti ravinteikkaita olosuh-teita. Tieteilijät ovat myös pohtineet, että rihmastojen sähköisillä viesteillä voisi olla korkeampi, jopa kielellinen merkitys. Eräässä tutkimuksessa tutkittiin punaloisikan, talvijuurekkaan ja “kummitussienien” sienirihmastoja. Elektrodien avulla havaittiin heikkoja ja useita tunteja kestäviä impulssipiikkejä. Niin sanotussa kompleksianalyy- sissä havaittiin impulssien jakautuvan 50 signaaliryppääseen. Ihmiskielen sanojen tavoin osa signaaleista oli suositumpia. Tutkimuksia tehnyt professori Adamatzky onkin ehdottanut sienien ”kieliopin” ja lajien välisten erojen selvittämistä. (17)

Yksinkertaisen hermoston omaavat eliöt kykenevät siis ennakoimaan ympäristön ta-pahtumia,eikä niiden käytöstä voi kuvata pelkkänä reagointina. Vähitellen ennakointi saattoi kehittyä jatkuvaksi tarkkailuksi.Tarkkailu erikoistui ulkoisten ja sisäisten tunte- musten tarkkailuun. Esimerkin kyvystä jatkuvaan ympäristön tarkkailuun tarjoavat muurahaiset. Muurahaiset rakentavat pesiään ja tarvitsevat rakennustyöhön materi-aalia. Muurahainen lähtee hakemaan neulasta kaukaa pesästään. Pesälle on kuiten-kin osattava myös takaisin.Suunnistukseen muurahaiset käyttävät Auringon säteiden tulokulmaa ja Auringon suuntaa. Auringon asema taivaalla kuitenkin muuttuu jatkuvasti, joten muurahaiset hyödyntävät myös omaa sisäistä kelloaan. Muurahaiset kykenevät ympäristön jatkuvan tarkkailun lisäksi tekemään siis myös erittäin monimutkaisia laskelmia.(18)

Jokainen laji on kehittynyt tarkkailemaan ympäristöään lajilleen tyypillisellä tavalla. Valaille äänet ovat hyvin merkittäviä. Näille merinisäkkäille äänet toimivat kommuni-koinnin ja kaikuluotauksen välineenä. Osittain äänimaailman tulkitsemiseksi valaille on kehittynyt poimuttuneet ja suuret aivot. Tutkijat ovat jopa spekuloineet monien va-laslajien kommunikoivan kielellisesti.(19) Toinen äänien maailmassa elävä eliöryhmä ovat lepakot. Italiassa asunut piispa Lazaro Spallanzani todisti jo 1700-luvulla, että lepakot eivät tarvitse lentämiseen valoa. Hän lennätti pimeälle ullakolla lepakoita, jonne hän oli ripustanut lankoja ja kelloja. Lepakot eivät lentäneet lankoihin, ja kellot eivät soineet. Tekniikan kehityttyä vuonna 1938 lepakoiden suunnistuksen todistettiin perustuvan kaikuluotaukseen. Näiden eliöiden tapa hahmottaa maailmaa saattaa poiketa täysin ihmisen tavasta hahmottaa maailmaa. Lepakot esimerkiksi kykenevät kaikuluotauksella erottamaan erilaisia pintamateriaaleja. (20) Kenties siipiveikot nä-kevät kuulemansa erilaisina väreinä, tai jonakin meille täysin outona kokemisen ta-pana.Myös meidän ihmisten tapa havaita maailmaa on kehittynyt evoluutiossa meille tarpeenmukaiseen muotoon. Mielemme tekee tulkintoja ja malleja todellisuudesta, jotka ei välttämättä vastaa todellisuuden todellista olemusta. Ainakaan useimmilla ihmisillä ei ole intuitiivista kykyä ymmärtää kvanttifysiikkaa,vaikka me kykenemmekin kuvaamaan sitä matemaattisesti. Kvanttifysiikan ymmärtäminen ei ole edistänyt sel-viytymistä.Me ihmiset kuvittelemme myös vaaroja sinne,missä niitä ei todellisuudes-sa ole.Tietynlainen varovaisuusperiaate on edistänyt selviytymistä. Mielemme ja aistimme luovat jatkuvasti tulkintoja maailmasta. Joskus nämä tulkinnat vastaavat paremmin todellisuutta ja joskus huonommin.

Kyky jatkuvaan tarkkailuun synnytti pohjan myös itsetietoisuudelle. Ydintietoisuuden yhdistyessä pitkäkestoiseen muistiin,eliölle on mahdollista muodostaa käsitys itsestä ajallisesti jatkuvana olentona. Itsetietoisena olentona ymmärrän olevani muista olen-noista erillinen. Itsetietoisuuden todelliseksi ymmärtämiseksi on ymmärrettävä myös sen kokemuksellinen luonne. Se vaikuttaisi olevan eräänlaista hallittua hallusinaatio-ta. Samoin kuin näköaistimus on aivojen luoma tulkinta todellisuudesta, niin itsetie-toisuus on aivojen tulkinta omasta olemassaolosta. Itsetietoisuutta on monenlaista, kuten esimerkiksi kehollista ja kerronnallista itsetietoisuutta. Kehollista itsetietoisuut-ta voidaan huijata vaikkapa sivelemällä koehenkilön kättä samalla kun hän katsoo tekokäden sivelyä. Koska tunto ja näköaistimus täsmäävät,niin koehenkilö alkaa tun-tea tekokäden olevan osa kehoaan. Kun tutkija nyt iskee puukon tekokäden käm-menselkään, niin koehenkilöt lähes poikkeuksetta kavahtavat kauhusta ja vetävät kätensä pois. Tällainen huijaamisen mahdollisuus viittaa siihen, että itsetietoisuus on aivojen luoma tulkinta. (21)

Mutta millaista selviytymistä edistävää tarkoitusta sisäiset kokemukset ovat autta-neet, vai ovatko tietoisuus ja sisäiset kokemukset vain evoluution sivutuote? Miksi emme siis voisi olla vain tiedottomia automaatteja? Eräs mahdollisuus on, että sisäi-set kokemukset ovat aluksi edistäneet esimerkiksi metsästystä. Kuvittele muinaises-sa meressä elänyt petoeläin. Petoeläin on saalistamassa pientä matoa. Mato katoaa kiven taakse. Peto lopettaa saalistamisen, koska sillä ei ole enää suoraa näköyhteyt-tä saaliiseen. Toisella pedolla on kuitenkin hieman monimutkaisempi mieli. Se kyke-nee luomaan sisäisiä mielikuvia sellaisista asioista, mitä se ei juuri sillä täsmällisellä hetkellä näe. Tämän pedon saalistaessa sen saalistus jatkuu, vaikka saaliseläin het-kellisesti katoaisi näköesteen taakse. Kehittyneempi peto kykenee näkemään sielun-sa silmin madon liikkeen jatkuvan myös kiven takana. Se kykenee odottamaan het-ken, kunnes mato ilmestyy taas näkyviin kiven toiselta puolelta. Mentaalisten mallien luomiseen kyennyt peto selviytyy luonnonvalinnan kovassa kamppailussa jatkamaan sukuaan.

Tieteiselokuva Arrival kertoo avaruusolennoista, jotka saapuvat Maahan tuomaan uutta teknologiaa. Kielitieteilijä Louis Banks yrittää yhdessä muiden tutkijoiden kanssa saada selville mistä avaruusolentojen saapumisessa on kyse. Olentojen kieli koostuu ympyrän muotoon kirjoitetuista symboleista. Louis alkaa nähdä näkyjä. Lo-pulta hän ymmärtää, että olentojen tuoma teknologia on heidän kielensä. Louisin nä-kemät näyt olivat näkyjä tulevaisuudesta. Kieli oli muuttanut hänen tapaansa ajatella ja hahmottaa maailmaa.(22) Elokuvan esittämä ajatus ei ole niin kaukaa haettu miltä se aluksi vaikuttaa.Kieli vaikuttaa ajatteluun.Australialaisen Pompuraaw heimon kie-lessä ei ole oikean ja vasemman käsitteitä. Kaikki suunnat on ilmaistava suhteessa ilmansuuntiin. Tämän takia kielen puhujille kehittyy uskomattoman hyvät suuntavais-to. (23) Namibian ja Angolan himbat luokittelevat kielessään värejä eri tavalla,ja siksi he eivät erota sinisen ja vihreän väriä toisistaan,mutta eri vihreän sävyjä he erottavat uskomattoman tarkasti. He eivät siis vain kuvaa maailmaa eri sanoilla,vaan he myös kirjaimellisesti näkevät maailman erilaisena. (24)

Kieli on laajentanut ihmisen tajuntaa ja ollut osatekijä yhteiskunnan syntymisessä. Kieli mahdollistaa tehokkaan kommunikaation, mutta silti kieli itsessään ei mahdol-lista kovin laajaa ja joustavaa yhteistyötä. Puhumalla voi saada koottua muutaman kymmenen hengen metsästysporukan, mutta kokonaista armeijaa ei samoin saa koottua. Armeijan kokoamiseen tarvitaan intersubjektiivisia rakenteita. Armeijan voi koota palkkaamalla rahalla, luomalla kertomuksen valtiosta tai uskonnosta. Rahan arvo, valtiot ja uskonnot ovat ihmisen yhteisen mielikuvituksen tuotteita. Ihmisen arvioidaan saaneen kyvyn luoda tällaisia intersubjektiivisia myyttejä joitakin kymmeniätuhansia sitten.(25)

Ihmisellä ei ole päätä

Tietoisuuden olemus on nykytieteelle vielä paljolti tuntematon, vaikka se on meille kaikkein läheisin asia, meidän oma tajunnallinen ja tiedollinen olemassaolo. Tietoi-suuden olemusta voidaan lähestyä kahdesta suunnasta. Toisaalta voimme ymmär-tää yhä paremmin evoluutiohistoriaa, hermoston ja aivokemian toimintaa. Toisaalta voimme yrittää tarkkailla tietoisuuden kokemusta.Näiden lähestymistapojen väliin jää kuitenkin ammottava aukko. Evoluution avulla voimme selittää tietoisuuden asteittain syntyneeksi. Tietoisuus olisi emergentti ilmiö, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Toisaalta emergenssi voidaan nähdä eräänlaisena taikatemppuna, pelkkänä selittämättömän ilmiön päälle liimattuna nimilappuna. Siksi voikin olla hedelmällistä tutkia tietoisuutta kokemuksesta käsin.

Suomalaisen rokkarin Kari Peitsamon mukaan ihmisellä ei ole päätä, vaan kaikkien yhteinen pää on Kristus. Lisäksi Peitsamo toteaa sinun pääsi olevan minun pää, ja minun pääni sinun pää. (26) Peitsamo on täysin oikeassa, sillä jos yrittää katsoa omaa päätään, niin havaitsee että sitä ei voi nähdä. Peilikuva tai valokuva omasta päästäni on kuva siitä, ei siis varsinainen pää. Sen sijaan voin nähdä muiden päitä. Tämän vastaavan havainnon teki Douglass Harding 1930-luvulla. Hän kirjoitti ai-heesta kirjoja ja kehitti sen pohjalta päättömänä tienä tunnetun meditaatiotekniikan. Vaikka havainto vaikuttaa triviaalilta, niin monet ihmiset kertovat kokeneensa sen avulla henkisen valaistumisen. Koska monilla ihmisillä on kokemus, että he katsovat maailmaa kasvojen takaa, niin oman pään katselu voi johtaa oivallukseen, että siellä ei oikeasti ole kukaan katselemassa.(27) Kyse on samasta havainnosta, jonka eräs Siddhartha Gautama teki Intiassa noin 2500 vuotta sitten. Buddhalaisen opetuksen eräs keskeisin oivallus on se, että itseä ei ole olemassa. Ihmisen kokemus itsestä on kuin tietokoneen näytöllä näkyvä video. Tietokoneella on näyttö,joka koostuu kolmen värisistä pikseleistä.Näiden pikseleiden taidokkaasta yhdistelmästä syntyy illuusio vi-deosta. Samoin meidän tietoinen kokemuksemme on kuin näyttö, eräänlainen tietoi-suuden kenttä. Siihen mahtuvat kaikki kaukaiset äänet ja näkyvä ympäristö, kuten myös kehon tuntemukset ja ajatukset. Pikseleitä vastaavat siis aistimukset ja ajatuk-set. Näiden aistimusten ja ajatusten taidokkaasta yhdistelmästä syntyy illuusio itses-tä. Mitään näistä aistimuksista ja ajatuksista irrallista itseä ei ole löydettävissä. Voin tuntea kehoni ja havaita ajatuksia, mutta en ole tuntoaistimus enkä yksikään ajatus. Ja myös käsitys itsen olemassaolosta on ajatus. (28)

Samanlaisia ajatuksia on nähtävissä myös muiden uskontojen piirissä. Esimerkiksi Raamatun syntiinlankeemuskertomuksessa ensimmäiset ihmiset havaitsevat alasto-muutensa syötyään hyvän ja pahan tiedon puusta. Heistä tulee siis itsetietoisia. He ymmärtävät erillisyytensä muista olennoista, eli saavat siis kyvyn tehdä hyvää ja pahaa. Perisynti tarkoittaa näin käsitettynä siis sitä, että ihminen on eettinen toimija. Tapahtumien seurauksena Adam ja Eeva karkotetaan paratiisista. (29) Kristillisen teologian piirissä Jeesuksen olemusta on mietitty paljon. Usein hänen ajatellaan olevan samaan aikaan täysin ihminen ja yksi Jumalan kolmesta persoonasta. Tässä voi nähdä yhtymäkohdan itsen illuusioon. Nimittäin jos havaitsee inhimillisen itsen illuusioksi, niin tästä seuraava päätelmä voi olla myös se, että minä olen kaikki, eli toisin sanoen olen Jumala. Vertailevan uskonnontieteen tutkija Alan Watts esitti eräässä luennossaan, että kirkko on nostamalla Jeesuksen jalustalle tukahduttanut evankeliumin hyvän sanoman. Kaikki ovat Jumalan lapsia ja kuvia.(30) Eräät ovat nähneet kristillisessä ja buddhalaisessa opetuksessa niin paljon yhtäläisyyksiä, että uskovat Jeesuksen matkustaneen nuorena itämaille (31).

Itse olisin taipuvainen ajattelemaan,että eri uskonnoissa näkyvät samanlaiset piirteet kertovat näiden henkisten oivallusten universaaliudesta. Sam Harris on verrannut itsen illuusion oivaltamista näkökentän sokeaan pisteeseen. Useimmat ihmiset eivät huomaa sokeaa pistettä ennen kuin joku sen heille osoittaa. Itsen illuusion havaitse-minen ei siis ole mikään pitkän prosessin vaativa saavutus, vaan jokaisen jo nykyi-nen olemus. Kyseessä ei siis ole uskon asia, vaan pienellä keskittymiskyvyn harjoi-tuksella ja ohjeilla tehtävä havainto. Harrisin mukaan asia on esitetty monien oppijär-jestelmien piirissä, mutta toisissa asia on ilmaistu selkeämmin. Itse hän puhuu paljon mindfullnesin puolesta, jonka tavoitteena on tuoda henkisyyden helmiä ihmisille maallisessa muodossa. (8)

Kokemus itsestä liittyy vahvasti sisäiseen puheeseen. Tieteellisesti kyse niin sanotun default mode networkin toiminnasta, eli eräänlaisesta mielen valmius- tai lepotilasta. (32) Toisin sanoen aivojen valmiustilassa haaveilemme, murehdimme ja höpötämme sisäisesti jatkuvasti. Keskittyneenä elämme tässä hetkessä, joka on vapauttavaa, sil-lä valtaosa psykologisesta kärsimyksestä on menneestä tai tulevasta murehtimista. Oikeasti kuitenkin vain tämä hetki on olemassa. Keskittyminen on siis eräänlainen muuntunut tajunnantila. Sisäisen puheen synnyttämää ajatuksiin uppoutumista voi hyvin verrata unien näkemiseen. Erilaiset tajunnantilat liitetään myös psykedeelisiin päihteisiin, joiden vaikutuksen alaisena ihmiset ovat kertoneet kokeneensa mystisiä kokemuksia, muun muassa itsen katoamisesta ja ympäröivään todellisuuteen sulautumisesta. Tällaisissa kokemuksissa on yhtäläisiä piirteitä mietiskelyn piirissä tehtyihin havaintoihin mielen luonteesta. (8)

Buddhalaisuudessa puhutaan tyhjyydestä. Käsite on varsin vaikeasti ymmärrettävis-sä ja helposti väärinymmärrettävissä. Tyhjyydelle on annettu monia erilaisia kuvauk-sia.Ensimmäinen niistä on jo edellä kuvattu itsen illuusio.Toiseksi tietoisen kokemuk- sen tarpeeksi tarkalla havainnoinnilla tyhjyyden olemus voidaan nähdä myös objek-tien olemattomuutena. Siis samalla tavalla kuin subjektin olemassaolo on aistiha-vainnoista ja ajatuksista riippuvainen, niin myös kaikki objektit ovat olemassa vain täydessä riippuvaisuussuhteessa kaikkeen muuhun. Tietokonetta tai puuta ei voi ir-rottaa todellisuudesta erikseen, ne esimerkiksi aina sijaitsevat ajassa ja avaruudes-sa. Vaikka subjekti ja objektit ovat molemmat illuusiota ja tyhjää, niin jotain vaikuttaa silti olevan. Eräiden mukaan sekä tyhjyys ja olemassaolo ovat molemmat vääriä nä-kemyksiä. Yogachara-koulukunta pureutui tämän jäljelle jäävän jonkin olemukseen, joka synnytti tyhjyyden kolmannen merkityksen. He alkoivat miettiä mitä eroa on ha-vaitsemisella ja asioiden olemassaololla.Pohjimmiltaan asioiden olemassaolon todis- taminen on aina kytköksissä havaitsemiseen. Myös vaikkapa värin mielikuvittelemi-nen tuottaa havainnon, näen värin silloin niin sanotusti sieluni silmillä. Ja jos kaverini katsoo väriä ja minä en, niin minä en väriä näe. Tällaisista yksinkertaisista havain-noista he päätyivät päätelmään, että havaitsijaa, havaitsemista ja havaintokohdetta ei voi erottaa toisistaan. Siis myös tämän jäljelle jäävän jonkin osasia ei voi irrottaa toisistaan eli se on tyhjää. Tyhjyyden neljäs tulkinta tunnetaan Buddha-luontona. Sinun ja minun ero on se, että aistimme ja ajattelemme eri asioita. Tietoisissa koke-muksissamme ilmenee eri sisältöjä. Tietoisuus ei sen sijaan muutu siinä ilmenevistä sisällöistä. Ensinnäkin tietoinen kokemus on valoisa siten,että se mikä siinä ilmenee, niin se havaitaan väistämättä. Toiseksi  tietoiselle kokemuksella ei ole mieltymyksiä, eli jos tunnen kipua,niin en voi olla tuntematta kipua. Kolmanneksi tietoinen kokemus on tyhjä, eli siinä voi ilmetä mikä tahansa kokemussisältö. Myös aika ja avaruus ovat tällaisia tietoisuudessa ilmeneviä kokemussisältöjä. Tietoisuudella ei siis ole muotoa tai kestoa, vaan se kokee vain tämän hetken. Tietoisuudella on oltava nämä ominai-suudet, sillä muutoin kyseessä ei olisi tietoisuus. Näin ollen kaikkien meidän tietoi-suus on samanlainen, erot meidän välillä ovat vain eroja tietoisen kokemuksen sisäl-löissä. Buddha-luonto voidaan ymmärtää siis niin, että meillä ei ole omaa yksilöllistä itseä, vaan kaikkien tietoisten olentojen samanlainen tietoisuus. Eräänlainen maail-mansielu. Viides tyhjyyden tulkinta tyrmää lopulta kaikki edellä kuvatut kuvaukset. Kyseessä on näkökulmien tyhjyys, jonka mukaan mikään ajatus tai näkökulma ei ole täysin totta. On olemassa väitelauseilla ilmaistavia tavanomaisia totuuksia ja edellä kuvattuja perimmäisiä totuuksia. Näitä perimmäisiä totuuksia ei oikeasti voi kuvata mitenkään,vaan niihin voi tavanomaisin lausein vain viitata. Kartta ei siis ole maasto. (28)

Tällaiset havainnot johtavat helposti panpsykismiin,käsitykseen maailman perimmäi- sestä mielellisestä luonteesta (33). On olemassa joitakin panpsykistisiä tietoisuutta kuvaavia tieteellisiä malleja. Donald Hoffmannin mukaan evoluutio ei tuota mahdolli-simman tarkkoja, vaan selviytymistä edistäviä tulkintoja todellisuudesta. Todellisuus ei hänen mukaansa siis oikeasti ole sellainen minä me sen havaitsemme.(34) Giulio Tononin mukaan tietoisuus on integroitua informaatiota, ja mikä tahansa informaa-tioprosessi olisi ainakin jonkinlainen esiaste tietoisuudelle. (35) Tieteelliset mallit, hy-poteesit ja teoriat ovat käsitteistä ja niiden välisistä suhteista luotuja ajatusrakennel-mia.Vaikka täysin värisokea lukisi kaiken näkemisen fysiologiasta ja valon fysiikasta, niin hän ei todella voisi ymmärtää mitä on nähdä vihreää. Tietoisuus saattaa olla sa-malla tavalla käsitteiden ulottumattomissa. Käsitteet vaativat aina jonkin vastakoh-dan: valo ja pimeä, ylhäällä ja alhaalla.Tietoisuus vaikuttaisi olevan se perusta, jonka päällä ajatukset ja aistimukset mahdollistuvat, joten se ei vaikuta olevan jaettavissa käsitteiksi. Siksi tietoisuutta ei ehkä voi ymmärtää.

Lähteitä:

1 Dualismi. Tieteen termipankki. Viitattu 15.6.2023.
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys%3Adualismi

2 R. Descartes. Meditations on First Philosophy. The Classical Library. 2001.
Viitattu 15.6.2023. http://www.classicallibrary.org/descartes/meditations/

3 W. R. Payne. An Introduction to Philosophy. 2023. Sivut 94-100. Viitattu 15.6.2023.
https://commons.bellevuecollege.edu/wp-content/uploads/sites/125/2023/01/AnIntroduction-to-Philosophy.pdf

4 Y. N. Harari. Yuval Noah Harari: the myth of freedom. The Guardian. 2018. Viitattu
15.10.2019.

https://www.theguardian.com/books/2018/sep/14/yuval-noah-harari-the-new-threat-to-liberal-democracy

5 G-J. Lokhorst. Descartes and the Pineal Gland. Stanford Encyclopedia of
Philosophy. 2013. Viitattu 15.6.2023. https://plato.stanford.edu/entries/pineal-gland/

6 T. Mattsson. Arpa ei vapauta tahtoa. Tiede. 2016. Viitattu 18.9.2017. http://www.tiede.fi/blogit/rajankayntia/arpa_ei_vapauta_tahtoa

7 B. Libet, C. A. Gleanson, E. W. Wright, D.K. Pearl. TIME OF CONSCIOUS INTEN- TION TO ACT IN RELATION TO ONSET OF CEREBRAL ACTIVITY (READINESS-POTENTIAL): THE UNCONSCIOUS INITIATION OF A FREELY VOLUNTARY ACT. Oxford Academic. BRAIN. A Journal of Neurology. 1983. Viitattu 18.9.2017.  https://academic.oup.com/brain/article-abstract/106/3/623/271932?redirectedFrom=fulltext

8 S. Harris. WAKING UP. A Guide to Spirituality Without Religion. Simon & Shuster.
2014.

9 Y. N. Harari. Homo deus. Huomisen lyhyt historia. Bazar. 2017. Sivut 231-289.

10 Y. N. Harari. Homo Deus. Huomisen lyhyt historia. Bazar. 2017. Sivut 112-113

11 A. Mutanen. Mitä on tietoisuus? Tiede. 1/2007. Sivut 38-43.

12 T. Kubota. Stanford researchers reveal a new mechanism for how animal cells stay intact. Stanford News. 2018. Viitattu 31.5.2019.

https://news.stanford.edu/2018/10/15/new-mechanism-animal-cells-stay-intact/

13  The Origin of Consciousness – How Unaware Things Became Aware. Kurzgesagt – In a Nutshell. Youtube. 2019. Viitattu 28.4.2019. https://www.youtube.com/watch?v=H6u0VBqNBQ8

14 B. J. Liebeskind. D. M. Hillis. H. H. Zakon. Evolution of sodium channels predates the origin of nervous systems in animals. PNAS. 2011. Viitattu 5.6.2019. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3107268/

15 Galliot B, Quiquand M. A two-step process in the emergence of neurogenesis. European Journal of Neuroscience. Wiley Online Library. 2011. Viitattu 5.6.2019. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/j.1460-9568.2011.07829.x

16 J. Kaaro. Kasvi näkee, haistaa, kuulee ja maistaa. Tiede. 8/2012. Sivut 42-45.

17 A. Wallius. Sienet juttelevat sähköimpulsseilla – tutkimuksessa havaittiin
kymmeniä sanoja. Yle. 2022. Viitattu 22.5.2022.

https://yle.fi/uutiset/3-12405146

18 H. Telkänranta. Muurahainen ratkaisee yhtälön. Tiede. 7/2008. Sivut 46-49.

19 V. R. Cajander. T. Similä. Suurvalaat ja delfiinit. Otava. 1987. Sivut 68-83.

20 M. Lappalainen. Lepakot – salaperäiset nahkasiivet. Tammi. 2002. Sivut 56-62.

21 A. Seth. How Your Brain Hallucinates Your Conscious Reality?. TED. 2017. Viitattu 11.10.2017.

https://www.ted.com/talks/anil_seth_how_your_brain_hallucinates_your_conscious_reality

22 Arrival Trailer (2016) – Paramount Pictures. Paramount Pictures. Youtube. 2016. Viitattu 12.9.2023

https://www.youtube.com/watch?v=tFMo3UJ4B4g

23 P. Philip. Does the Language We Speak Affect Our Perception Of Reality. Big Think. Viitattu 31.10.2017.

http://bigthink.com/philip-perry/does-the-language-we-speak-affect-our-perception-of-reality

24 L. Kevin. No one could describe the color ’blue’ until modern times. Business Insider. 2015. Viitattu 31.10.2017

http://www.businessinsider.com/what-is-blue-and-how-do-we-see-color-2015-2?r=US&IR=T&IR=T

25 Y. N. Harari. Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Bazar. 2016. Sivut 11-92.

26 V. Hartikainen. Uskoon tulleen Kari Peitsamon väite: ”Ihmisellä ei ole päätä”.
Iltalehti. 3.10.2015. Viitattu 2.4.2022.
https://www.iltalehti.fi/viihde/a/2015100120448265 

27 R. Lang. The Headless Way. Viitattu 2.4.2022.

https://www.headless.org/douglas-harding.htm

28 Buddhist Emptiness Explained. SEEKER TO SEEKER. Youtube. 2023. Viitattu 13.8.2023.

https://www.youtube.com/watch?v=wcc_qdzpeDY&t=14s

29 J. Peterson. The Psychological Significance of the Biblical Stories. 2018. Viitattu
15.10.2019.

https://www.jordanbpeterson.com/bible-series/

30 A. Watts. Jesus, His Religion. Alan Watts Organisation. Viitattu 17.6.2023.
https://alanwatts.org/transcripts/jesus-his-religion/

31 P. Häkkinen. P. Hietaneva. Jeesuksen salattu elämä. Yle areena. 2017. Viitattu
2.4.2022.

https://areena.yle.fi/audio/1-4100656

32 Default mode network. Wikipedia. Viitattu 12.9.2022.

https://en.wikipedia.org/wiki/Default_mode_network

33 P. Goff. W. Seager. S. Allen-Hermanson. Panpsychism. Standford Encyclopedia
of Philosophy. 2022. Viitattu 22.6.2023.
https://plato.stanford.edu/entries/panpsychism/

34 9 D. Hoffman ym. Natural selection and veridical perceptions. Journal of Theoretical Biology. 2010. Viitattu 3.7.2016.
http://cogsci.uci.edu/~ddhoff/PerceptualEvolution.pdf

35 G. Tononi. Integrated information theory. Scholarpedia. 2015. Viitattu 22.6.2023.
http://www.scholarpedia.org/article/Integrated_information_theory

Kuvalähteet

Artikkelikuva. Claudia Beer. Pixabay.

https://pixabay.com/fi/photos/delfiinien-merinis%C3%A4kk%C3%A4iden-vesi-203875/ 

Kuva 1. Juhani Laine. 2023.

Kuva 2. MabelAmber. Pixabay.

https://pixabay.com/fi/photos/varis-lintu-el%C3%A4in-varikset-sulka-4306097/

Kuva 3. Juhani Laine. 2023."

 

***

https://scitechdaily.com/unlocking-the-brains-secrets-where-does-conscious-experience-truly-reside/

" Unlocking the Brain’s Secrets: Where Does Conscious Experience Truly Reside?

By University of California - Berkeley September 27, 2023

Over a quarter of all stroke victims experience unilateral neglect, losing conscious awareness of half of their visual perception, though they may still emotionally react to the full scene. Researchers have potentially identified the brain region retaining sustained visual images during perception, a discovery that could have future implications for understanding and treating consciousness disorders.

Recordings show prolonged activity in the visual cortex when looking at images, outlasting conscious awareness of image.

More than a quarter of all stroke victims develop a bizarre disorder — they lose conscious awareness of half of all that their eyes perceive.

For instance, after a stroke affecting the right side of the brain, an individual may only consume food from the right side of their plate because they’re unaware of the other half. Similarly, they may only notice the right half of a photo and ignore someone to their left side.

Surprisingly, though, such stroke victims can emotionally react to the entire photo or scene. Their brains seem to be taking it all in, but these people are consciously aware of only half the world.

“Consciousness, and in particular, visual experience, is the most fundamental thing that everyone feels from the moment they open their eyes when they wake up in the morning to the moment they go to sleep,” said Hebrew University graduate student Gal Vishne, lead author of the paper. “Our study is about your everyday experience.”

Researchers from Hebrew University of Jerusalem and UC Berkeley recorded electrical activity in the brains of epilepsy patients while showing them various images in an attempt to find out where persistent images are stored in the brain and how we consciously access those images. Credit: Hadar Vishne, Royal College of Art

While the findings do not yet explain how we can be unaware of what we perceive, studies like these could have practical applications in the future, perhaps allowing doctors to tell from a coma patient’s brain activity whether the person is still aware of the outside world and potentially able to improve. Understanding consciousness may also help doctors develop treatments for disorders of consciousness.

“The inspiration for my whole scientific career comes from patients with stroke who suffer from unilateral neglect, where they just ignore half of the world,” said senior author Leon Deouell, a Hebrew University professor of psychology and member of the Edmond and Lily Safra Center for brain research. “That actually triggered my whole interest in the question of conscious awareness. How is it that you can have the information, but still not acknowledge it as something that you’re subjectively experiencing, not act upon it, not move your eyes to it, not grab it? What is required for something not only to be sensed by the brain but for you to have a subjective experience? Understanding that would eventually help us understand what is missing in the cognitive system and in the brains of patients who have this kind of a syndrome.”

“We are adding a piece to the puzzle of consciousness — how things remain in your mind’s eye for you to act on,” added Robert Knight, also a senior author and a UC Berkeley professor of psychology and member of the Helen Wills Neuroscience Institute.

The brain has a transient and sustained response

Deouell noted that for some six decades, electrical studies of the human brain have almost solely concentrated on the initial surge of activity after something is perceived. But this spike dies out after about 300 or 400 milliseconds, while we often look at and are consciously aware of things for seconds or longer.

“That leaves a whole lot of time which is not explained in neural terms,” he said.

In search of longer-lasting activity, the neuroscientists obtained consent to run tests on 10 people whose skulls were being opened so that electrodes could be placed on the brain surface to track neural activity associated with epileptic seizures. The researchers recorded brain activity from the electrodes as they showed different images to the patients on a computer screen for different lengths of time, up to 1.5 seconds. The patients were asked to press a button when they saw an occasional item of clothing to ensure that they truly were paying attention.

Most methods used to record neural activity in humans, such as functional MRI (fMRI) or electroencephalography (EEG), only allow researchers to make detailed inferences about where brain activity is happening or when, but not both. By employing electrodes implanted inside the skull, the Hebrew University/UC Berkeley researchers were able to bridge this gap.

After analyzing the data using machine learning, the team found that, contrary to earlier studies that saw only a brief burst of activity in the brain when something new was perceived, the visual areas of the brain actually retained information about the percept at a low level of activity for much longer. The sustained pattern of neural activity was similar to the pattern of the initial activity and changed when a person viewed a different image.

“This stable representation suggests a neural basis for stable perception over time, despite the changing level of activity,” Deouell said.

Unlike some earlier studies, they found that the prefrontal and parietal cortexes in the front of the brain become active only when something new is perceived, with information disappearing entirely within half a second (500 milliseconds), even for a much longer stimulus.

The occipitotemporal area of the visual cortex in the back of the brain also becomes very active briefly — for about 300 milliseconds — and then drops to a sustained but low level, about 10% to 20% of the initial spike. But the pattern of activity does not go away; it actually lasts unaltered about as long as a person views an image.

“The frontal cortex is involved in the detection of something new,” Deouell explained. “But you also see an ongoing representation in the higher-level sensory regions.”

The sequence of events in the brain could be interpreted in various ways. Knight and Vishne lean toward the idea that conscious awareness comes when the prefrontal cortex accesses the sustained activity in the visual cortex. Deouell suspects that consciousness arises from connections among many areas of the brain, the prefrontal cortex being just one of them.

The team’s findings have been confirmed by a group that calls itself the Cogitate Consortium. Though the consortium’s results are still awaiting peer review, they were described in a June event in New York City that was billed as a face-off between two “leading” theories of consciousness. Both the Cell Reports results and the unpublished results could fit either theory of consciousness.