maanantai, 26. lokakuu 2015

Heikki Mäki-Kulmalan uppo-outo "neuvostomarxismi"...

http://ketjureaktio.net/index.php?msg=5692#msg5692

Heikki Mäki-Kulmala:

" NEUVOSTOMARXISMI JA DIALEKTIIKKA

Neuvostomarxismi oli vielä muutama vuosi sitten maailman mahtavin filosofinen ins-tituutio.Neuvostoliittolaisen tietosanakirjan mukaan maan korkeakouluissa oli vuonna 1976 13745 filosofian opettajaa, aivan kaikki eivät sentään opettaneet neuvostomar-xismia. Mutta korkeakoulujen lisäksi näitä filosofeja hääräili myös kaikissa keskias-teen oppilaitoksissa, armeijassa jne. Kun instituutio romahti ja jätti työttömiksi opet-tajansa, tutkijansa (niitäkin oli!) ja popularisoijansa (niitä vasta olikin!), niin arveluni mukaan maailman filosofikunta lienee supistunut noin puolella.

Leszek Kolakovskin mukaan neuvostomarxismi oli pelkästään tuo instituutio - mitään oppia tai filosofiaa ei hänen mukaansa sen “sisällä” ollut.Instituution sisällä oli vain tyhjä paperi,avoin valtakirja,johon valtapyramidin huippu kirjoitti näkymättömällä kädellään mitä kulloinkin katsoi tarpeelliseksi. (Tai mitä sattui.) "

Häme: Filosofian tutkimusta ohjasi ja harjoitti sen korkeimmalla tasolla Tiedeakate- mia, jota poliitikot eivät pystyneet määräilemään,vaikka leninismi olikin nimenomaan kommunistisen puolueen ideologia.

Puolue määritteli linjansa leninismin pohjalta, mutta puolueen linja (politiikka) ja leninismi eivät suinkaan olleet mikään "sama asia", kuten puolalainen Kolakovski "luulee". Kyllä leninismin filosofia ja ideologia mahdollistivat monta muutakin poliittista linjaa. Leninismi vuoden 1979 muodossa on luettavissa Bolshaja Sovjetskaja entsiklopedijasta. Puolueen poliittinen linja taas löytyy puolueen edustajakokouspäätöksistä.

HeMä: " Eräänä päivänä suhteellisuusteoria tai genetiikka olivat porvarillisia valetie-teitä - kunnes ne äkkiä (kuin varkain) muuttuivatkin tieteen huippusaavutuksiksi, joiden tuloa Engels ja Lenin olivat päälle päätteeksi nerokkaasti ennakoineet. "

Häme: Täyttä potaskaa. Lenin tunsi suhteellisuusteoriat erinomaisesti ja osallistui jos ei suorastaan erityisen suhteellisuusteorian luomiseen niin ainakin sen tulkintaan ja edelleenkehittämiseen oikaisemalla Ranskan Tiedeakatemian puheenjohtajan Jules Henri Poincarén tulkintaa "materian katoamisesta" (jonka syynä oli mm., että Poin-caré uskoi yhä "maailmaneetteriin",jota hän lisäksi ei pitänyt materiana). Poincaré oli johtanut Lorenz-muunnoksen pohjalta osan EST:n matemaattista apparaattia mu-kaan lukien massaenergian kaava E =mc^2. Lenin kirjoitti teostaan tuolta osin vuon-na 1906 eli samaan aikaan kuin Einsteinin erityinen suh-teellisuusteoria ilmestyi. Väitöskirjassaan Mäki-Kulmala tulkitsee tuota kohtaa niin,että muka Lenin "kannatti maailmaneetteriteoriaa".

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/372461?page=1#372461

(Albert Einstein itse antoi vääriä tietoja siitä, miten oli päätynyt EST:an: Hän väitti johtaneensa yhtälöt Maxwellin yhtälöiden pohjalta, jotka ovat riippumattomia nopeudesta. Niiden pohjalta ei ole kuitenkaan johdettavissa valonnopeuden vakioi-suus KAIKKIEN MASSALLISTEN HAVAITSIJOIDEN SUHTEEN, joka on se todelli-nen tilanne, vaan valon nopeuden vakioisuus tyhjiössä (olemattoman) "ABSOLUUT- TISEN AVARUUDEN" SUHTEEN, joka taas johtaa toiseen Samuel Tolver Prestonin hiukkaseetteriteoriaan.)

Kari Enqvist on muuten uusimmassa teoksessaan Ensimmäinen sekunti kerrankin ansiokkaasti käsitellyt suhteellisuusteoriankin kehitystä myös NL:ssa.

NL:ssa oli alun perin tasan saman tasoista nykyaikaisen genetiikan tutkimusta (ennen DNA:ta) kuin USA:ssakin.

Ensimmäinen tutkija, joka oli onnistunut aiheuttamaan röntgensäteillä geeniteorian mukaan periytyviä mutaatioita (1927) Hermann Joseph Müller (joka lisäksi vannoi ideologisesti dialektisen materismin nimeen, josta hänellä kuitenkin oli omintakeisia käsityksiä) siirtyi 1933 Neuvostoliittoon vaihtamatta kuitenkaan USA:n kansalaisuut-ta vedettyään herneen nenäänsä siitä, että keksinnöstä oli annettu Nobel-palkinto yksin hänen esimiehelleen Thomas Hunt Morganille, jonka anti ko. tutkimukselle oli ollut keksiä ruveta käyttämään banaanikärpäsiä koe-eläimenä. Hänetkin nimitettiin myös NL:n kunnia-akateemikoksi. (Eli Lysenko haukkui itseään korkea-arvoisempaa akateemikkoa, melko uskaliasta.) Morganin laboratorion kanssa aloitettiin yhteistyö, jossa oli kyllä erilaisia koiria haudattuna puolin ja toisin. Siinä syntyi myös ruumiita, sekä puoskareita että ansioituneita tieteilijöitä.

Viime kädessä kaksi tulevaa Liittoutunutta valtiota kuitenkin pisti toisiaan koville epäillen toista yhteistyöstä itseään enemmän sen kolmannan tahon natsi-Saksan kanssa...
NL:n akateemikko Georgi Adamovitš Nadson (1867 - 1940) tutki mikro-organismien kuten taudinaiheuttajien mutatoitumista mutageenien, mm. röntgen-säteilyn vaikutuksesta varmaan ensimmäisenä maailmassa ja hän oli myös yksi yhteyttämisen mekanismin selvittäjistä. Nadsonin assistentti Georgi Dmitrijevitš Karpetšenko (1899 - 1940) keksi polyploidisen risteyttämisen kolkisiinia käyttäen.

Nadson ja Karpetšenko joutuivat napit vastakkain turvallisuuskoneiston kanssa II maailmansodan alkaessa. Nadson oli syntyjään ilmeisimmin samaa kriminjuutalaista ylimystöä kuin mm.runoilija Semen Jakovlevitš Nadson ja hän oli Lysenkon raivoi- sa vastustaja. Karpetšenko osallistui genetiikkayhteistyöhön Saksan kanssa. Hänen tuomitsemisensa näyttää olleen ehdollinen sen suhteen hyökkääkö Saksa vai NL:on vai ei. Tapauksia ei ole täysin selvitetty, mistä oli kyse. Nadson ja Karpetšenko reha-bilioitiin ensimmäisten koukossa 1950-luvulla. Aiheiden tutkimus jatkui muiden toi-mesta, joskaan ei kuulunut mihinkään painopisteisiin. Ainakaan NL ei kehitellyt biolo-gisia aseita,kun sillä oli varaa tuomita kaksi parasta mutageenispesialistia ja päästää kolmas palaamaan Yhdysvaltoihin...

HeMä: " Tai 1930-luvun alussa muodollista logiikkaa pidettiin täysin yhteensovittamattomana dialektisen ajattelun kanssa. "

Häme: Höpö löpö.Tiedeakatemiassa ei missään tapauksessa ole koskaan edes kes-kusteltu mistään tuollaisesta. Tiedeakatemiaan kuului maailman johtavia loogikkoja kuten esimerkiksi isä ja poika Andrei Andrejevitsh Markov Sr. ja Jr., mm. Markovin ketjujen ja kontruktiivisen matematiikan kehittäjät, sekä Aleksei Nikolajevitš Kolmogorov.

(Sellainen "yhteensovittamattomuus", että (esimerkiksi) "dialektinen logiikka olisi ollut alusta loppuun vain puhdasta paskaa teorianmuodostuksen metodologiassa" oli toki tieteen vastaisena bannaan julistettua.)

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/artikkeleita/dial.html

HeMä: "Viisikymmenluvulta lähtien taas kaikissa oppikirjoissa yms. todettiin, kuinka marxismi-leninismi on aina korostanut muodollisen logiikan arvoa ja merkitystä.

Kolakovskin näkemyksellä on siis oma oikeutuksensa. Mutta toisaalta tietoisuus ei ole koskaan aivan tyhjä taulu - eikä edes Stalin pystynyt tempaisemaan itseään tai maataan irti historian ketjuista, tekemään tehtyä tekemättömästi. (Vaikka yritystä ei puuttunut.) Siispä neuvosto-marxismi on jotain: sillä on oma tarinansa, historiansa ja sen myötä tietty “konkreettinen identiteetti”. "

Häme: Siis mitä tuo tarkoittaa? Mistä nimenomaisesta tyhjästä taulusta Stalinin olisi pitänyt "tempaisemaan itsensä ja maansa irti"?

HeMä: "Mutta sen tarina on aika villi,surrealistinen. Se on rajujen muutosten, katkos- ten tai mutaatioitten täyttämä.Neuvostomarxismin (ja koko Neuvostoliiton) historia on kuin Krazy Katin maailmaa, jossa talot muuttuvat enempiä selittelemättä pensaiksi, puut kiviksi ja päinvastoin. Tai oliot yksinkertaisesti vain katoavat ja ilmestyvät taas. "

Häme: Mäki-Kulmala erehtyy, koska TARKASTELUALUSTA liikkuu (eikä -kohde): Tuollainen on Mäki-Kulmalan oma (ja) Tampereen_"yliopiston"_maailma, eikä niinkään neuvostomarxismin...!

***

HeMä: "Seuraavassa yritän hahmotella neuvostomarxismin tarinaa vain yhden kysy- myksen kautta: miten neuvostomarxismissa on ymmärretty dialektiikka, jota se itse piti (Leninin sanoin) “marxilaisuuden sieluna”.

I Marx ja Engels

Neuvostomarxismin kuten koko marxilaisuuden perustanlaskijoina voidaan pitää Karl Marxia ja Friedrich Engelsiä. Heidän filosofiaansa leimaa kuitenkin tietty kaksijakoisuus, joka liittyy Hegelin perinnön materialistiseen uudelleentulkintaan ja -muokkaukseen, “Hegelin jaloilleen kääntämiseen”. On mahdollista ajatella:

a1) Hegelin jaloilleen kääntäminen tarkoittaa sitä,että filosofian lähtökohdaksi otetaan hengen (Geist) sijasta konkreettiset, tietyssä ajassa ja tilassa elävät ih-miset. Näin tulkiten marxilaisuuden Hegel-kritiikki tulee eräiltä olennaisilta kohdiltaan (ei kuitenkaan kaikessa) lähes identtiseksi eksistenssifilosofian peruspyrkimysten kanssa.

a2) Filosofian lähtökohdaksi otetaan materia.

Tällöin marxilaisuus muuttuu helposti 1800-luvun populaarifisofiaksi, luonnontieteelliseksi materialismiksi.

Niin ikään termi/käsite “dialektiikka” esiintyy Marxin ja Engelsin teoksissa monimerkityksellisenä.

b1) Dialektiikka voidaan ymmärtää tajunnan esineellistyneiden muotojen jatkuvana purkamisena, jota voidaan kutsua myös “abstraktista konkreettiseen kohoamiseksi” tai hieman väljemmin (ja perinteisemmin) transsendoitumiseksi. Ehkä Max Horkheimer sanoi sen kaikkein kauneimmin:dialektiikka on “kaipausta johonkin vallan toiseen” (die Sehnsucht nach dem ganz Anderem).

Sinulle julistetaan kaikkialla: “Sinä olet nyt se ja se - lopun ikääsi. Pysy kolossasi, älä kuumene”. Silloin dialektiikkaa on jo se sisimmästäsi nouseva halu ylittää nämä rajat, halu etsiä kakusta viila ja käydä kaltereitten kimppuun. "

Häme: Dialektiikka ei ole perimmiltään oppia suhtautumisesta ristiriitoihin, vaan niiden luonteesta ja tyypeistä luonnossa ja yhteiskunnassa sekää ajattelussa.

HeMä: " b2) Dialektiikka ymmärretään tieteelliseksi menetelmäksi, metodiksi, jota voidaan oppia kuin tilastotiedettä ja jota soveltaa erilaisiin tutkimustehtäviin."

Häme: On se sitäkin: dialektista logiikkaa, jota sovelletaan käsitteen- ja teorianmuo- dostuksessa ja näin vältetään mm. tekemästä karkeaa ja varmasti harhaanjohtavaa virhettä käyttää dialektisia vastakohtia, vaikkapa ´subjektiivista ja objektiivista´, ´sat-tumaa ja välttämättömyyttä´ tai ´syytä ja seurausta´ muodollisloogisina vastakohtina ja soveltaa niihin kolmannen poissuljetun sääntöä teorianmuodostuksessa.

HeMä: "(Jonkinlaisena tapojen b1 ja b2 hybridinä voidaan mainita “abstraktista konk-reettisen kohoamisen menetelmä”,jonka mukaisesti suomalaiset yhteiskuntatieteilijät tapasivat takavuosina ahkerasti kiipeillä.)

b3) Dialektiikka ymmärretään “opiksi liikkeen yleisimmistä lainalaisuuksista”.

Häme: Filosofia ylipäätään on oppi dialektisen vastakohtaparin (Engels) ´materian ja liikkeen´ yleisimmistä lainalaisuuksista.

Että dialektiikka olisi oppia nimenomaan ja vain liikkeestä, mutta ei materiasta, ei pidä paikkansa jo siksikään, että noita ei voi muodollisloogisesti erottaa toisistaan. Eikä marxismi noin olekaan väittänyt, vaan että dialektiikka on oppi kehityksen yleisimmistä lainalaisuuksista.

HeMä: "Näille kaikille näkemyksille voi löytyä puolustavaa evidenssiä sekä Marxin että Engelsin teksteistä. Niin sanotun länsimarxismin piirissä on usein esitetty näkemys, jonka mukaan Engelsin ja Marxin filosofian välillä olisi ollut hyvin selvä ja oleellinen ero.

Heidän mukaansa Engelsiä tulisi pitää marxilaisuuden ensimmäisenä ja kaikkein suurimpana revisioijana,ja että hän yksin olisi vastuussa materialismin ja dialektiikan positivistis-skientistisestä väärintulkinnasta. Minusta tällainen selitys joutuu lakaisemaan maton alle aivan liian monia tosiasioita. "

Häme:Engels ei ole skientisti-positivisti,minkä osoittaa sekin,että nimenomaan hän esitti ensimmäisenä materian ja liikkeen olevan dialektisia eikä muodollis-loogisia vastakohtia (vaikka ei antanutkaan kummastakaan määritelmää). Se erot-taa hänet mm."absoluuttisen ajan ja avaruuden" malleista johtamatta siinä yhteydes-sä kuitenkaan myöskään machismiin eli ajan ja avaruuden objektiivisuuden kiistämiseen.

HeMä: Luontevampaa on lähteä siitä, että sekä Marxin että Engelsin ajatusmaailma on tässä suhteessa selkiintymätön ja monitulkintainen.(Monilla länsimarxisteilla näyt-tää olleen vahva halu pestä idolinsa kuva hohtavan puhtaaksi - ja heittää likavesi Engels-paran niskaan.)

II Plehanov

Toisen internationalen marxistit omaksuivat vaihtoehdot a2, b2 tai b3. Näiden valintojen seurauksena marxilaisuus muuntui “tieteelliseksi sosialismiksi” - se pyrki olemaan mekanistis-metafyysisen rationaalisuuden mukainen tieteellinen teoria. Esimerkiksi Kautskylle ja Plehanoville tieteellisyys oli hyvin yksinomaisesti sitä, että ilmiöt selitettiin kausaalisesti ja vielä niin, että vapaa tahto, teleologisuus yms. “mysteeriot” saatiin siivotuksi pois. "

HäMe: "Vapaa tahto" onns. tårta på torta -käsite, jonka sijasta tieteellistsessä päättelyssä pitää käyyttää pelkkää TAHTOA.

Missähän Plehanov (esimerkiksi) olisi kiistänyt TAHDON OLEMASSAOLON YLIPÄÄTÄÄN (esimerkiksi ihmisen ja eläinten psyykeä erottavana tekijänä)?

HeMÄ: Dialektiikalla sinänsä ei Toisen internationalen teoreetikkojen piirissä ollut mi-tenkään keskeinen teema tai ongelma. Toisen internationalen teoreetikot eivät myös-kään olleet Georgi Plehanovia lukuun ottamatta kovin kiinnostuneita marxilaisuudes-ta muuna kuin yhteiskuntateoriana. Venäläinen marxismi pyrki kehittymään jo toisen internationaalen aikana “kokonaisvaltaiseksi tieteelliseksi maailmankatsomukseksi”, jolla oli sanansa sanottavanaan kaikkeen maan ja taivaan välillä estetiikasta tähti-tieteeseen. Myös dialektiikka saattoi esiintyä esim. joissakin Plehanovin teoksissa luonnonlain kaltaisina skeemoina, joiden avulla voidaan selittää historiallisia tapahtu-makulkuja - tosin tällaista tapahtuu hänen teksteissään vain satunnaisesti. Lorren Grahamin mukaan Georgi Plehanov olisi ollut ensim-mäinen, joka olisi kutsunut marxilaista filosofiaa dialektiseksi materialismiksi. "

Häme: Marx kutsuu ainakin ´materialistiseksi dialektiikaksi´ Pääoman esipuheessa, selittäessään omansa ja Hegelin dialektiikan eroa.

HeMä: " III Kaksikymmenluku

Kaksikymmenluvun neuvostomarxismi oli vielä monessa suhteessa välitöntä jatkoa Toisen internationalen ajan venäläiselle marxilaisuudelle. On mielenkiintoista muis-taa, että Lenin nosti filosofian opetusta ja tutkimusta johtamaan kaksi entistä menše-vikkiä, Ljubov Axelrod-Ortodoksin ja Abram Deborinin. Lenin arvosti heitä nimen-omaan Plehanovin oppilaina. Marxin ja Engelsin teosten ohella Plehanovin - ei esimerkiksi Leninin - teokset muodostivat tärkeimmän filosofian lähdemateriaalin.

Filosofian asema ja rooli kaikenkäsittävänä maailmankatsomuksena kasvoi koko ajan. Erityisesti Abram Deborin painotti käsitystä, että dialektinen materialismi oli universaali tieteellisen tutkimuksen menetelmä, jonka tuli johtaa (rukovidit) kaikkea tutkimustyötä.

Häme: Rukovodit.

Käsitys Ljubov Axelrodista jonakin Leninin luottofilosofina näyttäisi olevan ylitulkittu. Häntä saattoi myös nostaa joku muu johtaja, esimerkiksi Trotski.

 

HeMä: " IV Stalinismin synty ja varhaisvaihe

Venäläisessä marxismissa oli siis puhuttu yhtenäisestä maailmankatsomuksesta, mutta se oli kuitenkin ollut vain päämäärä tai ihanne. Kolmekymmenluvun alkuvuosi-na tapahtui kuitenkin jotain järisyttävää:tuo yhtenäinen maailmankatsomus runnottiin kasaan ja pistettiin kirjoihin.

Ensimmäinen “virallinen kokonaisesitys” lienee ollut Mark Mitinin johtaman työryh-män Dialektinen ja historiallinen materialismi - oppikirja korkeakouluille ja opistoille. Se ilmestyi v. 1934. "

Häme: Kappas vaan. Tähän asti olen lulluut, että Otto-Wille Kuusinen olisi koonnut ensimmäisen kokonaisvaltaisen oppikirjan 60- luvulla.

HeMä: Neuvostomarxismi muuttui yhtenäiseksi,mutta samalla hyvin eklektiseksi sys-teemiksi. Siinä oli ensinnäkin kaksi perusosaa:historiallinen materialismi ja dialekti-nen materialismi. Oikeastaan vain dialektinen materialismi oli “perusfilosofiaa” - his-toriallinen materialismi oli sen soveltamista ihmisyhteiskuntaan ja sen kehitykseen. "

Häme: Mikähän tuossa mahtaa olla eklektis(tis)tä?

HeMä: "Dialektisessa materialismissa oli puolestaan (laskutavasta riippuen) kaksi tai kolme perusosaa: filosofinen materialismi, materialistinen dialektiikka ja tietoteoria. (Kaikissa esityksissä ei tietoteoriaa pidetä itsenäisenä osana.)

Filosofisessa materialismissa koetetaan ensiksikin todistella, että kaikki mitä maailmassa on, on mate- riaa. "

HäMe: ´Materiaa ja liikettä´, näiden dialektista ykseyttä (ja taistelua).

HeMä: " Toiseksi koetetaan selvittää,mitä materia on ja miten se käyttäytyy. Edelleen siinä käsitellään ns.filosofian peruskysymystä,joka neuvostomarxistien mukaan on materian suhde tajuntaan,kumpi niistä on ensisijaista ja perustavaa. (Eräiden kriitik- kojen mukaan tällaisen kysymyksen pohdiskeleminen on hieman outoa, jos toisaalla väitetään, että kaikki on materiaa.Mistä tulee tuo “toinen”, johon materian pitäisi jotenkin “suhtautua”.) "

Häme: Tuollainen "outous" nojaa just epädialektiselle (metafyysiselle) materialis-mille: tajunta on viime kädessä ´materian ja liikkeen´ dialektisen ykseyden puoleen ´liike´ kuuluva ilmiö.

HeMä: " Materialistisen dialektiikan ytimenä olivat ns.dialektiikan peruslainalaisuu- det, joita pidettiin “liikkeen yleisimpinä lainalaisuuksina” tai “yleisimpinä kehityslakei-na”. Ne olivat luonnontieteen lakien kaltaisia lauseskeemoja,joiden avulla oli helppoa selittää tai perustella mitä hyvänsä. "

 

Häme: Väärin: ne ovat logiikan kannalta DIALEKTISTEN VASTAKOHTIEN TUNTO- MERKKEJÄ erotukseksi muodollisloogisista vastakohdista, tai kokonaan eri kä-sitteistä. On perustavan tärkeää teorianmuodostuksessa, mihin tyyppiin noista jokin yhteen liittyvältä vaikuttava käsitepari kuuluu,vaikkapa ´subjetiivinen ja objektiivinen´, ´syy ja seuraus´, objektiivinen ja epäobjektiivinen, demokratia ja diktatuuri, alku ja loppu(pää)...

Noiden sekoittaminen on myös keskeisimpiä kusetusmenetelmiä ideologiassa ja uskonnossa.

HeMä: "Niiden omaksuminen ei myöskään kysynyt suuria ponnisteluja - ei esim. kor- keampaa matematiikkaa tai monimutkaisia käsitekehittelyitä. Ne tekivät kuitenkin lu-kijansa pikavauhdilla Einsteinia ja ketä hyvänsä muuta tieteen merkkihenkilöä ete-vämmäksi. Einstein-parkahan puuhasteli vain fysiikan ja fysikaalisten liikemuotojen parissa, mutta dialektikkopa tunsi kaikkea liikettä hallisevat yleiset lait.

Tällainen kokonaisvaltainen, aukoton ja samalla äärimmäisen venyvä ja monitulkin- tainen oppi (joka, paradoksaalista kyllä, vaikutti äärimmäisen selkeältä!) vastasi tota-litaristisen valtion tarpeita - ja se olikin valtion korkeimman johdon tilaustyö.Mutta toi- saalta sillä oli monissa väestöpiireissä myös spontaania kannatusta, koska se lupasi jonkinlaisen oikotien tiedon ja viisauden korkeimmille huipuille. (Tuntemalla dialektii-kan peruslait olit tavallaan viisaampi kuin Einstein, tavallisista fysiikan professoreista puhumattakaan!) "

Häme: Väite on väärä ja taantumuksen standardivääristelyarsenaalista: filosofia ylipäätään EI TARJOA OIKOTEITÄ erityistieteelliseen tietoon, vaan se tarjoaa eräitä työkaluja erityistieteelliselle objektiiviselle testattavissa olevalle teorianmuodostukselle, jota mikään erityistiede ei voi tarjota.

HeMä: " Kannattaa lukea tarkkaan, mitä Stalin totesi puheessaan talousmiesten tehtävistä v. 1931:

”Sanotaan, että tekniikan omaksuminen on vaikeaa. Se ei ole totta! Ei ole sellaisia linnoituksia,joita bolshevikit eivät voisi valloittaa.Olemme ratkaisseet mitä vaikeimpia tehtäviä. Olemme kukistaneet kapitalismin. Olemme ottaneet vallan. Olemme raken-taneet mitä suurimman sosialistisen teollisuuden. Olemme kääntäneet keskitalonpo-jan sosialismin raiteille. Olemme tehneet sen, mikä on kaikkein tärkeintä rakennus-työn kannalta katsoen. Meille on jäänyt vain vähän tehtävää: oppia tekniikka, omak-sua tiede.Ja kun sen teemme alkaa meillä sellainen rakennustön vauhti, josta emme nyt rohkene unelmoidakaan.Ja me teemme sen,jos tahdomme sitä todenteolla.”

Muistatte varmaan suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen Kiinassa: Koulu-laiset ja nuoret opiskelijat saivat hetken aikaa mellastaa miten tahtoivat - häpäistä ja mukiloida opettajiaan tai opinnoissaan turhan hyvin menestyneitä tovereitaan. Myös työläiset usutettiin insinöörien, teknikoiden ja tehtaanjohtajien kimppuun.

Neuvostoliitossa tapahtui jotain hyvin samantapaista 1930-luvun alussa. Näin siis valloitettiin tekniikka ja “omaksuttiin tiede” - eikä se ollut todellakaan vaikeata. Vaikeata oli ollutkin vain “porvarillisen tieteen” - sen “kuolleen logiikan”, “skolastisen hiustenhalkomisen” jne. opettelu. "

Häme: Tieteen ja tekniikan valtaaminen ei tarkoittanut mitään tuollaista, vaan esimerkiksi tällaista:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/04/vasen-kaista-vaaraa-tietoa-nl-n-ja-saksan-sotateknologiayhteistyosta-1930-luvulla

HeMä: " Uusi, proletaarinen, dialektinen, tiiviisti “käytäntöön” sitoutunut tiede oli tai-vaallisen helppoa, tarvittiin vain tahtoa ja reipasta mieltä. Katerina Clarkin mukaan juuri tuohon aikaan bolshevikkien kieleen ilmestyikin sana deržanie - joka tarkoittaa rohkeutta, uhkarohkeutta ja jopa röyhkeyttä tai julkeutta.Dmitri Furmanovin suositus- sa romaanissa Tshapajev on tuota “deržanie-tietoteoriaa” oivallisesti luonnehtiva katkelma. Siinä ryhmä puna-armeijan komissaareja (“pojat”) ja sotilasasiantuntijoita (“entisiä everstejä ja kenraaleja”) on kokoontunut bolshevikki Frunzen johdolla pohdiskelemaan rintamatilannetta:

”Niin koko keskustelun ajan huoneessa pysyikin kaksi leiriä:toisessa saapuneet pojat ja toisessa sotilasasiantuntijat. Frunze kertoi tilanteesta rintamalla sekä siitä, mitä oli odotettavissa ja mihin oli tarkoituksenmukaisinta ryhtyä lähiaikoina. Pojat kuuntelivat hartaasti,pinnistivät turhaan muistiaan ja ymmärrystään saadakseen kaikesta selvän kuvan:siitä ei tullut mitään.He eivät ensinkään tunteneet karttaa,ja siksi kasakkakylät ja linnoitetut asemat olivat heille pelkkiä sanoja;toisaalta sellaiset käsitteet kuin “stra- tegia”, “taktiikka” tai “manöverointi” he sulattivat vain ylimalkaisesti, pääpiirteissään.”

Asiantuntijamainen puhe- tai ajattelutapa oli siis jotenkin elämälle vieras ja kaava-mainen. Mutta kun he poistuivat,kaikki muuttuikin äkisti: ”Asiantuntijat poistuivat pian ja jäi vain oma porukka. Jo muuttui ääni kellossa:suunnitelmien salat selviteltiin seik-kaperäisesti. Fedor katsoi sivusta päin Frunzea eikä voinut käsittää, mistä tämä oli saanut sotilasasiain selvän tuntemuksensa, miten osasi käsittää kaiken niin oikein eikä joutunut ymmälle missään kysymyksessä.Hänelle oli kaikki selvää,hän ymmärsi kaiken vaivatta ja osasi harkita edeltäkäsin. Mikä ihme! Vielä äskettäin Frunze oli ollut tavallinen siviilihenkilö. ”

“Oikeassa hengessä” toimivilla, mieluiten proletaarista syntyperää olevilla kommu-nisteilla oli siis jokin täysin selittämätön intuitio (“Mikä ihme!” - huudahtaa Furmanov- kin), jonka avulla vaikeimmatkin kysymykset selvisivät kuin itsestään.Koska marxilai- suus pyrki kuitenkin olemaan tieteellis-rationaalinen (ja ateistinen!) filosofia, täytyi tä-mä “selvännäkökyky” jotenkin selittää.Bolshevikit eivät voineet uskonnollisten julista-jien tavoin legitimoida itseään viittaamalla näkyihin tai ilmestyksiin, joissa jumala olisi paljastanut heille muilta salattuja asioita.

Bolshevikeilla oli oltava jokin selvä (“tieteellinen”) väline tai metodi, joka teki heistä näin ylivoimaisia. Täksi välineeksi muokkautui dialektiikka. Se ei kuitenkaan ollut Hegelin, Marxin, Engelsin tai edes Leninin tai Deborininkaan dialektiikkaa - se oli jokin radikaalisti uusi dialektiikan muoto ja mutaatio,joka syntyi vuosien 1929-1934 välisenä aikana.(Maon dialektiikka ja Pieni punainen kirja olivat sen inkarnaatioita.) "

HäMe: " Leninin dialektiikka kelpaa dialektisten vastakohtien ja niiden teorinmuodos- tuksessa aiheuttamien ongelmien tunnistamiseen ja niiden hallitsemiseenkin hyvin, Maon paljon huonommin. Maon dialektiikkaa ei ole tarkoitettu siihen. Mao ei myöskään tunnusta Leninin aristoteelista totuusteoriaa. "

 

HeMÄ: V Stalinismin myöhäisvaihe

Stalinismin myöhäisvaiheelle oli olennaista halu hillitä kolmekymmenluvun alkuvuo-sien kulttuurivallankumouksellista kiihkoa ja sen “proletaarista anti-intellektualismia” (Sheila Fitzpatrick). Tieteellisen työn tekijät kuten myös lääkärit ja insinöörit kokivat jonkinasteisen arvonpalautuksen, koska ilman heitä ei tultu toimeen. Jonkinlainen ajan merkki lienee myös se, että Stalinia itseäänkin alettiin kutsua “tieteen jättiläisek-si” yms. Katerina Clark ja Vera Dunham ovat erinomaisissa kirjallisuustieteellisissä tutkielmissaan osoittaneet,kuinka kirjallisuuden sankarikuva muuttui: Hirmuisilla hen- gen voimilla varustettu, ahdasjärkisiä asiantuntijoita ja “byrokraatteja” löylyttävä ja alati uusia ennätysurakoita paiskiva superproletaari katosi taustalle. Hänen tilalleen astui säntillisesti työskentelevä teknikko, insinööri tai puoluevirkailija. Julistihan Sta-linkin vappupuheessaan vuonna 1946 kuinka kaikilla neuvostokansalaisilla oli onni olla suuren koneiston rattaita ja ruuveja.

Häme: Stalin sanoi, että NL voitti II maailmansodan, koska "noin oli" (ainakin silloin). Sota ei kuitenkaan ole normaalitila. Enkä tiedä puhuiko hän ja mitä onnesta.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2019/01/vaaristellyimmat-stalin-sitaatit

HeMä:Tämä asenteen muutos näkyy jo vuonna 1938 ilmestyneessä Stalinin kirjoitel- massa Dialektisesta ja historiallisesta materialismista.Tuota noin kolmenkymme- nen painosivun mittaista, varsin alkeellisesta kompilaatiota pidettiin neuvostomarxis-tien piirissä inhimillisen tiedon ja viisauden ylittämättömänä huippuna lähes parin vuosikymmenen ajan.

Dialektiikan lakeja muutettiin niin, että ne tulivat entistä yksinkertaisemmiksi ja vielä-kin enemmän luonnonlakien kaltaisiksi - joskin niiden tulkinnallinen monimielisyys ja venyvyys säilyi.

Oma mielenkiintonsa on myös vuosien 1945-1950 aikana tapahtuneella muodollisen logiikan arvonpalautuksella, jossa tärkeä osa oli Stalinin kielitiedettä käsittelevällä kirjoitussarjalla.

Myöhäistalinistisessa vaiheessa neuvostomarxismi omaksui itselleen monia tieteen ulkoisia tunnusmerkkejä - siitä tuli yhä enemmän tieteen näköistä. Tämä “tieteellisty- minen” oli kuitenkin hyvin pinnallista,eikä esim. tiede siitä juuri hyötynyt. Päinvastoin: juuri myöhäistalinismin aika oli äärimmäisen tuskallista fyysikoille, biologeille ja fysio-logeille. (Idealismiksi ja mystiikaksi leimatun modernin fysiikan tutkijat pelasti vanki-leiriltä ehkä vain se,että nämä onnistuivat räjäyttämään atomipommin vuonna 1949.)

Sheila Fitzpatrickin mukaan tällä stalinismin keskiluokkaistumisella ja “tieteellistymi-sellä” oli selvät sosiaaliset ja valtapoliittiset juurensa.Koko kaksikymmenluvun, erityi- sesti sen puolivälistä lähtien,Neuvostoliiton valtaeliitti oli kaksijakoinen:yhtäällä olivat “punaiset hallintomiehet”, toisaalla “porvarilliset asiantuntijat”, joiden tärkeimmän ryhmän muodostivat insinöörit. (Tähän kahtiajakoon viitataan myös edellä olleessa Furmanov-sitaatissa.)

Totalitaristinen valta tai valtio pyrkii aina alistamaan tai tuhoamaan “toisen”, koska “toinen” rajoittaa sen pyrkimystä absoluuttiseen valtaan. Näin on ymmärrettävää, miksi bolshevikkien tuli Stalinin mukaan “oppia tekniikka,omaksua tiede”. Se merkitsi absoluuttista valtaa. Niinpä stalinistit mobilisoivat kolmekymmenluvun alussa asian-tuntijoihin kohdistuneen jättiläismäisen pogromin. Mutta tämä ei ole koko totuus: he organisoivat myös kamppanjan,joissa kymmeniä tuhansia nuoria työläisiä pyrittiin pikakouluttamaan “punaisiksi asiantuntijoiksi”.

On ilmeistä, että juuri tämä, parhaillaan koulutuksessa olevat työläisopiskelijat, olivat myös se iskujoukko, jonka avulla stalinistit saattoivat kätevästi terrorisoida vanhaa asiantuntijakaartia. Stalinin tai stalinismin valta merkitsi näille vuosikymmenen vaih-teen työläisopiskelijoille hyvin nopeaa sosiaalista nousua - ja he olivat niitä aniharvo-ja sosiaalisia ryhmiä,joiden tukeen Stalin saattoi melko pitkälle luottaa.Niinpä on ym- märrettävää, ideologia muokkautui tämä ryhmän kehitystä seuraten: kaksikymmen-luvun lopulla he olivat opintojensa alussa olevia työläisiä, kolmekymmenluvun puolivälissä he olivat melko vaativiin ja virkoihin kohonnutta “keskiluokkaa”.

Kuten Vera Dunham osoittaa,tämä stalinistinen keskiluokka ei ollut kuitenkaan keski- luokkaa tuon sanan länsieurooppalaisessa mielessä.Sen sivistystaso oli paljon alhai- sempi ja siltä puuttui eurooppalaiselle keskiluokalle (“kulttuuriporvaristolle”) tyypilli-nen humanismin, vapaamielisyyden ja aktiivisen kansalaistoiminnan perinne. Mutta kuitenkaan he eivät olleet enää työväenluokkaa,vaan byrokraatteja, “pomoja”, joiden tehtävänä oli nyt saattaa työväki elämään ja työskentelemään mahdollisimman ahkerasti ja tehokkaasti. Dialektiikka muuttui villistä “deržanie-epistemologiasta” joksikin, jota A. Avtarkhanov on osuvasti luonnehtinut “vallan teknologiaksi”.

* * *

Koska Stalinin ja jokaisen hänen kynänpiirtonsa katsottiin edustavan tiedon ja viisau- den kaikkein korkeinta muotoa,ei laajoissakaan dialektisen materialismin oppikirjois- sa tohdittu sanoa mitään enempää ja yksityiskohtaisempaa kuin hänen suppeassa brosyyrissaan. Niinpä neuvostomarxismi eristäytyi lähes tykkänään niin oman aikansa muusta filosofiasta kuin myös omista historiallisista juuristaan.

Kaikki mitä Marxia ja Engelsiä edeltäneessä filosofiassa oli ollut arvokasta, katsottiin sisältyvän heidän teoksiinsa. Ja edelleen:Stalinin niukoissa kirjoitelmissa oli puoles-taan kaikki se arvokas - vieläpä “nerokkaasti ja kaikinpuolisesti edelleen kehiteltynä” - mikä sisältyi Marxin, Engelsin ja Leninin kirjoituksiin. Kukaan ei tohtinut ainakaan päinvastaista väittää. Miksi siis lukea muuta kuin Stalinia!

VI Jälkistalinismi

Stalinin kuoleman ja erityisesti NKP:n 20. puoluekokouksen jälkeen neuvostomarxis- mi palasi pian siihen muotoonsa, joka sillä oli ollut ennen Stalinin kirjoitelman ilmes-tymistä.Tosin “proletaarista anti-intellektualismia” koetettiin karttaa. Hrustsevin Neu-vostoliitossa - esim. avaruusteknologiassa koettujen menestysten ansiosta - vallitsi melko hurja tekno- tai tieteisoptimismi. Suureen suosioon nousseessa tieteiskirjalli-suudessa,joka oli ollut koko Stalinin valtakauden ajan lähes kiellettyä, sankarityypiksi kohotettiin lähes poikkeuksetta tiedemies-fyysikko, kemisti tai “kyberneetikko”. Mutta muutokset eivät pysähtyneet tähän, vaikka ideologit olisivat niin ehkä  toivoneetkin.

Eristäytyneisyyden vähin erin hellittäessä neuvostomarxismi joutui kosketuksiin mui-den filosofioiden kanssa.Tämän seurauksena oli sen vääjäämätön “suomettuminen”, joka oli voimakkainta tieteenfilosofian ja muodollisen logiikan alueilla. Mahdollisuus palata omille juurille - Marxin ja sitä tietä myös saksalaisen filosofian ajatusmaail-maan - vaikutti samaan suuntaan.Kolmekymmenluvulla muodostunut dialektiikkakä-sitys joutui näin kahden tulen väliin ja sen lupaus paljastaa liikkeen yleiset lainalaisuudet tms. alkoivat paljastua vähin erin kuplaksi - keisariksi ilman vaatteita.

VII Neuvostomarxismi ja Hegel

Monet kirjoittajat (esim.Pertti Lindfors tai Yrjö Ahmavaara) ovat väittäneet, että Hegel olisi kuitenkin se velho, joka olisi vastuussa järjen samentaneen dialektiikka-myrkyn keittämisestä. Edellä esitetyn perusteella vastaus on melkoisella varmuudella kieltei-nen - siitäkin huolimatta, että jotkut neuvostomarxismin käyttämät termit tai fraasit ovat peräisin Hegelin teoksista. On nimittäin kiistatonta myös,että juuri siinä vaihees-sa kun dialektiikkaa kaikkein röyhkeimmin käytettiin totalitaristisen hallinnon työkalu-na, neuvostomarxismi etääntyi kaikkein kauimmaksi marxilaisuuteen sisältyvistä hegeliläisistä juuristaan.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/pertti-lindfors-antaa-vaaran-todistuksen-dialektiikasta-1996

Jo Mitinin työryhmän toimittama Dialektinen ja historiallinen materialismi - oppikirja korkeakouluille ja opistoille oli johdonmukaisen antihegeliläinen kirja:sen yksi keskei- nen tarkoitus oli osoittaa, että kaksikymmenluvun neuvostomarxismin ja sen tärkeim-män teoreetikon, Abram Deborinin suurin virhe oli ollut kyvyttömyys ymmärtää Marxin ja Hegelin dialektiikkanäkemysten vastakkaisuutta. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että Hegeliä lakattiin oikeastaan kokonaan lukemasta tai tutkimasta - tai häntä luettiin vain “marxilaisuuden klassikoiden” tekstien kautta. Myös Hegelin teosten julkaiseminen lopetettiin kokonaan pian stalinismin valtaannousun jälkeen, ja häntä alettiin kaikissa julkaisuissa nimittää “Preussin junkkeriston ideologiksi”.

Alkuvuodesta 1944 NKP:n keskuskomitea teki päätöksen, joka ilmoitti ex catedra, ettei “saksalaistelle idealismille” saanut antaa mitään myönteistä osaa filosofian tai marxilaisuuden kehityksessä, vaan että se oli läpeensä taantumuksellista ja “epätieteellistä”.

Olojen vapautumista seurasi välittömästi nimenomaan Hegeliin kohdistuvan kiinnos- tuksen kasvu. Hänen teoksiaan alettiin taas julkaista ja tutkia. Hegel ja marxilaisuu-den hegeliläiset ainekset (esimerkiksi vieraantumisproblematiikka) olivat näkyvästi esillä myös Unkarin kansannousun (Georg Lukács) tai Prahan kevään filosofiassa (Karel Kosik, Radovan Richta) sekä demokraattisen ja itsehallinnollisen sosialismin kokeilussa Jugoslaviassa (Praxis-ryhmä) jne.

VIII Marxin syyllisyys

Aivan lopuksi voidaan vielä lyhyesti pohtia Marxin mahdollista vastuuta Leninin ja erityisesti Stalinin ja stalinistien luomasta hirmuhallinnosta. Ehkä nerokkaimman vastauksen tähän kysymykseen on muotoillut Pentti Saarikoski kirjoittaessaan:

Marxin virhe on Lenin niinkuin Stalin on Leninin virhe mutta Stalin ei tehnyt virheitä "

HäMe: Lenin ei ollut Marxin "virhe", vaan "korjaus", tarkennus, erityisesti totuusteoriassa!

HeMä:"Viimeisellä säkeellä Saarikoski ei suinkaan halua kirkastaa diktaattorin tai hänen järjestelmänsä mainetta.Päinvastoin: Puhe Stalinin “virheistä” oli neuvosto-marxismin ja koko Neuvostoliiton ideologiakoneiston yritys pestä musta valkoiseksi. Tarkoitus oli uhrata osa Stalinin maineesta,“sijoittaa” kaikki pahuus häneen ja muuta-miin hänen valittuihin alamaisiinsa, jotta itse järjestelmä ja sen valtaeliitti olisi voinut jatkaa maineensa puhdistaneena.

Seuraava katkelma puoluehistorian virallisesta oppikirjasta on mitä kuvaavin:

”Yksilönpalvonnasta johtuneet virheet ja vääristelyt tuottivat vahinkoa kommunistisen rakennustyön asialle.Ne eivät kuitenkaan voineet muuttaa sosialistisen yhteiskunnan olemusta, neuvostojärjestelmän todella kansanomaista luonnetta, eivät voineet hor-juttaa tai heikentää NKP:n teoreettisia, poliittisia ja organisatorisia toimintaperusteita. Puolueen noudattama politiikka ilmensi neuvostokansan perusetuja, se sai jatkuvasti kansan kannatusta ja turvasi sosialismin ja kommunismin menestyk-sellisen rakentamisen Neuvostoliitossa.”

Puolueen toimenpiteet puolueen sisäisen ja neuvostodemokratian kehittämiseksi myötävaikuttivat NKP:n johto-osuuden kohoamiseen neuvostoyhteiskunnan elämäs- sä, Neuvostoliiton yhteiskunta- ja valtiojärjestelmän lujittumiseen ja maan menestyk- selliseen etenemiseen kommunismin tiellä. Poistettiin yksilönpalvonnasta johtuneet virheet ja epäkohdat sekä neuvostolakien rikkomukset... Monet rehelliset ihmiset, jotka oli epäoikeudenmukaisesti julistettu kansanvihollisiksi ja tuomittu, rehabilitoitiin.

Puolue teki lopun lopun kaikista rikkomuksista sosialistista laillisuutta ja perustuslain myöntämiä neuvostokansalaisen oikeuksia vastaan. Hyvin välttelevän tunnustuksen lisäksi katkelmassa kiirehditään julistamaan asia selvitetyksi, virheet oikaistuiksi ja asia loppunkäsitelluksi. Kun tiedetään,että “virheiden” seurauksina tuhottiin fyysisesti miljoonia ihmisiä ja mahdollisesti kymmenet miljoonat joutuivat aktiivisten terroritoi-menpiteiden kohteeksi,on aika groteskia väittää,ettei tämä kaikki millään tavoin edes horjuttanut puolueen yleviksi ja syvästi humaaneiksi väitettyjä teoreettisia, poliittisia tai organisatorisia toimintaperusteita - että kaikki tuo olisi ollut vain joku pikku lapsus. Mutta toisaalta tekstin kirjoittajat tulevat oikeastaan sanoneeksi totuuden: miljooniin ihmisiin kohdistunut avoin terrori ei todellakaan muuttaanut järjestelmää miksikään, koska se oli ytimiltään vain totalitaristista terroria. "

Häme: Mäki-Kulmalan Hannah Arendtin "eurotieteen" "totalitarismikäsitys" on täyttä puutaheinää.

Mitä taas tulee Mussolinin kulttuuriministerin, entisen II internationaalin radikaalin so-sialistin, totalitarismikäsitykseen, jossa yksilön korkeimpana moraalisena täyttymyk-senä nähtiin samaistuminen valtioon ja sen päämääriin, tuota käsitystä itseään luon-nollisesti marxismissa (joka ei todellakaan absolutisoi valtiota) kuten myös sen perustalla olevaa filosofiaa ja psykologiaa pidettiin virheellinä.

HeMä: " Stalin ei siis tehnyt “virheitä” - niinkuin ei maailmansodan sytyttäminen tai juutalaisten ja muiden “epäkelpojen” ihmisten joukkomittainen tuhoaminen ollut natsijärjestelmän “virhe” vaan olemus ja päämäärä. "

 

Häme: Stalin ei "sytyttänyt maailmansotaa!"

Vain höyrypäisimmät fasistit väittävät jotakin noin tyhmää ja perätöntä.

 

HeMä: "Sen sijaan Stalin oli Saarikosken mukaan Leninin virhe.Leninin aikana neu- vostojärjestelmä tai neuvostomarxismi ei siis ollut vielä asettunut lopullisille raiteilleen.

Vielä kaksikymmenluvun puolivälissä oli Neuvostoliitolla edessään monia avoimia teitä. Niistä kuitenkin tuli valituksi ehkä tuhoisin. "

Häme: Ei ollut, koska NL selviytyi maailmansodasta voittajana ja sen rinnalla ja avulla myös Kiina.

II maailmansodan (ajan) aloitti Japani hyökkäämällä Kiinaan 7.7.1937. NL:n ja Eng-lannin ansiosta Kiina oli paremmin varustautunut tähän "yllätykseen" kuin Japani osasi aavistaa. Silti tapahtui hirveitä,erityisesti Kuomintangin ennen hallitsemilla alu-eilla. Saksa ja Japani käsivät väestöllistä tuhoamissotaa,jonka tavoitteena oli NL:n ja Kiinan alueiden väestön hävittäminen ja vaihtaminen saksalaisiin ja japanilaisiin.

HeMä: "Sama pätee Marxin ja Leninin väliseen suhteeseen ja edelleen Hegelin suh-teessa Marxiin.Näissä suhteissa eivät vaihtoehtoiset kehitystiet ole edes jääneet tyh-jiksi, abstrakteiksi mahdollisuuksiksi. Suuri osa työväenliikkeestä omaksui toiminta-ajatuksekseen ei-leninilaisen marxilaisuuden. "

Ei ole perää. Antileninistinen (antipavlovistinen) "marxilaisuus" oli varsinkin viime vuosisadalla länsieurooppalainen kummallisuus.

HeMä: "Myös ne marxilaisuuden suuntaukset ja niiden yksittäiset edustajat, joiden saavutukset filosofian, taloustieteen, sosiologian tai esim. estetiikan alalla ovat osoit-tautuneet kaikkein kestävimmiksi, ovat suhtautuneet leninismiin joko hyvin pidätty-västi (Gramsci, Lukacs) tai torjuen (Adorno, Benjamin, Horkheimer, Korsch, Pannekoek). "

Häme: Lenin itse on osoittautunut Marxin jälkeen kestävimmäksi marxilaiseksi...

HeMä: "Vaikka stalinismi ei olekaan Marxista alkavan kehityskulun väistämätön väis- tämätön päätepiste, niin yhtä varmaa on,ettei ilman marxilaisuutta olisi koskaan syn- tynyt stalinismia. (Mitä sitten olisi syntynyt,on kokonaan toinen kysymys.) Voidaanko ajattelijoita (Marxia tai toisaalta esim. Niezscheä suhteessa natsismiin) syyttää myös tällaisten mahdollisuuksien tuottamisesta? "

Häme: Ei käy selville, mitä Mäki-Kulmala tarkasti ottaen tarkoittaa "stalinismilla". Lenininismiinkin kuuluu, että puolue militarisodaan sodan aikana, joka militarisointi sitten purestetaan uudelleenrakentamis-menetelmällä, venäjäksi "perestroika"...

HeMä: " Oma vastaukseni on ehdottoman kielteinen.Erään suomalaisen kirjailijan sattuvan toteamuksen mukaan “idiootti saa myös Einsteinin tai Russellin ajatukset kuulostamaan idioottimaisilta”. "

Häme: Jääköön mainitsematta, kuka  täsätä tässä yhteydessä ensimmäisenä tulee mieleen...

HeMä: "Tähän mennessä lukemattomat isot ja pienet idiootit tai despootit ovatkin pe- rustelleet touhujaan myös kaikella sillä arvokkaalla,mitä sivistystraditio on mukanaan kuljettanut. Hegelin ja Marxin ohella myös Platonin, Aristoteleen, Darwinin tai Nietz-schen teoksia, ja vieläpä Uutta testamenttiakin, on käytetty oikeuttamaan mitä iljettä-vimpiä tekoja. Jos ne kaikki pitäisi hylätä tällä perusteella, kulttuuriperinnöstämme ei olisi kohta mitään jäljellä.

Olisimme melkoisia idiootteja, jos varaisimme filosofisen tai tieteellisen traditiomme ensitulkitsijan oikeudet idiooteille! "

(Tunnustautuen "idiootiksi", lainasi SB...)


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/03/leninin-oppi-objektiivisesta-ja-konkreettisesta-tieteellisesta-totuudesta

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/oliko-lenin-objektiivinen-idealisti-vai-dialektinen-materialisti

 

' ' ' '

 

"Leninismin rönsyjen" tutkija, filosofi, ylioistonlehtori Heikki Mäki-Kulmala kuollut.

https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002729185.html

Filosofi opetti ja polemisoi

Heikki Mäki-Kulmala 1951–2014

Heikki Mäki-Kulmala

 
7.5.2014 2:00

Filosofian tohtori, yliopistonlehtori Heikki Mäki-Kulmala kuoli 17. helmikuuta 2014 sairauskohtaukseen kotonaan Tampereella. Hän oli 62-vuotias, syntynyt 11. elokuuta 1951 Seinäjoella.

 

Mäki-Kulmala muutti Tampereelle 1970. Hän opiskeli filosofiaa, sosiologiaa, kasvatus- ja tilastotieteitä. Teiniradikaali tempautui nuortaistolaisuuteen kohoten huomatuksi hahmoksi yliopistolla. 1980-luvulla hän oli ylioppilaslehti Aviisin päätoimittaja. Hän myös työskenteli paikallisessa Radio 957:ssä.

... "



" Filosofi Heikki Mäki-Kulmala on kuollut

a | 19.2.2014 | 11:00 | Päivitetty 11:0139

Tatu Airo, Aamulehti

Filosofian tohtori Heikki Mäki-Kulmala on kuollut.Kasvatus- ja yhteiskuntatieteellisten aineiden sekä filosofian lehtorina Tampereen yliopistossa toiminut Mäki-Kulmala kuoli voimakkaaseen sairauskohtaukseen kotonaan Pispalanharjulla maanantai-iltana.

Ystävä, professori Veli-Matti Värri kuvaa edesmennyttä Mäki-Kulmalaa viisauden rakastajaksi ja viisaustietäjäksi.

- Heikki oli erittäin hyväsydäminen, monipuolisesti ja laajasti oppinut, muttei vähääkään akateemisesti pöyhkeä, Värri sanoo.

Hänen mukaansa Mäki-Kulmala oli verraton tarinankertoja ja erittäin karismaattinen opettaja, joka tuli toimeen kaikkien kanssa.

Mäki-Kulmala syntyi Seinäjoella vuonna 1951. Hän väitteli vuonna 2003 filosofian tohtoriksi neuvostomarxismin suhteesta moderniin länsimaiseen rationaalisuuteen."

Piru vieköön, noinko kauan siitä Mäki-Kulmalan väitöskirjasta on? Otin silloin heti ne-tistä printtiversion, kun se ilmestyi, ja yhä se on osin lukematta. Oli olevinaan omakin väitös kalkkiviivoilla. Ja on yhä.

Mäki-Kulmala oli opiskeluaikana kovettu kuusislainen (Eteenpäin Otto-Wille Kuusi-sen viitoittamaa tietä!) Hän toimi myös SKP:n Tampereen piirin valistussihteerinä, ai-nakin virkaa tekevänä.Kuusista tunatessaan hän sitten löysi (vanhoja) kohtia, joita ei voinut sovittaa yhteen leninismin kanssa, kuten myös Oulun yliopiston aatehistorioit-sija Juha Manninen. Käsitykseni mukaan Mäki-Kulmala rupesi pitämään kiinni muinais-Kuusisesta ja "kumoamaan Leniniä" (usein "Stalinin" nimellä), tuloksena, rehellisesti sanoen, puutaheinää.

Mäki-Kulmala piti myös Yrjö Ahmavaaraa "dialektisena materialistina" vielä silloinkin, kun kaikille muille oli valjennut "Kakkos- (tai Ykkös-!) Tatu Vanhasen" todellinen kar-vanväri,ja kirjoitti teoksen "Anti-Ahmavaara",jossa arvosteli tämän oppia muuten var- maan suht asiantuntevasti,mutta täysin väärällä nimellä "dialektisena materialimina". (Tämä tietysti sopi esimerkiksi "totilateralismi "-teoreetikkojen kuvioihin monin tavoin...)

Väitöskirjassaan "Neuvostomaterialismista ja läntisestä rationalismista" Mäki-Kulma-la ruotii Neuvostoliiton alkuaikojen filosofisten kirjoitusten monenlaisia rönsyjä jättä-mällä sen puolen käsittelemättä, josta todella muodostui dialektinen materialismi. Se oli jo aika lailla valmis oppi Leniniltä, vaikka siitä ei ollut oppikirjaa, jonka valmistelu (Filosofian vihkot) oli jäänyt Leniniltä I maailmansodan alkamisen ja sittemmin käytännön vallankumouksen takia kesken.



Väikkäristä ja Yliopiston tiedotuspolitiikasta keskusteltiin palstoillakin:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/123653?page=1#123979

"Pavlovilainen ehdollistuminen" kumottu Tampereen yliopistossa!??

Kirjoitti: RK


Päiväys: 9. lokakuuta 2003 21.06

Lainaus Skepsiksen keskustelupalstalta:

>>Tänään (4.10.) klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan
>>väitöskirja liittyen neuvostomarxismiin.

Tässä Tampereen (euro!?)yliopiston virallinen tiedote ko. tilaisuuden johdosta:

Vastakohdat vai kaksoset: tutkimus neuvostomarxismin suhteesta moderniin länsimaiseen rationaalisuuteen

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67319/951-44-5742-0.pdf?sequence=1

" Näin syntyi suurieleinen, mutta lähes kokonaan kuviteltu (ideologinen) tiede, joka ajan mittaan ajautui yhä syvempiin ristiriitoihin todellisten tieteiden kanssa.

Kaikkein tunnetuimpia esimerkki tästä olivat T.D.Lysenkon biologia tai

"pavlovilainen" psykologia , jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä . "

Se on moneen kertaan todettu,ettei Lysenkon "tiede"ajattelulla ollut mitään tekemis- tä leninistisen tieteenfilosofian kanssa.Pahinta tuossa suhteessa EI OLLUT, että hän uskoi joidenkin hankittujen ominaisuuksien voivan periytyä (sellainen ERITYISTIE-TEELLINEN olettamus ei itse asiassa tuolloisen leninismin mukaan edes ollut abso-luuttisen kielletty,kunhan vain olisi löytynyt kokeellista näyttöä),vaan se että hän näki tieteen TEKNOLOGIANA tuottaa tietyntyyppisiä hyödykkeitä kuten konemalleja tai vehnälajikkeita. "

Kuten Mäki-Kulmalakin toteaa,Lysenko oli ns."alemman tason tutkimushenkilö", joka nostettiin diplomaattisista (ja ehkä joistakin muistakin) syistä Maatalousakatemian puheenjohtajaksi 1938.Siinä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1956,eikä häntä koskaan varsinaisesti arvosteltu mistään huijauksesta, vaan pelkästään haukuttiin väärässä-olemisesta. Lisäksi Lysenko ei aatemielessä kuulu ajankohtaan ennen sotia, jota Mäki-Kulmala tutkii, vaan välittömästi sotienjälkeiseen aikaan. Lysenko ei ikinä edes hakenut NKP:n jäseneksi, mikä antoi mahdollisuuden revitellä "filosofisesti" ja populistisesti. Hän oli "Stalinin henkilökannattaja".

Mutta varsinainen PAUKKU onkin nyt tuo toinen, aivan UUSI "tieto", että "on osoittautunut VÄÄRÄKSI" pavlovilainen psykologia, jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä!!

Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla niitä uusia mullistavia biologia- ja psykolo- giatieteellisiä Pavlovin kumoavia KOETULOKSIA, jotka nyt sitten osoittavat, että IHMISMIELI EI RAKENNU EHDOLLISTEN REFLEKSIEN KONEISTOLLE!!

Sille ja nimenomaan sille se nimittäin TÄHÄNASTISEN TIETEELLISEN MAAILMANKUVAN MUKAAN NIMENOMAISESTI RAKENTUU!

Vaikka ne sitten nimenoman ihmisellä kieli onkin järjestänyt uuteen uskoon siihen verrattuna, miten niille rakenttu esimerkiksi simpanssin refleksirakenne.

Mielenkiinnolla jään myös odottamaan,kuka Tampereen yliopiston proffa sen Nobelin käy pokkaamassa, joka tuosta tuloksesta taatusti pläjähtää kuin Manulle illallinen, ehkä jo ensi vuonna (tämä vuosi vielä meni harmittavalla tavalla sivu suun).

Mitenkähän olis prof.Antti Eskola,joka on nyttemmin myös nähnyt itsensä "Pahan"? (kts. HS-Kuukausiliite)

Kyllä nyt rehtori Jorma Sipilänkin kelpaa paistaella! Ei voi muuta sanoa, että onneksi olkoon, tieteen mullistajat!

RK "

Mäki-Kulmala tuli myös tulokseen, että "Hitlerin filosofia oli yllättävän tieteellistä" (samalla kun Stalinin (eli Lenininin) filosofia tietysti oli "puhtainta paskaa"...):

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/139297?page=3#139492

Väärinkäsitys syntyy siitä, että koska Hitlerin filosofia oli huomattavan "fysikalistista", se muka ei olisi voinut samaan aikaan olla äärimmäisintä mystisiä! Mutta se nimenomaan oli noita molempia tasan samaan aikaan (mikä tarkoittaa myös, että "fysikalismi" ei ole mikään todellinen tieteellinen maailmankatsomus!)!

Mäki-Kulmalan väitös taitaa olla mulla luettavien pinossa kauimmin maannut tuotos. Aion kyllä lukea sen vielä. Minuakin kiinnostavat myös rönsyt, jos aihe kokonaisuudessaan on riittävän mielenkiintoinen.

PS: Se, mitä Tampereen "yliopiston" mielestä "puuttui neuvostotieteestä", on "rotumurhapeilineurooni". Mäki-Kulmalallakin on varmaan ollut "sisäpiiritietoa" jo "väitellessään"... Muutoin tuotos ja se hyväksyminen on vaikeasti selitettävissä.

Oikea tiede ei Ivan Petrovitsh Pavlovia demonisoi eikä "rotumurhapeilineurooneja" kaipaa:


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/ivan-pavlov-ja-tieteellinen-ihmiskuva
 

Keskustelua:

Dialektiikan peruslait

Jerry, 4.10.2003 1:00:53, 123653

Tänään klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan väitöskirja liittyen neuvostomarxismiin.

Aamulehti siteeraa Mäki-Kulmalan näkemystä dialektiikasta seuraavasti:

"Dialektiikan peruslait, joille neuvostomarxismi perustuu,rakentuu Marxin ja Engelsin laajan tuotannon keskeltä löydetyille vajaalle sivulle hajanaisia muitiinpanoja, joita Engels ei edes pitänyt tärkeänä julkaista.Kun todellisuudesta ei löytynyt marxilaisuu- teen sopivia lainalaisuuksia,sellaiset piti KEKSIÄ. Marxilaisuudesta yritettiin kehittää universaali tieteen metodologia, joka selittäisi kaiken."

 

Re: Dialektiikan peruslait

RK, 5.10.2003 1:01:04, 123664

RK kirjoitti 04.10.2003 (123660)...

>Jerry kirjoitti 04.10.2003 (123653)...

>>Tänään klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan väitöskirja
>>liittyen neuvostomarxismiin.

>>Aamulehti siteeraa Mäki-Kulmalan näkemystä dialektiikasta seuraavasti:

>>"Dialektiikan peruslait, joille neuvostomarxismi perustuu, rakentuu Marxin ja
>>Engelsin laajan tuotannon keskeltä löydetyille vajaalle sivulle hajanaisia
>>muistiinpanoja, joita Engels ei edes pitänyt tärkeänä julkaista. Kun todellisuudesta
>>ei löytynyt marxilaisuuteen sopivia lainalaisuuksia, sellaiset piti KEKSIÄ.
>>Marxilaisuudesta yritettiin kehittää universaali tieteen metodologia, joka selittäisi
>>kaiken."

>Tuossa nyt koko asiaa ei ole ymmärretty alkuunkaan.

>Kullakin tieteenalalla on oma tutkimuskohteensa, ja filosofian tutkimuskohteena
>ovat sellaiset KAIKILLE TIETEENALOILLE YHTEISET ilmiöt ja käsitteet (kuten
>sanotaan nyt vaikka "totuus", "subjektiivisuus/objektiivisuus", "satunnaisuus /
>välttämättömyys","määrä/laatu", "lainalaisuus", "syy/seuraus") joita mikään
>ERITYISTIETEENALA ei voi määritellä.

>Marxismin perusperiaatteisiin kuuluu, että eri tieteenalojen metodit ovat
>kohdespesifejä, ei EI OLE OLEMASSA YHTÄ UNIVERSAALISTA "KAIKEN
>TIETEEN METODOLOGIAA" (paitsi skeptikkolikkeen "Skeptical Dictionaryssa"), ja
>että filosofiatieteen tehtävä ei ole selittää tai teoretisoida luontoa (tai
>yhteiskuntaakaan) OHI ERITYISTIETEIDEN!

>Ensinmainitulle asialle on omistettu yksi Engelsin tunnetuimmista teoksista
>Anti-Dühring (Herra Eugen Dühring tieteen mullistajana); Dühringilla oli muka
>olevinaan kehiteltävänään juuri tuollainen "kaikien alojen metodologia" tai "Kaiken >Kaava".

>Tuon erityistieteet ohittavan "luonnonfilosofian" torjumisen taas tuo keskeisesti
>esiin Bonifati Kedrovin teos "Engelsin luonnon dialektiikasta".

t8r4nu_1108192_0.jpg

>Dialektiikan lait eivät ole erityistieteissä lakeja (koska ei ole tarpeen ottaa
>esimerkiksi fysiikassa kantaa fysikaalisen syy- ja seurausperiaatteen
>kaikenselittävyyteen (vaikkapa matematikassa tai taidehistoriassa...), vaan
>kutakin lakia vastaa sitten yleensä myös "porvarilisessa tieteessä" ennestäänkin
>oikein hyvin tunnettu metodinen periaate.

>Fysiikassa esimerkiksi määrällisten muutosten laadullisiksi muuttumisen lakia
>vastaavat esimerkiksi efektiivisten tasojen periaate ja emergenssiperiaate.
>Vastakohtien ykseyden lakia vastaa komlemetaarisuuperiaate, ja dialektisen
>kieltämisen lakia vastaa mm. vastaavuusperiaate,eli tiedon kulkiessa kasautuvaa
>tietä aikaisempi *oikea* teoria tulee sisältymään uuteen ja yleisempään josakin ns.
>kumoutuneessa muodossa, esimerkiksi tutkimuskohteen kehitysvaiheen mallina tai
>erikoistapauksena.

>Toimittaja p..le on jo tuossakin yhdessä kappaleessa sekoittamaan asiat, ja
>munaamaan väittelijän. Jos tuo olisi ollut itse väitöskirjan tekstissä, se olisi ollut
>aihe kirjan hylkäämiseen.

Tuosta on kauhea harmi myös dialektiselle materialismille, kun ne,joiden ajattelu liik- kuu akselilla kreationismi vs. (absoluuttinen) fysikalismi/biologismi sekoittavat toisiin-sa dialektisen materialismin ja amerikkakalaisen ei uskonnollisen (ääri)oikeiston katsomuksia, kute Skeptical Dictionary -"filosofiaa": kun kerran "molemmat ovat vihollisia, niin niiden täytyy olla samaa asiaa", kulkee ilmeisesti "päättely", niin kuin tuossakin Aamulehden toimittajalla.

keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=102749&Tunnus=RK

RK

Re: Tarkennus

RK, 6.10.2003 1:02:32, 123752

Jerry kirjoitti 06.10.2003 (123744)...

>Monod sanoo toki samassa yhteydessä, etteivät MODERNIT DIALEKTIKOT enää
>lankea sellaisiin typeryyksiin kuin sen itsensä kehittäjät.

>Jerry: Jos d.m.:n tarkoitus on jäädä elämään, tarvitsisi se ensinnkin perusteellisen
>imagoremontin.

>Tarvittaisiin karismaattinen uudistaja. Hän joka ei joka lauseessa viittaa d.m.:n
>historiaan, eikä varsinkaan nimiin Marx, Lenin ja Engels. Ko. filosofian historiasta
>olisi nostettava esiin muutama selkeä perusperiaate, ydinsanat ilman sen
>historiallista negatiivista painolastia ja käsitteitä jotka välittömästi yhdistetään
>poliittisiin järjestelmiin.

>Tarvittaisiin uusi brändi: - Muutetaan d.m.:n nimi - Irrottaudutaan sen sotkuisesta
>historiasta ja vaikeatajuisesta filosofian filosofiasta - imagokonsultit asialle

Olen asiasta eri mieltä: tietellisten teorioiden ja fiolosofisten oppijärjestelmien juuret on parempi tuntea kuin olla niitä tuntematta.

Esimerkiksi biologiassa, etologiasa ja neurofysiologiassa,oli haitallista, että lännessä onnistuttiin häivyttämään Pavolvin rooli EHDOTTOMIEN refleksien järjestelmän kek-sijänä (ei siis vain ehdollisten,josta hänet kyllä lännessäkin tunnettiin tieteestä jotakin tietävien keskuudessa).

Lännessä esitettiin sitten muita nimiä, jotka olivat tutkineet esimerkiksi kanojen käyt-täytymistä ja sitten siirryttiin kokonaan aivokuorettomiin lajeihin ja lopulta aivottomiin lajeihin, kuten banaanikärpäseen.

Ja saatiin aikaan sellainen falski ja väärä "tuntuma", että tämä olisi jotenku UUSI ja Pavlovin ehdollistumiselle VASTAKKAINEN, jopa "KEHITTYNEEMPI" teoria, vaikka Pavlov oli noiden ärjestelmien keskinäiset suhteet ja evoluution lainalaisuudet selvittänyt periaateessa aivan oikein ja nykyistäkin käsitystä vastaavalla tavalla.

Seurauksista tiedetään esimerkiksi tälle nykyiselle "EUROTIETEELLE" "jumalahiuk-kasineen", "geenin evoluutiopsykologisine määritelmineen" ja "Kommunismin mustine kirjoineen"...

Hump hump, buugi-buugi...

RK

[Se "Jumalahiukkanen" eli Higgsin bosoni jossakin muodossa on sittenkin...]

Re: Dialektiikan peruslait

RK, 6.10.2003 1:02:28, 123748
Jerry kirjoitti 06.10.2003 (123706)...

>RK kirjoitti 05.10.2003 (123664)...

>>RK kirjoitti 04.10.2003 (123660)...

>>>Jerry kirjoitti 04.10.2003 (123653)...

>>>>Tänään klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan väitöskirja >>>>liittyen neuvostomarxismiin.

>>>>Aamulehti siteeraa Mäki-Kulmalan näkemystä dialektiikasta seuraavasti:

>>>>"Dialektiikan peruslait, joille neuvostomarxismi perustuu, rakentuu Marxin ja >>>>Engelsin laajan tuotannon keskeltä löydetyille vajaalle sivulle hajanaisia
>>>>muistiinpanoja, joita Engels ei edes pitänyt tärkeänä julkaista. Kun >>>>todellisuudesta ei löytynyt marxilaisuuteen sopivia lainalaisuuksia, sellaiset piti >>>>KEKSIÄ. Marxilaisuudesta yritettiin kehittää universaali tieteen metodologia, >>>>joka selittäisi kaiken."

>>>Tuossa nyt koko asiaa ei ole ymmärretty alkuunkaan.

>>>Kullakin tieteenalalla on oma tutkimuskohteensa, ja filosofian tutkimuskohteena >>>ovat sellaiset KAIKILLE TIETEENALOILLE YHTEISET ilmiöt ja käsitteet (kuten >>>sanotaan nyt vaikka "totuus", "subjektiivisuus / objektiivisuus", "satunnaisuus/ >>>välttämättömyys", "määrä/ laatu", "lainalaisuus", "syy / seuraus") joita mikään >>>ERITYISTIETEENALA ei voi määritellä.

>>>Marxismin peruperiatteisiin kuuluu, että eri tieteenalojen metodit ovat >>>kohdespesifejä, ei EI OLE OLEMASSA YHTÄ UNIVERSAALISTA "KAIKEN >>>TIETEEN METODOLOGIAA" (paitsi skeptikkoliikkeen "Skeptical Dictionaryssa"), >>>ja että filosofiatieteen tehtävä ei ole selittää tai teoretisoida luontoa (tai >>>yhteiskuntaakaan) OHI ERITYISTIETEIDEN!

>>>Ensinmainitulle asialle on omistettu yksi Engelsin tunnetuimmista teoksista >>>Anti-Dühring (Herra Albert Dühring tieteen mullistajana); Dühringilla oli muka >>>olevinaan kehiteltävänään juuri tuollainen "kaikien alojen metodologia" tai >>>"kaiken kaava".

>>>Tuon erityistieteet ohittavan "luonnonfilosofian" torjumisen taas tuo keskeisesti >>>esiin Bonifati Kedrovin teos "Engelsin luonnon dialektiikka".

>>>Dialektiikan lait eivät ole erityistieteissä lakeja (koska ei ole tarpeen ottaa >>>esimerkiksi fysiikassa kantaa fysikaalisen syy- ja seurausperiaatteen >>>kaikenselittävyyteen (vaikkapa matematikassa ati taidehistoriassa...), vaan >>>kutakin lakia vastaa sitten yleensä myös "porvarilisessa tieteessä" ennestäänkin >>>oikein hyvin tunnettu metodinen periaate.

>>>Fysiikassa esimerkiksi määrällisten muutosten laadullisiksi muuttumisen lakia >>>vastaavat esimerkiksi efektiivisten tasojen periaate ja emergenssiperiaate. >>>Vastakohtien ykseyden lakia vastaa komlemetaarisuuperiaate, ja dialektisen >>>kieltämisen lakia vastaa mm. vastaavuusperiaate, eli tiedon kulkiessa >>>kasautuvaa tietä aikaisempi *oikea* teoria tulee sisältymään uuteen ja >>>yleisempään josakin ns. kumoutuneessa muodossa esimerkiksi tutkimuskohteen >>>kehitysvaiheen mallina, tai erikoistapauksena.

>>>Toimittaja p..le on jo tuossakin yhdessä kappaleessa sekoittamaan asiat, ja >>>munaamaan väittelijän. Jos tuo olisi ollut itse väitöskirjan tekstissä, se olisi ollut
>>>aihe kirjan hylkäämiseen.

>>Tuosta on kauhea harmi myös dialektiselle materialismille, kun ne, joiden ajattelu
>>liikkuu akselilla kreationismi vs. (absoluuttinen) fysikalismi/biologismi sekoittavat
>>toisiinsa dialektisen materialismin ja amerikkakalaisen ei-uskonnollisen
>>(ääri)oikeiston katsomuksia, kute Skeptical Dictionary -"filosofiaa": kun kerran
>>"molemmat ovat vihollisia, niin niiden täytyy olla samaa asiaa", kulkee ilmeisesti
>>"päättely", niin kuin tuossakin Aamulehden  toimittajalla.

>>
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/102749?page=1#102749

>>RK

>Onko d.m. mielestäsi edennyt/kehittynyt/tarkentunut viimeisten 30 vuoden aikana?

On ja pirusti. Yksi "uskonpuhdistus" tapahtui 50- ja 60-luvulla, kun mm. Vygostskin ajatteluteoria "kanonisoitiin" oppiin (minä käytän nyt piruuttani kirkollisia termejä, se on niin kuin vitsi),esim. Kuusisen marxismin perusteet, tehtiin pesäero ns. luonnonfi- losofiaa (mm. Bonifati Kedrov, se ei ole absoluuttinen, sillä erityistietenalojen irtautu-minen filosofiasta, mm. dialektiikasta, ei ole loppunut, filosofia sisältää aina piilevästi erityistieteellisiä olettamuksia jonkin verran)

Sitten 80-luvun alussa ilmestyi painavaa asiaa mm.luonnontieteiden filosofiasta, ma- tematiikan filosofiasta, tekniikan filosofiasta jne. (S.T. Meljuhin, Vjatsheslav Stepin, Pavel Kopnin jne.)

>Ranskalainen nobelisti molekyylibiologi Jacques Monod esittää kirjassaan Sattuma
>ja välttämättömyys (1970) murskaavaa kritiikkiä d.m.:ia vastaan (s. 48 - 58,
>suomennettu laitos)

>Hän pitää sitä mm. animistisena projektina tai että sellaista siihen ainakin sisältyy.

Hän käsittää väärin.Toisaalta hän kehittää kysyisessä teoksessa erittäin ansiokkaasti esimerkiksi ´sattuman ja välttämättömyyden´ sekä ´sisällön ja muodon´, ja informatiivisten prosessien kategorioita, jotka ovat dialektiikan käsitteitä.

Hänen arvostelunsa oli niin kömpelöä, ettei sen katsottu muodostavan mitään "vaa-raa" d.m.:lle, ja hänen teoksensa ilmestyi Neuvostoliitossa aivan sellaisenaan suure-na painoksena.Monod oli "vasemmistolainen sosiobiologisti" ("sosialismi geenissä"!). Jostakin kumman syystä tuo ei ihan kuitenkaan kelvannut liitettäväksi tieteellisen sosialismin opinkappaleiden joukkoon....:-).

>Hegelin inversio ei muuta mitenkään sitä, etteikö d.m. edustaisi edelleenkin
>eräänlaista muunneltua teleologiaa.

Ei Hegelinkään oppia tarvitse tulkita siten, että se edustaisi teleologiaa.

Mutta tietysti, kun hän sitten joskus vanhana höperönä sanoi,että "Jumala on tule- massa", niin se oli teleologiaa... Taisi olla samoihin aikoihin kun hän toisaalta katsoi Bismarckin preussin olevan "maailmanhengen itsekehityksen korkein tulos ja lopullinen päätepiste" (tai jotakin sinne päin kuitenkin)...

>Monod määrittelee animismin: Elottomomaan luontoon projisoidaan tietoisuus joka
>syntyy ihmiseen, hänen oman keskushermostonsa intensiivisen teleonomisesta
>toiminnasta.

Teleonomisesta? Väittääkö Monod muka, että d.m.:ssa "luontoon oletetaan tietoi-suus"!? Jos Monod tuollaista väittää, niin se on sitten kyllä sensuroitu niin sattuman ja välttämättömyyden suomenkielisestä kuin venäjänkielisestäkin versiosta.

>osuvampi taitaisi olla animatistinen määritelmä:luonnon elollistaminen ilman, että
>kuvitteluun liittyy käsityksiä ilmiöiden erityisistä sieluista)

Mistä ihmeestä tuo "luonnon elollistamien" on tuohon tempaistu? Kuka on "elollistanut" ja mitä?

>Monodia tulkiten on samantekevää onko Hegel ns. käännetty tolpilleen vai ei.

Monod ei ole tuntenut Hegeliä yhtään sen paremmin kuin dialektiikkaakaan, luulta-vasti vieläkin huonommin.Sieltä minun antamastani linkistä ilmenee,että keskeisintä, mikä käännettin tolpilleen oli Hegelin totuuskäsitys "kohteen vastaavuutena idean-sa kanssa" (eikä päin vastoin,kuten d.m.:ssa). Tietysti siinä on koko järjestelmä sikäli käännettävä toisi päin, että "henkinen" nähdään "aineellisen" ominaisuutena, eikä aineellinen (yhteiskunnassakaan) hengellisen "ruumillistumana".

>Tässä muutama poiminta.Jos omistat ko.kirjan olisi avartavaa kuulla kommenttisi
>sen sivujen 48-58 d.m.-kritiikkiin.

Ei minulla ole sitä kirjaa, mutta olen sen kyllä lukenut.

>Pitäisikö minun heittää Monodini roskikseen?

Ei missään tapauksessa, se on loistokirja. Monod on objektiivisesti ottaen erinomai-nen dialektikko,satuman ja välttämättömyyden kategoroiden dialetisten vastakohtien, sisällön ja muodon tutkija biologia uusia löytöjä yleistämällä, mutta hän luuli, että se "marxilais-hegeliläinen dialektiikka" (jollaista ei ole) olisi sitten taas jotakin aivan muuta.

>Se on pitkään toiminut minulla kirjana, johon olen palannut aina kun tietty
>perusajatus on ollut hukkua.

Ei ole syytä hosua vaihtamisen kanssa...

>Tässä muutamia poimintoja Monodin näkemyksestä d.m:sta:

>"Dialektinen materialismi on tullut suhteellisen myöhäisenä lisänä siihen
>sosioekonomiseen rakennelmaan, jonka Marx jo oli pystyttänyt.

Dialektinen materialismi ei liity "sosioekonomiseen rakennelmaan",paitsi korkeintaan siten, että se kertoo muutaman pointin siitä, mitä "sosioekonominen rakennelma" ainakaan EI OLE.

>Tämän lisän tarkoituksena on selvästikin ollut tehdä historiallisesta materialismista
>luonnon omiin lakeihin perustuva ´tiede´"

Historiallinen meterialismi nimenomaan tekee ja perustelee perustavanlaatuisen eron luonto- (jestestvennye) ja ihmistieteiden (gumanitarnye, yhteiskunta-, talous- ja humanististen (kieli-, historia- jne.)tieteiden) välillä.

Tosin raja vedetään myös erilaisiin voluntaristisiin ym.yhteiskuntatiedenäkemyksiin ja historianfilosofioihin nähden, jotka eivät pidä yhteiskuntatieteitä lainkaan todellisina tieteinä.

>"Jos dialektisesta ristiriidasta tehdään kaiken liikkeen, kaiken evoluution peruslaki,
>silloin koetetaan systematisoida sellainen subjektiivinen luonnon tulkinta, jonka
>avulla luonnosta voitaisiin löytää nouseva,konstruktiivinen,luova projekti ja tehdä se
>lopulta ymmärrettäväksi ja moraalisesti merkittäväksi.

Luonnossa on toki esiintynyt tietynlainen kehityksen SUUNTA. Mitään teleologista PÄÄMÄÄRÄÄ sillä ei ole, ja olisi voinut kehkeytyä toisinkin, kuin on tapahtunut.

Toisaalta, jos NYT vain ihminen häviäisi Maapallolta, mutta ihmisapinat ja sellaiset jäisivät, niin ole taipuvainen uskomaan, että kehitys jossakin ottaisi kuitenkin vanhan suunnan kohti kielellistä laumakommunikaatiota, biologisista laeista irtioton tekevää yhteiskunta, ja ajattelua ja tietoisuutta.se olis objektiivinen "markkinarako", jolla jokin laji voisi pärjätä, vieläpä muita paremmin.

>´Animistinen projektio´ on siis yhä tunnistettavissa , VAIKKA SE OLISI MONEEN
>KERTAAN VERHOUTUNUT"

>"Joka kerta kun materialistiset dialektikot ovat jättäneen puhtaan teoreettisen
>sanailun ja halunneet valaista kokeellisen tieteen polkuja käsitteillään, heidän
>tulkintansa on osoittautunut tieteelle vieraaksi ja suorastaan tieteen vastaiseksi."

Hän ei ole sitten lainkaan tuntenut esimerkiksi Vygotskin ajatteluteoriaa ja sen syn-tyä. Se tuli maailmalla yleisemmin tunnetuksi samoihin aikoihin kuin Monod julkaisi kirjansa.

>"Itse Engels joutui dialektiikan nimissä hylkäämään kaksi aikansa suurinta
>keksintöä: termodynamiikan toisen pääsäännön ja evoluution puhtaasti
>valintaopillisen tulkinnan"

Nyt kyllä menee taas fiu... Engels ei sitten taas varmaan kauhean hyvin tuntenut ter-modynamiikan toista pääsääntöä, entropian lakia, jonka muotoili Ludwig Boltzmann Engelsinviimeisinä elinaikoina.

>"Teoria geenistä sukupolvien ja jopa risteytysten halki siirtyvänä muuttumattomana
>perinnöllisyyden määräystekijänä on nimittäin kerta kaikkiaan ristiriidassa
>dialektisten periaatteiden kanssa."

Jos se on ehdottoman ikuisesti muuttumaton,ja ilmestynytkin "out of blue",niin sitten, mutta ei muuten.

Dialektinen kehitysteoria on biologisen evoluutioteorian yleistys,ja pyrkii selvittämään sitäkin, mistä se biologinen evoluutio on tullut, ja millon sitten mahdolisesti muut evoluutiomuodot ovat lyöneet siitäkin yli esimerkiksi ihmisen ja yhteiskunnan kehityksessä.

>"Evoluutioteoria ei suinkaan aluksi hävittänyt ihmiskeskeistä illuusiota vaan näytti
>antavan sille uuden todellisuuden tehdessään ihmisestä, ei enää
>maailmankaikkeuden keskusta, vaan aikojen alusta odotetun luonnollisen
>perillisen. Jumala saattoi kuolla, sillä hänen tilalleen oli tullut tämä uusi,
>suurenmoinen kangastus"

Kuka on evoluutioteoriassa väittänyt ihmistä "aikojen alussa osoitetuksi "(Jumalan?) luonolliseksi perilliseksi"? Katoliset tomistit, Teilhard de Chardin (merkillistä kyllä, NL:ssa hyvin tunnettu tomistinen filosofi)? mitä tekemistä heillä on d.m.:n kanssa, paitsi ehkä dialektiikan nimi?

>"Engels joutui kiistämään muodollisesti termodynamiikan toisen pääsäännön,
>koska se näytti hänestä uhkaavan varmuutta siitä, että ihminen ja inhimillinen
>ajattelu ovat kosmisen nousun väistämättömiä tuotteita.

Missähän hän tuon oikein on kieltänyt? Engelsin teokset on kyllä netissä. Enkä ole niin varma,että hänelle olisi ollut Boltzmannin teoria tuttu,varsinkin kun Boltzmann oli fyysikkoyhteisön asioimisboikotissa hänen asetuttuaan jyrkästi Ernst Machin "post-modernia" höpöfysiikkaa vastaa, kuten sittemmin Leninkin teoksessaan Materialismi ja empiriokritisismi.

>"Joku voi varmasti väittää tätä vastaan, ja kiistää sen vastaavan Marxin ja Engelsin
>alkuperäisiä ajatuksia.

Kysymys lienee siitä, että luonossa SULJETUSSA SYSTEEMISSÄ entropia kasvaa (ja informaatio vähenee), kun taas evoluutiossa informaatio suuresti kasvaa. Entro-pian kasvu kyllä vähentää informaatiotakin, mutta evoluutio EI TAPAHDU (ENER-GEETTISESTI) SULJETUSSA SYSTEEMISSÄ. Eikä esimerkiksi jokin LAJI ole mikään SYSTEEMI (yksilö voi sitä olla). Informatio voi paikallisesti keskittyä, ja siten "kasvaa" lokaalisesti, vaika se "globaalisesti" vähenisikin, ja entropia lisääntyisi.

>Mutta tämä on oikeastaa toisarvoista. IDEOLOGIAN VAIKUTUS RIIPPUU SIITÄ,
>MILLAISENA SEN MERKITYS JÄÄ OPPILAIDEN MIELIIN JA MILLAISEN
>MERKITYKSEN JÄLJITTELIJÄT SILLE ANTAVAT."

Tuossa suhteessa Monod´lla oli käynyt huono tuuri. Jos olisi käynyt toisin, hän olisi luultavimmin saanut vieläkin enemmän tuloksia biologian tutkimuksen alalla. Ellei olisi sitten ruvennut päätoimisesti tappelemaan "postmoderneja (hegelistisiä) dialektikkoja" vastaan oikean tieteenfilosofian puolesta.

>Sinä RK olet ymmärtääkseni moneen kertaan noussut joitakin em. käsityksiä
>vastaan, mutta tehokkaampaa sinuun uskominen olisi jos myöntäisit ne virheet,
>jotka d.m:n ympärillä elävät ja JOTKA JOHTUVAT NIMENOMAAN sen kehittäjistä
>itsestään, eivät niinkään siitä, että d.m. itsessään olisi alusta alkaen ollut valmis
>teoria, jota ymmärtämättömät ovat sitten pahoinpidelleet.

En ole koskaan väittänyt, että se olisi teoriana joskus ennen ollut jotenkin "parempi" kuin nykyään. Ihan päin vastoin.

>Kai se on itsekinjoutunut itseään korjaavien toimenppiteiden kohteeksi.

Tietysti.

>Psykologisesti paljon tehokkaampaa asian eteenpäin vientiä on myäntää myös
>siihen liittyvät virheet, joita sitten on mahdollisesti korjailtu.

Se liittyy laajempaan materialististen tieteellisten maailmankatsomusten joukkoon, jossa kokonaisuutena on tehty virheitä, ja niitä sitten on korjailtukin, joskus tekijöiden itsensäkin (kuten Russelin) toimesta. Filoofiassa sattuu aina esimerkiksi erityistie- teellisiä "virheitä",niitä ei voida välttää millään,eikä se ole asian varsinainen tarkoituskaan.

Varsinainen tarkoitus on enemmänkin se, että niitä virheitä ainakin systemattisina il-miöinä pystyttäisiin sitten välttämään siellä erityistieteissä, ja että mm. olisi työkaluja erottaa varmasti väärät teoriat mauhdollisesti oikeista mhdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Myös silloin, kun niiden erityisteteiden tulokset sitten edelleen palvelevat vaikkapa poliittista päätöksentekoa.

>Ei niin, että itse teoria on mukamas absoluutti, on ollut aina ja vain
>ymmärtämättömät typerykset voivat sitä kritisoida. Tällöin kyseessä ei olisi sen
>kummempi teoria kuin mikä tahansa muukaan subjektiivinen huuhaa.

Kukaan ei ole väittänyt tuollaista d.m.:sta.

Sen sijaan jotkut ovat sellaista kyllä väittäneet esimerkiksi Dawkinsin evoluutiomallista (jonka ovat lisäksi itse ymmärtäneet väärin).

RK

Re: Dialektiikan peruslait

RK, 9.10.2003 1:06:10, 123970

Jerry kirjoitti 09.10.2003 (123914)...

>Jerry:

>>>Monod määrittelee animismin: Elottomomaan luontoon projisoidaan tietoisuus >>>joka syntyy ihmiseen, hänen oman keskushermostonsa intensiivisen >>>teleonomisesta toiminnasta.

>RK:

>>teleonomisesta? Väittääkö Monod muka, että d.m.:ssa "luontoon oletetaan
>>tietoisuus"!? Jos Monod tuollaista väittää, niin se on sitten kyllä sensuroitu niin
>>Sattuman ja välttämättömyyden suomenkielisestä kuin venäjänkielisestäkin
>>versiosta.

>Olen vain käymässä enemmän ehkä kun jaksan ja ehdin. Sama koskee myös niitä,
>jotka mahdollisesti odottavat jotain vastausta ´Bensaa tuleen´ viestini kohdalla.

>Suora lainaus Sattuman ja välttämättömyyden suomenkielisestä laitoksesta
>vuodelta 1984, suom. Anto Leikola s. 45-46:

>J.Monod:

>"Animismille(sellaisen kuin aion sen tässä määritellä) on ominaisinta, että
>elottomaan luontoon projisoidaan tietoisuus, joka syntyy ihmiseen hänen oman
>keskushermostonsaintensiivisen teleonomisesta toiminnasta"

>Edelleen sivut 53-54:

>"Animistinen projektio on siinä yhä tunnistettavissa, vaikka se olisi verhoutunut"

>Tuossa edellisessä hän viittaa dialektiikkaan.

>Ei minulla ole käyettävissäni alkukielistä teosta (enkä sitä paitsi osaa ranskaakaan
>riittävästi). Annoinko sellaisen rivienvälikuvan?

>Ehkä vuosiluku teki sen. Alkuteos on vuodelta 1970, enkä tullut maininneeksi että
>minulla on vuoden 1984 suomennos.(jonka ostin vuonna 1984 Tyrvään kirjakaupan
>kirjakellarista,niitä saattaa olla siellä vieläkin kustantajan jäämistöstä hankittuina...
>pieni mainos tähän loppuun)

>Jerry

En ymmärrä, enkä muista "ulkoa" teosta, jonka olen lukenut 70-luvulla. Väitätkö, että Monod väittää, että mitään tietoisuutta ei olisi olemassakaan?

Ovathan sitäkin kyllä jotkut joskus väittäneet, niin jotkut behavioristit kuin jotkut sosiobiologistitkin...

Ja sehän toisaalta mitä ilmeisimmin esimerkiksi simpanssin kohdalla meidän tarkoit-tamassamme mielessä onkin asian laita,ettei sen puoleen. Hän on siis periaatteessa SAATTANUT sellaista väittää, ei se ehdottoman mahdotonta ole...

Ilmankos häntä pidettiin NL:ssa vähän väärässä olevana, mutta vaarattomana, biologistisena "hyvänä vastustajana"...

RK

 

 

 

Re: Dialektiikan peruslait

RK, 13.10.2003 1:10:13, 124213

Jerry kirjoitti 10.10.2003 (124085)...

>RK kirjoitti 09.10.2003 (123970)...

>>Väitätkö, että Monod väittää, että mitään tietoisuutta ei olisi olemassakaan?

>Ei käsittääkseni, mutta hän mitä ilmeisemmin ajattelee jotenkin niin, että d.m.:n
>sisältää ikäänkuin jonkin odotetun, ja sitä kautta ikäänkuin välttämättä syntyneen
>"animistisen" hengen olemassaolon.

Joskus näkee nimenomaan Leniniä väitetyn mukamas "idealistiksi", ja trikkinä käyte- tään sitä, että Lenin erityisesti filosofian vihoisaan lainaa usein hyväksyvästi Hegeliä, ja kun Hegel on omat johtopäätöksensä JOHTANUT idealistisen filosofiansa perus-postulaattien pohjalta, niin tuo siteeraaminen olis muka tarkoittanut MYÖS NOIDEN PERUSTELUJEN HYVÄKSYMISTÄ SELLAISENAAN (ja kohta ehkä jo suorastaan niiden liittämistäkin diallektisen materialismin osaksi!), ja näin olisi sitten "todistettu" "leninismi" "idealismiksi"!

Vaikka materialistisen filosofian peruspostulaattien kautta olisi pääteltävissä aivan sama tulos mitenkään TUKEUTUMATTA Hegeliin, ja varsinakaan hänen todistukseensa.

Tässä on kunnostautunut taistolaisliikken entinen ideologi Vesa Oittinen, nykyisin siis eurotietelijä:

www.marx-seura.kaapeli.fi/archive/bernstein.htm

" Filosofian vihkot koostuvat pääasiassa Hegel-ekserpteistä. II Internationaalin va-semmiston teoreetikoista Lenin oli ehkä eniten kiinnostunut Hegelistä.Se on jossakin määrin yllättävää,sillä - kuten jo sanoin - bol
ševikin olisi odottanut innostuvan enem- män jostain Giovanni Gentilen tyyppisestä "aktivistisesta", subjektin aktiivista toimin-taa korostavasta filosofiasta. Tässä näkyy Leninin pyrkimys synteesiin, vastakohtien ylittämiseen:vaikka hänkin on vallankumousmiehenä tyytymätön Kautskyn ja II Inter- nationaalin deterministiseen marxismitulkintaan, tahtoo hän samalla myös välttää äärivasemmistolaista aktivismia, jota bolshevikki-puolueessa paljon esiintyi.

Mutta vielä yllättävämpää on, että Lenin nielaisee Filosofian vihkoissa Hegelin Kant-kritiikin suorastaan nahkoineen karvoineen. Kun Hegel esimerkiksi arvostelee Kantin oppia olioista sinänsä sillä argumentilla, että Ding an sich on pelkkä tyhjä abstraktio, joka ajatuksen pitää pystyä täyttämään omalla sisällöllään, hyväksyy Lenin tämän täysin - panematta ollenkaan merkille, että tällaisen kritiikin läpivieminen edellyttää objektiivisen idealismin ohjelman allekirjoittamista. Hegel näet "voittaa" Kantin teke-mällä olioista sinänsä hengen momentteja,ts.riistämällä niiltä niiden riippumattomuu- den subjektista. Olioiden sinänsä perustana,substanssina osoittautuu Hegelillä viime kädessä olevan henki, ja näin ne todellisuudessa ovatkin "samaa maata" kuin sub-jekti ja sen tajunnansisältö. Samalla lailla Lenin hyväksyy - sen enempää miettimättä - Hegelin määritelmän dialektiikasta "sisällöllisenä logiikkana", johon myös liittyy sitoutuminen objektiiviseen idealismiin (Kantin mu-kaanhan näet käsitteiden sisältö palautuu viime kädessä subjektista riippumatto-maan todellisuuteen). "

Tuossa Oittinen myös valehtelee niin kuin se harmaantunut ruuna: Nimenomaan Le-ninin mukaan totuus on teorian vastaavuutta objektiivisen todellisuuden lainalaisuuk- sien kanssa, ja viime käsessä aina KONKREETTINEN (mm. erityistietellinen) ja pe-rimmiltään empiirinen kysymys. KAANTIN mukaan ´totuus´ oli "LOOGINEN", viime kädessä ns. loogisiin välttämättömyyksiin eli loogisiin totuuksiin palautuva kysymys.

Tuossa ei kuitenkaan ole kyse niinkään väitetystä animismista, vaan siitä Hegelin "maailmanhengen" teoriasta, jonka mukaan "henki" kehittyy omien lakiensa mukaan "käyttäen" aineellista "substanssinaan".

Meemiteorian valossa kaikenlainen hegelismi ei tosiasiallisesti ole sellaisenaankaan niin materialismille vastakkaista kuin äkkiseltään luulisi, jokin osa lisää siitä voidaan johtopäätöksineen "kääntää tolpilleen" Dawkinsin (perimmiltään materialistisen) meemiteorian avulla.

En olisi muuten viitsinyt poista puoluepoliittista jorinaa lainata tuon enempää, mutta kun se Oittinen on Mäki-Kulmalan työn tarkastaja!

>Jos idealismin vastakohdaksi katsotaan materialismi, niin Monod ei käsittääkseni
>pidä d.m.:ia idealismille täysin vastakkaisena, riittävän ankarana materialismina,
>koska hän ilmeisesti epäilee tähän elottoman luonnon dialektiikkaan sisältyvän
>piilotetun "toiveen" tarkoituksesta joka on ollut olemassa aina ja joka ilmenee
>välttämättä ihmisen muodossa.

Sellaisia hypoteeseja on esitetty ihan materialistiseltakin pahjalta, että sopivien edel-lytysten vallitessa materia kehkeyttsi itsestään tietoisen sosiaalisen liikemuodon. Pe-rusteena on yksi varma toteutunut esimerkki, ja se hypoteettinen RUNSAUDEN PE-RIAATE,että luonnonlait olisivat luonteeltaan "kieltolakeja",ja että kaikki sellainen (lii-kemuoto), jota jokin luonnonlaki nimenomaisesti EI ESTÄ,joskus jossakin ennemmin tai myöhemmin myös toteutuu.

Jos tuollainen laki olisi, se olisi sitten objektiivisen dialektiikan laki, koska se ei tutki minkään erityistieteen tutkiman liikemuodon konkreetisia lainalisuuksia, vaan nimenomaan noiden liikemuotojen VÄLISIÄ suhteita.

Mutta näyttöä vaaditaan, yksi esimerkki ei riitä, kaksi olisi sitten jo mielestäni aika ehdoton todiste.

>Dialektisessa materialismissa voi siis havaita uskonnon aineksia. Vaikka se ei
>olekaan varsinaisesti uskonto, niin se sisältää sellaisia elementtejä jotka ovat
>tyypillisiä uskonnolle.

Se ei ole mikään ihme, jos sisältää uskonnolle(kin) tyypillisiä elementtejä (ei kuitenkaan materiasta riipumatonta tietoisuutta, joka on se perustuntomerkki).

Dialektisen materialismin yksi tarkoitus on tehdä uskonto tarpettomaksi.

>Niin...sinä tietenkin kategorisesti kiellät että dialektinen materialismi olisi jotain
>tuollaista ja olet siitä muka suuresti hämmästynyt, että niin edes voidaan
>virheellisesti väittää, mutta on mielestäni turha kieltää tosiasiaa, jonka Monodia
>tyhmempikin kykenee näkemään.

Pitää määritellä uskonnon perustutomerkki. Se EI OLE parsoonallinen Jumala.

>Mikään ei kuitenkaan ole edellyttänyt ihmisen ilmestymistä >maailmankaikkeuteen.

No ei varmasti. Kehitys olisi voinut katketa, ja on arvoitus olisiko se uudelleen lähtenyt samaan suuntaan.

Ihminen on kuitenkin yksittäisten LAINALAISTEN prosessien tulos, joista vähäistä roolia ei ole näytellyt se, että psyykkisten ohjausjärjestelmien evoluutiossa opittujen ehdollisten refleksien järjestelmä on syrjäyttänyt synnynnäisten ehdottomien refleksien järjestelmää.

>Monod on ankaran objektiivinen, vedotessaan objektiivisuuspostulaattiin, jonka
>mukaan luonto on objektiivinen ja vailla tarkoitusta.

Se on vailla TARKOITUSTA, mutta kuonnon proseseilla on kuitenkin SUUNTA. Ja suunnatkin syntyvät satunnaisesti, mutta VALIKOITUVAT evoluutiomuodoissa.

>Okei jos allekirjoitat seuraavan, niin en jatka enempää tästä turhasta aiheesta:

>D.m.:iin on historiansa aikana sisältynyt kehittäjiensä ja kannattajiensa taholta
>sellaisia idean perusteluyrityksiä joiden perustella voidaan tulkita, että ihmisen
>ilmaantuminen on ollut välttämättömyys, ei sattuma.

No ihmisen ei, mutta joidenkin dialektisten materialistien mukaan "tietoisen mate-rian" eli materian yhteiskunnallisen liikemuodon,kyllä.Ihan kaikki eivät tuotakaan usko.

>Moderni d.m. kuitenkin ymmärtänyt luopua tuollaisesta esim. ajatuksesta että
>yhteiskunta olisi aineen kautta olemassaolon välttämätön kliimaksi. Sen on siihen
>aiemmin ympännyt tarve luoda täydellinen systeemi, jossa ihmisen ja aineen
>"symbioosi" näyttäytyy ylevänä projektina ja huippuna.

Tuon syytöksen minä enemmän suuntaisin tuonne fysikalistisen materialismin puolelle, että yhteiskunta olisi jotenkin "aineeseen kirjoitettu"...

>>Ovathan sitäkin kyllä jotkut joskus väittäneet, niin jotkut behavioristit kuin jotkut
>>sosiobiologistitkin...
>>Ja sehän toisaalta mitä ilmeisimmin esimerkiksi simpanssin kohdalla meidän
>>tarkoittamassamme mielessä onkin asian laita, ettei sen puoleen..
>>Hän on siis periateessa SAATTANUT sellaista väittää, ei se ehdottoman
>>mahdotosta ole...

>>Ilmankos häntä pidettiin NL:ssa vähän väärässä olevana, mutta vaarattomana,
>>biologistisena "hyvänä vastustajana"...

>Mikä kaikki ihan oikeasti nykyisin toimii siteenä marxilaisen / dialektisen
>materialismin ja modernin länsimaisen tieteen ja sosiologian välissä? Pavlov ja
>Vygotskiko?

No ainakin he. (Tiede ei ole "itämaista tai länsimaista...) Ja Marxin arvo- ja lisäarvo-teoria, ei porvarillinen taloutiede niistä eroon pääse. Mutta Pavlov ei kyllä ollut tun-nustuksellinen dialetinen materialisti. Epäilen Pavlovin tulosten lopultakin vaikutta-neen enemmän Leninin ajatteluun, kuin Leninin filosofian Pavlovin tuloksiin, Leninin hallinto niiden aikaansaamiseen vaikutti kuitenkin hyvin myönteisesti (ja Pavlov tietysti käsitti ja tiesi, että hänen teoriansa on ymmärretty, ja sitä paitsi oikein).

>Onko niin että pohjalla on hieman epäillyttävän yksioikoinen pavlovilainen
>ehdollistuminen ja siitä edennyt edistyksellisempi vygotskilainen konstruktivismi.

No hyvin hyvin suurpiirteisesti sanottuna ehkä näin. Pavlovin ajateluteoria ei kuiten-kaan ollut "yksioikoinen" (vaan pikemminkin hiukan liian mutkikas), eikä sillä ole muuta tekemistä ainakaan watsonilaisen ontologis-eliminativistisen behaviorismin kanssa kuin perustuminen ehdollisten refleksien järjestelmälle.

Pavlovin teoria olettaa ja löytää olennaisen periaateelisen eron ihmisen ja eläimen, myös simpanssin, ohjausjärjestelmien väliltä, TOISIN kuin YKSIOIKOINEN behaviorismi, ja TOISIN kuin sosiobiologismi.

>Mitä muita siteitä moderniin länsimaiseen tieteeseen on. Ja mitä elementtejä
>d.m.:sta on länsimaisen tieteen pohjana paitsi teesi antiteesi?

Niitä on vaikka kuinka paljon, eri suuntausten kanssa vähän eri asioita.

Dialektinen materialismi on kuitenkin laajimmin maailmalla virallisestikin tunnustettu tieteenfilosofinen oppijärjestelmä,ja minkäänlaista sellaista lainalaisuutta" ei vallitse, että esimerkiksi kiinalainen, tai pääasiassa dialektisten materialistien edelleenkin tekemä venäläinen perustutkimus olisi mitenkään HUONOMPAA kuin lansimainenkaan.

Sen näyttää tietysti aika.


RK

Re: Tarkennus

RK, 6.10.2003 1:02:32, 123752

Jerry kirjoitti 06.10.2003 (123744)...

>Monod sanoo toki samassa yhteydessä, etteivät MODERNIT DIALEKTIKOT enää
>lankea sellaisiin typeryyksiin kuin sen itsensä kehittäjät.

>Jerry: Jos d.m.:n tarkoitus on jäädä elämään, tarvitsisi se ensinnkin perusteellisen
>imagoremontin.

>Tarvittaisiin karismaattinen uudistaja. Hän joka ei joka lauseessa viittaa d.m.:n
>historiaan, eikä varsinkaan nimiin Marx, Lenin ja Engels. Ko. filosofian historiasta
>olisi nostettava esiin muutama selkeä perusperiaate, ydinsanat ilman sen
>historiallista negatiivista painolastia ja käsitteitä jotka välittömästi yhdistetään
>poliittisiin järjestelmiin.

>Tarvittaisiin uusi brändi: -
>Muutetaan d.m.:n nimi -Irrottaudutaan sen sotkuisesta historiasta ja
>vaikeatajuisesta filosofian filosofiasta -imagokonsultit asialle

Olen asiasta eri mieltä: tietellisten teorioiden ja fiolosofisten oppijärjestelmien juuret on parempi tuntea kuin olla niitä tuntematta.

Esimerkiksi biologiassa, etologiasa ja neurofysiologiassa,oli haitallista, että lännessä onnistuttiin häivyttämään Pavolvin rooli EHDOTTOMIEN refleksien järjestelmän keksijänä (ei siis vain ehdollisten, josta hänet kyllä lännessäkin tunnettiin tieteestä jotakin tietävien keskuudessa).

Lännessä esitettiin sitten muita nimiä, jotka olivat tutkineet esimerkiksi kanojen käyttäytymistä, ja sitten siirryyttiin kokonaan aivokuorettomiin lajaihin, ja lopulta aivottomiin lajeihin,kuten banaanikärpäseen.

Ja saatii aikaan sellsien falski ja väärä "tuntuma", että tämä olisi jotenku UUSI ja Pavlovin ehdollistumiselle VASTAKKAINEN,jopa "KEHITTYNEEMPI" teoria, vaikka Pavlov oli noiden ärjestelmien keskinäiset suhteet ja evoluution lainalaisuudet selvittänyt periaateessa aivan oikein ja nykyistäkin käsitystä vastaavalla tavalla.

Seurauksista tiedetää esimerkiksi tälle nykyiselle "EUROTIETEELLE" "jumala-hiukkasineen", "geenin evoluutiopsykologisine määritelmineen" ja "Kommunismin mustine kirjoineen"...

Hump hump, buugi-buugi...

RK

Re: Dialektiikan peruslait

Jerry, 18.10.2003 1:16:19, 124579

RK kirjoitti 13.10.2003 (124213)...

>Jerry kirjoitti 10.10.2003 (124085)...

>>RK kirjoitti 09.10.2003 (123970)...

>>>Väitätkö, että Monod väittää, että mitään tietoisuutta ei olisi olemassakaan?

...

 

>Sen näyttää tietysti aika.

>RK

Tämä seuraava ei ole mikään jatko ylläolevalle, roiskin näitä nyt vaan vähän minne sattuu.

Jos luonnonlait ilmenevät materian dialektiikan kautta yhteiskuntana ja yhteiskun-nassa (yhteiskunta on syvärakennetta ja yhteiskunnassa, inessiivi, on pintarakennet- ta) ja materian perusyksikköjen lainalaisuudet ovat ´"ennakoineet" yhteiskunnan il-maantumista olevaan(kehityksellä ei toki ole teleologista päämäärää,mutta SUUNTA sillä on) niin eivätkö geenitkin ole dialektiikan tulosta siinä kuin yhteiskunta ja yhteiskuntakin?

Entä miten geeneistä yhtäkkiä materian vuoropuhelun jatkuessa ja kehittyessä tulikin "missing link", kuori ilman sisältöä, yhteiskunta ilman yhteiskuntaa? ....

(Voi, voi rakensinko nyt olkinuken. No ei se mitään ellei se ole Parlamenttitalon kellarissa vrt. Guy Fawkes)

...joilla ei ole paljonkaan tekemistä yhteiskunnan kanssa, vaikka vuoropuhelulla sinänsä (an sich) mitä suuremmassa määrin onkin?

Sisso! "Pavlovilainen psykologia" KUMOTTU Tampereen yliopistossa!!

RK, 9.10.2003 1:06:19, 123979

info kirjoitti 04.10.2003 (123656)...

>Jerry kirjoitti 04.10.2003 (123653)...

>>Tänään klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan
>>väitöskirja liittyen neuvostomarxismiin.

Tässä Tampereen (euro!?)yliopiston virallinen tiedote ko tilaisuuden johdosta:


www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/2003066.html

" Näin syntyi suurieleinen, mutta lähes kokonaan kuviteltu (ideologinen) tiede, joka ajan mittaan ajautui yhä syvempiin ristiriitoihin todellisten tieteiden kanssa.

Kaikkein tunnetuimpia esimerkki tästä olivat T.D. Lysenkon biologia tai "pavlo-vilainen" psykologia, jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä. "

Se on moneen kertaan todettu, ettei Lysenkon "tiede"ajattelulla ollut mitään tekemistä leninistisen tieteenfilosofian kanssa. Pahinta tuossa suhteessa EI OLLUT, että hän uskoi joidenkin hankittujen ominaisuuksien voivan periytyä (sellainen ERITYITIETEELLINEN olettamus ei itse asiassa tuolloisen leninismin mukaan edes ollut absoluuttisen kielletty,kunhan vain olisi löytynyt kokeellista näyttöä), vaan se että hän näki tieteen TEKNOLOGIANA tuottaa tietyntyyppisiä hyödykkeitä kuten konemalleja tai vehnälajikkeita.

Kuten Mäki-Kulmalakin toteaa,Lysenko oli ns. "alemman tason tutkimushenki- lö", joka nostettiin diplomaattisista (ja ehkä joistakin muistakin) syistä Maata-lousakatemian puheenjohtajaksi 1938. Siinä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1956, eikä häntä koskaan varsinaisesti arvosteltu mistään huijauksesta, vaan pelkästään väärässäolemisesta.


Mutta varsinainen PAUKKU onkin nyt tuo toinen,aivan UUSI tieto,että on osoit- tautunut VÄÄRÄKSI " "pavlovilainen" psykologia, jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä. "!!

Jään odottamaan suurella mielenkinnolla niitä uusia mullistavia biologia- ja psykologiatietellisiä Pavlovin kumoavia KOETULOKSIA, jotka nyt sitten osoittavat, että IHMISMIELI EI RAKENNU EHDOLLISTEN REFLEKSIEN KONEISTOLLE!!

Sille ja nimenomaa sille se nimittäin TÄHÄNASTISEN TIETEELISEN MAAILMANKUVAN MUKAAN NIMENOMAISESTI RAKENTUU!

Vaikka ne sitten nimenoman ihmisellä kieli onkin järjestänyt uuteen uskoon siihen verrattuna, miten niille rakenttu esimerkiksi simpanssin refleksirakenne.

Mielenkiinnolla jään myös odottamaan, kuka Tampereen yliopiston proffa sen NOBELin käy pokkaamassa, joka tuosta tukoksesta taatusti pläjähtää kuin Manulle illallinen, ehkä jo ensi vuonna (tämä vuosi vielä meni harmittavalla tavalla sivu suun).

Kyllä nyt rehtori Jorma Sipilänkin kelpaa paistaella! Ei voi muuta saoa, että onneksi olkoon, tieteen mullistajat!

RK

 

RK
22.04.2004 02:38:12
139492

" Hitlerin maailmankuva YLLÄTTÄVÄN TIETEELLINEN"!?

Hämmästelijä kirjoitti 21.04.2004 (139297)...

>Niin ihmettelen vaan miksi skepsiksen sivuilta ei löydy kritiikkiä koskien rotuoppia >vaikka se on aivan selkeä pseudotiede sekin. Edes Ihmeellinen maailma >opuksesta ei löydy tietoa ja kritiikkiä rotuopista.

Aamulehdessä 02.04.(kotikutoisesta "Stalinin filosofiastaan" tunnettu) Heikki Mäki- Kulmala (ex-taist., niin kuin allekirjoittanukin) kirjoittaa historioitsija Michael Rissman- nin teoksen "Hitlerin jumala: Saksan diktaattorin usko kaitselmukseen ja omaan lähetystehtäväänsä", Hitlerin ideologiaa koskien mm. seuraavaa:

"Katsomusten kamppailussa Hitler on Musta Pekka, jonka kaikki haluavat pelata vastustajan käteen."

"Ne fundamentalistit, jotka pitävät Raamatun luomiskertomusta kirjaimellisena totuu- tena, ovat halunneet nähdä hitlerissä evoluutioteorian kannattajan. Luonnontieteelli-sen maailmankuvan omaksuneet taas muistavat mainita natsijohtajien kiinnostuksen okkultismia kohtaan."

"SS-johtaja heinrich himmlerin ja eräiden muiden käskyläistensä okkultistisia harras- tuksia Hitler sieti vain vaivoin, koska pelkäsi niiden herättävän epäilyksiä kirkollisissa piireissä ja valistuneiden kansalaisten keskuudessa.Toisaalta hänen oli pakko suvai- ta niitä, jotta muinaissaksalaisesta uskonnosta innostuneet äärinatio-nalistit eivät olisi lähteneet etsiskelemään uutta Johtajaa."

"Hitlerille kaitselmus oli persoonaton, luonnonlain kaltainen. Maailma olia suuri sotakenttä, missä kansat ja rodut kävivät ikuista kamppailuaan elintilasta ja olemassaolosta. Heikoimmat sortuivat ja vahvat jäivät eloon."

"MYSTISILLÄ (isot k. RK) rotuopeilla ei Rissmannin mukaan ollut Hitleriin itseensä mainittavaa vaikutusta. Diktaatori piti rotujen kamppailua seikkana, jonka saatoi ha-vaita paljain silmin ilman meedion kykyjä. Kyse oli vain olemassaolon taistelusta, joka oli realiteetti kaiken elollisen piirissä.

Yllättävää näkemystään Rissmann perustelee pikkutarkoilla analyyseillä. Niiden mu-kaan Hitlerin puheiden ja kirjoitusten sanasto ja käsitteistö ovat täysin erilaisia kuin tunnettujen rotumystikkojen."

Ja nyt tulee varsinainen "pamaus":

"Rissmannin mukaan Hitlerin maailmankuva oli monissa kohdin yllättävän tieteellinen." !!!

Mäki-Kulmala rinnastaa nykypäivään:

"Hitlerin jumala oli sellainen opportunistinen ajan henki,jolloin yhä useammat ihmiset pyrkivät selviytymään todelisuuden ja "hyvän" välille revenneestä kuilusta unohtamalla hyvän (odotukset, RK) tai määrittelemällä sen uudelleen esimerkiksi selviytymiskyvyksi, voimaksi tai energiaksi.

Nämä nyt arkipäivän poliittiseen ja taloudelliseen kilenkäyttöön kuuluvat termit esiintyivät erittäin tiheään myös hitlerin puheissa ja kirjoituksissa. ehkä hänen kaitselmuksensa todella oli 20 vuososadan jumala."

TODELISUUDESSA HITLERIN IDEOLOGIASSA EI OLLUT TAVUAKAAN MITÄÄN TIETEELLISTÄ IHMISYHTEISKUNTAA KOSKIEN.

Mutta mitään MYSTISIÄ SELITYKSIÄ,mitään "henkimaailmaoletuksia" hänen toimin- tansa selittämiseksi ei myöskään todellakaan tarvittu. Sikäli on aivan sama uskoiko hän jossakin määrin joihinkin mystisiin tai käyttikö selaisia piirejä hyväkseen, sillä ei ole varsinaisen asian kannlta mitään,merkitystä,se on yksityisasia,Hitlerin uskonasia.

"Rotuihin" tuolloin uskoivat lähes kaikki, muuta kaikialla niillä ei suinkaan "selitetty" ihmisen PSYYKKISIÄ ominaisuuksia, tai "selitykset" olivat harmittomia, varsinaiset rotuselitykset olivat kielletyjä mm. suurimmissa uskonnoissa ainakin niitä laajsti tuunustavia etnisiä ryhmiä koskien, "pakanat" saatoivat sitten olla eri asia.

Varsinainen hitlerin ideologia tiivistyykin näin ollen aivan tavalliseen SOSIOBIOLO-GISMIIN, synnynäisten biologisten PSYYKKISTEN ominaisuuksien, ja nimenomaan korkeimpien sellaisten osalta, olettamiseen (ehkä hiukan "tieteellisempään" kuin Noam Chomskylla tai "Darwin"-seuralla, koska Hitlerin "geeniperäisissä psyykkisissä rotuominaisuksissa" on myös kaikelle todelliselle biologiselle informaatiolle ominaista DIVERSITEETTIÄ, hajontaa, toisin kuin esimerkiksi Chomskyn "kielielimessä"!).

Huomatkaa, että viimeisessä virkkessä tuo "tieteellisyys" on lainausmerkeissä: TOISTAN: Adolf Hitlerin ideologiassa ei olut tavuakaan TODELLISTA tieteellisyyttä, se oli alusta loppuun sekin pesunkestävää HAISTAPASKANTIEDETTÄ.

RK

 

Seuraava ei liity (välttämättä) mitenkään Hekki Mäki-Kulmalaan:

"SKEPTIKKOLIIKKEEN" TIEDEKÄSITYS JA DIALEKTINEN MATERIALISMI

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/102749?page=1#102749


Skeptical Dictionaryn "science" on puutaheinää...

"Tieteen" nimiin vannovan kansainvälisen skeptikkoliikkeen SKeptic dictionary ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa skeptikkojen asiantuntemuksesta tieteenfilosofiasta.

http://www.skepdic.com/science.html

Mitään takeita siitä,että tuon artikkelin esittelemä ilmiö todella olisi tiedettä, että se antaisi mahdollisuuden erottaa OBJEKTIVISEN, TUTKIMUSKOHTEESTA (eikä esimerkiksi tutkijan "geeneistä" tai rahoittajan jäsenkirjasta) MÄÄRÄYTYVÄN paikkansa pitävän tieteen muista ilmiöistä, ei todellakaan ole.

Perusvika on siinä, että sellaisia "pikkuasioita", kuin tieteen(alan) tutkimuskohde (object) ja objektiivinen (objektive) ei koko tekstissä lainkaan mainita.

Vasta lopun sivulauseissa mainitaan toinen "pikkuseikka", nimittäin TODELLISUUS. Ja sekään ei suuri auta, kun ei voida tehdä eroa objektiivisen ja subjektiivisen, eikä objektivoidun subjektiivisen todellisuuden välille.

"Science is first and foremost a set of logical and empirical methods which provide for the systematic observation of empirical phenomena in order to understand them."

Tiede on siis muka "loogisten ja empiiristen metodien joukko", joka takaa "empiiristen ilmiöiden" "systemaattisen havainnoinnin" niiden ymmärtämiseksi.

Jos oltaisiin sanottu, että "todellisten ilmiöiden objektiivisen havainnoinnin (meto-dien kokonaisuus)", niin siinä olisi jotakin tolkkua (vaikkei oltaisikaan samaa mieltä siitä, että tiede olisi juuri metodien kokonaisuus), mutta nyt siinä ei juurikaan järkeä ole: Ilmiöt eivät ole empiirisiä tai rationaalisia, niitä ovat juuri tieto kohteesta, ja tutki-musmetodit. Ei ole rationaalista ilman empiiristä, koska kaikki tietomme on viime kädessä aistinelimistön kautta hankittua, mutta ei ole myöskään tieteessä empiiristä ilman rationaalista, sillä uuden tiedon systemaattinen harkinta (jota SD:kin näyttää edellyttävän) perustuu aina vanhalle tiedolle, ja myös tiedollisille hypoteeseille, joita pyritään osoittamaan oikeiksi tai vääriksi.

Rationaalinen ja looginen ovat eri asioita:rationaalisen käsite ilmentää viime kädessä "yhteen sovitettavuutta aiemman tiedon kanssa",loogisuus taas mm. sisäistä ristirii-dattomuutta teorioissa ja käsitemäärityksissä. Looginen tarkastelu rinnastetaan yleensä historialliseen tarkasteluu: taaskaan useimmilla tietenaloilla ei välttämättä ole toista ilman toista.

Ja edelleen:jos tiede on nimenomaan "metodien kokonaisuus",niin kuka tai mikä sen "päättää",mitkä metodit "kuuluvat tieteeseen" ja mitkä eivät? mahtaisiko taaskin niillä objektiivisilla tutkimuskohteilla olla jotakin vaikutusta tuohon asiaan? Ja jos ei sellaista objektiivista (mahdollista) tutkimuskohdetta lainkaan olisi osoitettavissa (jollakin metodilla, mielestäni mieluiten kuitenkin tieteenalalla), niin olisiko se sitten tieteellinen metodi tai tieteenala lainkaan?

Jos metodeja voidaan jonkin vaikka kuinka "tieteellisen yhteisön" toimesta hallinnol- lisesti hyväksyä tai hylätä ilman objektiivisia kriteereitä,niin se on periaatteessa ihan sama kuin että itse TOSIASIOITAKIN ja "tosia" teorioita voitaisiin "PÄÄTTÄÄ" tuon yhteisön toimesta! Se olisi ns. tieteellisen totuuden "konsensus(eli nonsensus)-teoriaa" (mm. Jürgen Habermas), siihen johtaa näkemys tieteestä metodina ilman objektiivisen totuuden käsitettä. Sillä ei varsinaisesti ole tekemistä tieteen kanssa.

We think we understand empirical phenomena when we have a satisfactory theory which explains how the phenomena work, what regular patterns they follow, or why they appear to us as they do.

Oikein hyväntahtoisesti tämän voisi tulkita niin, että tieteen tarkoitus on kuin onkin teoriamuodostus. Mutta objektivisen teorian sijasta halutaankin "tyydyttävä" teoria, sinänsä täysin subjektiivinen käsite! Mikä ketäkin tyydyttää. Objektiivisen teorian ei tarvitse olla "kaikenselittävä", kunhan se määräytyy käytettävissä olevan teknologian rajoissa sieltä kohteesta (eikä rahoittajan intresseistä)!

Scientific explanations are in terms of natural phenomena rather than supernatural phenomena, although science itself requires neither the acceptance nor the rejection of the supernatural.

No voi perhanan perhana: tässä on ilmeisesti taas "geenissä" että jyrisee, mikä on "yliluonnollista" ja mikä ei! Tieteen mahdollisiksi tai mahdottomiksi osoittamista il-miöistä ei voi tuon määritelmän mukaan seurata,kun kerran "ei edellytä (vaadi) sen enempää yliluonnollisen kieltämistä kuin sen myöntämistäkään!" Ja kuitenkin tuo TIETEELLISESTI TUTKIMATON yliluonnollisen käsite esiintyy "TIETEEN" MÄÄRI-TELMÄSSÄ rajaamassa, mikä ei ole tiedettä! Ihan niinkuin se skeptikoiden geenissä oleva ´paranormaali´ siellä Skepsis ry:n ohjelmassa!

Tuon opin mukaan ON OLTAVA tiedettä kovempi, pätevämpi, menetelmä, osoittaa, mikä on "luonnollista" ja mikä taas "yliluonnollista" (ja missä jälkimmäistä käytetään, se ei ole tiedettä)! Vosiko joku iso Skepsiksen kiho kertoa, mikä SE menetelmä on!

"Science is also the organized body of knowledge about the empirical world which issues from the application of the abovementioned set of logical and empirical methods."

No niin, onhan se tieteenala ilmeisesti myös ´tiedon kokonaisuus`. Mutta MINKÄ tie-don?! Tieteenalan objektiivisesta ja todellisesta tutkimuskohteestako määräytyvän? EI, vaan niiden TAIVAASTA ANNETTUJEN ja tieteellisiksi "sovittujen" metodien mukaisen tiedon!

Tämä ei periaatteellisesti eroa siitä, että "sovitaan" ihan saman tien ne "tieteelliset tosiatkin", mitä niiden metodeiden kanssa suotta pelleilemään...

"Science consists of several specific sciences,such as biology, physics, chemistry, geology, and astronomy, which are defined by the type and range of empirical phenomena they investigate."

Juu, ja kullakin tieteenalalla on sitten oma metodologiansa, eikä se ole ikuinen eikä valio, vaan kehittyvä.

"Finally, science is also the application of scientific knowledge, as in the altering of rice with daffodil and bacteria genes to boost the vitamin A content of rice."

On syytä pitää erillään tiede, ja sen soveltaminen, teknologia. Tietysti nämä ovat tiukassa vuorovaikutuksessa, mutta jokin tuotekehitys ei ole itsessään tiedettä, se on esimerkiksi teknistä ja joskus taloudelistakin suunnittelua.

Tuo osuus lienee ollut tarkoitus käydä ´tieteen´ käsitteen määritelmästä. Olkoon nyt aluksi tämä, katsotaan sitä loppua sitten tarkemmin toiste.

Mutta sen vaan sanon, että ei, j...ta, tytöt ja pojaat, NOILLA OLKAPÄILLÄ TOISTEN HUUHAISTA kauheasti kannattaisi mellastaa...

RK

 

LGröhn
15.01.2003 00:45:52
102752

Hyvä katsaus luonnontieteiden filosofiaan

RK kirjoitti 15.01.2003 (102749)...

>http://www.skepdic.com/science.html

>Mitään takeita siitä, että tuon artikkelin esittelemä ilmiö todella olisi tiedettä, että se >antaisi mahdollisuuden erottaa OBJEKTIVISEN, TUTKIMUSKOHTEESTA (eikä >esimerkiksi tutkijan "geeneistä" tai rahoittajan jäsenkirjasta) MÄÄRÄYTYVÄN >paikkansa pitävän tieteen muista ilmiöistä, ei todellakaan ole.

>Perusvika on siinä, että sellaisia "pikkuasioita", kuin tieteen(alan) tutkimuskohde >(object) ja objektiivinen (objektive) ei koko tekstissä lainkaan mainita.

Objecti mainitaan kyllä artikkelin linkissä "controlled experiments".Artikkelin lopussa mainitaan,että artikkeli on otettu eräästä kirjasta ja että se käsittelee asioita luonnon-tieteiden näkökulmasta. Luonnontieteissä objektiivisuus ei ole samanlainen ongelma kuin enemmän arvottavissa tieteissä. Pseudotieteet liittyvät useimminten tavalla tai toisella luonnontieteisiin, joten rajaus on puolustettavissa. Nytkin artikkeli linkkeineen on aika pitkä.

Muihin kommentteihisi en viitsi paneutua.

 

 

RK
16.01.2003 00:48:05
102885

Ilman objektiivisuutta ei ole tiedettä

LGröhn kirjoitti 15.01.2003 (102752)...

>RK kirjoitti 15.01.2003 (102749)...

>>http://www.skepdic.com/science.html

>>Mitään takeita siitä,että tuon artikkelin esittelemä ilmiö todella olisi tiedettä, että se >>antaisi mahdollisuuden erottaa OBJEKTIVISEN, TUTKIMUSKOHTEESTA (eikä >>esimerkiksi tutkijan "geeneistä" tai rahoittajan jäsenkirjasta) MÄÄRÄYTYVÄN >>paikkansa pitävän tieteen muista ilmiöistä, ei todellakaan ole.

>>Perusvika on siinä, että sellaisia "pikkuasioita",kuin tieteen(alan) tutkimuskohde >>(object) ja objektiivinen (objektive) ei koko tekstissä lainkaan mainita.

>Objecti mainitaan kyllä artikkelin linkissä "controlled experiments".

Laboratoriokoe on vain yksi empiiristen tutkimusmenetelmien muoto, sen keskeistä merkitystä sinänsä nimeomaan luonnon, lääke-, maatalous- ja teknisissä tieteissä tippaakaan väheksymattä...

>Artikkelin lopussa mainitaan, että artikkeli on otettu eräästä kirjasta ja että se >käsittelee asioita luonnontieteiden näkökulmasta.

Jo sana science sinänsä tarkoittaa englannin kielessä lähinnä juuri noita edellä mainitsemiani tieteenaloja.

>Luonnontieteissä objektiivisuus ei ole samanlainen ongelma kuin enemmän >arvottavissa tieteissä.

Objektiivisuus on kaiken tieteen ja totuuden perusta ja olemus: ilman objektiivisuutta ei ole tiedettä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/11/ilman-objektiivisuutta-ei-ole-tiedetta-2003

>Pseudotieteet liittyvät useimminten tavalla tai toisella luonnontieteisiin, joten rajaus >on puolustettavissa.

Keskeisin ja tärkein ryhmä pseudotieteitä ovat sellaiset, joiden olettamaa tutkimuskohdetta ei ole todellisuudessa olemassa.

Toinen ryhmä ovat sitten sellaiset,joiden olettamuksia ei voida PERIAATTEESSA- KAAN empiirisesti testata. Empiirinen ei ole kuitenkaan sama kuin eksperimentaa- linen.Myös formaalisten tieteiden tulokset vaativat perimmiltään paitsi loogista myös empiiristä todentamista ollakseen "todellista tiedettä".

Ja minkä P...EEN takia mode on siirtänyt taas tämän osastosta TIEDE tänne muihin aiheisiin. KYLLÄ j..ta HUUHAA-palkintoja jakavalla Skepsiksellä pitäisi jonkinlainen sieto olla myös omaan ideologiaansa kohdistuvaan tieteelliseen arvosteluun!

RK

 

Vesa.Tenhunen
17.01.2003 00:49:12
102952

Re: Moderoinnista

Vesa.Tenhunen kirjoitti 17.01.2003 (102952)...

>RK kirjoitti 16.01.2003 (102885)...

>>Ja minkä P...EEN takia mode on siirtänyt taas tämän osastosta TIEDE tänne >>Muihin aiheisiin. KYLLÄ j..ta HUUHAA-palkintoja jakavalla Skepsiksellä pitäisi >>jonkinlainen sieto olla myös omaan ideologiaansa kohdistuvaan tieteelliseen >>arvosteluun!

>SkepDicin vastaisella melskaamisellasi ei nähdäkseni ole yhteyttä Skepsiksen >ideologiaan.

En ole löytänyt muuta kansainvälisen skeptikkoliikkeen ideologista asiakirjaa, jaa lu-jastipa tuntuu "skeptikkoyhteisö" Raamatustaan kiinni pitävän. Jokaisella järjestäyty- neellä liikkeellä on jokin "kattoideologia", ydinsanoma, ja skeptikoilla se, mistä ei millään hinnalla luovuta, on mitä ilmeisimmin Skepdic.

>Jos SkepDic on mielestäsi väärässä, kirjoita suoraan Robert Todd Carrollille.

Siellä ei ole mitään palautenappia. Olen etsinyt, kun siellä toisaalta siteerataan "palautteita", mutta en ole löytänyt.

RK

 

HM
19.01.2003 00:52:07
103127

Skepdicin palaute

>Siellä ei ole mitään palautenappia. Olen etsinyt, kun siellä toisaalta siteerataan >"palautteita", mutta en ole löytänyt.

http://www.skepdic.com/feedback.html

Sivulle pääsee pääsivun alasvetovalikoista, vai miksi noita Skepsiksen keskustelusi- vuillakin olevia käytettävyyden kannalta huonoja valintanappeja sitten kutsutaankin.

 

RK
19.01.2003 00:52:26
103146

Kiitoksia vinkistä!

HM kirjoitti 19.01.2003 (103127)...

>>Siellä ei ole mitään palautenappia. Olen etsinyt, kun siellä toisaalta siteerataan >>"palautteita", mutta en ole löytänyt.

>http://www.skepdic.com/feedback.html

>Sivulle pääsee pääsivun alasvetovalikoista, vai miksi noita Skepsiksen >keskustelusivuillakin olevia käytettävyyden kannalta huonoja valintanappeja sitten >kutsutaankin.

Jahas. No sitten täytyy vähän pistää palautetta ensin parista tieteenhistorialisesta emävaleesta, ja sitten ehkä itse tuosta "tiedekäsityksestäkin"...

Mutta pakko tuollaisesta potaskasta on varoittaa muita, ja Skepsistä yhdistyksenä koskee alennettu HUUHAAtoleranssi...

RK

 

RK
20.01.2003 00:54:43
103283

Suosittelen HUUHAAta pois Skepsiksen linkeistä

Vesa.Tenhunen kirjoitti 20.01.2003 (103220)...

>RK kirjoitti 18.01.2003 (103080)...

>>En ole löytänyt muuta kansainvälisen skeptikkoliikkeen ideologista asiakirjaa

>Muuta? Tuskinpa olet löytänyt edes sitä yhtäkään.

>>jaa lujastipa tuntuu "skeptikkoyhteisö" Raamatustaan kiinni pitävän.

>Täh?

>>Jokaisella järjestäytyneellä liikkeellä on jokin "kattoideologia", ydinsanoma, ja >>skeptikoilla se, mistä ei millään hinnalla luovuta, on mitä ilmeisimmin Skepdic.

>Puhu vain omasta puolestasi.

Teillä on nyt hyvä mahdollisuus todistaa väitteeni vääräksi heittämällä Skepdic fi-deen sieltä Skepsisksen sivuilta. Se antaa jokaiselle tieteenfilosofiasta jotakin tietä-välle aivan kajahtaneen käsityksen Skpepsis ry:n luonteesta. Ei tuo mene Suomessa läpi, korkeintaan jossa Bushin klaanin takapihalla. Siellä linkeissä on jo muutenkin HUUHAAta, kuten pseudotieteellinen "Darwin"-seura.

RK

 

Vesa.Tenhunen
20.01.2003 00:55:13
103313

Senkun suosittelet

RK kirjoitti 20.01.2003 (103283)...

>Teillä on nyt hyvä mahdollisuus todistaa väitteeni vääräksi heittämällä Skepdic >fideen sieltä Skepsisksen sivuilta.

Mielipide noteerattu.

 

HM
21.01.2003 00:59:48
103588

Re: Suosittelen HUUHAAta pois Skepsiksen linkeistä

>Siellä linkeissä on jo muutenkin HUUHAAta, kuten pseudotieteellinen "Darwin"- >seura.

Vain vapaa-ajattelijoiden ja Tampereen VA-yhdistyksen linkkisivuilla.

 

PS: Pahimmat aavistelut ja kärjistykset tuossa edellä osoittautuivat tosiksi:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/kansan-aani-2-2013-puoskari-vaitos-helsingin-yliopistossa-synnynnaisesta-ydintiedosta

tiistai, 12. marraskuu 2013

Kansan Ääni 2/2013: PUOSKARI"väitös" Helsingin yliopistossa "synnynnäisestä ydintiedosta"

 

Annataan lopuksi viimeinen sana Mäki-Kulmalalle itselleen:

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2090504-skp-moskovan-etaispaate

SKP oli Moskovan etäispääte

Jouko Huru
 
2090505-750x536.jpg
Kyllä enemmistössä ja vähemmistössä opiskeltiin ihan samoista oppikirjoita marxismi-leninismistä.
 

Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 15.5. 2009

Heikki Mäki-Kulmala on ankara Suomen kommunistisen puolueen SKP:n ar-viossaan. Hän sanoo, että se oli Moskovan etäispääte, Moskovasta johdetun kansainvälisen kommunistisen liikkeen Suomen osasto – vaikka sitä ei täällä aina haluttu ymmärtää tai myöntää.

Mäki-Kulmala haluaa puhua kommunistisesta liikkeestä sen takia, että hänen mielestään stalinismissa ja taistolaisuudessa oli Suomessakin kysymys paljon laajemmasta asiasta kuin vain radikaalista opiskelijaliikkeestä sen pienenä osana.

– Stalinismi koskettaa aika tavalla laajasti koko työväenliikettä.

Mäki-Kulmala sanoo, että radikaalivasemmiston olisi pitänyt taistolaisten tuomitsemisen sijaan tehdä todellinen itsearvio jo aikaa sitten – viimeistään 1980-luvun lopulla – kun niin sanottu reaalisesti olemassa oleva sosialismi oli osoittautunut kiistämättömäksi katastrofiksi.

 

SKP oli stalinistinen

 

SKP perustettiin tiukassa yhteistyössä Neuvostoliiton vastaavan puolueen NKP:n kanssa. NKP:n aloitteesta luotiin heti Venäjän lokakuun vallankumouk-sen jälkeen Kommunistinen internationaali (Komintern 1919 – 1943), joka oli se kansainvälinen yhteistyöjärjestö, jonka avulla kansalliset puolueet pyrittiin yhdenmukaistamaan.

– Ehkä se vuoden pari saattoi toimia niin, että toteutettiin sitä, mitä normaalijär- kinen saattoi ajatella tarkoittavan proletaarista internationalismia. Mutta vähitel- len Komintern bolshevisoitiin ja myöhemmin siitä tuli sellainen, että stalinistit ottivat sen kokonaan hallintaansa. Silloin radikaalimmasta vasemmistolaisesta työväenliikkeestä kaikki muut vaihtoehdot karsittiin ja karkotettiin pois.

SKP oli yksi Kominternin puolueista. Mäki-Kulmala sanoo, että siinä vaiheessa, kun se sai Suomessa lailliset toimintaoikeudet, se oli stalinistinen.

– Se hyväksyi kaikki Kominternin tavoitteet ja keinot. Koko se puolue, se teoria, se marxismi, se ideologia ja ne ajattelutavat, jota opetettiin, niin kyllähän ne olivat hyvin uskollisesti tätä neuvostomarxismin kopiota aina tuonne 60-luvulle saakka.

Mäki-Kulmalan mukaan puoluehajaannuksen jälkeenkään SKP:n enemmistön marxismi ja sen poliittiset linjaukset eivät loppujen lopuksi poikenneet kovinkaan paljoa vähemmistön kannoista.

– SKDL:n sosialistien joukossa oli toki muutama poikkeus.

Mäki-Kulmala mainitsee kunnioitettavana poikkeuksena Skdl:n puheenjohtajanakin toimineen Ele Aleniuksen.

– Kyllä enemmistössä ja vähemmistössä opiskeltiin ihan samoista oppikirjoista marxismi-leninismiä.

 

Tieteellinen
marxismi-leninismi

 

Ajatus marxismi-leninismistä ”yhtenäisenä tieteellisenä maailmankatsomukse-na” syntyi Mäki-Kulmalan mukaan Neuvostoliitossa vasta 1930-luvulla.

– NKP pyrki perustelemaan valtansa, etujoukkoasemansa ja jäsentensä etuoi-keuksia sillä, että heillä oli muka hallussaan ylivoimainen tieteellinen tieto mel-keinpä kaikilta mahdollisilta todellisuuden aloilta. Koska mikään todellinen tai olemassa oleva tiede ei tuollaisiin suorituksiin kyennyt, puolue-eliitti loi oman tieteen. Tämä supertiede oli nimeltään marxismi-leninismi.

Mäki-Kulmala sanoo, ettei marxismi-leninismiä suinkaan luonut Neuvostoliiton perustaja V.I. Lenin vaan hänen seuraajansa Josif Stalin.

– Mutta ei sitä tietenkään koskaan sanottu Stalinin aikaan stalinismiksi. Eikä Stalinin kuuluisa teos ollut Stalinismin perusteista vaan Leninismin perusteista.

SKP:kin ilmoitti olevansa leninistinen puolue.

– Se tarkoittaa, että se oli stalinistinen.

Mäki-Kulmala myöntää, että samasta opista oli toki erilaisia tulkintoja.

 

Suomalaiset elivät omaa elämäänsä

 

Mäki-Kulmala ihmettelee, miten sodanjälkeisen Suomen tavalliset työläiset tavallisine murheineen kykenivät omimaan kommunistisen opin – tai ymmärtämään sitä.

– Ajatellaanpa Leniniä ja Stalinia ja sitä koko porukkaa. Eihän ne oikeastaan eläneet päivääkään normaalia elämää. Niillä oli tämä erityinen maanalaisen ammattivallankumouksellisten perinne.

Mäki-Kulmala sanoo, että Suomessa vallankumousoppi sai väkisinkin toisenlaisia merkityksiä.

– Kyllä minä luulen, että tästä syystä SKP/Skdl oli meidän työläisten puolue ja että se ajoi työläisten asiaa. Koettiin sellaista tietynlaista työväenhenkisyyttä.

– Silti se teoria ja ideologia, jota puolueen omistamassa Sirola-opistossa ja kaikkialla opetettiin vuosikaudet, oli sitä Kominternin marxismi-leninismiä.

Työväenliikkeen toiminta oli Mäki-Kulmalan mukaan siitä käytännössä aikalailla toisaalla.

SKP:n enemmistöstä ja vähemmistöstä puhuessaan Mäki-Kulmala arvioi, että vähemmistö oli enemmän niin sanotusti puoluelinjalla, kun taas enemmistön vahvat nimet tulivat ammattiyhdistysliikkeestä, kuten Aarne Saarinen, Erkki Salomaa, Arvo Hautala ja Aarno Aitamurto.

– Selkeää teoreettista irtiottoa ei enemmistökään jaksanut tehdä marxismi-leninismistä. Se oli vain sellaista lievennettyä ja pehmennettyä, mutta mitään omaa ei siinä ollut.

Varovaisen kieltämisen sijaan olisi Mäki-Kulmalan mukaan pitänyt nostaa esiin italialaisen Antonio Gramscin tapaiset eurooppalaiset marxilaiset. Gramscia Mäki-Kulmala pitää edelleenkin kovasti arvossa.

Eurokommunismistakin kyllä puhuttiin Suomessa, mutta Mäki-Kulmalan mukaan se ei syvällisesti näkynyt SKP:ssä. "


 

Kommentit

Ladataan...