40 miljardin TURHIEN VELKOJEN PÖLHÖ ainoana suomalaisena vuoden 2019 Bilderberg-kokoukseen

Pistetään ensin vähän demarien sisäistä keskutelua ja historiaa:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/viljorafaelheinonen/172966-sita-saa-mita-tilaa/

Sitä saa, mitä tilaa

Viljo Heinonen 1.8.2014 8:03

Ylimääräinen puoluekokous tai vastaavaa. (Neuvonantava) jäsenäänestys puheen-johtajasta ja konkreetisia ehdotuksia eikä mitään epämääräisiä ja ylimellisiä lausun-toja. Kuntapolitiikot enemmän mukaan ja nöyrä asenne. Tuossa on jo joitakin ideoita. Pahoin kuitenkin pelkään, etteivät demarit niitä neuvoja noteeraa.

Viljo Heinonen #1851944 Kirjoittaja 1.8.2014 8:38
Vastaus kommenttiin: #1014642

Olen Marian kanssa jokseenkin samaa mieltä. Epäilen kuitenkin kuntapoliitikkojen kykyä löytää ratkaisuja itse luomiinsa ongelmiin. Ihminen on usein sokea omassa asiassaan. Kuntasektorin perusongelma on ylipaisunut virkakoneista. Työttömyyttä sen purkamisesta väistämättä aiheutuu, mutta ei tarpeettoman ylläpito ole työllisyydenkään nimissä hyödyllistä.

Viljo Heinonen #1014652 Kirjoittaja 1.8.2014 10:13

Oikea tieto valtaa alaa vähitellen. Kuplatalous ja virtuaaliomaisuudet ovat tämän hetken suurin talousongelma.

Timo Sotikoff #1014657 1.8.2014 11:16

”Ihan ensimäisenä pitää puuttua pankkien ja rahoituslaitosten ylivaltaan.

Rahan luonti tyhjästä pitää lopettaa. Johdannaiskauppa on siirrettävä pelitoiminnan piiriin ja asetettava vähintään 30 prosentin verolle liikevaihdosta laskettuna. Tulonja-ko on muutettava pienitulouisten hyväksi. Viime vuosikymmeninä pääomatulot ovat kasvaneet jopa tuottavuutta nopeammin. Se tarkoittaa virtuaaliomaisuuden huimaa kasvua.

Ei siitä muuten haittaa olisi, mutta kun kaikki raha on jonkin velkaa ja kun kaikelle velalle haetaan korkotuottoa, on valtava pelkästään odotusarvoihin perustuva virtuaalitalous reaalitalouden rasitteena. Siitä on päästävä. ”

Hyvää settiä, toivottavasti tällaista ajattelua alkaisi demareilta kuulua laajemminkin. Samaa mieltä Rinteestä, aika hukassa ollut.Niin oli tosin Urpilainenkin.Näin siinä käy kun kokoomuksen kanssa lähtee marjaan.Ei tuo toki demareiden ainoa ongelma ole, myöskin itsekritiikki ja ymmärrys kansan tarpeista puuttuu,ja oma etu on vienyt ja vie edelleen puolueen eturyhmäkoneistoa.

Viljo Heinonen #1014663 Kirjoittaja 1.8.2014 11:56

Kiitokset kommentista. On mukavaa havaita, että yhä useampi oivaltaa nykylaman perimmäisen syyn ja samalla syyn, miksi siitä ei ole irti päästy. Näitä oivaltajia tarvitaan vielä rutkasti lisää. Puolueesta ja puolueista ei niin väliä.

Rinne valittiin uudeksi puheenjohtajaksi ja tilalle saatiin heti aleneva kannatus.

Minusta Urpilainen vain on parempi puheenjohtaja, vaikka hän kaikki vaalit hävisikin. Enää kyse ei ole keulakuvista. Silti Rinne ei ole mikään linjanvetäjä. Hänellä ei taida olla mitään uutta ajattelua tuovaa kykyä hukassa olevalle puolueelle. Uusi ajattelu puolueella on hukassa ja uusia ideoita puolue juuri kaipaa.Kipeästi ja hyvin nopeasti.

Minusta on mentävä enemmän keskustavasemmiston suuntaan. Nykyinen Kokoo-muksen talouspolitiikan nuorassa oleilu johtaa yhä kannatuksen kaikkoamiseen puo-lueesta. On jo sanottava, että Kokoomusyhteistyö ei tuo puolueelle mitään hyvää. Se on nyt nähty ja koettu. Siinä mielessä varapuheenjohtaja Sanna Marin on täysin oikeassa.

Rinne ja Stubb eivät kumpikaan ole mitään syvällisiä ajattelijoita. Rinne vain puhuu, että työpaikkoja pitää luoda tähän maahan lisää, mutta ei kerro miten niitä uusia työ-paikkoja tähän maahan luodaan. Hän on tämän joka kerta televisiohaastatteluissa jättänyt kertomatta.

Minusta on selvää, että mikäli puolue kärsii ensi eduskuntavaaleissa kunnon rökäle-tappion ja selkäsaunan, niin puolueen johto on seuraavassa puoluekokouksessa taas kerran vaihdettava. Mutta puolueessa alkaa olla hyvät puheenjohtajaehdokkaat todella vähissä. Paremman puutteessa Rinne ehkä menettelee seuraaviin kunnallis-vaaleihin asti mutta jos kannatus ei tästä nouse,niin sitten on taas vaihdettava puolueen johtoa uuteen kuosiin. Mutta ongelmana on todella se, että puolueen kannattajista ei taida enää löytyä Rinnettä parempia puheenjohtajaehdokkaita.

Viljo Heinonen #1851951 Kirjoittaja 1.8.2014 17:56
Vastaus kommenttiin: #1014668

Rinne pitää siirtää muihin tehtäviin heti, kun se sääntöjen ja käytännön järjestelyjen mukaan on mahdollista. Rinteen johdolla puolue taantuu, eikä suinkaan nouse, kuten hänen kannattajansa varmaan edelleenkin odottavat.

Valmistelut puheenjohtajan vaihtamiseksi pitää aloittaa heti kunnallisvaalien jälkeen. On makuasia, pidetäänkö ylimääräinen puoluekokous, vai mennäänkö normaalissa järjestyksessä ja vaihto tapahtuu eduskuntavaalien jälkeen pidettävässä varsinaises-sa puoluekokouksessa. Ei tämä tästä juurikaan surkeammaksi voi mennä.

Toivon avointa ja laajaa keskustelua puolueen linjasta ja tavoitteista ja useita ehdok-kaita.Se olisi paljon reilumpaa kuin Rinteen käymä kohdennettu kampanja. Kolmesta viiteen ehdokasta olisi sopiva määrä. Onneksi meillä on vielä valinnan varaa.

Ilpo Rossi #1014676 1.8.2014 17:25

Kunhan tämä vaalikausi saadaan päätökseen, on edessä vaalit ja runsaan kymme-nen prosentin kannatuksella sosialidemokratia siirtyy maassamme reserviin – vaihto-ehtoisen politiikan mahdollisuuden on oma aloitekyvyttömyys ja vähintään euroopan-laajuinen porvarillinen hegemonia syönyt. Todennäköisesti sosialidemokratia pystyy vielä vaikuttamaan jonkin verran kunnallispolitiikassa ja ammattiyhdistysliikkeen kautta työmarkkinoilla. Sisällölliset eväät on näilläkin alueilla syöty eikä uusia ole näköpiirissä. Edessä on pitkä korpivaellus – eniten siitä tulevat kärsimään tavalliset kansalaiset. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö yhteisöllisyydelle, yhdenvertaisuudelle ja jopa solidaarisuudelle olisi tarvetta tästä eteenkinpäin.

Viljo Heinonen #1851957 Kirjoittaja 1.8.2014 17:55
Vastaus kommenttiin: #1014676

Sosialidemokratialla on vielä paljonkin annettavaa koko suomalaiselle yhteiskunnalle .Vaikuttajana säilymiseen tarvitaan uusia ideoita,eikä siihen pelkästään niin sanotusti vasemmalle siirtyminen riitä.

Olet Viljo aivan oikeassa.

Rinteen johdolla sosialidemokratia ei nouse. Se on nyt nähty. Hänellä ei ole mitään uutta annettavaa puolueelle.Niinpä hänet on siirrettävä syrjään mahdollisimman pian ja uusi ja parempi puheenjohtaja on etsittävä, löydettävä, valittava ja vaihdettava hänen tilalle.

Etsiköön puolue itse uuden ehdokkaan Rinteen tilalle. Rinne näyttää vievän jatkuvasti kannatusta vain alaspäin, joten hänestä on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti.
En osaa vielä sanoa sitä, kuka olisi Rinnettä parempi puheenjohtaja? Mutta ei Rinteestä näytä olevan uusien aloitteiden tekijäksi. Puolue ansaitsee paremman puheenjohtajan nykyisen tilalle. Nykymeno puolueessa tuskin tyydyttää juuri ketään. Ei ainakaan pitäisi tyydyttää, kun kannatus on tällä hetkellä ennätysalhaalla.

Näkeehän se jo Lipposen kuuluisa sokea Reettakin, että ei Rinteen johdolla tästä puolueen kannatuksen parantamisesta yhtään mitään näytä tulevan.

Atte Rätt #1014688 1.8.2014 18:53

Sinänsä oikeita havaintoja, mutta minulle on loppupeleissä aivan yhdentekevää kuka tätä valtiolaivaa lähtee oikeaan suuntaan viemään, kunhan niin tekee. Eihän se, että demareiden kannatus laskee, ole lainkaan huono asia, jos kerran toteuttavat täysin surkeaa politiikkaa. Saavat silloin mitä ansaitsevat. Se on nimenomaan sitä äänestäjän vallankäyttöä, ettei äänestä puoluetta vaan tavoitetta, ja siitä puolueuskollisuudesta pitäisi päästä eroon.

Viljo Heinonen #1014694 Kirjoittaja 1.8.2014 19:02

Sitä kyllä saa odottaa, että kokoomus ryhtyisi ajamaan tuloeroja kaventavaa ja pank-kien ylivaltaa rajoittavaa politiikkaa. Jos pitää tuloerojen kasvua, virtuaalitalouden laajenemista sekä pankkien ja rahalaitosten ylivaltaa hyvänä, niin ääni sitten sinne.

Vastaus kommenttiin: #1014694

Pankkijärjestelmää johtaa sosialidemokraatti erkki Liikanen, kaikkein eniten rahallisia vahinkoja, n. 50 mrd. mk  aiheuttanut suomalainen polittikko.

Viljo Heinonen #2410547 Kirjoittaja 2.8.2014 3:34
Vastaus kommenttiin: #1851964

Koivula, esittämäsi 50 miljardin tappio on pikkurahoja koko ajan meneillään olevaan pankkien pyramidihuijaukseen verrattuna.Toisaalta et esitä minkään sortin perustei-ta, miten Liikasen aiheuttama tappio on syntynyt, että se siitä. Kaikenlaisia löysiä heittoja sitä tosina esitetäänkin. Lisäksi huomautan, että Liikanen on vain Suomen Pankin pääjohtaja, ei koko pankkijärjestelmän johtaja. En tiedä kuka sellaisen edes osaisi nimetä.

Vastaus kommenttiin: #2410547

Hän aloitti tekemään sinimunahallituksen valtionvarainministerinä valtiolle velkaa 1987, josta ei oikein varmaan tänäkään päivänä tiedetä, mihin se varsinaisesti meni, mutta erilaisiin (tuttujen firmojen) ”elvytyksiin” ja vientitakuisiin ainakin, ja hallitus va-rautui siihen, että venäläiset eivät pysty maksamaan kaikkia meneillään olevia vienti-projekteja ajallaan, kun ”perestroikan” ei suinkaan lännessä arviotu ”elvyttävän” NL:n taloutta.Niihin pamahti sitten Iiron devalvaatiolla 30% laakista päälle Suomesta mak- suun tienattavina. Sillä kertyi 30 – 40 mrd silloista markkaa, eli jo lähestyttiin ensim-mäistä 10 mrd euroa, ennen kuin oltiin päästy varsinaisten arkkihölmöyksien alkuun-kaan.Yksi syy turhalle lainanotolle oli,että ”pöytiin” saatiin eurottamispolitiikalle uusi peruste: ”ulkomaisten lainantajien mielipide”, jollainen niiltä sitten tarvittaessa voitiin myös tilata.

Tuolloin vasta viriteltiin suurin pommi YKSITYINEN ulkomaanvelkakupla, joka saatiin aikaan imemällä maahan lähinnä D-markkoja siten, että niitä annettiin lainaksi edulli-semmin ehdoin kuin markkoja ja käytännössä mille tahansa firmalle laittomalla val-tion salatakuulla.Nyt oli monien vakavaraisienkin yritysten pakko ottaa turhaa velkaa, koska äskeinen persaukinen keinottelija olisi muuten ostanut omalla valuuttalainal-laan (jota ei ollut välttämättä vähäisintäkään aikomusta maksaa takaisin) pelinappu-lat, esimerkiksi raaka-aineet, nenän edestä. Pojat luulivat keksineensä ”ikiliikkujan”: ettei muka maahan imetty ulkomainen keinotekoinen valuuttakysyntä inflatoisi mark-kaa kuten markkojen suora painaminen markkinoille löysiksi lainoiksi olisi tehnyt (ei olisi kuitenkaan tarvinnut maksaa takaisin!). Sehän vasta inflatoi markkaa kahta kau-heammin, ihan kuin maahan tuleva dollarivirta Venäjällä ruplaakin samaan aikaan Venäjällä.

Yhtä legendaarinen suomendemaritemppu kuin Tannerin liitto Hitlerin kanssa koko maailman ikuisesti naureskeltavaksi. Noiden pankkien valittämien roskalainojen lai-ton ottaminen valtion piikkiin muodosti suurimman osa Liikasen-velkaa. Se on sama mikä hallitus ja kuka vatltionvarainministeri siitä päätti, Liikanen sen loukun oli virittä- nyt patatyhmän ja höperön Koiviston kanssa. Lopun sitten UMTSeineen muistavat jo nuoremmatkin.

Viljo Heinonen #1014700 Kirjoittaja 5.8.2014 8:42

Joo, kaikki vain Liikasen syyksi 1980-luvulta alkaen ja miksei kauempaakin, Että sellaista logiikkaa. "

 

***

 

keskiviikkona, toukokuuta 29, 2019

Erkki Liikanen ainoana suomalaisena Bilderberg kokoukseen

8-11.6.2019

Teksti: Teemu Vehkala

Ensi viikon viikonloppuna järjestetään 55 kerta salaisen Bilderberg-ryhmän kokous. Tällä kerralla paikkana toimii Montreaux, joka sijaitsee Sveitsissä.

Suomen Pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen osallistuu sinne nyt ainoana suomalaisena. Kokoukseen osallistuu tänä vuonna yhteensä 130 henkilöä.

Tämän vuoden aiheina Bilderberg-kokouksessa ovat mm. teemat:

– Kyberuhkien torjuminen Lisääntyvä toisinajattelu ja sen kitkeminen, joka erityi-sesti vanhan kansallisidentiteetin EU-maissa ovat näille valtaelitisteille hyvin suuri ongelma ja kivi kengässä

Vihapuhe agenda kuuluu tähän operaatioon hyvin tiiviisti ja luennot tulevat tod. käsit-telemään sitä, että millä aikavälillä kriminalisoidaan vihapuhe rangaistavaksi teoksi, josta voisi tulevaisuudessa joutua vielä useimpiakin ihmisiä aina vankilaan asti.

– Sosiaalisen median sensuurihankkeen kehitys Toisinajattelijat muodostavat eli-tistien mukaan suurimman uhan mitä tulee internetin someen. Joten sen takia Bilder-berg-ryhmä käsittelee myös tätä ilmiötä siinä muodossa, että miten esim. Facebook-sisältöä voisi jatkossa sensroida yhä enemmän,jotta poliittisesti vaaralliset toisinajat-telijat saataisiin sieltä sensuroitua pois kuvioista, jotka uhkaavat valtaeliitin uutta fasistista maailmanjärjestystä.

– Miten valta saadaan pidettyä pienen eliitin käsissä Elitistit ovat hyvin huolissaan lisääntyvästä totuuden leviämisestä, joka tapahtuu internetissä. Joten he pyrkivät edelleen salaamaan toimintansa ja pyrkivät myös selvittämään, että millä keinoilla heidän tyrannimainen valta-asema saataisiin säilymään salassa muilta.

– Maaplaneetan avaruudesta hallinta Tämä on myös yksi aihe, josta Bilderberg-ryhmän kokouksessa keskustellaan tänä vuonna ja pidetään luento.

Avaruushan on tälle kontrollifriikkien eliitille yksi sairas pakkomielle, joista heillä on useita fantasioita tuhota tämä maailma mm. ydinaseilla kokonaan ja ennen sitä nämä seinähullut menisivät vaikka raketilla avaruuteen.

Mutta ydinfyysikot saattoivat kertoa näille hulluille, että ydinvoima on sellainen ja ydinaseet, että niistä seurannut ydinsäteily voisi tuhota tämän koko planeetan täysin elinkelvottomaksi. Joten tämän vuoksi tämä 95 prosenttia koko maailmanväestön eliminointihanke pyritäänkin tekemään vähän hienovaraisemmilla keinoilla kuten 5G -teknoilogialla, joita jo asennetaan myös Suomeen sekä Helsinkiin tällä hetkellä.

Kapitalismin tulevaisuus Miten keskittää lisää pääomaa sekä myös voittoa tekeviä valtionyhtiöitä lihoiksi pienen rikkaan eliitin käsiin ja köyhdyttää samalla köyhimpää väestöä.

Brexit äänestyksen estäminen ja kyseisen valekampanjan jatkaminen ilman lopputulosta.

– Kiina Miten yksityisomisteiset pankit voisivat jatkaa Kiinan kanssa kilpailua. Kiinan palkkataso on noussut huimasti viime vuosina ylös.

[RK: Kiina aikoo panna länsimaat piisingille harvinaisten maametallien suhteen joita tarvitaan elektroniikassa, josita 95% tulee nykyään Kiinasta (vaikka Kiina muutoin on meko luonnonvaraköyhä alue).

https://yle.fi/uutiset/3-10806851]

– Venäjä Keskuspankkien alistus tulee jatkua Venäjää vastaan myös jatkossa.

Artificial Intelligence (A.I.) keinoälyprojektin eteneminen kohti ihmiskunnan orjuuttajaa

Keinoäly teknologia on yksi elitistien aseita, joilla he pyrkivät mahdollistamaan uuden fasistisen maailmanjärjestyksen toteutumisen. ”

Keinoälyteknologia” on ”Tähtien sota” (sekin oli viime kädessä tietokenopeli), jolla halutaan pelotella vastapuolet hiljaisiksi ja saada ne tekemään hömöyksiä – kune ”kehittämään ”omia ajatteleviatietokoneita” – JOLLAISIA EI IKINÄ TULE OLEMAAN KENELLÄKÄÄN TODELLISUUDESS!!!

https://www.tiede.fi/comment/2610424#comment-2610424

https://asiakas.kotisivukone.com/files/kansanaani.kotisivukone.com/Kns1-19.pdf

” Sivu 14  Nro 1/19 Kansan ääni:

Obama levittää ”uususkontoa” Ajattelevista Tietokoneista (AI)

  Ajattelevaa tietokonetta, artificial intelligence, ei ole – eikä tule. Koneet ovat fysikaalisia artefakteja.

Biologista tasoa ja kehitystä ei voida ”sivuuttaa” olemukseltaan yhteiskunnallisen, kielellisen ajattelun ja tajunnan kehityksessä eikä olemassaolossa. USA:n tarkoituksena onkin taas maailman sotilaallinen ja taloudellinen uhkailu huijaus”entiteetillä”, joka siten muistuttaa Ronald Reaganin ”Tähtien Sota -ohjuspuolustusjärjestelmää”.

”Aitoa ajattelemista” tulkitaan vulgaaristi mm. niin, ettei käyttäytymisestä voisi tietää, toimiiko siinä ihminen vai ”tekoäly”, AI. Ne, jotka väittävät koneen voivan olla ”ihmistä viisaampi tekoäly”, väittävät samaan aikaan, että sitä ei voi erottaa ihmisälystä – ja kuitenkin se eroaisi siitä perustavimmalla tavalla – hallitsemattomuudellaan, ja siksi voi tuhota – esimerkiksi ihmisen.

Mitä ovat ajattelu ja tajunta

Ajattelu on ihmisaivojen toiminto. Ihmisyksilöstä tulee ajattelun subjekti vain hallitse-malla kielen, käsitteet ja logiikan,jotka ovat yhteiskunnallisen käytännön tuotteita. Jo- pa ongelmat, joiden kanssa yksilö asettaa älynsä vastakkain, ovat hänen elämänsä sosiaalisten olosuhteiden aiheuttamia. Siten ihmisen ajattelulla on yhteiskunnallinen ja historiallinen luonne.

Looginen ajattelu syntyy työn, yhteiskunnan, puhekielen ja biologisen rakenteen korkean rinnakkaisen kehityksen tuloksena. Biologisessa luonnossa on tapahtunut ensin lainalaisia suuntautuneita prosesseja, jotka pohjustavat ajattelun syntyä kuten aivojen kasvu, aivokuoren synty, ehdottomien refleksien korvautuminen enenevässä määrin ehdollisilla, sekä lauma(työ)toimintojen ja sellaisiin liittyvän signalisaation monimutkaistuminen, joihin oli yhdessä kyseisessä prosessissa kasvettu.

Ajattelu syntyy hyppäyksen omaisesti, kun sen edellytykset ovat kypsyneet. Lauma-ohjautuneet yksilöt sisäistävät lauman signalisaatiopuheen kieleksi ja pystyvät sen jälkeen toimimaan ilman laumaakin korkeamman tasoisella symbolirakenteisella, kielellisellä ympäristöstä välittömästi riippumattomalla ajatteluohjauksella. Vasta tässä yksilöllisessä omaksumisprosessissa aivotkin saavat lopullisen rakenteensa.

Kyse ei ole vain tienaamisesta….

USA ex-presidentti Barack Obama esiintyi Helsingissä 27. 9. 2018 Nordic Busi-ness Forumissa (NBF), joka on Jyri Lindénin ja Hans-Peter Siefenin Jyväskyläs-sä vuonna 2008 perustama yritys, joka järjestää erittäin kalliita luento- ja näyttäyty-mistilaisuuksia bisnesväelle. NBF:n ja sen esikuvan New Yorkin World Business Forumin vuosittain järjestettävien tilaisuuksien vetonaulana on aina joku kuuluisa ”uusliberalisti”poliitikko ja ydinsanomana on aina sama tuo ”maaginen tekoäly”.

Vain kerran yksi pääesiintyjä, venäläinen shakkimestari ja poliitikko Garri Kasparov sanoi asiat ”oikein päin” halki NBF 2017:ssa: ”Koneilla ei ole ymmärrystä. Ne eivät tunnista strategisia yhteyksiä, eikä niillä ole itsenäisiä tarkoitusperiä!” The Washinton Post’n toimittajat Bill LaPlate ja Katharyn White vastasivat tähän 27.4. 2018 otsikol-la ”5 myyttiä tekoälystä”, miten ”tekoäly jo kirjoittelee poliitikoille puheita ja lehdille ur-heilu-uutisia ja miten mahdotonta on erottaa ”AI:lla” väärennettyä seksivideota poliiti-kon kasvoin aidosta. Google, Microsoft, Amazon ja Apple ovat kaikki tekemässä suuria satsauksia tekoälyyn. …

Luonnonlait ovat olioiden lakeja.

Dialektisen ja historiallisen materialismin mukaan materian liikemuodot fysikaalinen, kemiallinen, biologinen ja sosiaalinen liike rakentuvat toistensa varaan siten, että aineenvaihdunnalliset elolliset oliot koostuvat samoista atomeista fysiikan lakeineen kuin elottomatkin fysikaaliset oliot. Jälkimmäisistä poiketen ne ovat vaihtuvien atomien suhteellisen pysyviä organisaatiota eivätkä pysyvien atomien ”nippuja”.

Elollisissa ja yhteiskunnallisissa olioissa ilmenee uusia objektiivisia biologisia ja ssiaalisia lainalaisuuksia, jotka eivät kumoa aiempia fysiikan ja kemian lainalaisuuk-sia, joille rakentuvat, mutta saavat ne toimimaan uudella laajemmalla tavalla. Biolo-giset lait rakentuvat nykyisen tiedon mukaan yhdelle kemikaalien ryhmälle, valkuais-aineille. Ne eivät ole stabiileja Maan olosuhteissa ilman biologisia rakenteita, joissa molekyylit vaihtuvat jatkuvasti toisiin tiukan lainalaisesti.Kemian kannalta tarkasteltu- na ”elämä on valkuaisaineiden olemassaolomuoto”, sanoi Engels. Biologiselle oliol-le on ominaista geneettinen koodi, jonka mallin mukaan näitä aineita tuotetaan, solu-rakenne sekä systeemisyys, jossa korkeammat, ”myöhemmät” lainalaisuudet pääasi- assa ohjaavat ja dominoivat alempia. Geeni ei ”ohjaa”, sitä vaan ”luetaan”. Geenit eivät suoraan myöskään taistele eivätkä kilpaile, vaan sitä tekevät itse eliöt. Tuossa yhteydessä esimerkiksi geenievoluutiota tutkittaessa ei voida sivuuttaa geneettisten ja hankittujen ominaisuuksien roolia, ja jopa niiden kilpailua jopa samassa ykslössä, lajin sisällä ja lajien välillä. Tämä geneettisen adaptaation nimiin vannovat, vaikkapa ”peilisoluteoreetikot” sivuuttavat kusetusmielessä.

... Tajunnan ”koneistot” tunnetaan jo melko hyvin

Elollisille olennoille on olemuksellista orientoituvuus ympäristöön mm. etsimään uu-sia vaihtuvia aineksia. Se rakentuu monisoluisilla eliöillä hermostolle ja selkärankai-silla erityiselle keskushermostolle, jolle on ominaista refleksikäyttäytyminen (Des-cartes). Refleksissä hermotus kulkee ärsykeosasta reaktio-osaan keskushermoston kautta.Ivan Pavlov osoitti noita refleksejä olevan kahta perustyyppiä: geneettispohjai- sia ehdottomia ja erityisellä biologisella mekanismilla oppimispohjaisia eli ehdollisia, joita on ihmisen kaltaisessa pavlovilaisessa muodossa tasalämpöisillä aivokuorelli-silla lajeilla. R. Douglas Fields todisti niiden biokemiallisen mekanismin (2007).

Tällä mullistavalla löydöllä näytti ensin olevan Obaman poliittinen tuki. Mutta sellainen ilmeisesti katosi vuonna 2013. Tästä on Kansan Ääni vuosien saatossa julkaissut monta artikkelia.
 

Kaikki yhteiskunnallinen, symbolirakenteinen, kielellispohjainen ajattelu, tajunta ja siihen nojaava toiminta, rakentuvat ehdollisten refleksien systeemille, pääasiassa Pavlovin 2. signaalisysteemille, joka on vain ihmisellä. Sitä ei voi millään keinolla ”sivuuttaa” tietoisuudesta puhuttaessa. Sen matkiminen tietokoneissa ja muissa IT-laitteissa ei ole sen enempää oikeata ajattelua ja tajuntaa, tietoista toimintaa kuin sähköisissä neuroverkoissa kehitellyt ”keinoelämä”-algoritmit ovat ”oikeata elämää”! Tähän ei tule näillä konsteilla koskaan käännettä eikä emergenssihyppyä suoraan aineen fysikaalisesta liikkeestä yhteiskunnalliseen!

…  Obama kasaa kyberinfosodan keskeisiä ”ritareita”…

Obaman esityksen muotona oli haastattelu, jonka suoritti toinen pääesiintyjä Skypen Niklas Zennström. Edellisistä NBF:n pääesiintyjistä löytyy sellaisia NATO:n infosotu-reita kuin Ruutisbyroo CNN:n Richard Quest (1917) ja Syyrian provokaatiokaasuis-kuihinkin 2013 NATO:n Bellingcat-infosotasivuston kanssa osallistuneen ”evoluutio-feministilehden” Huffington postin Arianna Huffington. R. Douglas Fields piti Huff-possa vuoteen 2013 blogia, kunnes riitaantui Obaman kanssa,kun tämä ryhtyi miljar- dirahoittamaan ihmisen genomin toinen kartoittaja Graig Venterin aivojen ”neuronien geenikonnektomi-tutkimusohjelmaa” niiden muka ”geenimääräytyneiden keskinäis-ten kytkentöjen” kartoittamiseksi. Arveluttavin kaikista esiintyneistä on tänä vuonna esiintynyt Massachusetts Institute of Technology -disinformaatio-”tiede”-yliopiston Andrew ”Affe” McAfee,joka yhdessä saman laitoksen Erik Brynjolffssonin kanssa on ”todella ajattelevien tietokoneiden” pääguruja. Eturivissä tänä vuonna istuivat mm. Jorma Ollila ja Risto Siilasmaa (jotka eivät ymmärrä tieteestä mitään), joita Obama kusetti Nokia-kaupoissa. New Yorkissa on esiintynyt erityisesti Clintonin perhe lähimpine aseenkantajineen.

Screenshot_2019-05-29%20Obama%20levitt%C

Risto Koivula ”

Yksi viimeistä Huffpo-kolumneista. Obama ajoi tieteen valtiollista rahoitusta alas ja kaskitti sen Venterin kaltaisille tyyperille ja tutkimusohjelmille, ja teki saalla tietoisesti tilaan mm. infosotafirmojen ”tiede”rahoitukselle, jossa rajoittaja sanelee ”tulokset”.

.
https://www.huffingtonpost.com/entry/the-collapse-of-science-n_b_3416953

” The Collapse of Science, Not Housing, Ended the American Dream

 

***

https://www.globalresearch.ca/the-true-story-of-the-bilderberg-group-and-what-they-may-be-planning-now/13808

“The True Story of the Bilderberg Group” and What They May Be Planning Now

A Review of Daniel Estulin's book

The Bilderberg Group will be meeting behind closed doors at the Hotel Montreux Palace, Montreux from the 30th of May to the 2nd of June, 2019.

Henry Kissinger, Jared Kushner, Jens Stoltenberg, Mark Carney (Governor of the Bank of England) among others will be attending. US Secretary of State Mike Pompeo will also be present.

The list of guests and personalities can be consulted on the Bildberg website. The names of many of the prominent personalities including Pompeo are not on the list.

The yearly Bilderberg talk-fest, which dates back to 1954, features a guest list of around 130 people from Europe and North America including everyone from royals to business tycoons and academics. … According to the official Bilderberg website, discussions are held under the Chatham House Rule, which means participants can use any information they receive during the meeting but cannot reveal its source. (Thelocal.ch)

The topics announced by the organizers for the 2019 Bilderberg meeting are:

1. A Stable Strategic Order
2. What Next for Europe?
3. Climate Change and Sustainability
4. China
5. Russia
6. The Future of Capitalism
7. Brexit
8. The Ethics of Artificial Intelligence
9. The Weaponisation of Social Media
10. The Importance of Space
11. Cyber Threats

***

The following review article by Stephen Lendman was originally published on Global Research in June 2009.

***

Daniel Estulin has investigated and researched the Bilderberg Group’s far-reaching influence on business and finance, global politics, war and peace, and control of the world’s resources and its money.

His book, “The True Story of the Bilderberg Group,” was published in 2005 and is now updated in a new 2009 edition. He states that in 1954, “the most powerful men in the world met for the first time” in Oosterbeek, Netherlands, “debated the future of the world,” and decided to meet annually in secret. They called themselves the Bilderberg Group with a membership representing a who’s who of world power elites, mostly from America, Canada, and Western Europe with familiar names like David Rockefeller, Henry Kissinger, Bill Clinton, Gordon Brown, Angela Merkel, Alan Greenspan, Ben Bernanke, Larry Summers, Tim Geithner, Lloyd Blankfein, George Soros, Donald Rumsfeld, Rupert Murdoch, other heads of state, influential senators, congressmen and parliamentarians, Pentagon and NATO brass, members of European royalty, selected media figures, and invited others – some quietly by some accounts like Barack Obama and many of his top officials.

Always well represented are top figures from the Council on Foreign Relations (CFR), IMF, World Bank, Trilateral Commission, EU, and powerful central bankers from the Federal Reserve, the ECB’s Jean-Claude Trichet, and Bank of England’s Mervyn King.

For over half a century, no agenda or discussion topics became public nor is any press coverage allowed. The few invited fourth estate attendees and their bosses are sworn to secrecy. Nonetheless, Estulin undertook “an investigative journey” that became his life’s work. He states:

“Slowly, one by one, I have penetrated the layers of secrecy surrounding the Bilderberg Group, but I could not have done this withot help of ‘conscientious objectors’ from inside, as well as outside, the Group’s membership.” As a result, he keeps their names confidential.

Whatever its early mission, the Group is now “a shadow world government….threaten(ing) to take away our right to direct our own destinies (by creating) a disturbing reality” very much harming the public’s welfare. In short, Bilderbergers want to supplant individual nation-state sovereignty with an all-powerful global government, corporate controlled, and check-mated by militarized enforcement.

“Imagine a private club where presidents, prime ministers, international bankers and generals rub shoulders, where gracious royal chaperones ensure everyone gets along, and where the people running the wars, markets, and Europe (and America) say what they never dare say in public.”

Early in its history, Bilderbergers decided “to create an ‘Aristocracy of purpose’ between Europe and the United States (to reach consensus to rule the world on matters of) policy, economics, and (overall) strategy.” NATO was essential for their plans – to ensure “perpetual war (and) nuclear blackmail” to be used as necessary. Then proceed to loot the planet, achieve fabulous wealth and power, and crush all challengers to keep it.

Along with military dominance, controlling the world’s money is crucial for with it comes absolute control as the powerful 19th century Rothschild family understood. As the patriarch Amschel Rothschild once said: “Give me control of a nation’s money and I care not who makes its laws.”

Bilderbergers comprise the world’s most exclusive club. No one buys their way in. Only the Group’s Steering Committee decides whom to invite, and in all cases participants are adherents to One World Order governance run by top power elites.

According to Steering Committee rules:

“the invited guests must come alone; no wives, girlfriends, husbands or boyfriends. Personal assistants (meaning security, bodyguards, CIA or other secret service protectors) cannot attend the conference and must eat in a separate hall. (Also) The guests are explicitly forbidden from giving interviews to journalists” or divulge anything that goes on in meetings.

Host governments provide overall security to keep away outsiders. One-third of attendees are political figures. The others are from industry, finance, academia, labor and communications.

Meeting procedure is by Chatham House Rules letting attendees freely express their views in a relaxed atmosphere knowing nothing said will be quoted or revealed to the public. Meetings “are always frank, but do not always conclude with consensus.”

Membership consists of annual attendees (around 80 of the world’s most powerful) and others only invited occasionally because of their knowledge or involvement in relevant topics. Those most valued are asked back, and some first-timers are chosen for their possible later usefulness.

Arkansas governor Bill Clinton, for example, who attended in 1991. “There, David Rockefeller told (him) why the North American Free Trade Agreement….was a Bilderberg priority and that the group needed him to support it. The next year, Clinton was elected president,” and on January 1, 1994 NAFTA took effect. Numerous other examples are similar, including who gets chosen for powerful government, military and other key positions.

Bilderberg Objectives

The Group’s grand design is for “a One World Government (World Company) with a single, global marketplace, policed by one world army, and financially regulated by one ‘World (Central) Bank’ using one global currency.” Their “wish list” includes:

— “one international identify (observing) one set of universal values;”

— centralized control of world populations by “mind control;” in other words, controlling world public opinion;

— a New World Order with no middle class, only “rulers and servants (serfs),” and, of course, no democracy;

— “a zero-growth society” without prosperity or progress, only greater wealth and power for the rulers;

— manufactured crises and perpetual wars;

— absolute control of education to program the public mind and train those chosen for various roles;

— “centralized control of all foreign and domestic policies;” one size fits all globally;

— using the UN as a de facto world government imposing a UN tax on “world citizens;”

— expanding NAFTA and WTO globally;

— making NATO a world military;

— imposing a universal legal system; and

— a global “welfare state where obedient slaves will be rewarded and non-conformists targeted for extermination.”

Secret Bilderberg Partners

In the US, the Council on Foreign Relations (CFR) is dominant. One of its 1921 founders, Edward Mandell House, was Woodrow Wilson’s chief advisor and rumored at the time to be the nation’s real power from 1913 – 1921. On his watch, the Federal Reserve Act passed in December 1913 giving money creation power to bankers, and the 16th Amendment was ratified in February creating the federal income tax to provide a revenue stream to pay for government debt service.

From its beginnings, CFR was committed to “a one-world government based on a centralized global financing system….” Today, CFR has thousands of influential members (including important ones in the corporate media) but keeps a low public profile, especially regarding its real agenda.

Historian Arthur Schlesinger, Jr. called it a “front organization (for) the heart of the American Establishment.” It meets privately and only publishes what it wishes the public to know. Its members are only Americans.

The Trilateral Commission (discussed below) is a similar group that “brings together global power brokers.” Founded by David Rockefeller, he’s also a leading Bilderberger and CFR Chairman Emeritus, organizations he continues to finance and support.

Their past and current members reflect their power:

— nearly all presidential candidates of both parties;

— leading senators and congressmen;

— key members of the fourth estate and their bosses; and

— top officials of the FBI, CIA, NSA, defense establishment, and other leading government agencies, including state, commerce, the judiciary and treasury.

For its part, “CFR has served as a virtual employment agency for the federal government under both Democrats and Republicans.” Whoever occupies the White House, “CFR’s power and agenda” have been unchanged since its 1921 founding.

It advocates a global superstate with America and other nations sacrificing their sovereignty to a central power. CFR founder Paul Warburg was a member of Roosevelt’s “brain trust.” In 1950, his son, James, told the Senate Foreign Relations Committee: “We shall have world government whether or not you like it – by conquest or consent.”

Later at the 1992 Bilderberg Group meeting, Henry Kissinger said:

“Today, Americans would be outraged if UN troops entered Los Angeles to restore order; tomorrow, they will be grateful. This is especially true if they were told there was an outside threat from beyond, whether real or promulgated, that threatened our very existence. It is then that all people of the world will plead with world leaders to deliver them from this evil….individual rights will be willingly relinquished for the guarantee of their well-being granted to them by their world government.”

CFR planned a New World Order before 1942, and the “UN began with a group of CFR members called the Informal Agenda Group.” They drafted the original UN proposal, presented it to Franklin Roosevelt who announced it publicly the next day. At its 1945 founding, CFR members comprised over 40 of the US delegates.

According to Professor G. William Domhoff, author of Who Rules America, the CFR operates in “small groups of about twenty-five, who bring together leaders from the six conspirator categories (industrialists, financiers, ideologues, military, professional specialists – lawyers, medical doctors, etc. – and organized labor) for detailed discussions of specific topics in the area of foreign affairs.” Domhoff added:

“The Council on Foreign Relations, while not financed by government, works so closely with it that it is difficult to distinguish Council action stimulated by government from autonomous actions. (Its) most important sources of income are leading corporations and major foundations.” The Rockefeller, Carnegie, and Ford Foundations to name three, and they’re directed by key corporate officials.

 

Dominant Media Partners

Former CBS News president Richard Salant (1961 – 64 and 1966 – 79) explained the major media’s role: “Our job is to give people not what they want, but what we decide they ought to have.”

CBS and other media giants control everything we see, hear and read – through television, radio, newspapers, magazines, books, films, and large portions of the Internet. Their top officials and some journalists attend Bilderberg meetings – on condition they report nothing.

The Rockefeller family wields enormous power, even though its reigning patriarch, David, will be 94 on June 12 and surely near the end of his dominance. However, for years “the Rockefellers (led by David) gained great influence over the media. (With it) the family gained sway over public opinion. With the pulse of public opinion, they gained deep influence in politics. And with this politics of subtle corruption, they are taking control of the nation” and now aim for total world domination.

The Bilderberger-Rockefeller scheme is to make their views “so appealing (by camouflaging them) that they become public policy (and can) pressure world leaders into submitting to the ‘needs of the Masters of the Universe.’ ” The “free world press” is their instrument to disseminate “agreed-upon propaganda.”

CFR Cabinet Control

“The National Security Act of 1947 established the office of Secretary of Defense.” Since then, 14 DOD secretaries have been CFR members.

Since 1940, every Secretary of State, except James Byrnes, has been a CFR member and/or Trilateral Commission (TC) one.

For the past 80 years, “Virtually every key US National Security and Foreign Policy Advisor has been a CFR member.

Nearly all top generals and admirals have been CFR members.

Many presidential candidates were/are CFR members, including Herbert Hoover, Adlai Stevenson, Dwight Eisenhower, John Kennedy, Richard Nixon, Gerald Ford, Jimmy Carter (also a charter TC member), George HW Bush, Bill Clinton, John Kerry, and John McCain.

Numerous CIA directors were/are CFR members, including Richard Helmes, James Schlesinger, William Casey, William Webster, Robert Gates, James Woolsey, John Deutsch, George Tenet, Porter Goss, Michael Hayden, and Leon Panetta.

Many Treasury Secretaries were/are CFR members, including Douglas Dillon, George Schultz, William Simon, James Baker, Nicholas Brady, Lloyd Bentsen, Robert Rubin, Henry Paulson, and Tim Geithner.

When presidents nominate Supreme Court candidates, the CFR’s “Special Group, Secret Team” or advisors vet them for acceptability. Presidents, in fact, are told who to appoint, including designees to the High Court and most lower ones.

Programming the Public Mind

According to sociologist Hadley Cantril in his 1967 book, The Human Dimension – Experiences in Policy Research:

Government “Psycho-political operations are propaganda campaigns designed to create perpetual tension and to manipulate different groups of people to accept the particular climate of opinion the CFR seeks to achieve in the world.”

Canadian writer Ken Adachi (1929 – 1989) added:

“What most Americans believe to be ‘Public Opinion’ is in reality carefully crafted and scripted propaganda designed to elicit a desired behavioral response from the public.”

And noted Australian academic and activist Alex Carey (1922 – 1988) explained the three most important 20th century developments – “The growth of democracy, the growth of corporate power, and the growth of corporate propaganda as a means of protecting corporate power against democracy.”

Web of Control

Numerous think tanks, foundations, the major media, and other key organizations are staffed with CFR members. Most of its life-members also belong to the TC and Bilderberg Group, operate secretly, and wield enormous power over US and world affairs.

The Rockefeller-Founded Trilateral Commission (TC)

On page 405 of his Memoirs, David Rockfeller wrote:

“Some even believe we are part of a secret cabal working against the best interests of the United States characterizing my family and me as ‘internationalists’ and conspiring with others around the world to build a more integrated global political and economic structure – one world, if you will. If that’s the charge, I stand guilty, and I am proud of it.”

In alliance with Bilderbergers, the TC also “plays a vital role in the New World Order’s scheme to use wealth, concentrated in the hands of the few, to exert world control.” TC members share common views and all relate to total unchallengeable global dominance.

Founded in 1973 and headquartered in Washington, its powerful US, EU and East Asian members seek its operative founding goal – a “New International Economic Order,” now simply a “New World Order” run by global elites from these three parts of the world with lesser members admitted from other countries.

According to TC’s web site, “each regional group has a chairman and deputy chairman, who all together constitute the leadership of the Committee. The Executive Committee draws together a further 36 individuals from the wider membership,” proportionately representing the US, EU, and East Asia in its early years, now enlarged to be broadly global.

Committee members meet several times annually to discuss and coordinate their work. The Executive Committee chooses members, and at any time around 350 belong for a three-year renewable period. Everyone is a consummate insider with expertise in business, finance, politics, the military, or the media, including past presidents, secretaries of state, international bankers, think tank and foundation executives, university presidents and selected academics, and former senators and congressmen, among others.

Although its annual reports are available for purchase, its inner workings, current goals, and operations are secret – with good reason. Its objectives harm the public so mustn’t be revealed. Trilaterals over Washington author Antony Sutton wrote:

“this group of private citizens is precisely organized in a manner that ensures its collective views have significant impact on public policy.”

In her book, Trilateralism: The Trilateral Commission and Elite Planning for World Management, Holly Sklar wrote:

Powerful figures in America, Europe, and East Asia let “the rich….safeguard the interests of Western capitalism in an explosive world – probably by discouraging protectionism, nationalism, or any response that would pit the elites of one against the elites of another,” in their common quest for global dominance.

Trilateralist Zbigniew Brzezinski (TC’s co-founder) wrote in his Between Two Ages – America’s Role in the Technotronic Era:

“people, governments and economies of all nations must serve the needs of multinational banks and corporations. (The Constitution is) inadequate….the old framework of international politics, with their sphere of influence….the fiction of sovereignty….is clearly no longer compatible with reality….”

TC today is now global with members from countries as diverse as Argentina, Ukraine, Israel, Jordan, Brazil, Turkey, China and Russia. In his Trilaterals Over America, Antony Sutton believes that TC’s aim is to collaborate with Bilderbergers and CFR in “establishing public policy objectives to be implemented by governments worldwide.” He added that “Trilateralists have rejected the US Constitution and the democratic political process.” In fact, TC was established to counter a “crisis in democracy” – too much of it that had to be contained.

An official TC report was fearful about “the increased popular participation in and control over established social, political, and economic institutions and especially a reaction against the concentration of power of Congress and of state and local government.”

To address this, media control was essential to exert “restraint on what newspapers may publish (and TV and radio broadcast).” Then according to Richard Gardner in the July 1974 issue of Foreign Affairs (a CFR publication):

CFR’s leadership must make “an end run around national sovereignty, eroding it piece by piece,” until the very notion disappears from public discourse.

Bilderberg/CFR/Trilateralist success depends on finding “a way to get us to surrender our liberties in the name of some common threat or crisis. The foundations, educational institutions, and research think tanks supported by (these organizations) oblige by financing so-called ‘studies’ which are then used to justify their every excess. The excuses vary, but the target is always individual liberty. Our liberty” and much more.

Bilderbergers, Trilateralists and CFR members want “an all-encompassing monopoly” – over government, money, industry, and property that’s “self-perpetuating and eternal.” In Confessions of a Monopolist (1906), Frederick C. Howe explained its workings in practice:

“The rules of big business: Get a monopoly; let Society work for you. So long as we see all international revolutionaries and all international capitalists as implacable enemies of one another, then we miss a crucial point….a partnership between international monopoly capitalism and international revolutionary socialism is for their mutual benefit.”

In the Rockefeller File, Gary Allen wrote:

“By the late nineteenth century, the inner sanctums of Wall Street understood that the most efficient way to gain a monopoly was to say it was for the ‘public good’ and ‘public interest.’ “

David Rockefeller learned the same thing from his father, John D., Jr. who learned it from his father, John D. Sr. They hated competition and relentlessly strove to eliminate it – for David on a global scale through a New World Order.

In the 1970s and 1980s, Trilateralists and CFR members collaborated on the latter’s “1980 Project,” the largest ever CFR initiative to steer world events “toward a particular desirable future outcome (involving) the utter disintegration of the economy.” Why so is the question?

Because by the 1950s and 1960s, worldwide industrial growth meant more competition. It was also a model to be followed, and “had to be strangled in the cradle” or at least greatly contained. In America as well beginning in the 1980s. The result has been a transfer of wealth from the poor to the rich, shrinkage of the middle class, and plan for its eventual demise.

The North American Union (NAU)

The idea emerged during the Reagan administration in the early 1980s. David Rockefeller, George Schultz and Paul Volker told the president that Canada and America could be politically and economically merged over the next 15 years except for one problem – French-speaking Quebec. Their solution – elect a Bilderberg-friendly prime minister, separate Quebec from the other provinces, then make Canada America’s 51st state. It almost worked, but not quite when a 1995 secession referendum was defeated – 50.56% to 49.44%, but not the idea of merger.

At a March 23, 2005 Waco, Texas meeting, attended by George Bush, Mexico’s Vincente Fox, and Canada’s Paul Martin, the Security and and Prosperity Partnership (SPP) was launched, also known as the North American Union (NAU). It was a secretive Independent Task Force of North America agreement – a group organized by the Canadian Council of Chief Executives (CCCE), the Mexican Council on Foreign Relations, and CFR with the following aims:

— circumventing the legislatures of three countries and their constitutions;

— suppressing public knowledge or consideration; and

— proposing greater US, Canadian and Mexican economic, political, social, and security integration with secretive working groups formed to devise non-debatable, not voted on agreements to be binding and unchangeable.

In short – a corporate coup d’etat against the sovereignty of three nations enforced by hard line militarization to suppress opposition.

If enacted, it will create a borderless North America, corporate controlled, without barriers to trade or capital flows for business giants, mainly US ones and much more – America’s access to vital resources, especially oil and Canada’s fresh water.

Secretly, over 300 SPP initiatives were crafted to harmonize the continent’s policies on energy, food, drugs, security, immigration, manufacturing, the environment, and public health along with militarizing three nations for enforcement.

SPP represents another step toward the Bilderberg/Trilateralist/CFR goal for World Government, taking it one step at a time. A “United Europe” was another, the result of various treaties and economic agreements:

— the December 1951 six-nation European Coal and Steel Community (ECSC);

— the March 1957 six-nation Treaty of Rome establishing the European Economic Community (EEC);

also the European Atomic Energy Commission (EAEC) by a second Treaty of Rome;

— the October 1957 European Court of Justice to settle regional trade disputes;

— the May 1960 seven-nation European Free Trade Association (EFTA);

— the July 1967 European Economic Community (EEC) merging the ECSC, EAEC and EEC together in one organization;

— the 1968 European Customs Union to abolish duties and establish uniform imports taxing among EEC nations;

— the 1978 European Currency Unit (ECU);

— the February 1986 Single European Act revision of the 1957 Treaty of Rome; it established the objective of forming a Common Market by December 31, 1992;

— the February 1992 Maastricht Treaty creating the EU on November 1, 1993; and

— the name euro was adopted in December 1995; it was introduced in January 1999 replacing the European Currency Unit (ECU); euros began circulating on January 2002; they’re now the official currency of 16 of the 27 EU states.

Over half a century, the above steps cost EU members their sovereignty “as some 70 to 80 per cent of the laws passed in Europe involve just rubber stamping of regulations already written by nameless bureaucrats in ‘working groups’ in Brussels or Luxembourg.”

The EU and NAU share common features:

— advocacy from a influential spokesperson;

— an economic and later political union;

— hard line security, and for Europe, ending wars on the continent between EU member states;

— establishment of a collective consciousness in place of nationalism;

— the blurring of borders and creation of a “supra-government,” a superstate;

— secretive arrangements to mask real objectives; and

— the creation of a common currency and eventual global one.

Steps Toward a North American Union

— the October 4, 1988 Free Trade Agreement (FTA) between the US and Canada, finalized the previous year;

— at the 1991 Bilderberg meeting, David Rockefeller got governor Bill Clinton’s support for NAFTA if he became president;

— on January 1, 1994, with no debate under “fast-track” rules, Congress approved WTO legislation;

— in December 1994 at the first Summit of the Americas, 34 Hemispheric leaders committed their nations to a Free Trade of the Americas agreement (FTAA) by 2005 – so far unachieved;

— on July 4, 2000, Mexican president Vincente Fox called for a North American common market in 20 years;

— on February 2001, the White House published a joint statement from George Bush and Vincente Fox called the “Guanajuato Proposal;” it was for a US-Canada-Mexico prosperity partnership (aka North American Union);

— in September 2001, Bush and Fox agreed to a “Partnership for Prosperity Initiative;”

— the September 11, 2001 attack gave cover to including “security” as part of a future partnership;

— on October 7, 2001, a CFA meeting highlighted “The Future of North American Integration in the Wake of Terrorist Attacks; for the first time, “security” became part of a future “partnership for prosperity;” also, Canada was to be included in a “North American” agreement;

— in 2002, the North American Forum on Integration (NAFI) was established in Montreal “to address the issues raised by North American integration as well as identify new ideas and strategies to reinforce the North American region;”

— in January 2003, the Canadian Council of Chief Executives (CCCE – composed of 150 top CEOs) launched the “North American Security and Prosperity Initiative” calling for continental integration;

— in April 2004, Canadian prime minister Paul Martin announced the nation’s first ever national security policy called Securing an Open Society;

— on October 15, 2004, CFR established an Independent Task Force on the Future of North America – for a future continental union;

— in March 2005, a CFR report titled Creating a North American Community called for continental integration by 2010 “to enhance, prosperity, and opportunity for all North Americans;” and

— on March 23, 2005 in Waco, Texas, America, Canada and Mexico leaders launched the Security and Prosperity Partnership (SPP) – aka North American Union (NAU).

Secretive negotiations continue. Legislative debate is excluded, and public inclusion and debate are off the table. In May 2005, the CFR Independent Task Force on the Future of North America published a follow-up report titled Building a North American Community – proposing a borderless three-nation union by 2010.

In June and July 2005, the Dominican Republic – Central America Free Trade Agreement (DR-CAFTA) passed the Senate and House establishing corporate-approved trade rules to further impoverish the region and move a step closer to continental integration.

In March 2006, the North American Competitiveness Council (NACC) was created at the second SPP summit in Cancun, Mexico. Composed of 30 top North American CEOs, it serves as an official trilateral SPP working group.

Secret business and government meetings continue so there’s no way to confirm SPP’s current status or if Barack Obama is seamlessly continuing George Bush’s agenda. In an earlier article, this writer said:

SPP efforts paused during the Bush to Obama transition, but “deep integration” plans remain. Canada’s Fraser Institute proposed renaming the initiative the North American Standards and Regulatory Area (NASRA) to disguise its real purpose. It said the “SPP brand” is tarnished so re-branding is essential – to fool the public until it’s too late to matter.

Bilderbergers, Trilaterists, and CFR leaders back it as another step toward global integration and won’t “stop until the entire world is unified under the auspices and the political umbrella of a One World Company, a nightmarish borderless world run by the world’s most powerful clique” – comprised of key elitist members of these dominant organizations.

In April 2007, the Transatlantic Economic Council was established between America and the EU to:

— create an “official international governmental body – by executive fiat;

— harmonize economic and regulatory objectives;

— move toward a Transatlantic Common Market; and

— a step closer to One World Government run by the world’s most powerful corporate interests.

Insights into the 2009 Bilderberg Group Meeting

From May 14 – 17, Bilderbergers held their annual meeting in Vouliagmeni, Greece, and according to Daniel Estulin have dire plans for global economies.

According to his pre-meeting sources, they’re divided on two alternatives:

“Either a prolonged, agonizing depression that dooms the world to decades of stagnation, decline and poverty (or) an intense but shorter depression that paves the way for a new sustainable world order, with less sovereignty but more efficiency.”

Other agenda items included:

— “the future of the US dollar and US economy;”

— continued deception about green shoots signaling an end to recession and improving economy later in the year;

— suppressing the fact that bank stress tests were a sham and were designed for deception, not an accurate assessment of major banks’ health;

— projecting headlined US unemployment to hit 14% by year end – way above current forecasts and meaning the true number will be double, at minimum, with all uncounted categories included; and

— a final push to get the Lisbon Treaty passed for pan-European (EU) adoption of neoliberal rules, including greater privatizations, fewer worker rights and social benefits, open border trade favoring developed over emerging states, and greater militarization to suppress civil liberties and human rights.

After the meeting, Estulin got a 73-page report on what was discussed. He noted that “One of Bilderberg’s primary concerns….is the danger that their zeal to reshape the world by engineering chaos (toward) their long term agenda could cause the situation to spiral out of control and eventually lead to a scenario where Bilderberg and the global elite in general are overwhelmed by events and end up losing their control over the planet.”

Estulin also noted some considerable disagreement between “hardliners” wanting a “dramatic decline and a severe, short-term depression (versus others) who think that things have gone too far” so that “the fallout from the global economic cataclysm” can’t be known, may be greater than anticipated, and may harm Bilderberger interests. Also, “some European bankers (expressed great alarm over their own fate and called the current) high wire act ‘unsustainable.’ ”

There was a combination of agreement and fear that the situation remains dire and the worst of the crisis lies ahead, mainly because of America’s extreme debt level that must be resolved to produce a healthy, sustainable recovery.

Topics also included:

— establishing a Global Treasury Department and Global Central Bank, possibly partnered with or as part of the IMF;

— a global currency;

— destruction of the dollar through what longtime market analyst Bob Chapman calls “a stealth default on (US) debt by continuing to issue massive amounts of money and credit and in the process devaluing the dollar,” a process he calls “fraud;”

— a global legal system;

— exploiting the Swine Flu scare to create a WHO global department of health; and

— the overall goal of a global government and the end of national sovereignty.

In the past, Estulin’s sources proved accurate. Earlier, he predicted the housing crash and 2007 – 2008 financial market decline, preceded by the kind of financial crisis triggered by the Lehman Brothers collapse. Watch for further updates from him as new information leaks out on what the world’s power elites have planned going forward.

Estulin will be the featured guest on The Global Research News Hour Tuesday, June 2. He can be heard live or afterwards through the program archive.

Stephen Lendman is a Research Associate of the Centre of Research for Globalization. He lives in Chicago and can be reached at [email protected].

Also visit his blog site at sjlendman.blogspot.com and listen to The Global Research News Hour on RepublicBroadcasting.org Monday – Friday at 10AM US Central time for cutting-edge discussions with distinguished guests on world and national issues. All programs are archived for easy listening. "

 

Vuoden 2023 osanottajalista, haistapaskantieteilijät merkitty punaisella:

https://mvlehti.net/2023/05/20/globalistieliitin-salattu-bilderberg-vuosikokous-2023-alkanut-portugalissa-katso-osallistujalista/

Kokouksia ympäröivä salailu on synnyttänyt useita todistamattomia teorioita, kuten sen, että Bilderberg-kokousten osanottajat ovat Euroopan unionin perustamisen tai Irakin hyökkäyksen takana.

Alla on kattava luettelo 69. Bilderberg-kokouksen osallistujista.

Täydellinen osallistujaluettelo:

Abrams, Stacey (Yhdysvallat), toimitusjohtaja, Sage Works Production (Sage Works Production).
Achleitner, Paul M. (DEU), puheenjohtaja, maailmanlaajuinen neuvoa-antava lautakunta, Deutsche Bank AG.
Agrawal, Ajay (CAN), taloustieteen professori, Toronton yliopisto.
Albares, José Manuel (ESP), ulkoasiainministeri.
Altman, Sam (Yhdysvallat), toimitusjohtaja, OpenAI
Alverà, Marco (ITA), perustaja, zhero.net; toimitusjohtaja TES
Andersson, Magdalena (SWE), sosiaalidemokraattisen puolueen johtaja.
Applebaum, Anne (USA), toimittaja, The Atlantic, Yhdysvallat.
Arnaut, José Luís (PRT), johtava osakas, CMS Rui Pena & Arnaut
Attal, Gabriel (FRA), julkisten tilien ministeri.
Balsemão, Francisco Pinto (PRT), puheenjohtaja, Impresa Group (PRT)
Barbizet, Patricia (FRA), puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, Temaris & Associés SAS (FRA)
Barroso, José Manuel (PRT), puheenjohtaja, kansainväliset neuvonantajat, Goldman Sachs (PRT)
Baudson, Valérie (FRA), toimitusjohtaja, Amundi SA (FRA).
Beaune, Clément (FRA), liikenneministeri.
Benson, Sally (USA), energiatutkimuksen ja -tekniikan professori, Stanfordin yliopisto.
Beurden, Ben van (NLD), hallituksen erityisneuvonantaja, Shell plc.
Borg, Anna (SWE), toimitusjohtaja, Vattenfall AB:n toimitusjohtaja.
Borrell, Josep (INT), varapuheenjohtaja, Euroopan komissio.
Botín, Ana P. (ESP), konsernijohtaja, Banco Santander SA (Espanja).
Bourla, Albert (USA), puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, Pfizer Inc.
Braathen, Kjerstin (NOR), toimitusjohtaja, DNB ASA (NOR).
Brende, Børge (NOR), puheenjohtaja, Maailman talousfoorumi.
Brink, Dolf van den (NLD), toimitusjohtaja, Heineken NV:n toimitusjohtaja.
Brudermüller, Martin (DEU), toimitusjohtaja, BASF SE
Buberl, Thomas (FRA), toimitusjohtaja, AXA SA
Byrne, Thomas (IRL), urheilu- ja liikuntaministeri.
Carney, Mark (CAN), varapuheenjohtaja, Brookfield Asset Management
Cassis, Ignazio (CHE), liittovaltuutettu, liittovaltion ulkoasiainministeriö
Castries, Henri de (FRA), presidentti, Institut Montaigne (Ranska)
Cavoli, Christopher (INT), liittoutuneiden ylipäällikkö Euroopassa.
Ceylan, Mehmet Fatih (TUR), Ankaran poliittisen keskuksen puheenjohtaja.
Chhabra, Tarun (USA), teknologian ja kansallisen turvallisuuden johtava johtaja, kansallinen turvallisuusneuvosto.
Creuheras, José (ESP), puheenjohtaja, Grupo Planeta ja Atresmedia.
Debackere, Koenraad (BEL), puheenjohtaja, KBC Group NV (BEL)
Deese, Brian (USA), entinen johtaja, kansallinen talousneuvosto.
Donohoe, Paschal (INT), puheenjohtaja, euroryhmä
Döpfner, Mathias (DEU), puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, Axel Springer SE
Easterly, Jen (USA), johtaja, Kyberturvallisuus- ja infrastruktuuriturvallisuusvirasto (Cybersecurity and Infrastructure Security Agency).
Economy, Elizabeth (USA), Kiinan-asiain vanhempi neuvonantaja, kauppaministeriö.
Ehrnrooth, Henrik (FIN), puheenjohtaja, Otava-konserni.
Émié, Bernard (FRA), ulkoisesta turvallisuudesta vastaava pääjohtaja, asevoimaministeriö.
Empoli, Giuliano da (ITA), valtiotieteilijä ja kirjailija, Sciences Po (Italia).
Entrecanales, José M. (ESP), puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, Acciona SA.
Eriksen, Øyvind (NOR), toimitusjohtaja, Aker ASA (NOR).
Ferguson, Niall (USA), Milbank Family Senior Fellow, Stanfordin yliopisto.
Fleming, Jeremy (GBR), entinen GCHQ:n johtaja.
Frederiksen, Mette (DNK), pääministeri.
Freeland, Chrystia (CAN), varapääministeri.
Garijo, Bélen (DEU), puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, Merck KGaA (DEU)
Gentiloni, Paolo (INT), talouskomissaari, Euroopan komissio
Gonzáles Pons, Esteban (ESP), varapuheenjohtaja, Euroopan kansanpuolue.
Gosset-Grainville, Antoine (FRA), puheenjohtaja, AXA (Ranska)
Goulimis, Nicky (GRC), hallituksen jäsen ja perustaja, Nova Credit Inc.
Griffin, Kenneth (USA), perustaja ja toimitusjohtaja, Citadel LLC:n perustaja ja toimitusjohtaja.
Gruber, Lilli (ITA), päätoimittaja ja juontaja, La7 TV.
Gürkaynak, Refet (TUR), taloustieteen professori, Bilkentin yliopisto.
Haines, Avril D. (USA), kansallisen tiedustelupalvelun johtaja.
Halberstadt, Victor (NLD), taloustieteen professori, Leidenin yliopisto.
Hassabis, Demis (GBR), toimitusjohtaja, DeepMind (GBR).
Hedegaard, Connie (DNK), KR-säätiön puheenjohtaja.
Hofreiter, Anton (DEU), kansanedustaja; Eurooppa-asioiden valiokunnan puheenjohtaja.
Holzen, Madeleine von (CHE), päätoimittaja, Le Temps (CHE).
Jensen, Kristian (DNK), toimitusjohtaja, Green Power Denmark (Tanska)
Joshi, Shashank (GBR), puolustustoimittaja, The Economist -lehti
Kaag, Sigrid (NLD), valtiovarainministeri; varapääministeri.
Karp, Alex (USA), toimitusjohtaja, Palantir Technologies Inc.
Kasparov, Garry (USA), puheenjohtaja, Renew Democracy Initiative (Uusi demokratia-aloite).
Kieli, Kasia (POL), presidentti ja toimitusjohtaja, Warner Bros. Discovery Puola
Kissinger, Henry A. (USA), puheenjohtaja, Kissinger Associates Inc.
Koç, Ömer (TUR), puheenjohtaja, Koç Holding AS
Kolesnikov, Andrei (INT), vanhempi tutkija, Carnegie Endowment for International Peace (Kansainvälisen rauhan säätiö).
Kostrzewa, Wojciech (POL), puheenjohtaja, Puolan liike-elämän pyöreä pöytä.
Kotkin, Stephen (USA), vanhempi tutkija, Hoover Institution, Stanfordin yliopisto.
Kravis, Henry R. (USA), toinen puheenjohtaja, KKR & Co. Inc.
Kravis, Marie-Josée (USA), puheenjohtaja, The Museum of Modern Art (nykytaiteen museo)
Kudelski, André (CHE), puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, Kudelski Group SA.
Kuleba, Dmytro (UKR), ulkoasiainministeri.
Lammy, David (GBR), varjoulkoministeri, ulkoasiainministeri, alahuoneen jäsen
Leysen, Thomas (BEL), puheenjohtaja, Umicore ja Mediahuis; DSM-Firmenich AG:n puheenjohtaja.
Liikanen, Erkki (FIN), puheenjohtaja, IFRS-säätiön edunvalvojat (IFRS Foundation Trustees)
Looney, Bernard (GBR), toimitusjohtaja, BP plc.
Marin, Sanna (FIN), pääministeri.
Metsola, Roberta (INT), puhemies, Euroopan parlamentti
Micklethwait, John (USA), päätoimittaja, Bloomberg LP (USA)
Minton Beddoes, Zanny (GBR), päätoimittaja, The Economist (GBR).
Moreira, Duarte (PRT), perustaja ja toimitusjohtaja, Zeno Partners
Moyo, Dambisa (GBR), maailmanlaajuinen taloustieteilijä, ylähuoneen jäsen.
Mundie, Craig J. (USA), puheenjohtaja, Mundie & Associates LLC (USA).
Nadella, Satya (USA), toimitusjohtaja, Microsoft Corporation (USA).
O’Leary, Michael (IRL), konsernijohtaja, Ryanair Group.
Orida, Deborah (CAN), toimitusjohtaja, PSP Investments (Kanada)
Özel, Soli (TUR), professori, Kadir Hasin yliopisto.
Papalexopoulos, Dimitri (GRC), puheenjohtaja, TITAN Cement Group; rahastonhoitaja Bilderberg-kokouksissa.
Philippe, Édouard (FRA), Le Havren pormestari.
Pottinger, Matthew (USA), arvostettu vieraileva tutkija, Hoover Institution (Hoover Institution)
Pouyanné, Patrick (FRA), puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, TotalEnergies SE (Ranska)
Rachman, Gideon (GBR), ulkoasiain pääkommentaattori, Financial Times).
Ramírez, Pedro J. (ESP), johtaja, El Español (Espanja).
Rappard, Rolly van (NLD), perustaja ja puheenjohtaja, CVC Capital Partners, Alankomaat.
Reynders, Didier (INT), oikeusasioista vastaava Euroopan komission jäsen.
Röttgen, Norbert (DEU), kansanedustaja, Saksan liittopäivätoimikunta
Rutte, Mark (NLD), pääministeri.
Salomon, Martina (AUT), päätoimittaja, Kurier (AUT)
Sawers, John (GBR), toimitusjohtaja, Newbridge Advisory Ltd.
Schadlow, Nadia (USA), vanhempi tutkija, Hudson Institute (USA).
Schallenberg, Alexander (AUT), Eurooppa- ja kansainvälisten asioiden ministeri.
Schmidt, Eric E. (USA), entinen toimitusjohtaja ja puheenjohtaja, Google LLC.
Schmidt, Wolfgang (DEU), kansliapäällikkö, erityistehtävistä vastaava liittovaltion ministeri.
Sebastião, Nuno (PRT), puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, Feedzai.
Sikorski, Radoslaw (POL), Euroopan parlamentin jäsen, Euroopan parlamentti.
Silva, Filipe (PRT), toimitusjohtaja, Galp
Stilwell de Andrade, Miguel (PRT), toimitusjohtaja, EDP
Stoltenberg, Jens (INT), pääsihteeri, Nato
Subramanian, Arvind (INT), kansainvälisten ja julkisten asioiden vanhempi tutkija, Brownin yliopisto.
Tellis, Ashley J. (USA), strategisten asioiden Tata Chair for Strategic Affairs, Carnegie Endowment.
Thiel, Peter (USA), presidentti, Thiel Capital LLC (USA)
Tsu, Jing (USA), Itä-Aasian kielten ja kirjallisuuden professori, Yalen yliopisto.
Tugendhat, Tom (GBR), turvallisuusasioista vastaava valtiosihteeri.
Vadera, Shriti (GBR), Prudential plc:n puheenjohtaja.
Vassilakis, Eftichios (GRC), puheenjohtaja, Aegean Group (GRC)
Waldron, John (USA), toimitusjohtaja, The Goldman Sachs Group, Inc.
Wallenberg, Marcus (SWE), puheenjohtaja, Skandinaviska Enskilda Banken AB
Wennink, Peter (NLD), toimitusjohtaja, ASML Holding NV (Alankomaat).
Wright, Thomas (USA), strategisesta suunnittelusta vastaava vanhempi johtaja, kansallinen turvallisuusneuvosto.
Yang, Yuan (GBR), Euroopan ja Kiinan välinen kirjeenvaihtaja, Financial Times)
Yergin, Daniel (USA), varapuheenjohtaja, S&P Global.
Yinanç, Barçin (TUR), toimittaja, T24-uutissivusto (TUR)

UMV/UVM, 20.5.2023
Lähde: The Epoch Times

Lue myös (20.5.2023):

Hariri-Schwab-WEF-600x300.jpg

”Suuren nollauksen” pääarkkitehti matkusti Bilderberg-kokoukseen salaa ja vieraslistan ulkopuolelta

Maailman talousfoorumin (WEF) varsin pahamaineiseksi lausunnoillaan tullut neuvonantaja, Yuval Noah Harari, saapui perjantaina Lissaboniin, Portugaliin, oletettavasti osallistuakseen Bilderberg-ryhmän 69. vuosiokoukseen. Hararia ei ole virallisesti listattu globalistieliitin kokouksen osallistujaksi. "

***

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ilkkaluoma/257963-erkki-liikanen-nokkela-savolainen-jattaa-suomen-pankin/#comment-1365321

Liikanen on vuodesta 1987 jälkeen tehnyt Suomelle n. 40 miljardia pääsiassa turhaa velkaa, josta 40 miljardia markkaa markka-aikana. Ennen häntä Suomi oli velaton valtio. Kaikki hölmöydet ovat liittyneet EU:un. Hän ei ole aina ollut noissa asioissa ylin päättäjä.

https://www.tiede.fi/comment/1430203#comment-1430203

Vierailija
4/30
klo 10:04 | 6.12.2009

Damasio

ralf64
6.12.2009

” Paras mahdollinen päivä aloittaa keskustelu parlamentaarisen demokratian vahvistamiseksi Suomessa. Presidentti-instituutio olisi mitä pikemmin lakkautettava tarpeettomana, hyödyttömänä ja parlamentarismia heikentävänä.

Kysymys on paljon monimutkaisempi kuin populistiset näkökulmat. UKK-ongelman ratkaisi todennäköisesti pitäytyminen kahdes presidenttikaudessa.

Demokratian toiminnan kannalta on parempi, että yhteiskunnassa on useita valtakeskuksia ja näiden aiheuttamia konflikteja. Tämä pakottaa ihmiset etsimään laajemmin yhteistä näkemystä ja tämä keskusteluprosessi suojaa itsevaltiudelta.

Vierailija: Minä olen periaatteesta ihan samaa mieltä, mutta kansa näyttää valitsevan SUOMESSA suoralla vaalilla PELKKIÄ PÖLVÄSTEJÄ. Tämä johtuu siitä, että infomafiat pystyvät ohjaamaan pressanvaaleja vaikka eivät pystykään mielensä mukaan ohjaamaan eduskuntavaaleja eivätkä kunnallisvaaleja.

Pressasta on käytännössä tullut pressapuolueen myllynkivi, joka painaa kannatusta aivan samoin tai pahemmin kuin hallitusvastuu, eikä tarjoa käytännössä mitään etua puolueelle eduskuntataistelussa. Halonen kompensoi tuota nimittämällä kaikkiin virkoihin Euroopan tyhmimpiä rallaa-tanttoja, mutta nyt sekin on loppu, kun häneltä otettiin tärkeimpien eli tiedeviranomaisten nimitysoikeus pois (lopultakin! HUH!).

Jos pressa sattuu olemaan oppositiopuolueesta hallituspuolueet yrittävät jatkaa tilannetta loppumattomiin, ja nyt niiden unelmapresidenttiehdiokas onkin UMTS-Liika-Örkki Liikanen, jos se vaan on niin tyhmä, että rupeaa ehdokkaaksi! Sitten kun se valittasiin ”hyvan” Mustan pekan pelin jälkeen, saisi kuusi vuotta aikaa hiljalleen kelata auki sen TODELLSIA ”saavutuksia”: Manun lamaa, Sonera-UMTS-menoa, EU:n tietoliikennestrategian mutta mämmäämistä, kun kansa huokaa sen tekemien turhien valtiovelkojen maksun alla…

Koomuksesta on virallisesti väläytelty ehdokkaaksi vain ”Häksy” Häkämiestä, ja Kepusta ja Ruattalaisista ”Toffee” Taxellia.

Lähinnä jälkimmäinen näistä sitten olisi se, joka suorittaisi varsinaisen kieron plotiikan ”väitöskirjan” häviämällä Örkille toisella kierroksella, jolle pääsy voitaisiin varmistaa tuomalla Häksyn ääniä syömään avoimesti äärioikeistolainen ehdokas, tai vaikka useampikin.

Mutta Salea vauhti hirvittää:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/

” Niinistö väläyttää presidentti-instituutiosta luopumista

***

 

EU-KANSANPETOS,, PERUSTUS-LAIN RIKKOMINEN,, JA VALTIO-PETOS,,!!

---------------------------------------

Kooste Sauli Niinistön puheista ja Suomen perustuslaista

Tervetuloa lukemaan tekstejä, joista kokoomuslainen voi olla ylpeä!

Ensinnäkin on hienoa todeta, että istuva Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö on kansanedustajana ollessaan ajatellut ja puhunut itsenäisesti! Eduskunnan pöytäkirjaan nimittäin on kirjattu koko joukko kansanedustaja Sauli Niinistön puheita, joista kokoomuslaisena voin olla ylpeä.

Tässä on todella hieno sitaatti Eduskunnan pöytäkirjasta sivulta 2718, keskiviikkona 17.6.1992:

Ed. Niinistö: Arvoisa puhemies!

Olen useaan otteeseen parin viime vuoden aikana tässäkin salissa todennut, että EY-jäsenyys tulee merkitsemään dramaattista muutosta suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ja että tuo dramaattinen muutos väistämättä heijastuu myös suomalaiseen poliittiseen järjestelmään. EY-selonteko osoittaa, että näin tulee käymään.

Tässä tilanteessa kannattaa esittää yksi kiteytetty kysymys, ja se on se, minkälaisen arvon me Suomessa annamme omille perustuslaeillemme. Nimittäin EY-jäsenyyden myötä me annamme EY:n oikeusjärjestykselle, EY-oikeudelle, erittäin suuren arvon. Me annamme sille niin suuren arvon, että me sitoudumme siihen, että jos Suomessa on tullut säädettyä EY-oikeuden kanssa ristiriidassa oleva laki, EY-tuomioistuin saa soveltaa suoraan EY-oikeutta, siis mitätöidä sen suomalaisen eduskunnan ratkaisun, joka on ristiriidassa EY:n käsitysten kanssa. EY-tuomioistuin voi suoran oikeusvaikutuksen periaatteen vuoksi soveltaa suomalaiseen asiaan suoraan EY-oikeutta, olipa suomalainen laki minkä sisältöinen tahansa, kunhan se vain on ristiriidassa EY-lain kanssa. Tämä on peruslähtökohta. Miten tämä liittyy suomalaisten perustuslakien kunnioittamiseen? Se liittyy sillä tavalla, että Suomessa ei ole mahdollisuutta kontrolloida tämän talon työtä sillä tavalla, että jos täältä sattuu lipsahtamaan ulos laki, joka on Suomen valtiosäännön kanssa ristiriidassa, siihen voisi joku vedota.
Se on suorastaan perustuslaissa kielletty.”

Toinen sitaatti samasta Niinistön puheesta:

“Lakivaliokunnan puheenjohtaja Henrik Lax jo totesi, että lakivaliokunnassa kiinnitettiin tähän seikkaan EY-selonteon johdosta annetussa mietinnössä vakavaa huomiota eikä todella aiheetta. Ehkä myös perustuslakivaliokunnan olisi tullut tämä seikka tässä yhteydessä huomata. Lakivaliokunta totesikin, että EY-jäsenyyshakemusta varten on tehtävä valtio-oikeudellinen asiantuntijaselvitys, jolloin on kiinnitettävä huomiota lakien perustuslainmukaisuuden tutkimisessa tapahtuvaan normihierarkian vinoutumiseen ja selvitettävä, onko meillä tarvetta järjestää uudelleen lakien säätämisjärjestyksen ja perustuslainmukaisuuden tutkiminen. Ehkä sanonta ei ole kovin onnistunut. Ei se ainakaan helposti aukea, mutta kuvailin äsken, mistä on kysymys siitä, voiko Suomen kansalainen vedota suoraan perustuslakiin silloin, kun hän hakee perustuslakiin kirjoitettuja perusoikeuksiaan, joista niin paljon puhutaan.

On jokseenkin hämmästyttävää, että ulkoasiainvaliokunta poisti lakivaliokunnan esityksen. Kysymys ei ollut ulkoasiainvaliokunnassa vahingosta vaan tietämäni mukaan tietoisesta ratkaisusta.“

Seuraavaksi sitaatti seuraavasta puheenvuorosta (ed. Sirkka-Liisa Anttila):

“Kahdeksan vuoden kokemuksella voin todeta, että ei ole kovin epätavanomaista, että hallituksen suunnalta tulee viestejä, että tietyllä tavalla perustuslakeja pitää tulkita, jotta päästään siihen lopputulokseen, joka on ollut hallituksen tarkoitus.”

Toinen sitaatti, joka vahvistaa Niinistön käsityksen valiokuntia ohjaavasta toiminnasta:

“Ed. Aittoniemi (vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Olen ulkoasiainvaliokunnassa vastustanut lakivaliokunnan näkemysten poistamista. Siellä oli eräs henkilö sanelemassa näitä asioita sillä tavalla kuin niiden hänen mielestään piti olla. (Ed. Tuomioja: Kuka saneli?) – Kyllä siellä on oltu sanelemassa. – (Ed. Tuomioja: Höpö höpö!)”

Erikoista on myös se, että Maastrichtin sopimuksen määräykset sisältänyt 9.1.1992 eduskunnalle annettu valtioneuvoston selonteko oli edellä olevan sitaatin päivänä, siis 17.6.1992, eduskunnan palautekeskustelussa, kun vasta samana päivänä eduskunta sai Euroopan talousalueen perustamissopimuksen (ETA-sopimuksen) lähetekeskusteluun.

Eduskunta oli tullut tietämättään hyväksyneeksi Maastrichtin sopimusvelvoitteet jo 18.3.1992 ns. EY-jäsenyyshakemusäänestyksessä.

Tuskin kukaan kansanedustajista kesäkuussa 1992 tai edes ETA-sopimusta 27.10.1992 hyväksyessään oli ymmärtänyt, että presidentti Koivisto oli jo 18.3.1992 parlamentarisoinut tahtonsa Suomen perustuslain vastaiseen EY-jäsenyyteen (Maastrichtin sopimusvelvoitteisiin jo etukäteen) pelkällä hallituksen luottamuslauseäänestyksellä.

Tuo äänestys oli demareiden kirjoittama äänestysnäytelmä, jossa vastaan äänestäneillä kansanedustajilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin painaa tyhjää!

Kansanedustaja Sauli Niinistö oli kesäkuussa 1992 esittänyt pontta valtiosääntöoikeudellisesta asiantuntijaselvityksestä, mutta Niinistön ponsi hävisi äänestyksessä.

Kun Euroopan talousalueen perustamissopimus 27.10.1992 eduskunnassa hyväksyttiin, menetti Suomi valtiosääntöoikeudellisen suvereniteettin tämän kansanedustaja Sauli Niinistön eduskunnassa pitämän kriittisen puheen mukaisesti:

“Tämä Eta-sopimus on superlaki, joka väistämättä ulottaa vaikutuksensa myöskin suomalaisiin perustuslakeihin ja erityisesti suomalaisten perusoikeuksiin. Nimittäin Eta-säännökset – liki kaikentasoiset, mm. pöytäkirjan liitteet – saavat tässä lakipaketissa olevan voimaanpanolain perusteella hyvin korostetun aseman. Jokainen suomalainen, joka soveltaa suomalaista lakia, siis viranomainen, joka tehtävästä riippumatta soveltaa suomalaista lakia, on nimittäin velvollinen olemaan soveltamatta sitä, jos se on ristiriidassa jonkun asteisen Eta-sopimukseen sisältyvän säännöksen kanssa, mm. pöytäkirjan liitteiden kanssa.”

Kansanedustaja Tarja Halonen vastaa Niinistön vaatimukseen totuuden paljastavalla puheella, joka löytyy Eduskunnan pöytäkirjan sivulta 4005:

“Ed. Halonen (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä puolestani pidin ed. Niinistön puheessa nimenomaan sitä puolta parhaimpana, että hän esitteli ongelman eikä ollut lyönyt ennalta ratkaisua kiinni siitä, mikä on oikea vastaus. Me olemme nähneet aivan liian monta sellaista komiteaa, toimikuntaa ja työryhmää viimeisten parin vuoden aikana, joille on valmiiksi tavallaan annettu ratkaisu ja työryhmän tai komitean tehtävänä on ollut ainoastaan enää laatia perustelut sille jo valmiina olevalle ratkaisulle.”

Sitaatti Ed. Sauli Niinistön vastauspuheenvuorosta ed. Haloselle:

"On syytä saada täysi selvitys joka ainoasta vaihtoehdosta, koska - en ollenkaan kielläkään sitä - sillä on hyvin syvällisiä vaikutuksia valtiosääntöön, päädyttiinpä mihinkä variaatioon tahansa. Sillä on ihan yhtä lailla huomattava perustuslakien arvoa nostava merkitys kuin näillä kansainvälisillä sopimuksilla on ollut sitä alentava merkitys niin kauan kuin meillä normikontrollia sisäisesti ei ole järjestetty."

Halosen käyttämä puheenvuoro oli paljastava! Presidentti Koivisto oli asettanut valmiilla ratkaisulla ohjeistetut komiteat ja ryhmät, esimerkiksi

1. perustuslakikomiteat Suomen perustuslain EY-mukaistamiseksi

2. Sirkka Hämäläisen johdolla toimineen ryhmän – ETA-sopimuksen liitteisiin kirjoitetun pankkien vakavaraisuuteen liittyvän mukautusmääräyksen toimeenpanemiseen.

Niinistö mainitsi puheessaan, että ETA-sopimuksen liitteetkin ovat Suomen perustuslain yli menevää EY-säädöstöä. Näin todellakin oli. Vuoden 1989 EY-säädöstöä koskien oli Suomen ETA-mukautusvaatimukseksi kirjoitettu liite, josta vain presidentti Koivisto ja sisäpiiri tiesi.

Liitteeseen kirjoitun vaatimuksen seurauksena, lyhyesti ilmaistuna, presidentti Koivisto ajautui valtiopetokseen – Koiviston konklaaviin eli oikeuslaitoksen riippumattomuuden riisumiseen.

Hallitusmuodon 1 ja 2 §:t menettivät valtiosääntöoikeudellisen sisältönsä. Tapahtui valtiopetos.

Kansanedustaja Tarja Halonen tuli paljastaneeksi, että perustuslakikomiteat perustettiin valmiiksi annettujen ratkaisujen perustelemista varten. Suomen perustuslaki oli ulkopolitiikasta määränneelle presidentti Koivistolle ongelma.

Ensimmäinen eli maaliskuussa 1989 perustettu komitea teki isänmaallista työtä saattaen Suomen markan hallitusmuodon 72 §:ään. Suomen markan saisi poistettua Hallitusmuodosta vain vaikeutetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Tämä lisäsi presidentti Koiviston ongelmia. Asia päätettiin ratkaista salaisessa EMU-varaumakokouksessa 20.12.1993.

Tarja Halosen paljastamana perustuslakikomiteoiden tehtävänä oli perustella valmiiksi annetulla ratkaisulla perustella esitykset eduskunnan määrävähemmistön poistamiseksi ja "eduskunnan EY-päätösvallan turvaamiseksi".

Samaan laittomuuteen liittyy Suomen Pankille kuuluneen markan ulkoisen arvon päätösvallan hävittämisestä. Kysymyksessä on valtiopetos, koska kyse on Suomen Pankin toimivallan muutoksesta.

Presidentti Koiviston suunnittelema silmänkääntötemppu ei onnistunut markan hävittämisessä. Eduskuntaa harhautettiin, jolloin lakiesitys jäi antamatta.

Tässä tapahtui dokumentein todistettava valtiopetos.

Koivisto taustaohjaajana

Valtiosääntöoikeuden professori Antero Jyränki kertoo julkaisussaan “Euroopan unioni ja Suomen valtiosääntö“, että presidentti Koivisto jätti tietoisesti EU-jäsenyyttä koskevan aloitteellisuuden ministeristölle ja keskittyi itse pitämään huolta siitä, että valtakunnan käytettävissä säilyisi useita integraatiovaihtoehtoja. Samalla presidentti-instituution profiili pidettiin matalana.

Jyränki kertoo, mitä presidentti Koivisto puhui pääministeri Aholle 20.12.1991.

Jyrängin kertomaa täydellisempi sitaatti löytyy Koiviston muistelmista “Historian tekijät Kaksi kautta II. Tässä ko. sitaatti Koiviston kirjasta sivulta 534 alkaen:

“ETA-neuvottelut saatiin ensimmäisen kerran päätökseen 22. lokakuuta 1991. Sittemmin EY-tuomioistuimen tulkinnan vuoksi neuvottelut jouduttiin vielä käynnistämään uudelleen. Tulokseen päästiin helmikuussa 1992. Tämäkin neuvottelutulos jouduttiin vielä käymään uudelleen läpi, kun Sveitsi hylkäsi ETA:n kansanäänestyksessään. Lopullisesti ETA-sopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 1993 ja ETA tuli voimaan vuoden 1994 alussa. EY päätti joulukuun 9. päivänä 1991 huippukokouksessaan Maastrichtissa asettaa yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin. Kokouksessa otettiin myös myönteinen kanta yhteisön laajentumiseen. Jäsenyysneuvottelut ilmoitettiin voitavan aloittaa seuraavana vuonna.

Joulukuun 20. päivänä keskustelin tilanteesta Ahon kanssa.
Sanoin: “Mitä olen omalta osaltani pyrkinyt aikaansaamaan, on se, ettei haaskattaisi vaihtoehtoja. Välillä oli vaara, että ETA-hommaan ei suhtauduttaisi vakavasti. Halusin korostaa sen merkitystä, sitä, että se kuitenkin on hyvin tärkeä aikaansaada. Se on turvallinen vaihtoehto siinä tapauksessa, että muut vaihtoehdot jäävät toteutumatta.

Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille.

Asiaa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä hoitamaan parlamentaarisesti sillä tavalla, että hallitus asiaa käsittelee. Tietysti on hyvä, että minäkin olen tietoinen, mitä tapahtuu. Jos näyttäisi siltä, että tapahtuisi jotakin, joka minusta olisi vähemmän perusteltua, niin sitten minä sanoisin.

Näkemykseni on, että ratkaisevat päätökset tehdään aika pian.”

Toinen kohta Koiviston muistelmista (sivu 435):

“Kun hallitus on ottanut kantaa, sen jälkeen minäkin voisin hallituksen kantaa tukea. Mutta en välittäisi antaa aihetta semmoiseen kuvaan, että meillä hoidettaisiin asiaa toisin kuin parlamentaarisessa järjestyksessä.”

Kyse on ollut kaikesta muusta kuin parlamentarismista. Hallitusko edustaisi parlamentarismia?

Paljastava sitaatti Koiviston muistelmat (24.2.1992) "Historiantekijät" sivu 544:

“Helmikuun 24. päivänä kirjasin ajatuksiani:
“Hallituksen on koetettava sopia keskuudessaan.
Tiedonanto: luottamuskysymys hallitukselle eduskunnalta.
(Eduskunta ei voi antaa epäluottamuslausetta tasavallan presidentille.)
Pidätän itselläni tilaisuuden maan kansainvälispoliittisen aseman määrittelyyn. Teetän omia selvityksiäni. Käyn omia keskustelujani, myös siitä, miten päätöksentekojärjestelmäämme olisi tarkoituksenmukaista muuttaa.” ”

Kysymys olikin demokratianäytelmästä, jota presidentti Koivisto käsikirjoitti ja ohjasi.

Koivisto antoi pääministeri Aholle ohjeita. Koivisto kertoo muistelmissaan sivulla 540;

1) presidentinesittelyn yhteydessä 17. tammikuuta 1992:

"Sovimme Ahon kanssa, että hän puhuu ministereiden ja virkamiesten kanssa ja selvittää neuvottelujen lähtökohta-asetelmat ja että minä en puhuisi asiasta muiden kuin hänen kanssaan."

2) tavatessaan Esko Ahon 30. tammikuuta 1992:

"Neuvoin, että viikon sisällä olisi hallituksen otettava asiaan kantaa, esimerkiksi niin, että hallitus ilmoittaisi antavansa asiasta eduskunnalle tiedonannon. "Keskustelu ei enää tästä eteenpäin mentäessä mitään asiaa paranna." Lupasin hallitusta tässä asiassa tukea puheessani valtiopäivien avajaisissa perjantaina, 7. helmikuuta. "Minusta olisi kaikkein tyylikkäintä, että toteaisin, että hallitus on periaatteessa tällä linjalla."

EY-jäsenyys muodosti valtiopäivien avajaisissa pitämäni puheen pääsisällön. Siteeraan puheeni tämän osan kokonaisuudessaan:

"Yhdentyminen etenee Länsi-Euroopassa ja meidänkin on tehtävä oma valintamme.

Hallitus antoi tammikuussa selonteon mahdollisen EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomen kannalta. Hallitus aikoo edelleen noudattaa nopeata aikataulua ja valmistelee tiedonantoa, jolloin eduskunta saisi tilaisuuden lausua käsityksensä jäsenanomuksen jättämisestä."

Sitaatissa on vain Koiviston puheen alku.

Vaiettua totuutta putkahteli esille Yle Radio 1 Ykkösaamussa 28.2.2014.
Erkki Liikanen on toimittaja Jari Korkin haastattelussa kohdasta 23.40 lähtien.

Linkki Ylen areenaan http://areena.yle.fi/radio/2193595

Korkki aloittaa haastattelun kertomalla, että Suomi hyväksyi Maastrichtin sopimuksen maaliskuussa 1992.

Liikanen jatkaa, että jäseneksi pyrkivän pitää hyväksyä laki ja oikeus, se on lähtökohta.

Missä on muualla on kerrottu, että Suomi hyväksyi Maastrichtin sopimuksen jo maaliskuussa 1992?

Vastaus löytyy Eduskunnan pöytäkirjasta 16.3.1992 sivulta 480, jossa pääministeri Esko Aho sanoo:

“Integraatio on edistynyt ja edennyt Euroopan yhteisössä vaiheittain syventyen ja laajentuen.
Maastrichtin sopimuksella jäsenmaat kehittivät yhteisöä uuteen vaiheeseen kohti taloudellista ja poliittista unionia. Pyrkiessään EY:n jäseneksi Suomi on valmis hyväksymään yhteisön nykyisen säännöstön, Maastrichtin sopimuksen sisällön ja Euroopan unionin päämäärän.”

Keskeinen EY-neuvottelija Antti Kuosmanen kertoo hätäisesti pois myynnistä vedetyssä EU-kirjassaan “Suomen tie EU:n jäseneksi” luvussa “1.5. Jäsenyys tavoitteeksi”, sivulla 16:

” Pääministeri Ahon puhe eduskunnalle 16.3.1992 tiedonannon johdosta käydyn keskustelun aluksi oli yksi jäsenyysprosessin virstanpylväitä. Sitä ei ollut suunnattu vain eduskunnalle, vaan mitä suurimmassa määrin myös tuleville neuvottelukumppaneille EY:ssä. Siinä viestittiin, että Suomi jäsenyyttä hakiessaan hyväksyi Maastrichtin sopimuksen samoin kuin EY:n “acquis’n” ja “finalite politique’n” (näiden termien sisällöstä tulee enemmän puhetta tuonnempana).”

Kuosmanen määrittelee kirjassaan kyseisen termistön. Luvussa “Arki alkaa – screening”, sivulla 27 Kuosmanen kirjoittaa:

“Avausistunnossa alkoi jäsenyysneuvottelujen arki. Niiden ensimmäinen vaihe oli EY:n acquis’n tutkinta eli “screening”.
Acquis-sanasta en ole nähnyt kunnollista käännöstä mihinkään muihin kieliin, enkä varsinkaan suomeen. Se on partisiipin perfektimuoto ranskan kielen verbistä “acquerir”, saavuttaa. Kyse on siis kaikesta siitä, mitä EY ja sittemmin EU on saavuttanut.”

Mitä acquis tarkoittaa EU-lainsäädännössä?

Vastaus löytyy erittäin hyvin ilmaistuna sivustolta

“Acquis communautaire

Acquis communautaire eli yhteisön säännöstö on yhteiset oikeudet ja velvollisuudet sisältävä oikeusperusta, joka sitoo kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita yhteisesti. Jatkuvasti kehittyvään acquis communautaireen kuuluu:

- perussopimusten sisältö, periaatteet ja poliittiset tavoitteet
- perussopimusten nojalla hyväksytty lainsäädäntö ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö
- unionin toimialalla hyväksytyt julistukset ja päätöslauselmat
- yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiakirjat
- oikeus- ja sisäasioita koskevat asiakirjat
- yhteisön tekemät kansainväliset sopimukset sekä jäsenvaltioiden unioniasioissa keskenään tekemät sopimukset.

Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden on hyväksyttävä acquis communautaire ennen kuin ne liittyvät unioniin. Poikkeukset acquis communautairen soveltamisesta ovat mahdollisia ainoastaan poikkeusoloissa, ja ne ovat laajuudeltaan rajoitettuja. Integroituakseen unioniin ehdokasmaiden on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sitä on sovellettava heti liittymisestä lähtien.”

Finalite politique tarkoittaa yhteisön (EU:n) lopullisia päämääriä. Antti Kuosmanen määrittelee “Finalite politiquen” luvussa “3.1. Komission lausunto” sivulla 23 tällaisessa yhteydessä:

“Vielä vuonna 1992 kylmän sodan muovaamat käsitykset Suomesta ja sen asemasta vaikuttivat pinnan alla monien mielipiteisiin. Tämä täytyi nähdä myös EY:n omassa piirissä käydyn, sen tulevaisuutta eli “poliittista finaliteettia” koskevan keskustelun taustaa vasten. Tietynlainen puolueettomuuden vierastaminen oli varsin yleistä niiden keskuudessa, jotka haaveilivat tulevalle Euroopalle merkittävää ulko- ja turvallisuuspoliittista identiteettiä, eritoten myös sotilaallista.”

Liikanen kertoo haastattelun kohdassa 25.38, että Suomi jätti hakemuksen helmikuussa 1992.
Tämäkään ei ole virallinen tieto, vaan totuuden lipsahtaminen julkisuuteen, sillä media kertoi 18.3.1992, että eduskunta hyväksyi jäsenyyshakemuksen jättämisen selvin numeroin.

Tosiassa eduskunnassa oli tuolloin demareiden kirjoittama äänestysnäytelmä, jossa vastaan äänestäneet kansanedustajat joutuivat painamaan tyhjää.

Mitä äänestysnäytelmän taustalla oli?

Presidentti Koivisto määräsi Hallitusmuodon 33 §:n mukaan ulkopolitiikasta. Koivisto halusi jättää hakemuksen, mutta päätöksenteko piti parlamentarisoida. Mutta koska eduskunta ei voi antaa epäluottamusta presidentille, piti hallitus iltakoulukokouksen 27.2.1992, jonka jälkeen hakemuspaperit lähetettiin erikoispostina puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministerille jo samana iltana.

Iltakoulun kokouspöytäkirjan liitteenä on Ulkoministeriön salainen muistio.

Liikasen haastattelu toi esille vaiettuja asioita.

Kysymyksessä on valtiopetos, sillä Liikasen haastattelun perusteella Suomi hyväksyi Maastrichtin sopimuksen. Jäseneksi pyrkivä valtio ei saisi poikkeuksia. Tässä valossa em. pääministeri Esko Ahon puhe 16.3.1992 eduskunnassa saa uuden sisällön.

Lukekaapa uudelleen EU-legislation-sivuston acquisen määrittely:

Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden on hyväksyttävä acquis communautaire ennen kuin ne liittyvät unioniin. Poikkeukset acquis communautairen soveltamisesta ovat mahdollisia ainoastaan poikkeusoloissa, ja ne ovat laajuudeltaan rajoitettuja. Integroituakseen unioniin ehdokasmaiden on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sitä on sovellettava heti liittymisestä lähtien

Presidentti Koivisto ohjeisti valmiilla ratkaisuilla perustuslakikomiteat esittämään perustelut siitä, miten Suomen on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Suomen markka jäi kummittelemaan Suomen Hallitusmuodon 72 §:ään, sillä acquisen mukaan Maastrichtin sopimus oli sovellettava Suomen perustuslakiin heti liittymisestä lähtien.

Jos et usko, katso EU:n verkkosivulta https://eur-lex.europa.eu/summary/glossary/acquis.html

Tapahtui valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Jorma Jaakkola, Kokemäki

+358 44-230 2707

email: jorma.a.jaakkola(a)gmail.com