Huruproffakaverukset Yrjö Ahmavaara ja Tatu Vanhanen loivat vuosikymmeniä ”eliitin” sisäidelogiaa

Ahmavaara (7.8.1929 – 7.8.2015) ja Vanhanen (9.4.1929 – 22.8.2015) olivat syntyneet samana vuonna ja kuolivatkin samassa kuussa. He olivat 16-vuo-tiaina  vuonna 1945 ensimmäistä vuosikertaa, jotka eivät joutuneet eivätkä päässeet vapaaehtoisenakaan sotaan. Kasvatuksensa perustan he saivat sota-aikana koulussa ja kotona.Vain paria vuotta myöhemmin näistä opeista vaiettiin jo kuin muuri niissäkin piireissä. Ja vain paria vuotta vanhempien tiedeurakaavailut olivat jääneet sodan jalkoihin, josta mentiin käytännön töihin tai hautaan.

Aktiivisimman työuransa herrat olivat läheisiä työkavereita Tampereen yli-opistosta: Ahmavaara matematiikan ja yhteiskuntatieteiden metodologian professori 1971-1998, Vanhanen valtio-opin apulaisprofessori 1972 – 1992. Opiskelijat tiesivät molemmilla herroilla olevan mielenterveysongelmia, joista ei auttanut edes syyttää sotaa (vaan g... :-/ ).

Emeritukset aiheuttivat tieteellisen järkytyksen vuonna 2001 julkaisemalla rotuopillisesti asennoituvan pamfletin Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin, jossa vaativat genetiikalle keskeistä osaa ihmisen käyttäytymisen ja yhteis-kunnan tutkimuksessa. Ahmavaaraa oli siihen asti pidetty vasemmistolaise-na. En muista herrojen ikinä tapelleen keskenään julkisuudessa mistään, miten ankaria vääntöjä he mm. kannattamiensa puolueiden ympyröissä kävivätkin!

 

Oletetut ”kykyjen geenit” ovat olleet mukana Suomen koulujärjestelmän ideologiassa jo 50-luvulta Ahmavaaran sinne tuomina

 

Ahmavaara luki matematiikkaa ja psykologiaa ja väitteli tohtoriksi psykometriikas-ta eli älykkyystesteistä 1954,jonka jälkeen toimi pari vuotta psykologian  professo- rina Ohion yliopistossa, jossa perehtyi kybernetiikkaan. Vuonna 1957 hän julkaisi kirjan Henkisten kykyjemme rakenne.  Koulujen ammatinvalinnanohjaus pantiin sen kirjan mukaisiin raameihin.  

Olen 16-vuotiaana lukenut tämän hänen kirjansa, koska ammatinvalinnanohjaaja kehotti minua niin tekemään. Se oli ensimmäinen varsinaisesti tieteelliseksi tarkoi-tettu teos, mitä olen lukenut. Henkisten kykyjen rakenteellisia ominaisuuksia pide-tään siinä ainakin rivien välistä biologisina joskin ilmeisen ennustamattomina van-hempien vastaavien perusteella, ns. omena putoaa -malli: omenan makua ei voi ennustaa vanhempien perusteella. Kun oli lukioon mennessä pakko valita joko psykologia tai biologia, valitsin sen biologian... Päätin myös opiskella venäjää, josta sitten kirjoitinkin ällän, vaikka sitä ei lukiossa opetettukaan, mm. päästäkseni lukemaan, mitä Neuvostoliitossa kirjoitetaan esimerkiksi näistä asioista.



Ahmavaara yritti kybernetisoida myös marxilaista filosofiaa

 

Häntä pidettiin yhdessä vaiheessa myös "taistolaisena". Tästä todisteena nähtiin hänen antipositivisminsa, joka kävikin hyvin yhteen silloisen neuvostoliittolaisen kanssa. Heikki Mäki-Kulmala, entinen kova kuusislainen puoluepiirin vt. valistus-sihteeri kirjoitti kirjan Anti-Ahmavaara,jossa hän arvosteli "marxismia" (mm. autori-tarismista) siitä lähtökohdasta,että muka Ahmavaaran oppi olisi ollut marxismia:

” Ahmavaara (1970) todistaa Humen giljotiinin antipositivistisen kieltämisen avulla Marxismin historiallisen materialismin determinististä välttämättömyyttä ja myös tulevan sosialistisen yhteiskunnan vääjäämättömyyttä. Ahmavara siis torjuu ”he-delmättömänä ja yhteiskuntatieteelle tuhoisana” Humen väitteen, ”jonka mukaan todellisuuden asiantiloista ei voida missään oloissa päätellä, miten asioiden pitäisi olla”. … Ahmavaara tarkastelee yhteiskuntaa kyberneettisenä järjestelmänä. Siinä keskeinen käsite on ergodisuus,itseohjautuvuus (Ahmavaara 1970) … Ahmavaara (1976, 149) määrittelee objektiivisen arvon käsitteen:

”Ihmisten elämän helpottaminen ja inhimillistäminen, sen vapauttaminen alituisen toimeentulokamppailun pakosta kohti kaikinpuolista älyllistä ja henkistä kehitystä kehittämällä toimeentulon fyysisiä ja yhteiskunnallisia välineitä, asettaa ihmisten toimille objektiivisia arvopäämääriä, joita voidaan tieteellisesti selvittää tutkimalla tämän vapautumisen objektiivisia tunnusmerkkejä.”

[Marxismin olettama] deterministinen eteneminen kohti kommunistista yhteiskun-taa ilmentyy Ahmavaaralla (1976) ’kyberneettisenä kehitysperiaatteena’: Yhteis-kunnan käytettävissä olevien tuotantovoimien säätelykyvyn kasvu ei vain varmista yhteisön säilymistä ja sen jäsenten fyysistä ja taloudellista turvallisuutta, vaan myös vähentää historiallisesti välttämättömän yhteiskuntahierarkian kokonaismää-rää. Tämä merkitsee mahdollisuutta demokratisointiin, mukaan lukien luokkahie-rarkian purkaminen, ja informaatioprosessin vapauttamiseen eli yhteiskunnan jä-senten toiminnan luovuuden lisäämiseen, kuitenkin siten että jäljelle jäävän hie-rarkian kokonaismäärä ei alita historiallisesti välttämättömän hierarkian kokonais-määrää, jonka tuotantovoimien säätelykyky määrää.”

Yrjö Ahmavaara vuonna 1981.
Yrjö Ahmavaara vuonna 1981.

Sekä Vanhanen että Ahmanvaara olivat ainakin tutkivinaan myös demokratisoin-tia. Mäki-Kulmala osuu Ahmavaaran arvostelussaan nappiin siinä, että vika on tä-män metafyysisessä maailmankuvassa, maailman näkemisessä ”matematiikkako-neena”. Oppi  ei ole marxismia, dialektista ja historiallista materialismia, vaan kybernetistä materialismia, joka on lähellä ”fysikalismia”. Dialektiset vastakohdat ovat nimenomaan sellaisia objektiivisia vastakohtia, jotka eivät ole muodollisen logiikan aksioomien mukaisia. Ne mm. edellyttävät toisiaan eivätkä sulje pois. Maailmalla ei ole velvollisuutta olla jälkimmäisten mukainen. Ahmavaaran tiede-käsitys on olennaisesti marxismin vastaavaa SUPPEAMPI. Ahmavaara ei kuiten-kaan väitä kumoavansa dialektiikkaa, vaan hän väittää, että ”dialetiikka selittyy (sen ”matematiikka-maailman”) kyberneettisillä laeilla, kaaoslaeilla jne.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/01/oliko-lenin-objektiivinen-idealisti-vai-dialektinen-materialisti

Ja mikä pahinta, yhteiskunnankin säännöt olisivat hänen mukaansa muka lopulta myös perimässä.

Näin ei ole asian laita, sillä yhteikunta on genettiikkan ja ehdollistunmiseenkin nähden uusi, korkeamman emrgenssitson entiteetti.

 

 

Tatu Vanhasen ”valtioittaiset älykkyysosamäärät”

 

Vanhanen meni Alkio-opiston kautta Yhteiskunnalliseen korkeakouluun (sittemmin Tampereen yliopistoon), jossa suoritti sanomalehtityön tutkinnon, ja meni töihin Maa- laisliiton lehtiin ja sittemmin tutkimuspäälliköksi. Sieltä hän väitetyään siirtyi 1969 Jyväskylän ja 1972 Tampereen yliopiston professoriksi.

Vanhanen on yhdessä Richard Lynnin kanssa julkaissut kaksi kirjaa IQ and the Wealth of Nations ja IQ and Global Inequality, joissa esitetään erojen eri valtioiden vauraudessa selittyvän valtioiden väestöjen välisillä älykkyysosamäärän eroilla. … Vanhanen viittaa tässä Richard Lynnin kanssa kirjoittamaansa kirjaan Intelligence: A Unifying Construct for the social Sciences jonka mukaan Espanjan, Italian, Kreikan, Kyproksen ja Portugalin, ja 11 muun euromaan välillä on 3.7 pisteen ero.

http://static.iltalehti.fi/paakirjoitus/paakkarietu0403LL_244_pk.jpg

Nuo ”empiriat” ovat pseudotiedettä.Testeillä määritellyn 'älykkyyden' ainoa mah-dolli- nen tieteellinen arvo on mahdolliset korrelaatiot joidenkin muiden ilmiöiden kanssa. Niitä on melko vähän, ellei puhuta kaikkein matalimmista arvoista. Tunne-tuin taitaa olla, että suurin piirtein saman IQ-tason omaavat näyttävät tykkäävän toistensa vitseistä. Tämä koskee tiettävästi sekä korkeita että matalia lukemia. Olenkin kuullut sanottavan, että "vitsi on kuulijan korvassa". Tosi osuvan vitsin edellytyksiä on,että se menee joiltakin kuulijoilta fiu, joillekuille kolahtaa, ja joitakin kolmansia se ärsyttää. Tässä yhteydessä sivuutan kiistan älykkyyden perinnölli-syydestä. Se olisi yksi korrelaatio, mutta ns. heritabiliteettihuijaukset sellaisen osoittamiseen eivät kelpaa.

Jatkuva kitinä,että muka "ei saa testata" ja "lahjakkaita ei huomioida", on huijausta sen peittämiseksi, että juuri siten on koko ajan tehty noiden sellaisenaan äärim-mäisen kyseenalaisten testien kanssa (joita muuten alun perin USA:n armeijassa kehitteli mm. muuan Lafayette Ronald Hubbard, ”scientologia”-uskonnon perus-tanut fantasiakirjailija ja huijari,koulutukseltaan mutasarjan laivastoupseeri (joskin amiraalin poika). Hölynpälytieteisiin narahtaminen EI OSOITA "SUURTA VIISAUTTA"...

Lyhennetty tästä:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomea-on-johdettu-50-vuotta-puoskaritiedeproffakaverusten-yrjo-ahmavaaran-7-8-1929-7-82015-ja-tatu-vanhasen-9-4-1927-22-8-2015-skitsokuviossa