maanantai, 26. lokakuu 2015

Heikki Mäki-Kulmalan uppo-outo "neuvostomarxismi"...

http://ketjureaktio.net/index.php?msg=5692#msg5692

Heikki Mäki-Kulmala:

" NEUVOSTOMARXISMI JA DIALEKTIIKKA

Neuvostomarxismi oli vielä muutama vuosi sitten maailman mahtavin filosofinen instituutio. Neuvosto-liittolaisen tietosanakirjan mukaan maan korkeakouluissa oli vuonna 1976 13745 filosofian opettajaa, aivan kaikki eivät sentään opettaneet neuvostomarxismia. Mutta korkeakoulujen lisäksi näitä filosofeja hääräili myös kaikissa keskiasteen oppilaitoksissa, armeijassa jne. Kun instituutio romahti ja jätti työttömiksi opettajansa, tutkijansa (niitäkin oli!) ja popularisoijansa (niitä vasta oli-kin!), niin arveluni mukaan maailman filosofikunta lienee supistunut noin puolella.

Leszek Kolakovskin mukaan neuvostomarxismi oli pelkästään tuo instituutio - mitään oppia tai filosofiaa ei hänen mukaansa sen “sisällä” ollut.Instituution sisällä oli vain tyhjä paperi,avoin valtakirja, johon valtapyramidin huippu kirjoitti näkymät-tömällä kädellään mitä kulloinkin katsoi tarpeelliseksi. (Tai mitä sattui.) "

Häme: Filosofian tutkimusta ohjasi ja harjoitti sen korkeimmalla tasolla Tiedeakate- mia, jota poliitikot eivät pystyneet määräilemään,vaikka leninismi olikin nimenomaan kommunistisen puolueen ideologia.

Puolue määritteli linjansa leninismin pohjalta, mutta puolueen linja (politiikka) ja leninismi eivät suinkaan olleet mikään "sama asia", kuten puolalainen Kolakovski "luulee". Kyllä leninismin filosofia ja ideologia mahdollistivat monta muutakin poliit-tista linjaa. Leninismi vuoden 1979 muodossa on luettavissa Bolshaja Sovjetska-ja entsiklopedijasta. Puolueen poliittinen linja taas löytyy puolueen edustaja-kokouspäätöksistä.

HeMä: " Eräänä päivänä suhteellisuusteoria tai genetiikka olivat porvarillisia vale-tieteitä - kunnes ne äkkiä (kuin varkain) muuttuivatkin tieteen huippusaavutuksiksi, joiden tuloa Engels ja Lenin olivat päälle päätteeksi nerokkaasti ennakoineet. "

Häme: Täyttä potaskaa. Lenin tunsi suhteellisuusteoriat erinomaisesti ja osallistui jos ei suorastaan erityisen suhteellisuusteorian luomiseen niin ainakin sen tulkin-taan ja edelleenkehittämiseen oikaisemalla Ranskan Tiedeakatemian puheenjoh-tajan Jules Henri Poincarén tulkintaa "materian katoamisesta" (jonka syynä oli mm., että Poincaré uskoi yhä "maailmaneetteriin", jota hän lisäksi ei pitänyt mate-riana).Poincaré oli johtanut Lorenz-muunnoksen pohjalta osan EST:n matemaat- tista apparaattia mukaan lukien massaenergian kaava E =mc^2.Lenin kirjoitti te-ostaan tuolta osin vuonna 1906 eli samaan aikaan kuin Einsteinin erityinen suh-teellisuusteoria ilmestyi. Väitöskirjassaan Mäki-Kulmala tulkitsee tuota kohtaa niin, että muka Lenin kannatti" maailmaneetteriteoriaa.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/372461?page=1#372461

(Albert Einstein itse antoi vääriä tietoja siitä, miten oli päätynyt EST:an: Hän väitti johtaneensa yhtälöt Maxwellin yhtälöiden pohjalta, jotka ovat riippumattomia no- peudesta. Niiden pohjalta ei ole kuitenkaan johdettavissa valonnopeuden vakioi-suus KAIKKIEN MASSALLISTEN HAVAITSIJOIDEN SUHTEEN, joka on se todel-linen tilanne, vaan valon nopeuden vakioisuus tyhjiössä (olemattoman) "ABSO-LUUTTISEN AVARUUDEN" SUHTEEN, joka taas johtaa toiseen Samuel Tolver Prestonin hiukkaseetteriteoriaan.)

Kari Enqvist on muuten uusimmassa teoksessaan Ensimmäinen sekunti kerrankin ansiokkaasti käsitellyt suhteellisuusteoriankin kehitystä myös NL:ssa.

NL:ssa oli alun perin tasan saman tasoista nykyaikaisen genetiikan tutkimusta (ennen DNA:ta) kuin USA:ssakin.

Ensimmäinen tutkija,joka oli onnistunut aiheuttamaan röntgensäteillä geeniteorian mukaan periytyviä mutaatioita (1927), Hermann Joseph Müller (joka lisäksi van-noi ideologisesti dialektisen materismin nimeen, josta hänellä kuitenkin oli ominta-keisia käsityksiä) siirtyi 1933 Neuvostoliittoon vaihtamatta kuitenkaan USA:n kan-salaisuutta vedettyään herneen nenäänsä siitä,että keksinnöstä oli annettu Nobel-palkinto yksin hänen esimiehelleen Thomas Hunt Morganille, jonka anti ko. tutki-mukselle oli ollut keksiä ruveta käyttämään banaanikärpäsiä koe-eläimenä. Hä-netkin nimitettiin myös NL:n kunnia-akateemikoksi. (Eli Lysenko haukkui itseään korkea-arvoisempaa akateemikkoa, melko uskaliasta.) Morganin laboratorion kanssa aloitettiin yhteistyö, jossa oli kyllä erilaisia koiria haudattuna puolin ja toisin. Siinä syntyi myös ruumiita, sekä puoskareita että ansioituneita tieteilijöitä.

Viime kädessä kaksi tulevaa Liittoutunutta valtiota kuitenkin pisti toisiaan koville epäillen toista yhteistyöstä itseään enemmän sen kolmannan tahon natsi-Saksan kanssa...
NL:n akateemikko Georgi Adamovitš Nadson (1867-1940) tutki mikro-organismien kuten taudinaiheuttajien mutatoitumista mutageenien, mm. röntgen-säteilyn vaikutuksesta varmaan ensimmäisenä maailmassa ja hän oli myös yksi yhteyttämisen mekanismin selvittäjistä. Nadsonin assistentti Georgi Dmitrijevitš Karpetšenko (1899 - 1940) keksi polyploidisen risteyttämisen kolkisiinia käyttäen. Nadson ja Karpetšenko joutuivat napit vastakkain turvallisuuskoneiston kanssa II maailmansodan alkaessa. Nadson oli syntyjään ilmeisimmin samaa kriminjuuta-laista ylimystöä kuin mm. runoilija Semen Jakovlevitš Nadson ja hän oli Lysen-kon raivoisa vastustaja. Karpetšenko osallistui genetiikkayhteistyöhön Saksan kanssa. Hänen tuomitsemisensa näyttää olleen ehdollinen sen suhteen hyökkää-kö Saksa vai NL:on vai ei. Tapauksia ei ole täysin selvitetty,mistä oli kyse.Nadson ja Karpetšenko rehabilioitiin ensimmäisten koukossa 1950-luvulla. Aiheiden tutki-mus jatkui muiden toimesta, joskaan ei kuulunut mihinkään painopisteisiin. Aina-kaan NL ei kehitellyt biologisia aseita, kun sillä oli varaa tuomita kaksi parasta mutageenispesialistia ja päästää kolmas palaamaan Yhdysvaltoihin...

HeMä: " Tai 1930-luvun alussa muodollista logiikkaa pidettiin täysin yhteensovittamattomana dialektisen ajattelun kanssa. "

Häme: Höpö löpö.Tiedeakatemiassa ei missään tapauksessa ole koskaan edes keskusteltu mistään tuollaisesta. Tiedeakatemiaan kuului maailman johtavia loo-gikkoja kuten esimerkiksi isä ja poika Andrei Andrejevitsh Markov Sr. ja Jr., mm. Markovin ketjujen ja kontruktiivisen matematiikan kehittäjät, sekä Aleksei Nikolajevitš Kolmogorov.

(Sellainen "yhteensovittamattomuus", että (esimerkiksi) "dialektinen logiikka olisi ollut alusta loppuun vain puhdasta paskaa teorianmuodostuksen metodologiassa" oli toki tieteen vastaisena bannaan julistettua.)

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/artikkeleita/dial.html

HeMä: "Viisikymmenluvulta lähtien taas kaikissa oppikirjoissa yms.todettiin,kuinka marxismi-leninismi on aina korostanut muodollisen logiikan arvoa ja merkitystä.

Kolakovskin näkemyksellä on siis oma oikeutuksensa. Mutta toisaalta tietoisuus ei ole koskaan aivan tyhjä taulu - eikä edes Stalin pystynyt tempaisemaan itseään tai maataan irti historian ketjuista, teke- mään tehtyä tekemättömästi. (Vaikka yritystä ei puuttunut.) Siispä neuvosto-marxismi on jotain: sillä on oma tarinansa, historiansa ja sen myötä tietty “konkreettinen identiteetti”. "

Häme: Siis mitä tuo tarkoittaa? Mistä nimenomaisesta tyhjästä taulusta Stalinin olisi pitänyt "tempaise- maan itsensä ja maansa irti"?

HeMä: " Mutta sen tarina on aika villi,surrealistinen. Se on rajujen muutosten, kat-kosten tai mutaatioitten täyttämä. Neuvostomarxismin (ja koko Neuvostoliiton) his-toria on kuin Krazy Katin maailmaa, jossa talot muuttuvat enempiä selittelemättä pensaiksi, puut kiviksi ja päinvastoin. Tai oliot yksinkertaisesti vain katoavat ja ilmestyvät taas. "

Häme: Mäki-Kulmala erehtyy, koska TARKASTELUALUSTA liikkuu (eikä -kohde): Tuollainen on Mäki- Kulmalan oma (ja) Tampereen_"yliopiston"_maailma, eikä niinkään neuvostomarxis-min...!

***

HeMä: " Seuraavassa yritän hahmotella neuvostomarxismin tarinaa vain yhden kysymyksen kautta: miten neuvostomarxismissa on ymmärretty dialektiikka, jota se itse piti (Leninin sanoin) “marxilaisuuden sieluna”.

I Marx ja Engels

Neuvostomarxismin,kuten koko marxilaisuuden,perustanlaskijoina voidaan pitää Karl Marxia ja Friedrich Engelsiä. Heidän filosofiaansa leimaa kuitenkin tietty kaksijakoisuus, joka liittyy Hegelin perinnön materialistiseen uudelleentulkintaan ja -muokkaukseen, “Hegelin jaloilleen kääntämiseen”. On mahdollista ajatella:

a1) Hegelin jaloilleen kääntäminen tarkoittaa sitä,että filosofian lähtökohdak- si otetaan hengen (Geist) sijasta konkreettiset, tietyssä ajassa ja tilassa elä-vät ihmiset. Näin tulkiten marxilaisuuden Hegel-kritiikki tulee eräiltä olennaisilta kohdiltaan (ei kuitenkaan kaikessa) lähes identtiseksi eksistenssifilosofian peruspyrkimysten kanssa.

a2) Filosofian lähtökohdaksi otetaan materia.

Tällöin marxilaisuus muuttuu helposti 1800-luvun populaarifisofiaksi, luonnontieteelliseksi materialismiksi.

Niin ikään termi/käsite “dialektiikka” esiintyy Marxin ja Engelsin teoksissa monimerkityksellisenä.

b1) Dialektiikka voidaan ymmärtää tajunnan esineellistyneiden muotojen jat-kuvana purkamisena, jota voidaan kutsua myös “abstraktista konkreettiseen ko-hoamiseksi” tai hieman väljemmin (ja perinteisemmin) transsendoitumiseksi. Ehkä Max Horkheimer sanoi sen kaikkein kauneimmin: dialektiikka on “kaipausta johonkin vallan toiseen” (die Sehnsucht nach dem ganz Anderem).

Sinulle julistetaan kaikkialla: “Sinä olet nyt se ja se - lopun ikääsi. Pysy kolossasi, älä kuumene”. Silloin dialektiikkaa on jo se sisimmästäsi nouseva halu ylittää nämä rajat, halu etsiä kakusta viila ja käydä kaltereitten kimppuun. "

Häme: Dialektiikka ei ole perimmiltään oppia suhtautumisesta ristiriitoihin, vaan niiden luonteesta ja tyypeistä luonnossa ja yhteiskunnassa sekää ajattelussa.

HeMä: " b2) Dialektiikka ymmärretään tieteelliseksi menetelmäksi, metodiksi, jota voidaan oppia kuin tilastotiedettä ja jota soveltaa erilaisiin tutkimustehtäviin."

Häme:On se sitäkin:dialektista logiikkaa,jota sovelletaan käsitteen- ja teorianmuo- dostuksessa ja näin vältetään mm. tekemästä karkeaa ja varmasti harhaanjohta-vaa virhettä käyttää dialektisia vastakohtia,vaikkapa ´subjektiivista ja objektiivista´, ´sattumaa ja välttämättömyyttä´ tai ´syytä ja seurausta´ muodollisloogisina vasta-kohtina ja soveltaa niihin kolmannen poissuljetun sääntöä teorianmuodostukses-sa.

HeMä: " (Jonkinlaisena tapojen b1 ja b2 hybridinä voidaan mainita “abstraktista konkreettisen kohoamisen menetelmä”,jonka mukaisesti suomalaiset yhteiskunta- tieteilijät tapasivat takavuosina ahkerasti kiipeillä.)

b3) Dialektiikka ymmärretään “opiksi liikkeen yleisimmistä lainalaisuuksista”. "

Häme: Filosofia ylipäätään on oppi dialektisen vastakohtaparin (Engels) ´materian ja liikkeen´ yleisimmistä lainalaisuuksista.

Että dialektiikka olisi oppia nimenomaan ja vain liikkeestä, mutta ei materi-asta, ei pidä paikkansa jo siksikään, että noita ei voi muodollisloogisesti erottaa toisistaan. Eikä marxismi noin olekaan väittänyt, vaan että dialektiikka on oppi kehityksen yleisimmistä lainalaisuuksista.

HeMä: "Näille kaikille näkemyksille voi löytyä puolustavaa evidenssiä sekä Marxin että Engelsin teksteistä. Niin sanotun länsimarxismin piirissä on usein esitetty nä-kemys, jonka mukaan Engelsin ja Marxin filosofian välillä olisi ollut hyvin selvä ja oleellinen ero.

Heidän mukaansa Engelsiä tulisi pitää marxilaisuuden ensimmäisenä ja kaikkein suurimpana revisioijana, ja että hän yksin olisi vastuussa materialismin ja dialektii-kan positivistis-skientistisestä väärintulkinnasta. Minusta tällainen selitys joutuu lakaisemaan maton alle aivan liian monia tosiasioita. "

Häme: Engels ei ole skientisti-positivisti, minkä osoittaa sekin, että nimen-omaan hän esitti ensimmäisenä materian ja liikkeen olevan dialektisia eikä muodollis-loogisia vastakohtia (vaikka ei antanutkaan kummastakaan määritel-mää). Se erottaa hänet mm."absoluuttisen ajan ja avaruuden" malleista, johtamat- ta siinä yhteydessä kuitenkaan myöskään machismiin eli ajan ja avaruuden objektiivisuuden kiistämiseen.

HeMä: Luontevampaa on lähteä siitä, että sekä Marxin että Engelsin ajatusmaail-ma on tässä suhteessa selkiintymätön ja monitulkintainen.(Monilla länsimarxisteil- la näyttää olleen vahva halu pestä idolinsa kuva hohtavan puhtaaksi — ja heittää likavesi Engels-paran niskaan.)

II Plehanov

Toisen internationalen marxistit omaksuivat vaihtoehdot a2, b2 tai b3. Näiden va-lintojen seurauksena marxilaisuus muuntui “tieteelliseksi sosialismiksi” - se pyrki olemaan mekanistis-metafyysisen rationaa-lisuuden mukainen tieteellinen teoria. Esimerkiksi Kautskylle ja Plehanoville tieteellisyys oli hyvin yksinomaisesti sitä, että ilmiöt selitettiin kausaalisesti ja vielä niin, että vapaa tahto, teleologisuus yms. “mysteeriot” saatiin siivotuksi pois. "

HäMe: "Vapaa tahto" onns. tårta på torta -käsite, jonka sijasta tieteellistsessä päättelyssä pitää käyyttää pelkkää TAHTOA.

Missähän Plehanov (esimerkiksi) olisi kiistänyt TAHODON OLEMASSAOLON YLIPÄTTÄÄN (esimerkiksi ihmisen ja eläinten psyykeä erottavana tekijänä)?

HeMÄ: Dialektiikalla sinänsä ei Toisen internationalen teoreetikkojen piirissä ollut mitenkään keskeinen teema tai ongelma. Toisen internationalen teoreetikot eivät myöskään olleet Georgi Plehanovia lukuun ottamatta kovin kiinnostuneita marxi-laisuudesta muuna kuin yhteiskuntateoriana. Venäläinen marxismi pyrki kehitty-mään jo toisen internationaalen aikana “kokonaisvaltaiseksi tieteelliseksi maail-mankatsomukseksi”,jolla oli sanansa sanottavanaan kaikkeen maan ja taivaan vä- lillä estetiikasta tähtitieteeseen. Myös dialektiikka saattoi esiintyä esim. joissakin Plehanovin teoksissa luonnonlain kaltaisina skeemoina,joiden avulla voidaan selit- tää historiallisia tapahtumakulkuja - tosin tällaista tapahtuu hänen teksteissään vain satunnaisesti. Lorren Grahamin mukaan Georgi Plehanov olisi ollut ensim-mäinen, joka olisi kutsunut marxilaista filosofiaa dialektiseksi materialismiksi. "

Häme: Marx kutsuu ainakin ´materialistiseksi dialektiikaksi´ Pääoman esipuheessa, selittäessään omansa ja Hegelin dialektiikan eroa.

HeMä: " III Kaksikymmenluku

Kaksikymmenluvun neuvostomarxismi oli vielä monessa suhteessa välitöntä jat-koa Toisen internationalen ajan venäläiselle marxilaisuudelle. On mielenkiintoista muistaa, että Lenin nosti filosofian opetusta ja tutkimusta johtamaan kaksi entistä menševikkiä, Ljubov Axelrod-Ortodoksin ja Abram Deborinin. Lenin arvosti heitä nimenomaan Plehanovin oppilaina. Marxin ja Engelsin teosten ohella Pleha-novin - ei esimerkiksi Leninin - teokset muodostivat tärkeimmän filosofian lähdemateriaalin.

Filosofian asema ja rooli kaikenkäsittävänä maailmankatsomuksena kasvoi koko ajan. Erityisesti Abram Deborin painotti käsitystä, että dialektinen materialismi oli universaali tieteellisen tutkimuksen menetelmä, jonka tuli johtaa (rukovidit) kaikkea tutkimustyötä.

Häme: Rukovodit.

Käsitys Ljubov Axelrodista jonakin Leninin luottofilosofina näyttäisi olevan ylitulkit- tu. Häntä saattoi myös nostaa joku muu johtaja, esimerkiksi Trotski.


HeMä: " IV Stalinismin synty ja varhaisvaihe

Venäläisessä marxismissa oli siis puhuttu yhtenäisestä maailmankatsomuksesta, mutta se oli kuitenkin ollut vain päämäärä tai ihanne. Kolmekymmenluvun alku-vuosina tapahtui kuitenkin jotain järisyttävää: tuo yhtenäinen maailmankatsomus runnottiin kasaan ja pistettiin kirjoihin.

Ensimmäinen “virallinen kokonaisesitys” lienee ollut Mark Mitinin johtaman työ-ryhmän Dialektinen ja historiallinen materialismi - oppikirja korkeakouluille ja opistoille. Se ilmestyi v. 1934. "

Häme: Kappas vaan. Tähän asti olen lulluut, että Kuusinen olisi koonnut ensim-mäisen kokonaisvaltaisen oppikirjan 60- luvulla.

HeMä: Neuvostomarxismi muuttui yhtenäiseksi,mutta samalla hyvin eklektiseksi systeemiksi. Siinä oli ensinnäkin kaksi perusosaa:historiallinen materialismi ja dia-lektinen materialismi. Oikeastaan vain dialektinen materialismi oli “perusfilosofiaa” - historiallinen materialismi oli sen soveltamista ihmisyhteis-kuntaan ja sen kehitykseen. "

Häme: Mikähän tuossa mahtaa olla eklektis(tis)tä?

HeMä: " Dialektisessa materialismissa oli puolestaan (laskutavasta riippuen) kaksi tai kolme perusosaa: filosofinen mate- rialismi, materialistinen dialektiikka ja tieto-teoria. (Kaikissa esityksissä ei tietoteoriaa pidetä itsenäisenä osana.)

Filosofisessa materialismissa koetetaan ensiksikin todistella, että kaikki mitä maailmassa on, on mate- riaa. "

HäMe: ´Materiaa ja liikettä´, näiden dialektista ykseyttä (ja taistelua).

HeMä: " Toiseksi koetetaan selvittää,mitä materia on ja miten se käyttäytyy. Edel-leen siinä käsitellään ns. filosofian peruskysymystä, joka neuvostomarxistien mukaan on materian suhde tajuntaan, kumpi niistä on ensisijaista ja perustavaa. (Eräiden kriitikkojen mukaan tällaisen kysymyksen pohdiskeleminen on hieman outoa,jos toisaalla väitetään, että kaikki on materiaa.Mistä tulee tuo “toinen”, johon materian pitäisi jotenkin “suhtautua”.) "

Häme: Tuollainen "outous" nojaa just epädialektiselle (metafyysiselle) materialis- mille: tajunta on viime kädessä ´materian ja liikkeen´ dialektisen ykseyden puoleen ´liike´ kuuluva ilmiö.

HeMä: " Materialistisen dialektiikan ytimenä olivat ns.dialektiikan peruslainalai-suudet, joita pidettiin “liikkeen yleisimpinä lainalaisuuksina” tai “yleisimpinä kehi-tyslakeina”. Ne olivat luonnontieteen lakien kaltaisia lauseskeemoja, joiden avulla oli helppoa selittää tai perustella mitä hyvänsä. "


Häme: Väärin: ne ovat logiikan kannalta DIALIEKTISTEN VASTAKOHTIEN TUN- TOMERKKEJÄ erotukseksi muodollisloogisista vastakohdista, tai kokonaan eri käsitteistä. On perustavan tärkeää teorianmuodostuksessa, mihin tyyppiin noista jokin yhteen liittyvältä vaikuttava käsitepari kuuluu, vaikkapa ´subjetiivinen ja objektiivinen´, ´syy ja seuraus´, objektiivinen ja epäobjektiivinen, demokratia ja diktatuuri, alku ja loppu(pää)...

Noiden sekoittaminen on myös keskeisimpiä kusetusmenetelmiä ideologiassa ja uskonnossa.

HeMä: " Niiden omaksuminen ei myöskään kysynyt suuria ponnisteluja - ei esim. korkeampaa matematiikkaa tai monimutkaisia käsitekehittelyitä. Ne tekivät kuiten-kin lukijansa pikavauhdilla Einsteinia ja ketä hyvänsä muuta tieteen merkkihenki-löä etevämmäksi. Einstein-parkahan puuhasteli vain fysiikan ja fysikaalisten liike-muotojen parissa, mutta dialektikkopa tunsi kaikkea liikettä hallisevat yleiset lait.

Tällainen kokonaisvaltainen, aukoton ja samalla äärimmäisen venyvä ja monitul-kintainen oppi (joka, paradoksaalista kyllä, vaikutti äärimmäisen selkeältä!) vastasi totalitaristisen valtion tarpeita - ja se olikin valtion korkeimman johdon tilaustyö. Mutta toisaalta sillä oli monissa väestöpiireissä myös spontaania kannatusta, kos-ka se lupasi jonkinlaisen oikotien tiedon ja viisauden korkeimmille huipuille. (Tuntemalla dialektiikan peruslait olit tavallaan viisaampi kuin Einstein, tavallisista fysiikan professoreista puhumatta-kaan!) "

Häme: Väite on väärä ja taantumuksen standardivääristelyaeneaalista: filosofia ylipäätään EI TARJOA OIKOTEITÄ erityistieteelliseen tietoon, vaan se tarjoaa eräitä työkaluja erityistieteelliselle objektiiviselle testattavissa olevalle teorianmuo-dostukselle, jota mikään erityistiede ei voi tarjota.

HeMä: " Kannattaa lukea tarkkaan, mitä Stalin totesi puheessaan talousmiesten tehtävistä v. 1931:

”Sanotaan, että tekniikan omaksuminen on vaikeaa. Se ei ole totta! Ei ole sellaisia linnoituksia,joita bolshevikit eivät voisi valloittaa.Olemme ratkaisseet mitä vaikeim- pia tehtäviä. Olemme kukistaneet kapitalismin. Olemme ottaneet vallan. Olemme rakentaneet mitä suurimman sosialistisen teollisuuden.Olemme kääntäneet keski-talonpojan sosialismin raiteille. Olemme tehneet sen, mikä on kaikkein tärkeintä rakennustyön kannalta katsoen. Meille on jäänyt vain vähän tehtävää: oppia tek-niikka, omaksua tiede. Ja kun sen teemme alkaa meillä sellainen rakennustön vauhti, josta emme nyt rohkene unelmoidakaan.Ja me teemme sen,jos tahdomme sitä todenteolla.”

Muistatte varmaan suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen Kiinassa: Kou-lulaiset ja nuoret opiskelijat saivat hetken aikaa mellastaa miten tahtoivat - häpäis-tä ja mukiloida opettajiaan tai opinnoissaan turhan hyvin menestyneitä toverei-taan. Myös työläiset usutettiin insinöörien, teknikoiden ja tehtaanjohtajien kimp-puun. Neuvostoliitossa tapahtui jotain hyvin samantapaista 1930-luvun alussa. Näin siis valloitettiin tekniikka ja “omaksuttiin tiede” - eikä se ollut todellakaan vaikeata. Vaikeata oli ollutkin vain “porvarillisen tieteen” - sen “kuolleen logiikan”, “skolastisen hiustenhalkomisen” jne. opettelu. "

Häme: Tieteen ja tekniikan valtaaminen ei tarkoittanut mitään tuollaista, vaan esimerkiksi tällaista:

http://nakokulma.net/index.php?topic=4727.msg245862#msg245862

HeMä: " Uusi, proletaarinen, dialektinen, tiiviisti “käytäntöön” sitoutunut tiede oli taivaallisen helppoa, tarvittiin vain tahtoa ja reipasta mieltä. Katerina Clarkin mu-kaan juuri tuohon aikaan bolshevikkien kieleen ilmestyikin sana deržanie - joka tarkoittaa rohkeutta, uhkarohkeutta ja jopa röyhkeyttä tai julkeutta. Dmitri Furma-novin suositussa romaanissa Tshapajev on tuota “deržanie-tietoteoriaa” oivalli-sesti luonnehtiva katkelma. Siinä ryhmä puna-armeijan komis-saareja (“pojat”) ja sotilasasiantuntijoita (“entisiä everstejä ja kenraaleja”) on kokoontunut bolshevikki Frunzen johdolla puhdiskelemaan rintamatilannetta:

”Niin koko keskustelun ajan huoneessa pysyikin kaksi leiriä: toisessa saapuneet pojat ja toisessa sotilasasiantuntijat.Frunze kertoi tilanteesta rintamalla sekä siitä, mitä oli odotettavissa ja mihin oli tarkoituksenmukaisinta ryhtyä lähiaikoina. Pojat kuuntelivat hartaasti, pinnistivät turhaan muistiaan ja ymmärrystään saadakseen kaikesta selvän kuvan: siitä ei tullut mitään. He eivät ensinkään tunteneet karttaa, ja siksi kasakkakylät ja linnoitetut asemat olivat heille pelkkiä sanoja; toisaalta sellaiset käsitteet kuin “strategia”, “taktiikka” tai “manöverointi” he sulattivat vain ylimalkaisesti, pääpiirteissään.”

Asiantuntijamainen puhe- tai ajattelutapa oli siis jotenkin elämälle vieras ja kaava-mainen. Mutta kun he poistuivat, kaikki muuttuikin äkisti: ”Asiantuntijat poistuivat pian ja jäi vain oma porukka. Jo muuttui ääni kellossa:suunnitelmien salat selvitel-tiin seikkaperäisesti. Fedor katsoi sivusta päin Frunzea eikä voinut käsittää, mistä tämä oli saanut sotilasasiain selvän tuntemuksensa, miten osasi käsittää kaiken niin oikein eikä joutunut ymmälle missään kysymyksessä.Hänelle oli kaikki selvää, hän ymmärsi kaiken vaivatta ja osasi harkita edeltäkäsin. Mikä ihme! Vielä äsket-täin Frunze oli ollut tavallinen siviilihenkilö. ”

“Oikeassa hengessä” toimivilla, mieluiten proletaarista syntyperää olevilla kommu-nisteilla oli siis jokin täysin selittämätön intuitio (“Mikä ihme!” - huudahtaa Furma-novkin), jonka avulla vaikeimmatkin kysymykset selvisivät kuin itsestään. Koska marxilaisuus pyrki kuitenkin olemaan tieteellis-rationaalinen (ja ateistinen!) filoso-fia, täytyi tämä “selvännäkökyky” jotenkin selittää.Bolshevikit eivät voineet uskon-nollisten julistajien tavoin legitimoida itseään viittaamalla näkyihin tai ilmestyksiin, joissa jumala olisi paljastanut heille muilta salattuja asioita.

Bolshevikeilla oli oltava jokin selvä (“tieteellinen”) väline tai metodi, joka teki heistä näin ylivoimaisia. Täksi välineeksi muokkautui dialektiikka. Se ei kuitenkaan ollut Hegelin, Marxin, Engelsin tai edes Leninin tai Deborininkaan dialektiikkaa - se oli jokin radikaalisti uusi dialektiikan muoto ja mutaatio,joka syntyi vuosien 1929-1934 välisenä aikana.(Maon dialektiikka ja Pieni punainen kirja olivat sen inkarnaatioi-ta.) "

HäMe: " Leninin dialektiikka kelpaa dialektisten vastakohtien ja niiden teorinmuo-dostuksessa aiheuttamien ongelmien tunnistamiseen ja niiden hallitsemiseenkin hyvin, Maon paljon huonommin. Maon dialektiikkaa ei ole tarkoitettu siihen. Mao ei myöskään tunnusta Leninin aristoteelista totuusteoriaa. "


HeMÄ: V Stalinismin myöhäisvaihe

Stalinismin myöhäisvaiheelle oli olennaista halu hillitä kolmekymmenluvun alku-vuosien kulttuurivallankumouksellista kiihkoa ja sen “proletaarista anti-intellektua-lismia” (Sheila Fitzpatrick). Tieteellisen työn tekijät kuten myös lääkärit ja insinöörit kokivat jonkinasteisen arvonpalautuksen, koska ilman heitä ei tultu toimeen. Jon-kinlainen ajan merkki lienee myös se, että Stalinia itseäänkin alettiin kutsua “tie-teen jättiläiseksi” yms. Katerina Clark ja Vera Dunham ovat erinomaisissa kirjalli-suustieteellisissä tutkielmissaan osoittaneet, kuinka kirjallisuuden sankarikuva muuttui: Hirmuisilla hengen voimilla varustettu, ahdasjärkisiä asiantuntijoita ja “by-rokraatteja” löylyttävä ja alati uusia ennätysurakoita paiskiva superproletaari kato-si taustalle. Hänen tilalleen astui säntillisesti työskentelevä teknikko, insinööri tai puoluevirkailija. Julistihan Stalinkin vappupuheessaan vuonna 1946 kuinka kaikilla neuvostokansalaisilla oli onni olla suuren koneiston rattaita ja ruuveja.

Tämä asenteen muutos näkyy jo vuonna 1938 ilmestyneessä Stalinin kirjoitelmas-sa Dialektisesta ja historiallisesta materialismista. Tuota noin kolmenkymmenen painosivun mittaista,varsin alkeellisesta kompilaatiota pidettiin neuvostomarxistien piirissä inhimillisen tiedon ja viisauden ylittämättömänä huippuna lähes parin vuosikymmenen ajan.

Dialektiikan lakeja muutettiin niin, että ne tulivat entistä yksinkertaisemmiksi ja vie-läkin enemmän luonnonlakien kaltaisiksi - joskin niiden tulkinnallinen monimieli-syys ja venyvyys säilyi.

Oma mielenkiintonsa on myös vuosien 1945-1950 aikana tapahtuneella muodolli-sen logiikan arvonpalautuksella,jossa tärkeä osa oli Stalinin kielitiedettä käsittelevällä kirjoitussarjalla.

Myöhäistalinistisessa vaiheessa neuvostomarxismi omaksui itselleen monia tie-teen ulkoisia tunnusmerkkejä - siitä tuli yhä enemmän tieteen näköistä. Tämä “tie-teellistyminen” oli kuitenkin hyvin pinnallista,eikä esim. tiede siitä juuri hyötynyt. Päinvastoin: juuri myöhäistalinismin aika oli äärimmäisen tuskallista fyysikoille, biologeille ja fysiologeille. (Idealismiksi ja mystiikaksi leimatun modernin fysiikan tutkijat pelasti vankileiriltä ehkä vain se, että nämä onnistuivat räjäyttämään atomipommin vuonna 1949.)

Sheila Fitzpatrickin mukaan tällä stalinismin keskiluokkaistumisella ja “tieteellisty-misellä” oli selvät sosiaaliset ja valtapoliittiset juurensa. Koko kaksikymmenluvun, erityisesti sen puolivälistä lähtien, Neuvostoliiton valtaeliitti oli kaksijakoinen: yh-täällä olivat “punaiset hallintomiehet”, toisaalla “porvarilliset asiantuntijat”, joiden tärkeimmän ryhmän muodostivat insinöörit. (Tähän kahtiajakoon viitataan myös edellä olleessa Furmanov-sitaatissa.)

Totalitaristinen valta tai valtio pyrkii aina alistamaan tai tuhoamaan “toisen”, koska “toinen” rajoittaa sen pyrkimystä absoluuttiseen valtaan. Näin on ymmärrettävää, miksi bolshevikkien tuli Stalinin mukaan “oppia tekniikka,omaksua tiede”. Se mer-kitsi absoluuttista valtaa. Niinpä stalinistit mobilisoivat kolmekymmenluvun alussa asiantuntijoihin kohdistuneen jättiläismäisen pogromin. Mutta tämä ei ole koko to-tuus: he organisoivat myös kamppanjan,joissa kymmeniä tuhansia nuoria työläisiä pyrittiin pikakouluttamaan “punaisiksi asiantuntijoiksi”.

On ilmeistä, että juuri tämä, parhaillaan koulutuksessa olevat työläisopiskelijat, oli-vat myös se iskujoukko,jonka avulla stalinistit saattoivat kätevästi terrorisoida van- haa asiantuntijakaartia. Stalinin tai stalinismin valta merkitsi näille vuosikymmenen vaihteen työläisopiskelijoille hyvin nopeaa sosiaalista nousua - ja he olivat niitä aniharvoja sosiaalisia ryhmiä,joiden tukeen Stalin saattoi melko pitkälle luottaa. Niinpä on ymmärrettävää,ideologia muokkautui tämä ryhmän kehitystä seuraten: kaksikymmenluvun lopulla he olivat opintojensa alussa olevia työläisiä, kolmekym-menluvun puolivälissä he olivat melko vaativiin ja virkoihin kohonnutta “keskiluok-kaa”.

Kuten Vera Dunham osoittaa, tämä stalinistinen keskiluokka ei ollut kuitenkaan keskiluokkaa tuon sanan länsieurooppalaisessa mielessä. Sen sivistystaso oli pal-jon alhaisempi ja siltä puuttui eurooppalaiselle keskiluokalle (“kulttuuriporvaristol-le”) tyypillinen humanismin, vapaamielisyyden ja aktiivisen kansalaistoiminnan pe-rinne. Mutta kuitenkaan he eivät olleet enää työväenluokkaa, vaan byrokraatteja, “pomoja”, joiden tehtävänä oli nyt saattaa työväki elämään ja työskentelemään mahdollisimman ahkerasti ja tehokkaasti.Dialektiikka muuttui villistä “deržanie-epistemologiasta” joksikin, jota A. Avtarkhanov on osuvasti luonnehtinut “vallan teknologiaksi”.

* * *

Koska Stalinin ja jokaisen hänen kynänpiirtonsa katsottiin edustavan tiedon ja vii- sauden kaikkein korkeinta muotoa,ei laajoissakaan dialektisen materialismin oppi- kirjoissa tohdittu sanoa mitään enempää ja yksityiskohtaisempaa kuin hänen sup-peassa brosyyrissaan. Niinpä neuvostomarxismi eristäytyi lähes tykkänään niin oman aikansa muusta filosofiasta kuin myös omista historiallisista juuristaan.

Kaikki mitä Marxia ja Engelsiä edeltäneessä filosofiassa oli ollut arvokasta, katsot- tiin sisältyvän heidän teoksiinsa. Ja edelleen:Stalinin niukoissa kirjoitelmissa oli puolestaan kaikki se arvokas - vieläpä “nerokkaasti ja kaikinpuolisesti edelleen ke-hiteltynä” - mikä sisältyi Marxin, Engelsin ja Leninin kirjoituksiin. Kukaan ei tohtinut ainakaan päinvastaista väittää. Miksi siis lukea muuta kuin Stalinia!

VI Jälkistalinismi

Stalinin kuoleman ja erityisesti NKP:n 20. puoluekokouksen jälkeen neuvostomar- xismi palasi pian siihen muotoonsa, joka sillä oli ollut ennen Stalinin kirjoitelman ilmestymistä.Tosin “proletaarista anti-intellektualismia” koetettiin karttaa. Hrustse-vin Neuvostoliitossa - esim. avaruusteknologiassa koettujen menestysten ansiosta - vallitsi melko hurja tekno- tai tieteisoptimismi. Suureen suosioon nousseessa tie-teiskirjallisuudessa, joka oli ollut koko Stalinin valtakauden ajan lähes kiellettyä, sankarityypiksi kohotettiin lähes poikkeuksetta tiedemies-fyysikko, kemisti tai “ky-berneetikko”. Mutta muutokset eivät pysähtyneet tähän, vaikka ideologit olisivat niin ehkä  toivoneetkin.

Eristäytyneisyyden vähin erin hellittäessä neuvostomarxismi joutui kosketuksiin muiden filosofioiden kanssa. Tämän seurauksena oli sen vääjäämätön “suomettu-minen”, joka oli voimakkainta tieteenfilosofian ja muodollisen logiikan alueilla. Mahdollisuus palata omille juurille - Marxin ja sitä tietä myös saksalaisen filosofian ajatusmaailmaan - vaikutti samaan suuntaan.Kolmekymmenluvulla muodostunut dialektiikkakäsitys joutui näin kahden tulen väliin ja sen lupaus paljastaa liikkeen yleiset lainalaisuudet tms. alkoivat paljastua vähin erin kuplaksi - keisariksi ilman vaatteita.

VII Neuvostomarxismi ja Hegel

Monet kirjoittajat (esim.Pertti Lindfors tai Yrjö Ahmavaara) ovat väittäneet,että He- gel olisi kuitenkin se velho, joka olisi vastuussa järjen samentaneen dialektiikka-myrkyn keittämisestä. Edellä esitetyn perusteella vastaus on melkoisella varmuu-della kielteinen - siitäkin huolimatta,että jotkut neuvostomarxismin käyttämät termit tai fraasit ovat peräisin Hegelin teoksista. On nimittäin kiistatonta myös, että juuri siinä vaiheessa kun dialektiikkaa kaikkein röyhkeimmin käytettiin totalitaristisen hallinnon työkaluna, neuvostomarxismi etääntyi kaikkein kauimmaksi marxilaisuu- teen sisältyvistä hegeliläisistä juuristaan.
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/pertti-lindfors-antaa-vaaran-todistuksen-dialektiikasta-1996

Jo Mitinin työryhmän toimittama Dialektinen ja historiallinen materialismi - oppikir-ja korkeakouluille ja opistoille oli johdonmukaisen antihegeliläinen kirja: sen yksi keskeinen tarkoitus oli osoittaa,että kaksikymmenluvun neuvostomarxismin ja sen tärkeimmän teoreetikon, Abram Deborinin suurin virhe oli ollut kyvyttömyys ym-märtää Marxin ja Hegelin dialektiikkanäkemysten vastakkaisuutta.Käytännössä tämä merkitsi sitä, että Hegeliä lakattiin oikeastaan kokonaan lukemasta tai tutki-masta - tai häntä luettiin vain “marxilaisuuden klassikoiden” tekstien kautta. Myös Hegelin teosten julkaiseminen lopetettiin kokonaan pian stalinismin valtaannousun jälkeen, ja häntä alettiin kaikissa julkaisuissa nimittää “Preussin junkkeriston ideo-logiksi”.

Alkuvuodesta 1944 NKP:n keskuskomitea teki päätöksen,joka ilmoitti ex catedra, ettei “saksalaistelle idealismille” saanut antaa mitään myönteistä osaa filosofian tai marxilaisuuden kehityksessä, vaan että se oli läpeensä taantumuksellista ja “epätieteellistä”.

Olojen vapautumista seurasi välittömästi nimenomaan Hegeliin kohdistuvan kiin-nostuksen kasvu. Hänen teoksiaan alettiin taas julkaista ja tutkia. Hegel ja marxi-laisuuden hegeliläiset ainekset (esimerkiksi vieraantumisproblematiikka) olivat nä-kyvästi esillä myös Unkarin kansannousun (Georg Lukács) tai Prahan kevään filo- sofiassa (Karel Kosik, Radovan Richta) sekä demokraattisen ja itsehallinnollisen sosialismin kokeilussa Jugoslaviassa (Praxis-ryhmä) jne.

VIII Marxin syyllisyys

Aivan lopuksi voidaan vielä lyhyesti pohtia Marxin mahdollista vastuuta Leninin ja erityisesti Stalinin ja stalinistien luomasta hirmuhallinnosta. Ehkä nerokkaimman vastauksen tähän kysymykseen on muotoillut Pentti Saarikoski kirjoittaessaan:

Marxin virhe on Lenin niinkuin Stalin on Leninin virhe mutta Stalin ei tehnyt virheitä "

HäMe: Lenin ei ollut Marxin "virhe", vaan "korjaus", tarkennus, erityisesti totuusteoriassa!

HeMä:"Viimeisellä säkeellä Saarikoski ei suinkaan halua kirkastaa diktaattorin tai hänen järjestelmänsä mainetta.Päinvastoin: Puhe Stalinin “virheistä” oli neuvosto-marxismin ja koko Neuvostoliiton ideologiakoneiston yritys pestä musta valkoisek-si. Tarkoitus oli uhrata osa Stalinin maineesta, “sijoittaa” kaikki pahuus häneen ja muutamiin hänen valittuihin alamaisiinsa, jotta itse järjestelmä ja sen valtaeliitti olisi voinut jatkaa maineensa puhdistaneena.

Seuraava katkelma puoluehistorian virallisesta oppikirjasta on mitä kuvaavin:

”Yksilönpalvonnasta johtuneet virheet ja vääristelyt tuottivat vahinkoa kommunisti-sen rakennustyön asialle.Ne eivät kuitenkaan voineet muuttaa sosialistisen yhteis-kunnan olemusta, neuvostojärjestelmän todella kansanomaista luonnetta, eivät voineet horjuttaa tai heikentää NKP:n teoreettisia, poliittisia ja organisatorisia toi-mintaperusteita. Puolueen noudattama politiikka ilmensi neuvostokansan perus-etuja, se sai jatkuvasti kansan kannatusta ja turvasi sosialismin ja kommunismin menestyk-sellisen rakentamisen Neuvostoliitossa.”

Puolueen toimenpiteet puolueen sisäisen ja neuvostodemokratian kehittämiseksi myötävaikuttivat NKP:n johto-osuuden kohoamiseen neuvostoyhteiskunnan elä-mässä, Neuvostoliiton yhteiskunta- ja valtiojärjestelmän lujittumiseen ja maan me-nestykselliseen etenemiseen kommunismin tiellä. Poistettiin yksilönpalvonnasta johtuneet virheet ja epäkohdat sekä neuvostolakien rikkomukset... Monet rehelli-set ihmiset,jotka oli epäoikeudenmukaisesti julistettu kansanvihollisiksi ja tuomittu, rehabilitoitiin.Puolue teki lopun lopun kaikista rikkomuksista sosialistista laillisuutta ja perustuslain myöntämiä neuvostokansalaisen oikeuksia vastaan. Hyvin välttele-vän tunnustuksen lisäksi katkelmassa kiirehditään julistamaan asia selvitetyksi,vir- heet oikaistuiksi ja asia loppunkäsitelluksi. Kun tiedetään,että “virheiden” seurauk-sina tuhottiin fyysisesti miljoonia ihmisiä ja mahdollisesti kymmenet miljoonat jou-tuivat aktiivisten terroritoi-menpiteiden kohteeksi,on aika groteskia väittää,ettei tä-mä kaikki millään tavoin edes horjuttanut puolueen yleviksi ja syvästi humaaneiksi väitettyjä teoreettisia, poliittisia tai organisatorisia toimintaperusteita - että kaikki tuo olisi ollut vain joku pikku lapsus. Mutta toisaalta tekstin kirjoittajat tulevat oike-astaan sanoneeksi totuuden:miljooniin ihmisiin kohdistunut avoin terrori ei todella- kaan muuttaanut järjestelmää miksikään, koska se oli ytimiltään vain totalitaristista terroria. "

Häme: Mäki-Kulmalan Hannah Arendtin "eurotieteen" "totalitarismikäsitys" on täyttä puutaheinää.

Mitä taas tulee Mussolinin kulttuuriministerin, entisen II internationaalin radikaalin sosialistin, totalitarismikäsitykseen, jossa yksilön korkeimpana moraalisena täytty-myksenä nähtiin samaistuminen valtioon ja sen päämääriin,tuota käsitystä itseään luonnollisesti marxismissa (joka ei todellakaan absolutisoi valtiota) kuten myös sen perustalla olevaa filosofiaa ja psyko-logiaa pidettiin virheellinä.

HeMä: " Stalin ei siis tehnyt “virheitä” - niinkuin ei maailmansodan sytyttäminen tai juutalaisten ja muiden “epäkelpojen” ihmisten joukkomittainen tuhoaminen ollut natsijärjestelmän “virhe” vaan olemus ja päämäärä. "


Häme: Stalin ei "sytyttänyt maailmansotaa!"

Vain höyrypäisimmät fasistit väittävät jotakin noin tyhmää ja perätöntä.


HeMä: " Sen sijaan Stalin oli Saarikosken mukaan Leninin virhe.Leninin aikana neuvostojärjestelmä tai neuvostomarxismi ei siis ollut vielä asettunut lopullisille raiteilleen.

Vielä kaksikymmenluvun puolivälissä oli Neuvostoliitolla edessään monia avoimia teitä. Niistä kuitenkin tuli valituksi ehkä tuhoisin. "

Häme: Ei ollut, koska NL selviytyi maailmansodasta voittajana ja sen rinnalla ja avulla myös Kiina.

II maailmansodan (ajan) aloitti Japani hyökkäämällä Kiinaan 7.7.1937. NL:n ja Englannin ansiosta Kiina oli paremmin varustautunut tähän "yllätykseen" kuin Ja-pani osasi aavistaa. Silti tapahtui hirveitä,erityisesti Kuomintangin ennen hallitse-milla alueilla. Saksa ja Japani käsivät väestöllistä tuhoamissotaa,jonka tavoitteena oli NL:n ja Kiinan alueiden väestön hävittäminen ja vaihtaminen saksalaisiin ja japanilaisiin.

HeMä: "Sama pätee Marxin ja Leninin väliseen suhteeseen ja edelleen Hegelin suhteessa Marxiin.Näissä suhteissa eivät vaihtoehtoiset kehitystiet ole edes jää-neet tyhjiksi, abstrakteiksi mahdollisuuksiksi. Suuri osa työväenliikkeestä omaksui toiminta-ajatuksekseen ei-leninilaisen marxilaisuuden. "

Ei ole perää. Antileninistinen (antipavlovistinen) "marxilaisuus" oli varsinkin viime vuosisadalla länsieurooppalainen kummallisuus.

HeMä: "Myös ne marxilaisuuden suuntaukset ja niiden yksittäiset edustajat, joiden saavutukset filosofian, taloustieteen, sosiologian tai esim. estetiikan alalla ovat osoittautuneet kaikkein kestävimmiksi, ovat suhtautuneet leninismiin joko hyvin pi-dättyvästi (Gramsci, Lukacs) tai torjuen (Adorno, Benjamin, Horkheimer, Korsch, Panne-koek). "

Häme: Lenin itse on osoittautunut Marxin jälkeen kestävimmäksi marxilaiseksi...

HeMä: " Vaikka stalinismi ei olekaan Marxista alkavan kehityskulun väistämätön väistämätön päätepiste, niin yhtä varmaa on, ettei ilman marxilaisuutta olisi kos-kaan syntynyt stalinismia. (Mitä sitten olisi syntynyt,on kokonaan toinen kysymys.) Voidaanko ajattelijoita (Marxia tai toisaalta esim. Niezscheä suhteessa natsismiin) syyttää myös tällaisten mahdollisuuksien tuottamisesta? "

Häme: Ei käy selville, mitä Mäki-Kulmala tarkasti ottaen tarkoittaa "stalinismilla". Lenininismiinkin kuuluu, että puolue militarisodaan sodan aikana, joka militarisointi sitten purestetaan uudelleenrakentamis-menetelmällä, venäjäksi "perestroika"...

HeMä: " Oma vastaukseni on ehdottoman kielteinen.Erään suomalaisen kirjailijan sattuvan toteamuksen mukaan “idiootti saa myös Einsteinin tai Russellin ajatukset kuulostamaan idioottimaisilta”. "

Häme: Jääköön mainitsemtta, kuka  täsätä tässä yhteydessä ensimmäisenä tulee mieleen...

HeMä: " Tähän mennessä lukemattomat isot ja pienet idiootit tai despootit ovatkin perustelleet touhujaan myös kaikella sillä arvokkaalla, mitä sivistystraditio on mu- kanaan kuljettanut. Hegelin ja Marxin ohella myös Platonin, Aristoteleen, Darwinin tai Nietzschen teoksia, ja vieläpä Uutta testamenttiakin, on käytetty oikeuttamaan mitä iljettävimpiä tekoja. Jos ne kaikki pitäisi hylätä tällä perusteella, kulttuuriperin-nöstämme ei olisi kohta mitään jäljellä.

Olisimme melkoisia idiootteja, jos varaisimme filosofisen tai tieteellisen traditiom-me ensitulkitsijan oikeudet idiooteille! "

(Tunnustautuen "idiootiksi", lainasi SB...)


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/03/leninin-oppi-objektiivisesta-ja-konkreettisesta-tieteellisesta-totuudesta

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/oliko-lenin-objektiivinen-idealisti-vai-dialektinen-materialisti


' ' ' '


"Leninismin rönsyjen" tutkija, filosofi, ylioistonlehtori Heikki Mäki-Kulmala kuollut.

" Filosofi Heikki Mäki-Kulmala on kuollut

a | 19.2.2014 | 11:00 | Päivitetty 11:0139

Tatu Airo, Aamulehti

Satellite?blobcol=urldata&blobkey=id&blo

Filosofian tohtori Heikki Mäki-Kulmala on kuollut. Kasvatus- ja yhteiskuntatieteel-listen aineiden sekä filosofian lehtorina Tampereen yliopistossa toiminut Mäki-Kulmala kuoli voimakkaaseen sairauskohtaukseen kotonaan Pispalanharjulla maanantai-iltana.

Ystävä, professori Veli-Matti Värri kuvaa edesmennyttä Mäki-Kulmalaa viisauden rakastajaksi ja viisaustietäjäksi.

- Heikki oli erittäin hyväsydäminen, monipuolisesti ja laajasti oppinut, muttei vähääkään akateemisesti pöyhkeä, Värri sanoo.

Hänen mukaansa Mäki-Kulmala oli verraton tarinankertoja ja erittäin karismaatti-nen opettaja, joka tuli toimeen kaikkien kanssa.

Mäki-Kulmala syntyi Seinäjoella vuonna 1951. Hän väitteli vuonna 2003 filosofian tohtoriksi neuvostomarxismin suhteesta moderniin länsimaiseen rationaalisuu-teen."



Piru vieköön, noinko kauan siitä Mäki-Kulmalan väitöskirjasta on? Otin silloin heti netistä printtiversion, kun se ilmestyi, ja yhä se on osin lukematta. Oli olevinaan omakin väitös kalkkiviivoilla. Ja on yhä.

Mäki-Kulmala oli opiskeluaikana kovettu kuusislainen (Eteenpäin Otto-Wille Kuusi- sen viitoittamaa tietä!) Hän toimi myös SKP:n Tampereen piirin valistussihteerinä, ainakin virkaa tekevänä. Kuusista tunatessaan hän sitten löysi (vanhoja) kohtia, joita ei voinut sovittaa yhteen leninismin kanssa,kuten myös Oulun yliopiston aate- historioitsija Juha Manninen. Käsitykseni mukaan Mäki-Kulmala rupesi pitämään kiinni muinais-Kuusisesta ja "kumoamaan Leniniä" (usein "Stalinin" nimellä), tuloksena, rehellisesti sanoen, puutaheinää.

Mäki-Kulmala piti myös Yrjö Ahmavaaraa "dialektisena materialistina" vielä silloin- kin, kun kaikille muille oli valjennut "Kakkos- (tai Ykkös-!) Tatu Vanhasen" todelli-nen karvanväri, ja kirjoitti teoksen "Anti-Ahmavaara", jossa arvosteli tämän oppia muuten varmaan suht asiantuntevasti, mutta täysin väärällä nimellä "dialektisena materialimina". (Tämä tietysti sopi esimerkiksi "totilateralismi "-teoreetikkojen kuvioihin monin tavoin...)

Väitöskirjassaan "Neuvostomaterialismista ja läntisestä rationalismista" Mäki-Kul-mala ruotii Neuvostoliiton alkuaikojen filosofisten kirjoitusten monenlaisia rönsyjä jättämällä sen puolen käsittelemättä, josta todella muodostui dialektinen materia-lismi . Se oli jo aika lailla valmis oppi Leniniltä, vaikka siitä ei ollut oppikirjaa, jonka valmistelu (Filosofian vihkot) oli jäänyt Leniniltä I maailmansodan alkamisen ja sittemmin käytännön vallankumouksen takia kesken.



Väikkäristä ja Yliopiston tiedotuspolitiikasta keskusteltiin palstoillakin:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/123653?page=1#123979

"Pavlovilainen ehdollistuminen" kumottu Tampereen yliopistossa!??

Kirjoitti: RK


Päiväys: 9. lokakuuta 2003 21.06

Lainaus Skepsiksen keskustelupalstalta:

>>Tänään (4.10.) klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan
>>väitöskirja liittyen neuvostomarxismiin.

Tässä Tampereen (euro!?)yliopiston virallinen tiedote ko. tilaisuuden johdosta:

Vastakohdat vai kaksoset: tutkimus neuvostomarxismin suhteesta moderniin länsimaiseen rationaalisuuteen

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67319/951-44-5742-0.pdf?sequence=1

" Näin syntyi suurieleinen, mutta lähes kokonaan kuviteltu (ideologinen) tiede, joka ajan mittaan ajautui yhä syvempiin ristiriitoihin todellisten tieteiden kanssa.

Kaikkein tunnetuimpia esimerkki tästä olivat T.D.Lysenkon biologia tai

"pavlovilainen" psykologia , jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä . "

Se on moneen kertaan todettu,ettei Lysenkon "tiede"ajattelulla ollut mitään teke-mistä leninistisen tieteenfilosofian kanssa. Pahinta tuossa suhteessa EI OLLUT, että hän uskoi joidenkin hankittujen ominaisuuksien voivan periytyä (sellainen ERITYISTIETEELLINEN olettamus ei itse asiassa tuolloisen leninismin mukaan edes ollut absoluuttisen kielletty, kunhan vain olisi löytynyt kokeellista näyttöä), vaan se että hän näki tieteen TEKNOLOGIANA tuottaa tietyntyyppisiä hyödykkeitä kuten konemalleja tai vehnälajikkeita. "

Kuten Mäki-Kulmalakin toteaa, Lysenko oli ns."alemman tason tutkimushenkilö", joka nostettiin diplomaattisista (ja ehkä joistakin muistakin) syistä Maatalousakate-mian puheenjohtajaksi 1938. Siinä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1956,eikä häntä koskaan varsinaisesti arvosteltu mistään huijauksesta, vaan pelkästään haukuttiin väärässäolemisesta. Lisäksi Lysenko ei aatemielessä kuulu ajankohtaan ennen sotia, jota Mäki-Kulmala tutkii, vaan välittömästi sotienjälkeiseen aikaan. Lysenko ei ikinä edes hakenut NKP:n jäseneksi, mikä antoi mahdollisuuden revitellä "filosofisesti" ja populistisesti. Hän oli "Stalinin henkilökannattaja".

Mutta varsinainen PAUKKU onkin nyt tuo toinen, aivan UUSI "tieto", että "on osoittautunut VÄÄRÄKSI" pavlovilainen psykologia, jonka mukaan ihmis-mieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä!!

Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla niitä uusia mullistavia biologia- ja psy-kologiatieteellisiä Pavlovin kumoavia KOETULOKSIA, jotka nyt sitten osoittavat, että IHMISMIELI EI RAKENNU EHDOLLISTEN REFLEKSIEN KONEISTOLLE!!

Sille ja nimenomaan sille se nimittäin TÄHÄNASTISEN TIETEELLISEN MAAILMANKUVAN MUKAAN NIMENOMAISESTI RAKENTUU!

Vaikka ne sitten nimenoman ihmisellä kieli onkin järjestänyt uuteen uskoon siihen verrattuna, miten niille rakenttu esimerkiksi simpanssin refleksirakenne.

Mielenkiinnolla jään myös odottamaan,kuka Tampereen yliopiston proffa sen No-belin käy pokkaamassa, joka tuosta tuloksesta taatusti pläjähtää kuin Manulle illal-linen, ehkä jo ensi vuonna (tämä vuosi vielä meni harmittavalla tavalla sivu suun).

Mitenkähän olis prof. Antti Eskola, joka on nyttemmin myös nähnyt itsensä "Pahan"? (kts. HS-Kuukausiliite)

Kyllä nyt rehtori Jorma Sipilänkin kelpaa paistaella! Ei voi muuta sanoa, että onneksi olkoon, tieteen mullistajat!

RK "

Mäki-Kulmala tuli myös tulokseen, että "Hitlerin filosofia oli yllättävän tieteellistä" (samalla kun Stalinin (eli Lenininin) filosofia tietysti oli "puhtainta paskaa"...):

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/139297?page=3#139492

Väärinkäsitys syntyy siitä, että koska Hitlerin filosofia oli huomattavan "fysikalistis-ta", se muka ei olisi voinut samaan aikaan olla äärimmäisintä mystisiä! Mutta se nimen- omaan oli noita molempia tasan samaan aikaan (mikä tarkoittaa myös, että "fysikalismi" ei ole mikään todellinen tieteellinen maailmankatsomus!)!

Mäki-Kulmalan väitös taitaa olla mulla luettavien pinossa kauimmin maannut tuotos. Aion kyllä lukea sen vielä. Minuakin kiinnostavat myös rönsyt, jos aihe kokonaisuudessaan on riittävän mielenkiintoinen.

PS: Se, mitä Tampereen "yliopiston" mielestä "puuttui neuvostotieteestä", on "rotumurhapeilineurooni ". Mäki-Kulmalallakin on varmaan ollut "sisäpiiritietoa" jo "väitellessään"... Muutoin tuotos ja se hyväksyminen on vaikeasti selitettävissä.

Oikea tiede ei Ivan Petrovitsh Pavlovia demonisoi eikä "rotumurhapeilineurooneja" kaipaa:

http://nakokulma.net/index.php?topic=10081.0



Keskustelua:


Dialektiikan peruslait

Jerry, 4.10.2003 1:00:53, 123653

Tänään klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan väitöskirja liittyen neuvostomarxismiin.

Aamulehti siteeraa Mäki-Kulmalan näkemystä dialektiikasta seuraavasti:

"Dialektiikan peruslait, joille neuvostomarxismi perustuu,rakentuu Marxin ja Engel-sin laajan tuotannon keskeltä löydetyille vajaalle sivulle hajanaisia muitiinpanoja, joita Engels ei edes pitänyt tärkeänä julkaista. Kun todellisuudesta ei löytynyt mar-xilaisuuteen sopivia lainalaisuuksia,sellaiset piti KEKSIÄ.Marxilaisuudesta yritettiin kehittää universaali tieteen metodologia, joka selittäisi kaiken."


Re: Dialektiikan peruslait

RK, 5.10.2003 1:01:04, 123664

RK kirjoitti 04.10.2003 (123660)...

>Jerry kirjoitti 04.10.2003 (123653)...

>>Tänään klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan
>>väitöskirja liittyen neuvostomarxismiin.

>>Aamulehti siteeraa Mäki-Kulmalan näkemystä dialektiikasta seuraavasti:

>>"Dialektiikan peruslait, joille neuvostomarxismi perustuu, rakentuu Marxin ja
>>Engelsin laajan tuotannon keskeltä löydetyille vajaalle sivulle hajanaisia
>>muistiinpanoja, joita Engels ei edes pitänyt tärkeänä julkaista. Kun
>>todellisuudesta ei löytynyt marxilaisuuteen sopivia lainalaisuuksia, sellaiset piti
>>KEKSIÄ. Marxilaisuudesta yritettiin kehittää universaali tieteen metodologia,
>>joka selittäisi kaiken."

>Tuossa nyt koko asiaa ei ole ymmärretty alkuunkaan.

>Kullakin tieteenalalla on oma tutkimuskohteensa, ja filosofian tutkimuskohteena
>ovat sellaiset KAIKILLE TIETEENALOILLE YHTEISET ilmiöt ja käsitteet (kuten
>sanotaan nyt vaikka "totuus", "subjektiivisuus/objektiivisuus", "satunnaisuus/
>välttämättömyys","määrä/laatu", "lainalaisuus", "syy/seuraus") joita mikään
>ERITYISTIETEENALA ei voi määritellä.

>Marxismin peruperiatteisiin kuuluu, että eri tieteenalojen metodit ovat
>kohdespesifejä, ei EI OLE OLEMASSA YHTÄ UNIVERSAALISTA "KAIKEN
>TIETEEN METODOLOGIAA" (paitsi skeptikkolikkeen "Skeptical Dictionaryssa"),
>ja että filosofiatieteen tehtävä ei ole selittää tai teoretisoida luontoa (tai
>yhteiskuntaakaan) OHI ERITYISTIETEIDEN!

>Ensinmainitulle asialle on omistettu yksi Engelsin tunnetuimmista teoksista Anti-
>Dühring (Herra Albert Dühring tieteen mullistajana); Dühringilla oli muka
>olevinaan kehiteltävänään juuri tuollainen "kaikien alojen metodologia" tai
>"kaiken kaava".

>Tuon erityistieteet ohittavan "luonnonfilosofian" torjumisen taas tuo keskeisesti
>esiin Bonifati Kedrovin teos "Engelsin luonnon dialektiikka".

>Dialektiikan lait eivät ole erityistieteissä lakeja (koska ei ole tarpeen ottaa
>esimerkiksi fysiikassa kantaa fysikaalisen syy- ja seurausperiaatteen
>kaikenselittävyyteen (vaikkapa matematikassa tai taidehistoriassa...), vaan
>kutakin lakia vastaa sitten yleensä myös "porvarilisessa tieteessä" ennestäänkin
>oikein hyvin tunnettu metodinen periaate.

>Fysiikassa esimerkiksi määrällisten muutosten laadullisiksi muuttumisen
>lakia vastaavat esimerkiksi efektiivisten tasojen periaate ja emergenssiperiaate.
>Vastakohtien ykseyden lakia vastaa komlemetaarisuuperiaate, ja dialektisen
>kieltämisen lakia vastaa mm. vastaavuusperiaate,eli tiedon kulkiessa kasautuvaa
>tietä aikaisempi *oikea* teoria tulee sisältymään uuteen ja yleisempään josakin
>ns. kumoutuneessa muodossa, esimerkiksi tutkimuskohteen kehitysvaiheen
>mallina tai erikoistapauksena.

>Toimittaja p..le on jo tuossakin yhdessä kappaleessa sekoittamaan asiat, ja
>munaamaan väittelijän. Jos tuo olisi ollut itse väitöskirjan tekstissä, se olisi ollut
>aihe kirjan hylkäämiseen.

Tuosta on kauhea harmi myös dialektiselle materialismille, kun ne, joiden ajattelu liikkuu akselilla kreationismi vs. (absoluuttinen) fysikalismi/biologismi sekoittavat toisiinsa dialektisen materialismin ja amerikkakalaisen ei uskonnollisen (ääri)oi-keiston katsomuksia, kute Skeptical Dictionary -"filosofiaa": kun kerran "molemmat ovat vihollisia, niin niiden täytyy olla samaa asiaa", kulkee ilmeisesti "päättely", niin kuin tuosakin aamulehde toimittajalla.

keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=102749&Tunnus=RK

RK

Re: Tarkennus

RK, 6.10.2003 1:02:32, 123752

Jerry kirjoitti 06.10.2003 (123744)...

>Monod sanoo toki samassa yhteydessä, etteivät MODERNIT DIALEKTIKOT
>enää lankea sellaisiin typeryyksiin kuin sen itsensä kehittäjät.

>Jerry: Jos d.m.:n tarkoitus on jäädä elämään, tarvitsisi se ensinnkin
>perusteellisesn imagoremontin.

>Tarvittaisiin karismaattinen uudistaja. Hän joka ei joka lauseessa viittaa d.m.:n
>historiaan, eikä varsinkaan nimiin Marx, Lenin ja Engels. Ko. filosofian historiasta
>olisi nostettava esiin muutama selkeä perusperiaate, ydinsanat ilman sen
>historiallista negatiivista painolastia ja käsitteitä jotka välittömästi yhdistetään
>poliittisiin järjestelmiin.

>Tarvittaisiin uusi brändi: - Muutetaan d.m.:n nimi - Irrottaudutaan sen sotkuisesta
>historiasta ja vaikeatajjuisesta filosofian filosofiasta -imagokonsultit asialle

Olen asiasta eri mieltä: tietellisten teorioiden ja fiolosofisten oppijärjestelmien juuret on parempi tuntea kuin olla niitä tuntematta.

Esimerkiksi biologiassa, etologiasa ja neurofysiologiassa, oli haitallista, että län-nessä onnistuttiin häivyttämään Pavolvin rooli EHDOTTOMIEN refleksien järjes-telmän keksijänä (ei siis vain ehdollisten, josta hänet kyllä lännessäkin tunnettiin titestä jotakin tietävien keskuudessa).

Lännessä esitettiin sitten muita nimiä, jotka olivat tutkineet esimerkiksi kanojen käyttäytymistä, ja sitten siirryyttiin kokonaan aivokuorettomiin lajaihin, ja lopulta aivottomiin lajeihin,kuten banaanikärpäseen.

Ja saatii aikaan sellsien falski ja väärä "tuntuma", että tämä olisi jotenku UUSI ja Pvlovin ehdolistumiselle VASTAKKAINEN, jopa "KEHITTYNEEMPI" teoria, vaikka Pavlov oli noiden ärjestelmien keskinäiset suhteet ja evoluution lainalaisuudet selvittänyt periaateessa aivan oikein ja nykyistäkin käsitystä vastaavalla tavalla.

Seurauksista tiedetää esimerkiksi tälle nykyiselle "EUROTIETEELLE" "jumala-hiukkasineen", "geenin evoluutiopsykologisine määritelmineen" ja "Kommunismin mustine kirjoineen"...

Hump hump, buugi-buugi...

RK

Re: Dialektiikan peruslait

RK, 6.10.2003 1:02:28, 123748
Jerry kirjoitti 06.10.2003 (123706)...

>RK kirjoitti 05.10.2003 (123664)...

>>RK kirjoitti 04.10.2003 (123660)...

>>>Jerry kirjoitti 04.10.2003 (123653)...

>>>>Tänään klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan >>>>väitöskirja liittyen neuvostomarxismiin.

>>>>Aamulehti siteeraa Mäki-Kulmalan näkemystä dialektiikasta seuraavasti:

>>>>"Dialektiikan peruslait, joille neuvostomarxismi perustuu, rakentuu Marxin ja >>>>Engelsin laajan tuotannon keskeltä löydetyille vajaalle sivulle hajanaisia
>>>>muistiinpanoja, joita Engels ei edes pitänyt tärkeänä julkaista. Kun >>>>todellisuudesta ei löytynyt marxilaisuuteen sopivia lainalaisuuksia, sellaiset >>>>piti KEKSIÄ. Marxilaisuudesta yritettiin kehittää universaali tieteen >>>>metodologia, joka selittäisi kaiken."

>>>Tuossa nyt koko asiaa ei ole ymmärretty alkuunkaan.

>>>Kullakin tieteenalalla on oma tutkimuskohteensa, ja filosofian >>>tutkimuskohteena ovat sellaiset KAIKILLE TIETEENALOILLE YHTEISET >>>ilmiöt ja käsitteet (kuten sanotaan nyt vaikka "totuus", "subjektiivisuus / >>>objektiivisuus", "satunnaisuus/ välttämättömyys", "määrä/ laatu", "lainalaisuus", >>>"syy/ seuraus") joita mikään ERITYISTIETEENALA ei voi määritellä.

>>>Marxismin peruperiatteisiin kuuluu, että eri tieteenalojen metodit ovat >>>kohdespesifejä, ei EI OLE OLEMASSA YHTÄ UNIVERSAALISTA "KAIKEN >>>TIETEEN METODOLOGIAA" (paitsi skeptikkoliikkeen "Skeptical >>>Dictionaryssa"), ja että filosofiatieteen tehtävä ei ole selittää tai teoretisoida >>>luontoa (tai yhteiskuntaakaan) OHI ERITYISTIETEIDEN!

>>>Ensinmainitulle asialle on omistettu yksi Engelsin tunnetuimmista teoksista >>>Anti-Dühring (Herra Albert Dühring tieteen mullistajana); Dühringilla oli muka >>>olevinaan kehiteltävänään juuri tuollainen "kaikien alojen metodologia" tai >>>"kaiken kaava".

>>>Tuon erityistieteet ohittavan "luonnonfilosofian" torjumisen taas tuo keskeisesti >>>esiin Bonifati Kedrovin teos "Engelsin luonnon dialektiikka".

>>>Dialektiikan lait eivät ole erityistieteissä lakeja (koska ei ole tarpeen ottaa >>>esimerkiksi fysiikassa kantaa fysikaalisen syy- ja seurausperiaatteen >>>kaikenselittävyyteen (vaikkapa matematikassa ati taidehistoriassa...), vaan >>>kutakin lakia vastaa sitten yleensä myös "porvarilisessa tieteessä" >>>ennestäänkin oikein hyvin tunnettu metodinen periaate.

>>>Fysiikassa esimerkiksi määrällisten muutosten laadullisiksi muuttumisen lakia >>>vastaavat esimerkiksi efektiivisten tasojen periaate ja emergenssiperiaate. >>>Vastakohtien ykseyden lakia vastaa komlemetaarisuuperiaate, ja dialektisen >>>kieltämisen lakia vastaa mm. vastaavuusperiaate, eli tiedon kulkiessa >>>kasautuvaa tietä aikaisempi *oikea* teoria tulee sisältymään uuteen ja >>>yleisempään josakin ns. kumoutuneessa muodossa esimerkiksi >>>tutkimuskohteen kehitysvaiheen mallina, tai erikoistapauksena.

>>>Toimittaja p..le on jo tuossakin yhdessä kappaleessa sekoittamaan asiat, ja >>>munaamaan väittelijän. Jos tuo olisi ollut itse väitöskirjan tekstissä, se olisi
>>>ollut aihe kirjan hylkäämiseen.

>>Tuosta on kauhea harmi myös dialektiselle materialismille, kun ne, joiden
>>ajattelu liikkuu akselilla kreationismi vs. (absoluuttinen) fysikalismi/biologismi
>>sekoittavat toisiinsa dialektisen materialismin ja amerikkakalaisen
>>ei-uskonnollisen (ääri)oikeiston katsomuksia, kute Skeptical Dictionary
>>-"filosofiaa": kun kerran "molemmat ovat vihollisia, niin niiden täytyy olla samaa
>>asiaa", kulkee ilmeisesti "päättely", niin kuin tuosakin aamulehde  toimittajalla.

>>
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/102749?page=1#102749

>>RK

>Onko d.m. mielestäsi edennyt/kehittynyt/tarkentunut viimeisten 30 vuoden aikana?

On ja pirusti. Yksi "uskonpuhdistus" tapahtui 50- ja 60-luvulla, kun mm. Vygostskin ajatteluteoria "kanonisoitiin" oppiin (minä käytän nyt piruuttani kirkollisia termejä, se on niin kuin vitsi),esim. Kuusisen marxismin perusteet, tehtiin pesäero ns. luon- nonfilosofiaa (mm. Bonifati Kedrov, se ei ole absoluuttinen, sillä erityistietenalojen irtautuminen filosofiasta, mm. dialektiikasta, ei ole loppunut, filosofia sisältää aina piilevästi erityistieteellisiä olettamuksia jonkin verran)

Sitten 80-luvun alussa ilmestyi painavaa asiaa mm. luonnontieteiden filosofiasta, matematiikan filosofiasta, tekniikan filosofiasta jne. (S.T. Meljuhin, Vjatsheslav Stepin, Pavel Kopnin jne.)

>Ranskalainen nobelisti, molekyylibiologi J. Monod esittää kirjassaan Sattuma ja
>välttämättömyys (1970)murskaavaa kritiikkiä d.m.:ia vastaan.
>(s. 48-58, suomennettu laitos)

>Hän pitää sitä mm. animistisena projektina tai että sellaista siihen ainakin sisältyy.

Hän käsittää väärin. Toisaalta hän kehittää kysyisessä teoksessa erittäin ansioitu-neesti esimerkiksi ´sattuman ja välttämättömyyden´ sekä ´sisällön ja muodon´, ja informatiivisten prosessien kategorioita, jotka ovat dialektiikan käsitteitä.

Hänen arvostelunsa oli niin kömpelöä, ettei sen katsottu muodostavan mitään "vaaraa" d.m.:lle, ja hänen teoksensa ilmestyi Neuvostoliitossa aivan sellaisenaan suurena painoksena. Monod oli "vasemmistolainen sosiobiologisti" ("sosialismi geenissä"!). Jostakin kumman syystä tuo ei ihan kuitenkaan kelvannut liitettäväksi tieteellisen sosialismin opinakppaleiden joukkoon....:-).

>Hegelin inversio ei muuta mitenkään sitä, etteikö d.m. edustaisi edelleenkin
>eräänlaista muunneltua teleologiaa.

Ei Hegelinkään oppia tarvitse tulkita siten, että se edustaisi teleologiaa.

Mutta tietysti, kun hän sitten joskus vanhana höperönä sanoi,että "Jumala on tule- massa", niin se oli teleologiaa... Taisi olla samoihin aikoihin kun hän toisaalta kat-soi Bismarckin preussin olevan "maailmanhengen itsekehityksen korkein tulos ja lopullinen päätepiste" (tai jotakin sinne päin kuitenkin)...

>Monod määrittelee animismin: Elottomomaan luontoon projisoidaan tietoisuus
>joka syntyy ihmiseen, hänen oman keskushermostonsa intensiivisen
>teleonomisesta toiminnasta.

teleonomisesta? Väittääkö Monod muka, että d.m.:ssa "luontoon oletetaan tietoi-suus"!? Jos Monod tuollaista väittää, niin se on sitten kyllä sensuroitu niin sattu-man ja välttämättömyyden suomenkielisestä kuin venäjänkielisestäkin versiosta.

>osuvampi taitaisi olla animatistinen määritelmä:luonnon elollistaminen ilman, että
>kuvitteluun liittyy käsityksiä ilmiöiden erityisistä sieluista)

Mistä ihmeestä tuo "luonnon elollistamien" on tuohon tempaistu? Kuka on "elollistanut" ja mitä?

>Monodia tulkiten on samantekevää onko Hegel ns. käännetty tolpilleen vai ei.

Monod ei ole tuntenut Hegeliä yhtään sen paremmin kuin dialektiikkaakaan, luul-tavasti vieläkin huonommin. Sieltä minun antamastani linkistä ilmenee, että kes-keisintä, mikä käännettin tolpilleen oli Hegelin totuuskäsitys "kohteen vastaavuu- tena ideansa kanssa" (eikä päin vastoin,kuten d.m.:ssa). Tietysti siinä on koko jär-jestelmä sikäli käännettävä toisi päin, että "henkinen" nähdään "aineellisen" omi-naisuutena, eikä aineellinen (yhteiskunnassakaan) hengellisen "ruumillistumana".

>Tässä muutama poiminta.Jos omistat ko.kirjan olisi avartavaa kuulla kommenttisi
>sen sivujen 48-58 d.m.-kritiikkiin.

Ei minulla ole sitä kirjaa, mutta olen sen kyllä lukenut.

>Pitäisikö minun heittää Monodini roskikseen?

Ei missään tapauksessa, se on loistokirja. Monod on objektiivisesti ottaen erin-omainen dialektikko,satuman ja välttämättömyyden kategoroiden dialetisten vas-takohtien, sisällön ja muodon tutkija biologia uusia löytöjä yleistämällä, mutta hän luuli, että se "marxilais-hegeliläinen dialektiikka" (jollaista ei ole) olisi sitten taas jotakin aivan muuta.

>Se on pitkään toiminut minulla kirjana, johon olen palannut aina kun tietty
>perusajatus on ollut hukkua.

Ei ole syytä hosua vaihtamisen kanssa...

>Tässä muutamia poimintoja Monodin näkemyksestä d.m:sta:

>"Dialektinen materialismi on tullut suhteellisen myöhäisenä lisänä siihen
>sosioekonomiseen rakennelmaan, jonka Marx jo oli pystyttänyt.

Dialektinen materialismi ei liity "sosioekonomiseen rakennelmaan", paitsi korkein- taan siten, että se kertoo muutaman pointin siitä, mitä "sosioekonominen rakennelma" ainakaan EI OLE.

>Tämän lisän tarkoituksena on selvästikin ollut tehdä historiallisesta
>materialismista luonnon omiin lakeihin perustuva ´tiede´"

Historiallinen meterialismi nimenomaan tekee ja perustelee perustavanlaatuisen eron luonto- (jestestvennye) ja ihmistieteiden (gumanitarnye, yhteiskunta-, talous- ja humanististen (kieli-, historia- jne.)tieteiden) välillä.

Tosin raja vedetään myös erilaisiin voluntaristisiin ym. yhteiskuntatiedenäkemyk-siin ja historianfilosofioihin nähden, jotka eivät pidä yhteiskuntatieteitä lainkaan todellisina tieteinä.

>"Jos dialektisesta ristiriidasta tehdään kaiken liikkeen, kaiken evoluution
>peruslaki, silloin koetetaan systematisoida sellainen subjektiivinen luonnon
>tulkinta, jonka avulla luonnosta voitaisiin löytää nouseva, konstruktiivinen, luova
>projekti ja tehdä se lopulta ymmärrettäväksi ja moraalisesti merkittäväksi.

Luonnossa on toki esiintynyt tietynlainen kehityksen SUUNTA. Mitään teleologista PÄÄMÄÄRÄÄ sillä ei ole, ja olisi voinut kehkeytyä toisinkin, kuin on tapahtunut.

Toisaalta, jos NYT vain ihminen häviäisi Maapallolta,mutta ihmisapinat ja sellaiset jäisivät, niin ole taipuvainen uskomaan, että kehitys jossakin ottaisi kuitenkin van-han suunnan kohti kielellistä laumakommunikaatiota, biologisista laeista irtioton tekevää yhteiskunta,ja ajattelua ja tietoisuutta.se olis objektiivinen "markkinarako", jolla jokin laji voisi pärjätä, vieläpä muita paremmin.

>´Animistinen projektio´ on siis yhä tunnistettavissa , VAIKKA SE OLISI MONEEN
>KERTAAN VERHOUTUNUT"

>"Joka kerta kun materialistiset dialektikot ovat jättäneen puhtaan teoreettisen
>sanailun ja halunneet valaista kokeellisen tieteen polkuja käsitteillään, heidän
>tulkintansa on osoittautunut tieteelle vieraaksi ja suorastaan tieteen vastaiseksi."

Hän ei ole sitten lainkaan tuntenut esimerkiksi Vygotskin ajatteluteoriaa ja sen syntyä. Se tuli maailmalla yleisemmin tunnetuksi samoihin aikoihin kuin Monod julkaisi kirjansa.

>"Itse Engels joutui dialektiikan nimissä hylkäämään kaksi aikansa suurinta
>keksintöä: termodynamiikan toisen pääsäännön ja evoluution puhtaasti
>valintaopillisen tulkinnan"

Nyt kyllä menee taas fiu... Engels ei sitten taas varmaan kauhean hyvin tuntenut termodynamiikan toista pääsääntöä, entropian lakia, jonka muotoili Ludwig Boltzmann Engelsinviimeisinä elinaikoina.

>"Teoria geenistä sukupolvien ja jopa risteytysten halki siirtyvänä
>muuttumattomana perinnöllisyyden määräystekijänä on nimittäin kerta kaikkiaan
>ristiriidassa dialektisten periaatteiden kanssa."

Jos se on ehdottoman ikuisesti muuttumaton, ja ilmestynytkin "out of blue", niin sitten, mutta ei muuten.

Dialektinen kehitysteoria on biologisen evoluutioteorian yleistys, ja pyrkii selvittä- mään sitäkin, mistä se biologinen evoluutio on tullut, ja millon sitten mahdolisesti muut evoluutiomuodot ovat lyöneet siitäkin yli esimerkiksi ihmisen ja yhteiskunnan kehityksessä.

>"Evoluutioteoria ei suinkaan aluksi hävittänyt ihmiskeskeistä illuusiota vaan
>näytti antavan sille uuden todellisuuden tehdessään ihmisestä, ei enää
>maailmankaikkeuden keskusta, vaan aikojen alusta odotetun luonnollisen
>perillisen. Jumala saattoi kuolla, sillä hänen tilalleen oli tullut tämä uusi,
>suurenmoinen kangastus"

Kuka on evoluutioteoriassa väittänyt ihmistä "aikojen alussa osoitetuksi "(Juma-lan?) luonolliseksi perilliseksi"? Katoliset tomistit, Teilhard de Chardin (merkillistä kyllä, NL:ssa hyvin tunnettu tomistinen filosofi)? mitä tekemistä heillä on d.m.:n kanssa, paitsi ehkä dialektiikan nimi?

>"Engels joutui kiistämään muodollisesti termodynamiikan toisen pääsäännön,
>koska se näytti hänestä uhkaavan varmuutta siitä, että ihminen ja inhimillinen
>ajattelu ovat kosmisen nousun väistämättömiä tuotteita.

Missähän hän tuon oikein on kieltänyt? Engelsin teokset on kyllä netissä. Enkä ole niin varma,että hänelle olisi ollut Boltzmannin teoria tuttu,varsinkin kun Boltz-mann oli fyysikkoyhteisön asioimisboikotissa hänen asetuttuaan jyrkästi Ernst Machin "postmodernia" höpöfysiikkaa vastaa, kuten sittemmin Leninkin teoksessaan Materialismi ja empiriokritisismi.

>"Joku voi varmasti väittää tätä vastaan, ja kiistää sen vastaavan
>Marxin ja Engelsin alkuperäisiä ajatuksia.

Kysymys lienee siitä, että luonossa SULJTETUSSA SYSTEEMISSÄ entropia kas- vaa (ja informaatio vähenee), kun taas evoluutiossa informaatio suuresti kasvaa. Entropian kasvu kyllä vähentää informaatiotakin, mutta evoluutio EI TAPAHDU (ENERGEETTISESTI) SULJETUSSA SYSTEEMISSÄ. Eikä esimerkiksi jokin LAJI ole mikään SYSTEEMI (yksilö voi sitä olla). Informatio voi paikallisesti keskittyä, ja siten "kasvaa" lokaalisesti, vaika se "globaalisesti" vähenisikin, ja entropia lisääntyisi.

>Mutta tämä on oikeastaa toisarvoista. IDEOLOGIAN VAIKUTUS RIIPPUU
>SIITÄ,MILLAISENA SEN MERKITYS JÄÄ OPPILAIDEN MIELIIN JA MILLAISEN
>MERKITYKSEN JÄLJITTELIJÄT SILLE ANTAVAT."

Tuossa suhteessa Monod´lla oli käynyt huono tuuri. Jos olisim käynyt toisin, hän olisi luultavimmin saanut vieläkin enemmän tuloksia biologian tutkimuksen alalla. Ellei olisi sitten ruvennut päätoimisesti tappelemaan "postmoderneja (hegelistisiä) dialektikkoja" vastaan oikean tieteenfilosofian puolesta.

>Sinä RK olet ymmärtääkseni moneen kertaa noussut joitakin em. käsityksiä
>vastaan, mutta tehokkaampaa sinuun uskominen olisi jos myöntäisit ne virheet,
>jotka d.m:n ympärillä elävät ja JOTKA JOHTUVAT NIMENOMAAN sen
>kehittäjistä itsestään, eivät niinkään siitä, että d.m. itsessään olisi alusta alkaen
>ollut valmis teoria, jota ymmärtämättömät ovat sitten pahoinpidelleet.

En ole koskaan väittänyt, että se olisi teoriana joskus ennen ollut jotenkin "parempi" kuin nykyään. Ihan päin vastoin.

>Kai se on itsekinjoutunut itseään korjaavien toimenppiteiden kohteeksi.

Tietysti.

>Psykologisesti paljon tehokkaampaa asian eteenpäin vientiä on myäntää myös
>siihen liittyvät virheet, joita sitten on mahdollisesti korjailtu.

Se liittyy laajempaan materialististen tieteellisten maailmankatsomusten joukoon, jossa kokonaisuutena on tehty virheitä, ja niitä sitten onkorjailtukin, joskus tekijöi-den itsensäkin (kuten Russelin) toimesta. Filoofiassa sattuu aina esimerkiksi eri-tyistieteellisiä "virheitä", niitä ei voida välttää millään, eikä se ole asian varsinainen tarkoituskaan.

Varsinainen tarkoitus on enemmänkin se, että niitä virheitä ainakin systemattisina ilmiöinä pystyttäisiin sitten välttämään siellä erityistieteissä, ja että mm. olisi työ-kaluja erottaa varmasti väärät teoriat mauhdollisesti oikeista mhdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Myös silloin, kun niiden erityisteteiden tulokset sitten edelleen palvelevat vaikkapa poliittista päätöksentekoa.

>Ei niin että itse teoria on mukamas absoluutti, on ollut aina ja vain
>ymmärtämättömät typerykset voivat sitä kritisoida. Tällöin kyseessä ei olisi sen
>kummempi teoria kuin mikä tahansa muukaan subjektiivinen huuhaa.

Kukaan ei ole väittänyt tuollaista d.m.:sta.

Sen sijaan jotkut ovat sellaista kyllä väittäneet esimerkiksi Dawkinsin evoluutiomallista (jonka ovat lisäksi itse ymmärtäneet väärin).

RK

Re: Dialektiikan peruslait

RK, 9.10.2003 1:06:10, 123970

Jerry kirjoitti 09.10.2003 (123914)...

>Jerry:

>>>Monod määrittelee animismin: Elottomomaan luontoon projisoidaan >>>tietoisuus joka syntyy ihmiseen, hänen oman keskushermostonsa >>>intensiivisen teleonomisesta toiminnasta.

>RK:

>>teleonomisesta? Väittääkö Monod muka, että d.m.:ssa "luontoon oletetaan
>>tietoisuus"!? Jos Monod tuollaista väittää, niin se on sitten kyllä sensuroitu niin
>>Sattuman ja välttämättömyyden suomenkielisestä kuin venäjänkielisestäkin
>>versiosta.

>Olen vain käymässä enemmän ehkä kun jaksan ja ehdin. Sama koskee myös
>niitä jotka mahdollisesti odottavat jotain vastausta ´Bensaa tuleen´ viestini >kohdalla.

>Suora lainaus Sattuman ja välttämättömyyden suomenkielisestä laitoksesta
>vuodelta 1984, suom. Anto Leikola s. 45-46:

>J.Monod:

>"Animismille(sellaisen kuin aion sen tässä määritellä) on ominaisinta, että
>elottomaan luontoon projisoidaan tietoisuus, joka syntyy ihmiseen hänen oman
>keskushermostonsaintensiivisen teleonomisesta toiminnasta"

>Edelleen sivut 53-54:

>"Animistinen projektio on siinä yhä tunnistettavissa, vaikka se olisi verhoutunut"

>Tuossa edellisessä hän viittaa dialektiikkaan.

>Ei minulla ole käyettävissäni alkukielistä teosta (enkä sitä paitsi osaa
>ranskaakaan riittävästi). Annoinko sellaisen rivienvälikuvan?
>Ehkä vuosiluku teki sen. Alkuteos on vuodelta 1970, enkä tullut maininneeksi
>että minulla on vuoden 1984 suomennos. (jonka ostin vuonna 1984 Tyrvään
>kirjakaupan kirjakellarista,niitä saattaa olla siellä vieläkin kustantajan jäämistöstä
>hankittuina... pieni mainos tähän loppuun)

>Jerry

En ymmärrä, enkä muista "ulkoa" teosta, jonka olen lukenut 70-luvulla. Väitätkö, että Monod väittää, että mitään tietoisuutta ei olisi olemassakaan?

Ovathan sitäkin kyllä jotkut joskus väittäneet, niin jotkut behavioristit kuin jotkut sosiobiologistitkin...

Ja sehän toisaalta mitä ilmeisimmin esimerkiksi simpanssin kohdalla meidän tarkoittamassamme mielessä onkin asian laita, ettei sen puoleen...Hän on siis periateessa SAATTANUT selaista väittää, ei se ehdottoman mahdotosta ole...

Ilmankos häntä pidettiin NL:ssa vähän väärässä olevana, mutta vaarattomana, biologistisena "hyvänä vastustajana"...

RK




Re: Dialektiikan peruslait

RK, 13.10.2003 1:10:13, 124213

Jerry kirjoitti 10.10.2003 (124085)...

>RK kirjoitti 09.10.2003 (123970)...

>>Väitätkö, että Monod väittää, että mitään tietoisuutta ei olisi olemassakaan?

>Ei käsittääkseni, mutta hän mitä ilmeisemmin ajattelee jotenkin niin, että d.m.:n
>sisältää ikäänkuin jonkin odotetun, ja sitä kautta ikäänkuin välttämättä
>syntyneen "animistisen" hengen olemassaolon.

Joskus näkee nimenomaan Leniniä väitetyn mukamas "idealistiksi",ja trikkinä käy- tetään sitä, että Lenin erityisesti filosofian vihoisaan lainaa usein hyväksyvästi He-geliä, ja kun hegel on omat johtopäätöksensä JOHTANUT idealistisen filosofiansa peruspostulaattien pohjalta, niin tuo siteeraaminen olis muka tarkoittanut MYÖS NOIDEN PERUSTELUJEN HYVÄKSYMISTÄ SELLAISENAAN (ja kohta ehkä jo suorastaan niiden liittämistäkin diallektisen materialismin osaksi!), ja näin olisi sitten "todistettu" "leninismi" "idealismiksi"!

Vaikka materialistisen filosofian peruspostulaattien kautta olisi pääteltävissä aivan sama tulos mitenkään TUKEUTUMATTA Hegeliin, ja varsinakaan hänen todistukseensa.

Tässä on kunnostautunut taistolaisliikken entinen ideologi Vesa Oittinen, nykyisin siis eurotietelijä:

www.marx-seura.kaapeli.fi/archive/bernstein.htm

" Filosofian vihkot koostuvat pääasiassa Hegel-ekserpteistä. II Internationaalin va- semmiston teoreetikoista Lenin oli ehkä eniten kiinnostunut Hegelistä. Se on jos-sakin määrin yllättävää, sillä - kuten jo sanoin - bolshevikin olisi odottanut innos-tuvan enemmän jostain Giovanni Gentilen tyyppisestä "aktivistisesta", subjektin aktiivista toimintaa korostavasta filosofiasta. Tässä näkyy Leninin pyrkimys syn-teesiin, vasta-kohtien ylittämiseen: vaikka hänkin on vallankumousmiehenä tyyty-mätön Kautskyn ja II Internationaalin deterministiseen marxismitulkintaan, tahtoo hän samalla myös välttää äärivasemmistolaista aktivismia, jota bolshevikki-puolueessa paljon esiintyi.

Mutta vielä yllättävämpää on, että Lenin nielaisee Filosofian vihkoissa Hegelin Kant-kritiikin suorastaan nahkoineen karvoineen. Kun Hegel esimerkiksi arvos-telee Kantin oppia olioista sinänsä sillä argumentilla, että Ding an sich on pelkkä tyhjä abstraktio,joka ajatuksen pitää pystyä täyttämään omalla sisällöllään, hyväk- syy Lenin tämän täysin - panematta ollenkaan merkille, että tällaisen kritiikin läpi-vieminen edellyttää objektiivisen idealismin ohjelman allekirjoittamista. Hegel näet "voittaa" Kantin tekemällä olioista sinänsä hengen momentteja, ts. riistämällä niiltä niiden riippumatto-muuden subjektista. Olioiden sinänsä perustana, substanssina osoittautuu Hegelillä viime kädessä olevan henki, ja näin ne todellisuudessa ovat-kin "samaa maata" kuin subjekti ja sen tajunnansisältö. Samalla lailla Lenin hyväk-syy - sen enempää miettimättä - Hegelin määritelmän dialektiikasta "sisällöllisenä logiikkana", johon myös liittyy sitoutuminen objektiiviseen idealismiin (Kantin mu-kaanhan näet käsitteiden sisältö palautuu viime kädessä subjektista riippumatto-maan todellisuuteen). "

Tuossa Oittinen myös valehtelee niin kuin se harmaantunut ruuna: Nimenomaan Leninin mukaan totuus on teorian vastaavuutta objektiivisen todellisuuden lainalai-suuksien kanssa, ja viime käsessä aina KONKREETTINEN (mm. erityistietellinen) ja perimmiltään empiirinen kysymys. KAANTIN mukaan ´totuus´ oli "LOOGINEN", viime kädessä ns. loogisiin välttämättömyyksiin eli loogisiin totuuksiin palautuva kysymys.

Tuossa ei kuitenkaan ole kyse niinkään väitetystä animismista, vaan siitä Hegelin "maailmanhengen" teoriasta, jonka mukaan "henki" kehittyy omien lakiensa mukaan "käyttäen" aineellista "substanssinaan".

Meemiteorian valossa kaikenlainen hegelismi ei tosiasiallisesti ole sellaisenaan- kaan niin materialismille vastakkaista kuin äkkiseltään luulisi, jokin osa lisää siitä voidaan johtopäätöksineen "kääntää tolpilleen" Dawkinsin (perimmiltään materialistisen) meemiteorian avulla.

En olisi muuten viitsinyt poista puoluepoliittista jorinaa lainata tuon enempää, mutta kun se Oittinen on Mäki-Kulmalan työn tarkastaja!

>Jos idealismin vastakohdaksi katsotaan materialismi, niin Monod ei käsittääkseni
>pidä d.m.:ia idealismille täysin vastakkaisena, riittävän ankarana materialismina,
>koska hän ilmeisesti epäilee tähän elottoman luonnon dialektiikkaan sisältyvän
>piilotetun "toiveen" tarkoituksesta joka on ollut olemassa aina ja joka ilmenee
>välttämättä ihmisen muodossa.

Sellaisia hypoteeseja on esitetty ihan materialistiseltakin pahjalta, että sopivien edellytysten vallitessa materia kehkeyttsi itsestään tietoisen sosiaalisen liikemuo-don. Perusteena on yksi varma toteutunut esimerkki, ja se hypoteettinen RUN-SAUDEN PERIAATE, että luonnonlait olisivat luonteeltaan "kieltolakeja", ja että kaikki sellainen (liikemuoto), jota jokin luonnonlaki nimenomaisesti EI ESTÄ, joskus jossakin ennemmin tai myöhemmin myös toteutuu.

Jos tuollainen laki olisi, se olisi sitten objektiivisen dialektiikan laki, koska se ei tutki minkään erityistieteen tutkiman liikemuodon konkreetisia lainalisuuksia, vaan nimenomaan noiden liikemuotojen VÄLISIÄ suhteita.

Mutta näyttöä vaaditaan, yksi esimerkki ei riitä, kaksi olisi sitten jo mielestäni aika ehdoton todiste.

>Dialektisessa materialismissa voi siis havaita uskonnon aineksia. Vaikka se ei
>olekaan varsinaisesti uskonto, niin se sisältää sellaisia elementtejä jotka ovat
>tyypillisiä uskonnolle.

Se ei ole mikään ihme, jos sisältää uskonnolle(kin) tyypillisiä elementtejä (ei kuitenkaan materiasta riipumatonta tietoisuutta, joka on se perustuntomerkki).

Dialektisen materialismin yksi tarkoitus on tehdä uskonto tarpettomaksi.

>Niin...sinä tietenkin kategorisesti kiellät että dialektinen materialismi olisi jotain
>tuollaista ja olet siitä muka suuresti hämmästynyt, että niin edes voidaan
>virheellisesti väittää, mutta on mielestäni turha kieltää tosiasiaa, jonka Monodia
>tyhmempikin kykenee näkemään.

Pitää määritellä uskonnon perustutomerkki. Se EI OLE parsoonallinen Jumala.

>Mikään ei kuitenkaan ole edellyttänyt ihmisen ilmestymistä >maailmankaikkeuteen.

No ei varmasti. Kehitys olisi voinut katketa, ja on arvoitus olisiko se uudelleen lähtenyt samaan suuntaan.

Ihminen on kuitenkin yksittäisten LAINALAISTEN prosessien tulos, joista vähäistä roolia ei ole näytellyt se, että psyykkisten ohjausjärjestelmien evoluutiossa opittu-jen ehdollisten refleksien järjestelmä on syrjäyttänyt synnynnäisten ehdottomien refleksien järjestelmää.

>Monod on ankaran objektiivinen, vedotessaan objektiivisuuspostulaattiin, jonka
>mukaan luonto on objektiivinen ja vailla tarkoitusta.

Se on vailla TARKOITUSTA, mutta kuonnon proseseilla on kuitenkin SUUNTA. Ja suunnatkin syntyvät satunnaisesti, mutta VALIKOITUVAT evoluutiomuodoissa.

>Okei jos allekirjoitat seuraavan, niin en jatka enempää tästä turhasta aiheesta:

>D.m.:iin on historiansa aikana sisältynyt kehittäjiensä ja kannattajiensa taholta
>sellaisia idean perusteluyrityksiä joiden perustella voidaan tulkita, että ihmisen
>ilmaantuminen on ollut välttämättömyys, ei sattuma.

No ihmisen ei, mutta joidenkin dialektisten materialistien mukaan "tietoisen mate-rian" eli materian yhteiskunnallisen liikemuodon,kyllä.Ihan kaikki eivät tuotakaan usko.

>Moderni d.m. kuitenkin ymmärtänyt luopua tuollaisesta esim. ajatuksesta että
>yhteiskunta olisi aineen kautta olemassaolon välttämätön kliimaksi. Sen on
>siihen aiemmin ympännyt tarve luoda täydellinen systeemi, jossa ihmisen ja
>aineen "symbioosi" näyttäytyy ylevänä projektina ja huippuna.

Tuon syytöksen minä enemmän suuntaisin tuonne fysikalistisen materialismin puolelle, että yhteiskunta olisi jotenkin "aineeseen kirjoitettu"...

>>Ovathan sitäkin kyllä jotkut joskus väittäneet, niin jotkut behavioristit kuin jotkut
>>sosiobiologistitkin...
>>Ja sehän toisaalta mitä ilmeisimmin esimerkiksi simpanssin kohdalla meidän
>>tarkoittamassamme mielessä onkin asian laita, ettei sen puoleen..
>>Hän on siis periateessa SAATTANUT sellaista väittää, ei se ehdottoman
>>mahdotosta ole...

>>Ilmankos häntä pidettiin NL:ssa vähän väärässä olevana, mutta vaarattomana,
>>biologistisena "hyvänä vastustajana"...

>Mikä kaikki ihan oikeasti nykyisin toimii siteenä marxilaisen/dialektisen
>materialismin ja modernin länsimaisen tieteen ja sosiologian välissä? Pavlov ja
>Vygotskiko?

No ainakin he. (Tiede ei ole "itämaista tai länsimaista...) Ja Marxin arvo- ja lisä-arvoteoria, ei porvarillinen taloutiede niistä eroon pääse. Mutta Pavlov ei kyllä ollut tunnustuksellinen dialetinen materialisti. Epäilen Pavlovin tulosten lopultakin vai-kuttaneen enemmän Leninin ajatteluun, kuin Leninin filosofian Pavlovin tuloksiin, Leninin hallinto niiden aikaansaamiseen vaikutti kuitenkin hyvin myönteisesti (ja Pavlov tietysti käsitti ja tiesi, että hänen teoriansa on ymmärretty, ja sitä paitsi oikein).

>Onko niin että pohjalla on hieman epäillyttävän yksioikoinen pavlovilainen
>ehdollistuminen ja siitä edennyt edistyksellisempi vygotskilainen konstruktivismi.

No hyvin hyvin suurpiirteisesti sanottuna ehkä näin. Pavlovin ajateluteoria ei kui-tenkaan ollut "yksioikoinen" (vaan pikemminkin hiukan liian mutkikas) eikä sillä ole muuta tekemistä ainakaan watsonilaisen ontologis-eliminativistisen behaviorismin kanssa kuin perustuminen ehdollisten refleksien järjestelmälle.

Pavlovin teoria olettaa ja löytää olennaisen periaateelisen eron ihmisen ja eläi-men, myös simpanssin, ohjausjärjestelmien väliltä, TOISIN kuin YKSIOIKOINEN behaviorismi, ja TOISIN kuin sosiobiologismi.

>Mitä muita siteitä moderniin länsimaiseen tieteeseen on. Ja mitä elementtejä
>d.m.:sta on länsimaisen tieteen pohjana paitsi teesi antiteesi?

Niitä on vaikka kuinka paljon, eri suuntausten kanssa vähän eri asioita.

Dialektinen materialismi on kuitenkin laajimmin maailmalla virallisestikin tunnus-tettu tieteenfilosofinen oppijärjestelmä,ja minkäänlaista sellaista lainalaisuutta" ei vallitse, että esimerkiksi kiinalainen, tai pääasiassa dialektisten materialistien edelleenkin tekemä venäläinen perustutkimus olisi mitenkään HUONOMPAA kuin lansimainenkaan.

Sen näyttää tietysti aika.


RK

Re: Tarkennus

RK, 6.10.2003 1:02:32, 123752

Jerry kirjoitti 06.10.2003 (123744)...

>Monod sanoo toki samassa yhteydessä, etteivät MODERNIT DIALEKTIKOT enää
>lankea sellaisiin typeryyksiin kuin sen itsensä kehittäjät.

>Jerry: Jos d.m.:n tarkoitus on jäädä elämään, tarvitsisi se ensinnkin
>perusteellisesn imagoremontin.

>Tarvittaisiin karismaattinen uudistaja. Hän joka ei joka lauseessa viittaa d.m.:n
>historiaan, eikä varsinkaan nimiin Marx, Lenin ja Engels. Ko. filosofian historiasta
>olisi nostettava esiin muutama selkeä perusperiaate, ydinsanat ilman sen
>historiallista negatiivista painolastia ja käsitteitä jotka välittömästi yhdistetään
>poliittisiin järjestelmiin.

>Tarvittaisiin uusi brändi: -
>Muutetaan d.m.:n nimi -Irrottaudutaan sen sotkuisesta historiasta ja
>vaikeatajuisesta filosofian filosofiasta -imagokonsultit asialle

Olen asiasta eri mieltä: tietellisten teorioiden ja fiolosofisten oppijärjes-telmien juuret on parempi tuntea kuin olla niitä tuntematta.


Esimerkiksi biologiassa, etologiasa ja neurofysiologiassa, oli haitallista, että län-nessä onnistuttiin häivyttämään Pavolvin rooli EHDOTTOMIEN refleksien järjes-telmän keksijänä (ei siis vain ehdollisten, josta hänet kyllä lännessäkin tunnettiin tieteestä jotakin tietävien keskuudessa).

Lännessä esitettiin sitten muita nimiä, jotka olivat tutkineet esimerkiksi kanojen käyttäytymistä, ja sitten siirryyttiin kokonaan aivokuorettomiin lajaihin, ja lopulta aivottomiin lajeihin,kuten banaanikärpäseen.

Ja saatii aikaan sellsien falski ja väärä "tuntuma", että tämä olisi jotenku UUSI ja Pavlovin ehdollistumiselle VASTAKKAINEN,jopa "KEHITTYNEEMPI" teoria, vaik-ka Pavlov oli noiden ärjestelmien keskinäiset suhteet ja evoluution lainalaisuudet selvittänyt periaateessa aivan oikein ja nykyistäkin käsitystä vastaavalla tavalla.

Seurauksista tiedetää esimerkiksi tälle nykyiselle "EUROTIETEELLE" "jumala-hiukkasineen", "geenin evoluutiopsykologisine määritelmineen" ja "Kommunismin mustine kirjoineen"...

Hump hump, buugi-buugi...

RK


Re: Dialektiikan peruslait

Jerry, 18.10.2003 1:16:19, 124579

RK kirjoitti 13.10.2003 (124213)...

>Jerry kirjoitti 10.10.2003 (124085)...

>>RK kirjoitti 09.10.2003 (123970)...

>>>Väitätkö, että Monod väittää, että mitään tietoisuutta ei olisi olemassakaan?

...


>Sen näyttää tietysti aika.

>RK

Tämä seuraava ei ole mikään jatko ylläolevalle, roiskin näitä nyt vaan vähän minne sattuu.

Jos luonnonlait ilmenevät materian dialektiikan kautta yhteiskuntana ja yhteiskun- nassa (yhteiskunta on syvärakennetta ja yhteiskunnassa, inessiivi, on pintaraken-netta) ja materian perusyksikköjen lainalaisuudet ovat ´"ennakoineet" yhteiskun-nan ilmaantumista olevaan(kehityksellä ei toki ole teleologista päämäärää,mutta SUUNTA sillä on) niin eivätkö geenitkin ole dialektiikan tulosta siinä kuin yhteiskunta ja yhteiskuntakin?

Entä miten geeneistä yhtäkkiä materian vuoropuhelun jatkuessa ja kehittyessä tulikin "missing link", kuori ilman sisältöä, yhteiskunta ilman yhteiskuntaa? ....

(Voi, voi rakensinko nyt olkinuken. No ei se mitään ellei se ole Parlamenttitalon kellarissa vrt. Guy Fawkes)

...joilla ei ole paljonkaan tekemistä yhteiskunnan kanssa, vaikka vuoropuhelulla sinänsä (an sich) mitä suuremmassa määrin onkin?

Sisso! "Pavlovilainen psykologia" KUMOTTU Tampereen yliopistossa!!

RK, 9.10.2003 1:06:19, 123979

info kirjoitti 04.10.2003 (123656)...

>Jerry kirjoitti 04.10.2003 (123653)...

>>Tänään klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan
>>väitöskirja liittyen neuvostomarxismiin.

Tässä Tampereen (euro!?)yliopiston virallinen tiedote ko tilaisuuden johdosta:


www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/2003066.html

" Näin syntyi suurieleinen, mutta lähes kokonaan kuviteltu (ideologinen) tiede, joka ajan mittaan ajautui yhä syvempiin ristiriitoihin todellisten tieteiden kanssa.

Kaikkein tunnetuimpia esimerkki tästä olivat T.D. Lysenkon biologia tai "pavlo-vilainen" psykologia, jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä. "

Se on moneen kertaan todettu, ettei Lysenkon "tiede"ajattelulla ollut mitään tekemistä leninistisen tieteenfilosofian kanssa. Pahinta tuossa suhteessa EI OLLUT, että hän uskoi joidenkin hankittujen ominaisuuksien voivan periytyä (sellainen ERITYITIETEELLINEN olettamus ei itse asiassa tuolloisen leninis-min mukaan edes ollut absoluuttisen kielletty, kunhan vain olisi löytynyt kokeellista näyttöä), vaan se että hän näki tieteen TEKNOLOGIANA tuottaa tietyntyyppisiä hyödykkeitä kuten konemalleja tai vehnälajikkeita.

Kuten Mäki-Kulmalakin toteaa,Lysenko oli ns. "alemman tason tutkimushen- kilö", joka nostettiin diplomaattisista (ja ehkä joistakin muistakin) syistä Maatalousakatemian puheenjohtajaksi 1938. Siinä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1956, eikä häntä koskaan varsinaisesti arvosteltu mistään huijauksesta, vaan pelkästään väärässäolemisesta.


Mutta varsinainen PAUKKU onkin nyt tuo toinen, aivan UUSI tieto, että on osoittautunut VÄÄRÄKSI " "pavlovilainen" psykologia, jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä. "!!

Jään odottamaan suurella mielenkinnolla niitä uusia mullistavia biologia- ja psykologiatietellisiä Pavlovin kumoavia KOETULOKSIA, jotka nyt sitten osoittavat, että IHMISMIELI EI RAKENNU EHDOLLISTEN REFLEKSIEN KONEISTOLLE!!

Sille ja nimenomaa sille se nimittäin TÄHÄNASTISEN TIETEELISEN MAAILMANKUVAN MUKAAN NIMENOMAISESTI RAKENTUU!

Vaikka ne sitten nimenoman ihmisellä kieli onkin järjestänyt uuteen uskoon siihen verrattuna, miten niille rakenttu esimerkiksi simpanssin refleksiraken-ne.

Mielenkiinnolla jään myös odottamaan, kuka Tampereen yliopiston proffa sen NOBELin käy pokkaamassa, joka tuosta tukoksesta taatusti pläjähtää kuin Manulle illallinen, ehkä jo ensi vuonna (tämä vuosi vielä meni harmittavalla tavalla sivu suun).

Kyllä nyt rehtori Jorma Sipilänkin kelpaa paistaella! Ei voi muuta saoa, että onneksi olkoon, tieteen mullistajat!

RK


RK
22.04.2004 02:38:12
139492

" Hitlerin maailmankuva YLLÄTTÄVÄN TIETEELLINEN"!?

Hämmästelijä kirjoitti 21.04.2004 (139297)...

>Niin ihmettelen vaan miksi skepsiksen sivuilta ei löydy kritiikkiä koskien rotuoppia >vaikka se on aivan selkeä pseudotiede sekin. Edes Ihmeellinen maailma >opuksesta ei löydy tietoa ja kritiikkiä rotuopista.

Aamulehdessä 02.04.(kotikutoisesta "Stalinin filosofiastaan" tunnettu) Heikki Mäki- Kulmala (ex-taist., niin kuin allekirjoittanukin) kirjoittaa historioitsija Michael Riss- mannin teoksen "Hitlerin jumala: Saksan diktaattorin usko kaitselmukseen ja omaan lähetystehtäväänsä", Hitlerin ideologiaa koskien mm. seuraavaa:

"Katsomusten kamppailussa Hitler on Musta Pekka, jonka kaikki haluavat pelata vastustajan käteen."

"Ne fundamentalistit, jotka pitävät Raamatun luomiskertomusta kirjaimellisena to-tuutena, ovat halunneet nähdä hitlerissä evoluutioteorian kannattajan. Luonnontie-tellisen maailmankuvan omaksuneet taas muistavat mainita natsijohtajien kiinnostuksen okkultismia kohtaan."

"SS-johtaja heinrich himmlerin ja eräiden muiden käskyläistensä okkultistisia har-rastuksia Hitler sieti vain vaivoin, koska pelkäsi niiden herättävän epäilyksiä kirkol-lisissa piireissä ja valistuneiden kansalaisten keskuudessa. Toisaalta hänen oli pakko suvaita niitä, jotta muinaissaksalaisesta uskonnosta innostuneet äärinatio-nalistit eivät olisi lähteneet etsiskelemään uutta Johtajaa."

"Hitlerille kaitselmus oli persoonaton, luonnonlain kaltainen. Maailma olia suuri sotakenttä, missä kansat ja rodut kävivät ikuista kamppailuaan elintilasta ja olemassaolosta. Heikoimmat sortuivat ja vahvat jäivät eloon."

"MYSTISILLÄ (isot k. RK) rotuopeilla ei Rissmannin mukaan ollut Hitleriin itseensä mainittavaa vaikutusta.Diktaatori piti rotujen kamppailua seikkana,jonka saatoi ha- vaita paljain silmin ilman meedion kykyjä. Kyse oli vain olemassaolon taistelusta, joka oli realiteetti kaiken elollisen piirissä.

Yllättävää näkemystään Rissmann perustelee pikkutarkoilla analyyseillä. Niiden mukaan Hitlerin puheiden ja kirjoitusten sanasto ja käsitteistö ovat täysin erilaisia kuin tunnettujen rotumystikkojen."

Ja nyt tulee varsinainen "pamaus":

"Rissmannin mukaan Hitlerin maailmankuva oli monissa kohdin yllättävänb tieteellinen." !!!

Mäki-Kulmala rinnastaa nykypäivään:

"Hitlerin jumala oli sellainen opportunistinen ajan henki,jolloin yhä useammat ihmiset pyrkivät selviytymään todelisuuden ja "hyvän" välille revenneestä kuilusta unohtamalla hyvän (odotukset, RK) tai määrittelemällä sen uudelleen esimerkiksi selviytymiskyvyksi, voimaksi tai energiaksi.

Nämä nyt arkipäivän poliittiseen ja taloudelliseen kilenkäyttöön kuuluvat termit esiintyivät erittäin tiheään myös hitlerin puheissa ja kirjoituksissa. ehkä hänen kaitselmuksensa todella oli 20 vuososadan jumala."

TODELISUUDESSA HITLERIN IDEOLOGIASSA EI OLLUT TAVUAKAAN MITÄÄN TIETEELLISTÄ IHMISYHTEISKUNTAA KOSKIEN.

Mutta mitään MYSTISIÄ SELITYKSIÄ,mitään "henkimaailmaoletuksia" hänen toi-mintansa selittämiseksi ei myöskään todellakaan tarvittu. Sikäli on aivan sama us-koiko hän jossakin määrin joihinkin mystisiin tai käyttikö selaisia piirejä hyväk-seen, sillä ei ole varsinaisen asian kannlta mitään, merkitystä, se on yksityisasia, Hitlerin uskonasia.

"Rotuihin" tuolloin uskoivat lähes kaikki, muuta kaikialla niillä ei suinkaan "selitetty" ihmisen PSYYKKISIÄ ominaisuuksia, tai "selitykset" olivat harmittomia, varsinaiset rotuselitykset olivat kielletyjä mm. suurimmissa uskonnoissa ainakin niitä laajsti tuunustavia etnisiä ryhmiä koskien, "pakanat" saatoivat sitten olla eri asia.

Varsinainen hitlerin ideologia tiivistyykin näin ollen aivan tavalliseen SOSIOBIO-LOGISMIIN, synnynäisten biologisten PSYYKKISTEN ominaisuuksien, ja nimen-omaan korkeimpien sellaisten osalta,olettamiseen (ehkä hiukan "tieteellisempään" kuin Noam Chomskylla tai "Darwin"-seuralla, koska Hitlerin "geeniperäisissä psyykkisissä rotuominaisuksissa" on myös kaikelle todeliselle biologiselle infor-maatiolle ominaista DIVERSITEETTIÄ,hajontaa, toisin kuin esimerkiksi Chomskyn "kielielimessä"!).

Huomatkaa, että viimeisessä virkkessä tuo "tieteellisyys" on lainausmerkeissä: TOISTAN: Adolf Hitlerin ideologiassa ei olut tavuakaan TODELLISTA tieteellisyyt-tä, se oli alusta loppuun sekin pesunkestävää HAISTAPASKANTIEDETTÄ.

RK


Seuraava ei liity (välttämättä) mitenkään Hekki Mäki-Kulmalaan:

"SKEPTIKKOLIIKKEEN" TIEDEKÄSITYS JA DIALEKTINEN MATERIALISMI

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/102749?page=1#102749


Skeptical Dictionaryn "science" on puutaheinää...

"Tieteen" nimiin vannovan kansainvälisen skeptikkoliikkeen SKeptic dictionary ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa skeptikkojen asiantuntemuksesta tieteenfilosofias-ta.

http://www.skepdic.com/science.html

Mitään takeita siitä,että tuon artikkelin esittelemä ilmiö todella olisi tiedettä, että se antaisi mahdollisuuden erottaa OBJEKTIVISEN, TUTKIMUSKOHTEESTA (eikä esimerkiksi tutkijan "geeneistä" tai rahoittajan jäsenkirjasta) MÄÄRÄYTYVÄN paikkansa pitävän tieteen muista ilmiöistä, ei todellakaan ole.

Perusvika on siinä, että sellaisia "pikkuasioita", kuin tieteen(alan) tutkimuskohde (object) ja objektiivinen (objektive) ei koko tekstissä lainkaan mainita.

Vasta lopun sivulauseissa mainitaan toinen "pikkuseikka", nimittäin TODELLI-SUUS. Ja sekään ei suuri auta, kun ei voida tehdä eroa objektiivisen ja subjektiivisen, eikä objektivoidun subjektiivisen todellisuuden välille.

"Science is first and foremost a set of logical and empirical methods which provide for the systematic observation of empirical phenomena in order to understand them."

Tiede on siis muka "loogisten ja empiiristen metodien joukko", joka takaa "empiiristen ilmiöiden" "systemaattisen havainnoinnin" niiden ymmärtämiseksi.

Jos oltaisiin sanottu, että "todellisten ilmiöiden objektiivisen havainnoinnin (metodien kokonaisuus)", niin siinä olisi jotakin tolkkua (vaikkei oltaisikaan samaa mieltä siitä,että tiede olisi juuri metodien kokonaisuus),mutta nyt siinä ei juurikaan järkeä ole:Ilmiöt eivät ole empiirisiä tai rationaalisia,niitä ovat juuri tieto kohteesta, ja tutkimusmetodit. Ei ole rationaalista ilman empiiristä, koska kaikki tietomme on viime kädessä aistinelimistön kautta hankittua, mutta ei ole myöskään tieteessä empiiristä ilman rationaalista, sillä uuden tiedon systemaattinen harkinta (jota SD:kin näyttää edellyttävän) perustuu aina vanhalle tiedolle, ja myös tiedollisille hypoteeseille, joita pyritään osoittamaan oikeiksi tai vääriksi.

Rationaalinen ja looginen ovat eri asioita: rationaalisen käsite ilmentää viime kä-dessä "yhteen sovitettavuutta aiemman tiedon kanssa",loogisuus taas mm. sisäis- tä ristiriidattomuutta teorioissa ja käsitemäärityksissä. Looginen tarkastelu rinnas-tetaan yleensä historialliseen tarkasteluu: taaskaan useimmilla tietenaloilla ei välttämättä ole toista ilman toista.

Ja edelleen: jos tiede on nimenomaan "metodien kokonaisuus", niin kuka tai mikä sen "päättää", mitkä metodit "kuuluvat tieteeseen" ja mitkä eivät? mahtaisiko taas-kin niillä objektiivisilla tutkimuskohteilla olla jotakin vaikutusta tuohon asiaan? Ja jos ei sellaista objektiivista (mahdollista) tutkimuskohdetta lainkaan olisi osoi-tettavissa (jollakin metodilla, mielestäni mieluiten kuitenkin tieteenalalla), niin olisiko se sitten tieteelinen metodi tai tieteenala lainkaan?

Jos metodeja voidaan jonkin vaikka kuinka "tieteellisen yhteisön" toimesta hallin-nollisesti hyväksyä tai hylätä ilman objektiivisia kriteereitä,niin se on periaatteessa ihan sama kuin että itse TOSIASIOITAKIN ja "tosia" teorioita voitaisiin "PÄÄTTÄÄ" tuon yhteisön toimesta! Se olisi ns. tieteellisen totuuden "konsensus(eli nonsen-sus)-teoriaa" (mm. Jürgen Habermas), siihen johtaa näkemys tieteestä metodina ilman objektiivisen totuuden käsitettä. Sillä ei varsinaisesti ole tekemistä tieteen kanssa.

We think we understand empirical phenomena when we have a satisfactory theory which explains how the phenomena work, what regular patterns they follow, or why they appear to us as they do.

Oikein hyväntahtoisesti tämän voisi tulkita niin, että tieteen tarkoitus on kuin onkin teoriamuodostus. Mutta objektivisen teorian sijasta halutaankin "tyydyttävä" teo-ria, sinänsä täysin subjektiivinen käsite! Mikä ketäkin tyydyttää. Objektiivisen teo-rian ei tarvitse olla "kaikenselittävä", kunhan se määräytyy käytettävissä olevan teknologian rajoissa sieltä kohteesta (eikä rahoittajan intresseistä)!

Scientific explanations are in terms of natural phenomena rather than supernatu-ral phenomena, although science itself requires neither the acceptance nor the rejection of the supernatural.

No voi perhanan perhana: tässä on ilmeisesti taas "geenissä" että jyrisee, mikä on "yliluonnollista" ja mikä ei! Tieteen mahdollisiksi tai mahdottomiksi osoitta-mista ilmiöistä ei voi tuon määritelmän mukaan seurata, kun kerran "ei edellytä (vaadi) sen enempää yliluonnollisen kieltämistä kuin sen myöntämistäkään!" Ja kuitenkin tuo TIETEELLISESTI TUTKIMATON yliluonnollisen käsite esiintyy "TIE-TEEN" MÄÄRITELMÄSSÄ rajaamassa, mikä ei ole tiedettä! Ihan niinkuin se skeptikoiden geenissä oleva ´paranormaali´ siellä Skepsis ry:n ohjelmassa!

Tuon opin mukaan ON OLTAVA tiedettä kovempi, pätevämpi, menetelmä, osoit-taa, mikä on "luonnollista" ja mikä taas "yliluonnollista" (ja missä jälkimmäistä käytetään, se ei ole tiedettä)! Vosiko joku iso Skepsiksen kiho kertoa, mikä SE menetelmä on!

"Science is also the organized body of knowledge about the empirical world which issues from the application of the abovementioned set of logical and empirical methods."

No niin, onhan se tieteenala ilmeisesti myös ´tiedon kokonaisuus`. Mutta MINKÄ tiedon?! Tieteenalan objektiivisesta ja todellisesta tutkimuskohteestako määräyty-vän? EI, vaan niiden TAIVAASTA ANNETTUJEN ja tieteellisiksi "sovittujen" metodien mukaisen tiedon!

Tämä ei periaatteellisesti eroa siitä, että "sovitaan" ihan saman tien ne "tieteelliset tosiatkin", mitä niiden metodeiden kanssa suotta pelleilemään...

"Science consists of several specific sciences,such as biology, physics, chemistry, geology, and astronomy, which are defined by the type and range of empirical phenomena they investigate."

Juu, ja kullakin tieteenalalla on sitten oma metodologiansa, eikä se ole ikuinen eikä valio, vaan kehittyvä.

"Finally, science is also the application of scientific knowledge, as in the altering of rice with daffodil and bacteria genes to boost the vitamin A content of rice."

On syytä pitää erillään tiede, ja sen soveltaminen, teknologia. Tietysti nämä ovat tiukassa vuorovaikutuksessa, mutta jokin tuotekehitys ei ole itsessään tiedettä, se on esimerkiksi teknistä ja joskus taloudelistakin suunnittelua.

Tuo osuus lienee ollut tarkoitus käydä ´tieteen´ käsitteen määritelmästä. Olkoon nyt aluksi tämä, katsotaan sitä loppua sitten tarkemmin toiste.

Mutta sen vaan sanon, että ei, j...ta, tytöt ja pojaat, NOILLA OLKAPÄILLÄ TOISTEN HUUHAISTA kauheasti kannattaisi mellastaa...

RK


LGröhn
15.01.2003 00:45:52
102752

Hyvä katsaus luonnontieteiden filosofiaan

RK kirjoitti 15.01.2003 (102749)...

>http://www.skepdic.com/science.html

>Mitään takeita siitä, että tuon artikkelin esittelemä ilmiö todella olisi tiedettä, että >se antaisi mahdollisuuden erottaa OBJEKTIVISEN, TUTKIMUSKOHTEESTA >(eikä esimerkiksi tutkijan "geeneistä" tai rahoittajan jäsenkirjasta) >MÄÄRÄYTYVÄN paikkansa pitävän tieteen muista ilmiöistä, ei todellakaan ole.

>Perusvika on siinä, että sellaisia "pikkuasioita", kuin tieteen(alan) tutkimuskohde >(object) ja objektiivinen (objektive) ei koko tekstissä lainkaan mainita.

Objecti mainitaan kyllä artikkelin linkissä "controlled experiments".Artikkelin lopus- sa mainitaan, että artikkeli on otettu eräästä kirjasta ja että se käsittelee  asioita luonnontieteiden näkökulmasta. Luonnontieteissä objektiivisuus ei ole samanlai-nen ongelma kuin enemmän arvottavissa tieteissä. Pseudotieteet liittyvät useim-minten tavalla tai toisella luonnontieteisiin, joten rajaus on puolustettavissa. Nytkin artikkeli linkkeineen on aika pitkä.

Muihin kommentteihisi en viitsi paneutua.



RK
16.01.2003 00:48:05
102885

Ilman objektiivisuutta ei ole tiedettä

LGröhn kirjoitti 15.01.2003 (102752)...

>RK kirjoitti 15.01.2003 (102749)...

>>http://www.skepdic.com/science.html

>>Mitään takeita siitä, että tuon artikkelin esittelemä ilmiö todella olisi tiedettä, että >>se antaisi mahdollisuuden erottaa OBJEKTIVISEN, TUTKIMUSKOHTEESTA >>(eikä esimerkiksi tutkijan "geeneistä" tai rahoittajan jäsenkirjasta) >>MÄÄRÄYTYVÄN paikkansa pitävän tieteen muista ilmiöistä, ei todellakaan ole.

>>Perusvika on siinä, että sellaisia "pikkuasioita",kuin tieteen(alan) tutkimuskohde >>(object) ja objektiivinen (objektive) ei koko tekstissä lainkaan mainita.

>Objecti mainitaan kyllä artikkelin linkissä "controlled experiments".

Laboratoriokoe on vain yksi empiiristen tutkimusmenetelmien muoto, sen keskeis-tä merkitystä sinänsä nimeomaan luonnon, lääke-, maatalous- ja teknisissä tieteissä tippaakaan väheksymattä...

>Artikkelin lopussa mainitaan, että artikkeli on otettu eräästä kirjasta ja että se >käsittelee asioita luonnontieteiden näkökulmasta.

Jo sana science sinänsä tarkoittaa englannin kielessä lähinnä juuri noita edellä mainitsemiani tieteenaloja.

>Luonnontieteissä objektiivisuus ei ole samanlainen ongelma kuin enemmän >arvottavissa tieteissä.

Objektiivisuus on kaiken tieteen ja totuuden perusta ja olemus: ilman objektiivi-suutta ei ole tiedettä.

http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/tekstit/objektiivisuutta.htm

>Pseudotieteet liittyvät useimminten tavalla tai toisella luonnontieteisiin, joten >rajaus on puolustettavissa.

Keskeisin ja tärkein ryhmä pseudotieteitä ovat sellaiset, joiden olettamaa tutkimuskohdetta ei ole todellisuudessa olemassa.

Toinen ryhmä ovat sitten sellaiset,joiden olettamuksia ei voida PERIAATTEESSA- KAAN empiirisesti testata. Empiirinen ei ole kuitenkaan sama kuin eksperimen-taalinen. Myös formaalisten tieteiden tulokset vaativat perimmiltään paitsi loogista myös empiiristä todentamista ollakseen "todellista tiedettä".

Ja minkä P...EEN takia mode on siirtänyt taas tämän osastosta TIEDE tänne muihin aiheisiin. KYLLÄ j..ta HUUHAA-palkintoja jakavalla Skepsiksellä pitäisi jonkinlainen sieto olla myös omaan ideologiaansa kohdistuvaan tieteelliseen arvosteluun!

RK


Vesa.Tenhunen
17.01.2003 00:49:12
102952

Re: Moderoinnista

Vesa.Tenhunen kirjoitti 17.01.2003 (102952)...

>RK kirjoitti 16.01.2003 (102885)...

>>Ja minkä P...EEN takia mode on siirtänyt taas tämän osastosta TIEDE tänne >>Muihin aiheisiin. KYLLÄ j..ta HUUHAA-palkintoja jakavalla Skepsiksellä pitäisi >>jonkinlainen sieto olla myös omaan ideologiaansa kohdistuvaan tieteelliseen >>arvosteluun!

>SkepDicin vastaisella melskaamisellasi ei nähdäkseni ole yhteyttä Skepsiksen >ideologiaan.

En ole löytänyt muuta kansainvälisen skeptikkoliikkeen ideologista asiakirjaa, jaa lujastipa tuntuu "skeptikkoyhteisö" Raamatustaan kiinni pitävän. Jokaisella järjes-täytyneellä liikkeellä on jokin "kattoideologia", ydinsanoma, ja skeptikoilla se, mistä ei millään hinnalla luovuta, on mitä ilmeisimmin Skepdic.

>Jos SkepDic on mielestäsi väärässä, kirjoita suoraan Robert Todd Carrollille.

Siellä ei ole mitään palautenappia. Olen etsinyt, kun siellä toisaalta siteerataan "palautteita", mutta en ole löytänyt.

RK


HM
19.01.2003 00:52:07
103127

Skepdicin palaute

>Siellä ei ole mitään palautenappia. Olen etsinyt, kun siellä toisaalta siteerataan >"palautteita", mutta en ole löytänyt.

http://www.skepdic.com/feedback.html

Sivulle pääsee pääsivun alasvetovalikoista, vai miksi noita Skepsiksen keskuste-lusivuillakin olevia käytettävyyden kannalta huonoja valintanappeja sitten kutsutaankin.


RK
19.01.2003 00:52:26
103146

Kiitoksia vinkistä!

HM kirjoitti 19.01.2003 (103127)...

>>Siellä ei ole mitään palautenappia. Olen etsinyt, kun siellä toisaalta siteerataan >>"palautteita", mutta en ole löytänyt.

>http://www.skepdic.com/feedback.html

>Sivulle pääsee pääsivun alasvetovalikoista, vai miksi noita Skepsiksen >keskustelusivuillakin olevia käytettävyyden kannalta huonoja valintanappeja >sitten kutsutaankin.

Jahas. No sitten täytyy vähän pistää palautetta ensin parista tieteenhistorialisesta emävaleesta, ja sitten ehkä itse tuosta "tiedekäsityksestäkin"...

Mutta pakko tuollaisesta potaskasta on varoittaa muita, ja Skepsistä yhdistyksenä koskee alennettu HUUHAAtoleranssi...

RK


RK
20.01.2003 00:54:43
103283

Suosittelen HUUHAAta pois Skepsiksen linkeistä

Vesa.Tenhunen kirjoitti 20.01.2003 (103220)...

>RK kirjoitti 18.01.2003 (103080)...

>>En ole löytänyt muuta kansainvälisen skeptikkoliikkeen ideologista asiakirjaa

>Muuta? Tuskinpa olet löytänyt edes sitä yhtäkään.

>>jaa lujastipa tuntuu "skeptikkoyhteisö" Raamatustaan kiinni pitävän.

>Täh?

>>Jokaisella järjestäytyneellä liikkeellä on jokin "kattoideologia", ydinsanoma, ja >>skeptikoilla se, mistä ei millään hinnalla luovuta, on mitä ilmeisimmin Skepdic.

>Puhu vain omasta puolestasi.

Teillä on nyt hyvä mahdollisuus todistaa väitteeni vääräksi heittämällä Skepdic fideen sieltä Skepsisksen sivuilta. Se antaa jokaiselle tieteenfilosofiasta jotakin tietävälle aivan kajahtaneen käsityksen Skpepsis ry:n luonteesta. Ei tuo mene Suomessa läpi, korkeintaan jossa Bushin klaanin takapihalla. Siellä linkeissä on jo muutenkin HUUHAAta, kuten pseudotieteellinen "Darwin"-seura.

RK


Vesa.Tenhunen
20.01.2003 00:55:13
103313

Senkun suosittelet

RK kirjoitti 20.01.2003 (103283)...

>Teillä on nyt hyvä mahdollisuus todistaa väitteeni vääräksi heittämällä Skepdic >fideen sieltä Skepsisksen sivuilta.

Mielipide noteerattu.


HM
21.01.2003 00:59:48
103588

Re: Suosittelen HUUHAAta pois Skepsiksen linkeistä

>Siellä linkeissä on jo muutenkin HUUHAAta, kuten pseudotieteellinen "Darwin"- >seura.

Vain vapaa-ajattelijoiden ja Tampereen va-yhdistyksen linkkisivuilla.


PS: Pahimmat aavistelut ja kärjistykset tuossa edellä osoittautuivat tosiksi:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/kansan-aani-2-2013-puoskari-vaitos-helsingin-yliopistossa-synnynnaisesta-ydintiedosta

tiistai, 12. marraskuu 2013

Kansan Ääni 2/2013: PUOSKARI"väitös" Helsingin yliopistossa "synnynnäisestä ydintiedosta"


Annataan lopuksi viimeinen sana Mäki-Kulmalalle itselleen:

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2090504-skp-moskovan-etaispaate

SKP oli Moskovan etäispääte

Jouko Huru
Kyllä enemmistössä ja vähemmistössä opiskeltiin ihan samoista oppikirjoita marxismi-leninismistä.

Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 15.5. 2009

Heikki Mäki-Kulmala on ankara Suomen kommunistisen puolueen SKP:n arviossaan. Hän sanoo, että se oli Moskovan etäispääte, Moskovasta johde-tun kansainvälisen kommunistisen liikkeen Suomen osasto – vaikka sitä ei täällä aina haluttu ymmärtää tai myöntää.

Mäki-Kulmala haluaa puhua kommunistisesta liikkeestä sen takia,että hänen mielestään stalinismissa ja taistolaisuudessa oli Suomessakin kysymys pal-jon laajemmasta asiasta kuin vain radikaalista opiskelijaliikkeestä sen pienenä osana.

– Stalinismi koskettaa aika tavalla laajasti koko työväenliikettä.

Mäki-Kulmala sanoo, että radikaalivasemmiston olisi pitänyt taistolaisten tuomitsemisen sijaan tehdä todellinen itsearvio jo aikaa sitten – viimeistään 1980-luvun lopulla – kun niin sanottu reaalisesti olemassa oleva sosialismi oli osoittautunut kiistämättömäksi katastrofiksi.


SKP oli stalinistinen


SKP perustettiin tiukassa yhteistyössä Neuvostoliiton vastaavan puolueen NKP:n kanssa. NKP:n aloitteesta luotiin heti Venäjän lokakuun vallanku-mouksen jälkeen Kommunistinen internationaali (Komintern 1919–1943), joka oli se kansainvälinen yhteistyöjärjestö, jonka avulla kansalliset puolueet pyrittiin yhdenmukaistamaan.

– Ehkä se vuoden pari saattoi toimia niin, että toteutettiin sitä, mitä normaali-järkinen saattoi ajatella tarkoittavan proletaarista internationalismia.Mutta vä- hitellen Komintern bolshevisoitiin ja myöhemmin siitä tuli sellainen, että stali-nistit ottivat sen kokonaan hallintaansa. Silloin radikaalimmasta vasemmisto-laisesta työväenliikkeestä kaikki muut vaihtoehdot karsittiin ja karkotettiin pois.

SKP oli yksi Kominternin puolueista. Mäki-Kulmala sanoo,että siinä vaihees- sa, kun se sai Suomessa lailliset toimintaoikeudet, se oli stalinistinen.

– Se hyväksyi kaikki Kominternin tavoitteet ja keinot. Koko se puolue, se teo-ria, se marxismi, se ideologia ja ne ajattelutavat, jota opetettiin, niin kyllähän ne olivat hyvin uskollisesti tätä neuvostomarxismin kopiota aina tuonne 60-luvulle saakka.

Mäki-Kulmalan mukaan puoluehajaannuksen jälkeenkään SKP:n enemmis-tön marxismi ja sen poliittiset linjaukset eivät loppujen lopuksi poikenneet kovinkaan paljoa vähemmistön kannoista.

– SKDL:n sosialistien joukossa oli toki muutama poikkeus.

Mäki-Kulmala mainitsee kunnioitettavana poikkeuksena Skdl:n puheenjohtajanakin toimineen Ele Aleniuksen.

– Kyllä enemmistössä ja vähemmistössä opiskeltiin ihan samoista oppikirjoista marxismi-leninismiä.


Tieteellinen
marxismi-leninismi


Ajatus marxismi-leninismistä ”yhtenäisenä tieteellisenä maailmankatsomuk-sena” syntyi Mäki-Kulmalan mukaan Neuvostoliitossa vasta 1930-luvulla.

– NKP pyrki perustelemaan valtansa, etujoukkoasemansa ja jäsentensä etu-oikeuksia sillä, että heillä oli muka hallussaan ylivoimainen tieteellinen tieto melkeinpä kaikilta mahdollisilta todellisuuden aloilta. Koska mikään todelli-nen tai olemassa oleva tiede ei tuollaisiin suorituksiin kyennyt, puolue-eliitti loi oman tieteen. Tämä supertiede oli nimeltään marxismi-leninismi.

Mäki-Kulmala sanoo, ettei marxismi-leninismiä suinkaan luonut Neuvostolii-ton perustaja V.I. Lenin vaan hänen seuraajansa Josif Stalin.

– Mutta ei sitä tietenkään koskaan sanottu Stalinin aikaan stalinismiksi. Eikä Stalinin kuuluisa teos ollut Stalinismin perusteista vaan Leninismin perusteista.

SKP:kin ilmoitti olevansa leninistinen puolue.

– Se tarkoittaa, että se oli stalinistinen.

Mäki-Kulmala myöntää, että samasta opista oli toki erilaisia tulkintoja.


Suomalaiset elivät
omaa elämäänsä


Mäki-Kulmala ihmettelee, miten sodanjälkeisen Suomen tavalliset työläiset tavallisine murheineen kykenivät omimaan kommunistisen opin – tai ymmärtämään sitä.

– Ajatellaanpa Leniniä ja Stalinia ja sitä koko porukkaa. Eihän ne oikeastaan eläneet päivääkään normaalia elämää. Niillä oli tämä erityinen maanalaisen ammattivallankumouksellisten perinne.

Mäki-Kulmala sanoo, että Suomessa vallankumousoppi sai väkisinkin toisenlaisia merkityksiä.

– Kyllä minä luulen, että tästä syystä SKP/Skdl oli meidän työläisten puolue ja että se ajoi työläisten asiaa. Koettiin sellaista tietynlaista työväenhenkisyyttä.

– Silti se teoria ja ideologia, jota puolueen omistamassa Sirola-opistossa ja kaikkialla opetettiin vuosikaudet, oli sitä Kominternin marxismi-leninismiä.

Työväenliikkeen toiminta oli Mäki-Kulmalan mukaan siitä käytännössä aikalailla toisaalla.

SKP:n enemmistöstä ja vähemmistöstä puhuessaan Mäki-Kulmala arvioi, et-tä vähemmistö oli enemmän niin sanotusti puoluelinjalla, kun taas enemmis-tön vahvat nimet tulivat ammattiyhdistysliikkeestä, kuten Aarne Saarinen, Erkki Salomaa, Arvo Hautala ja Aarno Aitamurto.

– Selkeää teoreettista irtiottoa ei enemmistökään jaksanut tehdä marxismi-leninismistä. Se oli vain sellaista lievennettyä ja pehmennettyä, mutta mitään omaa ei siinä ollut.

Varovaisen kieltämisen sijaan olisi Mäki-Kulmalan mukaan pitänyt nostaa esiin italialaisen Antonio Gramscin tapaiset eurooppalaiset marxilaiset. Gramscia Mäki-Kulmala pitää edelleenkin kovasti arvossa.

Eurokommunismistakin kyllä puhuttiin Suomessa, mutta Mäki-Kulmalan mukaan se ei syvällisesti näkynyt SKP:ssä. "



Kommentit

Ladataan...