Leninismiä ja anarkismia yhdistää pyrkimys luokattomaan yhteiskuntaan,vieläpä niin, että kehitys kulkee sellaista kohti vääjäämättömästi. (Luokattoman yhteiskunnan ei tarvitse tarkoittaa "tasapäist(etty)ä" yhteiskuntaa. Sellainen ei sitä paitsi olekaan il- man valtiota mahdollista, minkä muuten jo tasapäistämistä kannattanut Rousseaukin pisti merkille.)

Edelleen näitä yhdistää teoreettisesti valtion ja luokkayhteiskunnan tiivis yhteen-kytkentä siten, että toista ei voi olla kovin pitkään ilman toista. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten nuo käsitteet määritellään.

Keskeinen poliittinen erimielisyys koskee sitä, kumpi pitää hävittää ensin. Anarkis- tien mukaan se on valtio, leninistien mukaan taas luokkajako; leninistit pitävät kuiten- kin luokkayhteiskuntaa erilsisine historiallisesti vaihtuvine valtiomuotoineen välttä-mättömänä kehitysvaiheena (ainakin osassa maailmaa), anarkistit saattavat pitää sitä myös "syntiinlankeemuksena"...

Käännän Sovjetskajan artikkelin suomeksi.-

The
following article is from The Great Soviet Encyclopedia (1979).

Anarchism

a petit bourgeois social and political current hostile to proletarian scientific socialism. Its basic idea is the rejection of all state power and the doctrine of the totally unlimited freedom of each individual person.

Anarkismi

- pikkuporvarillinen tieteelliselle sosialimille vihamielinen sosiaalinen ja poliittinen virtaus. Sen perusidea on valtiovallan hylkääminen ja oppi kunkin yksilön täysin rajoittamattomasta vapaudesta.

Anarchism regards any state (even a state that is implementing the dictatorship of the proletariat) as the primal cause of all social injustices and proposes to abolish the state as a first step toward creating a new society. Thus, anarchists reject all authority (not only state authority), reject social discipline and the necessity of the minority’s submission to the majority, and oppose the political struggle of the working class and the organization of workers into a political party.

Anarkismi tarkastelee mitä tahansa valtiota (myös proletariaatin diktatuuria ilmentä- vää valtiota) sosiaalisten epäoikeudenmukaisuuksien ensisijaisena syynä ja se esit- tää valtion hävittäsen olevan ensimmäinen askel kohti uuden yhteiskunnan luomista. Noin ollen anarhistit hylkäävät kaiken vallan (ja auktorteetin, eivät vain valtiovaltaa), sosiaalisen kurin ja vähemmistön kuuliaisuuden enemmistölle ja vastustavat työväen luokan poliittista taistelua ja työväenluokan järjestäytymistä poliittiseksi puolueeksi.

With respect to the state,V.I.Lenin indicated three basic distinctions between Marxism and anarchism:

Suhteessa valtioon V.I.Lenin osoitti kolme peruseroa marxismin ja anarkismin välillä:

(1) Marxists, “. . . while setting as their goal the complete abolition of the state, recog- nize that this goal can be achieved only after the elimination of classes by the socia- list revolution,as the result of the establishment of socialism,which would lead to the withering away of the state”;anarchists “... want the complete abolition of the state overnight, without understanding the conditions under which this is possible”;

(1) Marxistit ...asettaen päämääräkseen valtion täyden lakkauttamisen tunnustavat, että tämä päämäärä voidaan saavuttaa vasta sosilaistisen vallankumouksen suorit- taman luokkarakenteen eliminoimisen jälkeen sosialimin vakkiintumisen seurauk- sena, minkä tulisi johtaa valtion kuihtumiseen.

(2) Marxists “. . . consider it necessary that the proletariat, in winning political power, completely destroy the old state machinery and replace it with a new one.”; “anarchists . . . reject the use of state authority by the revolutionary proletariat and its revolutionary dictatorship”;

(2) Marxistit ... pitävät välttämättömänä, että proletariaatti voittaessaan hävittää van- han valtiokoneiston täysin ja korvaa sen kokonaan uudella... "; "anarkistit hylkäävät vallankumouksellisen proletariaatin valtiovallan ja sen vallankumouksellisen diktatuurin.

(3) Marxists “… demand the preparation of the proletariat for the revolution through the utilization of the contemporary state; anarchists reject this”.

(3) Marxistit ... vaativat proletariaatin valmist/autumista/elua vallankumousta varten nykyistä valtiokoneistoa hyödyntäen, anarkistit kieltäytyvät tästä.

Anarchism proclaims as its ultimate goal a free federation of small, autonomous associations of producers; thus, anarchists preach a crude, primitive leveling.

Anarkismi julistaa lopullisena päämääränään olevan tuottajien pienten automnomisten yhteenliittymien vapaa liitto (federaarrtio).

Along with the petite bourgeoisie, the social base of anarchism includes the declasse elements,the Lumpenproletariat. At the same time,through determined criticism of the defects of bourgeois society, as well as of the reformism and conciliationism waged by some of its representatives, anarchism attracts a certain stratum of participants of the revolutionary movement. Anarchism played a well-known role in stimulating pro- test among the working masses against exploitation.However, with the development of the workers’ movement,anarchism,which led workers along the wrong path, began objectively to obstruct the proletariat’s class struggle against the bourgeoisie.

Pikkuporvariston ohella anarkismin sosiaaliseen pohjaan kuuluvat luokien ulkopuo- liset ainekset, ryysyköyhälistö.Samaan aikaan porvarillisen yhteiskunnan vikojen ja reformismin ja luokkasovinnon arvostelun kannalta joidenkuiden edustajiensa tahol- ta anarkismi vetää puoleensa tiettyä vallankumouksellisen liikkeen kerrostumaa.

Anarkismilla on ollut hyvin tunnettu rooli protestin nostattamisessa työtätekevien joukkojen keskuudessa riistoa vastaan. Kuitenkin työväenliikkeen kehityksen myötä anar¨kismi, joka johti työläisiä väärälle polulle, alkoi objektiivisesti jarruttaa proletariaatin luokkataistelua porvaristoa vastaan.

Anarchism took shape between the 1840’s and 1870’s. It became most widespread in countries where the proportion of petite bourgeoisie was high - Spain, Portugal, Italy, Switzerland, France, Russia, Austria, the Netherlands,and certain Latin Ameri- can countries. The term itself was introduced by P.J.Proudhon,but the sources of anarchism’s ideas can be traced back to the 17th - 18th centuries (William Godwin and others). The main ideologists of anarchism at different stages of its development were Max Stirner (Germany); Mikhail Aleksandrovich Bakunin and Petr Alekseyevich Kropotkin (Russia); and Pierre Joseph Proudhon and J. Grave (France).
images?q=tbn:ANd9GcRHzyd2H1QUOJPFZtuMjqI

Joseph Pierre proudhon (1809 - 1965)

Anarkismi muodostui vuosien 1840 ja 1870 välisenä aikana. Se levisi laajimmalle maissa, joissa pikkuporvariston määrä oli suuri - Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Sveitsissä,Ranskassa,Itävllassa,Hollannissa ja tietyissä latinalaisen Amerikan mais- sa. Itse termin esitti P.J.Proudhon,mutta anarkismin ideoiden juuret palutuvat 17.- 18. vuoisadoille (W. Goodwin ym.). Anarkismin pääideologeja sen eri kehitysvaiheissa olivat Max Stirner (Saksa), Mihail Aleksandrovitsh Bakunin ja A. Kropotkin (Venäjä) sekä P. J. Proudhon ja  J. Grave (Ranska).

K.Marx and F.Engels exposed the theoretical flimsiness and social nature of anar- chism. In the First International, they struggled persistently against Proudhonism, whose advocates sought to perpetuate the small, splintered system of production.

K.Marx ja F. Engels osoittaivat anarkismin teoreettisen hataruuden ja sosiaalisen luonteen. Ensimmäisessä internationallissa he taistelivat hellittämättömästi proudho-nismia vastaan, jonka edustajat halusivat ikuistaa pienimuotoisen, hajanaisen tuotantosysteemin.


Mihail bakunin (1814 - 1876) n. v. 1860.


After it was destroyed,they struggled against Bakunin and his followers (the dissident International Alliance of Social Democrats, created in 1868), who reduced revolution to “spontaneous action” - that is, the spontaneous rebellion of the masses, primarily the déclassé elements and peasantry. In 1872, the Hague Congress of the First Inter-national expelled the anarchist leaders Bakunin and James Guillaume from the Inter-national.That same year,the Bakuninists created the so-called Anarchist International which survived until 1878.

Kun se oli voitettu, he taistelivat bakuninia ja tämän seuraajia vastaan (v.1868 perus- tettu toisinajattelevien (-va?) Sosialidemokraattien kansainväinen liitto), joka palautti vallankumouksen "joukkojen - eli pääasiassa luokkienulkoisten ainesten ja talonpoi- kaiston - spontaaniin toimintaan". Vuonna 1972 Ensimmäisen internationaalin Haagin kongressi erotti anarkistijohtajat Bakuninin ja James Guillaumen. Samana vuonna bakunininstit perustivat Anarkistisen internationalli, joka toimi vuoteen 1878.

In 1873, the General Council of the International resolved that all organizations which refused to recognize the common decisions of the Hague Congress would not be considered members of the International; in essence this meant the expulsion of the Bakuninists from its ranks.

Vuonna 1873 Internationaalin yleiskokous päätti, että kaikki organisaatiot, jotka kiel- täytyivät tunnustamasta Haagin kongressin päätöksiä, katsotaan Internationaaliin kuulumattomiksi.

In the second half of the 19th century,anarchists seriously harmed the socialist move- ment with their tactic of “direct action” (terrorist acts and sabotage) and opposition to political struggle and the proletariat’s political party. Anarchists attempted to disorga- nize the work of the Second International,which expelled them from its ranks in 1891. At the end of the 19th century,anarchism provided the source for anarchosyndicalism, which attained its greatest influence at the start of the 20th century. The dissatisfac- tion of the working class with the opportunistic policies of Social Democratic leaders aided the spread of anarchist moods even among a portion of the working class engaged in large-scale industry. During these years, the works of V. I. Lenin, directed against anarchistic and right-wing opportunistic dis- tortions of proletarian theory and tactics,were extremely important in the ideological struggle against anarchism.

1800-luvun toisella puoliskolla avnarkistit vahingoittivat vakavasti sosialistista liikettä "suoran toiminnan" taktiikallaan (terroritoimet ja sabotaasi) ja oppositioasenteellaan suhteessa poliittiseen taisteluun ja proletaariseen puolueeseen. Anarkisti yrittivät ha- jottaa Toisen Internationaalin työn, joka oli erottanut heidät jäsenyydestään 1891. 19. vuosisadan loppuun tultaessa anarkismi toimi anarkosyndikalismin lähteenä, jonka vaikutus oli suurimmillaan 1900-luvin alussa. Työläisjoukkojen tyytymättömyys sosi- alidemokraattisten johtajien opportunistisiin politiikkoihin edesauttoi ja levitti anarkis- tisia mielialoja myös jonkin osan suuteollisuuden työntekijöitä keskuuteen. Näinä vuosina V.I. Leninin anarkistisia ja oikeistolaisia poikkeamia porletaarisesta teoriasta ja taktiikasta vastaan suunnatut työt olivat äärimmäisen tärkeitä anarkismin vastaisessa ideologisessa taistelussa.

Peter Kropotkin.jpg

Pitr Kropotkin (1852 - 1921) palasi Venäjälle helmikuun vallankumouksen jälkeen. Stalin sulki kotimuseon lesken kuoleman jälkeen 1838.

During World War I (1914–18), many anarchist leaders (Gustave Hervé, P. A. Kropot- kin, and others) maintained a chauvinistic position in direct contradiction to the antimilitarist doctrines which they had advanced earlier.

I maailmasodan aikana monet anarkistijohtajat (Gustave Hervé ja P.A. Kropotkin  ja muut) omaksuivat aikaisemmin edistämiinsäsodanvastaisiin oppiehin nähden nähden suoraan vastakkaisen shovinistisen asennoitumisen.

[ Esimerkki: Hervé, Gustave

Born Jan. 2, 1871, in Brest; died Oct. 25, 1944, in Paris. French political figure.

Hervé led the “ultraleft” antimilitarist faction in the French Socialist Party (founded 1902) and, later, in the French Section of the Workers’ International (SFIO; founded 1905). In 1906 he became the editor of the newspaper La Guerre sociale, in which he advocated a program of antimilitarist struggle. At the Stuttgart Congress of the Second International (1907),Hervé put forth the idea that the proper response to any war,regardless of its character,should be rebellion and a refusal to be drafted. V. I. Lenin sharply criticized the “semi-anarchistic absurdities” of Hervéism.

On the eve of World War I, Hervé’s views took on a rightist coloration, and in 1914 he became an open advocate of bourgeois chauvinism. He published chauvinist propaganda in his newspaper,which he re- named La Victoire in 1916. In 1916 he was expelled from the SFIO. Hervé was a supporter of national socialism in the 1930’s and called for an alliance of France with fascist Germany. In 1940 Hervé campaigned for the transfer of power to H. P. Pétain.
images?q=tbn:ANd9GcRxGHjtFOuvgmFk9rM3NYS

Gustave Hervé (1871 - 1944), Ranskan fasistisoitunut anarkistijohtaja  (1902 - 1916)

Alun perin kaikkien imperialsiten sotien muttamista kansasodiksi ajanut Ranskan anarkistien johtaja Gus- tave Hervé kääntyi i maailmansodan aikana 1916 jyrjkäksi shovinistiksi, ja hänet erotettiin myös anarkis- teista. Hän kannatti 1930-luvulla fasismia, ja 1940 vallansiirtoa Pétainille. Hän piti ilmeisesti joidenkuiden komentajien kuten Ernst Röhmin armeijan puolelta aseistamia porvari(kansalais)kaatejakin "kansansotana"... ]

After the October Revolution, anarchism in the Soviet Republic lost its class basis; it degenerated into a counterrevolutionary current and was liquidated in the 1920’s. During the upsurge in the revolutionary struggle of the working class, anarchism also deteriorated in other countries.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen anarkismi menetti Neuvosto-Venäjällä luokka-pohjansa ja taantui vastavallankumoukselliseksi virtaukseksi, joka hävitetttiin 20- luvulla. Työväenluokan taistelun vallankmouksellisessa aallossa anarkismi heikkeni myös maissa (ainakin suhteellisesti, RK).

The
only country in which anarchism continued to exert perceptible influence was Spain, where in 1926 an anarchist political organization, the Federation of Anarchists of Iberia (FAI), was established. During the National Revolutionary War in Spain of 1936–39 (Spanish Civil War), some anarchists and their leaders (Buenaventura Dur- ruti and others) entered into organized struggle against fascism. Other leaders rejec- ted the necessity of revolutionary discipline during the war. They withdrew certain units from the fronts, arranged rowdy disturbances and provocations in the rear,and demanded “immediate revolution” and “libertarian communism” (that is, communism free from state power).These actions weakened the Spanish Republic.

Ainoa maa, jossa anarkismilla säilyi huomattava vaikutus,oli Espanja,jossa 1926 pe- rustettiin anarkistinen järjestö Iberian anarkistien liitto. Espanjan kansallisen vallan- kumouksellisen sodan aikana 1936-39 (Espanjan sisällissota) jotkut anarkistit ja hei- dän johtajansa (Buenaventura Durruti ym.) astuivat johdettuun sotaan fasismia vas- taan. Jotkut muut johtajat taas kieltäytyivät vallankumouksellisesta kurista sodassa-(kin):he vetivät tiettyjä joukkoja rintamalta,järjestivät rähinöitä ja provokaatioita selus- tassa (takalinjoilla) ja vaativat "välitöntä vallankumousta" ja (valtiovallasta vapaata) "libertaarista kommunismia". Nuo toimet heikensivät Espanjan tasavaltaa.


[ Anarkistikomentaja Durruti, Buenaventura

Born in 1896; died Nov. 20, 1936. Prominent in the Spanish workers’ movement. Metalworker.

After 1920, Durruti became a prominent leader of the Spanish anarchists, directing their fighting organization. He was very popular among the workers. Durruti was sen- tenced to death on numerous occasions. On July 19-20,1936, Durruti was instrumen- tal in routing the fascist revolt in Barcelona and then commanded one of the columns on the Aragon front. In the first months of the civil war of 1936-39, Durruti led the revo- lutionary elements of the anarcho-syndicalists and supported the unity of the workers’ movement and the creation of a regular army. In November 1936 he participated in the defense of Madrid as the commander of the column of Catalonian anarchists. He was treacherously murdered from behind while positioning his column on the Madrid front.

Kuolemasta Madridin piirityksessä on kolme teoriaa: salamurhaaja omien suunnalta, vahingonlaukaus tai helvetin kaukaa osunut fasistien tarkka-ampuja (jollaisen uhriksi joutui mm. Moshe Dayan Syyriassa)]


Buenaventura Durruti vuonna 1936.

Buenventura Durruti (1896 - 1936), Espanjan sisällissodan anarkistijohtaja. Toistaiseksi varmaan menestynein anarkistijohtaja.

[HM: Venäläisten pääintressi Espanjassa oli vakoilla saksan uudet, viime kädessä NL:a vastaan räätälöidyt panssarivaunut ja lentokoneet,jossa se onnistui täydellises- ti, koska Saksa niillä tyhmyyttään ja turha-maisuuttaan pullisteli. Tasavaltalaisten panssarijoukkoja komensi (insinööri)kenraali Dmitri Pavlov, NL:n Korkeimman neu- voston jäsen ja Espanjasta palattuaan T-34-panssarin yleissuunittelija ja päätöksen läpiajaja byrokratiassa. Sttemmin epäonnistunut Länsirintaman ensimmäinen komentaja.]

After World War II (1939–45), anarchists showed some activity only in Spain, Italy, and certain Latin American countries. Congresses of anarchists held periodically in France since the war have been extremely small. The émigré organization of the FAI has played the leading role; only isolated individuals from Italy, Argentina, and other countries where there are small groups of adherents of anarchism have participated in the congresses. However, the attraction of ever-wider strata of the population (in particular, student youth) to the anticapitalist struggle of the 1960’s has been accompanied by a revival of ideas more or less akin to anarchism.

Elements hostile to communism and sometimes outright imperialist agents have tried to exploit this phenomenon.

II maailmansodan (1939-1945) jälkeen anarkistit esiintyivät jossakin määrin aktiivi- sesti Espanjassa,Italiassa ja eräissä latinalaisen Amerikan maissa. Ranskassa mää- rävuosin pidetyt anarkistikongressit ovat sodan jälkeen olleet äärimmäisen pieniä. Emigranttiorganisaatio FAI:lla on ollut johtava rooli. vain yksittäiset henkilöt Italiasta, Argentiinasta ja muualta, missä on pieniä vannoutuneita anarkistiryhmiä ovat otta- neet kongresseihin osaa. Kuitenkin yhä laajemmat (1979, RK) kerrokset, erityisesti opiskelijanuoriso, 60-luvun antikapitalistisessa taistelussa ovat seuranneet lähellä anarkismia olevia oppeja.

Kommunisminvastaiset ainekset ja joskus suoraan imperialimin agentit, ovat yrittäneet hyödyntää tätä ilmiötä. "

HM: Ei menne kauheasti metsään, jos katson Sovjetskajan tarkoittavan "imperialis- min agetilla", joka toimii korkeissa anarkistipiireissä, ainakin alla olevaa herraa:

Noam Chomskyn ajattelu ei kelpaa yhteiskuunnallisen edistyksen ohjenuoraksi

American Anarchist

Noam Chomsky holds court on his political philosophy and its critique of power.

Chomsky on Anarchism by Noam Chomsky

jeanbaptisteparis / ccZ

Noam Chomsky, hölynpölytieteilijä.

Anarchism in Russia Anarchism arose in Russia around 1870. In the 1870’s, up to the formation of Narodnaia Volia (People’s Will), a segment of the Populists was un- der the influence of M.A.Bakunin’s anarchist ideas. The programmatic and tactical lines of the Russian anarchists were formulated by Bakunin in his book Statism and Anarchism (1873). Characteristic features of anarchism in that period were the denial of the necessity for political struggle against the government, the rejection of parlia-mentarism, faith in the socialist “instincts” of the Russian peasantry, faith in the pea- sant commune as the basis of socialism, and the belief in an imminent social revolution in Russia which would allegedly result from a general peasant uprising.

Anarkismi Venäjällä.Anarksimi nousi Venäjällä 1870.1870-luvulla Narodnaja Voljan (Kansan tahto/vapaus,eri asia kuin sellainen "hulina-vapaus",joka on svoboda, HM) syntyyn joukko populisteja sai vaikutteita anarkisti M.A. Bakuninin ajatuksista. Venä- läisten anarkistien ohjelmalliset ja taktiset linjat muotoiltiin hänen kirjassaan Statismi ja Anarkismi (1873).Sen ajan anarkismin ominaispiirteitä olivat hallituksenvastaisen poliittisen taistelun välttämättömyyden kiistäminen, parlamentarismin hylkääminen, taikausko venäläisen talonpoikaiston sosialistisiin "vaistoihin" ja usko lähestyvään/ uhkaavaan yhteiskunnalliseen vallankumoukseen Venäjällä, joka seuraisi yleisestä talonpoikaiskapinasta.

[HM: Poliittisessa voljan käsitteessä yhdistyvät hienolla kollektiivisella tavalla tahto ja vapaus, jotka erottamattomasti kuuluvatkin yhteen; tämän kansantahdon vasta- kohta on esimerkiksi vieras tsaarintahto, ideologisesti sisäistämätön valtion tahto, firman tahto jne.;ongelma oli vastaavanalinen kuin toisen hienon käitteen Brezhnevin "koko kansan valtion" kanssa: tilanne EI OLLUT niiden mukainen! Tämä taas EI tar- koita, että nuos olsivat EPÄTOSIA KÄSITTEITÄ, jotka eivät koskan eivätkä missään voisi toteutua! HM]

Bakunin
persuaded the youth of the deep and inexhaustible revolutionary attitude of the peasant masses, believing that “it required no effort to incite a given village” to re- bellion. Under Bakunin’s influence, a contumacious Bakuninist current developed in the revolutionary Populist movement of the 1870’s. In the 1870’s, anarchism ex- pressed the interests of the petite bourgeoisie and part of the peasantry. “Going to the people” showed the futility of the Russian anarchists’ hopes that the peasantry was ready for revolution. The contradictions inherent in Bakunin’s doctrine were revealed. In the 1870’s,anarchism was able “...to develop with extraordinary luxuriance and re- veal its ultimate incorrectness and unsuitability to serve as the guiding theory for the revolutionary class” (lenin). In the 1880’s, anarchism played essentially no role in the Russian liberation movement.

Bakunin vakuutteli nuorisoa [muuta kuin talonpoikais-? HM] talonpoikasjoukkojen sy- västä ja ehtymättömästä vallankumouksellisesta asenteesta uskoen, että "ei vaatisi suurtakaan vaivaa yllyttää tietty kylä" kapinaan. Bakuninin vaikutuksen alaisena nis- koitteleva bakuninistiliike kehittyi 1870-luvun vallankumoukselliseksi populistiliik-keeksi. 1870-luvulla anarkistit ilmensivät pikkuporvariston ja osan talonpoikaistoa etuja. "Kansan pariin meneminen" osoitti venäläisten anarkistien toiveen heppoi-suutta talonpoikaiston valmiudesta vallankumoukseen. Bakuninin ohjelman sisäiset ristiriidat paljastuivat.1870-luvulla anerkismi kykeni

"... kehittymään ennennäkemättömällä rehevyydellä ja paljastamaan perimmäisen virheellisyytensä ja sopimattomuutensa palvelemaan vallakumouksellisten joukko- jen johtavana teoriana " (Lenin).

1880-luvulla anarkismilla ei ollut enää mitään olennaista roolia Venäjän  vapautusliikkeessä.

At the turn of the 20th century, P. A.Kropotkin emerged as an ideologist of anarchism. His works Anarchy, Its Philosophy,Its Ideal and Anarchy and Its Place in the Socialist Revolution appeared in St. Petersburg in 1906. In 1903 the anarchist journal Khleb i Volia (Bread and Freedom) appeared in Switzerland with Kropotkin’s participation.In Russia anarchist groups formed in Odessa,Ekaterinoslav, Belostok, and elsewhere. During these years anarchism’s social base was the backward strata of the working class and the petite bourgeoisie.

20. vuosisadan taitteessa P.A. Kropotkin nousi anarkismin ideologiksi. Hänen teok- sensa "Anarkia,sen filosofia,sen ihanne" ja "Anarkia ja sen paikka yhteiskunnallises- sa vallankumouksessa" ilmestyivät Pietarissa 1906.V.1903 anarkistinen sanomalehti Hleb i Volja (Läipä ja vapaus) imestyi Sveitsissä Krapotkinin myötävaikutuksella. Näinä vuosina anarkismin sosiaalinen pohja olivat työväenluokan takapajuiset kerrokset ja pikkuporvaristo.

During the Revolution of 1905–07,anarchist organizations appeared in almost all the large industrial centers, especially in southern Russia,and in the fleet. However, their influence was negligible. Lenin, noting the harm of the anarchists’ theoretical views and their tactics for the proletariat, wrote in December 1905: “... We will use . . . every means of ideological struggle in order to ensure that the influence of the anarchists on Russian workers remains as negligible as it has been up to this point”.

Vuosien 1905-07 vallankumouksessa anarkistisia järjestöjä esiintyi lähes kaikissa suurissa teollisuuskeskuksissa erityisesti etelä-Venäjällä ja laivastossa. Kuitenkin niiden vaikutus oli olematon. Pannen merkille anarkistien teoreettisten näkökantojen ja heidän taktiikkansa harmit proletariaatille Lenin kirjoitti: "...Käytämme kaikkia ideo- logisen taistelun menetelmiä varmistaaksemme, että anarkistien vaikutus Venäjän työläisiin jää yhtä mitättömäksi kuin se on ollut tähänkin asti. "

Along with the Mensheviks,the anarchists in 1906-07 propagandized the summoning of a nonparty “workers’ congress.” The Fifth Congress of the RSDLP adopted a spe- cial resolution declaring such a congress useless. A number of trends developed among the anarchists at this time: the Khleb i Volia faction, which rejected expropri- ation and acknowledged the usefulness of workers’ organizations;the “anarchosyn-dicalists,” who regarded syndicates - the organization of workers into trade unions on the basis of their professional interests - as units of the future stateless society and who published the journal Burevestnik (Stormy Petrel) abroad; and the beznachal’tsy (leaderless) and cheroznamentsy (black flag) factions (some of whom later split off into the bezmotivniki - terrorists without motive - group), who stressed terror and expropriation. Almost all the anarchist groups were smashed by the police.

Menshevikkien tapaan anarkistit propagoivat 1905-07 puolueista riippumattoman "työläisten huippukokouksen" kutsumista koolle. VSDTP:n 5. puoluekokous katsoi erikoispäätöslauselmalla sellaisen huippukokouksen hyödyttömäksi.Joukko trendejä kehittyi tänä aikana anarkistipiireissä:Leipä ja vapaus ryhmä,joka torjui pakkoluovu-tukset ja tunnusti työväenjärjestöjen hyödyllisyyden, "anarkosyndikalistit", jotka kat- soivat ammattiliitot - työväen ammatillisen järjestäytymisen ammatillisten etujen poh- jalta - tulevan valtiottoman yhteiskunnan (perus)yksiköiksi ja joka julkaisi Burevest- nik (Myrskylintu) -lehteä ulkomailla,sekä beznatshaltsi- (johdottomat) ja chernozna- mentsi- (mustalippuiset) ryhmät, joita jotkut myöhemmin lohkesivat bezmotivniki (ai- heettomat, ilman syytä) -terroristiryhmäksi, joka painotti terroria ja pakkoluovutuksia. Poliisi nitisti lähes kaikki anarkistiryhmät.

After the February Revolution of 1917, amid the awakening to political life of broad masses of the petite bourgeoisie, the anarchists revived; they created “federations” in many cities and formed factions in a number of soviets (for example, the Kronstadt Soviet).

Helmikuun 1917 jälkeen liittyen pikkuporvariston laajojen joukkojen heräämiseen poliittiseen toimintaan anarkistit heräsivät taas henkiin; he muodostivat "federaatiota" moniin kaupunkeihin ja muodostivat ryhmiä joukkoon neuvostoja (esmerkiksi Kronstadtin neuvostoon).

In large measure, the anarchist movement of 1917 amounted to expropriations and terrorism. Bandits and adventurists often acted in the guise of anarchists and helped to compromise anarchism completely as a political trend. The October Revolution, which deprived the bourgeoisie of political rights,eliminated the grounds for anarchist agitation. Some of the anarchists accepted Soviet authority. Another segment began to spread propaganda against Soviet power as the Soviet state grew stronger; they alleged that it constituted a “reestablishment of state oppression."

Laajasti ottaen vuoden 1917 anarkistiliike nousi pakkoluovutuksiin ja terrorismiin. Ri- kolliset ja seikkailijat usein toimivat anarkistin valepuvussa ja "auttoivat" kompromet- toimaan anarkismin melko täysin poliittisena suuntana. Lokakun vallankumous, joka vei (tilapäisesti ja tulkinnanvaraisesti, HM, ja myöhemmin virheeksi todetulla tavalla) porvariston poliittiset oikeudet, vei pohjan anarkistiselta agitaatiota [koska bolshevikit tekivät sitä mitä anarkistitkin olivat suositelleet..., HM...] Eräät anarkistit hyväksyivät neuvostovallan. Toinen osa levitti propgandaa neuvostovaltaa vastaan, kun neuvos- tovaltio voimistui, ja väiitivät siinä olevan kyse "valtiollisen sorron paluttamisesta" [myös työtätekeville? HM].

During the Civil War,some armed anarchist bands fought the Soviet government. The All-Russian Organization of Anarchists of the Underground formed in Moscow in 1919. It committed a series of terrorist acts. For example, with the Left Socialist Revo- lutionaries, it blew up the building of the Moscow Committee of the Russian Commu- nist Party (Bolshevik) on Leont’evskii Pereulok on Sept. 25,1919.This and other simi- lar organizations of anarchists were uncovered by organs of the Cheka. Some small legal groups or circles of anarchists attempting to propagandize their ideas (the Golos Truda Publishing House) continued to exist up to the mid-1920’s. Losing its class base, anarchism was eliminated in the USSR.

Sisällissodan aikana jotkut anarkistijoukot taistelivat neuvostovaltaa vastaan. Maan- alaisten anarkistien yleisvenäläinen järjestö muodostettiin Moskovassa 1919. Se suoritti joukon terroritekoja. Esimerkiksi "vasemmistososialistivallankumouksellisten" kanssa se räjäytti Venäjän kommunistipuoueen (bolshevikit) Moskovan komitean ra- kennuksen Leontjevin kujalla syyskuun 25. päivänä 1919. Tshekan elimet paljastivat tämän ja samanlaiset anarkistiorganisaatiot.Eräät lailliset anarkistiryhmät ja -piirit,jot- ka yrtiivät propgoida ideoitaan (kuten Golos truda [Työn ääni] -kustantamo) jatkoivat toimintaansa 20-luvun puoleenväliin. Metettyään luokkapohjansa anarkismi katosi Neuvostoliitosta [järjestäytyneenä poliittisena voimana]..

REFERENCES

Marx, K. “Nishcheta filosofii.” K. Marx and F. Engels, Soch., 2nd ed., vol. 4.
Marx, K. “Konspekt knigi Bakunina ‘Gosudarstvennost’ i anarkhiia’.” Ibid., vol. 18.
Engels, F. “Bakunisty za rabotoi.” Ibid.
Marx, K., and F. Engels. “Al’ians sotsialisticheskoi demokratii i Mezhdunarodnoe Tovarishchestvo Rabochikh.” Ibid.
Lenin, V. I. “Anarkhizm i sotsializm.” Poln. sobr. soch., 5th ed., vol. 5.
Lenin, V. I. “Sotsializm i anarkhizm.” Ibid., vol. 12.
Lenin, V. I. “Gosudarstvo i revoliutsiia.” Ibid., vol. 33.
Plekhanov,G.V.“Nashi reznoglasiia.” In his book Izbrannye filosofskie proizvedeniia
Bakunin, M. A. Sobr. soch. ipisem., vols. 1–4. Moscow, 1934–35.
Kropotkin, P. A. Sobr. soch., vols. 1–2. Moscow, 1918.
Iaroslavskii, E. Anarkhizm v Rossii. Moscow, 1939.
Leibzon, B. M. Melkoburzhuaznyi revoliutsionarizm. Moscow, 1939.
Kosichev,A.D.Bor’ba marksizma-leninizma s ideologiei anarkhizma i sovremennost’. Moscow, 1964.
Komin, V. V. Anarkhizm v Rossii. Kalinin, 1969.
Stirner, M. Edinstvennyi i ego sobstvennost’, parts 1–2. St. Petersburg, 1907–09.
Proudhon, P. Chto takoe sobstvennost’. . . St. Petersburg, 1919.
Stammler, R. Anarkhizm. St. Petersburg, 1906. (Translated from German.)
Reclus, E. Evoliutsiia, revoliutsiia, anarkhicheskii ideal. Moscow, 1906.
Godwin, W. Enquiry Concerning Political Justice and Its Influence on General Virtue and Happiness, vols. 1–2. London, 1793.
Read, H. Anarchy and Order. London, 1954. Nettlau, M. Der Anarchismus von Proudhon zu Kropotkin. Berlin, 1927.

G. N. KOLOMIETS, V. V. ALEKSANDROV, and N. M. PIRUMOVA