perjantai, 14. huhtikuu 2017

Tri Janne Saarikiven (HY) on TODISTETTAVA, että "Suomessa puhuttiin ennen ajanlaskun alkua vain täysin tuntemattomia kieliä"!

Suomen kansaa ei ole olemassa

https://www.lapinkansa.fi/suomen-kansaa-ei-ole-olemme-sattumalta-samassa-maa/70729

Satavuotista itsenäisyyttä juhliva Suomen kansa on historialtaan hyvin seka- lainen seurakunta. Keskinäinen geneettinen etäisyy- temme on suurinta koko Euroopassa. Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten geenit ovat jopa enemmän eri maata kuin englantilaisten ja saksalaisten.


Sama pätee kieleen.1800-luvulla raumalaisilla ja iisalmelaisilla ei ollut kunnon yhteistä kieltä, sillä menneessä Suomessa läntinen ja itäinen puheenparsi poikkesivat toisistaan lähes yhtä paljon kuin ranska ja italia.

Nykyinen yleiskieli on tekemällä tehty poliittinen luomus – kuten Suomen kansakin. "

.
.
 
 
Teksti: Ilari Tapio Kuvat: Tuomas Sinkkonen Studio 1851 Grafiikka: Pasi Juhola
.
 

Viime tiistai oli laskiaistiistai ja Kalevalan sekä suomalaisen kulttuurin päivä. Silloin meitä suomalaisia oli 5 509 767.

Tuolla populaatiolla katamme 0,075 prosenttia maapallon väestöstä. Kakkuviipaleek-si muutettuna osuutemme ihmiskunnasta on yhtä kuin murunen lautasen reunalla.

Maailman valtioiden joukossa olemme asukasluvulla mitattuna sijalla 112. Edellämme on Tanska ja perässämme Kirgisia.

Suomea meistä puhuu äidinkielenään 88,7 prosenttia ja ruotsia 5,3 prosenttia. Muu äidinkieli on 6 prosentilla Suomen väestöstä.

Että tämmöinen kansa, vai onko kansaa loppujen lopuksi edes olemassa? "

RJK: On sekä kansa että kansakunta, ja ne ovat vielä harvinaisen lähellä toisiaan.

" Käännetäänpä aikarautaa 10 000 vuotta taaksepäin. Arkeologisten löydösten mu-kaan näillä rannoilla eleli niihin aikoihin ihmisiä, joiden menoissa ja meiningeissä oli viitteitä sekä Baltiaan että Luoteis-Venäjälle.

Rannat kaartelivat kuitenkin aivan eri paikoissa kuin nykyään. Pohjoinen Suomi oli vielä ympärivuotisesti jään peitossa, ja nykyisen Pohjanmaan rannikko kulki Keski-Suomen ja Savo-Karjalan rintamailla. Metsissä kasvoi koivuja, haapoja ja pähkinäpensaita.

Todennäköisesti Fennoskandian itäosat houkuttelivat metsästystä ja keräilyä harjoit-taneita eränkävijöitä ja asukkaita vähitellen sitä mukaa, kun jääkausi hellitti ja jään reuna vetäytyi pohjoiseen.

Pieniä ryhmiä tuli kenties ruuan perässä,levottomuuksien pelossa tai vain paremman elämän toivossa – niin kuin nykyäänkin.

Uudisasukkaiden lähtöpaikat olivat luultavasti eteläisen Euroopan lämpimiä taskuja eli niin sanottuja refugioita. Yksi sellainen oli Ukrainan alueella. Toinen sijaitsi Baskimaan seudulla nykyisten Ranskan ja Espanjan rajamailla.

Jälkimmäinen tasku on omiaan selittämään lounaiseurooppalaisten ja saamelaisten geneettistä sukulaisuutta. "

RJK: Ei ole varmaa, että juuri se selittäisi sitä.Baskit eivät ole välttämättä kaikkein vanhimpia länsieurooppalaisia. He ovat voineet tulla myös Lähi-Idän-Mustanmeren seudulta maanviljelyksen mukana tai laivoilla. Baskeilla ja saamelaisilla voi olla vielä vanhempaa läntistä yhteistä perimää. Tai jopa saamelaisissakin voi olla laivalla tullutta väkeä.

" Ehkä osa alueen asukkaista jäi niille sijoilleen, kun taas osa jatkoi vaellustaan ja päätyi Norjan rannikolle sekä sieltä sisämaita kohti. "

RJK: Yhteiset piirteet eivät taida olla läntisen refugin todennä'köisimpien asukkaiden cro magnonien tyyppisiä.

" Täysin varmaa tietoa tulijoiden alkuperästä ei ole.

Arkeologinen aineisto ja varsinkin nykyaikainen geenitutkimus ovat kuitenkin vahvis-taneet,että itäsuomalaiset ja länsisuomalaiset ovat historiallisesti tyystin eri porukkaa.

Maan eri osat saivat asukkaansa eri teitä ja eri aikaan.

Vuonna 2008 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan esimerkiksi savolaiset eroa-vat varsinaissuomalaisista geneettisesti enemmän kuin englantilaiset saksalaisista. "

RJK: Senhän ei välttämättä tarvitse kauhean pajon olla...

" Geneettistä etäisyyttä ilmaisevien FST-arvojen perusteella suomalaisten sisäinen variaatio on poikkeuksellisen suurta. Se on suurinta koko Euroopassa.

Ruotsalaiset ja virolaisetkin ovat suomalaisille läheisempää sukua kuin toiset suomalaiset.

Suurin FST-etäisyysluku eri alueiden suomalaisten välillä on 60. Luku on hyvin kor-kea. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava arvo on 25. Maiden rajat ylittävässä vertailussa saksalaisten, ranskalaisten ja unkarilaisten erot jäävät lukuun 10.

Vesilintua voi siis heittää käsityksellä, jonka mukaan tätä pohjoista perukkaa asuttaa perimältään yksi läntisen maailman homogeenisimmistä eli yhtenäisimmistä kansoista. "

RJK: Geeneillä ei ole kansan "kohtalonyhteydessä" erityisen keskeistä roolia varsinkaan, kun ne ovat sekoittuneet tehokkaasti.

" Totuus on päinvastainen. Suomi on toisistaan suuresti poikkeavien heimojen maa. Olemme sekalaista seurakuntaa. Olemme todellinen tilkkutäkki. "

RJK: Juu: Nimenomaan HEIMOJEN maa Suomi oli harvinaisen pitkään, vielä valtio-valtaa vailla olevan alkuyhteiskunnan korkeimman asteen. Kaikki heimot eivät halun-neetkaan koskaan muodostaa valtiollista aluetta rajoineen ja kuninkaineen, vaan pysyä heimoina: saamelaiset, liiviläiset, pirkkalaiset, kuurilaiset jne.

" Hevonen vaikutti suuresti Suomen ja Euroopan väestön muodostumiseen ja asutuksen kehittymiseen.

Ensimmäisinä hevosen kesyttivät nykyisen Ukrainan ja Etelä-Venäjän arojen ihmiset neoliittisen kivikauden lopulla. Se tarkoittaa noin vuotta 3 500 ennen ajanlaskun alkua. "

RJK: Hevonen kesytettiin tuolloin Keski-Aasiassa. Ensimmäiset kesyttäjät olivat ehkä europidista boma-kansaa, joka ilmeisesti sittemmin tunnettiin myös Kiinaa piinanneina ratsastajaheimoina xiognulaisina ja tanguutteina.

RJK: " Aroille syntyi ratsastajakansa, joka kykeni liikkumaan aivan eri teholla ja vauhdilla kuin metsissä vaellelleet metsästäjä-keräilijät tai alkeellista kasvien ja kotieläinten kasvatusta harjoittaneet varhaiset maanviljelijät.

–  Tämä porukka lähti liikkeelle ehkä vajaat 5000 vuotta sitten. Luista saadun dna:n tutkimus osoittaa, että kyseessä oli massiivinen invaasio. Se jatkui sukupolvien ajan, kertoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. "

RJK: Itäbalttilainen Fatjanovon varsakirveskirveskulttuuri levittäytyi tuolloin 5300 e.a.a. alkaen jokireittejä pitkin Volgan alueelta länteen päin, mm. Suomeen.

"– Ne olivat hyvin miesvaltaisia joukkoja,jotka ryöstivät matkoillaan naisia mukaansa. Lisäksi miehet olivat hujoppeja. Nykyravinnolla he olisivat venyneet keskimäärin noin 185-senttisiksi, mutta siihen aikaan 175 senttiäkin teki heistä jättiläisiä Keski-Euroopan varhaisiin maanviljelijöihin verrattuina. "

RJK: Toimittaja Lundgren sekoittaa tässä nyt aivan ilmeisesti vasarakirveskansan yli 1000 vuotta myöhempään SOTAVAUNUKANSAAN, jonka kokoonpanoon kuului myös vasarakirveskansaa: mm. indoeurooppaisten kielten liettuasta osoitettu yhteinen hevosvaunusanasto on LIETTUAN VASARAKIRVESLAINOJA.

" Karpaasimainen arokansa levittäytyi joka suuntaan. Se vaikutti vahvasti Keski-Euroopan ja eteläisen Suomenkin nuorakeraamiseen kulttuuriin sekä jätti jälkensä geeneihin. Yli puolet suomalaisten geeniperimästä on aroilta. Sama pätee myös muihin pohjoiseurooppalaisiin, esimerkiksi britteihin. "

RJK: SOTAVAUNUKANSA ei tullut Suomeen. Vasarakirveskansa oli tullut tänne jo 1000 vuotta aikaisemmin.

" – On nähtävissä selvä linja Äänisjärven kautta Ukrainasta Suomeen, Niskanen korostaa. "

RJK: Missähän Niskanen sen "linjansa" näkee: maastossa, geeneissä vai muualla?

Geenit eivät kerro kauheasti ajankohdasta...

" Kun mukaan otetaan vielä eurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden kaksi ryhmää (länsieurooppalaiset ja itäeurooppalaiset), pronssikauden ja Ruotsin vallan aikana saapunut skandinaavinen geeniperimä sekä arktista rannikkoa pitkin Skandinaviaan välittynyt pohjoissiperialainen perimä, saadaan kokoon aikamoinen geneettinen sekoitus. "

Se pohjoissiperialainen, kampakeramiikan omaksunut jengi toi VIIMEISTÄÄN Suomeen SU-kielen!

Mutta KULTTURINEN JATKUVUUS on ollut katkeamaton jo SUOMUSJÄRVEN KULTTUURISTA ja heidän PUNAMULTAHAUTAUKSESTAAN,jonka myös kampa-keraaminen kansa monin paikoin omaksui, ja jonka menoille LAINATTIIN UUSI SANASTO BALTTILAISESTA VASARAKIRVESKIELESTÄ:

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomalaisten-geneet...

" Viimeistään Suomusjärven kulttuurista alkaa kulttuurinen jatkuvuus

HM: Suomusjärven kulttuuri (6500 - 4200 eKr.) on ainoa laajalle Suomessa, koko maahan levittäytynyt kulttuuri, jonka kielestä emme ja ihmisten piirteistä emme tiedä oikeastaan mitään.

Suomusjärven kulttuuriin liittyy piirre,joka yhdistää sitä  ja kampakeraamiseen kan-saan ja vasarakirveskansaan, nimittäin punamultahautaus:punainen on ollut surun väri myös balttikielissä. Liettuassa jopa sana sana raudà tarkoittaa sekä punerrusta että valitusta, erityisesti itkuvirttä. Sana tulee mahdollisesti vainajaa (f. yks.) tai hau-tausmaata (n. mon.) sanasta *remda, verbistä remti (remia) = levätä.Tuollainen ään-teenmuutos on länsibaltti- lainen, mutta on silti voinut tulla maantieteellisesti itäistä, saamelaista tietä: jotvingissa rauda = itkuvirsi, raudainas = ruosteenvärinen. Adjektiivi on raudus: rauduskoivu on "itkukoivu".

kk-7-jonsaksen-hauta.jpg

Vantaan Jönsaksesta löytynyt punamultahauta on Suomen vanhimpia hautoja.

On epäselvää, olivatko kaikkien ensimmäiset asukkaat (mm. Antrean kalaverkon tekijät) samaa väkeä kuin Suomusjärven kulttuuri. Näitä kulttuureja erottaa lähinnä kiven työstäminen ja tämä punamultahautaus jälkimmäisessä. Molemmat ovat tulleet samalta suunnalta, idästä. Ruotsi oli tuolloin jäätikön ja meren eristämä Suomesta.

On mahdollista että kyseessä on ollut Ukrainan refugiväestö, joka on antropologisten tutki- musten mukaan ollut lähinnä "nordic-tyyppistä", pitkäkalloista, todennäköisesti vaaleaa kuten länsieurooppalainenkin jääkauden väestö, joka on ollut isommanko-koista kelttiläis-cro-mag-non-tyyppistä, niin ikään pitkäkalloista mutta toisella tavalla ja vaaleaa. Sitäkin väkeä on myös idässä. Balttikansoista yksi oli muista poiketen voittopuolisesti pitkäkalloisia: vasarakirveskansa, ja sen suorat seuraajat goljadit, seelit ja kuurilaiset.

Jos suomen kielessä on jotakin erityistä "paleota", se on todennäköisesti peräisin "suomusjärveläisten" kielistä. "

" – Kyse on geneettisestä sekamelskasta. Sen myötä perinteiset käsitykset roduista on voitu romuttaa, Niskanen summaa.

Sitten on kieli. Suomalaisten alkuperää voi hahmottaa myös kielitieteen keinoin.

–  Kieli antaa käsitteet, joilla hahmotamme maailmaa. Identiteettimme kytkeytyy kie-leen. Se muokkaa meistä meidät, tuumaa kollegiumtutkija ja dosentti Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta.

– Ilman suomen kieltä suomalaisuutta ei olisi olemassa ainakaan sellaisena kuin se nyt on.

Suomi on suomalais-ugrilainen tai uralilainen kieli. Sen kaukaiset juuret voidaan paikantaa Keski-Venäjälle ja Länsi-Siperiaan.

Näille maille kielet levisivät Saarikiven mukaan kolmessa aallossa ajanlaskum-me alkupuolella, todennäköisesti ennen kristinuskon leviämistä. Sitä ennen Suomessa puhuttiin tuntemattomia kieliä. Niistä emme tiedä mitään. "

RJK: HELVETTI SOIKOON, TOHTORI SAARIKIVI: TUOLLAISTA EI VOI VAIN VÄITTÄÄ, VAAN SE PITÄÄ TODISTAA!!!!

 

Tohtori Saarikivi,joka on potkut saanut Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kie-litieteen professori, mutta on taas palkkalistoilla HY:n Erkon säätiön rahoittamassa Tutkijakollegiumissa, jossa muut ovat pääasiassa väitöskirjantekijöitä, ei ole AINA ollut tuota mieltä:

Hänen mukaansa Suomessa olisi asunut JO 2000 E.A.A. germaanista kieltä puhuneita etnisiä ja ja rudullisia "PERSERMAANEJA"...

" (http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf)

Siinä vaiheessa kun kielitiede tavoittaa ensimmäiset merkit itämerensuomalaisesta kielimuodosta (joka edustaa keskikantasuomen tasoa) Suomen lounaisrannikolla suunnilleen rautakauden alussa (n. 500 eaa.), oli täällä naapureina lainasanojen ja paikannimistön perusteella jo saamelaisia ja germaaneja.Koska nämä varhaisimmat merkit perustuvat keskinäisiin lainoihin, ei ole mahdollista sanoa, mikä kieliryhmä oli Lounais-Suomessa ensin.Tuossa aikatasossa ei vielä voida puhua suomen kielestä vaan vasta, kun oli ensin saavutettu myöhäiskantasuomen taso ja kun sitten sen Suomessa puhuttu murre alkoi eriytyä Virossa ja Karjalassa puhutuista murteista, voidaan sanoa itsenäisen suomen kielen "syntyneen". Tämä tapahtui arviolta joitain vuosisatoja jälkeen ajanlaskun alun.

(HM: Suomessa ei ole tuolloin ollut germaaneja, "etymologiat" ovat väärennettyjä: ne ovat balttilaisia.)

 

Tässä vaiheessa tätä nimenomaista suomen kielen esimuotoa (jota voidaan kutsua selvyyden vuoksi muinaislänsisuomeksi) puhuttiin vasta kapealla rannikkokaistaleel-la Karjaalta Satakuntaan; alueen germaanit sulautuivat ajan mittaan länsisuomalai-siin jo kauan ennen ruotsalaisten saapumista. Muinaislänsisuomesta polveutuvat suomen kielen länsimurteet. Sisämaassa aivan eteläisintä Suomea myöten puhuttiin saamea, mikä näkyy saamelaisperäisistä paikannimistä: sellaisista, joiden elementit eivät voi selittyä suomalaisten sanojen pohjalta vaan joissa näkyy saamelaiskielille tyypillinen äännekehitys. Todistusaineisto ei siis perustu suomalaisia sanoja sisältä-viin nimielementteihin kuten Lappi-, Lapin-, Poro- tms. kuten usein virheellisesti luullaan (Ks. edellinen linkki jatkoviitteineen.)

Toiselle vuosituhannelle tultaessa Suomeen levisi idästä toinen itämerensuomalai-nen kielimuoto, muinaiskarjala. Sen jatkajia ovat suomen kielen itämurteet eli savolais- ja kaakkois- eli karjalaismurteet (ja Suomen ulkopuolella karjalan kieli ja inkeroinen). Suomen länsi- ja itämurteet ovat siis erilähtöisiä, ja ilman keinotekoisen kirjakielen yhdistävää vaikutusta ne olisivat voineet kehittyä omiksi kielikseen.

(http://www.elisanet.fi/alkupera/Suomensynty.html)¨"

 

Seuraavat "suuret löydöt", joiden yksi tekijä aina on Jorma Koivulehto, ovat huijausta:

1. Pronssikautiset germaanilainat: kaikki esimerkit ovat jotakin muuta, tai sitten nuoria germaanilainoja;

2. Omaperäisille ja vanhoille balttilainoille tyypillisen vanhalla kaavalla  (kivi, kiven) taipuvat "grmaanilainat";

3. "Suomen kautta saameen lainautuneet" "vanhat germaanilainat";

4. germaanikielten s:n tai k:n lainautuminen suommen h:ksi:  kyseessä on tavan takaa esimerkiksi liettuan k:n ja samalla latvian s:n lainautumisen suomeen h:ksi (niiden väliltä olevasta suhuässällisestä muodosta);

"Vanhojen germaanilainojen" todellinen jakautuminen näyttää tällaiselta:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1378237.html#p1378237

Olen nyt merkinnyt vihreällä myös mielestäni varmat ("uudet" ja vanhan (?) germaanilainat, tasapuolisuuden vuoksi... :|

Tässä kuitenkin ko. otoksesta on varmat "myöhäiset" balttilainat punaisella ja epä-varmat ja vasarakirvesbalttilainat sinisellä, kelttilainat ruskealla, (vanha taivutus-kaava kuten SU- ja balttisanoilla, mutta EI KOSKAAN germaani- eikä slaavisanoilla; sen sijaan on kyllä uusia lainoja baltti- ja SU-kielistä,jotka taipuvat uudella kaavalla), slaavilainat ja suorat iranilainat harmaalla (uusi kaava) ja sanat, joille esitetty kermaanietymologia on muista syitä varmasti höpölöpöä, violetilla, sanat joita ei ole mitään syytä epäillä lainoksi, vaikkei päinvastaisiakaan todisteita olisi, mustalla, ja sanat, joita ei ole suomen kielessä, keltaisella... Vasarakirveskieli katsotaan balttikieleksi (tässä yleensä siniseksi).

Kun sana on uusi germaanilaina, on usein osoitettaissa myös se vanha joko murteis-ta tai lähikielistä, esim maha, melk(ku), saamen mielga, eläimen maha (palE).

(P takoittaa Suomenlahden pohjoispuolista, minkä pitäisi olla "aivan erityinen todiste germaanisuudesta"...)

" ahku?, aihe, airut, aistia, aivina, aljo (vrt.alje strong>alkaa), ammatti, ?ankea, ansaita, ansas, ?apara, P astuva, autio, autuas (<auttaa), avio?, haht(uv)a, hakkula, hallita, halme, P harjus, hartia, hidas, hipiä, P huja, P hulas, P hulhava, huokea (P), huoma?, huotra, hurskas, juko, juusto?, kaira, kaita, kale?, kaltio, kamppi, karsia (P), kasa, katras, P kattara, katve, kauto, kehto, keidas, keihäs, kenno, keritä, kernas, kerp(p)o, kiiras?, kiivas, ?kirma, kuja (?), kulju, P kullas, kumpu, kunnia, P kutta, P kuupano, kuva (?), ky(k)äs, laes, laidun, laikka (?), laipio, laita, lakata, P lannas, lantio, lattia, P launa, laupias, lautta, P leivo, lenseä, P leukojainen, levo, levä(llään), P liekko, lieko, lievä, liikkiö, liina,P liiva, P louhi, luote, maha, malja, mallas, ?malto, marhaminta, marsio, P meruta, mitta (?),? monni, murha, murkina (?), P myyriäinen,napakaira, P nappula, P narkka,nasta (?), nauta, nauttia, P nuode, nuora, nuotio, nypätä, päde (pade?), paipata, paita (rasva), P paittilas, P pallo, palsi ?, P paltti, pan(k)ko, pankku, pantio, parila, P perhana, P pihatto, porras, pullo, purilas, pyrkiä(?), raate, raavas, raippa, raita, raivata, raivo, rakas, rauma, P raura, P reipas, P rievä, P riima, riutta, P ruho, ruhtinas, runo, ruoke, ruokko (?liivi), P rutja, ruto~rytö), räivä, P saha, sai(h)vo, saippua, sairas, sakko?, saura, siivilä, P sima, P siula, surku, tade, taika (P), taina, P taivas, tanko, tarita, tehdas?, tela, teljo, teura(s), tuhto, tuomita, tunkio, tupas, P turilas, upea, vaania, vahla, valas, vantus, vaola, vartoa, vaula, verkilö, viikko, vuokra, väkä, äyräs. "

Saarikivi: " – Ensimmäinen aalto oli saamelaispohjainen. Suomi saamelaistui. Täällä puhuttiin saamelaiskieliä. Vielä 1500-luvulla niiden puhujia oli suurimmassa osassa maata eli ainakin Keski-Suomessa, Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Vähitellen nuo seudut sitten talonpoikaistuivat. Tuli vakituista asutusta.

Kaksi muuta kieliaaltoa olivat itämerensuomalaisia.Toinen niistä tuli Virosta länti-seen Suomeen ja toinen Karjalankannaksen sekä Äänisenkannaksen kautta Savo-Karjalaan.

–  Kummankin pohjana oli kantasuomi, jota ei koskaan puhuttu Suomessa. Sitä puhuttiin Inkerinmaalla, Virossa ja kenties etelämpänäkin, Väinäjoella saakka. "

RJK: Tuon yllä ollevan höpinän mukaan Suomessa olsi puhuttu persermaania (P-sanat).

Mutta Janne saarikivi vetää takaisin, että TÄÄLLÄ EI PUHUTTU MITÄÄN TUNNETTUA KIELTÄ, tai sellaisten ryhmää!

" Maahanmuuttajien kielet olivat kantasuomen tytärkieliä. Saarikivi arvelee niiden olleen keskenään suurin piirtein yhtä erilaisia kuin latinan tytärkielet ranska, italia ja espanja.

Yhtenäinen kieli tuottaa yhtenäisen mielen. Näin ajattelivat suomalaisuuden lipun-kantajat, jotka ryhtyivät 1800-luvun nationalismin koitteessa luomaan ja tuomaan kansalle yleiskieltä, jota kaikki puhuisivat ja ymmärtäisivät.Sitä varten tarvittiin kattava koululaitos. "

RJK: Suomalaiset oppivat silloin noin viikossa auttavasti ymmärtämään suomen toista murretta, kun ne "menivät koodilla"...

" Varhainen lähtökohta oli 1500-luvun Turku. Turun seutu oli Varsinais-Suomea. Ainoat itseään suomalaisina pitäneet ihmiset asuivat siellä. Muualla oltiin vaikkapa savolaisia tai hämäläisiä. "

RJK: EI SE KANSAN NIMI RATKAISE. SIITÄKIN VOIDAAN OMIENKIN KESKEN TAPELLA IKUIESTI...

" – Kaikki oppineet vaikuttivat Turussa, ja kaikki papit koulutettiin Turussa. Siksi suomea alettiin kirjoittaa 500 vuotta sitten nimenomaan siellä, Janne Saarikivi muistuttaa.

– Sitä suomea tavalliset ihmiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet. Siksi myöhemmin tuli tarve mukauttaa kieltä.

Itäiset vaikutteet pääsivät kielen luomisessa niskan päälle 1800-luvun kansallishuu-massa. Se oli mitä suurimmassa määrin Kalevala -buumin ja karjalaisen kansanrunouden ihannoinnin ansiota.

Eturintamassa uuden suomen asiaa ajoivat tunnettu Elias Lönnrot, vähemmän tunnettu Daniel Europaeus ja vähän tunnettu Wolmar Schildt. Hän oli jyväskyläläinen suomalaisuusmies, jonka missiona oli saada maahan suomenkielinen oppikoulu.

Sitten oli juvalainen Carl Axel Gottlund, kirjailija ja Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori.

– Gottlund kannatti kirjakielen kehittämisessä itämurteita, erityisesti savoa,ja oli sikäli radikaali anarkisti, että hänen mielestään kieltä olisi pitänyt kirjoittaa niin kuin sitä puhuttiin. Hän jäi kuitenkin tappiolle, Saarikivi toteaa.

– Lopulta yleiskielestä tuli tarkasti modifioitu kirjakieli, kombinaatio, joka ei ole kenenkään äidinkieli. Se on meille kaikille vieras kieli.

Saarikiven mukaan kyse on samankaltaisesta poliittisesta rakennelmasta kuin suomalaisuuden määrittelyssä. "

RJK: Ihan vapaasti, kunhan meni läpi...

" – Suomen nykyinen väestö on historiallista sattumaa. Olemme sattumalta samassa maassa asuva kokoelma itämerensuomalaisia kieliä puhuvia heimoja. Esimerkiksi karjalaisia ja inkeriläisiä tähän väestöön ei lueta. Siinäkin on kyse politiikasta. Näin on vain päätetty. "

RJK: Kyllä inkerinsuomalsiet luetaan etnisesti suomalaisiin. Vienankarjalaisetkin luettaisiin,elleivät he olisi ortodokseja.Venäjällä suomalaisen ja karjalaisen /inkerikon ero katsotaan (perinteisestä) uskonnosta.

" Toki tilkkutäkkimäisestä väestöstä voi aikojen saatossa muodostua kansa tai ainakin kansakunta.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump puhuu The American peoples-ta, vaikka valtava valtio on vain 240 vuotta sitten syntynyt satojen vähemmistöjen mosaiikki. "

RJK: Tuo on Donaldin retorikkaa. Lainsäädännössä se on "nation". ja "Liittovaltion" on "National".

" Pienemmässä mitassa sama pätee nykyiseen Ruotsiin.

Entisestä Ruotsista alkoi 1100-luvulta lähtien muuttaa ”siirtolaisia” Itämeren tälle puolelle. Ruotsalaisasutus levisi saaristoihin ja rannikolle. Sinne se myös jäi. Pari sataa vuotta myöhemmin Suomen rannikkoseudut olivat jo lähes täysin ruotsalaistuneita.

Sisämaassa syntyi puolestaan 1500-luvulla muuttopaineita pohjoiseen ja itään. Väestöä matkusti lähinnä vesitse asuttamaan erämaita Pohjois-Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Jo tuolloin liikkeellä oli myös Ruotsin kautta maahan saapuneita romaneja.

Käsky koko maan asuttuna pitämisestä kävi kuningas Kustaa Vaasalta. Hallitsija himoitsi verotuloja ja maata sekä halusi rautaa rajoille. Samalla piti pönkittää kuninkaan valtaa ja juurruttaa uutta luterilaista uskoa rahvaaseen.

Todellisen kasvupiikin asukaslukuun toivat Venäjän vallan alla 1830-luvulla alkaneet lapsentekotalkoot. Perheiden kasvu johtui maatalouden kehittymisestä ja uusien tilojen sekä torppien perustamisesta. Eniten lapsia syntyi kuitenkin mäkitupalaisille ja muille tilattomille.

Syöjien lisääntyminen ja syötävän väheneminen johtivat 1860-luvulla suuriin nälkä-vuosiin. Huonot viljasadot pakottivat nälkäiset ihmiset liikkeelle, mikä levitti kurjuutta ja tartuntatauteja. Tauteihin menehtyi arviolta 270 000 suomalaista. "

RJK: Suomi ei ottanut polittista syistä tsaarinvallan ruokatukea vastaan, vaikka sellaisen siirtely oli tsaarinvallan ydinosaamista,ja pitipaljon suurempaa osaa maata viljeltynä kuin ilman sitä olisi ollut mahdollista sekä arojen kuivuusalueilla että havumetsävyöhykkeen hallamailla. Näissä oli huonot vuodet vuoronperään.

" Moni lähti hakemaan työtä ja leipää valtameren takaa. Toisaalta Suomeen myös muutti venäläisiä, juutalaisia, tataareja ja enemmän tai vähemmän varakkaita yrittäjiä sekä idästä että lännestä. Tilkkutäkistä tuli entistäkin kirjavampi.

Monenkirjavaa väkeä meni, tuli ja jäi maahan myös 1900-luvun alkupuolella. Ensim-mäisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli jopa enemmän ulkomaalaisia kuin Ruotsissa.

Pelkästään muutamana maaliskuisena yönä 1921 Suomeen käveli Kronstadtista tuhansia neuvostomatruuseja perheineen. Seuraavana talvena Itä-Karjalan kansannousua seurasi vielä suurempi pakolaisaalto.

Jatkosodan lopulla Suomessa oli lähes 100 000 ulkomaalaista, mutta raskaiden rauhanehtojen jälkeen kaikki oli toisin.Kovia kokenut kansakunta keskittyi karjalaisen siirtoväen asuttamiseen ja maan jälleenrakentamiseen. Suomi yritti yhtenäistyä ja käpertyi samalla sisäänpäin. Kotiliesi lämmitti.

1970-luvulla Suomi otti sentään vastaan pieniä ryhmiä Chilen ja Vietnamin pakolai-sia, mutta muuten rajoilla oli hiljaista. Väkeä virtasi lähes yksinomaan toiseen suuntaan: Suomesta Ruotsiin.

Näiden aikojen maahanmuuton ensimmäinen aalto koettiin vuonna 1990, kun soma-lipakolaisia saapui maahan.Toinen koitti syksyllä 2015. Tuona vuonna Suomen rajan ylitti noin 32 500 tulijaa.

Nyt Suomi on koko lailla toinen maa kuin valtiollisen itsenäisyyden alussa vuonna 1917. Myös väestön rakenne on muuttunut ja asukasluku kasvanut. Sata vuotta sitten meitä oli vain 3,1 miljoonaa. "

RJK: Saarikiven aivopieru voidaan tulkita kahdella tavalla:

a) Suomessa oli TÄYSIN TYHJÄÄ ainakin just ennen ajanlaskun alkua, tai sitten

b) Suomessa puhuttiin sittemmin hävinneitä, nykytieteelle tuntemattomia kieliä, ja vain niitä.

Jälkimmäisessä tapauksessa pitäisi löytyä sanoja ja paikannimiä, jotka ovat täysin tuntemattomista kielistä, mm. paikannimiä. Sellaisia Koivulehdon-Saarikiven koulu-kunta ei ole pystynyt kopvasta yrityksestä huolimatta pososittamaan. Eikä tietenkään olisi mikään IHME vaikka sellaisia olisikin!

Esimerkiksi sellaiset nimet kuin Saimaa, Imatra, Akaa ja Päijänne ovat selvääkin selvempää balttia. Myös Koli voi olla vasakirveskieltä ja tarkoittaa vaikka kalliota. Liettuan kalnas tarkoittaa "kohollaan olevaa".

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-ves...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/suomen-saamelaisista-pa...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomen-pan-germanisti-a...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-p...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/saamelaisten-historia-n...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-kielen-pyha-merk...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/suomen-kielihistoriasta

Jänis on kuuria/preussia, ilves liiviä, saari ja saarni viroa...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/suomen-paleoeurooppalai...

***

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008589558.html

26-vuotias Maria Vilhelmiina Flink on yksi kokoelmassa nimetyistä kuvattavista. Museovirasto osti Gustaf Retziuksen kokoelman ruotsalaiselta keräilijältä.

26-vuotias Maria Vilhelmiina Flink on yksi kokoelmassa nimetyistä kuvattavista. Museovirasto osti Gustaf Retziuksen kokoelman ruotsalaiselta keräilijältä.
 

Alempaa rotua

Ruotsalainen tiedemies Gustaf Retzius pyrki osoittamaan suomalaisten aseman muiden kansojen joukossa hämäläistä maalaisväestöä valokuvaamalla ja heidän kallojaan mittaamalla. Nyt Museovirasto laittaa kiistellyn tutkijan valokuvakokoelmat kenen tahansa nähtäviksi.

12:56 | Päivitetty 13:03
 

26-vuotiaalla Maria Vilhelmina Flinkillä on valokuvassa hämmästyttävä katse. Silmät ovat aivan auki ja niissä on merkillinen kiilto. Pupillit ovat terävät, iirikset vaaleat.

Saattaa katseen poikkeuksellinen teho olla heijastustakin.

Kuva joka tapauksessa pysäyttää. Se on otettu vuonna 1873 Tammelassa Hämeessä, ja sen tarkoitus ei ole olla taiteellinen.

Sen avulla pyrittiin osoittamaan, että suomalaiset todella olivat ruotsalaisia alempaa rotua.

Kuvan ottaja on tukholmalainen Gustaf Retzius, joka oli elinaikanaan yksi Ruotsin rikkaimmista miehistä. Hänen vaimonsa Anna Hierta-Retzius oli iltapäivälehti Aftonbladetin perustajan tytär ja perijä, ja joitain vuosia Gustaf Retzius toimi lehden päätoimittajana.

Kameran taka- ja etupuolella Tammelassa kohtasivatkin valta ja vallattomuus. Ret-ziuksen kuvaamat hämäläiset olivat tavallisia maaseudun asukkaita. Kameraan he suhtautuivat arasti ja vastentahtoisestikin.

Retzius taas oli professorisuvun kasvatti, joka piti tieteen tekemistä kohtalonaan. Muutamia vuosia Suomen-reissun jälkeen hän aloitti työnsä maineikkaan Karoliini-sen instituutin professorina. Jo ennen matkaa hän oli väitellyt lääketieteen tohtoriksi ja jo hankkinut mainetta tiedemiehenä.

Ihmiskunnan valiojoukkoa, voisi sanoa.

Myös tieteellinen riippumattomuus oli turvattu: Retziuksella oli varaa rahoittaa tutkimukset itse.

Kuvia koristavat viirut johtuvat halkeamista emulsiossa. Osassa kuvista emulsioon oli raaputettu myös kuvattavan nimi ja muita tietoja.

Kuvia koristavat viirut johtuvat halkeamista emulsiossa. Osassa kuvista emulsioon oli raaputettu myös kuvattavan nimi ja muita tietoja.

Nyt Museovirasto on ostanut alkuperäiset lasilevyt ruotsalaiskeräillijältä. Valokuvia katsellessa niiden elinvoima yllättää. Kuvat ovat kuin muotokuvia puolentoista vuosisadan takaa, vaikka aika tuntuu niissä pysähtyneen. Tarkimmissa kuvissa näkyvät kuvattavan ihohuokosetkin.

Museoviraston kuvakokoelmista vastaava yli-intendentti Ismo Malinen pitää kokoelmaa merkittävänä.

”Eihän tuon laajuista kokoelmaa noin varhaisen ajan tavallisista suomalaisista ihmisistä juuri muita ole”, hän sanoo. ”Retzius on onnistunut tallentamaan myös kuvattavat teknisesti hyvin. Ne ovat myös yllättävän hyvin säilyneitä.”

Varhaisessa valokuvauksessa lasilevylle levitettiin valoherkkää emulsiota. Ajan kuluessa emulsiokerrokseen on tullut pieniä halkeamia, ja näyttää melkein siltä kuin kuvattava katselisi tulevaisuuteen rikkinäisen lasin takaa.

Emulsioon on raaputettu myös monien kuvattavien nimet.

Miltä sitten mahtoi tuntua Maria Flinkistä hänen tapittaessaan kohti ruotsalaistutkijan linssiä? Varmaan aika kiusalliselta.Suomen ensimmäinen valokuva oli otettu Turussa vain kolmisenkymmentä vuotta aikaisemmin, ja sen jälkeen valokuvaus oli yleistynyt lähinnä kaupungeissa.

Suurin osa Retziuksen kuvaamista maalaisista ei luultavasti ollut koskaan ennen nähnyt kameraa.

Ilmeet ovatkin kuvaustilanteessa vakavat. Valokuvaus oli vielä seuraavallakin vuosi-sadalla juhlava tapahtuma,suljinaika oli pitkä, eikä tunteita näytetty edes hääkuvissa.

Kuvassa nimeämättä jäänyt suomalaismies. Retziuksen apuna tutkimusmatkalla oli suomalainen ylioppilas Ernst Adolf Solin, joka myös avusti valokuvauksissa.

Kuvassa nimeämättä jäänyt suomalaismies. Retziuksen apuna tutkimusmatkalla oli suomalainen ylioppilas Ernst Adolf Solin, joka myös avusti valokuvauksissa.

Osaltaan tilanteen väkinäisyyttä lisäsivät tutkijoiden omituiset kallonmittauspuuhat. Valokuvien ohella Retzius pyrki osoittamaan suomalaisten ruotsalaisia alhaisemman aseman ihmispääkallon mittasuhteita vertaamalla. Kaikkiaan mittauksia tehtiin ihmisten kehosta yli 50 paikasta, joista noin puolet oli pään alueella.

Eräässä tutkimusryhmästä säilyneessä kuvassa nuori nainen on asetettu istumaan keskelle pihaa tuolille. Toinen tutkijoista mittaa kalloa, toinen tekee muistiinpanoja. Muut mitattavat odottavat rivissä vuoroaan.

Kameraa kohti kääntyneen pojan ilme on hämillinen.

”Kaikki kuvattavat kuitenkin osallistuivat tutkimuksiin vapaaehtoisesti. Ei heitä pakotettu”, Malinen sanoo.

Retziuksen tutkimuslähtökohdat ovat nykypäivästä katsottuna rasistisia, mutta aikanaan hän edusti valtavirtaa tieteellisessä ajattelussa. Myöhemmin erilaiset rotuteoriat on moneen kertaan osoitettu virheellisiksi.

 

Retziuksen tutkimuslähtökohdat ovat nykypäivästä katsottuna rasistisia, mutta aika-naan hän edusti valtavirtaa tieteellisessä ajattelussa.Myöhemmin erilaiset rotuteoriat on moneen kertaan osoitettu virheellisiksi.

Katsotaanpa sitten Gustaf Retziuksesta itsestään otettua kuvaa.

Olemus on arvokas ja varma. Katse itsetietoinen.

Ilme ehkä hieman ylimielinen.

Eikä se ihme olekaan.Sen aikaisen ajattelutavan mukaan ruotsalaiset olivat germaa- nista rotua, puhtaimpia arjalaisia, lajinsa parhaita edustajia. Ero suomalaisiin oli kiistatonta, ja tuon eron Retzius halusi mittauksillaan varmentaa.

Tällä hetkellä asetelma kuulostaa toki rasistiselta, mutta 1800-luvun lopulla se oli valtavirtaa tieteellisessä ajattelussa.

”Se oli normitiedettä, hän käytti suhteellisen yleisesti hyväksyttyjä tieteellisiä teorioita”, yli-intendentti Malinen toteaa.

Kuvassa on mahdollisesti 18-vuotias August Hermansson Messukylästä.

Kuvassa on mahdollisesti 18-vuotias August Hermansson Messukylästä.

Valokuvaamisen ja kallonmittailun lisäksi Retzius ryhmineen keräsi 80 pääkalloa haudoista Pälkäneeltä ja muutamalta muulta paikkakunnalta. Ne vietiin kokoelmiin Tukholmaan, missä ne ovat olleet näihin päiviin saakka.

Kokoelman suomalaiskallot palautetaan ilmeisesti kotimaahansa tämän kevään aikana. Museoviraston Ruotsista tuoman valokuvakokoelman kaikki 59 kuvaa puolestaan tulevat kenen tahansa katseltaviksi finna-sivustolle lähikuukausina.

Lopulta Retzius teki maineikkaan uran tiedemiehenä. Hän teki merkittävää työtä neuroanatomian ja neurofysiologian aloilla, ja häneltä julkaistiin yli 300 tieteellistä artikkelia muun muassa anatomiasta ja alkion kehityksestä.

Oli hän monta kertaa ehdolla Nobel-palkinnon saajaksikin.

Ihmisten kallojen sisältö kiehtoi Retziusta loppuun saakka. Hänen ystävänsä lahjoit-tivat aivojaan tiedemiehen tutkittavaksi, ja hän oli erityisen kiinnostunut nerokkaiksi miellettyjen ihmisten aivoista.

Sellaisina hän piti omiaankin. Kun Retzius kuoli vuonna 1919, hänen patologiystä- vänsä poisti tiedemiehen aivot perheen ruokapöydällä. Vaimo puolestaan valvoi vieressä, että aivot säilöttiin hänen miehensä omien metodien mukaisesti.

 

Monissa kuvissa ihmiset ovat varautuneen oloisia. Maaseudulla valokuvaus oli tuohon aikaan erittäin harvinaista ja kuvausprosessi hidas.

 

 

Monissa kuvissa ihmiset ovat varautuneen oloisia. Maaseudulla valokuvaus oli tuohon aikaan erittäin harvinaista ja kuvausprosessi hidas.

Retzius ei koskaan pystynyt osoittamaan oikeaksi oletustaan suomalaisten ”mongoli-sesta” alkuperästä, ja nykyään hänen nimensä on juuri noiden tutkimusten takia osin tahraantunut. Ruotsin antropologian ja maantieteen seura jakoi hänen mukaansa nimettyä palkintoa yli sadan vuoden ajan, mutta sen jakaminen lopetettiin Dagens Nyheterin laajan artikkelin ilmestyttyä vuonna 2015.

Juttu käsitteli Retziuksen ja hänen isänsä keräämää kallokokoelmaa, ja se aiheutti pienimuotoisen skandaalin. Samaa perua ovat suomalaisten nyt toteutuvat vaatimukset haudoista vietyjen pääkallojen palauttamisesta.

Kallojen,joiden sisällä ovat aikoinaan olleet aivan ruotsalaisten aivojen veroiset aivot.

Kuvattavat näyttävät suhteellisen hyvävoimaisilta. Suurista nälkävuosista ei tutkimusmatkan aikana ollut ehtinyt kulua kuin joitakin vuosia.

Kuvattavat näyttävät suhteellisen hyvävoimaisilta. Suurista nälkävuosista ei tutkimusmatkan aikana ollut ehtinyt kulua kuin joitakin vuosia.

Myös muut rotuteoriat on sittemmin hylätty virheellisenä.Sen sijaan älykkyystutkimus alkaa taas olla muotia.

Erityisiä älykkyysgeenejä etsittiin pitkään turhaan, mutta viime vuosikymmenen aikana tutkimuskeinot ovat kehittyneet niin, että ainakin osa älykkyysosamäärän geneettisestä pohjasta on tutkijoiden väitteiden mukaan saatu tunnistettua.

Tällä hetkellä maailmasta löytyy jo hedelmöityshoitoihin erikoistuneita yrityksiä, jotka lupaavat riittävästi maksavalle asiakkaille ”älykästä spermaa”.

Yli-intendentin se laittaa mietteliääksi.

”Vähän ristiriitaisia tunteita tuo herättää,ja vähän huolestuttaviakin. Ihmisten luokitte- lu joidenkin ominaisuuksien perusteella on aina vaarallista. Kun nyt tiedetään, mihin rotuteoriat ovat pahimmillaan johtaneet.” Joskus tulevaisuudessa sitten nähdään, kuinka oikeaan tämän ajan tutkijat osuvat. "

***

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000008872772.htmlScreenshot%202022-07-01%20at%2013-27-49%

Kieli ei tee meistä suomalaisia.
Ei myöskään kulttuuri
eikä geenit.
Mikä sitten?

Janne Saarikivi, teksti

Jukka Pylväs, kuvitus ja animaatiot

Kommentit

Ladataan...