ILkka Niinilluoto, 70, "totuuden petollinen rakastaja", johti organisaationsa tuottamaan pääasiassa paskaa.

" 70 vuotta: Ilkka Niiniluoto uskoo yhä vain järjen voittoon

Ihmiset 11.3. 06.39 Trond H. Trosdahl

Trond H. Trosdahl

 

Viime aikoina Ilkka Niiniluotoa on ilahduttanut pieni edistysaskel Pariisin ilmastoko-kouksessa. Ilmastonmuutoksen vaikutusten ehkäiseminen on tärkein tehtävä, joka meidän sukupolvellamme on.

Jecaterina Mantsinen    STT, Helsinki

Vaikka kyseessä on syntymäpäivähaastattelu, filosofi Ilkka Niiniluoto puhuisi mieluummin tulevista kuin menneistä vuosistaan. "

Ymmärrettävästi...

" Puhumme siis politiikasta, rakkaudesta totuuteen ja hänen työpaikastaan Helsingin yliopistosta. "

Ei auta että "totuutta rakastetaan" (kun se on vielä pelkkää valhettakin), VAAN SITÄ PITÄÄ TUOTTAA TIEDEYLIOPISTOSSA:TOSIA KESTÄVIÄ TODISTETTJA UUSIA FAKTOJA JA TEORIOITA; JOTKA ASETTUVAT KEHITTYVÄN TIEDON OSIKSI JA ASKELMIKSI UUTEEN TIETOON EIVÄTKÄ SEN KEHITYKSEN JARRUIKSI JA MAAILMAN NAURUNAIHEIKSI KUTEN HELSINGIN YLIOPISTOSSA!

Monien tieteenalojen totuutta on vihattu Helsingin yliopistossa kautta Niiniluodon  virkauden kuin kuolemaa, eikä hän ole siitä vallan tietämätön voinut olla...

Näitä aloja ovat esimerkiksi neurofysiologia (totuus: R.Douglas Fields), psykologia (totuus: Lev Semenoivitsh Vygotsky, Ivan Pavlov, Donald O Hebb, Daniel Dennett, jne.), fennougristiikka: (totuus: Ralf-Peter Ritter,joka suorittikin tohtoriopintoja Helsin- gin yliopistossa, mutta oikea väitöskirjaa siellä ei ollut mahdollista tehdä), historia (totuus:Liittoutuneiden tutkimukset),jne. Filosofiastakin sai lykätä aivan täyttä paskaa Niiniluodon siipien suojassa.

"  Yliopiston entisellä rehtorilla, teoreettisen filosofian emeritusprofessorilla on työn alla paljon. On opetusta, ja lisäksi kirja tekniikan filosofiasta on odottanut kirjoittamistaan jo liian kauan.

– Minusta on hyvä, että yliopisto käyttää professorien panoksen vielä eläkeiässäkin. Jo J. V. Snellman puhui elinikäisestä oppimisesta, Niiniluoto sanoo.

Helsingin yliopiston päärakennuksessa sijaitsevan opettajien kahvilan seiniä peittävät yliopistovaikuttajien muotokuvat.

Puhe kääntyy siihen, mitä Snellman ja kumppanit ajattelisivat nykymenosta: ihmeis-sään olisivat. Helsingin yliopisto ilmoitti tammikuussa historiallisen suurista irtisano-misista. Vaarassa on liki tuhat työpaikkaa. Istuva hallitus päätti leikata koulutuksesta 210 miljoonaa euroa. "

Snellman ei ymmärtäisi tilanteesta sen enmpää kuin Niiniluotokaan...

"  Niiniluodon mielestä Suomea vaivaavat kielteiset tunteet, viha ja pelko.  "

NO SE VIELÄ PUUTTUISI, ETTÄ EIVÄT VAIVAISI!!!!

"  Politiikka on neuvottomuuden tilassa.

– Kovasti haluttaisiin laittaa Suomea nousuun, muttei oikein tiedetä, miten.

Niiniluoto mainitsee yhteiskuntasopimusneuvotteluiden pitkittymisen. Sote- ja aluehallintouudistuksen hän pelkää menevän vielä uusiksi. "

Nämä ovatkin justiin niitä TUHOTÖITÄ!!!!

Niiniluoto on täydellisesti pihalla!!!!

"Katse kiertää usein huoneen maalauksissa. Snellmanin jälkeen pää nyökkää Zach-ris Topeliukseen päin.Topelius kirjoitti Maamme-kirjassaan,että Suomi pärjää ainoas-taan sivistyksen ja tiedon avulla, koska meillä ei ole merkittäviä luonnonrikkauksia. "

HELSINGIN "YLIOPISTO" ON PANNUT TIEDON JA SIVISTYKSEN PÄREIKSI NIINILUODON JOHDOLLA!!!!

" Suomen kansallisvaltio luotiin koulutuksella, ja tutkimuksella Suomi nousi 1990-lu-vun lamasta, Niiniluoto kertaa. Leikkaukset, jotka kohdistuvat varhaiskasvatuksesta yliopistotutkijoihin, koettelevat hänen mielestään yhteiskunnan perustaa. "

YLIOPISTOTUTKIJOISSA ON EHDOTTOMASTI AIVAN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ LEI-KATTAVAA,SELLAISTA,JOKA ESTÄÄ TODELLISEN ETENEVÄN TITEEN TIETEEN TUON YLIOPISTON SEINIEN SISÄPUOLELLA!!!

Esimerkiksi TÄLLÄISEN:

http://ristokoivula.omablogi.fi/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajanlaskun-alun-aikaan/

" – Hyvinvointivaltion ansiosta Suomessa on saatu elää rauhanomaisessa ympäris-tössä ja vähitellen parantaa hyvinvointia ja elintasoa. Jos sivistyksen ja koulutuksen arvostus murtuu, yhteiskunta muuttuu radikaalisti. "

SIVISTYKSEN JA KOULUTUKSEN ARVOVALTAA ON KÄYTETTY VÄÄRIN!

" Niiniluoto sanoo, että politiikan ja tieteen välille tarvittaisiin lisää vuoropuhelua. "


VARMASTI, MUUTA NIINILUOTO EI OLE OIKEA HENKILÖ SITÄ "TTIETEEN PUOLELTA" KÄYMÄÄN, KOSKA HÄN EI TODELLISUUDESSA OLE TIETEEN PUOLELLA!


" Tuntuu kuin matka yliopistolta Senaatintorin toiselle laidalle Valtioneuvostoon olisi hänen aikanaan kasvanut. Yliopistolta katsottuna tieteellä pitäisi olla vahvempi asema myös mediassa. "

Siellä on PELKKÄÄ HAISTAPASKANTIEDETTÄ, JOTA HELSINGIN YLIOPISTO ON SINNE NIINILUODON JOHDOLLA TUUTANNUT!!!

"– Nykyisessä mediamaisemassa tuntuu riittävän,että joku vaan sanoo jotakin, ikään kuin kaikilla olisi yhtä vahva perustelu. Televisiokeskusteluissa tiedettä edustavaa asiantuntijaa vastassa on usein mutu-tuntuma. "

TELVISOKESKUSTELUISSA EI OLE JUURI KOSKAAN KETÄÄN OIKEAN TIETEEN EDUSTAJAA!!!

" Ministeri Alexander Stubbin ja pääministeri Juha Sipilän kommentit tieteentekijöistä ovat kuohuttaneet akateemisessa yhteisössä. Niiniluoto haluaa suhtautua niihin lipsahduksina. Totuuden rakastaminen vilisee Niiniluodon kirjoituksissa ja puheessa. Se on ainoa keino parempaan tulevaisuuteen. "

OIKEA KEINO YIOPISTOLTA ON TOTUUDEN T E K E M I N E N, ja sen puhuminen myös, ei paskanjauhaminen!

" Hän toivoo, että kielteiset tunteet ovat vain ohimenevä vaihe. Niiniluoto panee toivonsa järkeen ja ihmisiin.

– En usko, että ihmisiä voi pakottaa rakastamaan totuutta. Koulutus, valistus ja sivistys ovat ratkaisu. "

NIiniluodon totuuden määritemä taitaa olla perseestä.

Täällä on parempi, nykyaikaisen tieteen mukainen, etenemään ohjaava:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/leninin-oppi-objektiivisesta-ja-konkreettisesta-tieteellisesta-totuudesta-1

 

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005004058.html

Suomi tarvitsee humanisteja, sanoo filosofi Ilkka Niiniluoto – Heidät pitäisi saada neuvomaan päätöksentekijöitä

Ilkka Niiniluoto ja Tuomas Heikkilä kirjoittivat kirjan, joka puolustaa humanistisen tieteen arvoa.

”Tämä on hyökkäys.”

Näillä sanoilla alkaa Tuomas Heikkilän ja Ilkka Niiniluodon kirja Humanistisen tutkimuksen arvo.

Silti Heikkilä ja Niiniluoto loiventavat heti kättelyssä alkusanojen taisteluhuutoa.

”Halusimme tehdä kiihkottoman puheenvuoron. Jossain vaiheessa poistimme kirjasta kaikki pamfletti-sanat”, Heikkilä kertoo.

”Tuomme esiin humanistisen tutkimuksen erikoislaatua. Emme ole ketään vastaan”, Niiniluoto toteaa.

Niiniluoto on filosofi ja matemaatikko,Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian eme-ritusprofessori sekä entinen kansleri ja rehtori. Heikkilä puolestaan on historioitsija ja Suomen Rooman-instituutin johtaja.

Kirjansa he halusivat suunnata niin päättäjille, suurelle yleisölle kuin humanisteille itselleenkin.

”Haluamme näyttää myös kollegoille, että humanisteissa on rautaa”, Ilkka Niiniluoto sanoo.

Hyökkäyksellä Heikkilä ja Niiniluoto tarkoittavat sitä, että he haluavat taistella humanistisen tutkimuksen puolesta ja tuoda sen olemusta laajempaan tietoisuuteen.

Humanistisilla tieteillä tarkoitetaan ihmisen toimintaa tutkivia tieteenaloja, ja tyypilli-sesti humanistisiin tiedekuntiin kuuluu paljon eri oppiaineita.Niihin kuuluvat muiden muassa taiteiden tutkimus, kirjallisuustiede, kasvatustiede, arkeologia, historia ja uskontotiede.

”Haluamme purkaa sitä myyttiä, että humanistinen tutkimus on luksusta, ettei siihen ole varaa ja että sitä ei arvosteta”, Niiniluoto sanoo. ”Muualla maailmassa ehkä näin onkin, mutta Suomessa ei.”

Niiniluoto ja Heikkilä viittaavat esimerkkeihin Ruotsista ja Japanista: Ruotsissa Svenska näringsliv eli paikallinen elinkeinoelämän keskusliitto julkaisi taannoin pamfletin nimellä Kuinka pilata elämä (vastaus: kouluttautumalla humanistiksi) ja Japanissa on lakkautettu yliopistoista humanistisia tiedekuntia.

Mutta tällaista asennevastarintaa humanistit eivät kohtaa Suomessa.

Kirjaansa varten Niiniluoto ja Heikkilä teettivät kaksi laajaa kyselytutkimusta, joiden perusteella 77 prosenttia suomalaisista pitää humanistista tutkimusta hyödyllisenä yhteiskunnalle. He myös teettivät puhelinhaastattelut suomalaisen yhteiskunnan päättäjille ja muille vaikuttajille, ja niissä humanistista tutkimusta piti hyödyllisenä yli 90 prosenttia vastaajista.

”Odotin paljon alhaisempia lukuja. Ehkä se oli tyypillinen humanistin ajatus”, Tuomas Heikkilä toteaa.

Korkeista arvostusluvuista huolimatta humanistinen tutkimus ei juurikaan näy yhteis-kunnassa. Yhteiskunnalliset päätökset tehdään enimmäkseen insinöörivetoisesti, luonnon- ja taloustieteen ehdoilla.

”Humanistit pitäisi ottaa paljon paremmin mukaan päätöksentekoon. Toisaalta päättäjät kummastelevat sitä, mikseivät humanistit itse tartu tilaisuuksiin”, Tuomas Heikkilä sanoo.

Kirjassa luetellaan maailman suuria haasteita: globalisaatio, digitalisaatio ja teknolo-gian nopea kehittyminen.Nämä kaikki vaativat ”arvojen terävöittämistä”, jossa huma-nisteilla voisi olla rooli.Suomalainen humanistinen tutkimus on kirjan mukaan vieläpä Suomen kaikista tieteenaloista lähimpänä kansainvälistä huippua. Tämä osaaminen ei kuitenkaan aina näy esimerkiksi silloin, kun uusia lakeja valmistellaan.

”Tutkijoiden täytyykin terästäytyä ja tuoda itseään esiin. Siinä mielessä tämä on myös itsekriittinen kannanotto”, Suomen tunnetuimpiin humanistitutkijoihin kuuluva Niiniluoto sanoo.

Tutkittuaan humanistiseen tieteeseen liittyviä myyttejä Niiniluoto ja Heikkilä tekevät konkreettisia ehdotuksia humanistien tilanteen parantamiseksi.

”Humanistien pitäisi pontevammin lähteä suuriin tutkimushankkeisiin. Meillä humanistisissa tieteissä vaikuttaa vielä yksinäisen sankaritutkijan myytti, kun taas luonnontieteessä tutkimus tehdään ryhmissä”, Heikkilä sanoo.

Uudesa teknologiassa he näkevät paljon mahdollisuuksia humanisteille. ”Robotiikan ja tekoälyn kehitys edistää myös humanistista tutkimusta. Sen myötä esimerkiksi filosofiassa on mahdollista tehdä entistä tehokkaammin vaihtoehtoisia tulkintoja ja arvottaa niitä”, Niiniluoto sanoo.

Samaa sanoo Heikkilä omalta alaltaan eli historiantutkimuksesta.

”Digivallankumouksen myötä meillä on yhä vahvempia keinoja tehdä päätelmiä menneestä ja arvioida mahdollisia tulevaisuudenkuvia.”

Humanistisen tieteen tuottama tieto ei aina ole mitattavissa eksaktien luonnontietei-den tapaan, tai arvotettavissa rahassa taloustieteiden tapaan. Tämä onkin luultavasti keskeinen syy sille, että humanistit niin harvoin istuvat päättäjien pöydissä.

”Silti Suomen ajatuskin perustuu humanismille”, Ilkka Niiniluoto sanoo.

”Koko valtio on rakennettu Snellmanin, Castrénin, Topeliuksen ja muiden 1800-luvun humanistien ajatuksien pohjalta. Silloin luotiin Suomen identiteetti, jonka päälle myö-hemmin perustettiin valtio. Tämä on hyvä muistaa itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien lähestyessä.”

Suomen Rooman-instituutin kustantama Humanistisen tutkimuksen arvo -kirja on ladattavissa ilmaiseksi osoitteessa irfrome.org/humanistisen-tutkimuksen-arvo.

Fakta

Niiniluodon ja Heikkilän neljä neuvoa humanistitutkijoille


  Tutkimukselle monipuolinen, rohkea rahoitus: Enemmän yhteistyötä ulkomaisten tutkijaryhmien ja rahoittajien kanssa.

  Humanistit varjosta valokeilaan: Enemmän osallistumista yhteiskunnalliseen debattiin.

  Digitaalisuus avaa uusia maailmoja: Digitaaliset ihmistieteet korostavat monitieteisyyttä ja kansainvälisyyttä.

  Humanisti ilmoittautuu yhteiskunnan palvelukseen: Yhteiskunta tarvitsee humanis-teja, joiden horisontti on päivänpolitiikan ja pörssikurssien kuohun yläpuolella. "

Ongelma on, että näiden hörhöjen "humanismi on väärennettyä. ERäs esimerkki:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/03/hesari-29-3-20016-suomaliset-tuleet-suomeen-500-j-a-a-persermaanit-2000-e-a-a

 

Hesari 29.3.20016: Suomalaiset tulleet Suomeen 500 j.a.a., PERSERMAANIT 2000 e.a.a!

"Persermaanit" on toistaiseksi muutoin tuntematon kansakunta, joka olisi puhunut (hypoteetista ) "kantakermaania", josta Hesari ei itse asiassa tässä jutussa nyt kerro, mutta LÄHES KAIKISSA MUISSA JUTUISSAAN TÄSTÄ AI-HEPIIRISTÄ KYLLÄKIN, ja aina kun on kyse jonkin suomen sanan vähänkään tulkinnavaraisesta etymologisast.a.

Totuus on, että suomalaisten suomalais-ugrilaisia esi-isiä olivat VIIMEISTÄÄN jo kampakeramiset heimot, ehkä aikaisemmatkin.

Koska tämä saatanan persermaanilallatus lopetetaan? "


https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005010168.html?utm_medium=social&utm_content=www.hs.fi&share=0f52591b7d93712e9dda947e0ba5b75b&utm_source=t.co&utm_campaign=tweet-share&fbclid=IwAR31dV-OodljRUD_sQmhb2Zmd5NdrnAXpU3kMUV3ftqHtfkq6ZTMhdJsMys


***

Filosofi Pekka Himanen avautuu kolmen vuoden takaisesta pilkasta: ”Se oli kivuliasta, sielun pimeä yö”

Marraskuussa 2013 filosofi Pekka Himanen julkisti vision, joka tekisi Suomesta taas kukoistavan kansakunnan. Raportista ja sen tekijästä tuli pilkan kohteita. Puhelin lakkasi soimasta, ja filosofi vetäytyi omiin oloihinsa.

... "


https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005010168.html?utm_medium=social&utm_content=www.hs.fi&share=0f52591b7d93712e9dda947e0ba5b75b&utm_source=t.co&utm_campaign=tweet-share&fbclid=IwAR31dV-OodljRUD_sQmhb2Zmd5NdrnAXpU3kMUV3ftqHtfkq6ZTMhdJsMys

 

Filosofi Pekka Himanen avautuu kolmen vuoden takaisesta pilkasta: ”Se oli kivuliasta, sielun pimeä yö”

Marraskuussa 2013 filosofi Pekka Himanen julkisti vision, joka tekisi Suomesta taas kukoistavan kansakunnan. Raportista ja sen tekijästä tuli pilkan kohteita. Puhelin lakkasi soimasta, ja filosofi vetäytyi omiin oloihinsa.

... "

 

Noskehöntän "ohjeita"...

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002717796.html

" Jacob Söderman puolustaa filosofi Pekka Himasta

Söderman sanoo elämäkertakirjassaan, että työväenliikkeen kannattaisi ottaa Himanen vakavasti.

Takavuosien sosiaalidemokraattinen vaikuttaja Jacob Söderman puolustaa filosofi Pekka Himasta sekä tämän tutkimusryhmän kohuttua ja kiisteltyä tutkimusraporttia. Söderman sanoo elämäkertakirjassaan, että työväenliikkeen kannattaisi ottaa Himanen vakavasti. ... "

 

Suomeen on juurtunut HAISTAPASKANTIETEEN kierre...

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000002687994.html"

" Suomeen on juurtunut kielteisyyden kierre

Filosofi Ilkka Niiniluoto esitti Sunnuntaikynässään (HS 27. 10.) mielipiteensä Suomessa vallitsevasta kielteisyyden kierteestä, joka todistettavasti näkyi lähes kaikissa yliopisto-henkilöiden,poliitikkojen ja kirjailijoiden HS-raadin kommenteissa (Himasen "hyvän kehä" ei avaudu, HS 9.11.). ... "

PASKAN KEHÄ ON AVAUTUNUT - JA ON YHÄ AUKI!!!

 

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000002687977.html

" Arvokas elämä on monelle mahdotonta

Pekka Himasta on löylytetty liikaa, mutta koska hänet on nostettu ikään kuin Suomen viralliseksi suunnannäyttäjäksi, kansalaisella on oikeus kysyä, mihin Himanen meitä vie. Himasen mukaan Suomi on kateuden ja häpeän maa, jossa ei sallita menestystä. Tuskin suomalaiset ovat muita kateellisempia.

SE SIITÄ "huippututkijasta... !!!

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002687078.html

Huippututkija puolustaa Himasta: "Pekkahan on yritetty tappaa"

Professori Manuel Castells syyttää kovin sanoin kateellisia suomalaisia Himasen ajojahdista

387c15254034407f8d75df4e66879d36.jpg

Manuel Castells. (KUVA: Rio Gandara HS)

Julkaistu: 8.11.2013 6:02

Filosofi Pekka Himanen esitteli tänään kohutun tulevaisuusselontekonsa edistymistä Helsingin Säätytalossa

himanen.jpg

Valtioneuvoston viestintäjohtaja Kari Mokko kertoo, että projektin tilanne-esittely on sovittu Himasen kanssa jo tulevaisuusselvityksen sopimuksen teon yhteydessä.

Esittelytilaisuudet jatkuvat 15. ja 16. huhtikuuta. Himanen on myös Ylen Arto Nyberg -keskusteluohjelman vieraana sunnuntaina 14. huhtikuuta. Julkisuudesta pois pysytellyt Himanen saapuu ohjelmaan niinikään kertomaan kiistellystä tulevaisuusselvityksestään.

Himasen yritykseltä Sofokselta tilattiin 700000 euron tutkimushanke, jonka tarkoitus on valottaa Suomen tulevaisuudennäkymiä. Selvityksestä nousi kohu helmikuussa, kun kävi ilmi, että hankkeesta ei oltu järjestetty kilpailutusta.

 

***

RK kirjoitti 13.3.2016 klo 13.51

" THL tiedottaa:  Jo siinä mennään metsään ja pahasti, kun filosofialle annetaan yksi ja ainut yksikäsitteinen määritelmä.

Täältä lisää rakennuspuita:

http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/fi/johfil1.htm

http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/fi/johfil5.htm "

Nyt yritetään selvittää, mikä sillä Niiniluodolla piiputtaa noissa hommissaan...

Niiniluoto: " .... Filosofian tärkeänä tehtävänä on käsitteiden, lauseiden ja ajatusten selventäminen.

"Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi", totesi Ludwig Wittgenstein iskevään tapaansa teoksessaan Tractatus-Logico-Philosophicus (1921). Esitykseni informaatiosta ja tiedosta on tarkoitettu kaikille niille, jotka haluavat etsiä selvyyttä Wittgensteinin ohjelman hengessä...

Toiseksi haluan tuoda esiin sen, että tieto ja informaatio ovat olleet systemaattisen tutkimuksen kohteina omissa tieteellisissä erikoisaloissaan, tieto-opissa ja informaa-tioteoriassa.Erityisesti niitä,jotka arkikielen perusteella uskovat tiedon ja informaation tarkoittavan likimain samaa, on aihetta muistuttaa näiden teorioiden radikaalista erosta: tieto-opin perustivat antiikin kreikkalaiset filosofit 400-luvulla e.Kr., informaatioteorian Bellin yhtiön puhelininsinöörit 1920-luvulla.

... Latinan forma tarkoittaa 'muotoa',informare 'formuloimista 'muodostamista' tai 'muotoilua'. Siitä on johdettu vanhan ranska verbi enformer ja keskiajan englannin

inform. Vastaavat substantiivit - latinan informationem, ranskan enformacion, englannin information - tarkoittavat sitä, mikä on muodostettu, kerrottu tai ilmaistu. "

RK: Latinan sana "forma" ja siitä "oman toimenkuvansa" mukaan väännetty unien jumala Morfeus, joka tarkoittaa "muottia" on joko etruskilaista

http://fi.wikipedia.org/wiki/Morfeus

tai sitten samaa indoeurooppalaista alkuperää kuin ferm-" (firm) < dher(m)- = pitää koossa, muodossa, järjestyksessä.

http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=ferm&searchmode=none

(Jos noin on, sanasta tulee myös englannin throne.

http://www.etymonline.com/index.php?term=throne&allowed_in_frame=0)

Sanan Form toi sen nykyisessä merkityksessä sisällön content) dialektisena vasta-kohtana englannin kieleen latinasta Francis Bacon, joka tuon nykyaikaisen 'sisällön' ensimmäisen formuloikin.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Content+and+Form

http://www.etymonline.com/index.php?term=content&allowed_in_frame=0

http://nakokulma.net/index.php?topic=9454.msg191798#msg191798

(Joissakin teoksissa tuo menee Shakespearen piikkiin, mutta herrat olivat hyviä kavereita.)

IN (Samaa kantaa ovat englannin informal eli 'epämuodollinen' ja informer eli 'ilmiantaja' .) "

RK: Ei aivan noin: etuliite "in-" (< en-) tarkoittaa vanhassa latinassa "sisään" (kuten lukuisissa muissakin IE-kielissä), mutta uudessa englannissa romanisena johtopäät-tenä se tarkoittaa "epä-": "informaatio" tarkoittaa "sissänmuovaamista, muotoon saattamista" eikä päinvastoin

IN: " Kirkkoisä Augustinus (n. 400 j.Kr.) käytti sanaa informatio merkitsemään opettamista.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Augustine%2c+Saint ]

Kuitenkin jo Cicero (1. vuosisata e.Kr.) oli soveltanut tätä termiä tarkoittamaan miellettä - sanan merkitystä ihmisen mielessä.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Cicero%2c+Marcus+Tullius

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mielikuva

Taustalla on tällöin latinan forma-sanan (muotti? RK) käyttö Aristoteleen termin morfe (muoto) käännöksenä. Platon oli opettanut, että muuttuvaisen aistimaailman yläpuolella on muuttumaton ideoiden (kreik. eidos) maailma. Esimerkiksi yksityiset hevoset ovat jäljennöksiä hevosen ideasta, joka toimii myös yleiskäsitteen 'hevonen' merkityksenä. Aristoteles puolestaan esitti, että Platonin ideat eivät ole olemassa it-senäisinä "tuonpuoleisina" oliona, vaan aina aineellisiin yksityisolioihin liittyvinä muo-toina. Jokainen hevonen on näin ollen yhdistelmä materiasta eli aineksesta (kreik. hyle) ja muodosta (kreik. morfe) - juuri hevosten yhteinen muoto tekee niistä sen, mitä ne ovat. Edelleen Aristoteleen mukaan havainnossa aistit tavoittavat yksityiset oliot, jolloin ymmärryksemme tajuaa olioissa olevan yleisen muodon.

Keskiajan skolastikot (kuten Tuomas Akvinolainen) käyttävät tässä mielessä informaatio-sanaa tiedostusprosessin tuloksesta: ymmärrys ottaa vastaan havainnon yhteydessä olioiden muodot ja kehittää niistä aktiivisessa mielen sisään yleisiä käsitteitä. "

RK:Aristoteles ei ymmärtänyt,että 'sisältö ja muoto' ovat dialektisia vastakohtia kuten 'mahdollisuus ja todellisuus', jonka yhteydessä hän itse oli ottanut tuon käsitteen käyttöön, vaan hän oletti, että olioiden lisäksi on olemassa myös sekä "muotoutuma-tonta materiaa" että materiaton "Muotojen Muoto" eli "Jumala" (yksi tai useampi).

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Possibility+and+Actuality

IN: " Reinin seuraajan Arvi Grotenfeltin tiivis ja selkeä hakusana v:n 1917 Tietosana-kirjan 9 osassa edustaa vuosisatamme alun "virallista" näkemystä tiedosta:

Tieto I. Ajatus, joka on tosi ja jonka totuudesta ajatteleva ihminen on varma objektii-visten, s.o.asiallisten ja loogisesti pätevien perusteiden nojalla. T. on erotettava sekä erehdyksestä, joka on totuudenvastainen ajatus, että myöskin luulosta l. arvelusta, joka osoittaa sellaisia ihmisten käsityksiä ja ajatuksia, mitkä eivät ole varmoja. Jos tällaisella käsityksellä kumminkin on asiallisia ja jossain määrin vakuuttavia perusteita, vaikka ne eivät ole ratkaisevia, niin se on todennäköinen.

Voipi myöskin katsoa todennäköisyyden olevan alempi t:n aste, - jolloin t-käsite ym-märretään jossain määrin laajennetussa merkityksessä. Vielä erotetaan sekä t:sta että luulosta usko. Usko on vakaumus, joka nojautuu perusteisiin, mitkä uskovalle ovat erikoisen arvokkaat ja painavat, mutta eivät ole todistavia loogiselle, "kylmälle" ajattelulle. Ne nojautuvat enimmäkseen, tunteenomaisiin mielenvaikuttimiin, uskon-nollisiin tai ihanteellisiin käsityksiin; uskovainen luottaa täydellisesti. Niistä johtuvaan vakaumukseen ja se on hänelle suuriarvoinen. Mutta tämä vakaumus on "subjektiivi- nen" eikä ole objektiivista t:oa, koska sitä ei voida todistaa päteväksi kaikkia ihmisiä vakuuttavalla tavalla (vrt Usko) -

2 T. (laajassa merkityksessä) l. tietopuolinen sieluntoiminta (l. äly) käsittää kaikkia niitä sielunelämän tapahtumia, joiden kautta tajuntaan muodostuu "mielteitä" l. sisäi-siä kuvia joistakin kuvia joistakin esineistä. Täten käsitetyn t:n l. mieltämisen pääasi-alliset sielulliset kehitysasteet ovat havainto, mielikuvitus (laajassa merkityksessä) ja ajatteleminen; sen vastakohtana ovat tunne ja tahto.

... Siinä määrin kuin arkikielen informaatio-sana merkitsee jaettua "tietoa" tai "tiedon-antoa", myös siihen liittyy perusteiden ja totuuden vaatimus. Ongelmallista on tällöin se, että uuden informaatioteorian teknisenä terminä sanalla 'informaatio' ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.

Vielä sotkuisemmaksi tilanne tulee siksi,että tieto sanaa on ryhdytty käyttämään myös sellaisissa yhteyksissä, joissa totuuden ja perusteltavuuden vaatimusta ei tar-vitse edes voi soveltaa. Esimerkkinä tästä ovat sanat 'tietokone' ja 'tietojenkäsittely'.

... 3. INFORMAATION LAJEISTA

Informaation käsitteen merkityksiä on eroteltu ja luokiteltu monien erilaisten periaat-teiden mukaisesti Itse erotan ensin ei-kielellisen (fysikaalisen) ja kielellisen informaa-tion toisistaan. Jälkimmäinen käsite jakautuu edelleen syntaktiseen, semanttiseen ja pragmaattiseen informaatioon."

RK: Kaiken ei-kielellisen (ei-symboli(rakentei)sen) informaation nimittäminen "fysikaaliseksi" on virhe. Esimerkiksi ärsykkeet psykologiassa ja etologiassa ovat biologista informaatiota, jossa vaikutukseltaan saman ärsyykkeen ei tarvitse olla fysikaalisesti mitään yhteistä: sen enempää kuin sanalla ja sen kohteella.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Information

IN: ” .... 3.1 Fysikaalinen informaatio

Informaation käsitettä käytetään usein ilmaisemaan aineellisten systeemien järjesty-neisyyttä, organisaatiotasoa tai monimutkaisuutta. Tällaiset systeemit voivat kuulua elottomaan luontoon (esim. atomi, säiliöön suljettu kaasu, tähtisumu) tai elolliseen luontoon (esim. DNA-molekyyli, solu, organismi). Samaa käsite on sovellettu myös arvioitaessa ihmisen suunnittelemien ja rakentamien artefaktien (esim.koneet, taloudelliset järjestelmät, yhteiskunnalliset organisaatiot) kompleksisuutta.

Lähtökohtana tälle fysikaaliselle informaation käsitteelle on ollut termodynamiikan suure entropia, jonka Rudolf Clausius otti käyttöön 1865 ilmaisemaan fysikaalisten prosessien suuntaa.

Entropiaperiaatteen mukaan lämpö virtaa aina kuumemmasta kappaleesta kylmem-pään. Yleisemmin termodynamiikan 2. pääsääntö sanoo, että suljetun systeemin entropia kasvaa - tasapaino- asema saavutetaan, kun entropialla on maksimiarvo.

--------------

Edellä mainitut näkökohdat liittyvät siihen, että fysikaalinen informaatio on ei-kielel-listä. Siirrymme seuraavassa tarkastelemaan informaation lajeja, jotka olennaisella tavalla liittyvät kielenkäytön erilaisiin ulottuvuuksiin. "

RK: Biologisen käyttäytymisinformaatio on tässä unohdettu.

IN: " ... 3.2 Informaation kantajat: merkit, kieli

Kielellinen informaatio -käsite lähtee oletuksesta, jonka mukaan informaatiolla täytyy olla kantaja, so. aineellinen olio, tapahtuma tai prosessi, joka kykenee tietyissä olo-suhteissa välittämään tai tallentamaan viestejä. Informaation kantajia voimme laajas-sa mielessä kutsua merkeiksi (kreik.semeion,engl.sign) ja merkkijärjestelmiä kieliksi.

Meidän parhaiten tuntemamme merkkijärjestelmät ovat ihmisen käyttämiä ns. luon-nollisia kieliä: puhutun kielen perusyksikköjä ovat äänteet ja niistä rakennetut sanat ja lauseet (foneemat), kirjoitetussa kielessä vastaavasti kirjaimet,sanat ja lauseet (grafeemat). Viestien välitykseen kykenevän merkin käsite on kuitenkin paljon laajempi: äänteiden ja kirjainten ohella merkkejä voivat olla mm. numerot, piirrokset, kivikasat, nuolet, savut, liput, liikenne- merkit, vaatteet, napit, kampaukset, sävelet, sähkövirran sykäykset, virtapiirit ja radioaallot.

Luonnollisten kielten ohella merkkijärjestelmiin tai viestintäsysteemeihin kuuluvat mm. mehiläisten tanssikieli linnun laulu, kuvakirjoitus, matematiikka, musiikki, taide, kuurojen viittomakieli, Morsen aakkoset, tietokoneen konekieli ja ohjelmointikielet. "

RK: Mehiläisten tanssi"kieli" eivät ole kieliä, koska ne eivät ole symbolisia systeemejä.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Language

Matematiikka ei myöskään ole olemukseltaan kieli, vaan sillä on looginen kieli. Se logiikka ei ole luonnosta, vaikka itse matemattiikka on.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Mathematics

Tässä kuitenkin tulee kunnon asiaa, ja biologisesta informaatiota:

IN: ...Vaikka korkeammalle kehittyneet eläimet voivat ehkä rajoitetusti oppia ymmär-tämään ikonisia ja symbolisia merkkejä,eläinten kommunikaatio pääasiassa rajoittuu indeksien tasolle.Eläinten kielellä on ensinnäkin ilmaiseva eli ekspressiivinen tehtävä (murina, sähinä,kehrääminen ym.ovat ilmauksia vihaisuudesta, ärtymisestä, tyytyväi- syydestä tai muista tiloista). Toiseksi eläinten kielellä on signaloiva tehtävä. Kun äiti-peippo näkee lähestyvän haukan,hän varoittaa huudollaan poikasiaan, jotka piiloutu- vat nopeasti. Kyse ei kuitenkaan ole tapahtumasarjasta, jossa lintu toteaa mieles-sään: "Ahaa, taas tuo ilkeä peto on lähestymässä. Varoitanpa poikasiani, että he ym-märtävät mennä piiloon." Sen sijaan kyseessä on lajityypillinen, geneettisesti peritty vaistotoiminta, jossa haukan havaittu lentokuva tai hahmo laukaisee linnussa reakti-ona huudon, joka puolestaan laukaisee poikasten pakokäyttäytymisen. Yhteydet haukka-varoitushuuto-piiloutuminen ovat näin ollen kausaalisia indeksisuhteita.-Sama pätee ehdollisiksi reflekseiksi kutsuttuihin eläinten opittuihin käyttäytymistaipumuksiin (esim. pillin ääni on ruoan indeksinen merkki).

Vasta ihmisen puhuttu ja kirjoitettu kieli sisältää symbolifunktion (Kaila, 1934) - kas-vavan joukon merkkejä, joiden sopimuksenvaraiset merkitykset välittyvät aikalaisille ja tuleville sukupolville kulttuuritraditioiden kautta. Juuri tämä kielen ominaisuus on tehnyt ihmiselle mahdolliseksi tiedostaa itsensä ajassa ja paikassa elävänä tajuisena olentona, minänä, joka kykenee erottamaan itsensä ulkomaailmasta, osaa viitata sanoilla myös ei-läsnäoleviin objekteihin ja asioihin, pystyy abstraktiin käsitteelliseen ajatteluun.

... Semantiikka ("merkitysoppi") lisää syntaksiin merkkien esittävän tehtävän, ts. nii-den viittaussuhteet kielen ulkopuolelle. Siten siihen kuuluu sanojen (nimet, substan-tiivit, adjektiivit) referenssin tutkiminen. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä semantiikan koko tehtäväksi: on myös selitettävä miten kahdella eri ilmauksella voi olla sama merkitys (esim. sanat punainen ja red) tai kahdella ilmauksella voi olla sama refe-renssi mutta silti eri merkitys (esim. ilmaukset 'höyhenetön litteäkyntinen kaksijalkai-nen' ja 'ihminen' rajaavat saman olio- luokan). Siten sanoilla on referenssin lisäksi kielellinen merkitys (saks. Sinn, engl. meaning): sanoiIla 'kissa' ja 'cat' on sama mer-kitys, ne molemmat ilmaisevat "kissautta" tai kissan "käsitettä". Erilaisissa semantii-kan teorioissa merkitykset on sijoitettu ihmismielen ideoiksi (konseptualismi) tai omaan korkeampaan ideamaailmaan kuuluviksi abstrakteiksi olioiksi (platonistinen käsiterealismi). "

RK: Ainakin tieteelliset käsitteet muodostetaan teorianmuodostukseen liittyen, ja niillä voi olla eri teorioissa eri merkitys, vaikka ne viittaisivatkin laajasti ottaen samaan todellisuuden kohteeseen.

IN: " Sanojen avulla voidaan muodostaa väitelauseita, jotka ilmaisevat mahdollisia asiantiloja (esim. 'Helsingissä sataa vettä 1.11.1987'). Maailmaa koskeva väitelause on tosi, jos se ilmaisee tosiasian eli todella vallitsevan asiantilan, muutoin epätosi.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Truth

Siten totuus on myös kielen esittävään tehtävään liittyvä semanttinen käsite. 20 "

RK: Tämä on totta, ja äärimmäisen olennaista. Lauseet muodostetaan käsitteistä, joihin pätee yllä maitsemani. Ja taas täyttä asiaa:

" ... Tietokone on näin ollen laite, joka suorittaa automaattista datankäsittelyä - mekaaniset, nopeat ja virheettömät toiminnat tekevät mahdollisiksi matemaattisen laskemisen ja kalkyloinnin (mihin viittaa englannin sana computer), tekstinkäsittelyn (engl. text processing), robotiikan, ruumiillisen ja henkisen rutiinityön automatisoinnin sekä monien "älykkyyttä" vaativien päättelytehtävien ratkaisemisen.

On kuitenkin tärkeää huomata, että tietokone käsittelee dataa pelkkänä merkkijono-na ilman tulkintaa. Atk-sanakirja määrittelee datan "asian säännönmukaiseksi esityk-seksi viestitettävissä tai käsittelykelpoisessa muodossa". Siten tietokoneen lukema, käsittelemä ja tulostama data voi olla jonkin "asian esitys", ts. viesti, jolla on sisältö. Tietokoneen kannalta tämä on kuitenkin yhdentekevää: se ei itse ymmärrä, mitä sen piisiruihin on pakattu. Tietokoneella ei ole tietoisuutta tai minää - sen kieli on indeksien tasolla tapahtuvaa signaa1ien siirtoa, kuten eläimellä.

Suomen kielessä datankäsittely (engl. data processing; ruots. databehandling, saks. Datenverarbeitung) on käännetty sanalla tietojenkäsittely. Ruotsin dator ja saksan Datenverarbeitungsanlage on käännetty muotoon tietokone. Vastaavasti kaikki muu-kin data-terminologia on rakennettu tieto-sanan varaan:data management on tiedon- hallinta,data collection on tiedonkeruu,data processor on tiedonkäsittelijä, data trans-mission on tiedonsiirto, data set eli file on tiedosto,data element on tietoalkio, data station on tietoasema, data administration on tietohallinto,block or data on tietojakso, data channel on tietokanava, database on tietokanta, data abuse on tietorikos, data protection on tietosuoja, data bank on tietovarasto.

Suomen 'tieto' on näppärä kantasana, josta voi muodostaa loputtomasti uusia joh-dannaisia: tiedos, tiedosto, tietue, tieturi jne. Sananmukainen datan käännös anne, jota on Kielitoimiston suosituksesta myös jonkin verran käytetty atk-terminä,on tässä suhteessa paljon kömpelömpi:'automaattinen anteiden käsittely', 'annekone', 'anturi', 'anteiden siirto', 'annesuoja', 'anneis- to' ja 'annue' vähintäänkin kuulostaisivat keino-tekoisilta. Niillä olisi kuitenkin ollut se etu, että ne eivät lankea harhaanjohtavalla tavalla päällekkäin minkään perinteellisen käsitteen kanssa: vaikka 'data' käännettäi-siin sanalla 'tieto', käänteinen ei päde: filosofien tieto-oppi ei ole 'dataoppia' tietokilpailu ei ole 'datakilpailu' Suomen tietotoimisto ei ole 'Suomen datatoimisto'.

Sanaa informaatio näkee myös käytettävän 'datan ' vastineena: tietokoneen sano-taan varastoivan ja käsittelevän 'informaatiota'. Tällöin kuitenkin informaatiolla tarkoi-tetaan jälleen informaation kantajia (vrt. edellinen kappale), merkkejä, merkkijonoja, dataa. Yksi mahdollisuus 'datan' kääntämiseen olisikin ollut merkki, jonka Atk-sanakirja hyväksyy merkityksessä "pienin tiedon esityksen alkio, joka voi kantaa informaatiota".

Tietokoneen suorittama datankäsittely on nimenomaan syntaktisella tasolla tapahtu-vaa automaattista merkkienkäsittelyä, ns. tietokone on merkeillä operoiva laskulaite, ns. tiedonsiirto on merkkiensiirtoa. (Valitettavasti vain merkkisanakin on monilla erilaisilla merkitysvivahteilla rasitettu.)

3.4 Syntaktinen informaatio

Shannonin tilastollisessa kommunikaatioteoriassa perusongelmana on "jossakin pis-teessä valitun viestin reprodusointi eksaktisti tai approksimariivisesti jossain toisessa pisteessä".

Shannon erottaa selvästi toisistaan kanavassa kulkevan merkeistä muodostuvan viestin (engl. message, signal) ja kanavan välittämän informaation.

Hän ei suoranaisesti yritä määritellä, mitä välitetty informaatio on,vaan esittää menetelmän mitata välitetyn informaation määrää. Tämän määritelmän avulla hän etsii vastausta kysymykseen, miten häiriöitä tai kohinaa sisältävässä kanavassa (esim. puhelin, lennätin) viestit kannattaa koodata, jotta informaationvälitys olisi mahdollisimman tehokasta ja luotettavaa.

Olkoon G = {Xl...Xn} äärellinen joukko merkkejä, jotka esiintyvät jossakin kommuni-kaatiosysteemissä vakiotodennäköisyyksillä Pl...Pn. Voimme olettaa,että jokin meka- nismi valitsee lähetettäväksi merkiksi x1:n todennäköisyydellä pi(i=l,...,n). Kun vas-taanottajalle kerrotaan, mikä merkki kulloinkin on valittu, tämä "uutinen" Xi on sitä yllättävämpi ja sitä "informatiivisempi" mitä pienempi sen todennäköisyys Pi on. Täl-laista leikkiä voidaan harjoittaa puhtaana merkkipelinä, jossa merkeillä Xi ei ole mi-tään tulkintaa tai merkitystä - ja niin muodoin kielen käyttäjä ja kielen esittävä tehtä-vä on abstrahoitu tarkastelusta pois. Tällainen syntaktinen informaatiokäsite on Shannonin tilastollisen kommunikaatioteorian lähtökohtana: viestin informaatiomäärä riippuu ainoastaan siitä, kuinka usein ko.viestien muodostamaa merkkijonoa tilastol-lisesti katsoen syötetään kanavaan.Shannon toteaakin eksplisiittisesti, että "viestin-nän semanttiset aspektit ovat irrelevantteja insinöörin ongelman kannalta" (Shannon & Weaver, 1949, s. 3).

3.5 Semanttinen informaatio

Vaikka Shannon eksplisiittisesti sulki semantiikan ja merkitykset tilastollisen kommu-nikaatioteorian ulkopuolelle, hänen teoriansa lukuisissa sovellutuksissa on jatkuvasti syntynyt sekaannuksia syntaktisen informaation ja informaation muiden lajien välillä. Ensimmäiset selkeät analyysit tästä kysymyksestä sisältyvät Carnapin ja Bar-Hillelin kirjoituksiin. Bar-Hillel (1955) valittaa, että tilastollisen informaatioteorian kehitys on johtanut kestämättömiin spekulaatioihin, koska aina ei ole osattu erottaa toisistaan kahta asiaa: termillä 'informaatio voidaan tarkoittaa joko merkkijonoa tai merkkijonon ilmaisemaa viestiä.Vastaavasti 'informaation määrällä' voidaan tarkoittaa itse merkki- jonon esiintymisen harvinaisuutta tai merkkijonon ilmaisemien asioiden esiintymisen harvinaisuutta. Näistä vaihtoehdoista edellinen liittyy Shannonin syntaktiseen, jälkimmäinen semanttiseen informaation käsitteeseen.

Semanttisen informaation käsite on erotettava klassisesta tiedon käsitteestä (tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus), koska lauseen informatiivisuus on täysin neutraali suhteessa sen totuusarvoon. Syntaktisessa informaation käsitteessä ei tietenkään kiinnitetä huomiota sellaisiin semanttisiin käsitteisiin kuin totuus ja epätotuus. Mutta myös semanttisessa informaatioteoriassa väitelauseen informaatiosisältö ja sen määrä ovat riippumattomia lauseen totuudesta ja epätotuudesta. Korkeasti informa-tiiviset lauseet voivat olla epätosia; ristiriitaisella eli loogisesti epätodella lauseella on itse asiassa maksimaalinen informaatiosisältö. Todet lauseet voivat olla epäinforma-tiivisia;tautologialla eli loogisesti todella lauseella on minimaalinen informaatiosisältö.

Popperin tieteenfilosofian perusoivalluksena onkin ollut se, että totuus ja informaatio-sisältö ovat vastakkaisiin suuntiin vetäviä tieteen tavoitteita. Totuuden vaatimus olisi helppoa toteuttaa triviaalisti ehdottamalla loogisesti heikkoja, epäinformatiivisia ja to-dennäköisiä teorioita. Rohkeus informatiivisten hypoteesien esittämisessä merkitsee epätodennäköisyyttä, riskiä totuuden suhteen.

Isaac Levi esittää tämän ajatuksen iskevästi kirjassaan Gambling with Truth (1967): yrittäessään hankkia maailmaa koskevaa informaatiota tiedemies joutuu "pelaamaan uhkapeliä totuuden kustannuksella". Pelkkä totuus tai pelkkä informaatiosisältö ei näin ollen riitä tieteen tavoitteeksi: päämääräksi on asetettava informatiivinen totuus.

... 3.7 Mitä informaatio on?

Informaatiosta puhutaan usein ikään kuin se olisi ainetta tai energiaa: Seppänen ja Honkasalo (1984) esimerkiksi keskustelevat entropian "eli käyttökelvottoman energi- an" synnystä ja "tuotannosta", entropian poistumisesta "lämpösäteilynä avaruuteen", maailmankaikkeudessa olevasta informaatiosta, joka "siirtyy" ihmisen tajuntaan ja näin "jalostuessaan" toimii tiedon "raaka-aineena". Toisaalta he kuitenkin korostavat, että informaatio ei ole materiaa, vaan "materiaan koodautunutta tai koodattua järjestystä".

Kyberneetikko Wienertin mukaan informaatio ei ole ainetta eikä energiaa, vaikka sitä voidaankin materiaalisten prosessien kautta "siirtää" ja "tallentaa".Mutta mitä ihmettä se sitten voi olla? Mitä muuta maailmassa on kuin aineen ja energian muotoja?

Brillouinin fysikaalinen informaatiokäsite termodynamiikan negentropiana ratkaisee tämän ongelman tekemällä informaatiosta fysikaalisen suureen, joka liittyy materiaa-listen järjestelmien makrotilojen muutokseen. Tällainen ei-kielellinen informaation kä-site ei kuitenkaan kerro, mitä merkkien,merkkijonojen tai datan kantama syntaktinen, semanttinen ja pragmaattinen informaatio on.

Toisenlaista ajattelutapaa edustaa väite, että informaatio edellyttää aina kieltä puhu-vien ja ymmärtävien,tajunnalla varustettujen olentojen olemassaoloa. Tämä teesi voi olla tahatonkin seuraus jostain hyvin suppearajaisesta informaation määritelmästä. Esimerkiksi Atk-sanakirjan mukaan informaatio on "vastaanotetun datan ihmiselle tuottama mielle tai merkitys". Jos informaatiota on vain mielteenä ihmisen päässä, niin atk-alan ihmisten pitäisi pikaisesti lopettaa puhe informaation "siirrosta" viestin-tävälineiden avulla tai informaation "käsittelystä" ja "tallentamisesta" tietokoneissa.

Informaation käsitteen monimielisyyttä on käytetty apuna jopa jumalan olemassa-olon todistuksissa. Kreationisti A.E. Wilder-Smith väittää, että DNA:n rakenteessa ilmenevä geneettinen koodi edellyttää "ulkoista informaation lähdettä" – "koodaajaa", ”intelligenssiä", "ideaa", "suunnitelmaa" tai "Jumalaa". Wilder-Smith luulee virheelli-sesti, että biologien teorioissa esiintyvä geneettinen informaatio on Shannonin infor-maatiota - ja samalla semanttista informaatiota, joka edellyttää konventionaalisiin merkkeihin perustuvaa symbolikieltä.

DNA-molekyylin kyky ohjata proteiinin valmistamista ei kuitenkaan ole Morse- aak-kosistoon verrattava symbolisopimus, vaan ilmaus luonnossa ihmisestä riippumatta vallitsevista kausaalisista säännönmukaisuuksista.Se tosiasia,että esimerkiksi emäs- kolmikko guaniini-sytosiini-adeniini toimii "koodina" alaniini-nimiselle aminohapolle on kausaalinen signaali, materian järjestyneisyyttä, fysikaalista informaatiota, joka ei edellytä tajunnalla varustettujen olentojen - ihmisen tai jumalan - tekemiä kielellisiä sopimuksia (Niiniluoto, 1984a, luku 9).

Tarkastelemme seuraavassa hieman tarkemmin ja systemaattisemmin filosofista ky-symystä siitä, mitä informaatio oikeastaan on: mihin ontologian eli olemassaolo-opin kategoriaan informaatio kuuluu?

Ontologiassa voidaan Popperia (1972) seuraten erottaa kolme todellisuuden piiriä:

maailma 1 (ajassa ja avaruudessa esiintyvät fysikaaliset objektit, tapahtumat ja prosessit, aine ja energia, epäorgaaninen ja orgaaninen luonto),

maailma 2 (yksilöllisen tajunnan tilat, mentaaliset tapahtumat, psyyke) ja

maailma 3 (ihmisen sosiaalisen toiminnan kautta syntyneet kulttuuriesineet, artefaktit ja abstraktiot,kulttuuri ja yhteiskunta). Esimerkiksi tähdet,kivet ja ihmisen ruumis kuu- luvat maailmaan 1; ihmisen ja korkeamman asteen eläinten aistimukset, elämykset ja ajatukset maailmaan 2; taideteokset, tieteelliset teoriat, yhdistykset, luvut ja käsitteet maailmaan 3.

Materialismin mukaan todellisuus on aineellinen, ts. muodostuu yksinomaan materi-aalisista kappaleista ja prosesseista sekä niiden fysikaalisista ominaisuuksista. Radi-kaali materialismi väittääkin, että vain maailma 1 on olemassa:maailmat 2 ja 3 ovat vain osa materiaalista todellisuutta tai siihen palautettavissa. Sen sijaan emergentti materialismi hyväksyy sen, että maailmat 2 ja 3 ovat syntyneet yhä kompleksisempia materiaalisia systeemejä tuottavan evoluution (biologinen ja kulttuurievoluutio) kautta.

Materialismien muodoille yhteistä on kuitenkin käsitys, että psyykkiset ilmiöt eivät voi esiintyä ilman materiaalisia kannattajia - maailman 2 ajatuksia ei ole olemassa ilman aivojen toimintaa.Vastaavasti ihmisen luomat abstraktit kulttuuriesineet,maailman 3 - asukkaat, säilyvät vain niin kauan kuin ne on tallennettu maailmaan 1 tai 2 - sinfonia ei ole identtinen minkään fysikaalisen tai mentaalisen - olion kanssa, mutta se säilyy kirjoitettujen partituurien, ääniaaltojen, äänilevyjen, nauhoitusten, ajatusten, kokemusten ja muistojen muodossa.

Idealismin mukaan todellisuus on henkinen, ts.muodostuu yksinomaan mentaalisista tiloista tai tapahtumista. Subjektiivisten idealistien mukaan vain maailma 2 on ole-massa: todellisuus koostuu yksilöllisen psyyken aistimuksista, ajatuksista, tahdosta, mielteistä ym. Sen sijaan objektiiviset idealistit pitävät todellisuuden perusaineksena jotain korkeampaa prinsiippiä (Jumala, Platonin ajattomat ideat, Hegelin itseliikun-nassa oleva objektiivinen henki),joka jollain tavoin luo tai synnyttää aineen maailman ja subjektiiviset henget. Filosofiset systeemit, joissa todellisuutta pidetään perustal-taan "neutraalina" aineen ja hengen suhteen edustavat tavallisesti objektiivisen idealismin erilaisia muotoja.

Dualistit pitävät ainetta ja henkeä todellisuuden itsenäisinä, toisiinsa palautumatto-mina perusosina, jotka kehittyvät samansuuntaisesti toisistaan riippumatta (parallelismi) tai ovat jatkuvassa kausaalisessa vuorovaikutuksessa (interaktionismi).

Edellä esitettyjä erotteluja hyväksikäyttäen voimme suhteellisen helposti paikallistaa, missä todellisuuden piirissä informaation eri lajit sijaitsevat.

Fysikaalinen informaatio, materian järjestys eli negentropia,kuuluu maailmaan 1. Myös kielellisten merkkien,merkkijonojen tai datan esiintymät fysikaalisina objekteina - aikaan ja paikkaan sidottuina, puhuttuina, kirjoitettuina tai muulla tavoin tuotettuina - kuuluvat maailmaan 1.

Esimerkiksi tälle sivulle painetut kirjainmerkit ovat maailman 1 olioita.Sen sijaan mielessäni ollut ajatus,jota kirjoittamani lauseet yrittävät ilmaista, samoin kuin lukijan mielessä syntyvät ajatukset,ovat maailman 2 tapahtumia. Pragmaattinen informaatio subjektiivisessa mielessä kuuluu siten maailmaan 2.

Semanttinen informaatio - sanojen ilmaisemat käsitteet, väitelauseiden ilmaisemat propositiot, lauseiden poissulkemien mahdollisten asiantilojen joukot - on parhaiten ymmärrettävissä abstraktiksi maailma 3:n osaksi.

Semanttinen informaatio edellyttää symbolifunktiota, ihmisen luomaa merkityksellistä kieltä, mutta muutoin se on objektiivista, yksilöllisestä ihmismielestä riippumatonta. Samaan tapaan pragmaattinen informaatio, kun se perustuu jonkin kulttuurin piirissä vallitseviin intersubjektiivisiin merkityksiin ja merkittävyyden arvioihin, on osa ihmisen luomasta todellisuudesta, maailma 3:sta.

Kaikkein vaikeimmin ymmärrettävissä on ehkä Shannonin syntaktisen informaation ontologinen luonne. Mielenkiintoista kiistaa tästä kysymyksestä käytiin 1960-luvun alussa DDR:n filosofien kesken.Georg Klausin (1964, 1965) mukaan semanttinen informaatio liittyy lauseiden kokoelmiin ja siten kielen kautta ihmisen tajuntaan, kun taas syntaktinen informaatio on "tilastollisten kokoelmien" objektiivinen ominaisuus. Klaus sanookin, että m.1- teorialla on kolme aspektia: aine (saks. Stoff), energia ja informaatio. Näistä informaatio ei voi koskaan esiintyä kahdesta muusta aspektista riippumatta.

Puhe materian erillisistä "aspekteista" voi vaikuttaa samantapaiselta ad hoc- ratkai-sulta kuin Kalkedonin kirkolliskokouksen päätös,jonka mukaan Jeesuksessa on "yksi persoona", mutta "kaksi luontoa", jumalallinen ja inhimillinen. Se voidaan kuitenkin ymmärtää emergentin materialismin hengessä: samaan tapaan kuin tajunta on riittä-vän kompleksisten materiaalisten systeemien ominaisuus, informaatio on "emergent-ti" ominaisuus, joka liittyy vakioisilla tiheyksillä esiintyvien merkkien välityksen järjes-telmiin. Syntaktisen informaation määrä on objektiivinen käsite,koska merkkien esiin- tymistiheydet (frekvenssitodennäköisyydet) perustuvat fysikaalisiin tosiseikkoihin. Samalla se on relationaalinen systeemikäsite, so. suhteellinen järjestelmässä esiintyvien merkkien todennäköisyyksiin.

Toisenlainen näkemys sisältyy Klausin ja Buhrin (1972) filosofiseen sanakirjaan: in-formaatio ei ole ainetta, eikä aineellisten kappaleiden ominaisuus, vaan aineellisten kappaleiden ominaisuuksien ominaisuus.

Tämä puhetapa ei kaikissa suhteissa vaikuta täysin luontevalta. Esimerkiksi paloau-tot ovat punaisia, ja punainen on väri; siis 'on väri' on fysikaalisten objektien ominai-suuksien ominaisuus. Toisaalta 'olla värillinen' on fysikaalisten objektien ominaisuus, joka niillä on sen kautta, että niillä on eräs toinen ominaisuus, kuten punaisuus. Kos-ka yksityiset merkit ovat tietyssä tilanteessa informaation kantajia sen kautta, että ne ovat tiettyä tyyppiä, ominaisuus 'olla informatiivinen' on analoginen pikemminkin ominaisuuden, 'olla värillinen' kuin 'olla väri' kanssa.

Informaation käsitettä on lähestytty materialismin sijasta myös dualismin ja idealis-min pohjalta. Esimerkiksi David Bakan (1974) väittää informaation olevan oma "eril-linen realiteetti", itsenäinen substanssi, jota voidaan varastoida "vapaana" ihmismie-leen ja "sidottuna" materiaan. Bakanin informaatio vaikuttaa muuhun todellisuuteen - siten se muistuttaa Popperin maailmaa 3, mutta ei kuitenkaan ole ihmisen tekemää, vaan itsenäisesti olemassa oleva Platonin ideamaailman tapaan. Näin Bakan edustaa aineen ja hengen dualismia, jota on täydennetty olennaisesti objektiivisen idealismin mukaisella informaation käsitteellä.

Bakanin mukaan luonnonlaeissa on kysymys siitä, että objektiivinen informaatio in-formoi fysikaalista liikettä. Tämä on muunnelma ajatuksesta, että luonnon säännön-mukaisuudet ovat ihmismielen (Kant) tai jumalan säätämiä. Fyysikko David Bohm (1980) sen sijaan esittää, että maailma muodostaa ykseyden, yhtenäisen energiavir-ran kokonaisuuden, jonka aineellisen ja mentaalisen puolen yhteisen perustan muo-dostaa aktiivinen,organisoiva ja liikuttava "informaatio","merkitys" (engl. meaning) tai "piilevä järjestys" (engl. implicate order). Bohmin käsitystä voi pitää uutena objektiivisen idealismin versiona.

Edellä esitetyt näkökohdat voidaan tiivistää seuraavasti.Informaation olemassaolon ymmärtämiseksi ei riitä radikaali materialismi (todellisuus palautuu maailmaan 1); sen sijaan emergentti materialismi (maailma 3 on olemassa ihmisen luomana) voi antaa tyydyttävän perustan informaation lajien ontologisen aseman selvittämiselle.

Täten idealistiset yritykset postuloida ihmisestä riippumattoman semanttisen infor-maation ja "merkityksen" olemassaoloa osoittautuvat tarpeettomiksi. Maailmassa oleva informaatio on joko fysikaalista, so. luonnollista tai aiheutettua materian järjes-tystä, tai kielellistä,so.ihmisen luoman kielen ilmaisuvoimaan ja käyttöön perustuvaa.

4. Taito ja osaaminen

Eläinten ja ihmisten käyttäytymiseen liittyy kykyjä ja valmiuksia, joita kutsutaan osaa-miseksi tai taidoiksi.Elottomaan luontoon näitä käsitteitä ei liitetä: emme sano, että meri "osaa" lainehtia. Kasvit ovat ehkä rajatapaus: puhe voikukan "taidosta" imeä maasta vettä kuulostaa ainakin minusta hieman oudolta.Sen sijaan eläimillä on vaih-televa määrä evoluution kautta kehittyneitä lajityypillisiä kykyjä, jotka jokainen lajin normaali jäsen osaa luonnostaan tai harjoituksen jälkeen: kalat osaavat uida ja pari-tella, linnut osaavat lentää, muurahaiset osaavat rakentaa pesiä, hämähäkki osaa kutoa verkkoa, leijona osaa juosta ja karjua, apina osaa kiivetä puussa, ja ihminen osaa kävellä kahdella jalalla ja puhua.

Yhdyskuntia muodostavien eläinten vaistotoimintaan pohjautuvat taidot voivat olla myös eriytyneitä: mehiläispesässä on eri tehtäviä varten kuningatar, työläisiä ja kuh-nureita.Eläinten opitut taidot voivat olla myös yksilöllisiä,kuten koti- ja sirkuseläimistä hyvin tiedetään: koira voi oppia istumaan, taluttamaan sokeaa ihmistä tai hyppää-mään renkaan läpi. Tällaiset yksilölliset taidot ovat kuitenkin "ehdollisia refleksejä", omaksuttuja käyttäytymistaipumuksia, joiden siirtäminen toisille eläimille tai jälkeläi-sille on rajoitettua tai mahdotonta. Vasta ihminen on kyennyt luomaan jatkuvasti uusiutuvan ja paranevan taitojen järjestelmän, joka siirtyy geneettisen koodin sijasta kielen, kasvatuksen ja opetuksen kautta kulttuuriperintönä tuleville polville.

Kreikan kielen 'taitoa' tarkoittava sana on tekhne, jonka käännös latinaan on ars, englantiin art, saksaan Kunst ja ruotsiin konst. Siten 'taitaminen' ja 'osaaminen' liittyy suomen sanoihin tekniikka ja taide.

Sanaa 'tekniikka' voidaan soveltaa mihin tahansa taitoa vaativaan inhimilliseen toimintaan - voimme puhua juoksijan, korkeushyppääjän, taitoluistelijan, laulajan, viulunsoittajan, maalarin ja kuvanveistäjän "tekniikasta". Mitä harjaantuneempi ja hiotumpi suoritustaito on kyseessä, sitä suurempaa taitavuutta (engl. skill) se ilmentää. Kun tällaisesta taitavuudesta tulee harjoittajansa elinkeino, puhumme ammattitaidosta.

Useat inhimillisen taidon alueet ovat syntyneet ja jatkuvasti tehostuneet "teknisten keksintöjen" avulla: neula - kutominen, keihäs - metsästys, aura – maanviljelys, lääkkeet - parantaminen, huilu - soittaminen, kirves - puusepäntyö, auto – liikenne jne. Tällöin me tarkoitamme tekniikalla uusia keinotekoisia esineitä, artefakteja, jotka toimivat välineinä tai työkaluina. Benjamin Franklinin määritelmän mukaan ihminen onkin "työkaluja valmistava eläin ".

Tekniikka laajassa mielessä liittyy sekä "ekspressiiviseen" toimintaan, ihmisen luo-vaan itseilmaisuun ilman tuloksen tai hyödyn tavoittelua (leikkikalut - leikki, instru-mentit - kaunotaiteet), että "instrumentaaliseen" toimintaan, välineelliseen tavoittei-den ja tulosten toteuttamiseen. Suppeammassa mielessä tekniikka on jo Aristote-leesta, lähtien liittynyt nimenomaan, tuottavaan työhön: Nikomakhoksen etiikan mukaan taito (tekhne) on "oikea järkiperäinen tekemisvalmius".

Artefaktien suunnittelu,valmistaminen ja käyttö edellyttävät taitoa,teknistä osaamista. Mutta myös hyvin rakennetut artefaktit voivat olla "taitavia": pesukone osaa pestä pyykkiä, tietokone osaa laskea neliöjuuren, ohjus osaa etsiä maalinsa. Erityisesti moderni automaatiotekniikka tekee mahdolliseksi suunnitella laitteita ja tuotteita, joi-hin on "pakattu" tai "tiivistetty" suorituskykyä. Osaamisen käsite voidaan näin ulottaa ihmisestä ihmisen valmistamiin artefakteihin.

... "

RK: (Juu, ja mikä tahansa ei ole filosofiaa.)

***

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/405388?Page=2

" Risto Koivula

17.06.2021 06:39:05405553

Valheen muuttaminen jankuttamalla "to(tuu)deksi" oli brittiläisen siirtomaahallinnon ja sikäläisen "muinaisfeminismin" ideologiaa

Lainaus: Risto Koivula, 06.06.2021 01:52:17, 405476

Lainaus: Lassi Hippeläinen, 02.06.2021 18:36:20, 405444

Risto Koivula kirjoitti 31.05.2021 (405415)...

> Lainaus: Lassi Hippeläinen, 28.05.2021 19:52:47, 405388

> Näin helppoa on höynäyttää ihmisiä: 3/4 republikaaneista pitää vasemmistoa

> syyllisenä loppiaisen kapinaan. Temppu onnistuu, kun puolueen edustajat

> jankuttavat samaa uutista koordinoidusti.

> Kuka sanoikaan, että valhe muuttu todeksi, kun sitä  toistaa tarpeeksi usein?

> https://boingboing.net/2021/05/28/somehow-73-of-republicans-blame-the-capitol-insurrection-on-left-wing-protestors.html

> Kuka se muuten oli?

Goebbels

RK: Hitler korosti, että tämä koskee vain "riittävän suuria" valheita.

https://beruhmte-zitate.de/zitate/1969079-adolf-hitler-wenn-man-eine-grosse-luge-erzahlt-und-sie-oft-genug/

„Wenn man eine große Lüge erzählt und sie oft genug wiederholt, dann werden die Leute sie am Ende glauben.“ — Adolf Hitler

Variante: Wenn Sie eine Lüge erzählen, die groß genug ist und die Sie häufig genug erzählen, wird man sie glauben.Original If you tell a big enough lie and tell it frequen- tly enough, it will be believed. Bearbeitet von Martin Svoboda. Letzte Aktualisierung 3. Juni 2021. Geschichte

Quelle:

https://beruhmte-zitate.de/zitate/1969079-adolf-hitler-wenn-man-eine-grosse-luge-erzahlt-und-sie-oft-genug/

Goebbels ei sanontut näin, vaikka Hitler sanoi, ja vaikka hän tietysti toimi noin jo sik-sikin, että toteutti aina Hitlerin käskyjä ja toiveita koskaan kyseenalaistamatta niitä.

https://falschzitate.blogspot.com/2017/12/eine-luge-muss-nur-oft-genug-wiederholt.html

" FALSCHZITATE mit Belegen und Kommentaren. Hunderte falsche Zitate, Memes, Kuckuckszitate, Zitaträtsel, apokryphe, problematische und entstellte Zitate, misquo-tations, misattributed and fake quotes. (Die Sammlung wird laufend ergänzt.) Von GERALD KRIEGHOFER.

"Eine Lüge muss nur oft genug wiederholt werden. Dann wird sie geglaubt." Joseph Goebbels (angeblich)

Pseudo-Joseph-Goebbels-Zitat; seit ca. 1999 Goebbels zugeschrieben.

Der Spruch wird Goebbels seit sieben Jahrzehnten in verschiedenen Varianten un-terschoben. Es ist ein peinlicher Widerspruch, wenn man mit erfundenen Goebbels-Zitaten gegen Lügen in der Politik argumentiert (Link), wie zum Beispiel Donald-Trump-Gegner, die mit demselben Fake-Zitat gegen Trump polemisieren wie Hillary-Clinton-Gegner gegen Clinton (Link). Man bekämpft Fake News mit Fake Zitaten und suggeriert, der politische Gegner arbeite mit Nazipropaganda-Methoden.

Dieses auf Englisch und Deutsch hunderttausendfach verbreitete Pseudo-Goebbels-Zitat hat noch niemand in einem Text von Joseph Goebbels gefunden und es wider-spricht auch der Ideologie von Goebbels,der sich seinen Zuhörern und Lesern gerne als Kämpfer für die Wahrheit gegen die verlogene Presse und gegen die ausländische 'Lügenpropaganda' präsentierte.

goebbx.jpg

In der Tat hat kaum ein Politiker so schamlos gelogen wie Joseph Goebbels, aber in seinen Reden und auch in seinem Tagebuch posierte er als Person,die der Wahrheit verpflichtet ist. Seine Propaganda nennt er nicht Lüge, sondern "Probleme auf die einfachste Formel bringen" und suggerierte: Lügen, das tun die anderen, zum Beispiel 'die Engländer', die anders als die treuherzigen Nazis angeblich aus Prinzip logen.

Propagandaminister und Spindoktoren, die zugäben, Lügen zu verbreiten, wären wohl kaum glaubwürdig und erfolgreich. ... "

Goebbels varoitti usein ja jopa liittolaishallituksiakin kuten Suomea valehtelemasta

- aina;

- lämpimikseen;

- toisarvoisissa asioissa:oli usein parempi olla hiljaa pienistä epämukavista seikoista;

- tavalla, joka suuntaa joukkojen toimintaa väärin: esimerkiksi "piknikretki Uralille" -valehtelu.

- "liian hyvin" eli siten että uskoo itsekin.

(Kukahan selittäisi YLElle...)

Valehtelu oli tehtävä tietoisesti ja harkiten ja sen vaikutus käyttäytymiseen Puolueen kannalta tuli olla riittävän luotettavasti ennakoitavissa. Se oli infosotatoimi. Jotkut Goebbelsin väsytysjankuttamat fraasit olivat totta, tai kääntyivät sellaiskisi, vaikka niistä ei ollut todisteita, esimerkiksi "Britannia ja Neuvostoliitto toimivat yhdessä Saksaa vastaan".



Tämä sitaatti ja ajattelu palautuu tosiassa 1800-luvun BRITTILAISEN SIIRTOMAA-VALLAN ideologiaan ja ajatteluun, ja vieläpä silloiseen orastaneeseen "FEMINIS-MIIN"! Infosotahommat lievät olleet aliarvostettuja ja niitä hoitivat usein konekirjoi-tustaitoiset perheettomät naiset. He olivat myos kyllin - noh, kokemattomia lorpsiäkseen julki, mitä olivat tekemässä...

https://books.google.fi/books?id=EtoBAAAAQAAJ&pg=PA155&dq=lie+repeated+often+enough+becomes+truth&hl=en&sa=X&redir_esc=y#v=onepage&q=lie%20repeated%20often%20enough%20becomes%20truth&f=false

In 1869, in The Crown of a Life it was written by Isa Blagden:

If a lie is only printed often enough, it becomes a quasi-truth, and if such a truth is re-peated often enough, it becomes an article of belief, a dogma, and men will die for it.

https://en.wikipedia.org/wiki/Isa_Blagden


Isa Blagden

Isa or Isabella Jane Blagden (30 June 1816 or 1817 – 20 January 1873) was an English-language novelist, speaker, and poet born in the East Indies or India, who spent much of her life among the English community in Florence. She was notably friendly with the Browning, Bulwer-Lytton and Trollope families.

Life

Blagden's father's first name is given as Thomas in the records of the Florentine Protestant cemetery and her nationality as Swiss, but she was widely thought to be the illegitimate offspring of an English father and an Indian mother. This seemed to be confirmed by an Oriental appearance.[1] There is circumstantial evidence that she was born in Calcutta, the natural daughter of one Thomas Bracken and of a Eurasian, possibly named Blagden.[2] Little is known firmly about her before she ar-rived in 1850 in Florence,where she soon became a feature of the English communi- ty. She was probably educated at Louisa Agassiz's Ladies School near Regent's Park, London, which was favoured by English parents in India.

In Florence Blagden had a comfortable income (possibly an allowance from her father and later his estate) and was remembered as a kind, generous friend, notably to the Browning, Bulwer-Lytton and Trollope families.[3] She is said to have occupied "a unique place in the Brownings' circle by virtue of her intimacy with both poets." [2] She may have been romantically involved with Robert Bulwer-Lytton, the poet son of the novelist Edward Bulwer-Lytton and his wife Rosina, after nursing him in 1857. [1]

Writings

Blagden's earliest pieces were two poems inspired by the work of Edward Bulwer-Lytton, which appeared in The Metropolitan Magazine in July 1842 and April 1843. Another, entitled "To George Sand on her Interview with Elizabeth Barrett Browning", commemorated a meeting between the two writers in 1852. [3]

It was Elizabeth Barrett Browning who encouraged her to write novels. Agnes Tremorne appeared in 1861. Her four subsequent novels were The Cost of a Secret (1863), The Woman I Loved and the Woman Who Loved Me (serial 1862, book 1865) (narrated by a male), Nora and Archibald Lee (1867), and The Crown of a Life (1869). [4]

These have been described as "quirky and sometimes laboured." The first concerns a woman artist in the period of struggle for Italian independence. [1] Her writing often concerned women's occupations and independence, female artistic genius, mesmerism and spiritualism, and moral rather than physical beauty. [5]

Blagden's manuscript poems were collected posthumously by Linda Mazini and pub-lished in 1873,with a memoir by Alfred Austin - to the annoyance of Robert Browning who despised him.A volume of Robert Browning's letters to Blagden entitled Dearest Isa appeared in 1990. All her poetry appeared anonymously except a contribution to the volume The Victoria Regia. [6]

Presumably for financial reasons, Blagden took up writing for periodicals, beginning with a biographical essay on the sculptor Felicie de Fauveau in the October 1858 number of the English Woman's Journal. This was praised by the Brownings. Her identified prose contributions appeared mainly in the Cornhill Magazine and Fraser's Magazine. [2]

Affection

Some of the surviving letters to Blagden from Elizabeth Barrett Browning and Robert Browning are demonstrably affectionate. (Unfortunately Blagden's letters to them have not survived.)

"Isa, perfect in companionship, as in other things," Elizabeth Barrett Browning wrote of her. In one letter to Isa in the summer of 1859, she wrote: "My ever dearest, kindest Isa, I can't let another day go without writing just a word to say that I am alive enough to love you." In another from Paris a year earlier, Elizabeth Barrett Browning states that they had arrived "having lost nothing – neither a carpet-bag nor a bit of our true love for you." [7]

Sellainen natsijiohtaja, joka osasi englantia ja ihaili pohjattomasti tuota siirtomaaval-taa, josta halusi Saksalle johtavan siivun, oli Joachim von Ribbentrop eikä Gobbels tai Hitler. Hän osasi tuontyyppiset asiat ulkoa. "