Wirancannos:

Siinä loput:

http://turjalainen.blogspot.fi/2010/03/suomen-kristillinen-varhaishistoria-ja.html


" Nämä ovat aiheita,joista svekomaaniseen narratiiviin pohjautuva kouluhistoriamme edelleen vaikenee.


Loistava kirjoitus Turjalaisen blogista, postaan tämän kahdessa osassa:

Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika


Sain käsiini Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salon kirjan Risti ja Rauta vuodelta 2004, sekä hänen artikkelinsa Faravidin retket ja Satakunnan or-ganisoituminen rautakaudella (Faravid,osa 27, Pohjois-Suomen historiallisen yhdis- tyksen vuosikirja 2003). Lainaan aiheeseen liittyen myös muutaman muun tutkijan (Linna, Pöllänen ja Lappalainen) tekemiä tutkimuksia ja koosteartikkeleita, ja omaa proseminaaritutkimustani "Suomalaiset muinaiskuninkaat lähteiden valossa" (Oulun YO, Hum. tdk. 2004). Nojaan arkeologisissa viittauksissa lähinnä Suomen historian pikkujättiläiseen, ja Salon artikkeleihin, sillä hän tällä hetkellä elävistä tutkijoista ja asiantuntijoista tuntee käsittääkseni parhaiten Suomen rauta-kauden ja pronssikau- den arkeologian. DNA-tutkimusten osalta lähteinäni on myös Kalevi Wiikin "Suoma- laisten juuret". [Disclaimer:Tämä ei ole vertaisarvioitu akateeminen artikkeli, ja esitän myös omia hypoteesejani].


HM: Heimokuningas ei tarkoita samaa kuin valtiollinen kuningas, sillä heimo ei ole valtio.

Sana kuningas on ymmärretty olevan puoliksi germaaninen,puoliksi balttilinen (kuu- rilainen) laina *kunn-ingas",joka on kirjaimellisesti tarkoittanut "(jonhonkin konkreet- tiseen) osaamiseen perustuvaa johtajaa", "taidollista", pääsääntöisesti "POLIITTI- SESTI MATALAN" TASON johtajaa, kuten vaikkapa veneen tai laivan päällikköä.

Sana on uusi, varmaan juuri 500 - 1000-vuosilta (j.a.a.) suomessa. Liettuassa sana tarkoittaa pappia, ja sen arvellaan tulevan pakanallista uhripappia/poppamiestä tarkoittaneesta sanasta:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

Lithuanian: kùnigas = pappi (ei tarvitse olla "korkea", SB)

Etymology: 'Priester, Geistlicher, Pfarrer' = kirkkoherra.

Diese Bed. hat sich sekundär aus 'Herr, Fürst' entwickelt. Noch Daukantas nennt die deutschen Herren, denen die Letten Frondienst leisten mussten, kungaĩ nach lett. kungi.

Dieser Autor berichtet, dass die alten Litauer und Žemaiten ihren Adel, der vielfach auch priesterliche Funktionen ausübte, kunigaĩ nannten; vgl. die kunige von Sameiten in der livländischen Reimchronik.

Der heutige Sinn 'Priester' von kùnigas

neben kunigáikštis 'Fürst' = ruhtinas, hat sich im Lit. im Anschluss an

poln. ksiądz 'Pfarrer' neben ksiąžę 'Fürst' entwickelt.

Schon die Übersetzung des Ledesmy Katechism von 1605 bei Sittig bietet in Bezugauf Christus kúngas unt wisú kungu,

Daukša Kat. kunigas ąnt wissų kungų', denen im poln. Original Kápłan nád wszemi Kápłanmi entspricht.

Im Lett. heisst kùngs nur 'Herr' = herra.

Die von vielen Forschern angegebenen lit. Form *kuningas existiert nicht. (muoto onkin kuurilainen, SB)

Lit. kùnigas ist zu einer Zeit aus dem Dtschen entlehnt worden, als bereits kunig für kuning gesprochen wurde.
Dasselbe gilt für lett. kungs 'Herr = herra',
preuss. konagis 'Konig = kuningas' Voc. 405.

http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=1030 )

Von lit. kùnigas stammen kunigáuti gáuti 'als Priester tätig sein',
kunigijà 'Priesterschaft, Geistlichkeit, Klerus',
kunigӲstė, kunigystà 'Priestertum, Priesterwürde, geistlicher Stand'.

In einem Dokument vom Jahre 1743 ist kunigӲstė noch s.v.a.poln.pan'szczyzna 'Frondienst, Fronarbeit verotyö, maaorjuus', weist also ebenfalls auf den urspr. Sinn 'Herr' von kùnigas hin.

Aus der urspr. Gestalt ahd. kuning stammen finn. estn. kuningas.

"Kuningas" tulee ruotsin "kunna"-tyyppisestä verbistä kuurilaisella päätteellä "-ingas" ("-inge") ja tarkoitti siis kirjaimellisesti "osaavaa".Kuningas oli matalan tason, esimer- kiksi venekunnan johtaja, jonka asema perustui kokemukselle ja paikallistuntemukselle.

(Preussin sana konagis = ruhtinas, kuningas, sotilas- ja/tai aluejohtaja, mutta sana on etymologisen mukaan omaksuttu vasta 1200-luvulla latviasta:

http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=1030 )

konagis = ruhtinas, sotapäällikkö ja aluejohtaja, kuningas

konagis „koͤning (König) - kunigaikštis (karo vadas ir srities valdovas); karalius = kuningas“ E 405 nom.sg.masc.(jam įprasta suteikti šiek tiek kitokią reikšmę) = pr. *kùnegis < *kùnegas „t. p.“: a) su pr. *-u- (platoku, be to, po guturalio!), parašytu raide -o- [prie tokio parašymo dar matyt prisidėjo vok. (E 405) koͤning], b) su pr. *-e- (nekirčiuotu!), perteiktu raide -a- (jos fonetinės vertės problema iki šiol ignoruojama).

Tas pats pr. *kunegas „kunigaikštis = ruhtinas“ [dėl reikšmės dar plg. mistran (žr.)] slypi asmenvardyje pr. (dk.) Konegycke (henkilönomi): jis yra pr. (avd.) *Kunegikas (ar *Kunegikīs) < appell. (subst. diminut.) *kunegikas „kunigaikštukas = pikkukunin- gas, kruununperillinen (lapsi)“ [= „kunigaikščio sūnus (vaikas)“ ar „nedidelės srities valdovas = tai erittäin pienen alueen valtias, pikkuruhtinas“] – sufikso *-ik- (diminut.) vedinys iš pr. (subst.) *kunega- „kunigaikštis“. Plg. subst. (appell.) lie. kunigáikštis „karo vadas ir srities valdovas“, kuris („kunigaikštis“) yra greičiausiai iš lie. (diminut.) 243 *„kunigaikštukas“ [= „kunigaikščio sūnus (vaikas)“ ar „nedidelės srities valdovas“] - sufikso -aikšt- (diminut.,plg.,pvz., lie. veln-ýkšt-is „velniukas = pikkupiru“, Skardžius ŽD 373) vedinys iš lie. kùnigas = kirkkoherra, tuomet, kai jis dar buvo *„kunigaikštis“ (gyvojoje kalboje arba sen. raštuose nebežinomas, žr. LKŽ VI 893 s.v. kùnigas 2), plg. (dėl jo reikšmės) Alminauskis Germ. I 75.Pastaba: lyties (lie.) kùningas (LKŽ VI 895t.) lietuvių kalba „visai nepažįsta … tėra tiktai kùnigas“ (Būga RR II 91).

Kazimieras Būgan mukaan liettuan kùnigas on täysi arvoitus.

Pr. *kunegas „kunigaištis = ruhtinas“ ir lie. kùnigas „ponas, viešpats; dvasininkas (ku- nigas) = pappi“ (LKŽ VI 893) bei lie.(kùnigas >) dial. kungas „dvasininkas = hengen- mies“ (LKŽ VI 891) = la. kùngs „ponas = herra, viešpats = valtias,vallanpitäjä“, – visi šie neabejotini germanizmai pr. ir lie. bei la. dialektuose ėmė plisti apie XIII a. (plg. Būga RR II 93) kaip socialiniai reikšmė̃s „kunigaikštis“ terminai [plg.Alminauskis l. c., (dėl istorinių realijų) Toporov PJ IV 128t.],plg.germanizmą sl.*kuning-> s.sl. kъnęzь „kunigaikštis = ruhtinas“ ir kt.

Tässä liettuan ja preussin katsotaan olevan lainoja "latviasta":KUURISTA,sillä silloin ei ollut vielä latviaa, vaan oli erikseen ziemgallia, latgallia, seeliä ja kuuria. latviaan sana olisi lainattu "keskisaksasta" (1200-luvulla):

Tie pr. ir lie. bei la. germanizmai yra matyt iš v. v. a. (resp. vid. vok.) kalbos:

a) lie. kùnigas „kunigaikštis“ bei la. *kunigs „t.p.“ (> kùngs) – iš lyties v.v.a. künic „König = kuningas“ resp.vid.vok.kunic (kunig) „t.p.“ (la. kùngs – gal iš vid.vok. kung „König“?), plg. Būga l. c., Alminauskis l. c., Toporov PJ IV 126 ir liter.,

b) pr. *kunegas „kunigaikštis“ - greičiausiai iš lyties v.v.a. kunec „König“. Pr. *kune- gas „kunigaikštis“ dėl *-e- plg. su lie. (žem.) kùnegas „dvasininkas“, nors pastarojo balsis -e- galėtų būti ir kitokios (nei pr. *kunegas balsio *-e-) kilmė̃s. "


Tässä on eräs ongelma:germanisti ja fennougristi Ralf-Peter Ritter sanoo,että kuuriin lainattu ja -ingas päättellä, joka osoittaa oliota johon kyseinen ominasiuus liittyy, sana *kuni, *kunja, josta Álgu-tietokannan mukaan olisi lainattu myös suomen sana kunnia, EI VOI OLLA KANTAGERMAANIPERÄINEN (tarkoitan oikeata sellaista en-kä muinaisgoottia vasarakirveslainoineen), sillä se ilmaantuu samaan aikaan myö-hään kermaanikielten kahteen eri haaraan ilman, että se voisi olla peräisin näiden omien äännelakien mukaan yhteistä kantamuodosta! Lisäksi nuo sanat tarkoittavat aivan muuta siellä germanissa, mm. sukupuolta, ruotsin kön.

MISTÄ se *kuni sitten on peräisin? Ei ainakaan baltin balttikielistä, sillä tuossa ne muut ovat sen lainanneet kuurista! Eteläinellä länsibalttikielellä jotvingiksi kuningas on valdnīkas, kunigas = johtaja, joka erityisesti mainitaan lainasanaksi:

http://www.suduva.com/virdainas/

king (leader) valdnīkas
kingdom rike
kingfisher apisargis
kinglet (bird) preistaras
kunigas leader [ Loanword ]

Periatteessa se voisi olla peräisin suomen omaperäisisestä(?) sanasta kunnia. Merkityskin sopisi just. On kuitenkin muitakin mahdollisuuksia.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaan...

" In der Germanistik hielt sich die Rezeption lange in Grenzen. So stellt SEEBOLD noch 1981 unter Berufung auf FROMM 1957 fest, dass die urgermanische Herkunft der altesten Lehnwöter im Ostseefinnischen "in neuester Zeit bestritten" werde (105), und die ungefahr dreieinhalbtausend Titel umfassende Bibliographic zur Neuauflage Von FEIST 1939 (LEHMANN 1986) enthalt neben einigen anderen germanisches Lehngut im Ostseefinnischen behandelnden Arbeiten FROMM 1957 und KYLSTRA 1961, jedoch keinen einzigen Aufsatz KOIVULEHTOs.

13. So dürfte es sich zum Beispiel nicht bloss um eine etwas verglückte Formulierung handeln, wenn HOFSTRA feststellt,die Ansicht VILKUNAs,dass die kleineren Laub- und Heumengen mit germanischen Entlehnungen, die grösseren Wintervorräte hingegen mit Erbwörtern bezeichnet würden, müsse "jetzt geringfügig korrigiert werden, weil Koivulehto … inzwischen  saura ´Heuschober´… als germ. Lehnwort gedeutet hat" (1985, 307 f.), Dass die Deutung das Richtige trifft, ist offenbar bereits trivial.

... s. 23

Wenn in SEEBOLDs Bearbeitung des KLUGEschen Wörterbuchs die zahlreichen Hinweise "früh ins Finnische entlehnt" u.ä. fehlen 14, so mag dies auf der Meinung beruhen, dass dergleichen nicht in ein etymologisches Wörterbuch einer germanis- chen Einzelsprache gehört, das Vorgehen ware aber nach einer Sichtung des Mate- rials auch die einzig denkbare Konsequenz gewesen, denn es hatte einen nicht zu verantwortenden Arbeitsaufwand bedeutet, aus der Fülle der prinzipiell vertretbaren Herleitungen die wahrscheinlichen zu eruieren.

Die Möglichkeit, dass die Ergebnisse KOIVULEHTOs in die germanistischen Hand- bücher Eingang finden, besteht jetzt dadurch, dass FROMM 1986 eine Arbeit von 1983 in einem Rahmen, der ihr leicht den Status einer Expertise verleihen könnte, mit geringfügigen Erganzungen noch einmal veröffentlicht hat (s.u.). In Finnland dürf-te das neue Gedankengut, das auch revolutionäre Aspekte "vorgermanischer" Lohn-schichten umfasst,über den 6.Band des "Nykysuomen sanakirja" (HÄKKINEN 1987), des Wörterbuchs desheutigen Finnischen, in weiten Kreisen bekannt und dort natur-gemäss als gesicherte wissenschaftliche Erkenntnis rezipiert werden.

Wenn fi. tosi ‘wahr’ als *dm(h2)tó-gezahmt’ eine "sehr archaistische indoeuropäis- che Lehnschicht" repräsentiert und damit "alter als die Von alters her bekannten bal- tischen und germanischen Entlehnungen" sein soll, ferner daran die Weiterung ge- knüpft wird, dass "die Vorvater der Finnen im grossen und ganzen schon erheblich früher als man seit alters gewöhnlich dachte in den heutigen Siedlungsgebieten ge- wohnt haben müssen" (op.cit.339 f.),andererseits dieser folgenträchtigen Etymologie durch einen Forscher, der die KOIVULEHTOsche Konzeption weitgehend akzeptiert (urgerm. *ti, *st-, *s-, z ostseefi. si bzw. s-, [>h] u.a.), mit drei Zeilen "der Boden entzogen" werden kann (KATZ 1988), ist es SKOLD nicht zu verdenken, dass er in seiner Rezension von HOFSTRA 1985 die "Verirrungen der gegenwärtigen Forschungen" beklagt (1988, 214).

14. Man vergleiche etwa die Lemmata Bert,Habicht, Kessel, Morgen,Roggerz, sehr und üppig. Wenn einmal bei König Vermerkt wird, dass fi. kuningas "einen alten Lautstand bezeugt", so ist das in Ord-nung - mit der Einschrankung,dass der Ausgang prinzipiell auch ein finnischer Zusatz sein kann (s.§62).

... s. 24

Aus der Feder FROMMs stammt eine rezente Bestandsaufnahme der "neuen Welle" der germanisch-ostseefinnischen Lehnwortforschung im Rahmen eines massgeblichen altgermanistischen Standardwerkes:

"Koivulehto hat bekanntlich mit zunehmender Sicherheit und Überzeugungskraft zeigen kannen, dass

I. die urfi.Sprachgeschichte sich entgegen alterer Anschauung vielfach als hilfreicher erweist als die länger erforschte germanische;

2. Quantität und Qualität der germ. Lehnwörter im Osfi.nicht nur auf Verkehrsberüh- rungen beruhen können, sondern ihre geschichtliche Grundlage in einem Substrat-Superstrat-Verhätnis haben müssen - eine Anschauung, der schon früher T.E. Karsten and K.B. Wiklund zugeneigt hatten;

3. die Kontaktwellen, die E.N. Setälä (I906), Björn Collinder 0932/41) und ich (I957/ 58; vgl.Kylstra I961) seinerzeit als die frühesten zu bestimmen gesucht hatten, nicht die jeweils ältesten sein können, sondern dass ihnen eine um mehrere, wenn nicht viele Jahrhurzderte frühere vorausgegangen sein muss.Koivulehto selzte die Zeit der ältesten Entlehnungen in die frühostseefinnische (= frühurfinnische = frosfi.) Periode, d./1. archäologisch ausgedrückt, in die jüngere Bronzezeit oder, in absoluter Chronologie, an die Wende vom 2. zum 1. vorchristlichen Jahrtausend;

4. es möglich ist, auf systematischem Wege zur Ermittlung neuer Lehnwarter zu ge- langen, und zwar auf dem Wege des phonotaktischen Vergleichs …Damit sind alle verhältnisse umgedreht: die Datierung einer Entlehnung kann verlässlicher mit Hilfe des lappischen Vokalismus der Slammsilbe vorgenommen werden theorieabhangi- gen Chronologisierurzg phonologisch-morphologischer Vorgange im Germanischen" (1986, 213 f.).
...

Pannaan tässä balttilainen punaisella ja nelä eri sävyllä: vasarakirves, muinaisliettua /-latgalli, preussi, kuuri, ruteeni (slaavin kautta) Uudet germmanilainat vihreällä: Mustista huomattava osa on omaperäisiä.

Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der germa- nischen Elemente des Ostseefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hüfigsten Worter des Finnischen, wie sie HÄKKINEN im Etymologieband des "Nykysuomen sanakirja" lauflistet, nach ihrer Herkunft sichtet.

Von schon in der früheren Literatur als ältere germanische Entlehnungen angesehe- nen Lexemen enthält die Liste,Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Le- xeme: ja ‘und’, sama ‘derselbe’, mainita ‘erwöhnen’, helppo ‘Hilfe’, valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegenheit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’,laaja ‘weit,breit’, tarve ‘Bedarf’, aine ‘Stoff’, ainoa ‘einzig’, verta ‘Betrag’, valta ‘Macht’, ranta ‘Strand’, kuningas ‘Konig’, mitata ‘messen’, pöytä ‘Tisch’, raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertre- ten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniefien’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’, tehdas ‘Werkstätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.

... s. 27

Gemessen an der Gesamtzahl der eruierten Gleichungen entspricht dies etwa der Anzahl der Baltismen in der Liste (ca.10).Die in der jüngsten Zeit aufgestellten Ety-mologien schlagen in der Liste hingegen mit 39 Eintragungen zu Buche (die vorger-manischen "germanischer Prägung" mitgerechnet):suuri ‘gross’,asia ‘Sache’, käydä ‘gehen’, katsoa ‘betrachten’, tietää ‘wissen’, pyrkiä ‘streben, versuchen’, paikka ‘Platz,Stelle’, joukko ‘Gruppe’, sija ‘Stelle,Platz’, kansa ‘Volk’,huomata ‘bemerken’, havaita ‘id.’,pohja ‘Boden’, paha ‘schlecht’, kutsua ‘rufen,einladen’, tarjota ‘bieten’, tavata ‘treffen’, aamu ‘Morgen’, pinta ‘Oberfläche’, hakea ‘suchen’, etsiä ‘id.’, ruoka ‘Nahrung, Speise’,tosi ‘wahr’,hauska ‘angenehm’,heittää ‘werfen’, hidas ‘langsam’, puhdas ‘rein’, lahja ‘Geschenk’, peittää ‘bedecken’, kärsiä ‘dulden’, kallis ‘teuer’, rakas ‘lieb’ (Vertreten durch rakastaa ‘lieben’), kuiva ‘trocken’, varma ‘sicher’, ohja ‘Richtung’ (vertreten durch ohjata ‘richten’), palvella ‘dienen’, vahinko ‘Schaden’, levy ‘Scheibe, Platte’. "

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaan...

... s. 143

Fi. kuningas ‘König’ und ruhtinas sind mit ihren Ausgängen verhältnismäßig isoliert (vgl. noch ahingas ‘Fischgabel = atrain’, estn. toomingas ‘Faulbeerbaum = tuomi’, mõningas ‘manch- = jokunen, muutama‚ gewiss = tietty’, monenlainen, moninainen). Es erscheint völlig unplausibel, daß hier ostseefinnische Zweisilbler auf -as oder die Mehrsilbler mit dem Formans -kas/-kkaa-‚dem eine klar zu bestimmende Funktion zukommt und bei dem noch dazu die Konsonantenstufe abweicht, einen Einfluß aus-geübt haben sollen. Freilich könnte aufgrund der verwandten Bedeutung ein *kuninka nach ruhtinas oder ein ruhtina nach kuningas umgebildet worden sein, es ist aber die Annahme wahrscheinlicher,daß mindestens in einem der beiden Fälle der Auslautkonsonant auf das germanische Original zurückgeht.

... s. 166.

Die Auffassung, daß es sich bei germ. *kuningaz um eine relativ späte, nachurger-manische Bildung handelt, hat die verwunderliche Weiterung, daß im West- und Nordgermanischen unabhängig eine Ableitung von *kunja- ‘Geschlecht = sukukun- ta, sukupuoli’ jeweils mit einer Variante des Formans *-inga-/-unga- vorgenommen wurde, die in beiden Sprachzweigen die gleiche Bedeutung ‘König = kuningas’ angenommen haben soll, es sei denn, man operiert mit der kaum wahrscheinlichen Annahme einer Lehnbildung nach dem Muster eines der Wörter im anderen Dialekt. Zieht man die referierte Etymologie des Wortes in Zweifel,verstärkt sich die Schwie- rigkeit,da dann in beiden Zweigen unabhängig von der gleichen nicht zu belegenden Basis eine Ableitung identischer Bedeutung entstanden sein müßte.

Die Abweichung im Formans zwischen dem West- und dem Nordgermanischen ist aber belanglos, da die beiden Ablautvarianten zunächst sicher promiscue bei der gleichen Basis verwendet werden konnten, bis bei einzelnen Lexemen eine der Va- rianten fest wurde. Vielleicht kamen im Urgermanischen noch beide Varianten in ei- nem Paradigma vor, handelt es sich doch bei dem Formans offenbar um eine Ablö- sung von w-Stämmen mit -k-Erweiterung, so daß sich der bei den n-Stämmen hei- mische Suffixablaut in dem sekundären Formans fortgesetzt haben kann. Es ist be- sonders darauf hinzuweisen, daß im Altnordischen -inga- deverbal und denominal gebraucht wird, -unga- aber offenbar nur denominal (vgl. § 15,Anm. 34), so daß von hier aus eine Attraktion bestanden haben kann. Vgl. noch ae. Scyldingas, ungas, an. Skjoldungar.

Daß dieses Formans schon urgermanisch vorhanden war, kann aufgrund seiner Be- legbarkeit in früh bezeugten Namen der Nebenüberlieferung (s. KRAHE/MEID III § 150) und der völlig gleichen Funktion im West- und Nordgermanischen als sicher gelten. Wenn hier und in einigen anderen Fällen das Ostseefinnische zum Westger-manischen stimmt, besagt das nichts, da in einer ebenso großen Anzahl von Fällen, in denen urgermanische Herkunft angenommen wird,auch nur ein nordgermanischer Fortsetzer erhalten ist. Bedenklich erscheint im übrigen im Zusammenhang mit der Herkunft von fi. kuningas auch das argumentum e silentio bezüglich des Gotischen.

... s. 167.

Aus der Tatsache, daß dieses das von einem Wort für ‘Volk’ abgeleitete germanis- che Lexem für ‘König’ erhalten hat (þiudans), kann man nicht folgern, daß es ein *kunings nicht gekannt hat. Letzteres könnte eine Bedeutung gehabt haben, die es dem Übersetzer als Entsprechung von griech. apxwv (arkhon) oder basileus unge- eignet erscheinen ließ. Gerade in der Völkerwanderungszeit ist mit Verschiebungen innerhalb der Sozialstruktur und damit einer Bedeutungsveränderung der entsprechenden Termini zu rechnen.

Ein weiteres Indiz für westgermanische Herkunft wurde in zwei Wörtern mit gemi- niertem m bzw. i vor einem auf germanischen Halbvokal zurückgehenden i gesehen, da das Gotische und Nordische bei Liquida und Nasalis keine Gemination vor j ken- nen. Nun ist die Gemination durch j wahrscheinlich nicht die einzige Quelle für gemi- nierte Liquida oder Nasalis im Germanischen. Auch Verbindungen von Liquida bzw. Nasal und Laryngal kommen in Betracht (vgl. LÜHR 1976). Im Falle des traditionell für fi. kunnia ‘Ehre’ in Anspruch genommenen Etymons (an. kyni usw. ‘Geschlecht = sukupuoli, heimokunta, "kuppikunta"’) liegt aber eine Wurzel ultimae laryngalis vor: uridg. *genh1- ‘erzeugen = siittää, tuottaa’ (ai. jatá-; lat. natus).

168.

Aber auch das fi. sallia ‘erlauben’ zugrunde liegende germanische Verb (vgl. got. saljan ‘opfem’) geht auf eine Wurzel zurück, deren griechische Entsprechung auf einen Laryngal hinweist (s. KLINGENSCHMITT 1982, 268, Amn. 2). Die ostseefin-nischen Wörter könnten mithin ältere urgermanische Formen mit *RR (< *RH) reflek-tieren, die später unter dem Einfluß von Formen, in denen der Laryngal lautgesetz- lich geschwunden war, die Geminata eingebüßt hatten (zu den Ausgleichserscheinungen s. LÜHR 1976).


Die Herleitung von fi. kunnia ‘Ehre’ aus einem durch got. kuni ‘Geschlecht = suku- (puoli), Verwandtschaft = sanankaltaisuus, Art = laji,laatu’ und an. kyn ‘Geschlecht = suku, Familie = perhe; Art’ bezeugten *kunja- wird im SKES mit einem Fragezeichen bedacht - in erster Linie wohl wegen der unerwarteten Geminata. KOIVULEHTOs Vermutung eines Bestrebens auf ostseefinnischer Seite, mit *kunnia (statt *kunia für unzulässiges *kunja) die Silbengrenze der germanischen Vorlage besser zu markie-ren, läßt sallia ‘erlauben’ unerklärt (*salja- wäre möglich) und macht upia ‘hochmütig = kopea’ (statt *uppia - urgerm. *ubja-) zu einem Problem. Daneben er weckt auch die Bedeutungsdifferenz Bedenken. HOFSTRA konstatiert, daß "ein auffälliger Bedeutungsunterschied zwischen fi. kunnia ‘Ehre’ und an.kyn, got. kuni, ahd. kunni ‘Geschlecht = suku(puoli)’ vorliegt. Die semantische Kluft zwischen urgerm. *kunja und fi. kunnia ist aber nicht so breit,wie es den Anschein hat.Im Altenglischen kommt ein Adjektiv cyn (n) *kunjaz in den Bedeutungen ‘akin,suitable, fit, proper, becoming’ vor; substantiviert erscheint es in Ausdrücken wie hit is cynn, swa is cynn ‘justum est, dignum est’ ... " Warum das "substantivische" (?) cynn in Phrasen für ‘dignum est’, also ‘es ziemt sich = sopii,käy’ der Bedeutung ‘Ehre’ näher steht als der Bedeutung ‘Geschlecht’ usw. bleibt unerfindlich.

Gegen die Alternativlösung,das finnische Wort mit an.kynni ‘Besuch bei Verwandten oder Freunden = kyläily’ (vgl.noch kynnis-fierd, -for ‘Besuchsfahrt (zu Verwandten oder Freunden’) = kyläilymatka; kynnis-gjof ‘Geschenk eines Gastgebers an seinen Gast = isännän lahja vieraalle’; ókynni ‘Mangel an Bekanntschaft = tunnettuuden puute, (häiritsevä) tuntemattomuus’) zu verbinden, gibt HOFSTRA zu bedenken, daß die Voraussetzung des höheren Alters des Wandels *nþ >nn gegenüber dem in die-sem altnordischen Wort zu beobachtenden i-Umlaut "angesichts der nur nordgerm. Verbreitung des Lautwandels / > /nn/ einerseits und der sowohl nord- wie auch westgerm. Verbreitung des i-Umlauts andererseits nicht ohne weiteres selbstverständlich" sei.

... s. 169.

Bei der Umlautserscheinung würde es sich aber um die dritte Phase des "jüngeren i- Umlauts vor erhaltenem i-handeln, dessen zeitliche Grenze um 850 n.Chr. angesetzt wird, also um eine späte nordische Erscheinung, und es ist für die Etymologie völlig belanglos, daß es auch im Westgermanischen einen i-Umlaut gibt. Wenn HOFSTRA meint, "die relative Chronologie der beiden lautlichen Erscheinungen bedarf noch ei-ner näheren Untersuchung", so ist ihm darin recht zu geben. Die Germanisten sind aufgefordert, sich der Frage anzunehmen. Solange nichts Gegenteiliges verlautet, kann die letztgenannte Etymologie der herkömmlichen zumindest als ebenbürtig an die Seite gestellt werden.

Die in der Erklärung des finnischen kunnia durch germ. *kunþja vermutete Bezie- hung zwischen ‘Ehre = kunnia’ und ‘Besuch = kyläily’ könnte für die Herleitung eines weiteren finnischen Wortes in Anspruch genommen werden. Got. swars, das als Ent- sprechung des deutschen schwer gilt,übersetzt griech. etnos Germ. *swēraz ergäbe fi. vieras, das ‘fremd, Fremdling’ bedeutet. Die Verallgemeinerung von ‘Gast’ über ‘Fremdling’ zu ‘fremd’ wäre auf dem Wege einer Bedeutungsentlehnung vorstellbar.

Sollte diese Erklärung das Richtige treffen, wäre ein Kandidat für gotische Herkunft eruiert, denn ungeachtet eines lateinischen grauis ‘schwer;gewichtig, würdevoll’, auf das KLUGE/MITZKA hinweisen, muß eine solche Bedeutungsentwicklung als merk-malhaft eingestuft werden, d.h.,es ist höchst unwahrscheinlich, daß in der für das Go- tische belegbaren Bedeutung eine urgermanische Erscheinung vorliegt, die in allen anderen germanischen Sprachen verlorengegangen wäre, zumal das gotische Wort auch zahlreichen Ableitungen zugrunde liegt, von denen sich doch die eine oder an-dere im Falle urgermanischer Herkunft irgendwo außerhalb des Gotischen erhalten haben sollte. Freilich ist im vorliegenden Fall die Bedeutungsbeziehung nicht so leicht nachvollziehbar wie im Falle fi.kunnia vs.an.ókynni ‘Mangel an Bekanntschaft = tuntemattomuus’, wo daran erinnert werden kann, daß Adam von Bremen berichtet, man wetteifere bei den Schweden um die Ehre, Gäste bewirten zu dürfen. Besuch stellt also eine Ehrung des Gastgebers dar. Die Beziehung zwis- chen geehrt’ und ‘Gast’ ließe sich mit der Sitte, dem Gast mit einem Geschenk seine Ehrerbietung zu erweisen,in Zusammenhang bringen (vgl. WEINHOLD 448).

... ..........germ. .............fi. ........slav. ....... balt. ......... roman.

König ,,,,,konungr kuningas kane(d)zb kũnigas    Yksi menee "kaanin" puolelle.

... König: Das litauische Wort bezeichnet den Geistlichen.

[Kyseeseen saattaisi tulla myös (ostro)gootin sana
kunþi = tieto verbistä kunnan = tietää, aluperäisen oletukseni mukaisesti:


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/05/gootin-sanasto

" know, to – kunnan (prt-prs)

knowledge – kunþi (n. Ja) " ]



Englannin etymologinen ei tunne Ritterin kritiikkiä:


king (n.)

a late Old English contraction of cyning "king,ruler" (also used as a title), from Proto -Germanic *kuningaz (source also of Dutch koning, Old Norse konungr, Danish konge, Old Saxon and Old High German kuning, Middle High German künic, German König).

This is of uncertain origin. It is possibly related to Old English cynn "family, race" (see kin), making a king originally a "leader of the people." Or perhaps it is from a related prehistoric Germanic word meaning "noble birth," making a king etymologi-cally "one who descended from noble birth." The sociological and ideological impli-cations ren- der this a topic of much debate. "The exact notional relation of king with kin is unde- termined, but the etymological relation is hardly to be doubted" [Century Dictionary].

General Germanic,but not attested in Gothic,where þiudans (cognate with Old Eng- lish þeoden "chief of a tribe,ruler, prince, king") was used. Finnish kuningas "king," Old Church Slavonic kunegu "prince" (Russian knyaz, Bohemian knez), Lithuanian kunigas "clergyman" are forms of this word taken from Germanic. Meaning "one who has superiority in a certain field or class" is from late 14c.

kin (n.)

c. 1200, from Old English cynn "family; race; kind, sort, rank; nature" (also "gender, sex," a sense obsolete since Middle English),from Proto-Germanic *kunjam "family" (source also of Old Frisian kenn, Old Saxon kunni "kin, kind, race,tribe," Old Norse kyn, Old High German chunni "kin,race;" Danish kjön,Swedish kön, Middle Dutch, Dutch kunne "sex, gender;" Gothic kuni "family, race," Old Norse kundr "son," German Kind "child"), from PIE *gene- "to produce" (see genus).

In the Teutonic word, as in Latin genus and Greek [genos], three main senses appear, (1) race or stock, (2) class or kind, (3) gender or sex .... [OED]

Related to both words kind and to child. From 1590s as an adjective, from the noun and as a shortening of akin. Legal next of kin (1540s) does not include the widow, "she being specifically provided for by the law as widow" [Century Dictionary], and must be a blood relation of the deceased.

genus (n.)

(Latin plural genera), 1550s as a term of logic, "kind or class of things" (biological sense dates from c. 1600), from Latin genus (genitive generis) "race, stock, kind; family, birth, descent, origin," from PIE root *gene-, also *gen-, "to produce, give birth, beget," with derivatives referring to family and tribal groups.

Cognates in this highly productive word group include Sanskrit janati "begets, bears," janah "race," janman- "birth, origin," jatah "born;" Avestan zizanenti "they bear;" Greek gignesthai "to become, happen," genos "race, kind," gonos "birth, offspring, stock;" Latin gignere "to beget," gnasci "to be born," genius "procrea-tive divinity, inborn tutelary spirit, innate quality," ingenium "inborn character," pos-sibly germen "shoot, bud,embryo, germ;" Lithuanian gentis "kinsmen;" Gothic kuni "race;" Old English cennan "beget, create," gecynd "kind, nature, race;" Old High German kind "child;" Old Irish ro-genar "I was born;" Welsh geni "to be born;" Armenian chanim "I bear, I am born").

Kantaindoeuroopan sana ei ole *genti, vaan *gemti, liettuan gìmti. *Genti = kanta-germaania (ei siis "kantasuomen persermaania"!), sillä -mt- näyttää siellä olleen alun perin kielletty yhdistelmä, joka on korvattu -nt-:llä. Geenin pitäisi oikeastaan olla **geemi.


W: " Suomi - Kristillinen maa jo ennen ristiretkiä

Näyttää erittäin vahvasti siltä, että käsitys jonka mukaan kristinuskon ja kulttuurin olisivat maahamme tuoneet ruotsalaiset, ei pidä uudemman tutkimuksen mukaan lainkaan paikkaansa. "


HM: OHO! VAI ETTÄ KAIKKI KULTTUURI TULI MAAHAN VASTA KRISTINUSKON MYÖTÄ!!!???

Johan oli töräytys... Mitä helvettiä täällä ennen sitä sitten oli ollut!!?? (Vai oliko mitään?!!!)


W: " Kristinuskon kannalta merkille pantavaa on, että jo 900-luvun alussa, noin pari sataa vuotta ennen väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinaissuomalaisis- ta oli arkeologian valossa kristittyjä,ja ilman miekkalähetystä (Suomen Historian Pik- kujättiläinen 2004).On arveltu,että 1100-luvulla,siis väitetyn ensimmäisen ristiretken aikaan,Varsinais-Suomi ja Satakunta olisivat olleet jo pääosin kristittyä aluetta.

Emeritusprofessori Unto Salon mukaan kristinuskon historia Suomessa on vieläkin varhaisempaa perua. Arkeologian valossa kristinusko tuli Suomeen ennen Ruotsia. Ensimmäiset merkittävämmät arkeologiset merkit kristinuskosta Suomessa ovat 500-luvulta alkaen, ja ne ovat bysanttilaista alkuperää. Ensimmäiset merkit kristinuskosta Ruotsissa ovat vasta 600-luvulta, ja nekin bysanttilaista alkuperää. Kristinusko siis tuli idästä ja rantautui ensin Suomeen ja vasta myöhemmin Ruotsiin.

Salon mukaan kristinusko rantautui Kalantiin ja Satakunnan ydinalueille viimeistään 500-luvun lopulla, ja 600-luvun loppuun mennessä koko Satakunta, Kalanti, ja Etelä-Pohjanmaan rannikko sekä Lounais-Suomi olivat jo jossain määrin kristinuskon pii- rissä olevaa aluetta. Hämeeseen ja Karjalaan kristinusko levisi nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan 800-luvulla, ja sielläkin se oli itäistä perua.

Merkittävintä maamme kristillisen historian kannalta kuitenkin on,että bysanttilaispe- räinen kristinusko oli 800-luvun loppuun mennessä levinnyt ja tunnettu koko suoma- laisalueella, ja vanhaslaavilaisten kirkollisten lainasanojen, kuten suntio, pappi, Raamattu ja risti, perusteella Suomessa on ollut myös seurakuntia.

Suntio tulee muinaisvenäjän tuomaria merkitsevästä sanasta. Tuohon aikaan "sodijan" tehtävä ei suinkaan ollut "seurakuntapalvelija",vaan hän vastasi seurakun- nan hallinnosta ja järjestyksestä,kun papit taas vastasivat hengellisestä toiminnasta. Unto Salon mukaan on arkeologisten esinelöytöjen perusteella on todennäköistä, et-tä maassamme on ollut myös seurakuntia ja kirkkoja. Hän arvelee, että niiltä paikoilta Suomessa, jossa nimi kirkko esiintyy paikannimessä, mutta joissa ei ruotsalaisvallan aikana eikä myöhemminkään ole tiettävästi kirkkoja ollut, voitaisiin ehkä löytää näi-den varhaisten bysanttilaisten puukirkkojen jäänteitä (Yhdet mielenkiintoisimmista tällaisista paikoista ovat mielestäni Ruokolahden Kirkkomäki ja Luostarimäki, joissa ei ruotsalaisella eikä myöhemmällä ajalla tiedetä olleen moisia rakennuksia).

Tähän vielä ote Risti ja Rauta -teoksen esipuheesta, liittyen ensimmäiseen ruotsalaisten ristiretkeen Suomeen:

"Käännytys oli kuitenkin aseellisen hyökkäyksen kaunis kristillinen verho, sillä suo- malaiset olivat puoliksi kristittyjä jo vanhastaan. Kalmistojen kristilliset korut ja mui- naisvenäjästä omaksutut kristinuskon perustermit osoittavat, että kristinusko tunnet- tiin yleisesti koko suomalais-alueella, joskin vanhoihin uskomuksiin yhdistyneenä [Oma huomautus: Ortodoksia on sallivampaa kansanuskomuksia kohtaan kuin kato- lisuus tai luterilaisuus, uhrattiinhan Itä-Karjalassa härkiä praasniekan yhteydessä vielä 1800-luvullakin]. Se oli johtanut ilmeisesti kristillisiin sukuihin ja muihin yhtei-söihin. Mutta Suomen varhainen kristillisyys oli ortodoksialkuista eikä Rooman kan- nalta juuri pakanuutta parempaa, poikkeuksena Kalannin seutu, joka lienee liittynyt Rooman kirkkoon jo 1000-luvun jälkipuolella."


Rautakautiset kuninkaat ja Suomen kuningasaika

Vanhojen kronikoiden ja saagojen mukaan Suomessa oli päällikkökuninkaita ja jär- jestäytyneitä heimovaltioita ennen ruotsalaisten tuloa. Suomen heimokuningasaika alkoi ilmeisesti merovingiajalla 500-luvun lopulla. Tuolloin Suomessa alkoi arkeolo- gian kannalta hyvin vauras ja rauhallinen aika ja kauppayhteydet olivat vilkkaat niin itään, etelään kuin länteenkin. Merkittävää on, että 500-luvun hautalöytöjen perus-teella ainakin rikkaamman kansanosan elämä Suomessa oli tuohon aikaan vauraampaa kuin samaan aikaan Ruotsissa.

Heimokuningasaika alkoi Lounais-Suomesta. Unto Salon mukaan nimi 'Satakunta' tulee sotilaallisesta organisoitumisesta. Salon arvion mukaan Satakunnan ja Kalan- nin alue oli 600-luvulta eteenpäin jaettu Keski-Euroopasta levinneen organisoitumis-mallin mukaisesti kahteentoista 'Satakuntaan' ("Huntari" tai "Hundrare"). Kalanti oli jaettu neljään, ja muu maa eli Vakka-Suomi, Pohjois-Häme sekä Etelä-Pohjanmaa kahdeksaan 'satakuntaan'.

Jokaisen satakunnan piti varustaa 100 tai 120 miestä sotaan kuninkaan (heimopääl- likkö) niin vaatiessa tai vihollisen uhatessa. Salon mukaan tämä Kalannin ja vanhan Satakunnan alueen sotilaallinen ja hallinnollinen organisoituminen ja käytännössä siis keskitetymmän hallinnon eli heimokuningaskunnan perustaminen ajoittuu arkeo- logian valossa 600-luvun alkuun.Omata mielestäni on mahdollista, että ehkä jopa jo 500-luvun lopulle. Tämä heimokuningasaika jatkui arkeologian valossa ainakin 900- luvun lopulle.

Koko viikinkiaikana skandinaavit riehuivat ja valloittivat maita ja mantuja niin idässä kuin lännessä, mutta eivät koskaan perustaneet Suomeen siirtokuntia (ennen 1000- luvun loppua), eivätkä pystyneet valloittamaan maata. Suomen rannoille ei pystytty tekemään kuin satunnaisia sota- ja ryöstöretkiä, mutta ei kunnon ekspansiota.

Näin siksi, että 500-luvulta aina 900-luvun lopulle asti koko Länsi-Suomen rannikko, ja jokivarret aina Hankoniemeltä Etelä-Pohjanmaalle,oli organisoitu alueen maakun- tien yhteisen puolustusjärjestelmän alle vartiopaikkoineen, varoituskokkoineen ja linnaketjuineen. "


HM: " Tulitiedotusjärjestelmä on todennäköisesti ollut alun perin baltti(a)-lainen. Vastaavanlaisia on ollut muuallakin. mm. Peips-järven itäpuolella.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/374890?page=7#375223


W: " Satakunta-järjestelmän sekä laajan puolustusjärjestelmän olemassaolo edellyt- tää koordinoitua hallintoa, ja vanhastaan pohjoiseurooppalaisen perinteen mukaisesti vähintään väljää heimokuningasvaltaa. "


HM: Hundare-järjestemä on todennököisesti ruotsalainen, eikä sillä tarvitse olla tekemistä tulitiedotusjärjestelmän kanssa.


W: " Norjalaisten ja Islantilaisten Saagojen mukaan nykyisen Suomen alueella oli tuohon aikaan kuningaskunta nimetä Kainuu eli Kvenaland (joka myöhemmissä saa- goissa tunnettiin myös nimellä Suomi eli Finnland). Nimi 'kainu' on varhaisgermaa- nista perua merkitsee alavaa, merestä noussutta maata, viitaten Pohjanlahden rannikkoalueeseen. "


HM: Ei viittaa. "Kainu" merkityksessä "alava maa" löytyy vain yhdestä ainoasta läh- teestä, Lönnrotilta. Silloinkaan se EI tarkoita vesijättömaata (jonka taidat olla katso- nut SSA:sta,jossa puhutaan vesiPERÄISESTÄ maasta, joka tarkoittaa vesipohjaista eikä vedestä noussutta tai vedeltä vallattua maata; ja sekin on virhe: germaanin *hwen tarkoittaa kosteikkoRINNETTÄ, jollaista on aina joltakin leveydeltä esimekiksi vuonoissa, ja esiintyy kahden vetisemmän suon välissä, joista korkeammalla olevata virtaa hiljalleen vettä alempaan. Suomen sana ei ole tullut sellaisesta,mutta sanoilla voi olla yhteinen alkuperä kauempana. Tuosta sanasta on saattanut tulla suomen "vainio" (eikä sekään välttämättä germaanista).

"Kainulaiset" on nimitys,jota arktiset kansat, erityisesti saamelaiset käyttävät kaikista sellaisista "eteläisistä" (kansoista,heimoista), jotka käyttävät tervaa: koivun tai män- nyn, ei väliä: (itämeren)suomalaisista, skandinaaveista, venäläistä, tataareista, (entisistä Volgan) balteista.

On ilmeisesti kaksi kainu-sanaparvea, joista toinen,mm. erilaisia kannattimia tarkoit- tava, on ollut "*kainu(s)" < *kainwas = kannattava, *kainmas = kannatettava, ja liittyy mm.liettuan sanaan "kaina"=hinta,sekä mahdollisesti sanaryhmään "painaa",joka on tullut latvian ja viron kautta (äänne kʷ´ voi mennä latviassa myös p:ksi ja preussissa myös t:ksi).

Toinen noiden kansannimien kannalta tärkeä on *gainu (vasarakirves), joka on tarkoittanut mm. tervan polttamista (mm. kur. *gaintum, *gaino)

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/05/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta

" Vaan entäpä se kainu(u)?

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=117243&hakusana=kainu&sanue_id=115169

a) äärimmäisen mielenkiintoista, ja samaan hengenvetoon, että

b) selitys on väärä, vaikka yhteys on varmaan oikea.

c) sana kainu merkityksessä "alanko" on Lönnrotilta, eikä sellaista ole saatu vahvis- tettua murretutkimuksissa, eikä *hwen tarkoita sellaista germaanissakaan, vaan se tarkoittaa soista rinnettä, yleensä kahden vetisemmän elementin välillä (esimerkiksi sellaista sammalta, jossa suppilovahverot viihtyvät).Ei ole uitenkaan sanottu, etteikö tuota sanaa tuossa merkityksessä sen valumista ja ulosajamista tarkoittavan sivu(?)- merkityksen kautta voisi olla.

d) kainu alueen verbin merkityksessä voisi merkitä myös laidunta(mista) verbistä kaita (kaitsee), joka on tätä samaa perua! Kaita on erikoinen, vanhentumaan päin oleva verbi, jota muistuttavat yhtä vanhentuneet *loita (loitsee) (josta > loitsia (loit- sii), toituvasti) ja suita (suitsee) (suitsia, suitsii, hevosia, suoraan suu-sanasta). Kaita on saattanut olla joskus *kainta, *kaintsee (<gainti, gaino), josta saataisiin *kainu(u) myös suomen säännöillä.

e) sana kainus merkityksessä lattian tai reen poikkikannatin ei välttämättä tule tästä *gʷʰ(en)- samasta, vaan se voi tulla melko saman näköisestä *kʷé(en-)-sanasta (täs-sä linkissä, joskin väärin), josta tulee mm.liettuan kaina = hinta, joka tarkoittaa eri as- pekteissaan mm. kantamista ja kestämistä, ja kuormittamista. Tosin sellaiset poikki-kannattimat kosteaa tilaa vasten olivat tervattuja toisin kuin varsinaiset hyötypinnat, joilla mm. käveltiin, istuttiin ja käsiteltiin ruoka-aineita.

f) sana kainalo on taustaltaan SU-yhdyddana *kä´en-ala, -us, votjakin kun-ul, eikä sillä ole mitään temistä kainu-vainu-vaino-vainio-sanojen kanssa.

g) saamelaisten sana kainulainen merkityksessä ei-saamelaina (ei-arktinen väki) käy täysin yhteen sen kanssa, että kaikki "kainulaiset" käyttävät tervaa, mitä taas saamelaiset tai samojedit eivät tee. Sekä männyn että koivun terva ovat siedätettä- viä aineita, joihin pitää tottua pienestä pitäen, että niiden jatkuvaa hajua sietäisi tulematta kipeäksi.

Varairvessana kantabaltin vebistä *genti = tislata, ajaa ulos olisi > *gai(n)ti, *gainu (ei siis *kainu).

Tislaantuva aines olisi (kb) *genwan (n.), joka vasarakirveen muuntosääntöjen mu- kaan menee muotoon *goiwan = koivu. Ja koivuahan silloin nimenomaan tislattiin, tuohta. Seetri ja mänty tulivat kuvaan myöhemmin. Koivunterva on huomattavasti enemmän muovimaista. Diftongi -oi- (eikä -ai-) johtuu siitä, että perässä seuraa huuliäänne.

Sana koivu on levinnyt kautta pohjoisen Euraasian, mutta tämä ei ilmeisesti johdu siitä, että se olisi paleosana. Se on tekninen sana:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia

" 21. ChK *kěj'(v)-ke "birch-sprout" (M 68); U *kojwa "Birke" (UEW 169) = *koxjá "birch" (S 537). "

Àlgu pitää koivua kantauralilasisena, perusmuotona *kojwa)

http://yle.fi/uutiset/hampaan_jaljet_todistavat_muinaisen_koivuntuohitervapurkan_olleen_lapsen_suussa/8144156

Hampaan jäljet todistavat muinaisen koivuntuohitervapurkan olleen lapsen suussa lapissa 5300 vuotta sitten. 

Samassa yhteydessä esiintyy muinaisbalttilainen meripihkainen symboli Siauliain tähti.

Sata pistettä Museovirastolle loistavasta tieteellisestä toiminnasta,muutoin suoma- laisittain äärimmäisen tieteellisen rappion aikakaudella!


W: " Satakunta-organisaation piiriin kuului Unto Salon mukaan koko vanha Satakun- ta (Kokemäenkartanon lääni) sisältäen Kalannin, nykyisen Pohjois-Hämeen ja valta- osan nykyistä Etelä-Pohjanmaata. Tämän Kainuun alueen kulttuurinen ydin 500-lu- vun lopulta alkaen oli Kalanti, jonka vanha nimi,Kainland eli Kainuland,tunnettiin ja muistettiin vielä 1500-luvulla (Agricola). Ilmeisesti Kokemäki oli jonkinlainen alu-een keskuspaikka. Nimi Kainuu siirtyi myöhemmin 800-luvulla Tornionjoen laaksoon ja Länsi-Pohjaan. Nykyinen Kainuu oli lähinnä vanhan kainulaisen eränautinta-alueen itärajaa.

Skandisaagoissa Suomea kutsutaan Jotunheimiksi,Jotunien maaksi. Nimi tulee siitä, että saagojen mukaan ensimmäinen ja Kainuun kuningas on nimeltään Fornjót eli "Vanha-Jotuni". Orkney-saarten jaarlien saagassa mainitaan 900-luvun paikkeilla elänyt historiallinen henkilö,jaarli Rongvald. Tästä taaksepäin laskien saagassa mai- nittuja sukupolvia tullaan Fornjótin,"Kainuun ja Suomen kuninkaan" nimen kohdalla juuri 500-luvulle. "


HM: Ensimmäiseksi tulee mieleen, että tuo viittaa Ruotsin Götan-maahan saamelaisten antamana nimenä, "tervakainulaisia" yhtä kaikki!

W: " Varhaisen kuninkuuden luonne ja päällikkö-kuninkaiden asema

Huomattavaa onkin kuninkuuden luonne. Sana kuningas tarkoitti alkuaan lähinnä samaa kuin nykykielen sana 'päällikkö' tai 'johtaja'.Sana 'Kuningas' on sellaisenaan varhaisgermaaninen lainasana. Se on samaa juurta kuin suomen sanat; 'kunnokas', 'kunnollinen' ja 'kunnia, "

HM: Eivät ole. Ainakin kunto ja kunnollinen ovat samaa SU-juurta kuin kunta. Ei ole estettä olettaa, etteikö myös kunnia kuuluisi samaan joukkoon.

Nämä ovat vanhoja sanoja, mutta "kuningas" on hyvin uusi.

Suomessa ei ylipäätään ole mitään ikivanhoja germaanilainoja (Ralf-Peter Ritter 1993 ym.)! Tämäkin kritisoitava juttu on esimerkki aivopierusta, joka perustuu väärälle oletukselle sellaisista!

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan


W: " sekä esim.englannin; cunning (pätevä,kyvykäs), can (osata, voida"). Muinoin kunniallinen mies oli se,joka oli kunnokkain,eli sotakuntoisin taistelussa.Taustalla on vanha tuttu indoeurooppalainen ajatus sotilaallisen kunnokkuuden ja kyvykkyyden sekä kunnian, miehuuden ja hyveellisyyden liittymisestä toisiinsa ja olevan saman asian eri puolia.

Varhaisgermaaniset, ja yleisesti koko pohjoisen Euroopan kansojen sekä heimojen kuninkaat, ja sellaisiksi nimetyt henkilöt, olivat yleensä heimonsa (tai jopa sukunsa tai vain vain kyläkuntansa) taloudellisesti ja/tai poliittisesti voimakkaimpien miesten, eli yläluokan keskuudestaan vaalilla, joskus jopa huutoäänestyksellä (jota perua muuten tulee käsite äänestää), valitsemia henkilöitä, joiden tehtävä oli olla sodanjoh-taja ja vastata puolustuksesta.Heidän valtansa ja auktoriteettinsa oli väliaikaista, kor-keintaan elinikäistä, riippuen olosuhteista, ja perustui heidän henkilökohtaisiin omi-naisuuksiinsa, pääasiassa johtamiskykyyn ja sotakuntoon Tosin usein päälliköiden pojat käytännössä perivät isänsä aseman, johtuen sosioekonomisesta tuesta, mikäli heissä vain yhtään riitti puhtia heiluttaa miekkaa.


HM: "Tuollaista sodanjohtajista ei käytetty Suomessa (tai ainakaan Hämeessä) nimi- tystä "kuningas",vaan "(-)valto" tai (-)valta, esimerkiksi "sotavalta". Valto määräsi, ketkä olivat kuninkaita missäkin,jos sellaisia tarvittiin.Valto-(paikan)nimet ovat paljon vanhempia kuin kuningasnimet. Valto tulee baltin sanasta (lt) *valdyti, valdia (nyk. valdžia) = vallita (vallitsee), valtio, eikä ruotsin sanasta våld, josta tulee "vallata" (valtaa).  


W: " Tämä kuninkuuden ja kuninkaan aseman "demokraattinen" luonne säilyi poh- joismaissakin aina Kustaa Vaasaan asti,joka vasta teki Ruotsista perinnöllisen mo- narkian. Ennen 900-lukua ja Tanskan Knut Suurta, Pohjolan kuninkaat eivät olleet suuria päälliköitä kummempia. Vasta kirkon vaikutus toi mukanaan varsinaisen mo- narkian,ja kuninkuuden statuksen muuttumisen Rooman keisarien esikuvan mukai- sesti, eli siihen tuli enemmän hohtoa. Ennen Rooman kirkon leviämistä pohjoiseen, Skandinavian, samoin kuin Suomenkin, kuninkaat olivat vain tavallisia heimopäälliköitä.


HM: Näin on, sillä vaan on suurempi merkitys kuin äkkiä tulee ajatelleeksi, sillä hei- mot eivät ole valtiota.Heimoilla vaan alkoi olla yhteyksiä ja kauppasuhteita valtioihin, joita oli ainakin kolme: Ruotsi/Tanska (viikingit), Novgorod ja Preussi/Liettua, joka oli pakanallinen 1400-luvulle asti.Se oli noista myös korkeimmalle kehittynyt sivistysval- tio, muinaisen Kreikan todellinen perillinen, Nikolaus Kopernikuksen (Niklas Kapperniksin = "Kuurilaisen") maa ja kulttuuri.


W: " Kun Skandinaviassa kuninkaiden valta kasvoi ja heidän asemansa statusarvo sai enemmän 'keisarillisia elementtejä' ja imagollista glamouria, säilyi kuninkuuden päällikköluonne Suomessa. Esim. vielä niinkin myöhään kuin 1500-luvulla saatettiin jonkun pitäjän johtomiehestä, tai jopa pienen miesjoukon päälliköstä käyttää sanaa kuningas (kuten esim. erään keskiaikaisen käräjäkirjan mukaan Rapolalaisesta verokapinaa johtaneesta talonpojasta, "..cuningas de Rapola").


HM: Tarkoittaa, että Rapolassa oli balttivaikutus. (Huom! cunigas EIKÄ KUNG)


W: " Kainulaiskuninkaiden alkuperästä

Jotuneista ja Fornjot-nimen suhteen on mielenkiintoista, että eräs Saksilainen kronik- ka 600-luvulta mainitsee Suomen ja Karjalan olemassaolon tuohon aikaan kunin-gaskuntina, jotka olisivat olleet juuttien perustamia.Arvellaankin,että Jotunheim-nimi tulee juuri juutti-sanasta, ja Fornjótin nimi voidaan kääntää myös tarkoittavan "Mui-nais-Juuttia".Juutit lähtivät 500-luvulla nykyisen Tanskan alueelta yhdessä anglien ja saksien kanssa Britanniaan, ja perustivat Englannin. Ilmeisesti jotkut lähtivät myös itään?"


HM: " Kyllä, joskin vähän myöhemmin, 800-luvulla. He valtasivatmm. skalvi-preussi-laisten (kuurilaisten eteläisten naapurien) pääkapungin Jumnen ("Jumalankaupun-gin"?) ja tekivät siitä sikäläisellä paremmalla aseistuksella kuuluisan Jomsburgin hurjien viikinkien kaupungin. Heitä oli myös eräs Rurik (Roderik = maineikas), Venäjän kuningas (josta ei kuitenkaan tule "Rossijan" nimi).


W:"Mutta tuliko "juutteja" myös etelämpää? Reininmaan piispankirja 600-luvulta ker- too, että sata vuotta aiemmin, siis 500-luvun alussa,alueelta oli muuttanut paljon ih- misiä "jonnekin hyvin kauas pohjoiseen". Yllättäen Euran kalmiston arkeologiset löy- döt voivat vahvistaa tätä Reininmaan piispan kertomaa. Arkeologit ovat löytäneet 500-luvulta Suomessa esineistöltään erittäin rikkaita hautalöydöksiä, joiden esineis-tö; frankkilaiset miekat, keihäät, varusteet ja korut sekä muut esineet, haudattujen ohella ovat tulleet suoraan Keski-Euroopan sydämestä,Frankfurtin seudulta eli Rei-ninmaalta. Salo tosin arvelee,haudat kuuluivat Keski-Euroopassa palkkasotureina palvelleille ja kotiin palanneille suomalaisille, mitä vastaan tosin sotii haudattujen ihmisten pituus.

Nimi Fornjot voidaan nimittäin kääntää myös "Muinais-Jätiksi".Kotimainen ja skandi- naavinen kansanperinne tunteekin paljon tarinoita jättiläisistä. Suomalainen kansan- perinne puhuu Kaleva-jättiläisestä ja tämän pojista. Tutkija Martti Linna vetääkin yh- täläisyysmerkin Fornjotin ja Kalevan välille."Jättiläisyys" voi selittyä sillä, että Euran hautalöytöjen luurankojen pituus on miehillä jopa yli 190cm, kun tuohon aikaan Suo- messa ja Skandinaviassa ihmisten keskipituus oli n.140 ja 160 cm (Tanskalaiset ja Saksalaisethan ovat edelleenkin tunnetusti pitempiä kuin me suomalaiset). Kaleva-nimeen liittyen onkin mielenkiintoista, että 600-luvulla kirjoitettu anglosaksinen Wid- sith -kertomus kertoo, että "Caelic hallitsi suomalaisia". Linna pitää Caelic -nimeä germaanisena väännöksenä Kalevasta. "


HM: Kyseessä saattavat olla valikoidut palkkasotilaat.


W: " Norjan synty; Kainulaiskuninkaat Norjassa ja Länsi-Euroopan vanhat päällikkösuvut

Mielenkiintoista on se, että virallisesti Englannin vanhat kuninkaat ja iso osa muuta- kin Länsi- Euroopan aatelistoa johtaa sukupuunsa tästä Fornjótista, "Suomen ja Kainuun kuninkaasta".


HM: väärä tulkinta.Tässä Ruotsi on mielestäni lähempänä totuutta.Ei kannata men- nä merta edemmäksi kalaan... Englannissa on lainasanoja saamesta muitakin.


W: " Saagojen mukaan Norri,joka oli Fornjotin jälkeläinen viidennessä polvessa, tuli veljensä ja miestensä kanssa Skandien yli,valtasi Trondheimin vuonon alueen ja pe- rusti Norjan, eli Norrin valtakunnan. Vielä nykyistenkin "virallisten" sukupuiden mu- kaan vanhat Norjan kuninkaat, Orkney-saarten jaarlit ja Normandian herttuat kuten Wilhelm Valloittaja polveutuvat hänestä. Wilhelmistä taas Englannin yläaateli ja van- hat kuninkaat. Näin ollen, jos sukupuu pitäisi paikkansa, vanha suomalainen Fornjo- tin/Kalevan dynastia istui Englannin valtaistuimilla vielä ennen kuin nykyinet saksa-laisperäinen suku (alk. Sachsen-Coburg-Gotha) tuli Britannian valtaistuimelle pari sataa vuotta sitten. "


HM: Aivan yhdentekevää ja luultavasti väärin... Kaikki toisin ovat sukua kaikille, kun tarpeeksi kauaksi mennään.

W: "Kysymys,että minkä takia kainulainen päällikönpoika Norri lähtisi veljensä kans- sa valloittamaan Trondheimin vuonon aluetta,voi saada vastauksensa juuri Norjan nimestä. Nimittäin "Norge" eli "Norrwegen" tarkoittaa 'Norrin tietä'. Tälle löytyy hyvinkin mielenkiintoinen selitys. "


HM: " Norja, Norwegen, ei tule henkilönimestä,vaan se rinnastuu sanana suomen Itämereen tarkoittaen "(sitä) pohjoista purjehdusreittiä,-suuntaa" roomalaisten, kelttiläisten ja germaanisten puhjehtijoiden näkökulmasta. Norri lienee tullut maan nimestä eikä päinvastoin (kuten tällä uudella "koulukunnalla" tavan takaa näyttäisi olevan...).


W: " Nimittäin kainulaispäälliköiden menestys Länsi-Suomessa perustui hyvin pitkälti ja jo vanhastaan turkiskauppaan. Kansainvaellusaikana Keski-Eurooppa ja Itämeren eteläosat olivat levotonta seutua, jossa kansat, sotajoukot ja ryöstöpartiot liikkuivat. Tämän takia jo roomalaisaikana toiminut permiläisten ja merjalaisten kauppiaiden välittämä turkiskauppa nykyisen Keski- ja Pohjois Venäjän alueelta Länsi-Euroop- paan, Brittein saarille ja Galliaan, joutui etsimään uusia väyliä.Syntyi kaksi tai kolme reittiä Suomenlahden pohjukasta eteenpäin: Merireitti kulki LounaisSuomen ja Got- lannin kautta Tanskaan,ja eteenpäin.Tämän kauppareitin varaan perustui Gotlannin kauppiaiden menestys varhaiskeskiajalla.Toinen reitti kulki sisämaan vesistöjä pitkin Laatokalta Suomen järviseutujen ja Kokemäenjoen kautta Kalantiin, ja siitä Ruotsin järviseutujen kautta Atlantille.

600-luvun loppupuoli ja 700-luvun alku,johon aikaan Hvérsu Noregr Bygdistí-saagan perusteella Norrin retki voidaan ajoittaa, oli poikkeuksellisen levotonta sotien takia. Myös Etelä-Skandinaviassa oli levotonta.Siksi idän turkiskauppa tarvitsi uuden, tur- vallisen tien Atlantille. Siksi otaksun,että piti avata 'Norrin tie';kolmas reitti turkiskau- pan välittämiseen; Pohjanmaan kautta Ruotsin jokia ylös, Skandien yli Trondheimin vuodon rannoille,ja siitä meritse eteenpäin.Tämä selitys on mielestäni todennäköisin ja järjellisin syy selittämään Norrin ja hänen kumppaniensa operaatio, sikäli jos us- komme saagahistoriikkeja. Norrin veljen Gorrin kautta Fornjótin kuningassuku levisi Norjaan, Tanskaan, ja viikinkien mukana Normandiaan ja Englantiin.


Karjalan perustaminen ja suomalainen Rurik

Karjalan perustamisesta olen lukenut väitteen jonka mukaan Tatishtshevin Venäjän Historian kronikan ensi painos 1740-luvun alussa kertoisi, että kuningas Fornjótin poika, Kari (saagojen mukaan Norrin isoisoisoisä) tuli ja perusti Laatokan rannalle Karila-nimisen kauppapaikan, venäjäksi Korela, josta Karjala ja karjalaiset olisivat saaneet nimensä. Tämä Korela (äännetään 'Karela') tunnettiin ennen viime sotia Käkisalmen kaupunkina. "


HM: " Karjala-nimi on myös preussia, ja sen merkitys on "Sotamaa"

Sotaväki = "karja" (ainakin sotaväen- on karja-)


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/nimen-karjala-alkupera

http://www.prusistika.flf.vu.lt/paieska/paieska/1?id=893

*kargis = [karjis] armeija, sotaväki

*kargis - šitaip taisytinas kragis „heer (Heer=sotavoimat) - kariuomenė = sotaväki“ E 410, subst. nom. sg. masc. Dėl to taisymo plg. *garbis = kallio, (žr.); plg. dar karyago = sotilaiden marssirivistö, (žr.), kariausnan = taistelu, (žr.), cariawoytis = paraati, katselmus, (žr.).

Čia raidės *-rg- atspindi turbūt jotaciškai suminkštintą pribalsį pr. *-rʹ-, ir dėl to para-šymas *kargis „kariuomenė“ gali būti transkribuojamas į pr. *karʹīs „t.p.“ (plg. s.v. angurgis = angerias), kildintiną iš pr. *kar(i)jas „t.p.“ (su įterptiniu *-i- tarp *-r- ir *-j-) < *karjas „t.p.“, arba: *kargis = pr. *karʹis < *karjis (ar *karjs?) < *karjas [plg., pvz., pr. *deivas >*deivis (= deywis E,žr.deiwas = jumala),resp.,pvz.,pr.*kaukas> *kauks (= cawx, E, žr. cawx = piru)]; tuomet ir, pvz., angurgis reikėtų transkribuoti ne į pr. *angurʹīs (žr. angurgis), o į pr. *angurʹis <*angurj(i)s < *angurjas.Be to,*kargis (E) ir pan. raidžių *-rg- fonetinė vertė galėtų būti ne pr.*-rʹ-,o pr. *-rj-; tačiau man rodos, kad hipotezė apie joto išlikimą panašiose E žodžių pozicijose dar nėra geresnė už hipotezę, pagal kurią tų pozicijų jotas E dialekte jau buvo išnykęs.

(Siis sanassa *kar´is on liudennus ensin muuttunut j:ksi,kuten mm. kuurissakin ja tie- tysti suomessa, ja sitten j on edelleen muuttunut g:ksi, tai on ainakin ruvettu skandi-naavisesti kirjoittamaan niin. Kaikki preussin kerätty aineisto on satoja vuosia van-haa, kielissä oli monien sukulaiskielten ympäröimänä monia murteita,eikä aina voida tietää, miten kerääjät ovat litteroineet.)

Subst. (i̯o-kamienis) pr. *karjas „kariuomenė“ (nom. sg. masc.), kuris pr. šnektose bus turėjęs ir reikšmę „karas = sota“ (žr. s.v. kariausnan), artimiausi giminaičiai yra sub-stantyvai (masc.) lie. kãrias „kariuomenė = taistelu; būrys = joukkue, ryhmä, pulkas = rykmentti; karas = sota“ = la. kaŗš „karas; kariuomenė“, taip pat lie. kãris (su -is < -īs *-jas) „kariuomenė; karas“ (s.v.1 kãris), be to, substantyvai (fem.) lie. karià „kariuo- menė; karas“, lie. kãrė (su *-jā) „karas“. Lie. karỹs „kareivis = sotilas“ galėtų būti nesenas vedinys iš lie. kãras „Krieg".

Iš minėtų pr.-lie.-la. substantyvų (išskyrus lie. karỹs „kareivis“) galima rekonstruoti subst. balt. *karja- „kariuomenė; karas = sota-“ (turbūt masc., plg. pr. *karjas „t.p.“ masc.) resp. *karjā- „t.p.“ 120 (fem.). Hipotezę, kad egzistavęs masc. balt. *karja- „kariuomenė“ ir neutr. balt. *karja- „karas = sota-“,visgi nelengva įrodyti. Juk reikšmė „karas“ galėjo atsirasti iš „kariuomenė“ jau vien dėl to, kad tų dviejų reikšmių opozi- cija ne vienu atveju galėjo būti neutralizuota: pvz., frazė lie. išėjo į kariúomenę ir frazė lie. išėjo į kãrą tam tikrais (nesunkiai suprantamais) kalbėjimo situacijos atve- jais reiškia tą patį; dar reikšmių „kariuomenė“ ir „karas“ sambūvį, pvz., žodyje (subst.) s. rus. рать.

Subst. (masc./fem.) balt.*karja-/*karjā- „kariuomenė; karas“ bus atsiradęs iš subst. balt. *karja-/*karjā- „kariško būrio žygis“ (dėl reikšmės žr.dar s.v. karyago) = *„vyrų grupės išvyka pasiplėšti ir pan.“,(tik čia kalbama ne apie subst. balt. *karja-, o apie subst. ide. *kori̯o-, bet šis, man rodos, neegzistavo kaip subst., žr. toliau). Subst. balt. *karja-/*karjā- „kariško būrio žygis“ vedu iš subst balt.*„tai, kas būdinga kariš
kam bū-riui“ [o tokio kariško būrio (anais - balt. prokalbės – laikais!) būdingiausia ypatybė jo žygis (žygiai) arba išvyka (išvykos) pasiplėšti ir pan.] < adj. balt. *karja- (*karjā-) „bū- dingas kariškam būriui“< adj.ide.*kori̯o „t.p.“ Iš pastarojo,panašiai kaip baltų kalbose, lengvai galėjo išriedėti substantyvai:go.harjis „kariuomenė“,s.isl. herr „t.p.“ ir kt., v.air. cuire „būrys; kariuomenė“ ir kt.,gr. *kori̯o- (>*koiro-κοίρ-ανος „kariuomenės vadas = sotapäällikkö, karalius = kunigas“).

Adj. ide. *kori̯o- „būdingas kariškam būriui“ yra *-i̯o- sufikso vedinys turbūt iš subst. ide. *koro- „kariškas būrys = sotajoukko“ (>balt. *kara- „kariškas būrys; karas“ > lie. kãras „Krieg = sota; mūšio laukas = taistelukenttä; kariuomenė“) <*„dalis, (pa)dali- nys“ < *„atskyrimas = osa, osasto“ [plg., pvz., us. отделение „atskyrimas = osasto; (pa)dalinys (kariuomenės)“] - vedinys iš verb. ide. *(s)ker- „pjauti = leikata, (at)skirti = erottaa…; čia dėl semantinės evoliucijos plg., pvz., vok. Schar „būrys“ (= s.v.a. skara „t.p.“ ir kt.), kilusį irgi iš to paties verb. ide. *(s)ker- „pjauti, (at)skirti“ (žr.dar s.v.v. kersle = kirves,kyrteis =iske! isku).Iš verb.ide. *(s)ker- „pjauti,(at)skirti> verb. ind.-iran. *ker- „t.p.“- matyt iš pastarojo [t.y.ne iš ide.*(s)-ker-] buvo išvestas [su indoiranėniškąja (ne indoeuropietiškąja!) kokybine bei kiekybine apofonija] subst. s.pers. kāra- „kariuome- nė; liaudis“ (<*„kariškas būrys“). Ar sl. kalbose galima atsekti minėtų ide. *koro- resp. *kori̯o- liekanas,tuo tarpu visgi nelengva pasakyti."


Jos haluaa nauraa kunnolla, kannattaa lukea preussin sanakirjaa. Kovasti suomen-oloisine sanoineen, jotka usen myös vähän liippaavat merkitykseltään, se on tahat- toman huumorin Raamattu. Yksi esimerkki:

AINASEILINGIS = poikamies

Tämä EI viittaa millään tavalla poikamiesten juopottelutaipumuseen (joka varmaan tunnettiin Preussissakin), eikä tällä ole mitään tekemistä seilaamisen kanssa (eikä näillä ollut sellaista yhteyttä merellisessä Preussissa kuin sisämaankrapujen Hä- meessä, eikä tuo "AINA-":kaan ole suomen "aina", vaan "yksi-". Tämä sana tarkoit- taa kirjaimellisesti "yksisieluinen" (seilis); preussilaisten pakanoiden mukaan paris- kunnalla oli "kaksi yhteistä sielua" (tai muuten se ei ollut "oikea" pariskunta...). Linkissä se on femiinimuodossa, mutta käännetty kuitenkin maskuliinilla.

http://www.prusistika.flf.vu.lt/paieska/paieska/1?id=30

Eli preussin sankirja voi johtaa myös harhaan.

W: " Jos Kainuu perustettiin 500-600-lukujen taitteessa, ja saksilainen kronikka mai- nitsee Karjalan 600-luvulla, niin sen perustamisen on täytynyt tapahtua 600-luvun al- kupuoliskolla. Skandisaagojen mukaan Kari oli Suomen ja Kainuun kuningas isänsä Fornjótin jälkeen (Aikavälille 500-luvun lopulta 600-luvun alkuun mahtuu nippa nap- pa viisi sukupolvea Fornjót-Kalevasta Kariin). Arkeologian kannalta asutus Laatokan pohjois- ja länsirannoilla tosin tihenee vasta 800-luvulla. "


HM: " Laatokka (ven.Ladoga< metateettisesti liivin Aldoga = Maininkijärvi), Ääninen (Äńńi = Ääninen, Õneg, gen. -a = Äänekäs), Olhavanjoki (Alode = Aaltojen(järven)-joki), Syväri (Süvjari = Syväjärvi, eteläviro), Ilmajärvi (Iĺmeń = Ylimenojärvi) ja Neva ovat liivin kieltä.Samoin Kokemäenjoki sekä suomeksi (Kogma = Kokema) että ruot- siksi (Kumo = Kokoama) on lainattu liivistä, mutta eri sanasta, jotka ovat merkityksel- lisesti lähellä (aivan kuten mm. Ääninenkin). Inkere (Ankkurikoji) ja Imatra (Inmantra = erikoinen silmiinpistävä) ovat kuuria. Herää kysymys, onko koko Karjala liiviä, tai mahdollisesti preussia (Sotamaa). (Se VOI olla kyllä vasarakirveskieltäkin ja tulla todellakin sanasta *garja = karja. Mutta tuo on vain mahdollisuus.)

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/inkerinmaan-holynpolyhistoriaa

Liiviläiset, itse käyttämältään liettualisten antamalta nimeltään *(k)randali = "ranta- väki" olivat ilmeisesti vähän sotaisaa heimoa, jotka pistivät ranttaliksi miekkojen kanssa laajahkolla alueella yhdessä seuraaiensa ja jälkeläitensä kuurilaisten kans-sa, jotka puhuivat "bisnesbalttia", omakielinen nimi *vanai = "vesiväki", suomen pää-kaupunki Vanaji mesto oli Hämeenlinna, jonka novgorodilaiset hävittivät 800-luvulla, mutta ei kuurilaisista sillä päästy.

Myös aseiden kehitys kertoo, että parhaat rautamiekat olivat merimiesten miekkoja, viikatetta muistuttavia (kuvassa viikatteita 1000 v. e.a.a. Piliakalnis, Kuurinmaa). lie- västi käyria sapeleita (kardas, kuva), jotka oli terotettu myös "niskan" puolelta, just kuin viikate, koska sillä puolella vedettiin vihollislaivan köydet poikki.


http://www.lnm.lt/fotos/rinkiniai/archeologija/04.jpg

http://www.lnm.lt/fotos/rinkiniai/archeologija/04.jpg



http://sabreschool.com/?page_id=132


W: " Novgorodiin (joka muuten oli suomensukuisten heimojen perustama, ja tunnet- tiin vielä ennen 900-lukua nimellä Uuslinna) liittyen on mielenkiintoista, että Rurik, joka oli oletettavasti Rodslagenin "ruotsalainen" viikinkikuningas, ja josta tuli Novgo- rodin ensimmäinen hallitsija 900-luvulla, oli suomalaista alkuperää. Tämän todistaa moderni DNA-tutkimus. Rurikin jälkeläisten geneettinen isälinja on nimittäin suoma- laista/Pohjois-Euraasialaista N3 Y-DNA-haploryhmää (Nykyluokituksessa N1). Kaik- ki DNA-testatut Rurikin jälkeläiset, mukaan lukien vanhaan venäläiseen aateliin kuu- luvat ruhtinaat kuten ruhtinas Gagarin ja Pariisissa asuva ruhtinas Dmitri Shahavskoi ovat Y-DNA-haploryhmältään Suomalais-ugrilaista eli Pohjois-Euraasialaista N3 isä- linjaa, ei siis kumpaakaan läntistä, ei germaanista I-ryhmää,eikä Länsi-Eurooppalais- ta R1b:täkään, saatikka että slaavilais-indoiraanista R1a :ta. Lisäksi venäläiset kroni- kat kertovat, että Rurikin kruunajaisissa (kun hänestä tuli Novgorodin hallitsija) oli läsnä korkea-arvoisina todistajina silloiset Suomen ja Karjalan kuninkaat.

Rurikin "ruotsalaisuus" on tosin viime aikoina kyseenalaistettu,sillä toisten tutkijoiden mukaan hän oli Tanskalaista Skyldingien kuningassukua edustava prinssi Rügenin saarelta (nyk.Pohjois-Saksassa). Mikäli tämä pitää paikkansa, asia käy DNA:n osalta vielä mielenkiintoisemmaksi, sillä Skyldingit olivat, ainakin oman sukupuunsa perus-teella, lähtöisin Norjan kuninkaista,ja siten kainulaisesta Fornjótista eli "Kalevasta".

Rurik oli Jomsburgin viikinki, ja saattoi olla haplorymältään tasan ja tarkkan mitä hyvänsä.

Tuon aikainen hauta kerran tutkittiin Kööpenhaminassa, ja siellä oli mm. arabi ja tunguusi.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/untitled-1


W: " Venäjän keisarinna Katariina Suuri ei pitänyt suomensukuisten heimojen, "met- säläisten tshuudien" liian suuresta osuudesta Tatištševin kirjoittamassa Venäjän his- torian kronikassa ja erityisesti Novgorodin perustamisessa, ja hän käski poistaa edellä mainitut kohdat Tatištševin kronikan myöhemmistä painoksista.

Ilmeisesti asenne vaivaa vielä nykyäänkin. DNA-tutkimuksissa nimittäin löytyi ge-neettisesti kaikkein lähintä sukua Rurikille oleva henkilö Suomesta, mikä on järkyt-tänyt venäläisiä historiantutkijoita, jotka eivät viime aikoihin asti ole halunneet uskoa edes sitä, että Rurik olisi ollut viikinki,vaan halunneet pitää häntä slaavina, saatikka sitten sitä että hän paljastuikin suomalaissukuiseksi.



HM: " PS: Arkeologi Unto Salo ei ole luotettavimpia tutkijoita esimerkiki lähteiden käytössään (mahdollisesti luvallisesti):

Täytyy hieman korjata,että toiset kuten arkeologian professori Unto Salo ovat "puhu- neet Koivulehdon suulla" joitakin pahimpia hölmöyksiä, kuten että "suomalaisia ei olisi ollenkaan ollut sisämaassa ennen 500 j.a.a.-lukua"...

(Tämä antaa karmivan kuvan Suomen tieteen tilasta (joskin kylläkin oikean, ei suinkaan rajoitu muinaistieteisiin...)

Arkeologi Unto Salo pistää Koivulehdon suuhun aivan muuta kuin mitä tämä yllä on sanonut:


" ...

Eräs asia, jonka Martti Linna sivuuttaa, on nimelle Häme annettu uusi selitys. Häme on sen mukaan yhdistettävissä sanoihin hämy, hämärä, hämätä.

Professori Jorma Koivulehdon hyvin perusteleman etymologian (nimenselityksen) mukaan kyseessä kantagermaaneilta kantasuomeen omaksuttu lainasana sämä, merkityksessä `tumma`.

Rannikon kantasuomalaiset omaksuivat sanan tarkoittaen sillä kantagermaanien ta- paan sillä sisämaata,oikeammin Koivulehdon mukaan sisämaan asukkaita.Heitä voi- tiin nimittää tummiksi, koska he ilmeisesti olivat saamelaisia ja sellaisina tummempia kuin kuin rannikon kantasuomalaiset.

Koivulehto otaksui siis sisämaan asukkaita saamelaisiksi ja vetosi perusteluihin, joita olin esittänyt järvialueen alkuperäisestä saamelaisuudesta jo 1981.

(HM: Koivulehto ei väitä mitään tuollaista!

Täältä löytyy, mitä Koivulehto väittää, hän pitää ainakin tuossa vaiheessa (1993) sämä-sanaa balttilaisena. Minäkin olen lukenut tämän vasta nyt, tätä ennen olen uskonut (hänen luvallaan?) vääreneteleviä nettiseuraajia ja heidän Suomen valtion maksamia linkkejään...:


Koivulaehto: " Tiivistelmä.

Kokoan vielä selitykseni tiivistelmäksi, jossa samalla tulee näkyviin aikaulottuvuus nykyisin vallalla olevan kronolo-gian mukaisena.

1) Indoeurooppalaiset baltit — tai jo esibaltit (balttilainen vasarakirvesheimo) - tu- tustuvat varhaiskantasuomalaisiin ja alkavat nimittää jotakin heidän aluettaan oman kielensä '(alavaa) maata' merkitsevällä sanalla, joka kantabaltissa on kuulunut suunnilleen *zeme (> liett. zeme, latv. zeme).

[HM: Tätä vastaava VASARAKIRVESSANA on ilmeisimmin Saimaa. Häme on myö- hempää "muinaisliettuaa". Myös saame voi olla vasarakirvestä, mutta myös jotakin muuta latvia-kieltä.]



2) Tuon alueen (t.alueiden) asukkaat omaksuvat tämän balttien antaman nimen asussa vksm. *sämä.

3) Saamen kielen erilliskehitys alkaa nykyisen käsityksen mukaan viimeistään n. 1000 eKr. (ehkä jo varhemminkin, vasarakirvesajan lopulla tai Kiukaisten kulttuurin aikana). Vksm. *sämä muuttuu heidän kielessään vähitellen asuun *sämä (myöh. *säme, nyk. pohjoissaamen sabme).

4) Joillakin balttien heimoilla on suoria (kauppa)suhteita varhaisiin saamelaisiin. He oppivat tuntemaan näiden suomia. Myöhään historiallisella ajalla Suomi on laajen- tunut tarkoittamaan koko Suomen (Finland) kansan aluetta ja sen asukkaita.

5) Samat balttilaisheimot alkavat käyttää *sämas-nimeä myös varhaiskantasuoma- laisten toisesta haarasta, itämerensuomalaisista, varsinkin niistä,joihin heillä on tuol- loin lähimmät suhteet. Vanha *zeme-pohjainen nimi ei ole yksinään sopiva: se on balteille etymologisesti läpinäkyvä ('maa; alava'), ja sellaisena sitä tarvitaan toisiin tarkoituksiin. Tämä käytäntö on olemassa viimeistään joita kin vuosisatoja ennen ajanlaskun taitetta (mutta yhtä hyvin myös jo varhemmin).Vastaavasti germaanitkaan eivät tee eroa saamelaisten ja ja suomalaisten nimitysten välillä.

6. Heistä käyttämän nimen asussa *söme (alun alkaen ehkä *söma: vrt. suomalai- nen). Historia toistaa itseään: samoin varhaiskantasuomalaiset olivat omaksuneet *sämä-nimen balteilta (kohta 2). Kantabaltin pitkää ä:ta vastaava foneemi korvautuu sanassa kantasuomen ö:lla, kuten myös lainoissa tuohi, vuohi, vuota, huone.

Lainautuminen itämerensuomeen tapahtuu todennäköisesti ns. keskikantasuomen aikana, jolloin itämerensuomen äännesysteemi oli vielä lähellä varhaiskantasuomea (ainakaan muut õ-lainat eivät voi olla nuorempia). - Itämerensuomen äännesysteemi näyttää siis säilyneen tietyissä suhteissa vanhoillaan varsin kauan;tähän sopii taas sekin, että varhaisimmat slaavilaislainatkin heijastavat vielä tällaista systeemiä: hauki, hirsi; vilja ja vöinä ovat taas muiden kriteerien perusteella yhtä vanhoja (ks. Koivulehto 1990: 151-153; Viitso 1990: 143).

7) Tämä heimon nimi on myöhemmin säilynyt erityisesti varsinaissuomalaisten ja heidän alueensa nimenä. Aikaisemmin myös liiviläiset ja virolaiset ovat olleet alueen ja heimon nimen ja omaksuvat sen kieleensä muodossa *sämas > latv. säms.Tämä tapahtuu joskus 800 - 600 eKr., ehkä vielä myöhemminkin (tai sitten aikaisemmin: vrt. kohtaa 3). - Varhaisimmat saameen omaksutut balttilaislainat ovat tätä aikaa vanhempia.

Skenaarion mukaan siis Saame ja Suomi ovat viime kädessä samaa kantaa.Saman- näköisyys ei ole sattumaa. Tarvittiin vain balttien välitystä. Itämerensuomen puolella vanhin balttien antama nimi on säilynyt Hämeen heimon nimessä.

Tällainen selitys on tyypiltään ns. pattern explanation (Anttila 1989: 285, 409 - 441), jollainen on tavallinen humanistisissa tieteissä. Sen arvon kriteerinä on se, miten hy- vin eri tahoilta hankitut tiedon palaset loksahtavat yhteen, miten hyvä ja ristiriidaton kuva syntyy. Hyvän kuvan syntymistä ei ole mielekästä pitää sattumana. Onko tässä syntynyt kuva hyvä? (Viittaan mm. edellä siteeraamaani Eero Kiviniemen kannanot-toon.) Olisi suotavaa, jos se saisi palautetta, hyväksyntää tai sitten perusteltua kritiikkiä.

JORMA KOIVULEHTO "

Tosin Koivulehto kertoo myöhemmin läytäneensä sanan säma = tumma,samea got- lanninruotsista, samasta josta hän sanoo löytänennsä myös "hauta-etymologiansa" sauda-sanan (tervahauta, jonka hän edelleen oletti tulleen kantakermaanin "kaivos- ta", joka taas on sukua sanalle huokua, kummuta...), joiden olemassaoloa gotlannin-ruotsissa en varsinaisesti epäile: tyypillisiä kuurilainoja molemmat!

Salo haluaa väittää (rivien välistä), että suomessa ei ole mitään balttilainoja lainkaan.

Ainoa keino väittää, etteivät Häme, Suomei, saame ja Saimaa edes voisi olla baltti- lainoja olisikin kielitieteelle täysin ulkoisin keinoin "todistaa", että mitkään Suomen heimot eivät olisi koskaan voineet olla missään kontaktissa minkään balttiheimon kanssa. Tähän ovat jotkut pyrkineetkin väittämällä suomalaisten höökäisseen tänne (hunnien matkassa, ja unkarilaisten etelään) Matshuriasta...

Salo väittää että sisämaassa on ollut suomalaisia vasta v. 500 j.a.a. alkaen, kun taas germaaneja olisi ollut 1500. e.a.a. alkaen eli muka 2000 vuotta aikaisemmin kuin suomalaisia!)

Koivulehto ei toisaalta koskaan tavullakaan korjaillut keskinäisen kehumisen ker-hoonsa kuuluneiden virkatutkijoiden kuten Salon pangermanistisia vääristelyjä EDES OMIA KIRJOITUKSIAAN KOSKIEN.Näiden historiatieteen huru-ukkojen ku-vio olikin sellainen, että kielitieteilijä (filologi) Jorma Koivulehto puhui pangermanis-tisia järjettömyyksiä ARKEOLOGIASTA Unto Salon tarvittaessa (edelleen)väären-netyllä suulla, ja arkeologi Salo puhui entistä paksumpaa potaskaa kielitieteestä Koivulehdon suulla, EIKÄ KUMPIKAAN KORJANNUT MITÄÄN! Jos kielitieteilijä olisi nostettu seinälle arkeologin väärintulkinnoista (vaikka kuinka virallisiisa yhteyk-sissä), hän voi pestä kätensä ja sanoa, että "en se minä ollut vaan tuo Unto!", JA PÄINVASTOIN!

Käytännössä Saloa haukuttiin vain arkeologian (mm. Martti Linna) ja Koivulehtoa vain kielitieteen väärentämisestä (mm. Ralf Fridrich Ritter, Miklos Nemeth, Kari Liukkonen ja Ulla-Maija Korhonen).




Lithuanian: žẽmė = maa, maaperä

Etymology: 'Erde = Maa, Boden = maaperä, Acker = pelto, Land = maa(alue)', dial. žãmė, Pl. žẽmes dass. und (häufiger) 'Erdklumpen = maakappalseet, Erdreich = maaomaisuus, Erde als Material = maa aineena',
žemėtas 'voll Erde = maan taäyttämä, mit Erde bedeckt = maan peittämä',
žemėti 'niedrig werden = aleta (esim tie), schmutzig werden = likaantua maasta'.
Lett. zeme (auch Plur. zemes) 'Erde (Boden) = maapohja, Land = maa, Landbesitz = maatila';
preuss. same, semmæ 'Erde = Maa, maa';
zum Betonungsverhältnis von preuss. semmæ und lit. dial. žemẽs.

Die Schwundstufe zu lit. žẽmė findet sich im komponierten nuožmùs = hurja, kiivas, ankara,
vgl. noch žmuo, žmogùs 'Mensch = ihminen',

slav. *zm'j' 'Schlange = käärme' (s.s.v. žemašliaužė = käärme, "maannuolija").

Urverw. mit aksl. aruss. zemlja, poln. ziemia usw. 'Erde',
ai. ks·ɛh (Gen. sg. ks·mah, jmah, gmah·, Lok.sg. ks·ámi, Instr. sg. jmɛ, mit n- Erw. Lok. sg. jman),
av. zeu (mit r- Suffix zamarō in zamarōguz- 'sich in der Erde versteckend'),
griech. [χθών (khthōn), (n- Erw.) 'Erde, Land = maa', khthōnalòj 'niedrig = alava',
phryg. zemew und Gdanmaa, Pers.-N. aus Gdan,
thrak. Semölà,

alb. dhè,

lat. humus 'Erde, Erdboden',
toch. A tkam· (Gen. tkanis), B kem·,

heth. tegan (Gen. sg. tákna(a)).

Lat. humus ist von dem sich mit preuss. semmai, griech. camai (vgl. s.v. žẽmas mit Liter.) deckenden Lok. sg. humi 'auf dem Boden, zu Boden' aus neugebildet worden.

Auf dem Wz.-Nomen, das repräsentiert ist durch

ai. ks·am- (Nom. ks·ɛh), av. zɛu,
griech. khthōnai =
preuss. semmai 'nieder' (s.s.v. žẽmas) beruhen auch
russ. na zem' 'zur Erde', o zem' (mit ü, das auf idg. Nasalis sonans zurückgeht) 'gegen die Erde' usw.,
erweitertes zemovlast' 'topörcàj',
aksl. zem'nú usw. (s.s.v. žemìnis).

Lit. žẽmė zeigt eine Endung, die entweder auf oder auf *iwæ zurückgeht, während slav. zemlja eine anders geartete, auf *-iwɛ oder *-iwæ beruhende Erw. des kons. Themas ist.

Weitere Bildungen: žemelukės, von den abgeschiedenen Seelen gesagt (Miežinis žemeliukas ungenau 'Gott der alten Litauer'), vgl. Daukantas Bud. 150 walgyket mašones žemelukes! (Gebet an sie beim Totenschmaus) 'esst, gütige Seelen der Verstorbenen';

žemobuołys 'Erdapfel, Kartoffel = peruna',
žẽmuoga 'Erdbeere = mansikka' usw. (s.s.v. úoga),
žemdirbỹs 'Bauer = viljelijä',
žemėvalda 'Grundbesitz = maanomistus',
žemžiũra 'ein Gluper (der immer zur Erde sieht)' (M.-Endz. s.v. zemraudzĩtis),
póžemis 'unterirdischer Gang; Unterwelt, Kerker = alamaailma'.


Suomi - muinainen kuningaskunta?
(too old to reply)

Matti Auer
10 vuotta sitten

Arto Pöllänen kirjoitti:

" Vaiettu Ruotsin valtaa edeltänyt historia esiin.

Suomalaisia 560 vuotta (1249-1809) valtansa alla pitäneet ruotsalaiset sekä autono- mia-ajalla yli sadan vuoden ajan Suomen ruotsinkielinen yläluokka pänttäsivät pää-hämme vielä nykyisin itsetuntoomme vaikuttavan mielikuvan heihin, germaaneihin, nähden heikommista sukujuuristamme. Olimme heidän mukaansa puolimongoleja jonka piti todistaa rodullista alempiarvoisuutta,sekä aina olleet myös sivistymättömiä metsäläisiä. Muutakin tietoa olisi tarjolla, mutta siihen ei ilmeisesti satojen vuosien aivopesun jälkeen uskalleta uskoa.Ainakaan sitä ei ole suurelle yleisölle vaivauduttu kertomaan edes suomalaisten historiantutkijoiden toimesta - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Totuus Suomen historiasta ja esihistoriasta saattaa nimittäin olla taruakin ihmeelli- sempi. Vanhin Suomea ja suomalaisia koskeva tieto on kreikkalaiselta Pythealta 330-luvulta eKr. Hän purjehti Britanniasta kuusi päivämatkaa pohjoiseen ja tuli Thu-leen - siis jonnekin Pohjois-Norjan rannikolla. Siellä oli ihmisiä, jotka puivat viljansa pienessä huoneessa, riihessä.. riihipuinti on monien etnologien mielestä itämerensuomalainen ikivanha tapa. "


SB: Riihipuinti on peräisin Baltiasta,ja siihen liityyvä sanastokin on (länsi)balttilaista: riihi (preussin rija), varsta, lattia, orsi, kiuas, sauna, pirtti (venäjän kautta), jyvä jne. (kts. seuraava linkki).

Suomessa viljat saattoi kuivata seipäällä vähemmän kosteiden säiden vuoksi kuin baltiassa, pienehköllä riskillä. Baltiassa jotkin viljat,jotka kasvoivatkin kosteammassa kuin vehnä, kuten kaura ja ruis, piti kuivata, ja viiden viljely onkin alkanut paljon myöhemmin kuin vehnän, jonka joukossa niitä esiintyi rikkaruohona.


AP: " Siis: kainulaisia eli kveenejä oli Pohjois- ja ehkä Keski-Norjassa jo 300-luvulla eKr. "


Heitä on ollut eri puolilla jo 3000 vuotta sitten, ja he puhuivat silloin itäbalttilaista vasarakirveskieltä. Kainuu, *g(w)ainu, tarkoitaa tervanpollttoa. Vasarakirveskansan polttamaa koivuntervaa on löydetty "purukumin" muodossa viime vuonna 5300 vuo- den takaa Oulun seudulta. (On täytynyt kyllä perin eksoottinen maku olla... ehkä sillä purukumilla siedätettiin lapsia kaikkialla läsnä olevaan koivuntervaan, jonka haju (joka on ns. "ryssän haju", sillä he käyttivät sitä myöhempinäkin aikoina) ei ole hyvä, ellei siihen ole siedätetty, ihan kuten männyntervankin kanssa on asia.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/05/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta

Vaan entäpä se kainu(u)?

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=117243&hakusana=kainu&sanue_id=115169

Kieli:     suomi

Sanue:     kainu           alanko

kainu       ?<      germaaniset kielet:        LÄGLOS 2 1996  s. 11-12
            kantagermaani      [χwainō]      
            kantaskandinaavi      [hwainu]  (SB: nämä ovat vasarakirveslaisnoja noissa kielissä)
            muinaisnorja      [hvein]      

kainu       ?<      germaaniset kielet:      LÄGLOS 2 1996  s. 11-12
            norja      [gein]      
            kantagermaani      [gainō]      
            kantaskandinaavi      [gainu]      
 
kainu       ~      suomi        vainio    LÄGLOS 2 1996  s. 11-12
kainu       ~      suomi        keino    LÄGLOS 2 1996  s. 11-12 (luultavasti ei kuulu tähän, tai ei ole vasarakirveskielestä)
kainu       ~      suomi        kainus  LÄGLOS 2 1996  s.11-12 (luultavasti ei kuulu tähän)
kainu       ~      suomi        kaino    LÄGLOS 2 1996  s. 10-11

Tähän voi todeta, että

a) äärimmäisen mielenkiintoista, ja samaan hengenvetoon, että
b) selitys on väärä, vaikka yhteys on varmaan oikea.

c) sana kainu merkityksessä alanko on Lönnrotilta,eikä sellaista ole saatu vahvistet- tua murretutkimuksissa, eikä hwen tarkoita sellaista germaanissakaan, vaan se tar-koittaa soista rinnettä, yleensä kahden vetisemmän elementin välillä (esimerkiksi sellaista sammalta, jossa suppilovahverot viihtyvät).Ei ole kuitenkaan sanottu, etteikö tuota sanaa tuossa merkityksessä sen valumista ja ulosajamista tarkoittavan sivu(?)merkityksen kautta voisi olla.

d) kainu alueen verbin merkityksessä voisi merkitä myös laidunta(mista) verbistä kaita (kaitsee), joka on tätä samaa perua! Kaita on erikoinen verbi, vanhentumaan päin oleva verbi,jota muistuttavat yhtä vanhentuneet *loita (loitsee) ja suita (suitsee). Kaita on saattanut olla joskus *kainta, kaintsee (<gainti, gaino), josta saataisiin *kainu(u) myös suomen säännöillä.

e) sana kainus merkityksessä lattian tai reen poikkikannatin ei välttämättä tule tästä gw-samasta, vaan se voi tulla melko saman näköisestä *kw(en-)-sanasta (tässä lin- kissä, joskin väärin), josta tulee mm. liettuan kaina = hinta, joka tarkoittaa eri aspek-teissaan mm. kantamista ja kestämistä, ja kuormittamista. Tosin sellaiset poikkikan-nattimat kosteaa tilaa vasten olivat tervattuja toisin kuin varsinaiset hyötypinnat, joilla mm. käveltiin, istuttiin ja käsiteltiin ruoka-aineita.

f) sana kainalo on taustaltaan SU-yhdyssana *kä´en-ala, votjakin kun-ul, eikä sillä ole mitään temistä kainu-keino-vainu-vaino-vainio-sanojen kanssa.

g) saamelaisten sana kainulainen merkityksessä "ei-saamelainen, ei-arktinen väki" käy täysin yhteen sen kanssa, että kaikki 'kainulaiset´ käyttävät tervaa, mitä taas saamelaiset tai samojedit eivät tee. Sekä männyn että koivun terva ovat siedätettä-viä aineita, joihin pitää tottua pienestä pitäen että niiden jatkuvaa hajua sietäisi tulematta kipeäksi.

Vasarakirvessana kantabaltin vebistä *g(w)enti = tislata, ajaa ulos olisi > *g(w)ai(n)ti, *gainu (ei siis *kainu, joka on eri sana).

Sellainen aines, josta tislataan, olisi (kb) *g(w)enwan (n.),joka vasarakirveen muun- tosääntöjen mukaan menee muotoon *goiwan = koivu. Ja koivuahan silloin nimen- omaan tislattiin, tuohta (*tosis). Seetri ja mänty tulivat kuvaan myöhemmin. Koivun- terva on huomattavati enemmän muovimaista. Diftongi -oi-  (eikä -ai-) johtuu siitä, että perässä seuraa huuliäänne.

Sana koivu on levinnyt kautta pohjoisen euraasian, mutta tämä ei ilmeisesti johtu siitä, että se olisi paleosana. Se on tekninen sana:


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia

"21. ChK *kěj'(v)-ke "birch-sprout" (M 68); U *kojwa "Birke" (UEW 169) = *koxjá "birch" (S 537)."

Àlgu pitää koivua kantauralilasisena, perusmuotona *kojwa)


Hampaan jäljet todistavat muinaisen koivuntuohitervapurkan olleen lapsen suussa lapissa 5300 vuotta sitten


Sata pistettä Museovirasolle loistavasta tieteellisestä toiminnasta, muutoin äärimmäisen tieteellisen rappion aikakaudelle!


Kierikkikeskuksen kivikautisen kylän kaivauksissa löydetty pihkakoru ja koivuntuohi-tervan kappale, jota on käytetty purukumina noin 5 500 vuotta sitten.

Meripihkakoru on mahdollisesti maailman vanhin "Šiauliain tähti" Ruotsista on lödetty myös pieniä meripihkaisia vasarakirveitä.

 
AP: " Germanisti Jorma Koivulehto sanoo Kainuu-nimen olevan laina germaanin gain-sanasta ja nimitys on lainautunut viimeistään varhaisella (0-200 jKr.) tai ehkä jo esiroomalaisella (500-0 eKr.) rautakaudella. "


PAN-germanisti Koivulehto oli pelle, joka ei tiennyt mistään mitään. Hän väärensi suomen kielen ja kansan alkuperää. Oikeat, rehelliset germaanit oikaisevat:

http://ristokoivula.omablogi.fi/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajanlaskun-alun-aikaan/


AP: " Keski-Norjassa on niemi nimeltä Thulunes - Tuuliniemi. Thule-nimitys olisi siis suomalaista perua ja muisto ikiaikaisesta suomalaisasutuksesta Norjassa. Eniten tietoja suomalaisista on germaanisessa kirjallisuudessa. "


Tuuli on balttilainen sana (*dulis, duti, duja = puhaltaa), joka alunperin tarkoitti pölymyrskyä. Liettuan dulke = pöly.


" Vanhin tällainen lähde 600-luvulta,Widsith,luettelee kymmeniä 00-500-lukujen kan- sainvaellusajan kansoja kuninkaineen. Luettelossa on hätkähdyttävä tieto: Caesare weold Graecum, ond Caelic Finnum eli 'keisari hallitsi kreikkalaisia ja caelic [äänne- muoto Kalik-Kaleva] suomalaisia'. Akateemikko Kustaa Vilkuna arveli Kalikin hyvin- kin voivan olla turmeltunut goottilaisen -ik-päätteen saanut muoto Kaleva-sanasta. "


SB: Mahdollista. Kaleva on kyllä balttilainen eikä suomalainen sana, ja se tarkoittaa "takovaa". Kalti, kalia = takoa, kalus = tako- (vasara ym.), kalvis = paja, kalavija = "taottava" = kalpa. (Kieli ei aina ole selvä.)

AP: " Kalevanpoika-traditio on sekä suomalaisella että virolaisella alueella yli 2000 vuotta vanha. Hannes Pukki osoitti jo 1941, että sana kalev - kaleva on jo kanta- Suomessa (1000-0 eKr.) merkinnyt - ja virossa edelleenkin - punaverkaa. "


SB: Ei tarkoita alunperin, mutta voi olla saanut nimensä taottavana hehkuvan raudan väristä.


AP: " Etymologian ovat hyväksyneet Aulis Oja 1969 Kalevalaseuran vuosikirjassa ja Matti Kuusi 1985 Kalevalalippaassa. "

SB: Ei vaikuta mitään mihinkään.

AP: " Siis kalevanpojat = punaverkasenpojat = punaverkaiset pojat.Oja tekee rinnas-tuksen: Bysantin keisarin poikia sanottiin porfyrogennetoksiksi,eli purppurassa synty- neiksi. Vertauksen mukaan kalevanpojat olivat joko kuninkaallinen suku Suomessa ja Virossa tai ainakin mahtava ylimyssuku ja he elivät täällä jo 1000-0 eKr. Sana ku- ningas on joko germaaninen lainasana tai sana germaanienkin lainaamasta kieles- tä. Laina-ajaksi on esitetty pronssikautta (1500-500 eKr.) tai myöhäistä kivikautta (2000 - 1500 eKr.). "


SB: Germaanisana ei voinut lainautua tuolloin, sillä ensimmäiset germaanit tulivat Itämeren alueelle vähän ennen ajanlaskun alkua Jastorf-kulttuurin muodossa. (Viittaan edelliseen germaanilinkkiin.)

Kuningas on sitä paitsi tarkoittanut matalan tason käytännöllistä pomoa. Liettuassa se tarkoittaa pakanaseurakunnan pappia. Se voi olla kyllä suomalainenkin sana alun perin ja samaa juurta kuin [b]kunnia[/b] sekä [b]kunta[/b] (heimo).


AP: " Miksi lainata sanaa, jolle ei olisi käyttöä? Tämäkin viittaa siihen että kuninkaita - kalevanpoikia - on ollut Suomessa jo ennen ajanlaskumme alkua. "

He eivät ole germaaneja, eivätkä poliittisen vallan pitäjiä.

Tässä on turha juuttua kuningas-sanaan.


AP: " Saagat tuntevat Suomen kuninkaat!

Runsaimmat tiedot suomalaisista ovat islantilaisessa saagakirjallisuudessa 900 - 1300 -luvuilta. Saagat kertovat skandinaavien ym. germaanien sankaritöiden lisäksi suomalaisista ja Suomen kuninkaista. Eri lähteet yhteen laskien nimeltä mainittuja Suomen [balttisana, SB] (Finland) ja Kainuun (Kvenland) kuninkaita on ainakin kol- misenkymmentä. Huikeimmillaan jopa osa skandinaavien jumalmaailmasta johde- taan Suomen kuningassuvusta. Erään Suomen kuninkaan, Fornjotrin, pojat olivat Hlen, Loge ja Kare.Hler lähti Tanskaan, valtasi Hlerseyn = Læsøn saaren perustaen sinne hallitsijasuvun. Saagat samaistavat Hlerin ja Aegirin, skandinaavien merenjumalaan. "

SB: Aegirin on vasarakirveskietä ja sama kuin suomen ja hämeen Ahri, Ahrin, josta on virheellisesti tulkittu **Ahti.  Se tarkoittaa kirjaimellisesti "Ison Veden Oliota" ja on sama kuin latinan Aquarius = Vesimies. Se EI ole tullut latinasta tänne, vaan mennyt täältä latinaan, indoeurooppalaisa kieliä puhuneen sotavaunukansan mukana n. 2000 e.a.a.

Juha Kuisma on selvittänyt tämän viime vuonna, ja voin täysin yhtyä hänen tulkin-taansa ja olen löytänyt sille plajon lisäsvahvistusta slaavilaisesta ja balttilaisesta kirjallisuudesta.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa

" Tämä on vanhentuneesta, poistettavasta sanastosta.

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/h%E2%82%82


*h₂ekʷeh₂     water     Lat. aqua, Welsh aig, Russ. Ока (Oka), Goth. aha, Gm. aha / Ache, Eng. éa; īg/island, Hitt. akwanzi, Luw. ahw-, Palaic aku-, ON á, Goth. aƕa

[b]aqua-[/b] word-forming element meaning "water,"

from Latin aqua "water; the sea;rain," cognate with Proto-Germanic *akhwo, source of Old English ea "river," Gothic ahua "river, waters," Old Norse Ægir, name of the sea-god, Old English ieg "island;" all from PIE *akwa- "water" (cognates: Sanskrit ap "water," Hittite akwanzi "they drink," Lithuanian uppe "a river").

Sanasta tulevat skandinaavikieten jokisanat, joiden linkkien mukaa myös "ap- ja up- joet",mikä ei ole mahdotonta,sillä (kʷ´) voi osin huuliäänteenä muuttua myös p:ksi ja [b]gʷ´  b:ksi.

Ilmenee, että muinaisnorjalaisilla oli jumala Egir, josta suomeen tulisi "*Äkri" jonka arvellaan liittyvan sanaan. Se EI todista, että kyseessä EI olisi "vasarakirvesjumala"! Sen sijaan noilla germaanikielillä ei ole mitään muuta tekemistä kuin kaukainen yh- teinen alkuperä goljadi-vasarakirvesläisten Oká-joen [ääntyy Akaa,paino jälkitavulla, kuin suomen "ahaa!"] kanssa!


https://en.wikipedia.org/wiki/Oka_River

Name and history

Max Vasmer connects the name of the river to the Gothic аƕа,Old High German aha, Latin aqua, which all mean either "water" or "river" (cf. Aa River).[1] Oleg Trubachev traces the origin of the name to the Baltic languages: the Baltic tribe of Galindians lived in the western part of the Oka basin prior to the arrival of the Slavs.

Okan sivujoista Ugran ja Moskovan nimi on puhdasta SU:ta:Moskova on "Mesikäsi- vesi", Möškavod (mari/merja) (tosin balttiselityskin "Mazgava" on annettu,se tarkoit- taa jotakin mudansekoittamista ("moskaa"), mutta tuo toinen on parempi. Suomen Maskuakin on käytetty todisteena sen puolesta. Sen esittäjä on saksa-lainen baltisti, nimittäin Fraenkel...

Mitä tulee tuohon Ahtiin,niin sekä "norjalainen" että "volgalainen" olisi AHRI tai sitten Akri, tai Äkri, eikä **Ahti, ja se taipuisi sen takia Ahrin, että se on aina ollut erisnimi, eikä esimerkisi siten kuin "saari". Kuten esimerkiksi Kekri,joka myös on vanhaa alkuperää, voisi yhtä hyvin olla myös **Kehri!

Jos onkin käynyt niin, että Ahrin antimissa ei olekaan kyseessä "ree" vaan OIKEA ÄRRÄ? Ja niin on tultu luulleeksi, että Se on **Ahti?

(Ahdin tapaan taipumusta sanoista myös omaperäinen mutta uudella kaavalla taipva "koti" perutuu "erehdykselle", jossa kota-sanan monikkovaratlo on alettu ymmärtää kokonaan toisen sanan yksikkövartaloksi. "Erehdysetymologiat" on yllättävän mielenkiintoinen aihe...)

Katsotaan, mitä "toiseksi viimeisin" tieto sanoo noista balttikielten järvi-sanoista:
assaran = järvi

assaran „see (See) - ežeras = järvi“ E 60 = *azaran (nom.-acc. sg. neutr.), kuris yra matyt iš pr. *ezeran: lie. ẽžeras (dial. ãžeras), la. ezers (dial. ezars), s.sl. jezero, rus. озеро ir kt. Bendras tik baltams ir slavams žodis [balt-sl. *eźera(n)], - net ir tuomet, jeigu jis giminiuotųsi su gr., Ἀχέρ-ων „Acheronas“, ἀχερ-ούσια· ὕδατα ἑλώδη Hes. (t. y. „pelkės vandenys = suovesi“,rantavesi?), ilir. Ὀσερ-ιάτες (oser-iateš); bet pastaroji giminystė nėra neabejotina.

Žodžio balt.(-sl.) *eźera(n) senoji šaknis *eź-,kildinant ją iš ide. *egh-, mėginama sieti = sitoa, neuloa, su lie. ež-ià = kasvipenkki (maakoroke viljelyksellä), -tarha, penger, äyräs, ir kt.,

žr. asy = raja penger äyräs. Pr. *azaran yra paliudytas ir kitais atvejais: asere, azar, asore, asir, plk. Azara, ež. Preyd-azare, ež. Ring-azer.

Neuvostoliiton akateemikko Vytautas Mažiulis (1926 - 2009) antaa, pitkin hampain tietäen sen puutteet tämän seuraavan ainoaksi selitykseksi balttikielten järvi-sano- jen juurelle *eź- (es-, as-), joka seuraisi kantaindoeuroopan juuresta *eǵʰi-.

Uuden teorian mukaan se seuraa juuresta *ekʷe-. "

" Mutta vasarakirveskielen sana *akwa, josta voi suomeen tulla sekä aava että Akaa vaikka yhtä aikaa (edellinen lienee tullut saamen kautta), on tarkoittanut, kuten Juha Kuisma sanoo!,"isoa vettä" (jonka lainaajat ovat kuitenkin omaksuneet merkitsemään RANTAA eivätkä itse vettä! Aivan tuiki ymmärrettävä erehdys! Sekä "pienempi vesi" että "isomman veden kaltainen" ollut suurin piirtein *akwer- (liettuassa ja latviassa *eg´(w)er- > ežer-), josta muodosta voi tulla myös sekä ruotsin åker vasarakirveslai-nana (maanviljelys meni Suomesta Ruotsiin ainakin vasarakirvesmuodossaan) että saksan Ufer; nimenomaan rantojahan viljeltiin.

Mitään "kermaania" ei minkään näiden sanojen ALKUPERÄN selittämiseen tarvita eikä voidakaan käyttää, koska jo yksin vasarakirveskielikin on eritynyt 5000 vuotta sitten, vaan sillä puolen on ongelma, miten nämä sanat ovat lainautuneet germaani-kieliin kuten muinaisnorjaan ja englantiin. "kantagermaanin muotoihin" on suhtauduttava kriittisesti.Siellä on ollet omat eri sanat. "


AP: " Loge puolestaan perusti hallitsijasuvun Pohjois-Norjaan, josta Haalogaland (korkeat liekit, revontulet) saa nimensä. Loge vastaa myös tulta, tulenjumalaa. Kuu- lostaa hurjalta, mutta Suomen kuninkaasta Torrosta ja hänen keskitalven uhrijuhlas- taan skandinaavit johtavat skandinaavisen tammikuun nimen ja hänen tyttärestään Goista tai Goasta helmikuun nimen. "

SB:Jumalia ei pidä sekoittaa kuninkaisiin.Ne ovat voineet tarkoittaa jumalien palvon- tapaikkoja.Preussilaisita jumalista Kurche (Kurki,myös jumalan nimi saamelaisilla ja suvun nimi) ja Rapa (enkelihahmo), jotka ovat ilmeisesti persialaista alkuperää alun perin voi tulla Kurki ja Rapola.Preussilaisia paikannimiä on vähän ja ne ovat "tärkei- tä" ja näyttäisivät tulevan jumalista. Se ei todista preussilaisten lajasta liikkumisesta Suomessa, mutta kulläkin yhteyksitä sinne.

AP: " Vallan hurja on tanskalaistutkija Gudmund Schütten löytö: hän pitää Saxo Grammaticuksen mainitsemaa suomalaiskuningas Ehther Fynnensistä samana henkilönä kuin kuuluisan anglosaksisen runoelman pääsankarin Beowulfin isä Ecg-theow. Ja yllätys yllätys: nimi näyttäisi löytyvän myös suomalaisesta kansanrunosta Väinämöisen tuomio: Syntyi poika Poimarissa (Paimio) emo kutsui Ehtaroksi (= Eg-ther Fynnensis?). Toisen toisinnon mukaan: Iso kutsui Ismoriksi emo Ehtoopoiakse-hen. Jos Päivä oli henkilönimi, kuten Päivän Poika valkeainen -runossa ilmenee ja Päivölä paikannimi, niin miksei Ehtoo voinut olla henkilön nimi. Siis Väinämöisen tuomion Ehtoo-Ehtaro, joka kastettiin Paimion kuninkaaksi, olisi ollut Saxon tuntema suomalaiskuningas Egther Fynnensis ja vielä sama kuin Beowulf-tarun Ecgtheow eli Beowulfin isä. "

Kuulostaa lainatuilta, paikallisesti sovelletuilta saduilta.

SB: Mutta sen sijaan ei ole satua, että Donin alueen iranilaiskieliset alaanit tunsivat 1600 vuotta sitten Kalevalan juttuja (jonka jälkeen pian siirtyivät paljon kauemmaksi etelään, Kauksukselle, ja lainautuminen on tapahtunut suomesta)

AP: " Suomi olisi siis vaikuttanut Englannin kohtaloihin ei vain Gorin-Gånge Rolfin jälkeläisen Vilhelm Valloittajan kautta 1000-luvulla vaan myös Beowulfin isän Eh- toon kautta 400-500-lukujen taitteessa jolloin kalevanpoikien maa oli mahtavimmil- laan. Pystyäpä osoittamaan tämä todeksi! Beowulfilla oli kuolinhetkellä vierellään hänen taistelumiekkansa ealdsword etonisc eli ikimiekka jotunien. Saagat samais- tavat useissa kohdin jotunit eli juutit ja suomalaiset. Olisiko suomalainen kuninkaan-miekka Seppo Ilmarisen takoma? Kalevanmiekka, joka oli periytynyt Beowulfille Ehtoo-Ehtaron kautta? "


SB: Jotunit sattaa tarkoittaa länsibalttikansa jotvikeja. Heitä saattoi tulla Suomeen etelästä vähän myöhemmin kuin vasarakirveitä idästä. Suomen kielessä on häm- mästyttäviä yhtäläisyyksiä myös jotvingin kieleen. (Jotkin preussilainalsta kovasti vaikuttavat saattavat olla sieltä.)


AP: " Suomalaiset ensin Pohjolassa

Uskomattominta 1800-1900-lukujen tutkijoille on ollut saagojen antama kuva suoma-laisista Pohjolan vanhimpina asukkaina, joiden kuningassuvusta nousi useita kunin- kaita myös Ruotsin valtaistuimelle (mm. Snaer Humbli ja Öster Gylf) ja jotka suoras- taan perustivat Norjan ja Tanskan kuningashuoneet. Nor-niminen Suomen prinssi valtasi Norjan tullen sen ensimmäiseksi kuninkaaksi ja hänestä polveutuu mm. Harald Kaunotukka. Dan, Angul ja Gor perustivat kolme kuningassukua Tanskan alueelle. Danista johtuu Tanskan nimikin. Angulista taas Anglia - anglit -, jotka eivät saagan mukaan siis olleetkaan alun perin germaaneja vaan suomalaisia. "

HM: Anglija on liettuaa, preussia, kelttiä, ja tarkoitaa "Hiilimaata".

Kivihiili on baltiksi anglis, venäjäksi ugoĺ.

AP:"Dan hallitsi myös Wetalahediä,jota arvellaan samaksi kuin Finnveden-maakunta Etelä-Ruotsissa. Suomen kuninkaan Torron poika Gor perusti Tanskaan merikunin-kaiden dynastian. Hänen pojanpoikansa Östen Gylf nousi Ruotsin valtaistuimelle. Gorin jälkeläinen oli myös Norjassa vaikuttanut merijaarli Rognvald, jonka poika jät- tiläiskokoinen Gånge Rolf valloitti Normandian ja josta suoraan polveutuivat Nor-mandian viikinkiajan herttuat, Rouenin jaarlit Orkney-saarten jaarlit ja edelleen suo- raan alenevassa polvessa Vilhelm Valloittaja, josta tuli dynastian perustaja Englan-tiin v. 1066.

Saagojen mukaan siis anglit ja juutit ovat alun perin suomalaisia, jotka ovat myöhemmin kieleltään germaanistuneet. "

HM: " Mikään ei todellisuudessa viittaa sellaiseen. Nuo nimet ja saagat on keksitty jälkikäteen selittämään nimiä, jotka tlevat toisenkielisiltä aiemmilta asukkailta. "


AP: Kalevi Wiik on esittänyt laajemminkin kaikkien germaanien olevan entisiä suo-malaisia, jotka indoeurooppalaispaineen alla muuttivat kielensä. Venäläinen tutkija Pavel M. Dolukhanov on katsonut 1980-90-luvuilla suomalaisten asuttaneen kivikau- della Suomen ja Karjalan alueiden lisäksi koko Pohjolaa, Baltiaa, Pohjois-Saksaa ja Pohjois-Puolaa sekä laajoja osia Venäjästä. Hänen mukaansa vielä pronssi- ja rau-takaudella laajoja osia Skandinaviasta oli itämerensuomalaisten asuttamaa. Myös skandinaaveja oli jo tuolloin Ruotsissa,Norjassa ja Tanskassa.Onko saagoissa van-ha muistuma tuosta ajasta? Dolukhanovin perusteella varsinkin Ruotsin kivikautiset muinaisjäänteet joutuvat uuteen valoon. Ne - kalliopiirrokset jne. - olisivatkin suoma-laisten jättämiä asutusjälkiä! "


SB: Suomalaisten tai balttien, ruotsalaistenkin mielestä. Ne arvoituksellisimmat jään- teet ovat pronssikaudelta. Niitä ei pidetä germaanista kieltä puhuneen väestön aikaansannoksina, mutta todennäköisimmin indoeuooppalaisen kuitenkin. Missäs valossa nyt nyt sitten ovat olleet? Nuo kivikauden asiat vat 2000 vuotta aikasempia kuin viikinkien saagat.


AP: Aivan tuulesta temmattuja Suomen kuninkaat eivät voi olla. Osa heidän nimis- tään löytyy paitsi suomalaisista kansanrunoista, myös Suomen maantieteestä. Eräs heistä oli Torro tai Torri - Torron kylä, Torronharju, Torronsuo (Torronsuon kansallis- puisto) Tammelassa. Torronsuo löytyy myös Janakkalan-Riihimäen väliltä. Thengill oli Finmarkin - oikeammin kai Kvenlandin - - Kainuun kuningas, jonka takamaata Ruija - Kalevalan Rutja-Finmark oli. Tornionjoen sivujoki Tengeliöjoki laskee Aava- saksalla Tornionjokeen - siis muinais-Kvanlandin ydinalueella. Olaus Magnuksen Carta Marinassa 1500-luvulta on Länsi-Suomen kohdalla merkintä: Finlandia-Vel- Finningia Olim Regnum eli 'Finningia Muinainen Kuningaskunta'.


Vuodesta 1985 Oulun yliopiston tutkijat ovat löytäneet roomalaiseen rautakauteen ja kansainvaellusaikaan kuuluvia hautoja ja siis muinaisia asutuksia Perämeren kaa-relta, kuten Tornion Rakanmäestä,Kemin Länkimaasta ja Kiimanmaasta, Oulun Väli- kankaalta, Kempeleen Linnakankaalta ja Saloisten Tervakankaalta. Kvenland - Kai- nuu alkaa siis kohota 1000-2000 vuotta vanhaksi todellisuudeksi juuri sillä alueella missä sen saagojen mukaan pitikin olla. Saagat eivät siis ole satuja kuten nykyruotsi johtaa harhaan, vaan historiankirjoitusta, jollaiseksi Islannissa ne edelleenkin mielle- tään. Eräs kysymys on kuinka paljon myöhemmät valloittajat ja miehittäjät ruotsalai- set ovat tuhonneet Suomen kalleimpia menneisyyteen liittyneitä muinaismuistoja ja muistomerkkejä. Valloittajan intressihän on ollut aina tuhota valloitetun kansan suu- ret muistot ja niiden myötä sen identiteetti ja itsetunto. Messenius sanoo, että Suo-men kuninkailla oli käytössä hyvät lait ja myös luku- ja kirjoitustaito, samantapainen riimukirjoitus kuin skandinaaveillakin. Kalevalassakin sanotaan ,että Väinämöinen Sammon ryöstöretkellään kirjoitti Pohjolan kivimäessä kivehen kirjan miekalla tuliterällä.


Suomi-Kainuu luhistui 400 vuodessa. 800-luvulta lähtien Suomi oli kahden tulen vä- lissä, viikinkien ja venäläisten. Jotain menneestä suuruudesta oli kuitenkin jäljellä: ei voida osoittaa viikinkien pystyneen valtaamaan pysyvästi mitään osaa Suomesta, vaikka he kyllä saagojen mukaan sitä yrittivät terrorisoidessaan koko Eurooppaa ja Venäjää. Suomi oli vielä vahva ja sitkeä. Mutta Suomi rappeutui myös sisältä päin. Paavillisissa kirjeissä 1100-1200-luvuilta ei enää puhuta Suomen kuninkaista. Oliko kuningassuku sammunut? Eikö enää ollut kalevanpoikia? Jotain oli tapahtunut.

Ruotsin valtaan Suomi joutui kuitenkin vasta vuonna 1249 jaarli Birgerin retken yh-teydessä. Senkin osoittavat paavilliset kirjeet aivan yksiselitteisesti. Samalla voidaan todeta, että Eerikin retkeä Suomeen 1150-luvulla on vähän paisuteltu. Suomen ja Kainuun kuningaskunta oli vielä jossakin muodossa olemassa 1100-luvulla. Sen osoittaa se, etteivät Ruotsi tai Venäjä pystyneet vielä silloin valloittamaan Suomea.

Myös Sisiliassa vaikuttanut Al Idrisi kirjoitti vuonna 1154 maailmankarttakirjaansa Ruijan kohdalle selityksen:

Suomen kuninkaalla on alueita ja viljelyksiä edelleen mainitulla Norjan saarennolla. Siis Suomella oli vielä tuolloin kuningas, se tiedettiin Sisiliassa asti ja että Suomen valtapiiriin kuului ainakin osa Ruijasta, josta myös Norjalla oli jo ote. Suomella ja suomalaisilla on ollut oma mahtavuuden aikansa, joten meidän ei tarvitse tuntea alemmuutta toisten Euroopan kansojen rinnalla.

SB: Suomi oli heimoyhteiskunta, ei valtio. Heimot rupesivat kyllä vähitellen palvele- maan valtioita: käymään kauppaa ja ottamaan suojelusta ym. mutta ne säilyttivät hei-moluonteensa silti: esimerkiksiliiviläiset,kuurilaiset,seelit, setut, kuten myös vaikkapa alaanit ja vandaalit, säilyivät heimoina, pitivät kiinni heimojärjeteyksestä ja -identitee-tistä, jotkut meidän päiviimme asti (mustalaiset).

Suomen heimoista karjalaiset alkoivat nojata Novgorodiin, varsinaisuomalsiet Ruot- siin, ja hämäläiset - PREUSSIIN, Euroopan johtavaan sivistysvaltioon Kreikan jälkeen! (Rooma oli enempi "sivistymättömyysvaltio", rautakautinen orjaimperiumi...)

AP: " Olemme Messeniuksen ja saagojen mukaan hallinneet joskus Ruotsia Norjaa, Tanskaa, Baltiaa sekä suuria osia Puolasta ja Venäjästä. Miksei näistä kerrota Suo- men kansalle? Vaikkei kaikkea tässä kerrottua voisikaan osoittaa sataprosenttisesti historiallisiksi tosiasioiksi, niin miksei ihmisille kerrota, että saagoista ja muista läh- teistä löytyy tällaistakin Suomea koskevaa. Suomalaisilla on oikeus se tietää. Tällä tiedolla on myönteistä tekemistä suomalaisen itsetunnon kannalta.

http://www.suomalaisuudenliitto.fi/kuningaskunta.htm



http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/381411?page=1#381849

" mikko Saloniemi
13.12.2014 18:21:01
381411

http://www.kaltio.fi/vanhat/index43ec.html?81

1154 Arabialainen historioitsija ja tiedemies Al Idrisi kertoo Suomen kuninkaalla olevan omistuksia Norjassa.

1187 Ruotsalaisen kronikan mukaan karjalaiset valloittavat Ruotsin pääkaupungin ja tuhoavat sen.

noin 1200 Tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kertoo Suomen kuninkaista.

1220 Islantilainen piispa, runoilija ja historiankirjoittaja Snorri Sturluson kirjoittaa Ynglinga-saagan. Suomen ja Ruotsin hallitsijasukujen avioliittoja ja sotia käsitellään.

1230 Orkneyinga-saagan johdannossa Fundinn Noregrissa kerrotaan Suomen ja Kainuun kuninkaista, ja näiden suorittamasta Norjan valloituksesta. Saagan mukaan Ruotsin, Norjan, Orkneysaarten, Normandian ja Englannin hallitsijasuvut polveutuvat em. suomalaisista kuninkaista.

1320–1340 Eerikin kronikka, eli nykyisen kouluhistorian tunnustama tarina ”ristiretkistä” Suomeen, sepitetään.

1340-luku Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee Birger Jaarlin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan.

1362 Ruotsin ”Itämaan”, eli Suomen ja Karjalan, laamanni saa oikeuden osallistua kuninkaan vaaliin. Suomesta tulee täysivaltainen osa Svean valtakuntaa.

1438 Vesilahtelainen suurtalonpoika Daavid julistautuu Suomen kuninkaaksi ja asettuu vaarallisen talonpoikaiskapinan johtoon. Kapina kukistuu.

1548 Mikael Agricola kirjoittaa Uuden Testamentin esipuheen, jossa esitetään fiktiivinen tarina ”ristiretkistä” Suomeen.

1554 Katolisena Ruotsista karkoitetun Johannes Magnuksen historiateos ilmestyy Roomassa. Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.

1555 Olaus Magnuksen tunnettu ”Pohjoisten Kansojen Historia” ilmestyy. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.

1598–1599 Suomen aateli ja linnojen isännät sotivat kuningas Sigimundin puolella Kaarle herttuaa vastaan Ruotsin sisällissodassa – mm. sotaretki Uplantiin ja Tukholmaan. Kaarlen voitettua Suomen aatelistolle ja papistolle koittaa kovat ajat. Määrätietoinen ruotsalaistaminen alkaa.

1616–1639 Historiankirjoittaja Johannes Messenius viettää poliittisista syistä aikaansa vankina Kajaanin linnassa, jossa hän kirjoittaa historiateostaan. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.

1650 Mikael Wexionius esittää historiankirjassaan Suomen vanhana kuningaskuntana.

1670-luku ”Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka” luettelee Suomen muinaiset kuninkaat.

1700 Daniel Jusleniuksen ”Vanha ja Uusi Turku”, jossa Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.

1700–1705 Johannes Messeniuksen Scondia Illustrata painetaan. Suomen kuninkaita käsitellään perusteellisesti.

1728 Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka ilmestyy julkaisussa Swedische Bibliothek.

1742 Keisarinna Elisabethin poliittinen veto, manifesti Suomen itsenäisyydestä, ai-heuttaa vipinää: ”Hattujen sodan” takia venäläisten miehittämässä Suomessa ko-koontuvat maapäivät Turkuun valitsemaan Suomelle kuningasta.Valituksi tulee myö- hemmin tsaarina ollut, Pietari III, senhetkinen kruununperijä. Venäläiset vetäytyvät pois hankkeesta, ja tekevät rauhan Ruotsin kanssa 1743.

1768 Historiantutkija Tatishtsev kertoo Suomen kuninkaista Venäläisessä Historiassaan.

1769 Sven Bringin kirjoittama Svea Rikes Historia ilmestyy. Suomi on edelleen muinainen kuningaskunta. Kirjasta otetaan uusia painoksia 1778, 1784 ja 1790.

1771 Norjalainen Gerhard Schöning kritisoi historioitsijoiden käsitystä Suomen kuninkaista teoksessaan Allgemeine Nordische Gesichte.

1772 Ruotsalainen Johan Ihre vastustaa kiivaasti käsitystä Suomen muinaisista ku-ninkaista. Ihre tuntee saagat, mutta väittää että ne ovat pötyä. Ruotsin muinaiskunin-kaiden kohdalla hän ei kyseenalaista saaga-lähteitä, kuten eivät hänen seuraajansakaan.

1774 Billmark julkaisee J. Messeniuksen ”Suomen Riimikronikan”, jossa siis kerrotaan Suomen kuninkaista.

1783–1884 Venäjän keisarinna Katariina Suuri julkaisee kirjoituksen Venäjän histo-riasta, jossa hän pitää Venäjän perustajana pidettyä Rurikia suomalaisena kuninkaanpoikana. Teos julkaistaan saksaksi 1786.

1784–1800 Henrik Gabriel Porthán julkaisee Paavali Juustenin Suomen piispainkro-nikan kommentoituna. Porthán kiistää suomalaisten omien hallitsijoiden olemassa-olon ja Suomen itsenäisen hallinnon ennen ruotsalaisten tuloa. Porthánin perustelut ovat kestämättömiä. Hän mm.väittää ettei Suomessa ole voinut olla kuninkaita, koska täällä ei ollut linnavuoriakaan. Hyökkäilyn ymmärtää, sillä samoihin aikoihin Sprengt-porten esitteli Venäjällä suunnitelmaa itsenäisestä Suomesta.

1789 Kr. Gananderin Mythologia Fennica. Suomi esitetään vanhana kuningaskuntana.

1792 Historian professori Billmark vastustaa Suomen kuninkaiden olemassaoloa.

Tämmönen tuli vastaan. En ole aiemmin kuullutkaan että Suomi on mainittu useissa saagoissa ym.

Miksi Suomi mainitaan näissä?


mikko Saloniemi
13.12.2014 18:23:06
381412

Suomen muinainen kuningaskunta?

http://www.lib.utexas.edu/maps/historical/colbeck/title_page.jpg
http://www.lib.utexas.edu/maps/historical/colbeck/title_page.jpg
http://www.lib.utexas.edu/maps/historical/colbeck/roman_empire_4_century.jpg

http://www.lib.utexas.edu/maps/historical/colbeck/roman_empire_4_century.jpg

Ja tuossa vanhassa kartassa "Finnish tribes" kattaa Norjan, Ruotsin, Venäjää..


JuhaHuuhaa
14.12.2014 02:09:29
381413

Suomen muinainen kuningaskunta?

mikko Saloniemi kirjoitti 13.12.2014 (381411)...

> http://www.kaltio.fi/vanhat/index43ec.html?81

> 1154 Arabialainen historioitsija ja tiedemies Al

> Idrisi kertoo Suomen kuninkaalla olevan omistuksia Norjassa.

...

> 1792 Historian professori Billmark vastustaa Suomen

> kuninkaiden olemassaoloa.

>

> Tämmönen tuli vastaan. En ole aiemmin kuullutkaan että

> Suomi on mainittu useissa saagoissa ym.

> Miksi Suomi mainitaan näissä?

On olemassa kirjoituksia, joissa sanotaan, että kerran, kauan sitten kaukaisessa galaksssa tapahtui sitä sun tätä.

Käsittääkseni Kaltio keskittyy lähinnä fiktioon.

Vanhoina aikoina tiedot kaukaisista paikoista olivat melkein yhtä epävarmoja kuin ne tiedot kaukaisista galakseista. Hyviä juttuja oli enemmän kuin tosiseikkoja.


_Wesa_
14.12.2014 09:00:54
381414

Suomen muinainen kuningaskunta?

mikko Saloniemi kirjoitti 13.12.2014 (381411)...

> Tämmönen tuli vastaan. En ole aiemmin kuullutkaan että

> Suomi on mainittu useissa saagoissa ym.

> Miksi Suomi mainitaan näissä?

Riippuu hyvin paljon siitä mitä kuninkaalla tarkoitetaan. Materiaaliselta puolelta ajateltuna hauska vertailu voisi olla esim. kultalöytöjen määrä: siinä missä Suomen alueelta on yksittäisiä löytöjä niin Tukholman Historiska museetissa on niille omistettu kokonainen huone.


Mr.K.A.T.
14.12.2014 22:04:00
381418

Kuningas-suvun jälkeläinen tässä nyt paljastaa..

Lainaus: _Wesa_, 14.12.2014 09:00:54, 381414
mikko Saloniemi kirjoitti 13.12.2014 (381411)...


Riippuu hyvin paljon siitä mitä kuninkaalla tarkoitetaan. Materiaaliselta puolelta aja-teltuna hauska vertailu voisi olla esim. kultalöytöjen määrä: siinä missä Suomen alu-eelta on yksittäisiä löytöjä niin Tukholman Historiska museetissa on niille omistettu kokonainen huone.


Tänä kesänä huomasin sukututkimuksissa suureksi yllärikseni, että olenkin
Kuningas-suvun jälkeläinen.

Muttei ole kultaa paljo näkyny, mitä nyt ehkä jossain vanhalla piirilevyn romulla joskus kiiltänyt
.


Tuomo
16.12.2014 13:48:47
381478

Suomen muinainen kuningaskunta?

Lainaus: _Wesa_, 14.12.2014 09:00:54, 381414
mikko Saloniemi kirjoitti 13.12.2014 (381411)...

> Tämmönen tuli vastaan. En ole aiemmin kuullutkaan että
> Suomi on mainittu useissa saagoissa ym.
> Miksi Suomi mainitaan näissä?

Riippuu hyvin paljon siitä mitä kuninkaalla tarkoitetaan. Materiaaliselta puolelta aja-teltuna hauska vertailu voisi olla esim. kultalöytöjen määrä: siinä missä Suomen alu-eelta on yksittäisiä löytöjä niin Tukholman Historiska museetissa on niille omistettu kokonainen huone.

Kuningas on tietääkseni niin Skandinaviassa kuin Suomessakin alunperin tarkoitta-nut paljon pienemmän alueen hallitsijaa kuin mitä sana (king, konung, könig etc) nykyään tarkoittaa. Ks. kapinapäällikkö Cuningas de Rapalum. Linnanherra voisi olla usein sopiva käännös. Myös Harald Kaunotukka oli kuningas jo isänsä kuoltua, ennekuin hän aloitti Norjan yhdistämisen.

_Wesa_
16.12.2014 16:58:59
381482

Suomen muinainen kuningaskunta?

Tuomo kirjoitti 16.12.2014 (381478)...

> Kuningas on tietääkseni niin Skandinaviassa kuin

> Suomessakin alunperin tarkoittanut paljon pienemmän

> alueen hallitsijaa kuin mitä sana (king, konung, könig

> etc) nykyään tarkoittaa. Ks. kapinapäällikkö Cuningas de

> Rapalum. Linnanherra voisi olla usein sopiva käännös.

> Myös Harald Kaunotukka oli kuningas jo isänsä kuoltua,

> ennekuin hän aloitti Norjan yhdistämisen.

Jos tällaisellä "päällikkö-tasolla" liikutaan, niin täältä ei kuulu vastaväitteitä.


Mr.K.A.T.
16.12.2014 17:53:50
381485

Hovielämää lähimuinoin - re Suomen muinainen kuningaskunta?

Lainaus: Tuomo, 16.12.2014 13:48:47, 381478

Kuningas on tietääkseni niin Skandinaviassa kuin Suomessakin alunperin tarkoitta-nut paljon pienemmän alueen hallitsijaa kuin mitä sana (king, konung, könig etc) ny-kyään tarkoittaa. Ks. kapinapäällikkö Cuningas de Rapalum. Linnanherra voisi olla usein sopiva käännös. Myös Harald Kaunotukka oli kuningas jo isänsä kuoltua, ennen kuin hän aloitti Norjan yhdistämisen.


Ja olen antanut itseni lukea juttua ihan äskettäin, jonka mukaan hieno sana hovi oli Savo-Karjalassa tarkoittanut vaatimattomammin kartanoa.

Tämä aiheutti pientä sekaannusta kun sukulainen vanhemmiten höpötti joskus hovista ja me luulimme että on "omissa maailmoissaan" mutta sittemmin osoittautui ihan todeksi, että isoisänsä oli todella asunut Karjalassa ja työskennellyt hovissa (= proffan kartanossa) äitinsä syntymän aikoihin.


MPH
17.12.2014 18:19:55
381515

Hovielämää lähimuinoin - re Suomen muinainen kuningaskunta?

Lainaus: Mr.K.A.T., 16.12.2014 17:53:50, 381485
Lainaus: Tuomo, 16.12.2014 13:48:47, 381478

Kuningas on tietääkseni niin Skandinaviassa kuin Suomessakin alunperin tarkoitta-nut paljon pienemmän alueen hallitsijaa kuin mitä sana (king, konung, könig etc) ny-kyään tarkoittaa. Ks. kapinapäällikkö Cuningas de Rapalum. Linnanherra voisi olla usein sopiva käännös. Myös Harald Kaunotukka oli kuningas jo isänsä kuoltua, ennekuin hän aloitti Norjan yhdistämisen.


Ja olen antanut itseni lukea juttua ihan äskettäin, jonka mukaan hieno sana hovi oli Savo-Karjalassa tarkoittanut vaatimattomammin kartanoa.

Tämä aiheutti pientä sekaannusta kun sukulainen vanhemmiten höpötti joskus hovista ja me luulimme että on "omissa maailmoissaan" mutta sittemmin osoittautui ihan todeksi, että isoisänsä oli todella asunut Karjalassa ja työskennellyt hovissa (= proffan kartanossa) äitinsä syntymän aikoihin.

Ja kun "kartano" maalattiin punamullalla, se sai nimekseen punahovi.

Näitä on ollut Kiuruvedellä, Vieremällä,Iisalmessa (todennäköisesti alkuaan seudulla ollut nimismieskartano,"länsmansgård",1700-luvun alun tienoilla perustettu; alkupe-räinen tai myöhempi punahovirakennus oli pystyssä vielä 1900-luvun loppupuolis- kolla) ja missä kaikkialla niitä lie ollutkaan.Joka tapauksessa hovi oli tavallista kome-ampi ja isompi rakennus, olkoonkin ettei rakennus välttämättä liittynyt virkaan, rälssiin tai muuhunkaan yhteiskunnalliseen erityisasemaan.

Eräässä paikallishistoriakirjassa (1927) kartano-nimitykselle annetaan rinnakkais-nimitys "karjatalo".  Ehkei tuosta voi kuitenkaan päätellä mitään.Ehkä "herrgård" on antaa paremman pohjan.

Risto Koivula
06.01.2015 04:28:03
381849

Suomen muinainen kuningaskunta?

Lainaus: mikko Saloniemi, 13.12.2014 18:21:01, 381411



1154 Arabialainen historioitsija ja tiedemies Al Idrisi kertoo Suomen kuninkaalla olevan omistuksia Norjassa.
...

1774 Billmark julkaisee J. Messeniuksen ”Suomen Riimikronikan”, jossa siis kerrotaan Suomen kuninkaista.

1783–188 Venäjän keisarinna Katariina Suuri julkaisee kirjoituksen Venäjän histori-asta, jossa hän pitää Venäjän perustajana pidettyä Rurikia suomalaisena kuninkaan-poikana. Teos julkaistaan saksaksi 1786.


Katariina on luultavasti tiennyt paljon paremmin kuin ilmoittaa Rurikin porukan yhtey-destä Rus-uskoisiin preussilaisiin (Russinen), katolisten saksalaisten arkkivihollisiin, joita asui myös Nemunas (Niemen) ja Weikseljokien suistossa (Schalauen, skalvit = "huuhtolaiset" eli meripreussilaiset)

Rurik (Roderik = maimeikas) on ollt skandinaavisyntyinen russilaisjohtaja. Jos hänel-lä on ollut jotakin yhteyttä Suo- meen, se on sattumaa. Se ei tee hänestä eikä hänen muustakaan väestään suomalaista. Hän saattanut olla aivan yhtä hyvin taskalaisen kuin ruotsalaisinen, tai vaikka norjalainen. Hänet kuvataan pitkänä laihan mustave-risenä tyyppinä, eli silloisten slaavien (nykyisten ukrainalaisten) näköisenä ja heidän mielestään komeana.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/sana-rossija-tulee-muinaisesta-rus-uskonnosta


Lainaus
1784–1800 Henrik Gabriel Porthán julkaisee Paavali Juustenin Suomen piispainkro-nikan kommentoituna. Porthán kiistää suomalaisten omien hallitsijoiden olemassa-olon ja Suomen itsenäisen hallinnon ennen ruotsalaisten tuloa. Porthánin perustelut ovat kestämättömiä. Hän mm.väittää ettei Suomessa ole voinut olla kuninkaita, koska täällä ei ollut linnavuoriakaan. Hyökkäilyn ymmärtää, sillä samoihin aikoihin Sprengt-porten esitteli Venäjällä suunnitelmaa itsenäisestä Suomesta.

1789 Kr. Gananderin Mythologia Fennica. Suomi esitetään vanhana kuningaskuntana.

1792 Historian professori Billmark vastustaa Suomen kuninkaiden olemassaoloa.

Tämmönen tuli vastaan. En ole aiemmin kuullutkaan että Suomi on mainittu useissa saagoissa ym.


Miksi Suomi mainitaan näissä?


Suomessa ei ollut kuningaskuntia vaan heimoja. Vasta tuolloin ne kuningaskunnat tulivat skandinaavienkin piiriin, Tanskaan ja Ruotsiin. Tanskan kuningas Harald Si-nihammas puolutsuti Roomaa vastaan preussilaisten avulla.Hän lienee aivan lauksi ollut enmmänkin Preussin vasalli kuin päinvastoin. Sitten osa viikingeistä loikkasi Rooman puolelle Rolf Gångerin johdolla, ja Rooman tukemana hyökkäsivät Englantiin.

Suomessa oli heimoja, joista ainakin joillakin, useammilla oli suora tai välillinen yh-teys johonkin kungaskuntaan:Novgorodiin, Preussiin, Ruotsiin,ehkä vielä muualle-kin. Suomen ainakin osittain germaaniset pirkkalaiset tappelivat Ruotsia vastaan ei-vätkä olleet sen etäispääte. He hämäläistyivät,vaikka asettuivat aikaisemmin saame-laisten asuttamille paikoille kuten Tampereen ympäristöön. Hämäläiset pitivät myös hallussaan parhaat vilejysmaat, ja pirkkalaisille jäi raivattavaksi vähän semmosta sun tämmöstä. Lempo-jumalastakaan pirkkalisten alulla ei ole varmaa tietoa oliko se pirkkalaisten, hämäläisten vai kuurilaisten jumala alun perin. Kuvassa se muistuttaa epäilyttävästi kuurilaisten Perkelettä, pr., latv. Perkons, liett. Perkunas, myrskyn ja ukonilman jumalaa. Toisaalta se on miespuolinen hedelmällisyyden jumala, kuten Orfeus (joka on RUS-uskonnonkin tautalla), jollainen on tavanomainen silloin, kun jotakin muuta kuten merenkulkua ja merikalastusta välillä tehnyt porukka on asettu-nut uudelleen maanviljelijöiksi. Ja sitä olivat tehneet pirkkalaiset. Mistään muusta kultista ei kutenkaan juuri muuta tiedetä kuin että VARMASTI ON PALVOTTU, esi-merkiksi Sääksmäen Rapolassa. Eikä se ole mahdotonta,että se kultti on pukkoillut ruotsalaisia pakoon idemmäksi: HÄmeenlinnaan, Sääksmäelle, Lempäälään. Lempo liittyy tuleen eikä niinkään ukkoseen. Minun isoisäni kerkisivät vertailla, missä on paremmat bileemenot (1800-luvun puolella), Lempäälässä vai Sääksmäellä.