https://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/v-r-kansantaloustiedett-nl-n-talouden-romahtamisesta
Kirjoittanut Spammiro Botti (23. heinäkuu 2013
Jouko Heyno, Turku (blogi on ilmeisesti täynnä muutakin potaskaa, täytyykin tutustua):
" Kansantaloutta ilman kyyneleitä X – Neuvostotalouden romahdus ja Marx
Miksi Neuvostotalous romahti?
Neuvostotalouden ja sen myötä kommunistihalinnon romhtaminen selitetään popu-laaristi – ja usein ”virallisemminkin” tulokseksi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välisen asevaruselukilvan häviämisenä. "
SB: NL:n ei hävinnyt mitään asevarustelukilpaa USA:lle. NL oli kuitenkin jäljessä USA:ta digitaalisessa ATK-tekniikassa, koska se yritti saada USA:n kanssa aikaan työnjakoa, jossa USA olisi keskittynyt siihen ja NL analogiseen tietojenkäsittelyyn ja perustutkimukseen. Sen enempää USA, NL kuin Kiinakaan eivät suunnitelleet taval-lisen kansalaisen käsiin tulevaa tietotekniikkaa, vaan sellainen "luiskahti" Kiinasta USA:an emigroituneen An Wangin pöytätietokoneen muodossa markkinoille. Siitä alkoi USA:n raivoisa yritys estää sitä päätymästä mm. juuri Kiinan ja NL:n käsiin, tietysti turhaan, sillä sieltähän se oli alun perin tullutkin...
JH: " Vielä raflaavampi on selityksenä ”Tähtien Sota” -projektiin tehty epäonnistunut vastaamisyritys. "
SB: NL ei tehnyt sellaista. "Tähtien sota" tiedettiin järjettömäksi hörhöilyksi. Siinä esiintyi mm. heti sellaisia siviilipuolellekin valuneita "taikasanoja" kuten "ajattelevat tietokoneet"... Ne kertoivat ns. "kaiken" ns. projektin johdon "asiantuntemuksesta"...
JH: " Toinen selitys on Afghanistanin-sodassa kärsitty tappio. Molemmat selitykset osuvat ilmeisen harhaan:Ensinnäkään mitään ”Tähtien Sota” -projektia ei reaalimaa- ilmassa USA:lla olllut, se oli käytännnössä vain parin yhdysvaltalaisen nuoren tieto- konenörtin videopeliprojekti, jolle onnistuttiiin saamaan miljoonien rahoitus pentago-nista. Mitään onnistumisen mahdollisuuksia ”projektilla” ei reaalimaailmassa ollut. "
SB: Totta. Kilpavarustelu oli kuitenkin NL:lle paljon tuhoisampaa kuin USA:lle (vaikka ydinsota olisi ollut tuhoisampi tälle),sillä USA rahoitti varustautumistaan liittolaisillaan dollaripainokoneesta noiden hiljaisesta suostumuksesta. NL:n oli huolellisesti väistel-tävä metkuja ja sovitettava politiikkaansa niin, ettei se joudu itsekin maksamaan USA:n varustautumista itseään vastaan, kuten Chilen tapauksessa, jossa Chilen Allenden hallitus pyysi NL:a takaamaan maan edellisen presidentin Eduardo Freyn USA:n painokoneesta ottamia suuria dollarilainoja, vastalahjana sotilastukikohdan perustaminen,jolle NL ei nähnyt pakottavaa tarvetta.(Se olisi kelvannut hyvin USA:lle ,jos se olisi voinut kytkeä näin NL:nkin maksamaan oikeita tuotteita jo liikkelle päästämistään paperinlappusista.)
JH: " Toiseksi, konventionaalisessa asevarustelussa Neuvostoliitto oli pitkällä edellä Yhdysvaltoja, riippuen tietysti, miten varustautumisen onnistuminen lasketaan. Sen aseistus oli sodankäynnin kannalta parempaa,sitä oli enemmän ja Neuvosoliiton tak-tiikka tehokkaampaa.Tappio Afghanistanissa johtui Neuvostoliiton poliittisista virheis-tä ja vastustajan yhtenäisestä ja jääräpäisestä vastarinnasta. Presidentti Reaganin osuus romahdukseen oli käytännössä nolla. "
SB:NL oli edellä USA:ta sekä konventionaalisessa että ydinaseistuksessa. Vouhkaa- minen ohjustentorjuntaohjuksista oli retoriikkaa, sillä oli helpompaa kehittää torjunta-ohjus "Tähtien Sotien" ohjaussatelliiteille kuin niiden ohjuksille.Sellaiset onkin sittem- min kehitetty. Kymmenkunta maata pystyy ampumaan ohjaussatelliitit taivaalta, vaikka vain kaksi eli USA ja Kiina ovat näyttäneet, miten se tapahtuu.
JH: " Tosiasiassa neuvostotalouden romahduksen syyt piilivät sen sisäisessä raken- teessa. Neuvostotalous oli periaatteessa suunnitelmatalous, jota johti keskusvirasto, Gosplan. Se laati nk. viisivuotissuunnitelmat ja valvoi niiden toteuttamista valtakun-nallisesti. Suunnitelmien ideologisena perustana oli Karl Marxin kansantlaoudellinen ajattelu, keskeisesti Pääoman antama kuva taloudesta ja sen toimintatavoista. "
SB: Kyllä...
JH: " Ja Pääomassa oli ”valuvirhe”.
Karl Marxin teorian ”valuvirhe”
Karl Marxin kansantalousteoriassa, jota Neuvostoliitossa sovellettiin käytäntöön, on ”valuvirhe”, joka on ymmärrettävä, mutta ratkaiseva. Marx esitti teoriansa oloissa, joissa eurooppalaiset suurvallat ja niiden teollisuus toimivat avoimessa maailmassa, kasvavilla markkinoilla, perustuen oletettuun kovaan, ”todelliseen”, rahaan ja laajeneviin siirtomaaimperiumeihin. "
SB: Raha,maailmanraha oli tuolloin,ja vielä NL:n alkuaikoinakin,mitä todellisinta, kul- taa ja jalometalleja. Varsinainen höttöraha "maailmanvaluuttana" tuli ensin epäviralli- sesti Vietnamin sodan myötä, kun oli selvää, ettei USA pysty maksamaan "rehellisin keinoin" sotavelkojaan,ja "virallisesti" se tuli vasta 1973,kun dollari monetaristi Mil-ton Friedmanin oppien irrotettiin virallisestikin kultasidoksesta. Sen jälkeen on ollut jossakin määrin kyseenalaista, onko kysymys ylipäätään enää kapitalismista lainalai-suuksiltaan, vai uusfeodalismista, joka nojaa suoraan sotilaalliseen voimaan ja ryöstöön.
SH: " Afrikan markkinat oli jaettu, maanosassa ei Etiopian, Somalian ja myöhäsyntyi-sen Liberian lisäksi ollut enää itsenäisiä valtioita. Aasia oli käytännössä eurooppa-laisten valtioiden ja niiden teollisuuden temmellyskenttä, jossa tehtiin, mitä haluttiin. Ainoa todellisuudessa itsenäinen valtio oli Japani. Amerikassa tilanne oli päinvastai-nen: viimeiset siirtomaasodat olivat itsenäistäneet alueet Meksikosta etelään, mutta jättäneet ne taludellisen ja sotilaallisen heikkouden tilaan, mikä mahdollisti niiden jäämisen Yhdysvaltain ”takapihaksi”. Jäljellä olevat itsenäiset alkuepräiskansojen valtiot, Mayavaltio Jukatanilla ja Mapuchevaltio Nyky-Chilen eteläosassa puhkuivat viime henkäyksiään ja tuhottiin lopulta 30- ja 40-luvulla. Tlaous ja sen kehitys näytti Euroopassa vakaalta ja jatkuvalta. "
SB: Noilla poliittisilla kuvioilla ei ole vaikutusta Marxin talousteorian pätevyyteen kapitalismin, ja osin muidenkin yhteiskuntamuotojen, toimistamekanismista.
Erityisen imperialismiteorian siitä,miten kapitalismi maailmanjärjestelmänä käyttäytyy (poliittisesti) sitten kun "maailma on jaettu" johtavien kapitalisti-imperiumien kesken, esitti sittemmin Lenin kirjassaan "Imperialismi kapitalimin korkeimpana vaiheena".
Marxin arvolain ja lisäarvolain toiminta eivät riipu kapitalismin vaiheista. Ne päinvas-toin ulottuvat laajalle kapitalismin yli muihinkin yhteiskuntataoudellisen järjestelmän kehitysvaiheisiin.
JH: "Tässä viitekehyksessä toimiva perinteinen kansantaloustiede oli lähtökohdiltaan selkeästi monetaristinen ja markkinahenkinen. Sillä oli kuitenkin kaksi vakavaa puu-tetta,aivan kuin nykyisin suositulla uuslibertarismillakin:se ei kyennyt määrittelemään työvoiman ”oikeaa hintaa” markkinoilla eikä myöskään tuotteiden ”oikeaa hintaa”. Molempia oli yritetty jo antiikin ajoista alkaen. "
SB:´Monetarismi´ ja ´uusliberalimi´ ovat sama asia,Milton Friedmannin "talousteoria" , jonka tarkoitus oli erottaa (USA:n) keskuspankin rahanluonti painokoneesta KAI-KESTA TIETEELLISESTÄ, POLIITTISESTA JA MYÖS MARKKINAKONTROLLISTA: Miten paljon "maailman ainoa rahanluoja" tällä polittisella "monopolillaan" muita lyp-sää,olisi puhtaasti sen omassa "tarkoituksenmukaisuusharkinnassa". Ainoa varsinai- nen potentiaalinen vastavoima olisi "maailmanvallankumous" (kunhan kukaan "ystä-vä" ei myöskään lähde "kilpailemaan", jolloin molempien hommat tuossa suhteessa menevät läskiksi...).
JH: " Marx esitti ongelmaan teoreettisen ratkaisun,joka perustui maanvuokraan; tuol- loinhan Euroopan keskeisissä teollisuusvaltioissa,kaikissa,”talonpoika” oli todellisuu- dessa useimmiten vuokraviljelijä, torppari. Näin erityisesti kaikkein kehittyneimmässä teolllisuusvaltiossa, Englannissa, joka oli käytännössä rakenteeltaan keskiaikainen feodaalivaltio - niin kuin se on vieläkin.Eurooppalainen vallankumouksellinen reformi, joka alkoi 30-vuotisesta sodasta,ei koskaan yltänyt saarivaltioon.Tämä antoi Marxille ratkaisun avaimet, joita hän sitten sovelsi teolisuusmaan kansantlaouden teoriaan yleistäen.
Marxin ratkaisu perustui siis maanvuokraan, ja sitä myötä ruoan hintaan: työvoiman ”oikea hinta” oli se, joka siitä piti maksaa,jotta työläinen saisi sen verran ruokaa, että hän kykeni tulemaan seuraavana päivänä töihin ja että hänen toisaalta oli pakko tulla töihin,jotta hän voisi jatkaa olemassaoloaan.Tästä Marx johti väistämättömän loogisesti tuotteiden ”oikean hinnan”: Se oli tuotteen tekemiseen sijoitetun työn arvo.
Tämän tuotteen ”oikean arvon” ylittävä hinta oli Marxille ”kapitalistista riistoa” ja kapitalisti – ja vielä enemmän kauppias – yhteiskunnan loinen, joka eli ”työläisen selkänahasta”, riistämällä ammattityölläisiä, proletariaattia. "
SB: Väärin. Tämä taloushistoriassa oikein hyvin tunnettu teoria rautainen palkkalaki ei ole Marxin, vaan sosialidemokratian perustajan Ferdinad Lassallen teoria. Marx ja Engels palauttivat tuon teorian Robert Malthusin yhteiskuntateoriaan.
Marx ja Engels kritisoivat tuota teoriaa (noita teorioita) (Oliver Cromwellin talousministerin) William Pettyn (1623 - 1687) ja David Ricardon (1772 – 1823) työnarvoteorioiden vulgarisoimisesta ja vääristelystä.
Marx tutkii tuotteiden hintasuhteiden muodostumista, ja toteaa, kuten Petty ja Ricar-dokin, niiden pyrkivän kohti tuotteiden markkinolille tuottamiseksi kaikenkaikkiaan välttämättömien työmäärien suhdetta. Myös keskimääräinen työtunti itse on tällainen markkinahyödyke.Samanlaisilla tuotteilla on markkinoilla sama hinta siitä riippumatta , kuinka kauan valmistajat aktuaalisesti todella ovat niiden kanssa vääntäneet.
ARVO muodostuu siitä, millainen tuo työmäärä keskimäärin yhteiskunnassa (talous-alueella, markkina-alueella) on. Marx ei jaa hintoja ja palkkoja markkinoilla "oikeisiin" ja "vääriin". Marxin teoria ei ole luonteeltaan ns.arvottava teoria. Marxin teorian ydin on lisäarvoteoria, joka sekin on jo Pettyn esittämä, mutta vain yhtenä perusteluna arvoteorialle. Arvoteoria oli ennestään hyvin tunnettu.
Marxin arvoteoria tai lisäarvoteoria eivät sano, kuinka teorian mukainen "oikea arvo" (suhteessa muihin hyödykkeisiin) tarkasti ottaen jakautuu työn ja pääomanomistajan kesken! Sellainen riippuu mm. luokkien voimasuhteesta. Ja arvo ennustaa nimen-omaan sitä hintaa, jolla tuota merkkinoilla vaihtaa omistajaa, ei sen konkerreeettista tuotantohintaa, jolla kapitalisti saa sen firmastaan käteensä.
http://www.helsinki.fi/agora/vara/talous/marxismin_teknologia.html
JH: " Neuvostotalous ja Marx
Gosplan hyödynsi tätä teoriaa kansantalouden suunnittelussa. "
SB: Ei hyödyntänyt, vaan Maxin todellisia teorioita. Ja myös myöhempää tutkimusta niiden pohjalta.
JH: " Tulos oli katastrofi, joka vain odotti toteutumistaan. "
SB: Tieteellinen taloudellisen arvon teoria on suunnittelun ehdoton edellytys. Se toimii sosialimissa eri tavalla, tietoisesti suunnittelun välineenä,kuin kapitalismissa, jossa se toteutuu luonnonvoimaisesti.
JH:"Neuvostotalous olisi todennäköisesti romahtanut jo joskus 40-luvulla ilman toista Maailmansotaa, jonka aikana talous sai piristysruiskeen USA:n toimittamasta massii-visesta talousavusta ja sodan lopputuloksen mahdollistamista valtavista sotakor-vauksista. Viimemainittu, jonka Neuvostoliitto hankki valtaamiltaan alueilta erityisesti takavarikoimalla teollisuutta, johti siihen, että maa joutui kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla ja toimimaan kotimaassa vanhentuneella kalustolla,kun toisaalta län-nessä (Suomea lukuunottamatta) saatettiin Marshall-avun turvin uudistaa teollisuus ja hankkia uusinta mahdollista kalustoa. "
SB: NL:n osiin sotaa varten luotu teollisuus oli hyvässä kunnossa, mutta maan mie-hitettynä ollut osa oli raunoina. (Sen alueen ihmisistä puolet,mm. lähes kaikki lapset oli päässyt pakenemaan idemmäksi, sillä Saksan hyökkäys ei suinkaan tullut NL:lle yllätyksenä.
JH:"Seuraus näiden kahden (Marxin teorian ja teollisuuden jo alkuaan vanhentuneen rakenteen) yhdistämisestä oli odotettava. Koska tuotteen, myös teollisuuslaitoksen, ”oikea arvo” oli sen tuottamiseen panostettu työ, poistoja ei ollut eikä mitään kannattanut uusia. Sen arvohan oli muuttumaton."
SB: Ei ole muuttumaton, vaan se pienenee koko ajan. Ja vieläpä nopeammin kuin kuluu, koska se jää jälkeen teknologisesti.Välittömästi sodan jälkeen NL:n oli lähinnä vain tuliterää uutta teollisuutta Volgalla ja Uralilla. "Vanhaa" oli öjyntuotanto kaukaa-siassa ja osa Siperian ja pouhjoisen kaivoksista. Loppu oli romuna. Miehitetyllä alueella olisi ollut uudistusspurtista huolimatta yhä 60% kaikesta NL:n teollisuustuotannosta.
JH: " Jos arvo alenisi,se voisi olla vain tulosta ”tuholaistoiminnasta”,johon piti puuttua ankarasti, sillä eihä tuotteesta voinut poistaa siihen sijoitettua työtä. "
SB: Heyno ei ymmärrä Marxin teoriasta eikä taloustieteestä yleensäkään, mitään.
KH: "Teollisuus kasvoi ja uudistui periaatteessa vain rakentamalla uutta, mutta siihen ei varsinaisesti olut varaa, koska vanha teollisuus tuotti huonosti. "
SB: Tyhjää pulinaa.
KH: " Tulos oli, että Volgaa, Ziliä, Zimiä, Moskvitshia jne. tuotettiin sosialistisissa maissa suunnilleen samanlaisena vuosikymmeniä. "
SB: Juu niin tuotettiin, koska pääasialliset markkinat olivat kotona ja siellä oli myös huomattavan erilaiset vaati- mukset kuin esimerkiksi Lännessä. Dollarihymy oli susi Venäjällä, ja venäinen auto "prutku" USA:ssa.
JH:"Autoteollisuuden ainoa varsinainen uusi investointi oli Fiatin valtava autotehdas-kompleksi, joka rakennettiin Stalingradin lähelle.Surullisin (tai koomisin) esimerkki juuri autoteollisuuden kohdalla on Wartburgin autotehtaille suunniteltu uusi automalli – poiketaksemme Neuvostoliiton ulkopuolella, mutta samassa järjestelmässä – jota ei voitu ottaa käyttöön talousideologisista syistä. Olihan aikoinaan yhtenä maailman kehittyneimpänä automallina aloitettu Wartburg edelleen ”maailman paras” auto. Lopulta tehtaan insinöörit salakuljettivat piirustukset länteen, myivät ne penneistä Volkswagenille ja VW-Golf oli syntynyt.
Myös Neuvostoliiton elintarviketeollisuus joutui - samoin marxilaisen talousideolo-gian, ei ”Tähtien Sodan” tai varustelukilpailun takia – samoin ideologisista syistä katastrofaalisiin vaikeuksiin. Hyvänä esimerkkinä peruselintarvike, leipä. "
SB: Leipä oli venällä ainakin, mm. Leningradissa, taatusti hyvää. Muistan, kun turistimatkalla jopa fasistinen ex-viipurilainen leipurimestarikin antoi tunnustusta. Oli tuottanut aikanaan itse suurin piirtein samalla reseptillä.
JH:"Alkujaan,ennen toista Maailmansotaa,leivän hinta oli laskettu gosplanissa ja sen edeltäjissä perusmarxi- laisin periaattein: Jauhot maksavat viljan hinnan + jauhami-seen menneen työn kustannukset. Leipä maksaa jauhojen hinnan + leipomiseen menneen työn kustannukset. "
SB: Leipä maksoi aina lle tuotantokutannusten. Se oli erityisen tyypillinen sellainen hyödyke. Mutta se ei saanut maksaa liian paljon alle, koska silloin siitä ruvettiin teke- mään sellaisia ruokia ja muita tuotteita,joita oli tarkoitus tehdä leivän raaka-aineista, mm. viinaa, jopa rehua.
JH:"Ensimmäinen ongelma oli,että tavaran kujettaminen ei voinut lisätä tuotteen hin-taa, koska sen piti olla se ”oikea”;eihän tavaran kuljettaminen paikasta toiseen muut-tanut itse tuotetta mitenkään.Näin sama tuote,limppu,maksoi saman niin Ukrainassa, Neuvostoliiton vilja-aitassa,kuin vaikkapa Siperian taigalla, jossa suuremmin ei kyetä viljelemään. "
SB: Ei johtunut mitään tuollaisesta,vaan se oli hyödyke joka kuului kaikille yhteiseen peruselintasoon. Se oli eri osissa maata vaihtelvassa määrin subventoitu,mutta kaik- kialla melko samanhintainen. Se ei ollut kuitenkaan kaikkialla samanlaista. Toinen tuollainen peruhalpa perushyödyke oli matkustaminen, myös lentokoneella. Jos pe-rushyödykkeissä oli ollut eri osissa maata suuria hintaeroja (kuten joissakin muissa hyödykkeissä oli), niitä olisi valtiolle helvetin kalliilla lennätetty maan osasta toiseen.
JH: " Toinen ongelma oli,että 60-luvulla, Hruštšovin aikana,maassa panostettiin elin- tarviketuotannon lisäämiseen mm. rakentamalla moderneja teollisuusmyllyjä ja -lei-pomoita. Tämä johti laskeneeseen hävikkiin ja tehostuneeseen tuotantoon – vähem-mällä työvoimalla.Toisaalta lisääntynyt viljantarve johti erityisesti osuustoimintatilojen , kolhoosien, saaman hinnan nostamiseen – valtiontilathan toimivat suoraan valtion budjetissa, mutta niiden tuottavuus jäi heikommaksi. "
SB: Ei kyllä jäänyt: kyllä sovhoosit olivat aina valiotuotantolaitoksia, ja toimivat mallina ja standardinasettajana muille.
JH: " Lopputulos oli – taas – katastrofi: leipä oli halvempaa kuin jauhot, jauhot hal-vempaa kuin vilja. Suraus:Kolhoosit myivät viljan valtion myllyille ja ostivat kaupoista halpaa leipää, joka sitten syötettiin karjalle rehuna → leipä käytännössä loppui kaupoista 70-luvun lopulle tultaessa. "
SB: Selvitin tuon jo yllä. Tuossa perushyödykkeiden edullisuudessa POIKETTIIN HARKITUSTI MARXIN ARVOLAISTA.
JH: " Neuvostojärjestelmän romahtaminen oli siis oikeastaan sisäänkirjoitettu sen rakenteeseen, eikä ollut vältettävissä. "
SB: Ei ainakaan tuolla tavalla kuin Heyno luulee...
JH: " Asevarustelun syyttäminen lopputuloksesta on epätieteellistä, sillä kan-santalouden kehityksen kannalta on oikeastaan yhdentekevää, valmistetaanko aseita ja pommeja vai autoja ja känyköitä. "
SB: Missään tapauksessa ei ole yhdentekevää, koska sotilashyödykkeiden arvo ei siirry eteenpäin tuotantoketjussa uusiin niillä valmistettuihin tuotteisiin, kuten investointihyödykkeiden!
JH:"Poliittisesti asia on tietysti jo ihan toinen juttu,mutta toisaalta,kun neuvos- tojärjestelmä oli melko suljettu ja kansalaisten tiedonsaanti rajattu, ei poliitti-nenkaan puoli ollut suuri ongelma; mistä ei mitään tiedä, sitä ei voi kaivata ja vaatia. "
SB: Kansalaisten tiedonsaannissa oli parantamisen varaa, mutta tieto kulki kuitenkin paremmin ja nopeammin monien organisaatioiden, erityisesti ammattiyhdistysten sisällä ja joiden ammattikuntien ja huvikseen matkustavien kansalaisten kuten kesäi-sin opiskelijoiden ja koululaisten mukana sellaistakin asioista,joista virallista tietoa oli vähän kuten erilaisita vahingoista. Ei Suomessakaan olisi 30-luvulla tavallinen kansa tiennyt mistään mitään varsinkaan maaseudulla, ellei olisi ollut luotettavaa ja aina valpasta Hevosmiesten Tietotoimistoa. (Se tiesi Jatkosodan alkamisestakin viikkoja ennen, sen näkee faijan sotilaspassistakin...)
***
JAA ETTÄ LENIN OLISI "LAKKAUTTANUT TYÖLÄISNEUVOSTOT"???!!!
https://www.facebook.com/jouko.heyno/posts/pfbid02m9fWPgqw6LjfZriN4fnARGDMZgoDCxCwEHwrJtEhwxDkv7ZyzdxP3cfWZbs2oE1sl
https://www.facebook.com › jouk
Hienoa, että tuli tämä neuvostojen tuhoaminen näin puheeksi. Joten siis historiaan ja tosiasioihin: Venäjän vallankumoustapahtumien ja työläisneuvostojen tausta on laaja ja moni-ilmeinen, joten sen tyhjentävään esittelyyn tässä ei ole tilaa.
Painotettakoon kuitenkin, että työläisneuvostot eivät olleet mikään Ensimmäisen Maailmansodan lopun ilmiö Venäjällä,vaan niitä syntyi jo hävityn Japanin sodan seu-rauksena. Ensimmäinen työläisneuvosto kokoontui Pietarissa tammikuussa 1905. Tämä tapahtui siis vain noin 10 vuotta ennen keisarivallan kaatumista, joten muistoja ja kokemusta oli käytettävissä. Näiden neuvostojen päävaatimus ei tuolloin(kaan) ollut minkään tasoinen sosialismi, vaan yksinkertaisesti rauha, maata maattomille ja MIR-järjestelmän purkaminen sekä kunnolliset olot työläisille teollisuuteen. Työväes-tön olot eivät tuolloin,eivätkä edes vielä Helmikuun Vallankumuoksen aikaan poiken- neet suurestikaan aiempien maaorjien oloista. Myös kommunistien valtaannousuun johtaneet tapahtumat ovat melko lailla hämärän peitossa,ja ihmisillä niistä melkoisen virheellinen kuva. Korjatkaamme sitä siis osin.
Helmikuun vallankumous oli tapahtuma, jonka takana olivat sekä armeijan, sen joh-don ja jopa sotilaiden tyytymättömyys, että kansan yleinenkin kyllästyminen huonosti menevään sotaan. Epäonnistumiseen oli useita syitä; vaikka Venäjän armeija sodan alussa oli yksi sen ajan voimakkaimmista parhaiten varustetuista ja koulutetuista sitä vaivasi vertaansa vailla oleva korruptio.Tyyppiesimerkkinä olkoon kenraali Brusilovin kesähyökkäys 1916,joka olisi käytännössä lopettanut sodan,mutta se epäonnistui, koska Pietarissa vaikuttanut poliittinen klikki esti tarvittavien lisäjoukkojen ja materi-aalin lähettämisen rintamalle, jotta Brusilovin asema Pietarissa ei paranisi ”liikaa”. Lopulta armeijan ylin johto painosti muodollisen ylipäällikön, Nikolai I:n luopumaan kruunusta velljensä Mikaelin hyväksi.Tämä kuitenkin kieltäytyi kunniasta seuraavana päivänä, koska maan valtiopäivät kieltäytyi takaamasta uuden keisarin turvallisuutta.
Eräs syy vallastaluopumiseen oli ollut, pieleen menneen sodan ja rintaman kapinoi-den lisäksi, teollisuustyöläisten tyytymättömyys,joka oli ilmennyt lakkoliike oli alkanut jo vuoden alussa Parviaisen tehtailla, ja levisi sieltä helmikuun aikana kaikkiin Pietarin suuriin teollisuusyrityksiin. Keskeisessä asemassa oli Parviaisen tehtaitten ja myöhemmin Putilovin tehtaitten lakon ohella naistenpäivänä alkanut kutomo- ja ompelimotyöläisten yleinen lakko, mikä käytännössä lopetti mm. uusien univormujen ja muiden armeijan tarvitsemien kangastuotteiden valmistuksen.
Vastoin mytologiaa, helmikuun vallankumous _ei_ siis Pietarissa alkanut Putilovin tehtailta. Syy oli ilmeinen: Parviasen tehtaitten työläisistä pääosa oli jotka osasivat lukea, käytännössä kaikki. Venäläisten keskuudessa lukutaito oli melko harvinaista, minkä seurauksena he olivat hitaan tiedonvälityksen ja laukkaavien huhujen armoilla . Sellaisessa ympäristössä ei oikein mitään järjestäytynyttä vallantavoittelua voinut-kaan syntyä,ja venäläisten keskuudessa johto siirtyi nopeasti työläisneuvostoilta va-semmistolaisen säätyläistön käsiin. Työläisten ja sotilaiden erilliset ja yhteiset neu-vostot levisivät nopeasti yli maan. Moskovaan, Volgalle, käytännössä kaikkialle, mis-sä oli teollisuutta ja/tai sotilaita.
Neuvostoilla oli pääasiallisina tavoitteina 1) sodan lopettaminen 2) työläisten elinolo-jen parantaminen ja 3) MIR- ja zemstvo-järjestelmien lopettaminen ja viljelymaan siirtäminen sitä viljelevien talonpoikien omistukseen. "
HM: Tämä maitten jakaminen pyssyillä kapitalistisesti omistetuiksi yksityistiloiksi ja muiden ahllintamuotojen purkaminen oli Eserrien ohjelma, jota he mielellään toteut-tivat terroristisin keinoin. Ohjelma oli tsaarin pakkokulakisoimisohjelman jatkoa: he olivat ainoita,jotka sattoivat "varmasti sanoa", mitkä maat "ovat heidän" - ja että niillä sitten myös eläisi. Kukakit eivät heiluttaneet pyssyjä eivätkä pommeja traarin armei-jassa sotienkaan aikana, mutta Eserrien kulakkikaarteissa he kyllä heiluttivat. Aate-listolle oli tarjolla maaseudulla joko häipyä tai mahdollisesti ruveta itsekin kulakiksi.
Eserrät ei ollu sosialistinen puolue.Nimi oli hämäystä,joka oli hyväksytetty kannattaja kunnalla taitavalla trikillä. Se oli muodostettu vuoden 1012 vaalien Duumassa yhdis-tämällä sen suurin, yksinvaltiuden-vastainen porvarillinen Vallankumouspuolue (ns. narodnikit) ja yhden miehen, Kerenskin, valevasemmistolainen Sosialistipuolue ni-mellä Sosialisti-vallankumouksellinen puolue. Leninin koulukaveri Kerenski oli valittu näiden syntymäkaupungista Simbisrkistä, useimpien äänestäjien luutavasti luullessa äänestävänsä Leninin puoluetta. Bolshevikit osallistuivat vaaleihin C-joukkueella, koska oli pelättävissä, että tsaari käyttää Duumaa puoluejohtajien tappamiseen.
Muilla puolueilla oli muita ohjelmia:valkoisilla (aateliston yksityisomistusoikeus ja lop-pujenkin alueiden kuten Suomen läänittäminen sotilaskomentajille), Perustuslaillisilla (ensimmäinen pääministeri Georgi Lvov oli zemstvo-laitoksen pääjohtaja.
Menshevikit kannattivat kollektiivisten omistusmuotojen säilyttämistä ainakin vaihto-ehtoina ja aateliston ostamista korvauksilla ulos maiden omistuksesta, joita eivät itse hyödyntäneet. Menshevikkien ja bolshevikkien perusero tuolloin oli erimielisyys työ-väenliikkeen peruorganisaatiosta: menshevikeille se oli AMMATTILIITOT. Työväen-puolueet olivat niitten politiikkajaostoja.Niitä oli niin maota kuin ammattiliitot katsoivat tarpeelliseksi. Menshevikkejä oli monen sorttisia: anarko-syndikalisteja, juutalaisia BUNDilaisia, sellaisia sosialisteja ja kommunisteja, joita ei ollut huolittu bolshevikkei-hin, kovettuja petljuralaisia, pilsudskilaisia, georgialaisia jne. nationalisteja, kaukaasialaisia mussavateja
JH: " ...Suuryritysten palkkajohtajia, joskus omistajia tapettiin ja raakalaismaisimpia työnjohtajia, piiskureita, kärrättiin öljyttyinä ulos tehtaista. Kun työläisneuvostot olivat Pietarissa ottaneet suurimmat teollisuusyritykset haltuunsa (työläisiä kaupungissa oli eri aloilla yhteensä noin 400000), alkoivat työolotkin kohentua. Tuotanto pääsi uudel-leen vauhtiin ja kasvuun. Keväällä talonpojat alkoivat jakaa kylien ja suuromistajien maita keskenään, ennen kylvöjä, ja maataloustuotanto pääsi reaaliseen nousuun.
Länsirintamakin Venäjältä katsottuna) rauhoittui ja sotatoimet köytännössä lakkasi-vat.Venäjä alkoi hajota kansallisuuksien alueisiin.Prosessi alkoi länsireunalta, Suomi , Baltia, Ukraina, ja levisi sitten eteläreunaa pitkin, Kaukasukselle, Kazakhstaniin ja muiden vähemmistökansojen keskuuteen. Osa Venäjästä toki oli autuaan tietämätön tästä kaikesta. Nikolain kruunustaluopumisen jälkeen pystytetyn Väliaikaisen halli-tuksen valta alkoi kuitenkin murentua melko nopeasti. Se ei ratkaissut oikeastaan mitään keskeisiä ongelmia, maanjakoa ja työläisten oloja, inflaatio jatkoi laukkaansa, keskeisiä ongelmia, maanjakoa ja työläisten oloja, inflaatio jatkoi laukkaansa, ja, en-nen kaikkea, sota jatkui. Tilanne heikkeni koko ajan, mutta samalla työläis- ja sotilas-neuvostojen määrä kasvoi.Rintaman pääongelmaa kutsutaan yleensä karkuruudeksi , mutta siitä ei varsinaisesti ollut kyse. Kun päällystöstää oli tavalla tai toisella hank-kiuduttu eroon,miehistö alkoi yksinkertaisesti poistua paikalta hoitamaan kevätkylvö-jä. Kehitystä ei pystytty estämään. Rintama romahti, mutta ruoan tuotanto lisääntyi.
25.kesäkuuta 1917 pidettiin Moskovan valtiopäivien (duma) ensimmäiset vaalit, jois-sa valittiin 200 kansanedustajaa. Bolshevikit saivat noista 23, eli heille tulos oli kata-strofi. Samoin,kun Pietariin kokoontui yleiskansallinen neuvostojen kokous 16. kesä-kuuta – 7.heinäkuuta heinäkuuta 1917,ylivoimainen enemmistö edusti SR:iä ja men- shevikkejä. Marraskuun alkuun mennessä jo noin 90% Pietarin työläisneuvostoista oli ”otettu haltuun”, ja lopulta Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue (bolshe-vikit), VSTP(b), perusti, vaadittuaan itselleen legitiimiä valtaa koko maassa, väittäen tehneensä marraskuun alussa Lokakuun vallankumoukseksi myöhemmin nimetyn vallankaappauksen, 10 (7) joulukuuta Tshekan, salaisen poliisin jonka johtajaksi nimettiin puolalainen aatelismies Felix Dzersinskij. Hän kuului nimenomaan vanhaan aateliin ”schlachtaan”. Puolueella ja perustetulla politbyroolla ei kuitenkaan ollut ta-kanaan oikeastaan mitään muuta kuin suuret luulot itsestään – ja päättäväinen johto, joka , Leninin sanoin, päätti ottaa haltuunsa ja pitää vallan silmittömällä terrorilla. "
HM: Lenin ei ole sanonut mitään tuollaista. Heyno valehtelee.
JH: " Valtaa he eivät tuossa kaappauksessa käsiinsä saaneet, se oli vain alku vallan haltuunotolle. Ainoa pidäke oli enää anarkistien johtama Itämerenlaivaston sotilas-neuvosto, joka vaati pidettäväksi vaalit, ja nimenmaan rehelliset vaalit, vallan legiti-moimiseksi ja uuden perustuslain säätämiseksi. Tsheka sai käytännössä rajattomat valtuudet murskata kaikki boshevikkienvastaiset voimat. Tilanteen mustaa komiikkaa edustaa tuon puolalaisen aatelismiehen (vaakuna alla) pysyvä ohje tshekisteille: Amerikaksi, kun en viitsi kääntää:
”Without mercy, without sparing, we will kill our enemies in scores of hundreds. Let them be thousands, let them drown themselves in their own blood. For the For the blood of Lenin and Uritsky … let there be floods of blood of the bourgeoisie ... more blood, as much as possible... ”
HM: EI HELVETTI!!! Tämä on puolalaisen Anne Applebaum-Sikorsky-skitoshourulal-lan kirjasta GULAG!!! Tuollainen on olevinaan jostakin silloisesta rintamalentolehti-sestä (jollaisia saatettiin myös jälkikäteen mielin määrin väärentää)!!!
Jokin erityinen "Leninin punainen terrori" on Alaksandr Solznitsynin sepitys teoksesta Vankileirien saaristo.
Täyttä hewompaskaa "aiheesta":
https://en.wikipedia.org/wiki/Cheka#cite_ref-22
"Suppression of political opposition
As its name implied, the Extraordinary Commission had virtually unlimited powers and could interpret them in any way it wished.No standard procedures were ever set up, except that the commission was supposed to send the arrested to the Military-Revolutionary tribunals if outside of a war zone. This left an opportunity for a wide range of interpretations, as the whole country was in total chaos. At the direction of Lenin,the Cheka performed mass arrests,imprisonments,and executions of "enemies of the people". In this, the Cheka said that they targeted "class enemies" such as the bourgeoisie, and members of the clergy.
Within a month, the Cheka had extended its repression to all political opponents of the communist government, including anarchists and others on the left. On April 11 / 12, 1918, some 26 anarchist political centres in Moscow were attacked. Forty anar-chists were killed by Cheka forces,and about 500 were arrested and jailed after a pit-ched battle took place between the two groups.[21] In response to the anarchists' re-sistance, the Cheka orchestrated a massive retaliatory campaign of repression, exe-cutions,and arrests against all opponents of the Bolshevik government,in what came to be known as "Red Terror". The Red Terror, implemented by Dzerzhinsky on Sep-tember 5, 1918, was vividly described by the Red Army journal Krasnaya Gazeta:
Without mercy, without sparing, we will kill our enemies in scores of hundreds. Let them be thousands, let them drown themselves in their own blood. For the blood of Lenin and Uritsky … let there be floods of blood of the bourgeoisie – more blood, as much as possible..." [22]
22. Applebaum (2003), p. 9. "
Ensimmäisen toimintakuukautensa aikana Tsheka ”likvidoi”, ts. tappoi pelkästään Pietarissa lähes tuhat tyläisneuvostojen jäsentä, jotka kieltäytyivät luovuttamasta paikkaansa bolshevikeille.Lopulta kuitenkin neuvostot ”bolshevisoitiin”, niiden valtuu-det lakkautettiin ja, vaikka nimi säilui aina 20-luvun loppupuolelle, työläisneuvostojen valta oli murskattu. Alla puolalainen aatelisproletaari ja hänen sukuvaakunansa.
Samson coat of arms belonging to Felix's szlachta family [5]
Dzerzhinki kuului puolalaiseen pääasiassa omin käsin maata veiljelevään ns. lanta-kasa-aatelistoon, jolla ei ollut Venäjän keisarikunnan puolella etuoikeuksia. Tähän kerrostumaan kuului jopa 25% Puolan väestöstä. Se oli syntynyt siten, että Saksan junkkerien tapaan Puolan aatelisto (jolla yksin oli äänioikeus) oli ruvennut hallitse-maan tiluksiaan kapitalistisena yksityisomistuksena, ja perinnönjaoissa niitä sitten ruvettiin lohkomaan kullekin miespuoliselle perilliselle tasapuolisesti pienemmiksi ja pienemmiksi tiloiksi.
... (esim. Lenin/Uljanov) b) suomalaisia duunareita (esim. Rahjan veljekset) ja b) juutalaisia (esim. Trotski/Bronstein)? No siksi, että vain aateliset suomalaiset ja juutalaiset osasivat pääsääntöisesti lukea. Ei siihen oikeastaan muuta syytä ollut. Risto...
***
Nämä "Socialist Workers´ Councilit" EIVÄT ole NEUVOSTOJA (soviets)
Why did Lenin destroy (take over) the self-managed socialist workers' councils shortly after gaining power? Was he a socialist in name only?
Former editor of anarcho-syndicalist magazineAuthor has 9.5K answers and 7.9M answer views 5y
It’s a complicated story. In 1917 there were two kinds of worker councils. There were the shop delegates committees which were the main vehicle of struggles with the employers in 1917.In several hundred workplaces the assemblies and their delegate committees decided to seize control and directly socialize the workplace. This was one form of “self-managed socialism” that was created.
At the January 1918 All Russian Trade Union Congress, the syndicalist and maxima-list delegates (members of the Russian Anarcho-Syndicalist Federation (KRAS) and the Union of Socialist Revolutionaries-Maximalist (USRM)) put forward the proposal to create a national congress of the shop committees to achieve coordination and planning across the national economy. This was voted down, with the Bolsheviks opposing.
The Bolsheviks, under Lenin’s leadership, had just created the Supreme Council of National Economy, top down. After getting the Soviet Congress to allow them to set up a central state cabinet in Nov 1917, one of their first acts was to create this coun-cil, stacked with managers, party stalwarts, various bureaucrats, to devise a plan top down - no worker input.They also took over the glavki,which were industrial planning bodies set up by the old tsarist regime.
So the Leninists wanted to create a top down centralized form of national planning, and this was inconsistent with worker planning from below. After the onset of War Communism in 1918,with the Leninist regime nationalizing the economy from above, they replaced the worker shop committees with single managers appointed from above.
The other kind of “worker council” were the soviets. These were local delegate bodies elected from the assemblies in workplaces. For the most part they did not do running of economic operations. They had a more political role — countering the old government initially. In some cases they did take over things like housing or busines-ses. In Kronstadt in January 1918 the KRAS-URSM alliance got passed a measure to seize the local government (Duma) and all housing and businesses in Kronstadt, and institute worker assemblies and committees and control by the soviet. But that was opposed by the Bolshevik delegates who voted “no”. In general the Leninists opposed local moves to take over control of economic operations.
These local soviets were initially highly diverse,multi-party democratic bodies — with various left wing organizations represented. But over the first couple years after the revolution in 1917, the Communists used the Cheka to gradually repress the various alternative tendencies — such as the syndicalists, maximalists, left-mensheviks, etc. The KRAS (syndicalists) were repressed finally in 1921 due to the fact that with the suppression of the Worker Opposition faction in the Communist party, many of the workers who supported the Workers Opposition were shifting to KRAS.
By 1921 Trotsky and Lenin both were strongly beating the drum for the “dictatorship of the party.” I think this has its basis in the whole Marxist idea of the hegemony of the party. If only the “one Marxist party” can build socialism, then they can argue any other working class group must be “counter-revolutionary”. And indeed that’s how the Communists argued.
Lenin: a socialist analysis
Lew Higgins | Lenin | Leninism
When Vladimir Ilich Ulyanov was sixteen his brother was hanged for complicity in a plot to assassinate the Tsar. Later,he himself got involved in anti-Tsarist revolutionary activity, was arrested and spent three years in prison in Siberia. In 1900 he was exiled, eventually settling in Switzerland and adopting the pseudonym “Lenin”. He founded and was the leader of the Bolshevik wing of the Russian Social Democratic Labour Party in 1903. After the revolution of February 1917 Lenin returned to Russia and in October he led the Bolsheviks to power in a coup. When he died in January 1924,most of the main feudal obstacles to capitalist development had been removed , together with all effective political opposition.
The socialist analysis of Lenin and his legacy is different from the Cold War propa-ganda which can still be found in books such as Orlando Figes' A People's Tragedy: The Russian Revolution 1891 - 1924, published in 1996, which depicts Lenin and the Bolsheviks as forerunners of Hitler and the Nazis. The socialist argument against Lenin is based on the evidence that he distorted what Marx claimed and thereby damaged socialist theory, pursued political action that was against the interests of the working class and dragged the name of socialism through the mud. Starting with What Is To Be Done? (1902) Lenin said: “the history of all countries shows that the working class, exclusively by its own efforts, is able to develop only trade union con-sciousness.” Lenin argued that socialist consciousness had to be brought to the wor-king class by professional revolutionaries rather than a parliamentary party, drawn mainly from the petty-bourgeoisie, and organised as a vanguard party. But in 1879 Marx and Engels issued a circular in which they declared the opposite: “When the International was formed we expressly formulated the battle cry: The emancipation of the working classes must be conquered by the working classes themselves. We cannot, therefore, co-operate with people who openly state that the workers are too uneducated to emancipate themselves and must be freed from above by philanthropic big bourgeois and petty bourgeois” (www.marxists.org/archive/marx/works/1879/09/18.htm).
It must be noted however that Lenin's elitism was consistent with the outlook of the Second International. As Hal Draper has written: “The fact is that Lenin had just read this theory in the most prestigious theoretical organ of Marxism of the whole interna-tional socialist movement, the Neue Zeit. It had been put forward in an important article by the leading Marxist authority of the International, Karl Kautsky.” (The Myth of Lenin's Concept of The Party, www.marxists.org/archive/draper/works/1990/myth/index.htm).
The difference between Kautsky and Lenin here was over who was to lead the wor-kers beyond “trade-union consciousness”, though historically Lenin's interpretation that this should be a vanguard party of professional revolutionaries has been more influential. By contrast, when the Socialist Party of Great Britain was formed in 1904 it repudiated leadership as a political principle and insisted that the emancipation of the working class really had to be the work of the working class itself.
False distinction
Lenin was not the first to describe socialism as a transitional society, but through his followers, he turned out to be the most influential. In Lenin's Political Thought (1981), Neil Harding claims that in 1917 Lenin made “no clear delineation” between socia-lism and communism. But in fact Lenin did write in State and Revolution (1917) of a “scientific distinction” between socialism and communism:
“What is usually called socialism was termed by Marx the 'first', or lower, phase of communist society. Insofar as the means of production become common property, the word 'communism' is also applicable here, providing we do not forget that this is not complete communism” (www.marxists.org/archive/lenin/works/1917/staterev/ch05.htm#s1).
The first sentence of this quote is simply untrue and Lenin must have known this. Marx and Engels used the terms socialism and communism interchangeably to refer to the post-revolutionary society of common ownership of the means of production. It is true that in his Critique of the Gotha Programme (1875) Marx wrote of a transition between a lower phase ofcommunism and a higher phase of communism. Marx held that, because of the low level of economic development (in 1875), individual con-sumption would have to be rationed, possibly by the use of labour-time vouchers (si-milar to those advocated by Robert Owen). But in the higher phase of communism, when the forces of production had developed sufficiently, consumption would be according to need.
It is important to realise, however, that in both phases of socialism/communism there would be no state or money economy. Lenin, on the other hand, said that socialism (or the first phase of communism) is a transitional society between capitalism and full communism, in which there is both a state and money economy. According to Lenin: “It follows that under communism there remains for a time not only bourgeois right, but even the bourgeois state, without the bourgeoisie!…
For the state to wither away completely, complete communism is necessary. ”But Lenin failed to see what this would involve. In effect, the theory of “socialism” as a transitional society was to become an apology for state capitalism. In terms of its impact on world politics, Lenin's State and Revolution was probably his most impor-tant work. This was derived from the theoretical analysis contained in his earlier work, Imperialism, the Highest Stage of Capitalism (1916).
Lenin's theory of imperialism demonstrated to his satisfaction that the whole admi-nistrative structure of “socialism” had been developed during the epoch of finance or monopoly capitalism. Under the impact of the First World War, so the argument ran, capitalism had been transformed into state-monopoly capitalism. On that basis, Lenin claimed, the democratisation of state-monopoly capitalism was socialism. As Lenin pointed out in The Impending Catastrophe and How to Combat It (1917):
“For socialism is merely the next step forward from state-capitalist monopoly. Or, in other words, socialism is merely state-capitalist monopoly which is made to serve the interests of the whole people and has to that extent ceased to be capitalist monopoly” (original emphasis, www.marxists.org/archive/lenin/works/1917/ichtci/11.htm).
In State and Revolution Lenin claimed that according to Marx work and wages would be guided by the “socialist principle” (though in fact it comes from the christian saint, Paul): “He who does not work shall not eat". This was eventually adopted in the USSR Constitution of 1936 and amended to read: “to each according to his work.” as a “principle of socialism.”
Marx and Engels used no such “principle” and they made no such distinction concer-ning socialism. Lenin in fact did not “re-establish what Marx really taught on the sub-ject of the state”, as he claimed, but substantially distorted it to suit the situation in which the Bolsheviks found themselves.
When Stalin announced the doctrine of “socialism in one country” in 1936 (i.e. the establishment of state capitalism in Russia) he was drawing on an idea implicit in Lenin's writings. Dictatorship In State and Revolution, Lenin gave special emphasis to the concept of the “dictatorship of the proletariat”.
This phrase was sometimes used by Marx and Engels and meant working class con-quest of power, which (unlike Lenin) they did not confuse with a socialist society. En-gels had cited the Paris Commune of 1871 as an example of the dictatorship of the proletariat. The Commune impressed Marx and Engels for its ultra-democratic featu-res, which involved a non-hierarchical structure and the use of revocable delegates.
Lenin, on the other hand, tended to identify the term with a state ruled by a vanguard party. When the Bolsheviks actually gained power they centralised political power more and more in the hands of the Communist Party. Modern-day Leninists claim that the rise of Stalin was due to the ravages of civil war and Russian isolation, but the fact remains that “democratic centralism” can allow dictators to rise to power and all openly pro-capitalist political parties have a similar structure which can allow the leadership to act undemocratically.
Lenin's short article The Three Sources and Three Component Parts of Marxism (1913) is a concise explanation of the basics of Marxism (www.marxists.org/archive/lenin/works/1913/mar/x01.htm).
But by 1918 the dictatorship of the proletariat had become for Lenin “the very essence of Marx's teaching” (The Proletarian Revolution and the Renegade Kautsky, 1918, www.marxists.org/archive/lenin/works/1918/prrk/index.htm). It is noticeable however that Lenin's Three Sources article contained no mention of the phrase or Lenin's particular conception of the dictatorship of the proletariat.
Harding alleges that Lenin was the most “doctrinaire” of all Marxists at this time, but here again we see that Lenin was only too willing to distort Marx's arguments in or-der to fit into the reality of Russia's capitalist revolution. That is, the further develop-ment of wage labour, capital, commodity production and the state, which resulted in the exploitation of the working class by the party bureaucracy as the exploiting class. Lenin's greatest positive achievement was getting Russia out of the bloody futility of World War One, something that the Socialist Party acknowledged at the time.
The Socialist Party was the only British organisation to publish the Bolsheviks' anti-war declaration during the war. The trouble really started when claims about the “so-cialist” nature of Russia began to be aired, first within Russia then in the Communist parties being formed around the world. (See www.worldsocialism.org/spgb/archive/revolution(1918).pdf)
The false claims about Russian “socialism” are largely derived from Lenin's opportu-nism as he distorted Marxism – working class socialist theory. In this country, the Socialist Party always denied that socialism existed in Russia (or anywhere else) or that Russia was on a transition towards socialism. For its anti-democratic elitism and its advocacy of an irrelevant transitional society misnamed “socialism”, in theory and in practice, Leninism today deserves the hostility of workers everywhere. Lenin seriously distorted Marxism and thereby severely damaged the development of the socialist movement. Indeed, Leninism still continues to pose a real obstacle to the achievement of socialism. Lew Higgins‹ 50 Years Ago: Vote for a Case not a Faceup More Lenin or less Lenin?Therefore in name only regards ian.
The Soviets continued, but legal opposition was closed down.
This happened during a Civil War, with foreign armies also invading. Bolshevism was fighting for survival.
Lenin and his party gained majority in those councils through elections and by provi-ding popular program that was supported by delegates.The council system or Soviet system was not destroyed and was a part of USSR direct democracy system until 1953. It was formally preserved after that time but the role of Party bureaucrats were growing stronger and stronger displacing the councils.
USSR = United Soviet Socialist Republics, that's it.
I dont know for sure, I'm not familiar wuth the history if the time. I imagine, without further ressearch, that in a civil war the first priority must be the establishment of or-der.There would have been be hundreds of competing peoples committees, councils and gangs around Russia, and it would have been a stark choice if "if you are not with us you are against us".
Just "being a socialist" does not mean that one agrees with everybody else's idea of strategy, nor does it counter the old adage that Might is Right.
Guess what happened shortly after the revolution. Civil war started by the right and invasions by 14 countries. The most class conscious workers went off to fight, and the soviets were no longer the ones which had been so revolutionary, and also some,of them were in territory captured by the counter revolution. The theory of original sin does not explain history...
He was a dictatorial socialist which is, actually, an oxymoron. He was not interested in the squabbling that occurred in workers and soldiers Soviets. He put up with it while he had to but dumped all vestiges of actual democracy once he was powerful enough.
The main reason he got away with it was the chaos of the civil war and the famine afterwards.
“Was he a socialist in name only?”
At that point, yes. Most Authoritarian Leftists (Marxist-Leninists for example, but lets call them what they are; Stalinists) are socialists in name only. In reality, the govern-ments they crafted were pretty much European Social Democracies with Authorita-rian or Autocratic leaders and parties that controlled everything, not the workers and citizens. Think the EU but turned into a dictatorship. Thats not Socialism or Communism by any measure
Kommentit